Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja • Energia • 2023:22 Energiayhteisöt ja erilliset linjat Energiayhteisötyöryhmän loppuraportti Energiayhteisöt ja erilliset linjat Energiayhteisötyöryhmän loppuraportt Energiayhteisötyöryhmä Työ- ja elinkeinoministeriö Helsinki 2023 Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja 2023:22 Työ- ja elinkeinoministeriö This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited. ISBN pdf: 978-952-327-653-6 ISSN pdf: 1797-3562 Taitto: Valtioneuvoston hallintoyksikkö, Julkaisutuotanto Helsinki 2023 Julkaisujen jakelu Distribution av publikationer Valtioneuvoston julkaisuarkisto Valto Publikations- arkivet Valto julkaisut.valtioneuvosto.fi Julkaisumyynti Beställningar av publikationer Valtioneuvoston verkkokirjakauppa Statsrådets nätbokhandel vnjulkaisumyynti.fi https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/ https://vnjulkaisumyynti.fi/?lang=fi Kuvailulehti 27.4.2023 Energiayhteisöt ja erilliset linjat Energiayhteisötyöryhmän loppuraportti Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja 2023:22 Teema Energia Julkaisija Työ- ja elinkeinoministeriö Yhteisötekijä Energiayhteisötyöryhmä Kieli suomi Sivumäärä 63 Tiivistelmä Työryhmän tehtävänä oli selvittää ja arvioida hajautettujen energiayhteisöjen hyötyjä sekä esittää konkreettisia toimia, joilla hajautetut energiayhteisöt voivat edistää aktiivista osallistumista sähkömarkkinoille. Energiayhteisö voi mahdollistaa investoinnit omaan uusiutuvaan sähköntuotantoon ja esimerkiksi parempaan energiatehokkuuteen. Mikäli sähkön jakaminen tehdään mahdolliseksi hajautetuille energiayhteisöille, kasvavat myös yhteisön jäsenten saamat taloudelliset hyödyt verrattuna malliin, jossa kaikki sähkö ostetaan ulkopuoliselta sähköntoimittajalta. Esimerkiksi aurinkosähköjärjestelmän asentaminen on pääsääntöisesti kannattavaa. Tuotannon mitoitus on kuitenkin tärkeää tehdä oikein hyötyjen maksimoimiseksi. Työryhmä suosittelee hajautettujen energiayhteisöjen ja aktiivisten asiakkaiden energian jakamisen helpottamista koko Suomen alueella. Hajautetut energiayhteisöt voivat aiempaa paremmin palvella kuluttajien mahdollisuuksia osallistua aktiivisesti sähkömarkkinoille, kun sähkön netotus tasejakson sisällä mahdollistetaan myös hajautetuissa energiayhteisöissä. Samalla on selvitettävä verolainsäädännön soveltuminen hajautettuihin energiayhteisöihin. Työryhmä katsoo, että energiayhteisöjä koskevaa informaatiota, kuten tietoa eri yhteisötyypeistä, energiayhteisön perustamisesta ja operointia koskevista käytännöistä, on parannettava. Työryhmä selvitti myös erillisten linjojen soveltumista kansalaisten energiayhteisöjen käyttöön. Erillisen linjan konseptia ei kuitenkaan voida suoraan käyttää nykyistä sääntelykehystä laajemmin ennen kuin konseptin käytön laajentamisen vaikutukset on riittävästi selvitetty. Energian jakamisen ratkaisujen monipuolistuessa, myös erillisellä linjalla saadaan enemmän hyötyä hajautetulle energiayhteisöille ja aktiivisille asiakkaille. Asiasanat energiayhteisöt, sähkön jakaminen, energia, sähkö, uusiutuvat energialähteet, sähkömarkkinat ISBN PDF 978-952-327-653-6 ISSN PDF 1797-3562 Julkaisun osoite https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-327-653-6 https:// Presentationsblad 27.4.2023 Energigemenskaper och separata linjer Slutrapport från arbetsgruppen för energigemenskap Arbets- och näringsministeriets publikationer 2023:22 Tema Energi Utgivare Arbets- och näringsministeriet Utarbetad av Arbetsgruppen för energigemenskap Språk finska Sidantal 63 Referat Arbetsgruppen hade till uppgift att utreda och bedöma fördelarna med decentraliserade energisammanslutningar samt att föreslå konkreta åtgärder genom vilka decentraliserade energisammanslutningar kan främja ett aktivt deltagande på elmarknaden. En energisammanslutning kan möjliggöra investeringar i egen förnybar elproduktion och till exempel bättre energieffektivitet. Om distributionen av el möjliggörs för decentraliserade energisammanslutningar, ökar också de ekonomiska fördelar som sammanslutningens medlemmar får jämfört med en modell där all el köps av en utomstående elleverantör. Exempelvis är det i regel lönsamt att installera ett solenergisystem. Det är dock viktigt att dimensioneringen av produktionen görs rätt för att maximera nyttan. Arbetsgruppen rekommenderar att distributionen av energi till decentraliserade energisammanslutningar och aktiva kunder underlättas i hela Finland. Decentraliserade energisammanslutningar kan bättre än tidigare betjäna konsumenternas möjligheter att aktivt delta på elmarknaden, när nettningen av el inom balansräkningsperioden möjliggörs också i decentraliserade energisammanslutningar. Samtidigt måste man utreda skattelagstiftningens tillämplighet på decentraliserade energisammanslutningar. Arbetsgruppen anser att informationen om energisammanslutningar, såsom information om olika typer av energisammanslutningar, bildande av energisammanslutningar och operativa förfaranden, bör förbättras. Arbetsgruppen utredde också hur de separata linjerna lämpar sig för medborgarnas energisammanslutningar. Konceptet med en separat linje kan dock inte direkt användas i större utsträckning än det nuvarande regelverket förrän konsekvenserna av en utvidgning av konceptet har utretts tillräckligt. När lösningarna för energidistribution blir mångsidigare, ger också en separat linje större nytta för decentraliserade energisammanslutningar och aktiva kunder. Nyckelord energigemenskaper; distribution av el, energi, el, förnybara energikällor, elmarknad ISBN PDF 978-952-327-653-6 ISSN PDF 1797-3562 URN-adress https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-327-653-6 https:// Description sheet 27 April 2023 Energy communities and separate lines Final report of the energy community working group Publications of the Ministry of Economic Affairs and Employment 2023:22 Subject Energy Publisher Ministry of Economic Affairs and Employment of Finland Group author Energy community working groupnergy community working group Language Finnish Pages 63 Abstract The task of the working group was to examine and assess the benefits of distributed energy communities and to propose concrete measures by which distributed energy communities can promote active participation in the electricity market. The energy community can enable investments in its own renewable electricity production and, for example, in improved energy efficiency. If the distribution of electricity is made possible for distributed energy communities, the financial benefits for the members of the community will also increase compared to the model where all electricity is purchased from an external electricity supplier. For example, installing a photovoltaic system is, as a rule, profitable. However, it is important to scale production correctly in order to maximise the benefits. The working group recommends that the distribution of energy by decentralised energy communities and active customers will be facilitated throughout Finland. Decentralised energy communities can serve consumers' opportunities to participate actively in the electricity market better, as the netting of electricity within the balance period is enabled also in decentralised energy communities. At the same time, the applicability of tax legislation to decentralised energy communities must be examined. The working group considers that information on energy communities, such as information on different types of communities, the establishment of an energy community and operating practices, should be improved. The working group also examined the suitability of separate policies for the use of citizens' energy communities. However, the concept of a separate policy cannot be used directly more extensively than the current regulatory framework until the impacts of expanding the use of the concept have been sufficiently investigated. As solutions for energy distribution become more versatile, a separate policy will also bring more benefits to decentralised energy communities and active customers. Keywords energy communities; distribution of electricity, energy, electricity, renewable energy, electricity market ISBN PDF 978-952-327-653-6 ISSN PDF 1797-3562 URN address https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-327-653-6 https:// Sisältö 1 Johdanto. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 8 1.1 Työn tavoite.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 8 1.2 Energiayhteisötyypit. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 9 1.3 Työn lähtökohdat .. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 11 2 Energiayhteisömallit. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 14 2.1 Unionin lainsäädännön määritelmät.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 14 2.1.1 Kansalaisten energiayhteisö.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 14 2.1.2 Aktiiviset asiakkaat.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 15 2.1.3 Uusiutuvan energian yhteisö.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 15 2.2 Sähkömarkkinasääntely.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 16 2.2.1 Kiinteistön sisäinen energiayhteisö. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 17 2.2.2 Kiinteistörajat ylittävä energiayhteisö.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 17 2.3 Hajautettu eli virtuaalinen energiayhteisö.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 18 3 Verkkosääntely ja erillinen linja.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 20 3.1 Yleisesti verkkosääntelystä .. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 20 3.2 Erillinen linja.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 21 3.3 Erillisen linjan hyödyntäminen .. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 22 3.4 Suljettu jakeluverkko.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 24 4 Verotus.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 26 4.1 Sähkövero.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 26 4.2 Arvonlisävero.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 26 4.3 Verotuksen soveltuminen energiayhteisöihin.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 27 5 Verkkotariffit.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 29 5.1 Yleistä verkkotariffeista. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 29 5.2 Tariffirakenteet.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 30 5.3 Erillistariffit. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 31 5.4 Tuotannon siirtomaksu.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 34 6 Muita yhteisöjen kannalta keskeisiä kysymyksiä.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 36 6.1 Sähköturvallisuus .. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 36 6.2 Mittaus, mittarointi ja älykkäät mittausjärjestelmät.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 38 6.3 Rakennusten energiatehokkuuteen liittyvät vaatimukset.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 41 6.4 Regulatory sandbox -kokeilut.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 43 6.5 Sektori-integraatio . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 45 7 Vaikutusarviointi.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 48 7.1 Yleiset vaikutukset. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 48 7.2 Taloudellinen tarkastelu. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 53 7.2.1 Esimerkkitapauksen esittely.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 53 7.2.2 Taloudellisen tarkastelun tulokset.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 54 8 Johtopäätökset ja suositukset.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 58 8.1 Johtopäätökset.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 58 8.2 Suositukset . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 60 8 Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja 2023:22 1 Johdanto 1.1 Työn tavoite Sähkön sisämarkkinoita koskevista säännöistä annetussa Euroopan parlamentin ja neu- voston direktiivissä (EU) 944/2019 asetetaan puitteet kansalaisten energiayhteisöiden toteuttamiselle jäsenmaissa. Uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käytön edistä- misestä annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2018/2001, käsittelee uusiutuvan energian yhteisöjä. Jäsenvaltioiden on säädettävä kansalaisten energiayhteisöt mahdollistavasta sääntely- kehyksestä, jolla varmistetaan muun muassa osallistumisen avoimuus ja vapaaehtoisuus sekä se, että yhteisöihin sovelletaan syrjimättömiä, oikeudenmukaisia, oikeasuhteisia ja avoimia menettelyjä ja maksuja. Jäsenvaltiot voivat säätää kansalaisten energiayhteisöt mahdollistavassa sääntelykehyk- sessä, että osallistuminen kansalaisten energiayhteisöihin on avointa yli rajojen; kansa- laisten energiayhteisöillä on oikeus omistaa, perustaa, ostaa tai vuokrata jakeluverkkoja ja hallinnoida niitä itsenäisesti; tai että kansalaisten energiayhteisöihin sovelletaan suljetuille jakeluverkoille säädettyjä vapautuksia. Mikäli jäsenvaltio sallii jakeluverkkojen omistami- sen kansalaisten energiayhteisöille, tulee yhteisöjä koskea kaikki jakeluverkkojakin kos- keva lainsäädäntö. Vuonna 2018 älyverkkotyöryhmän antaman mietinnön ja sähkömarkkinadirektiivin pohjalta työ- ja elinkeinoministeriö valmisteli tarvittavat asetusmuutokset kiinteistön sisäisen energiayhteisön toteuttamiseksi. Muutokset saatettiin voimaan 1 päivänä marras- kuuta 2021 valtioneuvoston asetuksella sähköntoimitusten selvityksestä ja mittauksesta (767/2021). Hallituksen esityksen HE 265/2020 vp yhteydessä ministeriö valmisteli tarvit- tavat muutokset Älyverkkotyöryhmän ehdottaman kiinteistön rajat ylittävän energiayhtei- sön mahdollistavalle sääntelylle. Muutokset tulivat voimaan 1 elokuuta 2021. Sääntelyllä kevennettiin paikallisiin energiayhteisöihin kohdistuvaa verkkosääntelyä säännöksellä, joka antaa mahdollisuuden pienimuotoisen sähköntuotannon liittämiseen erillisellä lin- jalla kiinteistörajan yli sähkönkäyttöpaikkaan tai kiinteistön tai sitä vastaavan kiinteistö- ryhmän sähköverkkoon suoraa sähköntoimitusta varten. Jakeluverkonhaltijan antamasta suostumuksesta erillisen linjan rakentamiseen luovuttiin. 9 Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja 2023:22 Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja 2023:22 Työ- ja elinkeinoministeriö asetti syksyllä 2022 työryhmän selvittämään mahdolliset sään- telyn jatkokehitystarpeet energiayhteisömääritelmän laajentamiseksi ja erillisten linjo- jen hyödyntämisen osalta. Työn tueksi työ- ja elinkeinoministeriö tilasi taustaselvityksen hajautetuista energiayhteisömalleista ja erillisten linjojen hyödyntämisestä nykyistä sään- telykehystä täydentäen. Työryhmän tehtävänä oli: 1. selvittää ja arvioida hajautettujen energiayhteisöjen hyötyjä nykyisessä sääntelykehikossa sekä arvioida mallien vaikutuksia 2. esittää konkreettisia toimia, joilla hajautetut energiayhteisöt voivat aiempaa paremmin palvella kuluttajien mahdollisuuksia osallistua aktiivisesti sähkömarkkinoille 3. selvittää ja arvioida erillisten linjojen käyttökelpoisuutta kansalaisten energiayhteisöille nykyistä sääntelykehystä täydentäen Työryhmän tavoitteena oli tehdä arvionsa perusteella edellä mainittuihin teemoihin liitty- vät tarvittavat ehdotukset toimintatapojen ja säännösten muuttamiseksi. Työryhmän työn tueksi tilattiin taustaselvitys hajautetuista energiayhteisömalleista ja erillisten linjojen hyö- dyntämisestä nykyistä sääntelykehystä täydentäen. Lisäksi työryhmä kuuli asiantuntijoita keskeisistä energiayhteisöihin liittyvistä teemoista. 1.2 Energiayhteisötyypit Kiinteistön sisäinen energiayhteisö tarkoittaa energiayhteisöä, jossa kaikki osapuolet, sekä tuotanto ja/tai energiavarastot sijaitsevat samalla kiinteistöllä tai sitä vastaavalla kiin- teistöryhmällä. Kiinteistön sisäiset energiayhteisöt sisältävät hyvityslaskennalla toteutetut paikalliset energiayhteisöt sekä takamittaroidut energiayhteisöt. Paikallinen energiayhteisö on yhden liittymän takana sijaitseva kiinteistön sisäinen yhteisö, joka on oikeushenkilö ja jonka mittarointi on toteutettu hyvityslaskennalla, josta säädetään valtioneuvoston asetuksella sähköntoimitusten selvityksestä ja mittauksesta 767/2021. Takamittaroitu energiayhteisö on kiinteistön sisäinen energiayhteisö, joka vastaa itse jäsentensä sähkönmittauksesta, sekä tuotannon ja akkujen sähkönmittauksesta sekä las- kutuksesta. Kiinteistöllä on yksi liittymä jakeluverkkoon ja koko kiinteistö solmii vain yhden verkkopalvelusopimuksen jakeluverkkoyhtiön sekä sähkösopimuksen sähkön myyjän kanssa. Takamittaroiduista energiayhteisöistä on säädetty sähkömarkkinalain (588/2013) luvussa 10 ”Sähköntoimitus kiinteistön sisäisen sähköverkon kautta”. 10 Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja 2023:22 Kiinteistörajat ylittävä energiayhteisö on energiayhteisö, joka voidaan toteuttaa erilli- sellä linjalla, kun energiayhteisöön liitetään toisella tontilla tai kiinteistöllä sijaitsevaa eril- listä pienimuotoista sähköntuotantoa erillisellä linjalla. Suljettu jakeluverkko edellyttää sähköverkkolupaa, joka voidaan myöntää, jos sähkö- verkkotoimintaa harjoitetaan maantieteellisesti rajatulla teollisuus- tai elinkeinoalueella taikka yhteisiä palveluja tarjoavalla alueella, jossa ei toimiteta sähköä kuluttajille. EU direk- tiivissä 2019/944 on annettu jäsenmaille mahdollisuus hyödyntää suljettuja jakeluverkkoja energiayhteisöissä, joka tarkoittaa sitä, että suljetut jakeluverkot voivat olla kansalaisten energiayhteisöjä, jos ne täyttävät sekä suljettujen jakeluverkkojen ja kansalaisten energia- yhteisöjen kriteerit. Hajautettu energiayhteisö, jota voidaan kutsua myös virtuaaliseksi energiayhteisöksi, tarkoittaa yhteisöä, joka ei sijaitse vain yhdellä kiinteistöllä tai sitä vastaavalla kiinteistö- ryhmällä, eikä ole kiinteistörajat ylittävä yhteisö. Hajautettuja energiayhteisöjä ovat paikal- liset virtuaaliset energiayhteisöt sekä hajautetut virtuaaliset energiayhteisöt. Paikallinen virtuaalinen energiayhteisö, tai paikallinen hajautettu energiayhteisö on yhteisö, joka ei sijaitse yhden kiinteistön alueella, mutta kuitenkin yhden jakeluverkon alueella. Paikallinen virtuaalinen energiayhteisö hyödyntää sähkön jakeluun paikallista jakeluverkkoa, ja jakeluverkosta löytyy jokin piste, kuten esimerkiksi jakelumuuntaja, jonka takana kaikki energiayhteisön jäsenet sijaitsevat. Hajautetun virtuaalisen energiayhteisön jäsenet voivat sijaita missä päin sähkömarkki- noiden tarjousaluetta, eli Suomen tapauksessa missä päin Suomea vain. Hajautettu virtu- aalinen energiayhteisö hyödyntää sähkönjakelussa julkista sähköverkkoa. Uusiutuvan energian yhteisöistä on säädetty EU direktiivissä 2018/2001, ja muodoltaan olla edellä esitettyjen energiayhteisöjen mukainen oikeushenkilö, mutta yhteisön tuotan- non tulee olla uusiutuvista energialähteistä. Sähkön lisäksi uusiutuvan energian yhteisöt sisältävät myös muita energiamuotoja, joita ei kuitenkaan tässä raportissa käsitellä. Kansalaisten energiayhteisö on EU direktiivissä 2019/944 määritelty kuluttajille ja pien- yrityksiin rajoittuva jakeluverkkotason energiayhteisötyyppi. Direktiivin oikeudet ja velvol- lisuudet energiayhteisöjä koskien kattavat nimenomaan kansalaisten energiayhteisöt. Sitä suurempien yritystenenergiayhteisöt ovat unionin sääntelyn ulkopuolella, eikä niihin tar- vitse kohdistaa samoja sääntöjä. 11 Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja 2023:22 Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja 2023:22 1.3 Työn lähtökohdat Työryhmän työ sekä tämä loppuraportti käsittelee sähkömarkkinadirektiivin- ja uusiu- tuvan energian direktiivin vaatimusten mukaiset energiayhteisöt ja aktiiviset asiakkaat sähkön, muttei muun energian osalta. Energiayhteisöjä voidaan hyödyntää sektori-inte- graatiossa ja energiayhteisöissä voidaan hyödyntää myös muita energiamuotoja, mutta työryhmälle asetettujen tavoitteiden mukaisesti työssä keskityttiin sähköenergiaan. Työ- ja elinkeinoministeriön vuosina 2016-2018 toimineen Älyverkkotyöryhmän1 sekä Ele- nian ja VTT:n2 yhdessä tekemän raportin mukaan on tunnistettu kolme erilaista energiayh- teisömallia: kiinteistön sisäinen energiayhteisö, kiinteistörajat ylittävä energiayhteisö sekä hajautettu energiayhteisö eli virtuaalinen energiayhteisö. Tampereen yliopiston, Tampereen ammattikorkeakoulun ja VTT:n ProCemPlus -hankkeen raportissa luokitellaan hajautetut energiayhteisöt vielä paikallisiin virtuaalisiin energiayh- teisöihin ja hajautettuihin virtuaalisiin energiayhteisöihin sekä tunnistetaan suljetut jake- luverkot yhdeksi mahdolliseksi energiayhteisömuodoksi. Molemmat hajautetut energiayhteisöt käyttävät yleistä jakeluverkkoa, mutta paikallinen virtuaalinen energiayhteisö sijaitsee yhden jakeluverkon alueella ja kaikkien jäsenten liit- tymispisteet ovat yhden jakeluverkossa olevan pisteen takana, toisin kuin hajautettu virtu- aalinen energiayhteisö, joka voi sijaita useamman jakeluverkon alueella.3 1 Älyverkkotyöryhmän loppuraportti: https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/ handle/10024/161148/TEM_33_2018.pdf 2 Elenian ja VTT:n energiayhteisökäsikirja: https://www.elenia.fi/files/7de- 35936c413685a502e8cfe531bdc1e42653201/elenia-energiayhteisokasikirja.pdf 3 ProCemPlus -hankkeen raportti: https://trepo.tuni.fi/bitstream/han dle/10024/135693/978-952-03-2238-0.pdf?sequence=5&isAllowed=y https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/161148/TEM_33_2018.pdf https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/161148/TEM_33_2018.pdf https://www.elenia.fi/files/7de35936c413685a502e8cfe531bdc1e42653201/elenia-energiayhteisokasikirja. https://www.elenia.fi/files/7de35936c413685a502e8cfe531bdc1e42653201/elenia-energiayhteisokasikirja. https://trepo.tuni.fi/bitstream/handle/10024/135693/978-952-03-2238-0.pdf?sequence=5&isAllowed=y https://trepo.tuni.fi/bitstream/handle/10024/135693/978-952-03-2238-0.pdf?sequence=5&isAllowed=y 12 Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja 2023:22 Kuva 1.  Energiayhteisöjen luokittelu, mukailtu 4 4 ProCemPlus -hankkeen raportti: https://trepo.tuni.fi/bitstream/handle/10024/135693/978-952-03-2238-0.pdf?sequence=5&isAllowed=y https://trepo.tuni.fi/bitstream/handle/10024/135693/978-952-03-2238-0.pdf?sequence=5&isAllowed=y 13 Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja 2023:22 12 Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja 2023:22 Energiayhteisöt voidaan kuvan 1 mukaan jakaa niihin, jotka käyttävät yksityistä verkkoa tai julkista verkkoa. Yksityistä verkkoa käyttäviä energiayhteisöjä ovat kiinteistön sisäistä verk- koa hyödyntävät sekä kiinteistörajat ylittävää verkkoa hyödyntävät yhteisöt. Kiinteistön sisäistä verkkoa hyödyntäviä yhteisöjä kutsutaan kiinteistön sisäisiksi energiayhteisöiksi, ja ne voidaan vielä jakaa hyvityslaskentaa sekä takamittarointia hyödyntäviin yhteisöihin. Kiinteistörajat ylittävää verkkoa hyödyntäviä yhteisöjä ovat kiinteistörajat ylittävät energia- yhteisöt, jotka voidaan toteuttaa erillisen linja avulla sekä suljetut jakeluverkot, jotka ovat luvanvaraista toimintaa. Julkista verkkoa hyödyntävät energiayhteisöt ovat hajautettuja eli virtuaalisia energiayhteisöjä, jotka voidaan vielä jakaa paikallisiin ja hajautettuihin virtuaa- lisiin energiayhteisöihin. Edellä mainittujen energiayhteisömallien rinnalla on myös direktiivissä (EU) 2018/2001 määritetyt uusiutuvan energian yhteisöt. Uusiutuvan energian yhteisöt voivat olla mitä vain edellä mainituista yhteisöistä, paitsi hajautettuja virtuaalisia energiayhteisöjä, kuiten- kin niin, että niissä tuotettu energia on määritelmien mukaan uusiutuvista lähteistä peräi- sin. Uusiutuvan energian yhteisöistä on direktiivissä sanottu ”… sijaitsevat lähellä kyseisen oikeushenkilön omistamia ja kehittämiä uusiutuvaa energiaa hyödyntäviä hankkeita”, jol- loin hajautetut virtuaaliset energiayhteisöt eivät ole vaihtoehto. Uusiutuvan energian yhteisöt voivat myös sisältää muitakin energia muotoja kuin sähkö. Näiden yhteisöjen eril- linen tarkastelu on rajattu tämän raportin ulkopuolelle. Kuitenkin kun puhutaan energia- yhteisöistä, on huomioitava, että ne sisältävät myös uusiutuvan energian yhteisöt sähkön osalta. 14 Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja 2023:22 2 Energiayhteisömallit 2.1 Unionin lainsäädännön määritelmät 2.1.1 Kansalaisten energiayhteisö Sähkömarkkinadirektiivissä (EU direktiivi 2019/944) on määritelty kansalaisten energiayh- teisö oikeushenkilönä ”a. joka perustuu vapaaehtoisuuteen ja avoimeen osallistumiseen ja jossa tosiasial- lista määräysvaltaa käyttävät jäsenet tai osakkaat, jotka ovat luonnollisia henkilöitä, paikallisviranomaisia, kunnat mukaan lukien, tai pieniä yrityksiä5; b. jonka ensisijainen tarkoitus on tuottaa rahallisen voiton sijaan ympäristöön, talousteen tai sosiaaliseen yhteisöön liittyviä hyötyjä jäsenilleen tai osakkailleen tai alueille, joilla se toimii; ja c. joka voi harjoittaa tuotantoa, mukaan lukien uusiutuvista lähteistä peräisin olevaa tuotantoa, jakelua, toimitusta, kulutusta, aggregointia, energian varastointia, ener- giatehokkuuspalveluja tai sähköajoneuvojen latauspalveluja tai voi tarjota muita energiapalveluja jäsenilleen tai osakkailleen.”6 Kansalaisten energiayhteisöjen lisäksi EU direktiivissä 2018/2001 määritellään uusiutuvan energian yhteisö oikeushenkilönä: ”a. joka sovellettavan kansallisen lainsäädännön mukaisesti perustuu avoimeen ja vapaaehtoiseen osallistumiseen, on riippumaton ja tosiasiallisesti sellaisten osakkeenomistajien tai jäsenten määräysvallassa, jotka sijaitsevat lähellä kysei- sen oikeushenkilön omistamia ja kehittämiä uusiutuvaa energiaa hyödyntäviä hankkeita; 5 Pieni yritys tarkoittaa tässä yritystä, jonka palveluksessa on vähemmän kuin 50 työn- tekijää ja jonka vuosiliikevaihto ja/tai taseen loppusumma on enintään 10 miljoonaa euroa. 6 https://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/PDF/?uri=CELEX:32019L0944&from=en https://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/PDF/?uri=CELEX:32019L0944&from=en 15 Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja 2023:22 Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja 2023:22 b) jonka osakkeenomistajat tai jäsenet ovat luonnollisia henkilöitä, pk-yrityksiä tai paikallisviranomaisia, mukaan lukien kunnat; c) jonka ensisijainen tarkoitus on tuottaa ympäristöön liittyvää, taloudellista tai sosi- aalista hyötyä osakkeenomistajilleen tai jäsenilleen tai alueille, joilla se toimii, eikä rahallista voittoa. ” 7 Uusiutuvan energia yhteisöillä ja kansalaisten energiayhteisöillä on siis yhteistä se, että niihin osallistuminen tulee olla vapaaehtoista ja niiden ensisijainen tarkoitus on tuottaa muuta kuin rahallista voittoa, eivätkä suuret yritykset voi olla niiden jäseniä. 2.1.2 Aktiiviset asiakkaat Sähkömarkkinadirektiivissä (EU) 2019/994 aktiivisella asiakkaalla tarkoitetaan: ” loppuasiakasta tai yhdessä toimivien loppuasiakkaiden ryhmää, joka kuluttaa tai varastoi omissa tiloissaan rajatulla alueella tai jäsenvaltion niin salliessa muissa tiloissa tuotettua sähköä tai joka myy itse tuottamaansa sähköä tai osallistuu jous- toa tai energiatehokkuutta koskeviin järjestelyihin, jos tällainen toiminta ei ole sen ensisijaista kaupallista tai ammatillista toimintaa;” EU direktiivin mukaan on myös määritelty kansallisessa lainsäädännössä valtioneuvoston asetuksessa 1133/2020 aktiiviset asiakkaat ja niiden oikeudet sekä velvollisuudet. Lisäksi uusi sähkömarkkinadesigniä koskeva 14.3.2023 päivätty komission ehdotus (COM(2023) 148 final) laajentaa sähkön jakamisen myös aktiivisiin asiakkaisiin. 2.1.3 Uusiutuvan energian yhteisö Uusiutuvan energiandirektiivi (EU) 2018/2001 määrittää uusiutuvan energian yhteisöt. Uusiutuvan energian yhteisöjen erityispiirteenä on niiden keskittyminen uusiutuvaan energiaan. Käytännössä Suomessa voidaan hyödyntää energiayhteisöihin liittyvää lainsää- däntöä uusiutuvan energian yhteisöjen käytössä. Uusiutuvan energian yhteisöjen tarkoi- tuksena on edistää uusiutuvan energian lisääntymistä, sekä hyväksyttävyyttä. Paikallisiin 7 https://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/PDF/?uri=CELEX:32018L2001&from=EN https://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/PDF/?uri=CELEX:32018L2001&from=EN 16 Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja 2023:22 energiayhteisöihin8 liittyvä kansallinen sääntely on sähkön osalta tarkoitettu myös uusiu- tuvan energian yhteisöjen raameiksi, jotta mahdollisimman monella on mahdollisuus osal- listua uusiutuvan energian yhteisöön. Uusiutuvan energian yhteisön jäseniä ei kuulu direktiivin mukaan kuitenkaan vapauttaa maksuista, veroista tai kustannuksista, joita peritään niiltä, jotka eivät kuulu yhteisöön. 9 2.2 Sähkömarkkinasääntely Kansalaisten energiayhteisö sekä uusiutuvan energian yhteisö on täytäntöön pantu säh- kön osalta valtioneuvoston asetuksella sähköntoimitusten selvityksestä ja mittauksesta (767/2021). Asetuksen 1 luvun 3 § määrittelee paikallisen energiayhteisön, joka kattaa kiin- teistön sisäiset ratkaisut. Paikallinen energiayhteisö on määritelmän mukaan oikeushenkilö, joka tuottaa, toimittaa, kuluttaa, aggregoi tai varastoi energiaa taikka tarjoaa energiatehokkuuspalveluja, sähkö- ajoneuvojen latauspalveluja tai muita energiapalveluja jäsenilleen tai osakkailleen. Pai- kalliseen energiayhteisöön osallistuminen tulee perustua vapaaehtoiseen ja avoimeen osallistumiseen, ja tosiasiallista määräysvaltaa paikallisessa energiayhteisössä tulee käyt- tää yhteisön jäsenten tai osakkaiden. Jäsenet ja osakkaat voivat olla luonnollisia henkilöitä, kuntia tai muita pakallisviranomaisia taikka pieniä tai keskisuuria yrityksiä. Paikallisen energiayhteisön ensisijaisena tarkoituksena on tuottaa ympäristöön, talouteen tai sosiaaliseen yhteisöön liittyviä hyötyjä jäsenilleen tai osakkailleen tai alueelle, jolla se toimii. Paikallisten energiayhteisöjen jäsenten tai osakkaiden sähkökäyttöpaikkojen säh- kön mittauksista vastaa jakeluverkonhaltija, ja näiden sähkönkäyttöpaikkojen tulee sijaita samalla kiinteistöllä tai sitä vastaavalla kiinteistöryhmällä, ja niiden tulee olla liitetty jakelu- verkonhaltijan jakeluverkkoon samalla liittymällä.10 Nykyinen lainsäädäntö siis mahdollistaa paikallisen energiayhteisön eli hyvityslaskennalla toteutetun energiayhteisön, takamittaroinnilla toteutetun energiayhteisön sekä erillistä linjaa hyödyntävän kiinteistörajat ylittävän energiayhteisön. Näiden lisäksi virtuaaliset eli hajautetut energiayhteisöt ovat mahdollisia nykyisen lainsäädännön puitteissa siten, että 8 https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2020/20201133 9 https://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/PDF/?uri=CELEX:32018L2001&from=EN 10 https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2020/20201133 https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2020/20201133 https://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/PDF/?uri=CELEX:32018L2001&from=EN https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2020/20201133 17 Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja 2023:22 Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja 2023:22 sähkön oman tuntannon ja verkosta ostetun sähkön netotus tapahtuu energian osalta kaupallisin periaattein asiakkaan laskulla. Hajautettuja energiayhteisöjä ei kutenkaan ei ole lainsäädännöllä tarkemmin säännelty. 2.2.1 Kiinteistön sisäinen energiayhteisö Kiinteistön sisäinen energiayhteisö on yhteisö, joka rajoittuu kiinteistöön tai sitä vastaa- vaan kiinteistöryhmään. Kyseessä voi olla esimerkiksi kerrostalo, jonka katolle on asen- nettu aurinkopaneelit ja niiden tuottamaa sähköä jaetaan kerrostalon asukkaiden kesken. Kiinteistön sisäiset energiayhteisöt voidaan luokitella vielä hyvityslaskentaa hyödyntäviin yhteisöihin sekä takamittaroituihin yhteisöihin. Hyvityslaskentaa käyttävässä yhteisössä verkkoyhtiö vastaa yhteisön kaikkien käyttöpaik- kojen mittauksesta. Mittausasetuksen muutoksen (1133/2020) myötä yhteisössä tuotettu sähkö voidaan jako-osuuksiin perustuen tasejaksoittain vähentää yhteisön käyttöpaikko- jen mitatusta energiasta, jolloin omatuotannosta ei tarvitse maksaa jakeluverkkomaksua tai veroja, siltä osin, kun yhteisössä tuotettu sähkö käytetään kiinteistössä. Hyvityslasken- taperiaatteet on säädetty asetuksessa ja itse laskenta toteutetaan datahubissa. Takamittaroitu energiayhteisö vastaa itse yhteisön sisäisestä mittaroinnista ja laskutuk- sesta. Esimerkiksi kerrostalossa ei solmita sähkön myynti- tai siirtosopimuksia yksittäisille asunnoille, vaan koko taloyhtiöllä on yksi sopimus, ja kaikki kiinteistöllä olevat ovat osana yhteisöä. Yhteisö voi itse määrittää laskutusperusteet, miten omatuotanto jaetaan kiinteis- tössä olevien jäsenten välillä. 2.2.2 Kiinteistörajat ylittävä energiayhteisö Kiinteistörajat ylittävä energiayhteisö on mahdollista Suomessa erillisen linjan avulla. Tilanne voi olla esimerkiksi erilliselle tontille rakennetut aurinkopaneelit, joiden tuottama sähkö halutaan kuluttaa erillisessä kiinteistössä. Erillinen linja ei saa muodostaa sähkön- käyttöpaikkojen liittymisjohtojen kanssa rengasyhteyttä sähköverkkoon tai sähköverkko- jen välille. Energiayhteisöjen sähköturvallisuutta käsitellään tarkemmin luvussa 6.1. Erillisellä linjalla voidaan liittää pienimuotoista sähköntuotantoa sähkönkäyttöpaikkaan, sekä kiinteistön tai sitä vastaavan kiinteistöryhmän verkkoon. Kuitenkin on huomat- tava, että jos erillisellä linjalla liitetään esimerkiksi aurinkopaneeli yhteen omakotitaloon, ei voida sanoa, että kyseessä on energiayhteisö. Esimerkiksi tilanteessa, jossa aurinkopa- neelit liitetään erillisellä linjalla yhdellä kiinteistöllä sijaitsevassa kerrostalossa sijaitsevaan käyttöpaikkaan, ja kerrostalossa sähkö sitten jaetaan hyvityslaskennan avulla (paikallinen 18 Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja 2023:22 energiayhteisö) kerrostalon asukkaiden eli eri sähkönkäyttöpaikkojen kesken, on kyseessä energiayhteisö. Ero on siinä, onko erillisellä linjalla kytketty erillinen tuotantoyksikkö erilliseen sähkönkäyttöpaikkaan, joka on yksi kulutuspiste (esim. omakotitalo) vai liite- täänkö erillinen tuotantoyksikkö erilliseen sähkönkäyttöpaikkaan, josta se edelleen jae- taan hyvityslaskennan avulla energiayhteisön kesken. (kuten paikallinen energiayhteisö kerrostalossa). Kuva 1 esittää kiinteistörajat ylittävän energiayhteisön rinnalla myös suljetut jakeluver- kot. Suljettujen jakeluverkkojen rakentaminen on luvanvaraista, ja luvan myöntää Ener- giavirasto. Suljetun jakeluverkon lupa voidaan Suomen lainsäädännön mukaan myöntää vain maantieteellisesti rajatulle teollisuus- tai elinkeinoalueelle joka harjoittaa sähköverk- kotoimintaa tai yhteisiä palveluja tarjoavalle. Lupaa ei kuitenkaan saa myöntää sellaiselle hakijalle, jonka sähköverkossa toimitetaan sähköä kuluttajille. Tässä poikkeuksena ovat ainoastaan kuluttajat, joilla on työsuhteeseen perustuvia tai vastaavia yhteyksiä sähkö- verkkoluvan hakijaan. Suljetun jakeluverkon sääntely tulee kansalliseen sääntelyyn säh- kömarkkinadirektiivistä. Tällaista suljetun jakeluverkon verkkolupaa on muun muassa hakenut LEMENE-hanke, kuitenkaan vielä lupaa ei ole myönnetty 11. 2.3 Hajautettu eli virtuaalinen energiayhteisö Hajautetuille eli virtuaalisille yhteisöille ei ole vielä vakiintuneita tai säädettyjä malleja, joten tässä raportissa esitetyt kategorisoinnit perustuvat aikaisempiin julkaisuihin sekä työryhmän ehdotukseen luokitella hajautetut energiayhteisöt. Hajautetut eli virtuaaliset energiayhteisöt eivät rajoitu yhteen kiinteistöön tai kiinteistö- ryhmään, ja ne voidaan jakaa kahteen erilaiseen virtuaaliseen energiayhteisöön: paikal- linen virtuaalinen energiayhteisö sekä hajautettu virtuaalinen energiayhteisö. Nykyisen lainsäädännön puitteissa virtuaalisen energiayhteisön jäsenet näyttäytyvät tavallisina kulutus/tuotanto asiakkaina verkkoyhtiöille ja muille sähkömarkkinaosapuolille sekä taseselvityksessä. Virtuaalisen energiayhteisön jäsenet eivät omista verkkoa ja sähkön jakelu tapahtuu julkisen jakeluverkon kautta. Mittaroinnista vastaa verkkoyhtiö omilla mittareillaan. 11 L EMENE -hanke: http://www.lempaalanenergia.fi/content/fi/1/20126/LEMENE.html http://www.lempaalanenergia.fi/content/fi/1/20126/LEMENE.html 19 Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja 2023:22 Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja 2023:22 Tässä raportissa paikallisella virtuaalisella energiayhteisöllä tarkoitetaan energiayhteisöä, joka ei sijaitse yhden kiinteistön alueella, mutta kuitenkin yhden jakeluverkon alueella. Pai- kallinen virtuaalinen energiayhteisö hyödyntää sähkön jakeluun paikallista jakeluverkkoa, ja jakeluverkosta löytyy jokin piste, kuten jakelumuuntaja, jonka takana kaikki energiayh- teisön jäsenet sijaitsevat. Hajautetun virtuaalisen energiayhteisön jäsenet voivat sijaita vapaasti missä päin Suomea vain. Hajautetun virtuaalisen energiayhteisön hyötynä on tuotannon sijoittaminen parem- malle paikalle, esimerkiksi aurinkopaneelien sijoittaminen kesämökille, ja sähkön hyödyn- täminen vakituisessa asunnossa. Virtuaalisissa energiayhteisöissä sähkö kuitenkin kulkee julkisen jakeluverkon kautta, jol- loin kuten kaikesta tuotannosta, yhteisön jäsenten tulee maksaa sähkön siirtomaksut sekä verot. Virtuaaliset energiayhteisöt ovat mahdollisia nykyisen lainsäädännön mukaan, eikä nii- den luomiselle ja toimimiselle ole esteitä. Sähkönmyyjä voi tarjota energialaskun myynnin osuuden netotuspalvelua, ja sähkölaskun netotus voidaan tehdä mille tahansa ajanjak- solle. Kuitenkin on huomioitava, että arvonlisävero tulee aina maksaa normaalisti. Suositukset: Työ- ja elinkeinoministeriön tulisi selvittää, miten älyverkkotyöryhmän ehdottaman mukainen hajautettu energiayhteisö, jossa hyödynnetään olemassa olevaa jakelu- ja siirtoverkkoa tuotannon siirtämiseen Suomen rajojen sisällä, toteutetaan. Ratkaisut ovat tekniseltä toteutukseltaan erilaisia tai niihin liittyy erilaisia reunaehtoja, riippuen siitä, onko kyseessä paikallinen hajautettu vai virtuaalinen hajautettu energiayhteisö ja toimitaanko yhden vai useamman jakeluverkon alueella. Selvitettäväksi tulevat ratkaisut sen osalta, miten mittaus, tiedonvaihto ja laskutus on toteutettava. Itsetuotettu ja ostettu sähkö on voitava netottaa tasejakson sisällä, jolloin mitattu energiamäärä eroaa laskutuksen perusteena olevasta energiamäärästä. Tasejakson sisäinen netotus ei koske veroja, eikä verkkopalvelumaksuja. Komission sähkömarkkinamallia koskeva muutosehdotus edellyttää, että myös aktiiviset asiakkaat voivat jakaa sähköä koko Suomen alueella. Motivalle annettaisiin tehtäväksi energiayhteisöjä koskeva tiedottaminen. Motiva antaisi kansalaisille neuvontaa energiayhteisöihin liittyvissä asioissa eri yhteisötyypeistä, oikeushenkilön ja energiayhteisön perustamisesta ja operointia koskevista käytännöistä liittyen sopimustyyppeihin, mahdollisiin palveluntuottajiin ja sopimusten rekisteröintiin sekä energiayhteisöstä liittymiseen ja eroamiseen. 20 Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja 2023:22 3 Verkkosääntely ja erillinen linja 3.1 Yleisesti verkkosääntelystä Sähkömarkkinalaissa (588/2013) sähköverkkotoiminta on määritelty luvanvaraiseksi, ja luvan myöntää Energiavirasto. Luvanvaraista ei kuitenkaan ole: ”1) sähköverkkotoiminta, jossa sähköverkolla hoidetaan vain kiinteistön tai sitä vas- taavan kiinteistöryhmän sisäistä sähköntoimitusta; 2) erillisen linjan kautta tapahtuva sähkönjakelu, jos jaeltava sähkö on tuotettu pie- nimuotoisessa sähköntuotannossa12.” Jakeluverkonhaltijoilla on yksinoikeus rakentaa jakeluverkkoa vastuualueellaan, mutta tähänkin on joitain poikkeuksia, kuten erilaiset liittymisjohdot jakeluverkkoon, erillinen linja, kiinteistön tai sitä vastaavan kiinteistöryhmän sisäinen verkko tai verkonhaltijan suostumus toiselle verkon rakentamiseen. Yleisten jakeluverkkojen lisäksi on myös suljettuja jakeluverkkoja, jotka toimivat myös erik- seen myönnettävällä sähköverkkoluvalla. Suljetun jakeluverkon sähköverkkolupa voidaan myöntää maantieteellisesti rajatulla alueella toimivalle teollisuus- tai elinkeinoalueelle, jossa ei toimiteta sähköä kuluttajalle. Sähkömarkkinadirektiivin mukaisesti sähkömarkki- nalaissa todetaan, ettei suljetun jakeluverkon sähköverkkolupaa voida myöntää hakijalle, jonka verkossa toimitetaan sähköä kuluttajilla, ellei kysymyksessä ole sähköntoimitus pie- nelle määrälle kuluttajia, ja tällöinkin kuluttajien tulee olla joko työsuhteeseen perustuvia tai muita vastaavia yhteyksiä suljetun jakeluverkon sähköverkkoluvan hakijaan. Verkonhaltijalla on myös velvollisuuksia, kuten verkon kehittämisvelvollisuus, liittämisvel- vollisuus ja siirtovelvollisuus. Sähkömarkkinalaissa yleisenä periaatteena verkonhaltijalle on sähköverkon palveluiden tarjoaminen sähkömarkkinoiden osapuolille tasapuolisesti ja syrjimättömästi. Verkon kehittämisvelvollisuus sisältää verkonhaltijan velvollisuuden turvata riittävän hyvä- laatuisen sähkön saannin verkon käyttäjille. Tärkeänä kohtana on myös sähköverkon- haltijan velvollisuus suunnitella, rakentaa ja ylläpitää verkkoa niin, että siihen voidaan 12 Pienimuotoisen sähköntuotannon raja on 2 MW. 21 Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja 2023:22 Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja 2023:22 liittää vaatimukset täyttäviä käyttöpaikkoja, voimalaitoksia ja sähkövarastoja. Verkonhalti- jan on myös kyettävä tuottamaan kustannustehokkaasti siirto- ja jakelupalveluita verkon käyttäjille. Liittyen kehittämisvelvollisuuteen, verkonhaltijan on pyynnöstä ja kohtuullista korvausta vastaan liitettävä sähköverkkoonsa tekniset vaatimukset täyttävät sähköpaikat ja voima- laitokset toiminta-alueellaan. Liittämisehdoissa tulee myös ottaa huomioon sähköjärjes- telmän toimintavarmuus ja tehokkuus. Siirtovelvollisuus on verkonhaltijan velvollisuus myydä kohtuullista korvausta vastaan siirto- ja jakelupalveluita niitä tarvitseville sähkö- verkkonsa siirtokyvyn rajoissa. 3.2 Erillinen linja Sähkömarkkinadirektiivissä (2019/944) erillinen linja määritellään: ”joko sähkölinjaa, joka liittää erillisen tuotantoyksikön erilliseen asiakkaaseen, tai sähkölinjaa, joka liittää tuottajan ja sähkön toimittajan niiden omiin tiloihin, tytär- yrityksiin ja asiakkaisiin suoraan sähkön toimitusta varten.” Sähkömarkkinadirektiivin erillisen linjan sääntely on jäsenvaltioiden optio, jonka sovelta- minen voidaan rajata tilanteisiin, joissa verkkoon pääsy on evätty muusta syystä kuin ver- kon riittämättömän kapasiteetin vuoksi tai joissa on aloitettu riitojen ratkaisumenettely verkkoon pääsyn epäämisen vuoksi. Koska Suomessa sovelletaan ns. taattua verkkoon pääsymenettelyä, erillisiä linjoja koskeva direktiivin sääntely on otettu kansallisesti käyt- töön vain osittain. Kansallisesti on säädetty, että erillinen linja, joka liittää pienimuotoisen sähköntuotannon sähkönkäyttöpaikkaan tai kiinteistöön tai sitä vastaavaan kiinteistöryh- män verkkoon, ei ole luvanvaraista sähköverkkoliiketoimintaa (sähkömarkkinalaki 13 §). Pienimuotoisen sähköntuotannon raja on 2 MVA. 13 Erillisen linjan hyödyntämisen ehtona on myös se, ettei se saa muodostaa sähkönkäyttö- paikkojen välille rengasyhteyttä. Jos näin tapahtuu, muuttuu toiminta luvanvaraiseksi säh- köverkon rakentamiseksi. Erillistä linjaa käytettäessä voidaan hyödyntää esimerkiksi paremmalla ja aurinkoisem- malla paikalla olevan tontin maata aurinkopaneelien käytössä, ja siirtää sähkö erillistä linjaa pitkin kulutuskohteeseen, jolloin sähköstä ei tarvitse maksaa siirtomaksuja eikä pää- sääntöisesti sähkö- ja arvonlisäveroja. 13 https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2013/20130588 https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2013/20130588 22 Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja 2023:22 3.3 Erillisen linjan hyödyntäminen Kuten jo aikaisemmin on todettu, kiinteistörajat ylittävä energiayhteisö on mahdollista toteuttaa nykyisen lainsäädännön puitteissa erillisen linjan avulla. Erillistä linjaa hyödyn- täessään, voi käyttäjä siirtää itse tuottamansa sähkön suoraan tuotantopaikalta kulutus- paikalle, ja näin säästää verkkomaksuissa, sekä pääsääntöisesti sähkö- ja arvonlisäveroissa, koska sähkö ei kulje julkisen jakeluverkon kautta. Erillisen linjan käyttöön kuitenkin on rajoituksia, kuten se, ettei erillisellä linjalla saa muo- dostaa kahden käyttöpaikan välille rengasyhteyttä. Erillinen linja saa myös yhdistää yhden tuotantopisteen vain yhteen kulutuskohteeseen. Työryhmässä on esitetty erilaisia vaihtoehtoja, miten erillistä linjaa voidaan hyödyntää ja kytkeä. 23 Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja 2023:22 Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja 2023:22 Kuva 2.  Erillisen linjan hyödyntäminen.14 14 Pertti Järventausta, Tampereen yliopisto 24 Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja 2023:22 Kuvassa 2 esitetyistä malleista vain mallit a, b ja f ovat mahdollisia nykyisellä lainsäädän- nöllä, sillä muissa malleissa erilliset linjat yhdistävät yhden tuotantolaitoksen useamman kulutuskohteen kanssa, ilman suojalaitteita. Mallit a ja b ovat nykyisen lainsäädännön poh- jalta mahdollisia, jos aurinkovoimala on jaettu kahteen osaan, joilla molemmilla omat invertterit. Mallin f osalta ylempi ratkaisu on nykysääntelyn mukainen tyyppitapaus. Sen sijaan mallissa alempi ratkaisu ei mahdu voimassa olevan lainsäädännön puitteisiin. Säh- kömarkkinadirektiivin erillisen linjan määritelmään ei sisälly energiavarastoa, jonka vuoksi erillistä linjaa koskevaa sääntelyä ei voida soveltaa energiavarastoihin. Erillisiä linjoja koskevan sähkömarkkinalain muutoksen hallituksen esityksen perusteluissa todetaan lisäksi, että erillistä linjaa hyödyntävien loppukäyttäjien ja paikallisten energiayh- teisöjen negatiiviset vaikutukset etäisyysriippumattomaan sähkönjakelun hinnoitteluun, harvaan asuttujen alueiden jakeluhintojen tasoon ja verkkopalvelujen saatavuuteen, jake- luverkkojen toimitusvarmuuteen sekä sähköturvallisuuteen ovat kuitenkin vähäisiä ja hal- littavissa, kun oikeus rakentaa erillisiä linjoja rajataan pienimuotoisen sähköntuotannon liittämiseen sähkönkäyttöpaikkaan tai kiinteistön tai sitä vastaavan kiinteistöryhmän verk- koon. Samalla kuitenkin pitkälti saavutettaisiin ne lisähyödyt, jotka syntyisivät hajautetun pienimuotoisen sähköntuotannon joustavammasta sijoittumisesta ja sen mahdollista- masta yksikkökoon suurenemisesta. Teollisuus- ja elinkeinoalueiden osalta erillisen linjan määritelmän kapasiteettirajan korot- taminen voisi mahdollistaa tulevaisuuden energiaratkaisut, joissa esimerkiksi vetylaitos yhdistettäisiin erillisellä linjalla suoraan uusiutuvan tuotantoon uusiutuvan vedyn tuotta- miseksi uusiutuvan energia direktiivin lisäisyysvaatimusten vaatimalla tavalla. 3.4 Suljettu jakeluverkko Suljettu jakeluverkko on määritelty sähkömarkkinadirektiivissä verkoksi, jossa jaetaan säh- köä maantieteellisesti rajatulla teollisuus- tai elinkeinoalueella tai yhteisiä palveluja tar- joavalla alueella ja jossa ei toimiteta sähköä kotitalousasiakkaille pois lukien satunnainen käyttö pienessä määrässä kotitalouksia, joilla on työsuhteeseen perustuvia tai vastaavia yhteyksiä jakeluverkon omistajaan. Direktiivin määritelmä sulkee pois kansalaisten ener- giayhteisön määrittelemät energiayhteisöt suljetun jakeluverkon asiakkaina. Suljettu jakeluverkko voi myös muodostaa oman tyyppisensä energiayhteisön, muttei direktiivin mukaista kansalaisten energiayhteisöä. Käytännössä suljettu jakeluverkko tai kiinteistöverkko kuten vaikkapa yhdellä kiinteistöllä oleva kauppakeskus voivat muodostaa energiayhteisön nykyisten sääntöjen puitteissa. 25 Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja 2023:22 Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja 2023:22 Suositukset: Työ- ja elinkeinoministeriön tulisi selvittää erillisen linjan käytön laajentamista suurjännit- teisen verkon (min. 110 kV) osalta tulevalla vaalikaudella toteutettavassa tuotannon liit- tämistä suurjänniteverkoissa koskevassa laajemmassa ministeriön säädöshankkeessa. Suurjännitteiseen verkkoon erillisen linjan laajentaminen voisi edistää myös esimerkiksi teollisten energiayhteisöjen syntymistä. Myös jakeluverkkotasolla olisi EU-sääntelyn puit- teissa mahdollista kasvattaa erillisen linjan kokoa, sillä raja on asetettu kansallisesti 2 MVA:iin. Ennen tuotantorajoitteen nostoa tai tuotanto- ja kulutuspisteiden määrän kasvat- tamista tulisi selvittää tarkemmin erillisten linjojen vaikutukset sähköverkon investointitar- peisiin ja verkonkäyttäjien tasapuolisen kohtelun varmistamiseen sekä simuloida erillisten linjojen yleistymistä laajemmin Suomen sähköverkkorakenne huomioiden ilman, että jakeluverkonhaltijan verkonrakentamismonopolin periaatteista poiketaan. Sääntelyllä olisi myös huolehdittava, että yksi sähkölaitteisto voi olla osa vain yhtä käyttöpaikkaa. 26 Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja 2023:22 4 Verotus 4.1 Sähkövero Sähköverosta säädetään laissa sähkön ja eräiden polttoaineiden valmisteverosta (1260/1996)15. Sähköverovelvollisten on suoritettava sähköveroa kulutukseen luovutetusta sähköstä. Sähkövero on valmistevero, jota kannetaan sähköverkon haltijoilta ja sähkön- tuottajilta. Pienemmät sähköntuottajat ovat kuitenkin usein vapautettu verovelvollisuu- desta. Sähkövero sisältää valmisteverona energiaveron ja huoltovarmuusmaksun. Sähköntuottajat jakaantuvat sähköverovelvollisuuden osalta kolmeen eri kategoriaan, joista alle 100 kVA nimellisteholtaan olevat mikrovoimalaitokset jäävät kokonaan verotuk- sen ulkopuolelle. Nimellisteholtaan yli 100 kVA, mutta vuosituotannoltaan alle 800 000 kWh jäävät laitokset rekisteröityvät sähkön pientuottajiksi ja antavat koko vuodelta yhden veroilmoituksen tuottamastaan sähkön määrästä. Itse käytetty sähkö on verotonta. Voi- malaitos, jonka nimellisteho on yli 100 kVA ja vuosituotanto yli 800 000 kWh antaa veroil- moituksen kuukausittain, riippumatta syötetäänkö sähköä sähköverkkoon vai ei ja itse käytetty sähkö on verollista.16 Siltä osin, kun energiayhteisö ottaa sähköä jakeluverkosta, tästä verkosta otetusta säh- köstä maksetaan normaalisti sähköveroa sekä verkkopalvelumaksuja ja energiamaksuja. 4.2 Arvonlisävero Arvonlisäveroa suoritetaan periaatteessa kaikesta liiketoiminnan muodossa tapahtuvasta tavaroiden ja palveluiden vastikkeellisesta myynnistä. Arvonlisävero ei verota voittoa, vaan palveluiden ja tavaroiden myyntiä, eräissä tilanteissa omaa tuotantoa. Kun energiayhteisöt jatkuvaluonteisesti luovuttavat sähköä, pidetään sitä arvonlisäverodi- rektiivissä tarkoitettuna taloudellisena toimintana ja arvonlisäverolaissa tarkoitettuna lii- ketoiminnan muodossa tapahtuvana tavaran myyntinä. Tällöin energiayhteisöiden tulisi suorittaa veroa vastiketta vastaan tapahtuvan sähkön myynnistä jäsenilleen, osakkeen- omistajilleen tai jakeluverkonhaltijalle. 15 https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1996/19961260 16 https://www.vero.fi/syventavat-vero-ohjeet/ohje-hakusivu/56206/energiaverotus3/ https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1996/19961260 https://www.vero.fi/syventavat-vero-ohjeet/ohje-hakusivu/56206/energiaverotus3/ 27 Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja 2023:22 Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja 2023:22 Korkein hallinto-oikeus on antanut vuosikirjaratkaisun (KHO:2021:20) asunto-osakeyh- tiön aurinkopaneelien tuottaman sähkön verotuksesta. Päätöksen mukaan kyseisissä olo- suhteissa tapahtuvaa asunto-osakeyhtiön ylijäämäsähkön satunnaista ja vähäistä myyntiä sähköyhtiölle ei ollut kokonaisarvioinnin perusteella pidettävä arvonlisäverolain 1§:ssä tar- koitettuna liiketoimintana. Asunto-osakeyhtiön ei siten ollut suoritettava ylijäämäsähkön myynnistä arvonlisäveroa. Energiayhteisöjä ja arvonlisäveroa ajatellen on huomioitava myös vähennysoikeus. Arvon- lisäverotuksessa veron kertaantuminen estetään vähennysoikeuksien avulla. Arvonlisäve- rolain 102 §:n mukaan verovelvollinen saa vähentää verollista liiketoimintaa varten toiselta verovelvolliselta ostamastaan tavarasta tai palvelusta suoritettavan veron taikka ostosta suoritettavan veron. 4.3 Verotuksen soveltuminen energiayhteisöihin Sähköverovelvollisuus koskee kiinteistön sisäisiä energiayhteisöjä kuten muitakin sähkön- tuottajia. Sähköveroja ei siis tarvitse maksaa, jos tuotantoteho on alle 100 kVA tai vuosituo- tanto on alle 800 000 kWh. Edellä mainitun vuosikirjaratkaisun (KHO:2021:20) mukaan jos taloyhtiön verkkoon myymä energia olisi vähäistä ja satunnaista, siitä ei tarvitsisi maksaa arvonlisäveroa. Rat- kaisussa ei kuitenkaan ole tehty selvää rajanvetoa siihen, mikä ylittää vähäisen ja satun- naisen sähkön luovutuksen verkkoon. Päätöksen perusteella kuitenkin energiayhteisöille kannattavampaa olisi mitoittaa tuotantonsa niin, ettei sitä luovutettaisi verkkoon suuria määriä, jottei arvonlisäveroa tarvitsisi maksaa. Johtopäätöksen osalta on huomattava, että KHO:n päätös koskee vain asunto-osakeyhtiöitä. Huomattavaa on kuitenkin se, että vaikka sähkön luovutus verkkoon olisi satunnaista ja vähäistä, jos yhteisö on muuten arvonlisäverovelvollinen, olisi sen maksettava arvonlisä- vero kaikesta verkkoon luovutetusta sähköstä. Sähköveron osalta veron perusteena on mittarin mittaama lukema tasejakson sisällä eli minkä verran energiayhteisö luovuttaa sähköä verkkoon, sekä ottaa verkosta kulutukseen sähköä tasejakson sisällä, eli tunnin jaksolta. Verkosta ostetun sähkön arvonlisäveron osalta veroa maksetaan sähkön myyjän tasesel- vitykseen ja laskutukseen perustuvan energian mukaan, joka esimerkiksi hyvityslaskentaa hyödyntävän energiayhteisön tapauksessa on eri kuin käyttöpaikkojen mittareiden mit- taama verkosta otettu tai verkkoon syötetty sähkö. Veron perusteena on siten mittauslait- teen lukemista laskettu tasejaksokohtainen arvo eli tällä hetkellä yhdeltä tunnilta. 28 Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja 2023:22 Hajautettujen energiayhteisöjen osalta sähkövero sekä arvonlisävero tulee maksaa nor- maalisti kaikesta verkon kautta tulevasta sähköstä, eli hajautettujen energiayhteisöjen tapauksessa kaikesta verkonhaltijan käyttöpaikkakohtaisella mittarilla mittaamasta kulute- tusta sähköstä maksetaan verkkopalvelumaksut, arvonlisävero sekä sähkövero. Jotkin sähkön myyjät voivat tarjota palveluita, joissa esimerkiksi asiakkaan kesämökillä sijaitsevan aurinkopaneelin tuottama sähkö voidaan energiamaksussa rahallisesti huomi- oida niin, että kokonaisenergiamaksu on kotona kulutetun sähkön arvo, josta on vähen- netty tuotetusta energiasta maksettu korvaus. Tällä hetkellä energiayhteisön muoto ja sen liikevaihto näyttäisivät määräävän energia- yhteisön tuotannon luovutukseen liittyvän verotuksen. Verotuskäytännöt vaatisivat sel- keyttämistä ja yhdenmukaistamista erityisesti arvolisäveron käsittelyn osalta. Uuden sähkömarkkinadesigniä koskevan komission ehdotuksen mukaan myös aktiivisilla asi- akkailla tulee jatkossa olla oikeus netottaa tasejakson sisällä tuotettu ja kulutettu sähkö sanotun kuitenkaan rajoittamatta sovellettavien verojen, maksujen ja verkkotariffien mak- suvelvoitetta. On jokseenkin epäselvää, soveltuuko arvonlisävero energiamaksuun samoin periaattein hajautettuihin energiayhteisöihin kuin kiinteistön sisäiseen ja kiinteistöryhmän väliseen energiayhteisöön. Suositukset: Sähkömarkkinamallia koskevien direktiivien muutosten pohjalta työ- ja elinkeinominis- teriön tulisi selvittää yhteistyössä verohallinnon kanssa, miten verolainsäädäntöä sovel- letaan eri hajautettujen energiayhteisöjen ja aktiivisten asiakkaiden energiajakamista koskeviin toteutusmalleihin erityisesti sähköveron ja arvonlisäveron osalta. 29 Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja 2023:22 Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja 2023:22 5 Verkkotariffit 5.1 Yleistä verkkotariffeista EU-tasolla siirtomaksuista säännellään sekä sähkömarkkinadirektiivissä (2019/944) sekä sähkömarkkina-asetuksessa (2019/943). Direktiivi asettaa velvoitteen, että kansallisen sääntelyviranomaisen tulee etukäteen hyväksyä tariffit tai menetelmät tariffien vahvis- tamiseksi. Direktiivin mukaan tärkeää on, että tariffit ja menetelmät niiden asettamiseksi ovat kustannusvastaavia, läpinäkyviä ja syrjimättömiä. Lisäksi aktiivisia asiakkaita17 kos- keva 15 artikla edellyttää välttämään kaksinkertaisia tariffeja erityisesti, jos sähköä varas- toidaan joustopalveluiden tuottamista varten. Sähkömarkkina-asetus sääntelee verkkoon pääsyä koskevia maksuja. Asetuksen 18 artik- lan mukaan tariffien on direktiivin vaatimusten lisäksi muun muassa huomioitava tarve turvata verkon käyttövarmuus ja joustavuus. Maksut eivät saa olla sidoksissa etäisyyteen. Tariffit eivät myöskään saa vähentää kannustimia omaan tuotantoon tai kulutukseen tai kulutusjoustoon osallistumiseen. Tariffeja koskeva direktiivin säännökset on täytäntöön pantu sähkömarkkinalailla. Esi- merkiksi etäisyysriippumattomuden osalta sähkömarkkinalain 55 §:ssä säädetään, että sähkönjakelun hinta ei jakeluverkossa saa riippua siitä, missä verkon käyttäjä maantieteel- lisesti sijaitsee verkonhaltijan vastuualueella. Jakeluverkonhaltijan toisistaan maantieteel- lisesti erillään sijaitsevissa vastuualueen osissa tulee kuitenkin soveltaa omia jakeluhintoja. Lain 24 a §:ssä säädetään, että verkkopalvelujen hinnoittelussa ja myyntiehdoissa ei saa olla ehtoja, jotka ovat haitallisia sähkön tuotannon, siirron, jakelun ja toimituksen koko- naistehokkuudelle ja energiatehokkuudelle. Toisaalta 24 b §:ssä säädetään, että verkko- palveluiden hinnoittelussa ei saa olla ehtoja, jotka voivat estää sähkönkulutuksen jouston tarjoamisen säätösähkömarkkinoille ja lisäpalvelujen ostajille tai jotka estävät vähittäis- myyjiä asettamasta järjestäytyneillä sähkömarkkinoilla saataville järjestelmäpalveluja 17 Sähkömarkkinadirektiivin 2 artiklan 8 kohdan mukaan direktiivissä tarkoitetaan ’aktiivi- sella asiakkaalla’ loppuasiakasta tai yhdessä toimivien loppuasiakkaiden ryhmää, joka kuluttaa tai varastoi omissa tiloissaan rajatulla alueella tai jäsenvaltion niin salliessa muissa tiloissa tuotettua sähköä tai joka myy itse tuottamaansa sähköä tai osallistuu joustoa tai energiatehokkuutta koskeviin järjestelyihin, jos tällainen toiminta ei ole sen ensisijaista kaupallista tai ammatillista toimintaa. 30 Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja 2023:22 kysynnänohjaustoimenpiteitä tai kysynnänhallintaa varten. Verkkopalvelujen hinnoitte- lussa on otettava huomioon kustannukset ja hyödyt, jotka aiheutuvat sähkönkulutuksen joustosta ja kysynnänohjaustoimenpiteistä. Asetuksen 18(2) artiklan mukaan tariffimenetelmien on lisäksi vastattava verkonhalti- joiden kiinteitä kustannuksia ja tarjottava lyhyen ja pitkän aikavälin kannustimia muun muassa markkinoiden edistämiseen, toimitusvarmuuden parantamiseen ja innovaatioihin. Asetuksen 18(3) artiklan mukaan tariffien avulla voidaan antaa sijaintia koskevia signaaleja häviöt, siirtorajoitukset ja investointikustannukset huomioiden. Etäisyysriippumattomuus ei siten tarkoita sitä, etteivätkö tariffit voisi olla maantieteellisesti erityneitä esimerkiksi verkonsisäisten pullonkaulojen, käyttäjätiheyden, verkonprofiilin tai etäisyyden kulutuk- sesta tai tuotannosta vuoksi.18 Lisäksi jakelutariffeja koskee 18 artiklan 7 ja 8 kohtien vaatimukset. Jakelutariffien on otettava huomioon verkon käyttö ja ne voivat sisältää muun muassa aikaeroteltuja tai liittymiskustannukset huomioivia tariffeja. Tariffimenetelmien on taas tarjottava jakelu- verkonhaltijoille kannustimia verkkojensa mahdollisimman kustannustehokasta käyttöä ja kehittämistä varten. Uuden sähkömarkkinadesignia koskevan komission ehdotuk- sen mukaan myös aktiivisilla asiakkailla olisi jatkossa oikeus jakaa sähköä Suomen hin- ta-alueella sekä netottaa tasejakson sisällä tuotettu ja kulutettu sähkö sanotun kuitenkaan rajoittamatta sovellettavia veroja, maksuja ja verkkotariffeja. Sama periaate soveltuu myös sähkönjakamiseen energiayhteisön jäsenten välillä. Verkkotariffit ja verot tulisivat makset- tavaksi netotuksesta huolimatta. 5.2 Tariffirakenteet Lainsäädännössä ei tällä hetkellä ole tariffirakenteita koskevia säännöksiä. EU-sääntely asettaa monia laadullisia vaatimuksia tariffimenetelmille ja tariffien asettamiselle, mutta itse siirtomaksurakenteista ei säädellä myöskään unionin tasolla. Suomessa sääntelyviran- omainen vahvistaa hinnoittelun kohtuullisuuden menetelmät, muttei itse tariffeja. Työ- ja elinkeinoministeriössä on älyverkkotyöryhmän suositusten pohjalta valmisteilla lainsäädännönmuutos, jossa laintasolla säädettäisiin jakeluverkon tariffirakenteista ylei- sesti. Lailla myös annettaisiin Energiavirastolle valtuudet vahvistaa tariffirakenteet jakelu- verkossa eri asiakasryhmille. 18 Tarkemmin jakeluverkkotariffien rakenteista energiatransitiossa: CEER Paper on Elect- ricity Distribution Tariffs Supporting the Energy Transition, 20 April 2020: https://www. ceer.eu/documents/104400/-/-/fd5890e1-894e-0a7a-21d9-fa22b6ec9da0 https://www.ceer.eu/documents/104400/-/-/fd5890e1-894e-0a7a-21d9-fa22b6ec9da0 https://www.ceer.eu/documents/104400/-/-/fd5890e1-894e-0a7a-21d9-fa22b6ec9da0 31 Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja 2023:22 Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja 2023:22 Tariffirakenteet koostuvat tyypillisesti enintään kolmesta komponentista: kiinteä maksu (€/ vuodessa), energiamaksu (€/kWh) ja tehokomponentti (€/kW). Lisäksi teollisilla asiakkailla on usein lisäksi loistehomaksu loistehon kompensoimiseksi. Lähtökohtaisesti tariffit ovat ajasta riippumattomia, mutta energia- ja tehopohjaisilla tariffikomponenteilla voi olla aika- erottelua (yö/päivä) tai esimerkiksi toimituksen keskeytettävyys tai sijainti. Tariffirakenteita on mahdollista suunnitella eri tarpeisiin sopivaksi, kuten myöhemmin kuvattu Energiavi- rasto akkutariffeja koskeva lausunto osoittaa. Tärkeää on kuitenkin täyttää siirtomaksuille asetettavat laadulliset lainsäädännössä asetetut vaatimukset. 5.3 Erillistariffit Vihreän siirtymän edistämiseksi julkisessa keskustelussa on esitetty tarve energia- yhteisöjen aktiiviseksi edistämiseksi. Yhtenä vaihtoehtona on esitetty normaalista tariffirakenteesta poikkeavia verkkopalvelumaksuja. Energiayhteisöt huomioiva verkkopal- velumaksutuote olisi yksi mahdollinen keino huomioida yhteisöjen vaikutukset aiempaa paremmin energiayhteisöjen yleistyessä. Energiayhteisöjen perustaminen olisi tehokasta erityisesti paikallisesti esimerkiksi omakotitaloalueella. Perusteluna erillistariffille on käy- tetty energiayhteisön paikalliselle jakeluverkolle tuomia hyötyjä sekä halua edistää yhtei- söjen syntymistä. Tällaisia rajattuja tariffeja koskevat kuitenkin kaikki sähkömarkkina-asetuksen ja –direktii- vin vaatimukset. Sähkömarkkinadirektiivin 16 artiklassa todetaan, että kansalaisten ener- giayhteisöihin sovelletaan syrjimättömiä, oikeudenmukaisia, oikeasuhteisia ja avoimia menettelyjä ja maksuja, myös rekisteröinnin ja toimilupien osalta, ja niiltä peritään avoi- mia, syrjimättömiä ja kustannuksia vastaavia verkkomaksuja sähkömarkkina-asetuksen 18 artiklan mukaisesti varmistaen, että ne osallistuvat asianmukaisella ja tasapainoisella tavalla järjestelmän kokonaiskustannusten jakoon. Jakeluverkonhaltijoiden on lisäksi teh- tävä yhteistyötä kansalaisten energiayhteisöjen kanssa helpottaakseen kansalaisten ener- giayhteisöjen sisäisiä sähkönsiirtoja. Direktiivin tarkoituksena on varmistaa energiayhteisöjen toiminnan mahdollistava kehys. Tämä ei kuitenkaan tarkoita suoraa taloudellista hyötyä. Energiayhteisöille suunnattavien verkkopalvelumaksujen tulee olla direktiivinkin mukaan avoimia, syrjimättömiä ja kus- tannuksia vastaavia. Nykyiset kaikille asiakkaille tarjolla olevat verkkopalvelumaksut eivät välttämättä noudata näitä periaatteita, eikä niitä välttämättä ole muodostettu kustannus- perusteisesti. Verkkopalvelumaksut saattavat sisältää merkittäviäkin ristisubventioita. Eri- tyisesti verkkopalvelumaksujen etäisyysriippumattomuus merkitsee, että saman verkon sisällä erot sähköasemien ja muuntamoiden läheisyydessä ja latvaverkoissa sijaitsevien 32 Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja 2023:22 asiakkaiden verkonhaltijalle aiheuttamien kustannusten välillä sekä tiheästi asutettu- jen ja harvaan asuttujen alueiden verkonhaltijalle aiheuttamien kustannusten välillä ovat merkittäviä. Energiayhteisöjen edut ovat palvelun tuottamisesta saatavan taloudellisen hyödyn lisäksi sosiaalista ja ympäristönäkökohtiin liittyviä. Sähkömarkkina-asetuksen 18 artikla edellyttää, että verkkomaksut eivät saa syrjiä myön- teisesti tai kielteisesti energian varastointia tai aggregointia, eivätkä ne saa luoda pidäk- keitä omalle tuotannolle, omalle kulutukselle eivätkä kulutusjoustoon osallistumiselle. Sähkömarkkinadirektiivin yleisen osan mukaan sähkön jakaminen ei kuitenkaan saisi vai- kuttaa sähkönsiirtoihin liittyvien verkkomaksujen, tariffien ja muiden maksujen keruuseen. Tariffeja asetettaessa on huomioitava, että verkkopalvelumaksuilla katetaan verkonhalti- jan kustannukset ja kaikkien verkonkäyttäjien on maksettava osuutensa verkonkäytöstä. Paikallinen tuotanto tai energianhinnan perusteella tehty jousto voivat hyödyttää verk- koaja sen vuoksi erillistariffit voivat olla joissain tapauksissa perusteltuja. Toisaalta paikal- linen tuotanto ja kulutusjousto voivat myös joissain tilanteissa myös aiheuttaa verkolle lisäkustannuksia. Analogiaa energiayhteisöihin sovellettavasta erikoistariffista voidaan hakea Energiaviras- ton Rovakaira Oy:lle 30.9.2022 antamasta lausunnosta koskien energiavarastojen asemaa verkkopalvelutuotteena. Akkutariffi Energiavirasto on lausunnossaan todennut, että verkkopalvelutuotteiden muotoa ei var- sinaisesti säännellä, mutta verkkopalveluja ja verkkopalvelutuotteita on sovellettava verkkopalveluehtojen määritelmien rajoissa ja Energiavirasto päätöksellään vahvistaa ver- konhaltijan siirtopalvelun ehdot. Sähkömarkkinalain 18 §:n mukaan verkonhaltijan on tarjottava sähköverkkonsa palveluita sähkömarkkinoiden osapuolille tasapuolisesti ja syrjimättömästi. Palveluiden tarjonnassa ei saa olla perusteettomia tai sähkökaupan kilpailua ilmeisesti rajoittavia ehtoja. Kuitenkin hallituksen esityksen (20/2013) yksityiskohtaisten perusteluiden mukaan verkkopalvelujen ehdot voivat vaihdella palvelujen käytön suhteen erikokoisten tai -tyyppisten verkon käyt- täjien välillä. Energiavirasto on lausunnossaan todennut, että koska energiavarastot eivät ole perinteisiä kulutus- ja tuotantokäyttäjiä, voidaan energiavarastoja tarjota palveltuot- teena tietylle asiakasryhmälle. 33 Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja 2023:22 Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja 2023:22 Energiavirasto katsoi, että jakeluverkonhaltijat voivat asettaa verkkopalvelutuotteeksi sel- laisen tuotteen, joka on ainoastaan tarkoitettu energiavarastoille ja rajata palvelut vain tietylle asiakasryhmälle (tässä varastoille). Jos tällainen energiavarastoja koskeva verkko- palvelutuote asetetaan tarjottavaksi, niin sen on oltava julkiseen hinnastoon perustuen saatavilla ja sitä on tarjottava samoin ehdoin kaikille energiavarastoille. Energiavirasto perusteli energiavaraston sopivuutta verkkopalvelutuotteeksi seuraavasti: energiavarastot mahdollistavat uusiutuvien energiamuotojen käyttöönottoa, sillä ener- giavarastot toisivat niihin säätömahdollisuuksia. Aikaisemmin jakeluverkonhaltijoiden näkökulmasta sähköjärjestelmä on koostunut tuotannosta ja kulutuksesta, mutta ener- giavarastojen lisääntyessä on perusteltua mahdollistaa perustaa energiavarastoille oma verkkopalvelutuote. Sähköverkonhaltijalla on sähkömarkkinalain mukaisesti velvollisuus kehittää ja ylläpitää verkkoaan sähkömarkkinoiden tarpeiden mukaisesti. Jakeluverkonhaltijalla on lisäksi vel- vollisuus laatia kehittämissuunnitelma ja hyödyntää vaihtoehtoisia menetelmiä jakeluver- kon siirtokapasiteetin rakentamiselle. Näihin vaihtoehtoisiin menetelmiin kuuluu muun muassa sähkövarastojen hyödyntäminen vaihtoehtona jakeluverkon siirtokapasiteetin laa- jentamiselle. Tämän lisäksi energiavarastot todennäköisesti edistävät sähköverkkojen luo- tettavuutta ja toimintavarmuutta osana jakeluverkkotoimintaa. Energiaviraston lausunnon perusteella ei kuitenkaan voida suoraan sanoa, olisiko ener- giayhteisöille mahdollista muodostaa omaa tariffia, tai olisiko se mahdollista muodostaa syrjimättömäksi ja tasapuoliseksi kaikille verkonkäyttäjille. Edellytyksenä tariffin muodos- tamiselle lienee Energiaviraston lausunnon mukaisesti ainakin hyväksyttävän tavoitteen täyttäminen, joka energiavarastojen osalta on uusiutuvan energian edistäminen. Varasto- jen katsotaan myös tuovan säätömahdollisuuksia sähköjärjestelmään. Oleellista on Ener- giaviraston mukaan myös se, voidaanko kyseisen asiakasryhmä katsoa eroavan käytön suhteen tavanomaisista kulutus- tai tuotantokäyttöpaikoista. Lausunto ei kuitenkaan ota kantaa siihen, minkä suuruisesta tariffista olisi kyse ja miten verkkopalvelutuotteen hin- noittelussa voidaan ottaa huomioon varaston järjestelmälle ja vihreälle siirtymälle tuoma hyöty, eli voitaisiinko matalampaa tariffitasoa perustella kyvykkyyden jakeluverkonhalti- jalle tuomalla hyödyllä. 34 Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja 2023:22 5.4 Tuotannon siirtomaksu Nykyiset EU:n siirtomaksujen määrittämiseen liittyviä yhteisiä sääntelyperiaatteita kos- kevat suuntaviivat19 määrittävät tuottajien vuosittain maksamien keskimääräisten siir- tomaksujen rajat. Maksujen on oltava välillä 0–0,5 euroa megawattitunnilta, lukuun ottamatta Tanskassa, Ruotsissa, Suomessa, Romaniassa, Irlannissa sekä Isossa-Britanni- assa ja Pohjois-Irlannissa sovellettavia maksuja. Tanskassa, Ruotsissa ja Suomessa tuotta- jien vuosittain maksamien keskimääräisten siirtomaksujen on oltava välillä 0–1,2 euroa megawattitunnilta. Fingrid veloittaa Suomessa kantaverkkoon antomaksuna 0,61 €/MWh ja voimalaitoksilta nettosähkötehoon perustuvan maksun 1 944 €/MW/a20. Suomessa säh- köntuotannon siirtomaksuja koskevaa ylärajaa ei ole asetettu tuotannon siirrolle suurjän- nitteisessä jakeluverkossa. Sähkömarkkina-asetuksen (65/2009)21 1 luvun 5 §:ssä on määritelty jakeluverkon osalta, että jakeluverkonhaltijan yksittäiseen jakeluverkossa olevaan liittymään sijoittuvalta säh- köntuotannolta veloittama siirtomaksu ei saa ylittää keskimäärin 0,07 senttiä kilowattitun- nilta vuodessa. Tässä tarkoitettu siirtomaksu määritetään jakamalla yksittäiseen liittymään sijoittuvalta sähköntuotannolta verkkoon syötöstä vuodessa veloitettujen siirtomaksujen summa ilman arvonlisäveroa saman ajan kuluessa verkkoon syötetyn energian määrällä. Tavoitteena säännöksellä on ollut yhdenmukaistaa jakeluverkonhaltijoiden sähköntuo- tannolta perimiä siirtomaksuja pienimuotoisen sähköntuotannon verkkoon pääsyn edis- tämiseksi EU-vaatimuksia vastaavasti. Koska sähkömarkkina-asetuksen jakeluverkon sähköntuotantoon kohdistuva siirtomaksu ei vastaa enää EU:n maksimia, tulisi tuotannon siirtomaksun oikeaa tasoa selvittää vaikutusarviointiin perustuen. Uusi EU:n sähkömarkkina-asetus (2019/943) edellyttää lisäksi, että verkkomaksujen määrit- tämiseksi käytetyllä menetelmällä on neutraalisti tuettava koko järjestelmän tehokkuutta pitkällä aikavälillä asiakkaille ja tuottajille annettavien hintasignaalien kautta, ja sitä on eri- tyisesti sovellettava tavalla, joka ei aiheuta myönteistä tai kielteistä syrjintää jakelutasolla ja siirtotasolla verkkoon liitetyn tuotannon välillä. 19 Komission asetus (EU) N:o 838/2010 siirtoverkonhaltijoiden välistä korvausmekanismia ja siirtomaksujen määrittämiseen liittyviä yhteisiä sääntelyperiaatteita koskevista suun- taviivoista 20 https://www.fingrid.fi/kantaverkko/liitynta-kantaverkkoon/kantaverkkosopi- mus-ja--palvelumaksut/#kantaverkkopalvelumaksut 21 Ks. valtioneuvoston asetus sähkömarkkinoista 65/2009. 35 Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja 2023:22 Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja 2023:22 Tariffirakenteet ovat yksi tapa ohjata joustavuuteen, mutta toinen vaihtoehto on joustojen ostaminen asiakkailta. Joustoa tarjoavia asiakkaita (yhteisö tai yksittäinen asiakas) tulee tariffien tarjonnassa kohdella samalla tavalla, jos erillisen yhteisötariffin perusteena on joustavuus. Suositukset: Energiavirastoa pyydetään selvittämään energiayhteisöjen ja muiden joustoa tarjoavien toimijoiden mahdollisille erillistariffeille asetettavia reunaehtoja sekä sitä, onko tällaisille erillistariffeille perusteita. Selvityksessä tulisi huomioida myös joustomarkkinoiden kehitys ja jakeluverkkojen joustonhankinta sekä tavoitteet verkkopalvelutariffien rakenteiden har- monisoimisesta. Tariffien on noudatettava erityisesti kustannusvastaavuuden periaatetta ja etäisyysriippumatonta hinnoittelua. Selvitys on edellytyksenä sille, että jakeluverkon- haltijat voisivat asettaa erillistariffeja energiayhteisöille edistämään paikallisia hajautettuja energiayhteisöjä. Työ- ja elinkeinoministeriön tulisi myös uudelleenarvioida sähkömarkkinoista annetun val- tioneuvoston asetuksen (65/2009) 5 §:ssä säädetyn jakeluverkonhaltijan yksittäiseen jake- luverkossa olevaan liittymään sijoittuvalta sähköntuotannolta veloittaman siirtomaksun kattohinnan määrittely riittävään vaikutusarvioon perustuen sekä, onko maksu oikean- suuruinen tariffien kustannusvastaavuuden periaate huomioiden. Arvion tulee ottaa myös huomioon pientuotannon (alle 2 MVA) verkkoon liittämisen aiheuttamat mahdolliset investointikustannukset, jotka menevät muiden verkon käyttäjien maksettavaksi. 36 Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja 2023:22 6 Muita yhteisöjen kannalta keskeisiä kysymyksiä 6.1 Sähköturvallisuus Suomessa sähkölaitteiden ja -laitteistojen turvallisuutta sääntelee sähköturvallisuuslaki (1135/2016) ja siihen liittyvä lainsäädäntö. Lainsäädäntö lähtee siitä, että turvallisuusvaa- timukset täytetään, jos sähköturvallisuusviranomaisen (Tukes) julkaisemia sähkölaitteiden ja laitteistojen turvallisuutta koskevia standardeja sovelletaan asianmukaisesti.22 Sähköjärjestelmän toiminnallisuutta koskee kaksi standardia, joista toinen koskee ener- gian säästöä ja toinen tuottajan ja kuluttajan välisten sähköasennusten perusrakenteita ja suojausperiaatteita.23 Standardeja sovelletaan siten myös energiayhteisöihin. Sähkötur- vallisuusmääräykset kohdistuvat erityisesti kiinteistön sisäisiin ja kiinteistörajat ylittäviin energiayhteisöihin, joilla on omaa tuotantoa. Samat periaatteet tulee huomioida myös hajautettuja yhteisöjä suunniteltaessa ja toteutuksessa. Vaatimuksilla on merkitystä erityi- sesti silloin, kun erillinen linja yhdistää tuotannon kulutukseen ja riski rengasyhteyden syn- tymisestä on olemassa. Kuva 3.  Kiinteistörajat ylittävän energiayhteisö, jossa riskinä rengasyhteyden muodostuminen 22 Sähkölaitteistojen turvallisuutta ja sähkötyöturvallisuutta koskevat standardit (Luettelo S10-2023) 23 SFS 6008-1 ja SFS 6008-2. https://tukes.fi/documents/5470659/8178747/Luettelo+S10-2023+S%C3%A4hk%C3%B6laitteistojen+turvallisuutta+ja+s%C3%A4hk%C3%B6ty%C3%B6turvallisuutta+koskevat+standardit.pdf/c590f409-f6b8-83ce-08a3-bcfff12ae1b8/Luettelo+S10-2023+S%C3%A4hk%C3%B6laitteistojen+turvallisuutta+ja+s%C3%A4hk%C3%B6ty%C3%B6turvallisuutta+koskevat+standardit.pdf?t=1672732633144 https://tukes.fi/documents/5470659/8178747/Luettelo+S10-2023+S%C3%A4hk%C3%B6laitteistojen+turvallisuutta+ja+s%C3%A4hk%C3%B6ty%C3%B6turvallisuutta+koskevat+standardit.pdf/c590f409-f6b8-83ce-08a3-bcfff12ae1b8/Luettelo+S10-2023+S%C3%A4hk%C3%B6laitteistojen+turvallisuutta+ja+s%C3%A4hk%C3%B6ty%C3%B6turvallisuutta+koskevat+standardit.pdf?t=1672732633144 37 Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja 2023:22 Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja 2023:22 Myös sähkömarkkinalain erillisiä linjoja koskevissa perusteluissa on tunnistettu, että kah- den verkkoon liitetyn käyttöpaikan toisiinsa liittäminen voi aiheuttaa ongelmia sähkötur- vallisuuden näkökulmasta. Kytkentä voi johtaa siihen, että sähkön katkaiseminen toisen käyttöpaikan pääkytkimestä ei tee toista kohdetta jännitteettömäksi, jolloin tämän toisen käyttöpaikan sähköturvallisuus vaarantuu.  Kytkentä voi johtaa lisäksi tilanteeseen, jossa toisen käyttöpaikan sähkö kulkee toisen käyttöpaikan mittarin kautta. Sähköverkon rakentaminen jakeluverkkotasolla on sähkömarkkinalain 13 §:n nojalla pää- sääntöisesti jakeluverkonhaltijan yksinoikeus. Muut saavat rakentaa jakeluverkonhaltijan alueelle muun muassa, jos kysymyksessä on erillinen linja, jolla liitetään pienimuotoista sähköntuotantoa sähkönkäyttöpaikkaan tai kiinteistön tai sitä vastaavan kiinteistöryhmän verkkoon. Vastuiden osalta sähkömarkkinalain jakeluverkon rakentamista koskevan 13 §:n yksityiskohtaisten perustelujen mukaan erillisen linjan haltija vastaa liittymän takaisesta sähkön laadusta ja sähköturvallisuudesta. Sähköturvallisuuslain (1135/2016) 12 §:n mukaan sähkölaitteen suojaus on varmistet- tava sähkölaitteen aiheuttamien vaarojen varalta ja sellaisten vaarojen varalta, jotka voivat aiheutua ulkoisten tekijöiden vaikutuksesta sähkölaitteeseen. Erillisen linjan haltija vas- taa sähköturvallisuudesta tältä osin. Tukes ei ole toistaiseksi ottanut kantaa kysymykseen, voiko sähköturvallisuus- ja mittalaitelainsäädännön mukaisesti yhdistää sähköntuotanto- laitteiston ja/tai sähkövaraston kahteen erilliseen sähköliittymään ja minkälaisia sähkötur- vallisuutta ja mittausta koskevia vaatimuksia tällaisissa kytkennöissä tulisi mahdollisesti soveltaa. Kaiken kaikkiaan yleisenä trendinä energiasiirtymän myötä on sähköjärjestelmien moni- mutkaistuminen sääriippuvaisen sähköntuotannon ja jouston tarpeen lisääntymisen sekä järjestelmäkytkennät toisiin energiajärjestelmiin sekä erilaiset paikalliset saarrekekäyttöky- vykkyyden sisältämät paikalliset ratkaisut. Tämä edellyttää myös uusia toimintamalleja ja standardeja sähköturvallisuuden osalta. Suositukset: Tukesin tulee selvittää, voiko sähköturvallisuuslainsäädännön mukaisesti yhdistää sähkön- tuotantolaitteiston ja/tai sähkövaraston kahteen erilliseen sähköliittymään ja minkälaisia sähköturvallisuutta koskevia vaatimuksia tällaisissa kytkennöissä tulisi mahdollisesti sovel- taa. Työ- ja elinkeinoministeriön tulee myös selvittää, miten kahden eri liittymän yhdis- täminen olisi mahdollista niin, että samalla huolehditaan mittauksen ja taseselvityksen oikeellisuudesta. 38 Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja 2023:22 6.2 Mittaus, mittarointi ja älykkäät mittausjärjestelmät Kansallisessa lainsäädännössä sähkön mittauslaitteiden yleisistä vaatimuksista säädetään mittauslaitelaissa (707/2011) ja mittauslaitteiden olennaisista vaatimuksista, vaatimusten- mukaisuuden osoittamisesta ja teknisistä erityisvaatimuksista annetussa valtioneuvoston asetuksessa (1432/2016). Lisäksi sähköntoimitusten selvityksestä ja mittauksesta anne- tussa valtioneuvoston asetuksessa (767/2021) säädetään sähkön mittauslaitteistojen tie- tyistä toiminnallisuusvaatimuksista. Valtioneuvoston asetuksessa (1432/2016) olennaisten vaatimusten osalta 2 §:ssä viitataan mittauslaitedirektiivin liitteeseen I. Sähkömarkkinadi- rektiivin myötä mittauslaitteiden ominaisuuksista säädetään entistä tarkemmin myös uni- onin sähkömarkkinalainsäädännössä. Sähkömarkkinadirektiivissä säädetään muun muassa siitä, kuinka loppuasiakkaan tulisi saada mittaustietonsa. Sähkömarkkinalain mukaan verkonhaltija vastaa taseselvityksen ja laskutuksen perus- teena olevien sähköntoimitusten mittauksesta ja tietojen oikeellisuudesta sähköver- kossaan. Sähköntoimitusten selvityksestä ja mittauksesta annetun valtioneuvoston asetuksen mittausta koskevassa 6 luvussa edellytetään, että sekä sähkönkäyttöpaikka että sähköntuotantolaitteisto on varustettava mittarilla. Nimellisteholtaan enintään 100 kilovolttiampeerin sähköntuotantolaitteistoa ja usean sähköntuotantolaitteiston muo- dostamaa voimalaitosta, jonka nimellisteho on enintään 100 kilovolttiampeeria, ei kui- tenkaan tarvitse varustaa erillisellä mittauslaitteistolla, jos sähkönkäyttöpaikka, jossa sähköntuotantolaitteisto tai voimalaitos sijaitsee, on varustettu tuntimittauslaitteistolla tai varttimittauslaitteistolla, joka kykenee mittaamaan sekä sähköverkosta otetun että sähkö- verkkoon syötetyn sähkön määrän. Mittauksen oikeellisuuden osalta vastuu ei riipu siitä, kuka mittarin omistaa. Laskutta- van tahon vastuulla on, että käytössä oleva mittauslaite soveltuu käyttötarkoitukseen ja -ympäristöön, toimii jatkuvasti luotettavasti ja sen käyttö täyttää mittauslaitelain vaa- timukset. Taloyhtiön vastuulla on käyttämiensä huoneistokohtaisten mittareiden tai taloyhtiön sisäisen kulutuksen mittaamiseen käytettävien sähköenergiamittareiden vaa- timustenmukaisuudesta silloin, kun taloyhtiön laskutus perustuu mittareiden antamaan mittaustulokseen. Kulutusmittareiden erityispiirre on, että yksittäisen asiakkaan laskutuk- sen oikeellisuus riippuu tyypillisesti yhden ainoan mittarin luotettavuudesta. Siksi on tär- keää, että koko mittarikannan kunnosta huolehditaan.24 24 Kulutusmittarit, Tukes, 23.2.2023. https://tukes.fi/tuotteet-ja-palvelut/mittauslaitteet/ kulutusmittarit. https://tukes.fi/tuotteet-ja-palvelut/mittauslaitteet/kulutusmittarit https://tukes.fi/tuotteet-ja-palvelut/mittauslaitteet/kulutusmittarit 39 Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja 2023:22 Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja 2023:22 Sähkömarkkinoiden häiriötön toiminta edellyttää luotettavaa mittarointia. Sähkömarkki- nalain perusteluissa korostetaan, että kahden verkkoon liitetyn käyttöpaikan toisiinsa liit- tyminen voi sähköturvallisuuden lisäksi aiheuttaa ongelmia myös sähkön mittaroinnille. Näissä tilanteissa ei pystytä luotettavasti mittaamaan näiden kahden käyttöpaikan säh- kön käyttöä (verkosta otto/anto). Kytkentä voi tällöin johtaa tilanteeseen, jossa toisen käyt- töpaikan sähkö kulkee toisen käyttöpaikan mittarin kautta. Sähkön kulkeminen toisen käyttöpaikan kautta saattaisi olla mahdollista estää takatehoreleellä tai muulla teknisellä ratkaisulla. Sähköturvallisuusviranomainen viranomainen vastaa sähköturvallisuudesta ja suojauksen riittävyyden arvioinnista. Sähköntoimitusten selvityksestä ja mittauksesta annetun valtioneuvoston asetuksen 4 luvun 1 §:ssä säädetään sähkönkulutuksen ja -tuotannon taseselvitysjakson sisäisestä netotuksesta jakeluverkossa. Jakeluverkkoon liitetyssä sähkönkäyttöpaikassa kunkin tase- selvitysjakson aikana mitattu jakeluverkosta otettu ja jakeluverkkoon syötetty sähkö laske- taan yhteen taseselvityksessä ja sitä käytetään laskutuksen perusteena. Lisäksi luvun 3 §:ssä säädetään määrättyjen energiayhteisön ja aktiivisten asiakkaiden ryhmän mittaustietojen käsittelystä taseselvityksessä eli taseselvitysjakson sisäisessä hyvityslaskennassa, jolla mahdollistetaan tuotetun tai varastoidun sähkön jakaminen las- kennallisesti usealle sähkönkäyttöpaikalle taseselvitysjakson sisällä. Hyvityslaskennan ja netotuksen toteuttamisessa hyödynnetään käyttöpaikoille asennet- tuja etämittauslaitteita. Tällä varmistetaan, että yhdessä tuotetun sähkön jakaminen hyvi- tyslaskennalla sekä sähköntuotannon ja -kulutuksen netotus toteutetaan mahdollisimman kustannustehokkaasti. Hyvityslaskennan toteuttamismallissa paikalliseen energiayhtei- söön tai aktiivisten asiakkaiden ryhmään osallistuvalla loppukäyttäjällä on edelleen mah- dollisuus solmia oma sähkönmyyntisopimuksensa olematta sidottu tältä osin paikalliseen energiayhteisöön tai muihin loppukäyttäjiin. Lisäksi paikalliseen energiayhteisöön ja aktii- visten asiakkaiden ryhmään liittyminen ja siitä eroaminen olisivat mahdollisimman yksin- kertaisia toteuttaa. Hyvityslaskennan ja netotuksen piirissä olevien käyttöpaikkojen osalta loppukäyttäjän mittauslaitteelta ei ole suoraan luettavissa sitä lukemaa, josta sähkön vähittäismyyjä ja jakeluverkonhaltija asiakasta laskuttavat, koska hyvityslaskenta ja netotus toteutetaan tie- tojärjestelmissä mittauslaitteen keräämiin mittaustietoihin perustuen. Sähkömarkkinadirektiivin mukaan kaikilla kuluttajilla olisi oltava mahdollisuus osallistua suoraan markkinoille erityisesti mukauttamalla kulutustaan markkinasignaalien perus- teella ja korvauksena siitä saada alennuksia sähkön hinnasta tai muita rahallisia kannusti- mia. Heidän olisi näin ollen saatava mahdollisuus hyötyä älykkäiden mittausjärjestelmien täysimittaisesta käyttöönotosta. Direktiivi lähtee siitä, että energiayhteisöjen toteuttamaa 40 Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja 2023:22 energian jakamista olisi helpotettava noudattaen tasehallintaa, mittausta ja selvitystä kos- kevia velvoitteita ja asianmukaisia aikavälejä. Uusi sähkömarkkinamallia koskeva 14.3.2023 päivätty komission ehdotus (COM(2023) 148 final) tarkentaa aktiivisten asiakkaiden ver- kon yli tapahtuvaa sähkön jakamista. Ehdotuksen mukaan netotus voidaan tehdä tasejak- son sisällä, mutta soveltuvat verot, maksut ja verkkotariffit tulisivat maksettavaksi, mikäli sähköä siirretään jakeluverkon kautta. Ero kiinteistön sisäiseen energiayhteisöön johtuu ainakin verkkotariffien osalta siitä, että ettei sähkö tosiasiallisesti kulje jakeluverkon kautta vaan kiinteistön sisäisessä sähköverkossa. Komission ehdotuksessa joustoa halutaan edistää erillismittarein. Myös jouston toden- taminen halutaan mahdollistaa mittauslaittein. Ehdotuksessa määritellään erillinen mit- tauslaite, joka määritelmän mukaan olisi joustokohteeseen kiinnitetty laite, joka tarjoaa joustopalvelua sähkömarkkinoille tai verkonhaltijoille. Verkonhaltijoilla olisi uuden sähkö- markkina-asetuksen 7b artiklan mukaan oikeus käyttää dataa näistä mittareista jouston määrän todentamiseksi. Jäsenvaltion on määritettävä todentamisprosessi tiedon laadun varmistamiseksi. Ehdotuksella on myös vaikutusta energiayhteisöjen ja aktiivisten asiak- kaiden tarjoamaan joustoon. Älyverkkotyöryhmä katsoi omassa loppuraportissaan, että mittarin kautta tehtävä ohjaus luo niille asiakkaille, joilla kuormaa on jo kytkettynä nykyiseen mittarin ohjaukseen, hel- pon tavan osallistua kulutusjoustoon. AMR-ohjauksen mahdollistaminen ja kuormanoh- jausrajapinnan avaaminen markkinatoimijoille helpottaisi myös energiayhteisöjen mahdollisuutta osallistua jouston tarjoamiseen markkinalle. Suositukset: Suositellaan, että työ- ja elinkeinoministeriö ja Tukes pyrkivät edistämään ratkaisuja, joissa EU:n mittauslaitelainsäädäntöä ja kansainvälisiä standardeja kehitettäisiin suuntaan, joka huomioisi nykyistä paremmin ja kustannustehokkaammin sähkönkäyttöpaikoilla ja ener- giayhteisöissä paikallisesti tuotetun sähkön hyödyntämisen. Älyverkkotyöryhmän ehdotuksen mukaisesti suositellaan, että uusien etämittauslaitteisto- jen kuormanohjausrajapinta avataan markkinatoimijoille sähkömarkkinalainsäädännöllä. Työ- ja elinkeinoministeriön tulisi käynnistää valmistelu sähkömarkkinalainsäädän- nön muuttamisesta niin, että jakeluverkonhaltijoita velvoitetaan rakentamaan uusien etämittareiden ohjauksen mahdollistamiseksi valtakunnallisesti yhdenmukainen kuor- manohjausrajapinta ja avaamaan se markkinatoimijoille. Valmistelussa tulee varmistaa kustannus-hyötyanalyysein, että ratkaisu on kansantaloudellisesti järkevä. Lainsäädän- nössä pitää lisäksi asettaa kuormanohjausrajapinnan minimitoiminnallisuusvaatimukset. Mikäli kuormanohjausrajapinta annetaan markkinoilla toimivien palveluntuottajien käyt- töön jakeluverkonhaltijoiden toimesta, voi se lisätä joustopotentiaalia merkittävästi. 41 Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja 2023:22 Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja 2023:22 Työ- ja elinkeinoministeriön tulisi selvittää kuormanohjausreleiden osalta, voidaanko ver- konhaltijoita velvoittaa tarjoamaan asiakkaille kytkentäpalvelua siten, että mittarin releistä kytketään yhteys sähkökeskukselle uuden mittarin asennuksen yhteydessä. Kustan- nukset tällaisesta lisäkytkennästä, jolla asiakas voi tarjota joustoaan markkinaehtoisesti, tulisivat käyttäjän maksettavaksi. Selvityksessä tulee arvioida ehdotuksen kustannuste- hokkuutta eri toimijoiden näkökulmasta sekä vaikutuksia muihin kytkentäpalveluja tar- joaviin tahoihin. Lisäksi tulisi selvittää, voisiko käyttöpaikan tehoa rajoittaa mahdollisessa sähköpulatilanteessa. 6.3 Rakennusten energiatehokkuuteen liittyvät vaatimukset Vihreän siirtymän, sektori-integraation ja verkon älykkyyden vaatimusten myötä rakennus- ten energian kokonaiskulutuksen lisäksi rakennusten hetkellisen sähkötehon huomioimi- sen merkitys korostuu. Jatkossa on tärkeää, että rakennusten suunnittelussa huomioidaan energiatehokkuuden lisäksi myös mahdollisuudet sähkötehon hallintaan. Esimerkiksi säh- köautojen latauspisteiden yleistyminen sekä energiayhteisön oma sähköntuotanto vaikut- tavat rakennusten sähkönkäyttöön merkittävästi. Energiamurroksen myötä myös rakennukset ja kiinteistöt tulee tunnistaa sähkömarkki- noiden aktiivisina toimijoina, kun niitä on aiemmin pidetty enemmän kulutuskohteina. Yhteen sovitetut sähkö-, LVI- ja automaatiosuunnitelmat ovat keskeisiä sähkön ja muun energian kulutuksen ohjattavuuden mahdollistamisessa. Työ- ja elinkeinoministeriön ener- giatehokkuustyöryhmän vuoden 2019 loppuraportissa25 energiayhteisöt nähtiin energia- tehokkuutta ja uusia teknologioita kehittävinä toimijoina ja keinona saada kiinteistöt ja maatilat paremmin osaksi energiajärjestelmää kehittyvien kulutusjoustopalvelujen avulla. Energiayhteisöjen kehittäminen ja lisääminen nähtiin kuitenkin toimenpiteenä haasta- vaksi. Toiminnan yleistymiseen raportin mukaan tarvittaisiin ohjeita ja hyviä käytäntöjä (mm. seuranta, raportointi jne.). Rakennusten energiatehokkuuden sääntelyllä ja energiatehokkuuslaskennalla on suuri merkitys uuden rakennuksen teknisiin ratkaisuihin. Energiatehokkuus määri- tellään rakentamismääräyksissä samoin kuin energiatodistuksissakin rakennuksen 25 https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/161811/TEM_53_2019_ Energiatehokkuustyoryhman_raportti_WEB.pdf https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/161811/TEM_53_2019_Energiatehokkuustyoryh https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/161811/TEM_53_2019_Energiatehokkuustyoryh 42 Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja 2023:22 kokonaisenergiankulutuksen (E-luvun) avulla. Rakennusten energiatehokkuustarkaste- lussa määritellään rakennuksen ostoenergiakulutus vakioidulla käytöllä, josta saadaan rakennuksen E-luku kertomalla ostoenergiamäärä energiamuotokertoimilla26. Kulutusjoustoa ja samalla energiayhteisöjä voitaisiin edistää muuttamalla E-lukulaskentaa koskevia säännöksiä ja helpottamalla laskentaa sellaisen kiinteistön osalta, joka on varus- tettu kyvyllä ajoittaa sähkönkulutuksensa muuhun ajankohtaan. Nykyisin sähkönkäytön ajankohta (vuodenaika, vuorokaudenaika) ei vaikuta E-lukulaskentaan. Säädökset ohjaa- vat rakentamista lämmityksen osalta pois varaavasta ja suorasta sähkölämmityksestä. Kui- tenkin esimerkiksi E-laskennan kannalta edullisemmat lämpöpumput voivat lisätä sähkön käytön huipputehoa ja kuormittaa jakeluverkkoa enemmän. E-lukulaskennan kerroin voisi olla pienempi, jos kulutus on ohjattavissa. Ohjattavissa oleva joustava sähköenergiajärjes- telmä toimii optimaalisemmin.27 Näin edistettäisiin joustoa järjestelmässä. Syksyllä 2020 annettiin uusi ympäristöministeriön asetus (YMa718/2020)28, joka tuo tek- nisten järjestelmien energiatehokkuusvaatimuksiin mukaan rakennukseen tai kiinteistöön kuuluvan paikallisen sähköntuotantojärjestelmän, jonka suunnittelulle, rakentamiselle ja käyttöönotolle on asetettu vastuuhenkilövaatimuksia. Asetus velvoittaa suunnittelemaan, toteuttamaan ja myös todentamaan asennuksen jälkeen paikallinen sähköntuotantojärjes- telmä siten, että se on toimintakyvyltään energiatehokas ja liitetty rakennuksen sähköjär- jestelmään niin, että tuotettua energiaa voidaan hyödyntää tehokkaasti rakennuksessa. Lisäksi laki rakennusten varustamisesta sähköajoneuvojen latauspisteillä ja latauspiste- valmiuksilla sekä automaatio- ja ohjausjärjestelmillä (733/2020) on energiayhteisöille oleellinen. Lain piiriin kuuluvat sekä asuinrakennukset että muut kuin asuinrakennuk- set (ei-asuinrakennukset), jos tietyt ehdot täyttyvät. Latauspiste- ja automaatiolaki koskee 26 Rakennusten energiatehokkuustarkastelussa määritellään rakennuksen ostoenergia- kulutus vakioidulla käytöllä, josta saadaan rakennuksen E-luku kertomalla ostoener- giamäärä energiamuotokertoimilla. Uusiutuva omatuotanto, ” ympäristössä olevasta energiasta otetuttu energia” , vähentää laskennassa ostoenergiakulutusta. Laskenta teh- dään joko kuukausitasolla tai ns. dynaamisella laskennassa tuntitasolla. Omatuotannon ja kulutuksen osuminen samaan ajankohtaan on tarkasteltava enintään kuukauden aikajänteellä eikä ulosvietyä energiaa voi laskennassa hyödyntää. Sähkön varastoin- nista ja sen hyödyntämisestä ei laskentamallissa ole mainintaa. Omatuotantolaitteiston ei tarvitse olla itse rakennuksessa tai kiinteistössä, mutta sen on ”kuuluttava rakennuk- seen”. Energiatehokkuuslaskenta tehdään rakennuskohtaisesti eikä säädöksissä ole määritetty, miten toimitaan usean rakennuksen kiinteistöissä. 27 Järventausta, P., Repo, S., Trygg, P., Rautiainen, A., Mutanen, A., Lummi, K., ... Belono- gova, N. (2015). Kysynnän jousto - Suomeen soveltuvat käytännön ratkaisut ja vaikutuk- set verkkoyhtiöille (DR pooli): Loppuraportti. Tampere: Tampereen teknilllinen yliopisto, 2015, s. 215-216. 28 https://www.finlex.fi/fi/laki/smur/2020/20200718 https://www.finlex.fi/fi/laki/smur/2020/20200718 43 Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja 2023:22 Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja 2023:22 sekä yksityisessä että julkisessa omistuksessa olevia rakennuksia. Lähtökohtana voidaan pitää rakennusluvassa määritettyä pysäköintipaikkamäärää. Myös älykkään latauksen mahdollistava automaatio- ja ohjausjärjestelmän asentamisvelvoite koskee osaa rakennus- kohteista. 29 Suositukset: E-lukulaskentaa koskevaa ympäristöministeriön asetusta ehdotetaan muutettavaksi (siltä osin, kuin EU-sääntelyn pohjalta on mahdollista) siten, että laskennassa pystyt- täisiin ottamaan huomioon myönteisesti rakennuksen kyky ajoittaa sähkönkulutus- taan muuhun ajankohtaan. Ehdotus edistää kulutusjoustoratkaisujen syntymistä ja siten energiayhteisöjä. 6.4 Regulatory sandbox -kokeilut Vihreä siirtymä päästöttömään energiajärjestelmään vaatii merkittäviä investointeja uuteen kapasiteettiin ja uusiin ratkaisuihin muun muassa jouston ja järjestelmän käytön näkökulmasta. Yhtenä merkittävänä apukeinona on julkisessa keskustelussa nostettu eri- laiset sääntelykokeilut, joiden avulla uusia toimintatapoja ja innovaatioita voidaan testata. Sähkömarkkina-asetuksessa puhutaan demonstraatiohankkeista, jotka on määritelty hankkeiksi, jossa uusi teknologia esitellään ensimmäistä kertaa unionissa ja johon sisältyy merkittävä, viimeisimmän tekniikan tason selvästi ylittävä innovaatio. Asetuksen 3 artik- lan mukaan markkinasäännöillä on sallittava demonstraatiohankkeiden kehittäminen kes- täviksi, varmoiksi ja vähähiilisiksi energialähteiksi, -teknologioiksi tai -järjestelmiksi siten, että ne toteutetaan ja niitä käytetään yhteiskunnan hyödyksi. Nyt unionin tason neuvot- teluissa olevassa uusiutuvan energian direktiiviehdotuksessa kysymys konkretisoituu, sillä jäsenvaltiot velvoitetaan edistämään uusiutuvan energian innovaatioita oikeassa toimin- taymp