1 

STMn  SELVITYKSIÄ 2000:7: Työttömyysturvan karensseista ja karenssin 

saaneista. Tilastollinen selvitys. ISBN 952-00-0855-1 

 

 

 

Esipuhe 

 
 

 

Sosiaaliturvan tehtävänä on varmistaa toimeentulo silloin, kun ihmisen omat edelly-

tykset sen järjestämiseen ovat olennaisesti heikentyneet vanhuuden, sairauden tai työt-

tömyyden takia. Viime aikoina on korostettu myös sosiaaliturvan aktiivista roolia työ-

kyvyn ylläpitäjänä sekä koulutus- ja kuntoutusmahdollisuuksien tarjoajana. Koulutus-, 

työvoima- ja sosiaaliturvapolitiikka ovat lähentyneet toisiaan.  

 

Nousukauden aikana voimistuu keskustelu rakennetyöttömyyden vaatimista toimenpi-

teistä. Näiden tavoitteena on tehostaa työvoiman kysynnän ja tarjonnan kohtaamista, 

lisätä työmarkkinoiden joustavuutta. Osa tätä keskustelua koskee työttömyysturvan 

ehtoja, miten niitä mahdollisesti muuttamalla voidaan vaikuttaa työvoiman tarjontaan ja 

miten muutokset vaikuttavat työttömän toimeentuloon. 

 

Tämä tutkimus tarkastelee yhtä työvoimapolitiikan välinettä, työttömyysturvan karens-

sia. Tutkimus sai alkunsa julkisuudessa esiintyneestä ihmettelystä – siitä, että työttö-

myysturvan karenssien määrä on pysynyt varsin korkealla tasolla ja tietomme siitä, keitä 

karenssin saaneet ovat ja miksi he ovat tämän sanktion piiriin joutuneet, ovat puutteel-

liset. Sosiaali- ja terveysministeriö ja työministeriö ovat yhdessä tilanneet ja rahoittaneet 

tutkimuksen. Sen ovat toteuttaneet tutkimusprofessori Matti Heikkilä ja tutkija Tuukka 

Lahti Stakesista. Tässä hankkeen ensimmäisessä raportissa on haettu vastauksia ka-

renssin määrällisiä mittasuhteita, karenssilaisten kokoonpanoa ja karenssin vaikutuksia 

koskeviin kysymyksiin. Hankkeen toisessa vaiheessa tarkastellaan lähemmin karenssien 

yksilö- ja kotitaloustasoisia vaikutuksia sekä itse karenssikysymyksiä. 

 

 

Helsingissä syyskuun 7. päivänä 2000 

 

 

 

 

Kansliapäällikkö  Markku Lehto 



 2 

 
SISÄLLYS 

 

 Sivu 
 

  1 Tilastoselvityksen tausta ja tutkimusaineisto   1 

 

  2 Työttömyysturvan karenssien säädöspohjasta   2 

2.1 Työvoimapoliittinen järjestelmä ja työttömyysturva   2 

2.2 Työttömyysturvan ja työmarkkinatuen sanktiot   4 

2.3 Pätevä syy kieltäytymiselle tai eroamiselle   6 

 2.4 Karenssimenettely ja muutoksenhaku   7 

 2.5 Karenssien tarkoituksesta   7 

2.6 Karenssin vaikutukset toimeentulotukeen   8 

 

  3 Karenssien määrä, syyt ja kohdentuminen 10 

3.1 Karenssien määrä ja tyypit 10 

3.2 Karenssien alueellinen jakauma 13 

3.3 Karenssien sukupuolittainen jakauma 14 

3.4 Karenssien ikäluokittainen jakauma 15 

3.5 Karenssien koulutusasteen mukainen ja ammattiryhmittäinen jakauma 16 

3.6 Karenssin saaneiden työttömyystausta 17 

  

  4 Kieltäytymis- ja erokarenssit 18 

 4.1 Kieltäytymiskarenssit 18 

4.2 Erokarenssit 21 

 

  5 Ansiosidonnaisen työttömyysturvan ja perusturvan karenssit 24 

 

  6 Karenssien kasautuminen 27 

 6.1 Annetut karenssilausunnot suhteessa karenssin saaneiden  

       henkilöiden lukumääriin 27 

6.2 Keille karenssit kasautuvat? 28 

 

  7 Karenssien vaikutuksista 31 

 7.1 Työttömyysturvan karenssi toimeentulotuen tarpeen syynä 31 

7.2 Siirtyminen toimeentulotuelle 32 

 

  8 Työttömyysturvaa hakemattomat karenssin saaneet 33 

 

  9 Yhteenveto  34 

 

10  Tiivistelmä selvityksen keskeisistä tuloksista 37 

 

LÄHTEET 38 

 

LIITTTEET Liite 1. Tarkastelun kohteena olleiden työvoimapoliittisten lausuntojen   

 lausuntokoodit ja lausuntotekstit sekä karenssien viisiportainen luokittelu 39 

Liite 2. Karenssilausunnot lausuntotyypeittäin 1999 39 

Liite 3. Kaavio työttömyysturvan karensseista. 41 



 1 

1 Tilastoselvityksen tausta ja tutkimusaineisto 

 
Työministeriö ja sosiaali- ja terveysministeriö antoivat toukokuussa 2000 Stakesille tehtäväksi 

selvittää työttömyysturvan karenssiin liittyviä kysymyksiä. Toimeksiannon taustalla oli huomio 

siitä, ettei työttömyysturvan karensseista, eikä etenkään karenssin saaneista henkilöistä, ole 

ollut saatavilla tutkimustietoa, vaikka ilmiö on mittasuhteiltaan merkittävä. 

  

Tutkimushanke päätettiin toteuttaa kaksivaiheisena. Nyt käsillä olevassa tilastoselvityksessä 

tarkastellaan jo olemassa olevan ja erikseen selvitystä varten kerätyn tilastoaineiston avulla 

karenssin saaneiden ryhmän kokoonpanoa. Myöhemmin toteutettavassa toisessa vaiheessa 

tarkastellaan lähemmin karenssien yksilö- ja kotitaloustason vaikutuksia sekä karensseihin 

kohdistettuja subjektiivisia tulkintoja. Myös itse karenssimenettelyyn paneudutaan lähemmin 

vasta tutkimuksen toisessa vaiheessa.  

 

Tilastoselvityksen tavoitteena on antaa vastaus kolmeen kysymykseen: 

 

1. kuinka paljon ja millaisin perustein karensseja jaetaan  

2. keitä karenssin saaneet ovat  

3. mikä on karenssin vaikutus  

 

Ensimmäistä kysymystä lähestytään tarkastelemalla karenssien kokonaismääriä ja syyperus-

teisia jakaumia. Selvityksen tärkein kysymys liittyy karenssien kohdentumiseen. Karensseja 

tarkastellaan alueen, sukupuolen, ikäluokan, ammattiryhmän, koulutustason ja työttömyyden 

keston mukaan. Lisäksi selvitetään kuinka yleistä on karenssien kasautuminen samoille hen-

kilöille. Karenssien yksilötason vaikutusta tarkastellaan selvittämällä kuinka yleinen työttö-

myysturvan karenssi on toimeentulotuen tarpeen taustatekijänä ja kuinka suuri osa karenssin 

saaneista siirtyy karenssiajakseen kunnallisen toimeentulotukijärjestelmän piiriin. 

 

Selvityksen tietolähteinä on käytetty työministeriön, sosiaali- ja terveysministeriön ja Kelan 

rekistereistä koottuja tilastoaineistoja. Tilastoselvityksen runkona toimii työhallinnon tilasto-

tietokannasta poimitut tiedot vuonna 1999 annetuista karenssilausunnoista. Työhallinnon re-

kisteri sisältää tiedot kaikista Suomessa annetuista työvoimapoliittisista lausunnoista. Tämän 

lisäksi selvitystä varten työhallinnon rekistereistä poimittiin vielä erikseen tiedot vuonna 1999 

karenssilausunnon saaneista henkilöistä vuoden viimeisen karenssilausunnon mukaan. Näin 

päästiin käsiksi henkilötason tietoihin, mikä mahdollisti muun muassa karenssien kasautumi-

seen ja karenssin saaneiden työttömyystaustaan liittyvän pitkittäistarkastelun. Lisäksi aineis-

tona on käytetty tietoja työttömyysturvan maksajien (Kela ja työttömyyskassat) antamista ka-

rensseista. Ansiosidonnaisen työttömyysturvan luvut on poimittu sosiaali- ja terveysministeriön 

etuudensaajarekisteristä, johon on koottu tiedot työttömyyskassojen antamista karenssipäätök-

sistä. Työmarkkinatuen ja työttömyysturvan peruspäivärahan tiedot on poimittu Kelan ylläpi-

tämistä rekistereistä.   

 

Tutkimusaineisto jakautuu siten kahteen toisiaan täydentävään osaan: työhallinnon tiedot kat-

tavat kaikki karenssilausunnot ja maksajien tietojen avulla päästään käsiksi tosiasiallisten 

karenssien etuuslajeittaiseen (ansioturva/perusturva) vaihteluun. Aineistot eivät ole täysin 

toisiaan kattavia, sillä maksajien tiedoista löytyvät ainoastaan karenssit, jotka on haettu mak-

sajien päätöksiksi asti. Tiedot toimeentulotuen piiriin siirtyneistä karenssin saaneista on kerätty 

toimeentulotukirekisteristä. Lisäksi vertailupohjana on käytetty poikkileikkaustietoja työttö-

myyden rakenteesta ja työttömien työnhakijoiden määristä vuonna 1999. 



 2 

 

2 Työttömyysturvan karenssien säädöspohjasta 
 

2.1 Työvoimapoliittinen järjestelmä ja työttömyysturva 

 

Työvoimapolitiikalla tarkoitetaan niitä pyrkimyksiä ja toimenpiteitä, joilla valikoivasti ediste-

tään työmarkkinoiden toimivuutta. Politiikka koostuu passiivisesta (työttömyysturva) ja aktii-

visesta osasta. Työvoimapolitiikalla nähdään olevan kolme perustehtävää: suhdannepoliittinen 

eli talouspoliittinen tehtävä, rakennepoliittinen eli elinkeinopoliittinen tehtävä sekä jakopoliit-

tinen eli sosiaalipoliittinen tehtävä. Suhdanne- eli talouspoliittista tehtäväänsä työvoimapoli-

tiikka toteuttaa poistamalla rekrytointivaikeuksia ja ammattikapeikkoja ja helpottamalla kvali-

fioidun työvoiman saatavuutta kasvavilla aloilla. Työpolitiikan roolina on vaikuttaa yleiseen 

talouskehitykseen vakauttavasti.  Rakenne- eli elinkeinopoliittista tehtäväänsä työvoimapoli-

tiikka toteuttaa yhteen sovittamalla työvoiman kvalifikaatioita vastaamaan elinkeinoelämän 

kysyntää. Jako- eli sosiaalipoliittista tehtäväänsä työvoimapolitiikka taas toteuttaa parantamalla 

heikompien yksilöiden ja ryhmien suhteellista asemaa. Työttömien toimeentulon turvaaminen 

on osa tätä tehtävää.  

 

Työvoimapolitiikalla on siten kaksi talouspoliittista ja yksi sosiaalipoliittinen tehtävä. Talo-

uspoliittiset tehtävät korostuvat voimakkaammin talouden noususuhdanteessa kun taas sosiaa-

lipoliittinen tehtävä korostuu laskusuhdanteessa.  Laskusuhdanteessa nähdään olennaiseksi että 

työttömyysturvajärjestelmä tukee aktiivista työnhakua ja kysyntätoimilla luodaan tilapäisiä 

työmahdollisuuksia työttömille. Laskusuhdanteessa on olennaista että työttömyysturvajärjes-

telmä integroi työttömät aktiivisiin toimiin, eikä turvaa kohtuullista toimeentuloa liian pitkään 

ilman työmarkkinakvalifikaatioita parantavaa toimintaa. (Skog & Räisänen 1997, 57-64) 

 

Tässä selvityksessä tarkastellaan työttömien toimeentulon turvaksi luoduista järjestelmistä 

ainoastaan työttömyyspäivärahoja (ansiosidonnainen ja peruspäiväraha) sekä työmarkkinatu-

kea. Työttömyysturvalain mukaiseen työttömyysturvaan on oikeus Suomessa asuvalla työttö-

mällä työnhakijalla, jonka toimeentulon voidaan katsoa perustuvan toiselle tehtävästä työstä 

saatavaan palkkatuloon. Työttömyyspäivärahan saamisen edellytyksenä on, että henkilö on 

työmarkkinoiden käytettävissä eli hänen on kyettävä ottamaan vastaan työmarkkinoilta tarjot-

tava työ. Laissa määritellyin erityisedellytyksin myös yritystoimintaa harjoittavalla henkilöllä 

on oikeus työttömyysturvaan.  

 

Työttömyyspäivärahan piiriin pääsyn edellytyksenä on 43 viikon työssäoloehdon täyttäminen 

kahden työttömyyttä edeltävän vuoden aikana. Työttömyysturvaa maksetaan joko peruspäivä-

rahana (perusturva) tai ansioon suhteutettuna päivärahana (ansioturva). Työttömyyspäivärahan 

yleisenä tavoitteena on turvata työttömän työnhakijan toimeentuloa työnhaun aikana sekä 

korvata tai lieventää työttömyydestä aiheutuneita taloudellisia menetyksiä. Peruspäivärahan 

tarkoituksena on turvata työttömän vähimmäistoimeentulo työttömyyden aikana. Ansiopäivä-

rahan tarkoituksena on puolestaan säilyttää työttömän tulotaso kohtuullisena suhteessa työt-

tömyyttä edeltäneeseen tulotasoon. Työttömyyspäivärahaa maksetaan rajoitetulta ajalta. Päi-

värahaa maksetaan korkeintaan 500 työttömyyspäivältä eli noin kaksi vuotta. Työttömälle 

työnhakijalle, joka on ennen 500 päivän määräajan umpeutumista täyttänyt 57 vuotta voidaan 

kuitenkin maksaa työttömyyspäivärahaa sen kuukauden loppuun, jolloin hän täyttää 60 vuotta 

(ns. lisäpäiväoikeus). Työttömyyspäivärahan piiriin pääsee takaisin täyttämällä 43 viikon 

työssäoloehdon uudelleen.    



 3 

  

Työmarkkinatuki on tarkoitettu ensi kertaa työmarkkinoille tuleville ja työttömyyspäivärahaa 

enimmäisajan saaneille. Työmarkkinatuen tarkoituksena on työnhaun tai työvoimapoliittisen 

toimenpiteen aikaisen toimeentulon turvaaminen, mutta myös tuensaajan työmarkkinoille ha-

keutumisen tai palaamisen edellytysten edistäminen. Oikeus työmarkkinatukeen on työttö-

mällä, joka ei täytä työttömyyspäivärahan työssäoloehtoa tai jonka oikeus työttömyyspäivära-

haan on päättynyt enimmäisajan tultua täyteen. Alle 25-vuotiailla vailla ammatillista koulutusta 

olevilla ei ole oikeutta työmarkkinatukeen.  

 

Työttömyyspäivärahasta poiketen työmarkkinatuki on tarveharkintainen etuus. Tarveharkinta 

ei kuitenkaan koske työttömyyspäivärahaa enimmäisajan saaneita ensimmäisten 180 työmark-

kinatukipäivän aikana. Työmarkkinatukea voidaan maksaa sen jälkeen kun henkilö on ollut 

kahden vuoden tarkastelujakson aikana yhteensä viisi kuukautta työssä, yrittäjänä, koulutuk-

sessa tai työttömänä työnhakijana työvoimatoimistossa. Rajoitusta ei kuitenkaan sovelleta 

työnhakijoihin, jotka ovat tulossa työmarkkinoille suoritettuaan ammattitutkinnon.   

 

Toimeentulojärjestelmien lisäksi työttömyysturvan karenssien kannalta merkityksellisiä ovat 

myös erilaiset aktiiviset työvoimapoliittiset toimenpiteet, joihin kuuluvat mm. työvoimapoliit-

tinen aikuiskoulutus (eli työvoimakoulutus), erilaiset työllistämistuet sekä työn jakamiseen 

liittyvät järjestelyt, kuten vuorotteluvapaa. Lisäksi työvoimapoliittisiin toimenpiteisiin kuulu-

vat työvoimatoimiston ylläpitämät peruspalvelut, kuten työnvälitys, ammatinvalinnanohjaus 

sekä muut neuvonta- ja tiedotuspalvelut. Työvoimapoliittisten toimenpiteiden yleisenä tavoit-

teena on työmarkkinoiden toiminnan parantaminen. Aktiivisten ohjelmien tarkoituksena on 

työttömien ammatillisen osaamisen ja työllistymismahdollisuuksien edistäminen.  

 

Työmarkkinatuki (rajoittamaton aika)

Tarveharkinta

Odotusaika 5 kk Työmarkkinatuki (rajoittamaton aika)

Tarveharkinta

Ansiopäiväraha Työmarkkinatuki (rajoittamaton aika)

 500 pv Ei tarveharkintaa 180 pv    tarveharkinta

Työnhakija täyttää työssäoloehdon

Työnhakija ei täytä työssäoloehtoa

Kassan jäsen

Ei kassan jäsen

Ammattiin 

vastavalmistunut

Muu

Peruspäiväraha Työmarkkinatuki (rajoittamaton aika)

 500 pv Ei tarveharkintaa 180 pv    tarveharkinta

Omavastuuaika 7 pv

Omavastuuaika 7 pv

Omavastuuaika 5 pv

Omavastuuaika 5 pv

Omavastuuaika 5 pv

Omavastuuaika 5 pv  
 

Kuvio 1.  Työttömyyspäivärahojen ja työmarkkinatuen maksaminen 



 4 

2.2 Työttömyysturvan ja työmarkkinatuen sanktiot 

 
Työttömyysturvan karenssilla tarkoitetaan työttömyyspäivärahaoikeuden määräaikaista kes-

keyttämistä eli esimerkiksi työhaluttomuutta osoittavan työmarkkinakäyttäytymisen tai muun 

työmarkkinarikkomuksen seurauksena annettua korvauksetonta määräaikaa. Karensseista 

säädetään työttömyyspäivärahan osalta työttömyysturvalaissa ja työmarkkinatuen osalta työ-

markkinatukilaissa.  

 

Karenssit jakautuvat määräytymisperusteidensa mukaan kahteen selkeästi toisistaan poikkea-

vaan luokkaan. Karenssi voi aiheutua joko työstä, koulutuksesta tai työvoimapoliittisesta toi-

menpiteestä eroamisesta (ns. erokarenssi) tai työstä, koulutuksesta tai työvoimapoliittisesta 

toimenpiteestä kieltäytymisestä (ns. kieltäytymiskarenssi). Erokarenssit muodostavat karens-

sien pääjoukon. Erokarenssien perusteena voi olla joko ilman pätevää syytä työstä eroamisen tai 

itse aiheutettu työsuhteen päättyminen. Kieltäytymiskarensseja annetaan puolestaan silloin kun 

työtön kieltäytyy vastaanottamasta työvoimaviranomaisten tarjoamaa työ- tai koulutuspaikkaa. 

Kieltäytymiskarenssit kytkeytyvät läheisesti työvoimaviranomaisten noudattamaan osoitta-

miskäytäntöön, sillä työttömyysturvalainsäädännön mukaiset sanktiot ovat mahdollisia vain 

silloin, kun työvoimaviranomainen on tehnyt työnhakijalle yksilöidyn osoituksen työhön, 

koulutukseen tai työvoimapoliittiseen toimenpiteeseen. Karenssin antaminen on tosin mahdol-

lista myös silloin kun tieto kieltäytymisestä tulee muulla tavoin (esim. suoraan työnantajalta) 

työvoimaviranomaisten tietoon. Varsinaisten karenssien lisäksi lainsäädäntö mahdollistaa 

työssäoloehdon käyttämisen sanktiona. Tämä tarkoittaa sitä, että henkilön on oltava laissa 

määritelty aika joko työssä tai koulutuksessa ennen kuin hän pääsee uudelleen työttömyystur-

van piiriin. Karenssien määräajat vaihtelevat yhden ja kolmen kuukauden välillä. Työsuhteisiin 

liittyvät karenssit vaihtelevat lisäksi sen mukaan, kuinka pitkä karenssin perusteena ollut työ-

suhde olisi ollut. Lyhytkestoisesta, enintään viiden päivän työstä eroamisesta tai kieltäytymi-

sestä seuraa lievempi rangaistus kuin vastaavasta menettelystä pidemmän työsuhteen kohdalla. 

 

Työttömyysturvalaissa määriteltyjen sanktioiden perusteet ja seuraamukset ovat seuraavat: 

 

1) osoitetusta työstä kieltäytyminen (7§); 1 tai 2 kuukauden karenssi 

2) toistuva työstä tai koulutuksesta kieltäytyminen (11§); 3  kuukauden työssäoloehto  

3) osoitetusta koulutuksesta kieltäytyminen tai siitä ilman pätevää syytä tai omasta syystä 

eroaminen (8§); 2 kuukauden karenssi 

4) työstä ilman pätevää syytä eroaminen tai itse aiheutettu työsuhteen päättyminen (9§); 1 tai 3 

kuukauden karenssi 

5) omasta menettelystä aiheutunut työsopimuksen syntymättä jääminen (9§); 1 tai 2 kuukau-

den karenssi 

6) kieltäytyminen toistuvasti työkyvyn ja työkunnon selvittämiseen pyrkivistä toimenpiteistä 

(9§); 2 kuukauden karenssi 

 

Työmarkkinatukilaissa on määritelty saman suuntaiset sanktiot kuin työttömyysturvalaissakin. 

Koulutuksesta kieltäytymisestä tai eroamisesta, tai työvoimapoliittisten toimenpiteiden kes-

keyttämisestä tai toistuvasta kieltäytymisestä työllistymistä edistävistä toimenpiteistä seuraa 

kahden kuukauden karenssi. Silloin kun henkilö kieltäytyy toistuvasti tai muutoin osoittaa, ettei 

halua osallistua työllistymistä edistäviin toimenpiteisiin seurauksena on kolmen kuukauden 

työssäoloehto aivan kuten työttömyyspäivärahan kohdallakin. 

 



 5 

Korvauksettomien määräaikojen pituudet ovat muuttuneet muutamaan otteeseen. Viimeksi 

määräaikoja pidennettiin vuoden 1998 alusta. Tällöin aikaisemmat kolmen, kuuden ja kah-

deksan viikon määräajat muuttuivat nykyisiksi yhden, kahden ja kolmen kuukauden mittaisiksi. 

Vertailun vuoksi voidaan todeta, että nykyisen työttömyysturvalain tullessa voimaan vuonna 

1985 esimerkiksi työstä ilman pätevää syytä eroamisesta seurasi kuuden viikon karenssi. Ny-

kyinen kolmen kuukauden karenssi on siis aikaisempaan nähden jokseenkin kaksinkertainen.  

 

Ero- ja kieltäytymiskarenssien erilainen luonne on huomioitu myös karenssien seuraamuksissa. 

Työstä ilman pätevää syytä eroamisesta seuraa pidempi karenssi kuin kieltäytymisistä. Tätä on 

perusteltu muun muassa sillä, että työstä eroaminen on työvoimapoliittisesti moitittavampaa 

kuin työstä tai koulutuksesta kieltäytyminen. Eroamalla työstä ilman uuden työpaikan varmis-

tamista henkilö aiheuttaa varmuudella työttömyytensä. Työ- tai koulutustarjouksesta kieltäy-

tymisen seuraus ei ole yhtä yksiselitteinen, koska ei voida olla varmoja siitä, olisiko yksi-

löidystä tarjouksesta kieltäytynyt hakija tullut valituksi työ- tai koulutuspaikkaan. (HE 

359/1992.) Työstä ilman pätevää syytä eroamisesta seuraavien sanktioiden ankaruutta on  myös 

arvosteltu. Eroamisen taustalla vaikuttaneet olosuhteet ovat monesti hyvin tulkinnanvaraisia, 

eikä aina ei ole yksiselitteistä milloin henkilö on irtisanoutunut vapaaehtoisesti ja milloin taas 

tilanteeseen on vaikuttanut esimerkiksi työnantajan tai työtovereiden painostus (Ruotsalainen 

1998, 106). 

 

Työttömyysturvan karenssit voidaan ryhmitellä erilaisiksi karenssityypeiksi karenssin perus-

teena olevan työvoimapoliittisen lausunnon mukaan seuraavasti (kuvio 2). 

 

 

Kuvio 2.  Työttömyysturvan karenssien tyypit 

 

 

Sanktioluontoisten, ns. rangaistuskarenssien lisäksi työttömyysturvalainsäädäntöön sisältyy 

myös muita korvauksettomia määräaikoja. Tavallisimpia näistä ovat kaikkia työttömiä työn-

hakijoita koskevat ns. omavastuuajat sekä työmarkkinatuen odotusaika. Tämän lisäksi pitkään 

ilman hyväksyttävää syytä työmarkkinoilta poissa olleille on säädetty oma määräaika työttö-

myysturvalain 9§:ssä.  Säädöksen mukaan silloin, kun työnhakija on ollut työvoimatoimistoon 

ilmoittautumista edeltäneiden kuuden kuukauden aikana työmarkkinoilla vähemmän kuin 

kuusi viikkoa hän ei ole oikeutettu työttömyyspäivärahaan kahden kuukauden ajalta työttö-

mäksi työnhakijaksi ilmoittautumisestaan. Myös nuorten alle 25-vuotiaiden työmarkkinatuki-

oikeuteen tehdyt muutokset ovat karenssien kannalta merkityksellisiä. Vuosien 1996–1997 

aikana toimeenpantujen muutosten jälkeen alle 25-vuotias vailla ammatillista koulutusta oleva 

henkilö joka on kieltäytynyt työstä, koulutuksesta tai työvoimapoliittisesta toimenpiteestä ei ole 

oikeutettu työmarkkinatukeen (TmtL 15§). Vaikka säännöksessä ei sinällään ole kyse karens-

Eronnut työstä ilm. pät. syyt.

Menet. aih. työsuht. päät.

Työstä eroaminen

Eronnut koul. ilm. pät. syytä

 Ero. koul. oma. syystä.

Kesk. tvpol. toim.

Koulutuksesta eroaminen

Erokarenssit

Kielt. työst. ilm. pät.syy.

Menet. aih. valitsematta jääm.

Kielt. toistuvasti. työstä.

Työstä kieltäytyminen

Kielt. koul. ilm. pät. syy.

Tois.kielt.työllist.edist.toim.

Koulutuksesta tai tvpol.toim. kielt.

Kieltäytymiskarenssit

Työttömyysturvan karenssit



 6 

sista, se muistuttaa sitä usein perusteiltaan ja vaikutuksiltaan. Nuorten työmarkkinatukioikeu-

den rajoittaminen on vähentänyt myös tuen piirissä olevien henkilöiden lukumäärää, millä on 

ollut vaikutuksensa kaikkien annettujen karenssilausuntojen  kokonaismääriin (ks. luku 3).  
 

 

2.3 Pätevä syy kieltäytymiselle tai eroamiselle 
 

Sanktioiden ohella työttömyysturvalaissa säädetään myös siitä, mitkä ovat pätevät syyt työstä 

tai koulutuksesta kieltäytymiselle tai eroamiselle. Työttömyysturvalain 7a § mukaan työn vas-

taanottamisesta voi kieltäytyä silloin, kun tarjotusta osa-aikatyöstä maksettava palkka jää työn 

vastaanottamisesta aiheutuvien kustannusten jälkeen pienemmäksi kuin työttömyyspäiväraha. 

Pätevästä syystä työstä eroamiseen säädetään lain 9a §:ssä. Työstä voi erota päivärahaoikeut-

taan menettämättä työsopimuslaissa erikseen määritellyissä tapauksissa.
1
 Lisäksi työstä eroa-

minen on mahdollista työttömyyden kolmen ensimmäisen kuukauden aikana silloin, kun 

työntekijä on vastaanottanut työtä, jota ei voida pitää hänen ammattitaitoonsa nähden sopivana. 

Henkilöllä on oikeus erota työstään myös silloin, kun eroamisen syy on pätevyydeltään ver-

rattavissa edellä mainittuihin syihin. 

  

Työssäkäyntialueen käsite on keskeinen työstä kieltäytymiseen liittyvissä karensseissa. Työs-

säkäyntialueella tarkoitetaan henkilön asuinpaikkakuntaa sekä paikkakuntia, joilla henkilön 

asuinpaikkakunnalta käydään yleisesti töissä tai joissa tavanomainen päivittäinen työssäkäynti 

on vastaavassa ajassa ja vastaavin kustannuksin mahdollista. Työttömän on pääsääntöisesti 

otettava vastaan hänelle työssäkäyntialueelta tarjottu vakituinen työpaikka. Työssäkäyntialueen 

on tarkoitus ilmentää työttömyysturvassa ns. neutraalisuusperiaatetta, jonka mukaan työttö-

mältä edellytetään työn vastaanottamisen esteiden poistamista samassa laajuudessa kuin paik-

kakunnan muiltakin työntekijöiltä (HE 135/1999).  

 

Työn vastaanottovelvollisuus työssäkäyntialueen ulkopuolelta on huomattavasti rajoitetumpaa, 

mutta työtön voidaan tietyin edellytyksin velvoittaa myös työssäkäyntialueen ulkopuolelta 

tarjotun työn vastaanottamiseen. Esimerkiksi yksinäisellä työttömällä ei ole oikeutta kieltäytyä 

vastaanottamasta työssäkäyntialueen ulkopuolelta tarjottua pysyväisluonteista toimeentulon 

turvaavaa kokoaikatyötä, mikäli uudelta paikkakunnalta on kohtuuehdoin saatavilla sopiva 

asunto. Sama pätee perheelliseen henkilöön, jonka perusteet eivät estä muuttamista. Näissäkin 

tapauksissa työssäkäyntialueen ulkopuolelta tarjotusta työstä voi kieltäytyä painavista henki-

lökohtaisista syistä. Lisäksi asianomaista on aina kuultava asioiden selvittämiseksi. Työssä-

käyntialueen ulkopuolelta tarjotusta työstä voi kieltäytyä myös silloin, kun työn vastaanotta-

mista voidaan pitää henkilön kielitaitoon nähden kohtuuttomana. 

 

Työssäkäyntialueen määrittelyn perusteita muutettiin vuoden 2000 alusta alkaen. Uudistuksen 

myötä työssäkäyntialueet määritellään vuosittain kuntakohtaisesti työministeriön määräyksellä. 

Henkilön työssäkäyntialueeseen kuuluviksi lisättiin ne kunnat, joissa työssäkäynti on vastaa-

vassa ajassa ja vastaavin kustannuksin mahdollista kuin niissä kunnissa, joissa paikkakunnalta 

yleisesti käydään työssä. Uutta on myös se, että lainperusteluissa määritellään ammattialat, 

joilta edellytetään tavanomaisesta laajempaa alueellista liikkuvuutta. 

  

                                                           
1
 TsL 43§:n mukaan työntekijä voi purkaa työsopimuksen mm. silloin, kun työnantaja vaarantaa työturvallisuutta 

työpaikalla, kun työntekijälle ei anneta riittävästi töitä tai kun palkkaa ei makseta sopimuksen mukaisesti. 



 7 

Työttömyyspäivärahan saamisen eräänä edellytyksenä on työmarkkinoiden käytettävissä ole-

minen. Työttömyysturvaa saadakseen työttömän on siis kyettävä vastaanottamaan työmarkki-

noilta mahdollisesti tarjottu työ. Työstä tai koulutuksesta kieltäytymisen seurauksena annetta-

vien karenssien tai työttömyysturvan maksamisen epäämisen sillä perusteella, ettei henkilö ole 

työmarkkinoiden käytettävissä välille ei ole aina helppo vetää yksiselitteistä rajaa. Esimerkiksi 

silloin, kun henkilö kieltäytyy vastaanottamasta tarjottua työtä tai koulutusta vaikkapa lasten-

hoitovaikeuksiin tai huonoihin kulkuyhteyksiin vedoten voidaan hänen asemansa tulkita sel-

laiseksi, ettei hän ole työmarkkinoiden käytettävissä. Karenssin ja työmarkkinoiden ulkopuo-

lella olevaksi tulkitsemisen ero sisältyy kuitenkin siihen, että karenssi annetaan aina määrä-

ajaksi, kun taas työmarkkinoiden käytettävissä olevaksi henkilö palaa heti kun hän on poistanut 

työn vastaanottamista haitanneet esteet. (Ks. esim. Heinonen 1991, 41.)     

 
 

2.4 Karenssimenettely ja muutoksenhaku 
 

Työttömyysturvan maksamisen edellytyksenä on se, että työtön työnhakija tekee kirjallisen 

työttömyyspäivärahahakemuksen työttömyyskassaan tai Kansaneläkelaitoksen toimistoon. 

Tätä varten työvoimatoimisto tai -toimikunta antaa työttömyysturvan saamisen työvoimapo-

liittisista edellytyksistä Kansaneläkelaitosta ja työttömyyskassaa sitovan lausunnon. Työttö-

myysturvan karensseihin liittyvät työvoimapoliittiset lausunnot antaa pääsääntöisesti aina 

työvoimatoimikunta. Työvoimatoimistojen ja -toimikuntien työnjako toimii siten, että työ-

voimatoimikunnat antavat työvoimapoliittiset lausunnot, jotka liittyvät työmarkkinoiden käy-

tettävissä oloon, päätoimiseen opiskeluun tai yrittäjyyteen sekä työstä tai koulutuksesta 

eroamiseen tai kieltäytymiseen. Ellei työvoimapoliittisia edellytyksiä koskevaa asiaa ole syytä 

saattaa työvoimatoimikunnan tutkittavaksi, antaa työvoimatoimisto asiasta sitovan lausunnon 

 

Työvoimatoimikunnat ovat työvoimatoimistojen yhteydessä toimivia luottamushenkilöelimiä, 

joiden puheenjohtajana toimii aina työvoimatoimiston virkamies ja muu jäsenistö koostuu mm. 

paikallisten työmarkkinajärjestöjen edustajista.  

 

Työvoimatoimiston tai -toimikunnan antama työvoimapoliittinen lausunto on maksajaa sitova, 

eikä siihen ole mahdollista hakea muutosta valittamalla. Etuuden maksajan, eli työttömyys-

kassan tai Kelan toimiston, antamaan päätökseen tyytymättömällä on kuitenkin oikeus hakea 

muutosta työttömyysturvalautakunnalta.
2
 Toisena ja samalla viimesijaisena muutoksenha-

kuelimenä toimii vakuutusoikeus, johon työttömyysturvalautakunnan päätökseen tyytymättö-

mällä on mahdollisuus valittaa. 
 

 

2.5 Karenssien tarkoituksesta 

 

Työttömyysturvan karenssien tarkoituksena on ohjata työnhakijaa työn vastaanottamiseen ja 

vastaavasti jo työssä olevaa työmarkkinoilla pysymiseen. Karenssien avulla on siten pyritty 

vahvistamaan työttömyysturvan vakuutusperiaatetta eli tehdyn työn ja sen kautta saatavan 

sosiaaliturvan välistä suhdetta. Tämä on yhteydessä vakuutustoiminnassa yleisemminkin 

noudatettuun periaatteeseen, jonka mukaan silloin kun vakuutettu on itse ollut myötävaikut-

tamassa vakuutustapahtuman syntyyn korvaus voidaan evätä tai ainakin alentaa. Karenssien 

                                                           
2
 Oikeusturvamekanismin toiminnan määrällisistä mittasuhteista kertoo vuonna 1998 työttömyysturvalautakun-

nassa vireille tulleiden karensseihin liittyneiden valitusten lukumäärä, joka oli  2666. Näistä hyväksyttyjä valituksia 

oli kaikkiaan 366 eli 13,7 prosenttia.  



 8 

tarkoituksena on siis pyrkiä vähentämään tilanteita, joissa henkilö itse aiheuttaa vakuutusta-

pahtumansa, tässä tapauksessa työttömyytensä. Karenssien eräänä tehtävä on siis toimia 

ei-toivottua työmarkkinakäyttäytymistä ehkäisevänä sanktiona. (HE 152/1997.) 

 

Toisaalta karenssien riittävyyttä sanktioina on epäilty. On esitetty näkemyksiä esimerkiksi siitä, 

että karenssit ovat pikemminkin rangaistus kunnalle kuin karenssin saaneelle henkilölle itsel-

leen. Tämä johtuu siitä, että viimesijaisena toimeentuloturvana maksettava toimeentulotuki 

vastaa markkamääräisesti lähes täysin työmarkkinatukea ja työttömyysturvan peruspäivärahaa. 

Tällöin karenssin sanktiovaikutus karenssin saaneeseen henkilöön ei ole kovinkaan suuri, vaan 

sanktio kohdistuu – taloudellisessa mielessä – lähinnä karenssin saaneen henkilön kotikuntaan. 

(esim. Soininvaara 2000.)  

 

Karensseilla voidaan sanoa olevan myös työhallinnon eri etuuksien kontrollitehtävään liittyvä 

merkityksensä. Työhallinnon palvelurooliin kuuluu työnhakija- ja työnantaja-asiakkaiden 

palveleminen. Kontrollirooliin taas erilaisten etuuksien myöntämiskäytäntöjen lainmukaisuu-

den valvominen. Esimerkiksi työstä tai koulutuksesta kieltäytymiseen liittyvien karenssien 

kohdalla työhallinnon noudattamien käytäntöjen merkitys on suuri, koska kieltäytymiskarenssit 

kytkeytyvät läheisesti työvoimaviranomaisten noudattamaan osoittamiskäytäntöön eli työttö-

mille työnhakijoille tehtyihin yksilöityihin työhönosoituksiin.  

 

Kansainvälisesti tarkastellen suomalaisen työttömyysturvan kesto on pitkä ja kattavuus laaja. 

Toisaalta suomalainen työvoimapolitiikka on osin myös kontrolloivampaa kuin useissa muissa 

maissa. Kontrolloivaa työvoimapolitiikkaa sekä moitittavasta työmarkkinakäyttäytymisestä 

aiheutuvia sanktioita onkin perusteltu sillä, että ne ovat merkittävä elementti kansainvälisesti 

katsoen  pitkäkestoisen ja kattavan työttömyysturvan vastapainona (HE 152/97). 

 
Vielä on huomattava, että työttömyysturvan karensseista juuri kieltäytymiskarenssit ovat työ-

voimaviranomaisten työhönosoitusten ehdollistamia. Työhönosoitus on työnhakijaa velvoit-

tava toimenpide ja sanktiot ovat mahdollisia vain kun työvoimaviranomainen on tehnyt työn-

hakijalle yksilöidyn osoituksen työhön, koulutukseen tai työvoimapoliittiseen toimenpiteeseen. 

Työhallinnossa on viime vuosina laajasti siirrytty osoituskäytännöstä kohti ns. tiedottavaa 

työnvälitystä. Tämä liittyy työnantajien intressiin ja palveluprosessin uudistamiseen. Markku 

Virtasen selvityksen (Työministeriö1999) mukaan työnantajat eivät välttämättä halua työ-

paikkaan ehdolle asettelua eikä työhönosoituksia, vaan lähtökohtana on, että oma-aloitteiset ja 

motivoituneet työnhakijat ottavat suoraan yhteyttä työnantajaan. Tätä tavoitetta edistää työhal-

linnon avoin tiedottaminen työpaikoista mm. Internetin, itsepalvelujärjestelmän, työvoima-

toimistojen ilmoitustaulujen ja teksti-tv:n muodossa. 

 

 

2.6 Karenssin vaikutukset toimeentulotukeen 

 

Työttömyysturvan karenssit kytkeytyvät myös viimesijaiseen toimeentuloturvaan eli toimeen-

tulotukeen, sillä toimeentulotukilaki antaa mahdollisuuden työttömyysturvan karenssille jou-

tuneen henkilön toimeentulotuen alentamiseen. Vuoden 1998 alusta voimaan tulleen uuden 

toimeentulotukilain mukaan toimeentulotuen perusosan suuruutta voidaan alentaa enintään 20 

prosenttia, jos toimeentulotuen tarve on aiheutunut siitä, että henkilö on ilman perusteltua syytä 

kieltäytynyt työvoimaviranomaisten tarjoamasta työstä tai työvoimapoliittisesta toimenpiteestä 

tai mikäli hän on omilla laiminlyönneillään aiheuttanut sen, ettei työtä tai työvoimapoliittista 



 9 

toimenpiteitä ole voitu hänelle tarjota. Mikäli kieltäytyminen on toistuvaa, voidaan perusosaa 

alentaa enemmän, kuitenkin yhteensä enintään 40 prosenttia.  

 

Toimeentulotuen perusosan alentaminen voidaan tehdä kuitenkin vain silloin, kun alentaminen 

ei vaaranna ihmisarvoisen elämän edellyttämän turvan mukaista välttämätöntä toimeentuloa 

eikä alentamista voida pitää muutenkaan kohtuullisena. Perusosan alentamisen yhteydessä on 

aina tehtävä myös suunnitelma asiakkaan itsenäisen suoriutumisen edistämiseksi. Toimeentu-

lotuen alentamisen enimmäiskesto on rajoitettu kahteen kuukauteen. 
 

Alustavien tutkimustulosten perusteella voidaan arvioida, että alennettua perusosaa on mak-

settu noin 3 prosentille kaikista tuensaajista. Perusosan alentamisen käytännöissä on havaittu 

olevan eroja kuntien välillä. Esimerkiksi pääkaupunkiseudulla alentamismahdollisuutta on 

käytetty lähinnä kaikista raskauttavimmissa tapauksissa, ja etupäässä nuorten kohdalla. Pie-

nemmissä kunnissa perusosan alentaminen on taas ollut tavallisempaa. Osin tämä voi olla 

seurausta siitä, ettei alentamispäätöksen edellytyksenä olevan henkilökohtaisen suunnitelman 

tekemiseen ja yhteydenpitoon työvoimaviranomaisten kanssa ole suurimmissa kunnissa irro-

tettavissa riittävästi aikaa. (Keskitalo & Heikkilä 1999, 35.) 
 



 10 

 

3 Karenssien määrä, syyt ja kohdentuminen 3 
 

Seuraava työttömyysturvan karensseja koskeva tarkastelu pohjautuu kahteen toisiaan täyden-

tävään aineistoon. Karenssien määriä sekä alueittaista ja sukupuolen mukaista  jakaumaa  tar-

kastellaan kaikkien vuonna 1999 annettujen karenssilausuntojen mukaan. Sitä vastoin  ka-

renssin saaneiden ikään, ammattiin, koulutukseen ja työttömyystaustaan liittyvä tarkastelu 

pohjautuu eri henkilöille annettuihin karenssilausuntoihin. Tähän erikseen kerättyyn aineistoon 

on poimittu vuonna 1999 karenssilausunnon saaneet henkilöt viimeisimmän karenssin mu-

kaan.
4
 

 

  

3.1 Karenssien määrä ja tyypit 
 

Työttömyysturvan karenssien määrä oli suurimmillaan vuonna 1991, jolloin annettiin lähes 

60 000 karenssilausuntoa. Tämän jälkeen karenssien vuosittainen lukumäärä on liikkunut 

40 000 lausunnon molemmin puolin. Karenssilausuntojen osuus kaikista työvoimapoliittisista 

lausunnoista oli 1990-luvun alussa suurimmallaan noin 5 prosenttia. Tämän jälkeen karenssi-

lausuntojen suhteellinen osuus on laskenut 2–3 prosentin tuntumaan. Vuonna 1999 työvoima-

toimistot ja -toimikunnat antoivat kaikkiaan 43 607 karenssilausuntoa. Karenssilausuntojen 

osuus kaikista työvoimapoliittisista lausunnoista oli 2,5 prosenttia.  

 

Taulukko 1. Työvoimapoliittiset lausunnot ja karenssilausunnot v. 1991–1999  
 

 1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 

          
Työvoimapoliittisia 

lausuntoja 1136366 1386046 1433215 1434585 1564606 1637323 1614174 1791136 1764795 

Karenssilausuntoja  58072 44958 35435 37411 46492 44410 42197 39574 43607 

          
Karenssilausunnot 

(%) 
 

5,1 

 

3,2 

 

2,5 

 

2,6 

 

3,0 

 

2,7 

 

2,6 

 

2,2 

 

2,5 
          

 

                                                           
3
 Karenssilla tarkoitetaan tässä selvityksessä työttömyysturvalain 7,8,9§:issä ja työmarkkinatukilain 17,18,19§:issä 

määritellyistä rikkomuksista seuraavia korvauksettomia määräaikoja sekä työttömyysturvalain 11§:ssä ja työ-

markkinatukilain 20§:ssä määritellystä toistuvasta työstä tai koulutuksesta kieltäytymisestä seuraavaa kolmen 

kuukauden koulutuksessa- tai työssäoloehdon palauttamista. Tarkastelun ulkopuolelle on jätetty työvoimapoliittiset 

lausunnot jotka perustuvat työttömyysturvalain 5§:n ei työmarkkinoiden käytettävissä oloon ja 9§:n pitkään työ-

markkinoilta poissaoloon sekä työmarkkinatukilain 15§:ssä määriteltyyn alle 25-vuotiaiden ammattikouluttamat-

tomien työstä, koulutuksesta tai toimenpiteistä kieltäytymisiin ja eroamisiin.   

 
4
 Työhallinnon tilastotietokannasta (työnhakijarekisteri) poimitut luvut kuvaavat aina annettuja karenssilausuntoja. 

Varsinaiselle karenssille karenssilausunnon saanut henkilö joutuu vasta silloin, kun hän maksajalta työttömyys-

turvaa hakiessaan saa hakemukseensa kielteisen päätöksen. Kaikki karenssilausunnon saaneet eivät hae työttö-

myysturvaa karenssiajakseen. Joissain kohdin raporttia on kuitenkin myös työhallinnon antamien karenssilausun-

tojen yhteydessä puhuttu yksinkertaisesti karensseista. Tämä on tehty ns. mukavuussyistä. Työhallinnon luvuissa 

on aina kysymys karenssia ehdottavasta työvoimapoliittisesta lausunnosta, ei varsinaisesta täytäntöön asti viedystä 

päätöksestä.  



 11 

Läpi koko 1990-luvun karenssin tavallisimpana perusteena on ollut työstä ilman pätevää syytä 

eroaminen (taulukko 2 ja kuvio 3). Työstä eroamiseen liittyvien karenssien suhteellinen osuus 

on ollut noin puolet kaikista annetuista karensseista. Suurin muutos on tapahtunut koulutuk-

sesta tai työvoimapoliittisista toimenpiteistä eroamiseen tai kieltäytymiseen liittyvien karens-

sien kohdalla, joiden yhteenlaskettu osuus on kasvanut jo lähes kolmannekseen kaikista anne-

tuista karensseista. Etenkin koulutuksesta tai työvoimapoliittisista toimenpiteistä kieltäyty-

misten määrä on kasvanut viime vuosikymmenen kuluessa. Toistuvien työstä kieltäytymisien 

osuus on sitä vastoin laskenut viime vuosikymmenen alun lähes 10 prosentista 3–4 prosentin 

tuntumaan.  

 

Taulukko 2. Karenssilausunnot karenssityypeittäin vuosina 1991–1999, lukumäärä 
 

 1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 

          

Työstä kieltäytyminen 14583 10188 8930 10083 13131 10069 9262 7087 6848 

Toistuva työstä kielt. 5372 3333 2340 1256 1332 1569 1498 1304 1863 

Koul. tai tvpol. toim. kielt. 1122 1671 1863 2494 4018 5734 5106 5219 8421 

Työstä eroaminen 33713 25866 19234 18300 20403 20376 21252 21559 21765 

Koul. tai tvpol. toim. ero. 3282 3900 3068 5278 7608 6662 5079 4405 4710 

          

Yhteensä 58072 44958 35435 37411 46492 44410 42197 39574 43607 

          

0

10

20

30

40

50

60

70

1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999

%

Työstä kieltäytyminen Toistuva työstä kielt.

Työstä eroaminen Koul. tai tvpol. toim.ero

Koul. tai tvpol. toim.kielt.
 

 

Kuvio 3. Karenssilausunnot karenssityypeittäin vuosina 1991-1999, prosenttia 

 

Tulkittaessa karenssityyppien määrissä ja suhteellisissa osuuksissa tapahtuneita muutoksia on 

otettava huomioon työttömien työnhakijoiden ryhmän sisäisessä rakenteessa tapahtuneet 

muutokset. Tämä on tärkeää etenkin kieltäytymiskarenssien kohdalla. Työllisyystilanteen ko-

hennuttua jäljelle jääneen työttömien työnhakijoiden ryhmän rakenne on saattanut muuttua työn 

tarjoamisen tai koulutukseen hakeutumisen kannalta aikaisempaa hankalammiksi. Siten esi-



 12 

merkiksi koulutuksesta tai työvoimapoliittisista toimenpiteistä kieltäytymisissä viime vuosi-

kymmenen aikana tapahtuneesta voimakkaasta kasvusta ei voida tehdä johtopäätöksiä työttö-

mien työnhakijoiden työ- tai koulutushalukkuudessa mahdollisesti tapahtuneista muutoksista. 

Yhtälailla pitkittäistarkastelun tulosten tulkintaan vaikuttavat työttömien työnhakijoiden lu-

kumäärässä, lainsäädännössä sekä työvoimapoliittisten toimenpiteiden ja työhönosoitusten 

volyymissa tapahtuneet muutokset.  

 

Työhönosoitusten volyymista otettakoon esille seuraavat Markku Virtasen (Työministeriö 

1999) luvut. Vuonna 1998 oli koko maassa 921 744 aktiivista työnhakijaa, joista 705 614 oli 

työttömiä. Samaan aikaan avoimia työpaikkoja oli 254 727. Lähes samanaikaisesti eli ajalla 

1.7.1998-30.6.1999 annettiin avoimiin työpaikkoihin yhteensä 94 278 työhönosoitusta, siis 

yksilöityä tarjousta, josta kieltäytymien voi johtaa työttömyysturvasanktioihin (kieltäytymis-

karenssi). Työhönosoituksia oli siis 0,13 yhtä työtöntä työnhakijaa kohti. Käytännössä tämä 

tarkoittaa, että työvoimatoimistot tekivät velvoittavia työtarjouksia keskimäärin vain joka 

kahdeksannelle työttömälle työnhakijalle. Työnhakijoista hieman alle 70 000 sai yhden tai 

useamman työhönosoituksen ja noin 636 000 työtöntä ei saanut yhtään työhönosoitusta avoi-

mille markkinoille. Karenssilausuntoja työstä kieltäytymisen perusteella annettiin vuonna 1998 

yhteensä  8391 kappaletta, mikä vastaa noin 9 prosenttia  kaikista työhönosoituksista. 

 

Lainsäädännössä tapahtuneista muutoksista on huomioitava muun muassa 1990-luvun alussa 

työllisyyslakiin sisältyi työllistämisvelvoite, jonka mukaan kunnan tai valtion oli järjestettävä 

työ, harjoittelu- tai koulutuspaikka tietyn ajan työttömänä olleelle pitkäaikaistyöttömälle tai 

nuorelle (alle 20-vuotiaalle) työttömälle. Työllistämisvelvoite poistui asteittain vuoden 1993 

alkuun mennessä. Työllistämisvelvoite on vaikuttanut 1990-luvun alussa lisäävästi tehtyjen 

osoitusten ja sitä kautta myös annettujen kieltäytymiskarenssien lukumääriin.  
 

Toinen lainsäädännöllinen muutos liittyy työmarkkinatukilakiin 1990-luvun puolivälin jälkeen 

tehtyihin muutoksiin, joilla rajoitettiin nuorten työmarkkinatukioikeutta. Vailla ammattikou-

lutusta olevien nuorten oikeus työmarkkinatukeen poistui uudistuksen myötä kokonaan. Työ-

markkinatuen muutokset tulivat voimaan alle 20-vuotiaiden kohdalla vuoden 1996 alussa. 

Uudistus laajennettiin myös 20–24-vuotiaita koskeviksi vuoden 1997 alusta. Rajoitusten voi-

maantulon jälkeen alle 25-vuotias vailla ammattikoulusta oleva työtön ei ole voinut saada 

työmarkkinatukea muutoin kuin osallistuessaan koulutukseen tai työharjoitteluun työmarkki-

natuella. Ammattiin kouluttautumattomien nuorten poistuminen työmarkkinatukeen oikeutet-

tujen joukosta on vaikuttanut myös karenssien lukumääriin. Uudistuksella on ollut vaikutusta 

vuosien 1997–1998 aikana tapahtuneeseen karenssimäärien laskuun (kuvio 4).
5
 

                                                           
5
 Tässä yhteydessä lähemmän tarkastelun ulkopuolelle jätettyjen alle 25-vuotiaille vailla ammatillista koulutusta 

oleville annettujen työstä tai koulutuksesta kieltäytymisestä kertovien työvoimapoliittisten lausuntojen lukumäärät 

eivät ole vähäisiä. Vuonna 1997 annettiin lähes 20 000 lausuntoa ja vuonna 1999 lausuntojen lukumäärä oli yli 15 

000. Mikäli alle 25-vuotiaiden "karenssit" otettaisiin laskuihin mukaan saataisiin vuonna 1999 annettujen karens-

silausuntojen kokonaislukumääräksi 58 740. Näin laskettuna vuonna 1999 annettujen karenssilausuntojen luku-

määrä vastaa vuoden 1991 lukuja. 

 



 13 

 

0

10000

20000

30000

40000

50000

60000

70000

1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999

Alle 20/25-v kielt/ero

Työstä kieltäytyminen

Koul. tai tvpol. toim. kielt.

Toistuva työstä kielt.

Koul. tai tvpol. toim.ero

Työstä eroaminen  
 

Kuvio 4. Karenssilausuntojen sekä nuorten työstä/koulutuksesta kieltäytymisen tai 

eroamisen vuoksi  annettujen  työvoimapoliittisten lausuntojen lukumäärät v. 

1991–1999 

 

 

3.2 Karenssien alueellinen jakauma 

  

Alueellisesti karenssilausuntojen suhteellinen osuus oli suurin Ahvenanmaalla (4,6 %) ja Uu-

dellamaalla (4,5 %) ja pienin Lapissa (1,3 %). Uudellamaalla annettujen karenssien suuri määrä 

on merkittävä koko maan mittakaavassa. Karenssien määrä on yli keskiarvon Ahvenanmaan ja 

Uudenmaan lisäksi ainoastaan Hämeessä. Muualla karenssien suhteellinen osuus pysyttelee alle 

2,5 prosentissa. Huomioitavaa on myös se, että karenssilausuntojen suhteellinen osuus on 

suurin työllisyystilanteeltaan parhaimmassa asemassa olevilla alueilla ja vastaavasti pienin 

alueilla, joissa työllisyystilanne on heikompi. 



 14 

Taulukko 3. Karenssilausunnot TE-keskuksittain vuonna 1999 
  

TE-keskus Työvoimapoliittisia  

lausuntoja yhteensä 

Joista  

karenssilausuntoja 

Karenssilausunnot  

(%) 

Työttömyysaste 

1999 (keskim.) 

     

Uusimaa 351 301 15 910 4,5 9,3 

Varsinais-Suomi 134 676 3126 2,3 12,2 

Pirkanmaa 157 314 3614 2,3 14,5 

Kaakkois-Suomi 123 431 2781 2,3 16,8 

Etelä-Savo 63 542 1381 2,2 17,9 

Pohjanmaa 80 601 1201 1,5 12,0 

Keski-Suomi 91 652 1692 1,8 17,9 

Pohjois-Savo 105 667 1897 1,8 17,3 

Pohjois-Karjala 75 335 1204 1,6 20,5 

Kainuu 46 745 655 1,4 21,2 

Pohjois-Pohjanmaa 138 676 2418 1,7 15,5 

Lappi 107 466 1445 1,3 22,5 

Satakunta 87 696 1557 1,8 16,8 

Häme 125 311 3348 2,7 15,5 

Etelä-Pohjanmaa 73 019 1270 1,7 12,4 

Ahvenanmaa 2363 108 4,6 2,7 

     

Yhteensä 1 764 795 43 607 2,5 13,9 

     

 

 

3.3 Karenssien sukupuolittainen jakauma 

 

Sukupuolen suhteen karenssilausunnot jakautuivat vuonna 1999 siten, että lausunnoista 59,1 

prosenttia annettiin miehille ja 40,9 prosenttia naisille. Kokonaisuudessaan työttömyys jakau-

tuu sukupuolten välillä tasaisemmin. Vuonna 1999 miesten osuus työttömistä työnhakijoista oli 

47,8 ja naisten 52,2 prosenttia. Kaikki karenssityypit ovat yleisempiä miesten keskuudessa. 

Sukupuolten väliset erot ovat pienimmät työstä kieltäytymisen sekä ilman pätevää syytä eroa-

misen kohdalla. Toistuvat työstä kieltäytymiset ja koulutuksesta tai työvoimapoliittisesta toi-

menpiteestä eroaminen tai kieltäytyminen ovat taas huomattavasti yleisempiä miesten joukossa.  

 

Taulukko 4. Karenssilausunnot sukupuolen mukaan v. 1999 
 

 Miehet Naiset Yhteensä Miehet 

(%) 

Naiset 

(%) 

Yhteensä 

(%) 

       

Työstä kielt. 3597 3251 6848 52,5 47,5 100 

Toistuva kielt. 1258 605 1863 67,5 32,5 100 

Koul/tvtoimp. 

kielt. 5751 2670 8421 68,3 31,7 100 

Työstä ero. 12161 9604 21765 55,9 44,1 100 

Koul/tvtoimp. 

ero. 2999 1711 4710 63,7 36,3 100 

       

Yhteensä 25 766 17 841 43 607 59,1 40,9 100 

       

3.4 Karenssien ikäluokittainen jakauma 



 15 

 

Ikäryhmittäin tarkasteltuna karenssit kohdistuvat pääsääntöisesti nuorten aikuisten ja kes-

ki-ikäisten ryhmiin. 25–34-vuotiaiden osuus karenssin saaneista on lähes 30 prosenttia, kun se 

kaikkien työttömien joukossa on noin 23 prosenttia. Keski-ikäisten, 35–44-vuotiaiden, kohdalla 

tilanne on samankaltainen. Heidän osuutensa karenssin saaneista on noin 28 prosenttia, kun 

vastaava  luku kaikkien työttömien joukossa on noin 22 prosenttia.  

 

Vastaavasti vanhimpien ja nuorimpien ikäluokkien osuus karenssin saaneiden joukossa on 

suhteellisesti pienempi kuin työttömien työnhakijoiden joukossa kokonaisuudessaan. Karens-

silausunnoista annettiin noin 11 prosenttia yli 50-vuotiaille. Vastaavan ikäluokan osuus kaikista 

työttömistä työnhakijoista oli saman vuoden kesäkuun poikkileikkaustiedon mukaan 30,3 

prosenttia. Myös yli 54-vuotiaiden osuus karenssin saaneista on pienempi kuin heidän osuu-

tensa kaikista työttömistä työnhakijoista. Vuonna 1999 yli 54-vuotiaiden osuus kaikista työt-

tömistä työnhakijoista oli 12,7 prosenttia, kun karenssin saaneista heidän osuutensa oli vain 3,1 

prosenttia. Myös nuorten osuus karenssin saaneista on pienempi kuin heidän osuutensa kaikista 

työttömistä. Vuonna 1999 työttömistä työnhakijoista oli alle 25-vuotiaita noin 22 prosenttia. 

Karenssilausunnoista puolestaan 19,4 prosenttia kohdentui alle 25-vuotiaisiin. 

 

Taulukko 5. Karenssilausunnon saaneet ikäryhmittäin vuonna 1999 
 

Ikäryhmä Karenssilausuntoja % 

   

15-19 v 1544 3,8 

20-24 v. 6267 15,6 

25-29 v 5870 14,6 

30-34 v. 6018 15,0 

35-39 v 5749 14,3 

40-44 v 5394 13,4 

45-49 v. 4852 12,1 

50-54 v. 3197 8,0 

55-59 v. 1076 2,7 

60-64 v 143 0,4 

   

Yhteensä 40 110 100 

   

 



 16 

 

3.5 Karenssien koulutusasteen mukainen ja ammattiryhmittäinen jakauma 

 

Karenssit kohdentuvat selkeästi alhaisesti koulutettujen ryhmään. Karenssin saaneista noin 44 

prosenttia on saanut ainoastaan perusasteen koulutuksen. Keskiasteen koulutuksen saaneiden 

osuus on noin 49 prosenttia ja korkea asteen noin 6 prosenttia. Kaikkien työttömien työnhaki-

joiden ryhmään verrattuna karenssin saaneiden ryhmä painottuu enemmän perusasteen koulu-

tuksen saaneisiin. Vastaavasti korkean asteen koulutuksen saaneiden osuus karenssin saaneista 

on pienempi kuin työttömien joukossa kokonaisuudessaan. 

 

Taulukko 6.  Karenssin saaneet ja kaikki työttömät työnhakijat vuonna 1999 koulu-

tusasteen mukaan 
 

 Karenssin saaneet 

(%) 

Kaikki työttömät työnhakijat 

(%) 

 Perusaste Keskiaste Korkea-aste Perusaste Keskiaste Korkea-aste 

Miehet  46,9 47,2 4,5 42,8 48,5 7,4 

Naiset 39,6 50,4 8,6 33,6 51,5 13,5 

       

Yhteensä 43,9 48,6 6,2 38,0 50,1 10,5 

       

 

 

Verrattuna kaikkien työttömien työnhakijoiden ryhmään karenssin saaneiden joukossa ovat 

yliedustettuina muun muassa teollisen työn, rakennustyön sekä kuljetus- ja liikennetyön edus-

tajat. Myös luokittelemattoman työn ryhmään kuuluvien osuus on karenssin saaneiden joukossa 

suurempi kuin työttömien työnhakijoiden joukossa keskimäärin. Suhteellisesti vähiten karens-

sin saaneita kuuluu teknisen ja luonnontieteellisen sekä maa- ja metsätaloustyön ammattiryh-

miin. 

 

Taulukko 7. Karenssin saaneet ja kaikki työttömät työnhakijat ammattiryhmittäin  

v. 1999 
 

Ammattiryhmä Karenssin saaneet 

(%) 

Kaikki työttömät 

työnhakijat 

(%) 

   

Tekninen, luonnont. 5,3 8,7 

Terveydenhuoll. 6,7 12,1 

Hallinto- ja toimistotyö 9,0 10,7 

Kaupallinen työ 7,8 6,9 

Maa- ja metsätaloustyö 3,1 3,7 

Kuljetus- ja liikennetyö 5,0 3,5 

Rakennustyö 9,1 7,6 

Teollinen työ 24,6 20,1 

Palvelutyö 14,2 11,9 

Muualla luokittelematon työ 15,1 14,8 

   

Yhteensä  100 100 

   

 



 17 

 

3.6 Karenssin saaneiden työttömyystausta 

 

Karenssin saaneiden työttömyystaustaa selvitettiin tarkastelemalla viimeisintä karenssilau-

suntoa edeltävien työttömyysjaksojen määrää sekä työttömyysjaksojen yhteenlaskettua kestoa. 

  

Keskimäärin karenssin saaneilla on takanaan noin neljä työttömyysjaksoa. Viimeistä karenssia 

edeltäneiden työttömyysjaksojen lukumäärä oli miesten keskuudessa suurempi kuin naisten. 

Yli vuoden työttömänä olleiden osuus karenssin saaneista on yli puolet (54,3%), ja  peräti 44,1 

prosentilla karenssin saaneista oli takanaan työttömyyttä jo yhteensä yli kaksi vuotta. Kaikista 

työttömistä työnhakijoista yli vuoden työttöminä olleiden osuus oli vuonna 1999 noin 28 pro-

senttia ja kaksi vuotta työttömänä olleiden osuus noin 15 prosenttia. Samoin kuin työttömyys-

jaksojen määrä myös viimeisintä karenssia edeltäneiden työttömyysjaksojen yhteenlaskettu 

kesto oli miehillä pidempi kuin naisilla. Edeltäneiden työttömyysjaksojen yhteenlaskettu kesto 

vaihteli myös karenssityypeittäin. Työstä tai koulutuksesta kieltäytyneiden joukossa karenssia 

edeltänyt työttömyysaika on selvästi pidempi kuin työstä eronneiden kohdalla. Kieltäytymis-

karenssin saaneista peräti 70 prosentilla edeltäneiden työttömyysjaksojen yhteenlaskettu pituus 

oli yli kaksi vuotta. Työstä eronneiden joukossa vastaava luku oli hieman alle 40 prosenttia.  

 

Taulukko 8. Vuoden 1999 viimeisintä karenssia edeltäneiden työttömyysjaksojen yh-

teenlaskettu kesto aikavälillä 1996-1999 

 

Viikkoa Prosenttia karenssin saaneista 

  

0-4    3,8 

5-12  6,4 

13-26 11,0 

27-52 15,7 

53-104 (1-2 vuotta) 19,1 

105- (yli 2 vuotta) 44,1 

  



 18 

 

4 Kieltäytymis- ja erokarenssit 
 

Seuraavassa karensseja tarkastellaan yksityiskohtaisemmin kieltäytymis- ja erokarenssi jaot-

telun mukaan. Erottelu on keskeinen. Kieltäytymiskarensseja eli työstä tai koulutuksesta kiel-

täytymisestä seuraavia korvauksettomia määräaikoja voidaan antaa vain yksilöidystä työ- tai 

koulutustarjouksesta kieltäytyneille työttömille työnhakijoille. Näin ollen kieltäytymiskarenssit 

ovat pitkälti viranomaiskäytäntöjen ehdollistamia. Erokarenssit liittyvät sen sijaan ns. 

omasyiseen työttömyyteen. Toisin sanoen erokarenssit ovat seurausta siitä, että henkilö jättäytyy 

ilman hyväksyttäväksi katsottua syytä työttömäksi. Ero- ja kieltäytymiskarenssit ovat siten 

luonteeltaan hyvin erilaisia ilmiöitä. Ensiksi mainitut kohdistuvat jo työmarkkinoilla tai kou-

lutuksessa olleisiin henkilöihin ja jälkimmäiset puolestaan työttöminä oleviin työnhakijoihin.  

 

Kokonaisuudessaan karenssit jakautuivat ero- ja kieltäytymiskarensseihin vuonna 1999 siten, 

että noin 60 prosenttia (60,7%) karensseista liittyi työstä, koulutuksesta tai erilaisista työvoi-

mapoliittisista toimenpiteistä ilman pätevää syytä eroamiseen. Vastaavasti noin 40 prosenttia 

(39,3 %) karensseista oli niin sanottuja kieltäytymiskarensseja, joiden perusteena oli joko 

osoitetusta työstä tai koulutuksesta kieltäytyminen tai se, että henkilö omalla menettelyllään on 

aiheuttanut sen, ettei tule valituksi osoitettuun paikkaan. Sukupuolten välillä kieltäytymis- ja 

erokarenssit poikkeavat siten, että erokarenssit ovat suhteellisesti hieman yleisempiä naisten ja 

kieltäytymiskarenssit puolestaan miesten keskuudessa. Koko karenssi-ilmiön kannalta on kui-

tenkin merkille pantavaa, että suurin osa karensseista liittyy ilman pätevää syytä tapahtuneisiin 

eroamisiin tai itse aiheutettuihin erottamisiin. 

  

Taulukko 9. Kieltäytymis- ja erokarenssit vuonna 1999 
 

 Kieltäytymiskarenssit 

(%) 

Erokarenssit 

(%) 

   

Miehet 41,2 58,8 

Naiset 36,6 63,4 

   

Yhteensä 39,3 60,7 

   

 

 

4.1 Kieltäytymiskarenssit 
 

Vuonna 1999 kieltäytymiskarensseja annettiin 15 277 eri henkilölle. Tämä tarkoittaa, että 7,9 % 

kaikista työhön, tukityöhön ja työvoimapoliittiseen koulutukseen osoituksen saaneista henki-

löistä sai työttömyysturvan karenssin kieltäytymisen perusteella. Toimenpiteiden tasolla vas-

taava tilanne oli, että kieltäytymiskarenssia koskevia työvoimapoliittisia lausuntoja annettiin 17 

277 kappaletta, mikä vastasi 6,3 % kaikista osoituksista työhön, tukityöhön ja työvoimapoliit-

tiseen koulutukseen.   

 

Kieltäytymiskarenssit jakaantuivat sukupuolen suhteen siten, että miehille annettiin noin 62 ja 

naisille noin 38 prosenttia lausunnoista. Vuonna 1999 miesten osuus työttömistä työnhakijoista 

oli 47,8 ja naisten 52,2 prosenttia. Suhteutettuna koko työttömien työnhakijoiden joukkoon 

kieltäytymiskarenssit kohdentuvat siis selkeästi useammin miehiin kuin naisiin. Kieltäyty-



 19 

miskarenssien saaneiden sukupuolijakauma vastaa sen sijaan hyvin työhön tai koulutukseen 

osoituksen saaneiden sukupuolijakaumaa. Osoituksista noin 60 prosenttia kohdistuu miehiin ja 

noin 40 prosenttia naisiin (Työministeriö 1999). 
 

Ikäluokan mukaan kieltäytymiskarenssit kohdentuvat suhteellisesti eniten nuorten aikuisten ja 

keski-ikäisten ryhmiin. Vastaavasti vanhimmat ja nuorimmat ikäluokat ovat ryhmässä ali-

edustettuina. 25–44-vuotiaiden ryhmien osuudet ovat kieltäytymiskarenssien kohdalla suu-

remmat kuin vastaavien ryhmien osuudet koko työttömien ryhmässä. Sama pitää paikkansa 

vielä 45–54-vuotiaiden kohdalla, mutta yli 54-vuotiaiden kohdalla tilanne on jo päinvastainen. 

Vanhimman ikäluokan osuus kieltäytymiskarensseista on 2,5 prosenttia, kun vastaavan ikä-

luokan osuus kaikista työttömistä työnhakijoista on peräti 12,7 prosenttia. Myös nuorten osuus 

kieltäytymiskarenssin saaneista on pienempi kuin heidän osuutensa kaikista työttömistä. 

Vuonna 1999 työttömistä työnhakijoista oli alle 25-vuotiaita noin 22 prosenttia. Kieltäyty-

miskarensseista sitä vastoin vain noin 15 prosenttia kohdentui alle 25-vuotiaisiin. Samat ikä-

luokat nousevat esiin, kun kieltäytymiskarenssin saaneiden ikäjakaumaa verrataan tietoon 

tehdyistä työhön tai koulutukseen osoittamisista. Kieltäytymiset ovat suhteellisesti tavallisim-

pia keskimmäisissä ikäryhmissä. Vastaavasti nuorimpien ja vanhimpien ikäluokkien osuudet 

ovat pienemmät kuin niiden osuus tehdyistä työhön tai koulutukseen osoittamisista (kuvio 5).  
 

 

 

Kuvio 5.  Kaikki työttömät työnhakijat, työhön tai koulutukseen osoittamiset sekä kiel-

täytymiskarenssin saaneet vuonna 1999* ikäluokan mukaan, prosenttia. 

(*osoitukset aikavälillä 1.7.1998–30.6.1999)  

 

 

Kieltäytymiskarenssin saaneiden ryhmä poikkeaa koko työttömien ryhmästä myös koulutus- ja 

ammattitaustaltaan. Pelkän perusasteen koulutuksen saaneiden osuus kaikista työttömistä 

työnhakijoista on 38 prosenttia. Kieltäytymiskarenssin saaneiden kohdalla vastaava luku on 52 

prosenttia. Myös erot korkeasti koulutettujen osuuksissa ovat suuret. Kieltäytymiskarenssin 

saaneista korkean koulutuksen saaneita oli noin 4 prosenttia, kun vastaava luku on kaikkien 

työttömien joukossa noin 11 prosenttia.  

0

5

10

15

20

25

30

35

<-24 25-34 35-44 45-54 55->

%

Kaikki työttömät työnhakijat

Työhön/koul. osoitukset

Kieltäytymiskarenssin saaneet



 20 

Ammattirakenteeltaan kieltäytymiskarenssin poikkeavat kaikkien työttömien ryhmästä lähinnä 

siten, että rakennustyön, teollisen työn ja luokittelemattomien ammattien edustajat ovat yli-

edustettuina verrattuna kaikkien työttömien ryhmään. Ammattien mukainen jakauma kertoo 

kieltäytymiskarenssien voimakkaasta kiinnittymisestä työvoimaviranomaisten tekemiin työ-

hönosoituksiin. Kieltäytymiskarenssien ammattiryhmittäisessä jakaumassa on pitkälti kyse 

työpaikkojen täyttömekanismien erilaisuudesta. Kieltäytymiskarenssit ovat yleisiä aloilla, joilla 

myös työhönosoituksilla täytettävät työpaikat ovat tavallisia. Poikkeuksena tähän on sosiaali- ja 

terveydenhuoltoala, jolla annettujen karenssien määrä on vähäinen verrattuna tehtyjen työhön 

tai koulutukseen osoittamisten määriin (taulukko 10). 

 
Taulukko 10.  Kieltäytymiskarenssin saaneet, kaikki työttömät työnhakijat sekä työhön 

tai koulutukseen osoitukset vuonna 1999 ammattiryhmän mukaan 
 

Ammattiryhmä Kieltäytymis- 

karenssin saaneet 

(%) 

Kaikki 

 työttömät 

työnhakijat 

(%) 

Työhön/koulutuk- 

seen osoitukset 

(%)* 

    

Tekninen, luonnont. 4,3 8,7 5,6 

Terveydenhuoll. 6,1 12,1 12,1 

Hallinto- ja toimistotyö 7,2 10,7 10,8 

Kaupallinen työ 5,7 6,9 5,8 

Maa- ja metsätaloustyö 4,3 3,7 3,6 

Kuljetus- ja liikennetyö 4.0 3,5 3,0 

Rakennustyö 11,9 7,6 8,1 

Teollinen työ 25,7 20,1 20,0 

Palvelutyö 13,6 11,9 13,6 

Muualla luokittelematon työ 17,2 14,8 17,4 

    

Yhteensä  100 100 100 

    

* ajalla 1.7.1998–30.6.1999 

 

 
Seuraavassa tarkasteltu vielä erikseen työstä ja koulutuksesta kieltäytyneiden ryhmiä (kuvio 6). 

Työstä kieltäytymisen perusteella saadut karenssit jakautuivat sukupuolen mukaan suhteellisen 

tasaisesti. Tämä vastaa hyvin kaikkien tehtyjen työhönosoitusten sukupuolijakaumaa (Työmi-

nisteriö 1999). Koulutuksesta kieltäytyminen perusteella saadut karenssit kohdistuvat sen sijaan 

pääsääntöisesti miehiin. Miesten osuus ryhmästä oli lähes 70 prosenttia. Koulutukseen osoi-

tuksista tehdään noin 56 prosenttia miehille. Koulutuksesta kieltäytymisen perusteella karens-

sin saaneiden ryhmä on myös työttömyys- ja koulutustaustaltaan muihin karenssin saaneisiin 

nähden erilainen. Yhteensä yli kaksi vuotta työttömänä olleiden osuus yli 70 prosenttia ja ai-

noastaan perusasteen koulutuksen saaneiden osuus yli 55 prosenttia.  



 21 

 

Kuvio 6. Työstä ja koulutuksesta kieltäytymiskarenssit eräiden muuttujien mukaan, 

prosenttia 

 

 

4.2 Erokarenssit  
 

Työstä tai koulutuksesta ilman pätevää syytä eroaminen sekä itse aiheutettu työstä tai koulu-

tuksesta erottaminen ovat karenssien tavallisin peruste. Vuonna 1999 erokarensseja annettiin 

24 833 eri henkilölle. Erokarenssien osuus kaikista karensseista oli siten noin 60 prosenttia. 

Pääosa erokarensseista (83 %) liittyi työstä ilman pätevää syytä eroamiseen. 

 

Erokarenssin saaneiden ryhmä jakautuu sukupuolen suhteen tasaisemmin kuin kieltäytymis-

karenssin saaneiden ryhmä. Vuonna 1999 erokarenssin saaneista henkilöistä noin 57 prosenttia 

oli miehiä ja noin 43 prosenttia naisia. Sukupuolten väliset erot tasoittuvat edelleen kun tar-

kastelun kohteeksi otetaan ainoastaan työstä ilman pätevää syytä eronneiden ja omalla menet-

telyllään irtisanomisensa aiheuttaneiden ryhmät. Tällöin miesten osuudeksi saadaan noin 55 ja 

naisten noin 45 prosenttia. Tämä vastaa jotakuinkin koko työvoiman sukupuolirakennetta. 

Esimerkiksi vuoden 2000 toukokuun poikkileikkaustiedon mukaan työllisistä noin 53 pro-

senttia oli miehiä ja noin 47 prosenttia naisia (Tilastokeskus 2000).   

 

Kun erokarenssin saaneiden ryhmää tarkastellaan ikäluokan mukaan huomataan, että ryhmä 

koostuu selvästi nuoremmista ikäryhmistä kuin kieltäytymiskarenssin saaneiden ryhmä. Alle 

25-vuotiaiden osuus erokarenssin saaneista on yli 22 prosenttia. Vastaavan ikäryhmän osuus 

kieltäytymiskarenssin saaneista oli noin 15 prosenttia. Etenkin koulutuksesta tai työvoimapo-

liittisista toimenpiteistä eronneiden ryhmässä alle 25-vuotiaiden osuus on suuri, lähes 30 pro-

senttia.  

0

10

20

30

40

50

60

70

80

Miehiä Naisia Työttömyyden kesto yli 2-v Vain perusasteen koul.

%

Kaikki karenssit Kaikki kieltäytymiskarenssit

Työstä kieltäytyminen Koul./tvtoimp. Kielt



 22 

 

 

Kuvio 7. Erokarenssit ikäryhmittäin vuonna 1999 
 

 

Työstä eroamisen perusteella karenssin saaneiden koulutustaso on korkeampi kuin kaikkien 

karenssin saaneiden joukossa keskimäärin. Pelkän perusasteen koulutuksen saaneiden osuus on 

noin 37 prosenttia. Pääosa työstä eroamisen vuoksi karenssin saaneista on keskiasteen koulu-

tuksen saaneita (53%) ja korkeasti koulutettujenkin osuus on yli 8 prosenttia.  

 

Ammattiryhmittäinen tarkastelu osoittaa, että määrällisesti eniten työstä eroamiseen liittyneitä 

karensseja annettiin vuonna 1999 teollisessa työssä toimineille henkilöille. Työstäerokarenssit 

kohdistuvat pääsääntöisesti määritellyillä ammattialoilla toimiviin henkilöihin. Muodollisesti 

ammattitaidottomien eli luokittelemattomien ammattien ryhmään kuuluvien osuus on työstä-

erokarenssin saaneiden joukossa huomattavasti pienempi kuin vastaavan ryhmän osuus kiel-

täytymiskarenssien saaneiden kohdalla. Kieltäytymis- ja erokarenssin saaneiden ryhmien am-

mattirakenteiden erot selittynevät eroilla ryhmien rakenteessa. Kieltäytymiskarenssit kohdis-

tuvat pääsääntöisesti työttömiin työhakijoihin ja erokarenssit puolestaan työmarkkinoilla tai 

koulutuksessa jo olleisiin mutta niiltä ilman pätevää syytä poistuneisiin.    
 

 

0

5

10

15

20

25

30

35

Alle 25-v 25-34-v 35-44-v 45-54-v 55->

%

Erokarenssit yhteensä Työstä ero

Koul/tvpol.toim.ero



 23 

Taulukko 11. Työstäerokarenssit ammattiryhmittäin vuonna 1999 
 

Ammattiryhmä Työstäero- 

karenssin 

saaneita 

henkilöitä 

Työstäero- 

karenssin 

saaneita 

henkilöitä 

(%) 

   

Tekninen, luonnont. 1288 6,3 

Terveydenhuoll. 1589 7,7 

Hallinto- ja toimistotyö 2225 10,8 

Kaupallinen työ 2025 9,9 

Maa- ja metsätaloustyö 488 2,4 

Kuljetus- ja liikennetyö 1249 6,1 

Rakennustyö 1505 7,3 

Teollinen työ 4777 23,3 

Palvelutyö 3145 15,3 

Muualla luokittelematon työ 2245 10,9 

   

Yhteensä  20 536 100 

   

 



 24 

 

5 Ansiosidonnaisen työttömyysturvan  ja perusturvan karenssit  
 

Karenssien etuuslajeittaisen tarkastelun aineistona on käytetty työttömyysturvan maksajien eli 

työttömyyskassojen (ansioturva) ja Kelan (perusturva) rekistereistä poimittuja vuotta 1999 

kuvaavia tilastotietoja. Aineistot eivät ole yhdenmukaisia työhallinnon työnhakijarekisteristä 

poimittujen kaikkia karenssilausuntoja kuvaavien tietojen kanssa, sillä työttömyysturvan 

maksajan rekistereistä poimittu aineisto koostuu ainoastaan työttömyysturvaa hakeneista ka-

renssilausunnon saaneista henkilöistä. Se että karenssilausunto johtaa maksajan päätökseen 

edellyttää, että karenssilausunnon saaja on hakenut työttömyysturvaa karenssiajakseen.
6
 

 

Maksajan  päätöksiksi asti vietyjä karensseja annettiin vuonna 1999 yhteensä  35 137. Näistä 

ansiosidonnaisen työttömyysturvan karensseja oli 10 723 ja perusturvan karensseja 24 414. 

Kaikista maksajalle asti menneistä karensseista ansioturvan karensseja oli siten 30,5 ja perus-

turvan 69,5 prosenttia. Perusturvan karenssit jakautuivat siten, että työttömyysturvan perus-

päivärahan karensseja annettiin 2 558 ja työmarkkinatuen karensseja 19 885 kappaletta.
7
 

 

Suhteessa päivärahaa vuoden aikana saaneiden henkilöiden lukumääriin karenssit ovat taval-

lisempia työmarkkinatukea ja peruspäivärahaa saaneiden kuin ansiosidonnaista työttömyys-

turvaa saaneiden keskuudessa. Ansioturvan puolella annettujen karenssipäätösten lukumäärä 

vastaa 3,2 prosenttia ja perusturvan karenssien 7,0 prosenttia vuoden aikana kyseistä etuutta 

saaneiden henkilöiden lukumäärästä.
8
  

 

Ansiosidonnaisen työttömyysturvan ja perusturvan karenssit poikkeavat toisistaan myös syy-

perusteiltaan. Ansioturvan puolella työstä eroaminen oli hallitseva karenssille joutumisen syy. 

Peräti kolme neljäsosaa kaikista karensseista liittyy työstä ilman pätevää syytä eroamiseen. 

Työstä kieltäytymisen perusteella annettiin 1337 karenssia, mikä vastaa noin 12,4 prosenttia 

kaikista ansioturvan karensseista. Perusturvan karenssit painottuvat puolestaan selkeästi kiel-

täytymiskarensseihin. Yli puolet karensseista liittyy työstä, koulutuksesta tai työvoimapoliitti-

sista toimenpiteistä kieltäytymisiin. Kun perusturvan karensseista otetaan tarkastelun kohteeksi 

ainoastaan pitkäaikaistyöttömille annetut karenssit, kieltäytymiskarenssien osuus nousee jo 66 

prosenttiin (taulukko 12).   

                                                           
6
 Karenssilausunnon saaneiden, mutta työttömyysturvaa hakemattomien ryhmän kokoonpanoa tarkastellaan lä-

hemmin luvussa 8. 
7
 Loput karensseista annettiin henkilöille, jotka ovat siirtyneet vuoden aikana peruspäivärahalta työmarkkinatuen 

piiriin sekä henkilöille, jotka eivät ole saaneet työttömyysturvaa lainkaan vuoden aikana (esim. hakemuksen kä-

sittely kesken).  
8
 Vuonna 1999 peruspäivärahaa ja työmarkkinatukea saaneita henkilöitä oli yhteensä 349 277 ja  ansiosidonnaista 

työttömyysturvaa saaneita puolestaan  334 700. 



 25 

Taulukko 12. Ansiosidonnaisen työttömyysturvan ja perusturvan karenssit vuonna 1999 
 

 Ansioturva Perusturva 

   Kaikki Pitkäaikaistyöttömät* 

       

 N % N % N % 

       

Työstä kieltäytyminen 1279 11,9 4820 19,7 3156 25,0 

Toistuva kieltäytyminen 58 0,5 1274 5,2 723 5,7 

Koulutuksesta tai tvpol. 

toimpit. kielt. 794 7,4 6713 27,5 4463 35,3 

Työstä eroaminen 8098 75,5 8001 32,8 2337 18,5 

Koulutuksesta tai tvpol. 

toimpit. ero. 494 4,6 3606 14,8 1960 15,5 

Yhteensä 10 723 100 24 414 100 12 639 100 

       

* 500 päivää ansioturvan työttömyyspäivärahaa ja tämän jälkeen vähintään 180 päivää työmarkkinatukea saaneet sekä kolmen viimeksi 

kuluneen vuoden aikana 500 päivää peruspäivärahaa tai työmarkkinatukea saaneet. 

 

Vaikka karenssit ovat kokonaisuudessaan tavallisempia perusturvan puolella, on huomioitavaa, 

että työstä ilman pätevää syytä eroamisen perusteella annettuja karensseja oli vuonna 1999 sekä 

absoluuttisesti että suhteellisesti (ansioturvaa saaneista 2,4 % ja perusturvaa saaneista 2,3%) 

lähes yhtä paljon verrattuna saman vuoden aikana kyseistä etuutta saaneiden henkilöiden lu-

kumääriin.  

 

Ansiosidonnaisen työttömyysturvan ja perusturvan karenssien ikäryhmittäinen tarkastelu 

osoittaa, että perusturvan karenssin saaneet ovat iältään nuorempia kuin ansiosidonnaisen 

päivärahan piirissä olleet. Nuorempien ikäryhmien suhteelliset osuudet ovat perusturvan puo-

lella suurempia, ja vastaavasti vanhimpien ikäluokkien (yli 50-vuotiaiden) suhteellinen osuus 

on pienempi kuin vastaavien ikäryhmien osuudet ansiosidonnaista työttömyysturvaa saaneiden 

joukossa (taulukko13). 

 

Taulukko 13. Ansioturvan ja perusturvan karenssit ikäryhmittäin vuonna 1999 
 

Ikäryhmä Ansioturva 

(%) 

Perusturva 

(%) 

Kaikki karenssit 

(%) 

    

-24 10,7 18,0 19,4 

25-29 15,1 14,0 14,6 

30-49 58,4 57,0 54,8 

50-54 9,3 8,7 8,0 

55- 6,5 2,2 3,1 

    

 

 

Ansiosidonnaisen työttömyysturvan ja perusturvan karenssien ammattiryhmittäinen jakauma 

muistuttaa pitkälti ero- ja kieltäytymiskarenssien ammattijakaumaa. Ansioturvan karenssit 

keskittyvät pääsääntöisesti luokitelluissa ammateissa toimiviin henkilöihin. Määrällisesti eni-

ten karensseja annettiin teollisessa työssä toimineille. Perusturvan kohdalla tilanne on toisen-

lainen. Hyvin suuri osa (23 %) karensseista kohdistuu luokittelemattomien ammattien edusta-

jiin eli pääsääntöisesti ammattikouluttamattomien ryhmään.  



 26 

 

Taulukko 14.  Ansioturvan ja perusturvan karenssit ammattiryhmän mukaan vuonna 

1999 
  

Ammattiryhmä Ansioturva 

(%) 

Perusturva 

(%) 

Kaikki karenssit 

(%) 

  Kaikki Pitkäaikais- 

työttömät* 

 

     

Tekninen, luonnont. 7,3 3,9 3,7 5,3 

Terveydenhuoll. 9,6 4,6 4,4 6,7 

Hallinto- ja toimistotyö 12,4 6,1 6,2 9,0 

Kaupallinen työ 10,4 5,6 5,1 7,8 

Maa- ja metsätaloustyö 2,1 3,5 3,7 3,1 

Kuljetus- ja liikennetyö 5,9 4,1 4,3 5,0 

Rakennustyö 6,8 10,6 13,5 9,1 

Teollinen työ 26,3 24,9 29,8 24,6 

Palvelutyö 15,0 13,7 13,9 14,2 

Muualla luokittelematon työ 4,4 23,1 15,4 15,1 

     

Yhteensä  100 100 100 100 

     

* 500 päivää ansioturvan työttömyyspäivärahaa ja tämän jälkeen vähintään 180 päivää työmarkkinatukea saaneet sekä kolmen viimeksi 

kuluneen vuoden aikana 500 päivää peruspäivärahaa tai työmarkkinatukea saaneet. 

 



 27 

6 Karenssien kasautuminen 
 

Kysymystä karenssien kasautumisesta tarkasteltiin kahdella tavalla. Karkeata tietoa kasautu-

misen voimakkuudesta saatiin vertaamalla annettujen työvoimapoliittisten lausuntojen ja 

maksajien päätösten lukumääriä karenssilausunnon tai karenssin saaneiden henkilöiden luku-

määriin. Yksityiskohtaisempaa tietoa toistuvasti karenssille joutuneista saatiin poimimalla 

työhallinnon rekistereistä vuonna 1999 karenssilausunnon saaneet henkilöt heidän tuoreimman 

karenssilausuntonsa mukaan. 

 

 

6.1 Annetut karenssilausunnot suhteessa karenssin saaneiden henkilöiden lu-

kumäärän 

 

Vuonna 1999 työvoimatoimikunnat antoivat karenssilausunnon yhteensä 40 110 eri henkilölle. 

Kun lausuntoja annettiin kaiken kaikkiaan 43 607 kappaletta, kertyi yhtä karenssilausunnon 

saanutta kohden noin 1,09 karenssilausuntoa. Tämä tarkoittaa siis karkeasti arvioiden sitä, että 

vuosittain lähes joka kymmenes karenssilausunto kohdistuu henkilöön, joka on jo vuoden 

kuluessa ehtinyt saada yhden tai useamman karenssilausunnon. 

  

Etuuslajeittain tarkasteltuna tilanne on samankaltainen. Kela antoi vuonna 1999 yhteensä 

24 414 karenssipäätöstä. Karenssin saaneita henkilöitä oli 22 544. Yhtä karenssin saanutta 

kohden kertyi siten 1,08 karenssipäätöstä. Työmarkkinatukea saavien pitkäaikaistyöttömien 

kohdalla vastaava luku oli 1,09 eli hieman korkeampi. Työttömyyskassat antoivat puolestaan 

vuonna 1999 yhteensä 10 723 karenssipäätöstä ja karenssin saaneita henkilöitä oli 10 128. Yhtä 

karenssin saanutta kohden jaettiin siten 1,06 karenssia.
9
 Maksajan päätöksiksi asti vietyjen 

karenssien kokonaislukumäärissä suhteessa karenssin saaneiden henkilöiden määrään ei ole eri 

etuuslajien välillä suuria eroja. Voidaan kuitenkin sanoa, että karenssien kasautuminen on 

jonkin verran tavallisempaa perusturvan puolella ja että kasautuminen on voimakkaampaa kun 

tarkastellaan työmarkkinatuelle pudonneiden pitkäaikaistyöttömien ryhmää. 

                                                           
9
 Ansioturvan karenssin saaneista henkilöistä 94,6 prosenttia oli saanut vuoden aikana vain yhden karenssin. 

Lopuilla 5,4 prosentilla karensseja oli kertynyt kaksi tai enemmän. Enemmän kuin yhden karenssin saaneita hen-

kilöitä oli yhteensä 542. Parhaimmillaan vuoden aikana samalle henkilölle oli kertynyt viisi karenssia. 
 



 28 

Annettujen karenssipäätösten ja karenssin saaneiden henkilöiden lukumäärän suhde vaihtelee 

myös ikäluokan mukaan. Työmarkkinatuen ja peruspäivärahan piirissä annettujen karenssien 

tarkastelu osoittaa, että kasautuminen on voimakkainta keskimmäisissä ikäluokissa. Etenkin 

25–49-vuotiaiden ikäryhmissä annettuja karenssilausuntoja on suhteessa karenssin saaneisiin 

henkilöihin enemmän kuin muissa ikäluokissa. Nuorimmassa ikäryhmässä kasautuminen on 

suhteellisesti vähäisempää ja kaikista vanhimmassa ikäluokassa (yli 54-vuotiaat) kasautuminen 

on hyvin vähäistä (taulukko 15).  

 

Taulukko 15. Työttömyysturvan peruspäivärahan ja työmarkkinatuen karenssit sekä 

karenssin saaneiden henkilöiden lukumäärät vuonna 1999  
 

Ikäryhmä Karensseja Eri henkilöitä Karenssit/henkilöt 

    

-24 4062 4310 1,06 

25-29 3159 3404 1,08 

30-49 12844 14069 1,10 

50-54 1972 2110 1,07 

55- 507 521 1,03 

    

Yhteensä 24 414 22 544 1,08 

    

 

 

 

6.2 Keille karenssit kasautuvat? 

 

Seuraavassa karenssien kasautumistaipumusta käsitellään yksityiskohtaisemmin ja tarkastelun 

kohteeksi otetaan karenssin saaneet henkilöt, joiden viimeisintä vuonna 1999 saamaa karens-

silausuntoa on tarkasteluvälillä 1996–1999 edeltänyt vähintään kaksi karenssilausuntoa. Tar-

kastelun kohteena ovat siis henkilöt, joille on kertynyt viimeisten neljän vuoden aikana vä-

hintään kolme karenssilausuntoa. 

 

Useamman kuin yhden karenssilausunnon tarkastelujaksolla saaneiden henkilöiden lukumäärä 

oli 11 207 eli 27,9 prosenttia kaikista vuonna 1999 karenssin saaneista. Heistä vähintään kolme 

karenssia saaneiden ryhmään kuului 3191 henkilöä. Ryhmään kuuluvien osuus on siten noin 8 

prosenttia kaikista vuonna 1999 karenssin saaneista henkilöistä. Suurin yhdelle henkilölle 

neljän vuoden aikana kertyneiden karenssien lukumäärä oli 7.   

 

Kolme tai useampia karensseja saaneiden ryhmä poikkeaa koostumukseltaan koko karenssin 

saaneiden ryhmästä.  Useita  karensseja  saaneista  huomattavan suuri  osa on miehiä (67,2 %). 

Kaikki  karenssit  jakautuvat sukupuolten välillä tasaisemmin (miehet noin 60 % ja naiset 40 

%). 

 

Ikäryhmän mukaan tarkasteltuna useita karensseja saaneet ovat tavallista useammin kes-

ki-ikäisiä tai nuoria aikuisia. Vanhimmat ja nuorimmat ikäryhmät ovat ryhmässä sitä vastoin 

aliedustettuina. Kun kaikista karenssin saaneista on yli 50-vuotiaita yli 11 prosenttia, useita 

karensseja saaneiden joukossa saman ikäluokan osuus oli vain 6,4 prosenttia. Myös nuorten  

(alle 25-vuotiaiden) osuus on pienempi kuin karenssin saaneiden joukossa keskimäärin. Toi-

saalta nuorten työhistoria on tavallisesti lyhyempi eikä karenssejakaan siten ole ollut vielä 



 29 

mahdollista kertyä samassa määrin kuin vanhemmilla. Kuitenkin kolme tai useampia karens-

seja saaneita nuoria oli yhteensä 543, mikä merkitsee 17 prosenttia kaikista yli kolme karenssia 

saaneista. Karenssien kasautumisen pitkittäistarkastelu kaikkien vuonna 1999 karenssin saa-

neiden joukossa antaa siten kasautumisen ikäluokittaisesta vaihtelusta jokseenkin samansuun-

taisen  kuvan kuin edellä esitetyt havainnot perusturvan karenssilausuntojen ja karenssin saa-

neiden henkilöiden  määrällisistä suhteista.    

 

Useita karensseja saaneiden työttömyystausta on mittavampi kuin karenssin saaneiden joukossa 

keskimäärin. Työttömyysjaksojen yhteenlaskettu kesto on useita karensseja saaneiden joukossa 

pidempi, ja esimerkiksi yli kaksi vuotta työttömänä olleiden osuus on ryhmässä noin 75 pro-

senttia, kun se kaikkien karenssin saaneiden joukossa on vain 44 prosenttia. Useita karensseja 

saaneet  ovat myös selvästi alhaisemmin koulutettuja. Pelkän perusasteen koulutuksen saa-

neiden osuus on noin 55 prosenttia, kun se kaikkien karenssin saaneiden joukossa on 44 pro-

senttia. Useita karensseja saaneiden joukossa on myös useammin teollisen työn, rakennustyön 

tai luokittelemattomien ammattien edustajia kuin karenssin saaneiden joukossa keskimäärin 

(kuvio 8).    

 

 

Kuvio 8.  Useita karensseja saaneet ja kaikki karenssit saaneet eräiden taustamuuttujien 

mukaan 

 

 

0

10

20

30

40

50

60

70

80

M
ie

hiä

N
ai

si
a

Ero
ka

re
nss

ej
a

K
ie

ltä
yt

ym
is

ka
re

nse
ja

Työ
ttö

m
yyd

en
 k

es
to

 y
li 

2-
v

Vai
n p

er
usa

st
ee

n k
oul.

Yli 
50

-v
uotia

ita

A
lle

 2
5-

vu
otia

ita

%

Kaikki karenssin saaneet

Kolme tai useampia karensseja saaneet



 30 

Useita karensseja saaneiden ryhmän karenssityyppejä tarkasteltiin ainoastaan viimeisen vuonna 

1999 saadun karenssilausunnon mukaan.
10

 Ero- ja kieltäytymiskarenssi -jaottelun mukaan 

tarkasteltuna ryhmä muodostaa peilikuvan koko karenssin saaneiden joukkoon nähden. Kiel-

täytymiskarenssien osuus on noin 60 prosenttia ja erokarenssien osuus vastaavasti vain 40 

prosenttia. Huomioitavaa on myös toistuvasta työstä kieltäytymisestä annettujen karenssien 

korkea määrä (24,6 %). 

 

Taulukko 16. Viimeisimmän karenssin syy kolme tai useampia karensseja saaneiden 

ryhmässä 
 

 N % 

   

Työstä kielt. 437 13,7 

Toistuva kielt. 784 24,6 

Työstä ero. 928 29,1 

Koul/tvtoimp. 

Kielt. 660 20,7 

Koul/tvtoimp. 

Ero. 382 12,0 

   

Yhteensä 3191 100 

   

 

                                                           
10

 Kaikkien useita karensseja saaneiden henkilöiden "karenssihistorian" yksityiskohtainen tarkastelu olisi vaike-

uttanut koko aineiston käsittelyä, joten se päätettiin jättää tässä yhteydessä tekemättä.    



 31 

7 Karenssien vaikutuksista 

 

Tämän selvityksen yhteydessä karenssien yksilötason vaikutuksia tarkasteltiin ainoastaan pin-

tapuolisesti. Huomio kohdistettiin siihen kuinka karenssin saaneet järjestävät toimeentulonsa 

karenssiaikanaan. Tarkastelukohde rajattiin kunnalliseen toimeentulotukeen. Tilastoaineiston 

avulla pyrittiin selvittämään, missä määrin karenssin saaneet joutuvat turvautumaan kunnalli-

seen toimeentulotukeen karenssiaikanaan. 

 

Karenssin saaneiden siirtymistä toimeentulotuen asiakkaiksi tarkasteltiin kahdella tavalla. 

Toimeentulotukirekisteristä poimittujen tietojen avulla selvitettiin kuinka yleinen työttömyys-

turvan karenssi on toimeentulotuen tarpeen syynä. Tämän lisäksi karenssin saaneiden ja toi-

meentulotukiasiakkaiden ryhmiä verrattiin koeluontoisesti kahden poikkileikkausaineiston 

avulla. Vertailu tehtiin siten, että työhallinnon rekistereistä poimittiin tiedot syys- ja lokakuussa 

1998 karenssin saaneista henkilöistä. Tätä ryhmää verrattiin puolestaan toimeentulotukirekis-

terin asiakastietoihin marraskuulta 1998. 

 

Molemmat tarkastelutavat sisältävät puutteita. Toimeentulotukirekisterin tiedot toimeentulo-

tuen tarpeen taustalla vaikuttavista tekijöistä perustuvat kuntien omiin tilastokäytäntöihin. 

Tilastoinnin tarkkuudessa on kuntien välillä eroja, joten toimeentulotukirekisteristä saatuihin 

lukuihin on suhtauduttava varovaisuudella. Samoin työhallinnon rekistereiden ja toimeentu-

lotukirekisterin tietojen ristiinajon tuloksista voidaan tehdä vain suuntaa-antavia johtopäätök-

siä. Karenssin saaneen henkilön löytyminen toimeentulotukirekisteristä ei kerro siitä, että saatu 

karenssi olisi välttämättä myös toimeentulotukiasiakkuuden syy. 

 

 

7.1 Työttömyysturvan karenssi toimeentulotuen tarpeen syynä 

 

Karenssi on tilastoitu toimeentulotuen tarpeen syyksi vuosittain noin 3–6 prosentissa toi-

meentulotuen asiakaskäynneistä. Karenssin saaneiden tosiasiallinen ja suhteellinen lukumäärä 

toimeentulotukiasiakkaiden joukossa on ollut 1990-luvun alun laskevan suuntauksen jälkeen 

jälleen nousussa vuosikymmenen puolesta välistä lähtien. Vuoden 1998 marraskuun asiakas-

kotitalouksista 4,2 prosentilla toimeentulotuen tarpeen taustasyyksi oli tilastoitu työttömyys-

turvan karenssi (taulukko 17).  

 

Taulukko 17.  Työttömyysturvan karenssi toimeentulotuen tarpeen syynä, marraskuun 

asiakaskotitaloudet 
 

 1990 1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 

          

Asiakaskotitalouksia 56 976 73 071 85 766 107 138 130 464 126 369 145 443 143 867 126 572 

Karenssi  

totu tarpeen syynä 3748 4050 3202 2993 3532 3489 4171 4951 5308 

% 6,6 5,5 3,7 2,8 2,7 2,8 2,9 3,4 4,2 

          

 

 



 32 

7.2 Siirtyminen karenssilta toimeentulotuelle  
 

Karenssin saaneiden siirtymistä toimeentulotuen asiakkaiksi tarkasteltiin vertaamalla syys- ja 

lokakuussa 1998 karenssilausunnon saaneita henkilöitä saman vuoden marraskuun toimeen-

tulotuen asiakkaisiin.
11

  

 

Kaikkiaan syys-lokakuussa 1998 karenssilausunnon saaneita henkilöitä oli 7601. Heistä 3021 

eli 40 prosenttia oli toimeentulotuen asiakkaina saman vuoden marraskuussa. Näistä 816:llä eli 

27 prosentilla oli toimeentulotuen tarpeen taustasyyksi kirjattu työttömyysturvan karenssi. Siten 

kaikista syys-lokakuussa karenssilausunnon saaneista noin joka kymmenennen voidaan koh-

talaisen suurella varmuudella sanoa siirtyneen karenssiajakseen toimeentulotuen asiakkaiksi.  

 

Tämä ei kuitenkaan liene koko totuus. Siitä, kuinka suurella osalla ensisijaisesti muiden syiden 

perusteella toimeentulotukiasiakkaiksi tilastoiduista henkilöistä edeltänyt karenssilausunto oli 

vaikuttamassa toimeentulotuen tarpeen taustalla ei voida varmuudella tietää, koska toimeen-

tulotuen tarpeen taustasyyn tilastointiin liittyy epävarmuustekijöitä.  

 

Toimeentulotukiasiakkuus ylipäätään on karenssin saaneiden keskuudessa tavallista. 

Syys-lokakuussa 1998 karenssilausunnon saaneista noin 57 prosenttia oli saanut jossain vai-

heessa samaa kalenterivuotta toimeentulotukea. Lisäksi pitkäaikaisesti toimeentulotukea saa-

neiden (10–12 kk/v) määrä oli suuri. Karenssin saaneiden joukossa pitkäaikaisten asiakkaiden 

osuus oli noin 41 prosenttia, kun kaikkien toimeentulotukea saaneiden joukossa vastaava luku 

oli vuonna 1998 vain noin 23 prosenttia. Onkin oletettavaa, että toimeentulotuki on monelle 

karenssin saaneista ensisijaisia etuuksia täydentävä tulolähde jo ennen karenssia, jolloin 

mahdollinen karenssi ei sinällään luo uusia asiakassuhteita, vaan toimeentulotukena saatava 

summa ainoastaan kasvaa. 

 

Tilastollisin menetelmin ei ole mahdollista saada yksityiskohtaista tietoa karenssien yksilötason 

vaikutuksista. Tämän vuoksi kysymyksiin siitä, millainen vaikutus karenssilla on karenssin 

saaneen toimeentuloon tai kuinka karenssille joutuneet toimeentulonsa ylipäätään järjestävät, 

palataan tarkemmin vasta tutkimuksen toisessa vaiheessa.   

 

 

                                                           
11

 Toimeentulotukirekisteriin kerätään poikkileikkaustiedot ainoastaan marraskuun asiakaskotitalouksista.  



 33 

8 Työttömyysturvaa hakemattomat karenssin saaneet 
 

Kuten edellä esitetyistä luvuista on jo käynyt ilmi, kaikki karenssilausunnon saajat eivät hae 

karenssiajalleen työttömyysturvaa. Esimerkiksi vuonna 1999 karenssilausuntoja annettiin 

kaikkiaan 43 607 kappaletta. Työttömyysturvan  maksajien päätöksiksi asti vietyjä karensseja 

oli samana vuonna puolestaan 35 137 kappaletta. Siten noin 8000 annettua karenssilausuntoa ei 

johtanut maksajan päätökseen. Karenssilausunnon saaneiden mutta maksajan rekistereissä 

näkymättömien ryhmän kokoonpanoa tarkasteltiin vertaamalla työhallinnon ja maksajien re-

kistereitä vuonna 1999 karenssin saaneista henkilöistä. Henkilötunnisteiden avulla maksajien 

rekistereissä näkyvät karenssin saaneet poistettiin kaikkien karenssilausunnon saaneiden jou-

kosta. 
 

Rekistereiden ristiinajon tuloksena saatiin maksajien tiedostoissa näkymättömien ryhmän 

kooksi 9427 henkilöä. Lukumäärä on suurempi kuin kaikkien annettujen karenssien ja maksa-

jan päätöksiksi asti vietyjen karenssien erotus. Ero selittynee ainakin osin annetun karenssi-

lausunnon ja työttömyysturvan maksun välisellä viiveellä. Lukujen perusteella voidaan kui-

tenkin arvioida, että noin viidennes karenssilausunnoista ei johda työttömyysturvan maksajan 

tekemään karenssipäätökseen. 
 

Maksajan rekistereissä näkymättömien karenssilausunnon saaneiden ryhmä koostuu pääsään-

töisesti työstäerokarenssin saaneista. Kyse on siis henkilöistä, jotka ovat eronneet työstä ilman 

päteväksi katsottua syytä. Heidän suhteellinen osuutensa koko ryhmästä on noin 71 prosenttia. 

Muiden karenssityyppien osuudet ovat pienempiä (taulukko 18).  
 

Taulukko 18. Työttömyysturvaa hakemattomat karenssilausunnon saaneet karenssityy-

pin mukaan v. 1999 
 

 Ei maksajan 

päätöstä 

(N) 

Ei maksajan 

päätöstä 

(%) 

Kaikki karenssi- 

lausunnot 

(N) 

Kaikki karenssi- 

lausunnot 

(%) 

     

Työstä kieltäytyminen 787 8,3 6067 15,1 

Toistuva työstä kielt. 379 4,0 1778 4,4 

Koul. tai tvpol. Toim. kielt. 943 10,0 7432 18,5 

Työstä eroaminen 6672 70,8 20536 51,2 

Koul. tai tvpol. Toim. ero. 646 6,9 4297 10,7 

     

Yhteensä 9427 100 40 110 100 

     
 

 

Lukujen perusteella voidaan myös arvioida, että noin kolmannes (32,5 %) työstäerokarenssin 

saaneista ei hae työttömyysturvaa karenssiajakseen. Kieltäytymiskarenssien kohdalla tilanne on 

erilainen. Maksajan rekistereissä näkymättömän ryhmän koko on vain noin 14 prosenttia kai-

kista kieltäytymiskarenssin saaneista.   
 

Työstä eronneiden suuri osuus työttömyysturvaa karenssiajakseen hakemattomien joukossa 

selittynee sillä, että he ovat taloudelliselta asemaltaan kuin myös uudelleen työllistymisen 

mahdollisuuksiltaan paremmassa asemassa kuin pitkään työttömänä olleet. Kysymykseen siitä, 

mitä ryhmään kuuluville henkilöille on tosiasiallisesti tapahtunut, ovatko he työllistyneet, 

siirtyneet mahdollisesti harmaille työmarkkinoille vai jotain muuta, ei voida aineiston perus-

teella ottaa kantaa. 



 34 

9 Yhteenveto 

 
Selvityksessä tarkasteltiin työttömyysturvan karenssien lukumääriä, kohdentumista sekä ka-

renssin saaneiden karenssinjälkeistä siirtymistä toimeentulotuen asiakkaiksi. Tarkastelun pai-

nopiste oli vuodessa 1999, jota koskeva tilastoaineisto muodosti selvityksessä käytettyjen ai-

neistojen rungon. Toimeentulotuen kohdalla käytettiin tuoreinta mahdollista aineistoa eli 

poikkileikkaustietoja marraskuun 1998 asiakaskotitalouksista.  

 

1) Työttömyysturvan karenssit jakautuvat kahteen toisistaan selkeästi eroavaan tyyppiin: ns. 

erokarensseihin ja ns. kieltäytymiskarensseihin. Jo työssä tai koulutuksessa olleisiin hen-

kilöihin kohdentuvat erokarenssit muodostavat karenssien pääjoukon. Erokarenssin saaneet 

olivat kaikilla selvityksessä käytetyillä mittareilla mitattuna "parempiosaisia" kieltäyty-

miskarenssin saaneiden ryhmään verrattuna. Karenssien kasautuminen samoille henkilöille 

ei ollut kovinkaan yleistä, mutta useita karensseja saaneiden ryhmä poikkesi kaikista ka-

renssin saaneista mm. työttömyys- ja koulutustaustaltaan epäedulliseen suuntaan. 

 

2) Kaiken kaikkiaan karenssilausuntojen vuosittainen lukumäärä on pysynyt viime vuosina 

suhteellisen vakaana. 1990-luvun alun huippuluvuista (lähes 60 000 karenssia) on karens-

sien vuosittainen lukumäärä laskenut noin 40 000 karenssin tasolle. Samaan aikaan ka-

renssien suhteellinen osuus kaikista työvoimapoliittisista lausunnoista on laskenut yli 5 

prosentista 2,5 prosentin tuntumaan.  

 

3) Eri karenssityyppien suhteellisissa osuuksissa on tapahtunut viimeisten vuosien aikana 

merkittäviä muutoksia. Yleisimpänä karenssin syynä on koko1990-luvun ollut työstä ilman 

pätevää syytä eroaminen. Työstäerokarenssien osuus kaikista karensseista on ollut jatku-

vasti noin 50 prosentin tuntumassa. Sen sijaan koulutuksesta tai työvoimapoliittisista toi-

menpiteistä eroamiseen tai niistä kieltäytymiseen liittyvien karenssien suhteellinen osuus 

on kasvanut voimakkaasti. Esimerkiksi kun vuonna 1991 koulutuksesta tai työvoimapo-

liittisista toimenpiteistä kieltäytymiseen liittyvien karenssien suhteellinen osuus oli vain 

noin 2 prosenttia oli vastaava luku vuonna 1999 jo lähes 20 prosenttia. Lukujen tulkinnassa 

on kuitenkin otettava huomioon työttömyyden rakenteessa ja esimerkiksi työhönosoitusten 

määrissä tapahtuneet muutokset.  

 

4) Suhteessa kaikkien annettujen työvoimapoliittisten lausuntojen lukumäärään eniten ka-

rensseja annettiin vuonna 1999 Ahvenanmaalla ja Uudellamaalla. Karenssien suhteellinen 

osuus oli pienin Lapissa. Alueellisesti karenssit näyttävät jakautuvan siten, että työllisyys-

tilanteeltaan parhaimmassa asemassa olevilla alueilla karenssit ovat suhteellisesti yleisem-

piä kuin korkean työttömyyden alueilla.  

 

5) Kaikista karensseista noin 60 prosenttia annetaan miehille ja 40 prosenttia naisille. Miehet 

muodostavat karenssin saaneiden pääjoukon myös kaikkien eri karenssityyppien kohdalla. 

Etenkin toistuvat työstä kieltäytymiset ovat tyypillisiä miehille. Sukupuolten väliset erot 

ovat pienimmät yleisimmän karenssityypin eli työstä ilman pätevää syytä eroamisen koh-

dalla. 



 35 

 

6) Määrällisesti eniten karensseja annetaan nuorten aikuisten ja keski-ikäisten ikäryhmille 

(25–44-vuotiaille). Verrattuna kaikkien työttömien työnhakijoiden ryhmään karenssin 

saaneiden joukossa ovat yliedustettuina nimenomaan keskimmäisiin ikäryhmiin kuuluvat. 

Nuorimpien ja vanhimpien ikäryhmien suhteelliset osuudet ovat sen sijaan pienemmät kuin 

kaikkien työttömien työnhakijoiden joukossa.  

 

7) Karenssit kohdentuvat alhaisesti koulutettujen ryhmiin. Pelkän perusasteen koulutuksen 

saaneiden osuus on karenssin saaneiden joukossa noin 44 prosenttia. 

 

8) Ammattiryhmistä karenssin saaneiden joukossa on eniten teollisen työn edustajia. Myös 

ammatiltaan luokittelemattomien henkilöiden lukumäärä on suuri.  

 

9) Karenssin saaneiden työttömyystausta on pitkä. Yhteensä yli vuoden työttömänä olleiden 

osuus karenssilaisten joukossa on yli puolet ja peräti 44 prosentilla työttömyyttä oli taka-

naan jo yli kaksi vuotta. 

 

10) Noin 60 prosenttia kaikista vuosittain annetuista karensseista on ns. erokarensseja. Suurin 

osa karensseista annetaan siis ns. omasyisen työttömyyden perusteella. Erokarenssit koh-

distuvat  työmarkkinoilta tai koulutuksesta ilman päteväksi katsottua syytä poistuneisiin 

henkilöihin. Pelkästään työstä ilman pätevää syytä eroamisen perusteella annettiin vuonna 

1999 karenssi yli 20 000 henkilölle. Lukua voi pitää merkittävänä kun ottaa huomioon että 

työstä ilman pätevää syytä eroamisen seuraamuksena pisin mahdollinen eli kolmen kuu-

kauden mittainen korvaukseton määräaika. 

 

11) Loput noin 40 prosenttia karensseista ovat ns. kieltäytymiskarensseja. Kieltäytymiskarens-

sit ovat kiinteässä yhteydessä työvoimaviranomaisten tekemiin työhönosoituksiin. Vuonna 

1999 työhönosoituksia annettiin kaikkiaan 270 780 kappaletta 191 772 työttömälle työn-

hakijalle. Näistä osoituksista 6,3 % johti karenssilausuntoon. Kieltäytymiskarenssit koh-

distuvat tämän vuoksi pääsääntöisesti työttömiin työnhakijoihin. Kieltäytymiskarenssin 

saaneiden ryhmä poikkesi monilla tavoin erokarenssin saaneiden ryhmästä. Kieltäytymis-

karenssin saaneet olivat tavallisimmin alhaisesti koulutettuja keski-ikäisiä miehiä. Työstä 

tai koulutuksesta kieltäytymisen vuoksi karenssin saaneita henkilöitä oli vuonna 1999 yli 15 

000.   

 

12) Ansiosidonnaisen työttömyysturvan ja perusturvan karenssit. Eri työttömyysturvaetuuksien 

välillä karenssit jakautuvat siten, että vuonna 1999 maksajalle asti menneistä karensseista 

ansiosidonnaisen työttömyysturvan karenssien osuus oli noin 30 ja perusturvan karenssien 

noin 70 prosenttia. Kun karenssien etuuslajeittaista jakaumaa verrattiin eri työttömyystur-

vaetuuksia vuonna 1999 saaneiden henkilöiden kokonaislukumäärään havaittiin että ka-

renssit ovat suhteellisesti yleisempiä perusturvaan kuuluvien etuuksien kohdalla. Perus-

turvan ja ansioturvan karenssit poikkeavat toisistaan myös siten, että työstä kieltäytymiseen 

liittyvät karenssit ovat tavallisempia perusturvan puolella, ja vastaavasti ansioturvan ka-

renssit painottuvat hyvin selkeästi työstä eroamiseen liittyviin karensseihin. 



 36 

 

13) Karenssien kasautuminen. Karkeasti arvioiden voidaan sanoa, että lähes joka kymmenes 

vuosittain annettava karenssilausunto kohdistuu henkilöön joka on jo saanut karenssin 

samana vuonna. Karenssien kasautuminen on jonkin verran voimakkaampaan perusturvan 

kuin ansioturvan puolella. Useita karensseja saaneiden henkilöiden ryhmä koostui pääosin 

pitkään työttömänä olleista alhaisesti koulutetuista kieltäytymiskarenssin saaneista kes-

ki-ikäisistä miehistä. Neljän vuoden tarkastelujaksolla kolme tai useampia kertoja karens-

silla olleita henkilöitä oli vuoden 1999 poikkileikkaustiedon mukaan 3191. 

 

14) Toimeentulotuen tarpeen taustasyyksi työttömyysturvan karenssi on tilastoitu viime vuosina 

noin 3–6 prosentissa toimeentulotuen asiakaskäynneistä. Karenssien osuus toimeentulotuen 

tarpeen taustasyynä on kuitenkin ollut tasaisessa kasvussa viime vuosikymmenen puolivä-

listä alkaen. Toimeentulotukiasiakkuus ylipäätään on tavallista karenssin saaneiden jou-

kossa. Noin 57 prosenttia syys-lokakuussa 1998 karenssilausunnon saaneista oli ollut sa-

mana kalenterivuonna myös toimeentulotuen asiakkaina. Suuri osa karenssin saaneista 

(40%) oli toimeentulotuen asiakkaina myös noin kaksi kuukautta karenssilausunnon saa-

misen jälkeen. 

 

15) Työttömyysturvaa karenssiajakseen hakemattomien ryhmä koostuu pääasiassa työstä ilman 

pätevää syytä eronneista.   



 37 

10 Tiivistelmä selvityksen keskeisistä tuloksista 

 
 Vuonna 1999 annettiin 43 607 karenssilausuntoa. 

 Vuonna 1999 karenssilausuntojen osuus kaikista työvoimapoliittisista lausunnoista oli  

2,5 %. 

 Tavallisin karenssille joutumisen syy on työstä ilman pätevää syytä eroaminen (50 % ka-

rensseista v. 1999). 

 Koulutuksesta tai työvoimapoliittisista toimenpiteistä kieltäytymisen perusteella annettujen 

karenssien määrä on kasvanut voimakkaasti (19% karensseista v. 1999). 

 Suhteellisesti eniten karensseja annettiin Uudellamaalla (4,5% kaikista työvoimapoliitti-

sista lausunnoista) ja vähiten Lapissa (1,3% kaikista työvoimapoliittisista lausunnoista). 

 Karenssit ovat yleisempiä miesten keskuudessa (noin 60% karensseista annetaan miehille ja 

noin 40 % naisille). 

 Karenssit kohdentuvat muita ikäryhmiä useammin nuoriin aikuisiin ja keski-ikäisiin. 

 Karenssin saaneiden koulutustaso on alhaisempi kuin työttömien työnhakijoiden ryhmän 

koulutustaso kokonaisuudessaan. 

 Karenssit kohdistuvat pitkään työttömänä olleisiin (44% karenssin saaneista on ollut yli 

kaksi vuotta työttömänä). 

 Karensseista noin 60 prosenttia on ns. erokarensseja ja noin 40 prosenttia ns. kieltäyty-

miskarensseja. 

 Työstä ilman pätevää syytä eroamisen perusteella annettiin vuonna 1999 karenssi yli 20 000 

henkilölle. 

 Työstä tai koulutuksesta kieltäytymisen vuoksi annettiin vuonna 1999 karenssi yli 15 000 

henkilölle. 

 Karenssit ovat tavallisempia perusturvaa (työmarkkinatuki ja peruspäiväraha) kuin ansio-

turvaa saavien keskuudessa. 

 Lähes joka kymmenes karenssi annetaan henkilölle joka on vuoden kuluessa jo ehtinyt 

saada yhden tai useamman karenssin.  

 Toistuvasti karenssille joutuvat ovat tavallista useammin kieltäytymiskarenssin saaneita 

pitkään työttöminä olleita ja ainoastaan perusasteen koulutuksen hankkineita keski-ikäisiä 

miehiä. 

 Suuri osa karenssin saaneista on myös toimeentulotuen asiakkaita. 40 prosenttia oli  toi-

meentulotuen asiakkaina noin kaksi kuukautta karenssilausunnon saamisen jälkeen. 

 Kaikki karenssilausunnon saaneet eivät hae työttömyysturvaa karenssiajakseen. Tämä 

ryhmä koostuu pääasiasiassa työstä ilman pätevää syytä eronneista.



 38 

 

LÄHTEET 

 

 

HE 152/1997. Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi työttömyysturvalain muuttamisesta ja 

väliaikaisesta muuttamisesta. 

HE 135/1999. Hallituksen esitys Eduskunnalle laeiksi työttömyysturvalain ja työmarkkina-

tuesta annetun lain muuttamisesta. 

Heinonen, Liisa (1991). Työttömyysturvan työvoimapoliittiset edellytykset. Kansaneläkelai-

toksen julkaisuja M:77/1991.  

Keskitalo, Elsa & Matti Heikkilä (1999). Vuoden 1998 perusturvamuutosten vaikutukset. Ar-

viointitutkimuksen väliraportti. Stakes Aiheita 10/1999. 

Ruotsalainen, Seppo (1998). Työttömyys ja työttömyysturva. Kansaneläkelaitos, Sosiaali- ja 

terveysturvan katsauksia 26/98.  

Skog, Harri & Heikki Räisänen (1997). Toimivampiin työmarkkinoihin. Selvitysmiesraportti 

työvoimapoliittisen järjestelmän uudistamiseksi. Työministeriö. 

Soininvaara, Osmo (2000). Haastattelu Helsingin Sanomissa 29.4.2000. 

Työministeriö (1999). Palvelustrategiaprojektin tilastoselvitys osoitusmenettelystä. Muistio 

30.11.1999. Työministeriö. 



 39 

LIITTEET 

 
Liite 1. Tarkastelun kohteena olleiden työvoimapoliittisten lausuntojen lausuntokoodit ja lausunto-

tekstit sekä karenssien viisiportainen luokittelu. 

 

24 Kielt. ammattit. huom.ot. sop. työstä (enint. 5p) 

25 Kieltäytynyt työstä ilman pätevää syytä (enint. 5 p) 

26 Toistuvasti kieltäytynyt työstä ilman pätevää syytä 

27 Kieltäytynyt koulutuksesta ilman pätevää syytä 

28 Eronnut työstä ilman pätevää syytä (enint. 5 p) 

29 Toistuvasti kieltäytynyt koht. kats. työllist. edist. toimenp. 

30 Ilman pätevää syytä kesk. tvpol. toimenp. 

34 Kielt. ammattit. huom.ot. sop. työstä (yli 5p) 

35 Kieltäytynyt työstä ilman pätevää syytä (yli 5 p)   

37 Eronnut koulutuksesta ilman pätevää syytä 

38 Eronnut työstä ilman pätevää syytä (yli 5 p) 

47 Omasta syystään joutunut eroamaan koulutuksesta 

48 Menettelyllään aiheuttanut ettei työsuhd. synt. (enint. 5 p) 

58 Menettelyllään aiheuttanut ettei työsuhd. synt. (yli 5 p) 

68 Menettelyllään aiheuttanut työsuhteen päättymisen (enint. 5 p) 

78 Menettelyllään aiheuttanut työsuhteen päättymisen (yli 5 p) 

 

 

 

 

 

I Työstä kieltäytyminen 

 

 lausuntokoodit: 24, 34, 25, 35, 48, 58 

 

 

II Toistuva kieltäytyminen 

 

 lausuntokoodi: 26 

 

 

III Työstä eroaminen 

 

 lausuntokoodit: 28, 38, 68, 78 

 

 

IV Koulutuksesta tai työvoimapoliittisesta toimenpiteestä eroaminen 

 

 lausuntokoodit: 37, 47, 30   

 

V Koulutuksesta tai työvoimapoliittisesta toimenpiteestä kieltäytyminen 

 

 Lausuntokoodit 27, 29 



 40 

Liite 2. Karenssilausunnot lausuntotyypeittäin 1999 

 

 

 

 

 

 
  

 

 

 

Karenssilausunnot lausuntotyypeittäin 1999 

0

2000

4000

6000

8000

10000

12000

14000

16000

18000

24 34 25 35 26 27 37 47 28 38 48 58 68 78 29 36 30

Yhteensä Miehet Naiset



 41 

Liite 3. Kaavio työttömyysturvan karensseista. 

Erokarenssit
 26 475 kappaletta eli 60,7% kaikista

karenssilausunnoista

Kieltäytymiskarenssit
 17 132 kappaletta eli

39,3% kaikista
karenssilausunnoista

Koulutuksesta/
tvpol.toim.

eroaminen

10,8%

(N=4710)

Työttömyysturvan karenssit
 karenssilausuntoja 1999 yhteensä 43 607

Työstä
kieltäytyminen

15,7%

(N=6848)

Koulutuksesta
tai tvpol.toim.
kieltäytyminen

19,3%

(N=8421)

Toist.

Työstä.

kielt.

(4,3%)
(N=1863)

Työstä eroaminen
 21 765 kappaletta eli 49,9%

kaikista karenssilausunnoista