Kulu� ajat kiertotaloudessa Koh� kiertotalou� a ja korjaamista edistävää yhteiskuntaa Ympäristöministeriön julkaisuja 2023:5 Kuluttajat kiertotaloudessa Kohti kiertotaloutta ja korjaamista edistävää yhteiskuntaa Annukka Berg, Eva Heiskanen, Kaisa Matschoss ja Mikko Posti (toimittajat) Ympäristöministeriö Helsinki 2023 Ympäristöministeriön julkaisuja 2023:5 Ympäristöministeriö CC BY-NC-ND 4.0 ISBN pdf: 978-952-361-231-0 ISSN pdf: 2490-1024 Taitto: Valtioneuvoston hallintoyksikkö, Julkaisutuotanto Helsinki 2023 Julkaisujen jakelu Distribution av publikationer Valtioneuvoston julkaisuarkisto Valto Publikations- arkivet Valto julkaisut.valtioneuvosto.fi Julkaisumyynti Beställningar av publikationer Valtioneuvoston verkkokirjakauppa Statsrådets nätbokhandel vnjulkaisumyynti.fi https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/ https://vnjulkaisumyynti.fi/ Kuvailulehti 13.2.2023 Kuluttajat kiertotaloudessa Kohti kiertotaloutta ja korjaamista edistävää yhteiskuntaa Ympäristöministeriön julkaisuja 2023:5 Teema Ympäristönsuojelu Julkaisija Ympäristöministeriö Tekijä/t Eric Arnould, Annukka Berg, Matleena Frisk, Eva Heiskanen, Angelina Korsunova, Senja Kuure, Senja Laakso, Minna Lammi, Kaisa Matschoss, Juri Mykkänen, Joona Myllärniemi, Mikko Posti, Petteri Repo, Jenny Rinkinen, Mirka Råberg, Elizabeth Shove, Outi Uusitalo Toimittaja/t Annukka Berg, Eva Heiskanen, Kaisa Matschoss, Mikko Posti Kieli suomi Sivumäärä 80 Tiivistelmä Kansallinen kiertotalousohjelma pyrkii kohti yhteiskuntaa, jossa kiertotaloudesta tulee talouden uusi perusta vuoteen 2035 mennessä. Tämän raportin tavoitteena on tarkastella kiertotaloutta kuluttajanäkökulmasta. Raportissa esitellään kuluttajien ja kulutustutkijoiden näkemyksiä kiertotaloudesta sekä pohditaan erityisesti korjaamiseen liittyviä kysymyksiä. Tarkastelussa on korjaaminen liiketoimintana, taitoina ja historiallisena kehityksenä. Kirjoittajat analysoivat tuotteiden elinkaaren pidentämistä, korjaustoiminnan elvyttämistä ja sitä, kuinka koulutusta voitaisiin kehittää, jotta korjauspalvelut voisivat paremmin kehittyä Suomessa. Raportin keskeisiin politiikkasuosituksiin kuuluu, että kuluttajien kiertotalouspalveluiden TKI-työhön ja osaamiseen tulisi panostaa ainakin ammatillisessa koulutuksessa, korkeakouluissa ja tutkimuslaitoksissa. Kiertotalouspalvelujen kehittämiseksi voitaisiin käynnistää räätälöityjä kehittämis- ja rahoitusohjelmia sekä osoittaa niille sopivia digitaalisia alustoja ja tiloja. Jotta palveluilla olisi myös kysyntää, korjauspalveluiden elvyttämiseksi voitaisiin kokeilla esimerkiksi Wienin mallin mukaisia korjausseteleitä, kohdennettua arvonlisäveron alennusta tai kotitalousvähennyksen laajennusta. Samalla kuluttajille voitaisiin tarjota tietoa ja kokemuksia kiertotalouden mukaisista palveluista vaikkapa paikallisten korjausfestareiden muodossa. Asiasanat kiertotalous, kulutustutkimus, kuluttajat, korjaus, korjauspalvelut, kuluttajapalvelut ISBN PDF 978-952-361-231-0 ISSN PDF 2490-1024 Julkaisun osoite https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-361-231-0 https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-361-231-0 Presentationsblad 13.2.2023 Konsumenterna i den cirkulära ekonomin Mot ett ett samhälle som främjar cirkulär ekonomi och reparation Miljöministeriets publikationer 2023:5 Tema Miljövård Utgivare Miljöministeriet Författare Eric Arnould, Annukka Berg, Matleena Frisk, Eva Heiskanen, Angelina Korsunova, Senja Kuure, Senja Laakso, Minna Lammi, Kaisa Matschoss, Juri Mykkänen, Joona Myllärniemi, Mikko Posti, Petteri Repo, Jenny Rinkinen, Mirka Råberg, Elizabeth Shove, Outi Uusitalo Redigerare Annukka Berg, Eva Heiskanen, Kaisa Matschoss, Mikko Posti Språk finska Sidantal 80 Referat Målet med det nationella programmet för cirkulär ekonomi är ett samhälle där cirkulär ekonomi utgör den nya grunden för ekonomin senast 2035. Målet med denna rapport är att undersöka cirkulär ekonomi ur konsumentsynpunkt. I rapporten presenteras konsumenternas och konsumtionsforskarnas synpunkter på cirkulär ekonomi och dryftas särskilt frågor som hänför sig till reparation. I undersökningen belyses reparation som en affärsverksamhet, som en färdighet och som en historisk utveckling. Skribenterna analyserar åtgärder för att förlänga livscykeln för olika produkter, stimulera reparationsverksamheten och utveckla utbildningen så att reparationstjänsterna ska kunna utvecklas på ett bättre sätt i Finland. En av de viktigaste politikrekommendationerna i rapporten är att det åtminstone inom yrkesutbildningen och vid högskolorna och forskningsinstituten bör göras satsningar på FoUI-arbete och kompetens för konsumenttjänster inom cirkulär ekonomi. Man kunde exempelvis inleda skräddarsydda utvecklings- och finansieringsprogram för att utveckla cirkulära tjänster samt anvisa lämpliga digitala plattformar och rum för dessa program. För att det även ska finnas en efterfrågan på tjänsterna kunde man testa till exempel reparationssedlar enligt Wienmodellen, riktade sänkningar av mervärdesskatten eller utvidgningar i hushållsavdraget i syfte att stimulera olika reparationstjänster. Konsumenterna kan samtidigt erbjudas information om och erfarenheter av tjänster i enlighet med cirkulär ekonomi, till exempel i form av lokala festivaler med reparation som tema. Nyckelord reparationstjänster, cirkulär ekonomi, konsumentforskning, reparation, konsumenter ISBN PDF 978-952-361-231-0 ISSN PDF 2490-1024 URN-adress https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-361-231-0 https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-361-231-0 Description sheet 13 February 2023 Consumers in a circular economy Towards a society that promotes a circular economy and repair services Publications of the Ministry of the Environment 2023:5 Subject Environmental protection Publisher Ministry of the Environment Author(s) Eric Arnould, Annukka Berg, Matleena Frisk, Eva Heiskanen, Angelina Korsunova, Senja Kuure, Senja Laakso, Minna Lammi, Kaisa Matschoss, Juri Mykkänen, Joona Myllärniemi, Mikko Posti, Petteri Repo, Jenny Rinkinen, Mirka Råberg, Elizabeth Shove, Outi Uusitalo Editor(s) Annukka Berg, Eva Heiskanen, Kaisa Matschoss, Mikko Posti Language Finnish Pages 80 Abstract Finland’s national circular economy programme aims to transform society so that the circular economy forms the basis of the economy by 2035. The transition to a circular economy requires fundamental changes in societal decision making and planning as well as in the attitudes and behaviour of companies, households and consumers. The aim of this report is to investigate the circular economy from a consumer perspective. The report explores both consumers’ and consumer researchers’ views on the circular economy, with a special focus on repair. It investigates repair from a business and citizen skills perspective, as well as in terms of historical developments. The authors analyse product life extension, revitalization of repair business, and possibilities for enhancing education in order to develop repair services in Finland. The central policy recommendations are to invest in R&D and competence development for circular consumer services at least in vocational training, higher education and research. Circular economy services could be supported through tailored development and funding programmes as well as dedicated facilities and platforms. Demand could be stimulated via repair vouchers following the Vienna model, as well as VAT and other tax deductions. Consumers could be offered information and experience of circular economy services, for example via local repair festivals. Keywords circular economy, consumer research, consumers, reparation, reparation services, consumer services ISBN PDF 978-952-361-231-0 ISSN PDF 2490-1024 URN address https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-361-231-0 https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-361-231-0 Sisältö 1 Johdanto Kirjoittajat: Eva Heiskanen (Helsingin yliopisto), Kaisa Matschoss (Helsingin yliopisto)................................ 7 2 Kiertotalous kuluttajien näkökulmasta Kirjoittajat: Petteri Repo (Helsingin yliopisto), Juri Mykkänen (Helsingin yliopisto), Minna Lammi (Anglia Ruskin University, Cambridge).................................................................................. 11 3 Kuluttajat kiertotaloudessa – Kiertotalouden kuluttajapalvelut -työpajan havaintoja Kirjoittajat: Kaisa Matschoss (Helsingin yliopisto), Annukka Berg (ympäristöministeriö), Eric Arnould (Aalto yliopisto), Matleena Frisk (Helsingin yliopisto), Angelina Korsunova (Helsingin yliopisto), Jenny Rinkinen (Helsingin yliopisto), Mirka Råberg (Helsingin yliopisto), Outi Uusitalo (Jyväskylän yliopisto)........................................................................................................... 17 4 Ajatuksia kiertotaloudesta ja materiaalisesta kulttuurista Kirjoittajat: Jenny Rinkinen (Helsingin yliopisto), Elizabeth Shove (Helsingin yliopisto ja Lancasterin yliopisto) ............................................................................................................................ 30 5 ”Eikös tämä vie kaupan, kun on liian hyviä vaatteita?” Kestävä kuluttaminen vaatealan kiertotaloustyössä Kirjoittajat: Senja Kuure (Helsingin yliopisto) ja Senja Laakso (Helsingin yliopisto)...................................... 35 6 Miksi vaatteiden korjaaminen ja muodistaminen väheni sotien jälkeisessä Suomessa? Kirjoittaja: Matleena Frisk (Helsingin yliopisto).......................................................................................... 42 7 Onnistuuko korjaaminen? – Kiertotalouden kansalaistaidot Kirjoittajat: Angelina Korsunova (Helsingin yliopisto), Mirka Råberg (Helsingin yliopisto)............................ 49 8 Korjaustoiminnan elvyttämisen mahdollisuudet Kirjoittajat: Eva Heiskanen (Helsingin yliopisto) ja Angelina Korsunova (Helsingin yliopisto)................................... 59 9 Kisällikorjaamo: konsepti korjaus-palvelujen elvyttämiseksi Suomessa Kirjoittaja: Joona Myllärniemi (Helsingin yliopisto).................................................................................... 68 10 Miten kiertotaloudesta tulee uusi normaali – politiikkasuosituksia kuluttajalähtöisen kiertotalouden ja korjauspalveluiden edistämiseksi Kirjoittaja: Annukka Berg (ympäristöministeriö)......................................................................................... 75 7 Ympäristöministeriön julkaisuja 2023:5 1 Johdanto Kirjoittajat: Eva Heiskanen (Helsingin yliopisto), Kaisa Matschoss (Helsingin yliopisto) Valtioneuvoston strateginen kiertotalousohjelma tavoittelee Suomen talouden perustaksi hiilineutraalia kiertotalousyhteiskuntaa (YM 2021/17). Ohjelmassa kiertotaloudella tarkoi- tetaan taloutta, jossa ”... materiaaleja hyödynnetään tehokkaasti ja kestävästi ja ne pysy- vät kierrossa pitkään ja turvallisesti. Tuotteita myös jaetaan, vuokrataan, korjataan ja kier- rätetään” (YM 2021/17, s. 3). Kiertotaloudessa nähdään mahdollisuus hillitä lähivuosikym- meniksi ennakoitua luonnonvarojen käytön kaksinkertaistumista ja siitä seuraavaa kasvi- huonekaasujen päästöjen huomattavaa kasvua sekä raaka-ainepulaa. Samalla todetaan, että ”siirtymä hiilineutraaliin kiertotalouteen edellyttää kokonaisvaltaista muutosta sekä yhteiskunnan päätöksenteossa ja suunnittelussa että yritysten, kotitalouksien ja kulutta- jien asenteissa ja käyttäytymisessä” (YM 2021/17, s. 1). Kiertotalouden edellytyksiä parannetaan jo myös EU-tasolla, mikä on tärkeää koska suuri osa käyttämistämme kulutushyödykkeistä on peräisin Suomen ulkopuolelta. Esimerkiksi EU:n Kiertotalouden toimintasuunnitelmassa (EC 2020) parannetaan tuotteiden sopi- vuutta kiertotalouteen. Tärkeänä osana suunnitelmaa on EU:n yhteismarkkinoille tuotavia tuotteita sääntelevän ekosuunnitteludirektiivin (2009/125/EC) laajentaminen kierto taloutta paremmin edistävään suuntaan. Kiertotaloutta edistetään ottamalla mukaan uusia tuoteryhmiä (mm. matkapuhelimet, sähköautojen akut, tekstiilit, huonekalut) sekä asettamalla uusia vaatimuksia. Tuotteet pitää suunnitella turvallisesti kierrätettäviksi ja varmistaa niiden mahdollisimman pitkä käyttöikä lisäämällä korjattavuutta ja päivitettä- vyyttä. Jo vuonna 2019 hyväksyttiin ekosuunnitteludirektiiviin vaatimuksia, jotka koskevat muun muassa jääkaappien, pesukoneiden ja astianpesukoneiden korjattavuutta (EC 2019). Lisää vaatimuksia on valmisteilla esimerkiksi tekstiilien uudelleenkäyttöön ja kierrätettä- vyyteen (EC 2022a) sekä matkapuhelinten kestävyyteen, päivitettävyyteen ja korjattavuu- teen (EC 2022b). Tämä raportti sisältää tutkijapuheenvuoroja kiertotaloudesta eri näkökulmista. Raportti syntyi Helsingin yliopiston Kuluttajatutkimuskeskuksen ja ympäristöministeriön yhteis- työnä. Aloitteen tarkoituksena on ollut vahvistaa dialogia tutkijoiden ja ympäristöministe- riön strategiatyön kesken ja lisätä tutkimustulosten hyödynnettävyyttä. Raportin sisältöä on suunniteltu yhdessä ympäristöministeriön edustajien kanssa, ja Annukka Berg kokoaa raportin lopussa yhteen hankkeen pohjalta nousevat politiikkasuositukset. 8 Ympäristöministeriön julkaisuja 2023:5 Petteri Repo, Juri Mykkänen ja Minna Lammi nostavat esille kuluttajien näkemystä kierto talouspalveluiden vastuista, elinkaaren jatkamisesta ja tuotteiden hankinnasta. Heidän tarkastelunsa perustuu kyselyyn, joka käsittelee kiertotalouspalveluita ruokaan, liikkumi seen, asumiseen sekä viihde-elektroniikkaan ja tietotekniikkaan liittyen. He nostavat tarkastelussaan esille, että kuluttajien näkemykset riippuvat kulutuksen alasta. Siksi eri politiikkatoimien kehittäminen eri kulutuksen aloille on kannattavaa. Kaisa Matschoss, Annukka Berg, Eric Arnould, Matleena Frisk, Angelina Korsunova, Jenny Rinkinen, Mirka Råberg ja Outi Uusitalo puolestaan nostavat esiin kulutustutkijoiden näkemyksiä kiertotalouspalveluista. Teksti raportoi työpajan tuloksia, jossa pohdittiin järjestelmän uudistavia palveluita kolmen teeman (tuotteet palveluina ja yhteiskäyttö; korjaus, huolto ja päivitys; käytetyn tuotteen ja osan myynti) ympärille. Kussakin teemassa käsiteltiin kysymyksiä, mitä kuluttajapalveluita tulee mieleen, jotka voisivat kehittää kiertotaloutta isossa mittakaavassa? Miten palveluiden kehittymistä voisi edistää ja ketkä ovat keskeiset toimijat kehittämisessä? Mitä haasteita kiertotalouden kuluttajapalveluiden kehittymisessä voidaan tunnistaa ja miten niitä voisi ehkäistä? Jenny Rinkinen ja Elizabeth Shove tarkastelevat kiertotalouden käsitettä kulutuksen koko- naisuuden näkökulmasta. He tarkastelevat erityisesti korjaamista, jakamista ja käytettyjen tavaroiden markkinoita ottaen huomioon, miten erilaiset kulutuskäytännöt kytkeytyvät toisiinsa. He ehdottavat lähtökohdaksi materiaalivirtojen tarkastelua kiertotalouspalve- luissa, jolloin on mahdollista tarkastella kuinka kiertotaloustrendit kehittyvät pidemmällä aikavälillä ja päästään irti keskittymisestä yksittäisiin tuotteisiin tai tuoteryhmiin. Raportin seuraavat luvut tarkastelevat kiertotaloutta eri alojen tai teemojen näkökulmista. Senja Kuure ja Senja Laakso tarkastelevat kiertotaloutta vaateteollisuuden kontekstissa. He kysyvät, mitä vaatteiden elinkaaren pidentäminen tarkoittaa vaatealan yritysten näkö- kulmasta. Tarkemmin tekstissä pohditaan kysymyksiä, millaiseksi vaateteollisuuden toimi- jat näkevät tulevaisuuden, jossa vaatteiden elinkaaren pidentämisen myötä niiden koko- naiskysyntä vähenisi. Miten vaatealan yritykset ovat varautuneet siihen, että vaatteita käytetään pidempään, niitä korjataan ja lainataan, ja siten ostetaan harvemmin? Matleena Frisk puolestaan tarkastelee vaatealaa historiallisesta näkökulmasta ja pohtii nykyiseen kehitykseen johtaneita syitä: miksi vaatteiden korjaaminen ja muodistaminen väheni? Hän nostaa esille ilmeisimmät syyt, kuten vaatteiden hinnan laskemisen, mate riaalien heikkenemisen ja elintason nousun, mutta tarkastelee myös laajemmin sitä, miten korjaaminen ja muodistaminen kytkeytyi osaksi yhteiskuntaa ja kotitalouksien käytäntöjä sekä miten nämä aiemmat käytännöt purkautuivat. Angelina Korsunova ja Mirka Råberg nostavat esiin kuluttajien tarvitsemat taidot ja kompetenssit, joiden avulla nämä voivat osallistua kiertotalouteen aktiivisina toimijoina. 9 Ympäristöministeriön julkaisuja 2023:5 Ympäristöministeriön julkaisuja 2023:5 Kompetensseja tarkastellaan tekstissä systemaattisesti tietojen, taitojen, asenteiden ja käyttäytymisen kautta. He myös esittelevät keinoja kuluttajien kompetenssien parantamiseksi. Eva Heiskanen ja Angelina Korsunova pohtivat puolestaan kysymystä siitä, kuinka tuot- teiden korjaustoimintaa voisi elvyttää tai kehittää. Puheenvuoro keskittyy kulutushyödyk- keisiin, kuten kodinkoneisiin, vaatteisiin, harrastusvälineisiin ja kulutuselektroniikkaan. He tuovat esille, että korjaustoiminnan elvyttämisessä tulisi keskittyä sekä yritystoimintaan tuotteiden korjattavuuden näkökulmasta että kuluttajiin ohjaamalla odotuksia ja käytän- töjä. Tekstissä esitetään myös eri keinoja tukea korjauspalveluiden uudelleen kehittymistä. Joona Myllärniemen teksti jatkaa aiheesta ja nostaa esiin sekä konkreettisia ongelma kohtia että keinoja sille, miten ammatillinen koulutus voisi edesauttaa korjauspalveluiden kehittymistä Suomessa. Lähtökohtana tarkastelulle on huomio siitä, että ammattitaitoisten korjaajien puute vaikuttaa korjauspalvelujen hintaan ja saatavuuteen, ja hinta ja saavu- tettavuus puolestaan vähentävät korjauspalvelujen kysyntää sekä tätä kautta ammattien houkuttelevuutta. Ammatillinen koulutus voisi systemaattisemmin kouluttaa uusia osaa- jia korjaustoimintaan, jos aloittavia yrittäjiä tuettaisiin ja kuluttajia autettaisiin palveluiden löytämisessä. Näin aiempi negatiivinen kierre voitaisiin korvata positiivisella kierteellä. Lopuksi Annukka Berg nostaa esille politiikkasuosituksia kiertotalouden kehittämiseksi edelleen. Hän suosittelee, että siirtymää kiertotalouteen tulisi johtaa laajana systeemisenä muutoksena, joka edistää materiaalisen kulutuksen vähentämistä ja päästää markkinoille vain kestäviä, laadukkaita ja korjattavia tuotteita. Kiertotalouspalveluiden tutkimukseen, kehittämiseen ja osaamiseen tulisi panostaa ainakin ammatillisessa koulutuksessa, korkea kouluissa ja tutkimuslaitoksissa. Lisäksi tarvittaisiin räätälöityjä kehittämis- ja rahoitus ohjelmia muun muassa korjaustoiminnan elvyttämiseksi ohjaamalla samanaikaisesti sekä niiden kysyntää että tarjontaa ja ottamalla kehittämiseen mukaan koko yhteiskunta. Raportti kuvaa tilannetta 2020-luvun alkuvuosina, kun olemme siirtymässä tai ainakin pyr- kimässä kiertotalouden kynnykselle. Monia tarpeellisia uudistuksia on meneillään, mutta monia on vielä tekemättä. Toivottavasti tilanne on erinäköinen kymmenen vuoden päästä ja kiertotaloudesta on tullut normaali osa talousjärjestelmäämme ja yhteiskuntaamme. 10 Ympäristöministeriön julkaisuja 2023:5 Lähteet EC (2019) The new ecodesign measures explained. Verkossa: https://ec.europa.eu/commission/presscorner/ detail/lv/QANDA_19_5889 EC (2020) Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja aosiaalikomitealle ja Alueiden komitealle: Uusi kiertotalouden toimintasuunnitelma. COM(2020) 98 final. Verkossa: https://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/?uri=CELEX%3A52020DC0098 EC (2022a) Komission tiedonanto Euroopan Parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja Alueiden komitealle: Kestäviä ja kiertotalouteen perustuvia tekstiilejä koskeva EU:n strategia. COM(2022) 141 final. Verkossa: https://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/ HTML/?uri=CELEX:52022DC0141&from=FI EC (2022b) Draft annexes to the Commission Regulation laying down ecodesign requirements for mobile phones, cordless phones and tablets pursuant to Directive 2009/125/EC of the European Parliament and of the Council. Ares(2022)6031498 - 31/08/20. Verkossa: https://ec.europa. eu/93a4b727-92ed-4e5b-8601-17c13192b4ba Ekosuunnitteluirektiivi (2009/125/EC) Euroopan Parlamentin ja Neuvoston direktiivi 2009/125/EY energiaan liittyvien tuotteiden ekologiselle suunnittelulle asetettavien vaatimusten puitteista (uudelleenlaadittu). Verkossa: https://eur-lex.europa.eu/legal-content/EN/TXT/?uri=CELEX:52022PC0142 VnP (2021) VALTIONEUVOSTON PERIAATEPÄÄTÖS KIERTOTALOUDEN STRATEGISESTA OHJELMASTA. Ympäristöministeriö ja Työ- ja elinkeinoministeriö 30.3.2021. YM/2021/17. Verkossa: https://valtioneuvosto.fi/paatokset/paatos?decisionId=0900908f8071a6e1 https://ec.europa.eu/commission/presscorner/detail/lv/QANDA_19_5889 https://ec.europa.eu/commission/presscorner/detail/lv/QANDA_19_5889 https://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/?uri=CELEX%3A52020DC0098 https://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/HTML/?uri=CELEX:52022DC0141&from=FI https://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/HTML/?uri=CELEX:52022DC0141&from=FI https://ec.europa.eu/93a4b727-92ed-4e5b-8601-17c13192b4ba https://ec.europa.eu/93a4b727-92ed-4e5b-8601-17c13192b4ba https://eur-lex.europa.eu/legal-content/EN/TXT/?uri=CELEX:52022PC0142 https://valtioneuvosto.fi/paatokset/paatos?decisionId=0900908f8071a6e1 11 Ympäristöministeriön julkaisuja 2023:5 Ympäristöministeriön julkaisuja 2023:5 2 Kiertotalous kuluttajien näkökulmasta Kirjoittajat: Petteri Repo (Helsingin yliopisto), Juri Mykkänen (Helsingin yliopisto), Minna Lammi (Anglia Ruskin University, Cambridge) 2.1 Johdanto Kuluttajien ajatellaan harvoin olevan kiertotalouden keskiössä. Näin hätkähdyttävään tulokseen Kirchherr ym. (2017) päätyivät arvioidessaan 114 (!) kiertotalouden määritelmää. Vain joka viidennessä määritelmässä kuluttajat nähtiin kiertotalouden tärkeinä mahdol- listajina. Kriitikoiden mukaan kuluttajat onkin kiertotalouden piirissä tapana hahmotella käyttäjinä, joiden tehtävä on omaksua kehittäjien heille suunnittelemat ratkaisut (Hobson 2020; Corvellec ym. 2022). Tässä luvussa täydennämme kiertotalousajattelua tarkastellen kiertotaloutta kuluttajien näkökulmasta. Haaste on akateemisuuden ohella myös käytännöllinen, koska esimerkiksi Repo ym. (2018) havaitsivat, että kuluttajat näkivät kiertotalouden eri tavoin kuin alan ensimmäiset politiikkaohjelmat mm. Suomessa, Hollannissa ja Iso-Britanniassa. Kuluttajat liittivät kiertotalouteen sosiaalisia ulottuvuuksia ja ilmastonmuutosta hillitseviä toimia, jotka politiikkatoimijoiden työnjaossa kuuluivat muihin ohjelmiin. Joka tapauksessa on hyödyllistä tuntea tärkeän kiertotaloustekijän tai -kohteen toiveita ja valmiuksia uusia politiikkaohjelmia ja liiketoimintamalleja kehitettäessä. Kiinnitämme aluksi huomiota vastuukysymyksiin, koska niiden kautta voi tarkastella kuluttajien kiinnostuksia ja mahdollisuuksia omakohtaiseen aktiivisuuteen. Jos kuluttajat esimerkiksi arvioivat, että kaupan tulisi vastata tuotteiden uusiokäytöstä, silloin voisi ajatella kaupalle annettavan vapauksia suunnitella uusiokäyttö prosesseihinsa sopivaksi. Kuluttajalähtöisemmät ratkaisut puolestaan olisivat sopivampia, kun kuluttajat mieluum- min itse haluavat kantaa vastuun. Perinteisten kiertotalouskäytäntöjen eli nk. R-periaatteiden osalta (Reike ym. 2018) keski- tymme tuotteiden elinkaaren jatkamiseen (vrt. reuse, refurbish, repair, re-purpose, resell) ja tuotteiden hankintaan (reduce, refuse, recycle, recover), jotka siten kattavat kierto talousalaa laajasti niin tuotteiden käytön kuin materiaalien uusiokäytön osalta (Stahel 2016). Käsittelemme kulutuksen aloja, jotka tuottavat merkittävästi kielteisiä kulutuksen ympäristövaikutuksia: asuminen, ruokailu ja liikkuminen (Nisonen ym. 2015). Lisäksi huomioimme kodin elektroniikan alan, koska se edustaa kulutustuotteiden teknistyvää suuntausta. 12 Ympäristöministeriön julkaisuja 2023:5 Tarkastelu perustuu Suomen Akatemian yhteydessä toimivan Strategisen tutkimuksen neuvoston rahoittamassa CloseLoop-hankkeessa tehtyyn kuluttajakyselyyn. Suomalaista väestöä edustavaan vuonna 2018 toteutettuun kyselyyn vastasi yhteensä 1 555 henkilöä. Koska monet kiertotalouden konseptit eivät välttämättä olleet tuttuja kaikille vastaajille, kyselyssä esiteltiin esimerkkejä niistä kuitenkin varmistaen samalla, että ne kattaisivat myös vasta kehitteillä olevia uusia kiertotalouden toimintakonsepteja. Näin tehtiin, koska on mahdollista, että tulevaisuudessa esimerkiksi ruoalle ja palveluille keksitään monen laisia uudelleen käytön tapoja. Tarkemmat kuvaukset kyselystä ja siinä tehdyistä ratkai- suista löytyvät Mykkäsen ja Revon artikkelista (2021). 2.2 Vastuita, elinkaaren jatkamista ja hankintoja Kuluttajien vastaukset kolmeen kiertotalouden kannalta keskeiseen kysymykseen esitel- lään taulukossa 1. Ensimmäinen kysymys koskee tuotteiden uusiokäytön vastuunjakoa. Kenellä tai millä kuluttajien mielestä pitäisi olla ensisijainen vastuu? Kyselyssä vastaus vaihtoehdoiksi tarjottiin vähittäiskaupat, erikoisliikkeet, kolmannen sektorin organisaatiot, julkinen sektori sekä kuluttaja itse. Toiseksi kysyttiin kuluttajien omaa tapaa jatkaa tuottei- den elinkaarta. Vastausvaihtoehtoina olivat yksityinen palvelu, kolmannen sektorin orga- nisaatio, julkinen sektori sekä kuluttaja itse. Kolmanneksi vastaajia pyydettiin kertomaan, miten he mieluiten hankkivat tuotteita. Vastausvaihtoehdoiksi annettiin palvelu, käytetyn tuotteen ostaminen, yhteishankinta, uuden tuotteen ostaminen sekä julkinen palvelu. Taulukko 1.  Kuluttajien vastaukset keskeisiin kiertotalouskysymyksiin, % (N=1 555). (Mykkänen & Repo 2021) Kenen tehtävä on mielestäsi seuraavien tuotteiden ja palveluiden uudelleenkäytön järjestäminen? Myyjien (valmistajan, kaupan tai maahan tuojan) Toimialalle erikoistu neiden yritysten Kolmannen sektorin (järjestöt, sosiaaliset yritykset) Julkisen sektorin (esim. kaupungin, valtion) Minun Ruoka (ml. pois heitetty ruoka) 22 10 12 12 44 Asunto 21 14 1 11 53 Liikkuminen 11 40 1 34 14 Viihde- elektroniikka ja tietotekniikka 53 29 1 4 12 13 Ympäristöministeriön julkaisuja 2023:5 Ympäristöministeriön julkaisuja 2023:5 Kuinka mieluiten pidennät seuraavien tuotteiden ja palveluiden käyttöikää? Palveluna (vien korjaa- jalle tai tilaan korjaajan) Kolmannen sektorin toimesta (järjestöt, sosiaaliset yritykset) Julkisen sektorin toimesta (esim. kaupungin, valtion) Teen itse Ruoka (ml. pois heitetty ruoka) 4 15 10 71 Asunto 53 2 3 42 Liikkuminen 57 1 25 17 Viihde-eletroniikka ja tietotekniikka 75 5 4 16 Kuinka mieluiten hankit seuraavat tuotteet ja palvelut? Palveluna (esim. vuokraamalla) Käytettynä (ml. kaupan ylijäämä ruoka) Yhteis hankin- tana (ml. yhteis käyttö) Hankin uutena markki- noilta Julki sena palve luna Ruoka (ml. pois hei- tetty ruoka) 3 17 4 71 6 Asunto 33 29 2 34 3 Liikkuminen 7 35 5 23 31 Viihde-eletroniikka ja tietotekniikka 2 10 2 84 2 Kun tarkastelemme kysymystä uudelleenkäytön järjestämisvastuusta, havaitsemme, että suomalaiset kuluttajat suosivat yhtäältä markkinatoimijoita, kuten vähittäiskauppoja ja erikoisliikkeitä, ja toisaalta katsovat, että vastuu uudelleenkäytöstä kuuluu kuluttajille itselleen. Myyjän vastuu näkyy varsinkin elektroniikkatuotteissa. Vastuun ottaminen itse korostuu asumisen (53 %) ja ruoan (44 %) kohdalla. Julkisen sektorin rooli korostuu ainoastaan liikkumisen kategorian kohdalla (esim. autojen romutus ja osien kierrätys). Noin kolmannes kuluttajista katsoo, että vastuu liikennevälineiden uudelleenkäytöstä kuuluu julkiselle sektorille. Kolmannen sektorin toimijoilla näyttää olevan vain margi- naalinen rooli vastuunjaossa paitsi ruoan uusiokäytössä, jossa 12 prosenttia kuluttajista katsoo vastuun kuuluvan näille organisaatioille. Se, että puolet kuluttajista katsoo vastuun 14 Ympäristöministeriön julkaisuja 2023:5 kuuluvan vähittäiskaupoille tai erikoisliikkeille, kertoo siitä, että joidenkin tuotteiden, kuten pullojen tai elektroniikan, kierrätys on lakisääteisesti annettu tuottajien vastuulle. Vastaukset jakaantuvat kahteen kategoriaan, kun tarkastelemme toiseksi kysymystä kuluttajien suosimista tavoista jatkaa tuotteiden elinkaarta: joko kuluttajat turvautuvat kaupallisiin palveluihin tai haluavat itse jatkaa kuluneen tai rikkoutuneen tuotteen elin- kaarta. Elintarvikkeiden osalta omatoimisuus on hallitsevaa. Yli 70 prosenttia kuluttajista varastoi ylijäämäruoan itse tai muulla tavoin käyttää tähteeksi jääneet elintarvikkeet. Toisaalta lähes kolmannes kuluttajista antaisi tämän muiden toimijoiden tehtäväksi. Asetelma kääntyy vastakkaiseksi, kun tarkastelemme kuluttajaelektroniikkaa, jossa kau- palliset palvelut hallitsevat kuluttajien preferenssejä. Vastaavaa havaitaan myös asumisen ja liikkumisen kohdalla. Havainto selittyy melko helposti sillä, että harvalla kuluttajalla on sähkölaitteiden tai autojen korjaamiseen vaadittavia taitoja. Samoin kodin kunnostuksessa on alueita, kuten sähkö- tai putkityöt, joita harva osaa tai saa tehdä itse. Vielä selvempiä jakolinjoja havaitaan, kun kuluttajat kertovat, kuinka he mieluiten hankki- vat tuotteita. Valtaosa vastaajista suosii omistamista yhteisomistuksen tai palvelun sijaan. Esimerkiksi ruoan kohdalla 71 prosenttia suosii uuden tuotteen ostamista ja 17 prosenttia ostaisi mieluiten käytetyn tuotteen (asumisessa 34 ja 29 prosenttia; liikkumisessa 23 ja 35 prosenttia sekä elektroniikassa 84 ja 10 prosenttia). Palvelut kuten vuokraus, leasing tai käyttöperusteinen maksu, eivät ole kuluttajien suosiossa lukuun ottamatta asumista (33 prosenttia ml. vuokraus) tai liikkumista (7 prosenttia ml. joukkoliikenne). 2.3 Keskustelua Kiertotalous herättää kestävän talouden narratiivina kiinnostusta tieteellisessä yhteisössä, liiketoiminnassa ja hallinnossa (D’Amato 2021; Leggett ym. 2022; Anttonen ym. 2018). Kuitenkin sen piirissä kuluttajat usein ja yhä edelleen nähdään loppukäyttäjinä, joiden tehtävä on palvella järjestelmän toimivuutta (Nobre & Tavares 2021), vaikka tällainen lähestymistapa on jo tunnistettu ongelmalliseksi (Corvellec ym. 2022; Kirchherr ym. 2017) Tässä luvussa olemme tarkastelleet kiertotaloutta kuluttajien näkökulmasta. Kuluttajien näkemykset kiertotaloudesta onkin hyvä ottaa huomioon kiertotaloustoimia suunnitel taessa, jos halutaan saada heidät sitoutumaan niihin. Suomalaiset kuluttajat ovat kiinnostuneita niin kierrätyksestä kuin tuotteiden korjaami- sestakin. Huomionarvoista on, että kuluttajien näkemykset riippuvat kulutuksen alasta – joillain aloilla ollaan halukkaampia hankkimaan palveluita kuin toisilla. Lisäksi on hyvä pitää mielessä, että alat koostuvat lukuisista erilaisista markkinoista, mikä monimutkaistaa 15 Ympäristöministeriön julkaisuja 2023:5 Ympäristöministeriön julkaisuja 2023:5 kiertotalouden politiikkatoimien suunnittelua. Esimerkiksi korjaamisen edistäminen voi tarkoittaa hyvin erilaisia toimia ruokapalveluissa, asuntojärjestelyissä ja elektroniikassa. Yleisesti ottaen palvelullistuminen ja jakamistalous eivät asumisen ja ruoan aloilla välttä- mättä etene nopeasti itse tekemisen ja omavaraisuuden kulttuuriin kasvaneiden suoma- laisten keskuudessa. Myös uutena ostamista arvostetaan erityisesti ruoan ja elektroniikan aloilla. Jakamistaloutta puolestaan olisi hyvä tarkastella mieluummin yhtenä kestävän kuluttamisen tukitoimena kuin keskeisenä ratkaisuna. Kuluttajien toiveet siitä, kenen vastuulla eri kulutuksen alojen kiertotalous ja materiaali- virtojen sulkeminen on, kannattaa ottaa huomioon, koska ne voivat tarjota uusia näkymiä kestävyyshaasteiden ratkaisuun. Uusien tuotekokonaisuuksien kiertotaloudessa kannattaa hyödyntää kuluttajien kierrättämistaitoja. Yksi osa kiertotaloutta on kehittää tuotteiden käyttöikää ja korjattavuutta. Kuluttajien näkemys on, että tuottajien pitäisi kantaa vastuuta myymiensä tuotteiden ja niiden mate- riaalien kohtuullisista elinkaarista. Tällainen järjestelmä olisi kuluttajien kannalta selkeä ja voisi tehostaa materiaalikiertoa merkittävästi. − Eri kulutuksen aloilla tarvitaan erilaiset kiertotalouden toimenpiteet. − Tuotteiden elinkaaren pidentämisessä tulisi hyödyntää kuluttajien valmiutta käyttää monen tyyppisiä korjauspalveluita. Tätä tukemaan olisi kehitettävä uusia korjauskonsepteja, jotta palvelun hinta ei muodostuisi kuluttajille esteeksi. − Kodinkoneiden ja elektroniikan elinkaaren pidentämisen olisi hyvä olla tuottajien vastuulla. − Ylijäämäruoan jakeluun ja helppoon saatavuuteen tulee kiinnittää enemmän huomiota. − Liikkumisen julkisen palvelun ratkaisuissa kannattaa huomioida monet ja osin ristiriitaiset odotukset. − Kuluttajien oikeuksia tulisi päivittää jakamiseen liittyvissä vastuukysymyksissä. 16 Ympäristöministeriön julkaisuja 2023:5 Lähteet Anttonen, M., Lammi, M., Mykkänen, J., & Repo, P. (2018). Circular economy in the triple helix of innovation systems. Sustainability, 10(8), 2646. Corvellec, H., Stowell, A. F., & Johansson, N. (2022). Critiques of the circular economy. Journal of Industrial Ecology, 26, 421-432. D’Amato, D. (2021). Sustainability narratives as transformative solution pathways: zooming in on the circular economy. Circular Economy and Sustainability, 1(1), 231-242. Hobson, K. (2020). Small stories of closing loops: Social circularity and the everyday circular economy. Climatic Change, 163(1), 99-116. Kirchherr, J., Reike, D., & Hekkert, M. (2017). Conceptualizing the circular economy: An analysis of 114 definitions. Resources, Conservation and Recycling, 127, 221-232. Leggett, K.L., Mykkänen, J., Repo, P. & Lammi, M. (2022, forthcoming). Evolving markets in circular economy: A network analysis of exemplary company cases. Proceedings of 9th International Conference on Sustainable Design and Manufacturing. Smart Innovation, Systems and Technologies. Springer Singapore. Mykkänen, J., & Repo, P. (2021). Consumer perspectives on arranging circular economy in Finland. Sustainability: Science, Practice and Policy, 17(1), 349-361. Nobre, G. C., & Tavares, E. (2021). The quest for a circular economy final definition: A scientific perspective. Journal of Cleaner Production, 314, 127973. Nissinen, A., Heiskanen, E., Perrels, A., Berghäll, E., Liesimaa, V., & Mattinen, M. K. (2015). Combinations of policy instruments to decrease the climate impacts of housing, passenger transport and food in Finland. Journal of Cleaner Production, 107, 455-466. Repo, P., Anttonen, M., Mykkänen, J., & Lammi, M. (2018). Lack of congruence between European citizen perspectives and policies on circular economy. European Journal of Sustainable Development, 7(1), 249-249. Reike, D., Vermeulen, W. J., & Witjes, S. (2018). The circular economy: new or refurbished as CE 3.0? – exploring controversies in the conceptualization of the circular economy through a focus on history and resource value retention options. Resources, Conservation and Recycling, 135, 246-264. Stahel, W. R. (2016). The circular economy. Nature, 531(7595), 435-438. 17 Ympäristöministeriön julkaisuja 2023:5 Ympäristöministeriön julkaisuja 2023:5 3 Kuluttajat kiertotaloudessa – Kiertotalouden kuluttajapalvelut -työpajan havaintoja Kirjoittajat: Kaisa Matschoss (Helsingin yliopisto), Annukka Berg (ympäristöministeriö), Eric Arnould (Aalto yliopisto), Matleena Frisk (Helsingin yliopisto), Angelina Korsunova (Helsingin yliopisto), Jenny Rinkinen (Helsingin yliopisto), Mirka Råberg (Helsingin yliopisto), Outi Uusitalo (Jyväskylän yliopisto) 3.1 Johdanto Kiertotalous ymmärretään tulevaisuuden talousmalliksi, joka tuottaa taloudellista hyvinvointia maapallon kantokyvyn rajoissa toisin kuin aiempi lineaarinen talousmalli, joka perustuu luonnonvarojen ylikäytölle. Kiertotaloudessa materiaaleja hyödynnetään tehokkaasti ja kestävästi, ja ne pysyvät kierrossa pitkään ja turvallisesti. Tuotteita palvelullistetaan eli niitä jaetaan, vuokrataan, korjataan ja kierrätetään. Valtioneuvoston strategisessa kiertotalousohjelmasta (YM 2021/17) listataan tavoitteita kansalliselle kiertotalousohjelmalle. Kulutukseen ja kuluttajiin suoraan liittyviä tavoitteita ovat mm. a) autamme kansalaisia löytämään kiertotalouspalveluja ja parannamme niiden houkuttelevuutta. b) Kehitämme laajalla verkostoyhteistyöllä (järjestöt, yritykset, valtio, kunnat) uusia innostavia tapoja koota tietoa kiertotalouden palveluista, kuten jakamis- alustoista sekä korjaus- ja jälleenmyyntipalveluista, ja kansalaisten omista kiertotalous tarinoista. c) Tähtäämme lukuisten kansalaisten tavoittamiseen ja jatkuvan toimintamallin synnyttämiseen. Tässä luvussa tarkastelemme Helsingin yliopiston Kuluttajatutkimuskeskuksen, Kulutustut- kimuksen seuran ja ympäristöministeriön yhdessä järjestämän työpajan ”Kiertotalouden kuluttajapalvelut” havaintoja. Työpaja järjestettiin Helsingissä Kulutustutkimuksen seuran kevätseminaarin yhteydessä 5.5.2022. Siihen kutsuttiin akateemisia tutkijoita, joiden pää- asiallinen tutkimusala on kulutustutkimus. Työpajaan osallistui yhteensä yhdeksän tutkijaa neljästä eri suomalaisesta yliopistosta ja kaksi tutkijataustaista kiertotalouden asiantun- tijaa ympäristöministeriöstä. Osallistujien asiantuntemus liittyi monipuolisesti kuluttaja kysymyksiin, markkinointiin, kestävyyteen ja kiertotalouskysymyksiin useista näkökulmista. Työpajan kesto oli noin tunti ja se järjestettiin ns. world cafe -osallistamismenetelmää hyö- dyntäen. World cafessa asiantuntijat ideoivat pienryhmissä ennalta-annettuihin teemoihin 18 Ympäristöministeriön julkaisuja 2023:5 liittyen siten, että osallistujat kiertävät teemasta toiseen, jolloin jokaisella on mahdollisuus ottaa osaa kaikkiin teemoihin. Työpajan tarkoituksena oli selvittää tutkijoiden näkemyksiä kiertotalouden kuluttaja palveluista, joilla voisi olla merkittävä, järjestelmää uudistava rooli. Kiertotalouspalveluita tarkasteltiin valtioneuvoston strategisessa kiertotalousohjelmassa tunnistettujen kolmen palveluiden kehittämisen teeman kautta: 1) tuotteet palveluina ja yhteiskäyttö, 2) korjaus, huolto ja päivitys sekä 3) käytetyn tuotteen ja osan myynti (Ympäristöministeriö 2022). Ennen pienryhmätyöskentelyä aihepiiriin johdateltiin lyhyesti kertaamalla, minkälaisia kiertotalouspalveluita jo on ja mitä ongelmia tai haasteita voidaan tunnistaa. Pienryhmät tarkastelivat ensin kussakin teemassa kysymystä, mitä kuluttajapalveluita tulee mieleen, jotka voisivat kehittää kiertotaloutta isossa mittakaavassa. Toisella kier- roksella pyrittiin vastaamaan kysymyksiin, miten palveluiden kehittymistä voisi edistää ja ketkä ovat keskeiset toimijat kehittämisessä. Kolmannella kierroksella pyrittiin tunnistamaan haasteita kiertotalouden kuluttajapalveluiden kehittymisessä jokaiseen teemaan liittyen ja miten niitä voisi ehkäistä. Tämä luku on tuotettu yhdessä niiden työpajaan osallistuneiden kanssa, jotka halusivat osallistua luvun kirjoittamiseen. Kaikille kirjoittajille on annettu mahdollisuus täydentää työpajassa esiintuotuja ajatuksia tässä raportissa, joten joitakin työpajan ajatuksia on osin voitu jatkojalostaa tähän raporttiin. 3.2 Mahdollisia kuluttajapalveluita 3.2.1 Tuotteet palveluina, yhteiskäyttö Pienryhmässä keskusteltiin ensin siitä, mitä “kriteerejä” yhteiskäytölle tulisi olla. Tärkeää yhteiskäyttöön perustuville palveluille on se, että yhteiskäytön tulisi olla merkityksellistä, hauskaa ja kätevää kuluttajille. Ollakseen aidosti kestäviä yhteiskäyttöpalveluiden ympä- ristöllisiä vaikutuksia tulisi dokumentoida sekä kartoittaa. Yhteiskäytön malleja suunni tellessa tulisi ajatella sitä, mitkä asiat ovat ihmisille helppoja jakaa, mitkä vähemmän helppoja ja mitkä vaikeita. Merkityksellisyyttä yhteiskäyttöön voisi tuoda esimerkiksi taloyhtiöissä tai asuntoyhtiöissä tai yhteisöissä (esim. harrastamiseen tai vapaa-aikaan liittyvät yhdistykset) tapahtuva tavaroiden yhteiskäyttö, joka voisi myös ruokkia yhteisöllisyyden tunnetta. Keskusteluissa puhuttiin mm. siitä, että aiemmin taloyhtiöissä oli yhteiset saunat ja pyykkituvat, kun nykyi- sin pieniinkin asuntoihin rakennetaan usein omat saunat ja asukkaat hankkivat omat pesu- koneet. Taloyhtiöissä saatetaan jakaa esimerkiksi ruohonleikkuri, mutta tätä ajattelua voisi 19 Ympäristöministeriön julkaisuja 2023:5 Ympäristöministeriön julkaisuja 2023:5 laajentaa esimerkiksi työkaluihin ja muihin puutarhavälineisiin, tai vaikka ompelukoneisiin ja muihin harvemmin tarvittaviin tavaroihin. Jatkotutkimusta tarvittaisiin sen selvittämiseksi, minkä tavaroiden jakaminen olisi erityisen hyödyllistä, tarpeellista tai toimivaa taloyhtiöissä. Taloyhtiöt sekä erilaiset yhdistykset tunnistettiinkin yhdeksi mahdolliseksi tahoksi, joka voisi fasilitoida yhteiskäyttöä. Keskustelussa nousivat esille myös vertaisvuokrausalustat ja niiden haasteet. Esimerkiksi retkeilyvarusteiden vertaisvuokrauksessa ongelmana on se, ettei kaikkia tarvittavia varusteita saa välttämättä “yhdestä osoitteesta”. Kuluttajalle voisi olla kätevämpää vuokrata asiat setteinä, jossa on kaikki tarvittava. Laatikko 1 listaa tuotteet palveluina ja yhteiskäyttö -teemaan liittyviä tunnistettuja palveluita ja niiden ongelmia. 1 TUOTTEET PALVELUINA JA YHTEISKÄYTTÖ Tunnistettuja palveluita: • Kirjastot (kirjat, tavarat) • Yhteiskäyttöautot • Vaatelainaamot (perinteiset ja uudenlaiset) • Yhteiskäyttötilat (taloyhtiöissä perinteisesti, uudempana toimistot, jne.) • Kaupunkipyörät ja sähköpotkulaudat • Vertaisvuokrauksen alustat kuten esim. Retkirent, Bloxcar … ja niiden ongelmia: 1. palveluiden käytettävyyteen liittyviä haasteita • toimintalogiikan ymmärtäminen • tuotteiden saatavuus ja kuljettaminen yms. (esim. erot maaseudun ja kaupunkien, sekä suurien ja pienten kaupunkien välillä) 2. luotettavuuteen liittyvät haasteet; • palvelun toimivuuteen, • tasaiseen laatuun (esim. toimivuus, hygienia) • teknologiaan (varaukset, maksut), • sekä luotto muihin käyttäjiin 3. vastuukysymykset • tuotteesta huolehtiminen • Käytöstä ja kulumisesta johtuva rikkoutuminen käytettäessä, kenen vastuulla korvata? 20 Ympäristöministeriön julkaisuja 2023:5 3.2.2 Korjaus, huolto, päivitys Pienryhmässä pohdittiin korjaukseen, huoltoon ja päivitykseen liittyen, että muitakin tuotteita kuin autoja pitäisi voida huoltaa ns. ”merkkihuollossa” tai valmistajan tai myyjän ”omassa” korjaamossa. Esimerkiksi nostettiin kengät, joiden valmistajalla on oma korjaus palvelu: kengät saa lähettää paketissa valmistajalle, joka korjaa ja huoltaa ne. Tärkeää tällaiselle palvelulle on se, että palvelun käyttöönoton pitäisi olla kätevää. Kätevää olisi esimerkiksi, jos korjattavat tavarat voisi viedä pakettiautomaattiin asiakaspalautustun- nuksella. Olisi myös tärkeää kehittää isompien tavaroiden, kuten keskikokoisten kodin- koneiden (esim. leivänpaahdin, mikroaaltouuni) korjauspalveluiden helppoutta ja suju- vuutta. Näitä on vaikea kuljettaa ilman autoa, joten kuluttaja tarvitsee arvion tavaran korjaamisen kustannuksista ja korjauskelpoisuudesta ennen kuljetuksen järjestämistä kor- jaamoon. Verkkoalustat, joissa eri korjausyritykset antavat arvionsa työstä (samalla tavalla kuin esimerkiksi menddie.com), voisivat helpottaa korjauspalvelun hakua. Laatikko 2 listaa korjaukseen, huoltoon ja päivitykseen liittyviä tunnistettuja palveluita ja niiden ongelmia. Kuten myös tämän raportin luvussa 8 tuodaan esiin, korjauspalveluita tarjoavien yritysten, esimerkiksi suutareiden, määrä on vähenemässä. Ryhmä pohti, että kivijalkakaupat ovat muutenkin vaikeuksissa verkkokauppojen vallatessa alaa, ja olisikin hyvä, jos korjaus palvelut katoamisen sijasta olisivat mukana muutoksessa. Tällöin korjauspalvelut olisivat myös paremmin saatavilla asuinpaikasta riippumatta. 2. KORJAUS, HUOLTO JA PÄIVITYS Tunnistettuja palveluita: • Suutarit, ompelimot, kellosepät • Pienkonekorjaus • ICT palvelut, älypuhelimet • Autohuolto/-korjaamot • Pyörähuolto/-korjaamot • Korjauskahvilat (Suomessa ei vielä kovin laajalle levinnyt idea) • Eri alustat, esim. https://korjaa.se/, https://menddie.com • Blogeissa ja YouTubessa jne. on paljon korjaus-, huolto- ja päivitysohjeita, mutta palveluiden kehittyminen niiden pohjalta ei ehkä ole pitkällä? https://korjaa.se/ https://menddie.com 21 Ympäristöministeriön julkaisuja 2023:5 Ympäristöministeriön julkaisuja 2023:5 …. ja niiden ongelmia: • Korjauksen hinta voi olla korkea verrattuna uuteen tuotteeseen • Korjauspalveluihin voi olla vaikea päästä (esim. vaikea löytää sopivaa palveluntarjoajaa, paikat kaukana päivittäisistä reiteistä…) • Palvelun suunnittelu voi olla epämukavaa (esim. joutuu maksamaan ennen kuin korjaus voidaan tehdä, joutuu odottamaan pitkiä aikoja, epäselvät tulokset, ei hyvityskäytäntöä, ei takuuta…) • Nykyinen talousmalli, poliittiset kannustimet ja kulttuuri ylipäätään eivät välttämättä tue korjaamista (esim. vaikeasti korjattavat tuotteet, tuotteet, joita ei voi korjata, halu uusiin tuotteisiin…) • Erot maaseudun ja kaupunkien, sekä suurien ja pienten kaupunkien välillä 3.2.3 Käytetyn tuotteen tai osan myynti Pienryhmässä keskusteltiin ensin siitä, että käytettyjen tuotteiden tai osien saatavuus voi olla pullonkaula palveluiden kehittymiselle, joten niiden saatavuus tulisi ajatella uudelleen. Käytettyjä tuotteita voisi tuoda tavallisten kauppojen yhteyteen. Käytettyjen tavaroiden myynnistä lähikaupoissa tulisi tulla uusi normaali. Kehitys on nähtävillä jo joissain design-tuotteiden myymälöissä, kuten esim. Artek, Iittala/Arabia, Polarn O. Pyret ja IKEA myymälöissä, joissa jo myydään liikkeen omia käytettyjä tuotteita. Tämä viestii kulut- tajalle myös tuotteiden laadusta – näissä tuotteissa jälleenmyyntiarvo pysyy korkeana. Ruotsissa on jo kokemuksia kokonaan kierrätystuotteisiin perustuvasta ostoskeskuksesta (ReTuna, https://www.retuna.se/hem/), joka avattiin vuonna 2015. Kierrätysostoskeskus merkitsee merkittävää saatavuuden paranemista, koska kuluttajan on mahdollista hankkia periaatteessa kaikki tarvittava käytettynä yhdestä osoitteesta. Helsingissäkin vastaavaa käytettyihin tuotteisiin perustuvaa ostoskeskusta suunnittelee Pääkaupunki seudun Kierrätyskeskus Oy (Kiertotaloutta ostarille). Aina ei ole tarvetta kokonaiselle ostoskeskukselle, mutta saatavuuden parantamiseksi ostoskeskuksiin voisi kaavoittaa tiloja kirpputoreille ja käytetyn tavaran kaupoille. Käytettyyn tuotteeseen tai osaan liittyviä liiketoimintamalleja tulisi kehittää, siten että kaupunkien kivijalkakaupoissa olisi vaate kirpputorien ja divareiden ohella muitakin käytetyn tavaran liikkeitä. Tästä on jo esimerk- kejäkin, sillä uusia tiettyjen tuoteryhmien jälleenmyyntiin erikoistuneita yrityksiä on jo syntynyt. Käytettyjä matkapuhelimia korjataan ja kunnostetaan jälleenmyyntiä varten (swappie.com). Tuskin on kuitenkaan esimerkkejä yrityksistä, jotka korjaisivat ja myisivät jälleen käytettyjä kodinkoneita. https://www.retuna.se/hem/ https://www.eura2014.fi/rrtiepa/projekti.php?projektikoodi=A77533 http://swappie.com/ 22 Ympäristöministeriön julkaisuja 2023:5 Pienryhmissä keskusteltiin siitä, että on tarve oppia enemmän hyvistä ja toimivista esi- merkeistä Suomesta ja maailmalta. Toimivia liiketoimintamalleja tulisi analysoida ja tarkas- tella siten, että niiden toiminnasta voisi oppia hyviä ja jo testattuja käytäntöjä. Esimerkiksi nostettiin SPR:n Kontti, mikä on ollut SPR:lle hyvin tuottoisa ja kuluttajalle helppo ja hou- kutteleva palvelu. Kansainvälinen esimerkki rakennusalalta Habitat for Humanity Portland Oregon ReStore toimii puolestaan esimerkkinä rautakaupasta, jossa on myynnissä lah- joitettuja ja käytettyjä tuotteita kodin parannuksiin. Keskustelussa nousi esille myös Rakennusapteekki ja kuinka sen ideaa olisi mahdollista skaalata myös käytettyihin tuot- teisiin. Rakennusapteekin liiketoimintamalli perustuu siihen, että yhdestä paikasta löytyy laajasti vanhan talon korjaukseen tarvittavia varaosia. Laatikko 3 listaa käytetyn tuotteen tai osan myyntiin liittyviä tunnistettuja palveluita ja niiden ongelmia. 3. KÄYTETYN TUOTTEEN TAI OSAN MYYNTI Tunnistettuja palveluita: • Kierrätyskeskus • Kirpputorit, UFF, SPR Kontti jne. • Erilaiset alustat (tori.fi, Facebookin eri uudelleenkäyttö/kierrätys ryhmät, jne.) • Uudet liiketoimintamallit ja palvelukonseptit (kuten kiertotalousyritykset, esimerkiksi Swappie) … ja niiden ongelmia: • Käytettyjen tuotteiden myynnissä ei varmuutta toimivuudesta • Takuu ei välttämättä ole voimassa • Kenen vastuulla on, jos käytetty tuote tai osa aiheuttaa suuremman vahingon? • Yhteensopivuus epävarmaa • Käyttöohjeiden saatavuus vanhoille, käytetyille tuotteille? • Saatavuus (Tuote tai osa voi olla kaukana, kuinka sen saa itselleen kohtuullisella hinnalla? Onko aikaa odottaa? Erot saatavuudessa eri vuodenaikoina.) • Erot maaseudun ja kaupunkien, sekä suurien ja pienten kaupunkien välillä https://sprkontti.fi/?gclid=Cj0KCQjw4PKTBhD8ARIsAHChzRIYsomSFsG-Kcl_uKwPuINvTfXiWY5B437Y5d4VBrHU8rqrMgdKmfsaAhWoEALw_wcB https://pdxrestore.org/restories/restore-open-6-days-week-more-days-donate-and-shop https://pdxrestore.org/restories/restore-open-6-days-week-more-days-donate-and-shop https://rakennusapteekki.com/tietoa-meista/ 23 Ympäristöministeriön julkaisuja 2023:5 Ympäristöministeriön julkaisuja 2023:5 3.3 Palveluiden kehittymisen edistäminen ja keskeiset toimijat 3.3.1 Tuotteet palveluina, yhteiskäyttö Keskeiseksi kehityskohteeksi tuotteiden yhteiskäytössä todettiin logistiikka. Yhteiskäyt- töön liittyvä logistiikka pitäisi miettiä uudelleen ja sitä tulisi kehittää huomattavasti, niin että se olisi tehokasta ja isossa kuvassa kannattavaa. Tulisi esimerkiksi miettiä eri toimijoita täyttämään eri roolit yhteiskäytön ketjussa. On tuotteen “omistaja”, sitten tuot- teen “jakelija”, joka ikään kuin välikätenä koordinoi tuotteen eteenpäin, ja sitten olisi vielä “lähetti”, joka vastaisi tuotteen kuljetuksesta. Pienryhmässä keskusteltiin uudenlaisista liiketoimintamalleista, joita esimerkiksi Business Finland voisi rahoittaa ja tukea. Ryhmä ideoi esimerkiksi alueellisia ‘hubeja’, joista tavaroita voisi vuokrata kertamaksulla tai vaikka jäsenyydellä. Jäsenyyksiä voisi olla vaikkapa retkeilytarvikkeiden hubiin tai puutarhanhoidon hubiin jne. Ylipäänsä mallia logistiikkaan voisi hakea päivittäistavarakaupan logistiikasta, joka on hiottu hyvin tehokkaaksi ja poh- dittiin, että jos halua on, myös yhteiskäyttö voitaisiin saada toimimaan yhtä tehokkaasti. Myös kirjastoista puhuttiin paljon. Ne nähtiin jo olemassa olevana voimavarana ja infra- struktuurina yhteiskäytön edistämiseen. Esiin nousi ajatus, että kirjastot pitäisi huomioida paremmin valtion tai kaupungin strategioissa kulttuurin edistämisen lisäksi myös juuri kiertotaloutta edistävinä laitoksina, ja tällöin myös niille voitaisiin ehkä kohdentaa lisää rahoitusta ja resursseja. Nähtiin, että kirjastoissa voisi olla vielä enemmän lainattavia tava- roita sekä myöskin neuvontaa esimerkiksi korjaamiseen tai lainattavien tavaroiden ja väli- neiden käyttöön liittyen. Tavaroiden lainaaminen kirjastosta on myös ilmaista, mikä on kuluttajille hyvä kannustin käyttää näitä palveluja. Siispä toivottiin, että julkinen sektori voisi rahoittaa tällaista yhteiskäytön edistämistä ja panostaa siihen enemmän. Yhteiskäyttötiloihin liittyen julkinen valta voisi rohkaista taloyhtiöiden yhteisten sauna- ja pyykkitupien käytäntöön palaamista erilaisin kannustimin, kuten esimerkiksi kaavoituksella, tai velvoittaa näiden tilojen tarjoamista uudisrakennuksissa. 3.3.2 Korjaus, huolto, päivitys Korjauspalveluiden kehittymistä edistäisi se, jos kuluttajat näkisivät korjaamisen ns. up-cyclingina, joka tekee tuotteesta hienomman kuin se oli, koska korjaamisen jälkeen se on uniikki. Tällöin korjaamisen korkea hintakaan ei ehkä tuntuisi niin ongelmalliselta. Pienryhmässä pohdittiin, että joillakin ns. design-tuottajilla tuntuu olevan intressi pitää 24 Ympäristöministeriön julkaisuja 2023:5 käytettyjen tuotteidensa myynti itsellään, jolloin voisi olla luontevaa yhdistää tähän myös korjaus-, huolto- ja päivityspalvelut. Huomiota tulisi kiinnittää siihen, kuinka korjaamista tuettaisiin kehittymään uudelleen menestyväksi liiketoiminnaksi. Se edellyttäisi korjaamiseen liittyvän ammatti- ja uudel- leenkoulutuksen kehittämistä. Myöskin työllisyyspalveluilla voisi olla rooli korjaustoimin- nan kehittämisessä. Esimerkiksi nostettiin ajatus siitä, että kierrätyskeskuksissa voisi kou- luttaa työllistettyjä huoltamaan kodinkoneiden lisäksi myös esimerkiksi vaatteita. Tällä tavoin yritykset voisivat toteuttaa sosiaalista ja yhteiskunnallista vastuutaan. Pienryhmäkeskustelussa nostettiin esille arvonlisäveron rooli korjaus- ja huoltopalveluissa, koska se tekee korjaamisesta kallista. Korjauspalvelujen alhaisempi arvonlisävero olisi helppo ohjauskeino tukea korjauspalveluiden kehittymistä, koska se alentaisi palveluiden käyttäjien kustannuksia. Se lähettäisi myös oikeansuuntaista viestiä eri toimijoille, minkä liiketoiminta-alueen toivotaan kehittyvän jatkossa. Keskustelussa pohdittiin sitä, ketkä olisivat toimijoita, jotka pitäisi aktivoida, ja päädyttiin siihen, että koko ketju tulisi aktivoida, että palvelut pääsisivät kehittymään: vähittäskau- pat, tuottajat, välikäsi (tukku). Korjaus-, huolto- ja päivityspalveluiden kehittymistä edis- täisi se, että niiden käyttämisen pitäisi olla muodikasta. Palvelut tulisi brändätä ja muodin luojien ja influenssereiden pitäisi tarttua näihin. Koneen Säätiön ”Circular Citizens”-hanke havainnollistaa, kuinka monet vaikuttajat Suomessa jo kokeilevat olemassa olevia kierto- talouspalveluita ja kertovat kokemuksistaan korjauksesta, jätteen minimoinnista tai käy- tettyjen tavaroiden kierrättämisestä. Projektin tuottama tieto on arvokasta, koska se on luotu hauskalla ja helposti lähestyttävällä kielellä, ja sillä on potentiaalia tehdä kierto taloudesta houkuttelevampaa laajemmalle yleisölle. Kiertävyyteen siirtymisen nopeutta- miseksi yhtenä tavoitteena voisi olla tällaisen vaikuttajien epävirallisen sisällön systemaat- tinen integrointi muodolliseen kouluopetukseen esimerkiksi kutsumalla heitä käymään kouluissa ja järjestämään työpajoja. Myös palveluiden markkinointiin tulisi satsata ja siihen tulisi suhtautua kuin muuhunkin liiketoimintaan, jossa ammattilaiset huolehtivat toiminnasta. Muodikkuuden edistämisen ohella korjaamisen tulisi olla normi ja sosiaali- sesti hyväksytty toimintamalli, joka koetaan tärkeäksi saavuttaa. Tuotteiden osien standardoiminen edistäisi myös korjaus- ja huoltotoimintaa. Osia olisi paremmin saatavilla ja jälkikäyttöön on enemmän mahdollisuuksia. Vanhasta tuotteesta voisi joko ottaa käyttöön vielä toimivat osat tai kierrättää ne tuotteiden varaosiksi. 25 Ympäristöministeriön julkaisuja 2023:5 Ympäristöministeriön julkaisuja 2023:5 3.3.3 Käytetyn tuotteen tai osan myynti Käytettyihin tuotteiden tai osien myyntiin liittyen pohdittiin keinoja edistää palvelujen syntymistä ja laajenemista. Käytetyn tuotteen tai osan myynnissä korostui myös logis- tiikka, ajoitus ja valinnan helppous kuluttajalle. Sen lisäksi, että tulisi pohtia toimiva ja helppo logistiikka käytetyn tuotteen tai osan ostamiseen, tulisi miettiä myös se, kuinka tuote tai osa voidaan helposti palauttaa kiertoon, eli siitä eroon pääseminen. Helpottavia työkaluja voisi olla esimerkiksi applikaatio, jossa voisi ilmoittaa tarpeestaan tai josta voisi useilla hakuehdoilla hakea tuotetta tai osaa, ja myös, jossa voi tarjota tarpeetonta tuotetta tai hakea sitä tarvitsevia. Myös maan eri osien välillä on eroja tuotteiden saatavuudessa. Kasvukeskuksissa ostetaan esimerkiksi vaatteita vintagena, jota muualla päin maata myydään tavallisina tuotteina kirpputoreilla ja kierrätyskeskuksissa. Kohtaanto-ongelma vaatisi koordinoin- tia ja käytännön ratkaisuja. Koneen Säätiön "Circular Citizens" -projektin tulokset havain- nollistavat, kuinka jotkut suomalaiset vaikuttajat ostavat käytettyjä vaatteita, kierrättävät niistä trendikkäitä tuotteita ja myyvät myöhemmin uudelleen verkossa. Näitä esimerkkejä on suhteellisen vähän, mutta uusia liikeideoita saattaa syntyä, jos vaatteiden kierrätyksen tukemiseen saadaan kohdennettua rahoitusta. Tuotteiden elinkaarta tulisikin tarkastella uudesta näkökulmasta, johon liittyy niiden uudelleenkäyttö, huolto ja varastointi siihen saakka, kunnes joku tarvitsee tuotetta tai osaa. Jossain vaiheessa tuote on myös käytetty ns. loppuun, jolloin sen raaka-aineiden kierrätys tulee olla myös helppoa ja palvelullistettua toimintaa. Elinkaariajattelu edellyttää ennakointia ja eteenpäin katsomista. Palveluiden skaalaamiseksi kannattaisi jälleen hakea oppia ja esimerkkiä jo hyvin toimi vista palveluista. Kuluttajat ovat perustaneet jo useita alustoja, missä he vaihtavat tai myyvät käytettyjä tuotteitaan. Myös eri ammattijärjestöt voisivat edistää alansa käytetty- jen tuotteiden myyntiä. Keskustelussa nousi esille vaatetusalan yritykset, joiden toimintaa on ohjannut vastuul- lisuusarviointien saama julkisuus. Esimerkiksi kansalaisjärjestö Eetti ry arvioi kotimaisten vaateyritysten vastuullisuutta kriteeristöllä, jossa korjauspalvelun tarjoaminen ja käytet tyjen tuotteiden uudelleenmyyntipalvelu tuottavat yritykselle vastuullisuuspisteitä. Vaatevalmistajat ovatkin lisänneet tällaisten palveluiden tarjoamista. Käytettyjen tuottei- den myyntiä saattaisi edistää, jos vastuullisuusarviot vaikuttaisivat muihinkin aloihin siten, että yritykset ostaisivat takaisin käyttökuntoisia tuotteitaan ja myisivät tuotteitaan myös käytettyinä. 26 Ympäristöministeriön julkaisuja 2023:5 3.4 Tunnistetut haasteet ja niiden ehkäisy 3.4.1 Tuotteet palveluina, yhteiskäyttö Haasteiksi yhteiskäytössä tunnistettiin esimerkiksi palveluiden korkea hinta sekä käytettä- vyyteen liittyvät hankaluudet, kuten esimerkiksi tuotteiden kuljetus. Jos tuotetta tarvitsee vain kerran vuodessa, tulee todennäköisesti muutamassa vuodessa halvemmaksi ostaa tuote, kuin vuokrata se joka kerta erikseen, mutta vuokrattaessa säästyy säilyttämisen ja huoltamisen vaivalta. Pohdittiin myös, voisiko tulevaisuudessa kuljettaa vuokratut tuotteet taloyhtiöiden Smartpost-pakettiautomaattiin, jonne ne voisi sitten myös palauttaa. Toiseksi haasteeksi tunnistettiin ihmisten osin ristiriitaisetkin asenteet. Pienryhmässä ajateltiin, että kuluttajat eivät yleensä halua edes ostaa vaikkapa käytettyjä (ja pestyjä) lakanoita tai pyyhkeitä, joten yhteiskäytön kiinnostavuus tuntuu vielä epätodennäköi- semmältä, mutta toisaalta lähes kaikki nukkuvat mieluusti hotellien “yhteiskäyttö” laka- noissa. Intiimimpien tuotteiden yhteiskäytön edistäminen ei siten liene järkevä edistämis- toimien ensisijaisena kohteena, vaikka toisaalta esimerkiksi Saksassa on ollut käytössä pal- velu, jossa vauvojen kestovaipat kerätään käytettyinä, pestään ja samalla haettaessa tilalle toimitetaan uudet. Suomessakin on kestovaippalainaamoita, jotka käytännössä toimivat vuokrausperiaatteella. Mahdollisuus kokeilla yhteiskäyttötuotteita väliaikaiseen ja lyhyt aikaiseen tarpeeseen ilman pitkäaikaista sitoutumista voisi ehkäistä negatiivisia asenteita. 3.4.2 Korjaus, huolto, päivitys Tuotteiden korjaukseen, huoltoon ja päivitykseen liittyy oleellisesti tuotteiden kestävyys. Haasteeksi ja riskiksi tunnistettiin se, että tuotteet eivät ole tarpeeksi kestäviä korjattavaksi. Tässä keskusteltiin siitä, onko tätä mahdollisuus muuttaa, jos jo uudet tuotteet ovat huonolaatuisia. EU:lla on lainsäädäntöä, strategioita ja aloitteita (esim. Kestäviä tuotteita koskeva aloite ja Ekologisella suunnittelulla kestäviä tuotteita, EU:n strategia tekstiilien kestävyyttä ja kiertotaloudellisuutta varten), joilla pyritään parantamaan tuotteiden kestävyyttä. Keskustelussa huomioitiin, että korjaamista hankaloittaa se, että pitää aina tilata uusi osa, koska eri tuotteissa on aina erilaiset osat. Jos tuotteissa olisi standardiosat, pitkä tilausaika ja erillinen toimitus eivät hankaloittaisi korjaamista. Lisäksi tuotteet voisi aina joko korjata tai purkaa osiksi, jotka voisi rikkinäistä osaa lukuun ottamatta käyttää varaosiksi. Vain rikki- näiset osat tarvitsisi kierrättää materiaalina. Keskustelussa nousi esille puute korjaustaidoissa. Kuluttajat eivät osaa itse korjata tai huoltaa tuotteita, vaikka haluaisivat huolehtia niistä. Pienryhmässä keskusteltiin siitä, milloin tai miksi ihmiset huolehtivat jostain. Olisi tärkeää tunnistaa, mitä kuluttajat 27 Ympäristöministeriön julkaisuja 2023:5 Ympäristöministeriön julkaisuja 2023:5 haluaisivat erityisesti säilyttää tai mistä huolehtia, ja mikä edistää tällaista suhdetta. Niuk- kuus on tehokas motivaattori säilyttämiseen, mutta on myös ihmisille arvokkaita asioita ja esineitä, joiden huolenpidossa ollaan valmiita näkemään vaivaa. Tulee kuitenkin huomioida, että ihmiset ovat erilaisia: on ihmistyyppi, joka nauttii korjaa- miseen liittyvästä puuhastelusta. Jotta muutkin motivoituisivat korjaamiseen, sen pitäisi olla kätevämpää, vähemmän aikaavievää ja hauskempaa kuin esim. uuden ostaminen. Tulisi siis olla erilaisia palveluita: palveluita niille, jotka eivät itse halua huoltaa tai korjata, ja mahdollistavia palveluita ja tuotteita niille, jotka haluavat itse korjata tai huoltaa tuot- teitaan. Keskustelussa pohdittiin sitä, kuinka sellaisia ihmisiä, jotka pitävät korjaamisesta, voisi rohkaista myymään pienmuotoista huoltopalvelua muille. Keskustelussa nostettiin esille myös huoli siitä, että usein korjaamista toteutetaan paljon matalan palkkatason maissa, koska siellä korostuvat resurssien niukkuus ja halvat korjaa- misen hinnat. Tulisi siis olla tarkkana siitä, etteivät esim. huoltopalvelut siirry maihin, joissa työvoima on halpaa, tai etteivät korjaajat ja parsijat muodosta uutta heikon työmarkkina- aseman ryhmää. 3.4.3 Käytetyn tuotteen tai osan myynti Hyvin perustava ja yksinkertainen selitys joidenkin tuotteiden tai osien myynnin hanka luuksille on niiden hinta. Monen kuluttajan mielestä käytetyn tuotteen hinta ei saisi olla uutta tuotetta korkeampi, vaikka vastaavan uuden tuotteen laatu jossain tapauksissa on käytettyä tuotetta alempi. Asiantuntijoiden näkemyksissä erityisesti kankaiden kohdalla laatu on laskenut aiempien vuosikymmenten kankaisiin verrattuna. Käytetyn tuotteen arvon määrittäminen näin ollen voi olla vaikeaa. Käytetyn tavaran hankkimista saattaisi helpottaa, jos sen hankkimiseen liittyvää riskiä voisi paremmin hallita. EU:ssa harkitaan tuotetakuun laajentamista koskemaan myös käytettyjä ja korjattuja tuotteita, mikä voi tukea käytettyjen tavaroiden ostamista, mutta mahdollisesti hankaloittaa niiden myymistä. Käytetyn tuotteen tai osan myyntiä hankaloittaa myös, jos sen jatkokierrätys tai uudelleen- käyttö on vaikeaa. Tavaran organisointi kierrätykseen tulisi olla helppoa. Käytetyn tuotteen ostaminen ei saisi viedä enemmän aikaa kuin uuden tuotteen ostaminen, mikä ei nykyisin useinkaan toteudu. Tehokkuuden lisääminen ja ajankäytön tehostaminen ostotapahtu- massa parantaisi käytettyjen tuotteiden myyntiä. 28 Ympäristöministeriön julkaisuja 2023:5 3.5 Yhteenveto ja politiikkasuosituksia Kiertotalouden kuluttajapalveluiden edistämiseksi pitäisi kehittää, suosia ja tukea korjaamispalveluiden ympärille rakentuvia uusia liiketoimintamalleja, jotka muistuttaisivat prosessiltaan esimerkiksi nykyistä asiakaspalautusjärjestelmää. Kannattaisi ehkä kannustaa valmistajia verkostoitumaan korjauspalveluntarjoajien kanssa, jotta kuluttaja voisi vakuuttua tasalaatuisesta ja osaavasta palvelusta. Valmistajien lisäksi koko toimintaketju, kuten tukku ja vähittäiskauppa, tulisi aktivoida toimijoiksi korjauspalveluita kehitettäessä. Olisi tärkeää, että korjausalalle on koulutusta. Korjaamisen vetovoimaa ja palveluiden markkinoinnin ammattimaisuutta pitäisi lisätä. Korjausteollisuuden kehittyminen saattaa vaatia uudenlaisia yhteistyömuotoja toimijoi- den, kuten kuntien ja yritysten välillä. Esimerkiksi selkeän korjauskoulutuksen integrointi koulujen askartelutunneille vaatii laajan valikoiman työkaluja ja materiaaleja sekä mah- dollisuuksia muuttaa asioita. Vaikka koulujen opettajaresurssit ovat rajalliset, yhteistyö korjausyrittäjien kanssa voisi tarjota enemmän aikaa ja mahdollisuuksia ohjattuun korjausosaamisen harjoitteluun pätevien aikuisten läsnä ollessa. Korjaamiseen liittyvien koulutuspalvelujen tarjoaminen kunnille ja kouluille on yksi keino, jota voitaisiin tutkia keinona tukea korjausalaa ja päivittää korjausalan koulutusta. Lisäksi yhteistyö rakennus- alan tavaratalojen kanssa voi auttaa tarvittavien materiaalien, kuten ylijäämäpuun, hankin- nassa. (Korsunova ym. 2021.) Käytettyjen tuotteiden ja osien osalta korostuu myös toimivista liiketoimintamalleista oppiminen. Erityisesti logistista ketjua tulisi tehostaa ja laajentaa uusien toimintatapojen myötä. Käytettyjen tuotteiden oston ja käytön normalisointia ja niiden saavutettavuuden parantamista tulisi edistää laajasti eri tuotekategorioissa niin yksityisten ja julkisten toimi- joiden kuin kolmannen sektorinkin toimesta. Yhteiskäyttöön liittyvää logistiikkaa tulisi kehittää niin, että se olisi tehokasta ja isossa kuvassa kannattavaa. Tarvetta on uusille liiketoimintamalleille, jotka tekisivät yhteis käytöstä helppoa sekä myös kaupunkien tai valtion fasilitoimalle yhteiskäytölle esimerkiksi kirjastojen kautta, jolloin palvelujen edullisuus toteutuu, koska tavaroiden lainaamista jo toteutetaan kirjastoissa. Myös yhdistykset ja yhteisöt voisivat fasilitoida tavaroiden jakamista. 29 Ympäristöministeriön julkaisuja 2023:5 Ympäristöministeriön julkaisuja 2023:5 Lähteet Korsunova, A., Vainio, A., & Heiskanen, E. (2021). Improving repair viability in the circular economy: a multifaceted endeavor. Konferenssijulkaisu: 4th PLATE 2021 Virtual Conference, 26-28 May 2021. Saatavilla: http://hdl.handle.net/10344/10221 Valtioneuvosto (2021). Valtioneuvoston periaatepäätös kiertotalousohjelmasta. Saatavilla: https://ym.fi/documents/1410903/42733297/Valtioneuvoston+periaa- tep%C3%A4%C3%A4t%C3%B6s+8.4.2021+kiertotalouden+strategisesta+ohjelmasta.pdf/aee1e0d0- 802f-b272-e424-50c9cd1c5f5e/Valtioneuvoston+periaatep%C3%A4%C3%A4t%C3%B6s+8.4.2021+- kiertotalouden+strategisesta+ohjelmasta.pdf?t=1617783970488 Ympäristöministeriö (2022). Kiertotalouden strateginen ohjelma. Saatavilla: https://ym.fi/kiertotalousohjelma http://hdl.handle.net/10344/10221 https://ym.fi/documents/1410903/42733297/Valtioneuvoston+periaatep%C3%A4%C3%A4t%C3%B6s+8.4.2021+kiertotalouden+strategisesta+ohjelmasta.pdf/aee1e0d0-802f-b272-e424-50c9cd1c5f5e/Valtioneuvoston+periaatep%C3%A4%C3%A4t%C3%B6s+8.4.2021+kiertotalouden+strategisesta+ohjelmasta.pdf?t=1617783970488 https://ym.fi/documents/1410903/42733297/Valtioneuvoston+periaatep%C3%A4%C3%A4t%C3%B6s+8.4.2021+kiertotalouden+strategisesta+ohjelmasta.pdf/aee1e0d0-802f-b272-e424-50c9cd1c5f5e/Valtioneuvoston+periaatep%C3%A4%C3%A4t%C3%B6s+8.4.2021+kiertotalouden+strategisesta+ohjelmasta.pdf?t=1617783970488 https://ym.fi/documents/1410903/42733297/Valtioneuvoston+periaatep%C3%A4%C3%A4t%C3%B6s+8.4.2021+kiertotalouden+strategisesta+ohjelmasta.pdf/aee1e0d0-802f-b272-e424-50c9cd1c5f5e/Valtioneuvoston+periaatep%C3%A4%C3%A4t%C3%B6s+8.4.2021+kiertotalouden+strategisesta+ohjelmasta.pdf?t=1617783970488 https://ym.fi/documents/1410903/42733297/Valtioneuvoston+periaatep%C3%A4%C3%A4t%C3%B6s+8.4.2021+kiertotalouden+strategisesta+ohjelmasta.pdf/aee1e0d0-802f-b272-e424-50c9cd1c5f5e/Valtioneuvoston+periaatep%C3%A4%C3%A4t%C3%B6s+8.4.2021+kiertotalouden+strategisesta+ohjelmasta.pdf?t=1617783970488 https://ym.fi/kiertotalousohjelma 30 Ympäristöministeriön julkaisuja 2023:5 4 Ajatuksia kiertotaloudesta ja materiaalisesta kulttuurista Kirjoittajat: Jenny Rinkinen (Helsingin yliopisto), Elizabeth Shove (Helsingin yliopisto ja Lancasterin yliopisto) Kiertotaloudesta on useita määritelmiä. Tähän Stahelin Nature-lehdessä julkaistun tekstin lainaukseen kiteytyy moni laajalle levinnyt ajatus kiertotaloudesta: ’Kiertotalous’ muuttaa käyttöikänsä lopussa olevat hyödykkeet resursseiksi, sulkee kierrot teollisissa ekosysteemeissä ja minimoi jätteen määrän. (…) Kiertotalous muuttaisi taloudellista logiikkaa korvaamalla tuotannon kohtuudella: käytä uudestaan mitä voit, kierrätä mitä et voi käyttää uudestaan, korjaa se mikä on rikki, ja valmista uudestaan mitä ei voi korjata. (Stahel, 2016: 435) Tässä kiertotalouden kuvauksessa keskitytään uudenlaiseen, kiertoon perustuvaan talou- delliseen logiikkaan ja tämän logiikan vaikutuksiin siihen, miten hyödykkeitä käsitellään ja tuotetaan osana niin kutsuttaja teollisia ekosysteemeitä. Kiertotalousajattelun ydin kiteytyy resurssien suljettuun kiertoon ja siihen, että resurssien käyttöä voidaan mini- moida pidentämällä tuotteen elinkaarta ja siihen liittyviä tehokkuuksia. Kiertotalousajattelu on laajalle levinnyt uusi talouden visio, joka on saanut osaksensa myös laajaa kritiikkiä. Yksi perustavanlaatuisemmista kritiikeistä on, että kiertotalous visiot eivät huomioi termodynamiikan lakeja. Toiseksi kiertotalousajattelua on kritisoitu siitä, että keskeiset kiertotalouden ratkaisuehdotukset eli tuotteiden korjaus, kierrätys ja uudelleenvalmistus edellyttävät itsessään resursseja. Kiertotalouden ratkaisut eivät myös- kään merkittävästi – ja kestävyyden kannalta riittävästi – muuta kulutuksen rakennetta (de Decker 2018). Tässä kirjoituksessa tarkastelemme nämä yleisimmät kritiikit huomioiden kulutustuottei- den roolia ja niihin liittyviä prosesseja kiertotaloudessa. Tieteellisen tarkastelun kohteina korjaaminen, jakaminen ja kierrätysmarkkinat levittäytyvät eri akateemisiin keskusteluihin. Ne ovat keskeisiä kiertotalouteen liitettyjä ideoita, mutta toisaalta niillä on tärkeä asema myös sosiologiaan ja antropologiaan pohjautuvan kulutuksen ja materiaalisen kulttuurin tarkastelussa. Väitämme, että tarkastelemalla kulutustuotteita sosiologisen ja antropolo- gisen tutkimuksen valossa, voimme tarkemmin nähdä millaisia resurssien virtoja kierto- talouteen liittyy, ja miten nämä kietoutuvat tiiviisti laajemmin sosiaaliseen toimintaan ja pitkän aikavälin kysynnän muutokseen. Jotta kiertotalouden käytännöt tukisivat vahvasti 31 Ympäristöministeriön julkaisuja 2023:5 Ympäristöministeriön julkaisuja 2023:5 kestävän yhteiskunnan luomista, kulutustuotteita on tarkasteltava suhteessa sosio- materiaalisiin prosesseihin. 4.1 Verkostot ja tarpeet kiertotaloudessa Kirjassaan Esineiden sosiaalinen elämä Appadurai (1988) kuvaa objektien – kulutus- tuotteiden, tavaroiden ja muun materian – merkitystä osana kompleksista sosiaalista järjestelmää. Appadurain mukaan ymmärrys esineiden arvosta ja niiden käyttö ja asema nivoutuvat tiukasti yhteen, ja esineiden sosiaalinen ja kulttuurinen arvo onkin muuttu- nut ajan myötä merkittävästi. Hänen mukaansa ei ole merkityksellistä tarkastella esineitä ilman ymmärrystä laajemmasta materiaalisesta kulttuurista, jonka osana esineet ovat. Käytännössä esineitä harvoin käytetään irrallisina objekteina. Arjen käytössä esineet ovat riippuvaisia toisistaan ja taustalla vaikuttavasta infrastruktuurista ja resursseista, jotka yhdessä tekevät sosiaalisista käytännöistä mahdollisia (Shove 2016). Lopputulemana on objektien suhteiden verkko: ikään kuin historiallinen kudelma osana yhteiskuntaa. Sitä vastoin keskustelut korjaamisesta, jakamisesta ja uudelleenkäytöstä tarkastelevat usein kulutushyödykkeitä erillään käytännöistä. Esimerkiksi lasipulloja, kännyköitä ja autoja käsitellään kiinnittämättä huomiota laajempiin ympäröiviin sosio-materiaalisten suhteiden verkostoihin. Esimerkiksi Stahel kuvaa: ”lasipullon puhdistaminen ja uudelleen käyttäminen on nopeampaa ja edullisempaa kuin lasin kierrättäminen ja uuden tekeminen” (Stahel 2016). Tässä kuvauksessa Stahel tarkastelee (perustellusti) kierrätyksen ja korjaamisen suhteellista etua suhteessa uuteen tuotantoon, mutta jättää huomioimatta lasipullon aseman laajemmassa syömisen ja juomisen maailmassa ja niihin liittyvissä järjestelmissä ja infrastruktuureissa. Samoin ne, jotka arvioivat esimerkiksi autoon liittyvän korjauksen, jakamisen ja uudelleenkäytön suhteellisia kustannuksia ja hyötyjä tekevät niin huomioimatta laajempaa autoiluun perustuvaa liikennejärjestelmää (Urry 2004) tai esi- merkiksi autoilun asemaa yhteiskunnassa kuvaavaa autoriippuvuutta (Mattioli ym. 2020). Vaikka esimerkiksi Stahel ja muut viittaavat ’kohtuullisuuden’ tavoitteiseen, tämä käsite määritellään usein suppeasti. Kohtuullisuus kiertotalousajattelussa viittaa tyypillisesti siihen missä määrin korjattava tai kierrätettävä tuote on tarpeeksi hyvä korvaamaan vastaava uusi tuote eli ’riittävä’. Tästä näkökulmasta ongelmat ympäristökustannuksista ja -hyödyistä esimerkiksi uuden tai käytetyn jääkaapin tai katumaasturin omistamisesta ja käytöstä jäävät taka-alalle. Kuten tehokkuuden ja dematerialisoinnin suhteen, tavoitteena on tuottaa sama palvelu vähemmillä resursseilla (Shove 2018, Hobson 2020), ja perus- tavanlaatuisemmat kysymykset kuluttajien tarpeista ja siitä miten ne kehittyvät jäävät kysymättä. 32 Ympäristöministeriön julkaisuja 2023:5 Materiaaliseen kulttuuriin ja kulutukseen keskittyvät tarkastelut korostavat kysynnän muodostumista (Rinkinen ym. 2020). Kuten jo mainittiin, tarve esimerkiksi autoon on kytkeytynyt globaalin autojärjestelmän syntyyn, eikä pelkästään kuluttajan halun muu- tokseen. Toisin sanoen, ja kuten Alan Warde (2005) on kuvannut, kulutuksen rakenteet syntyvät ja ovat juurtuneet sosiaalisiin käytäntöihin. Tästä näkökulmasta resurssien virrat ovat kytkeytyneet sosiaaliseen elämään ja niihin liittyneiden materiaalisten rakenteiden historiaan. Menneet ja nykyiset tuotantojärjestelmät mukaan lukien korjaus, jakaminen ja käytetyn tavaran markkinat ovat osa tätä dynamiikkaa. Materiaalista kulttuuria tarkasteltaessa Shove ja kollegat (2012) näkevät objektit, infra- struktuurit ja tuotannon ja kulutuksen järjestelmät osana käytäntöjen verkkoa, ei irral- lisena siitä (Schatzki 2019). Tämä näkökulma tekee mahdolliseksi kuvata ja ymmärtää materiaalisten virtojen laajuutta ja muotoa (esimerkiksi lineaarinen, kehämäinen), ja näyttää miten nämä vaihtelevat ja muuttuvat (Ingold 2012). Rinkisen ja kollegoiden (2021) tutkimus jääkaapeista on hyvä esimerkki. Tutkimuksessa tarkastellaan lisääntyvää tarvetta viilentää ja pakastaa ruokaa kahdessa nopeasti kasvavassa kaupungissa, Hanoissa ja Bangkokissa. Jääkaapin omistamisen merkitystä kestävän kulutuksen näkökulmasta ei voi tarkastella irrallisena ruoan tuotannon, jakelun ja ruokavalion muutoksista. Samalla huomataan, että sillä ei ole suurta merkitystä onko jääkaappi käytetty vai ei. Sillä miten arjen käytännöt (ostaminen, ruoanlaitto, syöminen) ovat järjestyneet suhteessa tuotanto- ja jakeluketjuihin, on merkitystä. Pidemmän aikavälin kehityskulkujen tarkastelu jää usein myös heikoksi, jos tuotteisiin keskitytään irrallisina sosiaalisista järjestelmistä. Materiaalisen kulttuurin ja kulutuksen teoriat tarjoavat keinon tarkastella peruskysy- myksiä tuotannosta, kulutuksesta ja tarpeesta. Ymmärrys siitä, miten tuotteet liittyvät yhteen vaatii käsitystä laajoista materiaalisista verkostoista ja niiden kehittymisestä. Tämä on yhteinen huolenaihe ja kiinnostuksen kohde materiaalisen kulttuurin tutkimuk- sessa (Shove 2016, Ingold 2000), mutta se harvoin esiintyy tuotekeskeisissä keskusteluissa korvaamisesta, jätteestä ja käytettyjen tavaroiden markkinoista. Samalla kun keskitytään klassisiin talousteorian keskusteluihin esimerkiksi korvaavuudesta, tuotannosta ja jätteestä, nämä kysymykset jäävät usein kuitenkin varjoon. 4.2 Politiikkasuosituksia materiaalisen kulttuurin näkökulmasta Kiertotalouden ideat vaikuttavat ilmastopolitiikkaan korostamalla suljetun kierron mah- dollistamista, tehokkuuden lisäämistä ja jätteen määrän vähentämistä. Kiertotaloudelle tyypillinen kulutushyödykkeiden tarkastelu irrallisina objekteina mahdollistaa tuotannon, jakelun ja käytön prosessien ja ympäristövaikutusten vertailua (Tukker 2000). Tuotteen 33 Ympäristöministeriön julkaisuja 2023:5 Ympäristöministeriön julkaisuja 2023:5 elinkaaren dokumentointi ja tehostaminen eivät kuitenkaan vielä paljasta tuotteen asemaa ja roolia yhteiskunnassa. Tuotteen elinkaari ehkä tunnistetaan, mutta ”sosiaaliset ja historialliset prosessit, jotka ovat kietoutuneet materiaalisiin suhteisiin ja kulutusrakentei- den muutoksiin” jäävät vähemmälle huomiolle (Rinkinen ym. 2020). Politiikka, joka perus- tuu kiertotalousajattelulle, tekee samoin. Mahdollisuutta kierrättää materiaaleja ja resursseja pidetään usein itsestäänselvyytenä ja järkevänä. On kuitenkin merkittäviä eroja siinä, miten ja milloin eri materiaalit voidaan ja ei voida kierrättää. Jos nämä erot huomioidaan, asiaa tarkastellaan pitkälti teknisenä ongelmana, eikä oteta huomioon sitä, miten kompleksinen tuotantoketju on, tai millainen resurssipohja tuotannolla on. Esimerkiksi digitaalisen teknologian tapauksessa lopputuot- teen kierrätys palauttaa käyttöön vain pienen osan valmistamiseen käytetyistä resursseista (ks. de Decker 2018). Tämä on hyvin yksinkertainen huomio, mutta muistuttaa siitä, että laajempi näkökulma objekteihin on tarpeen, kun halutaan ymmärtää verkostoja ja tuo- tantojärjestelmiä ja mahdollisuuksia niiden muutokselle. Markkinakohtaista tietoa käyte- tään kiertotalouden yritysmallien suunnittelussa, ja eri sektorien väliselle oppimiselle on yhä tarvetta, mutta resurssien virrat kuitenkin eroavat eri tuotteiden ja tuotantoketjujen tapauksessa. Onkin tarvetta politiikka-analyysille ja vaikuttamiskeinoille, jotka huomioivat nämä eroavaisuudet, ja toisaalta sen miten materiaalit ’istuvat’ eri käytäntöihin. Sosiologiset ja antropologiset teoriat tuottavat hyvin erilaisia politiikkaimplikaatioita. Kumpikin tieteenala korostaa erilaisten materiaalisten objektien asemaa sosiaalisessa elämässä. Tieteenalat tarjoavat keinoja käsitteellistää ja ymmärtää pidemmän aikavälin siirtymiä resurssien käytössä, ja pohtimaan sitä, mitä yhteiskuntaan ’tehokkaasti’ osallis- tuminen vaatii. Jos politiikkainterventiot perustuisivat tälle huomiolle, ne näkisivät mah- dollisuuksia normaaliuden ja tarpeiden tulkintojen muokkaamisessa niin, että se johtaisi resurssien kulutuksen laskuun. Kiertotaloudessa on paljon mahdollisuuksia huomioida perustavanlaatuisia kysymyksiä tar- peiden kehittymisestä. Politiikalla itsellään on myös usein rooli kestämättömien käytäntö- jen ja tuotantojärjestelmien uusintamisessa. Tämän tunnistaminen vaatii kriittistä poliittista reflektointia ja analyysia sekä halua miettiä miten eri politiikkasektorit vaikuttavat itsestään selvänä pidetyn kysynnän rakenteisiin, formaalisti ja epäformaalisti (Rinkinen ym. 2020). Mielestämme materiaalisen kulttuurin ja kulutuksen käsitteet tarjoavat politiikantekijöille keinoja mennä pidemmälle kysynnän ytimeen ja tunnistaa strategioita, jotka rajoittavat ja vähentävät resurssien kulutusta ja kulutuksen ympäristövaikutuksia. Onkin syytä kysyä, miten voimme yhdistää analyysit tarpeesta ja normaaliudesta kiertotalouden käsitteiden kanssa. Huomion suuntaaminen kulutushyödykkeisiin osana tuotantojärjestelmiä ja käy- täntöjä, ja tavallisten arkipäiväisten käytäntöjen resurssipohjan tunnistaminen ovat hedel- mällisiä lähtökohtia tähän työhön. 34 Ympäristöministeriön julkaisuja 2023:5 Lähteet Appadurai, A. (Ed.). (1988). The social life of things: Commodities in cultural perspective. Cambridge University Press. de Decker, Kris (2018) How circular is the circular economy? Low-tech magazine. Available at: https://solar. lowtechmagazine.com/2018/11/how-circular-is-the-circular-economy.html. Accessed 10 August 2022. Hobson, K. (2020). ‘Small stories of closing loops’: social circularity and the everyday circular economy. Climatic Change, 163(1), 99-116. Ingold, T. (2000). The Perception of the Environment: Essays on Livelihood, Dwelling and Skill. Psychology Press. Ingold, T. (2012). Toward an ecology of materials. Annual review of anthropology, 41, 427-442. Mattioli, G., Roberts, C., Steinberger, J. K., & Brown, A. (2020). The political economy of car dependence: A systems of provision approach. Energy Research & Social Science, 66, 101486. Rinkinen, J., Jalas, M., & Shove, E. (2015). Object relations in accounts of everyday life. Sociology, 49(5), 870-885. Rinkinen, J., Shove, E., & Marsden, G. (2020). Conceptualising demand: A distinctive approach to consumption and practice. Routledge. Rinkinen, J., Shove, E., & Smits, M. (2021). Conceptualising urban density, energy demand and social practice. Buildings & cities. Schatzki, T. R. (2019). Social change in a material world. Routledge. Shove, E., Pantzar, M., & Watson, M. (2012). The dynamics of social practice: Everyday life and how it changes. Sage. Shove, E. (2016). Matters of practice. In The nexus of practices (pp. 167-180). Routledge. Shove, E. (2018). What is wrong with energy efficiency?. Building Research & Information, 46(7), 779-789. Stahel, W. R. (2016). The circular economy. Nature, 531(7595), 435-438. Tukker, A. (2000). Life cycle assessment as a tool in environmental impact assessment. Environmental impact assessment review, 20(4), 435-456. Urry, J. (2004). The ‘system’ of automobility. Theory, culture & society, 21(4-5), 25-39. Warde, A. (2005). Consumption and theories of practice. Journal of consumer culture, 5(2), 131-153. https://solar.lowtechmagazine.com/2018/11/how-circular-is-the-circular-economy.html https://solar.lowtechmagazine.com/2018/11/how-circular-is-the-circular-economy.html 35 Ympäristöministeriön julkaisuja 2023:5 Ympäristöministeriön julkaisuja 2023:5 5 ”Eikös tämä vie kaupan, kun on liian hyviä vaatteita?” Kestävä kuluttaminen vaatealan kiertotaloustyössä Kirjoittajat: Senja Kuure (Helsingin yliopisto) ja Senja Laakso (Helsingin yliopisto) 5.1 Johdanto: Kiertotalous vaateteollisuudessa Kiertotaloudella tarkoitetaan sellaista tuotanto- ja kulutusmallia, jossa olemassa olevat materiaalit ja tuotteet hyödynnetään mahdollisimman pitkälle lainaamalla, vuokraamalla, uudelleen käyttämällä, korjaamalla, kunnostamalla ja kierrättämällä, pidentäen näin tuot- teiden elinkaarta (Euroopan parlamentti, 2022a). Tässä tekstissä tarkastelemme kierto taloutta vaateteollisuuden kontekstissa ja pohdimme, mitä vaatteiden elinkaaren pidentä- minen tarkoittaa vaatealan yritysten näkökulmasta. Vaateteollisuus on yksi saastuttavimmista teollisuudenaloista ja tuottaa lisääntyvän vaatteiden ostamisen myötä muun muassa kasvavia jätemääriä (Euroopan parlamentti, 2022b). Myös erilaiset sosiaaliset ongelmat, kuten vaaralliset työolot ja lapsityövoiman käyttö, ovat edelleen olemassa oleva osa vaatetusalan problematiikkaa. Nykyisen vaat- teiden tuotannon ja kulutuksen mittakaava ja vauhti eivät johda ainoastaan erilaisiin ekologisiin ja sosiaalisiin ongelmiin, vaan myös arvokkaiden resurssien ja materiaalien haaskaukseen (Piippo ym. 2022). Vaikka nykymuotoisen vaateteollisuuden kestämättö- myyteen on herätty laajasti muun muassa Euroopan unionissa, niin sanottu pikamuoti- tai kertakäyttökulttuuri on vahvassa ristiriidassa vaatteiden kestävän tuotannon ja kulutuksen periaatteiden kanssa, kasvattaen yhä tuotanto- ja jätemääriä sekä tarvetta neitseellisille raaka-aineille (Rathinamoorthy, 2019). Termi circular fashion esiintyi ensimmäisen kerran vaateteollisuuden kontekstissa vuonna 2014 (Rathinamoorthy, 2019). Kiertotalous vaateteollisuudessa voidaan käsitteellisesti tii- vistää tuotannoksi, jossa vaatteet suunnitellaan, tuotetaan ja tuodaan jakeluun siten, että niiden käyttö ja kierrätys arvokkaimmassa muodossaan, vastuullisesti ja tehokkaasti on mahdollista mahdollisimman pitkään (emt). Vaateteollisuuden kontekstissa kiertota- lous edellyttää paitsi vaatteiden ja muiden tekstiilien huomattavasti tehokkaampaa kier- rätystä uusien tuotteiden raaka-aineeksi, myös vaatteiden elinkaaren pidentämistä muun muassa huoltamalla, korjaamalla ja kunnostamalla. Vaatteiden käyttöiän pidentämisen onkin todettu olevan suorin keino vaateteollisuuden ympäristöongelmien ratkaisuun (Piippo ym. 2022). Kun vaatteet pysyvät käytössä pidempään, uusien vaatteiden ostamisen 36 Ympäristöministeriön julkaisuja 2023:5 tarve oletettavasti vähenee. Kiertotalousajattelun toteutuminen vaatetusteollisuudessa edellyttää siis myös kulutuskäytäntöjen muutosta ja kulutuksen vähentämistä. Kysymme tässä tekstissä, millaiseksi vaateteollisuuden toimijat näkevät tulevaisuuden, jossa vaatteiden elinkaaren pidentämisen myötä niiden kokonaiskysyntä vähenisi. Miten vaatealan yritykset ovat varautuneet siihen, että vaatteita käytetään pidempään, niitä korjataan ja lainataan, ja siten ostetaan harvemmin? 5.2 Havaintoja tutkimuksesta Tämän tekstin havainnot pohjautuvat Senja Kuuren osana gradututkimustaan toteutta- miin viiden suomalaisen vaatealan yrityksen edustajien haastatteluihin. Kaikki yritykset korostivat vastuullisuutta toiminnassaan ja heitä voikin kuvailla eräänlaisiksi kiertotalou- den edelläkävijöiksi Suomessa. Kiertotalouden nähtiin yrityksissä jakautuvan kahteen osa-alueeseen: materiaalien ja raaka-aineiden kiertämiseen ja toisaalta (käyttökelpoisen) tuotteen kiertämiseen. Monessa yrityksessä oli panostettu molempiin, ja vaatteita esi- merkiksi valmistettiin erilaisista kierrätyskuiduista. Keskitymme tässä kuitenkin erityisesti jälkimmäiseen, eli tuotteiden eliniän maksimointiin ja tuotteiden uudelleenkäyttömahdol- lisuuksiin, joiden jo EU:n jätehierarkian mukaisesti tulisi olla ensisijaisia toimenpiteitä myös kiertotaloudessa. Tutkimukseen haastatellut vaatealan yritykset olivat jo pitkään miettineet toiminta tapojaan myös tästä näkökulmasta. Yrityksillä oli muun muassa huoltopalveluja, takaisin ottopalveluja, vaatteiden vuokraustoimintaa ja second hand -myyntiä. Lisäksi joidenkin yritysten valikoimissa oli vaatteiden huoltotuotteita, kuten kampoja ja pesuaineita, sekä näiden käyttöopastusta asiakkaille. Seuraavassa nostamme esiin joitain haastatteluissa esiin nousseita havaintoja vaateyritysten kiertotaloustoiminnan haasteista. 5.2.1 Kuluttajan korostuva merkitys Yritysten keskeinen arvo oli, että heidän myymänsä tuotteet ovat mahdollisimman pitkä- ikäisiä ja huollettavia. Vaatteiden oikeanlainen huolto, säilyttäminen ja ylipäätään arvos- tus vaatetta kohtaan koettiin merkittäviksi myös kiertotalouden näkökulmasta. Yritykset kuitenkin tunnistivat sen, että heidän huolto- ja kierrätyspalvelunsa toimivat vain siinä määrin, kuin asiakkaat niitä käyttävät, ja tuotteiden pitkäikäisyys on pitkälti kuluttajien käsissä. Kuluttajilla on siis merkittävä rooli yritysten kiertotaloustavoitteiden toteutumi- sessa – mikäli asiakkaat eivät tuo vaatteitaan huollettavaksi, tai huolehdi itse vaatteiden kunnosta, ovat yritysten toimintamahdollisuudet vaatteiden käyttöiän pidentämisessä rajalliset. Asiakkaiden tulee myös haluta tuotteiden korjaamista uuden ostamisen sijasta, 37 Ympäristöministeriön julkaisuja 2023:5 Ympäristöministeriön julkaisuja 2023:5 jos tuotteessa vaikka ilmenee joku vika. Käyttökertojen määrä luonnollisesti kulkee käsi kädessä vaatteen laadun kanssa: on ymmärrettävää, ettei kulahtaneen näköisiä vaatteita haluta käyttää, vaikka ne ”vielä teknisesti olisi ihan kasassa ja käytettävissä”. Kaikki haastateltavat myös korostivat harkitun ostamisen tärkeyttä, että ”ostetaan tarpeeseen, arvostetaan niitä tuotteita, ja huolletaan niitä mahdollisuuksien mukaan niin pitkään kuin pystytään”. Jotkut näkivät vuokraustoiminnan ratkaisuna sille, että vaatteita ei ole tarpeen hankkia ”kaappiin seisomaan”. Toisaalta vuokraustoiminta ei sovi kaikille vaatteille: yksi haastatelluista kuvaili, miten esimerkiksi neuleiden vuokraaminen on hankalaa, koska neuleita tulisi pestä mahdollisimman vähän, ja pelkkä neuleiden tuuletus tuskin riittäisi asiakkaille. Moni haastateltavista nosti esiin myös ihmisten halun omistaa vaatteensa, ja miten vuokraustoiminta sopii ennen kaikkea juhlavaatteiden kaltaisille vaatteille, joita tarvitaan harvemmin. Yksi haastateltavista epäilikin vuokraustoiminnan kykyä korvata vaatteiden omistamista laajemmassa mittakaavassa. Haastateltavat kuitenkin totesivat, että tällaiset palvelut ovat yhä melko pienimuotoisessa roolissa yritystoiminnassa, eivätkä kiertotaloustuotteet ja -palvelut olleet kaupallisesti kannattavia, vaan niiden merkitys liittyi ennen kaikkea maine- ja arvokysymyksiin: ”Meidän kiertojärjestelmä ei ole mitenkään jäätävän suuresti skaalautunut. Sille on vannoutuneita käyttäjiä, ja ihan joka ikinen palautettu kiertotuote, mitä me saadaan, myydään silmän räpäyksessä. […] Eli sitä volyymia ja kiertovolyymia voisi ainakin myyntikysynnän puolesta olla paljon enemmän, mutta ihmiset palauttaa hirveän vähän.” Ajatus omistamisesta rahoittaa siis jossain määrin vaatteiden vuokraus- ja kierrätystoimintaa. Yhtiöt, jotka ovat pystyneet luomaan kannattavan mallin tuotteiden kierrättämiseen, ilman että samalla lisätään kuluttajan muuta ostamista, ovat haastateltavien mukaan harvassa. 5.2.2 Liian hyviä tuotteita? Haastateltavat tunnistivat dilemman omien tavoitteiden, eli mahdollisimman laaduk- kaiden vaatteiden, suunnittelun, valmistamisen ja myymisen, sekä yritystoiminnan käytännön realiteettien välillä: ”liian hyvien tuotteiden” tekeminen on yritystoiminnallisesti hankalaa. ”Eikös tämä vie kaupan, kun on liian kestäviä ja hyviä vaatteita, tai ihmiset vaan käyttää kiertotuotteita”. Ajatusleikkinä oli useammassakin yrityksessä pohdittu, että myy- täisiin enää ainoastaan ”kiertotuotteita”, mutta sitä ei koettu realistiseksi, koska parhaatkin tuotteet väistämättä kohtaavat elinkaarensa loppuun. Uusiakin vaatteita siis tarvitaan aina. Tarve laajemmalle muutokselle ja siirtymälle pois neitseellisten materiaalien hyödyntämi- seen pohjaavasta liiketoimintamallista kuitenkin tunnistettiin laajasti. Kuten yksi haasta- teltavista kuitenkin kuvailee, menee monella yritysjohtajalla ”sormi suuhun” kun tällaisia uudenlaisia tapoja ansaita tulisi kehittää, vaikka yrityksissä olisikin keskusteltu paljonkin 38 Ympäristöministeriön julkaisuja 2023:5 nykyisten toimintamallien problematiikasta ja siitä, mitä aidosti vastuullisen liiketoimin- nan tulisi olla. Nykyisellään yrityksissä ei riitä kiertotalouteen liittyvää ammattitaitoa eikä resursseja laajentaa palveluita korvaamaan uusien tuotteiden myyntiä: ”siinä joutuu ihan toisenlaiseen ongelmien tai haasteiden eteen. Ehkä ainakin itsellä välillä tulee kädetön olo, koska on kuitenkin sillä suunnittelu-tuotantosektorilla ammattitaito. Uusien bisnesmallien luominen on ihan asia erikseen”. Kaikki haastateltavat allekirjoittivat kulutuksen vähentämisen tarpeen ympäristökriisien ratkaisussa ja kokivat yhtälön ongelmalliseksi. Haastatteluista heijastui turhautuminen sii- hen, että vaikka prosessit tuotantopuolella ovat jo minimissä, tuntui silti yhä siltä, että pitäisi tehdä enemmän. Yritysten tavoitteena oli kuitenkin paitsi tehdä kannattavaa liike toimintaa, myös laajentaa toimintaansa esimerkiksi uusien tuoteryhmien kautta, kasvat- tamalla asiakasmääriä tai laajentamalla markkinoita uusiin maihin. Kulutuksen vähen- täminen ei tähän strategiaan istu: ”jos mennään […] kulutuksen vähentämiseen, tyyliin, älä osta mitään, niin se onkin tosi kinkkistä. Sitten me ollaan tosi äkkiä… Meitä ei ole olemassa.” 5.2.3 Kasvun dilemma Haastatteluista nousi esiin myös yritysten asema vaateteollisuudessa laajemmin sekä se, miten nykyisenkaltaisessa markkinataloudessa vastuulliset yritykset ovat yhä alta- vastaajina. Nykyjärjestelmä sai osakseen runsaasti kritiikkiä siitä, miten ”sesonkipyöritys”, jatkuvat alennusmyynnit sekä ylituotanto-ongelma syövät kiertotalouden ideaa: ”kyllä se aika tuhoava bisnesmalli on […] kun katsoo Zalandoa ja Zaraa, ja mitä näitä nyt on, niin nehän myy, ne käy kaupaksi, minkäs teet! Jos jokin bisnesmalli tuottaa tulosta ja siihen ei reagoida, niin kyllähän sitä tehdään tässä vapaassa markkinataloudessa.” Kulutuksen vähenemisen pelättiin johtavan nopeasti ongelmiin pienissä yrityksissä, eikä vastuullisten toimijoiden häviäminen palvelisi kiertotalouden tavoitteita. Toisaalta osa haastateltavista pohti, että paine kulutuksen vähentämiseen vaikuttaa heihin vasta viiveellä, koska koko heidän toimintamallinsa pohjautuu harkituille ostopäätöksille ja vaat- teiden vastuulliselle käytölle: ”se voi ehkä jopa olla positiivinen, että sitten kun ostetaan vähemmän, niin ehkä ostetaan sitten laadukkaita tuotteita ja panostetaan, ja silloin meille saattaa tulla jopa enemmän asiakkaita.” Ylikulutuksen rinnalle nostettiinkin ylituotanto: moni näki, että yritysten tulisi tuottaa vain sen verran vaatteita kuin menisi täysihintaisena kaupaksi: ”vaikka mä olen ollut huolis- sani tämän liiketoiminnan säilymisestä, jos mennään tähän ostamattomuuteen, niin taas toisaalta, ehkä se koko homma pitää vaan ajatella eri tavalla. Tai niinkin, että tekisi tosi hyviä, laadukkaita tuotteita ja tekisi vaikka vähemmän. Vaikka niillä olisi sitten kalliimpi 39 Ympäristöministeriön julkaisuja 2023:5 Ympäristöministeriön julkaisuja 2023:5 hinta”. Tähän liittyen myös alennusmyyntien poistamista ehdotettiin, jotta hätiköityjen ostopäätösten tekeminen vähenisi. Kun tuotanto olisi harkitumpaa, niin ”tilanne näyttäisi vaateteollisuudenkin osalta aivan toiselta.” 5.3 Lopuksi Kiertotalouskeskustelu myös vaateteollisuuden kontekstissa on pitkään painottunut tekni- siin innovaatioihin ja taloudellisiin näkökulmiin (Hobson, 2016). Tämä oli nähtävissä myös tässä tekstissä esiintyvien haastateltavien puheessa, jossa korostuivat erilaiset vaatteiden materiaaleihin ja niiden kierrätettävyyteen ja uudelleenkäytettävyyteen liittyvät ominai- suudet. Kiertotalous tarkoittaa kuitenkin paitsi kestävämpien raaka-aineiden ja tuotanto- tapojen, myös – ja ennen kaikkea – vastuullisempien kulutuskäytäntöjen omaksumista ja niiden mahdollistamista. Haastateltujen vaatealan yritysten edustajien huomioista jälkim- mäiseen liittyen voimme tiivistää kolme havaintoa. Ensimmäinen liittyy siihen, että kiertotalouden toteuttaminen vaatealan yrityksissä edellyttää myös kulutuskäytäntöjen perustavanlaatuista muutosta: vaatteita tulee paitsi ostaa harkiten ja vuokrata mahdollisuuksien mukaan, myös huoltaa, korjata ja säilyttää oikein. Lisäksi vaatteiden kierrätys pitäisi saada keskeiseksi osaksi vaatteiden hallintaa liittyviä käytäntöjä. Mikäli tällainen toiminta pysyy marginaalisena, jäävät myös yritysten mahdollisuudet kehittää kiertotalouspalveluita rajalliseksi. Muun kulutuksen tavoin myös vaatteiden käyttöä ja huoltoa ohjaavat sosiaaliset normit esimerkiksi puhtauteen ja edus- tavuuteen liittyen, eikä näiden muuttaminen ole yksittäisten kuluttajien käsissä (Laakso ym. 2022). Lisäksi on tärkeää huomioida vaatteiden huoltoon ja korjaamiseen liittyvä sosio-ekonominen ulottuvuus: niin laadukkaat vaatteet, että niiden huoltaminen ja korjaa- minen on ajankäytöllisesti tai taloudellisesti kannattavaa, ovat lähtökohtaisesti kalliita ja siten pienituloisten kuluttajien saavuttamattomissa. Kuluttaja tuleekin nähdä kiertotaloudessa uudenlaisessa roolissa: ei vain asiakkaana, vaan kiertotalouden toteuttajana ja yritysten yhteistyökumppanina. Kuitenkin yhä jopa tässä haastateltujen edelläkävijäyritysten puheessa kuluttajien rooli typistyi perinteiseen asiakaspositioon. Havaintomme vahvistavat siten aiempaa kritiikkiä siitä, ettei kierto taloudessa riittävän syvällisesti ole keskusteltu sosiaalisen toiminnan, kuten jakamistalo- uden ja kulutuskäytäntöjen, merkityksestä kiertotalouden toteutumisessa (mm. Hobson, 2016; Welch ym., 2017). Toinen kiertotalouskeskustelusta puuttuva näkökulma on ajan- käyttö: tuotteiden jakaminen, kierrättäminen, huoltaminen ja korjaaminen vievät aikaa, jota nykykansalaisen kalenterista tällaisille toiminnoille harvoin löytyy. Toiseksi, pioneeriyritysten on ajateltu saavuttavan kilpailuetua ja taloudellisia voittoja palvelullistamalla liiketoimintaansa ja vastaamalla kasvavaan, vastuullisesti tuotettujen 40 Ympäristöministeriön julkaisuja 2023:5 vaatteiden kysyntään. Uudenlaisten palveluiden kehittäminen edellyttää kuitenkin uudenlaisia taitoja ja liiketoimintamalleja yrityksiltä, ja lisäksi kasvu yritysten tarjoamissa korjaus- ja kiertopalveluissa on käytännössä ollut hidasta. Vaikka erilaisia verkostoja kiertotaloustoiminnan ympärille ja erityisesti materiaalien kierrätykseen liittyen on muodostunut myös Suomessa (kiertotaloutta tekstiiliteollisuudessa on edistetty muun muassa Telaketju-verkostossa), menee yrityksissä helposti yhtä haastateltavaa lainaten ”sormi suuhun”, kun tulisi kehittää uudenlaisia liiketoimintamalleja vaatteiden kulutus puolelle. Pienten yritysten oli myös resurssien puolesta hankalaa päästä hyötymään kierto- talousinnovaatioista tai laajemmasta, liiketoiminnan kehittämistä tukevasta yhteistyöstä. Vaikka haastateltujen edustamat yritykset ovat eräänlaisia vastuullisuuden edelläkävijöitä, myös he tunnistivat haasteita kiertotalouspalveluiden viemisessä nykyistä pidemmälle. Kolmanneksi, vastuullisten yritysten mahdollisuudet eivät riipu vaan yrityksistä itsestään, vaan laajemmasta toimintaympäristöstä, jota pikamuoti- ja kertakäyttökulttuuri edelleen dominoi. Kestävyyden toteutumisen ja taloudellisen kasvun tavoittelun välinen ristiriita oli näkyvillä myös haastateltujen ajattelussa: miten varmistaa toiminnan jatkuvuus tilan- teessa, jossa materiaalisen kulutuksen tulisi vähentyä – varsinkin jos vaateteollisuuden valtavirta kulkee yhä kasvavien tuotanto- ja kulutusmäärien suuntaan? Tämä on teema, johon haastateltavat eivät kyenneet ottamaan kantaa huolimatta laajasta ymmärrykses- tään kestävyys- ja kiertotalouskysymyksistä. Kaiken kaikkiaan vaateteollisuuden kierto talouden toteutuminen edellyttää haastateltavien mukaan paitsi vähemmän ja laaduk- kaampaa kuluttamista, myös tuotantomäärien vähentämistä ja pikamuotikulttuurin haastamista vaateteollisuudessa. Vastuu kulutuksen vähentämisestä ja sitä tukevista palveluista ei siten voi olla ainoastaan vaatealan kestävyydestä kiinnostuneilla pienyrityksillä. Osa haastateltavista koki, että esimerkiksi second hand -toiminnan ja muiden palveluiden tulisi kuulua yritysten itsensä järjestettäväksi, sen sijaan että toimintaa siirtää kolmannen osapuolen hoidettavaksi tai kuluttajien itsensä vastuulle. Tässä puolestaan törmätään yritystoiminnan perusperiaat- teisiin: kuten yksi haastateltavista muotoili, ”siinä on aika paljon problematiikkaa, että tosi moni maaliin viety kiertotalousmalli tähtää kuitenkin siihen, että kuluttajat lisäisi kulutta- mistaan, koska tulee ensin palauttamaan sen tuotteen.” Mikäli kulutuksen vähentämisestä ei keskustella kiertotalouden rinnalla, voidaankin päätyä jopa tilanteeseen, jossa esimerkiksi vaatteiden vuokrauspalveluita käytetään oikeuttamaan kasvavaa kulutusta, sen sijaan että lainaamalla ja vuokraamalla korvattaisiin olemassa olevaa ostamista (Hart & Pomponi, 2021). Kiertotalouden toteutuminen vaateteollisuudessa edellyttää siten paitsi uudenlaista ymmärrystä kuluttajien roolista kiertotalouden toteuttajina ja vaatteiden käyttöiän pidentämistä tukevia sosiaalisia normeja, myös kertakäyttökulttuuriin pohjautuvan vaate- teollisuuden perustavanlaatuista muutosta kohti pitkäikäisten vaatteiden tuotantoa sekä https://telaketju.turkuamk.fi/ 41 Ympäristöministeriön julkaisuja 2023:5 Ympäristöministeriön julkaisuja 2023:5 niiden käyttöiän maksimointiin perustuvaa palveluntuotantoa. Toteutuessaan vaateteolli- suuden kiertotalous siirtää siten ansaintamallia vaatteiden ylikulutusta ruokkivasta ylituo- tannosta niiden korjaamiseen, huoltoon ja kierrättämiseen. Toistaiseksi vaateteollisuuden prosessit laajassa kuvassa kuitenkin kulkevat yhä toiseen suuntaan. Lähteet Euroopan parlamentti (2022a). https://www.europarl.europa.eu/news/fi/headlines/ economy/