Kriminalisointi- periaatteiden ja perustuslakivaliokunnan rangaistavaksi säätämisen hyväksyttävyydelle asettamien edellytysten konkretisointi ja operationalisointi Oikeusministeriön julkaisuja Justi ti eministeriets publikati oner 2024:16Selvityksiä ja ohjeita Utredningar och anvisningar Kriminalisointiperiaatteiden ja perustuslakivaliokunnan rangaistavaksi säätämisen hyväksyttävyydelle asettamien edellytysten konkretisointi ja operationalisointi Sakari Melander Oikeusministeriö Helsinki 2024 Oikeusministeriön julkaisuja, Selvityksiä ja ohjeita 2024:16 Oikeusministeriö CC BY-SA 4.0 ISBN pdf: 978-952-400-926-3 ISSN pdf: 2490-0990 Taitto: Valtioneuvoston hallintoyksikkö, Julkaisutuotanto Helsinki 2024 Julkaisujen jakelu Distribution av publikationer Valtioneuvoston julkaisuarkisto Valto Publikations- arkivet Valto julkaisut.valtioneuvosto.fi https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/ Kuvailulehti 18.6.2024 Kriminalisointiperiaatteiden ja perustuslakivaliokunnan rangaistavaksi säätämisen hyväksyttävyydelle asettamien edellytysten konkretisointi ja operationalisointi Oikeusministeriön julkaisuja, Selvityksiä ja ohjeita 2024:16 Teema Selvityksiä ja ohjeita Julkaisija Oikeusministeriö Tekijä/t Sakari Melander Kieli suomi Sivumäärä 115 Tiivistelmä Suomalaisessa rikosoikeustieteessä on 1980–90-lukujen taitteesta alkaen kehitetty kriminalisointiperiaatteita, joiden tarkoituksena on ollut muodostaa rikoslainsäätäjään kohdistuvia edellytyksiä hyväksyttävälle rikoslainsäädännölle. Periaatteita koskeva tarkastelu on rikosoikeudellisessa kirjallisuudessa ollut suhteellisen vakiintunutta. Vuoden 1995 perusoikeusuudistuksen jälkeen eduskunnan perustuslakivaliokunta on suhteuttanut muotoilemansa perusoikeuksien rajoitusedellytykset rikosoikeudellista lainsäädäntöä koskeviksi. Näissä rikosoikeuteen suhteutetuissa perusoikeuksien rajoitusedellytyksissä on sisällöllisesti yhtymäkohtia edellä mainittuihin kriminalisointiperiaatteisiin. Tutkimuksessa tarkastellaan kattavan lainsäädäntökäytäntöön tehdyn selvityksen perusteella, mikä merkitys kriminalisointiperiaatteilla ja perustuslakivaliokunnan rangaistavaksi säätämisen hyväksyttävyydelle asettamilla edellytyksillä on ollut ja millaista sisältöä näille periaatteille ja edellytyksille on annettu. Tutkimuksessa muodostetaan sanotuista periaatteista ja edellytyksistä tehtyjen havaintojen perusteella jäsennys, jota voidaan hyödyntää rikosoikeudellisessa lainvalmistelussa. Lisäksi tutkimuksessa tehdään havaintoja rikosoikeudellisen lainsäädännön hyväksyttävyydelle asetettujen edellytysten paremmaksi huomioon ottamiseksi tulevassa rikosoikeudellisessa lainvalmistelussa. Asiasanat rikosoikeus, rikos, rangaistus, kriminalisointi, rangaistussäännös ISBN PDF 978-952-400-926-3 ISSN PDF 2490-0990 Julkaisun osoite https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-400-926-3 https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-400-926-3 Presentationsblad 18.6.2024 Konkretisering och operationalisering av kriminaliseringsprinciperna och de villkor som grundlagsutskottet ställt för godtagbarhet i fråga om straffbarhet Justitieministeriets publikationer, Utredningar och anvisningar 2024:16 Tema Utredningar och anvisningar Utgivare Justitieministeriet Författare Sakari Melander Språk finska Sidantal 115 Referat I den finländska straffrättsvetenskapen har man sedan slutet av 1980–90-talet utvecklat kriminaliseringsprinciper i syfte att skapa förutsättningar för en godtagbar strafflagstiftning för den straffrättsliga lagstiftaren. Granskningen av principerna har varit relativt etablerad i den straffrättsliga litteraturen. Efter reformen av de grundläggande fri- och rättigheterna 1995 har riksdagens grundlagsutskott ställt de villkor för begränsning av de grundläggande fri- och rättigheterna som grundlagsutskottet formulerat i relation till den straffrättsliga lagstiftningen. Dessa villkor för att begränsa de grundläggande fri- och rättigheterna i förhållande till straffrätten har innehållsmässiga beröringspunkter med kriminaliseringsprinciperna. I undersökningen, som utgår från en omfattande utredning om lagstiftningspraxis, granskas vilken betydelse kriminaliseringsprinciperna och de villkor som grundlagsutskottet ställt för godtagbarheten av straffbarhet har haft och vilket innehåll dessa principer och förutsättningar har getts. I undersökningen bildas utifrån iakttagelserna om principerna och förutsättningarna en strukturering som kan användas i den straffrättsliga lagberedningen. I undersökningen ingår också observationer för att bättre beakta förutsättningarna för godtagbarhet i den straffrättsliga lagstiftningen vid den kommande straffrättsliga lagberedningen. Nyckelord straffrätt, brott, straff, kriminalisering, straffbestämmelse ISBN PDF 978-952-400-926-3 ISSN PDF 2490-0990 URN-adress https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-400-926-3 https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-400-926-3 Sisältö 1 Johdanto. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 7 1.1 Tutkimuksen tausta.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 7 1.2 Tutkimuksen kohde.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 8 1.3 Tutkimuskysymykset.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 9 1.4 Tutkimuksen luonne.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 10 2 Kriminalisointiperiaatteet ja perusoikeuksien rajoitusedellytykset oikeuskirjallisuudessa ja lainvalmisteluaineistossa.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 11 2.1 Laillisuusperiaate. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 11 2.1.1 Laillisuusperiaatteen ydinsisältö. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 11 2.1.2 Kirjoitetun lain vaatimus.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 13 2.1.2.1 Valtuutussäännökset. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 13 2.1.2.2 Blankorangaistussääntely. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 14 2.1.2.3 Epätäsmällisyyskielto. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 16 2.2 Ihmisarvon loukkaamattomuuden periaate.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 17 2.3 Oikeushyvien suojelun periaate.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 21 2.4 Ultima ratio -periaate. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 25 2.5 Hyöty–haitta-punninnan periaate.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 27 2.6 Perus- ja ihmisoikeuksien turvaamisvelvoite.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 28 2.7 Muut perus- ja ihmisoikeuksista seuraavat rikosoikeudelliseen lainsäädäntöön kohdistuvat rajoitteet.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 29 3 Kriminalisointiperiaatteet ja perusoikeuksien rajoitusedellytykset lainsäädäntökäytännössä.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 32 3.1 Laillisuusperiaate. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 32 3.1.1 Aluksi.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 32 3.1.2 Blankorangaistussääntely. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 33 3.1.3 Avoimet tekotapatunnusmerkit.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 37 3.1.4 Rikossäännöksessä käytettävien ilmaisujen täsmällisyys.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 39 3.2 Ihmisarvon loukkaamattomuuden periaate.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 41 3.3 Oikeushyvien suojelun periaate – hyväksyttävyysvaatimus.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 42 3.4 Ultima ratio -periaate – suhteellisuusvaatimus.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 48 3.5 Hyöty–haitta-punninnan periaate.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 54 3.6 Perus- ja ihmisoikeuksien turvaamisvelvoite.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 55 3.7 Muut perus- ja ihmisoikeuksista seuraavat rikosoikeudelliseen lainsäädäntöön kohdistuvat rajoitteet.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 56 4 Oikeushyvien suojelun periaate ja sen asettamat vaatimukset.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 59 4.1 Aluksi . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 59 4.2 Suojeluobjektin suhde perusoikeuksiin.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 59 4.3 Painava yhteiskunnallinen tarve ja perusoikeusjärjestelmän kannalta hyväksyttävä peruste. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 62 4.4 Tavoitteeltaan ongelmalliset rikosoikeudellisen sääntelyn muutokset.. . . . . . . . . . . . . . . . . 64 4.5 Suojeltavan intressin suhde perusoikeusjärjestelmään ja rikosoikeudelliselta sääntelyltä edellytettävät perustelut.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 69 5 Ultima ratio -periaate ja vaihtoehtoiset keinot rikosoikeudelliselle lainsäädännölle. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 72 5.1 Aluksi . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 72 5.2 Rikoksentorjunnan menetelmät.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 73 5.3 Hallinnolliset seuraamusmaksut. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 74 5.4 Rikoslain sisäinen oikeasuhtaisuus – sisäinen ultima ratio. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 78 6 Hyöty–haitta-punninnan periaate ja sen asettamat vaatimukset.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 83 7 Kriminalisointiperiaatteita koskeva jäsennys. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 90 8 Johtopäätökset.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 94 Lähteet.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 97 Kirjallisuus . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 97 Virallislähteet.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 98 Hallituksen esitykset ja eduskunnan valiokuntien mietinnöt ja lausunnot.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 98 Työryhmämietinnöt ja komiteanmietinnöt sekä arviomuistiot.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 114 Oikeustapaukset. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 114 Korkein oikeus.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 114 Euroopan ihmisoikeustuomioistuin.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 115 Euroopan unionin tuomioistuin.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 115 7 Oikeusministeriön julkaisuja, Selvityksiä ja ohjeita 2024:16 1 Johdanto 1.1 Tutkimuksen tausta Suomalaisessa rikosoikeustieteessä on viimeistään 1980–90-lukujen taitteesta alkaen kehitetty niin sanottuja kriminalisointiperiaatteita, joiden tarkoituksena on ollut muodostaa rikoslainsäätäjään kohdistuvia edellytyksiä hyväksyttävälle rikos- lainsäädännölle ja jäsentää näitä edellytyksiä.1 1990-luvun rikosoikeudellisessa kir- jallisuudessa kriminalisointiperiaatteiksi luettiin vakiintuneesti 1) oikeushyvien suojelun periaate, 2) ultima ratio -periaate ja 3) hyöty–haitta-punninnan periaate.2 Perusoikeusuudistuksen jälkeen kriminalisointiperiaatteet suhteutettiin perus- oikeuksiin ja laajemmin valtiosääntöoikeuteen, minkä lisäksi valtiosääntöoikeu- desta katsottiin aiheutuvan myös tiettyjä absoluuttisia rajoja rikosoikeudelliselle lainsäädännölle.3 Perustuslain uudet perusoikeussäännökset tulivat Suomessa voimaan vuoden 1995 alusta. Eduskunnan perustuslakivaliokunta muotoili perusoikeusuudis- tusta koskevaa hallituksen esitystä koskevassa mietinnössään perusoikeuksien yleiset rajoitusedellytykset, joiden myöhempi merkitys lainsäädännölle on ollut huomattava.4 Hyvin pian perusoikeusuudistuksen jälkeen eduskunnan perustus- lakivaliokunta suhteutti perusoikeuksien rajoitusedellytykset rikosoikeudellista lainsäädäntöä koskeviksi.5 Näissä rikosoikeuteen suhteutetuissa perusoikeuksien rajoitusedellytyksissä on sisällöllisesti paljon yhtymäkohtia edellä mainittuihin kriminalisointiperiaatteisiin.6 1 Termiä kriminalisointiperiaate lienee käyttänyt ensimmäistä kertaa Raimo Lahti rikos- lain kokonaisuudistuksen ensimmäistä vaihetta käsitelleessä kirjoituksessaan. Ks. Lahti 1999, s. 271–275. On myös huomattava, että jo aiemmissa rikosoikeudellisissa niin tutki- muksellisissa kuin lainvalmisteluun liittyvissä esityksissä kiinnitettiin huomiota krimina- lisointiperiaatteiden kaltaisten edellytysten tarkasteluun. Ks. esim. Tulenheimo 1911 ja Rikosoikeuskomitean mietintö KM 1976:72. 2 Lappi-Seppälä 1994, s. 33. 3 Keskeisesti Nuutila 1996, s. 62–90. 4 PeVM 25/1994 vp, s. 5. 5 PeVL 23/1997 vp, s. 2. 6 Ks. näistä kootusti Melander 2008, s. 193–505. 8 Oikeusministeriön julkaisuja, Selvityksiä ja ohjeita 2024:16 Rikosoikeudellisessa kirjallisuudessa kriminalisointiperiaatteiksi on 1990-luvun puo- livälin jälkeen luettu myös rikosoikeudellinen laillisuusperiaate ja ihmisarvon louk- kaamattomuuden periaate.7 On kuitenkin huomattava, että oikeuskirjallisuudessa ei vallitse täyttä yksimielisyyttä jälkimmäisten luonteesta kriminalisointiperiaatteena.8 Joka tapauksessa on huomattava, että käytännössä kaikki suomalaiset rikosoikeu- den yleisten oppien yleisesitykset sisältävät kriminalisointiperiaatteita koskevan jak- son, minkä vuoksi niiden asemaa suomalaisessa rikosoikeustieteessä voidaan pitää suhteellisen vakiintuneena.9 Rikosoikeudellista lainsäädäntöä säädettäessä on kiinnitettävä huomiota myös perus- ja ihmisoikeuksista seuraaviin vaatimuksiin. Perustuslaista ja kansainvälisistä ihmisoikeussopimuksista seuraa tiettyjä ehdottomia kieltoja esimerkiksi tiettyjen rangaistusten käytön suhteen.10 Jos taas rikosoikeudellinen sääntely on merkityksel- listä tietyn perustuslaissa turvatun perusoikeuden kannalta, sääntelyä on arvioitava suhteessa mahdollisiin perusoikeuskohtaisiin perusoikeuden erityisiin rajoitusedel- lytyksiin. Lisäksi on huomattava, että perus- ja ihmisoikeuksista voidaan tietyissä tilanteissa johtaa valtioon kohdistuva positiivinen toimintavelvoite säätää ja yllä- pitää riittävää rikosoikeudellista sääntelyä, joka voi merkitä velvoitetta tietyn kri- minalisoinnin säätämiseen taikka tietynlaisen rikosoikeudellisen seuraamuksen käyttöönottamista.11 1.2 Tutkimuksen kohde Tässä tutkimuksessa perehdytään lainvalmisteluaineistoon ja oikeuskirjallisuuteen kohdistetun systemaattisen tutkimuksen perusteella kriminalisointiperiaatteiden ja rikosoikeudelliseen lainsäädäntöön suhteutettujen perusoikeuksien rajoitusedel- lytysten asemaan ja merkitykseen osana Suomen oikeusjärjestystä. Tutkimuksessa 7 Nuutila 1996, s. 76–78 ja Melander 2008, s. 193–325. 8 Tapani – Tolvanen – Hyttinen 2019, s. 83–84. 9 Melander 2016, s. 20–28, Tapani – Tolvanen – Hyttinen 2019, s. 77–110 ja Korkka-Knuts – Helenius – Frände 2020, s. 17–21. 10 Perustuslain 7 §:n 2 momentin mukaan ketään ei saa tuomita kuolemaan, kiduttaa eikä muutoinkaan kohdella ihmisarvoa loukkaavasti. Euroopan ihmisoikeussopimuksen 3 artikla taas sisältää kidutuksen sekä epäinhimillisen tai halventavan kohtelun ja rankai- semisen kiellon. Kuolemanrangaistuksen kielto taas sisältyy Euroopan ihmisoikeussopi- muksen 6. pöytäkirjan 1 artiklaan. 11 Ks. perustuslain 22 §:n merkityksestä tässä suhteessa yleisesti PeVL 23/1997 vp, s. 3/II sekä positiivisten toimintavelvoitteiden käytännön merkityksestä esim. PeVL 10/2017 vp, s. 2. 9 Oikeusministeriön julkaisuja, Selvityksiä ja ohjeita 2024:16 selvitetään, mikä merkitys kriminalisointiperiaatteille ja perusoikeuksien rajoitus edellytyksille on annettu yhtäältä rikosoikeudellisesti merkityksellisissä hallituksen esityksissä ja toisaalta eduskunnan valiokuntien lausunto- ja mietintökäytännössä. Tutkimuksessa sanotun selvitystyön perusteella arvioidaan, onko kriminalisointipe- riaatteiden ja perusoikeuksien rajoitusedellytysten arvioinnin suhteen havaittavissa lainsäädäntökäytännössä johdonmukaista sisällöllistä linjaa. Lisäksi tutkimuksessa selvitetään yksittäisille kriminalisointiperiaatteille ja perusoikeuksien rajoitusedel- lytyksille lainsäädäntökäytännössä annettua sisältöä. Tutkimuksen tavoitteena on muodostaa kriminalisointiperiaatteita ja perusoikeuksien rajoitusedellytyksiä sekä muita perustuslaista ja kansainvälisistä ihmisoikeussopimuksista johdettuja rikos- oikeudelliseen lainsäädäntöön kohdistettuja vaatimuksia koskeva jäsennys, joka on täysimääräisesti hyödynnettävissä tulevassa rikosoikeudellisessa lainvalmistelussa. 1.3 Tutkimuskysymykset Tutkimuksen tutkimuskysymykset ovat seuraavat. 1. Miten kriminalisointiperiaatteet ja vastaavasti perustuslakivaliokunnan rangaistavaksi säätämiselle ja sen ankaruudelle asettamat kriteerit sekä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ja Euroopan unionin tuomioistuimen ratkaisukäytäntö perus- ja ihmisoikeuksien osalta toteutuvat lainsäädäntökäytännössä? 2. Mikä on oikeushyvien suojelun periaatteeseen liittyvän painavan yhteiskunnallisen tarpeen konkreettinen sisältö lainsäädäntökäytännössä? Miten painavaa yhteiskunnallista tarvetta on lainsäädäntökäytännön nojalla perusteltua arvioida? Millaisia näkökohtia kriminalisointien perusteena on lainsäädäntökäytännössä torjuttu ts. minkä/millaisten intressien suojaamista ei ole pidetty riittävänä perusteena kriminalisoinnille? 3. Mitä ultima ratio -periaatteen edellyttämän vaihtoehtoisten keinojen arvioinnin tulisi konkreettisesti sisältää? Erityisesti 1) miten tulee arvioida ja vertailla eri keinoista aiheutuvia hyötyjä ja haittoja ja 2) minkälaista selvitystä yhtäältä rangaistavaksi säätämisen ja toisaalta sille vaihtoehtoisten keinojen vaikuttavuudesta epätoivottuun käyttäytymisen ja sen määrään on perusteltua edellyttää? Miten kriminalisointiperiaatteita on arvioitu lainsäädäntökäytännössä tilanteissa, joissa rangaistavaksi säätämisen vaikuttavuutta ei vaikuta priorisoidun (esim. jos riittävänä lähtökohtana on pidetty teon sovittamista rangaistuksella tai oletetun oikeustajun tai oikeasuhtaisuuden mukaisuutta)? 10 Oikeusministeriön julkaisuja, Selvityksiä ja ohjeita 2024:16 4. Mitkä ovat hyöty–haitta-vertailussa arvioitavat hyödyt ja haitat? Minkälaista tutkimus- tai muuta näyttöä tai arviointia hyötyjen ja haittojen osalta voidaan edellyttää? 5. Voitaisiinko kriminalisointiperiaatteiden konkretisoiduista empiirisistä ja normatiivisista edellytyksistä koota lainvalmistelussa hyödynnettävä jäsennys? 1.4 Tutkimuksen luonne Tutkimus on luonteeltaan oikeustieteellinen. Tutkimuksessa on hyödynnetty laajasti lainvalmisteluaineistoa, asian kannalta merkityksellistä oikeuskirjallisuutta12 ja jos- sain määrin myös KKO:n ratkaisukäytäntöä. Tutkimusta varten on systemaattisesti perehdytty vuosina 2010–2022 eduskunnan käsiteltävänä olleisiin rikosoikeudel- lisesti merkityksellisiin hallituksen esityksiin sekä niitä koskeviin valiokunta-asia- kirjoihin.13 Tutkimuksessa ei välttämättä hyödynnetä kaikkia mainittuina vuosina eduskunnassa käsiteltyjä rikosoikeudellisesti merkityksellisiä lakiehdotuksia ja niistä hallituksen esityksessä ja valiokunta-asiakirjoissa esitettyä kriminalisointiperiaattei- den kannalta merkityksellistä argumentaatiota. Tutkimuksessa tarkastellut esimer- kit on kuitenkin pyritty valitsemaan niin, että ne edustavat mahdollisimman laajasti mutta myös johdonmukaisesti lainsäädäntökäytännössä omaksuttuja kriminalisoin- tiperiaatteita koskevia näkemyksiä. Lainvalmisteluasiakirjojen tarkastelussa pää- paino tutkimuksessa on eduskunnan perustuslakivaliokunnan rikosoikeudellisesti merkityksellisessä lausuntokäytännössä. 12 Tutkimuksen lähdeaineiston pääpaino on lainvalmisteluasiakirjoissa. Oikeuskirjallisuu- teen ei ole tehty sellaista systemaattista katsausta, jossa olisi käyty läpi kaikki asian kan- nalta merkityksellinen oikeuskirjallisuus. Oikeuskirjallisuuteen viittaaminen ei näin ole systemaattista ja kattavuudeltaan täysimääräistä. Sinänsä on huomattava, että aina- kaan aivan viimeaikaisessa kotimaisessa rikosoikeudellisessa oikeuskirjallisuudessa ei ole laadittu nimenomaisesti kriminalisointiperiaatteisiin keskittyvää tutkimusta. Toi- saalta rangaistavaksi säätämisen kannalta merkityksellistä analyysiä on toteutettu myös tuoreemmassa oikeuskirjallisuudessa. Ks. esim. Vatjus-Anttila 2022, esim. s. 39–46. Ks. myös Lammi 2018. 13 Tämän tutkimuksen kirjoittaja on ollut kuultavana asiantuntijana eduskunnan perustus- lakivaliokunnassa ja lakivaliokunnassa useissa tässä tutkimuksessa hyödynnetyissä mai- nittujen valiokuntien lausunnoissa ja mietinnöissä. 11 Oikeusministeriön julkaisuja, Selvityksiä ja ohjeita 2024:16 2 Kriminalisointiperiaatteet ja perusoikeuksien rajoitusedellytykset oikeuskirjallisuudessa ja lainvalmisteluaineistossa Seuraavassa esitetään tiivistetysti kriminalisointiperiaatteille ja perusoikeuksien rajoitusedellytyksille oikeuskirjallisuudessa ja lainvalmisteluaineistossa annettu ydinsisältö. 2.1 Laillisuusperiaate 2.1.1 Laillisuusperiaatteen ydinsisältö Perustuslain (731/1999) 8 § sisältää rikosoikeudellista laillisuusperiaatetta koskevan säännöksen. Säännöksen mukaan ketään ei saa pitää syyllisenä rikokseen eikä tuo- mita rangaistukseen sellaisen teon perusteella, jota tekohetkellä ei ole laissa sää- detty rangaistavaksi. Säännöksen toisen virkkeen mukaan rikoksesta ei saa tuomita ankarampaa rangaistusta kuin tekohetkellä on laissa säädetty. Rikoslain 3 luvun 1 § sisältää sanamuodoltaan perustuslain 8 §:stä hieman poikkeavan säännöksen. Eduskunnan perustuslakivaliokunta on kuitenkin todennut, että perusoikeutta kos- kevan säännöksen toistaminen tavallisessa laissa on oikeudellisesti tarpeetonta ja että perustuslain säännöksen toistaminen tavallisessa laissa ei vaikuta perustus- lain sovellettavuuteen lainkäyttötilanteissa.14 Perustuslakivaliokunnan kanta mer- kitsee, että rikoslain laillisuusperiaatetta koskevan säännöksen on katsottava olevan sisällöltään perustuslain laillisuusperiaatetta koskevaa säännöstä vastaava. Sanottu kanta on omaksuttu myös oikeuskirjallisuudessa.15 Euroopan ihmisoikeussopi- muksen 7 artikla sisältää rikosoikeudellista laillisuusperiaatetta koskevan 14 PeVL 31/2002 vp, s. 2/II. 15 Melander 2016, s. 42 ja Korkka-Knuts – Helenius – Frände 2020, s. 45. Säännösten kielel- lisistä eroista seikkaperäisesti ks. Matikkala 2003, s. 221–230. 12 Oikeusministeriön julkaisuja, Selvityksiä ja ohjeita 2024:16 velvoitteen. Samoin YK:n KP-sopimuksen 15 artikla sisältää laillisuusperiaatetta kos- kevan määräyksen. EU-oikeudessa rikosoikeudellisella laillisuusperiaatteella on niin ikään vahva asema.16 Oikeuskirjallisuudessa rikosoikeudellista laillisuusperiaatetta ei välttämättä ole luettu kriminalisointiperiaatteeksi. Tietyissä esityksissä sitä on pidetty kriminalisoin- tiperiaatteena, jonka oikeudellinen asema on erityisen vahva, koska laillisuusperi- aatteen asettamat vaatimukset pohjautuvat perustuslain 8 §:ään ja kansainvälisiin ihmisoikeussopimuksiin sekä EU-oikeuteen.17 Toisaalta on myös katsottu, että rikos- oikeudellinen laillisuusperiaate on ymmärrettävissä pikemmin koko oikeusvaltiol- lisen rikosoikeusjärjestelmän perusfundamentiksi, joskin sillä on myös vaikutusta lainsäädännön muotoon ja sisältöön.18 Selvää sinänsä on, että rikosoikeudellinen laillisuusperiaate on oikeusvaltiollisen rikosoikeuden perustavaa laatua oleva osa. Koska rikosoikeudellinen laillisuusperiaate asettaa kuitenkin myös suhteellisen yksi- tyiskohtaisia vaatimuksia rikosoikeudellisen lainsäädännön muodolle ja sisällölle, sitä on perusteltua pitää kriminalisointiperiaatteena ja perustuslaista johtuvana sisällöllisenä vaatimuksena rikosoikeudelliselle lainsäädännölle. Nämä laillisuusperi- aatteen asettamat vaatimukset ovat kriminalisointiperiaatteena ilmentyviä oikeus- valtiollisen perusperiaatteen käytännön sovellutuksia. Laillisuusperiaatteen on vakiintuneesti katsottu sisältävän neljä alaperiaatetta: kir- joitetun lain vaatimus, analogiakielto, taannehtivan rikoslain kielto sekä epätäs- mällisyyskielto.19 Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytännössä ja EU-tuomioistuimen ratkaisukäytännössä laillisuusperiaatteen on katsottu sisältävän käytännössä samat alaperiaatteet.20 Oikeuskirjallisuudessa on katsottu, että edellä mainittujen neljän kriteerin luonnehtiminen periaatteiksi ei ole perusteltua vaan laillisuusperiaate tulisi ymmärtää neljän oikeusnormin yhdistelmänä.21 Sinänsä sel- vää on, että koska rikosoikeudellisessa laillisuusperiaatteessa on kysymys perus- ja 16 Ks. esim. yhdistetyt asiat C-74/95 ja C-129/95, rikosoikeudenkäynti X:ää vastaan, EU:C:1996:491, 25 kohta, C-303/05, Advocaten voor de Wereld, EU:C:2007:261, 49–50 kohta ja C-42/17, M.A.S. ja M.B. (Taricco II), EU:C:2017:936, 51–53 kohta. 17 Melander 2016, s. 22. 18 Tapani – Tolvanen – Hyttinen 2019, s. 84. 19 Ks. esim. HE 44/2002 vp, s. 29/I ja Melander 2016, s. 42, Tapani – Tolvanen – Hyttinen 2019, s. 115–116 ja Korkka-Knuts – Helenius – Frände 2020, s. 46. 20 Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen käytännöstä ks. esim. Yüksel Yalçınkaya v. Türkiye [GC], 26.9.2023, 238 kohta. EU-tuomioistuimen käytännöstä ks. esim. C-546/08, Aurabis Balgaria, EU:C:2011:199, 42 kohta. 21 Tapani – Tolvanen – Hyttinen 2019, s. 115. Ks. myös Korkka-Knuts – Helenius – Frände 2020, s. 46. 13 Oikeusministeriön julkaisuja, Selvityksiä ja ohjeita 2024:16 ihmisoikeudesta, sen sisältämät alaperiaatteet eivät ole oikeusperiaatteita ilmaisun oikeusteoreettisessa merkityksessä, jolloin kysymys olisi lainsäädännössä ”enem- män tai vähemmän” -tyyppisesti noudatettavista vaatimuksista. Voidaan kuitenkin pitää lähinnä makuasiana, kutsutaanko laillisuusperiaatteen sisältämiä vaatimuksia alaperiaatteiksi vai oikeusnormeiksi. Olennaista on, että ne ovat perus- ja ihmisoi- keutena tunnistetun laillisuusperiaatteen sisältämiä rikosoikeudelliseen lainsäädän- töön kohdistuvia valtiosääntöoikeudellisia vaatimuksia. 2.1.2 Kirjoitetun lain vaatimus Kirjoitetun lain vaatimus laillisuusperiaatteen sisältämänä vaatimuksena tarkoit- taa, että tietyn teon säätäminen rangaistavaksi voi perustua ainoastaan eduskunta- lain tasoiseen säännökseen. Perustuslain 8 §:n mukaan ketään ei saa pitää syyllisenä rikokseen eikä tuomita rangaistukseen sellaisen teon perusteella, jota ei tekohet- kellä ole laissa rangaistavaksi säädetty. Kirjoitetun lain vaatimus koskee näin sekä rangaistavaksi säädettyä tekoa että siitä tuomittavaa rangaistusta. Kirjoitetun lain vaatimus merkitsee, että yksinomaan lakia alemmanasteiseen sään- telyyn perustuvat rangaistussäännökset ovat kiellettyjä.22 Asian kannalta mer- kityksellinen on myös perustuslain 107 §, jonka mukaan lakia alemmanasteisen säädöksen perustuslain tai muun lain kanssa ristiriidassa olevaa säännöstä ei saa tuomioistuimessa tai muussa viranomaisessa soveltaa. Eduskunnan perustuslaki- valiokunta on myös nimenomaisesti ja jo ennen uuden perustuslain voimaantuloa huomauttanut, että asetuksella ei voida antaa kriminalisointisäännöksiä.23 Jos tällai- sia yksinomaan asetukseen tai lakia alemmanasteiseen sääntelyyn perustuvia krimi- nalisointeja on, selvää on, että ne ovat jo perustuslain 107 §:n nojalla tehottomia.24 2.1.2.1 Valtuutussäännökset Lainsäädäntöön sisältyy myös tiettyjä valtuutussäännöksiä, joiden nojalla rangais- tava käyttäytyminen saa sisältönsä lakia alemmanasteisesta säädöksestä. Tällainen sisältyy esimerkiksi poliisilain (872/2011) 9 luvun 8 §:ään, jossa säädetään liikku- mis- ja oleskelurajoituksista. Säännöksen mukaan erittäin tärkeän toiminnan tai 22 Ks. PeVM 25/1994 vp, s. 8/I, jossa todetaan, että lakia alemman tason säädöksiin perus- tuvat kriminalisoinnit on välttämättä perusoikeusuudistuksen jälkeen välittömästi muutettava. 23 PeVL 1/1997 vp, s. 2/I. 24 HE 44/2002 vp, s. 33/I. Ks. myös Melander 2016, s. 50, Tapani – Tolvanen – Hyttinen 2019, s. 122 ja Korkka-Knuts – Helenius – Frände 2020, s. 47. 14 Oikeusministeriön julkaisuja, Selvityksiä ja ohjeita 2024:16 omaisuuden turvaamiseksi taikka ihmisten suojaamiseksi voidaan sisäministeriön asetuksella rajoittaa liikkumista tai oleskelua turvattavassa tai suojattavassa koh- teessa tai sen ympäristössä kohteesta aiheutuvan tai siihen kohdistuvan vaaran vuoksi taikka kieltää turvallisuutta vaarantavien esineiden tai aineiden tuonti sinne. Kiellon tai rajoituksen rikkomisesta voidaan säännöksen mukaan tuomita sakkoon, jollei teosta muualla laissa säädetä ankarampaa rangaistusta. Kysymyksessä on siis rangaistussäännös, joka saa tosiasiallisen sisältönsä sisäministeriön asetuksesta ja jonka mukaan rangaistavan käyttäytymisen tosiasialliset rajat määritellään asetuk- sessa ja esimerkiksi luontoon asetettavin liikkumis- ja oleskelurajoituksen kattaman alan ilmaisevin merkein ja kyltein. On huomattava, että eduskunnan perustuslaki- valiokunta on jo vuonna 1994 pitänyt tällaisen valtuutussäännöksen sisällyttämistä lakiin yleisesti ongelmallisena ja se on joka tapauksessa tuolloin edellyttänyt, että valtuutus tulee laissa rajata ainoastaan sellaisiin tilanteisiin, joissa rajoituksesta on tosiasiallisesti kysymys.25 2.1.2.2 Blankorangaistussääntely Lailla säätämisen vaatimuksen kannalta ongelmalliseksi rangaistussäännösten ryh- mäksi muodostuvat blankorangaistussäännökset. Kysymys on rikosoikeudellisesta sääntelystä, jossa rangaistavan käyttäytymisen sisältö tosiasiallisesti määrittyy rikos- lain sisältämästä rangaistussäännöksestä tai muussa laissa olevasta rangaistus- säännöksestä erillisen sääntelyn perusteella. Varsinaisen rangaistusuhkan sisältävä säännös ja rangaistavan käyttäytymisen aineelliset rajat sisältävä sääntely on näin erotettu toisistaan. Eduskunnan lakivaliokunta piti perusoikeusuudistuksesta antamassaan lausunnossa blankokriminalisointeja rikosoikeudellisen laillisuusperiaatteen kannalta ongelmal- lisena. Valiokunta kuitenkin katsoi, että vaatimus blankorangaistussääntelystä luo- pumisesta kokonaan ei ole realistinen. Valiokunnan mukaan tällaiselle sääntelylle tuli kuitenkin asettaa tiettyjä vähimmäisvaatimuksia.26 Eduskunnan perustuslakiva- liokunta päätyi perusoikeusuudistusta koskevassa mietinnössään lakivaliokunnan ehdotuksesta katsomaan, että blankorangaistussäännösten suhteen tavoitteena tulee olla, että niiden edellyttämät valtuutusketjut ovat täsmällisiä, rangaistavuu- den edellytykset ilmaisevat aineelliset säännökset ovat kirjoitetut rikossäännöksiltä 25 PeVL 15/1994 vp, s. 3/II. Ks. myös HaVM 20/1994 vp, s. 9/I, jossa tuolloin ehdotettua säännöstä rajattiin perustuslakivaliokunnan ehdottaman mukaisesti. 26 LaVL 5/1994 vp, s. 4/II. 15 Oikeusministeriön julkaisuja, Selvityksiä ja ohjeita 2024:16 vaadi tulla tarkkuudella ja nämä säännökset käsittävästä normistosta käy ilmi myös niiden rikkomisen rangaistavuus sekä kriminalisoinnin sisältävässä säännöksessä on jonkinlainen asiallinen luonnehdinta kriminalisoitavaksi tarkoitetusta teosta.27 Eduskunnan perustuslakivaliokunta on sittemmin toistanut blankokriminalisointeja koskevan kantansa useassa lausunnossa ja entisestään korostanut blankosäänte- lylle asetettujen edellytysten velvoittavuutta.28 Yleisesti valiokunta on käytännös- sään korostanut, että rikosoikeudellisesta laillisuusperiaatteesta johtuvista syistä blankosäännöksiin on syytä suhtautua torjuvasti.29 Blankorangaistustekniikka ei kui- tenkaan valiokunnan mukaan ole perustuslain kieltämä sääntelytekniikka.30 Perus- tuslakivaliokunnan lausuntokäytännössä on kuitenkin korostettu edellä lueteltuja blankosääntelyn hyväksyttävyydelle asetettuja edellytyksiä ja tuoreemmassa käy- tännössään valiokunta on pitänyt näiden edellytysten täyttymistä edellytyksenä lakiehdotuksen käsittelemiselle tavallisen lain säätämisjärjestyksessä.31 Huomion- arvoista on myös, että eduskunnan perustuslakivaliokunnan käytännössä rikos- oikeudellisen sääntelyn suhteen alun perin kehitetyt edellytykset koskevat myös hallinnollisia seuraamusmaksuja koskevaa sääntelyä.32 Lisäksi on huomattava, että perustuslakivaliokunnan muotoilemille blankoran- gaistussääntelyä koskeville edellytyksille on annettu merkitystä myös korkeimman oikeuden ratkaisukäytännössä. Ratkaisussa KKO 2008:105 rikosoikeudellisen lail- lisuusperiaatteen ei katsottu estävän rangaistukseen tuomitsemista, vaikka kaikki blankosääntelylle asetetut edellytykset eivät täyttyneet. Tapauksessa oli tarkem- min kysymys siitä, että eduskuntalain nojalla annetussa asetuksessa ei ollut mainin- taa asetuksen rikkomisen rangaistavuudesta, vaikka rangaistava käyttäytyminen sai tapauksessa tosiasiallisen sisältönsä asetuksesta. KKO kuitenkin katsoi, että sil- loisen eläintautilain (55/1980) nimi ja soveltamisala merkitsivät riittävää ”asiallista luonnehdintaa” rangaistavaksi säädetystä teosta tilanteessa, jossa lain 23 §:ään sisäl- tyi täysin avoin rangaistussäännös, jossa ei ollut rangaistavaksi säädettyjen tekojen 27 PeVM 25/1994 vp, s. 8/I. Oikeuskirjallisuudesta ks. esim. Melander 2008, s. 220–230. 28 Ks. esim. PeVL 10/2016 vp, PeVL 46/2016 vp, PeVL 48/2017 vp, PeVL 51/2018 vp, PeVL 52/2018 vp, PeVL 53/2018 vp, PeVL 58/2018 vp, PeVL 60/2018 vp, PeVL 62/2018 vp, PeVL 21/2020 vp, PeVL 12/2021 vp, PeVL 24/2021 vp,, PeVL 26/2021 vp, PeVL 63/2022 vp. 29 Esim. PeVL 15/1996 vp, s. 2/II, PeVL 20/1997 vp, s. 3/II, PeVL 31/2002 vp, s. 3, PeVL 10/2016 vp, s. 8, PeVL 12/2021 vp, 58 kohta, PeVL 24/2021 vp, 18 kohta ja PeVL 63/2022 vp, 22 kohta. 30 Esim. PeVL 20/1997 vp, s. 3/II, PeVL 37/2021 vp, 35 kohta ja PeVL 63/2022 vp, 22 kohta. 31 PeVL 10/2016 vp, s. 7–9 ja PeVL 53/2018 vp, s. 3. 32 PeVL 10/2016 vp, s. 8 ja PeVL 37/2021 vp, 35 kohta. 16 Oikeusministeriön julkaisuja, Selvityksiä ja ohjeita 2024:16 tekotapoja luonnehdittu millään tavalla. Lisäksi KKO katsoi, että asetuksen sisältämä kieltosäännös oli riittävästi kytketty tuolloisen eläintautilain 23 §:n rangaistussään- nökseen, koska asetuksen johtolauseesta kävi ilmi, että se oli annettu eläintauti- lain nojalla. KKO:n ratkaisussa omaksumalle rikosoikeudellista laillisuusperiaatetta ja blankosääntelyä koskevalle argumentaatiolle ei voi enää antaa minkäänlaista merki- tystä, koska siinä omaksuttu laillisuusperiaatetta koskeva tulkinta on yksiselitteisesti huomattavan kapea eikä se vastaa laillisuusperiaatteen asemaa perustuslaissa tur- vattuna perusoikeutena. Sittemmin KKO on blankorangaistussääntelyä koskevassa ratkaisukäytännössään omaksunut enemmän rikosoikeudellisen laillisuusperiaatteen merkitystä korosta- van kannan. Ylimääräistä muutoksenhakua koskeneessa ratkaisussa KKO 2015:22 katsottiin, että lainvoiman saanut käräjäoikeuden tuomio oli ilmeisen väärän lain soveltamisen perusteella purettava, koska vastaajalle oli luettu syyksi teko, joka perustui lakia alemmanasteiseen ohjeistukseen eikä tästä ohjeistuksesta käynyt ilmi sen rikkomisen rangaistavuus. Lisäksi oli epäselvää, oliko tämä ohjeistus (Helsingin kaupungin liikennelaitoksen antaman Metrojunankuljettajan toimintaohjeen osa III) sellainen junaturvallisuutta koskeva määräys, jota tarkoitetaan liikenneturvalli- suuden vaarantamista koskevassa rikoslain 23 luvun 1 §:ssä. Ratkaisussa KKO 2021:4 syyte taas hylättiin, koska asiassa oli viitattu sellaiseen asetukseen, joka oli annettu toisen lain nojalla kuin johon asiassa sovellettu rangaistussäännös sisältyi. Sano- tussa asetuksessa ei myöskään ollut mainintaa siinä säädettyjen velvollisuuksien rik- komisen rangaistavuudesta. 2.1.2.3 Epätäsmällisyyskielto Eduskunnan perustuslakivaliokunnan rikosoikeudelliselle laillisuusperiaatteelle antaman ydinsisällön mukaan rikoksen tunnusmerkistö on ilmaistava riittävällä täs- mällisyydellä siten, että säännöksen sanamuodon perusteella on ennakoitavissa, onko jokin toiminta tai laiminlyönti rangaistavaa.33 Rikosoikeudellisen lainsäädän- nön riittävää täsmällisyyttä koskeva arviointi on lainsäädäntökäytännössä ajankoh- taistunut useimmiten edellä jo tarkastellun blankorangaistussääntelyn arvioinnin 33 Esim. PeVL 10/2000 vp, s. 2/I, PeVL 22/2001 vp, s. 3/I, PeVL 29/2001 vp, s. 3/II, PeVL 41/2001 vp, s. 2/II, PeVL 26/2002 vp, s. 2/I, PeVL 40/2002 vp, s. 7/I, PeVL 48/2002 vp, s. 2/ II, PeVL 26/2004 vp, s. 3/II, PeVL 7/2005 vp, s. 3/I, PeVL 17/2006 vp, s. 3/I, PeVL 18/2007 vp, s. 5/II, PeVL 12/2010 vp, s. 3/I, PeVL 33/2010 vp, s. 2–3, PeVL 68/2010 vp, s. 4/I, PeVL 11/2011 vp, s. 1, PeVL 38/2012 vp, s. 3–4, PeVL 16/2013 vp, s. 2/I, PeVL 6/2014 vp, s. 2/I, PeVL 26/2014 vp, s. 2/II, PeVL 56/2014 vp, s. 2/II, PeVL 10/2016 vp, s. 9, PeVL 46/2016 vp, s. 6–7, PeVL 25/2017 vp, s. 3, PeVL 48/2017 vp, s. 9, PeVL 14/2018 vp, s. 21, PeVL 20/2018 vp, s. 2, PeVL 1/2021 vp, 5 kohta, PeVL 12/2021 vp, 57 kohta, PeVL 26/2021 vp, 23 kohta, PeVL 34/2021 vp, 5 kohta, PeVL 20/2022 vp, 11 kohta, PeVL 8/2023 vp, 15 kohta, PeVL 21/2024 vp, 15 kohta ja PeVL 24/2024 vp, 14 kohta. 17 Oikeusministeriön julkaisuja, Selvityksiä ja ohjeita 2024:16 yhteydessä. Lisäksi rikossäännösten sisältämät avoimet tekotapatunnusmerkit ovat olleet epätäsmällisyyskiellon asettamia vaatimuksia koskevan arvioinnin kohtee- na.34 Ajoittain myös tietyt rikosoikeudellisessa sääntelyssä käytetyt käsitteet ovat olleet epätäsmällisyyskieltoa koskevan arvioinnin kohteena. Tällöin on ollut kysy- mys esimerkiksi tulkinnanvaraisina pidettyjen käsitteiden käyttämisestä ehdo- tetussa rikossäännöksessä. Eduskunnan perustuslakivaliokunnan vanhemmassa käytännössä tulkinnanvaraisina on pidetty esimerkiksi sellaisia ilmaisuja, joiden täyttyminen on ainakin osin riippuvaista tapauskohtaisista seikoista.35 Lisäksi tiet- tyjä ilmaisuja on sellaisenaan pidetty arvostuksenvaraisina ja siten erilaisille tulkin- noille alttiina, jolloin perustuslakivaliokunnan käytännössä on katsottu perustelluksi edellyttää ilmaisun täsmentämistä sen soveltamisalaa tarkemmin määrittävällä tai rajaavalla edellytyksellä.36 2.2 Ihmisarvon loukkaamattomuuden periaate Ihmisarvon loukkaamattomuuden periaatetta ei oikeuskirjallisuudessa ole poik- keuksetta luettu kriminalisointiperiaatteiden joukkoon. Tietyissä esityksissä ihmisar- von loukkaamattomuuden on katsottu liittyvän pikemmin rikosoikeuden taustalla olevaan ihmiskäsitykseen kuin olevan luonteeltaan varsinainen kriminalisointipe- riaate. Tällöin katsotaan, että ihmisarvon loukkaamattomuus liittyy lähinnä yksilö- autonomiaan ja siihen liittyvään yksilön vapaaseen tahtoon ja kykyyn toimia lain edellyttämällä tavalla, ja näitä edellytyksiä on näin pidetty yleisinä rikosoikeudel- lisen sääntelyn käyttämisen ennakkoehtoina.37 Toisaalta tietyissä rikosoikeudelli- sissa esityksissä on katsottu ihmisarvon loukkaamattomuuden sinänsä ilmentävän samoja rikosoikeuden taustalla olevia perustavia lähtökohtia, mutta siitä huolimatta 34 Ks. esim. PeVL 48/2002 vp, s. 3/II, PeVL 16/2013 vp, s. 4/I, PeVL 6/2014 vp, s. 4/I, PeVL 12/2021 vp, 58 kohta, PeVL 26/2021 vp, 24 kohta, PeVL 20/2022 vp, 12 kohta ja PeVL 21/2024 vp, 16 kohta.. 35 Ks. esim. PeVL 29/2001 vp, s. 4/I, jossa laillisuusperiaatteen kannalta ongelmallisiksi kat- sottiin ehdotettuun kansanedustajien lahjusrikoksia koskeviin säännöksiin sisältyneet ilmaisut ”edun vuoksi” ja ”edustajantoimessaan jonkin – – asian ratkaisemiseksi”. 36 Ks. esim. PeVL 68/2010 vp, s. 4–5, jossa oli kysymys RL 40:4:ään ehdotetun ilmaisun ”muu kuin tavanomaiseksi vieraanvaraisuudeksi katsottava lahja tai muu etu” täsmen- tämisestä. Valiokunta piti käsitettä ”tavanomainen vieraanvaraisuus” arvostuksen- varaisena ja edellytti, että ilmaisussa lahjan tai muun edun käsitettä tuli täsmentää oikeudettomuutta koskevalla edellytyksellä. 37 Tapani – Tolvanen – Hyttinen 2019, s. 84. 18 Oikeusministeriön julkaisuja, Selvityksiä ja ohjeita 2024:16 ihmisarvon loukkaamattomuuden periaatteesta on katsottu voitavan johtaa krimi- nalisointeihin myös käytännössä vaikuttavia edellytyksiä, minkä vuoksi ihmisarvon loukkaamattomuus on määritelty luonteeltaan kriminalisointiperiaatteeksi.38 Keskeisimmin ihmisarvon loukkaamattomuuden periaate kriminalisointipe- riaatteena vaikuttaa rikosoikeudelliseen syyllisyysperiaatteeseen sisältyvää toisintoimimismahdollisuutta edellyttäen. Rikossäännökset on tämän toisintoimi- mismahdollisuutta koskevan vaatimuksen mukaisesti muotoiltava siten, että sään- nösten sisältämä subjektiivista syyksiluettavuutta koskeva vaatimus kytketään joko tahalliseen tai tuottamukselliseen käyttäytymiseen.39 Rikosoikeudellisessa lainsää- däntökäytännössä kysymys tuottamuksesta riippumattomasta objektiivisesta vas- tuusta ei ole ajankohtaistunut, koska rikoslain 3 luvun 5 §:n 1 momentin mukaan rangaistusvastuun edellytyksenä on tahallisuus tai tuottamus.40 Hallinnollisia seu- raamusmaksuja koskevassa sääntelyssä tuottamuksesta riippumaton vastuu sen sijaan on tietyissä tilanteissa mahdollinen.41 Edellä todetusta huolimatta myös hal- linnollisten seuraamusmaksujen suhteen lähtökohtana voidaan kuitenkin pitää, että hallinnolliset seuraamusmaksut voivat vain poikkeuksellisesti olla niin sanottuun ankaraan vastuuseen perustuvia. Tätä ilmentää esimerkiksi eduskunnan perustus- lakivaliokunnan uuden tieliikennelain (729/2018) eduskuntakäsittelyn yhteydessä omaksuma kanta, jossa korostettiin sanktioidun käyttäytymisen kytkemistä tahalli- suuteen tai tuottamukseen.42 Lisäksi on huomattava, että eduskunnan perustuslakivaliokunnan käytännössä on vakiintuneesti pidetty niin sanottuun ankaraan vastuuseen ja käännetyn todistus- taakan varaan perustuvaa seuraamuksen määräämistä perustuslain 21 §:ään sisälty- vän syyttömyysolettaman vastaisena.43 Tällöin merkitystä on käytännössä annettu esimerkiksi sille, että hallinnollisen seuraamusmaksun määrääminen on 38 Melander 2008, s. 284–286 ja Melander 2016, s. 23–24. 39 Melander 2008, s. 295–296. 40 Ks. myös HE 44/2002 vp, s. 69/I. 41 Ks. esim. PeVL 39/2017 vp, s. 3–4, jossa arvioitiin subjektiivisen syyllisyyden selvittä- mistä verotusmenettelyssä, joka on hallintomenettelyä ja jossa suuri määrä asioita käsi- tellään ja ratkaistaan kirjallisten selvitysten perusteella nopeassa ajassa. Lausunnossa objektiivista vastuuta edellä mainittu verotusmenettelyn massaluonne sekä vastuuseen säännösperusteisesti tehdyt kohtuullistamiset huomioon ottaen pidettiin perustuslain 21 §:n kannalta hyväksyttävänä. 42 PeVL 9/2018 vp, s. 4. 43 Esim. PeVL 9/2018 vp, s. 3, PeVL 49/2017 vp, s. 5, PeVL 2/2017 vp, s. 5, PeVL 15/2016 vp, s. 5 ja PeVL 32/2005 vp, s. 5. 19 Oikeusministeriön julkaisuja, Selvityksiä ja ohjeita 2024:16 hallintoasian käsittelyä, johon sovelletaan hallintolakia (434/2003).44 Toisaalta hal- lintolain soveltamista ei ole yksin pidetty riittävänä vaan syyttömyysolettaman kan- nalta merkityksellisen hallinnollisen seuraamusmaksun määräämistä koskevan menettelyn valtiosääntöoikeudellisessa arvioinnissa on kiinnitettävä erityistä huo- miota myös rikosprosessuaalista oikeusturvaa koskeviin perustuslaillisiin vaatimuk- siin.45 Tässä suhteessa syyttömyysolettaman kannalta ongelmallisena on pidetty käännettyyn todistustaakkaan perustuvan vastuun laaja-alaista asettamista seuraa- musmaksun kohteelle. Merkitystä on annettu myös sille, että siirtymä rikosoikeu- dellisesta järjestelmästä hallinnolliseen sanktiojärjestelmään jo sinänsä voi merkitä oikeusturvan tason heikentymistä. Syyttömyysolettaman kannalta on myös huo- mattava, että valtiosääntöisesti ja hyvän hallinnon kannalta hyväksyttävänä ei ole pidetty sellaista vastuuolettamaan perustuvaa sanktiosääntelyä, jossa viranomainen ei seuraamuksen määräämistä koskevassa päätöksenteossaan hyödynnä kaikkea hallussaan olevaa tietoa tekijän syyllisyydestä tai syyttömyydestä.46 Kriminalisointiperiaatteiden ja erityisesti ihmisarvon loukkaamattomuuden peri- aatteen kannalta edellä todettu merkitsee, että rikosoikeudellisen lainsäädännön suhteen on asetettava pidemmälle meneviä edellytyksiä rikosoikeudellisen lainsää- dännön syyksiluettavuutta koskeville vaatimuksille sekä rikosprosessioikeudellisen lainsäädännön sisältämille oikeusturvatakeille. Lähtökohta luonnollisesti on, että objektiivisen syyksiluettavuuden kielto seuraa edellä mainitusta rikoslain 3 luvun 5 §:n 1 momentista ja että rikosprosessia koskevan lainsäädännön sisältämät rikos- prosessuaaliset oikeusturvatakeet riittävät täyttämään perustuslain 21 §:stä ja EIS 6 artiklasta seuraavat vaatimukset. Rikosoikeudelliseen lainsäädäntöön suhteutettuna ihmisarvon loukkaamatto- muuden periaate kriminalisointiperiaatteena asettaa kuitenkin myös syyksiluetta- vuuteen liittyviä vaatimuksia rikosoikeudellisten säännösten laatimisessa. Koska tahallisuudessa on kysymys useimmiten tarkoituksellisesta käyttäytymisestä tai tie- toisesta suhtautumisesta, yksilöautonomiaan palautettavissa oleva ihmisarvon loukkaamattomuuden periaate vahvasti perustelee näkemystä, jonka mukaan tuot- tamuksellisen käyttäytymisen rangaistavuus on poikkeuksellista ja edellyttää tuek- seen erityisiä perusteluita.47 Lainsäädäntökäytännössä tällaiseksi on katsottu muun muassa tietyn säännöksen soveltamiskynnyksen nouseminen oikeuskäytännössä 44 PeVL 32/2005 vp, s. 3/II. 45 PeVL 9/2018 vp, s. 6. 46 PeVL 9/2018 vp, s. 7. 47 Ks. myös HE 44/2002 vp, s. 70/II. 20 Oikeusministeriön julkaisuja, Selvityksiä ja ohjeita 2024:16 ennakoitua korkeammalle.48 On tosin huomattava, että kysymys oli myös tiettyjen heikommassa asemassa olevien ihmisryhmien suojaamista koskevasta sääntelystä ja perusteiden katsottiin olevan perusoikeussäännöksiin tukeutuvia ja hyväksyttä- viä, minkä lisäksi ehdotusta arvioitiin suhteellisuusvaatimuksen kannalta.49 Yleisem- min eduskunnan lakivaliokunta on viimeaikaisessa käytännössään korostanut, että syyksiluettavuuden alan laajentamiselle kattamaan tahallisuuden ohella törkeän tuottamuksen on esitettävä hyväksyttävät perusteet.50 Syyksiluettavuuden alan laa- jentamisessa onkin kysymys ihmisarvon loukkaamattomuuden periaatteen sekä suhteellisuusvaatimuksen yhteisvaikutustilanteesta. Syyksiluettavuutta koskevan vaatimuksen lisäksi ihmisarvon loukkaamattomuuden periaatteen on kriminalisointiperiaatteena oikeuskirjallisuudessa katsottu sisältävän vaatimuksen perusoikeuden ydinalueen koskemattomuusvaatimuksesta sekä vaati- muksen ihmisarvoa loukkaamattomista seuraamuksista.51 Lainsäädäntökäytännössä nämä ihmisarvon loukkaamattomuutta koskevan kriminalisointiperiaatteen ulot- tuvuudet eivät ole ainakaan toistaiseksi ajankohtaistuneet. Kriminalisointeihin suh- teutettuna vaatimus perusoikeuden ydinalueen koskemattomuudesta tarkoittaa sitä, että tietyn perusoikeuden ydinalueelle kuuluvaa käyttäytymistä ei voida sää- tää rangaistavaksi. Koska eduskunnan perustuslakivaliokunta on perusoikeuksien yleisiä rajoitusedellytyksiä muotoillessaan katsonut, että tavallisella lailla ei voida säätää perusoikeuden ytimeen kohdistuvia rajoituksia52, rangaistavaksi säätämisen suhteen tämä merkitsee kieltoa säätää kunkin perusoikeuden ydinalueelle sijoittu- vaa käyttäytymistä rangaistavaksi.53 Perusoikeuden ydinalue rinnastuu näin abso- luuttisiin perusoikeuksiin asettaen ehdottomia rajoja rangaistavaksi säätämiselle.54 Ihmisarvoa loukkaamattomien seuraamusten vaatimus taas voidaan johtaa suoraan perustuslain 7 §:n 2 momentista, jonka mukaan ketään ei saa tuomita kuolemaan, kiduttaa eikä muutoinkaan kohdella ihmisarvoa loukkaavasti. Rikosoikeudellinen rangaistus ei näin saa sisältää kidutusta tai ihmisarvoa loukkaavaa kohtelua.55 48 HE 229/2014 vp, s. 5/I. 49 PeVL 56/2014 vp, s. 3/I. 50 LaVL 34/2022 vp, s. 4. 51 Ks. Melander 2008, s. 302–322. 52 PeVM 25/1994 vp, s. 5. 53 PeVL 23/1997 vp, s. 2/II. 54 Viljanen 2001, s. 317. 55 PeVL 23/1997 vp, s 2/I. 21 Oikeusministeriön julkaisuja, Selvityksiä ja ohjeita 2024:16 2.3 Oikeushyvien suojelun periaate Rikosoikeudellisessa kirjallisuudessa on vakiintuneesti katsottu, että rikosoikeu- dellisen järjestelmän käyttö edellyttää täsmällisesti määriteltyä oikeushyvää, jota rikosoikeudellisella säännöksellä suojataan. Jokaisen yksittäisen kriminalisoinnin on toisin sanoen suojattava jotakin oikeudellisesti määriteltyä etua, joka on siinä määrin painava, että se perustelee rikosoikeudellisen järjestelmän käyttöä. Oikeus- kirjallisuudessa on suhteellisen vakiintuneesti katsottu, että rikosoikeutta on lupa käyttää vain oikeushyvien suojeluun.56 Oikeuskirjallisuudessa on käyty keskustelua siitä, onko rikosoikeudellisen järjestel- män suojaamat oikeushyvät kytkettävä perus- ja ihmisoikeuksiin vai voiko rikosla- kiin sisältyä kriminalisointeja, jotka suojaavat muunlaisia oikeushyviä. Kysymys on toisin sanoen siitä, minkälaista normatiivista perusteltavuutta rikossäännökseltä edellytetään vai voiko rangaistavaksi säätäminen perustua yksinomaan moraaliseen argumentaatioon rikosoikeudellisen järjestelmän tarjoaman suojan tarpeellisuu- desta.57 Oikeushyvien määritteleminen siten, että rikosoikeudellisen järjestelmän suojaamat oikeushyvät voivat olla vain perustuslaissa turvattuja perusoikeuksia, vaikuttaa sopivan hyvin rikosoikeuden ”kovaan ytimeen” kuuluviin rikoksiin, kuten henkeen ja terveyteen kohdistuviin rikoksiin ja seksuaalirikoksiin.58 Rikoslaki sisältää kuitenkin myös kriminalisointeja, joiden yhteys perustuslaissa turvattuihin perus- oikeuksiin on etäisempi tai joiden suhteen tällaista yhteyttä ei ole juuri osoitetta- vissa.59 Vaikuttaa kuitenkin siltä, että oikeuskirjallisuudessa vakiintuneena pidetään liberalistista suhtautumista rikosoikeudellisen järjestelmän suojaamiin kohteisiin. Tällöin on edellytettävä, että rikosoikeudellisen järjestelmän suojelukohteiksi vali- koituu vain arvoja, jotka suoraan tai epäsuorasti hyödyttävät yksilön vapauspiiriä.60 Jos rangaistavaksi säädetyn teon suojelukohdetta arvioidaan eduskunnan perus- tuslakivaliokunnan kriminalisointeja koskevan käytännön valossa, vaikuttaa suh- teellisen vahvasti siltä, että rikosoikeudellisen järjestelmän suojaamiksi kohteiksi voi valikoitua muitakin kuin perusoikeuksiin välittömästi palautuvia oikeushyviä. Edus- kunnan perustuslakivaliokunnan lausuntokäytännön mukaan kriminalisoinnille 56 Lappi-Seppälä 1994, s. 33. Melander 2008, s. 331, Melander 2016, s. 25 ja Tapani – Tolva- nen – Hyttinen 2019, s. 91. 57 Keskustelusta kootusti Melander 2008, s. 346–351 ja Tapani – Tolvanen – Hyttinen 2019, s. 90–91. 58 Melander 2016, s. 25. 59 Melander 2016, s. 25 ja Tapani – Tolvanen – Hyttinen 2019, s. 90. 60 Korkka-Knuts – Helenius – Frände 2020, s. 17. Ks. myös Tapani – Tolvanen – Hyttinen 2019, s. 90–92. 22 Oikeusministeriön julkaisuja, Selvityksiä ja ohjeita 2024:16 on oltava esitettävissä painava yhteiskunnallinen tarve ja perusoikeusjärjestelmän kannalta hyväksyttävä peruste.61 Tämä rikosoikeudellisen lainsäädännön hyväksyt- tävyyttä koskeva perusoikeuksien yleisiin rajoitusedellytyksiin kuuluvasta hyväk- syttävyysvaatimuksesta62 johdettu vaatimus edellyttää toisin sanoen painavan yhteiskunnallisen tarpeen sekä perusoikeusjärjestelmän kannalta hyväksyttävän perusteen käsilläoloa. Ensinnäkin on huomattava, että hyväksyttävyysvaatimus koskee tietyn teon ran- gaistavaksi säätämistä, kriminalisointia. Myöhemmässä lausuntokäytännössään hyväksyttävyysvaatimus on laajennettu koskemaan rikosoikeudelliseen seuraamus- järjestelmään tehtäviä muutoksia. Perustuslakivaliokunnan mukaan rangaistuk- silla ja rikoslain kielloilla on sisäinen yhteys ja rangaistukset on asetettu tukemaan ja tehostamaan ja tukemaan rikosoikeudellisia kieltoja, minkä vuoksi hyväksyttävyys- vaatimus on perusteltua ulottaa koskemaan myös seuraamusjärjestelmään tehtä- viä muutoksia.63 Näin myös rikosoikeudelliseen seuraamusjärjestelmään tehtäville muutoksille tulee esittää painava yhteiskunnallinen tarve ja perusoikeusjärjestel- män kannalta hyväksyttävä peruste. Eduskunnan perustuslakivaliokunnan lausuntokäytännössä hyväksyttävyysvaa- timuksen on useimmiten rikosoikeudellisen lainsäädännön suhteen katsottu täyttyvän. Joitakin poikkeuksia lausuntokäytännöstä tosin löytyy. Valiokunta on esi- merkiksi katsonut, että valtiontalouden sopeuttamistoimet eivät ole hyväksyttäviä perusteita seuraamussääntelylle.64 Perustuslakivaliokunnan lausuntokäytännössä on katsottu myös, että rangaistussääntelyn epäsymmetriseen kohdentumiseen ja tekijän itsensä suojaamiseen rangaistuksen uhalla liittyvät perusteet eivät täytä pai- navan yhteiskunnallisen tarpeen vaatimusta.65 61 PeVL 23/1997 vp, s. 2/II. 62 PeVM 25/1994 vp, s. 5/I. 63 PeVL 9/2016 vp, s. 4. 64 PeVL 9/2016 vp, s. 4–6. Lausunto koski ehdotusta päiväsakon rahamäärän kaksinkertais- tamisesta. Ehdotusta oli perusteltu käytännössä yksinomaan valtiontalouden sopeutta- mistoimiin vedoten. Ks. HE 1/2016 vp, s. 12. 65 PeVL 48/2017 vp, s. 8. Lausunto koski ehdotusta toiselle kuuluvan henkilötodistuk- sen väärinkäytön kriminalisoimiseksi (HE 100/2017 vp). Ehdotettua kriminalisointia oli perusteltu sillä, että alkoholin myyntikieltoa koskevat myyjiin kohdistetut seuraamukset muodostuvat epäoikeudenmukaisiksi, jollei lainsäädännössä kielletä sitä, että elinkei- nonharjoittajaa voidaan erehdyttää myymään alkoholijuomaa alaikäiselle käyttämällä toisen henkilötodistusta. Ks. tältä osin HE 100/2017 vp, s. 128. 23 Oikeusministeriön julkaisuja, Selvityksiä ja ohjeita 2024:16 Perustuslakivaliokunnan lausuntokäytännössä hyväksyttävyysvaatimuksen edel- lytykset täyttävänä perusteena rangaistussääntelylle on ensinnäkin tietyissä tilan- teissa pidetty sääntelyn kytkeytymistä perustuslain perusoikeussäännöksiin. Käsitellessään RL 20:8:ssä tarkoitettua seksikaupan kohteena olevan henkilön hyväksikäyttöä koskevaa ehdotusta, valiokunta katsoi ehdotetun sääntelyn suo- jaavan prostituutiossa toimivien psyykkistä ja fyysistä koskemattomuutta sekä oikeutta määrätä itsestään ja ruumiistaan. Lisäksi valiokunta katsoi ihmisen väli- neellisen käyttämisen ihmiskaupalle ja paritukselle ominaisella tavalla kauppatava- rana olevan selvästi ihmisarvoa loukkaavaa.66 Käsitellessään RL 25:7:ssä tarkoitettua vainoamista koskevaa säännöstä valiokunta katsoi rangaistavaksi säätämiselle ole- van osoitettavissa yksityiselämän suojaan ja henkilökohtaiseen koskemattomuu- teen sekä perusoikeuksien turvaamisvelvollisuuteen liittyvät perusteet.67 Myös RL 20:6:ssä tarkoitettua seksuaalista ahdistelua koskevaa säännöstä arvioidessaan perustuslakivaliokunta katsoi säännöksen täyttävän hyväksyttävyysvaatimuksen asettamat edellytykset, koska säännöksellä suojataan seksuaalista itsemääräämisoi- keutta ja ruumiillista koskemattomuutta. Säännöksen tavoitteet palautuivat näin PL 7, 10 ja 22 §:n säännöksiin.68 Seksuaalirikoksia koskevan RL 20 luvun vuoden 2023 kokonaisuudistuksen yhteydessä eduskunnan perustuslakivaliokunta arvioi aikuisiin kohdistuvia sek- suaalirikoksia koskevan sääntelyn suojeluobjektina olevan seksuaalisen itsemää- räämisoikeuden suhdetta perustuslaissa turvattuihin perusoikeuksiin. Valiokunnan mukaan seksuaalinen itsemääräämisoikeus kiinnittyy useisiin perusoikeuksiin, ennen muuta perustuslain henkilökohtaista vapautta koskevaan 7 §:ään ja yksityis- elämän suojaa koskevaan 10 §:ään, minkä lisäksi suojeluobjektin hyväksyttävyyttä tuki yksityiselämän suojaa koskevasta perusoikeudesta johdettava valtion positiivi- nen toimintavelvoite suojata yksityiselämää toisten yksilöiden toteuttamilta louk- kauksilta.69 Lapsiin kohdistuvia seksuaalirikoksia koskevalla sääntelyllä valiokunta sen sijaan totesi olevan ennen muuta lapsen suojaamiseen liittyvät erittäin paina- vat tavoitteet, jotka liittyvät lapsen terveyden ja häiriöttömän kehityksen turvaami- seen. Lisäksi suojeluobjektin painavuutta vahvistivat lasten suojelua seksuaaliselta väkivallalta, riistolta ja hyväksikäytöltä koskevat Suomea sitovat kansainväliset velvoitteet.70 66 PeVL 17/2006 vp, s. 3/I. 67 PeVL 16/2013 vp, s. 4/I. 68 PeVL 6/2014 vp, s. 3/II. 69 PeVL 20/2022 vp, 7 kohta. 70 PeVL 20/2022 vp, 8 kohta. 24 Oikeusministeriön julkaisuja, Selvityksiä ja ohjeita 2024:16 Eräänlaisena erityistilanteena voidaan pitää terrorismia koskevan rikoslainsäädän- nön hyväksyttävyyden arviointia. Terrorismirikoksista säädetään RL 34 a luvussa ja sääntely on pitkälti seurausta terrorismia koskevista kansainvälisistä ja euroop- palaisista asiaa koskevista velvoitteista.71 Eduskunnan perustuslakivaliokunta on terrorismia koskevan rikoslainsäädännön suhteen vakiintuneesti katsonut, että ter- rorismissa on kysymys yhteiskunnan perustoimintoja, oikeusjärjestystä sekä ihmis- ten henkeä, terveyttä ja turvallisuutta hyvin vakavasti vaarantavasta rikollisuudesta, jonka estämiselle ja keskeyttämiselle on perusoikeusjärjestelmän näkökulmasta hyväksyttävät ja painavat perusteet. Terrorismin poikkeuksellisen vakavalle luon- teelle on myös annettava merkitystä arvioitaessa sitä vastaan käytettävien keinojen oikeasuhtaisuutta.72 Lisäksi perustuslakivaliokunta on korostanut, että terrorismiri- koksia koskeva sääntely on tärkeää perusoikeuksien suojelun kannalta.73 Toiseksi perustuslakivaliokunta on lausuntokäytännössään katsonut, että krimina- lisointia puoltava painava yhteiskunnallinen tarve voi perustua uhrien suojeluun tai muiden heikommassa asemassa olevien ryhmien suojaamiseen. Tällaisesta on ollut kysymys raiskausrikosta koskevan säännöksen soveltamisalan laajentamisessa sekä seksuaalisen ahdistelun rangaistavaksi säätämisessä, kun kysymys oli seksuaa- lisen itsemääräämisoikeuden ja ruumiillisen koskemattomuuden suojan vahvis- tamisessa.74 Heikommassa asemassa olevien henkilöiden suojaamiseen liittyvästä painavasta yhteiskunnallisesta tarpeesta sen sijaan oli kysymys seksikaupan koh- teena olevan henkilön hyväksikäyttöä koskevassa kriminalisoinnissa. Kysymys oli ihmiskaupan uhrien ja parituksen kohteiden suojaamisesta rikosoikeudellisella sääntelyllä.75 Kolmanneksi perustuslakivaliokunnan lausuntokäytännössä on katsottu, että eri oikeushyviin liittyvät turvallisuusnäkökohdat saattavat merkitä hyväksyttävyysvaa- timuksen asettamien edellytysten täyttymistä.76 Tällaisista on ollut kysymys muun muassa järjestyslain (612/2003) sisältämien rangaistussäännösten arvioinnissa, joi- den suhteen perustuslakivaliokunta korosti rangaistavaksi säädettävien tekojen luonnetta yleistä järjestystä ja turvallisuutta vaarantavina tai häiriötä aiheuttavina 71 Näistä kootusti ks. esim. HE 30/2018 vp, s. 5–7. 72 PeVL 10/2005 vp, s. 2/I, PeVL 23/2005 vp, s. 2/I, PeVL 9/2014 vp, s. 2/II, PeVL 26/2014 vp, s. 2/I, PeVL 37/2016 vp, s. 2, PeVL 56/2016 vp, s. 6, PeVL 20/2018 vp, s. 2, PeVL 1/2021 vp, 3 kohta ja PeVL 34/2021 vp, 3 kohta. 73 PeVL 34/2021 vp, 3 kohta. 74 PeVL 6/2014 vp, s. 2. 75 PeVL 17/2006 vp, s. 3/I. 76 PeVL 9/2016 vp, s. 4 ja PeVL 48/2017 vp, s. s. 8. 25 Oikeusministeriön julkaisuja, Selvityksiä ja ohjeita 2024:16 tekoina.77 Lisäksi perustuslakivaliokunnan käytännössä eri oikeushyviin liittyvät tur- vallisuusnäkökohdat ovat olleet merkityksellisiä terrorismiin liittyvän rikosoikeu- dellisen lainsäädännön hyväksyttävyyttä arvioitaessa. Edellä esitetyn mukaisesti perustuslakivaliokunta on terrorismia koskevan rikoslainsäädännön suhteen vakiin- tuneesti katsonut, että terrorismissa on kysymys yhteiskunnan perustoimintoja, oikeusjärjestystä sekä ihmisten henkeä, terveyttä ja turvallisuutta hyvin vakavasti vaarantavasta rikollisuudesta, jonka estämiselle ja keskeyttämiselle on perusoikeus- järjestelmän näkökulmasta hyväksyttävät ja painavat perusteet. Terrorismin poikke- uksellisen vakavalle luonteelle on valiokunnan mukaan myös annettava merkitystä arvioitaessa sitä vastaan käytettävien keinojen oikeasuhtaisuutta.78 Erityisesti eri oikeushyviin liittyviä turvallisuusnäkökohtia koskevaa eduskunnan perustuslaki- valiokunnan käytäntöä voidaan pitää pulmallisena, koska siinä on ollut kysymys moitittavuudeltaan varsin erilaisten tekojen arvioimisesta. Järjestyslain sisältämät rikkomusluonteiset teot eivät ole suojelukohteeltaan ongelmitta perusoikeuksiin palautuvia tai perusoikeusjärjestelmän kannalta hyväksyttäviä, kun taas terroris- missa on kysymys demokraattisen yhteiskunnan kannalta huomattavan vakavasta toiminnasta, joskin rikoslain 34 a luvussa säädetään myös moitittavuudeltaan hyvin erilaisista terrorismiin liittyvistä rikoksista. 2.4 Ultima ratio -periaate Ultima ratio -periaate edellyttää rikosoikeudellisen järjestelmän käytön viimesijai- suutta. Periaatteen mukaan rikosoikeudellista järjestelmää voidaan käyttää oikeus- hyvien suojeluun vain, jos käsillä ei ole toista moraalisesti hyväksyttävämpää sitä tehossaan kohtuullisissa määrin lähestyvää ja kohtuullisin kustannuksin toimeen- pantavissa olevaa järjestelmää.79 Kysymys on toisin sanoen siitä, että rikosoikeudel- lista järjestelmää tulee periaatteen mukaan käyttää vasta viimesijaisena keinona.80 Suomalaisessa kriminaalipolitiikassa periaatteen nykymuodon taustan voidaan katsoa liittyvän 1960-luvulla vakiintuneeseen linjaan rationaalisesta ja humaa- nista kriminaalipolitiikasta, jossa rikosoikeudellisen järjestelmän käyttö on kytketty 77 PeVL 20/2002 vp, s. 6–7. 78 PeVL 10/2005 vp, s. 2/I, PeVL 23/2005 vp, s. 2/I, PeVL 9/2014 vp, s. 2/II, PeVL 26/2014 vp, s. 2/I, PeVL 37/2016 vp, s. 2, PeVL 56/2016 vp, s. 6, PeVL 20/2018 vp, s. 2, PeVL 1/2021 vp, 3 kohta ja PeVL 34/2021 vp, 3 kohta. 79 Lappi-Seppälä 1994, s. 33. 80 Periaatteesta ks. myös esim. Nuutila 1996, s. 88–90, Nuutila 1997, s. 44–46, Nuotio 1998, s. 515–516, Tolvanen 1999, s. 192–2000, Melander 2008, s. 392, Melander 2016, s. 26–27, Tapani – Tolvanen – Hyttinen 2019, s. 103–106 ja Korkka-Knuts – Helenius – Frände 2020, s. 20–21. 26 Oikeusministeriön julkaisuja, Selvityksiä ja ohjeita 2024:16 laajemmin yhteiskunta- tai sosiaalipolitiikkaan ja jossa rikosoikeudellinen järjes- telmä nähdään yhtenä, mutta ei pääasiallisena keinona käyttäytymisen säänte- lemisessä.81 Periaatteen oikeudellinen tausta liittyy vahvasti myös saksalaiseen rikosoikeuteen.82 Eduskunnan perustuslakivaliokunnan rikosoikeudellista lainsäädäntöä koskevassa lausuntokäytännössä ultima ratio -periaatetta muistuttava vaatimus on kytketty perusoikeuksien rajoitusedellytyksiin kuuluvaan suhteellisuusvaatimukseen. Valio- kunta on katsonut suhteellisuusvaatimuksen edellyttävän, että kriminalisointi on välttämätön sen taustalla olevan oikeushyvän suojaamiseksi. Valiokunnan mukaan tältä osin on arvioitava, onko vastaava tavoite saavutettavissa muulla perusoikeu- teen vähemmän puuttuvalla tavalla kuin kriminalisoinnilla.83 Eduskunnan perustuslakivaliokunnan käytännöstä löytyy niukasti kannanottoja, joissa on arvioitu rikosoikeudellisen lainsäädännön välttämättömyyttä. Rikosoi- keudellisten lakiehdotusten suhteellisuusvaatimukseen liittyvässä valtiosääntö- oikeudellisessa arvioinnissa on ollut useimmiten kysymys ehdotetun sääntelyn yleisemmästä oikeasuhtaisuusarvioinnista. Tällainen arviointi on saattanut liittyä siihen lähtökohtaan, että ehdotettuun rikosoikeudelliseen sääntelyyn on samalla kytkeytynyt viranomaisten perusoikeuksiin puuttuvien toimivaltuuksien laajen- tuminen. Perustuslakivaliokunnan vakiintuneen kannan mukaan tällaisella toimi- valtuuksien laajentumisella on merkitystä suhteellisuusvaatimuksen kannalta.84 Käsitellessään esimerkiksi seksikaupan kohteena olevan henkilön hyväksikäyttöä koskevan säännöksen muutosehdotusta, jossa säännöksen syyksiluettavuutta kos- kevaa vaatimusta ehdotettiin kattavaksi tahallisten tekojen lisäksi myös tuottamuk- sesta tehdyt teot ja jossa säännöksen rangaistusmaksimi olisi korotettu kuudesta kuukaudesta vuoteen vankeutta, perustuslakivaliokunta arvioi ehdotettuja muu- toksia suhteellisuusvaatimuksen kannalta. Valiokunta oli aiemmin todennut, että ihmiskaupan uhrien ja parituksen kohteita suojaava seksikaupan kohteena ole- van henkilön hyväksikäyttöä koskeva säännös on oikeasuhtaisuuden vaatimuk- set paremmin täyttävä kuin seksuaalipalvelujen ostamisen yleinen kriminalisointi.85 Säännöksen muuttamista vuonna 2014 koskeneen esityksen yhteydessä valiokunta kiinnitti huomiota siihen, että säännös toteuttaisi oikeasuhtaisuuden vaatimusta paremmin, jos rangaistava käyttäytyminen sidottaisiin tahallisuuden lisäksi vain 81 KM 1976:72, s. 41. 82 Ks. tästä Melander 2008, s. 393. 83 PeVL 23/1997 vp, s. 2/II. 84 PeVL 23/1997 vp, s. 2/II. 85 PeVL 17/2006 vp, s. 3/II. 27 Oikeusministeriön julkaisuja, Selvityksiä ja ohjeita 2024:16 törkeään tuottamukseen ja jos säännöksen rangaistusmaksimia ei korotettaisi.86 Rangaistusasteikon korottamisella olisi ollut vaikutusta sakkomenettelyn käyttöön ja se olisi laajentanut käytössä olevien salaisten tiedonhankintakeinojen ja pakko- keinojen käyttöalaa.87 Ultima ratio -periaatteen ja suhteellisuusvaatimuksen sisältämän välttämättömyyttä koskevan vaatimuksen ongelmana usein on, että rikosoikeudelliselle järjestelmälle vaihtoehtoisten keinojen arviointi on hankalaa kattavien vaihtoehtoisten keinojen käyttöä koskevien vaikutusarviointien puuttuessa sekä rikosoikeudellisen lainval- mistelun osaamisen keskittyessä luonnollisesti rikosoikeuteen.88 Lisäksi ehdotettua rikosoikeudellista sääntelyä eduskunnassa arvioitaessa käsiteltävänä on rikosoi- keudellinen lakiehdotus, minkä vuoksi arvioinnin kohteena eivät nimenomaisesti ole vaihtoehtoiset keinot tiettyyn ei-toivottavaan käyttäytymiseen puuttumiseksi. Jos eduskunnassa päädyttäisiin siihen, että tietty muu keino olisi ultima ratio -peri- aatteen ja suhteellisuusvaatimuksen edellytykset paremmin täyttävä, valiokunnan omaksuma kanta merkitsisi oletettavasti lakiehdotuksen hylkäämistä. Vaihtoehtoi- sesti voitaisiin katsoa, että valtioneuvoston olisi annettava asiassa täydentävä halli- tuksen esitys perustuslain 71 §:ssä tarkoitetulla tavalla. 2.5 Hyöty–haitta-punninnan periaate Hyöty–haitta-punninnan periaatteen mukaan kriminalisoinnilla saavutettavien hyö- tyjen on oltava sen aiheuttamia haittoja suuremmat.89 Oikeuskirjallisuudessa hyöty– haitta-punninnan periaatetta on pidetty tärkeänä, koska se edellyttää näkökulman laajentamista rikosoikeudellisesta tarkastelusta kokonaisyhteiskunnalliseen tarkas- teluun, jossa kriminalisoinnin hyötyjä ja haittoja arvioidaan laajasti.90 Eduskunnan perustuslakivaliokunnan lausuntokäytännössä suhteellisuusvaatimuk- sen arvioinnissa on otettu huomioon tietyn ehdotetun rikossäännöksen aiheutta- mia hyötyjä ja haittoja. Oikeuskirjallisuudessa esitetyn mukaan perusoikeuksien rajoitusedellytyksiin sisältyvän suhteellisuusvaatimuksen on katsottu pitkälti 86 PeVL 56/2014 vp, s. 3–4. 87 PeVL 56/2014 vp, s. 3/II. 88 Ks. myös Melander 2008, s. 408–409. 89 Esim. Lappi-Seppälä 1987, s. 137, Lappi-Seppälä 1994, s. 33, Nuutila 1996, s. 85, Nuotio 1998, s. 516, Melander 2008, s. 475, Melander 2016, s. 27, Tapani – Tolvanen – Hyttinen 2019, s. 99 ja Korkka-Knuts – Helenius – Frände 2020, s. 21. 90 Nuutila 1996, s. 86. Ks. myös Melander 2008, s. 474 ja Melander 2016, s. 27. 28 Oikeusministeriön julkaisuja, Selvityksiä ja ohjeita 2024:16 rinnastuvan hyöty–haitta-punninnan periaatteeseen.91 Yleisesti muotoillun suhteel- lisuusvaatimuksen mukaan perusoikeuden rajoitus ei saa mennä pidemmälle kuin on perusteltua ottaen huomioon rajoituksen taustalla olevan yhteiskunnallisen int- ressin painavuus suhteessa suojattavaan oikeushyvään.92 On kuitenkin huomattava, että perusoikeuksien rajoitusedellytyksiä rikosoikeudelliseen lainsäädäntöön alun perin suhteuttaneessa lausunnossaan 23/1997 vp perustuslakivaliokunta ei sisällyt- tänyt suhteellisuusvaatimusta koskevaan muotoiluunsa hyöty–haitta-punninnan periaatteeseen viittaavaa muotoilua. Oikeuskirjallisuudessa onkin tämän vuoksi kat- sottu, että hyöty–haitta-punninnan periaate saa tukea suhteellisuusvaatimuksesta, mutta ei välttämättä palaudu siihen täysimääräisesti.93 Myöhemmässä perustus- lakivaliokunnan käytännössä suhteellisuusvaatimuksen kannalta toteutettu rikos- oikeudellisen lainsäädännön arviointi on kuitenkin pitänyt sisällään hyöty–haitta punninnan periaatteeseen kuuluvien seikkojen huomioon ottamista. Valiokunta on esimerkiksi kiinnittänyt suhteellisuusvaatimukseen liittyvässä arvioinnissa huo- miota ehdotetun sääntelyn vaikutuksiin tietyn henkilöryhmän asemaan.94 2.6 Perus- ja ihmisoikeuksien turvaamisvelvoite Perustuslain 22 §:n mukaan julkisen vallan on turvattava perusoikeuksien ja ihmis- oikeuksien toteutuminen. Säännöksellä on tarkoitettu korostaa pyrkimystä perus- ja ihmisoikeuksien aineelliseen turvaamiseen muodollisiin menettelyvaatimuksiin liittyvän perusoikeusturvan rinnalla.95 Turvaamisvelvoite koskee myös oikeuk- sien toteutumista yksityisten keskinäisissä suhteissa.96 Perustuslakivaliokunnan lausuntokäytännön mukaan PL 22 §:stä voidaan johtaa rikoslainsäätäjään koh- distuva velvoite säätää ja ylläpitää kriminalisointeja, jotka ovat välttämättömiä perusoikeuden turvaamiseksi ulkopuolisten loukkauksilta.97 Lisäksi valiokunta on nimenomaisesti todennut, että perusoikeuksien suojaamisvelvoite saattaa olla sel- lainen hyväksyttävä peruste, joka oikeuttaa kriminalisoinneista samalla seuraavat perusoikeusrajoitukset.98 91 Viljanen 2001, s. 337. 92 PeVM 25/1994 vp, s. 5. 93 Nuutila 1996, s. 86 ja Melander 2008, s. 475. 94 PeVL 56/2014 vp, s. 3/II, jossa kiinnitettiin huomiota ehdotetun rikosoikeudellisen sään- telyn seksityöntekijöiden aseman heikkenemiseen liittyviin vaikutuksiin. 95 HE 309/1993 vp, s. 75/I. 96 HE 309/1993 vp, s. 29/I ja 75. 97 PeVL 23/1997 vp, s. 3/I. 98 PeVL 23/1997 vp, s. 3/I. 29 Oikeusministeriön julkaisuja, Selvityksiä ja ohjeita 2024:16 Valiokunnan lausuntokäytännössä tietyn teon rangaistavaksi säätämistä onkin ver- raten usein perusteltu perus- ja ihmisoikeuksien turvaamisvelvoitteeseen palautu- vin argumentein. Siihen on viitattu muun muassa seksuaalista ahdistelua koskevan rangaistussäännöksen eduskuntakäsittelyn yhteydessä.99 Myös viestintärauhan rik- komisen ja vainoamisen kriminalisointia pidettiin hyväksyttävänä muun ohessa PL 22 §:ään liittyvin perustein.100 Vastaavasti seksuaalisen itsemääräämisoikeuden on katsottu kytkeytyvän PL 10 §:ssä turvattuun yksityiselämän suojaan tavalla, joka edellyttää valtiolta aktiivisia toimenpiteitä yksityiselämän suojaamiseksi toisen yksi- löiden toteuttamia loukkauksia vastaan.101 2.7 Muut perus- ja ihmisoikeuksista seuraavat rikosoikeudelliseen lainsäädäntöön kohdistuvat rajoitteet Ehdotettu kriminalisointi tai rikosoikeudellinen sääntely voi joskus olla suoraan merkityksellistä tietyn perustuslaissa turvatun perusoikeuden kannalta. Tällöin ehdotettua kriminalisointia säädettäessä on arvioitava ehdotetun kriminalisoinnin vaikutuksia suhteessa siihen perusoikeuteen, jota ehdotettavalla kriminalisoinnilla rajoitetaan. Jos kysymys on esimerkiksi sananvapauden käyttämiseen liittyvästä niin sano- tusta ilmaisuvapausrikoksesta, kriminalisoinnin vaikutuksia sananvapauteen on lainsäädäntökäytännön mukaan arvioitava ja tällä arviolla on vaikutusta ehdote- tun kriminalisoinnin hyväksyttävyyteen ja oikeasuhtaisuuteen. Esimerkiksi julkista kehottamista rikokseen koskevan säännöksen (rikoslain 17 luvun 1 §) arvioinnin yhteydessä eduskunnan perustuslakivaliokunta kiinnitti suhteellisuusvaatimuksen kannalta huomiota siihen, että säännöksen soveltaminen oli kytketty konkreetti- seen vaarantamisedellytykseen jonkin rikoksen tai sen rangaistavan yrityksen taikka yleisen järjestyksen tai turvallisuuden vaarantumisesta.102 Käsitellessään melko hil- jattain tehtyä ehdotusta terrorismirikoksiin liittyvän julkisen kehottamisen ran- gaistavaksi säätämisestä (rikoslain 34 a luvun 5 e §) valiokunta kiinnitti sen sijaan huomiota siihen, että säännös sisältää abstraktista vaaraa koskevan edellytyksen. 99 PeVL 6/2014 vp, s. 3/II. 100 PeVL 16/2013 vp, s. 2/I ja 4/I. 101 PeVL 20/2022 vp, 7 kohta. 102 PeVL 23/1997 vp, s. 3/II. 30 Oikeusministeriön julkaisuja, Selvityksiä ja ohjeita 2024:16 Valiokunnan mukaan oli rikosoikeudellisen laillisuusperiaatteen kannalta vaikeasel- koista, että rikoslaki sisältää julkista kehottamista tiettyyn tekoon koskevat säännök- set, jotka sisältävät erilaiset vaarantamista koskevat vaatimukset.103 Kysymys ei siis tältä osin ollut sananvapautta koskevasta arviosta vaan sääntelyn selkeydelle ase- tettavista vaatimuksista. Erityisenä lainvalmistelussa huomioon otettavana kysymyksenä tulee kiinnit- tää huomiota rikosoikeudellisen sääntelyn vaikutuksiin suhteessa lapsiin ja nuo- riin. Lapsen oikeuksien yleissopimuksen (SopS 60/1991) 3 artiklan mukaan kaikessa lainsäädäntöelinten lapsia koskevissa toimissa on otettava huomioon lapsen etu. Lapsen edun toteutumisen varmistamisen tulisi lapsiin vaikuttavissa rikosoikeudel- lisissa lainsäädäntöhankkeissa olla ensisijaisena huomion kohteena, koska lasten fyysinen ja psyykkinen kehitys on aikuisista poikkeavaa, minkä lisäksi lapsilla on eri- laisia kasvatuksellisia ja koulutuksellisia tarpeita kuin aikuisilla. Tämä muun ohessa merkitsee, että esimerkiksi rikosoikeudellisen järjestelmän rankaisullisille tavoitteille ei voi antaa lapsiin kohdistuvan lainsäädännön suhteen yhtä suurta merkitystä.104 Sopimuksen 40 ja 37 artikla sisältävät lisäksi nimenomaisia lapsiin kohdistuvaa rikosoikeutta koskevia velvoitteita. 40(1) artiklan mukaan sopimusvaltiot tunnusta- vat jokaiselle lapselle, jonka väitetään syyllistyneen rikoslain rikkomiseen, jota syy- tetään siitä tai jonka on todettu sitä rikkoneen, oikeuden tulla kohdelluksi tavalla, joka edistää lapsen ihmisarvoa ja arvokkuutta, joka vahvistaa lapsen kunnioitusta muiden ihmisoikeuksia ja perusvapauksia kohtaan sekä ottaa huomioon lapsen iän ja pyrkimyksen edistää hänen yhteiskunnallista sopeutumistaan ja rakentavan roo- lin omaksumista yhteiskunnassa. Artiklan 3 kohdan mukaan sopimusvaltiot pyrkivät edistämään sellaisten lakien säätämistä, menettelytapojen ja viranomaisten asetta- mista ja laitosten perustamista, jotka soveltuvat erityisesti lapsiin, joiden väitetään syyllistyneen, joita syytetään tai joiden on todettu rikkoneen rikoslakia. Sopimuksen 37 artikla sisältää lapsiin kohdistettavia seuraamuksia koskevan velvoitteen. Suomalaisessa lainsäädäntökäytännössä lapsen oikeuksien yleissopimuksen rikos- oikeudellinen merkitys ei ole aina ollut itsestään selvä. Yleisesti on todettava, että eduskunnan perustuslakivaliokunta on lausuntokäytännössään katsonut, että nuor- ten rikosoikeudelliselle erityiskohtelulle on esitettävissä hyväksyttävät valtiosään- töiset perusteet.105 Esimerkiksi nuorisorangaistukselle, joka asiallisesti merkitsee 103 PeVL 34/2021 vp, 11 kohta. 104 Lapsen oikeuksien komitean yleiskommentti no. 10 (2007) (CRC/C/GC/10, 25 April 2007), 10 kohta. 105 PeVL 59/2001 vp, s. 2/I, PeVL 21/2005 vp, s. 4/I ja PeVL 56/2018 vp, s. 2. 31 Oikeusministeriön julkaisuja, Selvityksiä ja ohjeita 2024:16 nuorten lievempää rikosoikeudellista kohtelua, oli esitettävissä perustuslain yhden- vertaisuutta koskevassa 6 §:ssä tarkoitettu hyväksyttävä peruste.106 Vastaavasti ehdonalaista vapauttamista koskevan sääntelyn rakentumista niin, että nuoret suo- rittavat ehdottomasta vankeusrangaistuksesta pienemmän määräosan vankilassa ja että heidän niin sanottu vankeinhoidollinen ensikertalaisuutensa määrittyy pidem- män ajan perusteella, on pidetty valtiosääntöoikeudellisesti hyväksyttävänä.107 Tässä arviossa on annettu merkitystä myös sille, että lapsen oikeuksia koskevan yleisso- pimuksen 37(b) artiklan mukaan lapsen vangitsemiseen on turvauduttava vasta viimesijaisena ja mahdollisimman lyhytaikaisena keinona.108 Lisäksi perustuslaki- valiokunnan käytännössä on kiinnitetty huomiota esimerkiksi vankeuden aikais- ten rajoitustoimenpiteiden vaikutukseen suhteessa alle 18-vuotiaisiin ja edellytetty, että lapsille säännösperustaisesti turvataan laajempi oikeus tavata vanhempiaan ja läheisiään vankeuden aikana myös poikkeusoloissa.109 Toisaalta lainvalmistelussa on otettava huomioon, että jos ehdotettu kriminalisointi kohdistuisi ennen muuta alaikäisiin, tälle seikalle on annettava merkitystä ehdote- tun kriminalisoinnin hyväksyttävyyttä ja oikeasuhtaisuutta arvioitaessa.110 Lähtö- kohtana voidaan näin pitää, että lähinnä alaikäisiin kohdistuvaa kriminalisointia ei tulisi säätää. Jos tällaiselle sääntelylle on perusteita, perusteiden tulisi olla erityisen painavia ja sääntelyn olisi muutenkin täytettävä ehdottoman välttämättömyyden ja oikeasuhtaisuuden vaatimukset.111 Rangaistavaksi säädettävän toiminnan kohdistu- minen lapsiin muodostaa toisaalta usein erityisen painavan perusteen rikosoikeu dellisen järjestelmän käyttämiseen. Tällä on edellä esitetyn mukaisesti vaikutusta rikosoikeudelliselta sääntelyltä edellytetyn painavan yhteiskunnallisen tarpeen arvi- oinnissa. Esimerkiksi lapsiin kohdistuvia seksuaalirikoksia koskevaa sääntelyä arvioi taessa sääntelyllä on katsottu olevan ennen muuta lapsen suojaamiseen liittyvät erittäin painavat tavoitteet, jotka liittyvät lapsen terveyden ja häiriöttömän kehityk- sen turvaamiseen. Lisäksi suojeluobjektin painavuutta vahvistivat lasten suojelua seksuaaliselta väkivallalta, riistolta ja hyväksikäytöltä koskevat Suomea sitovat kan- sainväliset velvoitteet.112 106 PeVL 59/2001 vp, s. 2/I. 107 PeVL 21/2005 vp, s. 4/I ja PeVL 56/2018 vp, s. 2. 108 PeVL 56/2018 vp, s. 2–3. 109 PeVL 13/2021 vp, 13–15 kohta. Asiassa oli kysymys muun ohessa vankien tapaamisoi- keuden väliaikaisesta keskeyttämisestä covid-19-pandemian vuoksi. 110 PeVL 48/2017 vp, s. 8, jossa oli ennen muuta kysymys toiselle kuuluvan henkilötodistuk- sen väärinkäyttöä koskevasta kriminalisointiehdotuksesta, joka valiokunnan mukaan olisi kohdistunut ennen muuta alaikäisiin. 111 Ks. näistä edellytyksistä toisenlaisessa sääntely-yhteydessä PeVL 13/2021 vp, 15 kohta. 112 PeVL 20/2022 vp, 8 kohta. 32 Oikeusministeriön julkaisuja, Selvityksiä ja ohjeita 2024:16 3 Kriminalisointiperiaatteet ja perusoikeuksien rajoitusedellytykset lainsäädäntökäytännössä Seuraavassa tarkastellaan vuosina 2010–2022 annettuihin rikosoikeudellisesti mer- kityksellisiin hallituksen esityksiin sisältyviä rangaistavaksi säätämisen perusteita koskevia perusteluita. 3.1 Laillisuusperiaate 3.1.1 Aluksi Viimeaikaisessa lainsäädäntökäytännössä rikosoikeudellisen laillisuusperiaatteen asettamien vaatimusten toteutumiseen on kiinnitetty korostunutta huomiota. Ensinnäkin on huomattava, että eduskunnan perustuslakivaliokunta on lausunto- käytännössään vakiintuneesti määritellyt perustuslain 8 §:ssä turvatun rikosoikeu- dellisen laillisuusperiaatteen ydinsisällön seuraavasti: rikoksen tunnusmerkistö on ilmaistava riittävällä täsmällisyydellä siten, että säännöksen sanamuodon perus- teella on ennakoitavissa, onko jokin toiminta tai laiminlyönti rangaistavaa.113 Perus- tuslakivaliokunnan muotoilu korostaa laillisuusperiaatteen tavoitteita, oikeusturvan ja ennakoitavuuden vaatimusta. 113 PeVL 10/2000 vp, s. 2/I, PeVL 22/2001 vp, s. 3/I, PeVL 29/2001 vp, s. 3/II, PeVL 41/2001 vp, s. 2/II, PeVL 26/2002 vp, s. 2/I, PeVL 40/2002 vp, s. 7/I, PeVL 48/2002 vp, s. 2/II, PeVL 26/2004 vp, s. 3/II, PeVL 7/2005 vp, s. 3/I, PeVL 17/2006 vp, s. 3/I, PeVL 18/2007 vp, s. 5/ II, PeVL 12/2010 vp, s. 3/I, PeVL 33/2010 vp, s. 2–3, PeVL 68/2010 vp, s. 4/I, PeVL 11/2011 vp, s. 1, PeVL 38/2012 vp, s. 3–4, PeVL 16/2013 vp, s. 2/I, PeVL 6/2014 vp, s. 2/I, PeVL 26/2014 vp, s. 2/II, PeVL 56/2014 vp, s. 2/II, PeVL 10/2016 vp, s. 9, PeVL 46/2016 vp, s. 6–7, PeVL 25/2017 vp, s. 3, PeVL 48/2017 vp, s. 9, PeVL 14/2018 vp, s. 21, PeVL 20/2018 vp, s. 2, PeVL 1/2021 vp, 5 kohta, PeVL 12/2021 vp, 57 kohta, PeVL 26/2021 vp, 23 kohta, PeVL 34/2021 vp, 5 kohta, PeVL 20/2022 vp, 11 kohta, PeVL 8/2023 vp, 15 kohta, PeVL 21/2024 vp, 15 kohta ja PeVL 24/2024 vp, 14 kohta.. 33 Oikeusministeriön julkaisuja, Selvityksiä ja ohjeita 2024:16 3.1.2 Blankorangaistussääntely Toiseksi eduskunnan perustuslakivaliokunnan käytännössä on kiinnitetty koros- tunutta huomiota niin sanotulle blankorangaistussääntelylle asetettuihin vaatimuksiin. Kuten edellä on todettu, valiokunta muotoili nämä edellytykset perus- oikeusuudistuksen yhteydessä. Valiokunnan mukaan ”blankorangaistussäännösten osalta tavoitteena tulee olla, että niiden edellyttämät valtuutusketjut ovat täsmälli- siä, rangaistavuuden edellytykset ilmaisevat aineelliset säännökset ovat kirjoitetut rikossäännöksiltä vaadi tulla tarkkuudella ja nämä säännökset käsittävästä normis- tosta käy ilmi myös niiden rikkomisen rangaistavuus sekä kriminalisoinnin sisäl- tävässä säännöksessä on jonkinlainen asiallinen luonnehdinta kriminalisoitavaksi tarkoitetusta teosta”.114 Myöhemmässä lausuntokäytännössään valiokunta on usein toistanut edellä mainitut blankosääntelylle asetetut edellytykset.115 Huomionar- voista myös on, että valiokunta on laajentanut blankorangaistussääntelyä koskevan käytäntönsä koskemaan hallinnollisia seuraamusmaksuja koskevaa sääntelyä.116 Eduskunnan perustuslakivaliokunnan käytännössä blankorangaistussääntelylle ase- tettujen edellytysten noudattamatta jättämistä on myös pidetty lakiehdotuksen säätämisjärjestykseen vaikuttavana kysymyksenä.117 Valiokunta on sittemmin toista- nut tämän näkemyksensä.118 Yleisesti on todettava, että blankorangaistusääntelyä ei ole pidetty perustuslain kieltämänä sääntelytekniikkana, mutta sen käyttämiseen on suhtauduttava torju- vasti.119 Jos sen käyttämistä on pidettävä välttämättömänä, sääntely on muotoil- tava siten, että valiokunnan käytännössä tällaiselle sääntelylle asetetut edellytykset täyttyvät. Kysymys on siis ensi vaiheessa blankorangaistussääntelyä koskevan lain- säädäntötekniikan käyttämistä koskevan välttämättömyyden arvioinnista. Ensisijai- sesti on siis käytettävä muunlaista lainsäädäntötekniikkaa. Ennen muuta kysymys on siitä, että rangaistussääntely tulisi laatia tavalla, jossa ei hyödynnetä viittaustek- niikkaa. Jos tällaisen sääntelytekniikan käyttäminen on välttämätöntä ja jos muuta sääntelytekniikkaa ei esimerkiksi rangaistavan käyttäytymisen aineellisen alan 114 PeVM 25/1994 vp, s. 8/I. 115 Viimeisimmistä lausunnoista ks. PeVL 63/2022 vp, PeVL 26/2021 vp, PeVL 24/2021 vp, PeVL 12/2021 vp, PeVL 21/2020 vp, PeVL 62/2018 vp, PeVL 60/2018 vp, PeVL 58/2018 vp, PeVL 53/2018 vp, PeVL 52/2018 vp, PeVL 51/2018 vp, PeVL 48/2017 vp, PeVL 46/2016 vp, PeVL 10/2016 vp. 116 Alun perin PeVL 10/2016 vp, s. 7–8. Ks. myös PeVL 21/2020 vp, s. 2. 117 PeVL 10/2016 vp, s. 8 ja 9. 118 PeVL 53/2018 vp, s. 3, joka koski tavaramerkkilakia koskenutta esitystä HE 201/2018 vp. 119 Esim. PeVL 12/2021 vp, 58 kohta. 34 Oikeusministeriön julkaisuja, Selvityksiä ja ohjeita 2024:16 ilmaisevan normiston laajuuden tai teknisyyden vuoksi voi käyttää, blankosäänte- lylle asetettuja edellytyksiä on noudatettava, jotta lakiehdotus olisi hyväksyttävissä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä. Jossain määrin tulkinnanvaraista on, mitä on pidettävä eduskunnan perustusla- kivaliokunnan edellyttämänä ”jonkinlaisena asiallisena luonnehdintana rangais- tavaksi säädetystä teosta”, jollainen tulee sisällyttää kriminalisoinnin sisältävään säännökseen. Eduskunnan perustuslakivaliokunta on kuitenkin tullilakia koskevassa lausunnossaan, jossa blankosääntelyn täsmentäminen oli lakiehdotuksen säätämis- järjestykseen vaikuttava asia, edellyttänyt, että rangaistussäännöksessä on pyrittävä kuvaamaan rangaistava teko.120 Lisäksi myös tilanteessa, jossa säännöksessä luetel- laan rangaistavaa käyttäytymistä ilmentäviä tekotapoja, sääntelyä on lisäksi – viit- taussäännösten sisällyttämisen ohella – tullut täsmentää tunnusmerkistötekijöitä tarkentamalla.121 Edellä viitatun käytännön perusteella voidaan todeta, että riittä- vänä ”jonkinlaisena asiallisena luonnehdintana” voidaan pitää sääntelyä, jossa kuva- taan rangaistavaksi säädettävä teko rangaistavia tekotapoja luonnehtimalla sekä asetetaan muita rangaistavuuden kannalta olennaisia tunnusmerkistötekijöitä, jos tällaiset ovat olennaisia rangaistavaksi säädettävän käyttäytymisen kannalta. Kysy- mys voi olla esimerkiksi oikeudettomuutta koskevasta edellytyksestä tai sen nimen- omaisesta mainitsemisesta, että rangaistavuus edellyttää toimimista vastoin tietyn tahon suostumusta tai asetetun kiellon vastaisesti.122 Oma erityisryhmänsä blankorangaistussääntelyssä on EU-blankorangaistussään- tely. Tällöin kysymys on tilanteesta, jossa rangaistava käyttäytyminen saa tosiasial- lisen sisältönsä EU-oikeudesta ja useimmiten käytännössä suoraan sovellettavasta unionin asetuksesta, jonka sisältöä ei lähtökohtaisesti saa kansallisessa lainsää- dännössä toistaa. Asetukset kuitenkin sisältävät usein seuraamusten säätämistä koskevan velvoitteen, joka on toteutettava kansallisessa lainsäädännössä joko rikos- oikeudellisella tai hallinnollisella sääntelyllä. Eduskunnan perustuslakivaliokunnan blankorangaistussääntelyä koskevat edellytykset vaativat rangaistavaa käyttäyty- mistä koskevien viittausketjujen aukottomuutta. Jos rangaistava käyttäytyminen saa sisältönsä EU-asetuksesta, kansallisessa rangaistussäännöksessä on viitattava nimenomaisesti tähän EU:ssa annettuun asetukseen. Eduskunnan lakivaliokunnan käytännön mukaisesti parhaiten rikosoikeudellisen laillisuusperiaatteen vaatimuksia tällaisessa tilanteessa toteuttaa sääntely, jossa kansallisessa rangaistussäännöksessä 120 PeVL 10/2016 vp, s. 9. 121 PeVL 14/2018 vp, s. 21–22 ja PeVL 53/2018 vp, s. 3. 122 Ks. esim. tavaramerkkilain uudistamiseen liittyvän rikosoikeudellisen sääntelyn suhteen TaVM 38/2018 vp, s. 9 ja 11. 35 Oikeusministeriön julkaisuja, Selvityksiä ja ohjeita 2024:16 viitataan EU-säädöksiin artiklakohtaisesti. Lakivaliokunnan mukaan tämä ei aina kuitenkaan ole mahdollista ja jos artiklakohtainen viittaaminen tekisi kansallisesta sääntelystä vaikeammin tulkittavaa, artiklakohtaisia viitauksia ei välttämättä ole edellytetty.123 Pääsääntönä voidaan kuitenkin pitää artiklakohtaista viittaamista ran- gaistavan käyttäytymisen aineellisen sisällön määrittäviin EU-säädöksiin. Molem- missa tapauksissa on edellytetty, että kansalliseen rikosoikeudelliseen sääntelyyn sisällytetään luonnehdinnat rangaistavaksi säädetyistä teoista eli kuvataan säännök- sessä tarkemmin rikoksen tekotapoja ja tunnusmerkistötekijöitä.124 Tällöin kysymys on edellä käsitellystä riittävän asiallisen luonnehdinnan sisällyttämisestä kansal- liseen rikosoikeudelliseen sääntelyyn. Selvältä kuitenkin vaikutaa, että, että tällai- sessa tilanteessa asiallisen luonnehdinnan täsmällisyys ja riittävyys korostuu, koska rangaistavan käyttäytymisen aineellisen sisällön määrittävä sääntely ei sisällä takai- sinkytkennän rikoslakiin toteuttavaa viittausta, jolloin kansallisesti määritellyt blan- korangaistussääntelyä koskevat edellytykset eivät – EU-oikeuteen liittyvistä sinänsä luonnollisista syistä – voi täysimääräisesti täyttyä. Tätä laillisuusperiaatteen asetta- mia vaatimuksia koskevaa vajetta on kuitenkin syytä kompensoida riittävällä ran- gaistavaksi säädettyä tekoa koskevalla aineellisella luonnehdinnalla kansallisessa rikosoikeudellisessa sääntelyssä. Blankosääntelyä koskeville edellytyksille on annettu huomattavaa merkitystä myös eduskunnan lakivaliokunnan käytännössä. Viimeaikaisena esimerkkinä voi- daan mainita voimassa olevan luonnonsuojelulain (9/2023) eduskuntakäsittely, jossa yhteydessä eduskunnan lakivaliokunta kiinnitti huomiota lain 131 §:ssä tar- koitetun luonnonsuojelurikkomusta koskevan säännöksen täsmällisyyteen ja kes- keisesti myös niiden säännösten täsmällisyyteen, joista luonnonsuojelurikkomusta koskevan säännöksen ala saa asiallisen sisältönsä. Lakivaliokunta esitti lausunnos- saan, että luonnonsuojelurikkomusta koskevaan säännökseen tehtäisiin useita täsmennyksiä, jotta sääntely toteuttaisi paremmin rikosoikeudellisen laillisuuspe- riaatteen asettamia vaatimuksia ja vastaisi eduskunnan perustuslakivaliokunnan blankorangaistussääntelyä koskevia edellytyksiä. Kysymys oli pitkälti siitä, että viit- tausketjuja täsmennettiin ja rangaistavaksi säädettyjä tekoja kuvattiin tarkemmin kriminalisointisäännöksessä.125 Eduskunnan perustuslakivaliokunnan muotoilemat blankorangaistussääntelyä koskevat edellytykset sisältävät myös niin sanottua takaisinkytkentää koskevan vaatimuksen, jonka mukaan rangaistavuuden aineelliset edellytykset ilmaisevat 123 LaVL 34/2018 vp, s. 8–9 ja LaVL 7/2020 vp, s. 6. 124 PeVL 53/2018 vp, LaVL 34/2018 vp, s. 8–9 ja LaVL 7/2020 vp, s. 6–7. 125 LaVL 25/2022 vp, s. 2–5. 36 Oikeusministeriön julkaisuja, Selvityksiä ja ohjeita 2024:16 säännökset käsittävästä normistosta tulee käydä ilmi niiden rikkomisen rangais- tavuus.126 Usein kysymys on asetuksentasoisesta sääntelystä, jonka tulisi sisältää viittaus rikoslain tiettyyn rangaistussäännökseen. Aina tällaista takaisinkytkentä- säännöstä ei esimerkiksi rangaistavuuden aineelliset edellytykset ilmaisevaan ase- tukseen sisälly. Esimerkisi lääkevalmisteiden henkilökohtaisesta tuonnista Suomeen annettuun asetukseen (1088/2002) ei sisälly viittausta rikoslain 44 luvun 5 §:ssä tar- koitettuun lääkerikosta koskevaan säännökseen, vaikka lääkerikosta koskeva sään- nös lääkevalmisteiden henkilökohtaisen maahantuonnin yhteydessä saa asiallisen sisältönsä osin sanotusta asetuksesta. Lainsäädäntökäytännöstä ei löydy erityisen paljon esimerkkejä takaisinkytkentävaatimuksen asettamista edellytyksistä, koska kysymys on usein nimenomaan asetuksentasoiseen sääntelyyn sisällytettävästä takaisinkytkentäsäännöksestä. Tältä osin lainvalmistelussa olisi kuitenkin aina muis- tettava, että rikosoikeudellinen laillisuusperiaate edellyttää blankorangaistussään- telyn käsillä ollessa takaisinkytkentäsäännöksen sisällyttämistä siihen aineelliseen normistoon, joka sisältää rangaistavaa käyttäytymistä koskevat aineelliset edelly- tykset. Myös eduskunnan perustuslakivaliokunta on lausuntokäytännössään edel- lyttänyt, että eduskunnan käsiteltävänä olevaa lakiehdotusta, josta tietty rikoslaissa tarkoitettu avoin rangaistussäännös saa sisältönsä, täydennetään viittauksella rikos- lain sanottuun rangaistussäännökseen.127 Lisäksi on huomattava, että tällaisen takaisinkytkentäsäännöksen selkeydelle on lainsäädäntökäytännössä asetettu tiettyjä edellytyksiä. Eduskunnan lakivaliokunta on henkilötietojen käsittelyä rikosseuraamuslaitoksessa koskevan lain (1301/2021) säätämisen yhteydessä katsonut, että takaisinkytkentäsäännöksen sisällyttäminen yleisesti sanotun lain suhdetta muuhun lainsäädäntöön koskevaan säännökseen ei ollut riittävän selkeää vaan sääntelyä oli syytä täsmentää niin, että takaisinkytkentä- säännös on itsenäinen viittauksen rikoslakiin sisältävä rangaistussäännöksensä.128 126 PeVM 25/1994 vp, s. 8/I. 127 PeVL 51/2018 vp, s. 16, PeVL 52/2018 vp, s. 11–12, PeVL 58/2018 vp, s. 13, PeVL 60/2018 vp, s. 13 ja PeVL 62/2018 vp, s. 9. 128 LaVM 13/2021 vp, s. 13 ja 25. 37 Oikeusministeriön julkaisuja, Selvityksiä ja ohjeita 2024:16 3.1.3 Avoimet tekotapatunnusmerkit Eduskunnan perustuslakivaliokunta on lausuntokäytännössään vakiintuneesti kat- sonut, että rikossäännöksiin sisältyvät avoimet tekotapatunnusmerkit ovat ongel- mallisia rikosoikeudellisen laillisuusperiaatteen kannalta.129 Valiokunta ei kuitenkaan ole pitänyt tällaisen avoimen tekotapatunnusmerkin täsmentämistä lakiehdotuksen säätämisjärjestykseen vaikuttavana kysymyksenä. Selvää kuitenkin on, että rikosoi- keudellisen laillisuusperiaatteen asettamien vaatimusten kannalta parempi vaihto- ehto on säännellä rangaistavat tekotavat tyhjentävästi rikossäännöksessä. Perustuslakivaliokunta on käytännössään katsonut, että avoin tekotapatunnus- merkki voi olla vain poikkeuksellisesti hyväksyttävissä. Tällöin se on edellyttänyt, että rangaistavaksi säädetyn teon erityisluonteeseen kuuluu ajateltavissa olevien tekojen moninaisuus. Lisäksi rangaistussäännöksen tulee sisältää rangaistavan käyt- täytymisen alaa muuten riittävästi rajaavia edellytyksiä.130 Vainoamista koskevan säännösehdotuksen käsittelyn yhteydessä tällainen rangaistavaksi säädetyn teon erityisluonne liittyi siihen, että tekninen kehitys oletettavasti tuo mukanaan uusia säännöksessä nimenomaisesti mainittuihin tekotapoihin moitittavuudeltaan rin- nastuvia tekotapoja.131 Seksuaalirikoslainsäädännön uudistamisen yhteydessä valio- kunta arvioi raiskausta koskevaan rikoslain 20 luvun 1 §:n 1 momentin 3 kohtaan sisältyvän tekotavan sisältämää avointa tunnusmerkistötekijää. Valiokunnan näke- myksen mukaan oli riittävää, että ehdotetun avoimen tunnusmerkistötekijän sovel- tamisalaa rajasi se, että kyse tulee olla syystä, jonka perusteella teon kohde on kykenemätön ilmaisemaan tai muodostamaan tahtoaan, ja että syyn on oltava koh- dassa nimenomaisesti mainittuihin muihin tekijöihin rinnastettava. Näiden rajaa- vien seikkojen vuoksi ehdotettu avoin sääntely ei valiokunnan mukaan vaikuttanut lakiehdotuksen käsittelyjärjestykseen.132 Valiokunnan omaksuma kanta voinee näin tarkoittaa, että jos rikossäännöksen soveltamisalan kannalta merkityksellistä avointa sääntelyä ei täsmennetä muilla soveltamisalaa rajaavilla tekijöillä, avoimet tunnusmerkistötekijät tai tekotapatunnusmerkit voivat olla rikosoikeudellisen lail- lisuusperiaatteen kannalta siinä määrin ongelmallisia, että ne vaikuttavat lakiehdo- tuksen käsittelyjärjestykseen. 129 Esim. PeVL 48/2002 vp, s. 3/II, PeVL 16/2013 vp, s. 4/I, PeVL 6/2014 vp, s. 4/I, PeVL 12/2021 vp, 58 kohta, PeVL 26/2021 vp, 24 kohta ja PeVL 20/2022 vp, 12 kohta. 130 PeVL 16/2013 vp, s. 4 ja PeVL 20/2022 vp, 12 kohta. 131 PeVL 16/2013 vp, s. 4. 132 PeVL 20/2022 vp, 15 kohta. 38 Oikeusministeriön julkaisuja, Selvityksiä ja ohjeita 2024:16 Toisaalta samassa yhteydessä valiokunta arvioi rikoslain 20 luvun 6 §:ään ehdotet- tua seksuaalista ahdistelua koskevaa ehdotusta. Valiokunta oli säännöstä alun perin vuonna 2014 ehdotettaessa pitänyt säännösehdotukseen sisältynyttä avointa teko- tapatunnusmerkkiä ongelmallisena rikosoikeudellisen laillisuusperiaatteen kan- nalta, koska rangaistavan käyttäytymisen ala olisi määrittynyt tapauskohtaisesti.133 Perustuslakivaliokunnan vuonna 2022 käsittelemä säännösehdotus, joka sisälsi avoimen tekotapatunnusmerkin, johti valiokunnan mukaan aiempaa säännösehdo- tusta vastaavasti rangaistavan käyttäytymisen alan määrittymiseen huomattavan tapauskohtaisesti, mikä oli valiokunnan mukaan laillisuusperiaatteen kannalta ”jos- sakin määrin ongelmallista”.134 Eduskunnan perustuslakivaliokunnan käytännössä on näin ensisijaisesti katsottu, että avoimet tekotapatunnusmerkit ovat rikosoikeudellisen laillisuusperiaatteen kannalta ongelmallisia. Näin niitä tulisi lähtökohtaisesti välttää ja rangaistava käyt- täytyminen olisi määriteltävä rikossäännöksessä tyhjentävästi. Poikkeuksellisesti avoimia tekotapatunnusmerkkejä voidaan kuitenkin perustella rangaistavaksi sää- detyn tai säädettävän teon erityisluonteella. Kysymys voi olla esimerkiksi siitä, että rikossäännöksen soveltamiskonteksti keskeisesti liittyy tekniseen kehitykseen. Toi- seksi kysymys voi olla esimerkiksi tarpeesta varmistaa tulevaisuudessa annetta- van aineellisen sääntelyn rangaistavuus. Tällaisesta tilanteesta on