Lasten ja perheiden sosiaaliturvan nykytila, haasteet ja tulevaisuus Lasten ja perheiden sosiaaliturva ja palvelut -työryhmän loppuraportti SOSIAALITURVAKOMITEAN JULKAISUJA 2023:2 Lasten ja perheiden sosiaaliturvan nykytila, haasteet ja tulevaisuus Lasten ja perheiden sosiaaliturva ja palvelut -työryhmän loppuraportti Lasten ja perheiden sosiaaliturva ja palvelut -työryhmä Sosiaali- ja terveysministeriö Helsinki 2023 Sosiaaliturvakomitean julkaisuja 2023:2 Sosiaali- ja terveysministeriö CC BY-NC-ND 4.0 ISBN pdf: 978-952-00-7190-5 ISSN pdf: 2670-3858 Taitto: Valtioneuvoston hallintoyksikkö, Julkaisutuotanto Helsinki 2023 Julkaisujen jakelu Distribution av publikationer Valtioneuvoston julkaisuarkisto Valto Publikations- arkivet Valto julkaisut.valtioneuvosto.fi Julkaisumyynti Beställningar av publikationer Valtioneuvoston verkkokirjakauppa Statsrådets nätbokhandel vnjulkaisumyynti.fi https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/ https://vnjulkaisumyynti.fi/?lang=fi Kuvailulehti 27.3.2023 Lasten ja perheiden sosiaaliturvan nykytila, haasteet ja tulevaisuus Lasten ja perheiden sosiaaliturva ja palvelut -työryhmän loppuraportti Sosiaaliturvakomitean julkaisuja 2023:2 Julkaisija Sosiaali- ja terveysministeriö Yhteisötekijä Lasten ja perheiden sosiaaliturva ja palvelut -työryhmä Kieli suomi Sivumäärä 80 Tiivistelmä Asiasanat Lasten ja perheiden etuusjärjestelmässä on tunnistettu kehittämistarpeita, joiden käsittelyn on katsottu soveltuvan osaksi käynnissä olevaa sosiaaliturvauudistusta. Parlamentaarisen sosiaaliturvakomitean (2020–2027) valmistelutyön tueksi komitean alaisuuteen perustettiin lasten ja perheiden sosiaaliturva ja palvelut -työryhmä (1.2.2022–1.3.2023) vahvistamaan asiantuntemusta lasten ja perheiden etuuksista ja palvelujärjestelmästä. Työryhmän tehtävänä oli selvittää lasten ja perheiden etuusjärjestelmän kokonaisuutta ja tuottaa sosiaaliturvakomitealle tietoa sen uudistustarpeista sekä mahdollisista ratkaisuista keskeisiin ongelmiin. Työryhmän loppuraportti sisältää kuvauksen lasten ja perheiden sosiaaliturvan uudistamisen lähtökohdista. Raportissa kuvataan syntyvyyden, perheiden monimuotoisuuden, perheen ja työn yhteensovittamisen sekä lasten haavoittuvaan asemaan liittyvien tekijöiden nykytilaa sekä esitellään lasten ja perheiden keskeiset etuudet ja tuet. Raporttiin sisältyy lasten ja perheiden sosiaaliturvassa ja elatuslainsäädännössä tunnistettuja kehittämistarpeita sekä sosiaaliturvakomitean välimietintöönsä ottamat, työryhmän työhön perustuvat ehdotukset lasten ja perheiden etuusjärjestelmän uudistamiseksi. Ehdotusten lisäksi raportissa tuodaan esille työryhmätyön aikana esille nousseita huomioita perheiden toimeentuloturvasta. Sivua 72 on päivitetty 27.3.2023 ja aineisto korvaa aikaisemmin, 6.3.2023 julkaistun version. sosiaaliturva, sosiaaliturvauudistus, perheet, lapset, sosiaalietuudet, toimeentuloturva, elatusvelvollisuus ISBN PDF 978-952-00-7190-5 ISSN PDF 2670-3858 Julkaisun osoite https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-00-7190-5 https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-00-7190-5 Presentationsblad 27.3.2023 Nuläget, utmaningarna och framtiden för den sociala tryggheten för barn och familjer Slutrapport från arbetsgruppen för den sociala tryggheten och tjänsterna för barn och familjer Publikationer av kommittén för social trygghet 2023:2 Utgivare Social- och hälsovårdsministeriet Utarbetad av Arbetsgruppen för den sociala tryggheten och tjänsterna för barn och familjer Språk finska Sidantal 80 Referat Systemet med förmånerna för barn och familjer har konstaterats vara i behov av utveckling, och detta har ansetts vara lämpligt att åtgärda som en del av den pågående reformen av den sociala tryggheten. Till stöd för beredningsarbetet i den parlamentariska kommittén för social trygghet (2020–2027) tillsattes det en arbetsgrupp för den sociala tryggheten och tjänsterna för barn och familjer (1.2.2022–1.3.2023) i syfte att stärka sakkunskapen om förmånerna och servicesystemet för barn och familjer. Arbetsgruppen lyder under kommittén för social trygghet. Arbetsgruppen fick i uppgift att utreda helheten av förmånerna för barn och familjer och att förse kommittén för social trygghet med information om helhetens reformbehov och ge kommittén förslag om möjliga lösningar på centrala problem. Arbetsgruppens slutrapport innehåller en beskrivning av utgångspunkterna för reformen av den sociala tryggheten för barn och familjer. I rapporten beskrivs nuläget i fråga om nativiteten, familjernas mångfald, möjligheterna att kombinera familjeliv och arbete och olika faktorer som har att göra med barns utsatthet. I rapporten presenteras också de viktigaste förmånerna och stöden för barn och familjer. Rapporten innehåller de utvecklingsbehov som identifierats i fråga om den sociala tryggheten för barn och familjer och lagstiftningen om underhåll samt de förslag till reform av förmånssystemet för barn och familjer som kommittén för social trygghet har inkluderat i sin mellanrapport och som bygger på arbetsgruppens arbete. Utöver förslagen lyfter rapporten också fram de observationer som kommit fram under arbetsgruppens arbete om utkomstskyddet för familjer. Sidan 72 har uppdaterats 27.3.2023, och materialet ersätter den version som publicerats 6.3.2023. Nyckelord social trygghet, reformen av den sociala tryggheten, familjer, barn, sociala förmåner, utkomstskydd, underhållsskyldighet ISBN PDF 978-952-00-7190-5 ISSN PDF 2670-3858 URN-adress https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-00-7190-5 https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-00-7190-5 Description sheet 27 March 2023 Current state, challenges and future of social security for children and families Final report of the working group on social security and services for children and families Publications of the Social Security Committee 2023:2 Publisher Ministry of Social Affairs and Health Group author Working group on social security and services for children and families Language Finnish Pages 80 Abstract Development needs have been identified in the benefit system for children and families, and it has been considered relevant to address these needs as part of the ongoing social security reform. To support the preparatory work of the parliamentary Social Security Committee (2020–2027), a working group on social security and services for children and families (1 February 2022–1 March 2023) was appointed under the Committee with a view to strengthening expertise regarding benefits and the service system for children and families. The working group was tasked with examining the benefit system for children and families as a whole and producing information for the Social Security Committee on the need to reform the system and on possible solutions to the key problems. The final report of the working group includes a description of the basis for reforming the social security of children and families. The report describes the current situation concerning the birth rate, family diversity, reconciliation of work and family life and factors related to the vulnerable position of children. It also provides information on the key allowances and benefits for children and families. Moreover, the report presents the development needs identified in the social security of children and families and in the legislation on child maintenance, and contains the proposals for reforming the benefit system for children and families which are based on the work of the working group and included in the interim report of the Social Security Committee. In addition to the proposals, the report includes observations made by the working group regarding income security for families. Page 72 were updated on 27 March 2023 and this version replaces the previous one published on 6 March 2023. Keywords social security, social security reform, families, children, social benefits, income security, liability to maintain ISBN PDF 978-952-00-7190-5 ISSN PDF 2670-3858 URN address https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-00-7190-5 https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-00-7190-5 Sisältö 1 Lasten ja perheiden sosiaaliturva ja palvelut -työryhmä.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 7 1.1 Työryhmän toimeksianto ja kokoonpano. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 7 1.2 Työryhmän toiminta.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 10 1.3 Sidosryhmien ja lasten kuuleminen. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 14 2 Lähtökohtia lasten ja perheiden sosiaaliturvan uudistamiselle.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 17 2.1 Lapset ja perheet Suomessa .. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 17 2.2 Säädöspohjasta .. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 19 2.2.1 Perus- ja ihmisoikeussopimuksista. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 19 2.2.2 Lapsen huoltoa ja elatusta sekä perheitä tukevia palveluita koskevaa kansallista sääntelyä. . . 21 2.2.3 Lasten ja perheiden keskeisiä etuuksia ja tukea koskevaa sääntelyä.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 27 2.3 Ajankohtaisia perhepoliittisia kysymyksiä .. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 47 2.3.1 Syntyvyys .. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 47 2.3.2 Perheiden monimuotoisuus.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 48 2.3.3 Perheen ja työn yhteensovittaminen.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 49 2.3.4 Haavoittuvassa asemassa olevat lapset.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 53 2.3.4.1 Lapsiköyhyys.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 54 2.3.4.2 Lapset, joilla on jokin vamma, sairaus tai erityistarve.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 55 2.3.4.3 Lastensuojelun piirissä olevat lapset ja nuoret.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 58 3 Tunnistettuja kehittämistarpeita liittyen lasten ja perheiden sosiaaliturvan etuuksien, niihin liitännäisten palveluiden ja elatuksen kokonaisuuteen.. . . . . . . . . . . 63 3.1 Köyhyyden vähentäminen ja syrjäytymisen ehkäisy .. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 63 3.2 Perheen ja työn yhteensovittaminen.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 65 3.3 Lapsen elatuksen toteutuminen tietyissä tilanteissa. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 70 3.4 Perhe- ja läheissuhteiden huomioiminen eri etuuksissa.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 73 4 Ehdotukset lasten ja perheiden sosiaaliturvan kehittämiseksi . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 77 4.1 Komitean ehdotukset lasten ja perheiden etuusjärjestelmän uudistamiseksi . . . . . . . 77 4.2 Muita työryhmätyön aikana esille nousseita huomioita .. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 78 7 Sosiaaliturvakomitean julkaisuja 2023:2 1 Lasten ja perheiden sosiaaliturva ja palvelut -työryhmä 1.1 Työryhmän toimeksianto ja kokoonpano Parlamentaarisen sosiaaliturvakomitean (2020–2027) tehtävänä on uudistaa sosiaaliturvaa kokonaisuutena. Komitea käsittelee perusturvaa, ansioturvaa, toimeentulotukea sekä nii- den välistä yhteyttä ja rahoitusta sekä palveluiden nykyistä parempaa yhteensovittamista etuuksiin. Valmistelutyötä on tehty sosiaaliturvakomitean alaisissa jaostoissa: työllisyyden ja osaamisen jaostossa, työ- ja toimintakykyjaostossa, asumisen jaostossa, hallintojaos- tossa sekä tutkimus- ja arviointijaostossa. Lapsiin ja perheisiin liittyviä kysymyksiä on sosiaaliturvakomiteassa käsitelty muun muassa perhekäsitteisiin liittyvien muutostarpei- den, perheiden toimeentuloedellytysten sekä lapsi- ja perhevaikutusten arvioinnin kautta. Samaan aikaan komiteatyön kanssa on toteutettu lasten ja perheiden sosiaaliturvaan liittyviä selvityksiä ja hankkeita, kuten parlamentaarisen komitean valmistelema kansalli- nen lapsistrategia, poikkihallinnollinen vuoroasuvien sekä muiden ns. kahden kodin las- ten aseman parantamista koskeva toimenpidesuunnitelma sekä väestöpoliittinen selvitys ”Syntyvyyden toipuminen ja pitenevä elinikä: Linjauksia 2020-luvun väestöpolitiikalle”.1 Vanhempainpäiväraha- sekä vanhempainvapaajärjestelmän uudistamiseksi toteutettiin perhevapaauudistus. Uusi sääntely tuli voimaan 1.8.2022. Kansallisessa lapsistrategiassa sitoudutaan vähentämään lapsiperheköyhyyttä määrä tietoisin toimin läpi yhteiskunnan ja linjataan, että sosiaaliturvaa kehitettäessä paino- pisteiksi tulee nostaa lapsiperheiden riittävän toimeentulon varmistaminen ja lapsiperhe köyhyyden vähentäminen. Lapsistrategiassa kiinnitetään huomiota myös työelämän perhemyönteisyyteen, erilaisiin työn tekemisen tapoihin sekä työn, opintojen ja perheen yhteensovittamiseen huomioiden nykyistä paremmin perheiden ja perhemuotojen moni- naisuus sekä koko lapsuusaika. Lisäksi tavoitteeksi asetetaan joustavien mahdollisuuksien luominen lapsiperheiden hoivavastuun jakamisessa.2 1 Rotkirch, Anna (2021): Syntyvyyden toipuminen ja pitenevä elinikä: Linjauksia 2020-luvun väestöpolitiikalle. Valtioneuvoston kanslian julkaisuja 2021:2. Helsinki: Valtioneuvoston kanslia. Ks. myös selvityksen avainkohdat. 2 Kansallinen lapsistrategia: Komiteamietintö. Valtioneuvoston julkaisuja 2021:8. Helsinki: Valtioneuvosto. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/162920 https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/162920 https://vnk.fi/documents/10616/78382279/vaestoselvitys_avainkohdat_VNK_2021_2.pdf https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/162864 8 Sosiaaliturvakomitean julkaisuja 2023:2 Poikkihallinnollinen lasten vuoroasumisen toimenpidesuunnitelma käsittelee sosiaali- turvan, sivistyspalveluiden sekä sosiaali- ja terveyspalveluiden kehittämistä siten, että las- ten vuoroasumistilanteet sekä muut lasten kahden kodin tilanteet huomioitaisiin nykyistä paremmin. Siinä esitetään vuoroasumisen huomioimista sosiaaliturvauudistuksessa. Myös asumistuen muutostarpeet vuoroasuvien lasten osalta on toimenpidesuunnitelman mukaan syytä arvioida osana uudistusta. Lisäksi muun muassa lapsilisäjärjestelmän uudis- tamista pidetään tärkeänä monimuotoistuneita perhetilanteita silmällä pitäen. Lapsilisän ja muiden lapsiperheiden etuuksien sekä lapsilisän ja elatusavun välistä suhdetta katsotaan tarpeelliseksi selvittää. Vuoroasumista koskevassa toimenpidesuunnitelmassa esitetään myös elatustukijärjestelmän uudelleentarkastelua esimerkiksi osana sosiaaliturvakomitean työtä.3 Lisäksi sosiaaliturvakomitealle tehdyssä, sosiaaliturvan monimutkaisuutta käsittelevässä tutkimuskatsauksessa kartoitettiin muun muassa tilannetta sosiaaliturvalainsäädännön perhekäsitteiden osalta. Katsauksen mukaan perhe- ja tulokäsitteet kietoutuvat usein etuuslainsäädännössä toisiinsa esimerkiksi silloin, kun pohditaan, kenen tulot otetaan huomioon etuuksien tarveharkinnassa tai esimerkiksi eräiden etuuksien lapsikorotuksissa.4 Suomi on asettanut kansalliseksi tavoitteekseen vähentää köyhyys- tai syrjäytymisriskissä olevien määrää 100 000 henkilöllä vuoteen 2030 mennessä. Näistä kolmasosan tulisi olla lapsia. Tavoite pohjautuu EU-tason yleistavoitteeseen köyhyyden ja syrjäytymisen vähentämisestä. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisemassa toimintasuunnitelmassa kiinnitetään huomiota muun muassa perusturvan riittävyyden arviointiin, pitkittyneen toimeentulotuen saannin ehkäisyyn sekä ehdotetaan lapsilisäjärjestelmän uudistamista.5 Eduskunnan köyhyysryhmän selvitys lapsiperheköyhyydestä puolestaan sisältää ehdotuk- set 20 politiikkatoimeksi, joiden tavoitteena on lapsiperheköyhyyden poistaminen vuoteen 2030 mennessä. Selvityksessä esitetään muun muassa, että nykyisen sosiaaliturvajärjes- telmän uudistamisen tavoitteeksi tulee asettaa perhe-etuuksien ostovoiman ja tason kor- jaaminen sekä järjestelmän yksinkertaistaminen. Sosiaaliturvassa tulisi ottaa huomioon 3 Toimenpidesuunnitelma lainsäädännön ja toimintatapojen uudistamiseksi vuoroasuvien lasten tilanteissa. Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 2021:34. Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriö. 4 Virrankari, L., Mattila, H., Saikku, P., Sihvonen, E. & Tervola, J. (toim.) (2021): Tutkimuskat- saus Suomen sosiaaliturvan monimutkaisuuteen. Sosiaaliturvakomitean julkaisuja 2021:1. Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriö. 5 Toimintasuunnitelma köyhyyden ja syrjäytymisen vähentämiseksi vuoteen 2030 mennessä. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2022:15. Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriö. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/163622 https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/163622 https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/163274 https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/163274 https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/164364 https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/164364 9 Sosiaaliturvakomitean julkaisuja 2023:2 perheen kokonaistilanne. Selvityksen mukaan tukijärjestelmää tulisi kehittää siten, että kokonaisuutta olisi mahdollista muovata perheiden yksilöllisiin tarpeisiin joustavasti.6 Lasten ja perheiden etuusjärjestelmässä onkin tunnistettu useita kehittämistarpeita, ja järjestelmän kehittämisen on katsottu soveltuvan osaksi käynnissä olevaa sosiaaliturva- uudistusta. Kehittämistyön tueksi perustettiin lasten ja perheiden sosiaaliturva ja palvelut -työryhmä (1.2.2022–1.3.2023) vahvistamaan sosiaaliturvauudistuksen valmisteluorgani- saation asiantuntemusta lasten ja perheiden etuuksista ja palvelujärjestelmästä. Työryhmä perustettiin sosiaaliturvakomitean asumisen jaoston alaisuuteen. Työryhmässä oli mukana myös muiden jaostojen edustus. Lasten ja perheiden sosiaaliturva ja palvelut -työryhmän tehtäväksi annettiin selvittää lasten ja perheiden etuusjärjestelmän kokonaisuutta ja tuottaa sosiaaliturvakomitealle tarvittavaa tietoa järjestelmän uudistustarpeista sekä mahdollisista ratkaisuista sen keskeisiin ongelmiin. Työryhmän puheenjohtajana toimi tutkimuspäällikkö Johanna Lammi-Taskula Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta ja varapuheenjohtajana johtaja (1.12.2022 alkaen osastopäällikkö) Liisa Siika-aho sosiaali- ja terveysministeriöstä. Työryhmän sihteereitä olivat hallitussih- teeri Annika Juurikko sosiaali- ja terveysministeriöstä sekä suunnittelija Emma Salokorpi sosiaali- ja terveysministeriöstä, hänen tilallaan 15.9.2022 alkaen suunnittelija Helena Solin sosiaali- ja terveysministeriöstä. Ulkoisesta viestinnästä vastasi viestintäasiantuntija Anna Työrinoja sosiaali- ja terveysministeriöstä. Työryhmän muut jäsenet olivat: y johtava asiantuntija Seija Jalkanen, työ- ja elinkeinoministeriö y opetusneuvos Tarja Kahiluoto, opetus- ja kulttuuriministeriö y lainsäädäntöneuvos Outi Kemppainen, oikeusministeriö y neuvotteleva virkamies Tiina Muinonen, sosiaali- ja terveysministeriö y sosiaalineuvos (1.12.2022 alkaen johtaja) Elina Palola, sosiaali- ja terveysministeriö y sosiaalineuvos Marjo Malja, sosiaali- ja terveysministeriö y erityisasiantuntija Joni Rehunen, sosiaali- ja terveysministeriö y finanssineuvos Jukka Mattila, valtiovarainministeriö y neuvotteleva virkamies Eva Ojala, sosiaali- ja terveysministeriö y erityisasiantuntija Ritva Liukonen, sosiaali- ja terveysministeriö y asiantuntija Sara Mäkäräinen, sosiaali- ja terveysministeriö y erikoistutkija Anneli Miettinen, Kansaneläkelaitos y juristi Antti Kuuskoski, Kansaneläkelaitos ja hänen tilallaan 23.9.2022 alkaen etuuspäällikkö Johanna Aholainen, Kansaneläkelaitos y erikoistutkija Merita Mesiäislehto, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. 6 Kemppi, Hilkka (toim.) (2021): Eroon lapsiperheköyhyydestä: Kokoava selvitys ja politiikkatoimet. https://www.hilkkakemppi.fi/wp-content/uploads/2021/09/Lapsiperhekoyhyys2021_Kemppi-2.pdf?x19398 https://www.hilkkakemppi.fi/wp-content/uploads/2021/09/Lapsiperhekoyhyys2021_Kemppi-2.pdf?x19398 10 Sosiaaliturvakomitean julkaisuja 2023:2 1.2 Työryhmän toiminta Työryhmän järjestäytymiskokous pidettiin 8.2.2022. Työryhmä kokoontui toimikautensa aikana 12 kertaa. Työryhmä aloitti työskentelynsä komitean jaostojen tuottamien ongel- malähtöisten tilannekuvaraporttien7 ja komitean niihin liittyvien kannanottojen8 läpi- käymisellä lapsi- ja perhenäkökulmasta. Työryhmä laati myös itse tilannekuvaraportin ja valmisteli sosiaaliturvakomitealle linjausehdotuksia lasten ja perheiden sosiaaliturvan kehittämiseksi (ks. luku 4.1). Ehdotukset luovutettiin komitealle syyskuussa 2022, minkä jälkeen komitea on jatkanut linjausten työstämistä maaliskuussa 2023 julkaistavaa komi- tean välimietintöä varten. Tämän lisäksi työryhmä käsitteli lasten ja perheiden sosiaaliturvaan liittyviä uudistustar- peita myös laajemmin. Pohtiessaan lasten ja perheiden sosiaaliturvan uudistamista työ- ryhmä ei kiinnittynyt ainoastaan nykyiseen etuusjärjestelmään vaan pyrki ilmiölähtöiseen, lasten ja perheiden elämäntilanteista ja tarpeista käsin lähtevään ajatteluun. Yhtenä näkö- kulmana on ollut myös sosiaaliturvan ja elatusvastuiden keskinäinen suhde. Työryhmä kutsui kokouksiinsa asiantuntijoita pitämään alustuksia ja kommenttipuheen- vuoroja seuraavasti: Päivämäärä Alustaja / kommenttipuheenvuoron pitäjä Alustuksen aihe 10.3.2022 Dosentti, erikoistutkija Mia Hakovirta, Turun yliopisto Lapsen elatus Suomessa: tutkimuksen näkökulma 5.4.2022 Osastopäällikkö Liisa Siika-aho, sosiaali- ja terveysministeriö – kommenttipuheenvuoro: valtiotieteiden tohtori Pertti Honkanen, SOSTE Suomen sosiaali ja terveys ry Lasten vuoroasumisen toimenpide suunnitelman toimenpiteiden edistäminen 11.5.2022 Osastopäällikkö Liisa Siika-aho, sosiaali- ja terveysministeriö – kommenttipuheenvuorot: Erikoistutkija Johanna Närvi, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos sekä erikoistutkija Anneli Miettinen, Kansaneläkelaitos Perhevapaat sosiaaliturvauudistuksen näkökulmasta 7 Linkki sosiaali- ja terveysministeriön sivuille. 8 Sosiaaliturvakomitean kannanotot ongelmalähtöisiin tilannekuvaraportteihin. Sosiaaliturvakomitean julkaisuja 2021:3. Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriö. https://stm.fi/-/raportit-sosiaaliturvan-ongelmakokonaisuuksista-valinnoista-ja-perusperiaatteista-ovat-valmistuneet https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/163707 11 Sosiaaliturvakomitean julkaisuja 2023:2 Päivämäärä Alustaja / kommenttipuheenvuoron pitäjä Alustuksen aihe 11.5.2022 Johtava erityisasiantuntija Olli Kärkkäinen, valtiovarainministeriö sekä hallitusneuvos Marjaana Maisonlahti, sosiaali- ja terveysministeriö Sosiaaliturvakomitean puheenjohtajiston esitys linjauksiksi komitean välimietintöön kannustin- ja informaatioloukuista 9.6.2022 Erityisasiantuntija Kaisu Harju-Kolkka ja lakimies Sirkka Sivula, sosiaali- ja terveysministeriö sekä lakimies Maija Voutilainen, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos Vammaisten lasten etuudet ja palvelut 24.8.2022 Tutkimusprofessori Heikki Hiilamo, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos Näkökohtia lapsilisäjärjestelmän kehittämiseksi 23.9.2022 Erikoistutkija Anneli Miettinen, Kansaneläkelaitos Lastenhoidon tukijärjestelmä 23.9.2022 Erikoistutkija Ella Sihvonen, Kansaneläkelaitos Monimuotoisten perheiden kohtaamat lainsäädännölliset haasteet /sosiaaliturva (VN TEAS) 26.10.2022 Projektipäällikkö Tanja Hirschovitz-Gerz, kehittämispäällikkö Laura Yliruka ja tutkimusprofessori Timo Harrikari, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos Lastensuojelun näkökulmia sosiaaliturvan ja palvelujen kehittämiseen 28.11.2022 Neuvotteleva virkamies Tiina Muinonen ja johtaja Elina Palola, sosiaali- ja terveysministeriö Lastensuojelun näkökulmia sosiaaliturvan ja palvelujen kehittämiseen 28.11.2022 Hallitussihteeri Eeva Vartio, sosiaali- ja terveysministeriö Omaishoidon käsittely sosiaaliturva uudistuksessa 19.12.2022 Asiantuntija Sara Mäkäräinen, sosiaali- ja terveysministeriö Tulokset lasten ja nuorten kuulemisesta sosiaaliturvauudistuksessa 10.1.2023 Erityisasiantuntija Simo Mentula, valtiovarainministeriö Tilannekatsaus julkisen talouden kestävyyteen 13.2.2023 Osastopäällikkö Liisa Siika-aho, sosiaali- ja terveysministeriö Perusturvaetuuksien yhtenäistäminen, komitean työn jatkuminen seuraavalla hallituskaudella 12 Sosiaaliturvakomitean julkaisuja 2023:2 Työryhmässä on tarkasteltu myös muun muassa syntyvyyttä, sosiaaliturvan monimutkai- suutta, ansiotyön ja sosiaaliturvan yhteensovittamista, palvelujen ja etuuksien yhteen- sovittamista, lapsiperheiden etuuksien ja varhaiskasvatuksen yhteensovittamisen problematiikkaa, lapsiperheköyhyyttä kattokäsitteenä, lasten vuoroasumista ja muita kahden kodin tilanteita sekä eurooppalaista lapsitakuuta ja kansallista köyhyysohjelmaa. Työryhmä pyysi marraskuussa 2022 työskentelyään varten asiantuntijalausunnot lapsiasiaval- tuutettu Elina Pekkariselta, Suomen Kuntaliiton erityisasiantuntija Aila Puustinen-Korhoselta sekä esittelijäneuvos Tapio Rädyltä eduskunnan oikeusasiamiehen kansliasta. Työryhmä pyysi tiivistä lausuntoa keskeisistä ongelmista ja kehittämiskohteista liittyen lasten ja per- heiden sosiaaliturvaan sekä siihen liitännäisiin palveluihin. Kaikilta kolmelta taholta saatiin lausunnot.9 Lausunnoissa nostetaan esiin muun muassa sosiaaliturvajärjestelmän monimutkaisuus ja vaikeaselkoisuus. Lapsiasiavaltuutettu tuo lausunnossaan esiin viestinnän ja ohjeistuksen kehittämisen tarpeen erityisesti nuorten ja lapsiperheiden osalta. Lausunnossa todetaan myös tarve kehittää sosiaaliturvajärjestelmän kykyä joustaa nopeastikin muuttuvissa tilan- teissa. Lapsiasiavaltuutettu painottaa, että järjestelmän kehittämisen yhteydessä on välttä- mätöntä tehdä laaja-alainen ja perusteellinen lapsivaikutusten arviointi. Tapio Räty tuo esiin useita lastensuojelun nykytilaan liittyviä ongelmia ja ehdotuksia näiden ongelmien ratkaisemiseksi. Keskeiset ongelmakohdat liittyvät päihde-ja mielen terveyspalvelujen saatavuuteen. Ensisijaisten palvelujen vastaamattomuus lapsen tarpee- seen johtaa siihen, että lapsen tarvitsemat palvelut joudutaan järjestämään lastensuojelun kautta. Sijaishuollon toimimattomuus näkyy siinä, mitä tarpeita lapsilla on heidän siir- tyessä huostaanoton päätyttyä jälkihuolto-oikeuden piiriin. Lapsiasiavaltuutettu tuo lausunnossaan esiin eräinä Suomen lapsiperheköyhyyteen liitty- vinä erityispiirteinä lapsiperheköyhyyden kasautumisen, pitkäaikaisen toimeentulotuen käytön sekä työssäkäyvien lapsiperheiden köyhyyden. Lausunnossa nostetaan esiin myös moniin tukimuotoihin liittyvät kannustinongelmat, joista voi olla vaikea päästä irti eten- kin, jos samaan aikaan työssäkäynnin kannustimet ovat vähäiset. Räty nostaa taloudellisen toimeentulon osalta lausunnossaan esiin toimeentulotuesta annettuun lakiin (1412/1997, jälj. toimeentulotukilaki) sisältyviä ongelmia. Lausunnossa on kuvattu erityisesti tilanteita 9 Lapsiasiavaltuutetun lausunto sosiaaliturvakomitean lasten ja perheiden sosiaaliturva ja palvelut -työryhmälle sekä Räty, Tapio: Muistio 14.11.2022 ja Puustinen-Korhonen, Aila: Lausunto 23.11.2022. https://lapsiasia.fi/-/laps_lausunto_sosiaaliturvakomitea-laspet-tyoryhma https://lapsiasia.fi/-/laps_lausunto_sosiaaliturvakomitea-laspet-tyoryhma 13 Sosiaaliturvakomitean julkaisuja 2023:2 liittyen perusosan alentamiseen. Perusosien suuruuteen vaikuttavia kriteereitä erityisesti lapsiperheiden osalta tulisi arvioida uudelleen. Lisäksi lausunnossa tuodaan esiin tarve uudelleenarvioida lapsilisän asema perheen tulona toimeentulotukea määrättäessä. Lapsiasiavaltuutettu toteaa, että lapsen sijoitus lastensuojelun toimenpiteenä vaikuttaa kokonaisvaltaisesti perheen tuloihin ja sen myötä usein myös asumiseen. Puustinen-Kor- hosen mukaan erityisesti hankalassa elämäntilanteessa olevat nuoret ohjautuvat helposti laiminlyöntien johdosta viimesijaisen etuusjärjestelmän piiriin, josta poispääseminen on haastavaa. Nuoret saattavat sopeutua toimeentulotukeen tulolähteenä ja esimerkiksi opiskelijaksi siirtyminen toimeentulotuelta voi olla vaikeaa johtuen opintoetuuksien laina painotteisuudesta ja rahaetuuksien tasosta verrattuna toimeentulotukeen. Lapsiasiavaltuutettu ja Puustinen-Korhonen nostavat lausunnoissaan esiin tarpeen kehit- tää taloudellisen toimeentulon turvaavia ratkaisuja mahdollistamaan vanhemman tai huoltajan poisjäänti työstä esimerkiksi lapsen toistuvien hoitokäyntien tai huolenpidon takia taikka pidempi työstä poisjäänti lapsen hoidon tai kuntoutumisen tueksi esimerkiksi lapsen sairastuessa vakavasti tai käyttäessä päihteitä. Myös Rädyn mukaan on mietittävä, miten palveluja ja tukea voidaan tuoda kotiin ja miten voidaan mahdollistaa vanhemman kotiin jääminen huolehtimaan lapsestaan ja osallistumaan hänen ja koko perheen palvelu- jen järjestämiseen. Puustinen-Korhonen tuo esiin tarpeen arvioida nuorten osalta etuusjärjestelmä kokonai- suudessaan suhteessa laajennettuun oppivelvollisuuteen. Lapsiasiavaltuutetun mukaan opiskelevia nuoria aikuisia tulisi tukea entistä paremmin, jotta perheellistyminen olisi mahdollista jo opiskeluaikana. Puustinen-Korhonen nostaa esiin tarpeen kehittää koti- hoidontukea – mahdollisesti luopua ko. etuudesta kokonaan sen heikentäessä tietyissä tapauksissa lasten oikeutta osallistua varhaiskasvatukseen. Samoin hän nostaa esiin etuuk- sien jakautumisen kahden kodin tilanteissa. Myös lapsiasiavaltuutettu nostaa esiin kahden kodin tilanteet ja katsoo, että lapsen arkipäivän toimet voivat vaikeutua kohtuuttomasti toisen vanhemman luona asuessa tai oleskellessa, jos palvelu- ja etuusjärjestelmä tunnis- taa lapselle vain yhden kodin. Sen seurauksena lapsen oikeus säilyttää suhteensa kum- paankin vanhempaansa voi vaarantua. Työryhmän käsittelemiin teemoihin liittyen julkaistiin kaksi blogikirjoitusta, aiheina lapsen elatukseen liittyvät kysymykset sekä perheen ja ansiotyön yhteensovittaminen. Lapsen elatusta käsittelevässä blogikirjoituksessa käsiteltiin elatusvastuiden jakautumista sekä perhekäsitteiden vaihtelua lapsen elatuksen tueksi tarkoitettujen sosiaaliturvaetuuksien välillä.10 Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen Uusi sosiaaliturva -blogisarjassa julkaistiin 10 Lammi-Taskula, Johanna & Juurikko, Annika: Kenellä on vastuu lapsen elatuksesta? Sosiaali- ja terveysministeriö, 29.11.2022. https://stm.fi/-/kenella-on-vastuu-lapsen-elatuksesta- 14 Sosiaaliturvakomitean julkaisuja 2023:2 puolestaan kirjoitus, jossa käsiteltiin pikkulapsiajan etuuksia perheen ja työn yhteen sovittamisen näkökulmasta. Kirjoituksen mukaan perheen ja työn yhteensovittamisessa on edelleen parannettavaa.11 Lasten ja perheiden näkökulmaa on työryhmän toimikauden aikana tuotu esiin myös sosiaaliturvakomitean alaisten jaostojen yhteisissä työpajoissa ja sosiaaliturvakomitean avoimessa seminaarissa. Sosiaaliturvakomitean jaostojen ja työryhmän yhteisessä työ- pajassa 6.10.2022 keskusteltiin julkisen talouden kestävyydestä ja sosiaaliturvan vaihto ehtoisista järjestämistavoista. Jaostojen 14.11.2022 järjestetyn työpajan aiheina olivat sosiaaliturvakomitean ehdotukset sosiaaliturvan uudistamiseksi sekä alustavat linjaukset ja suuntaviivat komitean seuraavalle kaudelle. Työpajassa käytiin keskustelua myös lasten ja perheiden etuuksiin liittyvistä ehdotuksista. Sosiaaliturvakomitea järjesti 13.12.2022 avoimen seminaarin otsikolla Hyvinvointi muuttu- vassa yhteiskunnassa: Perhesuhteet ja sukupuolten tasa-arvo sosiaaliturvauudistuksessa. Seminaarin ensimmäisessä osiossa sosiaaliturvakomitean kansanedustajajäsenet keskus telivat hoivavastuusta, tasa-arvosta ja työllisyydestä pienten lasten perheissä. Toisen osion teemana oli perheen ja sukupuolten tasa-arvon merkitys tulevaisuuden sosiaaliturvassa. Aiheisiin johdattivat tutkija Tapio Räsänen Kansaneläkelaitoksesta ja tutkimusjohtaja Katja Repo Tampereen yliopistosta. Lasten ja perheiden sosiaaliturva ja palvelut -työryh- män puheenjohtaja Johanna Lammi-Taskula esitti kommenttipuheenvuoronsa ja sosiaali turvakomitean puheenjohtaja Pasi Moisio veti loppusanoissaan yhteen seminaarin antia.12 1.3 Sidosryhmien ja lasten kuuleminen Työryhmä järjesti yhdessä sosiaaliturvakomitean jaostojen kanssa lapsi- ja perhejärjestöille kuulemistilaisuuden 19.5.2022. Kuulemistilaisuudessa olivat edustettuina Lapsi- ja perhe- järjestöjen verkosto (Lastensuojelun Keskusliitto, Ensi- ja turvakotien liitto ry, Pelastakaa Lapset ry, Mannerheimin Lastensuojeluliitto, Vanhempainliitto, Väestöliitto), Monimuotoi- set perheet -verkosto (Perhehoitoliitto, Yhden vanhemman perheiden liitto, Suomen Uus- perheiden liitto, Monikkoperheet, Sateenkaariperheet, Familia kahden kulttuurin perheet, 11 Lammi-Taskula, Johanna: Sosiaaliturvan pitää joustaa elämäntilanteiden mukaan – tuore perhevapaauudistus on askel eteenpäin, mutta kotihoidontukeen ei edelleenkään koskettu. THL-blogi, 7.12.2022. 12 Linkki seminaaritallenteeseen löytyy tapahtumasivulta. https://blogi.thl.fi/sosiaaliturvan-pitaa-joustaa-elamantilanteiden-mukaan-tuore-perhevapaauudistus-on-askel-eteenpain-mutta-kotihoidontukeen-ei-edelleenkaan-koskettu/ https://blogi.thl.fi/sosiaaliturvan-pitaa-joustaa-elamantilanteiden-mukaan-tuore-perhevapaauudistus-on-askel-eteenpain-mutta-kotihoidontukeen-ei-edelleenkaan-koskettu/ https://stm.fi/tapahtumat/2022-12-13/hyvinvointi-muuttuvassa-yhteiskunnassa-perhesuhteet-ja-sukupuolten-tasa-arvo-sosiaaliturvauudistuksessa 15 Sosiaaliturvakomitean julkaisuja 2023:2 Nuoret Lesket, KÄPY Lapsikuolemaperheet, Lapsettomien yhdistys Simpukka), Elatus velvollisten Liitto, Pesäpuu ry, Vammaisfoorumi, Barnavårdsföreningen i Finland, Lasten valvojat ry sekä lapsiasiavaltuutetun toimisto. Tilaisuuden tarkoituksena oli käydä sosiaaliturvakomitean linjauksia ja ratkaisuehdotuk- sia edistävää keskustelua komitean työskentelyä varten. Järjestöiltä ja lapsiasiavaltuute- tun toimistolta pyydettiin näkemyksiä lasten ja perheiden sosiaaliturvan näkökulmasta tarpeellisista uudistuksista sekä vastauksia seuraaviin kysymyksiin: 1. Miten lapsille ja per- heille suunnattua etuuskokonaisuutta voisi yksinkertaistaa? 2. Millaista vaikuttavuutta perhe-etuuksilla tulisi tavoitella? Voiko nykyisiä perhe-etuuksia uudelleen kohdentamalla lisätä vaikuttavuutta? 3. Mitä rakenteellisia muutoksia lapsilisäjärjestelmään tulisi tehdä? 4. Miten pienten lasten hoidon ja varhaiskasvatuksen kokonaisuutta olisi syytä kehittää? 5. Mitä muutoksia sosiaaliturvaan (ml. palvelut) tulisi tehdä, jotta järjestelmä kannustaisi ja tukisi vanhempien työllistymistä ja perhe-elämän yhteensovittamista eri perhetilan- teissa? 6. Miten tarvetta turvautua toimeentulotukeen pitkäaikaisesti voitaisiin vähentää eri perhetilanteissa? Kuulemiseen kutsutuille järjestölle lähetettiin lisäksi Webropol-kysely. Kyselyyn vastasivat lapsiasiavaltuutetun toimisto, Vammaisfoorumi ry, Monimuotoiset perheet -verkosto, Las- tenvalvojat ry sekä Lapsi- ja perhejärjestöjen verkosto. Vastaavanlainen kuulemistilaisuus järjestettiin myös opiskelija- ja nuorisojärjestöille 2.5.2022. Lapsi- ja perhejärjestöt sekä lapsiasiavaltuutetun toimisto toivat esiin muun muassa per- heiden ja elämäntilanteiden moninaisuuden ja tarpeen sosiaaliturvan joustavuudelle, lapsen edun näkökulmasta tehtävän perheen ja työn yhteensovittamisen sekä palvelujen toimivuuden vanhemman työllisyyden tukemisen kannalta ja esimerkiksi lasten vuorohoi- don saatavuuden varhaiskasvatuksessa. Katsottiin, että perheen ja työn joustava yhdistä- minen on lapsen etu ja mahdollistaa sekä perheen toimeentulon paranemisen että lapsen ja vanhemman yhteisen ajan. Todettiin, että hoivasuhteiden ja riittävän toimeentulon yhdistämisen on oltava mahdollista kaikissa elämäntilanteissa. Sosiaaliturvauudistuksessa lapsiperheiden asiaa toivottiin käsiteltävän sekä omana kokonaisuutenaan että läpileik- kaavasti muiden teemojen kohdalla. Sosiaaliturvauudistuksessa on tunnistettava entistä paremmin jatkuvan lapsivaikutusten arvioinnin tarve. Sosiaaliturvauudistuksen tavoitteena tulee järjestöjen mukaan olla lapsiperheköyhyyden ja ylisukupolvisen syrjäytymisen vähentäminen ja ehkäisy, konkreettiset parannukset las- ten ja nuorten hyvinvointiin sekä järjestelmä, joka on joustava ja tunnistaa monimuotoiset perhetilanteet. Esiin nostettiin myös vuoroasumisen mahdollistaminen vähävaraisten perheiden lapsille ja vammaisille lapsille sekä erilaisten tarpeiden ja elämäntilanteiden huomioiminen. Lapsilisään tarvittaisiin useiden lapsi- ja perhejärjestöjen mukaan taso- korotus, ja lapsilisän maksaminen 18-vuoteen asti vähentäisi taloudellisia haasteita 16 Sosiaaliturvakomitean julkaisuja 2023:2 monessa perheessä. Lapsilisän korotus, joka olisi kohdennettu 0–3-vuotiaille, olisi järjestö- jen mukaan mahdollinen toimi lapsiperheköyhyyden torjumiseksi. Vuoroasumistilanteissa lapsilisä tulisi voida jakaa kummallekin vanhemmalle. Lainsäädännön ei tulisi ohjata per- heiden tekemiä ratkaisuja muutoin kuin lapsen edun mukaisesti. Ensisijaisten etuuksien riittävän tason katsottiin vähentävän toimeentulotuen tarvetta. Lisäksi yhdenvertaisuuden tulisi toteutua muun muassa itsenäistymisvarojen kerryttämisessä. Lapsia ja nuoria kuultiin sosiaaliturvasta ja sen kehittämisestä syksyllä 2022. Kuulemistoi- menpiteet toteutettiin osana kansallisen lapsistrategian toimeenpanoa. 13–20-vuotiaille nuorille suunnattu sähköinen kysely keräsi 1281 vastausta. Lisäksi järjestettiin 15 työpajaa, joihin osallistui 251 nuorta. Nuoret kertoivat näkemyksiään ja kokemuksiaan toimeen tulosta ja sosiaaliturvasta, eri etuuksien käytöstä, tulevaisuudesta, työstä ja työllisyydestä sekä sosiaaliturvajärjestelmän periaatteista. Nuorilla oli lukuisia kehittämisehdotuksia liit- tyen muun muassa sosiaaliturvan kohdentamiseen, kattavuuteen ja rahoitukseen. Kuu- lemisen tuloksia käsiteltiin sosiaaliturvakomiteassa 9.12.2022 ja työryhmän kokouksessa 19.12.2022.13 Työryhmä kiittää kaikkia sosiaaliturvakomitean ja työryhmän jäseniä, kokouksissaan alus- taneita asiantuntijoita, kommenttipuheenvuoron esittäjiä, lausunnonantajia, sidosryhmiä sekä lasten kuulemiseen osallistuneita työryhmän työskentelyn edistämisestä. 13 Lisätietoa kuulemistoimenpiteistä sekä Nuorten näkemyksiä sosiaaliturvasta ja sen kehittämisestä – Lasten ja nuorten kuuleminen sosiaaliturvauudistuksessa -raportti: stm.fi/sotunuorille. https://stm.fi/sotunuorille 17 Sosiaaliturvakomitean julkaisuja 2023:2 2 Lähtökohtia lasten ja perheiden sosiaaliturvan uudistamiselle 2.1 Lapset ja perheet Suomessa Lapsiperheitä oli vuoden 2021 lopussa yhteensä 553 613. Lapsiperheisiin kuului 37 pro- senttia väestöstä eli 2 054 677 henkilöä. Lapsiperheissä oli yhteensä 1 012 300 alaikäistä lasta, mikä on 8 584 edellisvuotta vähemmän. Lapsiperheistä yleisin perhemuoto oli edel- leen eri sukupuolta olevan avioparin muodostama perhe, joita oli 56 prosenttia. Viidennes perheistä oli avoparien perheitä, 20 prosenttia äiti ja lapsia -perheitä ja neljä prosenttia isä ja lapsia -perheitä. Yhdeksän prosenttia perheistä oli uusperheitä.14 Noin kolmasosa lapsiperheistä on muita kuin kahden eri sukupuolta olevan vanhemman ja lapsen tai lasten muodostamia ydinperheitä. Lasten ns. kahden kodin tilanteet ovat yleis- tyneet, samoin uusperhetilanteet. Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksen ad hoc -lisätut- kimuksen perusteella Suomessa oli vuonna 2018 yhteensä noin 110 000 alle 15-vuotiasta lasta, joilla oli kaksi kotia.15 Vuonna 2021 vahvistettiin yhteensä 22 735 avioliiton ulkopuolella syntyneen lapsen isyys. Tunnustamisista 83 prosenttia vastaanotettiin ennen lapsen syntymää ja 17 prosenttia syntymän jälkeen. Digi- ja väestötietovirasto vahvisti äitiyden 165 lapselle. Elatusavusta sovittiin 49 656 sopimuksessa (-3 % edelliseen vuoteen). Sopimusten määrä suhteutet- tuna alle 18-vuotiaisiin on pysynyt varsin tasaisena viime vuodet, vuonna 2021 se oli 4,8 prosenttia.16 Lapsiperheiden keskimääräinen lapsiluku oli 1,83. Luku on pysynyt vakaana lasten määrän pienenemisestä huolimatta. Lapsiperheistä 43 prosenttia oli yksilapsisia ja 39 prosenttia kaksilapsisia. Lapsiperheistä 18 prosenttia oli sellaisia, joissa oli vähintään kolme alaikäistä lasta. 14 Ks. Tilastokeskuksen tiedote: Perheiden määrä väheni vuonna 2021. 15 Parikka, Tuomas: Elämän perusasiat korostuvat lapsiperheiden kulutusmenoissa. Tilastokeskus, Tieto & Trendit - blogi, 24.3.2022. 16 Ks. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tilasto: Lapsen elatus ja huolto sekä vanhem- muuden selvittäminen 2021. https://www.stat.fi/julkaisu/cku2jk59k8sbo0c58x6z45mhx https://www.stat.fi/tietotrendit/artikkelit/2022/elaman-perusasiat-korostuvat-lapsiperheiden-kulutusmenoissa/ https://thl.fi/fi/tilastot-ja-data/tilastot-aiheittain/lapset-nuoret-ja-perheet/lapsen-elatus-ja-huolto https://thl.fi/fi/tilastot-ja-data/tilastot-aiheittain/lapset-nuoret-ja-perheet/lapsen-elatus-ja-huolto 18 Sosiaaliturvakomitean julkaisuja 2023:2 Lapsiperheen kulutukseen vaikuttaa keskeisesti paitsi perhekoko, myös käytettävissä ole- vat tulot. Kotitalouden henkilömäärän kasvaessa myös kulutus kasvaa, mutta ennen kaik- kea kotitalouden käytettävissä olevat tulot säätelevät perheen kulutuskäyttäytymistä. Suurituloisemmat myös kuluttavat keskimäärin enemmän. Toisaalta kulutuskäyttäytymi- seen vaikuttavat myös perheen arvot, elämäntapa ja -puitteet. Kärjistäen voi sanoa, että viisilapsisen perheen kulutuskäyttäytyminen ei ole sama kuin yksilapsisen perheen kulu- tuskäyttäytyminen neljällä lisälapsella.17 Lapsiperheiden kulutusrakenne muistuttaa pitkälti kaikkien kotitalouksien kulutusraken- netta; suurin osuus kulutusmenoista kuluu välttämättömyyksiin. Lapsiperheissä suurim- mat menoerät ovat samoja kuin kaikilla suomalaisilla – asuminen ja energia, liikenne sekä ruoka. Nämä perusasiat ovat olleet keskeinen osa kaikkien kotitalouksien kulutusta koko kulutustutkimuksen mittaushistorian ajan (Nurmela & Parikka 2018). Kulutuksen luonne kuitenkin vaihtelee perheen taloudellisen tilanteen ja olosuhteiden mukaan: välttämättö- myydet korostuvat pienituloisilla ja liikkumavara muun kulutuksen suhteen jää pieneksi. Kaikkia lapsiperheitä yhdistää uuden viestintätekniikan verraten nopea omaksuminen.18 Kahden huoltajan lapsiperheillä asumiseen ja energiaan kuluu keskimäärin 28 prosent- tia talouden kulutusmenoista (kun alle 65-vuotiaalla pariskunnalla osuus on keskimää- rin 29 prosenttia). Yhden vanhemman lapsiperheissä asumismenoihin ja energiaan kuluu jopa 36 prosenttia kaikista kotitalousmenoista.19 Alimpaan tuloviidennekseen eli kvintiiliin kuuluvien lapsiperheiden kulutusmenoista 42 prosenttia kuluu asumiseen ja energiaan. Ylimmän tuloviidenneksen lapsiperheillä asumisen ja energian osuus menoista on 27 pro- senttia. Toisessa, kolmannessa ja neljännessä viidenneksessä asumiskustannusten osuus on noin kolmasosa.20 Vaikka lapsiperheet kuvataan usein yhtenäisenä joukkona, on niillä huomattavia kes kinäisiä eroja. Erot liittyvät esimerkiksi perheen kokoonpanoon ja lapsimäärään, koti talouden ikärakenteeseen tai elämänvaiheeseen sekä tulotasoon. Lapsi on tilastoinnissa sen kotitalouden jäsen, jossa hän on kirjoilla. Esimerkiksi lasten vuoroasuminen haastaa perheiden kulutusmenojen tilastointia: lapsi voi olla kirjoilla kotitaloudessa, vaikka ei 17 Parikka, Tuomas: Elämän perusasiat korostuvat lapsiperheiden kulutusmenoissa. Tilastokeskus, Tieto & Trendit -blogi, 24.3.2022. 18 Ibid. 19 Ibid. Artikkelissa todetaan, että asumiskulut eivät ko. tutkimuksessa sisällä asuntolainan lyhennyksiä, sillä niitä ei kansainvälisen kulutustutkimuskäytännön mukaisesti tulkita kulu- tukseksi vaan investoinneiksi. Omistusasujien kulutusmenoissa käytetään asuntotuloa, eli laskennallista nettovuokraa, jolla kuvataan omistusasunnossa asuvan kotitalouden saamaa etua verrattuna vastaavanlaisessa vuokra-asunnossa asuvaan kotitalouteen. 20 Ibid. https://www.stat.fi/tietotrendit/artikkelit/2022/elaman-perusasiat-korostuvat-lapsiperheiden-kulutusmenoissa/ 19 Sosiaaliturvakomitean julkaisuja 2023:2 kulutustutkimuksen kaksi viikkoa kestävän tilinpitojakson aikana olisi tosiasiallisesti paikalla tässä kodissa.21 Etävanhemmuus jää kotitalouksien toimeentulon tilastoinnissa osittain katveeseen.22 2.2 Säädöspohjasta 2.2.1 Perus- ja ihmisoikeussopimuksista Kansainväliset ihmisoikeussopimukset velvoittavat Suomen valtiota ja takaavat samat ja yhtäläiset oikeudet kaikille ihmisille. Yhdistyneiden Kansakuntien (YK) sopimusjärjestel- mässä on seitsemän ihmisoikeussopimukseksi luokiteltavaa sopimusta ja kuusi niihin liittyvää pöytäkirjaa. YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan yleissopimuksen (27/2016) Suomi ratifioi vuonna 2016. Sopimuksen ja sen valinnaisen pöytäkirjan avulla vahvistetaan muissa ihmisoikeussopimuksissa taattuja oikeuksia ja luodaan valtioille velvollisuus edistää, suojella ja taata kaikille vammaisille henkilöille heidän ihmisoikeuk- siensa ja perusvapauksiensa toteutuminen. YK:n yleissopimus lapsen oikeuksista (60/1991, jälj. LOS) on sekin Suomea oikeudellisesti velvoittavaa lainsäädäntöä. Sopimuksessa tunnustetaan lapsen oikeus sosiaaliturvaan. Sopimuksen 26 artiklan mukaan: 26 artikla 1. Sopimusvaltiot tunnustavat jokaisen lapsen oikeuden nauttia sosiaali turvasta, mukaan luettuna sosiaalivakuutus, ja ryhtyvät välttämättömiin toimiin tämän oikeuden täydeksi toteuttamiseksi kansallisen lain säädäntönsä mukaisesti. 2. Näitä etuuksia myönnettäessä olisi tarvittaessa otettava huomioon lapsen ja hänen elatuksestaan vastuussa olevien henkilöiden varallisuus ja olosuhteet, kuten myös muut lapsen esittämään tai hänen puolestaan esitettyyn hakemukseen vaikuttavat seikat. 21 Ks. Ibid. 22 Ks. Okkonen, Kaisa-Mari: Lasten vuoroasumisen huomioiminen tarkentaa kuvaa perheiden tulotasosta. Tilastokeskus, Tieto & Trendit - blogi, 8.6.2022. https://www.stat.fi/tietotrendit/artikkelit/2022/lasten-vuoroasumisen-huomioiminen-tarkentaa-kuvaa-perheiden-tulotasosta/ https://www.stat.fi/tietotrendit/artikkelit/2022/lasten-vuoroasumisen-huomioiminen-tarkentaa-kuvaa-perheiden-tulotasosta/ 20 Sosiaaliturvakomitean julkaisuja 2023:2 Lasten ja perheiden toimeentulon kannalta olennainen on myös mm. LOS:n 27 artikla. Artikla kuuluu seuraavasti: 27 artikla 1. Sopimusvaltiot tunnustavat jokaisen lapsen oikeuden hänen ruumiillisen, henkisen, hengellisen, moraalisen ja sosiaalisen kehityksensä kannalta riittävään elintasoon. 2. Vanhemmilla tai muilla lapsen huollosta vastaavilla on ensisijainen velvollisuus kykyjensä ja taloudellisten mahdollisuuksiensa mukaisesti turvata lapsen kehityksen kannalta välttämättömät elinolosuhteet. 3. Sopimusvaltiot ryhtyvät kansallisten olosuhteidensa ja varojensa mukaisesti tarpeellisiin toimiin tukeakseen vanhempia ja muita lapsesta vastuussa olevia tämän oikeuden toteuttamisessa sekä antavat tarvittaessa aineellista apua ja tukevat ohjelmia, joissa kiinnitetään huomiota erityisesti ravintoon, vaatetukseen ja asumiseen. 4. Sopimusvaltiot pyrkivät kaikin mahdollisin keinoin turvaamaan lapsen elatusmaksujen saannin vanhemmilta tai muilta lapsesta taloudellisessa vastuussa olevilta niin sopimusvaltiossa kuin ulkomailtakin. Erityisesti silloin kun lapsesta taloudellisessa vastuussa oleva asuu eri maassa kuin lapsi, sopimusvaltiot edistävät kansainvälisiin sopimuksiin liittymistä tai niiden tekemistä sekä muiden asianmukaisten järjestelyjen tekemistä. Suomen perustuslain (731/1999, jälj. myös PL) 6 §:ssä vahvistetaan yhdenvertaisuusperus- oikeus. Säännöksen mukaan ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä eikä ketään saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskon- non, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liit- tyvän syyn perusteella. Perusoikeus pitää sisällään vaatimuksen sekä muodollisesta että tosiasiallisesta yhdenvertaisuudesta. Yhdenvertaisuus lain edessä merkitsee sitä, että oikeudellisesti merkityksellisten seikkojen osalta toisiinsa nähden samanlaiset tapaukset tulee ratkaista samalla tavalla. Tämä ei kuitenkaan edellytä kaikkien ihmisten kaikissa suhteissa samanlaista kohtelua, elleivät asiaan vaikuttavat olosuhteet ole samanlaisia. Sen sijaan ihmisten ja olosuhteiden väliset oikeudellisesti olennaiset erot tulee tunnistaa ja ottaa päätöksenteossa huomioon tosiasiallisen yhdenvertaisuuden turvaamiseksi. Lap- sia on kohdeltava tasa-arvoisesti yksilöinä, ja heidän tulee saada vaikuttaa itseään koske- viin asioihin kehitystään vastaavasti. Perustuslain 6 § sisältää lisäksi velvoitteen edistää sukupuolten tasa-arvoa. Sosiaaliturvaa koskevan perustuslain 19 §:n 1 momentin mukaan jokaisella, joka ei kykene hankkimaan ihmisarvoisen elämän edellyttämää turvaa, on oikeus välttämättömään toi- meentuloon ja huolenpitoon. Oikeus perustoimeentuloon turvataan 19 §:n 2 momentissa 21 Sosiaaliturvakomitean julkaisuja 2023:2 työttömyyden, sairauden, työkyvyttömyyden ja vanhuuden aikana, sekä lapsen syntymän ja huoltajan menetyksen perusteella. Pykälän kolmannessa momentissa edellytetään, että julkisen vallan on tuettava perheen ja muiden lapsen huolenpidosta vastaavien mahdol- lisuuksia turvata lapsen hyvinvointi ja yksilöllinen kasvu. Neljännen momentin mukaan julkisen vallan tehtävänä on edistää jokaisen oikeutta asuntoon ja tukea asumisen omatoi- mista järjestämistä. 2.2.2 Lapsen huoltoa ja elatusta sekä perheitä tukevia palveluita koskevaa kansallista sääntelyä Lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain (361/1983) nojalla ensisijainen vas- tuu lasten hyvinvoinnista on lasten huoltajilla, mutta yhteiskunnalla on velvollisuus tukea vanhempia ja huoltajia heidän kasvatustehtävässään. Lapsen elatuksesta annetun lain (704/1975, jälj. elatuslaki) mukaan lapsella on oikeus riit- tävään elatukseen, joka käsittää lapsen kehitystason mukaisten aineellisten ja henkisten tarpeiden tyydyttämisen, lapsen tarvitseman hoidon ja koulutuksen sekä tästä aiheutuvat kustannukset. Lapsen elatusta koskevat velvollisuudet perustuvat vanhemmuuteen.23 Vastuu elatuksesta on lapsen vanhemmalla riippumatta siitä, miten esimerkiksi lapsen huoltajuus tai asuminen on järjestetty. Elatuslain 2 §:n mukaan vanhemmat ovat velvollisia huolehtimaan lapsen elatuksesta kykyjensä mukaisesti. Elatuslain 4 §:n mukaan vanhempi voidaan velvoittaa maksamaan lapsesta elatusapua, mikäli hän ei osallistu muulla tavoin lapsen elatukseen, lapsi ei asu pysyvästi hänen luonaan tai lapsi asuu vuorotellen vanhempiensa tai muun huoltajan kanssa. Lapsen asumista ja arkea koskevat olosuhteet otetaan huomioon määritettäessä elatusvelvollisuuksien toteuttamista.24 Elatusapua voidaan siis sopia tai määrätä maksetta- vaksi, vaikka lapsi esim. vuoroasuisi. Vuoroasumistilanteissa kumpi tahansa vanhemmista voi olla velvollinen maksamaan elatusapua lapselle (elatuslain 4 §). 23 Ks. esim. Sarasoja, Laura & Rantala, Kati (2015): Ero lapsiperheessä: elatus, sopiminen ja vuoroasuminen. Katsauksia 2/2015. Helsinki: Helsingin yliopisto, Kriminologian ja oikeus politiikan instituutti, s. 33. 24 Ks. Ibid., s. 33 sekä Miettinen, Anneli ym. (2020): Lasten vuoroasuminen ja sosiaaliturva: Vuoroasumisen nykytila ja merkitys etuus- ja palvelujärjestelmän kannalta. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2020:51. Helsinki: Valtioneuvoston kanslia, s. 43. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/162548 https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/162548 22 Sosiaaliturvakomitean julkaisuja 2023:2 Elatusavun suuruuden arvioimiseksi on osapuolten ja elatusasioita hoitavien viranomais- ten käytössä oikeusministeriön ohje.25 Ohje on luonteeltaan suositus ja tarjoaa apua lähinnä tyypillisiin elatustilanteisiin. Ohjeen mukaan elatusta määritettäessä huomioi- daan lapsen asumista ja arkea koskevat olosuhteet; elatusavun kohtuullisuuden arvioimi- sessa käytetään lastenvalvojalla ja tuomioistuimessa yksilökohtaista harkintaa.26 Ohjeessa ei ole erikseen huomioitu vuoroasumistilanteita, joissa lapsi asuu yhtä paljon tai lähes yhtä paljon molempien vanhempien luona: lapsen vuoroasuminen voidaan huomioida nykyi- sin elatusavussa esimerkiksi laajana luonapitovähennyksenä tai ottamalla huomioon kum- mankin vanhemman kustannusvastuut.27 Oikeusministeriö on asettanut työryhmän, jonka tehtävänä on valmistella nykyistä ohjeistusta täydentävä ehdotus vuoroasuvan lapsen ela- tusavun määrittämisessä huomioon otettavista näkökohdista.28 Elatuslain 13 a §:n mukaan, jos lapsi on joutunut tai on vaarassa joutua elatuksen puut- teeseen eikä vanhemman velvollisuutta suorittaa elatusapua ole vahvistettu tai jos vah- vistettu elatusapu on lapsen elatukseen riittämätön, hyvinvointialueella on oikeus ajaa lapsen puolesta kannetta elatusavun vahvistamiseksi tai sen määrän korottamiseksi. Jos lapselle maksetaan elatustukea, toimielimellä on oikeus ajaa kannetta elatusavun vahvistamiseksi tai sen määrän korottamiseksi, vaikka lapsi ei ole joutunut tai ole vaarassa joutua elatuksen puutteeseen. Jos lapselle maksetaan elatustukea, toimielimellä on oikeus ajaa kannetta myös elatusavun alentamiseksi. Toimielimen on ennen em. toimenpiteisiin ryhtymistä varattava lapsen huoltajalle ja elatusvelvolliselle tilaisuus tulla kuulluksi. Perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon palveluista säädetään terveydenhuolto- laissa (1326/2010). Äitiys- ja lastenneuvolatoiminnasta säädetään terveydenhuoltolain 15 §:ssä. Pykälän mukaan hyvinvointialueen on järjestettävä alueensa raskaana olevien naisten, lasta odottavien perheiden sekä alle oppivelvollisuusikäisten lasten ja heidän perheidensä neuvolapalvelut. Neuvolatoiminnan valtakunnallisesti yhtenäinen laatu- ja palvelutaso varmistetaan valtioneuvoston neuvolatoiminnasta, koulu- ja opiskelutervey- denhuollosta sekä lasten ja nuorten ehkäisevästä suun terveydenhuollosta annetulla ase- tuksella (338/2011), jossa säädetään neuvolapalveluihin kuuluvien terveysneuvonnan ja terveystarkastusten sisällöstä ja määrästä sekä ehkäisevästä suun terveydenhuollosta. Asetuksen 14 §:n 2 momentin 5 kohdan mukaan terveysneuvonnan on tuettava yksilön 25 Ks. Ohje lapsen elatusavun suuruuden arvioimiseksi. Oikeusministeriön julkaisu 2007:2. Helsinki: Oikeusministeriö. 26 Hakovirta, Mia ym. (2019): Vuoroasuminen ja lapsen elatusapu Pohjoismaissa. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan artikkelisarja 27/2019, Policy Brief, s. 3. 27 Ks. esim. Ibid. 28 Ks. työryhmän asettamispäätös. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/76043 https://tietokayttoon.fi/julkaisu?pubid=33904 https://oikeusministerio.fi/hanke?tunnus=OM035:00/2022 23 Sosiaaliturvakomitean julkaisuja 2023:2 ja hänen perheensä terveyden, mukaan lukien mielenterveyden, sekä psykososiaalisen hyvinvoinnin edistämistä soveltuvin osin sosiaaliturvan sekä sosiaali- ja terveyspalvelujen osalta. Neuvola voi ohjata ja tukea lapsiperheitä etuuksien hakemisessa. Terveyden ja hyvinvoin- nin laitoksen äitiysneuvolaoppaan mukaan raskauden alkuvaiheessa äitiysneuvolassa kar- toitetaan perheen taloudellista tilannetta raskauden ja lapsen syntymän kannalta sekä ohjataan tarvittaessa perhe tukipalvelujen piiriin. Äitiysneuvolasta annetaan todistus raskaudesta etuuksien (äitiysavustus, raskausraha) hakemista varten. Samalla annetaan ohjausta lapsiperheiden etuuksien hakemisesta ja Kelan antamasta neuvonnasta.29 Varhaiskasvatuslain (540/2018) 1 §:ssä säädetään varhaiskasvatuksen toimintamuodoista, joita ovat päiväkotitoiminta, perhepäivähoito sekä avoin varhaiskasvatustoiminta. Varhais- kasvatuslain mukaista varhaiskasvatusta voivat saada lapset, jotka eivät vielä ole oppivel- vollisuusikäisiä sekä, milloin erityiset olosuhteet sitä vaativat, myös sitä vanhemmat lapset. Varhaiskasvatuslain 6 § mahdollistaa lapselle vuoroasumistilanteessa kaksi varhaiskasva- tuspaikkaa, ja varhaiskasvatuksen asiakasmaksulaki (1503/2016) huomioi edellä mainitun tilanteen. Varhaiskasvatuksen asiakasmaksulain 3 §:n mukaan varhaiskasvatuksesta perittävä maksu saa olla enintään palvelun tuottamisesta aiheutuvien kustannusten suuruinen. Maksu voidaan periä perheen maksukyvyn mukaan. Kuitenkin lain 7 §:n mukaan maksu voi kokoaikaisessa varhaiskasvatuksessa olla ensimmäisen lapsen osalta enintään 290 euroa kuukaudessa. Varhaiskasvatus voi olla myös maksutonta. Lain 13 §:n mukaan varhaiskas- vatuksesta määrätty maksu on jätettävä perimättä tai sitä on alennettava siltä osin, kuin maksun periminen vaarantaa palvelun käyttäjän tai perheen toimeentulon edellytyksiä tai lapsen vanhemman tai huoltajan lakisääteisen elatusvelvollisuuden toteuttamista. Sosiaalihuoltolaissa (1301/2014, jälj. SHL) säädetään yleisistä sosiaalipalveluista, mukaan lukien lapsia ja lapsiperheitä koskevat sosiaalihuollon palvelut ja tukitoimet. SHL 5 §:n mukaan kaikissa sosiaalihuollon toimissa, jotka koskevat lasta, on ensisijaisesti otettava huomioon lapsen etu. Säännöksessä velvoitetaan, SHL 4 §:ssä säädettyjen, asiakkaan etua määrittävien velvoitteiden lisäksi, kiinnittämään erityistä huomiota siihen, miten eri toi- menpidevaihtoehdot ja ratkaisut parhaiten turvaavat lapselle: 1) tasapainoisen kehityksen ja hyvinvoinnin; 2) mahdollisuuden saada ymmärtämystä sekä iän ja kehitystason mukai- sen huolenpidon; 3) turvallisen kasvuympäristön ja ruumiillisen sekä henkisen koskemat- tomuuden; 4) itsenäistymisen ja kasvamisen vastuullisuuteen. 29 Klemetti Reija & Hakulinen-Viitanen Tuovi (toim.) (2013): Äitiysneuvolaopas. Suosituksia äitiysneuvolatoimintaan. Opas 29/2013. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, s. 76. https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/110521/THL_OPA2013_029_verkko.pdf?sequence=3&isAllowed=y https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/110521/THL_OPA2013_029_verkko.pdf?sequence=3&isAllowed=y 24 Sosiaaliturvakomitean julkaisuja 2023:2 SHL 11 §:ssä määritellään ne tuen tarpeet, joiden perusteella sosiaalipalveluja ja muuta sosiaalihuoltoa järjestetään. Pykälän mukaan sosiaalipalveluja on järjestettävä: 1) tueksi jokapäiväisestä elämästä selviytymiseen; 2) asumiseen liittyvään tuen tarpeeseen; 3) taloudellisen tuen tarpeeseen; 4) sosiaalisen syrjäytymisen torjumiseksi ja osallisuuden edistämiseksi; 5) lähisuhde- ja perheväkivallasta sekä muusta väkivallasta ja kaltoinkohte- lusta aiheutuvaan tuen tarpeeseen; 6) äkillisiin kriisitilanteisiin liittyvään tuen tarpeeseen; 7) lapsen tasapainoisen kehityksen ja hyvinvoinnin tukemiseksi; 8) päihteiden ongelma- käytöstä, mielenterveysongelmasta sekä muusta sairaudesta, vammasta tai ikääntymisestä aiheutuvaan tuen tarpeeseen; 9) muuhun fyysiseen, psyykkiseen, sosiaaliseen tai kognitii- viseen toimintakykyyn liittyvään tuen tarpeeseen; 10) tuen tarpeessa olevien henkilöiden omaisten ja läheisten tukemiseksi. SHL 12 §:ssä säädetään välttämättömän huolenpidon ja toimeentulon turvaamisesta. Sen mukaan jokaisella kunnassa oleskelevalla henkilöllä on oikeus saada kiireellisessä tapauksessa yksilölliseen tarpeeseensa perustuvat sosiaalipalvelut siten, ettei hänen oikeutensa välttämättömään huolenpitoon ja toimeentuloon vaarannu. Toimeentulotuen myöntämisestä säädetään erikseen toimeentulotuesta annetussa laissa (1412/1997). Sosiaalityöllä on tärkeä rooli asiakkaan kohtaamien ongelmien kartoittamisessa ja etsit- täessä ratkaisuja niihin. Yksilökohtaisen sosiaalityön ohella kyse on työskentelystä perheen ja yhteisöjen kanssa, rakenteellisesta sosiaalityöstä ja monialaisesta yhteistyöstä (SHL 7 §/ rakenteellinen sosiaalityö ja 41 § /monialainen yhteistyö).30 Sosiaalihuollon rooli taloudel- lisen tuen tarpeeseen vastaamisessa on tarkoitettu viimesijaiseksi tilanteisiin, joissa hen- kilö ei kykene turvaamaan omaa tai perheensä toimeentuloa ansiotyön, yrittäjätoiminnan tai toimeentuloa turvaavien ensisijaisten etuuksien avulla, hänellä ei ole varoja toimeen tulonsa turvaamiseksi eikä hänen toimeentulonsa tule turvatuksi häneen nähden elatus- velvollisen henkilön tuella. SHL 13 §:n mukaan lapsella ja hänen perheellään on oikeus saada viipymättä lapsen ter- veyden tai kehityksen kannalta välttämättömät sosiaalipalvelut. Palveluja on järjestettävä tarvittavassa laajuudessa niinä vuorokauden aikoina, joina niitä tarvitaan. Palvelujen on tuettava vanhempia, huoltajia ja muita lapsen hoidosta ja kasvatuksesta vastaavia henki- löitä lapsen kasvatuksessa ja huolenpidossa. Perheiden aikuisten työllisyyttä ja toiminta kykyä voidaan tukea myös aikuissosiaalityön palveluissa. 30 Ks. Sosiaalihuoltolain soveltamisopas. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2017:5. Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriö, s. 41. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/80391/05_17_Sosiaalihuoltolain%20soveltamisopas.pdf?sequence=1&isAllowed=y 25 Sosiaaliturvakomitean julkaisuja 2023:2 SHL 14 §:ssä luetellaan ne tuen tarpeisiin vastaavat sosiaalipalvelut, joita hyvinvointi- alueen tulee järjestää. Suurin osa sosiaalihuoltolain mukaisista sosiaalipalveluista on niin sanottuja määrärahasidonnaisia palveluja, joiden myöntämisessä hyvinvointialue voi käyt- tää harkintaa. Myös näiden palvelujen myöntämisen pitää kuitenkin perustua yksilölliseen palvelutarpeen arviointiin, eikä mitään asiakasryhmää voida sulkea pois palvelun piiristä. Palveluja järjestettäessä on ensisijaisesti otettava huomioon, mitä SHL 12 §:ssä ja 13 §:ssä säädetään välttämättömän huolenpidon ja toimeentulon sekä lapsen terveyden ja kehi- tyksen turvaamisesta. Hyvinvointialueen on järjestettävä välttämättömät palvelut. Lisäksi laissa on säädetty palvelukohtaisia oikeuksia tiettyjen palvelujen saamiseen. Näitä palve- luja ovat lapsiperheiden kotipalvelun (19 §) lisäksi lapsen ja hänen vanhempansa välisten tapaamisten valvonta, tapaamisten tukeminen tai ns. valvottujen vaihtotilanteiden järjes- täminen (27 §) sekä päihteettömyyttä tukevat sosiaalipalvelut raskaana oleville henkilöille (24 §:n 3 mom.).31 SHL:n mukaisia sosiaaliturvan etuuksiin liitännäisiä palveluita ovat esimerkiksi taloudel lisen tuen myöntämiseen liittyvät palvelut ja perheoikeudelliset palvelut (mm. elatus- avusta sopimisessa avustaminen ja sopimuksen vahvistaminen, lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta tehtävän sopimuksen vahvistaminen). SHL 19 §:ssä säädettyä kotipalvelua annetaan toimintakykyä alentavan syyn tai erityisen perhe- tai elämäntilanteen perusteella. Toimintakykyä alentavia syitä ovat sairaus, syn- nytys, vamma tai muu vastaavanlainen syy kuten uupumus. SHL:n soveltamisoppaan mukaan lasten- ja kodinhoidolla tarkoitetaan esimerkiksi lapsiperheiden kotiin annettavia palveluja, jotka ovat osa tavoitteellista, suunnitelmallista ja määräaikaista yhdessä perheen ja yhteistyötahojen kanssa tehtävää vanhemmuuden sekä arjessa selviytymisen tukemista. Keskeisenä tavoitteena em. oppaan mukaan on perheen omien voimavarojen vahvistami- nen, joka tapahtuu opastamalla perhettä lasten- ja kodinhoidossa ja vahvistamalla arjen hallintaa, ja/tai auttamalla kotitöissä. Oppaan mukaan tärkeää on rakentaa palvelusta sel- lainen, joka vastaa henkilön tai perheen tuen ja avun tarvetta.32 SHL 19 §.ssä turvataan lapsiperheelle oikeus kotipalveluun sairauden, synnytyksen, vam- man tai muun vastaavanlaisen toimintakykyä alentavan syyn tai erityisen perhe- tai elämän- tilanteen vuoksi. Sosiaalihuoltolain soveltamisoppaan mukaan erityisellä perhetilanteella tarkoitetaan sosiaalihuoltolain soveltamisoppaan mukaan esimerkiksi vanhempien eroti- lannetta tai tilannetta, jossa toinen vanhemmista on vankilassa, tai perheenjäsenen kuole- maa. Elämäntilanne voi aiheuttaa tuen tarvetta myös muun omaisen tai läheisen vaikean sairauden tai poismenon johdosta. Erityinen perhetilanne voi olla myös perheessä, jossa 31 Ibid., s. 45. 32 Ks. Ibid., s. 59. 26 Sosiaaliturvakomitean julkaisuja 2023:2 on vammainen lapsi, kaksoset tai aikuinen omainen hoidettavana.33 SHL 19 §:n 4 momen- tin mukaan lapsiperheellä on ns. subjektiivinen oikeus välttämättömään kotipalveluun, jos lapsen hyvinvoinnin turvaaminen ei ole mahdollista laissa mainittujen syiden vuoksi. Sosiaalihuoltolain soveltamisoppaassa painotetaan, että velvoite kotipalvelun järjestä- miseen koskee kaiken ikäisiä lapsia ja heidän perheitään. Kotipalvelua on järjestettävä yleisenä perhepalveluna, mutta myös lastensuojelun asiakkailla on vastaava oikeus koti palvelun saamiseen. Sosiaalihuoltolain mukaiset palvelut sekä terveydenhuoltolain mukaiset palvelut ovat ensisijaisia suhteessa lastensuojelulain mukaisiin palveluihin ja tukitoimiin. Lastensuojelu lain (417/2007, jälj. LSL) 2 §:n 2 momentti velvoittaa lasten ja perheiden kanssa toimivia viranomaisia tarjoamaan perheelle tarpeellista apua riittävän varhain, sekä ohjaamaan lapsi ja perhe tarvittaessa lastensuojelun piiriin. LSL 2 §:n 3 momentin mukaan lastensuo- jelun on tuettava vanhempia, huoltajia ja muita lapsen hoidosta ja kasvatuksesta vastaavia henkilöitä lapsen kasvatuksessa ja huolenpidossa järjestämällä tarvittavia palveluja ja tuki- toimia. Lapsi voidaan myös sijoittaa kodin ulkopuolelle tai ryhtyä muihin toimenpiteisiin lapsen hoidon ja huollon järjestämiseksi. LSL 27 §:ssä säädetään lastensuojelun asiakkuuden alkamisesta. Pykälän mukaan lasten suojelun asiakkuus alkaa muun muassa silloin, kun sosiaalityöntekijä toteaa palvelutar- peen arvioinnin perusteella, että lapsen kasvuolosuhteet vaarantavat tai eivät turvaa lapsen terveyttä tai kehitystä taikka lapsi käyttäytymisellään vaarantaa terveyttään ja kehi- tystään ja lapsi tarvitsee lastensuojelulain mukaisia palveluja ja tukitoimia. LSL 35 §:ssä säädetään hyvinvointialueen velvollisuudesta turvata perheen toimeentulo ja asuminen. Kun lastensuojelun tarve oleelliselta osin johtuu riittämättömästä toimeen tulosta, puutteellisista asumisoloista tai asunnon puuttumisesta tai kun mainitut seikat ovat oleellisena esteenä lapsen ja perheen kuntoutumiselle, hyvinvointialueen on viivy tyksettä järjestettävä riittävä taloudellinen tuki sekä korjattava asumisoloihin liittyvät puutteet tai järjestettävä tarpeen mukainen asunto. LSL 76 a §:ssä säädetään vastaavasti asumisen ja toimeentulon turvaamisesta lastensuojelun jälkihuollossa. 33 Ibid., s. 59. 27 Sosiaaliturvakomitean julkaisuja 2023:2 2.2.3 Lasten ja perheiden keskeisiä etuuksia ja tukea koskevaa sääntelyä Lapsilisästä säädetään lapsilisälaissa (796/1992). Lapsilisällä halutaan tasata lapsista aiheutuneita kustannuksia lapsiperheiden ja muiden kotitalouksien välillä. Lapsilisää maksetaan valtion varoista alle 17-vuotiaan lapsen elatusta varten. Lapsilisälain 6 §:n 1 momentin mukaan oikeus lapsilisään on lapsen vanhemmalla tai huoltajalla taikka muulla henkilöllä, joka huolehtii lapsen hoidosta ja kasvatuksesta. Lapsilisää nostava, joka ei ole avo- tai avioliitossa, voi saada lapsilisän yksinhuoltajakorotuksen.34 Korotus maksetaan jokaisesta lapsesta, josta henkilö saa lapsilisää. Korotuksen saa, vaikka lapsen vanhemmilla olisi yhteishuoltajuus.35 Maksettavan lapsilisän kokonaismäärään vaikuttaa, monestako alle 17-vuotiaasta lapsesta nostamiseen oikeutettu henkilö nostaa lapsilisän (porrastus). Jos lapsi on sijoitettu kodin ulkopuolelle, tai jos lapsilisä maksetaan lapselle itselleen, on se 1. lapsen lapsilisän suurui- nen. Lapsilisiin ei tehdä indeksikorotuksia. Lapsilisä on verotonta tuloa. Lapsilisän määrä lapsiluvun mukaan euroa/kk Yhdestä lapsesta 94,88 Toisesta lapsesta 104,84 Kolmannesta lapsesta 133,79 Neljännestä lapsesta 163,24 Viidennestä ja jokaisesta seuraavasta lapsesta 182,69 (Yksinhuoltajakorotus vuonna 2023 on 68,30 euroa/kk.) Lapsilisien kustannukset vuositasolla ovat noin 1,3 miljardia euroa. Lapsilisä otettiin käyttöön 1940–50-lukujen taitteessa syntyvyyden ollessa nousussa. Ylei- set elinolot olivat sodan jälkeen vaatimattomat ja esimerkiksi lapsen saaminen saattoi ajaa perheen köyhyyteen. Lapsikuolleisuus oli yleistä. Lapsilisäjärjestelmän juuret ovat ennen toista maailmansotaa käytössä olleissa perhepalkkajärjestelyissä, joiden tavoitteena mm. 34 Avoliitto estää yksinhuoltajakorotuksen maksamisen, vaikka avopuoliso ei olisikaan lapsen vanhempi. Avioliiton solmiminen estää yksinhuoltajakorotuksen maksamisen myös siinä tapauksessa, että aviopuolisot asuvat erillään. 35 Valtiotieteiden tohtori Pertti Honkasen selvitys työryhmälle. 28 Sosiaaliturvakomitean julkaisuja 2023:2 estää lasten työssäkäynti, turvata lasten koulunkäyntiä sekä lisätä syntyvyyttä (pronata- lismi). Vuonna 1908 säädetyn lain nojalla naimisissa olevalle kansakoulunopettajalle oli maksettava korkeampaa palkkaa kuin naimattomalle. Kyseinen käytäntö levisi laajemmin valtiolle, kuntiin ja muutamiin yrityksiin. Vuonna 1948, säädettäessä lapsilisälaki, lapsi lisät korvasivat perhepalkkajärjestelmän. Lapsilisää alettiin maksaa kaikille lapsiperheille tuloista tai varallisuudesta riippumatta. Se oli ensimmäinen kaikille tiettyyn ryhmään kuuluville maksettava ns. universaali tuki. Vuonna 1994 toteutetussa ns. perhetukiuudistuksessa luovuttiin lapsiperheiden vero vähennyksistä ja alle 3-vuotiaiden lasten korotetusta lapsilisästä. Samassa uudistuksessa otettiin käyttöön lapsilisän yksinhuoltajakorotus, joka korvasi verotuksen yksinhuoltaja- vähennyksen.36 Uudistuksessa lapsilisä säädettiin otettavaksi huomioon toimeentulotuen tarvetta vähentävänä tulona.37 Vanhempainpäivärahaoikeudesta säädetään sairausvakuutuslaissa (1224/2004). Van- hempainpäivärahajärjestelmä on uudistunut 1.8.2022 voimaan tulleen perhevapauudis- tuksen myötä.38 Vanhempainpäivärahojen tarkoitus on korvata raskauden, synnytyksen tai lapsen hoidon vuoksi ansiotyöstään pois jäävälle vanhemmalle vapaasta aiheutuvaa ansionmenetystä tai taata perusturva. Uuden sääntelyn mukaisen raskausrahan tarkoi- tus on antaa äidille mahdollisuus jäädä pois työstä ja näin turvata hänen ja lapsen terveys sekä turvata lapsen hoito kotona. Erityisraskausrahan tarkoitus on turvata raskaana olevan naisen ja sikiön terveyttä ja korvata ansionmenetystä, jos työtehtävät tai työolot vaaran tavat raskaana olevan työntekijän tai sikiön terveyden, eikä vaaratekijää voida poistaa. Vanhempainrahan tarkoituksena on lapsen kotona tapahtuvan hoidon turvaaminen. 36 Vuoden 1994 alussa toteutettiin perhetukiuudistus, jonka tavoitteena oli selkeyttää lapsiperheiden taloudellisia tukijärjestelmiä. Tavoitteena oli voimistaa tukien määräytymistä lapsikohtaisesti luopumalla huoltajuuteen perustuvista etuuksista. Lisäksi tukea pyrittiin kohdentamaan nykyistä paremmin perheille, joilla tuen tarve oli suurin, kuten monilapsiset perheet ja yksinhuoltajaperheet. Perhetukiuudistuksen yhteydessä poistettiin ansiotulosta tehtävät kunnallisverotuksen lapsivähennys ja yksinhuoltajavähennys sekä valtionverotuk- sen lapsenhoitovähennys. Samalla korotettiin lapsilisiä. Samassa yhteydessä luovuttiin alle kolmevuotiaille maksettavasta lapsilisän korotuksesta ja 16-vuotiaat lapset tulivat lapsilisän porrastuksen piiriin. Julkisen sektorin säästöjen takia lapsiperheisiin kohdistuva tuki (lap- silisä ja verotuksen kautta tullut tuki) aleni noin 500 miljoonalla markalla vuodesta 1992 vuoteen 1994. Ks. Lapsilisätyöryhmän muistio. Sosiaali- ja terveysministeriön työryhmä muistioita 2000:26. Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriö, s. 4. 37 Valtiotieteiden tohtori Pertti Honkasen selvitys työryhmälle. 38 Etuudet koskevat perheitä, joissa lapsen laskettu aika on 4.9.2022 tai sen jälkeen sekä perheitä, joissa adoptiolapsi otetaan hoitoon aikaisintaan 31.7.2022. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/72640/TRM200026.pdf 29 Sosiaaliturvakomitean julkaisuja 2023:2 Päivärahan määrä perustuu vuosituloon. Vuositulo lasketaan 12 kalenterikuukaudelta, jotka ovat edeltäneet etuusoikeuden alkamista edeltävää kalenterikuukautta. Vanhempainpäivärahoja maksetaan arkipäiviltä. Arkipäiviä ovat päivät maanantaista lauantaihin pois lukien arkipyhät. Vähimmäispäivärahaa maksetaan, jos tuloja ei ole ollut lainkaan tai vuositulo jää alle vähimmäismäärään oikeuttavan tulorajan. Vähimmäispäiväraha vuonna 2023 tasossa on noin 32 euroa arkipäivältä. Vanhempainrahapäiviä on käytettävissä yhteensä 320 arkipäivää. Jos lapsella on kaksi van- hempaa, jakautuvat vapaat tasan vanhempien kesken, eli molemmilla on käytettävissään 160 arkipäivää. Oikeus vanhempainrahaan on vanhemmilla, jotka ovat lapsen huoltajia riippumatta siitä, ovatko he lähi- vai etävanhempia. Raskaana olevalla on näiden päivien lisäksi vielä 40 raskausrahapäivää ennen vanhempainrahalle siirtymistä. Omasta kiintiös- tään voi sovittaessa luovuttaa enintään 63 arkipäivää lasta hoitavalle toiselle vanhem- malle, omalle puolisolleen, toisen vanhemman puolisolle tai lapsen muulle huoltajalle. Osittainen vanhempainraha ja -vapaa tuo puolestaan joustoa työn ja perhevapaan yhteen- sovittamiseen ja mahdollistaa osapäivätyön tekemisen. Yksi osittainen vanhempainraha- päivä kuluttaa vanhempainrahakiintiöstä puolikkaan päivän. Vanhemmat voivat pitää vapaata 18 arkipäivää samaan aikaan. Vanhempainrahapäiviä voi käyttää haluaminaan ajankohtina siihen saakka, kunnes lapsi täyttää kaksi vuotta tai adop- tiolapsen hoitoon ottamisesta on kulunut kaksi vuotta. Vanhempainrahaoikeus myönnetään kaikille alle 18-vuotiaan lapsen perheen ulkopuolelta adoptoiville vanhemmille. Lastenhoidon tuet – kotihoidon tuki, yksityisen hoidon tuki, joustava ja osittainen hoito- raha – rahoitetaan kuntien toimesta. Kansaneläkelaitos (Kela) vastaa lastenhoidon tukien toimeenpanosta. Tämä koskee myös tuen osana mahdollisesti maksettavaa kuntalisää, jos asiasta on sovittu Kelan ja kunnan kesken. Muussa tapauksessa kunnallisten lisien toi- meenpanosta vastaa kunta. Valtio vastaa tukien rahoituksesta siltä osin, kun niitä makse- taan henkilöille, joilla ei ole kotikuntaa Suomessa. Tuista säädetään lasten kotihoidon ja yksityisen hoidon tuesta annetussa laissa (1128/1996, jälj. myös tukilaki). Kotihoidon tuki ja yksityisen hoidon tuki ovat lastenhoidon tukimuotoja, joilla tuetaan lastenhoidon järjestämistä vanhempainpäivärahakausien päätyttyä. Kotihoidon tuki ja yksityisen hoidon tuki ovat vaihtoehtoja kunnan järjestämälle varhaiskasvatukselle. Varhaiskasvatuslain 14 §:ssä säädetään valintaoikeudesta perheen lapsen hoidon 30 Sosiaaliturvakomitean julkaisuja 2023:2 järjestämiseksi. Lapsen vanhemmat tai muut huoltajat voivat valita kunnan järjestämän varhaiskasvatuksen päiväkodissa tai perhepäivähoidossa, kotihoidon tuen tai yksityisen hoidon tuen. Jos lapsi osallistuu mainitun lain 12 §:ssä tarkoitettuun kunnan järjestämään varhaiskasvatukseen päiväkodissa tai perhepäivähoidossa, riippumatta viikoittaisesta tai päivittäisestä tuntimäärästä, kyseisen lapsen hoitoon ei voi saada lasten kotihoidon ja yksi- tyisen hoidon tuesta annetun lain mukaista tukea. Sen sijaan, jos lapsi osallistuu kunnan järjestämään avoimeen varhaiskasvatustoimintaan, lapsen vanhempi tai muu huoltaja voi saada kotihoidon tukea. Oikeus kotihoidon tukeen alkaa, kun on kulunut 160 arkipäivää lapsen syntymästä (n. 6 kk). Yksityisen hoidon tuen maksamisen edellytyksenä puolestaan on, että lapsi on saavuttanut varhaiskasvatuslain 12 §:ssä tarkoitetun alimman varhaiskasvatukseen oikeut- tavan iän. Oikeus yksityisen hoidon tukeen alkaa siten sen kuukauden alusta, jona lapsi täyttää yhdeksän kuukautta. Kotihoidon tukea tai yksityisen hoidon tukea ei makseta lapsesta, josta maksetaan samalta ajalta sairausvakuutuslain mukaista vanhempainpäivä rahaa tai sairausvakuutuslain 12 luvun 10 §:ssä tarkoitettua ulkomaista etuutta. Kotihoidon tuki ja yksityisen hoidon tuki muodostuvat hoitorahasta sekä perheen tulojen ja koon mukaan määräytyvästä hoitolisästä. Kotihoidon ja yksityisen hoidon tukien hoito lisistä päätettäessä perheen tuloina otetaan huomioon, mitä varhaiskasvatuksen asiakas maksuista annetun lain 11 §:ssä säädetään. Tukiin voidaan maksaa myös kunnallista lisää, jonka maksamisesta ja ehdoista päättää kunta. Oikeus kotihoidon tukeen päättyy, kun perheen nuorin lapsi täyttää kolme vuotta. Sama koskee lähtökohtaisesti myös adoptiolasta. Myös yli kolmevuotiaasta adoptiolapsesta on kuitenkin oikeus kotihoidon tukeen siihen saakka, kunnes lapsen hoitoon ottamisesta adoptiotarkoituksessa on kulunut kaksi vuotta. Oikeus tukeen kuitenkin pääsääntöisesti päättyy viimeistään lapsen aloittaessa perusopetuksen. Kotihoidon tuen hoitorahan määrä on porrastettu perheen lasten määrän ja iän mukaan. Hoitoraha vuoden 2023 tasossa on: y perheen yhdestä alle kolmevuotiaasta noin 378 euroa y kustakin seuraavasta alle kolmevuotiaasta noin 113 euroa y kustakin muusta yli kolmevuotiaasta mutta alle kouluikäisestä lapsesta noin 73 euroa. 31 Sosiaaliturvakomitean julkaisuja 2023:2 Perheen tuloihin ja kokoon sidonnainen kotihoidon tuen hoitolisä maksetaan perheen yhdestä tukeen oikeuttavasta lapsesta. Sen täysi määrä vuonna 2023 on noin 202 euroa kuukaudessa. Kotihoidon tuen myöntämisen edellytyksenä ei ole, että vanhemmat tai muu huoltaja hoi- taisivat lasta itse. Kotihoidon tukeen oikeutetut lapsen vanhemmat voivat siten olla töissä tai opiskella ja saada lapselle kotihoidon tukea esimerkiksi vuorottelemalla lastenhoito- ja työvuoroja tai palkkaamalla esim. isovanhemman lapsen hoitajaksi.39 Yksityisen hoidon tuella kompensoidaan varhaiskasvatusmaksuja yksityisissä päiväkodeissa ja yksityisessä perhepäivähoidossa tai yksityisen hoitajan palkkaamisesta aiheutuvia kustan- nuksia.40 Tuki maksetaan hoidon tuottajalle, jolle se on veronalaista tuloa. Toisin kuin koti- hoidon tukea, yksityisen hoidon tukea ei voi saada samassa kotitaloudessa asuva henkilö. Yksityisen hoidon tuen hoitorahan määrä v. 2023 tasossa on noin 192 euroa kuukaudessa lasta kohden, jos lapsi on kokopäiväisessä hoidossa. Lapsen ollessa esiopetuksessa, esiope- tuskokeilussa tai pidennetyn oppivelvollisuuden piirissä sekä lisäksi esiopetusta täyden- tävässä varhaiskasvatuksessa perhe saa esiopetuskaudella 1.8.–31.5. lapsesta pienempää hoitorahaa, noin 71 euroa kuukaudessa. Yksityisen hoidon tuen hoitolisää maksetaan perheen jokaisesta tukeen oikeuttavasta lapsesta. Sen täysi määrä on 1.1.2023–28.2.2023 noin 162 euroa ja 1.3.2023 alkaen noin 266 euroa kuukaudessa lasta kohden. Kelan perhe-etuustilaston mukaan vuonna 2021 yksityisen hoidon tuen saajia oli 13 205 ja tukea maksettiin 16 264 lapsesta. Yksityisen hoidon tuen hoitolisän saajia oli 1 405. Yksityi- sen hoidon tuki oli yhdestä lapsesta keskimäärin 495 euroa kuukaudessa. Hoitolisää mak- settiin keskimäärin 91 euroa kuukaudessa ja kuntalisää 375 euroa kuukaudessa. Yksityisen hoidon tuen saajille maksettiin kuntalisää useammin kuin kotihoidon tuen saajille. Vuoden aikana yksityisen hoidon tukea saaneista 93 prosenttia sai kuntalisää. Osa kunnista tukee perheitä yksityisen hoidon tuen sijasta palvelusetelillä. Yksityisen hoidon tuen tavoitteena on ollut lisätä vaihtoehtoja perheen ulkopuolisille lastenhoitomuodoille, kannustaa äitejä työssäkäyntiin sekä helpottaa kuntien velvollisuutta järjestää varhaiskasvatuspalveluita.41 39 Sihvonen, Ella (2021): Tutkimus perhe- ja tulokäsitteistä sosiaaliturvaetuuksissa. Sosiaali- ja terveysturvan raportteja 24, 2021. Helsinki: Kela, s. 27. 40 Ks. esim. Pohjola, K., Haataja, A. & Juutilainen, V. (2013): Lasten yksityisen hoidon tuki osana päivähoitoa. Työpapereita 47/2013. Helsinki: Kelan tutkimusosasto. 41 Ks. HE 208/1996 Hallituksen esitys eduskunnalle pienten lasten hoidon tukemista koskevan lainsäädännön uudistamiseksi. https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/325849/Raportteja24_saavutettava.pdf?sequence=1&isAllowed=y https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/39616/Tyopapereita47.pdf?sequence=1&isAllowed=y https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/39616/Tyopapereita47.pdf?sequence=1&isAllowed=y 32 Sosiaaliturvakomitean julkaisuja 2023:2 Kotihoidon tuen kuntalisää on saanut 29 prosenttia tuen saajista vuonna 2021.42 Suomen Kuntaliiton keväällä 2022 toteuttaman selvityksen mukaan kotihoidon tuen kuntalisän maksaminen on jonkin verran muita yleisempää suurissa yli 100 000 asukkaan kunnissa, joista kolme kuntaa yhdeksästä kertoi maksavansa kuntalisää. Vähiten kuntalisää mak- setaan 10 000 –20 000 asukkaan kunnissa. Kunnista 37 prosenttia ilmoitti maksavansa yksityisen hoidon tuen kuntalisää ja 39 prosenttia kertoi käyttävänsä palveluseteliä var- haiskasvatuspalvelujen järjestämisessä.43 Kuntaliiton kyselyssä ilmeni, että suurin osa (82 prosenttia) kotihoidon tuen kuntalisää maksavista kunnista oli asettanut erityisiä ehtoja lisän maksamiselle. Lähes puolet kunta lisää maksavista kunnista on edellyttänyt, että perheen kaikki lapset hoidetaan kotona (49 prosentissa ehtoja tuen maksamiselle asettaneista kunnista) tai että vanhempi hoitaa lastaan itse (47 prosentissa ehtoja asettaneista kunnista). 36 prosenttia kunnista oli myös edellyttänyt kuntalisän saamiseksi tietyn pituista kotihoidon tukikautta. Kuntalisää ei tyypillisesti makseta vanhempainrahakauden aikana.44 Kotihoidon tuki tai yksityisen hoidon tuki voidaan maksaa vuoroasumistilanteessa kum- malle tahansa vanhemmista vanhempien keskenään sopimalla tavoin.45 Erimielisyystilan- teessa kotihoidon tuki tai yksityisen hoidon tuki maksetaan kuitenkin sille vanhemmalle, jonka luona lapsi virallisesti asuu eli sille vanhemmalle, jonka luona lapsi on väestörekis- terijärjestelmän mukaan kirjoilla.46 Kotihoidon tai yksityisen hoidon tukea voidaan mak- saa etä- tai lähivanhemmalle, kun lapsi esimerkiksi vuoroasuu kummankin vanhempansa luona, kunhan lapsi ei ole kunnallisessa varhaiskasvatuksessa kummassakaan kodissa asuessaan. Hoitomuodon valintaoikeutta koskevan sääntelyn sanamuoto korostaa koti hoidon tuen ja yksityisen hoidon tuen luonnetta kunnalliselle varhaiskasvatukselle vaih- toehtoisena tapana järjestää lapsen hoito. Lain soveltamiskäytännössä on katsottu, että lapsen kunnallinen varhaiskasvatuspaikka on aina este saada lapsesta kotihoidon tukea tai yksityisen hoidon tukea riippumatta siitä, asuvatko lapsen vanhemmat tai huoltajat samassa vaiko eri kunnissa. Toisen vanhemman valitessa lapselleen hoitomuodoksi kun- nallisen varhaiskasvatuksen toinen vanhempi ei siis voi saada kotihoidon tukea tai yksityi- sen hoidon tukea. Jos molemmat vanhemmat hakevat kotihoidon tai yksityisen hoidon 42 Kelan lapsiperhe-etuustilasto. 2021. 43 Lahtinen, Jarkko & Svartsjö, Mikko (2022): Kotihoidon tuen ja yksityisen hoidon tuen kun- talisät ja palveluseteli. Selvitys kotihoidon tuen ja yksityisen hoidon tuen kuntalisistä ja niiden maksatusperusteista sekä palvelusetelistä. Helsinki: Suomen Kuntaliitto ry, s. 7–8, 14 ja 24. 44 Ibid., s. 10–11. 45 Kelan etuusohje kotihoidon tuesta 19.1.2023, s. 10. 46 Sihvonen, Ella (2021): Tutkimus perhe- ja tulokäsitteistä sosiaaliturvaetuuksissa. Sosiaali- ja terveysturvan raportteja 24, 2021. Helsinki: Kela, s. 28. https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/343364/Kelan_lapsiperhe_etuustilasto_2021.pdf?sequence=1&isAllowed=y https://www.kuntaliitto.fi/julkaisut/2022/2182-kotihoidon-tuen-ja-yksityisen-hoidon-tuen-kuntalisat-ja-palveluseteli https://www.kuntaliitto.fi/julkaisut/2022/2182-kotihoidon-tuen-ja-yksityisen-hoidon-tuen-kuntalisat-ja-palveluseteli https://www.kela.fi/etti/Kotihoidontuki.pdf https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/325849/Raportteja24_saavutettava.pdf?sequence=1&isAllowed=y 33 Sosiaaliturvakomitean julkaisuja 2023:2 tukea, tuki myönnetään sille vanhemmalle, jonka luona lapsen virallinen osoite on. Mah- dollinen tukeen maksettava kuntalisä sekä tuen rahoituksesta vastaava kunta määräytyvät sen mukaan, mikä tukea saavan vanhemman kotikunta on.47 Joustavaan hoitorahaan on mahdollisuus alle kolmevuotiaan lapsen vanhemmalla tai muulla huoltajalla, joka osallistuu lapsen hoitoon (tukilain 13 a §). Joustavan hoitorahan tarkoituksena on mahdollistaa alle kolmevuotiaan lapsen huoltajalle mahdollisuus sovit- taa yhteen osa-aikainen työnteko ja lapsen osa-aikainen hoitaminen kotona.48 Joustavan hoitorahan saannin edellytyksenä on, että hakijan keskimääräinen viikoittainen työaika on tavanomaista lyhyempi. Hakijan ei tarvitse osoittaa, että työaikaa on lyhennetty nimenomaan lapsen hoidon vuoksi. Joustava hoitoraha on veronalaista tuloa. Joustavaa hoitorahaa voi saada alle 3-vuotiaan lapsen vanhempi tai muu virallinen huol- taja (myös adoptio- ja sateenkaariperheissä). Kumpikin vanhempi voi saada hoitorahaa yhtä aikaa, jos vanhemmat ovat järjestäneet työnsä niin, että he hoitavat lasta eri aikoina (esim. toinen maanantaisin ja toinen perjantaisin tai toinen aamupäivisin ja toinen iltapäi- visin). Joustavaa hoitorahaa voi saada myös vanhempi, joka ei asu lapsen kanssa samassa taloudessa. Joustavaa hoitorahaa voidaan maksaa vain perheen yhdestä alle 3-vuotiaasta lapsesta kerrallaan, vaikka perheessä olisi useampi edellytykset täyttävä lapsi. Joustavan hoitorahan määrä vuonna 2023 on noin 269 euroa kuukaudessa, jos työaika on enintään 22,5 tuntia viikossa tai enintään 60 prosenttia alan tavanomaisesta kokopäi- vätyön työajasta, ja noin 179 euroa kuukaudessa, jos työaika on yli 22,5 mutta enintään 30 tuntia viikossa tai enintään 80 prosenttia alan tavanomaisesta kokopäivätyön työajasta. Osittainen hoitoraha mahdollistaa lapsen vanhemmalle tai muulle huoltajalle osa-aika- työskentelyn yhdistämisen peruskoulun 1. ja 2. luokkaa käyvän lapsen osa-aikaiseen hoitamiseen kotona (tukilain 13 §). Joustavan hoitorahan tavoin myös osittaisen hoito rahan tavoite on lisätä pienten lasten vanhempien ja muiden huoltajien mahdollisuuksia sovittaa yhteen perhe- ja työelämä parantamalla heidän taloudellisia mahdollisuuksiaan osa-aikaiseen työskentelyyn. 47 Toimenpidesuunnitelma lainsäädännön ja toimintatapojen uudistamiseksi vuoroasuvien lasten tilanteissa. Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 2021:34. Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriö, s. 24–25. 48 Ks. hallituksen esitys HE 129/2013 vp Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi lasten kotihoidon ja yksityisen hoidon tuesta annetun lain muuttamisesta. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/163622 https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/163622 34 Sosiaaliturvakomitean julkaisuja 2023:2 Oikeus osittaiseen hoitorahaan on vanhemmalla tai muulla huoltajalla, jonka keskimääräi- nen viikoittainen työaika on lapsen hoidon vuoksi enintään 30 tuntia. Osittaista hoitorahaa voi, joustavan hoitorahan tavoin, saada myös lapsen kanssa eri taloudessa asuva vanhempi tai huoltaja. Osittaista hoitorahaa maksetaan lapsen perusopetuksen ensimmäisen ja toi- sen lukuvuoden ajalta sekä oppivelvollisuuskoulun aloittamista edeltävältä lukuvuodelta, jos lapsi osallistuu silloin oppivelvollisena esiopetukseen. Jos lapsi kuuluu pidennetyn oppivelvollisuuden piiriin, hoitorahaa maksetaan, kunnes lapsen kolmas lukuvuosi perus- opetuksessa päättyy. Osittaisen hoitorahan määrä vuonna 2023 on noin 108 euroa kuu- kaudessa. Osittainen hoitoraha on veronalaista tuloa. Äitiysavustuksesta säädetään äitiysavustuslaissa (477/1993). Äitiysavustuslain 1 §:n mukaan avustuksen ensisijainen tavoite on äidin ja lapsen terveyden turvaaminen. Avus- tuksen saamisen ehtona on, että nainen on käynyt alkuraskauden aikana terveystarkas- tuksessa terveyskeskuksessa tai lääkärin vastaanotolla.49 Tavoitteena on myös osaltaan korvata lapsen syntymän tai adoption aiheuttamia kustannuksia. Oikeus äitiysavustukseen on naisella, jonka raskaus on kestänyt vähintään 154 päivää. Avustus suoritetaan raskaana olevalle naiselle, joka voi valita äitiysavustukseksi joko äitiyspakkauksen tai 170 euron suu- ruisen verottoman rahasumman. Äitiysavustuksesta säädettiin laissa vuonna 1937. Taustalla oli huoli vähenevästä synty vyydestä ja suurista lapsikuolleisuusluvuista. Raskaana olevat saatiin äitiysavustuksen avulla terveydenhuollon piiriin. Äitiysavustus tuli kaikkien äitien saataville vuonna 1949. Nykyään noin 70 prosenttia äitiysavustuksista jaetaan äitiyspakkauksina ja ensisynnyt täjistä jopa 90 prosenttia valitsee äitiyspakkauksen verottoman rahasumman sijaan. Suomessa lapsi- ja äitikuolleisuus ovat jo pitkään olleet maailman pienimpiä. Äitiysavustuksen saantiehdot ovat pysyneet alusta lähtien samoina. Äitiysavustuksen alku- peräinen tavoite – raskaana olevien saaminen terveydenhuollon piiriin – on lähes täysin saavutettu (noin 99 prosenttia naisista käyttää neuvolapalveluja). Kelan äitiysavustusraati valmistelee ehdotuksen äitiysavustuksena myönnettävään äitiyspakkaukseen valittavista tuotteista. Pakkauksen sisältö kilpailutetaan vuosittain. Äitiyspakkaukseen valittavien tuot- teiden kustannukset voivat olla yhteensä enintään 170 euroa (alv 0 %). Pakkaukseen vali- taan tuotteita, jotka ovat äidin ja lapsen terveyden ja hyvinvoinnin edistämisen kannalta tärkeimpiä.50 Kela toteuttaa säännöllisiä kyselyitä pakkauksen tiimoilta sen saajille. 49 Kela voi erityisestä syystä, kuultuaan tarvittaessa hyvinvointialuetta, myöntää avustuk- sen terveystarkastuksen laiminlyömisestä huolimatta. 50 Linkki Kelan sivuille. https://www.kela.fi/aitiyspakkaus-tuotteiden-hankinta 35 Sosiaaliturvakomitean julkaisuja 2023:2 Adoptiotuesta säädetään äitiysavustuslain 3 a §:ssä. Kyseessä on tuki kansainvälisen lapseksiottamisen kustannuksiin. Tukea maksetaan siten adoptiosta aiheutuvien kustan- nusten kattamiseksi adoptoitaessa lapsi ulkomailta. Tukea voi hakea, kun kansainvälisiä adoptiopalveluja antava taho on nimennyt alle 18-vuotiaan lapsen sijoitettavaksi hakijan luokse, ja adoptioon on myönnetty adoptiolautakunnan lupa. Tuen maksaa Kela. Adoptio tukea ei makseta adoptoitaessa lapsi Suomesta. Adoptiotuki on kertaluonteinen ja veroton. Kansainväliseen adoptioon liittyvät kustannukset syntyvät virallisten asiakirjojen kääntä- misestä, matka- ja asumiskuluista, palvelunantajalle suoritettavista maksuista, paikallisen asiamiehen palkoista sekä maakohtaisista hallintokuluista. Adoptiotuen tarkoitus on kor- vata vanhemmille osa näistä kuluista. Tuen suuruudesta säädetään äitiysavustuksesta ja adoptiotuesta annetussa valtioneuvoston asetuksessa (885/2002). Adoptiotuen suuruus riippuu lapsen kotimaasta seuraavasti (jos lapsi on nimetty sijoitettavaksi hakijan luokse 1.1.2019 jälkeen) Taiwan 9 000 e Thaimaa 5 000 e Muut maat 7 000 e Jos samalla kerralla adoptoidaan enemmän kuin yksi lapsi, toisesta ja sitä seuraavista lapsista maksetaan 30 prosenttia tuen täydestä määrästä. Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2020 Suomessa tehtiin 293 adoptiota. Suomessa syn- tyneiden lasten adoptioita oli 211 ja ulkomailla syntyneiden 82. Suomessa syntyneiden lasten adoptioiden määrä väheni edellisvuoteen verrattuna ja ulkomailla syntyneiden adoptioiden määrä kasvoi muutamalla tapauksella. Elatustuen tarkoitus on elatustukilain (580/2008) mukaan turvata lapsen elatus tilan- teessa, jossa hän on joutunut elatuksen puutteeseen siitä syystä, että lapselle ei ole vahvistettu elatusapuvelvollista vanhempaa, tai elatusvelvollinen vanhempi laiminlyö ela- tuslaissa säädetyn elatusvastuunsa joko kokonaan tai osittain. Elatustukea voidaan maksaa myös tilanteissa, joissa elatusvelvollisen elatuskyky on todettu puutteelliseksi. Puutteelli- nen elatuskyky tarkoittaa sitä, että elatusvelvolliselle maksettavaksi määrättävä kuukausit- tainen elatusapu jäisi alle elatustuen täyden rahamäärän. Elatustuen saaminen edellyttää sosiaalitoimessa vahvistettua elatussopimusta tai tuomio- istuimen päätöstä elatusavusta. 36 Sosiaaliturvakomitean julkaisuja 2023:2 Elatustuen määrä riippuu elatussopimuksesta tai -tuomiosta sekä siitä, millä perusteella elatustukea haetaan. Elatustuki maksetaan joko täysimääräisenä tai vähennettynä. Elatus- tuen täysi määrä vuonna 2023 on tasoltaan noin 187 euroa kuukaudessa. Vuonna 2021 sosiaalitoimessa tehdyistä noin 50 000 elatussopimuksesta noin 86 prosen- tissa sovitun elatusavun määrä alitti elatustuen rahamäärän, ja noin 47 prosentissa ko. sopimuksista sovittiin, että elatusapua ei makseta. Elatusavun maksamisen laiminlyöntitilanteissa Kela maksaa täyden elatustuen, jos elatus apu on vahvistettu vähintään täysimääräisen elatustuen suuruiseksi. Kela perii elatus- velvolliselta ko. maksamatta jääneen elatusavun, ja jos sen määrä on elatustuen määrää suurempi, tilittää ylimenevän osan lapselle. Elatustuki maksetaan täysimääräisenä myös, jos elatusvelvollinen jättää maksamatta sel- laisen elatusavun maksamisen, joka on vahvistettu täyttä elatustukea pienemmäksi hänen puutteellisen maksukykynsä takia, tai elatusapua ei elatusvelvollisen puutteellisen maksu- kyvyn takia ole vahvistettu lainkaan maksettavaksi. Näissä tapauksissa elatussopimuksessa tai -tuomiossa pitää olla maininta elatusvelvollisen puutteellisesta maksukyvystä. Jos vahvistettu elatusapu on täyttä elatustukea pienempi muusta syystä, ei elatustuen ja elatusavun erotusta makseta. Täyttä elatustukea maksetaan myös seuraavissa tilanteissa: y Avioliiton ulkopuolella syntyneellä lapsella ei ole vahvistettua isää tai kahta elatusvelvollista vanhempaa. y Adoptiovanhempi on adoptoinut lapsen yksin. y Elatusapua ei ole voitu vahvistaa yhtä aikaa vanhemmuuden vahvistamisen kanssa. Vanhemman avioliitto tai avoliitto uuden kumppanin kanssa ei estä elatustuen maksa- mista. Elatustukea ei makseta elatusvelvollisen kuoleman jälkeen.51 Elatusavun ja elatustuen määrät tarkistetaan vuosittain elinkustannusindeksillä. Elatustuki on verotonta tuloa. 51 Tässä tapauksessa voidaan hakea lapseneläkettä. 37 Sosiaaliturvakomitean julkaisuja 2023:2 Muita lasten ja perheiden kannalta tärkeitä etuuksia Opintotukilain (65/1994) mukaiseen opintotukeen kuuluvat opintoraha, opintorahan huoltajakorotus, opintorahan oppimateriaalilisä, opintolainan valtiontakaus (sekä tietyin ehdoin, asumislisä). Opintotukea voidaan myöntää päätoimisiin opintoihin. Opintotuen ohella opiskelijalla voi olla nykyisin tyypillisesti yhdeksän kuukautta vuodessa (1.9.–31.5.) päätoimisesti opiskelleessaan tuloja. Jos opiskelija nostaa opinto tukea yhdeksän tukikuukautta (tammi-toukokuu ja syys-joulukuu) koko vuoden tuloraja on 18 720 euroa. Opiskelija voi siis ansaita keskimäärin noin 1 560 e/kk kalenterikuukau- den aikana ja saada sen lisäksi täysimääräisen opintotuen koko lukuvuodelle. Opintorahaa voidaan periä takaisin, jos opiskelijan tulot ylittävät tulorajat. Opintorahaa saavalla alle 18-vuotiaan lapsen huoltajalla on oikeus opintorahan huoltaja korotukseen. Opintorahan määrä on lasta huoltavalla 1.1.2023 alkaen noin 385 euroa kuu- kaudessa, kun huoltajakorotukseen tuli 10 euron väliaikainen korotus. Opintotuki on lainapainotteinen siten, että lasta huoltavan tuen määrästä (n. 1 025 e/kk) lainan osuus on 63 prosenttia (650 e/kk). Vuonna 2023 korotus on korvauspäivältä noin 7 euroa yhdestä lapsesta, noin 10 euroa kahdesta lapsesta ja noin 13 euroa kolmesta lapsesta. Lapsen huoltajalla tarkoitetaan lap- sen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain (361/1983) mukaisia huoltajia. Huoltaja korotus maksetaan osana kunkin huoltajan opintorahaa. Lasten lukumäärä ja se, kenen luona lapsi asuu, eivät vaikuta huoltajakorotukseen. Opintotuen huoltajakorotus on elokuusta 2022 lähtien noin 107 euroa kuukaudessa. (Huoltajakorotukseen on tehty väliaikainen korotus, jonka myötä korotuksen määrä 1.1.2023 alkaen on n. 117 e/kk). Opintorahan perusmäärä on huoltajakorotukseen oikeu tetulla opiskelijalla 1.8.2022 lukien noin 268 euroa kuukaudessa. Siten lasta huoltava opis- kelija voi saada opintorahaa yhteensä noin 385 euroa kuukaudessa. Lukuvuonna 2021–2022 opintorahan huoltajakorotusta sai 26 800 opiskelijaa. Heistä 15 900 opiskeli korkea-asteella ja 10 900 toisella asteella. Huoltajakorotuksen saajista 19 900 oli naisia ja 6 900 miehiä. Mediaani-ikä oli 32 vuotta. Opintorahaa saavalle opiskelijalle myönnetään lisäksi valtiontakaus opintolainaan, joka on alle 18-vuotiaalla opiskelijalla 300 euroa kuukaudessa ja muilla opiskelijoilla 650 euroa kuukaudessa. Ulkomailla opiskelevalla opiskelijalla valtiontakaus on kuitenkin 800 euroa kuukaudessa. 38 Sosiaaliturvakomitean julkaisuja 2023:2 Työttömyysturvalain (1290/2002) mukaan ansiopäivärahaan, peruspäivärahaan ja työ- markkinatukeen maksettava lapsikorotus maksetaan henkilölle, jolla on huollettavanaan alle 18-vuotias lapsi. Työttömyysturvaetuus lapsikorotuksella maksetaan porrastetusti aina kolmanteen lapseen saakka. Lapsikorotus maksetaan myös työttömyysturvalain mukai- seen liikkuvuusavustukseen. Työttömyysturvalain lapsikorotusta maksetaan huollettavina olevista lapsista, ja sen tulkitaan koskevan myös lapsia, joiden suhteen työtön on elatus- velvollinen. Korotus maksetaan myös sellaiselle työttömyysetuuden saajalle, jonka kanssa samassa taloudessa asuu hänen avio- tai avopuolisonsa lapsi. Jos lapsen isä ei asu samassa taloudessa lapsen kanssa, lapsikorotus myönnetään isyyden vahvistamisesta lukien. Huoltosuhde on voimassa siitä lukien, kun isyys on vahvistettu. Jos vanhemmat asuvat avoliitossa, muodostuu isälle lapsikorotusoikeus ennen isyyden vahvistamista puolison lapsen perusteella. Lapsikorotus voidaan maksaa myös ulkomailla asuvasta lapsesta, jos hakijan elatusvelvollisuus on selvitetty, riippumatta siitä, asuuko lapsi EU-lainsäädäntöä soveltavassa maassa vai ns. kolmannessa maassa. Mikäli henkilöllä on lapselle maksettavan elatustuen perusteella syntynyt elatusapuvel- kaa, peritään työttömyysturvaan maksettava lapsikorotus Kelan toimesta elatustukivelan kuittaukseen. Lastensuojelulakiin perustuva lapsen huostaanotto tai yksityinen sijoitus eivät katkaise elatusvelvollisuutta. Näissä tilanteissa lap