Valtioneuvoston kanslian raporttisarja 4/2013 Vihreän kasvun mahdollisuudet Vihreän kasvun mahdollisuudetVihreän kasvun mahdollisuudetVihreän kasvun mahdollisuudetVihreän kasvun mahdollisuudetVihreän kasvun mahdollisuudet Vihreän kasvun mahdollisuudet Valtioneuvoston kanslian raporttisarja | 4/2013 Julkaisija VALTIONEUVOSTON KANSLIA KUVAILULEHTI 14.03.2013 Tekijät Riina Antikainen, Per Mickwitz, Jyri Seppälä, Venla Virka- mäki, Maija Leppänen, Suomen ympäristökeskus (SYKE); Teppo Hujala, Maria Riala, Tuomas Nummelin, Leena Paavilainen, Metsäntutkimuslaitos (Metla); Hilkka Vihinen, Sirpa Kurppa, Laura Kitti, Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus (MTT); Sirpa Thessler, Luonnonvara- ja ympäristötutkimuksen yhteenliittymä (LYNET) Julkaisun laji Raportti Toimeksiantaja Valtioneuvoston tutkimus-, ennakointi- ja arviointi- toimintaa koordinoiva työryhmä Toimielimen asettamispäivä Julkaisun nimi Vihreän kasvun mahdollisuudet Tiivistelmä Raportissa etsitään vastausta kysymykseen siitä, millaisilla poliittisilla päätöksillä (askelmerkeillä) Suomessa voidaan luoda edellytyksiä vihreälle kasvulle. Ehdotetut askelmerkit pohjautuvat katsaukseen aiemmista tutkimuksista ja selvityksistä liittyen Suomen keskeisiin kulutus- ja tuotantojärjestelmiin (ruoka, asuminen, liikkuminen ja energia) ja eräisiin vihreän talouden edelläkävijämaihin (Alankomaat, Saksa, Ruotsi, Brasilia). Lisäksi tarkastellaan erilaisia malle- ja, joilla systeemistä muutosta kohti vihreää taloutta voidaan tukea. Raportissa nostetaan esiin myös onnistuneita esimerkkejä vihreästä liiketoiminnasta ja vihreää kasvua edistävistä toimista. Vihreällä kasvulla tarkoitetaan vähähiilisyyteen ja resurssitehokkuuteen perustuvaa, ekosysteemien toimintakyvyn turvaavaa taloudellista kasvua, joka edistää hyvinvointia ja sosiaalista oikeudenmukaisuutta. Vihreässä kasvussa nähdään maailmanlaajuisesti huomattavaa potentiaalia, joka tällä hetkellä ilmenee etenkin cleantechin kysynnän nopeana kasvuna. Tulevaisuuden menestyjät ovat kilpailijoitaan materiaali- ja energiatehokkaampia, ja ne pystyvät tuottamaan jousta- vasti vähähiilisiin yhteiskuntiin sopivia palveluita ja tuotteita. Vihreän kasvun mahdollisuuksia on kaikilla yhteiskunnan sektoreilla. Vihreä kasvu voi muodostua kokonaan uudenlaisesta liiketoiminnasta ja synnyttää uusia yrityksiä, mutta mahdollisuuksia on myös perinteisessä energia- ja resurssi-intensiivisessä teollisuudessamme. Kasvun avainasemassa ovat yritykset, mutta tuotannon ohella vihreän kasvun toteutuminen vaatii muutoksia myös kulutuksessa. Valtion-, alue- ja kuntahallinto toimii mahdollistajana luoden edellytyksiä vihreälle kasvulle. Raportissa esitettiin joukko politiikkatoimia ja prosesseja, joilla Suomi voi tukea vihreää kasvua. Ehdotukset vihreän kasvun askelmerkeiksi ovat: A. Luodaan vihreän kasvun edellytykset yhteisen tahtotilan ja poliittisen sitoutumisen avulla. B. Vauhditetaan yritysten vihreää kasvupotentiaalia ja vahvistetaan vihreää kysyntää. C. Mahdollistetaan vihreitä pilotteja ja kokeiluja koti- ja vientimarkkinoita varten. D. Synnytetään kansainvälisiä ja kotimaisia strategisia avauksia ja kumppanuuksia. E. Luodaan vihreälle kasvulle tilaa purkamalla tuhlaavia järjestelmiä. F. Vaalitaan jatkuvaa ja järjestelmällistä oppimista vihreän kasvun vauhdittajana. Avainsanat Vihreä kasvu, vihreä talous, vähähiilisyys, resurssitehokkuus Sarjan nimi ja numero Valtioneuvoston kanslian raporttisarja 4/2013 ISSN ISBN (painettu) Kokonaissivumäärä 81 Kieli Fi Luottamuksellisuus julkinen ISBN (PDF) Kustantaja Valtioneuvoston kanslia Julkaisu PDF:nä: www.vnk.fi/julkaisut Lisätietoja: julkaisut@vnk.fi Taitto Valtioneuvoston kanslia/Politiikka-analyysiyksikkö Utgivare STATSRÅDETS KANSLI PRESENTATIONSBLAD 14.03.2013 Författare Riina Antikainen, Per Mickwitz, Jyri Seppälä, Venla Virka- mäki, Maija Leppänen, Finlands miljöcentral (SYKE); Teppo Hujala, Maria Riala, Tuomas Nummelin, Leena Paavilainen, Skogsforskningsinstitutet (Metla); Hilkka Vihinen, Sirpa Kurppa, Laura Kitti, Forskningscentralen för jordbruk och livsmedelsekonomi (MTT); Sirpa Thessler, Samman- slutningen för naturresurs- och miljöforskning (LYNET) Typ av publikation Rapport Uppdragsgivare Arbetsgrupp för samordning av statsrådets forsknings-, prognostiserings- och utvärderingsverksamhet Datum då utredningen tillsattes Publikationens namn Möjligheter till grön tillväxt Sammandrag Denna rapport strävar efter att besvara frågan om vilka politiska beslut (stegmärken) som kan skapa förutsättningar för grön tillväxt i Finland. De föreslagna stegmärkena grundar sig på en översikt av tidigare undersökningar och utredningar av Finlands viktigaste konsumtions- och produktionssystem (mat, boende, trafik och energi) och av erfarenheterna från vissa föregångsländer inom grön ekonomi (Nederländerna, Tyskland, Sverige, Brasilien). Dessut- om granskas olika modeller med hjälp av vilka man kan stödja en kursändring i riktning mot grön ekonomi. I rappor- ten lyfter man också fram lyckade exempel på grön affärsverksamhet och på åtgärder som främjar grön tillväxt. Med grön tillväxt avses en sådan ekonomisk tillväxt som grundar sig på koldioxidsnålhet och resurseffektivitet, som säkerställer ekosystemens funktion och som främjar välfärd och social rättvisa. I den gröna tillväxten finns globalt sett en betydande potential som för närvarande kommer till uttryck som en ökad efterfrågan i synnerhet på clean- tech. De som i framtiden är framgångsrika är material- och energieffektivare än sina konkurrenter och kan flexibelt erbjuda tjänster och produkter som lämpar sig för koldioxidsnåla samhällen. Det finns möjligheter till grön tillväxt inom alla samhällssektorer. Den gröna tillväxten kan bestå av helt nya former av affärsverksamhet och skapa nya företag, men den kan även tillämpas inom vår traditionella energi- och resursintensiva industri. När det gäller tillväxten intar företagen en nyckelposition, men möjligheterna till grön tillväxt finns inte bara inom produktionen, utan kräver också förändringar i konsumtionen. Stats-, region- och kommunförvaltningen skapar förutsättningar för grön tillväxt. I rapporten presenteras ett antal politiska åtgärder och processer med hjälp av vilka Finland kan stödja grön tillväxt. De föreslagna stegmärkena för grön tillväxt: A. Förutsättningar för grön tillväxt skapas med hjälp av gemensamma visioner och ett politiskt engagemang. B. Företagens gröna tillväxtpotential påskyndas och den gröna efterfrågan stärks. C. Gröna pilotprojekt och försök möjliggörs för hemma- och exportmarknaden. D. Internationella och finländska strategiska initiativ tas och partnerskap skapas. E. Utrymme för grön tillväxt skapas genom att slösande system nedmonteras. F. Fortlöpande och systematiskt lärande främjas i syfte att påskynda grön tillväxt. Nyckelord Grön tillväxt, grön ekonomi, koldioxidsnålhet, resurseffektivitet Publikationsseriens namn och nummer Statsrådets kanslis rapportserie 4/2013 ISSN ISBN (tryck) Sidantal 81 Språk Fi Sekretessgrad Offentlig ISBN (PDF) Förläggare Statsrådets kansli Publikationen som PDF: www.vnk.fi/julkaisut Ytterligare information: julkaisut@vnk.fi Layout Statsrådets kansli/Enheten för politikanalys Publisher PRIME MINISTER’S OFFICE DESCRIPTION 14 March 2013 Authors Riina Antikainen, Per Mickwitz, Jyri Seppälä, Venla Virka- mäki, Maija Leppänen, Finnish Environment Institute (SYKE); Teppo Hujala, Maria Riala, Tuomas Nummelin, Leena Paavilainen, Finnish Forest Research Institute (Metla); Hilkka Vihinen, Sirpa Kurppa, Laura Kitti, MTT Agrifood Research Finland; Sirpa Thessler, Finnish Partnership for Research on Natural Resources and the Environment (LYNET) Type of publication Report Commissioned by Government working group for the coordination of research, foresight and assessment activities Date of appointment Title of publication Opportunities for green growth Abstract The report seeks an answer to the question as to the kind of policy decisions (steps) by which preconditions for green growth may be created in Finland. The proposed steps are based on a review of earlier research and studies relating to Finland’s key consumption and production systems (food, housing, transport and energy) and to certain pathfinding countries in terms of the green economy (the Netherlands, Germany, Sweden, Brazil). In addition, the report examines various models by which systemic change towards a green economy may be supported. The report also highlights successful examples of green business activity and measures to promote green growth. Green Growth is defined as low-carbon, resource-efficient economic growth based on safeguarding the functional capacity of ecosystems while promoting wellbeing and social justice. Green growth is considered to have significant worldwide potential, which is currently evident particularly in the rapid growth of cleantech demand. Successful future actors will be more material- and energy-efficient than their competitors, and they will be able to provide services and products flexibly for a low-carbon society. There are opportunities for green growth in all sectors of society. Green growth may consist of an entirely new kind of business activity and create new companies, but there are also opportunities in our traditional energy- and resource-intensive industries. Companies have a key role in growth, but realising green growth also requires changes in consumption. Central, regional and local government will act as facilitators in creating the preconditions for green growth. The report presents a number of policy measures and processes by which Finland can support green growth. Proposals for steps towards green growth include: A. Creating preconditions for green growth through a joint vision and political commitment. B. Stimulating companies’ green growth potential and boosting green demand. C. Facilitating green pilots and trials for the domestic and export markets. D. Creating international and domestic strategic openings and partnerships E. Creating space for green growth by removing wasteful systems. F. Fostering continuous and systematic learning as an accelerator of green growth. Keywords Green growth, green economy, low-carbon, resource-efficient Name of series and number of publication Prime Minister’s Office Reports 4/2013 ISSN ISBN (print) Number of pages 81 Language Fi Confidentiality rating Public ISBN (PDF) Publisher Prime Minister's Office Publication as a PDF: www.vnk.fi/english Further information: julkaisut@vnk.fi Layout Prime Minister's Office/Government Policy Analysis Unit 7 ESIPUHE Vihreä kasvu on Suomelle mahdollisuus, mutta kasvu ei synny itsestään. Kasvun avainase- massa ovat yritykset, joille globaali talous luo valtavat mahdollisuudet, mutta toisaalta myös haasteet. Hallitus ja julkinen hallinto voivat luoda edellytyksiä vihreälle kasvulle. Laajasti tarkasteltuna siirtymä vihreään talouteen edellyttää kokonaisvaltaista älykkäiden ja kestävien ratkaisujen käyttöönottoa ja muutoksia yhteiskunnan rakenteissa, yritysten ja yhdyskuntien toimintamalleissa ja kulutuksessa. Valtioneuvoston tutkimus-, ennakointi- ja arviointitoimintaa koordinoiva työryhmä (TEA- ryhmä) antoi Luonnonvara- ja ympäristötutkimuksen yhteenliitymä LYNETille toimeksiannon hankkeesta, jonka tarkoituksena oli laatia aiempaan tutkimukseen perustuen synteesi ”Vihreän kasvun mahdollisuuksista”. LYNET-laitoksista hankkeeseen osallistuivat Suomen ympäristökeskus (SYKE), Metsäntutkimuslaitos (Metla), Maa- ja elintarviketalouden tutkimus- keskus (MTT) ja Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos (RTKL). LYNET koordinoi hanketta. Pääministeri Jyrki Kataisen hallitusohjelmassa tavoitellaan ”… Suomea, joka on maailman eturintamassa ympäristöystävällisessä, resurssi- ja materiaalitehokkaassa taloudessa sekä kestävien kulutus- ja tuotantotapojen kehittäjänä.” Hankkeessa on koottu tutkimustietoa tavoitteen edistämiseksi, erityisesti poliittisen päätöksenteon ja toimenpiteiden toteuttamisen tueksi. Hallituksen puolivälitarkastelua seuraava kehysriihi pidetään maaliskuussa 2013. Lisäksi hankkeessa tuotettua tietoa voidaan hyödyntää muun muassa laadittaessa hallituksen tulevaisuusselontekoa Suomen kestävän kasvun mallista ja Cleantechin strategisessa ohjel- massa sekä monissa muissa hallitusohjelmaa tukevissa toimenpiteissä. Hankkeen ohjausryhmän tehtävänä oli ohjata ja tukea hanketta haluttuun suuntaan sparraamalla ja keskustelemalla tutkijoiden kanssa. Tulokset ja raportin näkemykset ovat kuitenkin hankkeen tutkijoiden esittämiä, eivätkä välttämättä edusta ohjausryhmän yhte- näistä kantaa. Ohjausryhmän puheenjohtajana oli neuvotteleva virkamies Pentti Puhakka TEM:stä. Laaja, eri ministeriöiden hallinnonaloja edustava ohjausryhmä koostui seuraavista henkilöstä: ylitarkas- taja Hanne Siikavirta, neuvotteleva virkamies Kirsti Vilen ja ylitarkastaja Aino Kokko (TEM), pääsihteeri Pekka Lindroos ja erityisasiantuntija Ulla Rosenström (VNK), finanssineuvos Outi Honkatukia (VM), ylitarkastaja Henni Axelin (18.1.2013 asti) ja ylitarkastaja Riina Vuorento (18.1.2013 alkaen) (OKM), tutkimusjohtaja Mikko Peltonen ja apulaisosastopäällikkö Liisa Saarenmaa (MMM), tutkimusjohtaja Laura Höijer, ympäristöneuvos Mikko Kuusinen ja yli- tarkastaja Merja Saarnilehto (YM), yli-insinööri Maria Rautavirta ja suunnittelija Kati Ström-Lepola (LVM) sekä asiantuntija Tuomo Suortti (TEKES). Hankkeen tukena oli myös asiantuntijoita ja tutkijoita LYNET-laitoksista. Erityisesti haluamme mainita Asmo Honkasen (RKTL) ja Markku Järvenpään sekä Pasi Rikkosen (MTT). Lisäksi hanke järjesti työpajan, jonka osallistujilta saatiin arvokkaita kommentteja askelmerkkeihin ja loppuraporttiin. Suuret kiitokset kaikille hankkeeseen osallistuneille! 8 Hankkeen tuloksena syntynyt loppuraportti luo kattavan kuvan vihreän kasvun nykytilasta ja siihen liittyvistä mahdollisuuksista sekä myös haasteista. Nyt tehtävillä päätöksillä voimme tarttua kasvun mahdollisuuksiin ja luoda edellytyksiä suomalaisen liiketoiminnan ja viennin edistämiselle. Helsingissä 14.3.2013 Olli-Pekka Heinonen Tutkimus-, ennakointi- ja arviointiryhmän (TEA) puheenjohtaja SISÄLLYS ESIPUHE ............................................................................................................................................ 7 YHTEENVETO .................................................................................................................................. 11 1 MITÄ VIHREÄ KASVU TARKOITTAA? ................................................................................... 12 2 VIHREÄN TALOUDEN KANSAINVÄLISET NÄKYMÄT ............................................................ 16 2.1 Vihreän talouden tila vertailumaissa ......................................................................... 18 2.1.1 Vihreä talous Alankomaissa ........................................................................... 18 2.1.2 Vihreä talous Saksassa ................................................................................... 23 2.1.3 Vihreä talous Ruotsissa .................................................................................. 28 2.1.4 Vihreä talous Brasiliassa................................................................................. 33 2.2 Yhteenveto vertailumaista Suomen kannalta ............................................................ 36 3 VIHREÄN TALOUDEN HAASTEET JA MAHDOLLISUUDET TUOTANTO- JA KULUTUSJÄRJESTELMISSÄ ................................................................................................... 37 3.1 Osajärjestelmistä muodostuva kokonaisuus lähtökohdaksi ...................................... 37 3.1.1 Vähemmästä enemmän .................................................................................. 37 3.1.2 Toimintojen sijoittuminen ja maankäyttö ....................................................... 41 3.2 Vihreä kasvu ruokajärjestelmässä ............................................................................. 42 3.3 Rakentaminen ja yhdyskuntarakenne vihreässä taloudessa ...................................... 48 3.4 Vihreä kasvu energiajärjestelmässä .......................................................................... 53 3.5 Liikkuminen vihreässä taloudessa ............................................................................. 58 4 SYSTEEMISTEN MUUTOSTEN AIKAANSAAMINEN ............................................................... 65 4.1 Systeemitason muutosten ymmärtämisestä pohjaa vihreän kasvun edistämiselle .... 66 4.2 Systeemimuutoksia monien eri tasojen yhteisvaikutuksena ...................................... 68 4.3 Muutosten edistäminen suuntaamalla politiikka teknologisten innovaatiojärjestelmien keskeisiin toimintoihin ........................................................ 71 4.4 Natural Step -malli .................................................................................................... 74 5 ASKELMERKKEJÄ VIHREÄN KASVUUN ................................................................................ 76 11 YHTEENVETO Edelläkävijyys ja menestyminen globaalissa taloudessa edellyttävät tuotannon, tuotteiden ja sovellutusten osaamista, mutta myös tulevien markkinoiden ymmärtämistä. Saavutetun kilpailuedun voi menettää nopeasti, jos muut toimivat älykkäämmin ja ketterämmin, tai jos tuotantotekijöiden kustannukset tai markkinat kehittyvät epäsuotuisasti. Tällä hetkellä monet yritykset ja toimialat Suomessa ovat suurissa vaikeuksissa, eikä kyse ole pelkästään suhdan- neongelmista. Maailmanlaajuisesti on runsaasti potentiaalia vihreälle kasvulle, jolla tarkoitetaan vähähiilisyyteen ja resurssitehokkuuteen perustuvaa, ekosysteemien toiminta- kyvyn turvaavaa taloudellista kasvua, joka edistää hyvinvointia ja sosiaalista oikeudenmukai- suutta. Tällä hetkellä potentiaali ilmenee cleantechin kysynnän nopeana kasvuna. Myös suomalaiset yritykset voivat hyödyntää tätä potentiaalia. Tässä raportissa etsitään vastausta kysymykseen siitä, millaisilla poliittisilla päätöksillä (askelmerkeillä) Suomessa voidaan luoda edellytyksiä vihreälle kasvulle. Ehdotetut askel- merkit pohjautuvat katsaukseen aiemmista tutkimuksista ja selvityksistä liittyen Suomen keskeisiin kulutus- ja tuotantojärjestelmiin (ruoka, asuminen, liikkuminen ja energia) ja eräisiin vihreän talouden edelläkävijämaihin (Alankomaat, Saksa, Ruotsi, Brasilia). Lisäksi tarkastellaan erilaisia malleja, joilla systeemistä muutosta kohti vihreää taloutta voidaan tukea. Raportissa nostetaan esiin myös onnistuneita esimerkkejä vihreästä liiketoiminnasta ja vihreää kasvua edistävistä toimista. Tulevaisuuden menestyjät ovat kilpailijoitaan materiaali- ja energiatehokkaampia, ja ne pys- tyvät tuottamaan joustavasti vähähiilisiin yhteiskuntiin sopivia palveluita ja tuotteita. Vihreän kasvun mahdollisuuksia on kaikilla yhteiskunnan sektoreilla, esimerkiksi liikenteen ja liikkumi- sen, energia- ja ruokajärjestelmien sekä asumisen ja yhdyskuntarakenteen ratkaisuissa. Perinteisesti yrityksillä, joilla on vahvat kotimarkkinat, on hyvät edellytykset luoda globaalia vientitoimintaa. Samalla nämä yritykset edistävät alihankkijoidensa ja arvoketjujensa muiden toimijoiden kasvuedellytyksiä, työllistävyyttä ja vientimahdollisuuksia. Kasvun avainasemassa ovat yritykset, mutta tuotannon ohella vihreän kasvun toteutuminen vaatii muutoksia myös kulutuksessa. Yritysten on mahdollista uudistua ja onnistua yhä kovenevassa globaalissa vihreän kasvun kilpailussa, mikäli asiakaslähtöisyys ja asiakasarvon tuotteistaminen sekä arvoverkon yhteiskehittäminen luovat uutta kysyntää. Vihreä kasvu voi muodostua kokonaan uudenlaisesta liiketoiminnasta ja synnyttää uusia yrityksiä, mutta mahdollisuuksia on myös perinteisessä energia- ja resurssi-intensiivisessä teollisuudessamme. Osaamistamme hyödyntäen pystytään tuotteita tuottamaan vähemmän ympäristöä rasittaen ja sosiaalisesti kestävämmällä tavalla tuotteiden koko elinkaari huomioon ottaen kuin muualla. Valtion-, alue- ja kuntahallinto toimii mahdollistajana luoden edellytyksiä vihreälle kasvulle. Muissa maissa hyväksi havaituista toimista kannattaa jatkossakin ottaa oppia. Raportissa esitettiin joukko politiikkatoimia ja prosesseja, joilla Suomi voi tukea vihreää kasvua. Ehdotukset vihreän kasvun askelmerkeiksi ovat: A. Luodaan vihreän kasvun edellytykset yhteisen tahtotilan ja poliittisen sitoutumisen avulla B. Vauhditetaan yritysten vihreää kasvupotentiaalia ja vahvistetaan vihreää kysyntää C. Mahdollistetaan vihreitä pilotteja ja kokeiluja koti- ja vientimarkkinoita varten D. Synnytetään kansainvälisiä ja kotimaisia strategisia avauksia ja kumppanuuksia E. Luodaan vihreälle kasvulle tilaa purkamalla tuhlaavia järjestelmiä F. Vaalitaan jatkuvaa ja järjestelmällistä oppimista vihreän kasvun vauhdittajana. 12 1 MITÄ VIHREÄ KASVU TARKOITTAA? Kestävä kehitys on ollut virallisesti hyväksytty maailmanlaajuinen poliittinen tavoite yli kaksi- kymmentä vuotta, mutta yhteiskuntamme ei ole kestävä. Maailman väestö jatkaa kasvuaan ja samanaikaisesti entistä suurempi väestömäärä tavoittelee länsimaista elintasoa. Nykyisillä kulutus- ja tuotantotavoilla luonnonvarojen käyttö lisääntyy, minkä seurauksena ilmaston- muutoksen etenemistä ja luonnon monimuotoisuuden heikkenemistä on koko ajan vaikeam- paa pysäyttää. Samalla energia ja useat raaka-aineet kallistuvat, ja pula vedestä ja ravinnosta lisääntyy monin paikoin maailmassa. Edessä olevat haasteet merkitsevät sitä, että tulevaisuudessa taloudellinen kasvu ja hyvinvointi on pystyttävä tuottamaan merkittävästi pienemmällä luonnonvarojen käytöllä ja ympäristökuormalla. Uhka luo myös mahdollisuuden uudenlaisille ratkaisuille ja osaamisille, joiden pohjalta voidaan rakentaa ekologisesti ja sosiaalisesti kestävä talous. Tämä on vihreän kasvun mahdollisuus. Vihreälle taloudelle ei ole yksiselitteistä määritelmää eikä sen sisällöstä ole yksimielisyyttä. Vihreän talouden toi kansainväliseen keskusteluun Yhdistyneiden kansakuntien (YK) ympäris- töohjelma (UNEP). Sen mukaan vihreä talous tarkoittaa taloutta, joka ”parantaa ihmisten hyvinvointia ja oikeudenmukaisuutta samalla vähentäen merkittävästi ympäristöriskejä ja ekologista niukkuutta”. UNEP toteaa, että ”yksinkertaisimmillaan vihreä talous on vähähiilinen, resurssitehokas ja sosiaalisesti oikeudenmukainen (1).” Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestö OECD:n (Organisation for European Economic Cooperation) näkemyksessä korostuu kasvupotentiaali: vihreällä kasvulla voimistetaan taloudellista kasvua ja kehitystä siten, että turvataan luonnonvarojen riittävyys ja ekosysteemipalvelujen saatavuus (2). Myös muut tahot ovat määritelleet vihreää taloutta. Esimerkiksi Ruotsin hallituksen tulevaisuuskomission määritelmän mukaan vihreä talous on ”one that is low-carbon, resources efficient, and maintaining sustainable ecosystem productivity” (3). Tietolaatikko 1 Vihreä kasvu Vihreällä kasvulla tarkoitetaan vähähiilisyyteen ja resurssitehokkuuteen perustuvaa, ekosysteemien toimintakyvyn turvaavaa taloudellista kasvua, joka edistää hyvinvointia ja sosiaalista oikeudenmukaisuutta. Tässä raportissa käytetty vihreän kasvun määritelmä pohjaa edellä mainittuihin, OECD:n ja UNEP:in määritelmiin (Tietolaatikko 1). Vähähiilisessä yhteiskunnassa kasvihuonekaasu- päästöt ovat vain 10–20 prosenttia nykytasosta. Yhteiskunta on resurssitehokas, kun luon- nonvaroja ja energiaa käytetään kestävästi niin, että haitallisia ympäristövaikutuksia ei synny ja ekosysteemien tarjoamia palveluja riittää tulevien sukupolvien tarpeisiin. Sosiaalinen oikeudenmukaisuus tarkoittaa työllisyyden parantamista, köyhyyden vähenemistä ja luonnon- varojen globaalisti vastuullista käyttöä. Vihreä kasvu ei varsinaisesti kyseenalaista nykyisen talouskasvun mahdollisuuksia (Tieto- laatikko 2). Vihreän talouden keskustelussa ja vihreän kasvun vasta-argumenttina on nostet- tu jatkuvan kasvun mahdottomuus eli nk. degrowth-ajattelu, jossa tarkoituksena on tuotan- toa ja kulutusta vähentämällä luopua talouskasvun tavoittelusta ja edistää sitä kautta aineet- tomiin tekijöihin perustuvaa yhteiskunnallista hyvinvointia. Osittain kyse on myös tarkastelu- jänteen pituudesta, ja kestävyyden eri ulottuvuuksien painottamisesta eri ajankohtina sekä siitä, milloin vaikutukset eri kestävyysulottuvuuksissa realisoituvat. 13 Tietolaatikko 2 Talouskasvua tuottavuutta parantamalla ja vientimarkkinoita ymmärtämällä Nopea talouskasvu on mahdollistanut elintason huikean kasvun, ensin länsimaissa ja viime vuosikymmeninä erityisesti Aasiassa. Talouskasvulla tarkoitetaan kansantalou- den tuottamien hyödykkeiden (palvelujen ja tuotteiden) reaaliarvon kasvua. Tuotan- non arvo kasvaa, kun käytettyjen tuotannontekijöiden määrä kasvaa tai laatu para- nee, tai kun tuotannontekijöitä pystytään hyödyntämään tehokkaammin. Tuotannon arvo nousee, kun pystytään paremmin tyydyttämään asiakkaiden tarpeita. Perinteisesti tuotannontekijät jaetaan kolmeen ryhmään: työvoima, pääoma (koneet, rakennukset, jne.) sekä maa ja luonnonvarat. Käytettyjen tuotannontekijöiden määrää voidaan kasvattaa vahvistamalla työllisyysastetta (mm. pidentämällä työuria), teke- mällä investointeja sekä ottamalla tuotantokäyttöön lisää maata ja luonnonvaroja. Työvoiman laatu kasvaa muun muassa oppimisen avulla. Tuotannontekijöiden tehokkuus voi lisääntyä toimialojen sisällä, mutta tehokkuus lisääntyy myös silloin, kun talouden rakenne muuttuu ja tuotanto siirtyy vähemmän tuottavista yksiköistä, yrityksistä ja toimialoilta tuottavampiin. Talouskasvun ja tuotta- vuuden kannalta olennaista on, miten uudella tiedolla pystytään kehittämään uutta teknologiaa, uusia tuotteita ja palveluja sekä uutta kannattavaa liiketoimintaa, joka vastaa globaaliin ja kotimaiseen kysyntään. Pienen avoimen kansantalouden kannalta on hyvin keskeistä, miten vientialat pystyvät kannattavasti tyydyttämään globaalia kysyntää. Suomen tämän hetken vientiongel- mien taustalla on muun muassa paperin kysynnän heikkeneminen keskeisillä vienti- markkinoilla, mikä on aiheutunut informaation välityksen siirtymisestä yhä laajemmin digitaaliseen muotoon. Nokian esimerkki osoittaa, että yhden ison yrityksen vaikeudet yhdessä tuoteryhmässä (älypuhelimet) voivat näkyä koko toimialan ja jopa Suomen talouskasvussa (4, 5, 6). On havaittu, että tuotantorakenteiden resurssienkäytön vähenemisellä saavutettavat hyödyt eivät siirry täysimääräisinä yhteiskuntaan. Rebound-vaikutuksilla tarkoitetaan tilannetta, jossa esimerkiksi teknologisen kehityksen myötä saavutettu resurssienkäytön tehokkuuden ja nii- den käytön kokonaiskustannusten aleneminen saa aikaan sen, että osa kustannussäästöistä kohdennetaan muuhun kestävän kehityksen näkökulmasta haitalliseen kulutukseen. Tällöin kokonaisuutena tavoiteltu hyöty saattaa jäädä saavuttamatta. Esimerkiksi Englannissa on arvioitu, että jos kotien lämpötilaa laskettaisiin yhdellä asteella, kasvihuonekaasupäästöjen nettovähennys olisi vain alle 70 prosenttia suorasta vähennyspotentiaalista rebound-vaiku- tuksen kumotessa lopun noin kolmasosan päästöistä (7). Siirtyminen vihreään talouteen edellyttää merkittäviä kulutus- ja tuotantojärjestelmien muu- toksia nykytilanteeseen nähden (kuva 1). Tarvitaan sosiaalisia ja teknologisia innovaatioita sekä innovaatioiden nopeaa ja laaja-alaista käyttöönottoa. Tässä muutoksessa kestävälle biotaloudelle ja puhtaalle teknologialle (cleantechille) avautuvat uudenlaiset maailmanlaajui- set markkinat. Suomelle tärkeä biotalous tarkoittaa biotaloustyöryhmän mukaisesti ”uusiutu- vien luonnonvarojen kestävää hoitoa sekä käyttöä ja niistä valmistettujen tuotteiden ja palve- luiden tuotantoa sekä biologisten ja teknisten menetelmien käyttöä tuotannossa” (8). Bio- taloutta ja bioteknologiaa hyödynnetään jo laajasti ruokaan, terveyteen sekä kuitupohjaisiin tuotteisiin liittyvässä elinkeinotoiminnassa sekä energiantuotannossa. Biomassojen viisaalla ja säästeliäällä käytöllä voidaan korvata ympäristölle vahingollisempia uusiutumattomista raaka- aineista valmistettuja tuotteita, ja niiden ympärille on mahdollisuus rakentaa uudenlaista palveluliiketoimintaa. Perinteisesti cleantechillä on tarkoitettu puhtaan teknologian hyödyn- tämistä, mutta se voidaan nähdä myös laajempana. Työ- ja elinkeinoministeriön (TEM) 14 Älykkäät ja kestävät ratkaisut globaaleihin haasteisiin - Teknologiat - Järjestelmät - Palvelut Vihreä talous - Hallittu yhteiskunnan rakenteellinen muutos vastaamaan tulevaisuuden mahdollisuuksiin - Uudenlaiset yritysten ja yhdyskuntien verkostot ja vihreät liiketoimintamallit - Hyvinvointia tukevat kestävät elämäntavat ja kulttuurinen muutos Nykyinen tuotanto ja kulutus mukaan (9) ”Cleantech kattaa prosessit, suljetut systeemit, tuotteet ja palvelut, jotka edistävät luonnonvarojen kestävää käyttöä ja tehokasta tuottavuutta. Cleantech maksimoi materiaali-, vesi- ja energiatehokkuuden sekä taloudellisesti että teknologisesti. Samalla cleantech pienentää päästöjä veteen, ilmaan ja maahan.” Vihreän talouden markkinat eivät kuitenkaan rajoitu pelkästään biotalouteen ja cleantechiin, vaan ne on nähtävä huomattavasti laajempana mahdollisuutena. Kuva 1 Siirtymä vihreään talouteen edellyttää älykkäiden ja kestävien ratkaisujen käyttöönottoa ja muutoksia yhteiskunnan rakenteissa, yritysten ja yhdys- kuntien toimintamalleissa ja kulutuksessa. Yleisesti tiedetään hyvin ne toimenpidealueet, joilla voidaan edistää muutosta kohti vähähiili- syyttä, resurssitehokkuutta ja ekosysteemipalvelujen säilyttämistä. Näitä ovat muun muassa: • siirtyminen uusiutuviin energialähteisiin perustuviin energiajärjestelmiin, • uusiutumattomien resurssien käytön vähentäminen ja korvaaminen kestävällä tavalla tuotetuilla uusiutuvilla resursseilla, • energian, raaka-aineiden ja muiden luonnonvarojen tehokas ja säästeliäs käyttö eli resurssitehokkuus, • jätteiden synnyn vähentäminen ja kierrätys ja suljetut ainekierrot, • puhtaat teknologiat ja vihreät liiketoimintamallit, • digitaaliset palvelut, digitaalinen arvonluonti ja • rakenteelliset ja toiminnalliset muutokset eri tasoilla ja toimijoiden kesken. Vihreään talouteen liittyvä uudenlainen kysyntä on nähtävissä jo nyt. Yhä useampi yritys on ottamassa toimintansa lähtökohdaksi päästöjen ja luonnonvarojen käytön minimoimisen tuotteen koko elinkaaren ajalta. Kyse on samalla kustannustehokkuudesta ja kilpailukyvystä sekä siitä, miten yrityksen tuotanto, tuotteet ja palvelut sekä verkostot pystyvät vastaamaan uudenlaiseen kysyntään. Vihreään talouteen siirtyminen edellyttää yritysten liiketoiminnan muuttumista vastuulliseksi. Muutos voi olla asteittaisista, vähitellen tapahtuvaa tai radikaalia, koko toimintaperiaatteiden ja -mallien uudelleen suuntaamista (10). Olennaista on koko elinkaaren aikaisten vaikutusten huomioon ottaminen. Usein muutoksia tehdään raaka-aineportfoliossa ja myytävän tuotteen kokonaisuudessa. Yksi mahdollisuus on myös siirtyä tarjoamaan tuotteiden sijaan palvelu- kokonaisuutta (palveluistuminen). Esimerkkinä tästä ovat kemikaalien hallintajärjestelmiä tarjoavat yritykset, jotka sen sijaan, että myisivät asiakkaalle pelkkää kemikaalia, tarjoavat palvelukokonaisuudessaan myös käytetyn kemikaalin talteenoton ja jälkihoidon. 15 Vihreää kasvua rakennetaan niukkenevien resurssien varaan. Päästöjen vähentämisen ja resurssitehokkuuden parantamisen rinnalle nousee tarve tuottaa ratkaisuja, joilla on myön- teinen vaikutus ympäröivän luonnon tilaan. Riittävyys (sufficiency) tai kohtuullisuus ja ekolo- ginen oikeudenmukaisuus ovat uusia näkökulmia, jotka haastavat muuttamaan yritysten tavanomaisia toimintatapoja ja liiketoimintamalleja ja miettimään, miten näistä tekijöistä saadaan taloudellista lisäarvoa. Esimerkiksi kaupunkiympäristöjen viherinfrastruktuuriratkai- suilla voidaan monipuolistaa alueen biodiversiteettiä. Haasteena on, miten näistä ratkaisuista saataisiin myös liiketoimintaa. Yritysten sosiaalisen vastuun osalta työntekijöiden hyvinvoinnin rinnalle nousee vaikuttavuusvastuu uusien vihreiden työpaikkojen luomisesta. Lisäksi vihreän teknologian osaamisen merkitys kasvaa kaikissa yrityksissä. Vihreän talouden mahdollisuudet on siten nähtävissä myös perinteisessä energia- ja resurssi-intensiivisessä vientiteollisuudes- samme ja kasvavassa kaivosteollisuudessa. Kyse on siitä, että näillä alueilla asiat pystytään tekemään Suomessa vähemmän ympäristöä rasittaen ja sosiaalisesti kestävämmällä tavalla tuotteiden koko elinkaari huomioonottaen kuin muualla. Toisaalta koko työelämän ennuste- taan olevan vähitellen muuttumassa hyvinvointimallin merkityksen murentuessa ja työnteki- jöiden omien kestävyystulkintojen muuttuessa. Kulutus- ja tuotantojärjestelmien muutos vihreämpään suuntaan ei synny itsestään, vaan se edellyttää määrätietoista politiikkaa. Vihreä talous voi onnistua vain, jos se nähdään poliitti- sesti tärkeänä ja muutokseen ollaan valmiit panostamaan pitkäjänteisesti. Lisäksi kehitys riippuu niistä instituutioista ja signaaleista, jotka säädökset, verot ja tuet luovat kansallisesti ja kansanvälisestikin. Politiikka, joka tukee kulutus- ja tuotantojärjestelmien muutoksia kohti vähähiilisyyttä ja resurssitehokkuutta, on samalla hyvää elinkeinopolitiikkaa maailmassa, jossa kaikki maat kohtaavat samanlaisia kestävyyshaasteita. Ylhäältä suuntautuvan politiikka- tuen ja ohjauskeinojen ohella vihreän talouden muutoksessa tarvitaan sekä yritysten että kuluttajien ja kansalaisten positiivista asenneilmapiiriä, joka tukee uudenlaisia innovatiivisia ratkaisuja ja kulutuksen ja tuotannon toimintamallien muuttumista kestäviksi. Toistaiseksi vihreästä taloudesta on hyvin vaikea löytää vertailukelpoista ja kattavaa tilasto- tietoa, mikä vaikeuttaa konkreettisten toimenpide-ehdotusten laatimista, toimenpiteiden vaikuttavuuden arviointia ja vihreän talouden etenemisen yleistä arviointia (10, 11). Haasteita on muun muassa taloudellisen merkityksen arvioinnissa, koska kattavaa tilastoa vihreän talouden työpaikoista, yrityksistä tai liikevaihdosta ei ole saatavilla. Esimerkiksi Suomessa ympäristötilinpito kattaa vain osan vihreän talouden toiminnasta. Laajemmin vihreän talou- den tuottaman yhteiskunnallisen hyvinvoinnin mittaaminen on myös kehityksen alla, eikä yleisesti hyväksyttyä hyvinvoinnin indikaattoria ole (12). Eri tahot, kuten OECD ovat kehittä- mässä vihreän talouden mittaamista. Suomessa Tilastokeskus on sitoutunut vihreän talouden mittaamisen kehittämiseen. Tämä raportti käsittelee vihreän kasvun mahdollisuuksia. Vihreän talouden lisäksi keskeinen kysymys on myös, mitä kasvulla tarkoitetaan ja onko kasvu välttämätöntä tai edes hyödyksi vihreän talouden kannalta. Vaikka jatkuvan kasvun periaate kyseenalaistetaan laajasti, tämän selvityksen lähtökohtana ovat kasvun mahdollisuudet. Keskeisintä on kasvun luonne: sen pitää olla kestävää. 16 Tämän selvityksen tavoitteena on kiteyttää vihreän kasvun haasteet ja mahdollisuudet Suomen kannalta ja tunnistaa vihreää kasvua tukevia politiikkatoimia ja prosesseja, vihreän kasvun askelmerkkejä. Ehdotetut askelmerkit pohjautuvat kattavaan katsaukseen aiemmista tutkimuksista ja selvityksistä liittyen Suomen keskeisiin kulutus- ja tuotantojärjestelmiin (ruo- ka, asuminen, liikkuminen ja energia) ja eräisiin vihreän talouden edelläkävijämaihin. Lisäksi tarkastellaan erilaisia malleja, joilla systeemistä muutosta kohti vihreää taloutta voidaan tukea. Lähteet 1. UNEP. (2011) Towards a Green Economy: Pathways to Sustainable Development and Poverty Eradication, Saatavilla: www.unep.org/greeneconomy, viitattu 11.2.2013. 2. OECD. (2011) Towards Green Growth. OECD, Paris. 3. Eklund, K. (2012) The Green Economy. Keynote speech, IIIEE Symposium 21.9.2012. 4. VNK 2012. Kilpailukyky ja työn tarjonta – oppia Ruotsin kokemuksista? Valtioneuvoston kanslian raporttisarja 5/2012 5. Korkman, S. (2012) Talous ja utopia. Docendo Oy, Jyväskylä. 6. Pohjola, M. (2012) Taloustieteen oppikirja. SanomaPro, Helsinki. 7. Druckman, A., Chitnis, M., Sorrell, S. & Jackson, T. (2011) Missing carbon reductions? Exploring rebound and backfire effects in UK households. Energy Policy 39 (6): 3575-3581. 8. Valtioneuvoston kanslia. (2010) Biotalous Suomessa – arvio kansallisen strategian tarpeesta. Biotaloustyöryhmän loppuraportti 30.9.2010. Valtioneuvoston kanslian julkaisusarja 15/2010. Saatavilla: http://vnk.fi/julkaisukansio/2010/j15-biotalous/PDF/fi.pdf, viitattu 13.2.2013. 9. Pantsar-Kallio, M. (2012) Suomesta Cleantechin edelläkävijä: Cleantechin strategisen ohjelman sisältö ja toimenpiteet. Saatavilla: http://www.tem.fi/files/35435/Suomesta_Cleantechin_edellakavija.pdf, viitattu 11.2.2013. 10. Bisgaard, T., Henriksen, K. & Bjerre, M. (2012) Green Business Model Innovation. Conceptualisation, Next Practice and Policy. Nordic Innovation Publication 2012:1, Oslo. 11. Mickwitz, P. (2013) Policy evaluation. Teoksessa: Jordan, A.J. & C. Adelle (toim.). Environmental policy in the European Union: Actors, institutions and processes (3e). Routledge, London and New York, 267-286. 12. Bressers N. (2011) Co-creating innovation: A systemic learning evaluation of knowledge and inno- vation programmes. Erasmus University, Rotterdam. 2 VIHREÄN TALOUDEN KANSAINVÄLISET NÄKYMÄT Vihreän talouden toimille on runsaasti kysyntää maailmanlaajuisesti ja siten niihin liittyvien teknologioiden, järjestelmäsuunnittelujen ja palvelujen tarjonta on järkevää myös taloudelli- sesti. Nykyisin tämä ilmenee erityisesti cleantechin kasvavana kysyntänä. Helpoin tapa miel- tää vihreän kasvun markkinanäkymiä on tarkastella cleantechin markkinoiden lähiajan näky- miä. Taloudellisesta taantumasta huolimatta cleantechin maailmanmarkkinat kasvoivat lähes 12 prosenttia vuosina 2007–2010 (1 930 mrd. euroa vuonna 2010). Vuoteen 2025 mennessä maailmanmarkkinoiden ennustetaan olevan yli 4 400 miljardia euroa, minkä enteilee 5,6 pro- sentin vuotuista kasvua cleantechille (kuva 2). Näillä markkinoilla keskitytään energiatehok- kuuteen, etenkin seuraavilla neljällä alueella: energiatehokkaat tuotantoprosessit, poikki- teknologiset sovellukset teollisuudessa ja kaupassa (esim. lämmön talteenotto), energia- tehokkaat rakennukset ja sovellukset (esim. sisälämpötilan säätö kännykän avulla). Innos- tukseen energiatehokkuuden parantamiseen eri puolella maailmaa on selvä syy. Se on kustannustehokkain tapa vähentää kasvihuonekaasupäästöjä ja sillä yritykset, organisaatiot ja kansalaiset pystyvät pienentämään kulujaan. Kasvavilla ja kehittyvillä markkinoilla tarjou- tuu myös uusia, osin vielä tunnistamattomia liiketoimintamahdollisuuksia (1). 17 0 500 1 000 1 500 2 000 2 500 3 000 3 500 4 000 4 500 5 000 Vuosi 2007 Vuosi 2010 Vuosi 2025 M ilj ar di a e ur oa 700 309 276 460 175 94 0 200 400 600 800 Energiatehokkuus Puhdas energiatuotanto Kestävä liikkuminen Kestävä vesihuolto Materiaalitehokkuus Jätehuolto ja kierrätys Miljardia euroa BMU 2012 Puhdas energiantuotanto Kuva 2 Cleantechin maailmanmarkkinoiden kehitys 2007–2010 ja arvioitu kehitys 2010–2025 sekä markkinatilanne avattuna toimenpidealueittain vuoden 2011 tilanteessa (2). Cleantech hakee kasvupotentiaalia perinteisestä teollisuudesta, jossa vähäpäästöisyys ja resurssitehokkuus on nähty yhä enenevässä määrin kilpailutekijänä. Vuoden 2010 tilanteessa cleantechin markkinoista 42 prosenttia arvioitiin muodostuvan perinteisen teollisuuden sisällä; sähköteollisuudessa (17 %), koneteollisuudessa (15 %), kemian teollisuudessa (8 %) ja autoteollisuudessa (2 %) (2). Konsultointiyhtiö Roland Bergerin ennusteen mukaan vihreän energiateknologian maailmanmarkkinat nelinkertaistuvat 2020 mennessä, ja vuotuinen kasvu on 15–30 prosenttia (3). Suomessakin on jo tunnistettu cleantechin kasvavien markkinoiden tarjoamat liiketoimintamahdollisuudet, esimerkiksi Cleantech Finland panostaa erityisesti Intian, Kiinan ja Venäjän markkinoihin. Vihreään kasvuun liittyy myös suuria työllisyysodotuksia. Vihreän sektorin työllistävyydestä on vaikea saada kokonaiskuvaa, sillä työpaikkojen tilastointi tapahtuu pääasiallisesti toimialoit- tain, eikä vihreä talous ole toimiala. Työllisyysvaikutusten osalta ollaan tällä hetkellä lähinnä skenaarioennusteiden varassa (4). Vihreän kasvun työllistävää merkitystä arvioitaessa on otettava huomioon, että osa syntyvis- tä ’vihreistä’ työpaikoista syrjäyttää vanhoja työpaikkoja, kun samaa tuotetta tai palvelua tuotetaan kestävämmällä tavalla. Näissä tapauksissa ei työpaikkojen kokonaismäärä välttä- mättä lisäänny. Etenkin vihreän teknologian työpaikkojen katsotaan useimmissa maissa kui- tenkin perustuvan ensi sijassa vientimarkkinoiden varaan, ja ainakin kansantalouden tasolla voidaan puhua työpaikkojen nettolisäyksestä. Alankomaissa on kokeiltu käytännössä OECD:n ehdottamien vihreän talouden indikaattorien keräämistä. Vuonna 2008 vihreän talouden työpaikkoja oli Alankomaissa hieman runsaat 120 000, mikä oli 1,8 prosenttia kaikista työpaikoista (5). Edellistä laajemmin määritelty ympäristösektori työllisti vuonna 2008 Saksassa noin 2 miljoonaa ihmistä, mikä vastasi 4,8 prosenttia työpaikoista (6). Vihreän kasvun volyymia kuvaa myös sen osuus investoinneista. Myöskään tästä ulottuvuu- desta ei ole helppo löytää vertailukelpoista tilastotietoa. Mainittakoon, että Alankomaissa ympäristöön tehdyt investoinnit muodostivat 3,5 prosenttia maan kaikista investoinneista vuonna 2007 (5). Alankomaat sijoittuu vihreän talouden investoinneissa niukasti teollisuus- maiden keskikastiin jääden jälkeen muun muassa Belgiasta ja Espanjasta (3). Euroopan ulko- puolella Etelä-Korea on profiloitunut vahvasti vihreän talouden edelläkävijänä. Maan kansalli- nen visio on luoda vähähiilinen, vihreän kasvun yhteiskunta, ja kuluvan viisivuotiskauden aikana (2009–2013) maassa investoidaan 2 prosenttia bruttokansantuotteesta (BKT) vihreään 18 kasvuun. Etelä-Korean malli on vahvasti keskusjohtoinen, ja sitä vetää presidentin asettama komissio (7). Seuraavassa luodaan tiivis katsaus vihreän talouden etenemiseen neljässä maassa. Kolme maata (Alankomaat, Saksa ja Ruotsi) ovat Suomen mahdollisia kumppanimaita. Yhteistyö näiden maiden kanssa voi auttaa suomalaisia varsinaisten kohdemaiden (kuten Kiina ja Intia) markkinoille. Lisäksi tarkastellaan myös Brasiliaa, joka on jo nyt merkittävä vihreän talouden tuotteiden, etenkin biomassan tuottajamaa, ja samalla myös vihreän teknologian käyttäjä. Lisäksi Brasiliassa turismin merkitys on suuri. Myös Suomessa voitaisiin hyödyntää eräitä luontomatkailuun liittyviä vihreän kasvun mahdollisuuksia. Lähteet 1. Kim, W. C. & Mauborgne, R. A. (2005) Blue Ocean Strategy: How to create uncontested market space and make the competition irrelevant. Harvard Business School Press. 256 s. 2. BMU. (2012) GreenTech made in Germany 3.0 - Environmental Technology Atlas for Germany. Federal Ministry for the Environment, Nature Conservation and Nuclear Safety. Saatavilla: http://www.research-in-germany.de/dachportal/en/downloads/download-files/110822/green-tech- made-in-germany-3-0.pdf, viitattu 13.2.2013. 3. van der Slot, A. & van den Berg, W. (2012) Clean economy, living planet. Roland Berger Strategy consultants, WWF. Saatavilla: http://www.rolandberger.com/media/publications/2012-06-06-rbsc- pub-Clean_Economy_Living_Planet.html, viitattu 11.2.2013. 4. UNEP. (2011) Towards a green economy: Pathways to sustainable development and poverty eradication. Saatavilla: www.unep.org/greeneconomy, viitattu 11.2.2013. 5. Statistics Netherlands. (2011) Green growth in the Netherlands. Statistics Netherlands, the Hague. 6. Report on the Environmental Economy. (2011) Facts and Figures for Germany. Federal Ministry for the Environment, Nature Conservation and Nuclear Safety (BMU). 204 s. Saatavilla: http://www.bmu.de/fileadmin/bmu- import/files/english/pdf/application/pdf/umweltwirtschaftsbericht_2011_en_bf.pdf, viitattu 11.2.2013. 7. Green Growth Korea. (2013) www-dokumentti. Saatavilla: http://www.greengrowth.go.kr/english/, viitattu 13.2.2013. 2.1 Vihreän talouden tila vertailumaissa 2.1.1 Vihreä talous Alankomaissa Keskeiset tulokset vihreästä taloudesta Alankomaissa • Esimerkki liiketoiminta edellä etenemisestä – erityinen Biotalousohjelma, jossa myös verkostorakenne on esimerkillistä. • Vihreä talous on yhdistetty yleisempään elinkeinojen edistämispolitiikkaan (Topsectorenbeleid). • Vihreään talouteen on kehitetty keskeisten julkisten ja yksityisten toimijoiden lupaus- menettely (Green Deal), jota Suomikin soveltaa. • Biotaloutta on edistetty menestyksekkäästi toimijoiden omaa motivaatiota ja sitoutuneisuutta taitavasti mobilisoiden. • Esimerkki maasta, jossa vihreään talouteen liittyy voimakasta ajankohtaista kiistan- alaisuutta: vastustajat pitävät vihreän talouden uusia työpaikkoja liioiteltuina, ja korostavat siirtymän kustannuksia, joihin ei nykyisessä taloustilanteessa ole varaa. 19 0 5 10 15 20 25 30 35 40 45 50 1990 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 % Brasilia Ruotsi Suomi EU27 Saksa Alankomaat OECD 2011 Vihreän talouden lähtökohdat Alankomaissa Alankomaat on merkittävä kansainvälisen kaupan ja logistiikan (lento-, vesi- ja maaliikenne) solmukohta. Liikenne tuottaa huomattavasti kasvihuonekaasupäästöjä, ja se on yksi vihreän talouden painopisteistä. Alankomailla on omaa maakaasu- ja öljytuotantoa Pohjanmerellä, minkä on nähty hidastaneen uusiutuvaan energiaan siirtymistä, erityisesti Saksaan verrattuna (kuva 3). Maa- ja elintarviketeollisuus on Euroopan unionin (EU) kehittyneimpiä, ja se perus- tuu hyvin intensiiviseen puutarha- ja kotieläintuotantoon. Maatalouden rakenteesta johtuen pienen maa-alueen läpi kulkee suuret määrät bioperäistä ainetta. Teollisuussektoreista kemianteollisuus on yksi merkittävimmistä. Alankomaiden haasteena ovat useat ympäristö- ongelmat, ja maan maaperä, vesi (ml. pohjavesi) ja ilma ovat Euroopan saastuneimpia (1). Kuva 3 Uusiutuvien energianlähteiden osuus (%) energian kokonaishankinnasta vertailumaissa ja EU-27-maissa keskimäärin (2). Kasvihuonekaasupäästöt ovat alentuneet Alankomaissa hieman Suomea hitaammin (kuva 4). Useiden ympäristömittareiden osalta Alankomaat ei pysy EU:n määrittelemissä rajoissa – esimerkiksi nitraatteja koskien maalla on korkeammat sallitut määrät kuin muualla (1). Tuo- tantorakennetta kuvaava resurssituottavuus (resource productivity, BKT / DMC eli kotimainen materiaalien kulutus) oli 2009 Alankomaissa kuitenkin suhteellisen korkea, ja yhdyskunta- jätteestä kierrätetään huomattavasti suurempi osa kuin Suomessa. Ympäristöpolitiikassa on vuodesta 1989 lähtien asetettu systemaattisesti ympäristötavoitteita (Nationaal mileuplan). Nykyiset tavoitteet on asetettu vuodelle 2030 ensisijassa siten, että ne vastaavat niitä kansainvälisiä tai EU-sopimuksia, joihin Alankomaat on sitoutunut. EU:n ilmasto- ja energia- paketin mukainen kansallinen tavoite päästökaupan ulkopuolisille sektoreille vuodesta 2005 vuoteen 2020 mennessä tarkoittaa Alankomaissa vastaavaa 23 prosentin vähennystä kuin Suomessakin (3). 20 60 70 80 90 100 110 120 130 1990 1992 1994 1996 1998 2000 2002 2004 2006 2008 2010 Kg ek v. C O2 s uh te ut et tu na vu od en 1 99 0 ta so on Suomi Alankomaat Ruotsi EU27 Saksa Eurostat, EEA 2012 Kg e kv . C O 2 s uh te ut et tu na v uo de n 19 90 t as oo n Kuva 4 Kasvihuonekaasujen päästöt (kg CO2-ekv.) suhteutettuna vuoden 1990 tasoon vertailumaissa ja EU-27-maissa keskimäärin (4). Suomen vuosittaisten päästömäärien vaihtelua selittävät etenkin sähkön tuonnin ja fossiilisen lauhdesähkön tuotannon määrät, jotka puolestaan riippuvat vesivoiman saatavuudesta pohjoismaisilla sähkömarkkinoilla (5). Alankomaiden vahvuuksia vihreässä taloudessa ovat korkea osaaminen ja moderni infrast- ruktuuri. Mahdollisuuksia nähdään etenkin raaka-aineiden jalostuksessa ja jakelussa, biojalostamoissa, ilmastonmuutokseen sopeutumisessa, suisto- ja patoteknologioissa, maa- ja puutarhataloudessa, elämäntapojen viherryttämisessä, rakennetussa ympäristössä ja kaupunkiratkaisuissa. Vihreän talouden tärkeys ja merkitys Alankomaissa Vihreän talouden edistäminen on jäänyt Alankomaissa viime vuosina talousongelmien ratkai- semisen varjoon. Alan toimijat ovat arvostelleet hallituksia siitä, ettei kansallisesti ole tuettu vihreän talouden kotimarkkinoiden syntymistä, ja maa on jäänyt jälkeen kansainvälisestä kehityksestä. Syyskuussa 2012 pidettyjä ennenaikaisia parlamenttivaaleja seurasi kiivas julki- nen keskustelu vihreän talouden asemasta uuden hallituksen ohjelmassa. Edellisen hallituk- sen aikana käynnistettiin kolmen ministeriön yhdessä valmistelema Vihreän talouden edistä- misen ohjelma (Groene economische groei in Nederland – Green Deal) (6). Alankomaissa vihreää kasvua edistetään poliittisesti haasteellisessa tilanteessa. Vihreällä taloudella on voimakkaita vastustajia esimerkiksi perinteisellä energiasektorilla. Vihreä puolue (Groen Links) on puolueista ainoa, jonka ohjelmassa vihreä talous on johtavana ajatuksena. Eniten puolueohjelmissa kiinnitetään huomiota uusiutuvan energian lisäämiseen, mutta keinot vaihtelevat vihreiden ’kestävästä energiasta’ PVV:n (Partij voor de Vrijheid) ydinvoiman lisäämiseen. Pragmaattinen ja matala profiili vihreän talouden suhteen jatkuu myös uuden (Rutte II) halli- tuksen ohjelmassa. Talouspolitiikka nojaa kestävään kasvuun ja vihreään kasvustrategiaan, joka esitellään uusiutuvasta energiasta, biotaloudesta (biobased-economy) ja maataloudesta käsin. Edellisen hallituksen Green Deal -ohjelmaa jatketaan sen painotuksia merkittävästi muuttamatta. Biomassasta pyritään saamaan irti yhä arvokkaampia jalostusketjuja, mutta myös kierrätys ja energiansäästö ovat tavoitteina. Sääntelyä pyritään purkamaan kaikilla 21 elämän aloilla, jotta kansalaiset ja yritykset saadaan antamaan enemmän panosta yhteiskun- nallisesti tärkeisiin kysymyksiin (7). Keskeiset toimet ja kokeilut vihreän talouden edistämiseksi Alankomaissa Vihreän kasvun strategiassa (Agenda duurzaamheid) on ensiksi valittu viisi painopistealuetta, jotka liittyvät talouden huippusektoreihin (topsectoren): raaka-aineet ja tuotantoketjut, kes- tävä veden- ja maankäyttö, ravinto, ilmasto ja energia sekä liikkuminen. Jokaiselle painopis- tealueelle on määritelty tavoitetaso ja toimenpiteitä kiireellisyysjärjestyksessä. Kustakin pai- nopisteestä on identifioitu ne toimenpiteet, joihin hallitus sitoutuu, ne elinkeinosektorit, joita painopiste koskee, esimerkkejä tehtävistä sopimuksista (Green Deals), sekä mahdolliset uudet politiikka-avaukset (kuten globaalit julkishyödykkeet, Global Public Goods). Julkisen sektorin tehtävänä on koordinoida prosessia, saattaa toimijat yhteen, poistaa vihreän talouden (säädös)esteitä, luoda uusia markkinoita (kohdennetut kehittämistyöpajat (De Launching Customer Day), kestävät julkiset hankinnat) ja lisätä pääomamarkkinoiden kiinnos- tusta vihreän talouden innovaatioihin ja yrityksiin. Julkinen sektori on Alankomaissakin merkittävä ostaja. Säädösvaltansa lisäksi ja ohella se voi käyttää myös vahvaa markkina- asemaansa ajaakseen tiukempia ympäristönormeja tuotteille ja palveluille. Lisäksi viran- omaiset ovat sitoutuneet edistämään alankomaalaisten vihreän talouden yritysten vientiä erityisesti Brasilian, Venäjän, Intian ja Kiinan markkinoille. Vihreän talouden edistämiseksi luodun Green Deal -ohjelman tavoitteena on yhdistää kestä- vyys ja taloudellinen kasvu. Ohjelmaa toteutetaan tiiviissä yhteydessä edellä mainittuun vihreän kasvun strategiaan ja sen kärkisektoripolitiikkaan (topsectorenbeleid). Vuonna 2011 aloitettu ohjelma keskittyy vihreän talouden kasvuun energia-, raaka-aine-, vesi-, ja liikenne- aloilla, ja osaaminen mainitaan välttämättömänä komponenttina. Kasvun avaintoimijoita ovat yritykset, mutta julkisella sektorilla on oma roolinsa prosessin mahdollistajana. Hallituksen kautta työhön nivotaan alueet ja kunnat. Yritykset, kansalaiset, järjestöt ja keskushallinnon ulkopuoliset viranomaiset on kutsuttu ideoimaan ja vetämään Green Deal -hankkeita. Toimi- jat ovat jo sitoutuneet muun muassa seuraaviin toimiin (8): - Alankomaiden tilastokeskus (Centraal Bureau voor de Statistiek) tulee tuottamaan ’kestävän energiasektorin taloudellisen tutkan’. - Teknologisille yliopistoille on osoitettu 15 miljoonan euron perustutkimusohjelma, jonka teemoista päättävät alan yritykset. - Schipolin lentokenttä on sitoutunut olemaan maailman ensimmäinen ilmastoneutraali lentokenttä, kun hallitus on tätä lupausta vastaan muuttanut säädöksiä niin, että bio- kerosiinia saa tulevaisuudessa käyttää lentokoneiden polttoaineena (Tietolaatikko 3). - Rotterdamin sataman laajennuksessa yrityssektorin toimijat sitoutuvat kestäviin rat- kaisuihin sataman mittavassa laajentamisessa, ja valtio puolestaan parantaa koko alueen virkistysalueita ja vahtii luontoarvojen säilymistä. - Kaupungit ovat sitoutuneet siihen, että vuonna 2025 Alankomaissa on vain sähköllä kulkevia busseja. - Valtio poistaa esteitä alan liiketoiminnalta esimerkiksi uusimalla jätteiden ja biomas- sojen sertifikaatteja biokaasun tuotannossa sekä sallimalla suuremmat tuuliturbiinit ja kesantomaan käyttämisen tuulienergian tuotantoon. Lisäksi aiotaan lieventää rajoituksia tuulivoiman rakentamisesta vesistöjen läheisyyteen. 22 Tietolaatikko 3 Ilmastoneutraali lentokenttä Schipolin lentokenttä Alankomaissa on sitoutunut tavoitteeseen tulla maailman ensimmäiseksi ilmastoneutraaliksi lentokentäksi. Yksi toteutustapa on koneiden siirty- minen polttoaineissa kokonaan biokerosiinin käyttöön. Toiseksi lentokenttä kehittää lentoyhtiöille palvelua, jolla vähennetään laskeutumisessa syntyviä päästöjä ja melua. Tässä kokeilussa pitkän matkan lentojen saapuminen kentälle ajoitetaan niin, että kone ei joudu odottelemaan kiitoradan vapautumista pyörien kentän yläpuolella, eikä laskeudu askeleittain lähemmäs maata, vaan laskeutuminen suunnitellaan jatkuvaksi pitkäksi liikkeeksi, joka mahdollistaa moottorille lähes tyhjäkäynnin. Menettelyllä pyri- tään purkamaan nimenomaan aamuruuhkan aiheuttamia turhia päästöjä ja melua. Kolmas ratkaisu liittyy kentän ympärillä sijaitsevilla nurmikentillä laiduntaviin hanhiin, jotka ovat koneille turvallisuusriski. Vihreäksi ratkaisuksi on osoittautunut elefantti- ruoho, joka ei kelpaa hanhille ravinnoksi, ja jonka seassa linnut eivät viihdy. Elefantti- ruoho on ympäristön ja maiseman kannalta kestävämpi ratkaisu kuin nurmikenttä (8). Alankomaiden ympäristökeskus (Planbureau voor de Leefomgeving) on vastikään tehnyt ennakkoarvioinnin Green Deal -ohjelman energiateemasta (8). Siinä todetaan, että viran- omaiset ovat selvästi ottaneet vakavasti mahdollistajan roolinsa, mutta läheskään kaikkiin pullonkauloihin ei ole vielä päästy käsiksi – eikä aina tulla pääsemäänkään, koska osa muu- toksista edellyttäisi huomattavaa resursointia, mitä ei ole odotettavissa. Tavoitteet ovat jää- neet saavuttamatta osassa tapauksia siksi, että hankkeen toteuttaminen on ollut riippuvainen sopimuksen ulkopuolisesta tahosta, kuten alueiden käyttöön liittyen maakunnasta (provincie), tai Euroopan unionista, kun on kyse keinolannoitteiden korvaamisesta lannan käymisjätteellä. Suurimpana saavutuksena pidetään sitä, että Green Deal -sopimukset tekevät vihreän kasvun projekteista näkyviä, ja houkuttelevat sitä kautta muita toimijoita. Onnistuneet vihreät sopi- mukset säteilevät ohjelman kautta laajalle. Niissä kysymyksissä, joissa vihreän kasvun säädösesteitä on purettu, voidaan arvioinnin perusteella odottaa laajojakin myönteisiä vaiku- tuksia pidemmällä aikavälillä (8). Suomalainen, Tekesin ja TEM:n käynnistämä prosessi lupauksista vihreän kasvun edistämiseksi on samantyyppinen kuin Alankomaiden Green Deal -ohjelma. Biotaloussektori käynnisti Alankomaissa jo 2000-luvun alussa Biotalousohjelman. Se lähti liikkeelle, kun yhden ministeriön seniorivirkamies kutsui aluksi kokoon biotalouden vaikutus- valtaisia ja hiljattain eläköityneitä yritystoimijoita sekä pienten pioneeriyritysten johtajia aloit- taen kemianteollisuudesta. Verkostoon liittyminen edellytti omaa sitoutuneisuutta ja visiota siirtymisestä biotalouteen. Verkosto muodostui henkilöistä, ei yrityksistä, millä pyrittiin vält- tämään edunajamiseen liittyvät intressit. Yritysverkoston jälkeen samalla konseptilla käynnis- tettiin (kansalais-)järjestöjen, yliopisto- ja tutkimuslaitostoimijoiden, ja viimeiseksi keskushal- linnon verkostot. Taitavalla verkostotyöllä on saatu liikkeelle visiota konkretisoivat toiminta eri tasoilla ja tahoilla, kuitenkin toisiinsa linkittyen. Verkosto on luonut Alankomaihin biotalouden edistämisohjelman, lukuisia demonstraatioita, teollisia demonstraatioalustoja ja pioneeri- hankkeita yrityksissä, alan tutkimusohjelman ja kansalaistoimintaa (9, 10). Biotalouden ohjelman verkostorakenne ja sen toimintatapa ovat yksi harvoja käytännön esimerkkejä, joissa vihreää taloutta on edistetty menestyksekkäästi toimijoiden omaa motivaatiota ja sitou- tuneisuutta taitavasti hyödyntäen. 23 Lähteet 1. Natuur & Milieu. (2011) Ranking the stars. Nederland in vergelijking met andere Europese lidstaten op het gebied van milieu, natuur en klimaat. Natuur & Milieu, Utrecht. Saatavilla: http://www.natuurenmilieu.nl/media/278298/20111012-natuur_milieu-rapport- rankingthestars.pdf, viitattu 15.2.2012. 2. OECD. (2011) OECD Factbook 2011: Economic, Environmental and Social Statistics. 3. Lindroos, T., Hast, A., Ekholm, T. & Savolainen, I. ( 2011) Arvio ei-päästökauppasektorin päästö- vähennyskeinoista ja kustannuksista Suomessa. VTT Tiedotteita 2605, Espoo. 4. Eurostat (2012. Indicators for greenhouse gas emissions and air pollution (source: EEA). European Union. Saatavilla: http://appsso.eurostat.ec.europa.eu/nui/show.do?dataset=env_air_ind&lang=en, viitattu 15.2.2013. 5. Tilastokeskus. (2012) Suomen kasvihuonekaasupäästöt 1990–2010. Tilastokeskuksen katsauksia 2012/1. Tilastokeskus, Helsinki. 6. Kamerstuk. (2012) Groene economische groei in Nederland (Green Deal). Tweede Kamer der Staten-Generaal 33043. Saatavilla: https://zoek.officielebekendmakingen.nl/kst-33043-13.html, viitattu 11.2.2013. 7. Anon. (2012) Bruggen slaan. Regeerakkoord VVD, PvdA, 29.10.2012. Saatavilla: http://www.nwea.nl/sites/default/files/Regeerakkoord%20Rutte%20II%2029%20okt%202012.pdf, viitattu 13.2.2013. 8. Elzenga, H. & Kruitwagen, S. (2012) Ex-ante evaluatie van Green Deals Energie. Planbureau voor de Leefomgeving Den Haag. Saatavilla: www.pbl.nl/publicaties/2012/ex-ante-evaluatie-van-green- deals-energie. Luettu: 11.2.2013 9. Tapaaminen Haagissa Roel Bolin ja Karin Weustinkin kanssa toukokuussa 2012. 10. Programa Biobased Economy (2013). www-dokumentti. Saatavilla: http://www.biobasedeconomy.nl/overheid/ipbbe/, viitattu 11.2.2013. 2.1.2 Vihreä talous Saksassa Keskeiset tulokset vihreästä taloudesta Saksassa • Vihreän talouden edelläkävijämaa, pohjustavat toimet aloitettu jo 1970-luvulla. • Lainsäädännössä on otettu rohkeita askeleita kannustettaessa teollisuutta ja kuluttajia kohti vihreää taloutta esimerkiksi älykkään sähköverkon, kierrätyksen ja verotuksen osalta. • Saksa on panostanut tuntuvasti uusiutuvaan energiaan liittovaltion tasolla. Keskeisiä keinoja ekosähkön hintatuki sekä sähköön pohjautuvan liikenteen kehittäminen. • Maa on kierrätyksen ja materiaalitehokkuuden edistyksellinen kehittäjä. • Pk-yrityksiä tukevat toimet ovat olennaisia Saksan vihreän talouden kasvustrategiassa. • Suomi voisi toimia Saksan kumppanina esimerkiksi kestävän vesihuollon, tietointensii- visten palveluiden tai sähköjärjestelmien komponenttien tarjoajana. Vihreän talouden lähtökohdat Saksassa Saksassa ympäristöasiat ovat olleet osa politiikkaa jo 1970-luvulta lähtien, eräänä alku- sysäyksenä olivat Ruhrin alueen ympäristöongelmat, kuten ilmansaasteet ja vesien ja maa- perän happamoituminen (1). Ympäristövirasto (Umweltbundesamt) perustettiin vuonna 1974 tuottamaan tutkimustietoa, toimeenpanemaan ympäristölainsäädäntöä ja tiedottamaan ympäristönsuojelusta (2), ja vihreä poliittinen liike nousi liittovaltion parlamenttiin 1980- luvulla. Saksan ympäristötalousraportin mukaan energiatehokkuus (BKT / energian kulutus) on parantunut 39 prosenttia ja raaka-aineiden resurssituottavuus 47 prosenttia aikavälillä 1990– 2010 (kuva 5). Sekä näiden että kasvihuonekaasupäästöjen osalta Saksa pärjääkin selvästi 24 0 0,5 1 1,5 2 2,5 3 3,5 4 Viro Puola Slovakia Suomi Kreikka Espanja EU-27 Ruotsi Tanska Saksa Italia Iso-Britannia Alankomaat €/kg 2009 2000 Eurostat 2012 EU:n keskiarvoa paremmin (kuva 4, kuva 5). Ilmansaasteiden (rikkidioksidi, typen oksidit, ammoniakki, haihtuvat orgaaniset yhdisteet) vähennys on puolestaan ollut 56 prosenttia vastaavana ajanjaksona. Rakennusjätteistä kierrätetään 90 prosenttia ja kunnallis- ja tuotan- tojätteistä 63 prosenttia (3). Vuonna 2011 ympäristöteknologioiden osuus Saksan BKT:stä oli 11 prosenttia, ja sen ennustetaan nousevan yli 20 prosenttiin vuoteen 2025 mennessä (4). Valmistettujen ympäristötuotteiden (mm. jätteisiin, ilmanlaatuun, uusiutuvaan energiaan ja älysähköön liittyvät tuotteet) arvo oli 76 miljardia euroa ja osuus ympäristötuotteiden maailmanmarkkinoista noin 15 prosenttia. Ala kasvoi Saksassa myös finanssikriisin ja Euroo- pan taloustaantuman aikana. Tähän on osaltaan vaikuttanut Saksan uusiutuvia energia- lähteitä korostava politiikka, joka on katalysoinut energiateknologiaan liittyvää pientä ja keskisuurta (pk) teollisuutta. Kuva 5 Resurssituottavuus (€/kg) maittain vuosina 2000 ja 2009. Resurssituottavuus on bruttokansantuotteen ja kotimaisen materiaalien kulutuksen (DMC) suhde* (5). * DMC-indikaattoria (DMC, Domestic Material Consumption) onon kuitenkin paljon kritisoitu, koska se ottaa tuonnin huomioon vain suorina panoksina ilman niin sanottuja piilovirtoja. Kokonaisluonnonvarojen käyttö (TMC, Total Mate- rial Consumption) tai raaka-aineiden käyttö (RMC, Raw Material Consumption) kuvaisivat paremmin kokonaisresurs- sien käyttöä. Näistä ei kuitenkaan ole saatavilla vertailukelpoista tietoa eri maista. Vihreän talouden tärkeys ja merkitys Saksassa Saksa nähdään laajasti vihreän talouden edelläkävijänä (6). Tämä näkyy paikallisella tasolla esimerkiksi Freiburgissa Baden-Württembergissä, jossa on jo pitkään pyritty huomioimaan ympäristönäkökulmat yhteiskuntarakenteessa (7). Saksa on myös tehnyt kauaskantoisia pää- töksiä uusiutuvien energiamuotojen käytön tukemisesta ja ydinvoimasta luopumisesta vuo- teen 2022 mennessä. Tavoite on haasteellinen aikataulullisesti ja siksi, että uusiutuvan tuuli- ja aurinkoenergian tuotannon suuret vaihtelut edellyttävät säätövoimaa. Tämä on herättänyt huolta siitä, että Saksa tulee jatkossa luottamaan yhä enemmän hiilivoimaan, mikä on selväs- ti ristiriidassa ilmastopoliittisten päästövähennystavoitteiden kanssa (8, 9). Toisaalta erityises- ti tarve kehittää vihreää säätövoimaa ja kulutusta tasaavia teknologioita voi tarjota uusia liiketoimintamahdollisuuksia. Saksan vihreän politiikan taustalla korostuu pyrkimys energian ja raaka-aineiden omavarai- suuteen. Saksassa on vähän luonnonvaroja, ja maa on hyvin riippuvainen tuontienergiasta (10). Energiakysymykset ovat tärkeitä energiaintensiivisen teollisuuden vuoksi, ja energia- 25 omavaraisuusasteen ylläpito tullee entistä vaikeammaksi ydinenergiasta luovuttaessa. Saksan uusiutuvan energian pientuotantoa tukeva energiapolitiikka on johtanut siihen, että sähkön hinta Saksassa on yksi Euroopan korkeimmista. Saksan teollisuus on viime aikoina kritisoinut energiapolitiikkaa nousevan sähkönhinnan vuoksi. Nykyinen energianhinta alkaa lähestyä myös kuluttajien kipukynnystä. Vaikuttaa siltä, että uusiutuvan energian tukia ja muita energian hintaa nostavia toimia on muutettava1. Ongelmallista on, ettei puolueettomia ja systemaattisia politiikkatoimien arviointeja ole kyetty tekemään (11, 12). Ilmastopolitiikan osalta Saksa on merkittävä toimija sekä yksittäisenä valtiona että osana EU:ta. EU:n tavoitteisiin sitoutumisen lisäksi Saksalla on vuonna 2007 voimaan tullut yhdistet- ty energia- ja ilmasto-ohjelma (13). Saksan tavoitteina on vähentää kasvihuonekaasujen päästöjä vuoden 1990 tasoon verrattuna 40 prosenttia vuoteen 2020, 55 prosenttia vuoteen 2030, 70 prosenttia vuoteen 2040 ja 80–95 prosenttia vuoteen 2050 mennessä (14). Nämä sitoumukset ovat kansainvälisesti katsoen kunnianhimoisia ja Saksan kasvihuonekaasupääs- töissä onkin selvä laskeva trendi. Saksa panostaa vahvasti vihreän teknologian kehitykseen. Politiikka keskittyy kuuteen kärki- markkinaan: energiatehokkuus, ympäristöystävällinen energiantuotanto ja -varastointi, kestä- vä vesihuolto, kestävä liikkuminen, materiaalitehokkuus sekä jätteiden käsittely ja kierrätys. Näistä ympäristöystävällisen energiantuotannon markkinoiden nähdään kasvavan eniten vuoteen 2025 mennessä (15). Tällä sektorilla on myös varsin innovatiivisia liiketoimintaideoita (Tietolaatikko 4). Tietolaatikko 4 Leijapurjeilla tuulivoimaa Leijapurjeet ovat tavanomaisia urheiluvälineitä rannoilla. Tulevaisuudessa ne voivat myös tuottaa tuulivoimaa suuressa mittakaavassa. Saksalainen Enerkite GmbH kehit- tää konseptia, jolla leijapurjeet tuottaisivat 100–500 metrin korkeudessa tuulivoimaa. Näissä korkeuksissa tuulet ovat tasaisempia ja voimakkaampia kuin maan pinnan läheisyydessä, jolloin energiantuotantopotentiaali on suurempi. Leijapurjeen kevyt rakenne vähentäisi 95 prosenttia raaka-aineita verrattuna tavanomaisiin tuulimyllyihin. Lisäksi säästyy maa-alaa. Tällä hetkellä Enerkite -konseptia testataan 30 kW pilotilla. Vuoteen 2017 mennessä koko on tarkoitus kasvattaa jo 500 kW:iin, ja tulevaisuudessa jopa suuremmaksi. Lue lisää: www.enerkite.com Keskeiset toimet ja kokeilut vihreän talouden edistämiseksi Saksassa Vuonna 1999 Saksassa toteutettiin ekologinen verouudistus, jonka tavoitteena oli saman- aikaisesti suojella ympäristöä ja luoda työpaikkoja. Verouudistus nosti vaiheittain öljypohjais- ten polttoaineiden hintoja ja energiaveroja. Saatuja verotuloja käytettiin pääasiassa pienen- tämään lakisääteisiä työeläkemaksuja ja työn sivukuluja, mikä tuki uusien työpaikkojen luomista. Verouudistus on onnistunut molemmissa tavoitteissaan ja esimerkiksi hiilidioksidi- päästöt ovat vähentyneet selvästi (16). Verouudistus osoittaa, että Saksa on valmis kokeile- maan radikaalejakin ratkaisuja edistääkseen vihreää talouskasvua. 1 Keskustelua aiheesta saksaksi esimerkiksi seuraavilla sivustoilla: http://www.zeit.de/wirtschaft/2012- 07/leserartikel-strom-preise?commentstart=33#comments; http://www.spiegel.de/politik/deutschland/offshore- windenergie-regierung-plant-milliarden-belastung-fuer-buerger-a-869669.html#spCommentsBoxPager; http://www.spiegel.de/wirtschaft/unternehmen/energiewende-stromnetzen-droht-der-kollaps-laut- bundesnetzagentur-a-869463.html#spCommentsBoxPager (viitattu 13.2.2013). 26 Saksa on panostanut paljon ympäristöystävällisemmän liikenteen kehittämiseen. Maassa on vahva autoteollisuus, joten toimet ovat kytkeytyneet vahvasti yrityselämään. Jo vuonna 1983 Saksa pyrki saamaan Eurooppaan samat autojen päästörajat kuin Yhdysvalloissa (2). Saksa jatkaa edelläkävijälinjaansa ympäristövyöhykejärjestelmällä, jonka tarkoituksena on vähentää ilman hiukkas- ja typpidioksidikuormitusta (17). Sähköön perustuvan liikenteen tukemiseksi on laadittu liittovaltiotasoinen ohjelma (18). Muutamissa saksalaisissa kaupungeissa on lisäksi kokeiltu autojen yhteiskäyttöpalveluja. Nämä palvelut voivat autoilun helppouden lisäksi tarjota myös mahdollisuuden matalan kynnyksen sähköautokokeiluihin (19). Saksa pyrkii varmistamaan niukkojen luonnonvarojen saatavuutta muun muassa kump- panuussopimuksin Mongolian ja Kazakstanin kanssa (19). Saksassa on myös panostettu mer- kittävästi raaka-aineiden kierrätykseen. Esimerkiksi pakkausteräksestä kierrätettiin vuonna 2010 peräti 94 prosenttia, kun Euroopan keskiarvo oli 72 prosenttia (20). Kierrätys kytkeytyy myös ajatukseen suljetusta raaka-ainekierrosta (ks. myös luku 3.1.1), jota säännellään Saksassa lailla (21). Tästä kuluttajille näkyvin osuus on jätteiden lajittelu, mukaan lukien Grüne Punkt -järjestelmä (22). Järjestelmä kehittivät tuotteiden valmistajat vuonna 1991 voimaantulleen pakkaussäädöksen myötä. Säädös velvoittaa valmistajat suunnittelemaan ja järjestämään pakkausmateriaalien keräyksen, kierrätyksen ja uusiokäytön (23). Tämän seu- rauksena Saksassa kaatopaikkajätettä syntyi vuonna 2008 vain 2 kiloa per henki, kun EU27 keskiarvo tuolloin oli 192 kiloa. Suurin osa jätemäärän vähennyksestä on tapahtunut vuoden 2000 jälkeen (15). Resurssitehokkuuden edistämisessä Saksa on kansainvälinen pioneeri. Saksan resurssitehok- kuusohjelman (10) tavoitteena on edistää luonnonvarojen hankinnan ja käytön kestävyyttä ja vähentää näihin liittyviä ympäristövaikutuksia. Samalla tavoitteena on kasvun ja resurssien käytön irrottaminen toisistaan. Saksan talouden kannalta pk-yritysten merkitys on suuri. Ne muodostavat 99,7 prosenttia Saksan yrityskannasta ja liittovaltio tukee niitä muun muassa innovaatioiden (mm. Central Innovation Programme for SMEs) ja resurssitehokkuuden kehittämisessä (24). Käytännön toimia innovaatioiden tukemiseksi ovat esimerkiksi etusetelit, joiden avulla pk-yritykset saavat asiantuntija-apua edullisesti, verkostoitumisen tukeminen ja valtion laitosten tuottaman tek- nologian nopeampi siirto liike-elämän puolelle. Resurssitehokkuuden osalta päävastuu toi- menpiteistä on pk-yrityksillä itsellään, mutta niitä tuetaan muun muassa avustuksilla energia- tehokkuuden parantamiseen ja ulkomaille suuntautuvassa markkinoinnissa yhteisellä Energy efficiency made in Germany -merkillä (25). Saksan energiapolitiikassa on keskitytty uusiutuvan energian kehittämiseen ja energiatehok- kuuden parantamiseen. Uusiutuvaa energiaa on tuettu voimakkaasti hintatuilla, ja niiden taso nousee edelleen. Uusiutuvien energiamuotojen lakia ollaan uudistamassa ja samalla paranne- taan osavaltioiden vihreän sähkön tuotantomäärien koordinointia. Uusiutuvien energialähtei- den hyödyntämisessä älykkään sähköverkon kehittämisellä on suuri merkitys (26). Saksassa ajatus kaksisuuntaisesta verkosta, johon myös pienet toimittajat voivat myydä sähköä, tuotiin esiin jo vuonna 1989 (15). Saksassa on jo voimassa laki, joka mahdollistaa uusiutuvien ener- gialähteiden tuottaman sähkön syöttämisen sähköverkkoon, myös pientuottajien toimesta (26). Uusia liiketoimintamahdollisuuksia syntyy myös sähköyhtiöille, jotka tarjoavat palveluja helpottamaan aurinkopaneelien asennusta ja ylijäämäsähkön myyntiä verkkoon (28). 27 Mahdollisuus myydä ylijäämäsähköä kannustaa kotitalouksia sijoittamaan esimerkiksi aurin- kopaneeleihin ja energiansäästöön, joiden avulla Saksa pyrkii korjaamaan energiataseensa epätasapainoa (10). Energiatehokkaiden ratkaisujen kehittäminen on myös yksi Saksan vih- reän teknologian kärkiteemoista. Kiinnostava esimerkki ovat Mielen laitteet, jotka ovat valmii- ta älykkääseen sähköverkkoon kytkettäviksi. Ne ovat tunnistettavissa SG Ready -merkistä ja ne toteuttavat esimerkiksi pesuohjelman silloin, kun sähkön hinta on edullisimmillaan (14, 28). Tällaiset ratkaisut osoittavat, että saksalainen vihreä talous tarjoaa todellisia vaihtoehtoja kuluttajille ja liiketoimintamahdollisuuksia yrityksille. Lähteet 1. Umweltbundesamt. (2011) The sky over the Ruhr is blue again! Federal Environment Agency, Press release 025/2011. Saatavilla: http://www.umweltbundesamt.de/uba-info-presse- e/2011/pe11-025_federal_environment_agency_the_sky_over_the_ruhr_is_blue_again.htm, viitat- tu 8.2.2013. 2. Weidner, H. (1995) 25 years of modern environmental policy in Germany. Treading a Well-Worn Path to the Top of the International Field. Discussion paper, Social science research center, Berlin. Saatavilla: http://skylla.wz-berlin.de/pdf/1995/ii95-301.pdf, viitattu 13.2.2013. 3. Umweltbundesamt. (2012) Future made in Germany: Germany's growth is becoming increasingly sustainable. Federal Environment Agency, Press release 005/2012. Saatavilla: http://www.umweltbundesamt.de/uba-info-presse-e/2012/pe12- 005_future_made_in_germany_germanys_growth_is_becoming_increasingly_sustainable.htm, viitattu 8.2.2013. 4. Federal Ministry for the Environment, Nature Conservation and Nuclear Safety. (2012) GreenTech Atlas 3.0 released. Press release 119/12. Saatavilla: http://www.bmu.de/english/current_press_releases/pm/49179.php, viitattu 8.2.2013. 5. Eurostat (2013). Resource productivity. European Union. Saatavilla http://epp.eurostat.ec.europa.eu/tgm/table.do?tab=table&init=1&plugin=1&language=en&pcode =tsdpc100, viitattu 14.11.2012. 6. Dual Citizen. (2012) The 2012 global green economy index. Saatavilla: http://www.dualcitizeninc.com/ggei2012.pdf, viitattu 8.2.2013. 7. Gregory, R. (2011) Germany - Freiburg - Green City. www-dokumentti. Saatavilla: http://www.ecotippingpoints.org/our-stories/indepth/germany-freiburg-sustainability- transportation-energy-green-economy.html, viitattu 8.2.2013. 8. Tiilikainen, T. (2008) Päästöt talteen – Saksa panostaa taas hiilivoimaloihin – ilmastonsuojelun nimissä. Suomen Kuvalehti 21/ 2008, s. 41–48. 9. Laatikainen, T. & Virtanen, S. (2012) Hiilivoima tekee paluuta Saksassa – uusissa voimaloissa joustavuus on valttia. Tekniikka&Talous, 3.9.2012. www-dokumentti. Saatavilla: http://www.tekniikkatalous.fi/insinooriuutiset/hiilivoima+tekee+paluuta+saksassa+ndash+uusissa +voimaloissa+joustavuus+on+valttia/a834324, viitattu 8.2.2013. 10. Federal Ministry of Economics and Technology. (2012) Energy policy. www-dokumentti. Saatavilla: http://www.bmwi.de/English/Navigation/energy-policy,did=79110.html, viitattu 8.2.2013. 11. Die Bundesregierung. (2012) Deutsches Ressourceneffizienzprogramm (ProgRess). Programm zur nachhaltigen Nutzung und zum Schutz der natürlichen Ressourcen. Beschluss des Bundeskabinetts vom 29.2.2012. Saatavilla: http://www.bmu.de/files/pdfs/allgemein/application/pdf/progress_bf.pdf, viitattu 8.2.2013. 12. Mickwitz, P., Aix, F., Beck, S., Carss, D., Ferrand, N., Görg, C., Jensen, A., Kivimaa, P., Kuhlicke, C., Kuindersma, W., Máñez, M., Melanen, M., Monni, S., Pedersen, A.B., Reinert, H. & van Bom- mel, S. 2009.Climate Policy Integration, Coherence and Governance. PEER Report No 2. Partner- ship for European Environmental Research, Helsinki. 13. Federal Ministry for the Environment, Nature Conservation and Nuclear Safety (2007) The inte- grated energy and climate programme of the German Government. Saatavilla: http://www.bmu.de/files/english/pdf/application/pdf/hintergrund_meseberg_en.pdf, viitattu 8.2.2013. 14. Federal Ministry for the Environment, Nature Conservation and Nuclear Safety. (2012) Internatio- nal climate policy (Stand July 2012). www-dokumentti. Saatavilla: http://www.bmu.de/english/climate/international_climate_policy/doc/41824.php, viitattu 8.2.2013. 15. BMU. (2012) GreenTech made in Germany 3.0 - Environmental Technology Atlas for Germany. Federal Ministry for the Environment, Nature Conservation and Nuclear Safety. Saatavilla: http://www.research-in-germany.de/dachportal/en/downloads/download-files/110822/green-tech- made-in-germany-3-0.pdf, viitattu 13.2.2013. http://www.tekniikkatalous.fi/insinooriuutiset/hiilivoima+tekee+paluuta+saksassa+ndash+uusissa+voimaloissa+joustavuus+on+valttia/a834324 http://epp.eurostat.ec.europa.eu/tgm/table.do?tab=table&init=1&plugin=1&language=en&pcode=tsdpc100 http://www.bmwi.de/English/Navigation/energy-policy,did=79110.html 28 16. Knigge, M. & Görlach, B. (2005) Effects of Germany’s ecological tax reforms on the environment, employment and technological innovation. Summary of the final report of the project: “Quantifizie- rung der Effekte der Ökologischen Steuerreform auf Umwelt, Beschäftigung und Innovation“. German Federal Environmental Agency (UBA). 17. Federal Ministry for the Environment, Nature Conservation and Nuclear Safety. (2012) Umweltzo- ne / Umweltplakette. www-dokumentti. Saatavilla: http://www.bmu.de/detailansicht/artikel/umweltzone-umweltplakette/?tx_ttnews, viitattu 8.2.2013. 18. Die Bundesregierung. (2011) Regierungsprogramm Elektromobilität. Saatavilla: http://www.bmwi.de/DE/Mediathek/publikationen,did=390612.html, viitattu 8.2.2013. 19. Federal Ministry of Economics and Technology. (2012) Rohstoffpolitik. www-dokumentti. Saatavil- la: http://www.bmwi.de/DE/Themen/Industrie/Rohstoffe-und-Ressourcen/rohstoffpolitik.html, vii- tattu 8.2.2013. 20. Federal Ministry of Economics and Technology. (2012) Entsorgungs- und Kreislaufwirtschaft. www-dokumentti. Saatavilla: http://www.bmwi.de/DE/Themen/Industrie/Rohstoffe-und- Ressourcen/entsorgungs-und-kreislaufwirtschaft,did=336940.html, viitattu 8.2.2013. 21. KrWG. (2012) Gesetz zur Förderung der Kreislaufwirtschaft und Sicherung der umweltverträ- glichen Bewirtschaftung von Abfällen (Kreislaufwirtschaftsgesetz - KrWG). Saatavilla: http://www.gesetze-im-internet.de/bundesrecht/krwg/gesamt.pdf, viitattu 8.2.2013. 22. Der Grüne Punkt. (2012) www-dokumentti. Saatavilla: http://www.gruener-punkt.de/, viitattu 8.2.2013. 23. Federal Ministry for the Environment, Nature Conservation and Nuclear Safety. (2012) Packaging wastes. www-dokumentti. Saatavilla: http://www.bmu.de/english/waste_management/doc/3436.php, viitattu 8.2.2013. 24. Federal Ministry of Economics and Technology. (2012) Policy for small and medium-sized busi- nesses. www-dokumentti. Saatavilla: http://www.bmwi.de/English/Navigation/Economic- policy/small-business-policy.html, viitattu 8.2.2013. 25. Federal Ministry of Economics and Technology. (2011) Building on SMEs: Greater responsibility – greater freedom. BMW, Münich. Saatavilla: http://www.bmwi.de/English/Redaktion/Pdf/building- on-smes, viitattu 13.2.2013. 26. Federal Ministry of Economics and Technology. (2012) Intelligente Netze und intelligente Zähler - Smart Grids/Smart Meter. www-dokumentti. Saatavilla: http://www.bmwi.de/DE/Themen/Energie/Stromnetze/intelligente-netze-und-intelligente- zaehler.html, viitattu 8.2.2013. 27. Federal Ministry for the Environment, Nature Conservation and Nuclear Safety. (2012) Kurzinfo Erneuerbare Energien. www-dokumentti. Saatavilla: http://www.umweltministerium.de/erneuerbare_energien/kurzinfo/doc/3988.php, viitattu 8.2.2013. 28. E.ON. (2012) E.ON Solar. www-dokumentti. Saatavilla: https://www.eon.de/de/eonde/pk/produkteUndPreise/E.ON_Solar/index.htm, viitattu 8.2.2013. 29. Miele. (2012) SmartStart - Reduzierung von Stromkosten durch automatische Wahl günstiger Stromtarife. www-dokumentti. Saatavilla: http://www.miele.de/de/haushalt/produkte/44669_44674.htm, viitattu 8.2.2013. 2.1.3 Vihreä talous Ruotsissa Keskeiset tulokset vihreästä taloudesta Ruotsissa • Ruotsissa vihreän talouden agendaa rakennetaan parhaillaan pääministerivetoisen Tulevaisuuskomitean johdolla. • Ruotsin vihreän talouden perustana on tiukka ilmastopolitiikka. Tavoitteena on, että vuonna 2050 Ruotsilla on kestävä ja resurssitehokas energiahuolto ja että nettokasvi- huonekaasupäästöjä ei ole. • Paikalliset investointiohjelmat ovat olleet merkittäviä kasvihuonekaasupäästöjen vähennystoimenpiteiden toteuttamisessa. • Ruotsissa tuetaan vahvasti yrittäjyyttä ja kilpailukyvyn parantamista. Muun muassa yritystoimintaa ohjaavia sääntöjä on yksinkertaistettu ja turhia hallintokuluja pyritty vähentämään. • Suomessa voitaisiin oppia Ruotsin kilpailukyvyn parantamista tukevista toimista ja taloudellisten ohjauskeinojen käytöstä. http://www.bmwi.de/DE/Mediathek/publikationen,did=390612.html http://www.bmwi.de/DE/Themen/Industrie/Rohstoffe-und-Ressourcen/entsorgungs-und-kreislaufwirtschaft,did=336940.html 29 Vihreän talouden lähtökohdat Ruotsissa Ruotsin kasvihuonekaasupäästöt ovat olleet laskussa 2000-luvulla ja vuonna 2011 ne olivat 16 prosenttia alhaisemmat kuin 1990 (kuva 4). Vähennyksiä on saavutettu muun muassa siirtymällä rakennusten lämmityksessä öljystä biopolttoaineisiin. Kuitenkin liikennesektorin päästöt ovat vielä vuoden 1990 tasolla. Laajamittaisen vesivoiman, ydinvoiman ja biomassan käytön vuoksi Ruotsin energiantuotanto on vähäpäästöistä ja sähköntuotanto lähes fossiilisis- ta polttoaineista vapaata (1). Tuulivoiman määrä on lisääntynyt 2000-luvulla nopeasti. Resurssituottavuus on Ruotsissa lähes kaksinkertainen Suomeen verrattuna (kuva 5). Ruotsin yhdyskuntajätteestä noin puolet poltetaan ja vajaa puolet kierrätetään tai kompostoidaan, kun alle 10 prosenttia päätyy kaatopaikalle (2). Vihreän kasvun tärkeys ja merkitys Ruotsissa Ympäristöasioiden ja kestävän kehityksen poliittinen merkitys on Ruotsissa perinteisesti ollut suuri, ja Ruotsi on myös EU:n ympäristöpolitiikassa hyvin proaktiivinen. Tästä esimerkkinä on kestävän kehityksen hyväksyminen Lissabonin strategiaa täydentäväksi pilariksi Ruotsin puheenjohtajakaudella 2001 (3). Viimeiset runsaat kymmenen vuotta Ruotsin ympäristö- politiikan perustana on ollut ympäristötavoitejärjestelmä (Miljömålssystemet), joka koostuu kaikilla yhteiskunnan sektoreilla kestävää kehitystä edistävistä tavoitteista sekä prosessista, jonka avulla eri viranomaisten työtä koordinoidaan ja tavoitteiden toteutumista seurataan (4). Tavoitteita on kolmenlaisia: ylisukupolviset tavoitteet, 16 ympäristön laatutavoitetta ja 13 lyhyemmän tähtäimen konkreettista välitavoitetta, joista esimerkkinä tavoite rakennussekto- rin resurssitehokkuuden parantamisesta. Sen mukaisesti vuoteen 2020 mennessä rakennus- ja purkujätteen hyödyntämisasteen tulee olla vähintään 70 painoprosenttia. Ruotsi on ottanut tavoitteekseen kunnianhimoisen vision, jonka mukaisesti vuoteen 2050 mennessä maalla on kestävä ja resurssitehokas energiahuolto ja kasvihuonekaasujen netto- päästöt ovat nolla (5). Ruotsin hallituksen asettaman ilmasto- ja energiapolitiikan tavoitteena on, että vuonna 2020 kasvihuonekaasupäästöt ovat 40 prosenttia alhaisemmat kuin vuonna 1990 (päästökauppaan kuulumattomilla sektoreilla). Tärkeimmät keinot ovat lisätä uusiutuvaa energiaa, parantaa energiatehokkuutta ja lopettaa fossiilisten polttoaineiden käyttö lämmityk- seen. Ruotsin ajoneuvokanta pyritään saamaan suurelta osin riippumattomaksi fossiilisista polttoaineista vuoteen 2030 mennessä. Päästöttömän yhteiskunnan saavuttamisen on todet- tu riippuvan suurelta osin tekniikan kehityksestä ja uuden tekniikan kaupallistumisesta sekä leviämiskyvystä. Lisäksi kulutus- ja käyttäytymismuutosten merkitys korostuu (6). Viime aikoina ilmastotavoitteiden rinnalle on myös Ruotsissa noussut vihreä kasvu ja sen mahdollisuudet ja haasteet. Vihreä kasvu on vuonna 2011 asetetun pääministerivetoisen tulevaisuuskomitean (Framtidskomissionen) yksi neljästä pääteemasta. Komitean tavoitteena on tunnistaa Ruotsin yhteiskunnallisia haasteita vuosina 2020 ja 2050 hallituksen pitkän täh- täimen strategioiden ja politiikkojen valmistelun tueksi (7). Vihreästä taloudesta tehdään tulevaisuusselvitys, jonka otsikko on ”Kestävä kasvu globaalisuuden ajassa”. Selvityksellä on viisi tavoitetta: 1) tuottaa skenaario siitä, miten Ruotsi kestävän kasvun avulla voi kehittyä vihreäksi taloudeksi; 2) pohtia, miten Ruotsin tuloksia voi paremmin seurata ja verrata mui- hin maihin sekä miten esimerkiksi ekosysteemipalvelujen arvot voitaisiin paremmin osoittaa; 3) kartoittaa mittareita ja indikaattoreita; 4) pohtia, miten osallisuutta ympäristö- ja ilmasto- politiikassa voidaan lisätä; sekä 5) huomioida ympäristö- ja ilmastohaasteista aiheutuvat uhat yhteiskunnalle (8). 30 Ruotsin kasvustrategian ytimessä ovat innovatiivisen ja hyvän toimintaympäristön luominen liiketoiminnalle, yrittäjyyden edellytysten parantaminen ja työllisyyden turvaaminen (9). Nä- mä painotukset näkyvät myös tuoreessa innovaatiostrategiassa (10), jonka valmisteluvai- heessa vuonna 2010 palveluinnovaatiot nostettiin tulevaisuuden suuntautumisen kärjeksi. Kansainvälistä huippuluokkaista innovaatioilmapiiriä tavoitellaan erityisesti neljällä saralla: asianmukaiset ja tehokkaat puitteet palveluinnovaatioiden tuottamiselle, palveluinnovaatioi- den tietotaito ja osaaminen, digitaalinen infrastruktuuri ja kansainvälistyminen. Kilpailukyvyn edistämiseksi Ruotsissa on pyritty yritystoimintaa ohjaavien sääntöjen yksinkertaistamiseen ja turhien hallintokulujen ehkäisyyn, mikä on osaltaan nostanut Ruotsin sijoitusta Maailman- pankin kansainvälisessä kilpailukykyvertailussa. Kilpailukykyä on parantanut merkittävästi myös julkisen sektorin rakenteelliset uudistukset, mikä on tasapainottanut ja vakauttanut valtion taloutta sekä parantanut työteon ja yrittämisen kannattavuutta (11). Elinkeinoelämän ja liiketoiminnan kilpailukyvyn tukeminen ja priorisointi näkyy Ruotsin halli- tuksen toimissa läpileikkaavasti, esimerkiksi tutkimuspolitiikan tavoitteiden asettelussa (12). Myös aluepolitiikassa on tavoitteena edistää yritysten elinvoimaisuutta ja kilpailukykyä. Kui- tenkin kilpailukyvyn edistämisen vahvana taustana politiikoissa on kestävän kehityksen mu- kaisen kasvun ja yhteiskunnallisen hyvinvoinnin edistäminen. Esimerkiksi Ruotsin kansallista yritystoimintaa ja alueiden elinkeinotoimintaa tukevan viraston Tillväxtverketin perusperiaat- teena on kestävä kasvu, joka edistää taloudellisen kasvun rinnalla inhimillisten resurssien kehitystä ja ottaa kaukokatseisesti ympäristöarvot huomioon (13). Tärkeimpiä vihreän talou- den aihepiirin tutkimusrahoittajia ovat muun muassa Vinnova, Mistra, Formas, Vetenskapsrå- det, Energimyndigheten ja Naturvårdsverket. Esimerkkinä vihreän talouden työllisyyspotentiaalista ovat uusiutuvan energian eri tuotanto- alat ja energiatehokkuuden parantaminen, jotka voivat työllistää vuonna 2020 Ruotsissa lä- hes kolme kertaa enemmän ihmisiä kuin tällä hetkellä. Lukumäärällisesti eniten työllisyys noussee tuuli- ja aurinkovoiman tuotannossa sekä asuinrakentamisen energiatehokkuuden parantamisessa (14). Keskeiset toimet ja kokeilut vihreän talouden edistämiseksi Ruotsissa Ruotsissa päästöjä on pyritty vähentämään ennen kaikkea vihreän verotuksen (sis. hiilivero), muiden taloudellisten ohjauskeinojen sekä muihin EU-maihin ja kehittyviin maihin suuntautu- vien vihreiden investointien kautta. Esimerkkejä ovat muun muassa vuonna 1991 käyttöön- otettu CO2-vero, vuodesta 2003 lähtien voimassa ollut sähkösertifikaatti ja yksityisten kotita- louksien saamat verovähennykset uusiutuvaan energiantuotantoon perustuvista lämmitysjär- jestelmistä sekä fossiiliseen energiaan kohdistuvat verot (15). Vuoden 2013 budjettiehdotuk- sessa määritellään energiapolitiikkaan suunnattavan 2,9 miljardia kruunua erityispainotuksina energiatutkimus, aurinkopaneelien asentaminen, biokaasuinnovaatiot ja lähes-nollaenergia- rakentamisen kehittäminen (16), millä voi olla merkittävä vaikutus uusiutuvan energian käyttöönottoon. Esimerkiksi sähkösertifikaatti kolminkertaisti uusiutuvan sähkön tuotannon vuosien 2002 ja 2011 välillä (17). Energiaintensiiviselle teollisuudelle suunnattu energiatehokkuusohjelma (Programmet för energieffektivisering, PFE) on parantanut ohjelmaan osallistuneiden teollisuusyritysten kilpai- lukykyä tehostamalla niiden sähkönkäyttöä, laskemalla kustannuksia ja vähentämällä ympä- ristövaikutuksia (18). 31 Merkittävä rooli kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisessä on ollut hallituksen käynnistämillä paikallisilla investointiohjelmilla (LIP). Niiden kautta ympäristöinvestointeihin kanavoitiin lähes 4,4 miljardia kruunua vuosina 1998–2003. Näiden rinnalla toimi ilmastoinvestointiohjelma (Klimp), jonka kautta myönnettiin 1,8 miljardia kruunua investointitukea. Näiden lisäksi inves- tointitukia on myönnetty muuntotuen (konverteringsstöd) ja julkisten tilojen energiainvestoin- tien tuen (OFFrot) sekä Kestävien kaupunkien valtuuskunnan (Delegation för Hållbara städer) kautta. Ohjelmat ovat mahdollistaneet kokeiluja uuden teknologian käyttöönottamiseksi ja uudenlaisten yhteistyömallien muodostamiseksi. Näiden kokeilujen avulla kyettiin löytämään uusia kannattavia toimintatapoja, joita voidaan jatkossa ottaa käyttöön ilman investointitukea (19, 20). Esimerkkejä onnistuneista kokeiluista ovat jätevesistä tuotettava biokaasu liikenne- käyttöön (Tietolaatikko 5), merivedestä tuotetun kaukokylmän lisääntynyt käyttö kylmälait- teissa ja luonnonympäristöjen entisöinti vierailijoita houkutteleviksi (21). Toisaalta investointi- tukia on kritisoitu niiden kustannustehottomuudesta, tuen antamisperusteiden puutteesta, alhaisesta lisäarvosta ja korkeista hallinnollisista kustannuksista (22). Tietolaatikko 5 Sivuvirroista biokaasua, ravinteita ja työpaikkoja Klimp-ohjelman kautta tuettiin Katarineholmin kahden biokaasulaitoksen rakentamista. Laitoksissa tuotetaan biokaasua maatalouden jätteistä, kanojen ja sian lannasta sekä jätevedenpuhdistamon lietteestä. Biokaasun vuosittainen tuotantopotentiaali vastaa 3 miljoonaa litraa polttoainetta ja hiilidioksidipäästöjen vähentämispotentiaali yhteensä noin 13 000 tonnia. Hanketta arvioitaessa todettiin, että ilmastohyötyjen lisäksi hanke on parantanut resurssitehokkuutta ja vähentänyt muita ympäristöpäästöjä. Noin 700 000 kiloa typpeä ja kaliumia on voitu palauttaa maanviljelykseen. Typenoksidien päästövähennys on yli 2 000 kiloa vuosittain. Lisäksi hanke on tuottanut liiketoiminta- mahdollisuuksia ja parantanut työllisyyttä sekä johtanut kahden uuden yrityksen perustamiseen. Niistä toinen hoitaa lannan keruuta ja toinen biokaasun jakelua ja myyntiä. Lue lisää: www.naturvardsverket.se/Documents/publikationer6400/978-91-620-8576-6.pdf Ruotsissa on toteutettu myös useita kaupunkiympäristön kehittämishankkeita EU:n tai valtion tuella. Esimerkiksi Malmön entinen teollisuusalue muutettiin ekologiseksi asuinalueeksi (22) ja Lundissa opiskelijoiden asuinaluetta muokattiin viihtyisämmäksi ja ympäristöystävällisem- mäksi paikallisen investointiohjelman (LIP) tuella (23). Ruotsissa on myös kiinnostavia esimerkkejä vihreän liiketoiminnan konsepteista, kuten sähköautojen latausasemia ja -järjestelmiä tarjoava ChargeStorm AB, jonka teknologia mahdollistaa kustannustehokkaan latausinfrastruktuurin rakentamisen, teollisuuden ja yhdyskuntien sivutuotteita ja jätteitä hyödyntävä Econova AB, IKEA kestävyysnäkökulmien edelläkävijänä, HTC Sweden AB uuden- laisen kiillotetun betonilattiamateriaalin tuottajana sekä HTC Cleaning Technology AB kemi- kaalien käyttöä radikaalisti vähentävän lattianpesujärjestelmän tarjoajana (24). Uusi, kiinnos- tava liiketoimintamalli on globaalia maatalousmaata hyödyntävät yritykset, jotka voivat olla tulevaisuudessa merkittäviä biotalouden ja vihreän talouden toimijoita. 32 Lähteet 1. Eklund, Klas. (2012) The Green Economy. Keynote speech, IIIEE Symposium 21.9.2012. 2. EEA. (2007) The rate of recycling versus incineration with energy recovery of municipal waste, 2005. www-dokumentti. Saatavilla: http://www.eea.europa.eu/data-and-maps/figures/the-rate-of- recycling-versus-incineration-with-energy-recovery-of-municipal-waste-2005, viitattu 7.2.2013. 3. Pallemaerts, M. (2012) Developing more sustainably? Teoksessa: Jordan, A. & Adelle, C. (toim.) Environmental policy in the EU: Actors, Institutions and processes. Routledge, London and New York, s. 346–366. 4. Regerinskansliet. (2013) Sveriges miljömål. www-dokumentti. Saatavilla: http://www.regeringen.se/sb/d/2055, viitattu 7.2.2013. 5. Regerinskansliet. (2009) En sammanhållen klimat- och energipolitik - Klimat. Regerings proposition 2008/09:162. Stockholm. 6. Naturvårdsverket. (2012) Underlag till en svensk färdplan för ett Sverige utan klimatutsläpp 2050. Delrapport. Rapport 6487. Bromma. 7. Framtidskommissionen. (2013) www-dokumentti. Saatavilla: www.framtidskommissionen.se, viitattu 7.2.2013. 8. Hojem, P. (2012) Regerings framtidskommission. Presentation 21.11.2012. Saatavilla: http://www.lth.se/fileadmin/lets2050/Presentationer/121121_2_Framtidskomissionen_PH.pdf, viitattu 7.2.2013. 9. Regeringskansliet. (2012) Sweden’s national reform programme 2012. Europe 2020 – EU’s strategy for smart, sustainable and inclusive growth. Government Offices of Sweden. Saatavilla: http://ec.europa.eu/europe2020/pdf/nd/nrp2012_sweden_en.pdf, viitattu 7.2.2013. 10. Regeringskansliet. (2012) Den nationella innovationsstrategin. Saatavilla: http://www.regeringen.se/content/1/c6/20/11/84/7991d65e.pdf, viitattu 7.2.2013. 11. Bergh, A. & Henrekson, M. (2012) Varför går det bra för Sverige? Om sambanden mellan offentlig sektor, ekonomisk frihet och ekonomisk utveckling. Ivrig förlag. 12. Regeringens proposition. (2012) Proposition 2012/13:30 Forskning och innovation. Saatavilla: http://www.regeringen.se/content/1/c6/20/13/68/ab3950ad.pdf, viitattu 7.2.2013. 13. Tillväxtverket. 2013. Vår syn på tillväxt. www-dokumentti. Saatavilla: http://www.tillvaxtverket.se/ovrigt/omtillvaxtverket/varsynpatillvaxt.4.5a5c099513972cd7fea31f41 .html, viitattu 7.2.2013. 14. LF Research. (2012) Gröna jobb. Sysselsättningseffekter av omställningen till ett hållbart energisystem. Greenpeace Sverige. Saatavilla: http://www.greenpeace.org/sweden/se/rapporter- och-dokument/gronajobb/, viitattu 7.2.2013. 15. Res Legal. (2012) Sweden: Overall Summary. Renewable energy policy database and support. Saatavilla: http://www.res-legal.eu/search-by-country/sweden/, viitattu 8.2.2013. 16. Regeringskansliet. (2013) Energipolitiken i statens budget. www-dokumentti. Saatavilla: http://www.regeringen.se/sb/d/2415/a/50204, viitattu 8.2.2013. 17. Energimyndigheten. (2012) Elcertifikatsystemet 2012. 18. Energimyndigheten. (2011) Om PFE. www-dokumentti. Saatavilla: http://www.energimyndigheten.se/sv/Foretag/Energieffektivisering-i-foretag/PFE/Om-PFE/, viitat- tu 11.2.2013. 19. Kåberger, T. & Jürgensen, A. (2005) LIP ur ett samhällsekonomiskt perspektiv. Report 5453, Swedish Environmental Protection Agency, Stockholm. 20. Baker, S. & Eckerberg, K. (2007) Governance for Sustainable Development in Sweden: The Experience of the Local Investment Programme. Local Environment, 12:4, 325-342. 21. Naturvårdsvärket. (2012) Goda exempel: LIP och KLIMP. www-dokumentti. Saatavilla: http://www.naturvardsverket.se/Miljoarbete-i-samhallet/Miljoarbete-i-Sverige/Uppdelat-efter- omrade/Klimat/Goda-exempel-LIP-och-KLIMP/, viitattu 11.2.2013. 22. Naturvårdsvärket. (2011) Hållbar stadsdel i Malmö är en internationell föregångare www.dokumentti. Saatavilla: http://www.naturvardsverket.se/Miljoarbete-i-samhallet/Miljoarbete- i-Sverige/Uppdelat-efter-omrade/Klimat/Goda-exempel-LIP-och-KLIMP/Hallbara-stader/Hallbar- stadsdel-i-Malmo-ar-en-internationell-foregangare/, viitattu 11.2.2013. 23. Naturvårdsvärket. (2012) Miljösatsningar gjorde studentbostadsområde i Lund mer attraktivt. www-dokumentti. Saatavilla: http://www.naturvardsverket.se/Miljoarbete-i-samhallet/Miljoarbete- i-Sverige/Uppdelat-efter-omrade/Klimat/Goda-exempel-LIP-och-KLIMP/Hallbara- stader/Miljosatsningar-gjorde-studentbostadsomrade-i-Lund-mer-attraktivt/, viitattu 11.2.2013. 24. Henriksen, K., Bjerre, M., Grann, E.D., Lindahl, M., Suortti, T., Friðriksson, K., Mühlbradt, T. & Sand, H. (2012) Green Business Model Innovation: Business Case Study Compendium. Nordic Innovation. 22. Broberg, T., Samakovlis, E. & Forslund, J. (2010) Investeringstöd – ett överskattad styrmedel i miljöpolitik. Ekonomisk Debatt, Nr 3. s. 17-26. Saatavilla: http://www2.ne.su.se/ed/pdf/38-3- tbesjf.pdf, viitattu 14.2.2013. http://www.tillvaxtverket.se/ovrigt/omtillvaxtverket/varsynpatillvaxt.4.5a5c099513972cd7fea31f41.html http://www.naturvardsverket.se/Miljoarbete-i-samhallet/Miljoarbete-i-Sverige/Uppdelat-efter-omrade/Klimat/Goda-exempel-LIP-och-KLIMP/Hallbara-stader/Hallbar-stadsdel-i-Malmo-ar-en-internationell-foregangare/ http://www.naturvardsverket.se/Miljoarbete-i-samhallet/Miljoarbete-i-Sverige/Uppdelat-efter-omrade/Klimat/Goda-exempel-LIP-och-KLIMP/Hallbara-stader/Miljosatsningar-gjorde-studentbostadsomrade-i-Lund-mer-attraktivt/ 33 2.1.4 Vihreä talous Brasiliassa Keskeiset tulokset vihreästä taloudesta Brasiliassa • Vihreän talouden potentiaaliksi on tunnistettu uusiutuva energia, biomassan hyödyn- tämisen teknologiat, mittava biokapasiteetti, runsaat luonnonvarat ja ekosysteemi- palvelut sekä korkeasti urbanisoitunut väestö, kattava ICT-verkosto ja nouseva koulutustaso. • Vihreän talouden järjestelmämuutoksen kannalta kiinnostavaa on Brasiliassa toteutettu kokonaisvaltainen ja pitkäjänteinen, poliittisesti ohjattu ja tuettu järjestelmätason muutos biopolttoaineiden käyttöön. • Suomessa voitaisiin hyödyntää myös Brasiliassa tehtyjä toimia matkailun vihreitä liike- toimintamalleja kehitettäessä. • Brasiliassa luonnon ja ekosysteemien merkitys suuri ja ympäristökeskustelu painottuu paljon biodiversiteetin vähenemisen ja metsäkadon ehkäisyyn. Vihreän talouden lähtökohdat Brasiliassa Brasilia on maailman suurimpia ja nopeimmin kasvavia talouksia. Vuonna 2011 se oli maail- man 6. suurin talous, ja vuonna 2012 odotetaan sijoituksen olevan jo 5. Suurin osa arvon- lisästä muodostuu teollisessa tuotannossa ja palveluissa. Brasiliassa luonnon ja ekosysteemien, erityisesti sademetsien ja trooppisen savannialueen cerradon sekä pitkän rannikon ja suurten jokien, merkitys on suuri. Vuonna 1988 Brasilian perustuslaissa ympäristö nostettiin strategiseksi tekijäksi politiikanteolle, ja tällöin tunnustet- tiin linkki sosiaalisen ja taloudellisen kehityksen ja ympäristönsuojelun välillä. Brasilian ympä- ristötoimet ovat kohdentuneet erityisesti vesistöjen hallintaan, biodiversiteetin säilyttämiseen ja metsäkadon ehkäisemiseen erityisesti Amazonin alueella. Brasilia vahvistanut kansainvälis- tä sitoumustaan kestävän kehityksen edistämiseen isännöimällä RIO ja RIO +20 konferensse- ja vuosina 1992 ja 2012 sekä ratifioimalla biologista monimuotoisuutta koskevan YK:n yleis- sopimuksen (Convention on Biological Diversity, CDB). Brazilia on yksi globaaleista ruoan- tuotannon avaintoimijoista. Vaikka maankäyttöä on pystytty tehostamaan ja maatalouden tuottavuutta parantamaan (1), ovat biodiversiteetin väheneminen ja metsäkadot edelleen Brasilian suurimpia ympäristöhaasteita. Lisäksi toimenpiteet köyhyyden poistamiseksi ja sosiaalisen tasa-arvon lisäämiseksi ovat tarpeen, sillä nämä ovat suuria sosiaalisen kestävyy- den haasteita. Brasiliassa o