Kansallisen kasvihuonekaasujen päästölaskennan tietojen hyödyntäminen ilmastotyön tukena Ympäristöministeriön julkaisuja 2023:34 Kansallisen kasvihuonekaasujen päästölaskennan tietojen hyödyntäminen ilmastotyön tukena Riitta Pipatti, Suvi Monni (Sitowise Oy), Elise Lohman (Sitowise Oy), Jaakko Ojala Ympäristöministeriö Helsinki 2023 Ympäristöministeriön julkaisuja 2023:34 Ympäristöministeriö This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited. ISBN pdf: 978-952-361-771-1 ISSN pdf: 2490-1024 Taitto: Valtioneuvoston hallintoyksikkö, Julkaisutuotanto Helsinki 2023 Julkaisujen jakelu Distribution av publikationer Valtioneuvoston julkaisuarkisto Valto Publikations- arkivet Valto julkaisut.valtioneuvosto.fi DBF_Valitse tekijänoikeustaso DBF_Valitse tekijänoikeustaso https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/ Kuvailulehti 20.9.2023 Kansallisen kasvihuonekaasujen päästölaskennan tietojen hyödyntäminen ilmastotyön tukena Ympäristöministeriön julkaisuja 2023:34 Teema Ympäristönsuojelu Julkaisija Ympäristöministeriö Tekijä/t Riitta Pipatti, Suvi Monni, Elise Lohman, Jaakko Ojala Yhteisötekijä Sitowise Oy Kieli suomi Sivumäärä 99 Tiivistelmä Kansallinen kasvihuonekaasuinventaario tuottaa ajantasaisimman tiedon Suomen rajojen sisäpuolella tapahtuvista vuotuisista ihmisen toiminnan aiheuttamista kasvihuonekaasujen päästöistä ja poistumista sekä niihin vaikuttaneista tekijöistä. Inventaario tuottaa ensisijaises- ti tietoja Suomen YK:n alaisen Pariisin sopimuksen ja EU:n päästövähennysvelvoitteiden sekä kansallisten tavoitteiden seurantaan sekä päästövähennystoimien suunnitteluun. Inventaarion tietoja voidaan käyttää useisiin muihinkin käyttötarkoituksiin. Tiedot auttavat esimerkiksi ymmärtämään useita ajankohtaisessa keskustelussa olevia ilmastonmuutoksen hillintään liittyviä aiheita, kuten metsien hiilinielun pienenemistä tai energiasektorin päästö- kehitystä. Inventaario on laaja aineisto, jonka ymmärtäminen ja hyödyntäminen vaatii inventaarion rakenteen ja periaatteiden tuntemista. Tämän raportin tavoitteena on edesauttaa inventaa- riotietojen oikeaa tulkintaa, soveltamista sekä tarkoituksenmukaista käyttöä. Erilaiset toimijat, kuten kunnat, kaupungit, yritykset ja muut organisaatiot käyttävät ja tuottavat päästölaskelmia pohjautuen kansallisiin ja kansainvälisiin malleihin, menetelmiin ja standardeihin. Näiden laskelmien määritelmät ja rajaukset ovat usein erilaisia kuin KHK- inventaariossa. Useimmat menetelmät mahdollistavat kuitenkin KHK-inventaarion tietojen, kuten päästökerrointen, käytön. KHK-inventaario luokin ajantasaisen ja yhtenäisen tietopohjan hyödynnettäväksi eri toimijoiden päästölaskelmissa. Asiasanat ympäristönsuojelu, päästölähteet, kasvihuonekaasut, ilmasto, laskentamenetelmät, kasvihuonekaasuinventaario ISBN PDF 978-952-361-771-1 ISSN PDF 2490-1024 Julkaisun osoite https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-361-771-1 Presentationsblad 20.9.2023 Utnyttjande av information i den nationella växthusgasinventeringen som stöd för klimatarbetet Miljöministeriets publikationer 2023:34 Tema Miljövård Utgivare Miljöministeriet Författare Riitta Pipatti, Suvi Monni, Elise Lohman, Jaakko Ojala Utarbetad av Sitowise Oy Språk finska Sidantal 99 Referat Den nationella växthusgasinventeringen ger den mest aktuella informationen om de av människan förorsakade årliga växthusgasutsläppen och -upptagen i Finland, samt om fak- torerna som påverkat dem. Inventeringens primära mål är att ge information för att följa upp hur åtaganden att minska utsläppen under FN:s Parisavtal och EUs bestämmelser samt motsvarande nationella mål uppfylls. Informationen används också i planering av åtgärder för att minska utsläppen. Innehållet i inventeringen kan användas även för andra ändamål. Exempelvis kan man ha nytta av informationen för att förstå flera av de ämnen som diskuteras i den aktuella debatten gällande begränsning av klimatförändringen, såsom skogarnas minskande kolsänkor eller hur utsläppen utvecklas inom energisektorn. För att förstå den stora mängden av information som inventeringen innehåller krävs att man känner till strukturen och principerna för inventeringen. Målet med denna rapport är att stöda en rätt och ändamålsenlig tolkning, tillämpning och användning av informationen i inventeringen. Olika aktörer, såsom kommuner, städer, företag och övriga organisationer använder och gör utsläppsberäkningar baserade på nationella och internationella modeller, metoder och standarder. Definitionerna och avgränsningarna i dessa beräkningar är ofta olika dem som används i växthusgasinventeringen. De flesta metoder möjliggör ändå användning av informationen i växthusgasinventeringen, såsom utsläppsfaktorerna. Således ger växthusgasinventeringen en aktuell och enhetlig grund att användas i olika aktörers utsläppsberäkningar. Nyckelord miljövård, utsläppskällor, växthusgaser, klimat, beräkningsmetoder, inventering av växthusgaser ISBN PDF 978-952-361-771-1 ISSN PDF 2490-1024 URN-adress https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-361-771-1 Description sheet 20 September 2023 Utilisation of information from the national greenhouse gas inventory to support climate work Publications of the Ministry of the Environment 2023:34 Subject Environmental protection Publisher Ministry of the Environment Author(s) Riitta Pipatti, Suvi Monni, Elise Lohman, Jaakko Ojala Group author Sitowise Oy Language Finnish Pages 99 Abstract The national greenhouse gas inventory provides the most up-to-date information on annual anthropogenic greenhouse gas emissions and removals in Finland, as well as on the factors behind them. The inventory primarily produces information for monitoring Finland's emis- sion reduction obligations under the UN Paris Agreement and EU legislation. It also provides information for monitoring progress towards national goals, and for planning emission re- duction measures. The inventory data can be used for several other purposes, too. The data helps, for exam- ple, to understand many of the topics in current public discussion regarding climate change mitigation, such as the decline of forest carbon sinks or the emission trends in the energy sector. The inventory includes a vast amount of information, the understanding and utilization of which requires knowledge of the structure and principles of the inventory. The aim of this report is to contribute to the correct interpretation, application, and appropriate use of in- ventory data. Various actors, such as municipalities, cities, companies and other organizations use and produce emission calculations based on national and international models, methods, and standards. The definitions and boundaries of these calculations are often different from those in the GHG inventory. However, most methods allow the use GHG inventory data, such as emission factors. Therefore, GHG inventory creates an up-to-date and consistent basis to be used in emission calculations of different actors. Keywords environmental protection, emission sources, greenhouse gases, climate, calculation methods, greenhouse gas inventory ISBN PDF 978-952-361-771-1 ISSN PDF 2490-1024 URN address https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-361-771-1 Sisältö Esipuhe . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 8 Tiivistelmä. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 9 Raportin tavoite ja sisältö. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 9 Miksi KHK-inventaario tehdään ja mitä sen raportointiin sisältyy. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 10 Miten KHK-inventaarion tiedot tuotetaan ja raportoidaan.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 11 Muut KHK-laskentamenetelmät ja niiden suhde KHK- inventaarioon. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 12 Käsitteet, lyhenteet ja termit. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 14 1 Johdanto. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 17 2 KHK-inventaarion pääperiaatteet ja rakenne.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 21 2.1 Kansainvälisiin ohjeisiin ja vaatimuksiin perustuva raportointi. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 21 2.2 Raportoinnin ohjeet, kattavuus ja pääperiaatteet.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 22 2.2.1 Ohjeet. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 22 2.2.2 Alueellinen ja ajallinen kattavuus, kaasut ja sektorit.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 22 2.2.3 Kokonaispäästöt.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 24 2.2.4 Kansainvälisen lento- ja laivaliikenteen päästöt. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 25 2.2.5 GWP-kertoimet ja kaasujen yhteismitallistaminen. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 26 2.2.6 KHK-inventaarion pääperiaatteet.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 27 2.2.7 Epävarmuudet.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 29 2.2.8 Menetelmät.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 31 2.2.9 Avainluokka-analyysi ja päätöksentekopuut menetelmien valinnassa.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 31 2.2.10 KHK-inventaariolähetykset YK:lle ja EU:lle.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 33 3 Päästötiedot ja niiden tuottaminen.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 34 3.1 Päästöt ja poistumat ja niiden trendit.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 34 3.2 Kansallinen KHK-inventaariojärjestelmä. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 36 3.3 Menetelmät, tietolähteet ja tiedonkeruu.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 38 3.3.1 Päästöjen ja poistumien laskentamenetelmät.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 38 3.3.2 Lähtötiedot. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 40 3.3.3 Päästökertoimet ja muut laskennassa käytetyt parametrit.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 41 4 KHK-inventaarion tietojen hyödyntäminen muissa päästölaskelmissa.. . . . . . . . . . . . . . . . 42 4.1 Päästölaskennan laajuus, scope. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 44 4.2 Alueellisen päästölaskennan kansainvälisiä menetelmiä.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 46 4.2.1 Global Protocol for Community-Scale Greenhouse Gas Inventories (GPC).. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 47 4.2.2 Covenant of Mayors (CoM).. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 47 4.3 Alueellisen päästölaskennan kotimaisia menetelmiä. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 48 4.3.1 Tilastokeskuksen alueellinen menetelmä. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 48 4.3.2 ALas.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 49 4.3.3 CO2-raportti.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 49 4.3.4 ALasKulutus.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 50 4.3.5 Kulma.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 50 4.4 Organisaatioiden päästölaskennan menetelmiä.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 50 4.4.1 ISO 14064. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 51 4.4.2 GHG Protocol.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 52 4.4.3 Organisation Environmental Footprint (OEF).. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 52 4.5 Tuotteiden päästölaskennan menetelmiä.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 53 4.5.1 ISO-standardit.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 53 4.5.2 GHG Protocol Product standard. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 53 4.5.3 Product Environmental Footprint (PEF).. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 54 4.6 Muita laskentamenetelmiä. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 54 4.6.1 Ilmapäästötilinpito. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 54 4.6.2 Viennin kädenjälki.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 55 4.7 Vapaaehtoiset hiilimarkkinat. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 56 4.8 KHK-inventaarion tietojen käyttö muissa päästölaskelmissa.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 57 5 Johtopäätökset.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 58 Liite 1: Suomen päästöjen vähentämiseen ja nielujen kasvattamiseen liittyvää lainsäädäntöä. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 60 Liite 2: KHK-inventaarion tietosisältö.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 69 Liite 3: Kysymyksiä ja vastauksia KHK-inventaarion tietojen tulkinnasta ja käytöstä. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 74 Liite 4: Esimerkkejä KHK-inventaarioraportin tiedoista.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 91 Liite 5: Esimerkkejä kuntien päästölaskennoista. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 96 8 Ympäristöministeriön julkaisuja 2023:34 E S I P U H E Kansallisen kasvihuonekaasujen päästölaskennan tietojen hyödyntäminen ilmastotyön tukena -raportin kokoamisen taustalla on tunnistettu tarve koota ja kuvata kansallisen päästölaskennan (KHK-inventaarion) periaatteita, menetelmiä ja keskeisiä tuloksia siten, että ilmastonmuutoksen parissa työskentelevät tahot voivat hyödyntää tietoja omassa toi- minnassaan. Tämä kuvaus avaa muun muassa inventaariotietojen oikeaa tulkintaa, sovel- tamista sekä tarkoituksenmukaista käyttöä. Lisäksi raportti kuvaa, miten erilaiset muut laskentamallit, arvioinnit ja raportoinnit suhteutuvat KHK-inventaarioon. Kansallinen KHK-inventaariojärjestelmä on perustettu alun perin Suomen kansainvälis- ten (YK, EU) päästövähennysvelvoitteiden seurantaan. KHK-inventaarion lähtökohtana oleva kansainvälinen ohjeistus luo vankan perustan tietojen tuottamiselle ja samalla tukee niiden käyttöä myös osana eri toimijoiden omia päästölaskelmia sekä ilmastotoimien suunnittelua ja arviointia. Raportin toteuttajina ovat toimineet johtava asiantuntija Suvi Monni ja kestävän kehi- tyksen asiantuntija Elise Lohman Sitowise Oy:stä sekä entinen kansallisen inventaario- järjestelmän kehittämispäällikkö Riitta Pipatti ja entinen ympäristöneuvos Jaakko Ojala. Raportin laadinnan ovat rahoittaneet ympäristöministeriö ja Ilmansuojeluyhdistys ry. Matemaattis-Luonnontieteellisten Alojen Akateemiset MAL ry on rahoittanut hankkeen loppuseminaarin. Ohjausryhmään ovat osallistuneet Pia Forsell kansallisena inventaarioviranomaisena toimi- vasta Tilastokeskuksesta, Hanne Siikavirta ja Riikka Siljander ympäristöministeriöstä sekä Helena Kivi-Koskinen Ilmansuojeluyhdistys ry:stä. Raportin luonnos toimitettiin kommen- teille laajalle asiantuntijajoukolle. Kommentteja saatiin Energiateollisuus ry:ltä, Energia virastolta, Luonnonvarakeskukselta, maa- ja metsätalousministeriöltä, Pohjoismaiden ympäristörahoitusyhtiö Nefcolta, Perspectives Climate Groupilta, Tilastokeskukselta, Trafi- comilta, työ- ja elinkeinoministeriöltä sekä ympäristöministeriöltä. 9 Ympäristöministeriön julkaisuja 2023:34 Tiivistelmä Raportin tavoite ja sisältö Kansallisen kasvihuonekaasujen päästölaskennan tietojen hyödyntäminen ilmastotyön tukena -raportin taustalla on tunnistettu tarve koota ja kuvata kansallisen päästölasken- nan (KHK-inventaarion) periaatteita, menetelmiä ja keskeisiä tuloksia siten, että ilmaston- muutoksen parissa työskentelevät tahot voivat hyödyntää tietoja omassa toiminnassaan. KHK-inventaario on laaja tietopaketti ja tietojen ymmärtäminen ja hyödyntäminen vaa- tii inventaarion rakenteen ja periaatteiden tuntemista. Raportti avaa muun muassa inventaariotietojen oikeaa tulkintaa, soveltamista sekä tarkoituksenmukaista käyttöä. Raportti kuvaa myös, miten erilaiset muut laskentamallit, arvioinnit ja raportoinnit suh- teutuvat KHK-inventaarioon. Raportin tavoitetta tuottaa eri toimijoille ymmärrettävä kuvaus KHK-inventaariojärjes- telmästä ja sen tuottamista päästö- ja poistumatiedoista palvelevat raportin luvut 2 ja 3, liitteen 2 KHK-inventaarioraportin ja -taulukkopaketin sisältökuvaus sekä liitteessä 3 olevat usein esitettyjen ja ajankohtaisten kysymysten vastaukset. Raportin luvussa 4 esitetään erilaisia kuntien, kaupunkien, yritysten, organisaatioiden ja tuotteiden laskentamenetelmiä ja -malleja sekä niiden suhdetta KHK-inventaarioon. Liit- teessä 4 on esimerkkejä KHK-inventaarion tuloksista, jotka soveltuvat hyödynnettäviksi muissa päästölaskelmissa. Liitteessä 5 on esimerkkejä KHK-inventaarion tietoja hyödyntä- vien alueellisten laskentamallien tuloksista. Päästöistä ja niiden arvioimisesta voi syntyä vääriä tulkintoja, jos tarkasteltava asiayhteys tai päästöjen alkuperä eivät ole selkeästi tiedossa tai ne eivät noudata YK:n ilmasto sopimuksen mukaisia luokituksia ja laskentaperiaatteita. Raportin yleisenä lukuohjeena on päästöjä arvioitaessa aina tarkistaa asiayhteys (arvion käyttötarkoitus) ja tarkastelu näkökulma (arviointimenetelmä/standardi sekä laskennan rajaukset ja muut valinnat) luo- tettavien tulosten saamiseksi. Samat laskentaperiaatteet eivät sovellu suoraan jokaiseen tilanteeseen tai eri kasvihuonekaasuille. Raportissa esitetyt linkit ja tietolähteet auttavat löytämään niitä perustietoja, jotka päästöjen arvioinnissa ovat useimmiten tarpeellisia ja hyödyllisiä lähtökohtia. 10 Ympäristöministeriön julkaisuja 2023:34 Miksi KHK-inventaario tehdään ja mitä sen raportointiin sisältyy KHK-inventaario tuottaa ensisijaisesti tietoja Suomen YK:n alaisen Pariisin sopimuksen ja EU:n asettamien sekä kansallisten ilmastotavoitteiden seurantaan sekä toimien suun- nitteluun. Suomen velvoitteet ja kansalliset tavoitteet perustuvat säädöksiin, joiden pää piirteitä esitetään raportin liitteessä 1. Inventaariotiedot antavat taustatietoa myös useisiin ajankohtaisessa keskustelussa oleviin ilmastonmuutoksen hillintään liittyviin aiheisiin, kuten metsien hiilinielun pienenemiseen tai energiasektorin päästökehitykseen. KHK-inventaariossa raportoidaan sekä kasvihuonekaasujen päästöt ilmakehään että niiden poistumat sieltä. Kansallinen KHK-inventaario tuottaa ajantasaisimman tiedon Suomen rajojen sisäpuolella tapahtuvista vuotuisista ihmisen toiminnan aiheuttamista kasvihuone- kaasujen päästöistä ja poistumista sekä niihin vaikuttaneista tekijöistä. KHK-inventaariossa raportoitavat kasvihuonekaasut ovat hiilidioksidi (CO2), metaani (CH4), dityppioksidi (N2O) ja HFC -yhdisteet, PFC -yhdisteet, rikkiheksafluoridi (SF6) ja typpitri- fluoridi (NF3). Neljää jälkimmäistä fluoria sisältävää yhdisteryhmää tai yhdistettä kutsutaan F-kaasuiksi. KHK-inventaariossa raportoidaan myös ilman epäpuhtaudet rikkidioksidi (SO2), typen oksidit (NOx) ja haihtuvat orgaaniset hiilivedyt pois lukien metaani (NMVOC). KHK-päästöt ja poistumat raportoidaan sektoreittain, sektorit ovat: y energia y teollisuusprosessit ja tuotteiden käyttö y maatalous y maankäyttö, maankäytönmuutokset ja metsätalous (tässä raportissa sektorista käytetään lyhennettä maankäyttösektori) y jätehuolto. KHK-inventaariossa päästöt ilmoitetaan positiivisina ja poistumat (nielut) negatiivisina lukuina. Kansalliset nettopäästöt/poistumat saadaan eri kaasujen päästöjen ja poistumien summana. Summissa eri kaasujen erilainen ilmastoa lämmittävä vaikutus otetaan huo- mioon muuntamalla niiden päästö-/poistumamäärät nk. CO2-ekvivalenteiksi IPCC-arvioin- tiraporteissa määritettyjen GWP-kertoimien (global warming potential -kertoimien) avulla. Hiilidioksidin GWP-kertoimeksi on määritelty 1. Muiden kaasujen GWP-kertoimet kertovat, miten niiden tietyn suuruisen päästön aiheuttama lämmitysvaikutus eli säteilypakote suh- tautuu vastaavan suuruisen hiilidioksidipäästön säteilypakotteeseen tiettynä ajanjaksona. 11 Ympäristöministeriön julkaisuja 2023:34 Kokonaispäästöt raportoidaan kahdella tavalla, kokonaispäästöt ilman maankäyttö sektoria ja kokonaispäästöt maankäyttösektori mukaan lukien. Kun puhutaan pelkästään kokonaispäästöistä, tarkoitetaan kokonaispäästöjä ilman maankäyttösektoria. Tämä perus- tuu YK:n ilmastosopimuksen käytäntöön. Kansainvälisten ja EU:n velvoitteiden päästöjen ja poistumien tilinpitosäännöt (accounting) eivät aina kaikilta osin ole KHK-inventaarion tietojen mukaisia, vaikka perus- tiedot päästöistä ja poistumista ovat samat. Etenkin maankäyttösektorin velvoitteiden tilinpito voi perustua monimutkaisiin sääntöihin ja velvoitteet voivat koskea vain osaa KHK-inventaarion mukaisista päästöistä ja poistumista. Velvoitteiden seuranta edellyttää siksi KHK-inventaarion tietoja täydentävää raportointia. Miten KHK-inventaarion tiedot tuotetaan ja raportoidaan KHK-inventaarion tiedot tuotetaan yhdenmukaisia menetelmiä käyttäen ja raportointi on määrämuotoista. KHK-inventaarion päästöjen ja poistumien (nielujen) arviointi tehdään tieteeseen perustuvia IPCC-ohjeita noudattaen. Raportoinnin muoto on sovittu eri mai- den vertailun mahdollistamiseksi. Tietojen läpinäkyvyys, tarkkuus, kattavuus, vertailtavuus ja johdonmukaisuus tarkastetaan kansainvälisten tarkastajaryhmien toimesta. Tämä lisää luottamusta tietoihin. Tilastokeskus julkistaa KHK-inventaariotiedot kolme kertaa vuodessa. Touko/kesäkuussa julkistetaan edellisen vuoden (n-1) pikaennakkotiedot (tiedot laskettu karkeasti) ja alueel liset päästötiedot (n-2). Joulukuussa julkaistaan edellisen vuoden (n-1) ennakkotiedot (tie- dot on laskettu tarkasti, pieni osa lähtötiedoista on päivittämättä ja laaduntarkistukset ovat vielä meneillään). Maaliskuussa julkistetaan EU:lle 15.3. tehdyn lähetyksen mukaiset tiedot (muutokset joulukuussa julkistettuihin ennakkotietoihin ovat pienet), samat tiedot lähetetään YK:lle 15.4. mennessä. Inventaariolaskennan jatkuva parantaminen uuden tieteellisen ja parantuneiden aktivi- teetti-/lähtötietojen saatavuuden mukaan kuuluu myös inventaariolaadinnan pääperiaat- teisiin. Käytännössä tämä tarkoittaa, että inventaariolaatijoiden tulee seurata tutkimusta ja menetelmäkehitystä sekä arvioida uuden tiedon soveltuvuutta kansallisiin olosuhtei- siin. Aikasarjan tulee olla yhteneväinen. Kun KHK-inventaariossa käytettäviä menetelmiä muutetaan, uusia päästölähteitä tai nieluja otetaan arviointiin mukaan, on muutosten vai- kutukset otettava mukaan kaikkien raportoitujen vuosien päästöissä ja poistumissa sovel- tuvin osin. Tästä syystä myös aikaisemmin raportoidut tiedot voivat muuttua. 12 Ympäristöministeriön julkaisuja 2023:34 Ilmaston lämpenemisen kannalta tekijät (päästövähennykset ja poistumat), jotka vaikut- tavat kasvihuonekaasujen pitoisuuksien vähenemiseen ilmakehässä, ovat saman arvioi- sia. Maankäyttösektorin päästöihin ja poistumiin liittyy kuitenkin tekijöitä, joiden takia sitä käsitellään eri tavalla KHK-inventaariossa. Yksi tällainen tekijä on mm. se, että luon- non ja ihmisen toiminnan aiheuttamien päästöjen ja poistumien erottaminen on vai- keaa. Siksi maankäyttösektorin raportoinnissa käytetään nk. hoidetun maan olettamaa (managed land proxy), jonka mukaan hoidetun maan kaikkien kasvihuonekaasupäästöjen ja -poistumien oletetaan olevan ihmisen aiheuttamia. Lisäksi nielujen kasvattamiseen täh- täävien hillintätoimien vaikutusten pysyvyydestä maankäyttösektorilla ei ole varmuutta pitkällä aikavälillä. Maankäyttösektorin päästöjen ja poistumien arvioihin liittyvät epä varmuudet ovat myös muiden sektorien epävarmuuksia suuremmat. KHK-inventaarion perussääntönä on, että päästöt raportoidaan siinä maassa, sektorissa ja päästöluokassa missä ne syntyvät. Päästöjen raportointi sen mukaan, missä päästöt tapah- tuvat, tarkoittaa, että kansallisen KHK-inventaarion päästöt sisältävät vientituotteiden val- mistuksen mutta eivät tuontituotteiden vastaavia päästöjä (alue- ja tuotantoperusteinen laskenta). Esimerkiksi Suomeen tuotavan öljyn jalostuksen ja polton päästöt ovat Suo- men päästöjä, kun taas öljyn tuotantoon (poraus, pumppaus) liittyvät päästöt lasketaan tuottajamaan päästöihin. Merkittävä poikkeus mainittuun perussääntöön on biomassan polton hiilidioksidipäästöjen raportointi. Ne sisältyvät maankäyttösektorin hiilivaraston muutoksiin, ja raportoidaan sektorilla CO2-päästöinä. Kaksoislaskennan välttämiseksi bio- massan polton CO2-päästöjä ei raportoida energiasektorilla, vaikka biomassan polton metaani- ja dityppioksidipäästöt raportoidaan siellä. Biomassan polton CO2-päästöt arvioi- daan ja raportoidaan tiedoksi energiasektorilla. Muut KHK-laskentamenetelmät ja niiden suhde KHK- inventaarioon Erilaiset toimijat, kuten kunnat, kaupungit ja yritykset ja muut organisaatiot käyttävät ja tuottavat päästölaskelmia pohjautuen kansallisiin ja kansainvälisiin malleihin, menetel- miin ja standardeihin. Laskelmien keskinäinen vertailtavuus ja myös vertailu KHK-inven- taarion tietoihin saattaa aiheuttaa vääriä johtopäätöksiä ja tulkintoja, jos eroja ei tunneta. Eri laskentatapojen välisten erojen hahmottaminen ja avoin kuvaaminen on tärkeää, jotta päästötietoja voidaan vertailla ja hyödyntää tarkoituksenmukaisella tavalla. Kuntien käyttämissä laskentamenetelmissä voidaan yhdistellä kunnan maantieteellisellä alueella tapahtuvia päästöjä sekä päästöjä, jotka aiheutuvat kuntalaisten toiminnasta (esim. kulutetun sähkön tai kulutettujen tuotteiden tuotannosta aiheutuvat päästöt). 13 Ympäristöministeriön julkaisuja 2023:34 Yritykset ja muut organisaatiot tarkastelevat oman toimintansa suoraan tai välillisesti aiheuttamia päästöjä. Myös kuluttajien valintoja ohjaaville tuotteiden hiilijalanjälkiar- vioille on kasvava kysyntä. Tyypillisesti tuotteiden päästöt kattavat joko tuotteen koko elinkaarenaikaiset päästöt (hiilijalanjälki) tai tietyt osat tuotteen elinkaaresta. Tässä laskentatavassa ei ole merkitystä sillä, missä ja milloin päästöt tapahtuvat. Muiden KHK-laskelmien määritelmät ja rajaukset ovat usein erilaisia kuin KHK-inventaa- riossa. KHK-inventaario luo kuitenkin ajantasaisen ja yhtenäisen tietopohjan hyödyn- nettäväksi eri toimijoiden päästölaskelmissa. Useimmat alueelliset, organisaatioiden ja tuotteiden päästölaskentamenetelmät mahdollistavat KHK-inventaarion tietojen, kuten päästökerrointen, käytön. 14 Ympäristöministeriön julkaisuja 2023:34 Käsitteet, lyhenteet ja termit Käsite, termi tai lyhenne Kuvaus Alueellinen / alueperusteinen päästölaskenta Laskentatapa, jolla määritetään tietyn alueen, esimerkiksi kunnan tai valtion päästöt. Hiilijalanjälki Sanalla kuvataan ilmastovaikutusta koko elinkaaren aikana. Tässä merkityksessä hiilijalanjälkikäsitettä käytetään esimerkiksi tuotteille. Organisaatioiden tai alueiden tapauksessa hiilijalanjäljen käsitteellä viitataan usein vuosittaisiin päästöihin, joissa kuitenkin otetaan huomioon elinkaarivaikutukset. Esimerkiksi polttoaineenkulutuksen osalta elinkaariset päästöt pitävät sisällään polton aikana vapautuvien päästöjen lisäksi myös polttoaineen tuotanto- ja kuljetusketjun päästöt. Hiilikädenjälki Sanalla kuvataan esimerkiksi tuotteen tai palvelun myönteistä ilmastovaikutusta. Hiilikädenjälki lasketaan aina suhteessa ajantasaiseen vertailutasoon, joten se ei ole absoluuttinen mittari. Esimerkiksi tavanomaista vähäpäästöisempiä tuotteita tuottavan yrityksen hiilikädenjälki kuvaa sitä, miten paljon sen asiakas pystyy pienentämään hiilijalanjälkeään tuotteen avulla. Hiilinielu Hiilinielu kuvaa hiilivaraston muutosta valitun tarkastelujakson (esim. 1 vuosi) yli. Se on prosessi tai mekanismi, joka poistaa hiiltä (tai muuta kasvihuonekaasua) ilmakehästä. Hiilirajamekanismi Hiilirajamekanismi (Carbon Border Adjustment Mechanism, CBAM) on EU:n uusi väline ehkäistä hiilivuotoa eli päästöjen ohjautumista EU:n ulkopuolelle. Kun niin sanottuja CBAM-tavaroita tuodaan EU:n ulkopuolelta EU:n tullialueelle, maahantuojan on vuoden 2026 alusta hankittava tavaroiden valmistuksessa syntyneitä päästöjä vastaava määrä CBAM-todistuksia, joiden hinta vaihtelee EU:n päästöoikeusmarkkinan mukaan. ICAO International Civil Aviation Organization, Kansainvälinen siviili-ilmailujärjestö 15 Ympäristöministeriön julkaisuja 2023:34 Käsite, termi tai lyhenne Kuvaus IMO International Maritime Organization, Kansainvälinen merenkulkujärjestö KHK, GHG Kasvihuonekaasu, greenhouse gas LULUCF Land use, land-use change and forestry, maankäyttö, maankäytön muutos ja metsätalous -sektori eli ns. maankäyttösektori LULUCF-asetus Maankäyttöä, maankäytön muutoksia ja metsätaloutta koskeva EU:n asetus Luonnonpoistuma Metsiin jäävä itsestään kuollut runkopuu Poistuma Määrä kasvihuonekaasua, jonka nielu sitoo ilmakehästä tietyssä ajassa. Usein aikamääreenä käytetään yhtä vuotta. Päästö Määrä kasvihuonekaasua, jonka päästölähde vapauttaa ilmakehään tietyssä ajassa. Päästökauppa Tässä raportissa päästökauppa tarkoittaa EU:n päästökauppajärjestelmää (EU ETS), joka koostuu kahdesta osasta • ETS-1 koskee energiantuotantoa (>20 MW), määrättyjä teollisuusprosesseja ja Euroopan talousalueen sisäistä lentoliikennettä, ja laajentuu meriliikenteeseen asteittain 2024 alkaen • ETS-2 on tieliikenteen, rakennusten erillislämmityksen ja muiden alojen päästökauppa, joka alkaa 2027/2028 Päästökerroin Valitun päästön määrä (esim. kg CO2) suhteutettuna nimettyä suuretta kohden (usein tuotantopanos). Esimerkki tavanomaisesti käytetystä päästökertoimesta on sähköntuotannosta aiheutuva kasvihuonekaasupäästöjen määrä yhtä megawattituntia kohti. Päästölähde Prosessi, toiminta tai mekanismi, joka vapauttaa kasvihuonekaasun tai sen esiasteen ilmakehään Scope 1, scope 2, scope 3 Päästölaskennan laajuutta kuvaava luokittelu. Kuvattu tarkemmin tämän raportin kohdassa 4.1. 16 Ympäristöministeriön julkaisuja 2023:34 Käsite, termi tai lyhenne Kuvaus Sektori, päästösektori Toimiala, jolta päästöjä tai poistumia tarkastellaan. Päästösektorien valinta vaikuttaa päästölaskentojen kattavuuteen ja niiden vertailtavuuteen. Taakanjakosektori EU-lainsäädännön termi: taakanjakosektorin päästöt lasketaan kokonaispäästöjen ja EU ETS- 1 mukaisen päästökaupan alaisten päästöjen erotuksena pienin poikkeuksin (esim. pl. meriliikenne niin kuin määritelty uudistetussa ETS direktiivissä (EU) 2023/959), lisäksi kotimaan lentoliikenteen CO2-päästöt oletetaan nollaksi laskelmassa. Taakanjakosektorin päästöt tulevat pienimuotoisesta energiantuotannosta (ml. rakennusten erillislämmitys), liikenteestä, työkoneista, päästökauppaan kuulumattomasta teollisuustuotannosta, tuotteiden käytöstä (F-kaasut), maataloudesta ja jätehuollosta. Vapaaehtoiset hiilimarkkinat Vapaaehtoinen markkinoihin perustuva keino kumota päästöjä. Päästöjen kumoamiskeinot riippuvat niitä tarjoavista yrityksistä/ kolmannen sektorin toimijoista ja markkinoilla noudatettavista käytänteistä ja säännöistä. Vapaaehtoisia hiilimarkkinoita koskeva sääntelykenttä on vielä keskeneräinen ja dynaaminen. Vapaaehtoisiin hiilimarkkinoihin liittyvät keskeiset käsitteet on esitetty julkaisussa ”Opas vapaaehtoisten hiilimarkkinoiden hyviin käytäntöihin” (Valtioneuvoston julkaisuja 2023:3) Vihreä siirtymä Vihreällä siirtymällä tarkoitetaan muutosta kohti ekologisesti kestävää taloutta ja kasvua, joka ei perustu luonnonvarojen ylikulutukseen ja fossiilisiin polttoaineisiin. Kestävä talous nojaa vähähiilisiin sekä kiertotaloutta ja luonnon monimuotoisuutta edistäviin ratkaisuihin. https://ym.fi/mita-on-vihrea-siirtyma 17 Ympäristöministeriön julkaisuja 2023:34 1 Johdanto Jaakko Ojala, Riitta Pipatti, Suvi Monni Ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi maailman maat ovat sopineet ihmisen toiminnasta peräisin olevien kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisestä. Sovittujen velvoitteiden toteutumista seurataan kansallisilla kasvihuonekaasuinventaarioilla (KHK-inventaa- rio), jotka kuvaavat maiden rajojen sisällä tapahtuvia kasvihuonekaasujen päästöjä ja poistumia. Velvoitteiden seurannan lisäksi Suomen KHK-inventaario tarjoaa ajantasaista ja käyttö kelpoista tietoa myös useisiin muihin tarkoituksiin. Tässä raportissa kuvataan kansallista kasvihuonekaasupäästöjen laskentajärjestelmää, sen rakennetta ja toimintaa niin, että eri toimijat voisivat käyttää järjestelmän tarjoamia tausta- ja lähtötietoja omissa laskelmis- saan. Raportti edistää päästöinventaariotietojen oikeaa tulkintaa ja tarkoituksenmukaista käyttöä. Raporttiin on myös koottu vastauksia usein esitettyihin kysymyksiin tietojen käy- töstä sekä aiheista, joiden osalta inventaariotietoja usein tulkitaan virheellisesti. Raportti kuvaa myös erilaisia päästöjen laskentamenetelmiä sekä tapoja arvioida päästöjä ja poistumia sekä näiden menetelmien suhdetta KHK-inventaarioon. Ilmastosopimusten (YK:n kansainvälinen ilmastosopimus 1992 ja sen jälkeiset ja sitä täy- dentävät muut sopimukset kuten Kioton Pöytäkirja 1997 ja Pariisin sopimus 2015) velvoit- teet koskevat ensisijaisesti kasvihuonekaasupäästöjen määriä ja niiden vähentämistä sekä rahoitusvelvoitteita. Raportointijärjestelmällä seurataan osapuolten sopimusvelvoitteiden – erityisesti päästö- vähennysvelvoitteiden – toimeenpanoa. Sopimusjärjestelmän toimivuuden perusta on, että kasvihuonekaasujen päästömäärät ilmoitetaan riittävän tarkasti ja luotettavasti. Raportointijärjestelmän tuottamat tiedot alistetaan vuosittaiseen riippumattomaan, kansainväliseen asiantuntijatarkastukseen, jolloin ilmastosopimuksen osapuolet voivat niihin luottaa. Suomi on lähtenyt siitä, että luotettava ja toimiva sopimusjärjestelmä edellyttää hyvin jär- jestettyä tietojen tuottamista ja raportointia. Suomi on tukenut aktiivisesti tähän liittyvän asiantuntijatyön kehittämistä sekä kansallisesti että kansainvälisesti mm. ilmastosopimuk- sen sihteeristön työssä ja raporttien tarkastustoiminnassa. 18 Ympäristöministeriön julkaisuja 2023:34 Suomalaisia asiantuntijoita on osallistunut kansainväliseen menetelmäkehitykseen IPCC:ssä (Intergovernmental Panel on Climate Change), raportointiohjeiden osalta YK:n ilmastosopimuksen ja EU:n työhön sekä raporttien kansainvälisiin tarkastuksiin. Tämä on lisännyt suomalaisten asiantuntijoiden osaamista raportointivelvoitteista ja päästöjen las- kentamenetelmistä ja ollut avaintekijöitä Suomen oman raportoinnin kehittämisessä. Ensimmäisiä päästöinventaarioita hiilidioksidipäästöistä Suomessa tehtiin energia komitean (KOM 1:1989) työn aikana vuosina 1987–1989. Tästä alkoi työ vuosittaisiin päästöinventaarioihin. Päästöinventaarioita tuotettiin aluksi ministeriöiden rahoittamilla erillisprojekteilla tutkimuslaitosten ja konsulttien voimin. YK:n ilmastosopimuksen valmistuttua 1992 määriteltiin seurattavat kasvihuonekaasut ja ihmistoiminnan lähteet ja sektorit, joiden päästöjä lasketaan ja seurataan. Merkittävim- mät kasvihuonekaasut, joilla on suoria päästölähteitä Suomessa, ovat hiilidioksidi (CO2), metaani (CH4), typpioksiduuli (N2O), fluoratut hiilivedyt (HFC- ja PCF-yhdisteet) sekä kloori fluorihiilivedyt eli niin kutsutut CFC-yhdisteet. Välillisesti ilmakehän kemiallisten reaktioi- den kautta kasvihuonekaasujen, erityisesti alailmakehän otsonin (O3) pitoisuuksia lisääviä päästöjä ovat typen oksidit (NOx), hiilimonoksidi eli häkä (CO) ja haihtuvat hiilivedyt (nk. VOC-yhdisteet). YK:n ilmastosopimus ei koske niin kutsuttuja CFC-yhdisteitä, vaan niiden käyttöä rajoi- tetaan muin kansainvälisin sopimuksin. Samoin typenoksidien ja haihtuvien hiilivetyjen päästöjä rajoitetaan jo kansainvälisin ilmanepäpuhtauksia koskevin sopimuksin. Päästömäärien laskennan alkuvaiheessa tunnistettiin tarve lähtötietojen saatavuudesta päästölähteittäin ja päästökertoimien määrittämiseksi välttämätön tutkimus- ja kehitystyö. Ensimmäisiä päästömäärien arvioita tuotettiin energiasektorin päästöistä 1990-luvun tait- teessa. Tämä työ perustui ns. ”kattilatietokantaan”, jossa oli rekisteröitynä tietyn tyyppiset ja kokoiset fossiilisia polttoaineita käyttävät energiantuotantolaitokset. Tiettyjen ominai- suuksien perusteella luokitelluille laitoksille voitiin luoda päästölähdeluokittelu ja määri- tellä niille päästökertoimet. Vuosittain kulutetun polttoainemäärän ja laitoksen teknisten ominaisuuksien ja käyttötapojen perusteella voitiin arvioida syntynyt päästömäärä. Monissa energiasektorin ulkopuolisissa päästölähdeluokissa, muun muassa jätesekto- rilla, teollisuudessa, maataloudessa ja metsäsektorilla tietoja arvioitiin ensimmäistä ker- taa 1990-luvulla. Päästötietojen tuottaminen perustui vain vähän mittauksiin, mutta sitäkin enemmän toiminnan laajuutta kuvaavien tietojen ja taustatietojen avulla tehtyyn luokitteluun, laskentaan ja arviointiin. Edellytyksenä oli tietojen tallentaminen ja rekis- teröinti vuosittain systemaattisesti laskelmien perustaksi. Työtä tehtiin rinnan kansain välisen menetelmäohjeiston kehittämisen kanssa pääosin ympäristöministeriön ja silloisen kauppa- ja teollisuusministeriön rahoituksella asiantuntijalaitoksissa ja konsulttien toimesta. 19 Ympäristöministeriön julkaisuja 2023:34 Ensimmäiset kasvihuonekaasupäästöjen kokonaisinventaariot valmisteltiin osaksi ensim- mäistä ja toista YK:n ilmastosopimukselle toimitettavaa ns. maaraporttia eli tiedonantoa varten vuosina 1995 ja 1997. Inventaarioiden kattavuus ei ollut vielä saavuttanut nykyistä laajuuttaan. Myöhemmin päästölähteiden kattavuutta on laajennettu ja tulosten tark- kuutta parannettu. Aikaa myöden toimijoiksi ovat vakiintuneet tietyt tutkimuslaitokset ja viranomaislaitok- set sekä pätevöityneet tutkijat. YK:n ilmastosopimuksen astuttua kansainvälisoikeudel- lisesti voimaan 16.2.2005 ja Kioton pöytäkirjan ratifioinnin yhteydessä, sekä Suomessa että muissa pöytäkirjan osapuolimaissa vuosina 2003–2005 tuli tarpeelliseksi nimetä yksi riippumaton viranomaistaho kansalliseksi kasvihuonekaasuinventaarioiden vastuuvi- ranomaiseksi, joka vastaa toiminnasta ja kokoaa päästötiedot toimitettavaksi sopimus järjestelmälle. Tehtävään nimettiin Tilastokeskus valtioneuvoston periaatepäätöksellä vuonna 2003. Toiminnan yksityiskohdista ja vastuista sovittiin ympäristöministeriön ja Tilastokeskuksen välisellä sopimuksella. Tilastokeskuksen rooli vastuuviranomaisena vahvistettiin Ilmastolaissa vuonna 2015. Jokainen EU:n jäsenmaa vastaa kansallisen päästöraporttinsa suunnittelusta, valmiste- lusta ja laatimisesta ja on perustanut tätä varten kansallisen kasvihuonekaasupäästöjen arviointijärjestelmän Kioton pöytäkirjan ja sen toimeenpanosääntöjen mukaisesti. Toimin- nan tulee täyttää säädetyt, kansainvälisten neuvottelujen tuloksena syntyneet periaatteet. Arviointijärjestelmät on asiantuntijatarkastettu ja näin hyväksytty käyttöönotettaviksi. Jär- jestelmien toimivuutta seurataan vuotuisissa tarkastuksissa. Valtioiden lisäksi myös useat muut toimijat, kuten kunnat ja kaupungit, yritykset ja orga- nisaatiot ovat asettaneet omia ilmastotavoitteitaan ja seuraavat niiden edistymistä päästö- ja hiilijalanjälkilaskelmin. Näitä laskelmia varten on kehitetty erilaisia päästö laskentamenetelmiä ja -malleja. Tällaisia ovat mm. kulutukseen tai tuotteiden elinkaaren aikaisiin päästöihin perustuvat menetelmät. EU:n vastuullisuusdirektiivi CSDR (Corporate Sustainability Reporting Directive (2022/2464)) muuttaa suuryritysten ja pörssiyhtiöiden vastuullisuusraportointia. Raportoinnin tulee jatkossa mm. sisältää tiedot siitä, miten yri- tyksen toiminta vaikuttaa ihmisiin ja ympäristöön. Tulevasta vastuullisuusraportoinnista tulee määrämuotoista, vertailukelpoista ja aiempaa luotettavampaa, koska tiedot raportoi- daan kansainvälisten standardien mukaan, ja lisäksi tiedot vielä varmennetaan. Myös tässä raportoinnissa tarvitaan tietoja yrityksen kasvihuonekaasupäästöistä. 20 Ympäristöministeriön julkaisuja 2023:34 EU:n ilmastopolitiikan vauhdittamana on syntynyt mm. vapaaehtoisia hiilimarkkinoita, joilla erityisesti yritykset voivat ostaa ilmastoyksiköitä päästöjen kumoamiseen sekä käyt- tää niitä yritysten, tuotteiden ja palveluiden markkinoinnissa. Tätä koskevaa lainsäädäntöä ollaan kehittämässä mm. kansainvälisesti vakiintuneiden minimikriteereiden määrittelyllä ja hiilenpoistojen sertifioinnilla. Tämä kaikki tarvitsee lähtötiedoiksi luotettavat tiedot päästöistä ja laskentaan sopivia työkaluja. 21 Ympäristöministeriön julkaisuja 2023:34 2 KHK-inventaarion pääperiaatteet ja rakenne Riitta Pipatti 2.1 Kansainvälisiin ohjeisiin ja vaatimuksiin perustuva raportointi Kansallinen kasvihuonekaasupäästöjen ja poistumien (nielujen) inventaario (KHK- inventaario) on osa YK:n alaisten ilmastosopimusten ja myös EU:n ilmastosäädännön raportointivaatimuksia. KHK-inventaariot tuottavat perustiedot Suomen kansainvälisten päästöjen vähennysvelvoitteiden ja kansallisten tavoitteiden seurantaan. Kansainvälisten ja EU:n velvoitteiden päästöjen ja poistumien tilinpitosäännöt (accounting) eivät aina kaikilta osin ole KHK-inventaarion tietojen mukaisia, vaikka perus- tiedot päästöistä ja poistumista ovat samat. Etenkin maankäyttösektorin velvoitteiden tilinpito voi perustua monimutkaisiin sääntöihin ja velvoitteet voivat koskea vain osaa KHK-inventaarion mukaisista päästöistä ja poistumista. Velvoitteiden seuranta edellyttää siksi KHK-inventaarion tietoja täydentävää raportointia. KHK-inventaarion tietoja tarvitaan myös toimien suunnittelussa päästöjen vähentämi- seksi ja poistumien lisäämiseksi, päästöjen kehitysarvioiden laadinnassa sekä arvioitaessa ilmastomuutoksen etenemistä. Liitteessä 1 on esitetty tärkeimmät kansainväliset sopimukset ja EU:n ilmastolainsäädän- nön säädökset, jotka vaikuttavat Suomen päästövähennysvelvoitteisiin. Myös Suomen uudistetun ilmastolain (423/2022) mukaiset tavoitteet on kuvattu liitteessä. 22 Ympäristöministeriön julkaisuja 2023:34 2.2 Raportoinnin ohjeet, kattavuus ja pääperiaatteet 2.2.1 Ohjeet Pariisin sopimuksen artiklan 13 mukaisen läpinäkyvyyskehikon Enhanced Transparency Framework (ETF) mukaiset KHK-inventaarion raportointiohjeet (nk. MPG-ohjeet) löytyvät päätöksen 18/CMA.11 liitteen luvusta II. Raportointitaulukot (CRT) ja inventaarioraportin (NID) sisällysluettelon suositeltava rakenne on sovittu päätöksessä 4/CMA.3. CRT-taulukoi- den sisältöä ja inventaarioraportin rakennetta on esitetty tarkemmin liitteessä 2. Pariisin sopimuksen päätösten mukaan kasvihuonekaasujen päästöt ja poistumat tulee arvioida 2006 IPCC Guidelines for National Greenhouse Gas Inventories -menetelmäohjei- den mukaisesti. IPCC:n kosteikko-ohjeen (2013 Supplement to the 2006 IPCC Guidelines for National Greenhouse Gas Inventories: Wetlands) ja 2019 IPCC Refinement to the 2006 IPCC Guidelines for National Greenhouse Gas Inventories -ohjeen käyttöä suositellaan. KHK-inventaarion päästöjen ja poistumien arviointi tehdään tieteeseen perustuvia IPCC-ohjeita noudattaen. KHK-inventaarion raportointi perustuu YK:n ilmastosopimusten ja EU:n raportointivaatimuksiin. Raportoinnin muoto on sovittu eri maiden vertailun mahdollistamiseksi. Päästövähennysvelvoitteiden tilinpito ja seuranta perustuu usein KHK- inventaarion tietoihin, mutta velvoitteiden tilinpitosäännöt voivat poiketa toisistaan paljon (perustua vertailuun perusvuoden tai peruskauden päästöihin tietyillä ajanjaksona tai tiettyyn tavoitevuoteen nähden, rajoittaa päästöjen kasvua annettuun tasoon tai tiettyihin parametreihin (väestön ja tai talouden kasvu) perustuvaan projektioon nähden, uusiutuvan energian käyttöönottoon tai muihin politiikkatoimiin). 2.2.2 Alueellinen ja ajallinen kattavuus, kaasut ja sektorit KHK-inventaario kattaa ihmisen toiminnan kasvihuonekaasujen päästöt ja poistumat raportoivan valtion rajojen sisällä yhdenmukaisia menetelmiä ja luokituksia käyttäen. KHK-inventaariossa raportoidaan vuotuiset päästöt ja poistumat vuodesta 1990 alkaen viimeistä edeltävään vuoteen (n-2). 1 Modalities, procedures and guidelines for the transparency framework for action and support referred to in Article 13 of the Paris Agreement https://unfccc.int/Transparency https://unfccc.int/Transparency https://unfccc.int/sites/default/files/resource/CMA2018_03a02E.pdf https://view.officeapps.live.com/op/view.aspx?src=https%3A%2F%2Funfccc.int%2Fsites%2Fdefault%2Ffiles%2Fresource%2F%2540CRT_2.80.xlsx&wdOrigin=BROWSELINK http://c/Users/riitt/AppData/Local/Temp/MicrosoftEdgeDownloads/b723a75e-e794-4f8a-b99a-f59b7f45030e/cma2021_L21E.pdf https://www.ipcc-nggip.iges.or.jp/public/2006gl/index.html https://www.ipcc-nggip.iges.or.jp/public/wetlands/index.html https://www.ipcc-nggip.iges.or.jp/public/wetlands/index.html https://www.ipcc-nggip.iges.or.jp/public/2019rf/index.html https://www.ipcc-nggip.iges.or.jp/public/2019rf/index.html 23 Ympäristöministeriön julkaisuja 2023:34 KHK-inventaariossa raportoitavat kasvihuonekaasut ovat hiilidioksidi (CO2), metaani (CH4), dityppioksidi (N2O) ja HFC2-yhdisteet, PFC3-yhdisteet, rikkiheksafluoridi (SF6) ja typpitri- fluoridi (NF3). Neljää jälkimmäistä fluoria sisältävää yhdisteryhmää tai yhdistettä kutsutaan F-kaasuiksi. KHK-inventaariossa raportoidaan myös ilman epäpuhtaudet rikkidioksidi (SO2), typen oksidit (NOx) ja haihtuvat orgaaniset hiilivedyt pois lukien metaani (NMVOC4). KHK-päästöt ja poistumat raportoidaan sektoreittain, sektorit ovat: y energia y teollisuusprosessit ja tuotteiden käyttö y maatalous y maankäyttö, maankäytönmuutokset ja metsätalous (tässä raportissa sektorista käytetään lyhennettä maankäyttösektori5) y jätehuolto. Sektorikohtaiset tiedot summautuvat eri tasoisista alaluokkakohtaisista tiedoista. Perusperiaate on, että päästöt raportoidaan siinä sektorissa ja päästöluokassa, jossa ne tapahtuvat. Poikkeuksia tähän on muutamia: y Biomassan polton CO2-päästöt raportoidaan maankäyttösektorilla biomassan korjuun (hakkuiden) päästöinä. Jos biomassan polton CO2-päästöjä otetaan talteen ja varastoidaan pysyvästi, raportoidaan vaikutukset eli negatiivinen CO2-päästö siellä missä talteenotto tapahtuu, eli useimmiten energiasektorilla. y Puutuotevaraston muutokset (nielu tai lähde) allokoidaan Pariisin sopimuksen mukaisen laskentamenetelmän mukaan sille maalle, jossa puutuote on tehty (production approach, tuotantoon perustuva menetelmä). y NOx ja ammoniakki (NH3) -päästöjen laskeuma ja maaperään lisätyn typen huuhtoutuminen vesistöihin aiheuttavat nk. epäsuoria N2O-päästöjä. Kyseiset epäsuorat päästöt voivat tapahtua osin muualla kuin alkuperämaassa. KHK- inventaariossa ne allokoidaan aina päästöjen aiheuttajamaalle. y Liikenteen päästöt allokoidaan polttoaineiden myyntimaan mukaan. 2 HFC = hydrofluorocarbon 3 PFC = perfluorocarbon 4 NMVOC = non-methane volatile organic compounds 5 Myös sektorin englanninkielisen nimen (Land Use, Land-Use Change and Forestry) lyhennettä (LULUCF) on käytetty suomenkielisissä teksteissä usein (LULUCF-sektori, LULUCF-toimet jne.). 24 Ympäristöministeriön julkaisuja 2023:34 y Kansainvälisen lento- ja meriliikenteen päästöt raportoidaan polttoaineen myyntimaan mukaan, mutta päästöjä ei lasketa kyseisen maan kokonaispäästöihin. Päästöt raportoidaan vain tiedoksi KHK-inventaariossa. Päästöjen raportointi sen mukaan, missä päästöt tapahtuvat, tarkoittaa, että kansallisen KHK-inventaarion päästöt sisältävät vientituotteiden valmistuksen mutta eivät tuonti tuotteiden vastaavia päästöjä (alue- ja tuotantoperusteinen laskenta). Esimerkiksi Suo- meen tuotavan öljyn jalostuksen ja polton päästöt ovat Suomen päästöjä, kun taas öljyn tuotantoon (poraus, pumppaus) liittyvät päästöt ovat tuottajamaan kontolla. Luvussa 4 esitellään kulutukseen perustuvaa päästöjen laskentaa, jossa tuonnin mut- tei viennin päästöt otetaan huomioon. Tuonnin päästöjen arviointiin liittyy suuria epä varmuuksia. Myös valtioiden on vaikeampi vaikuttaa tuonnin eli muissa maissa tapahtuvan tuotannon päästöihin. Tämä lienee syy, miksi kansainvälisissä sopimuksissa on päädytty käyttämään alue- ja tuotantoperusteista päästöjen laskentaa kulutuspohjaisen laskennan sijaan. Kulutuksen määrä ja kuluttajan valinnat vaikuttavat merkittävästi päästöihin, siksi tiedot näistä ovat myös tarpeellisia päästöjen hillinnässä. 2.2.3 Kokonaispäästöt KHK-inventaariossa kokonaispäästöt raportoidaan kahdella tavalla: y kokonaispäästöt ilman maankäyttösektoria y kokonaispäästöt maankäyttösektori mukaan lukien. Kun KHK-inventaarion kokonaispäästöistä puhutaan, tarkoitetaan YK:n ilmastosopimuksen käytännön mukaisesti kokonaispäästöjä ilman maankäyttösektoria. Tätä käytäntöä nouda- tetaan myös tässä raportissa. Ilmaston lämpenemisen kannalta tekijät (päästövähennykset ja poistumat), jotka vaikut- tavat kasvihuonekaasujen pitoisuuksien vähenemiseen ilmakehässä, ovat saman arvioisia. Maankäyttösektorin päästöihin ja poistumiin liittyy tekijöitä, joiden takia sektorin erilainen kohtelu raportoinnissa ja velvoitteiden määrittelyssä on perusteltu: y luonnon ja ihmisen toiminnan aiheuttamien päästöjen ja poistumien erottamisen vaikeus y nielujen kasvattamiseen tähtäävien hillintätoimien vaikutusten pysyvyydestä maankäyttösektorilla ei ole varmuutta pitkällä aikavälillä y maankäyttösektorin päästöjen ja poistumisen arviointiin liittyy muita sektoreita suurempia epävarmuuksia. 25 Ympäristöministeriön julkaisuja 2023:34 Maankäyttösektorilla ihmisen toiminnan päästöjen/poistumien ja luonnon päästöjen/ poistumien erottaminen on vaikeaa. Siksi KHK-inventaariossa käytetään maankäyttö sektorin raportoinnissa nk. hoidetun maan olettamaa (managed land proxy). Tämän mukaan hoidetun maan kaikkien kasvihuonekaasupäästöjen oletetaan olevan ihmisen aiheuttamia. Luonnon päästöjen mukanaolo velvoitteissa voi lisätä maiden taakkaa, silloin kun niihin ei voi ihmisen toiminnalla vaikuttaa. Esimerkkejä ovat suuret luonnontuhot (esim. tulipalo- jen, myrskyjen tai hyönteisten aiheuttamat metsätuhot) tai päästöjen kasvu sään tai ilmas- ton muuttumisen takia. Luonnontuhojen käsittelystä KHK-inventaariossa ei ole yhteistä näkemystä tieteen tekijöiden parissa. IPCC-ohjeet antavat mahdollisuuden maankäyttö- sektorilla käyttää keskimääräistä säätä vuotuisten säävaihteluiden vaikutuksien tasaami- seksi. Uusin IPCC-ohje6 antaa lisäksi ohjeistusta, miten maan niin halutessa, tietynlaiset luonnontuhot voi ottaa huomioon KHK-inventaariossa. Tämän voi tehdä esimerkiksi pois- tamalla KHK-inventaariosta määrätyistä luonnontuhoista aiheutuvat päästöt ja myös luonnontuhon jälkeiset poistumat, kunnes tasapaino kyseisten päästöjen ja poistumien välillä on saavutettu. Ohjeen mukaan luonnontuhojen päästöt on ilmoitettava inventaa- riossa myös ilman mainittuja poistoja. 2.2.4 Kansainvälisen lento- ja laivaliikenteen päästöt Kansainvälisen lento- ja laivaliikenteen päästöt eivät ole mukana kansallisen KHK- inventaarion kokonaispäästöissä. KHK-inventaariossa ilmoitetaan kuitenkin päästöt, jotka vastaavat kyseissä maassa kansainväliseen lento- ja laivaliikenteeseen tankattujen poltto- ainemäärien poltosta syntyviä päästöjä. Nämä kansainväliseen liikenteeseen liittyvät pääs- töt ilmoitetaan inventaariossa tiedoksi (information item) energiasektorilla ja raportoinnin yhteenvetotaulukoissa. Ilmoitettu päästömäärä perustuu muihin maihin suuntautuvan lento- tai laivaliikenteen polttoaineiden myyntitietoihin raportoivassa maassa. Lentoliikenteen päästövähennyksiä edistetään kansainvälisen siviili-ilmailujärjestö ICAO:n ja EU:n kautta. Euroopan talousalueen sisäinen lentoliikenne on mukana EU:n päästö kaupassa ja Pariisin sopimuksen kansallisessa panoksessa (EU:sta lähtevät lennot poltto aineiden myyntitietoihin perustuen). 6 2019 IPCC Refinement of 2006 IPCC Guidelines for National Greenhouse Gas Inventories 26 Ympäristöministeriön julkaisuja 2023:34 Meriliikenteen päästövähennyksiä edistetään kansainvälisen merenkulkujärjestön IMO:n ja EU:n kautta. IMO:ssa on ollut vuodesta 2013 alkaen voimassa uusia aluksia koskeva pakollinen energiatehokkuusmääräys (EEDI) ja marraskuusta 2022 alkaen olemassa ole- vien alusten energiatehokkuusmääräys (EEXI) ja hiili-intensiteettimääräys (CII). IMO:ssa neuvotellaan parhaillaan uusista ns. keskipitkän aikavälin päästövähennyskeinoista, jotka tulisivat voimaan viimeistään vuonna 2030. EU päätti joulukuussa 2022 sisällyttää meri liikenteen päästöt EU:n päästökauppajärjestelmän soveltamisalaan EU:n sisäisen meri- liikenteen osalta ja osittain EU:n ja kolmansien maiden välisen meriliikenteen osalta vuodesta 2024 alkaen. EU on myös hyväksymässä vuonna 2025 voimaan tulevan asetuk- sen uusiutuvien ja vähähiilisten polttoaineiden käytöstä meriliikenteessä. 2.2.5 GWP-kertoimet ja kaasujen yhteismitallistaminen KHK-inventaariossa päästöt ilmoitetaan positiivisina ja poistumat (nielut) negatiivisina lukuina. Kansalliset nettopäästöt/poistumat saadaan eri kaasujen päästöjen ja poistumien summana. Summissa eri kaasujen erilainen ilmastoa lämmittävä vaikutus otetaan huo- mioon muuntamalla niiden päästö/poistumamäärät nk. CO2-ekvivalenteiksi IPCC-arviointi raporteissa määritettyjen GWP7-kertoimien avulla. Nyt käytössä ovat IPCC:n viidennen arviointiraportin GWP-kertoimet, joiden tarkasteluaika on 100 vuotta. Hiilidioksidin GWP-kertoimeksi on määritelty 1. Muiden kaasujen GWP-kertoimet kerto- vat, miten niiden tietyn suuruisen päästön aiheuttama lämmitysvaikutus eli säteilypakote suhtautuu vastaavan suuruisen hiilidioksidipäästön säteilypakotteeseen tiettynä ajanjak- sona. Ajanjakson pituudella on merkittävä vaikutus GWP-kertoimen suuruuteen. Esimer- kiksi metaanin aiheuttama säteilypakote on paljon suurempi kuin hiilidioksidin, mutta koska metaanin elinikä ilmakehässä on selkeästi lyhyempi kuin hiilidioksidin, piene- nee sen GWP-kerroin, kun tarkasteluaika kasvaa (metaanin 20-vuoden GWP-arvo on 84, 100-vuoden GWP-arvo 28). Taulukossa 1 on annettu IPCC:n viidennen arviointiraportin mukaiset GWP(20) ja KHK-in- ventaarioraportoinnissa käytössä olevat GWP(100) -arvot. HFC- ja PFC-yhdisteitä on paljon, niille on taulukossa annettu ainoastaan GWP-arvojen vaihteluväli. 7 GWP = global warming potential, lisätietoja IPCC WG1 AR 5-raportista, luku 8, liite 8.A https://www.ipcc.ch/site/assets/uploads/2018/02/WG1AR5_Chapter08_FINAL.pdf 27 Ympäristöministeriön julkaisuja 2023:34 Taulukko 1.  IPCC:n viiden arviointiraportin (IPCC AR5) mukaiset GWP-kertoimet 100 ja 20 vuoden tarkasteluajalla. KHK-inventaariossa käytetään 100 vuoden tarkasteluajan mukaisia GWP-kertoimia. GWP (20 vuotta) GWP (100 vuotta) Lisätietoja CO2 1 1 CH4 84 28 Metaani hapettuu ilmakehässä CO2:ksi, tätä vaikutusta ei ole annetussa GWP- kertoimessa otettu huomioon N2O 264 265 HFCt <1…10 800 <1…12 400 Useita yhdisteitä PFCt <1…8 210 <1…11 100 Useita yhdisteitä SF6 17 500 23 500 NF3 12 800 16 100 2.2.6 KHK-inventaarion pääperiaatteet Inventaarion laadinnassa ja raportoinnissa noudatetaan nk. TACCC-periaatteita eli rapor- toinnin on oltava läpinäkyvää (transparent), tarkkaa (accurate), vertailtavaa (comparable), johdonmukaista (consistent) ja kattavaa (complete). Kyseiset periaatteet ohjaavat niin KHK-inventaarion päästöjen ja poistumien arviointia, arvioinnin kuvausta kuin raportointiakin. TACCC-periaatteet Läpinäkyvyys (Transparency): KHK-inventaarion dokumentaatio on riittävä ja selkeä, siten että sen perusteella myös muut kuin inventaarion laatijat pystyvät ymmärtämään, miten inventaario on laadittu, sekä varmistumaan siitä, että KHK-inventaario täyttää sille asetetut hyvän käytännön (good practice) vaatimukset. Tarkkuus (Accuracy): Siihen asti, kun voi päätellä, KHK-inventaarion tiedot eivät ole ali- tai yliarvioita. Tämä tarkoittaa, että arvioiduista tiedoista on pyritty poistamaan kaikki vääristymät. 28 Ympäristöministeriön julkaisuja 2023:34 Kattavuus (Completeness): Päästö- ja/tai poistuma-arviot on ilmoitettu kaikille oleellisille päästölähde- ja nieluluokille sekä kaasuille sillä maantieteellisellä kattavuudella kuin IPCC-ohjeissa suositellaan. Jos KHK- inventaariosta puuttuu elementtejä (KHK-päästöarvioita), puutteet on selkeästi kerrottava ja perusteltava. Johdonmukaisuus (Consistency): Eri inventaariovuosien, kaasujen ja päästö-/poistumaluokkien arvioiden tulee olla laskettu niin, että erot niissä vastaavat todellisia muutoksia päästöissä/poistumissa. Eri vuosien arviot (inventaarion vuosittaiset trendit) tulee siinä määrin, kun on mahdollista, laskea samaa menetelmää ja tietolähdettä käyttäen kaikille vuosille tavoitteena kuvata todellisia vuosien välisiä muutoksia päästöissä ja poistumissa, ei menetelmämuutoksista aiheutuvia muutoksia. Vertailtavuus (Comparability): Kansallisen KHK-inventaarion raportoinnin tulee tapahtua tavalla, joka mahdollistaa vertailun muiden maiden KHK- inventaariotietoihin. Vertailtavuus tarkoittaa ohjeistuksen mukaista avainluokkien määritystä ja käyttöä KHK-inventaarion laadinnassa sekä sovitun päästö- ja poistumaluokituksen mukaista raportointia. Lähde: 2006 IPCC Guidelines for National Greenhouse Gas Inventories, Volyymi 1, luku 1.4. Inventaariolaskennan jatkuva parantaminen uuden tieteellisen ja parantuneiden akti- viteetti-/lähtötietojen saatavuuden mukaan kuuluu myös inventaariolaadinnan pääperi aatteisiin. Käytännössä tämä tarkoittaa, että inventaariolaatijoiden tulee seurata tutkimusta ja menetelmäkehitystä sekä arvioida uuden tiedon soveltuvuutta kansallisiin olosuhteisiin. Arviointi pitää sisällään uusien menetelmien tieteellisen arvioinnin lisäksi mm. ovatko menetelmät toteutettavissa vuosittain tapahtuvassa raportoinnissa (onko lähtötietoja saatavilla) ja voidaanko aikasarjan yhteneväisyys varmistaa. Menetelmämuutokset tai muiden uusien tietojen käyttö inventaariossa edellyttää hyviä perusteluita ja merkittäviä muutoksia tehtäessä niiden avulla tuotettujen tietojen veri- fiointia. Uusien menetelmien ja muiden tietojen käyttöönotto inventaariossa voi tapahtua nopeasti (vuodessa tai kahdessa) tai kestää kauan (> 10 vuotta). https://www.ipcc-nggip.iges.or.jp/public/2006gl/pdf/1_Volume1/V1_1_Ch1_Introduction.pdf 29 Ympäristöministeriön julkaisuja 2023:34 Aikasarjan tulee olla yhteneväinen. Kun KHK-inventaariossa käytettäviä menetelmiä muutetaan, uusia päästölähteitä tai nieluja otetaan arviointiin mukaan, on muutosten vai- kutukset otettava mukaan kaikkien raportoitujen vuosien päästöissä ja poistumissa sovel- tuvin osin. Tästä syystä myös aikaisemmin raportoidut tiedot muuttuvat. Etenkin viimeisen raportoidun vuoden lähtötiedot tarkentuvat usein tilastotietojen tarkentuessa, mikä aiheuttaa pieniä vaihteluita raportoiduissa luvuissa vuosittain. Menetelmämuutokset, uusien päästölähteiden lisääminen tai merkittävien virheiden löytyminen ja korjaaminen voivat aiheuttaa suuriakin muutoksia aikaisemmin raportoituihin päästöihin. Suomen KHK-inventaarion kokonaispäästöissä vuosittaiset muutokset ovat olleet pää sääntöisesti pieniä, keskimäärin prosentin luokkaa vuosittain. Poikkeuksena ovat vuosit- taiset muutokset metsämaan luvuissa. Metsämaan suuren pinta-alan (lähes 22 milj. ha) takia pienetkin muutokset päästöjen ja poistumien arvioinnissa käytetyissä lähtötiedoissa, päästökertoimissa tai muissa parametreissa aiheuttavat suuria muutoksia päästöihin/ poistumiin. Suurimmillaan metsämaan vuosittaiset muutokset ovat olleet, kun arviointi- menetelmiin on tehty muutoksia, jopa kymmeniä prosentteja aikaisemmin raportoituihin arvioihin nähden. 2.2.7 Epävarmuudet KHK-inventaariossa tulee antaa arvio kokonaispäästöjen (pl. ja ml. maankäyttösektori) ja päästötrendin (1990 vs. viimeinen inventaariovuosi) sekä päästö-/poistumaluokkien epä- varmuuksille. Epävarmuuksiin vaikuttavat monet tekijät, kuten lähtötietojen tarkkuus sekä käytettyjen päästökertoimien ja muiden parametrien soveltuvuus ja edustavuus. Menetelmät ja taso, jolla epävarmuudet määritetään, vaihtelevat. IPCC antaa oletus menetelmien (menetelmistä tarkemmin luvussa 2.2.8) päästökertoimille ja muille para- metreille oletusepävarmuuksia. Epävarmuusarviot voivat perustua asiantuntija-arvioihin tai tilastollisiin menetelmiin (esim. Monte Carlo -simulointiin). Epävarmuusarvioinnissa ole- tetun epävarmuusjakauman muoto (normaalijakauma vai muu) vaikuttaa tuloksiin, kuten myös onko eri lähteiden epävarmuuksien välillä korrelaatioita. Taulukossa 2 on esitetty Suomen KHK-inventaarion vuoden 2021 arvioidut epävarmuudet. 30 Ympäristöministeriön julkaisuja 2023:34 Taulukko 2.  KHK-inventaarion päästöjen ja poistumien epävarmuudet (vuosi 2021, trendi eli prosentuaalinen muutos vuodesta 1990) 2021 Päästöjen ja poistumien epävarmuus Trendin epävarmuus Päästöt milj. t CO2-ekv. Trendi % A2 % A1 % A2 % A1 % Kokonaispäästöt pl. maankäyttösektori 47,9 -33 -4…+6 ±4 -4…+4 ±4 Kokonaispäästöt ml. maankäyttösektori 48,3 6 -28…+46 ±33 -34…+59 ±50 Energia 34,3 -36 -1…+1 ±2 -1…+1 ±1 Teollisuusprosessit ja tuotteiden käyttö 5,3 3 -5…+6 ±7 -24…+42 ±35 Maatalous 6,3 -13 -25…+38 ±29 -26…+32 ±35 Maankäyttö 0,5 -102* -2625…+4161 ±3264 -84…+51 ±87 Jäte 1,8 -65 -29…+30 ±30 -7…+7 ±14 Epäsuorat CO2-päästöt 0,06 -66 -18…+18 ±18 -8…+10 ±9 A1 = IPCC:n lähestymistapa 1 A2 = Monte Carlo -simulointiin perustuva menetelmä *nettonielun kääntyminen päästöksi Energia sekä teollisuusprosessit ja tuotteiden käyttö -sektoreiden epävarmuudet ovat pieniä, kun taas muiden sektoreiden päästöihin liittyy varsin suuria epävarmuuksia. Maankäyttösektorin päästöjen ja poistumien kokonaisarvion epävarmuus on erityisen suuri, mutta arvion suuruuteen vaikuttaa paitsi sektorin luontaiset epävarmuudet myös arviointimenetelmä. Se ei tuota järkeviä tuloksia nettopäästöjen tai -poistumien epä varmuuksille tilanteessa, jossa päästöt ja poistumat ovat lähes yhtä suuret.8 8 Epävarmuuslaskennassa kokonaisepävarmuus lasketaan kaavalla, jonka nimittäjään tulee sektorin päästöjen (positiivinen luku) ja poistumien (negatiivinen luku) summa. Kun päästöjen ja poistumien määrät lähestyvät toisiaan, summa lähestyy nollaa ja epä- varmuus ääretöntä. Suomessa maankäyttösektorin, ja erityisesti metsämaan, päästöt ja poistumat ovat suuria verrattuna niiden summaan, ja epävarmuus siksi erityisen suuri. Uusin IPCC-ohje ei pidä epävarmuusarvion tulosta järkevänä tällaisissa tilanteissa. 31 Ympäristöministeriön julkaisuja 2023:34 2.2.8 Menetelmät IPCC-ohjeiden mukaan on mahdollista käyttää eri tasoisia menetelmiä inventaarion laadinnassa: y Taso 1 (Tier 1): Yksinkertaisin menetelmä, usein muotoa päästöt = lähtötieto x päästökerroin, mutta myös monimutkaisempia oletusmenetelmiä löytyy. IPCC antaa oletusmenetelmille yleisen, alueellisen, käytettyyn teknologiaan tai muuhun käytäntöön perustuvan oletuspäästökertoimen tai muun laskennassa tarvittavan parametrin. Lähtötiedot tulee kerätä kansallisista lähteistä, joskin joillekin päästölähteille IPCC antaa myös oletusarvoja lähtötiedoille. y Taso 2 (Tier 2): Pääsääntöisesti sama kuin oletusmenetelmä, mutta edellyttää tarkempaa laskentaa, esim. käytettyyn teknologiaan, muihin käytäntöihin tai vallitseviin olosuhteisiin perustuen. Päästökertoimet ovat kansalliseen tietoon perustuvia, mutta tähän on myös poikkeuksia. y Taso 3 (Tier 3): Yksityiskohtaiseen mitattuun tai mallinnettuun tietoon perustuva menetelmä, jossa päästöjen tai poistumien laskennan tarkkuus on suuri; Tier 3 -tason menetelmät voivat perustua kansalliseen tutkimukseen tai olla tiedonkeruun tasoltaan tarkempia kuin IPCC-menetelmiä sovellettaessa. Korkeamman tason (Tier 2 ja Tier 3) menetelmien käyttöä suositellaan aina kun siihen on mahdollisuus. Suomen, kuten monien muiden teollisuusmaiden, KHK-inventaariossa ovat käytössä pääasiassa Tier 2 ja Tier 3 -tason menetelmät ja kansalliseen tutkimustietoon perustuvat päästökertoimet. 2.2.9 Avainluokka-analyysi ja päätöksentekopuut menetelmien valinnassa Menetelmän valinta tulee IPCC-ohjeiden mukaan tehdä ottaen huomioon päästölähteen tai nielun merkittävyys kokonaispäästöissä. Tähän on kehitetty avuksi nk. avainluokka- analyysi, jossa avainluokat määritellään joko suoraan niiden määrällisen vaikutuksen kautta ja/tai ottaen huomioon myös epävarmuudet. Avainluokkia priorisoidaan KHK-inventaariossa, koska ne muodostavan merkittävän osan maan kokonaispäästöistä, vaikuttavat merkittävästi päästötrendiin tai päästöjen/poistumien epävarmuuksiin. Priorisointi tarkoittaa käytännössä tiukempia vaatimuksia arviointimenetelmän valinnassa, lähtötietojen keräämisessä ja laadunhallinnassa. 32 Ympäristöministeriön julkaisuja 2023:34 IPCC-ohjeiden mukaan KHK-inventaariossa päästöjen ja poistumien arviointimenetelmän valinnassa tulee käyttää apuna ohjeissa annettuja päätöksentekopuita. Päätöksenteko- puut on rakennettu siten, että tunnistetuille avainluokille tulee mahdollisuuksien mukaan käyttää korkeamman tason menetelmiä. Päätöksentekopuut ottavat huomioon myös kan- sallisen tiedon saatavuuden. Alla on esimerkki ammoniakin tuotannon CO2-päästöjen arvioinnissa sovellettavasta päätöksentekopuusta. Kuvio 1.  Päätöksentekopuu ammoniakin tuotannon CO2-päästöjen arvioimiseksi. Lähde: 2006 IPCC Guidelines for National Greenhouse Gas Inventories, Vol. 3 Industrial Processes and Product Use 33 Ympäristöministeriön julkaisuja 2023:34 2.2.10 KHK-inventaariolähetykset YK:lle ja EU:lle Kansallinen KHK-inventaario toimitetaan vuosittain sekä YK:lle (15.4. mennessä) että EU:n komissiolle (15.1. mennessä alustavat tiedot ja 15.3. mennessä lopulliset tiedot, joiden tulee olla yhteneväiset YK:lle 15.4. mennessä toimitettavien virallisten tietojen kanssa). Osapuolten KHK-inventaariolähetykset ja niiden tarkastusraportit löytyvät YK:n ilmasto sopimuksen sivuilta. Pariisin sopimuksen mukainen raportointi alkaa vuonna 2024, se ei muuta teollisuus- maiden inventaariolähetysten määräpäivää. Vuonna 2024 KHK-inventaariolähetysten ajankohtiin tulee poikkeuksia, ja uuden raportointiohjelmiston valmistuminen tulee vai- kuttamaan lähetysten lopullisiin määräpäiviin. https://unfccc.int/ghg-inventories-annex-i-parties/2022 https://unfccc.int/fr/node/510862 34 Ympäristöministeriön julkaisuja 2023:34 3 Päästötiedot ja niiden tuottaminen Riitta Pipatti 3.1 Päästöt ja poistumat ja niiden trendit Tilastokeskus9 julkistaa KHK-inventaariotiedot kolme kertaa vuodessa: y touko/kesäkuussa edellisen vuoden (n-1) pikaennakkotiedot (tiedot laskettu karkeasti) ja alueelliset päästötiedot (n-2) y joulukuussa edellisen vuoden (n-1) ennakkotiedot (tiedot on laskettu tarkasti, pieni osa lähtötiedoista on päivittämättä ja laaduntarkistukset ovat vielä meneillään) y maaliskuussa EU:lle 15.3. tehdyn lähetyksen mukaiset tiedot (muutokset joulukuussa julkistettuihin ennakkotietoihin ovat pienet), samat tiedot lähetetään YK:lle 15.4. mennessä. Julkistukset sisältävät myös katsauksia (esimerkkinä joulukuun 2022 katsaus), joissa kuva- taan viimeisimmän vuoden päästöihin vaikuttavia tekijöitä, päästötrendejä ja seurataan edistymistä kansainvälisten ja EU:n päästövähennysvelvoitteiden toteuttamisessa. Ne sisältävät lähetysten tietoihin perustuvat tietokantataulut (esimerkkinä joulukuun 2022 julkistuksen tietokantataulu), joista löytyy yksityiskohtaista tietoa päästöistä ja poistumista vuodesta 1990 viimeisimpään raportoituun inventaariovuoteen. Kasvihuonekaasut-tilasto julkistaa vuosittain myös yksityiskohtaisen polttoaineluokituk- sen. Luokitus sisältää polttoaineiden oletuslämpöarvot ja päästökertoimet sekä tiheys tietoja eräille polttoaineille. Tilastokeskuksen julkistusten sisältämiä tietoja kuvataan alla lyhyesti ja esimerkinomai- sesti. Vuoden 2021 viralliset tiedot julkistettiin 15.3.2023. Kaikki KHK-inventaarion päästö- ja poistumatiedot, joita tässä raportissa on esitetty, perustuvat kyseisen julkistuksen tietoihin. 9 Linkki vie Tilastokeskuksen Kasvihuonekaasut-tilaston hakusivulle, tilastojulkistukset löytyvät klikkaamalla vasemmalla oleva palkin Tilastojulkistukset-tekstiä https://www.tilastokeskus.fi/hae?q=kasvihuonekaasut https://stat.fi/julkaisu/cktlf0i203azm0a519to5exzc https://pxdata.stat.fi/PXWeb/pxweb/fi/StatFin/StatFin__khki/statfin_khki_pxt_138v.px https://view.officeapps.live.com/op/view.aspx?src=https%3A%2F%2Fwww.stat.fi%2Fmedia%2Fuploads%2Ftup%2Fkhkinv%2Fkhkaasut_polttoaineluokitus_2023.xlsx&wdOrigin=BROWSELINK https://view.officeapps.live.com/op/view.aspx?src=https%3A%2F%2Fwww.stat.fi%2Fmedia%2Fuploads%2Ftup%2Fkhkinv%2Fkhkaasut_polttoaineluokitus_2023.xlsx&wdOrigin=BROWSELINK 35 Ympäristöministeriön julkaisuja 2023:34 Tietojen mukaan Suomen kokonaispäästöt ilman maankäyttösektorin päästöjä vuonna 2021 olivat 47,9 miljoonaa tonnia CO₂-ekv. Maankäyttösektori (LULUCF) vuonna 2021 oli nettopäästölähde, sektorin päästöjen ja poistumien summa oli 0,5 miljoonaa ton- nia CO₂-ekv. Päästöt ilman maankäyttösektoria kasvoivat edellisvuodesta 0,07 % ja olivat 33 % pienemmät kuin vuonna 1990 (ks. kuvio 2). Kuvio 3 kertoo eri sektoreiden osuudet kokonaispäästöistä ja listaa suurusjärjestyksessä päästöihin vaikuttavat merkittävimmät päästöluokat). Kokonaispäästöt ilman maankäyttösektoria ov vaihdelleet vuosittain energiasektorin pääs- töjen vaihtelun mukaisesti. 1990-luvun alkuvuosien taloudellisen laman jälkeisten pääs- töjen trendi oli kasvava vuoteen 2003 asti, jolloin aikasarjan päästöt olivat suurimmillaan (85,6 milj. t. CO2-ekv.). Sen jälkeen 2011 asti päästötrendi vaihteli paljon kokonaispäästö- jen keskiarvon laskiessa hieman. Vuodesta 2011 päästöjen vuotuiset vaihtelut ovat pie- nentyneet ja trendi on ollut laskeva. Tähän ovat vaikuttuneet erityisesti energiasektorin muutokset: uusiutuvan energian ja vähäpäästöisempien polttoaineiden käyttöönoton lisääntyminen energiantuotannossa. Myös vuotuinen sähkön vienti ja tuonti on ajoittain vaikuttanut päästötasoon paljonkin, vienti sitä nostavasti ja tuonti vähentävästi. Kuvio 2.  Suomen kasvihuonekaasupäästöt 1990–2021. Kuvassa on esitetty kokonaispäästöt ilman maankäyttösektoria ja maankäyttösektori mukaan lukien sekä päästöt sektoreittain. Lähde: Tilastokeskus 36 Ympäristöministeriön julkaisuja 2023:34 Kuvio 3.  Eri päästösektoreiden osuuskokonaispäästöistä 2021. Palkkikuvaajan värit vastaavat piirakkakuvan värejä, eli palkkikuva kertoo, mistä tekijöistä piirakkakuvan osat koostuvat. Maaliskuun julkistus päivittää joulukuun ennakkotietojen julkistusta. Siksi se ei sisällä katsausta, jossa päästötietoja kuvataan tarkemmin ja seurataan edistymistä taakanjako sektorin EU-velvoitteen täyttämisessä. Myös päästötiedoissa tapahtuvat merkittävät muutokset, esimerkiksi menetelmämuutos- ten tai muiden tekijöiden seurauksena, kuvataan julkistusten katsastuksissa, ja myös eril- lisissä tiedotteissa, tarkemmin. Kun joulukuun 2022 ennakkotiedot vahvistivat Suomen maankäyttösektorin muuttumisen nielusta päästölähteeksi, käsitteli Tilastokeskus syitä jul- kistuksen katsauksessa ja Luke samana ajankohtana julkaistussa tiedotteessaan. Toukokuun julkistuksissa esitetään pikaennakkotiedot edellisen vuoden päästöistä. Ne las- ketaan karkeampiin tietoihin ja menetelmiin perustuen kuin ennakko- ja viralliset tiedot. Toukokuun julkistuksen katsaus keskittyy esittämään muutosten syyt ja taakanjakosekto- rin seurantatiedot pikaennakkotietojen valossa. Pikaennakkotiedot lähetetään myös EU:lle heinäkuun loppuun mennessä. 3.2 Kansallinen KHK-inventaariojärjestelmä Tilastokeskus toimii Suomen KHK-inventaariojärjestelmän vastuuyksikkönä ja vastaa KHK-inventaarion laadinnasta ja lähetyksistä YK:lle ja EU:lle sekä inventaarion kansain välisten tarkastusten koordinoinnista. https://stat.fi/julkaisu/cktlf0i203azm0a519to5exzc https://www.luke.fi/fi/seurannat/maatalous-ja-lulucfsektorin-kasvihuonekaasuinventaario/kasvihuonekaasuinventaarion-ennakkotiedot-vahvistavat-maankayttosektori-paastolahde-vuonna-2021-metsat-pysyivat-edelleen-nettonieluna 37 Ympäristöministeriön julkaisuja 2023:34 Kansallisen KHK-inventaarion tiedot tuotetaan usean asiantuntija-laitoksen yhteistyönä (ks. kuvio 4). Tilastokeskuksen ja työhön viranomaistyönä osallistuvien asiantuntija laitosten (Suomen ympäristökeskus (F-kaasupäästöjen sekä NMVOC-yhdisteiden ja niistä aiheutuvien epäsuorien CO2-päästöjen sekä jätesektorin tiedot), Luonnonvarakeskus (maa- talouden ja maankäyttösektorin tiedot) ja Energiavirasto (päästökauppaan liittyvät tiedot) vastuut ja tehtävät on määritelty sopimuksissa. Myös ministeriöiden vastuut resurssien turvaamisessa työlle ja muista inventaarion laadintaan sekä tietojen keruuseen ja vaihtoon liittyvistä aiheista on kirjattu sopimuksiin. Liikenteen päästölaskenta on ostettu VTT:ltä monivuotisen sopimukseen perustuen. Kuvio 4.  Suomen kansallinen KHK-inventaariojärjestelmä Lähde: Tilastokeskus 38 Ympäristöministeriön julkaisuja 2023:34 3.3 Menetelmät, tietolähteet ja tiedonkeruu 3.3.1 Päästöjen ja poistumien laskentamenetelmät KHK-inventaarion päästöjen ja poistumien laskentamallit vaihtelevat merkittävästi päästö- lähde- tai nieluluokan mukaan. Yksinkertaisimmat laskentamallit perustuvat yksinkertai- seen yhtälöön: E = AD * EF missä E = päästö AD = lähtötieto EF = päästökerroin Suuri osa energia- sekä teollisuusprosessit ja tuotteiden käyttö -sektoreiden päästö laskennasta perustuu yllä mainittuun yksinkertaiseen yhtälöön. Monimutkaisuutta kyseisten sektoreiden laskentaan tuo käytetyn polttoaineen, teknologian ja muiden pääs- töihin vaikuttuvien tekijöiden tai olosuhteiden vaikutus päästöihin ja sitä kautta päästö kerrointen määrityksiin ja lähtötietojen keruuseen. Laskenta tehdään myös suurelta osin kuormituspiste- tai prosessikohtaisesti. Maatalous-, maankäyttö- ja jätesektoreiden laskentamallit ovat pääsääntöisesti monimut- kaisempia ja etenkin maankäyttösektorin laskennan asiantuntemuksen ja resurssien tarve merkittävä. Maatalouden laskentamenetelmät koostuvat joukosta yhtälöitä sekä erilaisista malleista, jotka perustuvat IPCC-menetelmiin, kansallisiin ja kansainvälisiin tutkimuksiin ja mittauk- siin. Esimerkiksi eläinten ruoansulatuksen päästöjen laskennassa yhtälöt kuvaavat eläin- tyypin ruoansulatusjärjestelmän ja tuotantotason (ruokinnan) sekä olosuhteiden (kuten ilmaston, tiineyksien määrän, laidunnan osuuden), joissa eläinten kasvatus tapahtuu, vai- kutuksia päästöihin. Lannan käsittelyn yhtälöt ovat vastaavia, mutta vaikuttavat teki- jät (lannankäsittelymenetelmät, ym.) osin erilaisia. Maaperän N2O-päästöjen laskennassa typpilannoituksen ja lannanlevityksen päästöjen laskennassa käytetään sekä IPCC:n ole- tuskertoimia, että kansallisia kertoimia ja malleja. Urea-lannoituksen ja kalkituksen aiheut- tamien CO2-päästöjen laskenta perustuu IPCC:n oletusmenetelmään. Maankäyttösektorin päästöjen ja poistumien laskenta perustuu lähes kokonaan kansal- lisiin menetelmiin ja mittauksiin. Metsämaan maanpäällisen biomassan (puuston) hiili varastonmuutokset arvioidaan valtakunnan metsien inventoinnista (VMI) saatujen kasvutietojen ja hakkuu- ja luonnonpoistumatietojen erotuksena. VMI-tietojen keruuseen 39 Ympäristöministeriön julkaisuja 2023:34 on tehty menetelmämuutoksia niiden tarkkuuden parantamiseksi. Tiedot perustuvat nyt pysyvillä koealoilla tehtyihin mittauksiin, kun aikaisemmin käytettiin sekä pysyviltä että kerta-aloilta saatuja mittaustietoja. Muutos koko aikasarjalle on tehty vuoden 2023 inven- taariolähetykseen, ja se on jossain määrin muuttanut kasvutietoja aikaisempiin verrattuna. Maaperän, karikkeen ja kuolleen puun hiilivarastonmuutokset lasketaan Suomessa kehite- tyn YASSO-mallin avulla kivennäismaille. Metsämaan maankäyttöluokan orgaanisten maiden maaperän (turvemaat) vastaavat tie- dot lasketaan Luken kehittämällä kansallisella mallilla. Malli on otettu käyttöön 2023 vuo- den inventaariolähetyksessä, se ottaa huomioon enemmän hiilen virtoja ja myös ilmaston lämpenemisen vaikutukset päästöihin ja on muuttanut päästöjen trendin realistisem- maksi, laskevasta kasvavaksi. Vuoden 2021 päästöt ovat uudella menetelmällä lasket- tuina suuremmat kuin vanhalla menetelmällä. Menetelmämuutosta ja sen vaikutuksia on kuvattu Luken tiedotteessa 14.12.2022. Viljelysmaiden ja ruohikkoalueiden raportoidut päästöt ja poistumat tulevat suurelta osin maaperästä. Biomassan hiilivaraston muutoksista aiheutuvat päästöt ja poistu- mat ovat pieniä, koska lyhytkiertoisen biomassan päästöjen ja poistumien oletetaan ole- van tasapainossa. Kivennäismaiden maaperän hiilivaraston muutosten laskenta tehdään yllä mainitulla YASSO-mallilla, mutta käyttäen erilaista parametrisointia kuin metsämaille. Turvemailla olevien viljelysmaiden ja ruohikkoalueiden päästöt lasketaan pinta-alan ja päästökertoimien tulona. Nk. kerääjäkasvien viljely vaikuttaa maatalouden N2O-päästöjä lisäävästi ja maankäyttösektorilla viljelysmaan CO2-päästöjä vähentävästi. Laskenta teh- dään päästö/poistumakertoimien avulla. Kosteikkojen merkittävimmät päästöt tulevat pääosin turvetuotantoalueilta ja pienem- mässä määrin muilta kosteikoilta. Ne lasketaan pinta-alatietojen ja kansallisten päästö- kertoimien avulla. Luonnontilaiset suot ovat laskennan ulkopuolella. Rakennetun maan päästöjen arviointi ottaa huomioon vain maankäytön muutoksista aiheutuvan biomassan vähentymisen vaikutukset. Jätesektorilla kaatopaikkojen päästöjen laskenta perustuu IPCC:n oletusmenetelmään, jossa eri jätetyyppien hapettomissa olosuhteissa tapahtuvan metaania tuottavan hajoa- misen oletetaan noudattavan ensimmäisen asteen hajoamisyhtälöä. Muuttujina ovat jätetyypeille määritetyt keskimääräisen eliniät, niiden hiilisisältö ja hiilisisällön hajoava osuus. Jätteen hajoaminen kaatopaikoilla vapauttaa myös hiilidioksidia, mutta sitä ei arvioida erikseen, koska sen oletetaan olevan kokonaan peräisin biomassasta. Jäte vedenkäsittelyn päästöjen laskentamenetelmä perustuu myös IPCC-menetelmään, joka on karkea. Metaanin talteenotosta ja poltosta kerätään tietoja sekä kaatopaikoilta että https://www.luke.fi/fi/seurannat/maatalous-ja-lulucfsektorin-kasvihuonekaasuinventaario/kasvihuonekaasuinventaarion-ennakkotiedot-vahvistavat-maankayttosektori-paastolahde-vuonna-2021-metsat-pysyivat-edelleen-nettonieluna 40 Ympäristöministeriön julkaisuja 2023:34 jätevedenpuhdistamoilta. Talteenotto vähentää päästöjä jätesektorilla merkittävästi, ja korvaa myös fossiilista energia esim. liikenteen polttoaineena. Biojätteen kompostoinnin ja anaerobisen käsittelyn päästöt arvioidaan IPCC:n oletuskertoimia käyttäen. Jätteenpolton päästöt raportoidaan energiasektorilla, kun energia hyödynnetään. Muu jätteenpoltto on arvioitu niin vähäpäästöiseksi, ettei sitä arvioida. 3.3.2 Lähtötiedot KHK-inventaarion lähtötiedot perustuvat pääasiassa tilasto- ja rekisteritietoihin, jotka on luotu alun perin muita käyttötarkoituksia varten. KHK-inventaarion tarpeet ovat joissain tapauksissa edellyttäneet täydennyksiä tilasto- ja rekisteritietoihin sekä tietojen keruuta tiheämmin. Suomen ympäristökeskuksen perustama F-kaasujen kulutustietojen keruu on esimerkki erityisesti KHK-inventaariota varten luodusta tiedonkeruusta. Tilastokeskuksella on tilastoviranomaisena pääsy yksikkötason (yritys, kuormituspiste, tms.) tietoihin. Tilastokeskusta sitoo vahvasti tilastolaki, joka estää yksikkötason tietojen julkaisemisen. Energiateollisuuden ja teollisuusprosessien päästölaskennassa käytetään pääasiassa yksityiskohtaista kattila- ja prosessitason tietoa, jotka saadaan kolmesta päälähteestä: y Ympäristöhallinnon ylläpitämästä YLVA-järjestelmästä (YLVA-rekisterin kuvaus, Finland’s National Greenhouse Gas Inventory Report, Section 1.4 ja Annex 6), joka perustuu ympäristölupiin y energiatilastojen laadintaa varten kerätyistä tiedoista ja y energiaviraston ylläpitämästä päästökaupan tietojärjestelmästä (FINETS). Energiaviraston ylläpitämän päästökaupan tietojärjestelmän (FINETS) tietoja käytetään energiansektorin päästöjen arvioinnissa pääasiassa päästökauppaan kuuluvien laitosten tietojen verifiointiin, mutta jossain määrin myös muista lähteistä saatavien tietojen täy- dentämiseen ja tarkistamiseen. FINETSin tiedot ovat parantaneet energiasektorin päästö- laskennan tarkkuutta ja kattavuutta. Teollisuusprosessien lähtötiedot saadaan YLVA:sta, FINETSistä tai laitoksille suunnatuista kyselyistä. Liikenteen päästötiedot perustuvat VTT:n LIPASTO-laskentajärjestelmään. Laskennan kuvaus löytyy LIPASTO-järjestelmän nettisivuilta ja myös inventaarioraportista. https://www.ely-keskus.fi/web/ylva http://lipasto.vtt.fi/ 41 Ympäristöministeriön julkaisuja 2023:34 Valtakunnan metsien inventoinnista (VMI) saadaan maatalouden ja maankäyttö sektorin pinta-alatiedot ja metsien kasvutiedot. Luken tilastot keräävät ja tuottavat muut lähtötiedot. Jätesektorin lähtötiedot saadaan myös suurelta osin YLVA-järjestelmästä. Niitä täydenne- tään biokaasutilastosta, sekä kunnallisilta ja teollisuuden jätevedenpuhdistamoilta saata- villa tiedoilla. 3.3.3 Päästökertoimet ja muut laskennassa käytetyt parametrit Suomen KHK-inventaariossa käytetyt päästökertoimet ja muut laskennassa käytetyt para- metrit perustuvat suureksi osaksi kansalliseen tutkimukseen ja mittauksiin. IPCC:n oletus kertoimia käytetään erityisesti pienille päästölähteille sekä maatalous- ja jätesektorin laskennassa, jossa IPCC:n oletuskertoimet ovat usein kansallista tietoa kattavampaan aineistoon perustuvia. Liitteessä 2 on kuvattu Suomen KHK-inventaarioraportin ja CRF/CRT-taulukoiden sisäl- töä tarkemmin. KHK-inventaarioraportissa on tietoa käytetyistä menetelmistä, lähtö tiedoista ja käytettyjen kansallisten päästökertoimien ja muiden parametrien arvoja. CRF/ CRT-tauluista löytyy päästölähdekohtaisesti päästöjen määrät, lähtötiedot ja keskimääräi- set päästökertoimet. Liitteen 2 kuvauksen tarkoitus on auttaa tietojen käyttäjiä löytämään inventaarioon ja sen laadintaan liittyvää tietoa KHK-raportoinnin suuresta tietomäärästä sekä ymmärtämään sen sisältöä. https://pxdata.stat.fi/PXWeb/pxweb/fi/StatFin/StatFin__ehk/statfin_ehk_pxt_127t.px 42 Ympäristöministeriön julkaisuja 2023:34 4 KHK-inventaarion tietojen hyödyntäminen muissa päästölaskelmissa Suvi Monni, Elise Lohman, Riitta Pipatti Ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi tarvitaan toimenpiteitä kaikilta yhteiskunnan toimi- joilta. Suomen valtion lisäksi useat kunnat, yritykset ja organisaatiot ovat asettaneet omia päästövähennystavoitteitaan. Päästökehityksen seuraamiseksi ja tavoitteissa edistymisen arvioimiseksi tarvitaan erityyppisille toimijoille suunnattuja päästölaskentamenetelmiä. Kuntien käyttämistä laskentamenetelmistä useimmat yhdistelevät kunnan maantieteelli- sellä alueella tapahtuvia päästöjä sekä päästöjä, jotka aiheutuvat kuntalaisten toiminnasta (esim. kulutetun sähkön tai kulutettujen tuotteiden tuotannosta aiheutuvat päästöt). Yritykset ja muut organisaatiot tarkastelevat oman toimintansa suoraan tai välillisesti aiheuttamia päästöjä. Myös kuluttajien valintoja ohjaaville tuotteiden hiilijalanjälkiarvioille on kasvava kysyntä10. Tyypillisesti tuotteiden päästöt kattavat joko tuotteen koko elinkaarenaikaiset päästöt (hiilijalanjälki) tai tietyt osat tuotteen elinkaaresta11. Tässä laskentatavassa ei ole merkitystä sillä, missä ja milloin päästöt tapahtuvat. Alueelliset, yritysten ja organisaatioiden päästöt puolestaan kuvaavat tyypillisesti yhden vuoden aikana tapahtuvia päästöjä, mutta laskentaan saatetaan yhdistää myös elinkaa- rinäkökulmaa erityisesti kulutettujen tuotteiden osalta. Tällöin kulutetun tuotteen elin kaaren päästöt allokoidaan usein tuotteen hankintavuodelle. 10 Kestävän kulutuksen ohjauskeinoja tarkastellaan mm. raportin kirjoitushetkellä käyn- nissä olevassa KULO-hankkeessa. 11 Tuotteiden ja tuoteryhmien päästöjen määrittämistä tarkastellaan muun muassa rapor- tin kirjoitushetkellä käynnissä olevassa Elinkaaripäästöihin pohjautuva kulutusverotus (EKUVE) -hankkeessa. https://tietokayttoon.fi/-/kestavan-kulutuksen-ohjauskeinot-kulo- https://tietokayttoon.fi/-/elinkaaripaastoihin-pohjautuva-kulutusverotus-ekuve- https://tietokayttoon.fi/-/elinkaaripaastoihin-pohjautuva-kulutusverotus-ekuve- 43 Ympäristöministeriön julkaisuja 2023:34 Eri toimijoiden kasvihuonekaasupäästöjen laskentaan ja arviointiin on tarjolla runsaasti erilaisia kansainvälisiä ja kotimaisia standardeja, päästölaskentaohjeita ja -menetel- miä. Kansainväliset standardit ja ohjeet kuvaavat päästölaskennassa käytettäviä mene- telmiä rajauksineen. Standardien mukaisten laskentamenetelmien käyttäminen lisää päästölaskelmien läpinäkyvyyttä ja vertailtavuutta. Ne jättävät kuitenkin usein käyttäjäl- leen liikkumavaraa arvioinnin toteuttamisessa, ja mahdollistavat erilaisten päästölähteitä aiheuttavien toimintojen ja niiden ominaisuuksien huomioon ottamisen esimerkiksi las- kentamenetelmää valittaessa. Etenkin yritykset ja organisaatiot voivat melko vapaasti valita päästölaskennassa käyttä- mänsä päästöjen laskentamenetelmän ja päästökertoimet. Tämä luonnollisesti hanka- loittaa päästöjen vertailtavuutta, jota voi kuitenkin lisätä kuvaamalla ja perustelemalla valinnat läpinäkyvästi. Päästökaupan piirissä olevien toimijoiden tulee noudattaa päästö- kaupan alaisten päästöjen tarkkailussa ja raportoinnissa yksityiskohtaista EU:n komission päästöjen tarkkailuasetusta. Kotimaassa on käytössä erityisesti kunnille suunnattuja päästölaskentamenetelmiä ja niitä soveltavia malleja, joilla laskenta voidaan toteuttaa vertailukelpoisesti eri kunnille. Päästölaskentamenetelmien valinnassa ja tulkinnassa on oleellista erottaa niiden erilaiset laskentarajaukset ja niihin perustuvan tiedon erilaiset ominaisuudet: Lasketaanko pääs- töt tietyltä alueelta vai tietynlaisesta toiminnasta? Miltä sektoreilta? Huomioidaanko las- kennassa hiilen sitoutuminen ja varastoituminen ilmakehästä, ilmastoyksiköiden käyttö tai muut ns. kompensaatiotoimet? Rajausten lisäksi on oleellista valita käytettävät päästöjen arviointimenetelmät ja päästökertoimet mm. päästölähteiden mukaan, ja avata valinnan taustat laskennan läpinäkyvyyden lisäämiseksi. Etenkin jatkossa, kun laskentamenetelmät ja käytännöt kehittyvät, voidaan päästölasken- nassa huomioida entistä paremmin myös kuluttajien valinnat ja niitä ohjaavat tekijät. Kansallinen KHK-inventaario ja sen tuottamat tiedot soveltuvat pääsääntöisesti erilaisissa päästölaskentamenetelmissä hyödynnettäväksi. Tämä tarjoaa mahdollisimman yhteismitallisen pohjan monenlaiseen päästöjen tarkasteluun Suomessa. 44 Ympäristöministeriön julkaisuja 2023:34 Luvussa 4.1 on kuvattu päästölaskennan laajuutta kuvaavia käsitteitä. Luvuissa 4.2–4.6 on esitelty yleisesti käytössä olevia alueiden, organisaatioiden ja tuotteiden päästölaskenta- menetelmiä ja -malleja sekä kuvattu niiden suhdetta KHK-inventaarioon. Päästölasken- tamenetelmistä on käytetty niiden englanninkielisiä nimiä, mikäli suomenkielistä nimeä ei ole vakiintunut käyttöön. Luvussa 4.7 avataan vapaaehtoisten hiilimarkkinoiden roolia osana päästöjen hillinnän kokonaisuutta. Luvussa 4.8 on esitetty ehdotuksia siitä, miten KHK-inventaarion tietoja voidaan eri menetelmissä hyödyntää. 4.1 Päästölaskennan laajuus, scope World Resources Instituten (WRI), C40 Cities Climate Leadership Groupin (C40) ja Local Governments for Sustainabilityn (ICLEI) kehittämä KHK-protokolla (GHG Protocol) on yksi eniten käytetyistä alueiden ja organisaatioiden päästölaskentamenetelmistä. KHK-proto- kolla määrittelee päästölaskennan kattavuuden jaettuna kolmeen laajuuteen. Jaottelua, ja sen termejä ”scope 1-3”, käytetään hyvin yleisesti päästölaskentamenetelmien, standar- dien ja ohjeiden yhteydessä. Scope 1, eli ns. suorat päästöt. y Alueiden päästölaskennan tapauksessa päästöt, jotka tapahtuvat tarkasteltavalla maantieteellisellä alueella. y Organisaatioiden päästölaskennan tapauksessa päästöt, joihin organisaatio voi suoraan vaikuttaa, ja joita organisaatio voi helpoimmin kontrolloida. Tähän luokkaan kuuluvat organisaation omistuksessa tai hallinnassa olevien päästölähteiden suorat päästöt (esim. tehtaissa tai ajoneuvoissa kulutetun polttoaineen päästöt). Scope 2, eli epäsuorat päästöt energian kulutuksesta. y Alueellisen päästölaskennan tapauksessa päästöt alueen ulkopuolelta ostetusta sähköstä ja lämmöstä, ts. niiden tuotannosta. y Organisaatioiden tapauksessa ostoenergian tuotannon päästöt. Scope 3, eli muut epäsuorat päästöt. Tähän luokkaan kuuluvat: y Päästöt alueella tai organisaatiossa kulutettujen tuotteiden (kuten ruuan) ja palveluiden tuotannosta. y Kulutetun energian tuotantoketjun päästöt (esim. hiilen louhinta, öljynjalostus) sekä sähkön siirtohäviöt. y Organisaatioiden tapauksessa myös myytyjen tuotteiden loppukäytöstä syntyneet päästöt. https://ghgprotocol.org/ 45 Ympäristöministeriön julkaisuja 2023:34 Kuvio 5.  Scope 1–3 sektorikohtainen jaottelu aluekohtaisten päästöjen laskennassa. (Lähde: GHG protocol). Kuvio 6.  Scope 1–3 sektorikohtainen jaottelu, tuotetut KHK-päästöt sekä tuotantoketjuvaiheet organisaatioiden tuottamien päästöjen laskennassa. (Lähde: GHG protocol). https://ghgprotocol.org/sites/default/files/standards/GPC_Full_MASTER_RW_v7.pdf https://ghgprotocol.org/sites/default/files/standards/Scope3_Calculation_Guidance_0.pdf 46 Ympäristöministeriön julkaisuja 2023:34 Scope 1 -päästöjen laskenta noudattaa pääosin kasvihuonekaasuinventaarion logiikkaa, sillä alueellisessa päästölaskennassa kyseessä ovat tietyllä maantieteellisellä alueella tapahtuvat päästöt. Sekä alueiden että Suomessa toimivien organisaatioiden scope 1 -päästöt tapahtuvat Suomessa (pl. esim. organisaation ajoneuvojen käyttö ulkomailla). Scope 2 -päästöt syntyvät myös pääsääntöisesti Suomessa. Scope 3 -päästöt voivat tapahtua Suomessa tai Suomen ulkopuolella. Epäsuorat päästöt tarkoittavat eri asioita eri yhteyksissä. KHK-protokollassa epäsuo- rilla päästöillä tarkoitetaan edellä mainitun tekstin mukaisesti scope 2 ja scope 3 -päästöjä. Alueellisen päästölaskennan tapauksessa kyseiset päästöt tapahtuvat tar- kasteltavan alueen ulkopuolella, ja organisaation tapauksessa ovat organisaation suo- ran määräysvallan ulkopuolella. KHK-inventaariossa epäsuorilla päästöillä puolestaan tarkoitetaan: y Metaanin ja haihtuvien orgaanisten yhdisteiden (NMVOC) ilmakehässä hajoamisen seurauksena syntyvää hiilidioksidia (epäsuorat CO2-päästöt) y Lannoituksesta aiheutuvan typpihuuhtouman tai typen oksidi- (NOx) ja ammoniakkipäästöjen (NH3) laskeuman seurauksena syntyvää dityppioksidia (epäsuorat N2O-päästöt). Kyseiset epäsuorat päästöt voivat vapautua myös valtion rajojen ulkopuolella. 4.2 Alueellisen päästölaskennan kansainvälisiä menetelmiä Keskeisimmät kansainväliset alueellisen päästölaskennan menetelmät ovat Global Pro- tocol for Community-Scale Greenhouse Gas Inventories (GPC) sekä EU:n kaupunginjoh- tajien ilmastosopimuksen mukainen menetelmä (Covenant of Mayors, CoM). Molempia hyödynnetään suomalaisissa kunnissa ja kaupungeissa. 47 Ympäristöministeriön julkaisuja 2023:34 4.2.1 Global Protocol for Community-Scale Greenhouse Gas Inventories (GPC) Global Protocol for Community-Scale Greenhouse Gas Inventories (GPC) on yksi eniten käytetyistä alueellisista päästölaskentamenetelmistä. GPC-standardissa hyödynnetään luvussa 4.1 kuvattua päästöjen scope-jaottelua. Scope-rajausten ohella GPC-standardin mukainen laskenta voidaan toteuttaa kahdessa eri laajuudessa, joihin sisältyy valikoituja scope 1, 2 ja 3 -päästöjä. GPC-standardi edellyttää, että käytettävät päästökertoimet ovat relevantteja laskennan rajauksen ja tarkasteltavan toiminnan kannalta. Ensisijaisesti suositellaan käytettäväksi luotettavia kansallisia, tieteelliseen tutkimukseen pohjautuvia tai teollisuudelta saata- via päästökertoimia. Mikäli kansallisia, alueellisia tai paikallisia päästökertoimia ei ole saa- tavilla, suositellaan hyödyntämään IPCC:n oletuspäästökertoimia, IPCC:n Emission Factor Databasen (EFDB) päästökertoimia tai muita kansainvälisiä päästökertoimia, jotka soveltu- vat kansallisiin olosuhteisiin. Standardi sisältää maankäyttösektorin laskennan. KHK-inventaarion päästökertoimia voidaan käyttää GPC-standardin mukaisissa laskennoissa. 4.2.2 Covenant of Mayors (CoM) Covenant of Mayors (CoM) -päästölaskentamenetelmä on eurooppalaisen kaupungin- johtajien energia- ja ilmastosopimuksen mukaisten tavoitteiden seurannassa käytettävä menetelmä. CoM:n mukainen päästölaskenta perustuu energiankulutuksen (sis. liikenne) kartoitukseen keskeisimmiltä sektoreilta. Päästökauppaan kuuluva teollisuus on laskennan ulkopuolella. Laskentaan on mahdollista sisällyttää muita kuin energiaperäisiä päästöjä (jätehuolto ja jätevesi), mikäli näille on suunniteltu päästövähennystoimia. CoM:in sektorit sisältävät sekä alueella tapahtuvia päästöjä (scope 1) että alueen ulkopuolella tapahtuvia kulutetun energian tuotannosta aiheutuvia päästöjä (scope 2). CoM-menetelmä mahdollistaa valinnan IPCC:n laskentaperiaatteiden mukaisten ja elin- kaaripäästökerrointen välillä. Käytettävien päästökertoimien tulisi olla joko paikallisia päästökertoimia tai kansallisia, EU:n tai globaaleja oletuspäästökertoimia. Jälkimmäisistä mainitaan erityisesti 2006 IPCC Guidelinesin päästökertoimet sekä CoM:n ohjeistuksen oletuspäästökertoimet. https://ghgprotocol.org/greenhouse-gas-protocol-accounting-reporting-standard-cities https://www.ipcc-nggip.iges.or.jp/EFDB/main.php https://publications.jrc.ec.europa.eu/repository/handle/JRC112986 https://www.ipcc.ch/report/2006-ipcc-guidelines-for-national-greenhouse-gas-inventories/ 48 Ympäristöministeriön julkaisuja 2023:34 CoM:n mukainen laskenta ei ota huomioon hiilinieluja. CoM:n mukaisessa päästölasken- nassa otetaan kuitenkin huomioon biomassan energiakäytön CO2-päästöt, mikäli bio- massa ei täytä ohjeistuksessa määriteltyä hiilineutraaliuskriteeriä. Hiilineutraaliuskriteerinä on biomassan tuotantoalueen (”productive land”) toimiminen hiilidioksidin nettonieluna. Ohjeessa ei kuitenkaan oteta kantaa siihen, minkä suuruista aluetta tulisi tarkastella. KHK-inventaariossa käytettyjä päästökertoimia voidaan käyttää CoM- menetelmän mukaisessa laskennassa. 4.3 Alueellisen päästölaskennan kotimaisia menetelmiä Suomalaisten kuntien päästöjä seurataan useilla eri menetelmillä. Kaikkiin alla kuvattuihin menetelmiin liittyy laskentamalli, jonka avulla tiedon tuottajat tarjoavat kunnille valmiit, kuntien kesken vertailukelpoiset päästötulokset. 4.3.1 Tilastokeskuksen alueellinen menetelmä Tilastokeskuksen alueellisessa menetelmässä kasvihuonekaasupäästöt lasketaan allokoi- malla kansallisen kasvihuonekaasuinventaarion tiedot alueille alueellisten aktiviteetti tietojen perusteella. Tämä vastaa periaatteiltaan scope 1 -laskentaa sekä kansallisen kasvihuonekaasuinventaarion periaatteita. Tilastokeskuksen alueellinen menetelmä sisältää kuntien osalta ainoastaan päästökaupan ulkopuoliset päästöt. Maakunnittain julkaistavissa tiedoissa ovat mukana myös päästö- kauppalaitosten tiedot. Menetel