Kulttuuriympäristöjen ja maisemien visuaalisen seurannan menetelmät Ympäristöministeriön julkaisuja 2021:36 Kulttuuriympäristöjen ja maisemien visuaalisen seurannan menetelmät Seppo Tuominen, Hanna Koivula, Joonas Kahiluoto, Kimmo Haapanen, Mika Pirinen, Jukka Hirvonen Ympäristöministeriö Helsinki 2021 Ympäristöministeriön julkaisuja 2021:36 Ympäristöministeriö This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited. ISBN pdf: 978-952-361-214-3 ISSN pdf: 2490-1024 Kansikuva: Maisemamuutoksia Ilomantsin Sonkajassa 2000–2019. Kuvaajat: Oiva Hakala / Visuaalinen maisemaseuranta (2000), Hanna Koivula, SYKE / KuMaMuu-hanke (2019) Taitto: Valtioneuvoston hallintoyksikkö, Julkaisutuotanto Helsinki 2021 Julkaisujen jakelu Distribution av publikationer Valtioneuvoston julkaisuarkisto Valto Publikations- arkivet Valto julkaisut.valtioneuvosto.fi Julkaisumyynti Beställningar av publikationer Valtioneuvoston verkkokirjakauppa Statsrådets nätbokhandel vnjulkaisumyynti.fi https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/ https://vnjulkaisumyynti.fi/ Kuvailulehti 17.12.2021 Kulttuuriympäristöjen ja maisemien visuaalisen seurannan menetelmät Ympäristöministeriön julkaisuja 2021:36 Teema Rakennettu ympäristö Julkaisija Ympäristöministeriö Tekijä/t Seppo Tuominen, Hanna Koivula, Joonas Kahiluoto, Kimmo Haapanen, Mika Pirinen, Jukka Hirvonen Kieli suomi Sivumäärä 60 Tiivistelmä Kulttuuriympäristöjen ja maisema-alueiden arvoja ja tehtävien toimenpiteiden vaikutuksia on selvitetty yleisesti valokuvien ja niiltä tehtyjen muutosarviointien avulla. Tässä hankkeessa selvitettiin, miten uudet kuvausmenetelmät, kuten panoraamakuvaus ja droonin käyttö kuvauksissa soveltuvat visuaalisen seurannan lähdeaineistoksi. Kuvausmenetelmänä panoraamakuvaus todettiin hyvin käyttökelpoiseksi. Niiden ottaminen on helppoa ja niitä voi suositella korvaamaan perinteistä yksittäiskuvien ottamista. Droonilla tehtävien pallopanoraamakuvausten todettiin olevan hyvä lisä kohteiden seurantaa. Kuvausten toteutus on nopeaa ja korkealta otettu laaja-alainen kuva antaa lisätietoa maantasalta tehtäviin kuvauksiin. Droonilla saatavista erityiskuva-aineistoista käyttökelpoisimpia ovat pistepilviaineistot ja 3D-pintamalliaineistot, jotka mahdollistavat uuden tarkastelutavan visuaalisessa seurannassa. Erillisaineistojen kuvaaminen maastossa ja aineistojen jatkokäsittely on kuitenkin paljon aikaa vievää niin, että erillisaineistojen tarvetta kannattaa harkita huolella eikä niistä välttämättä ole hyötyä yleisluonteisissa visuaalisissa seurannoissa. Hankesuunnitelmassa kuvausten tavoitteet määrittelevät, mitä ja millaisella laadulla kuva-aineistoja tarvitaan. Kunnollisen kuvaussuunnitelman avulla voidaan maastotöiden toteutuksessa välttää odottamattomia lisätöitä. Asiasanat rakennettu ympäristö, visuaalinen seuranta, ympäristön tila, kulttuuriympäristö, maisema, maisemavalokuvaus ISBN PDF 978-952-361-214-3 ISSN PDF 2490-1024 Julkaisun osoite https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-361-214-3 https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-361-214-3 Presentationsblad 17.12.2021 Metoder för visuell uppföljning av kulturmiljöer och landskap Miljöministeriets publikationer 2021:36 Tema Byggd miljö Utgivare Miljöministeriet Författare Seppo Tuominen, Hanna Koivula, Joonas Kahiluoto, Kimmo Haapanen, Mika Pirinen, Jukka Hirvonen Språk finska Sidantal 60 Referat Kulturmiljöernas och landskapsområdenas värden och konsekvenserna av de åtgärder som vidtas har i allmänhet utretts med hjälp av fotografier och de förändringsbedömningar som gjorts utifrån dem. I detta projekt utreddes hur nya metoder för fotografering, såsom panoramafotografering och drönarfotografering, kan användas som källmaterial vid visuell uppföljning. Panoramafotografering konstaterades vara en mycket användbar fotograferingsmetod. Det är lätt att ta en panoramabild, och panoramabilder kan rekommenderas att ersätta traditionella enskilda bilder. Det konstaterades att 360-graders panoramabilder som tagits med drönare är ett bra komplement till uppföljningen av objekten. Det är en snabb fotograferingsmetod, och en vindvinkelbild som tagits på hög nivå ger ytterligare information om de bilder som tagits på marknivå. De mest användbara specialbildsmaterialen som fås med en drönare är punktmolnsmaterial och 3D-ytmodellsmaterial, som möjliggör nya analysmetoder för visuell uppföljning. Det är dock mycket tidskrävande att fotografera specialmaterial i terrängen och att vidarebehandla det, så det lönar sig att noga överväga dess behov. Specialmaterialet är inte heller nödvändigtvis till nytta vid allmänna visuella uppföljningar. Fotograferingsmålen fastställs i en projektplan enligt hurdant bildmaterial och hurdan bildkvalitet som behövs. Med hjälp av en ordentlig fotograferingsplan kan oväntade extra arbeten undvikas vid genomförandet av terrängarbetena Nyckelord byggd miljö, visuell uppföljning, miljöns tillstånd, kulturmiljö, landskap, landskapsfotografering ISBN PDF 978-952-361-214-3 ISSN PDF 2490-1024 URN-adress https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-361-214-3 https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-361-214-3 Description sheet 17 December 2021 Methods for Visual Monitoring of Cultural Environments and Landscapes Publications of the Ministry of the Environment 2021:36 Subject Built environment Publisher Ministry of the Environment Author(s) Seppo Tuominen, Hanna Koivula, Joonas Kahiluoto, Kimmo Haapanen, Mika Pirinen, Jukka Hirvonen Language Finnish Pages 60 Abstract The values of cultural environments and landscape areas and the effects of the measures taken have usually been studied based on photographs and by assessing the changes observed in these. This project examined how new photography methods, such as panoramic photography and the use of drones in photography, can be applied as source material for visual monitoring. Based on the study, panoramic photography is a highly suitable method. Panoramic images are easy to take and they can be recommended to substitute for taking traditional individual images. Spherical (360 degree) panoramic photography with drones was found to be a good addition for the monitoring. The photography was fast to implement and a wide-range image taken from high above provides additional data for photography on the ground level. Of the special images produced by drones, the best use is made of point cloud data and 3D surface model data, which will enable a new approach to visual monitoring. However, taking such special images in the field and further processing of the data are highly time-consuming, which is why the need for special materials should be considered with care, and they may not be as useful for general visual monitoring operations. The targets for the photography in the project plan define the type and quality standards of the photographic data that is needed. Unexpected additional work in the field can be avoided with good photography planning. Keywords built environment, visual monitoring, state of the environment, cultural environment, landscape, landscape photography ISBN PDF 978-952-361-214-3 ISSN PDF 2490-1024 URN address https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-361-214-3 https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-361-214-3 Sisältö Esipuhe.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 7 1 Tausta ja tavoitteet. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 8 2 Visuaalisen muutoksen seurannan menetelmät.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 11 2.1 Kuva-aineistot.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 11 2.2 Droonien avulla tehdyt kuvaukset.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 13 2.3 Muut kuva-aineistot.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 19 3 Hankkeen työt.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 21 3.1 Leppävirta, Paukarlahti.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 22 3.2 Leppävirta, Nikkilän museotie.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 28 3.3 Sonkajärvi, Jyrkkäkosken Ruukki.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 30 3.4 Ilomantsin vaarakylämaisemien alue.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 32 3.5 Outokumpu, Outokummun vanha kaivosalue. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 37 4 Tuloksia.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 43 4.1 Kuvaussuunnitelma.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 43 4.2 Kuvauspaikka.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 44 4.3 Kuvausajankohdat ja kuvausolot.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 46 4.4 Kuvauskalusto.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 49 4.5 Panoraamakuvaus.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 50 4.6 Droonin kuva-aineistot.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 51 4.7 Muut tietoaineistot. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 52 5 Yhteenveto.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 54 Liite 1: Tietokoneohjelmat. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 57 Liite 2: Termejä. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 58 Lähteet.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 60 7 Ympäristöministeriön julkaisuja 2021:36 E S I P U H E Kulttuuriympäristöjen ja maisemien tilan seuraamiseksi on tarpeen kehittää menetelmiä, joiden avulla voidaan saada täsmällistä tietoa kohteissa tapahtuneista muutoksista. Myös alueidenkäytön suunnittelua varten tarvitaan uusia välineitä, joiden avulla voidaan osoit- taa kulttuurihistoriallisesti arvokkaiden kohteiden ja alueiden piirteet ja niissä tapahtuneet muutokset. Uusien menetelmien kehittäminen saattaisi myös lisätä ihmisten ja yhteisöjen mahdollisuuksia osallistua oman lähiympäristön tarkasteluun. Perinteisinä menetelminä kulttuuriympäristön ja maisemien muutoksen seurannassa on käytetty kohteen historia- ja käyttötietoihin sekä näiden muutoksiin liittyvää tarkastelua. Tarkasteluja on yleisesti täydennetty eri aikaisten karttojen sekä kohteessa ja sen lähiym- päristössä pääasiassa maan pinnalta otettujen kuvien vertailuilla. Käsillä olevan hankkeen tavoitteena oli kehittää, testata ja arvioida uusia seurannan mene- telmiä. Erityiseksi tarkasteltavaksi menetelmäksi valikoitu pienoiskopterin (drooni, drone) hyödyntäminen visuaalisessa ympäristön seurannassa. Tutkimuskysymykseksi asetettiin, millä tavoin kulttuuriympäristöjä ja maisema-alueita kohdanneet muutokset on mahdol- lista tunnistaa ja havainnollistaa täsmällisesti ja kustannustehokkaasti. Yleisten tutkimuk- sellisten intressien lisäksi hanke toteutti myös valtakunnallisen Kulttuuriympäristöstrate- gian (2014-2020) ja Euroopan neuvoston maisemayleissopimuksen tavoitteita. Hanke keskittyi kohteiden visuaaliseen tarkasteluun, jossa hyödynnetään erilaisia kuval- lisia aineistoja sekä kehitetään menetelmiä kohteiden arviointia varten sekä niillä tapah- tuvien muutosten seurantaan. Hankkeen tarkoituksena oli selvittää kustannustehok- kaita menetelmiä, jotka sellaisenaan tai muihin menettelyihin kytkettynä voisivat tuottaa nyt puuttuvaa valtakunnallisesti arvokkaiden kohteiden ja alueiden käytön ja visuaalisen muutoksen seurantaa. Suomen ympäristökeskuksella sekä Pohjois-Karjalan ja Pohjois-Savon ELY-keskuksilla oli ennestään käytännön kokemusta droonien käytöstä ympäristön seurannassa, joten hank- keen toteuttajiksi valikoituivat nimenomaan nämä tahot. Lisäosaamista hankkeen toteut- tamiseen saatiin Luonnonvarakeskuksesta ja Museovirastosta. Ympäristöministeriö kiittää lämpimästi hankkeen toteuttajia ja erityisesti hankkeen vastaavaa tutkijaa Seppo Tuomista tämän, uusia mahdollisuuksia avaavan hankkeen toteuttamisesta. Tapio Heikkilä ja Tuija Mikkonen, ympäristöministeriö Joulukuu 2021 8 Ympäristöministeriön julkaisuja 2021:36 1 Tausta ja tavoitteet Maankäyttö- ja rakennuslaki ja siihen liittyvä valtioneuvoston päätös valtakunnallisista alueidenkäyttötavoitteista velvoittavat valtionhallintoa ja alueidenkäytön suunnittelusta vastaavia toimijoita edistämään ja seuraamaan valtakunnallisten alueidenkäyttötavoittei- den toteuttamista (MRL 132/1999, Valtioneuvoston päätös YM/2017/81). Ne edellyttävät, että valtakunnallisesti arvokkaiden kulttuuriympäristöjen ja luonnonperinnön arvojen tur- vaamisesta huolehditaan. Valtakunnallisesti arvokkaita maisema-alueita (VAMA) ja valta- kunnallisesti merkittäviä rakennettuja kulttuuriympäristöjä (RKY) koskevat inventoinnit muodostavat tietopohjaa valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden mukaisten kulttuu- riympäristön arvojen huomioimiselle. Maankäyttö- ja rakennusasetuksen (MRA 895/1999) mukaan ympäristöministeriön on järjestettävä alueiden käytön ja rakennetun ympäristön tilan ja kehityksen seuranta. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset edistävät ja ohjaa- vat tilan ja kehityksen seurannan järjestämistä toimialueellaan. Näistä syistä on tärkeää pystyä arvioimaan ja seuraamaan kulttuuriympäristökohteiden ja maisemien tilaa sekä tarpeen kehittää menetelmiä, joiden avulla saadaan käyttökelpoista tietoa tapahtuneista muutoksista. Erilaiset kartta- ja kuva-aineistot ovat olleet maisemien muutosten seurannassa jo pit- kään keskeisessä asemassa. Maan tasalta otettuja yleiskuvia tai tietystä kohteesta otettuja kohdekuvia valokuvina, piirroksina ja maalauksina on käytetty jo vuosikymmeniä (Heik- kilä 2007). Kulttuuriympäristöjen ja maisemien muutoksen seurannassa on käytetty myös monenlaisia ilmakuvia ja karttoja sekä tarkasteltavien kohteiden historia- ja käyttötietoja (Mökkönen 2006, Vilhunen 2010). Digitaalisten tietoaineistojen käyttöön on vaikuttanut myös digitaalisen kuvaamisen hal- puus ja helppous. Käyttöön on tullut myös aivan uusia kuvauslaitteita. Merkittävim- pänä näistä ovat miehittämättömät ilma-alukset – droonit eli nelikopterit. Tällä hetkellä ongelma kuva-aineistojen hyödyntämisessä ei niinkään ole kuvauslaitteiden ja kuva-ai- neistojen saatavuudessa, vaan käyttökelpoisten kuvaustapojen ja niiden käyttämisen osaamisen ja ohjeistojen puute. Tilanne on tämä etenkin droonien avulla kerättävien kuva-aineistojen osalta. Tarve on myös kehittää tapoja muutosten visualisointiin ja aineis- tojen esittämiseen etenkin yleisölle internetin kautta. Hankkeen ”Kulttuuriympäristöjen ja maisemien visuaalisen seurannan menetelmät” tavoitteena oli selvittää erilaisten kuva-aineistojen keruuta ja käyttämistä visuaalisessa 9 Ympäristöministeriön julkaisuja 2021:36 Ympäristöministeriön julkaisuja 2021:36 kulttuuriympäristön ja maisema-alueiden dokumentoinnissa ja seurannassa. Selvityksessä on keskitytty kuva-aineistoihin, jotka ovat sellaisenaan käytettävissä, kuten valokuvat tai niistä ohjelmallisesti muokatut aineistot, kuten panoraamakuvat ja droonien avulla aikaan- saatavat paikkatieto- ja 3D-malliaineistot. Kuva-aineistojen varsinainen analysointi ja nii- den vaatimien muokkausmenetelmien käsittely ei kuulunut hankkeen tavoitteisiin, sillä hanke oli määritelty tarkastelun kohteena olevan teeman esiselvitykseksi. Hankkeen menetelmällisenä lähtökohtana on ollut Visuaalinen maisemaseuranta -hanke (Heikkilä 2007, Muuttuvamaalaismaisema.fi 2021, Visuaalinen maisemaseuranta 2020). Siinä on systemaattisesti dokumentoitu maantasolta otetuin valokuvin viljelymaisemien ja niittyjen maisemamuutoksia vuodesta 1996 lähtien nyt jo kuutena eri vuotena, vii- meksi 2020. Kuvauksissa käytetty ilmansuuntakuvausmenetelmä on yksi tässä hankkeessa kokeiltu kuvaus. Tässä hankkeessa esimerkkikohteilta otettiin vastaavalla menetelmällä kuvia minkä lisäksi maiseman visuaalisen muutoksen seurantaan soveltuvia vaihtoehtoisia kuva-aineistoja kuvattiin uusin menetelmin sekä maantasakuvauksina että droonikuvauk- sina. Droonikuvauksissa haluttiin kokeilla erityisesti sillä saatavia 3D-malliaineistoja, joiden käyttö laserkeilausaineistojen käytön myötä on yleistynyt esim. aluesuunnittelussa. Hankkeen kohdealueina olivat Pohjois-Karjalassa Ilomantsin vaarakylien alue (Sonkajan ja Kirvesvaara – Hakovaara maisema-alueet) ja Outokummun vanhan kaivoksen rakennetun kulttuuriympäristön alue. Pohjois-Savossa kohteita olivat Leppävirran Paukarlahden mai- sema-alue ja rakennetun kulttuuriympäristön alueet Nikkilän museotiealue sekä Sonkajär- ven Jyrkkäkosken ruukkialue. Hankkeeseen osallistuivat Suomen ympäristökeskuksen Tietokeskuksesta projektipääl- likkö Hanna Koivula ja Biodiversiteettikeskuksesta vanhempi tutkija Seppo Tuominen, Laboratoriokeskuksesta tutkija Joonas Kahiluoto ja laboratorioinsinööri Jukka Hirvonen, Pohjois-Karjalan ELY-keskuksesta luonnonsuojeluasiantuntija Mika Pirinen ja maankäyt- töasiantuntija Pekka Piiparinen, Pohjois-Savon ELY-keskuksesta kehittämispäällikkö Kimmo Haapanen ja kulttuuriympäristöasiantuntija Tapio Laaksonen sekä ympäristöministeriössä hankkeesta vastasivat luontoympäristöosastolta ympäristöneuvos Tapio Heikkilä ja raken- netun ympäristön osastolta ympäristöneuvos Tuija Mikkonen. Hankkeen yhdyshenki- löitä olivat myös Luonnonvarakeskuksesta erikoistutkija Jere Kaivosoja ja Museovirastosta intendentti Marja-Leena Ikkala. Hankkeen projektipäällikkö oli Hanna Koivula ja päätutkija Seppo Tuominen. Kohteiden droonikuvauksista ja maantasakuvauksien toteutuksesta vas- tasivat pääosin Kimmo Haapanen, Jukka Hirvonen, Hanna Koivula ja Mika Pirinen. Selvityksen tietoja ja tuloksia voidaan hyödyntää valtakunnallisesti merkittävien raken- nettujen kulttuuriympäristöjen ja arvokkaiden maisema-alueiden seurannoissa, perinne- biotooppitietojen päivityksessä sekä maakunta- ja kuntatason alueidenkäytön suunnitte- lussa sekä ao. kohteita koskevassa yksityiskohtaisemmassa hankesuunnittelussa. Hanke 10 Ympäristöministeriön julkaisuja 2021:36 toteuttaa valtakunnallisen Kulttuuriympäristöstrategian (2014–2020) ja sen toimenpide- suunnitelman sekä Euroopan neuvoston maisemayleissopimuksen tavoitteita ja toimen- piteitä sekä täyttää MRL/VAT-järjestelmän kehittämisen tietotarpeita (Euroopan neuvos- ton maisemayleissopimus 2006, Kulttuuriympäristöstrategia 2014–2020). Hanke on saanut rahoitusta ympäristöministeriön tutkimus- ja kehittämisvaroista. 11 Ympäristöministeriön julkaisuja 2021:36 Ympäristöministeriön julkaisuja 2021:36 2 Visuaalisen muutoksen seurannan menetelmät Kulttuuriympäristöjen ja maisemien pääasiallisina visuaalisen seurannan menetelminä on yleensä käytetty maantasakuvia eli maanpinnalta otettuja valokuvia ja videoita (Heik- kilä 2007). Myös erilaiset kartta-aineistot, ilmakuvat sekä kirjallinen tieto ovat olleet tär- keitä (Heikkilä 2007, Möttönen 2006, Soini ym. 2008, Vilhunen 2010). Museoiden ja arkisto- jen viime vuosina avaamat digitaaliset kuva- ja kartta-aineistot tarjoavat aiempaa parem- pia mahdollisuuksia löytää seurantaan sopivia kohteita ja niitä havainnollistavaa tausta- materiaalia. Digitaalinen kuvaaminen ja kuva-aineistojen käsittelyn kehitys on myös hel- pottanut visuaaliseen muutoksen seurannan toteuttamista. Niiden avulla saatu merkittävä etu on ollut kuva-aineistojen ja tarkastelunäkökulmien määrän kasvu hankintakustannus- ten pudottua merkittävästi aiemmasta. Uutena kuva-aineistona esim. droonien kuva-ai- neistoista voidaan koota suoraan paikkatieto-ohjelmissa käytettäviä tarkkoja yksityiskoh- tia näyttäviä ilmakuva-aineistoja sekä erityisiä 3D-malliaineistoja. Ohjelmallisesti tehtä- vät 3D-aineistot ovat mahdollistaneet aivan uudenlaisia visuaalisen seurannan tapoja mm kulttuuriympäristöjen ja rakennusten seurannassa (Nevalainen 2018. Pointcloud 2021). 2.1 Kuva-aineistot Kuva-aineistojen käyttö visuaalisessa muutoksen seurannassa perustuu samasta kohteesta samassa tai eri hankkeissa, eri ajankohtina saatujen kuvien vertailuun. Maisemia tai kult- tuuriympäristöjä esittävät kuva-aineistot voidaan jakaa kertaluonteisiin dokumenttiku- va-aineistoihin, joiden kuvauspaikkoja, kuvaustapoja sekä toistettavuutta ei tavallisesti ole tarkasti määritelty sekä varsinaisiin seurantakuva-aineistoihin, joiden kuvauspaikat, kuvaustavat ja toistettavuuden kriteerit voivat olla hyvinkin tarkasti määritelty. Kuvat voi- daan luokitella sisällön perusteella myös kohdekuviksi tai yleiskuviksi. Kohdekuvissa on aina keskiössä joku tarkoituksella valittu kohde, kuten rakennus tai luonnonkohde. Yleisku- vissa tällaista erityistä kohdetta ei ole. Yleiskuvia ovat vaikkapa joltain näköalapaikalta ote- tut maisemakuvat. Rajanveto ei kuitenkaan ole jyrkkä ja kuva voidaan käyttötavan mukaan sijoittaa eri luokkiin. Merkittävä jako kuva-aineistojen käytettävyydessä on, käytetäänkö niitä kuvaamaan vain kuvissa näkyviä kohteita vai jonkin suuremman ryhmän kuvaajina. Visuaalisessa seuranta- hankkeessa yhden seurantapisteen ilmansuuntakuvaa voidaan käyttää yksittäisen kohteen muutoksen kuvaamiseen, mutta samalla se voi olla myös osa kohdealueen ja laajemmassa 12 Ympäristöministeriön julkaisuja 2021:36 mitassa koko Suomen kuva-aineistoa. Jälkimmäisessä tapauksessa yksittäisellä kuvalla ei yksinään ole merkittävää tietoarvoa koko joukon muutoksen kuvaajana. Tässä selvityksessä kuva-aineistot luokitellaan teknisesti yksittäiskuviin, panoraamaku- viin sekä videointeihin. Kameroilla otettavat yksittäiset valokuvat ovat edelleen seuran- nan perusmenetelmä. Kuvankäsittelyohjelmien avulla tehdyt panoraamakuvat ovat viime aikoina jossain määrin korvanneet yksittäiskuvien käyttöä koska niiden avulla saadaan peruskameroillakin laaja-alaisempia kuvia ilman erityisiä, kalliimpia laajakulmaobjektiiveja. Droonien automaattisten kuvausohjelmien avulla voidaan ottaa kohdealueelta kuva-ai- neistoja, joista ohjelmallisesti voidaan koota isoja, laaja-alaisia ilmakuvia vastaavia orto- mosaiikki- ja korkeusmalliaineistoja sekä 3D-malliaineistoja. Dokumentoinnissa ja muu- toksen seurannassa on myös videointien käyttö digitalisoitumisen myötä yleistynyt. Vide- oiden etu on niiden hyvä visuaalisuus mutta niiden hyödyntäminen varsinaisissa seuran- noissa on usein hankalaa. Usein ne jäävät kuvausdokumenteiksi ilman, että niitä olisi käy- tetty varsinaisen muutostietojen saantiin. Digitaalisten videoaineistojen laatu on kuiten- kin parantunut niin, että niistä voidaan erottaa yksittäiskuvia tavallisten valokuvien tavoin käytettäväksi. Omana luokkanaan voidaan videoinneista erottaa muutosten seurannassa käyttökelpoiset reittivideoinnit, jossa kuljetaan jokin määrätty reitti esim. tie läpi videoi- den. Siinä saadaan nopeasti kuvamateriaalia laajalta alueelta ja videoaineistosta voidaan poimia pysäytyskuvia varsinaiseen seurantatyöhön. Tässä hankkeessa maantasakuvauksilla tarkoitetaan kaikkia maanpinnalta tehtyjä kuvauk- sia. Vastaavasti kaikkia droonilla tehtyjä kuvauksia kutsutaan droonikuvauksiksi. Kuvaus- ten kuvatyypit luokitettiin kohde-, ilmansuunta- ja näkymäkuviin (kuva 1). Kohdekuvilla tarkoitettiin kuvia, jotka on otettu jostain tietystä konkreettisesta yksilöitävästä kohteesta kuten esim. rakennuksesta, koulusta, sillasta tai muusta rakennelmasta tai luontokohteesta esim. koskesta, isosta puusta tms. Näkymäkuvilla tarkoitetaan jostain paikasta aukeavasta näkymästä otettuja laaja-alaisia kuvia. Niitä käytetään yleisesti dokumentoinneissa ja seu- rannoissa. Kuvauspaikka on yleensä pysyvä, joskin paikka ei välttämättä ole tarkasti mää- ritetty. Samalta näköalapaikalta kauempaakin toisistaan otetut kuvat samasta maisemasta voivat olla rinnasteisia näkymäkuvia mutta eri puolilta samaa maisemaa otetut näkymä- kuvat eivät. Ilmansuuntakuvilla (tai yleisemmin suuntakuvilla) tarkoitetaan kuvia, jotka on otettu kuvauspaikasta etukäteen määriteltyihin suuntiin. Useimmin pääilmansuun- tiin. Ilmansuuntakuvien kuvauspaikat ovat yleensä pysyviä ja niillä voi olla määriteltyjä sijoituspaikkaehtoja, ne voivat olla täysin satunnaisia tai perustua johonkin järjestelmälli- seen otantaa. Kuvauspaikan, kuvaussuunnan ja kuva-alan vastaavuus aiempien kuvausten kanssa on merkittävä koska muutosta arvioidaan kuva-alalla nähtävien ominaisuuksien perusteella. Kuvauspaikan muutamienkin metrien siirroilla voi olla merkitystä kuvilta visu- aalisesti ja erityisesti ohjelmallisesti arvioitaviin asioihin. Neljäntenä luokkana erotettiin varsinaiset panoraamakuvat, joilla tarkoitettiin erityisen laaja-alaisia, jopa täyden ympyrän, 360-asteen panoraamakuvia. 13 Ympäristöministeriön julkaisuja 2021:36 Ympäristöministeriön julkaisuja 2021:36 Kuva 1.  Ilomantsin Hakovaaran ilmansuuntakuvapisteeltä 1 otettuja eri kuvatyyppejä. Vasemmalla ylhäällä normaaliobjektiivilla otettu kuva. Oikealla ylhäällä laajakulmaisella objektiivilla otettu kuva. Kes- kellä kolmesta yksittäiskuvasta yhdistämällä aikaansaatu näkymäkuva. Alhaalla matkapuhelimen panoraa- makuvaohjelmalla otettu täyden ympyrän panoraama. Kuvat (©) SYKE/KuMaMuu -hanke 2021. 2.2 Droonien avulla tehdyt kuvaukset Droonien alhainen hinta, käytön halpuus ja kuva-aineiston laatu on tehnyt niistä viime vuosina hyvin käyttökelpoisia apuvälineitä erilaisissa ympäristön kartoituksissa, tutkimuk- sissa ja myös seurannoissa. Helpon maastotyöskentelyn ja runsaan kuva-aineiston saan- nin vastapainoksi aineistojen muokkaus ja analysointi vaatii kuitenkin lisäresursseja, joita ei aikaisemmin seurannoissa tarvittu. Nyt ollaan vaiheessa, jossa etsitään menetelmiä ja kokemuksia droonien käytöstä eri toimiin eikä rutiiniluonteiseen toimintaan vielä ole hyviä ohjeita tai suosituksia. Droonien kuvaukset voidaan luokitella aivan kuten maan tasalta otetut kuvat kohde-, näkymä- ja panoraamakuviksi. Merkittävimpiä suoraan dokumentointiin ja visuaaliseen seurantaan kelvollisia kuvia ovat viistokuvat, pallopanoraamat ja ohjelmallisten reittien 14 Ympäristöministeriön julkaisuja 2021:36 videoinnit. Ilmasta otettuna droonien kuvakulma ja siten visuaalinen vaikutelma on kui- tenkin erilainen kuin maan tasalta otetuissa kuvissa. Vanhemmille seurannoille droonit eivät siten välttämättä ole korvaava kuvausmenetelmä vaan mahdollinen lisä, jonka hyö- dyntäminen vaatii omat resurssinsa. Uusissa seurannoissa ne voivat hyvinkin olla todelli- nen vaihtoehto maantasakuvauksille. Miehittämättömien ilma-aluksien käyttöä säädellään laeilla ja asetuksilla (EU 947/2019). Uudet säännöt lentotoiminnalle, laajemmat rekisteröintivelvoitteet, koulutusvaatimuk- set piloteille ja uusi riskiarviointimenettely vaativammalle toiminnalle tulivat voimaan 1.1.2021 (Droneinfo 2021). Avoimessa kategoriassa droonin tulee olla aina näköyhteydessä ja lentokorkeus tulee olla alle 120 m. Alle 25 kg drooneilla toimijoiden tulee rekisteröityä ja läpäistä teoriakoe. Jos toiminta ylittää minkä tahansa rajoituksen avoimessa kategoriassa toiminta siirtyy erityiseen kategoriaan, joka perustuu riskiarvioinnille, jonka perusteella toimijan tarvitsee tehdä vähintään ilmoitus tai hakea lupaa toiminnalle viranomaiselta. Samalla tulevan EU-lain myötä Suomessa ollut jako harrastajiin ja lentotyötä tekeviin toi- mijoihin katoaa kuten myös lennokki/kauko-ohjattu ilma-alus erottelu. Rekisteröityminen on vaatimuksena kaikille niille droonitoimijoille, jotka käyttävät yli 250 g painoisia droo- neja tai droonia, jossa on kamera ja jota ei ole merkitty lelulain mukaisesti leluksi. Merkittävimpänä rajoituksena droonien käytettävyydelle voidaan pitää vaatimusta len- nättää drooneja jatkuvassa näköyhteydessä. Teknisesti laitteiden lentoalue voi olla useita satoja metrejä tai jopa kilometrejä mutta näköyhteys rajoittaa yhden kuva-alueen säteeksi normaalitilanteessa maksimissaan alle 500 m. Näköyhteyden ulkopuolella tapahtuva len- täminen on luvanvarasta. Toinen merkittävä rajoitus on lentokorkeuden rajaaminen avoi- messa kategoriassa alle 120 m mikä tosin ympäristötiedon keruuhankkeissa harvemmin on konkreettinen haitta. Toiminnassa tulee lisäksi ottaa huomioon muun muassa lentokielto- ja rajoitusalueet, väki- joukot, asutuksen tiheys, laitteen merkinnät, yksityisyys ja kotirauha. Miehittämättömän ilmailun sääntelyä Suomessa hoitaa Liikenne- ja viestintävirasto Traficom, joka on perusta- nut aihepiiriä varten omat droneinfo -nettisivut (droneinfo 2021). Drooneilla tiedonkeruu tehdään erilaisten digitaalisten sensoreiden avulla. Oletusarvoi- sesti sensorina on kamera, joka kykenee ottamaan sekä yksittäiskuvia että videokuvaa. Eri- koisemmat multi- ja hyperspektrikamerat mahdollistavat myös muiden säteilyalueiden kuvaamisen normaalin RGB-alueen lisäksi. Erikoissensoreita ovat myös lämpökamerat, joita voidaan käyttää mm. rakennusten lämpövuotojen paikantamiseen ja laserkeilaimet, joilla saadaan nopeasti aineistoa tarkkoihin 3D-malleihin. Tässä on käsitelty tavanomaisen kameran avulla tehtäviä erityiskuvauksia. 15 Ympäristöministeriön julkaisuja 2021:36 Ympäristöministeriön julkaisuja 2021:36 Droonilla tuotettava kuvausmateriaali on tavallisemmin tavanomaista valokuva- ja videomateriaalia. Ympäristön seurannoissa viistokuvat ja erityisesti 360/180-asteen pal- lopanoraamat ovat erityisen käyttökelpoisia. Uudenaikaisemmissa drooneissa on sisään- rakennettuna omat kuvaustilansa erilaisille erityiskuvauksille ja ohjelmat erityisaineisto- jen tekoon. Kuvien yhdistämiset yksittäiskuvista voidaan tehdä myös erillisohjelmilla esim. Image Composite Editor, DJI media maker tai PTGui (liite 1). Pallopanoraamojen katselu vaatii myös omat ohjelmansa, joilla laaja-alaista panoraamaa voidaan katsella tietokoneen näytöllä (kuva 2). Pallopanoraamojen katseluun voidaan käyttää esimerkiksi ilmaista FSP- Viewer ohjelmaa (liite 1). Kuva 2.  Leppävirran Paukarlahden kuvauspaikan 6 droonin pallopanoraama. Yläkuvassa pallopanoraama- kuvan tasoprojektiotuloste, jossa alakuvassa oleva alue on rajattu punaisella suorakaiteella. Kuvat (©) SYKE/KuMaMuu -hanke 2021. 16 Ympäristöministeriön julkaisuja 2021:36 Droonilla kuvaamisen suurimpia etuja verrattuna maanpinnalta otettuihin kuviin ovat kuvauspaikan ja -kulman valinnan vapaus sekä mahdollisuus toteuttaa etukäteen ohjel- moitavia karttakuvauslentoja, joilla voidaan kattaa suuria alueita määritellyillä kuvauslin- joilla. Kuvauslentojen toteuttamiseen on olemassa useita mobiiliapplikaatioita kuten Pix4D Capture ja DroneDeploy, joita käytettiin myös hankkeen kuvaksissa (liite 1). Karttakuvaus- lennot suunnitellaan tärkeimmän halutun aineistotyypin ja tarkkuuden mukaan (kuva 3). Kuva 3.  Droonilla tehtävien kuvauslentojen toteutustavat gridi, kaksoisgridi ja kehä. Lisäksi voidaan erottaa ohjelmoitu reitti ja vapaalento. Gridi, kaksoisgridi ja kehäkuvaustapoja käytetään isompien kuvamateriaalien hankin- taan. Niistä muokataan ohjelmallisesti erityiskuva-aineistoja kuten georeferoituja eli koor- dinaatistoon asemoituja ortomosaiikkeja, korkeusmalleja ja 3D-pintamalleja. Vapaalento kuvaustavassa dronella lennetään kauko-ohjauksella etukäteen suunniteltua tai reaali- ajassa valittua reittiä pitkin. Vapaalentoa käytetään pääasiassa kohteiden yleisessä doku- mentoinnissa tai videoesitysten teossa. Kuvauslennoista tulee tyypillisesti satoja valokuvia lentoa kohden. Erityisaineistojen tuot- tamiseen ohjelmoiduilla karttalennoilla tuotetuista valokuvista on olemassa lukuisia eri- laisia ohjelmia kuten Pix4D mapper, Agisoft Metashape, DroneDeploy ja WebODM (liite 1). Ohjelmistot vaihtelevat ominaisuuksiltaan ja käytettävyydeltään, mutta kaikilla pystytään tuottamaan fotogrammetriaan perustuvia aineistotyyppejä: georeferoitu ortomosaiikki- kuva, digitaalinen korkeusmalli (DSM), pistepilvi (LAS) ja 3D-pintamalli (MESH). Tässä hank- keessa aineistojen käsittelyyn käytettiin Pix4D mapperia. Yksittäisiä kokeiluja tehtiin Dron- eDeploy ja WebODM -ohjelmilla. Droonikuvauksissa on myös huomioitava kuvien tarkistukseen, mahdollisiin uusintaku- vauksiin ja erityiskuva-aineistojen tekoon kuluva aika. Kuva-aineiston laatu olisi syytä 17 Ympäristöministeriön julkaisuja 2021:36 Ympäristöministeriön julkaisuja 2021:36 tarkistaa jo kuvausten yhteydessä mutta kuitenkin pian kuvausten jälkeen. Kuvauksessa droonin kameran linssiin tulleet liat ja sadepisarat samoin kuin kameran väärät valotusase- tukset saattavat pilata koko kuvauskerran kuvat. Tärkeää on tarkistaa etenkin ne ominai- suudet, jotka haittaavat merkittävästi kuvien käyttöä tavoitteisiin ja kuvien jatkokäsitte- lyyn. Kuitenkin vasta kuvista muokattujen aineistojen avulla voi varmistua, että kuvaus on onnistunut, että kuvausalueelta on saatu riittävän kattava aineisto ja jossa eri kuvausten aineistot ovat yhteensopivia. Kuva 4.  Esimerkit droonikuvausten ortomosaiikki- ja korkeusmalliaineistosta. Yläkuvassa ilmakuvaa vastaava ortomosaiikkiaineisto. Keskellä ortokuva-aineisto, johon on lisätty vinovalovarjostus. Alakuvassa korkeusmalliaineisto, jonka väriskaalattua korkeustietoa on korostettu vinovalovarjostuksella. Kuvat (©) SYKE/HesaKASVI2019 -hanke 2021. 18 Ympäristöministeriön julkaisuja 2021:36 Ortomosaiikkikuva ja korkeusmalli ovat 2D-aineistoja. Ortomosaiikki on käytännössä pääl- lekkäisistä suoraan alas otetuista kuvista yhdistetty suuri mosaiikkikuva, joka on oikaistu ja asemoitu koordinaatistoon. Siten se on rinnastettavissa satelliittikuva-aineistoihin ja lento- koneesta otettuihin ilmakuva-aineistoihin. Korkeusmalli taas on valokuvista tuotettu pin- tamalli (DSM), joka kuvaa kuvista näkyvän ylimmän pinnan korkeutta (kuva 4). Pistepilviaineisto on eri kuvien yhtäläisyyksien pohjalta laskennallisesti muodostettu kol- miulotteinen pisteaineisto. Käsiteltävyydeltään se vastaa laserkeilausaineistoa, joskin siinä pisteet edustavat kohteen ulkopintaa. Pisteisiin voidaan yhdistää kuva-aineiston väritiedot eli RGB-arvot. 3D-pintamalli on pistepilviaineistosta muodostettu kolmiulotteinen aineisto, jossa erilliset pisteet on yhdistetty monikulmioiksi esittäen pintaa. Laadukkaan 3D-pinta- mallin aikaansaamiseksi kuvia olisi saatava eri kulmista ja korkeuksilta, myös viistoon otet- tuna. 3D-pintamalliaineistojen aikaansaamiseksi käytetäänkin usein kuvauksen lentota- pana kaksoigridiä tai kehää (kuva 5). Kuva 5.  Droonin kuvausaineistoista tehtyjen 3D-tulostekuvien vertailu. Yläkuvassa droonin pistepilvi- aineistosta tehty tulostekuva. Alakuvassa vastaava tulostekuva tehtynä 3D-pintamalliaineistosta. Aineistojen tarkkuus riittää yleispiirteiseen rakennetarkastelun mutta yksityiskohdissa puutteita on paljon. Kuvat (©) SYKE/HesaKASVI2019 -hanke 2021. 19 Ympäristöministeriön julkaisuja 2021:36 Ympäristöministeriön julkaisuja 2021:36 Aineistojen tuottamisen lisäksi suurin osa mainituista aineiston käsittelyohjelmista mah- dollistaa erikoisaineistojen tarkastelun tietokoneella. Osassa ohjelmia onnistuu myös aineiston jakaminen linkillä selaimen kautta katseltavaksi. Yleensä kuitenkin jatkokäyttö, jos ei puhuta vain yleisestä vilkuilusta, vaatii tiedostojen vientiä alkuperäisestä tuottami- seen käytetystä ohjelmasta omiin käsittelyohjelmiin esim. ArcGIS ja QGIS (liite 1). Niitä paremmin 3D-aineistojen katseluun ja muokkaamiseen soveltuvia käyttökelpoisia ohjel- mia ovat esimerkiksi CloudCompare ja Blender (liite 1). 2.3 Muut kuva-aineistot Muutosseurantakohteita koskevan tiedon keruussa merkittäviä ovat kohteen luonnon- oloista, asutushistoriasta ja maankäytön muutoksista ja tulevista kehityssuunnista kertovat tietoaineistot kuten vanhat valokuva- ja ilmakuva-aineistot, kartat ja kaava-aineistot. Niistä saadaan tietoja alueen erityispiirteistä ja muutoksiin vaikuttavista tekijöistä. Niiden avulla voidaan erottaa alueen merkittävät luonnon- ja rakennusympäristökohteet ja näkymä- alueet, joihin kuva-aineistojen hankinnassa ja maastotöiden suunnittelussa tulee keskittyä. Tässä hankkeessa selvitettiin Maanmittauslaitoksen kartta- ja ilmakuva-aineistoja sekä Kansallisarkiston ja muiden vastaavien arkistojen kuva-aineistojen käyttökelpoisuutta visuaaliseen seurantaan. Tavoitteena oli saada aikaisemmilta vuosilta kuva-aineistoa koh- teiden muutosten selvitystyöhön. Kuva-aineistoja olikin saatavilla varsin hyvin, mutta niitä ei pystytty kunnolla hyödyntämään koska kuvahaut arkistoista ja muokkaukset hank- keen käyttöön osoittautuivat varsin työläiksi ja ne olisivat edellyttäneet enemmän aikaa kuin oli käytettävissä. Hankkeessa päätettiinkin jättää muut kuva-aineistot pääosin käyttä- mättä. Ilmakuva-, kartta- ja erilaisten arkistokuva-aineistojen käytöstä on myöskin jo saata- vissa hyviä selvityksiä (Lehtinen 2005, Mökkönen 2006). Tässä yhteydessä kuvataan tehtyjä aineistohakuja ja käsittelyjä vain yleisluonteisesti. Valokuva-aineistoja eri puolilta Suomea on kerätty useaan arkistoon mm. Kansallisarkis- toon ( https://arkisto.fi/fi/kansallisarkisto), Museoviraston kuvakokoelmiin (https://www. museovirasto.fi/fi/kokoelma-ja-tietopalvelut/kuvakokoelmat) sekä useisiin paikallisiin lai- toksiin. Kuvien haku kannattaa aloittaa Finna.fi palvelusta (https://www.finna.fi/), jonka kautta voi hakea usean laitoksen kuva-aineistoja samanaikaisesti. Osa kuva-aineistoista on myös digitoitu. Internetistä laajemmin hakemalla voi kohteista löytyä myös tekstejä tai selvityksiä, joissa on kohteista kuvia. Arkistojen kuvista kuitenkin pääosa oli henkilöku- via tai ihmisiä erilaisissa kokoontumissa tai työnteossa, jolloin niistä ei ollut hyötyä ympä- ristön muutosseurannoissa. Vain pieni osa kuvista oli yleiskuvia ja maisemakuvia. Kuvien käyttöä hankaloitti kuvan paikantamisen vaikeus. Kuvat ovat paikannettavissa usein vain kunnan tai kylännimen mukaan, jotka nekin ovat voineet muuttua kuvausajankohdasta. https://arkisto.fi/fi/kansallisarkisto https://www.museovirasto.fi/fi/kokoelma-ja-tietopalvelut/kuvakokoelmat https://www.museovirasto.fi/fi/kokoelma-ja-tietopalvelut/kuvakokoelmat https://www.finna.fi/ 20 Ympäristöministeriön julkaisuja 2021:36 Kuvien kohteet ovat myös ajan saatossa usein niin muuttuneita, että niiden kuvauspaikkaa ei pysty määrittämään tai se vaatii hyvää paikallistuntemusta. Merkittävin arkistoaineisto hankkeelle oli Visuaalinen maisemaseuranta -hankkeen kuva-aineisto, jossa on kuvattuna 13 kohteesta ilmansuuntakuvat pysyviltä kuvauspai- koilta vuosina 1995, 2000, 2005 ja 2010 (Heikkilä 2007, Muuttuvamaalaismaisema.fi 2021, Visuaalinen maisemaseuranta 2020). Hankkeen käyttöön saatiin Paukarlahden ja Sonkajan seurantapisteiden kuva-aineistot. Valtakunnallisesti arvokkaiden maisema-alueiden päivi- tysinventoinnin loppuraporttien kohdekuvauksista taas sai hyvän kuvan kohteiden luon- nonoloista ja asutushistoriasta (Pohjois-Karjala 2014, Pohjois-Savo 2014,). Kulttuuriympäristökohteista hyvää perustietoa on saatavilla Museoviraston valtakunnalli- sesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt RKY-palvelusta (http://www.rky.fi/read/ asp/r_default.aspx). Palvelussa ei kuitenkaan ollut hankkeen kohteista merkittäviä muu- tosseurannassa käyttökelpoisia kuvia. Kulttuuriympäristökohteista internetistä saikin tie- toja lähinnä vain niistä tehdyistä erillisselvityksistä, joita kaikista kohteista ei kuitenkaan ole saatavilla. MML:n Suomen vanhat kartat -verkkopalvelun (https://www.maanmittauslaitos.fi/suo- menvanhatkartat) avulla etsittiin kohteista vanhoja karttoja. Vanhat painetut kartat verk- kopalvelusta ( https://www.maanmittauslaitos.fi/asioi-verkossa/vanhat-painetut-kartat) voi ladata käyttöön vanhat perus- ja topografikartat. Palvelussa on joiltain alueilta ilmaku- via käytettävissä jopa 1930-luvulta lähtien. Uusimmat kartat ovat saatavissa käyttöön suo- raan MML:n rajapinnan kautta. Vanhempia digitaalisia kartta-aineistoja voi etsiä verkon palveluista Timo Meriluodon vanhat kartat (https://timomeriluoto.kapsi.fi/index.html) ja Jyväskylän yliopiston Heikki Rantatupa historialliset kartat (https://expo.oscapps.jyu.fi/s/ vanhakartta/page/etusivu). http://www.rky.fi/read/asp/r_default.aspx http://www.rky.fi/read/asp/r_default.aspx https://www.maanmittauslaitos.fi/suomenvanhatkartat https://www.maanmittauslaitos.fi/suomenvanhatkartat https://www.maanmittauslaitos.fi/asioi-verkossa/vanhat-painetut-kartat https://timomeriluoto.kapsi.fi/index.html https://expo.oscapps.jyu.fi/s/vanhakartta/page/etusivu https://expo.oscapps.jyu.fi/s/vanhakartta/page/etusivu 21 Ympäristöministeriön julkaisuja 2021:36 Ympäristöministeriön julkaisuja 2021:36 3 Hankkeen työt Hankkeen kohdealueita etsittiin Pohjois-Karjalan ja Pohjois-Savon valtakunnallisesti arvok- kaiden maisema-alueiden ja valtakunnallisesti merkittävien rakennettujen kulttuuriym- päristöjen joukosta. Sopivina maisema-aluekohteina pidettiin Visuaalinen maisemaseu- ranta -hankkeen kohteita. Kulttuuriympäristökohteista priorisoitiin teollisuusympäristöjä. Hankkeen pääkohteiksi valikoitui Pohjois-Karjalasta Ilomantsin vaarakylien alue (Sonkajan ja Kirvesvaara-Hakovaaran maisema-alueet) ja Pohjois-Savosta Leppävirran Paukarlahden maisema-alue. Muina kohteina olivat valtakunnallisesti merkittävät rakennetun kulttuu- riympäristön (RKY) kohteet: Pohjois-Savon Jyrkänkosken Ruukin alue Sonkajärvellä, Poh- jois-Karjalan Outokummun vanhan kaivoksen alue Outokummussa sekä Pohjois-Savon Nikkilän museotien alue Leppävirralla. Vanhempia, digitaalisesti saatavissa olevia kuva-aineistoja etsittiin Finna.fi verkkopalve- lun avulla. Harvojen, löydettyjen maisemia kuvaavien yleiskuvien käytettävyyden haittana oli, että niitä ei pystytty paikantamaan, jos niissä ei näkynyt nykyisin tunnistettavia raken- nuksia tai muita kohteita. Kuvien paikantamisessa alueiden paikallistuntemuksesta olisikin ollut merkittävää etua. Digitaalisina aineistoina etsittiin käyttöön myös vanhoja kartta-ai- neistoja. MML:n vanhat painetut kartat -palvelusta kopioitiin käyttöön Paukarlahdelta vuo- den 1973 peruskartta ja Ilomantsin vaarakylien alueelta vuoden 1974 peruskartta. Ilmaku- via hankittiin käyttöön vain Ilomantsin vaarakylien alueelta. MML:n avoimen rajapintapal- velun kautta saatiin käyttöön ilmakuvat vuosilta 1995 ja 2017. Alueelta ostettiin Maanmit- tauslaitoksesta ilmakuvat vuosilta 1944, 1959 ja 1971. Pääkohteilla Leppävirran Paukarlahdella ja Ilomantsin vaarakylien alueella tehtiin maanta- sakuvaukset Visuaalinen maisemaseuranta -hankkeen mukaisesti ilmansuuntakuvauksina. Samoilta kuvauspaikoilta tehtiin lisäksi droonilla pallopanoraamakuvaukset. Leppävirran Paukarlahdelta, Ilomantsin Sonkajalta ja Kirvesvaaralta, Sonkajärven Jyrkkäkosken Ruukilla ja Outokummun Outokummun vanhan kaivoksen alueella tehtiin droonilla erikoisaineisto- kuvaukset. Leppävirran Nikkilän museotiellä tehtiin museotien kuvaukset autokameralla. Maastokuvaukset on kuvattu tarkemmin omissa kohdekohtaisissa kappaleissa. Droonin erityiskuvausaineistoista tehtiin Pix4D mapper -ohjelmalla ilmakuvaa vastaava RGB-ortomosaiikki-, korkeusmalli-, pistepilvi- ja 3D-pintamalliaineistot. Aineistojen jatko- käsittely, visuaalinen tarkastelu ja tulostekuvien teko tehtiin ArcGIS 10.5 ja QGIS Desktop 3.4.6 paikkatieto-ohjelmilla. Lisäksi käytettiin tulostekuvien tekoon ohjelmia Blender, FBX 22 Ympäristöministeriön julkaisuja 2021:36 Review ja Cloud Compare. Käyttöön etsittiin ensisijaisesti paikallisesti toimivia ohjelmia. Pix4D:n ja DroneDeployn pilvipalvelujen aineistoselainsovelluksia kokeiltiin mutta niitä ei otettu laajempaan käyttöön. Maantasakuvien ja droonikuvausten viisto- ja panoraamakuvien jatkokäsittely toteutet- tiin pääosin ACDSee Photo Studio Ultimate 2020 -ohjelmalla (liite 1). Yksittäiskuvista koot- tiin panoraamakuvia käyttäen Image Composite Editor, PTGUI ja Panorama Pro 3 ohjelmia. Panoraamakuvien teossa käytettiin useita ohjelmia koska panoraaman teon epäonnistut- tua yhdellä ohjelmalla se saattoi onnistua toisella. Paikallisesti asennettavaksi ohjelmaksi pallopanoraamojen katseluun käytettiin FSPViewer -ohjelma. 3.1 Leppävirta, Paukarlahti Paukarlahden kylän valtakunnallisesti arvokas maisema-alue Koiruksen Paukarlahden ran- ta-alueella on Pohjois-Savon järviseudun harvarakenteinen kylä (Pohjois-Savo 2014, Ympä- ristöministeriön mietintö 66/1992). Pysyvää asutusta alueella on ollut jo 1500-luvulta läh- tien ja karjatalouden pitkät perinteet näkyvät laajoina, arvokkaina laidunalueina ja suurina kivinavettoina. Edustavimpia rakennetun kulttuuriympäristön kohteita ovat kylän seuran- talo 1910-luvulta, vanha kievarirakennus sekä Jussilan, Kivelänharjun ja Ristolan pihapiirit. Uudempaa pientaloasutusta on valtatien tuntumassa ja kylän etelä- ja itäosassa. Alueen maisemassa yhdistyvät kumpuilevat peltomaat ja harvarakenteinen kylämiljöö järven ja ympäröivän loivapiirteisen moreenimaaston välissä. Edelleen käytössä olevista laidun- maista merkittävin on Melasenlahden pohjukassa sijaitseva kalliomännikköhaka. Paukarlahden maastokuvauksiin 21.8.2019 osallistuivat Pohjois-Savon ELY-keskuksesta (POS-ELY) Jukka Haapanen ja Tapio Laaksonen ja SYKE:n Joensuun yksiköstä Hanna Koi- vulan ja Jukka Hirvonen. Tuolloin kuvattiin valituilta kuvauspaikoilta maantasakuvat ja droonilla pallopanoraamakuvaukset 30 ja 50 m korkeudelta (kuva 6). Kuvauspisteinä oli- vat Visuaalinen maisemaseuranta -hankkeen pysyvät kuvauspaikat sekä neljä uutta kuvauspaikkaa. Maantasakuvat otettiin ilmansuuntakuvina pääilmansuuntiin. Kuvia otet- tiin eri kameroilla yksittäiskuvina ja matkapuhelimien kameroiden panoraamatoimin- noilla minkä takia kuvien kuva-alat ja resoluutiot vaihtelivat suuresti. Useimmista kuvaus- pisteistä tehtiin myös laaja-alaisempi 360-asteen panoraamakuva. Droonilla tehtiin kaksi gridikuvausaluetta. 23 Ympäristöministeriön julkaisuja 2021:36 Ympäristöministeriön julkaisuja 2021:36 Kuva 6.  Leppävirran Paukarlahden kuvauspisteet ja droonin gridikuvausalueet. Kuvauspisteet 1–9 ovat samat kuin Visuaalinen maisemaseuranta -hankkeen seurantapisteet ja pisteet 10–13 uusia kuvauspisteitä. Kuvauspisteistä otettiin maan tasalta ilmansuuntakuvat ja 360-asteen panoraamat ja droonilla pallopa- noraamat 30 m ja 50 m korkeudelta. Aineistot (©) SYKE/KuMaMuu -hanke 2021, maastokartta (©) Maan- mittauslaitos 2021. Jukka Haapanen ja Tapio Laaksonen kävivät 5.9. tekemässä neljä gridikuvausaluetta lisää ja vielä 11.9. kaksi gridikuvausaluetta lisää täydentämään yhtenäisen kuvausalueen. Droonin kahdeksan kuvauksen aineistot käsiteltiin SYKEssä ja niistä tehtiin Pix4D ohjelmalla orto- mosaiikki-, korkeusmalli-, pistepilvi- ja 3D-pintamalliaineistot. 24 Ympäristöministeriön julkaisuja 2021:36 Kuva 7.  Leppävirran Paukarlahden kuvausalue 2 droonikuvauksista tehdyt pistepilviaineistojen tulosteku- vat eri ohjelmilla ja kuvamäärillä. Ylinnä Pix4D -ohjelman tulostekuva koko kuvamäärällä. Keskellä Pix4D -ohjelman tulostekuva, kun käytössä joka kolmas kuva. Alinna WebODM -ohjelman tulostekuva koko kuva- määrällä. Kuvat (©) SYKE/KuMaMuu -hanke 2021. 25 Ympäristöministeriön julkaisuja 2021:36 Ympäristöministeriön julkaisuja 2021:36 Paukarlahdelta droonin yhdestä gridikuvausaineistosta tehtiin kolme erilaista aineis- toversiota. Aineistosta tehtiin pistepilviaineistot Pix4D-mapper ja WebODM ohjelmilla. Pix4D-ohjelmalla tehtiin aineisto myös kuvausaineistosta, jossa mukana vain joka kolmas kuva. Saatujen pistepilviaineistojen välisiä eroja vertailtiin CloudCompare -ohjelmalla teh- tyjen tulostekuvien avulla (kuva 7). Parhain tulostekuva oli koko kuva-aineistosta tehdyllä Pix4D-tulosteella. Sitä pystyi käyttämään hyvin varsinaisten viistokuvien rinnalla näkymän ominaisuuksien tilan ja muutosten selvityksessä. Kolmasosalla kuvista tehdystä aineis- tosta häviää yllättävän paljon yksityiskohtia näkyvistä. Merkittävin hävikki on linjamaisissa kohteissa kuten puukujanteista, jotka saattoivat hävitä kokonaan. Kuvien karsiminen hei- kensi myös rakennusten yksityiskohtien näkymistä merkittävästi. Myös WebODM-aineis- ton tulostekuva oli heikompi kuin Pix4D-ohjelman tekemän aineiston. Pistepilviaineistojen vertailun perusteella kuva-aineiston määrällä sekä käytetyllä ohjelmalla on selvä vaikutus aineiston laatuun ja sen käyttökelpoisuuteen 3D -malleissa. Ortomosaiikkikuvan laatuun kuvamäärällä ja käytetyllä ohjelmalla ei sen sijaan ollut merkittävää näkyvää vaikutusta (kuva 8). Eroja eri ohjelmien aineistoissa näkyi kuitenkin joissain yksityiskohdissa kuvien yhdistymisissä. Kuva 8.  Leppävirran Paukarlahden kuvausalue 2 ortomosaiikkiaineistojen vertailu. Vasemmalla koko kuva-aineistosta Pix4D-ohjelmalla tehty tuloste, keskellä Pix4D-ohjelmalla tehty joka kolmas -kuva-aineis- tosta tehty tuloste ja oikealla koko kuva-aineistosta webODM-ohjelmalla tehty tuloste. Kuvat (©) SYKE/ KuMaMuu -hanke 2021. 26 Ympäristöministeriön julkaisuja 2021:36 Kuva 9.  Leppävirran Paukarlahden kuvauspiste 6:n eri vuosina maan tasalta itään otettujen ilmansuunta- kuvien vertailu. Kuvat 1996–2010 (©) Visuaalinen maisemaseuranta, kuva 2019 (©) SYKE/KuMaMuu -hanke 2021. 27 Ympäristöministeriön julkaisuja 2021:36 Ympäristöministeriön julkaisuja 2021:36 Paukarlahden toinen aineistovertailu oli kuvauspisteen 6 ilmansuuntakuvasarjan vertailu (kuva 9). Kuvapisteellä 6 Visuaalinen maisemaseuranta -hankkeen kuvat 1996–2010 vas- taavat paremmin toisiaan mutta tämän hankkeen kuvaus vuodelta 2019 on selvästi laa- ja-alaisempi. Alkukuva 1996 on kapea-alaisin, mikä johtuu ensimmäisellä kuvauskerralla käytetystä suppeammasta kuvakulmasta. Muissa kuvissa näkyvä vanha lato on jäänyt siinä kuva-alan ulkopuolelle. Lato on purettu ennen vuoden 2019 kuvan ottoa. Vaikka kuvissa ei erityisen merkittäviä muutoksia ole nähtävissä, näkyy niissä hyvin maatalouden muu- tokset. Alkukuvassa on heinäseipäitä ja alue on aidattu laidunkäyttöä varten. Vuoden 2010 kuvassa aidat ovat hävinneet. Alkukuvassa juuri erottuva pieni kuusentaimi ehti vuo- teen 2019 mennessä kasvaa jo isoksi puuksi. Toiminnan vähentymisen muutoksena näkyy kuvissa rakennuksiin menevän tien kasvittuminen. Laajemmin eri vuosien ilmansuuntakuvia ja niiden vastaavuuksia toisiinsa vertailtaessa tulee näkyviin kuva-alan erot eri vuosien välillä, jotka olivat joillain kuvapaikoilla yllättä- vän isoja. Erot olivat suurimmat suhteessa hankkeessa otettuihin vuoden 2019 kuviin joh- tuen siitä, että kuvauspaikkojen sijoittamisessa pitäydyttiin niiden GPS-paikannuksiin eikä varsinaisia kuvauspaikkojen maastolomakkeita käytetty apuna. Kuvauspaikkojen erot saat- toivat siten olla useita metrejä. Kuvien antama tulos oli selvä osoitus siitä, että kuvien otto- paikan tarkka määrittäminen ja siinä pitäytyminen on seurannan kannalta oleellista. Kuva 10.  Leppävirran Paukarlahden kuvauspaikka 6 ilmansuuntakuvien ja 360-asteen panoraaman sekä droonilla 30 m korkeudesta otetun pallopanoraaman vertailu. Panoraamojen vasemmanpuoleinen tie osoit- taa pohjoiseen ja keskellä oleva tie etelään. Kuvat (©) SYKE/KuMaMuu -hanke 2021. 28 Ympäristöministeriön julkaisuja 2021:36 Paukarlahden kuvauspaikalla 6 selvitettiin myös panoraamakuvien käyttökelpoisuutta. Kuvauspisteeltä otettiin tarkasteluun ilmansuuntakuvat ja 360-asteen panoraama ja samasta paikasta droonilla pallopanoraamakuva 30 m korkeudesta. Ne antavat kolme vaihtoehtoa kohteesta (kuva 10). Kuvassa on ylimpänä vuoden 2019 ilmansuuntakuvat sijoitettuna maan tasalta otetun 360-asteen panoraaman mukaisiin kohtiin. Maan tasalta otettujen kuvien avulla on helpompi mieltää muutokset ja näkymän tila, koska ne vastaa- vat katselijan omaa näkemää. Maan tasalta otetun panoraaman hahmottaminen on jo sel- västi hankalampaa, koska katselija ei itse pysty näkemään samaa kuva-alaa. Kuvassa näky- vät kaksi tietä ovat itse asiassa sama tie kuvaajasta pohjoiseen ja etelään. Kuvassa ilmenee myös panoraamaohjelmien avulla kuvaamisen ongelmat. Vaakakuvana tehdyn kuvauksen korkeusala on hyvin matala ja käsivaralta tehdyssä kuvauksessa horisontti on vaikea pitää kohdallaan. Muutoin maan tasalta otettu panoraama on käyttökelpoinen. Sen avulla voi- daan välttää ilmansuuntakuvien kuva-alueiden tarkan vastaavuuden vaatimus, kun oikea kuva-ala voidaan leikata panoraamasta. Droonilla 30 metrin korkeudesta otetun pallopa- noraaman tasoon levitettyä näkymää on vielä vaikeampi katsojan mieltää. Kuvakulman takia kuvan eri osien mittasuhteita ja etäisyyksiä on vaikea hallita ja kuvassa korostuu voi- makkaasti etualan kohteet. Toisaalta ilmasta otettu pallopanoraamakuva tuo paremmin näkyviin kohteen ympäristön ja siinä mahdollisesti toisintokuvissa nähtävät muutokset. 3.2 Leppävirta, Nikkilän museotie Nikkilän museotie on noin 2,4 km pitkä, sorapäällysteinen Leppävirran kirkonkylästä ete- lään vievä tie. Tielinja valmistui 1740-luvulla ja se pohjautui 1600-luvulta periytyvään Vii- purin ja Oulun väliseen talvipostilinjaan (Museovirasto 2009b). Tielinjaus on säilynyt ja se sisältyy Tiehallinnon museotievalikoimaan (Liimatainen 2007). Vanhaa rakennuskantaa on säilynyt tien varrella, mm. Anttilan ja Pekkalan tiloilla. Leppävirran Nikkilän museotiellä kokeiltiin reittivideointia eli tien kuvausta autokameralla. Kimmo Haapanen ajoi 5.9.2019 museotien molempiin suuntiin ja kuvasi reitin autokame- ralla. Tielinjauksesta oli myös Google Street View -palvelussa kuvaus heinäkuulta 2009, josta saatiin kokeiluun sopivasti vertailukuvaa 10 vuoden takaa. Videointeja lukuun otta- matta alueelta ei kerätty muuta kuvamateriaalia. Videomateriaalin käsittely jäi sopivien rin- nakkaiskuvien etsintään Google Street View ja autokamera-aineistoista. Kuva-ala on varsin kapea kummassakin aineistossa ja keskellä oleva tie hallitsee sitä. Poh- joisesta etelään kuvatulla videolla auringonpaiste aiheutti videoon paljon heijastumia. Päinvastaiseen suuntaan kuvatulla videolla kuvausolot olivat paremmat. Esimerkkikuvassa on tien merkittävistä kohteista Anttilan tilan rakennuksia (kuva 11). Tietä reunustavien iso- jen kuusten kaato on avartanut näkymää, ja tilan rakennukset ovat paremmin nähtävissä tieltä. 29 Ympäristöministeriön julkaisuja 2021:36 Ympäristöministeriön julkaisuja 2021:36 Kuva 11.  Leppävirran Nikkilän museotie Anttilan tilan eteläpuolelta. Ylhäällä Google Street View -näkymä Google Earth -palvelussa vuodelta 2009. Kuva (©) Google Earth: Street View, Museotie 224, Leppävirta, kuvapäiväys 7/2009. Alakuvassa vastaava näkymä 5.9.2019 tehdystä videoinnista. Kuva (©) SYKE/ KuMaMuu -hanke 2021. Maastokartta (©) Maanmittauslaitos 2021. 30 Ympäristöministeriön julkaisuja 2021:36 3.3 Sonkajärvi, Jyrkkäkosken Ruukki Valtakunnallisesti merkittävä rakennetun kulttuuriympäristön kohde, Jyrkkäkosken ruukki sijaitsee Pohjois-Savon Sonkajärven kunnan Jyrkän kylässä (kuva 12) (Museovirasto 2009d). Ruukki perustettiin 1831 Kiltuanjärven ja Haapajärven väliseen koskipaikkaan. Alueelle rakennettiin kaksi masuunia ja useita tuotantolaitoksia ja ruukki oli toiminnassa vuoteen 1919 saakka. Alueelle rakennettiin 1938 mylly ja myöhemmin saha ja pärehöylä. Osa ruukin tuotantolaitoksia on rekonstruoitu. Myllyn yläkerrassa toimii nykyisin kahvila, Ruukintupa. Ruukinpatruunan 1830-luvulla rakennettu ”Herrala” on remontoitu ja siellä toimii kesäisin ravintola. Jyrkänkosken koskialueen ympäristö on puistomaista ja kosken Lystisaari ja Lemmensaari ovat olleet pitkään virkistyskäytössä. Kuva 12.  Sonkajärven Jyrkkäkosken ruukkialueen droonikuvaukset. Vasemmalla gridikuvaus ja oikealla kaksoisgridikuvaus. Aineistot (©) SYKE/KuMaMuu -hanke 2021. RKY-rajaus (©) Museovirasto 2021. Maas- tokartta (©) Maanmittauslaitos 2021. Jyrkkäkosken Ruukkialueella tehtiin 9.10.2019 gridikuvaus laajemmalla alueella noin 60 m korkeudelta ja kaksoisgridikuvaus matalammalta ruukin ja kosken alueelta (kuva 12). Tar- koituksena oli saada kuva-aineistoa tarkempaan 3D-pintamalliaineistoon. Alueelta tehtiin lisäksi yhdestä kuvauspaikasta pallopanoraamakuvaus. 31 Ympäristöministeriön julkaisuja 2021:36 Ympäristöministeriön julkaisuja 2021:36 Kuva 13.  Sonkajärven Jyrkkäkosken ruukkialueen kaksoisgridikuvausaineistojen 3D-tulosteiden vertailu. Yläkuvassa pistepilviaineiston ja alakuvassa 3D-pintamalliaineiston tulostekuva CloudCompare -ohjelman oletusasetuksilla. Kuva (©) SYKE/KuMaMuu -hanke 2021. Droonin kuvausaineistoista tehtyä pistepilviaineistoa ja 3D-pintamalliaineistoa on ver- tailtu Jyrkkäkosken kaksoigridikuvausaineiston avulla (kuva 13). Koko kuva-aineisto on esi- tetty viistokuvana. Ylemmässä pistepilvikuvassa näkyvissä on vain todelliset mittauspisteet ja niiden RGB-arvo. Alemmassa 3D-pintamallitulosteessa pistepilviaineiston pisteistä on pyritty tekemään pintoja yhdistämällä läheiset pisteet pinnalla. Ero toteutustavassa ilme- nee selvimmin taka-alan puiden kohdalla. Pistepilviaineistossa puut esitetään harvana pis- tejoukkona, kun 3D-pintamalliaineistossa ne kuvautuvat mallinnettuna pintana. Aineiston reuna-alueilla mallinnettu pinta näyttää usein epäluonnolliselta pisteiden vähyyden takia. Yksityiskohdissa mallien erot näkyvät selvemmin. Keskellä näkyvästä punaisesta rakennuk- sesta vasemmalle kulkeva ramppi säilyttää 3D-pintamalliaineistossa heikosti rakenteensa mutta pistepilviaineistossa rampin rakenne on selvästi nähtävissä. 32 Ympäristöministeriön julkaisuja 2021:36 3.4 Ilomantsin vaarakylämaisemien alue Ilomantsin vaarakylämaisemien alue on valtakunnallisesti arvokkaiden Sonkajan ja Kirves- vaaran - Hakovaaran maisema-alueiden muodostama kokonaisuus (kuva 14) (Pohjois-Kar- jala 2014, Ympäristöministeriön mietintö 66/1992). Alueen vaarojen laet on hedelmälli- sen maaperän ja suotuisan paikallisilmaston ansiosta otettu viljelykäyttöön jo varhain, ja niille on muodostunut Vaara-Karjalalle tunnusomaisia vaaranlakikyliä avoimine viljelymai- neen ja kauas aukeavine näköaloineen. Sonkaja mainitaan jo vuonna 1500 oman perevaa- ransa eli veropiirinsä keskuksena. Sonkajan kylän keskellä sijaitsee Sonkajanjärvi, jonka itä- rannat ovat puoliavointa pelto- ja niittyalaa, mutta muualla rantoja peittävät metsäiset moreeni- ja turvemaat. Vaarojen lakialueet ovat kokonaan viljelykäytössä ja tilakeskukset sijaitsevat hajanaisesti avoimen peltoalueen keskellä. Alueen arvorakennuksia ovat Tuo- marilan tilan päärakennus, Sonkajan torppa, kylätalona toimiva vanha koulu sekä Korho- lan ja Lehtoniemen tilojen päärakennukset. Maisema-alueen itäisellä vaaralla on Sonkajan kylätoimikunnan vuonna 1998 rakennuttama ortodoksinen, osin ekumeeniseen käyttöön tarkoitettu tsasouna, joka mukailee kylässä vuosina 1535–1740 sijainnutta kappelia. Ilo- mantsista Tokrajärvelle ja Uimaharjuun vievä maantie on kulkenut Sonkajan kylän läpi jo 1600-luvulla. Nykyinen Ilomantsista Enoon kulkeva päällystetty Enontie katkoo vanhan jo 1600 luvulta olevan maantien pieniksi pätkiksi maisema-alueen pohjoisosassa. Kirvesvaaran ja Hakovaaran vaarakylät ovat syntyneet 1700-luvun piilopirttiasutuksesta samannimisten moreenivaarojen lakialueille. Kylien viljelykset ovat sijainneet alkujaan vaa- rojen huuhtoutumattomilla lakialueilla, mutta levittäytyneet sittemmin vaarojen rinteille ja suomaasta raivatuille aloille. Asutus on muodostanut vaaroille väljiä mutta maaston sel- västi rajaamia kyläkokonaisuuksia. Vanhempaa rakennuskantaa alueella on säilynyt vain Kirvesvaaran Erolanmäen tilalla sijaitseva 1800-luvun lopulta periytyvä rakennus. Hakovaa- ran mäntyvaltainen, mutta paikoin koivua, katajaa ja pihlajaa kasvava haka on maakun- nallisesti arvokas kokonaisuus. Karreilan kedon ja niityn muodostama biotooppi on määri- telty puolestaan paikallisesti arvokkaaksi perinnemaisema-alueeksi. 33 Ympäristöministeriön julkaisuja 2021:36 Ympäristöministeriön julkaisuja 2021:36 Kuva 14.  Ilomantsin vaarakylämaisema-alueen valtakunnallisesti arvokkaiden maisema-alueiden rajaus 1995 ja ehdotettu uusi rajaus. Aineistot (©) SYKE, maastokartta (©) Maanmittauslaitos 2021. 34 Ympäristöministeriön julkaisuja 2021:36 SYKE:n Jukka Hirvonen ja Hanna Koivula tekivät ilmansuuntakuvaukset ja droonin pallopa- noraamakuvaukset 22.8.2019 Hakovaaralla ja Kirvesvaaralla ja 29.8.2019 Sonkajalla. Droonin erityisaineistojen kuvaukset tehtiin 3.10.2019 gridikuvauksena Sonkajalla kahdella kuvaus- alueella ja Kirvesvaaralla yhdellä kuvausalueella. Sonkajalla tehtiin 3.10.2019 myös joitain täydentäviä maantasalta tehtyjä kuvauksia. Maantasa- ja pallopanoraamakuvaukset tehtiin Sonkajalla Visuaalinen maisemaseuranta -hankkeen pysyviltä kuvauspisteiltä (kuva 15). Kuva 15.  Ilomantsin Sonkajan kuvauspisteet ja droonin gridikuvausalueet. Pisteet 1–9 vastaavat Visuaali- nen maisemaseuranta -hankkeen seurantapisteitä. Piste 10 on uusi droonin pallopanoraamakuvauspiste. Aineistot (©) SYKE/KuMaMuu -hanke 2021. Maastokartta (©) Maanmittauslaitos 2021. Kirvesvaaran ja Hakovaaran alueilta ei ollut käytössä aiempia seurantakuvauksia ja alueille tehtiin maastokarttapohjalle kuvaussuunnitelmat, joissa määritettiin ilmansuuntakuvaus- ten ja näkymäkuvausten kuvauspaikat (kuva 16). Ilmansuuntakuvauspaikat sijoitettiin teille, risteysalueille tai paikkoihin, joissa tieltä avautuu eri ilmansuuntiin näkymät erilaisiin maankäyttötilanteisiin. Niiltä oli tarkoitus ottaa myös droonilla pallopanoraamakuvat 30 m ja 50 m korkeudelta. Näkymäkuvien kuvauspaikat sijoitettiin teiden varsille kohtiin, joista aukeni näkymä laajempaan, kauempana olevaan alueeseen. Näkymäkuvien tuli olla laa- ja-alaisia, joten kuvausmenetelmäksi suositeltiin panoraamakuvausta. Kuvauspaikkoja sijoi- tettiin niin, että niiden avulla saataisiin kattavasti kuvattua kylätaajaman keskeiset alueet. 35 Ympäristöministeriön julkaisuja 2021:36 Ympäristöministeriön julkaisuja 2021:36 Kuva 16.  Ilomantsin Kirvesvaaran kuvaussuunnitelma. Punaisten ympyröiden kohdalta tarkoitus tehdä ilmansuuntakuvaukset. Nuolilla kuvattu kohdat, joista tarkoitus ottaa näkymäkuva. Nuolen suunta kuvaa kuva-alueen keskustaa, mutta näkymäkuva suositeltiin ottamaan laaja-alaisena panoraamakuvana. Aineisto (©) SYKE/KuMaMuu -hanke 2021, maastokartta (©) Maanmittauslaitos 2021. Vanhojen ilmakuvien käytettävyyttä on esitetty vertailemalla Sonkajan läntisen kylän aluetta eri ajankohdan ilmakuvilla ja hankkeessa droonin gridikuvauksella aikaansaatua vastaavaa ortomosaiikkikuvaa (kuva 17). Suoraan ylhäältä kuvattuna erilaiset rakennukset, tiestö ja maanpeitteet on erotettavissa ja niiden pinta-alojen keskinäiset suhteet voidaan helposti arvioida tai tarvittaessa vaikka paikkatieto-ohjelmissa mitata. Droonikuvausten avulla tehty ortomosaiikkikuva ei tässä vertailussa juuri tuo lisäarvoa tuoreeseen ilmaku- vaan nähden. Toki lähempään zoomattaessa siinä näkyy yksityiskohtia paremmin. 36 Ympäristöministeriön julkaisuja 2021:36 Kuva 17.  Ilomantsin Sonkajan läntisen kyläalueen ilmakuvien ja droonin ortomosaiikkikuvan vertailu, jossa kuvia tarkastellaan suoraan päältä. Ilmakuva 1944 (©) Puolustusvoimat 2021. Ilmakuvat 1995, 2017 (©) Maanmittauslaitos 2021. Droonin ortomosaiikkikuva (©) SYKE/KuMaMuu -hanke 2021. Kun ilmakuvat esitetään korkeusmalliaineiston kanssa viistokuvana kuvilta visuaalisesti arvioitavat ominaisuudet ja eri maanpeiteluokkien osuudet ovat hankalammin arvioita- vissa mutta ympäristön topografiset piirteet ovat kuitenkin helpommin havaittavissa (kuva 18). Vaarakylille tyypillinen kylän ja peltojen sijoittuminen vaaran lakialueelle havainnollis- tuu hyvin. Maisema voidaan mieltää paremmin, kun viistokuva voidaan nähdä kuvaavan myös maan tasalta nähtävää maisemaa lähialueineen ja kaukomaisemineen. 37 Ympäristöministeriön julkaisuja 2021:36 Ympäristöministeriön julkaisuja 2021:36 Kuva 18.  Ilomantsin Sonkajan läntisen kyläalueen ilmakuvien ja droonin ortomosaiikkikuvan viistokuva- esitys, jossa alueen topografia esitetään kuvissa korkeusmalliaineiston avulla. Kuvien korkeusvaihtelua on korostettu. Ilmakuva 1944 (©) Puolustusvoimat 2021. Ilmakuvat 1995, 2017 ja korkeuskäyrästö (©) Maan- mittauslaitos 2021. Droonin ortomosaiikkikuva (©) SYKE/KuMaMuu -hanke 2021. 3.5 Outokumpu, Outokummun vanha kaivosalue Valtakunnallisesti merkittävä rakennettu kulttuuriympäristö Outokummun vanha kaivos- alue ja Keretin kaivostorni sijaitsee Pohjois-Karjalassa Outokummun kaupungin keskus- taajamassa (kuva 19) (Museovirasto 2009c). Tässä tarkastelussa on vanhan kaivoksen alue, jossa kaivostoiminta alkoi 1910 (Piiparinen 2016). Suurin osa alueen rakennuskannasta on peräisin ajalta, jolloin kaivos siirtyi suurtuotantovaiheeseen 1920-luvun lopulta lähtien, muun muassa vanha kaivostupa, rikastamo, murskaamo ja malminnostotorni. Kaivosalu- een ympärille on kasvanut Outokummun taajama ja sen läheisyydessä on paljon kaivos- yhtiöiden toteuttamaa rakennuskantaa. Kaivostoiminta päättyi vanhan kaivoksen alueella 1950-luvulla. Alueelle avattiin vuonna 1982 Outokummun kaivosmuseo. 38 Ympäristöministeriön julkaisuja 2021:36 Kuva 19.  Outokummun vanhan kaivoksen alueen droonikuvausalue ja droonilla tehdyt pallopanoraama- ja viistokuvauspaikat. Aineisto (©) SYKE/KuMaMuu -hanke 2021, maastokartta (©) Maanmittauslaitos 2021. Piiparinen (2016) on tehnyt Outokummun taajaman kulttuuriympäristöstä kattavan selvi- tyksen, joka liittyi Outokummun taajaman osayleiskaavan tekoon. Selvityksen yhteydessä otettiin runsaasti kuvamateriaalia, jota tässä hankkeessa osin käytettiin. Outokummun vanhan kaivosalueen kuvaukset tekivät Pohjois-Karjalan ELY:n Mika Pirinen ja Pekka Piiparinen. Ensimmäisenä maastokuvauspäivänä 7.11.2019 maassa oli ohut lumi- peite. Silloin tehtiin droonilla alueen gridikuvaus ja otettiin viistokuvia. Toisena maastoku- vauspäivänä 19.11.2019 maa oli lumeton ja toteutettiin viistokuvauksia ja neljällä kuvaus- paikalla pallopanoraamakuvaus. Kolmannella kuvauskerralla 22.11.2019 tehtiin droonilla kaksoisgridikuvaukset. Kuvausmateriaalia saatiin erilaisista kuvausoloista ja aineiston käyt- tökelpoisuutta voitiin näin tarkastella monipuolisesti. Outokummun alueen kuvauksissa päätavoite oli kohteen 3D-malliaineiston kuvaus sekä saada viistokuvauksena toistettua aiempien vuosien ilmasta otettuja kuvia. Tässä on tarkasteltu pistepilvi- ja 3D-pintamalliai- neistojen käyttökelpoisuutta kuvavertailuissa yksittäisiin viistokuviin. 39 Ympäristöministeriön julkaisuja 2021:36 Ympäristöministeriön julkaisuja 2021:36 Kuva 20.  Viistokuva Outokummun vanhan kaivoksen alueelta 1950-luvulta. Kuva © Outokummun kaivosmuseo 2021. Kuva 21.  Outokummun vanhan kaivoksen alueelta droonilla 7.11.2019 otettu viistokuva samasta kohteesta kuin kuvassa 20. Kuva (©) SYKE/KuMaMuu -hanke 2021. 40 Ympäristöministeriön julkaisuja 2021:36 Viistokuvien vertailukuvana käytettiin kuvaa 1950-luvun puolivälistä (kuva 20). Tuolloin suurimittakaavainen teollinen toiminta alkoi päättyä Keretin kaivoksen perustamisen myötä. Toiminnan loppumisen jälkeen, näkyvät rikastekasat hävisivät ja puusto alkoi val- lata entistä voimakkaammin mäen ja sen ympäristön entisiä teollisuusalueita. Vastaavassa vuoden 2019 droonin viistokuvassa eroja alueen rakennuksissa ei merkittävässä mää- rin näe mutta ympäristö varsinkin kuvan etualan rakennusten oikean puolen alueella on muuttunut (Kuva 21). Aiempaa viistokuvaa vastaavan viistokuvan ottaminen droonin avulla vapaalennolla ei ole kovin helppoa, kun pitää löytää ohjauslaitteen näytön avulla kuvauspaikka, josta olisi aiempaa kuva-alaa vastaava näkymä. Droonin avulla aikaansaatujen pistepilviaineistojen ja 3D-pintamalliaineiston avulla vastaavan kuvapaikan löytäminen on helpompaa. Clou- dCompare -ohjelman avulla aineistoja pystyi tarkastelemaan eri suunnista ja etäisyyksiltä ja vertailukohteena olevan viistokuvan kuvauspaikka voitiin selvittää nopeasti ja saada aikaan rinnasteinen tulostekuva (kuva 22). Tulostekuvan laatu jäi varsinaisesta viistoku- vasta mutta siitä sai muutostarkastelussa tarvittavan tiedon eli rakennukset ja muutokset vanhempaan kuvaan pystyttiin määrittelemään. Kuva 22.  Outokummun vanhan kaivoksen alueen 19.11.2019 kaksoisgridi -kuvauslennon pistepilviaineis- tosta CloudCompare -ohjelmalla muodostettu viistokuva kuvia 20 ja 21 vastaavasta kuva-alueesta. Kuva (©) SYKE/KuMaMuu 2021. 41 Ympäristöministeriön julkaisuja 2021:36 Ympäristöministeriön julkaisuja 2021:36 Toinen esimerkkivertailu tehtiin käyttäen saman päivän aikana tehtyjen neljän eri kuvaus- lentojen pistepilviaineistoja (kuva 23). Kuvaukset tehtiin jokseenkin saman lentosuunni- telman mukaisesti kaksinkertaisena gridi -kuvauksena. Useampia kuvauksia käytettäessä tulostekuvan laatu on myös selvästi parempi kuin yhden kuvauksen aineistosta tehdyssä tulosteessa. Kuva 23.  Kuvavertailu Outokummun vanhan kaivoksen rakennuksista droonin 22.11.2019 kuvauksista. Yläkuvassa yksittäinen viistokuva ja alakuvassa neljän saman päivän aikana tehdyn kuvauslennon piste- pilviaineistosta tehty tulostekuva. Kuvat (©) SYKE/KuMaMuu -hanke 2021. 42 Ympäristöministeriön julkaisuja 2021:36 Outokummun kuvausten avulla vertailtiin myös lumipeitteisen (7.11.2019) ja lumetto- man (22.11.2019) ajan 3D-pintamalliaineistoja (kuva 24). Eri ajankohdan kuvien avulla voi- tiin vertailla erilaisten ympäristöolojen vaikutusta kuvien käyttökelpoisuuteen. Lumisen päivän kuvausten käyttökelpoisuus ei ollut kovin hyvä, koska lumipeitteen vuoksi kuvilta erottui vähemmän yksityiskohtia ja siten pistepilviaineisto ja siitä tehty 3D-pintamalliai- neisto jäi heikommaksi. Lumettoman ja lehdettömän kuvauksen aineistossa taas raken- nukset tulivat paremmin esiin pistepilvi- ja 3D-pintamalliaineistossa joskin tällöin lehdet- tömien puiden oksat aiheuttivat yksityiskohtien näkymiseen epätarkkuutta. Kuva 24.  Outokummun vanhan kaivoksen alueesta 22.11.2019 lumipeitteetön kuva vasemmalla ja 7.11.2019 lumipeitteinen kuva oikealla droonikuvausten 3D-pintamalliaineistoista FPX Preview -ohjelmalla tehdyt tulostekuvat. Kuvat (©) SYKE/KuMaMuu -hanke 2021. 43 Ympäristöministeriön julkaisuja 2021:36 Ympäristöministeriön julkaisuja 2021:36 4 Tuloksia Tämä hanke oli menetelmällinen esiselvitys erilaisten kuva-aineistojen tuottamisesta visuaaliseen muutosseurantaan. Maantasakuvaukset tehtiin Visuaalinen maisemaseu- ranta -hankkeen mukaisesti ilmansuuntakuvauksina. Paukarlahdella ja Sonkajalla toi- sintokuvauksina ja Kirvesvaarassa ja Hakovaarassa alkukuvauksina. Kuvauspaikoilta teh- tiin menetelmäkokeiluna lisäksi maantasalta panoraamakuvauksia ja droonilla pallopa- noraamakuvaukset 30 m ja 50 m korkeudelta. Kaikilta alueilta tehtiin droonikuvauksista ortomosaiikki-, korkeusmalli, pistepilvi- ja 3D-pintamalliaineistot. Menetelmäkokeilua oli kuvausten toteuttaminen maastossa ja aineistojen käyttökelpoisuus maantasakuvaus- ten ja ilmakuva-aineistojen korvaajana tai lisänä visuaalisessa muutosseurannassa. Tässä luvussa on tarkasteltu hankkeen tuloksena saatuja kuvausmenetelmiin ja aineistojen käyt- töön vaikuttavia tekijöitä. 4.1 Kuvaussuunnitelma Kuvaussuunnitelma on yksinkertaistaen kertomus siitä miksi, miten ja milloin kuvauk- set tehdään. Suunnitelma voi puuttua, olla varsin yleisluonteinen tai hyvinkin yksityiskoh- tainen. Yksityiskohtaisissa kuvausohjeissa voidaan käsitellä myös kuvausaineistojen jälki- käsittelyä ja arkistointia. Droonikuvauksissa tehdään tavallisesti lentosuunnitelma, joka voi vastata kuvaussuunnitelmaa tai olla sen osa. Tässä hankkeessa yleisluonteiset kuvaus- suunnitelmat tehtiin vain Paukarlahden ja Ilomantsin vaara-alueen maisema-alueilla. Pau- karlahdella ja Sonkajalla kuvaussuunnitelma oli hyvin yleisluonteinen, koska tavoitteena oli toistaa Visuaalinen maisemaseuranta -hankkeen kuvaukset ja tehdä samoilta kuvaus- paikoilta droonilla pallopanoraamakuvaukset. Kirvesvaaralle ja Hakovaaralle tehtiin tar- kempi kuvaussuunnitelma, koska aikaisempia kuvauksia ei ollut. Droonikuvausta varten alueille oli kartalle hahmoteltu suuntaa antavasti alue, joka kattoi tavoitettavan kuvaus- alueen. Kuvaukset oli tarkoitus toteuttaa yksinkertaisena gridinä. Pidettiin kuitenkin sel- vänä, että uudet kuvauspaikat ja droonien kuvausalueet määräytyisivät vasta maas- tossa sopivan kuvauspaikan ja kuvausolosuhteiden mukaan. Outokummun ja Jyrkkä- kosken alueilla kuvausten toteutus päätettiin vasta maastossa ilman etukäteen tehtyä kuvaussuunnitelmaa. 44 Ympäristöministeriön julkaisuja 2021:36 Hankkeessa kuvaussuunnitelmat siis jäivät varsin yleisluonteisiksi mutta sovitut kuvauk- set saatiin tehtyä. Maantasakuvauksissa ja droonilla tehdyissä pallopanoraama-kuvauksissa kuvaussuunnitelmien yleisluotoisuudesta ei ollut haittaa. Droonilla tehtävien erityiskuva-ai- neistojen kuvausten toteuttamisessa tarkemman kuvaussuunnitelmien puuttumisen hai- tat todettiin jo maastotöiden aikana. Paukarlahdella droonikuvausalue oli niin laaja, että kuvauksia piti tehdä kahtena päivän. Kuvausten erityisaineistot työstettiin useita päiviä myö- hemmin ja tällöin todettiin puutteita kuvausalueen kattavuudesta, joita paikkaamaan tar- vittiin kolmas kuvauskerta. Erillisten kuvausalueiden yhdistämisessä yhdeksi aineistoksi oli myös ongelmia. Ongelmat olisi voitu pääosin välttää kuvausten paremmalla suunnittelulla. 4.2 Kuvauspaikka Kuvausten lähtökohtana oli Visuaalisen maisemaseuranta –hankkeen ilmansuuntakuvaus- ten toistaminen Paukarlahden ja Ilomantsin Sonkajan alueella. Kuvauspaikat olivat määräy- tyneet aiemmin hankkeessa sovittujen periaatteiden mukaisesti. Joillakin paikoilla kuvaus- paikan ympäristö oli kuitenkin kasvanut niin umpeen tai ympäristössä oli tapahtunut niin isoja muutoksia, että vastaavuutta aiempien vuosien kuviin oli vaikeaa nähdä. Tällöin voi olla aihetta pohtia, milloin kuvauspaikan muutokset ovat niin isot, että kuvauspaikka ei enää vastaa tarkoitusta ja se olisi korvattava. Kirvesvaarassa ja Hakovaarassa aikaisempia kuvauspaikkoja ei ollut ja niille perustettiin hankkeessa uudet paikat ilmansuuntakuvauksia ja näkymäkuvauksia varten kuvaussuunnitelman mukaisesti. Ne sijoitettiin kohdealueiden merkittävimpiin teiden risteysalueisiin ja teiden varsille, kohtiin, joissa näkymä aukeni koh- teen peltoaukeille ja tilarakennuksiin. Toteutuneiden kuvausten katsottiin antavan hyvän kuvan alueiden tilasta. Visuaalinen maisemaseuranta -hankkeen kuvauspaikkojen sijaintitiedot saatiin GPS-koor- dinaattitietoina ja niiden avulla määritettiin Paukarlahden ja Sonkajan toisintokuvauksena tehdyt ilmansuuntakuvauspaikat. GPS-koordinaattien mahdollinen epätarkkuus huomioi- den oletettiin kuvauspaikkojen sijoittuvan koordinaattipaikan läheiseen teiden risteysaluee- seen tai teiden ja peltoalueen rajakohtiin. Aikaisempien vuosien kuvausten maastolomakkei- den perusteella kuitenkin ilmeni, että todellisen kuvauspaikan ja ilmoitettujen koordinaat- tien ero saattoi olla yli 20 m. Usealla kuvauspaikalla kuvauspaikkojen erot olivat niin suuria, että nyt tehtyjä toisintokuvia ei kunnolla voitu käyttää muutoksen arviointiin. Vähäisempiä eroja kuva-aloissa todettiin myös aikaisempien vuosien kuvien välillä. Maastolomakkeissa kuvauspaikkojen tarkka sijainti oli yleensä merkitty jonkin kiintopisteen mukaan metreinä mutta itse kiintopiste saattoi olla sellainen, että sen metrin tarkkaa sijaintia ei voinut määrit- tää tai se oli saattanut hävitä. Jotkin kuvauspaikat oli sijoitettu niin, että niitä ei pystynyt pai- kantamaan tarkasti edes aikaisempien kuvien avulla. Joissain kuvauspaikoissa kuvauspaikan ympäristö oli muuttunut talojen ja teiden rakentamisen seurauksena niin, että kuvauspaik- kaa ei pystynyt paikantamaan. 45 Ympäristöministeriön julkaisuja 2021:36 Ympäristöministeriön julkaisuja 2021:36 Muutosseurannassa kuvauspaikat määräytyvät alkukuvauksessa, jolloin paikat valitaan ja sijoitetaan seurannassa määritellyin säännöin. Toisintokuvaukset tehdään sitten samoista paikoista. Kuvauspaikkoja hylätään tai uusia perustetaan vain määritellyin perustein. Toi- sintokuvauksien onnistuminen edellyttää kuvauspaikkojen kunnollista dokumentointia alkukuvauksessa. Dokumentissa paikka olisi ilmoitettava maastokartalla tai GPS-koordi- naattitiedoilla. Kuvauspaikan sijainnin dokumentointi edellyttäisi lisäksi maastossa teh- tyä karttapiirrosta, johon paikka on merkitty suhteessa helposti näkyviin, paikannettaviin ja oletettavasti pysyviin maanmerkkeihin. Pelkät GPS-koordinaattitiedot eivät ole riittä- vät paikantamistiedot, koska käytettävien paikantamislaitteiden ilmoitustarkkuudessa voi olla useamman metrin vaihtelua. Sijaintitietojen pitäisi olla niin tarkat, että niiden avulla pystytään yksiselitteisesti määrittämään kuvauspaikka alle 1 m tarkkuudella. Toisintoku- vauksissa kuvauspaikat maastossa tulisi lopuksi paikantaa aiempien kuvien avulla ja kuvat ottaa niitä vastaavasta kuva-alasta. Nykyisin kuvauspaikan sijainnin dokumentoinnissa kannattaa käyttää matkapuhelin- ten GPS-paikannusta ja karttasovelluksia. Tai valmiita tiedonkeruusovelluksia. Kartta- sovellusten ilmakuvanäyttöjen avulla kuvauspaikasta voi ottaa näytönkaappauskuvan, jossa kuvauspaikka on merkitty oikealle paikalle (kuva 25). Kuvaan tai erilliseen kart- tapiirrokseen voi merkitä sijaintitietoja paikannuksen kiintopisteisiin. Suositeltavaa on ottaa kuvauspaikasta ympäristöineen kuva, jossa tarkka kuvauspaikka on merkitty, vaikka repulla tai taululla, josta ilmenee kuvan tunnustiedot. Kuva 25.  Kuvauspaikan dokumentoinnissa kannattaa käyttää mobiilisovellusten ilmakuvia, joihin voidaan piirtää kuvauspaikan paikantamiseen ja kuvien ottoon liittyviä tietoja. Kuvauspaikat kannattaa dokumen- toida myös maastokartalle. Kuvat (©) SYKE/KuMaMuu -hanke 2021, ilmakuva ja maastokartta © Maanmit- tauslaitos 2021. 46 Ympäristöministeriön julkaisuja 2021:36 4.3 Kuvausajankohdat ja kuvausolot Kuvausten toteuttamiseen ja kuvamateriaalin käytettävyyteen vaikuttaa kuvausten vuo- denaika, sääolot sekä yksittäisen kohteen ja koko kuvaushankkeen kuvausten ajallinen vaihtelu. Tavoitteena muutosseurantakuvauksissa on saada kuvaukset toteutettua mah- dollisimman optimaalisten sääolosuhteiden vallitessa aikana, jolloin vuodenajasta tai ihmisen toiminnasta johtuvia eroja ympäristössä on kohteilla mahdollisimman vähän. Seurantahankkeissa alkukuvausten ajankohta ja kuvausolot määräävät usein myös toisin- tokuvauksen ajankohdan ja tavoiteltavat kuvausolot. Kuvausten tavoitteista ja arvioita- vista ominaisuuksista tietysti riippuu, kuinka suuri merkitys mahdollisilla eroilla on. Eten- kin maatalousympäristöjen seurannassa maataloustoimien ajoittumista kuvausten toteut- tamisajankohtiin voi pitää merkittävänä. Kulttuuriympäristökohteilla kuvauksia voidaan toteuttaa pidemmällä ajanjaksolla. Digikuvien kuvausolosuhteilla on vähemmän merkitystä kuin filmille otetuissa kuvissa. Digikameroissa vaikeita valaistusoloja voidaan kompensoida kameran kuvausasetuk- sien avulla paljon jo kuvattaessa ja jälkikäteen kuvia voidaan muokata kuvankäsittelyoh- jelmilla hyvinkin voimakkaasti (kuva 26). Ylivalottuminen ja tarkennuksen virheellisyys ovat merkittävimmät edelleen haitalliset ongelmat. Koska digikuvien alivalottumista voi- daan kuvankäsittelyssä helposti korjata, voidaan yleisenä ohjeena antaa kuvata alivalot- taen tai valottamalla kuva taivaan ja latvuston raja-alueelta ja korjata alivalottuneita kohtia kuvankäsittelyohjelmissa. Droonikuvauksissa pienikin sade estää kuvaukset. Sen sijaan tuulisuus ei ole niin hai- tallinen tekijä kuin alkuaan odotettiin, sillä kuvauksia on voitu tehdä vielä 10 m/s tuu- lessa. Optimaalisena kuvaussäänä voi pitää heikkotuulista, valoisaa pilvipoutaa, jolloin valaistus on neutraalia ja valaistuksen vaihtelut vähäisiä. Pilviset, sateiset sääolot voivat estää kuvaukset, mutta toisaalta ei aurinkoinen pilvetön sääkään ole kaikissa kuvauksissa hyväksi. Puolipilvinen, tuulinen sää ei myöskään ole hyvä sää, koska nopeasti liikkuvat pil- vet voivat muuttaa kohteen valaistusolot hyvinkin nopeasti. Nopeat vaihtelut valaistuso- loissa voivat olla merkittävä haitta panoraamakuvien ja droonin kuva-aineistojen käsitte- lylle, jos valaistusolot vaihtelevat eri kuvien välillä. Kasvillisuuden heiluminen, etenkin pui- den latvustojen heiluminen tuulessa voi merkittävästi haitata panoraamakuvien muodos- tusta ja laatua. Droonikuvauksissa lisäongelmia tuo, että saatua kuvausmateriaalia ei maas- tossa useinkaan pääse kunnolla katsomaan, jolloin huonolaatuista materiaalia ei välttä- mättä päästä uusimaan samana päivänä. Erityisaineistojen käyttökelpoisuuden pystyy tar- kistamaan vasta kun aineistot on tehty, mihin voi kulua päiviä. 47 Ympäristöministeriön julkaisuja 2021:36 Ympäristöministeriön julkaisuja 2021:36 Kuva 26.  Pahastikin alivalottunut digitaalinen kuva voidaan kuvankäsittelyohjelmien avulla korjata kuvan värisävyjakaumaa muuttaen. Yläkuvassa alkuperäinen ja alakuvassa muokattu kuva. Kuvat (©) SYKE/KuMa- Muu -hanke 2021. Maantasakuvaukset saatiin pääsääntöisesti toteutettua yhden päivän aikana. Yksittäisiä kuvauksia tehtiin Paukarlahdella ja Sonkajalla myös myöhemmin mutta erot kasvillisuuden tilassa eri päivinä otetuissa kuvissa eivät olleet merkittäviä. Myös droonikuvaukset toteu- tettiin Sonkajalla, Kirvesvaaralla ja Jyrkkäkoskella yhden päivän aikana. Paukarlahdella droonikuvauksia tehtiin kolmena päivänä (21.8., 29,8. ja 5.9.2019). Eroja kasvillisuuden vuodenaikaisvaihtelussa ei juurikaan ollut, mutta eroja tuli kuvauspäivien erilaisista valais- tusoloista. Valaistusolojen vaihtelut näkyivät lähinnä pallopanoraamakuvissa, joissa jois- sain kuvissa oli nähtävissä kuvien erilaisista valaistusoloissa johtuvia eroja (kuva 27). Use- assa kuvassa oli nähtävissä myös yksittäisten kuvien huonosta asemoinnista johtuvia vir- heitä horisontin puurajassa, mikä voi johtua droonin tuulen aiheuttamasta epävakaudesta. 48 Ympäristöministeriön julkaisuja 2021:36 Kuva 27.  Pallopanoraamakuvassa tyypillisiä vikoja on yksittäiskuvan asemoinnin virheet ja valaistusolojen muutokset. Horisontin metsälinjassa on vasemmalla selvä asemointivirhe. Koko kuva-alalla näkyy selvä valoisuusero peltoalueen keskusalueen ja vasemman laidan välillä. Kuvat (©) SYKE/KuMaMuu -hanke 2021. Merkittävimmin kuvausajankohdan venyminen ja valaistusolojen muutokset näkyivät Outokummun vanhan kaivosalueen kuvauksissa, jotka tehtiin myöhään syksyllä. Ensim- mäisenä kuvauspäivänä oli maassa ohut lumikerros ja kahtena muuna päivänä maa oli lumeton, mutta pilvinen ja kuvausolot olivat heikot. Lumipeitteen vuoksi kuvilta erot- tui vähemmän yksityiskohtia ja siten pistepilviaineisto ja siitä tehty 3D-pintamalliaineisto jäi heikommaksi. Lumettoman kuvauksen aineistossa taas kohteen rakennukset tulivat paremmin esiin pistepilvi- ja 3D-pintamalliaineistossa. Hankkeessa kuvausten toteuttamiseen vaikutti kuitenkin enemmän töiden aikataulutus kuin tavoiteltava kuvausajankohta ja sopivien sääolojen vallitsevuus. Kun kuvauksiin osal- listuu kolmen eri laitoksen työntekijöitä kesän kiireiseen maastotyö- ja lomakauteen sijoit- tuen, niin sopivan ajan löytäminen oli vaikeaa. Töiden hyvä aikatauluttaminen, maastopäi- vien, myös varapäivien sopiminen onkin yksi merkittävä tekijä kuvausten toteuttamisen onnistumisessa. 49 Ympäristöministeriön julkaisuja 2021:36 Ympäristöministeriön julkaisuja 2021:36 4.4 Kuvauskalusto Maan tasalta tehdyt visuaalisen muutoksen kuvaukset on tavanomaisesti tehty järjestel- mäkameraa, laajakulmaista objektiivia ja jalustaa käyttäen. Nykyisin digikameroiden avulla kuvaaminen voidaan toteuttaa kevyemmin varustein ja usein ilman jalustaa. Lähes kai- killa mukana olevassa matkapuhelimessa on myös kamera, mikä on aikaansaanut sen, että varsinaisia kameroita ei enää kanneta mukana, vaan kuvaaminen halutaan tehdä matka- puhelimen kameraa käyttäen. Niiden kuvan laatu ja kuvan käytettävyys ei kuitenkaan ole edelleenkään varsinaisten kameroiden luokkaa, mikä heikentää kuvien käyttökelpoisuutta etenkin julkaisukäytössä tai suuremmissa kuvatulosteissa. Droonikuvaukset toteutetaan yleensä niissä kiinteästi olevilla digikameroilla, jotka peruslaitteissakin ovat varsin hyvälaa- tuisia. Drooneissa olevat kuvanvakaimet vähentävät myös kuvaamisen ongelmia. Hankkeessa alkuoletuksena oli, että maantasakuvaukset tehtäisiin järjestelmäkameralla laajakuvaobjektiivia käyttäen. Jalustan käyttöä ei pidetty tarpeellisena. Pääosa hankkeen kuvauksista tehtiin kuitenkin matkapuhelimen kameroilla. Järjestelmäkameralla kuvat- tiin vain muutamalla Paukarlahden kuvauspaikalla. Kameran koko- ja pakkausasetuksien mukaan kuvien laatu vaihteli välttävästä hyvään ollen pääosin riittävä. Merkittävimmät ongelmat olivat, että kameran oletusasetuksien takia kuvakoko ja pakkausaste jäivät usein parhaimmasta tasosta ennekuin huomattiin muuttaa asetuksia. Tämän seurauksena otetut kuvat olivat osin pienikokoisia ja niiden käyttö suuremmassa koossa tai osasuurennoksissa toi pakkausasteen aiheuttaman laadun heikkenemisen näkyviin. Maantasakuvauksissa kuva-alakin vaihteli paljon kamera-asetusten mukaan. Paukarlahdella Visuaalinen maise- maseuranta -hankkeen alkukuvaukset oli tehty normaaliobjektiivilla, jolloin kuva-ala oli varsin kapea. Seuraavina vuosina oli käytetty varsin laaja-alaista objektiivia, jolloin kuva- ala oli suurempi. Nyt otettujen toisintokuvausten kuva-ala jäi aiempia kuvauksia kapeam- maksi. Joillain kuvauspaikoilla kuvaukset tehtiin ottamalla vierekkäisiä erilliskuvia, joista saatiin koottua laaja-alaisempia panoraamakuvia. Hankkeessa kuvaukset oli otettu usein normaalikuvausohjelmalla eli valotus valittiin auto- maattisesti. Tämän seurauksena osa kuvista oli ali- tai ylivalottuneita. Valotusongelmat oli- vat merkittäviä etenkin ilmansuuntakuvissa ja panoraamakuvissa, joissa kuvia joutui aina osin ottamaan vastavaloon. Kuvia jatkokäyttöön otettaessa niille tehtiin normaalitoimena valotuksen korjaus, jolloin alivalottumista saatiin parannettua mutta ylivalottumista ei juu- rikaan voitu korjata. Matkapuhelinten kamerat ovat hyvin käyttökelpoisia dokumenttikuvaukseen ja niiden avulla voidaan tehdä seuranta-alojen kuvaukset etenkin silloin, kun kuvien käyttö on vain muutosten dokumentointia eikä tällöin ole erityisiä laatuvaatimuksia. Tällöinkin olisi syytä täyttää matkapuhelimia, joissa on hyvä kamera ja käyttää kameroiden parhaimpia koko- ja laatuasetuksia. Suosituksena kuitenkin voi edelleen pitää, että kuvaukset tehdään hyvällä 50 Ympäristöministeriön julkaisuja 2021:36 digikameralla ja laaja-alaisella objektiivilla esim. 20–24 mm kinokoon objektiivia vastaa- valla. Toisintokuvauksissa on syytä pyrkiä aiempia kuvauksia vastaavaan kuva-alaan ja kuvatasoon käyttäen vastaavaa objektiivia tai ottaen erilliskuvia, joista voidaan koota laa- ja-alaisempi kuva. Koska digikuvauksessa kuvien määrällä ei ole väliä, kannattaa kuvaus- paikalta ottaa aina useita kuvia erilaisin asetuksin. Valotuksen haarukointia ja HDR-ku- vausta kannattaa tarpeen mukaan käyttää. 4.5 Panoraamakuvaus Panoraamakuvat sopivat hyvin dokumentointiin ja visuaaliseen seurantaan koska nii- den avulla saadaan kuvattua helposti yksittäiskuvia laaja-alaisempi kuva-alue. Hankkeessa ohjeistettiin maantasakuvauksissa ottamaan samasta kohteesta useampia vierekkäisiä kuvia panoraamakuvien tekoa varten tai käyttämään kameran panoraama-kuvausohjel- maa. Paukarlahden ja Ilomantsin vaara-alueen maisema-alueilla ilmansuuntakuvauspai- koilta otettiin pääsääntöisesti 360-asteen panoraamat matkapuhelimen panoraamaku- vausohjelmalla. Vaakakuvauksena otettujen panoraamakuvien korkeussuuntainen kuva- ala oli näissä kuvissa usein liian matala niin, että osa kohteesta leikkautui pois. Kun käytet- tiin pystykuvausta niin kuva-alueen korkeusvaihtelu oli yleensä riittävä. Panoraamakuvaus- ohjelmia käytettäessä horisontin pitäminen samassa tasossa ja vaakasuorassa oli usein ongelmallista ja kuvissa oli nähtävissä siitä aiheutuvia virheitä kuten kuvien yhdistämisvir- heet sekä kameran automaattiasetusten aiheuttamat valaistusongelmat laaja-alaisen kuva otossa. Kuvien laadun tarkistus jo kuvausten yhteydessä ja tarvittaessa kuvauksen uusi- minen on tällöin hyvin tärkeää. Kameroiden panoraamakuvausohjelmien sijaan panoraa- makuvat olisikin suositeltavaa ottaa vierekkäisinä erilliskuvina tai säästäen panoraamaku- vausohjelman ottamat alkuperäiset kuvat. Niiden avulla voidaan kuvankäsittelyohjelmissa koota laadukkaampi panoraamakuva. Panoraamakuvien hyöty on myös, että niistä voi- daan leikata tarvittaessa yksittäiskuvia laaja-alaisempia osakuvia. Tällöin niiden avulla voi- tiin korvata yksittäiskuvien ottaminen. Droonien pallopanoraamakuvauksien toteutuksessa kuvauskorkeudet olivat hankkeessa 30 m ja 50 m. Näkyvät erot 30 m ja 50 m korkeudelta eivät olleet merkittäviä. Paukarlah- della tehtiin yksi panoraamakuvaus 150 m korkeudelta. Sen perusteella muuallakin olisi kannattanut käyttää 50 m korkeampaa kuvauskorkeutta. Kokeilun arvoista olisi myös ollut tehdä pallopanoraamakuvaus matalammalta. Voisiko droonilla otettu pallopanoraama esim. 2 m korkeudelta korvata maan tasalta otetut kuvaukset? Droonin pallopanoraama- kuva on kuva-alaltaan ja laadultaan usein parempi kuin maantasalta otettu kameroiden panoraamakuvausohjelmalla tai yksittäiskuvista otettu panoraama. Niistä voitiin ottaa osa- kuvia ja käyttää niitä laajempina näkymäkuvina tai tarkempina kohdekuvina. 51 Ympäristöministeriön julkaisuja 2021:36 Ympäristöministeriön julkaisuja 2021:36 Laaja-alaisten panoraamakuvausten ongelmana on niiden käytettävyys tulosteissa, tasoon kuvattuna. Ongelmat lisääntyvät, jos kuva-alaa on paljon myös pystysuunnassa. Kuva- ala etenkin pallopanoraamakuvassa on usein vääristynyt. Tasokuvauksena laaja-alaiset panoraamat eivät vastaakaan ihmisen näkemää kuvaa, jolloin kuvan subjektiivinen arvi- ointi vaikeutuu. Panoraamakuvauksissa myös etuala korostuu suhteessa kaukana oleviin kohteisiin mikä myös vaikeuttaa arviointia. Niiden katselu voitiin tehdä normaalikuvien tapaan, jos kuva-ala oli sellainen, että vääristymiä ei merkittävästi ollut. Laaja-alaisempia panoraamakuvia katsellaan käyttäen tietokoneohjelmia, jotka osaavat näyttää panoraa- makuvat ihmisen näkemää vastaavasti. Näkyvillä on tällöin vain osa kuvasta ja koko kuvaa tarkastellessa kuvaa pitää ohjelmassa panoroida ja zoomata eri tavoin. Myös esitysprojek- tiota voi useassa ohjelmassa vaihtaa. Hankkeessa pallopanoraamakuvia tarkasteltiin FSP- Viewer -ohjelmalla, jota käyttäen voitiin tehdä näyttökopioita halutuista osakohteista. 4.6 Droonin kuva-aineistot Tässä hankkeessa käsiteltyjä droonikuva-aineistoja ovat pallopanoraama- ja viistokuvat sekä erityisaineistot; ortomosaiikki-, korkeus-, pistepilvi ja 3D-pintamalliaineistot. Paukar- lahdella, Jyrkkäkoskella, Sonkajalla ja Kirvesvaaralla erityisaineistojen kuvaukset tehtiin gri- dikuvaustavalla. Jyrkkäkoskella ja Outokummussa tehtiin kuvauksia myös kaksoisgridiku- vaustavalla. Kiertokuvaustavalla tehtyjä kuvauksia ei kokeiltu, vaikka se olisikin ollut raken- nuskohteille suositeltu kuvaustapa. Saadulla kuva-aineistolla kokeiltiin kuva-aineiston määrän vaikutusta Paukarlahden ja Outokummun aineistolla, jolloin todettiin suuremmalla kuvamäärällä olevan laatua paran- tava vaikutus 3D-malliaineistojen laatuun. Sen sijaan suurempi kuvamäärä ei paranta- nut ortomosaiikkiaineiston laatua. Kuvien määrää voitiin itse asiassa pienentää nyt käyte- tystä. Tarkempi selvitys olisi kuitenkin paikallaan, jotta voitaisiin antaa parempia suosituk- sia kuvamääristä eri tilanteissa. Myös kuvausalueen koon määrittely vaatisi tarkempaa sel- vittelyä. Jyrkkäkoskella kuvausalue oli rajattu liian suppeaksi, minkä seurauksena tarkas- teluun halutun kuva-alueen reunaosien laatu jäi heikoksi ja pintojen mallinnuksessa oli merkittäviä epätäsmällisyyksiä. Jyrkkäkoskella erot pistepilviaineiston ja 3D-pintamalliai- neiston välillä näkyivät etenkin kuva-alueen reunaosissa. Droonikuvauksissa kuva-alueelle kannattaa ottaa mukaan ympäristö laajemmin tai kohteella voisi kokeilla kuva-alueeseen mukaan otettavien alueiden rajaamista maskiaineistojen avulla. Outokummulla kaksoisg- ridikuvausten toteutuksessa ongelmaksi tuli kohdealueella olevan tornin droonin kuvaus- korkeutta suurempi korkeus, joka huomattiin vasta erikoisaineistojen tarkasteluissa. Tornin huippu jäi 3D-malliaineistossa puutteellisesti mallinnetuksi. 52 Ympäristöministeriön julkaisuja 2021:36 Outokummun vanhan kaivoksen alue oli ainoa kohde, jossa yritettiin toistaa aiemmin ilmasta otettuja viistokuvauksia droonin vapaalennolla. Alueelta oli otettu eri vuosina useampia viistokuvia alueen kaivosrakennuksista ja ympäristöstä. Vapaalennolla oli kuiten- kin vaikeaa löytää aiempia kuvia vastaavia kuvauspaikkoja, ja niinpä nyt otettujen viisto- kuvien vastaavuus aiempiin ei kunnolla toteutunut. Droonikuvauksien 3D-malliaineistoja avulla kohdetta pystyi tarkastelemaan eri puolilta ja viistokuvia vastaavat kuvauspaikat ja näkymät saatiin selvitettyä ja vastinkuvat otettua. Aineistojen tulostekuvien laatu ei tie- tystikään ollut oikeiden erilliskuvina otettujen viistokuvien tasoa mutta muutosarviointiin kelvollisia. Pistepilviaineistosta saatiin laadultaan parempi tulostekuva kuin 3D-pintamalli- aineistosta. Droonin erityisaineistoja voidaan siten käyttää viistokuvausten toistoon eten- kin rakennetun ympäristön muutostarkastelussa. Droonikuvauksissa maastotyöskentely on nopeaa ja kuva-aineistoa saadaan paljon. Kuva-aineistojen jatkokäsittely kuitenkin voi olla hyvin aikaa ja resursseja vievää. Yleisluon- teista kaikkiin eri tarpeisiin soveltuvaa aineistoa ei vähällä vaivalla pysty tekemään, mutta tavoitemäärittelyllä, kuten kuva-aineiston laatu- ja kuvausaluerajauksilla voidaan säästää merkittävästi työmäärää niin maastossa kuin jatkokäsittelyssä. Samalla on kuitenkin syytä muistaa, että liian tiukka tai väärässä kohtaan tehty rajaus on myös riski. Koska kuva-ai- neistojen muokkaukseen kuluva aika on kuitenkin pääosin tietokoneresursseja vaativaa, kannattaa kuvien määrä ja päällekkäispeitto kuvauksissa olla mieluummin liian suuret kuin liian pienet. Täydentävien kuvausten tekeminen voi tulla kalliiksi tai olla jopa mahdotonta. Sopiva kuvaustapa ja kuvausten toteutus eri tilanteissa vaatisi kuitenkin lisäselvityksiä. Eri- tyisaineistojen toteutuksessa kannattaa erityisesti pohtia minkä laatuisia ortomosaiikki-, korkeusmalli-, pistepilvi- tai 3D-pintamalliaineistoja tarvitaan ja mitä niiden saannissa pitäisi huomioida. Käytetyissä ohjelmissa aineistot saadaan samassa ajossa mutta nii- den laatu ja siten käyttökelpoisuus määräytyy käytetyn kuvaustavan ja kuvausasetusten mukaan. Droonin erityiskuva-aineistojen toteutus onkin perusteltua lähinnä vain, jos tarvi- taan erityistarkkoja ortomosaiikkeja tai 3D rakennetarkasteluja. 4.7 Muut tietoaineistot Hankkeessa muiden tietoaineistojen, kuten karttojen ja ilmakuvien sekä kuva-arkistojen kuvien selvitystyö jäi varsin yleisluonteiseksi ja keskittyi Paukarlahden ja Ilomantsin vaa- rakylien maisema-alueisiin. Niiltä etsittiin digitoituja kuva ja kartta-aineistoja internetistä. Pääosin kuvahakuja tehtiin Finna.fi palvelussa. Kuvia oli kyllä runsaasti mutta ne olivat pääosin henkilökuvia tai kuvia tapahtumista tai kohteista, joita ei voinut käyttää ympäris- tön muutosseurannassa. Kuvien haussa ongelmia aiheutti kuvien hakusanojen yleisluon- teisuus. Paikantaminen onnistui useasti vain kuntanimen perusteella ja tällöinkin kunta- nimet arkistoissa saattoivat olla vanhoja. Hankkeen kohteista ei paikannettavissa olevia käyttökelpoisia kuvia juuri Jyrkkäkosken Ruukkia ja Outokummun vanhaa kaivosta lukuun 53 Ympäristöministeriön julkaisuja 2021:36 Ympäristöministeriön julkaisuja 2021:36 ottamatta ollut. Kuva-arkistoista kuitenkin todettiin löytyvän seurannassa kelvollista kuva- materiaalia paremmin monista muista alueista, joten kuva-arkistoista voi olla apua joi- denkin alueiden muutosseurannoissa. Vanhoja kartta-aineistoja ja ilmakuviakin oli varsin hyvin saatavilla Internetin palvelujen kautta tai paikkatieto-ohjelmissa rajapinnan kautta käytettävissä. Aineistojen jatkokäsittelyn työläyden takia aineistojen käsittely jäi kuitenkin tässä esiselvityshankkeessa vain Sonkajan eri aikaisten ilmakuvien käsittelyyn. 54 Ympäristöministeriön julkaisuja 2021:36 5 Yhteenveto Valtakunnallisesti arvokkaiden kulttuuriympäristöjen ja maisema-alueiden arvojen turvaa- misen ja alueidenkäyttötavoitteiden toteutumisen vaikuttavuuden arvioimiseksi on tar- peen kehittää menetelmiä, joiden avulla voidaan saada täsmällistä tietoa kohteiden tilasta ja muutoksista. Tässä hankkeessa selvitettiin, miten uudet digitaaliset kuvausmenetel- mät ja saadut kuva-aineistot soveltuvat tarvittavan seurannan lähdeaineistoksi. Kohdea- lueilla maantasakuvaukset toteutettiin Visuaalinen maisemaseuranta -hankkeen ilman- suuntakuvaustavan mukaisesti aiempien kuvauspaikkojen toisintokuvauksena ja uusilla alueilla alkukuvauksena. Uutena menetelmänä maantasakuvauksissa kokeiltiin panoraa- makuvausta. Uusi menetelmäkokeilu oli myös droonin käyttö kuvauksissa. Sen kuvauk- sista tehtyjen 3D-malliaineistojen avulla tietokoneohjelmilla voitiin tarkastella kohdea- lueiden rakennepiirteitä panoroimalla ja zoomaamalla alueita eri tarkastelukulmista eri mittakaavoissa. Raportissa esitellään kuvausmenetelmiä ja aineistojen peruskäsittelyjä joidenkin esimerk- kien avulla. Ne antavat käsityksen maan tasalta ja droonilla otettujen kuva-aineistojen mahdollisuuksista visuaalisessa seurannassa,