Opetusministeriö Undervisningsministeriet Opetusministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä Undervisningsministeriets arbetsgruppspromemorior och utredningar Museovirastosta Suomen kulttuuriperintökeskus Museovirasto-selvityksen seurantaryhmän raportti ja kehittämisehdotukset Opetusministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2008:36 Kulttuuri Museovirastosta Suomen kulttuuriperintökeskus Museovirasto -selvityksen seurantaryhmän raportti ja kehittämisehdotukset Opetusministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2008:36 Opetusministeriö • Kulttuuri-, liikunta- ja nuorisopolitiikan osasto • 2008 Undervisningsministeriet • Kultur-, idrotts- och ungdomspolitiska avdelingen • 2008 Opetusministeriö / Undervisningsministeriet Kulttuuri-, liiikunta- ja nuorisopolitiikan osasto / Kultur-, idrotts- och ungdomspolitiska avdelningen PL / PB 29 00023 Valtioneuvosto / Statsrådet http://www.minedu.fi/OPM/Julkaisut ISBN 978-952-485-620-1 (PDF) ISSN 1458-8102 Opetusministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä/ Undervisningsministeriets arbetsgruppspromemorior och utredningar 2008:36 Avainsanat Museovirasto, kulttuuriympäristö, museot, Suomen kansallismuseo Muut tiedot Sarjan nimi ja numero ISSN ISBN Opetusministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2008:36 1458-8102 978-952-485-620-1 (PDF) Kokonaissivumäärä 118 Kieli suomi Hinta Luottamuksellisuus julkinen Jakaja Kustantaja Opetusministeriö Kuvailulehti Julkaisija Julkaisun päivämäärä Opetusministeriö 16.12.2008 Puheenjohtaja: neuvotteleva virkamies Hannele Koivunen Sihteerit: ylitarkastaja Päivi Salonen, kehittämispäällikkö Pirjo Hamari Julkaisun nimi (myös ruotsinkielinen) Museovirastosta Suomen kulttuuriperintökeskus. Museovirasto -selvityksen seurantaryhmän raportti ja kehittämisehdotukset (Museiverket föreslås bli Finlands kulturarvscentral. Museiverket – uppföljningsgruppens rapport och förslag) Julkaisun osat Muistio + liitteet Tiivistelmä Opetusministeriö asetti 2.10.2007 seurantaryhmän ja kolme jaostoa, joiden tehtävänä oli vastata Museoviraston kehittämistä koskeneen selvitysmies Jouni Mykkäsen raportin toimenpide-esitysten arvioinnista, niiden aiheuttamista jatkotoimenpiteistä ja seurannasta. Selvitysmiehen tekemien esitysten perusteella työ jakaantui kolmeen kokonaisuuteen: yhteiskunnallinen vaikuttavuus, organisaation kehittäminen sekä talous ja tuottavuus. Jaostojen työn yhteensovittaminen tapahtui seurantaryhmässä. Seurantaryhmän tekemien kehittämisehdotusten tarkoituksena on vahvistaa Museoviraston toiminnan tavoitteellisuutta ja tuloksellisuutta sekä varmistaa, että toiminta on taloudellisesti kesävällä pohjalla. Museoviraston toimintaedellytyksiin liittyviä keskeisiä uudistuksia ovat toimitilaratkaisun toteuminen ja siihen liittyvät toimintatapojen ja organisaation uudistaminen. Museoviraston toiminnassa painotetaan yhä enemmän valtakunnallisia asiantuntija- ja kehittämistehtäviä. Seurantaryhmä esittää, että toiminnan vaikuttavuuden parantamiseksi panostetaan erityisesti alueellisen toiminnan järjestämiseen, aineistojen digitaaliseen saatavuuteen, museoiden kehittämistoimintaan ja tutkimukseen. Museoviraston nimi esitetään muutettavaksi Suomen kulttuuriperintökeskukseksi. Organisaation uudistamisen osalta seurantaryhmä esittää, että nykyisten rakennushistorian osaston ja arkeologian osaston tehtävät yhdistetään kulttuuriympäristöosastoksi, jolle keskitetään myös linnoihin ja kiinteistöjen hoitoon ja korjaamiseen liittyvät tehtävät. Myös perinnelaivarekisterin ylläpito esitetään sijoitettavaksi kulttuuriympäristöosastolle. Arkeologiset kenttäpalvelut erotetaan muusta arkeologisesta toiminnasta omaksi vastuualueekseen. Kokoelmien ja tietoaineistojen saatavuuteen liittyvä asiantuntemus esitetään koottavaksi uuteen tietopalvelu -osastoon. Suomen kansallismuseota koskeva erillinen kehittämistyö käynnistetään tämän työn jatkona. Museoviraston sisäisen kehittämisen painopiste on toimintatapojen uudistamisessa, johon liittyen seurantaryhmä on tehnyt esityksiä johtamisen, hallinnon ja tiedonkulun parantamiseksi. Museoviraston kehittäminen tapahtuu valtiontalouden kehysten asettamissa puitteissa ja se on sopeutettava valtion tuottavuusohjelman asettamiin henkilöstötavoitteisiin.Seurantaryhmä esittää kuitenkin valtion kulttuurihistoriallisesti arvokkaan kiinteistöomaisuuden hallinnointia, hoitoa ja sen resursointia koskevan selvitystyön käynnistämistä valtiovarainministeriön ja opetusministeriön yhteistyönä. Julkaisun laji Opetusministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä Toimeksiantaja Opetusministeriö Toimielimen asettamispvm Dnro 2.10.2007 99/040/2007 Tekijät (toimielimestä: toimielimen nimi, puheenjohtaja, sihteeri) Nyckelord Museiverket, kulturmiljö, museer, Finlands nationalmuseum Övriga uppgifter Seriens namn och nummer Undervisningsministeriets ISSN ISBN arbetsgruppspromemorior och utredningar 2008:36 1458-8102 978-952-485-620-1 (PDF) Sidoantal 118 Språk finska Pris Sekretessgrad offentlig Distribution Förlag Undervisningsministeriet Presentationsblad Utgivare Utgivningsdatum Undervisningsministeriet 16.12.2008 Publikation (även den finska titeln) Museiverket föreslås bli Finlands kulturarvscentral. Museiverket – uppföljningsgruppens rapport och förslag (Museovirastosta Suomen kulttuuriperintökeskus. Museovirasto -selvityksen seurantaryhmän raportti ja kehittämisehdotukset) Publikationens delar Promemoria + bilagor Sammandrag Undervisningsministeriet tillsatte en uppföljningsgrupp 2.10.2007 samt tre utskott med uppgift att utvärdera utredare Jouni Mykkänens rapport om åtgärder för att utveckla Museiverket, vidareåtgärder och uppföljning. Enligt utredarens förslag är uppgiften tredelad: de samhälleliga verkningarna, den organisatoriska utvecklingen samt ekonomin/produktiviteten. Uppföljningsgruppen har sammanfattat utskottsbehandlingen. Syftet med uppföljningsgruppens utvecklingsförslag är att stärka den mål- och resultatinriktade verksamheten vid Museiverket och försäkra att verksamheten är på en ekonomiskt hållbar grund. Centrala reformer för verksamheten vid Museiverket är att utrymmena får en lösning och att tillhörande verksamhetsformer och organisation reformeras. I Museiverkets verksamhet läggs tyngdpunkten allt mera på nationella expert- och utvecklingsuppgifter. Uppföljningsgruppen föreslår att för att åstadkomma ett genomslag i verksamheten är det särskilt skäl att satsa på den regionala verksamheten, tillgången till digitala material, museernas utveckling och forskning. Det föreslås att namnet, Museiverket, ändras till Finlands kulturarvscentral. I fråga om en organisationsreform föreslår uppföljningsgruppen att de nuvarande byggnadshistoriska och arkeologiska avdelningarna förenas till en avdelning för kulturmiljön som också tar hand om underhållet och reparationen av slott och fastigheter. Det föreslås också att registret över traditionsenliga båtar förs av och placeras vid avdelningen för kulturmiljön. Den arkeologiska fältservicen separeras från den övriga arkeologiska verksamheten inom ett eget ansvarsområde. Det föreslås att expertisen om tillgängligheten till samlingarna och kunskapsmaterialet förenas inom en ny avdelning för informationstjänst. En fortsättning på arbetet blir att separat utveckla Finlands nationalmuseum. En intern tyngdpunkt för Museiverket är att reformera verksamhetsformerna. Uppföljningsgruppen har kommit med förbättringsförslag som avser ledningen, administrationen och informationsgången. Museiverket utvecklas inom ramen för statens ekonomi och ingår i statens produktivitetsprogram och dess målsättning för personalen. Uppföljningsgruppen föreslår dock att förvaltning, underhåll och resurser för statens kulturhistoriskt värdefulla fastighetsegendom utreds genom ett samarbete mellan finansministeriet och undervisningsministeriet. Typ av publikation Undervisningsministeriets arbetsgruppspromemorior och utredningar Uppdragsgivare Undervisningsministeriet Datum för tillsättande av Dnro 2.10.2007 99/040/2007 Författare (uppgifter om organets namn, ordförande, sekreterare) Ordförande: konsultativ tjänsteman Hannele Koivunen Sekreterar: överinspektör Päivi Salonen, utvecklingschef Pirjo Hamari Opetusministeriölle Opetusministeriö kutsui päätöksellään 18.12.2006 valtiotieteen maisteri Jouni Mykkäsen arvioimaan Museoviraston asemaa ja kulttuuriperinnön arvostusta suomalaisessa yhteis kunnassa. Selvitysmiehen tehtävänä oli laatia arvio viraston nykyisestä toiminta- ja talous- tilanteesta ja tehdä esityksiä siitä, miten virasto voi parantaa ja tehostaa asiantuntijapalve- luidensa tuottamista ja kohdentamista ottaen huomioon toimintaympäristössä tapahtuneet muutokset. Selvitysmies luovutti raporttinsa opetusministeriölle 21.5.2007. Raportissa on kartoi- tettu Museoviraston toiminnan vahvuuksia, heikkouksia, uhkia ja mahdollisuuksia ja siihen sisältyy 18 kehittämisehdotusta. Opetusministeriö asetti 2.10.2007 seurantaryhmän ja kolme jaostoa, joiden tehtävänä oli vastata toimenpide-esitysten arvioinnista, niiden aiheuttamista jatkotoimenpiteistä ja seurannasta. Seurantaryhmän puheenjohtajaksi nimettiin neuvotteleva virkamies Hannele Koivunen opetusministeriöstä ja jäseniksi seuraavat henkilöt: hallintojohtaja Heikki Halttunen, Museovirasto laskentasihteeri Rainer Larsson, Museoviraston henkilöstön edustaja osastonjohtaja Maire Mattinen, Museovirastosta budjettineuvos Arto Merimaa, valtiovarainministeriö kulttuurineuvos, valtiotieteen maisteri Jouni Mykkänen ylitarkastaja Janne Puhakka, opetusministeriö pääjohtaja Paula Purhonen, Museovirasto ylitarkastaja Päivi Salonen, opetusministeriö osastonjohtaja (4.6.2008 alkaen yli-intendentti) Leena Söyrinki-Harmo, Museovirasto rakennusneuvos Tuulikki Terho, opetusministeriö rakennusneuvos Matti Vatilo, ympäristöministeriö ylijohtaja Ritva Wäre, Suomen kansallismuseo/Museovirasto Seurantaryhmän sihteereinä toimivat ylitarkastaja Päivi Salonen ja kehittämispäällikkö Pirjo Hamari Museovirastosta. Seurantaryhmässä käsiteltävien asioiden valmistelua varten asetettiin kolme jaostoa: Yhteiskunnallisen vaikuttavuuden kehittäminen -jaoston puheenjohtajana toimi kulttuuri- neuvos Jouni Mykkänen ja jäseninä olivat Museovirastosta tietohallintopäällikkö Vesa Hon- gisto, tutkija Marianna Kaukonen, museonjohtaja Eija-Maija Kotilainen, arkkitehti Anu Laurila ja tiedottaja Lea Murto-Orava sekä opetusministeriöstä ylitarkastaja Päivi Salonen. Jaoston sihteerinä toimi suunnittelija (1.1.2008 alkaen kehittämispäällikkö) Pirjo Hamari Museovirastosta. Jaosto kokoontui seitsemän kertaa ja kuuli asiantuntijoina osastonjohtaja Maire Mattista, ylijohtaja Ritva Wärettä ja koordinaattori Ulla Salmelaa. Organisaation kehittäminen -jaoston puheenjohtajana toimi neuvotteleva virkamies Hannele Koivunen opetusministeriöstä. Jaoston jäseninä olivat Museovirastosta intendentti Helena Edgren, yli-intendentti Mikko Härö, pääjohtaja Paula Purhonen ja suunnittelujoh- taja (21.6.2008 alkaen osastonjohtaja) Marianne Schauman-Lönnqvist sekä opetusministe- riöstä rakennusneuvos Tuulikki Terho ja ylitarkastaja Päivi Salonen. Jaoston sihteerinä toimi esittelijä Carolina Ansinn Museovirastosta. Jaosto kokoontui viisi kertaa ja kuuli asiantun- tijoina intendentti Selja Flinkiä, kiinteistöpäällikkö Anita Hyväristä, yli-intendentti Sakari Mentua, rakennuspäällikkö Kari Nikkasta ja hankekoordinaattori Anne Parikkaa. Talous ja tuottavuus -jaoston puheenjohtajana toimi ylitarkastaja Janne Puhakka opetus- ministeriöstä. Museovirastosta jäseninä olivat hallintojohtaja Heikki Halttunen ja rakennus- päällikkö Kari Nikkanen sekä opetusministeriöstä kulttuuriasiainneuvos Tiina Eerikäinen ja ylitarkastaja Päivi Salonen. Jaoston sihteerinä toimi koordinaattori Eeva Kukko Museovi- rastosta. Jaoston kokoontui 10 kertaa. Pysyvänä asiantuntijana jaostossa oli talouspäällikkö Terho Koivistoinen Museovirastosta. Jaosto kuuli Museovirastosta asiantuntijoina lisäksi laskentasihteeri Otto Arolaa, kamreeri Riitta Auvista, tietohallintopäällikkö Vesa Hongistoa, kiinteistöpäällikkö Anita Hyväristä, suunnittelija Elisa Lepistöä, intendentti Karim Peltosta ja ylijohtaja Ritva Wärettä sekä opetusministeriöstä rakennusneuvos Tuulikki Terhoa. Seurantaryhmä kokoontui 10 kertaa. Asiantuntijana kuultiin Suomen museoliiton pää- sihteeri Anja-Tuulikki Huovista. Museoviraston henkilöstölle järjestettiin kaksi tiedotus- ja keskustelutilaisuutta, johon osallistuivat seurantaryhmän puheenjohtaja ja sihteeri. Seuran- taryhmä on lisäksi saanut 15.9.2008 henkilöstön edustajien kannanoton. Seurantaryhmän tuli saada työnsä päätöksen 31.5.2008 mennessä. Seurantaryhmä sai työlleen lisäaikaa 30.9.2008 asti. Seurantaryhmän muistioon liittyvät Wäreen ja Merimaan kannanotot sekä Halttusen, Larssonin ja Mattisen eriävät mielipiteet. Saatuaan työnsä valmiiksi seurantaryhmä luovuttaa kunnioittavasti ehdotuksensa ope- tusministeriölle. Helsingissä 16. joulukuuta 2008 Sisältö 1 Johdanto 9 2 Nykytilan kuvaus 10 2.1 Organisaatio, henkilöstö ja taloudelliset resurssit 10 2.2 Museoviraston sisäinen kehittämistyö ja muut hankkeet 12 2.3 Museoviraston toimitilahankkeet 13 3 Yhteiskunnallisen vaikuttavuuden parantaminen 15 3.1 Alueellisen toiminnan järjestäminen 16 3.2 Aineistojen digitoinnin ja saatavuuden edistäminen sekä sähköisten palvelujen kehittäminen 19 3.3 Suomen kansallismuseon toiminnan kehittäminen 21 3.4 Museoalan kehittäminen 24 3.5 Viestinnän ja tiedonkulun parantaminen 26 3.6 Tutkimus 28 4 Organisaation ja toimintatapojen kehittäminen 30 4.1 Uudistamisen lähtökohdista 31 4.2 Eräiden maiden museo- ja kulttuuriympäristöhallinnon toiminta ja organisaatio 31 4.3 Museoviraston organisaatiouudistuksen periaatteet 32 4.4 Organisaation kuvaus 33 5 Talouden ja tuottavuuden kehittäminen 37 6 Kulttuuriperintöalan neuvottelukunta 39 7 Henkilöstön sitouttaminen ja osallistuminen 40 8 Esitysten lainsäädännölliset ja taloudelliset vaikutukset 41 Liitteet 43 1 Johdanto Opetusministeriö asetti Museovirasto -selvityksen seurantaryhmän jatkamaan selvitysmies Jouni Mykkäsen raporttiin sisältyvien esitysten toimeenpanoa ja seurantaa. Työn tarkoi- tuksena on ollut toimia Museoviraston kehittämistyön tukena. Seurantaryhmässä ja sen jaostoissa on paneuduttu perusteellisesti Museoviraston toiminnan osa-alueisiin ja kehittä- mistarpeisiin. Selvitysmiehen tekemien esitysten perusteella työ jakautui kolmeen kokonai- suuteen: yhteiskunnallinen vaikuttavuus, organisaation kehittäminen sekä talous ja tuotta- vuus. Jaostojen työn tuloksia on sovitettu yhteen seurantaryhmässä. Museovirasto on kulttuuriperintöalan valtakunnallinen asiantuntija ja toimija, jonka osana toimii Suomen kansallismuseo. Koko kulttuuriperintöalan arvostuksen ja yhteiskun- nallisuuden vaikuttavuuden parantamiseksi on tärkeää, että Museoviraston toiminta on ta- voitteellista, tuloksellista ja taloudellisesti kestävällä pohjalla. Museoviraston toimintaedelly- tyksiin liittyviä keskeisiä uudistuksia ovat toimitilaratkaisun toteutuminen ja siihen liittyvä toimintapojen ja organisaation uudistuminen. Vaikuttavuuden parantamiseksi Museoviras- to pyrkii keskittymään yhä enemmän valtakunnallisiin asiantuntija- ja kehittämistehtäviin, joka edellyttää muun muassa panostuksia alueellisten asiantuntijapalveluiden kehittämiseen, aineistojen digitaalisen saatavuuden parantamiseen ja museoalan kehittämistyöhön. Museo- viraston nimi esitetään muutettavaksi Suomen kulttuuriperintökeskukseksi, joka kuvaa pa- remmin viraston monipuolista, koko kulttuuriperintöalan kattavaa tehtäväkokonaisuutta. Seurantaryhmän esityksissä on pyritty ottamaan huomioon Museoviraston toimintaym- päristön muutostekijöitä ja toimintaan kohdistuvia odotuksia. Seurantaryhmän esitysten tavoitteena on vahvistaa ja selkeyttää Museoviraston päätoimintakokonaisuuksia (museo- toiminta, kulttuuriympäristöalan asiantuntijatehtävät, kiinteistöomaisuuden hoito ja ylläpi- täminen, kokoelmat ja tietoaineistot). Kokoelmien ja tietoaineistojen saatavuuteen liittyvä asiantuntemus on esitetty koottavaksi uuteen Tietopalvelu -osastoon. Suomen kansallismu- seon asemaa pyritään vahvistamaan ja sitä koskeva erillinen kehittämistyö käynnistetään tämän työn jatkona Museovirastossa. Museoalan kehittämisyksikön tehtäväkuvaa selkeyte- tään. Kulttuuriympäristöasioiden hoito keskitetään yhdelle osastolle. Museoviraston sisäisen kehittämisen painopiste on toimintatapojen uudistamisessa, jo- hon liittyen on tehty toimintapide-ehdotuksia johtamisen, hallinnon ja tiedonkulun pa- rantamiseksi. Museoviraston kehittäminen tapahtuu valtion talouden kehysten asettamissa puitteissa ja se on sopeutettava valtion tuottavuusohjelman asettamiin henkilöstötavoittei- siin. Tältä osin seurantaryhmän työ tukeutuu talous- ja tuottavuusjaostossa tehtyyn työhön. Jaoston raportti on kokonaisuudessa liitetty seurantaryhmän muistioon. Seurantaryhmän esitysten toteuttaminen ja jatkotyöstäminen on pääosin Museoviraston vastuulla. Opetusministeriö seuraa esitysten toteutumista osana tulosohjausmenettelyä. Or- ganisaation uudistaminen toteutunee vuoden 2010 alkupuolella. 2 Nykytilan kuvaus 2.1 Organisaatio, henkilöstö ja taloudelliset resurssit Nykyisessä organisaatiossa Museoviraston tehtävät on koottu kolmeksi päätulosalueeksi: kulttuuriympäristö, museot ja näyttelyt sekä museotoimen kehittäminen. Kulttuuriympäristö – päätulosalueella toimivat arkeologian osasto ja rakennushistorian osasto. Arkeologian osasto vastaa esihistoriallisten ja vedenalaisten muinaisjäännösten suo- jelusta. Rakennushistorian osasto vastaa rakennettuun kulttuuriympäristöön, historiallisen ajan muinaisjäännöksiin, restaurointiin sekä Museoviraston omaan rakennuttamistoimin- taan liittyvistä tehtävistä. Osastolla on sekä rakennussuojelusäännöksiin että muinaismuis- tolakiin liittyviä viranomaistehtäviä. Osastot on jaettu edelleen yksiköiksi. Museot ja näyttelyt -päätulosalueella toimii Suomen kansallismuseo. Se hoitaa ja kar- tuttaa esineellistä kansalliskokoelmaa, tutkii ja tallentaa historiallisen ajan kulttuuria sekä järjestää näyttelyitä. Suomen kansallismuseo toimii valtakunnallisena kulttuurihistorian museona. Se vastaa myös Museoviraston 16 muun museon toiminnasta. Museotoimen kehittäminen –päätulosalueella toimivat kehittämisyksikkö ja tiedonhal- lintakeskus. Kirjasto ja kuva-arkisto toimivat erillislaitoksina. Hallinto-osasto vastaa viraston talous-, henkilöstö- ja oikeudellisista palveluista sekä kiinteistöjen ylläpidosta. Lisäksi osasto vastaa Hämeen linnan ja Olavinlinnan esittelytoi- minnasta ja niiden kiinteistöhallintoon ja ylläpitoon liittyvistä tehtävistä. Esikuntatoimin- toihin kuuluu tiedotus. 11 Museovirastossa ja Suomen kansallismuseossa on vakinaista henkilökuntaa yhteensä noin 280. Vakinaisesta henkilöstöstä n. 50 työskentelee pääkaupunkiseudun ulkopuolella. Virastolla on toimipisteitä yhteensä 18 paikkakunnalla. Lyhytaikaisia, tilapäisiä työnteki- jöitä on vuodessa keskimäärin 650, joista suurin osa työskentelee alueilla. Museoviraston vuotuinen kokonaishenkilötyövuosimäärä on n. 400. Hieman yli puolet vakinaisesta hen- kilökunnasta on substanssialojen henkilökuntaa (tutkijat, arkkitehdit, konservaattorit ym.) ja tutkimusta avustavaa henkilökuntaa. Kiinteistö- ja avoinnapitohenkilökunnan osuus on noin 29 prosenttia ja hallintohenkilökunnan vajaat 15 prosenttia vakinaisen henkilökunnan määrästä. Museovirasto toimii budjettivaroilla. Suurin osa rahoituksesta tulee opetusministeriön hallinnonalalta. Toimintamäärärahan (vuonna 2008 18,2 miljoonaa euroa) lisäksi rahoitus- ta saadaan myös viraston omaan rakentamis- ja korjaustoimintaan sekä erilaisiin harkinnan- varaisiin avustuksiin. Lisäksi Museovirasto saa toimintaansa hankerahoitusta mm. ympäristöministeriöltä sekä työllisyysmäärärahoja työministeriöltä ja TE-keskuksilta. Rikosseuraamusvirasto toteuttaa eräitä Museoviraston korjaustöitä. Arkeologiseen toimintaan saadaan viraston ulkopuolista rahoitusta, sillä suurten yksityisten ja yleisten maankäyttöhankkeiden johdosta tehtävät ar- keologiset tutkimukset maksaa hankkeen toteuttaja. Hankerahoitusta saadaan lisäksi mm. EU-ohjelmien ja Pohjoismaisen ministerineuvoston kautta. Museoviraston tulot muodostuvat mm. museoiden ja linnojen pääsymaksuista, opastuk- sista ja tilavuokrista, konservointipalveluista, esinelainoista, maastavientiluvista, julkaisujen ja muiden painotuotteiden myynnistä, museokauppatoiminnasta sekä kuva- ja kirjastopal- veluista. 12 2.2 Museoviraston sisäinen kehittämistyö ja muut hankkeet Selvitysmiehen raportissa on monia Museoviraston sisäistä kehittämistä koskevia ehdotuk- sia, jotka ovat linjassa jo käynnistettyjen kehittämistoimenpiteiden kanssa. Näistä keskei- simpiä on Museoviraston kokonaisstrategian laatiminen. Nyt käynnissä olevan kehittämis- työn ohella strategia toimii tulevaisuudessa pohjana viraston toiminnan kehittämiselle ja painopisteiden valinnalle. Strategiatyö Museoviraston kokonaisstrategian valmistelu käynnistettiin vuoden 2007 syksyllä ja se val- mistuu vuoden 2008 loppuun mennessä. Strategian tavoitteena on Museoviraston toimin- nan suunnitelmallisuuden ja vaikuttavuuden parantaminen. Kokonaisstrategian lisäksi Museovirastossa on olemassa seuraavat toimintaa ohjaavat strategiat tai ohjelmat (aikajärjestyksessä): digitointistrategia (2008), saavutettavuussuun- nitelma (2007-2012/2007), kulttuuriperintökasvatusstrategia (2006-2010/2006), tietohal- lintostrategia (2005), henkilöstö- ja osaamisstrategia (2005-2014/2004), viestintästrategia (2003/2008), tutkimuspolitiikka ja julkaisutoiminta/tutkimusstrategia (2003), kulttuuri- ympäristöstrategia (2003-2010/2003), kulttuurimatkailustrategia (2002). Suomen kansallismuseon kokoelmapoliittinen ohjelma valmistuu vuonna 2008. SALAMA, sähköinen asianhallinta Museovirastossa otetaan käyttöön koko virastoa koskeva sähköinen asianhallintajärjestelmä, johon liittyy dokumenttien tallennus sekä sähköinen valtionavustusten haku- ja käsittely- prosessi. Asianhallinta koskee mm. lausuntojen antamista ja asiakirjanhallinta laajemmin erilaisia Museovirastossa syntyviä asiakirjoja. Asianhallintajärjestelmää kehitetään osana opetusministeriön hallinnonalan Salama-projektia. Salama-projekti päättyy 30.5.2009. Uusi asiakaspalvelukonsepti Museoviraston asiakaspalvelun laatua ja palvelukykyä parannetaan kaikilla toimintaloh- koilla. Kokoelma-, arkisto-, ja kirjastopalvelut yhdistetään uusissa toimitiloissa ja sähköisiä asiointipalveluita kehitetään. Kokoelma-, arkisto- ja kirjastoprosessien suunnittelu ja kehit- täminen on aloitettu vuonna 2006. Tällä hetkellä uuden palvelukonseptin kehittäminen liittyy kiinteästi sekä toimitilahankkeeseen että sähköisten asianhallintajärjestelmän kehit- tämiseen. Asiakastyytyväisyys Museovirastossa toteutetaan kaksi asiakastyytyväisyyskyselyä. Toinen suunnataan sidosryh- mille ja toinen museoiden, kokoelmien, arkistojen ja kirjaston asiakkaille. Uusien asiakas- tyytyväisyyskyselyjen toteutus käynnistetään vuonna 2008. Tuottavuustilastointi ja prosessit Museovirastossa kehitetään toiminnan suunnittelun ja seurannan järjestelmiä ja mittareita. Lähtökohtana on tulosprisma ja näkökulmina toiminnan tuottavuus, laatu ja palvelukyky 13 sekä vaikuttavuus. Kehittämistyön tavoitteena on tukea johtamista niin strategisella kuin operatiivisellakin tasolla sekä parantaa toiminnan ja talouden suunnittelua ja seurantaa sekä niihin liittyviä asiakirjoja. Museovirastossa on tähän mennessä tunnistettu neljä ydinpro- sessia, joiden kuvaaminen on parhaillaan käynnissä. Ydinprosessit kattavat 70-80% Mu- seovirastossa käytettävästä työajasta. Muuttuvissa olosuhteissa on ydinprosessit määriteltä- vä uudelleen. Suunnittelun ja seurannan järjestelmien ja mittareiden kehittämisestä vastaa tuottavuustilastointityöryhmä. Tulostavoitteissa ja niiden mittaamisessa on vielä kehittämis- tä erityisesti kulttuuriympäristön osalta. Työtyytyväisyys, osaamiskartoitus Museovirastossa on tehty vuoden 2008 aikana henkilöstön työtyytyväisyyskysely. valtiova- rainministeriön tarjoamalla henkilöstökyselyjärjestelmällä VMBarolla. Kysely tehdään jat- kossa vuosittain. Museovirasto laatii osaamiskartoituksen. Osaamiskartoitus tehdään Museoviraston stra- tegian toteuttamisen tueksi ja kriittisen osaamisen tunnistamiseksi. Osaamiskartoitus suun- nitellaan ja toteutetaan vuonna 2009. Tuottavuusohjelma, PAKE Opetusministeriön hallinnonalan tuottavuusohjelman mukaiset henkilöstövähennykset kaudella 2007 - 2011 merkitsevät Museovirastossa 34 henkilötyövuoden vähennystä. Vä- hennykset toteutetaan laaditun henkilöstösuunnitelman mukaisesti, jota täydennetään halli- tuksen tuottavuusohjelmaa koskevien lisäpäätösten mukaisesti 10 henkilötyövuoden vähen- nyksellä vuosien 2012 -2015 osalta. Yhteensä Museoviraston tuottavuusvähennys vuosina 2007 - 2015 on siis 44 henkilötyövuotta. Suunnitelmaa tulee lisäksi päivittää ja tarkentaa mm. priorisoimalla strategiassa määriteltyjä ydintehtäviä ja painopisteitä sekä selvittämällä ulkoistettavat tehtävät. Asiantuntijatehtävien riittävä resursointi on turvattava henkilöstövä- hennyksiä kohdennettaessa. Tuottavuusohjelman mukaisista henkilöstövähennyksistä vastaa Museoviraston johtoryhmä. Museovirasto on mukana Valtiokonttorin palvelukeskusmallin suunnittelussa ja val- mistautuu siirtämään erikseen määriteltävät talous- ja henkilöstöhallinnon toiminnot pal- velukeskukseen Hämeenlinnaan. Palvelukeskuksen asiakkaaksi siirtymistä ja siitä johtuvia henkilöstöratkaisuja suunnitteleva Museoviraston sisäinen työryhmä saa työnsä päätökseen vuoden 2008 lopussa. Päätökset tehdään Museoviraston johtoryhmässä. Osa talous- ja hen- kilöstöhallinnon toiminnoista siirtyy palvelukeskukseen vuoden 2009 lopulla. 2.3 Museoviraston toimitilahankkeet Museoviraston toimintaedellytysten parantamiseksi on useiden vuosien ajan pyritty löytä- mään ratkaisu toimitilakysymykseen. Museoviraston muutto Kulttuuritalon ja Sturenkatu 2 A:n kiinteistöihin varmistui joulukuussa 2007. Vuoden 2008 alussa käynnistyi strategialäh- töinen työympäristön kehittäminen, joka valmistui kevään 2008 aikana. Toimitilastrategiaa varten kartoitettiin tilojen suunnittelun kannalta keskeiset Museoviraston työprosessit ja niiden väliset logistiset tarpeet ja yhteydet. Keskeisinä prosesseina käytiin läpi asiakaspal- 14 velun prosessi, kirjasto- ja arkistoprosessi sekä kokoelmaprosessi. Suomen kansallismuseon sisäisiä prosesseja ei tässä yhteydessä tarkasteltu. Museovirastosta prosessien suunnittelutyöhön osallistui kolme työryhmää ja koko hen- kilöstö vastasi työympäristöön liittyvään internet-kyselyyn. Strategialähtöisestä työympäris- töjen kehittämisestä on jätetty loppuraportti, jonka tulokset viedään hankesuunnitteluun. Toimitilojen rakentamisen ja lisärakentamisen hankesuunnittelu käynnistyi keväällä 2008 ja rakentaminen alkaa keväällä 2009. Toimitilahankkeesta kokonaisuudessaan vastaa Senaatti- kiinteistöt. Muutto uusiin toimitiloihin tapahtuu porrastetusti vuoden 2011 aikana. Toimitilarat- kaisun yhteydessä on kiinnitetty erityistä huomiota uuden asiakaspalvelukonseptin kehittä- miseen, arkisto-, kirjasto- ja kokoelma-aineistojen tehokkaaseen hallinnointiin ja saatavuu- teen. Toimitiloissa käyttöön otettava yhtenäinen asiakaspalvelukonsepti mahdollistaa entistä tehokkaamman asiakaspalvelun kulttuuriperinnön keskeisten aineistojen suhteen. Toimitilahankkeen jatkotyönä käynnistetään Orimattilassa sijaitsevan keskusvaraston laajennuksen suunnittelu. Tavoitteena on, että keskusvaraston lisätilat saadaan käyttöön vuoteen 2013 mennessä. 15 3 Yhteiskunnallisen vaikuttavuuden parantaminen Selvitysmies Jouni Mykkäsen laatiman raportin keskeisiä johtopäätöksiä on tarve vahvistaa Museoviraston ja koko kulttuuriperintöalan asemaa yhteiskunnassa. Selvitys oli otsikoitu Museovirasto aktiiviseksi kansallisen identiteetin rakentajaksi ja kehittämisehdotuksiin si- sältyi useita kohtia, joiden tavoitteena on viraston yhteiskunnallisen vaikuttavuuden paran- taminen. Tavoitteena on, että Museoviraston asettamat kulttuuriperinnön vaalimisen tavoitteet näkyvät ja toteutuvat mahdollisimman vahvasti yhteiskunnassa. Vaikuttavuus tarkoittaa toiminnan välittömiä tuloksia ja pitempiaikaista arvojen ja ilmapiirin muuttumista siten, että kulttuuriperinnön arvostus ja sen taloudellinen, sosiaalinen ja kulttuurinen merkitys yhteiskunnassa kasvavat. Jotta yhteiskunnallista vaikuttavuutta saadaan aikaan, on toiminnalla oltava selkeät pe- rusteet, painopisteet ja tavoitteet. Myös vaikuttavuuden arviointi edellyttää, että toiminnalle on asetettu selkeitä tavoitteita, joiden toteutumista kyetään mittaamaan. On myös tunnis- tettava toiminnan yhteiskuntataloudelliset merkitykset (esim. maankäytön suunnittelussa sekä kulttuurimatkailun kautta syntyvät laaja-alaiset vaikutukset). Viime kädessä kaikkien Museovirastoa koskevien uudistusten ja toimenpiteiden tavoit- teena on toiminnan vaikuttavuuden parantaminen. Tämän kehittämistyön yhteydessä kes- keisiksi toimenpidekokonaisuuksiksi ovat muotoutuneet: 1) kulttuuriperintöä koskevan tutkimustiedon saatavuuden, tunnettuuden, määrän ja laa- dun kohottaminen sektoritutkimus, kulttuuriperinnön vaalimisen yhteiskuntataloudellinen merkitys digitointi ja aineistojen saatavuuden parantaminen 2) kulttuuriperinnön näkyvyyden lisääminen yhteiskunnallisessa keskustelussa osallistuminen yhteiskunnalliseen keskusteluun aktiivinen tiedottaminen ja viestintä näyttelytoiminta, kulttuuriperintökasvatus saavutettavuushankkeet - - - - - - - 16 3) kulttuuriperintöalan asiantuntemuksen vahvistaminen ja asiantuntijapalveluiden saata- vuudesta huolehtiminen. alueellisen toimijakentän vahvistaminen verkostoituminen päätöksenteko ja resursointi strateginen suunnittelu, priorisointi, johtaminen organisaation uudistaminen Tässä osiossa tarkempaan tarkasteluun on otettu ne toiminnan osa-alueet, jotka ovat keskeisiä Museoviraston asiakasryhmien näkökulmasta ja joiden avulla pyritään paranta- maan kulttuuriperintöalan näkyvyyttä, vaikuttavuutta ja asiakaspalvelua. Kehittämisehdotukset • Museoviraston strategia valmistuu vuoden 2008 aikana. Erityistä huomiota tulee kiinnittää henkilökunnan sitouttamiseen strategian tavoitteisiin. • Strategia toimii toiminnan painopisteiden valinnan ja resurssien suuntaamisen ohjausvälineenä. 3.1 Alueellisen toiminnan järjestäminen Museovirasto on pitkään etsinyt ratkaisua kulttuuriympäristön suojeluun liittyvien asian- tuntijatehtäviensä (maankäytön suunnittelu, muinaisjäännösten hoito, restauroinnin oh- jaaminen) hoitamiseen aluetasolla. Museovirasto pyrkii keskittymään keskushallinnossa valtakunnallisiin ohjaus-, kehittämis- ja asiantuntijatehtäviin. Alueellisten ja paikallisten asiantuntijatehtävien hoitaminen sen sijaan olisi mielekkäämpää alueilla. Näiden tehtävien hoitaminen Helsingistä käsin on myös taloudellisesti ja toiminnallisesti tehottomampaa. Alueellista ja paikallista asiantuntemusta ei pystytä tällöin hyödyntämään täysipainoisesti eikä asioiden keskittäminen edistä alueellista verkottumista ja asiakasläheistä palvelua. Museoviraston aluetoimistot Ratkaisua tilanteeseen on etsitty Museoviraston alueellisen toiminnan lisäämisestä ja maa- kuntamuseoyhteistyön kehittämisestä. Alun perin tavoitteena oli Museoviraston toimipis- teen perustaminen kaikkiin maakuntiin. Nykyisen aluetoimistosuunnitelman mukaisesti toimipisteet sijoitetaan alueille, joilla kulttuuriympäristön suojelu¬tehtävissä on nyt puut- teellisesti resursseja, kulttuuriperintö on poikkeuksellisen rikasta ja maankäytön muutokset ja rakentaminen ovat tehostuneet. Suunnitelmaa puollettiin valtion alueellistamisen koordinaatioryhmässä vuonna 2005 (jatkokäsittely 2006). Suunnitelma koostuu seitsemästä toimipisteestä, jotka sijoittuvat Vaasaan, Hämeenlinnaan, Kuopioon, Rovaniemelle, Ouluun, Mikkeliin (tai vaihtoehtoi- sesti Savonlinnaan) ja Turkuun. Näistä Vaasan ja Hämeenlinnan toimipisteet käynnistyivät vuonna 2006. Kuhunkin aluetoimistoon sijoitetaan neljä asiantuntijaa: suojeluun erikois- - - - - - 17 tunut arkeologi, muinais¬jäännösten hoidosta vastaava arkeologi, rakennustutkija ja restau- rointiin erikoistunut arkkitehti. Aluetoimistoverkoston toteuttaminen on osoittautunut erittäin haasteelliseksi sen vaati- man lisäresursoinnin vuoksi. Työryhmä katsoo, että kulttuuriympäristön suojelun asiantun- tijapalveluiden laadun ja tasapuolisen saatavuuden takaamiseksi on välttämätöntä täyden- tää Museoviraston aluetoimistoverkosto vuoden 2010 loppuun mennessä vähintään Itä- ja Pohjois-Suomen toimipisteillä. Tämän jälkeen on selvitettävä kolmen muun aluetoimiston perustamismahdollisuudet. Alueellisen päätöksenteon vahvistaminen Aluetoimistojen aseman vahvistamiseksi ja selkiyttämiseksi sekä lausuntojen valmistelupro- sessin tehostamiseksi on tärkeää, että aluetoimisto voi jatkossa käsitellä itsenäisesti asiat, jotka nykyään ratkaisee yksikön päällikkö Helsingissä. Jo nykyisellään asioiden käsittely aluetoimistoissa tapahtuu arkeologian ja rakennushis- torian osastojen tiiviissä yhteistyössä. Tämä on edistänyt asioiden kokonaisvaltaista käsitte- lyä ja nopeuttanut asiakaspalvelua. Kun aluetoimistoverkosto on valmis, Helsingin keskusvirasto voi nykyistä tehok¬kaammin keskittyä kulttuuriympäristöalan kehittämis- ja ohjaustehtäviin, keskus¬hallinnon yhteis- työhön sekä kansallisten ja kansainvälisten verkostojen kehittämiseen. Museoviraston aluetoimistot tukevat vahvasti valtionhallinnon alueellistamistavoitteita ja tuottavuuden paranemiseen tähtääviä toimia. Alueellisen toiminnan vaikuttavuus Suojelutehtävän toteuttamisessa olennaista on läsnäolo, ennakoiva liikkeellelähtö ja lähei- syys maankäyttöprosessiin. Nämä tuottavat todennetusti suojelun näkökulmasta tehok- kaimman, laadukkaimman ja vaikuttavuudeltaan parhaimman lopputuloksen. Kulttuuriperinnön huomioon ottamisesta tulee luonteva osa suunnittelua, kun maan- käyttö- ja korjaushankkeissa kulttuuriympäristöasiat saadaan jo suunnitteluprosessin alku- vaiheessa mukaan. Ennakoiva suojeluohjelmiin perustuva toiminta sekä aktiivinen osal- listuminen viranomaisneuvotteluihin ovat tuloksellisempia toimintamuotoja kuin pelkät asiantuntijalausunnot. Tällä on suoraa positiivista vaikutusta hankkeiden etenemisen no- peuteen ja kustannuksiin. Kuntien ja maakuntien liittojen kaavahankkeita koskeviin viran- omaisneuvotteluihin tuli Museovirastolle kutsuja vuonna 2007 154, joista 42 Hämeenlin- nan ja 20 Vaasan aluetoimistoon. Asiantuntijalausunnot kirjoitetaan aluetoimipisteissä paitsi taustamateriaaliin ja rekiste- reihin, myös omakohtaiseen, paikalla tapahtuneeseen havainnointiin perustuen. Tämä lisää olennaisesti mahdollisuuksia hyödyntää paikallisesta osaamista ja tietoutta lausuntojen val- mistelussa. Lisäksi lausuntojen valmisteluaika on aluetoimistoissa ollut lyhyempi kuin Hel- singissä (20 vrk alueilla, Helsingissä 37 vrk), mikä on parantanut sekä suojeluedellytyksiä että asiakaspalvelun laatua. Yhteistyö ja työnjako muiden alueellisten toimijoiden kanssa Museoviraston yhteistyökumppaneita aluetasolla ovat mm. alueelliset ympäristökeskukset, maakuntamuseot, kunnat ja maakuntien liitot. Näistä erityisesti yhteistyö ympäristökeskus- 18 ten kanssa on tiivistä maakäytön suunnittelun osalta. Tämä on huomioitu myös Museovi- raston aluetoimistojen sijoittamissuunnittelussa. Kulttuuriympäristön asiantuntijatehtävistä vastaavat aluetasolla Museoviraston ohella maakuntamuseot. Museoviraston aluetoimistot ovat kunnista riippumattomia ja edustavat valtakunnallista näkökulmaa, maakuntamuseot puolestaan ovat osa kuntien organisaatio- ta. Yhteistyön tavoitteena on turvata kulttuuriympäristön suojelun asiantuntijapalveluiden saatavuus tasapuolisesti koko maassa. Museovirasto keskittyy työssään valtakunnallisesti merkittäviin kohteisiin ja kehittämistyöhön, maakuntamuseoiden vastuulla on alueellista ja paikallista asiantuntemusta vaativa työ. Jotta esitetty järjestelmä olisi toimiva ja tehokas, tulee eri toimijoiden yhteistyön olla tiivistä ja työnjaon selkeä. Tämän vuoksi Museovirasto tekee kaikkien maakuntamuseoi- den kanssa yhteistyösopimukset kulttuuriympäristön suojeluun liittyvien tehtävien hoidos- ta. Sopimuksella siirretään valtaosa asiantuntijatehtävistä erityisesti niille museoille, joissa on päätoiminen rakennustutkija, arkeologi tai restauroinnin asiantuntija. Niilläkin alueilla, joissa tehtäviä on siirretty maakuntamuseoille, Museovirasto hoitaa mm. valtion asetussuo- jelukohteet, kirkot, rakennussuojelulakikohteet ja erikseen sovittavilta osin muun valtakun- nallisesti arvokkaan rakennusperinnön. Museoviraston aluetoimistoilla on lisäksi merkittävä rooli valtion vastuulla olevan oh- jelmallisen suojelun, alueellisten kehittämishankkeiden ja -strategioiden toteuttamisessa. Museovirasto pyrkii yhdessä opetusministeriön kanssa vaikuttamaan siihen, että kaikkiin maakuntamuseoihin saataisiin riittävät resurssit myös kulttuuriympäristön vaalimiseen ja että valtionavun kasvu ohjataan kunnissa museotoimelle. Lisäksi tulee valtion aluehallinnon kokonaisuudistuksen yhteydessä huolehtia siitä, että uusiin perustettaviin valtion aluehal- lintokeskuksiin liitettävissä alueellisissa ympäristökeskuksissa on riittävästi myös kulttuuri- ympäristön asiantuntijoita. Selvitetään myös mahdollisuudet sijoittaa Museoviraston kulttuuriympäristöasiantunti- joita perustettavaan uuteen valtion aluehallinto-organisaatioon. Tilanteen selkeyttämiseksi sekä toimijoille että asiakkaille on tärkeää, että Museovirasto yhteistyössä maakuntamuseoiden kanssa edelleen kehittää yhteistyön muotoja ja selventää työnjakoa. Näin varmistetaan myös se, ettei tehtävien hoidossa ole päällekkäisyyksiä tai ristiriitaisuuksia. Kehittämisehdotukset • Museoviraston aluetoimistoverkostoa täydennetään Itä- ja Pohjois-Suomen toimistoilla vuoden 2010 loppuun mennessä sekä selvitetään mahdollisuudet kolmen muun toimiston perustamiseen. Tehtävien delegoiminen alueille vastaa sekä valtion toimintojen alueellistamis- että tuottavuustavoitteisiin. • Aluetoimistojen tarvitsemat lisäresurssit tulee mahdollisuuksien mukaan ottaa huomioon Museoviraston tuottavuustavoitteiden mitoituksessa. Lisäksi aluetoimistoihin sijoitetaan eri puolilla Suomea toimivat muinaisjäännösten hoitoyksikön tutkijat. • Selvitetään mahdollisuudet sijoittaa Museoviraston kulttuuriympäristöasiantuntijoita perustettavaan valtion aluehallinto-organisaatioon. • Aluetoimistojen sijaintipaikkoja mahdollisesti uudelleen harkittaessa on turvattava yhteys alueelliseen ympäristökeskukseen. 19 • Museoviraston tulee aktiivisesti pyrkiä edelleen selventämään työnjakoa ja kehittämään yhteistyömuotoja maakuntamuseoiden kanssa. Näin varmistetaan myös se, ettei tehtävien hoidossa ole päällekkäisyyksiä tai ristiriitaisuuksia. Museovirasto keskittyy valtion vastuulla olevien tehtävien hoitoon, muu asiantuntijatoiminta siirretään maakuntamuseoille. • Museoviraston työjärjestystä muutetaan siten, että aluetoimistoille siirretään päätösvalta niissä asioissa, jotka nykyään ratkaisee yksikön päällikkö Helsingissä. 3.2 Aineistojen digitoinnin ja saatavuuden edistäminen sekä sähköisten palvelujen kehittäminen Museovirastolla on hallussaan merkittävä kansallinen kulttuurivaranto, joka koostuu esi- neistä, taideteoksista, valokuvista sekä dokumentointi- ja arkistoaineistoista. Museoviraston vastuulla on näiden aineistojen liittäminen osaksi Kansallinen digitaalinen kirjasto -hank- keessa laadittavaa kirjastojen, arkistojen ja museoiden yhteistä hakupalvelua. Museovirasto toimii myös koko museoalaa edustavana asiantuntijana aineistojen digitoinnissa, saatavuu- den parantamisessa ja pitkäaikaissäilytykseen liittyvien ratkaisujen kehittämisessä. Museoviraston tavoitteena on aineistoja digitoimalla ja verkkopalveluita kehittämällä parantaa kulttuuriperinnön saatavuutta ja tehostaa sekä Museoviraston omaa että koko mu- seokentän asiakaspalvelua ja kokoelmien hallintaa. Kulttuuriympäristöä koskevien rekisteri- ja inventointitietojen sähköisen saatavuuden parantaminen puolestaan nopeuttaa ja tehos- taa maankäytön suunnittelun prosesseja sekä tukee kulttuuriympäristön tilan seurannan ja alaa koskevan sektoritutkimuksen kehittämistä. Sisäisen asianhallinnan kehittämiseksi Museovirasto osallistuu opetusministeriön hal- linnon alan sähköisen asianhallintajärjestelmän (SALAMA) kehittämiseen ja asteittaiseen käyttöönottoon syksystä 2008 alkaen. Museoviraston omien aineistojen digitointi ja saatavuus Museoviraston kokoelmien digitointiaste on selvästi alle Suomen museokokoelmien kes- kimääräisen digitointiasteen. Paperipohjainen arkistomateriaali on pääosin digitoimatta. Vuonna 2008 osana Kansallinen digitaalinen kirjasto -hanketta on ensimmäistä kertaa osoi- tettu erillisrahoitusta Museoviraston digitointihankkeiden toteuttamiseen ja saatavuuden parantamiseen. Digitointistrategiaan on koottu tiedot digitointiin soveliaasta arkisto- ja kokoelma-ai- neistosta koko Museovirastossa. Digitointistrategiaan sisältyy priorisointisuunnitelma, jossa digitoivat aineistot on jaoteltu seuraaviin tasoihin: 1) tuhoutumassa olevat aineistot, 2) al- kuperäisen kappaleen suojelemiseksi digitoitavat aineistot ja 3) paljon käytetyt aineistot. Museoviraston omien kokoelmien digitointi toteutetaan tähän luokitteluun perustuvan priorisointijärjestyksen mukaisesti. Keskeisiä hankkeita ovat mm. kuva-arkiston digitointi- hanke sekä Kansallismuseon kokoelmien digitointi, joita rahoitetaan vuosina 2008 - 2011 opetusministeriön Kansallinen digitaalinen kirjasto -hankkeen kautta. Museoviraston asiakirja-aineistoihin puolestaan sisältyy kokonaisuuksia, joiden digitointi on toiminnan tukemiseksi nähty keskeiseksi. Näitä aineistoja ovat esimerkiksi Kansallismu- seon sekä kulttuuriympäristön tulosalueen kortisto- ja arkistoaineistot sekä esineluettelot. Museoviraston aineistojen digitoinnin, saatavuuden parantamisen ja aineistoihin liitty- vien sähköisten palveluiden kehittämisellä (mm. kuvapalvelu) pyritään pitkällä tähtäimellä merkittävään toimintojen tehostumiseen. 20 Kehittämisehdotukset • Museoviraston kaikkien tietojärjestelmien kehittäminen ja kaikkien aineistoryhmien digitointi tapahtuu koordinoidusti ja priorisoidusti kokonaissuunnitelman pohjalta. • Erityisesti panostetaan aineistojen saatavuuden parantamiseen ja verkkojakelun kehittämiseen. • Toimitilaratkaisua tukevien digitointihankkeiden suunnittelu tulee käynnistää. • Museovirasto panostaa sähköisten palvelujen kehittämiseen toimintojen tehostamiseksi pitkällä tähtäimellä. Kulttuuriperintöalan kehittämis- ja koordinointityö Museovirastolla on museo- ja kulttuuriympäristöalalla keskeinen kehittämisvastuu muse- oiden kokoelmahallinnan, digitoinnin ohjeistuksen, standardien ja toteutuksen ohjaajana sekä alan aineistojen saatavuuden ja pitkäaikaissäilyttämistä koskevien ratkaisujen raken- tajana osana Kansallinen digitaalinen kirjasto -hanketta. Museovirasto toimii hankkeessa yhteistyössä muiden museoiden ja muistiorganisaatioiden kanssa. Kulttuuriympäristöä koskevien aineistojen ja rekisterien kehittäminen ja verkkojakelu tapahtuu osittain yhteistyössä ympäristöhallinnon kanssa. Rekisterit ovat vaikuttavuusnä- kökulmasta maankäytön suunnittelun lisäksi tärkeitä lähteitä kulttuuriympäristön tilan seurannassa ja viraston toimialan sektoritutkimuksessa. Keskeisiä kehittämishankkeita ovat kulttuuriympäristöä koskevien rekisteritietojen saatavuuden parantaminen tietoja täyden- tämällä (mm. historiallisen ajan muinaisjäännökset) ja kehittämällä verkkojakelua yhdeksi palveluksi. Kulttuuriympäristön, ja erityisesti rakennusperinnön osalta Museoviraston vastuulla on valtakunnallisen inventointijärjestelmän kehittäminen. Tietoaineiston systemaattista ja yh- denmukaista tallennusjärjestelmää on kehitetty viime vuosina. Kehittämistyö on saatettava loppuun, jotta maankäytön suunnittelulle voidaan tarjota ajantasaista tietoa rakennetusta ympäristöstä. Kehittämisehdotukset • Museovirasto edustaa Kansallinen digitaalinen kirjasto -hankkeessa museo- ja kulttuuriympäristöalan asiantuntemusta yhteisten hakujärjestelmien ja pitkäaikaissäilytykseen liittyvien ratkaisujen kehittämisessä. • Museovirasto vastaa museo- ja kulttuuriympäristöalan standardoinnin ja digitoinnin ohjeistuksen tarjoamisesta alan toimijoille. • Museovirasto tarjoaa museoille sovellusvuokrauksena kansallista kokoelmanhallintaohjelmaa. • Museovirasto vastaa SMOL Suomen museot online -järjestelmän käytettävyyden parantamisesta ja sen yhteensopivuudesta Kansallinen digitaalinen kirjasto -hankkeessa tuotettavien ratkaisujen kanssa. • Museovirasto kehittää sovellusvuokrauksena museo- ja ympäristöalan toimijoille kansallista rakennusperinnön inventointiohjelmistoa ja edistää eri toimijoiden käytössä olevien inventointien yhteiskäyttöisyyttä. 21 • Museovirasto yhteistyössä ympäristöhallinnon ja muiden kulttuuriympäristöalan toimijoiden (mm. maakuntamuseot) kanssa selvittää myös muiden kulttuuriympäristön tietojärjestelmien yhteensopivuuden ja aineistojen saatavuuden kehittämismahdollisuuksia 3.3 Suomen kansallismuseon toiminnan kehittäminen Lähtökohtana kehittämistyössä on, että Suomen kansallismuseon asema mahdollisimman itsenäisenä toimintona turvataan myös tulevaisuudessa. Suomen kansallismuseon toimintaa koskevat kehittämisen tarpeet kohdistuvat sekä resurssi- että organisaatiokysymyksiin, Kan- sallismuseon asemaan Museoviraston organisaatiossa sekä museon yhteiskunnallisen vaikut- tavuuden parantamiseen. Suomen kansallismuseo on valtakunnallinen kulttuurihistoriallinen museo. Se toimii Museoviraston toimintayksikkönä ja koostuu Kansallismuseon lisäksi 16 muusta museosta. Näistä suurimmat ovat Suomen merimuseo ja Kulttuurien museo. Kokonaisuuteen kuulu- vat myös muut Helsingissä sijaitsevat museot sekä kartanomuseot. Asiakasmäärältään keskikokoisia museoita ovat Kulttuurien museo, Seurasaari, Hvit- träsk, Suomenlinna-museo ja Urho Kekkosen museo. Muut museot ovat valtakunnallisesti tai paikallisesti merkittäviä, mutta verrattain pieniä ja niitä pidetään avoinna vain kesäisin. Kulttuurien museo ja Suomen merimuseo ovat luonteeltaan valtakunnallisia erikoismuseoi- ta, jotka näyttelytoiminnan ohella hoitavat laajoja kokoelmia. Suomen kansallismuseon ja siihen liittyvien 14 pienen museon kokoelmista, näyttely- ja opetustoiminnasta sekä avoin- napidosta vastaavat yhdessä näyttely- ja opetusyksikkö, kokoelma- ja tutkimusyksikkö sekä konservointilaitos. Suomen kansallismuseossa työskentelee vakituisessa virka- tai työsuhteessa 114 henki- löä. Lisäksi vuosittain palkataan toistasataa määräaikaista museoiden kesätyöntekijää. Mu- seokohteiden suuresta määrästä ja museorakennusten luonteesta johtuen suuri osa henkilö- kunnasta työskentelee avoinnapitotehtävissä. Vuonna 2006 avoinnapitoon käytettiin 52,2 henkilötyövuotta. Suomen kansallismuseon museoiden yhteen laskettu asiakasmäärä oli 307 664 vuonna 2006 ja 313 204 vuonna 2007. Asiakasmäärä tulee nousemaan muutamia vuosia suljettuna olleen Suomen merimuseon avautumisen jälkeen. Tavoitteena on nostaa myös muiden mu- seoiden asiakasmäärää. Toiminnan haasteet Suomen kansallismuseoon kuuluvia museoita sijaitsee 12 eri paikkakunnalla. Tämä mer- kitsee sitä, että museot ovat asiakkaiden saavutettavissa laajalla alueella, mutta resurssien pienuuden vuoksi useiden museoiden tarjoamat palvelut ja ohjelma ovat rajoitetut. Ongel- mallisimpia ovat ”kylmät kohteet”, joissa ei ole yhtään vakituista työntekijää museopaikka- kunnalla. Jatkossa tulisikin selvittää, mitkä kohteet voitaisiin siirtää paikallisten ylläpitäjien vastuulle ja mitä kohteita voitaisiin museotoiminnan sijaan muuttaa kulttuurihistoriallisiksi nähtävyyskohteiksi. Suomen kansallismuseon henkilökunnan työpanoksesta käytetään hyvin suuri osa avoinnapitoon, samalla kun monet toiminnan lohkot kuten markkinointi, viestintä, mu- seo-opetus, yleisötoiminta ja näyttelytoiminta kaipaavat lisäresursseja. Suomen kansallis- museossa on ylijohtajan lisäksi 32 vakituista asiantuntijatason virkaa, joista 17 pääasiallisesti kartuttaa, tutkii ja hoitaa kokoelmia (tähän kuuluvat myös rahakammio, keskusvarasto ja 22 keruuarkisto) sekä valmistaa näyttelyitä ja julkaisuja museoihin. Suomen kansallismuseon muusta toiminnasta (johtaminen, hallinto, näyttelyiden tuottaminen, opetus, yleisötoimin- nat ja markkinointi) vastaa 15 asiantuntijatason työntekijää. Vaihtuvien näyttelyiden määrää on vähennetty tietoisesti, jotta resursseja voidaan suun- nata perusnäyttelyiden parantamiseen ja käytön monipuolistamiseen sekä kokoelmatoimin- toihin. On huomattava että uudet museot, mm. Kulttuurien museo, Kotkaniemi, Kuusisto, Hvitträsk tai Suomenlinna-museo eivät ole tuoneet mukanaan lisäresursseja esim. konser- vointilaitokselle ja keskusvarastoon, mutta ovat lisänneet näiden käyttöä. Museoilla on yleensä käytettävissä markkinointiin niin vähän määrärahoja etteivät ne mahdollista ammattilaisten, esim. mainostoimistojen käyttämistä. Maksullinen markkinoin- ti rajoittuu melkein kokonaan printtimedioihin, koska katu-, radio- tai televisiomainonta on liian kallista. Tiedotus ja markkinointi ovat hyvin haasteellisia tehtäviä. Kohderyhmät ovat pirstaloituneet ja medioiden lukumäärän lisääntymisestä huolimatta niissä on entistä vaikeampaa saada läpi näyttelyuutisia lyhyitä menotietoja lukuun ottamatta. Museoiden medianäkyvyydestä ei ole luotettavaa tietoa. Museoviraston nykyinen medi- aseuranta (kuukausi vuodessa) palvelee huonosti museoiden tarpeita. Vaikuttavuuden pa- rantamista edistää myös asiakkuuksien tunnistaminen ja tunteminen. Asiakastutkimuksen ja – kyselyiden kehittäminen tukee museoiden strategiatyön lisäksi myös vaikuttavuuden kehittämistä. Yhteistyötä muun museokentän kanssa tehdään osallistumalla kiertonäyttelyihin ja ke- hittämishankkeisiin. Kansallismuseo on mm. vuosittain järjestänyt museokauppojen neu- vottelupäivän ja museokauppamessut. Koska Suomen kansallismuseolla on laajat ja Suomes- sa ainutlaatuiset esinekokoelmat, muilta museoilta Suomesta ja ulkomailta tulee runsaasti lainauspyyntöjä. Asiakas- ja kumppanuussuhteiden rinnalla laaja-alaiset yhteydet päätöksentekijöihin ja rahoittajiin muodostavat museoiden vaikuttamiskanavien verkoston. Kunnallisilla ja säätiö- muotoisilla museoilla on johtokunta tai hallitus, johon kuuluu päätöksentekijöitä kunnal- liselta tai valtiolliselta tasolta sekä yritysten edustajia. Näillä tiiviisti museoiden toimintaan osallistuvilla henkilöillä saattaa olla ratkaiseva panos yhteiskunta- ja sponsorisuhteiden ra- kentamisessa. Toiminnan painopisteet Museotoiminnan keskeinen tavoite on tallentaa ja säilyttää kulttuuriperintöä ja välittää siitä tietoa yleisölle. Tässä työssä keskeinen asema on kokoelmien hoidolla ja kartuttamisella sekä näyttely- ja julkaisutoiminnalla. Kolmessa museossa (Kansallismuseo, Kulttuurien museo ja Suomen merimuseo) on henkilökuntaa, jonka tehtäväkuvaan kuuluu muiden tehtävien ohella museopedagogia. Laajinta museo-opetus on Kansallismuseossa. Sen henkilökunta on osallistunut aktiivisesti myös museopedagogian valtakunnalliseen kehittämistyöhön Suomen Tammi ja Kansalliset kulttuurilaitokset -hankkeissa. Kansallismuseon toiminnassa on viime vuosina panostettu erityisesti lapsiin. Vuoden 2006 lopulla valmistui perusnäyttelyn osaksi hyvin suosituksi osoittautunut toiminnallinen VINTTI, Historiaa helposti – näyttely. Museoviraston kulttuuriperintökasvatuksen strategia 2006–2010 valmistui 2006. Stra- tegiassa painottuvat Museoviraston kulttuuriperintökasvatuksen resurssien, osaamisen ja sisäisen yhteistyön parantaminen, kasvatustyön kehittäminen yhdessä erilaisten ryhmien kanssa sekä verkostoituminen. Strategia antaa hyvän pohjan museo-opetuksen kehittämisel- le, mutta sen mukaisten toimien toteuttamiseen on käytettävissä hyvin vähän tai ei lainkaan 23 resursseja. Ongelma koskettaa Kansallismuseon ohella muuta Museovirastoa, mm. kulttuu- riympäristökasvatusta. Toiminnan kehittämiseksi tarvittaisiin nykyistä tarkempi vastuutta- minen toimenpiteistä ja niiden resursoinnista. Vuonna 2007 valmistuneessa Museoviraston saavutettavuussuunnitelmassa Kansalli- saarteita kaikille käsitellään seikkaperäisesti myös museoiden saavutettavuutta. Useat mu- seorakennukset ovat haasteellisia fyysisen saavutettavuuden kannalta. Kansallismuseon pe- ruskorjauksen ja Suomen merimuseon uudisrakennuksen suunnittelussa otettiin huomioon fyysinen saavutettavuus. Useisiin kohteisiin on tehty tai suunnitellaan tehtäväksi saavutet- tavuuskartoitus. Museoiden ja näyttelyiden saavutettavuutta voidaan lisätä vapaalla sisäänpääsyllä. Kävi- jämäärät usein ainakin kaksinkertaistuvat, kun luovutaan pääsymaksuista. Suomen kansal- lismuseon museoiden tulee kuitenkin kattaa osa kustannuksista pääsylipputuloilla ja ope- tusministeriön kanssa solmittuun tulossopimukseen on yhdeksi tulostavoitteeksi kirjattu maksavien asiakkaiden osuuden nostaminen. Kehittämisehdotukset • Museot ja näyttelyt -tulosalueesta luovutaan. Museoviraston toimintayksikkönä on Suomen kansallismuseo, johon kuuluvat Suomen kansallismuseo, Kulttuurien museo, Suomen merimuseo ja 14 muuta museota, kokoelma- ja tutkimusyksikkö sekä konservointilaitos. Osaston toiminnan uudelleenjärjestely tapahtuu kokonaisvaltaisen strategian pohjalta, jossa pyritään resurssien mahdollisimman tehokkaaseen käyttöön ja vaikuttavuuden parantamiseen. • Suomen kansallismuseolle laaditaan kokonaisstrategia, jonka pohjalta sen kaikkia museoita ja yksiköitä kehitetään. Strategiassa tulee tarkastella jokaista museota erikseen ottaen huomioon sen vahvuudet ja heikkoudet sekä arvioida kunkin museon asemaa ja kehittämistarpeita Strategiatyöhön liitetään asiakkuuksien parempi tutkiminen ja sen käytännöt. Myös kehittämistyön rooli Suomen kansallismuseon toiminnassa tulee ottaa huomioon. • Suomen kansallismuseon asiantuntemusta suunnataan uudestaan, jotta museoiden yhteiskunnallista vaikuttavuutta voidaan lisätä ja kehittää muun muassa kulttuuriperintökasvatuksen kautta. • Suomen kansallismuseon sisällä etsitään mahdollisuuksia yhteisten palveluiden järjestämiseen. Eri museoiden toimintaa tukemaan voidaan esimerkiksi kehittää nykyisten yhteisten konservointi- ja varastopalvelujen rinnalle uusia Suomen kansallismuseon yhteisiä palveluja kuten viestintä, markkinointi, visuaalinen suunnittelu, näyttelyiden rakentaminen ja näyttelylainaprosessi. • Museoiden näkyvyyttä ja tunnettavuutta medioissa tuetaan ja seurataan. Mediaseurantaa tulee kehittää niin, että se palvelee paremmin museoiden tarpeita. Tulee harkita Suomen kansallismuseon museoiden imago- ja tunnettavuustutkimuksen teettämistä sekä viestintä- ja markkinointistrategian laatimista. • Museoiden yhteiskunnallisia yhteistyöverkostoja vahvistetaan. Museoiden yhteiskunnallisen vaikuttavuuden ja näkyvyyden lisäämiseksi tulee harkita Suomen kansallismuseon oman sidosryhmäverkoston kehittämistä. Museoiden yhteistyöverkostoja voidaan kehittää mm. lisäämällä museoiden ystävätoimintaa. 24 • Itsenäisyyden 100-vuotisjuhlavuotta vietetään vuonna 2017. Juhlavuoden yhteydessä on perusteltua panostaa kulttuurihankkeisiin, joiden anti suomalaiselle yhteiskunnalle on näkyvyydessään ja vaikuttavuudessaan merkittävä. Työryhmä esittää valtioneuvostolle, että Suomen kansallismuseolle luodaan uusi näyttely- ja toimintakonsepti itsenäisen Suomen historian, yhteiskunnan ja kulttuurielämän esittelemiseksi juhlavuoden kunniaksi. 3.4 Museoalan kehittäminen Museoalan kehittämisyksikön tehtävät Museovirastolle kuuluu siitä annetun lain ja asetuksen perusteella maan museotoimen yleistä johtoa ja kehittämistä koskeva työ, josta Museovirastossa vastaa kehittämisyksikkö. Valtion taidemuseo ja Suomen kansallismuseo osallistuvat omien vastuualueidensa osalta valtakun- nalliseen kehittämistyöhön. Keskeisinä kehittämishaasteina ovat Museoviraston yhteistyö maakuntamuseoiden ja valtakunnallisten erikoismuseoiden kanssa sekä museotyön edistä- misen että kulttuuriympäristön suojelun osalta. Kehittämisyksikkö on osallistunut myös Museoviraston sisäiseen kehittämistyöhön. Nämä tehtävät tulee jatkossa siirtää hallinto-osastolle. Yksikön nimi muutetaan museoalan kehittämisyksiköksi. Sisäisten kehittämistehtävien erottaminen museoalan kehittämisestä ja museoalan kä- sitteen liittäminen yksikön nimen eteen selkiyttää yksikön roolia sekä Museoviraston sisällä että museokentällä. Kehittämisyksikön tehtävänä on tukea museotoiminnan laadun ja vaikuttavuuden ke- hittymistä. Museoviraston, opetusministeriön ja museoalan yhteishankkeena kehitetty mu- seoiden arviointi on kansainvälisestikin vertaillen ainutlaatuinen työkalu museoiden toi- minnan kehittämiseen. Kulttuuriperinnön ja museoalan digitointi tulee jatkossa olemaan yhä merkittävämpi museoiden kehittymistavoite tietoyhteiskuntakehityksen myötä. Museoalan digitoinnin kehittäminen kuuluu Museoviraston työjärjestyksen mukaan tiedonhallintakeskukselle ja siihen sisältyy yleisiä tavoitteita, tiedon levittämistä ja ohjaavia tehtäviä. Kehittämisyksiköllä ja tiedonhallintakeskuksella on tässä ja muissa kehittämistehtävissä perinteisesti ollut hyvä ja toimiva yhteistyösuhde. Museoalan digitoinnin merkityksen ja tarpeen jatkuva kasvaminen edellyttävät entistä tiiviimpää yhteistyötä kehittämisyksiköltä ja tiedonhallinnalta. Kehittämisehdotukset • Hallinnon ja talousyksikön tehtävät palautetaan hallinto-osaston ja esikunnan vastuulle. Kehittämisyksikön resursseja palautuu perustamisajatuksen mukaiseen museoalan kehittämiseen. Yksikön nimeksi muutetaan Museoalan kehittäminen. • Kehittämisyksikön ja tiedonhallinnan yhteistyötä tiivistetään museokokoelmien digitoinnin edistämiseksi. Tavoitteena on yhteiset jaetut tiedot, ohjaus sekä mahdollisuus viedä koordinoidusti parhaita käytäntöjä museokentälle. 25 Suomen kansallismuseo museoalan kehittäjänä Erityinen vastuu kehittämisestä ja koordinoinnista kulttuurihistoriallisten museoiden (joi- hin myös erikoismuseot luetaan) toiminnan substanssikysymyksistä kuuluu Suomen kan- sallismuseolle. Kehittämisyksiköllä on tehtävänään hoitaa maan koko museoalaa yleensä koskevat kehit- tämistehtävät, mutta kulttuurihistoriallisten museoiden varsinaista ydintoimintaa kehittävät toimet ovat sen tehtäväkentän ja osittain myös kompetenssien ulkopuolella. Kansallismuse- olla ei ole kuitenkaan ollut viime vuosina koko kenttää koskevia laajoja kehittämishankkei- ta. Museoviraston sisäisten yksikköjen, etusijalla Suomen kansallismuseon ja kehittämisyk- sikön, välistä työnjakoa ja yhteistyötä kehittämistehtävissä tulisi selkiyttää ja parantaa. Erityisesti keskustelua on jo pitkään käyty kokoelmapoliittisten ohjelmien laatimises- ta sekä tallennustoiminnan vastuunjaoista. Ongelmana on, että Kansallismuseon toiminta kokonaisuudessaan on ollut niin niukasti resursoitua, että ydintoiminta on vienyt kaikki resurssit ja kehittämistoiminta on edennyt hitaasti. Suomen kansallismuseo on kuitenkin osallistunut moniin museoalan kehittämishankkeisiin kuten saavutettavuushanke ACCU, kulttuuriperintökasvatushanke Suomen Tammi ja Kulttuurin laajakaistahanke. Toisaalta kulttuurihistoriallisten museoiden kenttä on itse aktiivinen eikä välttämättä vaadi valtakun- nalliselta museolta vahvaa ohjausta. Vertailuna voidaan todeta, että taidemuseoalalla on oma kehittämiskeskus, Kehittäminen ja yhteiskuntasuhteet KEHYS Valtion taidemuseossa. Yh- teistyötä valtakunnallisten toimijoiden välillä tiivistetään edelleen. Kehittämisehdotukset • Kehittämisen rooleja selkeytetään Museoviraston sisällä. Kansallismuseon ja Museoviraston organisaatiota ja sisäistä tehtävänjakoa olisi kehitettävä niin että kehittämistehtävillä olisi selkeä asema ja tunnistettava, vastuullinen omistajataho. • Kansallismuseon ja kehittämisyksikön vuoropuhelua kehittämisen tarpeista ja linjauksista lisätään. Kehittäjätapaamiset olisi aloitettava ja niitä olisi jatkettava säännöllisinä. Kehittäjätapaamisten tuloksena olisi laadittava muutaman vuoden kattava, yhteisesti sovittu kehittämissuunnitelma. Kansallismuseon voimavaroja olisi suunnattava tai parhaassa tapauksessa lisättävä niin, että myös koko alan kattavat kehittämistehtävät kyetään hoitamaan. Vuoropuheluun otetaan osallisiksi myös kulttuuriympäristö ja tiedonhallinnan kehittäminen. • Yhteistoimintaa eri valtakunnallisten toimijoiden välillä lisätään. Kehittämisyksikön, Kansallismuseon kehittämistehtävien ja KEHYS:in tulisi toimia aktiivisemmin yhdessä museoalan kehittämistehtävissä. Yhteistyö maakuntamuseoiden ja valtakunnallisten erikoismuseoiden kanssa Museoviraston tulee tukea maakuntamuseoiden alueellista toimintaa tiivistämällä yhtey- denpitoa museoihin. Museolain muutosten ja uuden museoasetuksen myötä maakuntamu- seoiden alueellista toimintaa ohjaavaan rooliin on aiemmasta poiketen selvästi sisällytetty museoiden toiminnan edistäminen. Uusi museolaki sisällyttää maakuntamuseoiden alaan myös kulttuuriympäristön vaali- misen. Museovirasto on uudistamassa yhteistyösopimuksiaan kaikkien maakuntamuseoi- den kanssa. Yhteistyötä tiivistetään säännöllisillä kulttuuriympäristöasiantuntijoiden tapaa- 26 misilla. Nämä tapaamiset ovat tärkeitä myös museoille, joilla ei ole kulttuuriympäristön vaalimisen asiantuntijaa. Museoasetuksen mukaisesti käydään nykyään keskustelut kaikkien maakuntamuseoiden, aluetaidemuseoiden ja valtakunnallisten erikoismuseoiden kanssa toiminnan alueellisista tai valtakunnallisista painopisteistä nelivuotisella suunnittelukaudella. Näiden neuvottelujen tulosten läpikäyminen, seuranta ja avaaminen museoiden kanssa käytävissä keskusteluissa voivat tuoda esille museoiden kaipaamia kehittämiskohteita ja mahdollistavat myös alueel- lisen ja valtakunnallisen toiminnan seuraamisen ja osittaisen ohjaamisen entistä paremmin. Maakuntamuseoiden perinteistä alueellista tehtävää, paikallismuseoiden toiminnan edistämistä on tuettu noin 30 vuotta harkinnanvaraisilla avustuksilla. Näillä on pyritty kehittämään museokokoelmien hallinnan ja hoidon tasoa, perusnäyttelyiden uusimista ja museorakennusten korjauksia. Tällä osaltaan tuetaan kansallisen esineellisen ja rakennetun kulttuuriperinnön säilymistä, edistetään paikallisen identiteetin säilymistä ja rakentumista, koulujen kotiseutu- ja kulttuuriperintökasvatusta ja laajemmin kulttuuriperinnön arvon oi- valtamista. Ei-ammatillisista paikallismuseoista suuri osa on ulkomuseoita, joilla on vastuul- laan suuri määrä arvokasta, alkuperäisenä säilynyttä rakennusperintöä ja maisemaa. Harkin- nanvaraisten valtionavustusten käytön vaikuttavuuden selvittämistä on pidetty tarpeellisena. Kehittämisehdotukset • Museovirasto tukee maakuntamuseoiden alueellista toimintaa. Museovirasto tiivistää yhteistyötä maakuntamuseoiden kanssa, organisoi säännöllisiä tapaamisia ja edistää alueellista verkottumista eri toimijoiden kesken. • Maakuntamuseoiden kanssa solmittavien yhteistyösopimusten sopimuskierros viedään loppuun ja järjestetään säännöllisiä kulttuuriympäristöalan asiantuntijatapaamisia. • Museovirasto edistää valtakunnallisten erikoismuseoiden keskinäistä yhteistyötä. • Museoneuvotteluiden tulokset hyödynnetään museoalan kehittämisessä. • Harkinnanvaraisten valtionavustusten käytön vaikuttavuus selvitetään. Selvityksen suunnittelu tulisi tehdä yhteistyössä maakuntatutkijoiden kanssa. 3.5 Viestinnän ja tiedonkulun parantaminen Museoviraston viestinnän käytännöt ovat perusteiltaan hyvässä kunnossa. Tiedotus ja verk- kotyöryhmä edistävät sekä intranetin että verkkosivujen päivittäjien osaamisen kehittymistä. Mediaviestintä toteutetaan ammattimaisesti journalistisia perussääntöjä noudattaen. Mediaviestinnällä tehdään tunnetuksi viraston palveluita, kehittämistyön saavutuksia, mie- lenkiintoisia toiminnan tuloksia, erikoisuuksia, harvinaisuuksia, viraston tarjoamia mahdol- lisuuksia osallistua jne. Mediaviestinnän jatkuvalla kohdentamisella pidetään yllä ja kehite- tään myönteistä julkisuuskuvaa erityisesti maakunnallisella ja paikallisella tasolla ja lisätään sitä kautta julkisuuskuvan myönteistä kehitystä myös valtakunnallisesti. Medianäkyvyyttä seurataan vuosittain. Jotta medianäkyvyyttä voitaisiin käyttää vaikut- tavuuden mittarina, selvitetään toimintasuunnitelman 2008 mukaisesti millaisia ja minkä hintaisia palveluja medianäkyvyyden analysointiin on tällä hetkellä tarjolla. 27 Museoviraston sisäistä ja ulkoista viestintää voidaan tehostaa toteuttamalla nykyistä enemmän käytännössä viestintästrategiaan kirjattuja periaatteita. Toimintasuunnitelmiin kirjattuihin hankkeisiin tulee sisällyttää myös suunnitelma tarvittavasta viestinnästä (si- säinen ja ulkoinen). Toteutuksessa tulee olla hyvissä ajoin yhteydessä viestintää hoitaviin henkilöihin ja hyödyntää heidän ammattitaitoaan laadukkaan lopputuloksen ja tehokkaan jakelun varmistamiseksi. Koska viestinnän merkitys ja tarve sekä paineet viestinnän tehostamiseen ja kehittämi- seen lisääntyvät jatkuvasti, tulee harkita myös viestinnän organisatorisen aseman selkiyt- tämistä Museovirastossa. Pääjohtajan alaisuudessa toimivaa viestintää ja sen voimavaroja kehitetään mahdollisuuksien mukaan. Viestintä vastaa Museoviraston ulkoisesta ja sisäisestä viestinnästä yhteistyössä johdon, osastojen ja yksiköiden kanssa. Viestintä tukee myös suo- raan osastoilta tapahtuvaa viestintää. Sisäisen ja ulkoisen tiedottamisen ohella haasteena on yhteiskunnallinen vaikuttaminen ja kulttuuripoliittiseen keskusteluun osallistuminen. Keskusteluun osallistuminen vahvistaa kulttuuriperinnön painoarvoa yhteiskunnassa, taustoittaa poliittista keskustelua sekä vai- kuttaa Museoviraston julkisuuskuvaan myönteisesti. Viestintä kuuluu myös osana jokaisen museovirastolaisen virkatyöhön. Henkilöstöä kannustetaan aktiiviseen, positiiviseen ja tehokkaaseen viestintään sidosryhmien ja asiak- kaiden kanssa. Viestintä on myös olennainen osa substanssiosastojen työtä. Informaatio-ohjaus on muodostunut yhä merkittävämmäksi tekijäksi kulttuuriperinnön suojelussa ja Museoviras- ton toiminnan vaikuttavuuden kasvattamisessa, ja tiedon levittäminen on keskeinen osa viranomaistyötä. Parhaan tuloksen saavuttamiseksi on substanssiviestinnässä pyrittävä yh- distämään substanssin osaaminen ja talossa oleva viestinnän ammattitaito ja välineet. Asiakaslähtöisyys ja kommunikointi ympäröivän yhteiskunnan kanssa ovat avaimia Mu- seoviraston vaikuttavuuden kasvuun ja uusiin resursseihin. Museoviraston toimitilaratkai- suun liittyvä eräs keskeinen kehittämiskohde on uusi asiakaspalvelukonsepti, joka takaa asi- akkaalle tehokkaamman, saavutettavamman ja virtaviivaisemman pääsyn kulttuuriperinnön keskeisten asiakirja-aineistojen ja kokoelmien äärelle. Samaan tavoitteeseen tähtäävät myös sähköisen asianhallinnan kehittäminen ja sähköisten palvelujen käyttöönotto. Kehittämisehdotukset • Museoviraston pääjohtaja ja johtoryhmä osallistuvat aktiivisesti julkiseen keskusteluun ja tuovat kulttuuriperinnön merkitystä ja vaikuttavuutta yhteiskunnassa esille. • Tuetaan mediaviestinnällä Museoviraston myönteistä julkisuuskuvaa. Mediaviestinnän jatkuvalla kohdentamisella pidetään yllä ja kehitetään myönteistä julkisuuskuvaa erityisesti maakunnallisella ja paikallisella tasolla ja lisätään sitä kautta julkisuuskuvan myönteistä kehitystä myös valtakunnallisesti. • Tehostetaan viestintästrategian noudattamista Museovirastossa. Toimintasuunnitelmiin kirjattuihin hankkeisiin tulee sisällyttää myös suunnitelma tarvittavasta viestinnästä (sisäinen ja ulkoinen). • Otetaan käyttöön uusi asiakaspalvelukonsepti tietovarantojen (kirjastot, arkistot, kokoelmat) saatavuuden edistämiseksi. • Otetaan käyttöön asiakastyytyväisyyttä mittaavat kyselyt. 28 3.6 Tutkimus Museovirasto on asiantuntija- ja palveluorganisaatio, jonka toiminta perustuu tiedon tuot- tamiseen ja hyödyntämiseen. Tutkimustoimintaa on edistettävä, jotta voidaan turvata kult- tuuriperintöalan ja museolaitoksen kehittäminen pitkällä tähtäimellä sekä lisätä alan yhteis- kunnallista merkitystä ja vaikuttavuutta. Museoviraston ja siihen kuuluvien museoiden kokoelmat, arkistot ja kirjastot muodos- tavat keskeisen kansallisen kulttuuriperinnön tietovarannon. Museoviraston toistaiseksi uu- sin tutkimusta ohjaava virallinen dokumentti on Museoviraston tutkimuspolitiikka ja jul- kaisutoiminta – työryhmän muistio (22.1.2003). Se voidaan käsittää tutkimusstrategiaksi, mutta se on suurelta osin sisällöltään vanhentunut. Strategian laatimisen jälkeen Museoviraston toimintaympäristö on kokenut merkittäviä muutoksia. Strategiassa näkyy perinteinen akateemisen tutkimuksen ja yksittäisten tutkijoi- den uran edistämisen malli joka ei istu enää kovin hyvin muuttuneeseen toimintaympäris- töön. Valtion tuottavuusohjelma yhdistettynä yhteiskunnan asettamiin toiminnan tehos- tamisen vaatimuksiin sekä sektoritutkimukseen kohdistuvat muutospaineet ovat johtaneet tilanteeseen, jossa tutkimuksen perusteet, samalla lailla kuin monet muut toiminnan perus- teet Museovirastossa, on arvioitava uudestaan ja löydettävä toiminnasta se mikä on olennais- ta ja vaikutukseltaan tavoiteltavaa. Laajempi yhteiskunnallinen näkökulma tutkimukseen on noussut esille vasta viime vuosina. Yhteiskunnallisen vaikuttavuuden lisäämiseksi tulisi tarkemmin tunnistaa erityisesti nii- tä tutkimusmahdollisuuksia ja -tapoja, joiden edistäminen tukisi laajemmin alan kehitty- mistä ja kulttuuriperinnön suojelua, ja haettava sille viraston strategian ja vastuualueiden tavoitteiden kanssa linjassa olevat yhteiset painopisteet ja kriteerit. Toisaalta olisi kuitenkin huolehdittava lain ja asetuksen mukaisten tutkimustehtävien edistämisestä. Tutkimuksen oikeiden linjausten löytämisen tukena on syytä käyttää myös ulkopuolista arviointia ja ko- kemusta, ja tätä tarjoaisi mm. kulttuuriperinnön neuvottelukunta, jos sitä täydennetään tutkimuslaitosten edustajalla/edustajilla. Erityisen tarkasti olisi arvioitava sellaisen perustutkimuksen tarve, jota tehdään muissa tieteellistä tutkimusta tekevissä valtion tutkimuslaitoksissa, erityisesti yliopistoissa. Kaikkea tutkimustoimintaa olisi pyrittävä edistämään tiivistämällä yhteistyötä muiden toimijoiden kanssa, mutta erityisen tarpeellista tämä on laajempaa yhteiskunnallista vaikutusta koskevan tutkimuksen osalta. Tutkimustoiminnan edellytyksiä voi parantaa verkostoitumalle eri tut- kimuslaitosten kanssa sekä etsimällä hankkeille ulkopuolista rahoitusta. Valtion tuottavuusohjelman paine henkilötyövuosien vähentämiseen asettaa ulkopuoli- selle tutkimusrahoitukselle erillisen paineen. Ratkaisu, jossa myös määräaikaiset henkilötyö- vuosien lisäykset otetaan huomioon tuottavuusohjelman toteuttamisessa, ei palvele ketään, ja asettaa tutkimustoiminnankin suunnittelulle ja toteuttamiselle täysin tarpeettomia ja hai- tallisia rajoituksia. Asiaa olisi vielä pyrittävä selvittämään valtiovarainministeriön kanssa. Valtion sektoritutkimuslaitosten asemaa ja rakenteita sekä hallinnonalojen välistä tutki- muksellista yhteistyötä on pyritty uudistamaan viime vuosina. Tässä yhteydessä keskustelussa ollut sektoritutkimus on Museovirastolle sekä uhka että mahdollisuus. Nykyisen, hallintora- jat ylittävää tutkimusta korostavan käsityksen mukaan Museovirasto ei ole sektoritutkimus- laitos, mutta Museovirastossa on tunnistettu tarve osallistua oman alansa sektoritutkimuk- seen esim. kulttuuriympäristön tilan tai sen taloudellisten vaikutusten selvittämisen osalta. Museoviraston tutkimustoiminta tähän asti on ollut sidoksissa oman talon toimintaan ja kokoelmiin, ja kehittämisen tarvetta nähdään erityisesti laajemmassa, kulttuuriperinnön vaikutuksiin yhteiskunnassa kohdistetussa tutkimuksessa. Toisaalta Museoviraston tutki- 29 mustoiminta on sidottu lähes yksinomaan lainsäädäntöön perustuvien, sektoritutkimuksen ulkopuolisten tutkimustehtävien toteuttamiseen. Varsinaisille valtion sektoritutkimuslai- toksille kohdistettu henkilötyövuosien ja tutkimusrahoituksen kokoaminen yhteiseen tutki- muspooliin ja varojen jakaminen sieltä olisi siis Museoviraston osalta vähentänyt resursseja muuntyyppiseltä tutkimukselta, ei sektoritutkimukselta. Museoviraston on kuitenkin syytä seurata sektoritutkimuksen piirissä käytävää keskustelua. Museovirastossa on viranomaistehtävissä runsaasti henkilöitä, joiden virkanimike on perinteisesti ollut tutkija. Näistä käytännössä hyvin pieni osa tekee työtä, jota voi sanoa tutkimukseksi, joten nimike ei ole rehellinen kuvaus työn sisällöstä. Nimike hämärtää mah- dollisuuksia hahmottaa Museovirastossa tehtävän työn sisältöjä sekä talon sisällä että talosta ulospäin. Osa nimikkeistä on muutettu 2004-2005 tehtävänkuvien tarkastuksen yhteydes- sä, mutta nimikkeiden tarkastamista olisi syytä jatkaa. Kehittämisehdotukset • Museoviraston tutkimusstrategia päivitetään vastaamaan uutta toimintaympäristöä, painottaen oman alan sektoritutkimuksen tarpeita yhteiskunnallisen vaikuttavuuden näkökulmasta ja tunnistaen painopisteitä, mutta toisaalta huolehtien oman toiminnan tarpeita tukevasta tutkimuksesta sekä aineistojen saatavuuden edistämisestä. • Parannetaan tutkimuksen ohjausmahdollisuuksia ja oikeiden painopisteiden löytämistä ottamalla kulttuuriperintöalan neuvottelukuntaan mukaan tutkimuslaitosten edustaja/edustajia. Tutkimustoimintaa edistetään tiivistämällä yhteistyötä myös muiden toimijoiden kanssa ja verkostoidutaan tutkimuslaitosten kanssa. • Pyritään vaikuttamaan sektoritutkimuksen kehittämiseen ja tutkimusteemojen määrittelyyn siten, että kulttuuriperintöalan tarpeet huomioidaan ja niihin suunnataan resursseja. 30 4 Organisaation ja toimintatapojen kehittäminen Liite 1: Museoviraston organisaatio Museovirasto on vuonna 2004 kuvannut arvonsa ja laatinut toimintaansa koskevan vision, joka ulottuu vuoteen 2015. Nämä linjaukset suuntaavat toimintaa ja niiden tulee heijastua organisaation rakenteesta ja toimintavoista. Linjaukset tarkistetaan kokonaisstrategian val- mistumisen yhteydessä. Arvot Museoviraston arvoja ovat avoimuus, aktiivisuus ja asiantuntijuus. Arvoja toteutetaan oman ja toisen työn arvostuksella, valmiudella keskinäiseen vuorovaikutukseen, halulla uuden op- pimiseen sekä herkkyydellä tarttua tuleviin haasteisiin. Visio 2015 Museovirasto toimii aktiivisessa vuorovaikutuksessa museokentän sekä valtakunnallisten ja alueellisten viranomaisten kanssa. Sen toiminta perustuu korkeatasoiseen asiantuntemuk- seen ja motivoituneeseen henkilöstöön. Rakennettu kulttuuriympäristö ja kiinteät muinaisjäännökset ovat vakiinnuttaneet ar- vonsa ja asemansa kansalaisten tietoisuudessa ja ympäristön suunnittelussa. Niiden säilyttä- mistä ja hoitamista osana Suomen ja maailman kulttuuriperintöä pidetään luonnollisena. Museoviraston kokoelmat, kirjasto ja arkistot muodostavat asianmukaisesti hoidetun kansalliskokoelman, jonka tarjoamat palvelut ovat kaikkien kansalaisten ulottuvilla. Suomen kansallismuseo ja muut museot toimivat monipuolisina kulttuurilaitoksina ja oppimiskeskuksina, jotka samalla huolehtivat kansalliskokoelmistamme ja niiden kartutta- misesta. Kansalaiset tuntevat Suomen historian, kansallisen kulttuurin ja kulttuuriympäris- tön ominaispiirteet. 31 4.1 Uudistamisen lähtökohdista Museoviraston organisaation tekee haasteelliseksi se, että toiminta ulottuu kulttuuriperintö- alan viranomaistehtävistä valtakunnalliseen kehittämiseen, museotoiminnasta kulttuuriym- päristöalan asiantuntijatehtäviin. Lisäksi virasto toimii valtion kiinteistöyksikkönä. Viraston toiminnan ohjaamiseen osallistuu opetusministeriön ohella ympäristöministeriö sekä eri si- dosryhmien edustajista koottu kulttuuriperintöalan neuvottelukunta. Museoviraston organisaation kehittämisen lähtökohdaksi on otettu asiantuntijaorgani- saation vahvistaminen siten, että organisaatio vastaa viraston keskeisiä toimintakokonai- suuksia. Kehittämisehdotukseen sisältyy uuden organisaation runko ja toiminnan peruslin- jaukset. Tehtävä- ja vastuujaosta sekä yksiköiden tehtävistä tullaan säätämään tarkemmin Museoviraston työjärjestyksessä. Organisaatiouudistuksella pyritään selkeyttämään viraston toimintaa ja parantamaan sen asiakaspalvelukykyä. Lähtökohtana on nykyisten tehtäväkokonaisuuksien säilyminen Museoviraston yhteydessä. Kiinteistöjen hallinnan lisäksi työryhmä kuitenkin esittää val- tion kulttuurihistoriallisesti arvokkaan kiinteistöomaisuuden hallinnoinnin kokonaisvaltai- sen tarkastelun käynnistämistä. Viraston toiminnan keskeinen vahvuus on osaava, sitoutunut ja ammattitaitoinen hen- kilöstö. Organisaatiouudistuksen etenemisestä tulee tiedottaa ja kuulla henkilöstöä ajoissa ja riittävästi. Organisaatiouudistus toteutunee vuoden 2010 alkupuolella, jolloin tarvittavat säädösmuutokset on tehty ja työjärjestys on uudistettu. Museoviraston johtoa valmennetaan muutostilanteiden hallintaan ja läpivientiin. Orga- nisaatiomuutoksen toteuttamiseksi laaditaan Kaiku-ohjelmaan perustuva henkilöstön muu- tosvalmennusohjelma. Vuonna 2009 toteutettavan osaamiskartoituksen pohjalta käynniste- tään henkilöstön täydennyskoulutus. Työn taustaksi on selvitetty kulttuuriperintöalan tehtävien hoitoa Pohjoismaissa ja eräis- sä muissa maissa. 4.2 Eräiden maiden museo- ja kulttuuriympäristöhallinnon toi- minta ja organisaatio Tarkasteltaessa eräiden maiden (Ruotsi, Norja, Tanska, Viro, Englanti ja Puola) museo- ja kulttuuriympäristöhallinnon toimintaa ja organisaatiota voidaan todeta, että ainoastaan Tanskassa molemmat alat (kulttuuriympäristö ja museoalan kehittäminen) hallinnoidaan samassa virastossa. Norjassa on erillinen virasto museoiden, arkistojen ja kirjastojen ohja- ukseen. Muissa maissa museoita ohjataan ministeriöstä käsin. Valtiolliset kulttuurihistori- alliset ja arkeologiset keskusmuseot on useimmissa maissa erotettu viranomaistoiminnasta viimeistään 1990-luvulla. Vertailumaiden kulttuuriympäristöhallinnon keskusviraston tehtäviin kuuluvat alan valvonta ja toiminnan ohjaus. Operatiivinen toiminta on siirretty alueelliselle tasolle, joko keskusviraston omiin aluetoimistoihin tai lääninhallituksiin tai alueellisiin museoihin. Kaikki virastot ovat päällikkövirastoja. Ruotsilla ja Norjalla on pääjohtajan lisäksi viras- toissa varajohtajat. Politiikat, strategiat ja useasti myös kansainväliset asiat ovat kaikkialla esikuntatoimintoja. Jokaisessa virastossa on hallinto-osastoa vastaava yksikkö. Tiedon tuot- tamiselle, välittämiselle ja tallentamiselle on jokaisessa virastossa oma yksikkö. Ruotsissa, Norjassa, Virossa ja välillisesti Tanskassa yksikköön kuuluvat myös arkisto ja kirjasto. Kulttuuriperinnön suojelua kehitetään Ruotsissa yhteiskuntaosastossa (ent. Kulttuuri- 32 ympäristöosasto), Norjassa kaavoitusosastossa ja kulttuuriperintöosastossa, Tanskassa kaa- voitus- ja elämystalousyksikössä sekä muinaisjäännös- ja rakennusyksiköissä, Virossa ylitar- kastajien osastossa, English Heritagessa kaavoitus- ja rakentamisosastossa sekä tutkimus- ja standardiosastossa. Puolassa on rakennusperintö- ja arkeologian osastot. Kulttuuriperinnön restaurointia ja hoitoa kehitetään ja toteutetaan Ruotsissa kulttuuri- perintöhallinto-osastossa, Norjassa kehitysosastossa, Tanskassa muinaisjäännös- ja rakennus- yksiköissä, Virossa restaurointiosastossa, English Heritagessa omaisuus- ja yleisöyksikössä ja Puolassa rakennusperintöosastossa ja arkeologisessa osastossa. Ainoastaan Kulturarvstyrelse- nillä on erillinen yksikkö museoalan kehittämiselle. 4.3 Museoviraston organisaatiouudistuksen periaatteet Tavoitteena on viraston toiminnan uudistaminen siten, että uusi organisaatio heijastelee toimintatapojen uudistumista ja uutta palvelukonseptia. Organisaatiouudistuksen toteutta- minen liittyy myös viraston toimitilauudistukseen ja sen tavoitteisiin. Osastojako on selkeä ja konkreettisiin toimintokokonaisuuksiin perustuva, mikä myös näkyy osastojen nimissä. Osastojako ei estä osastojen aktiivista yhteistyötä, joka on tar- peen mm. kokonaisvaltaisen kulttuuriperintönäkemyksen edistämiseksi. Uudet toimitilat tukevat nekin yhteistyötä. Organisaatiossa näkyvät olemassa oleviin työnkuviin perustuvan verkostokaavion pohjalta syntyneet toiminnalliset kytkökset. Organisaatio rakentuu kolmesta osastosta ja Suomen kansallismuseosta, jotka jakau- tuvat yksiköihin. Osastojen yhteydessä on kuvattu niiden keskeiset tehtäväkokonaisuudet. Pääjohtajan johdolla johtoryhmässä laaditaan tarkempi yksikköjako osastojen sisäisen valmistelutyön pohjalta ja se vahvistetaan työjärjestyksessä. Yksikköjä muodostettaessa on huolehdittava, että jokaisella henkilökunnan jäsenellä on sekä lähiesimies että osastotason esimies (poisluettuna suoraan pääjohtajan alaisina toi- mivat). Yksikköjako on pyrittävä rakentamaan siten, että työntekijämäärä ei ylittäisi 15 henkilöä eikä jäisi alle viiden. Tarvittaessa voidaan perustaa lisäksi vastuualueita tai määräaikaisia projekteja, joille nimetään vastuuhenkilö. Osastojaossa ei korosteta jakoa ydintoimintoihin ja tukitoimin- toihin, koska kaikilla osastoilla tehdään koko kulttuuriperintöalan kehittämistä koskevaa suunnittelu-, kehittämis- ja koordinointiyötä. Toiminnan tavoitteiden ja tulosten seurannan parantamiseksi huolehditaan, että työn- tekijöillä on vuosittain käytävässä tuloskeskustellussa vahvistetut henkilökohtaiset tulos- tavoitteet, joiden toteutumista seurataan. Tuloskeskustelut käydään lähimmän esimiehen kanssa. Yksiköiden päälliköt käyvät tuloskeskustelut ylijohtajan/osastonjohtajien kanssa. Ylijohtaja ja osastonjohtajat käyvät tuloskeskustelut pääjohtajan kanssa. Osastoilla ja yksi- köissä tulee järjestää säännöllisesti kokouksia tiedonkulun varmistamiseksi, yhteisistä ta- voitteista sopimiseksi ja toiminnan seuraamiseksi. Osastonkokous tulee järjestää vähintään kahdesti vuodessa, yksikönkokous viikoittain tai vähintään kerran kuukaudessa. Läpäisevästi hoidettavat asiakokonaisuudet • Toiminnan suunnittelua ja seurantaa koskevan aineiston tuottaminen (kokonaisvastuu hallinto-osastolla) • Hankintatoimi ja kilpailuttaminen (kokonaisvastuu hallinto-osastolla) 33 • Tiedontuottaminen ja tutkimus (yhteistyö järjestettävä) • Saavutettavuuteen liittyvät asiat (yhteistyö järjestettävä) • Kulttuuriperintökasvatus (yhteistyö järjestettävä) • Kansainvälinen yhteistyö (yhteistyö järjestettävä) • Menetelmien ja toimintatapojen kehittäminen • Kulttuuriperinnön digitointi (kokonaisvastuu Tietopalveluosastolla) • Informaatio-ohjaus, tiedolla vaikuttaminen • Viestintä (kokonaisvastuu viestinnällä) 4.4 Organisaation kuvaus Museovirastosta Suomen kulttuuriperintökeskus Museoviraston nimi muutetaan Suomen kulttuuriperintökeskukseksi, joka heijastelee viras- ton uudistumista ja vastaa paremmin sen laajaa tehtäväkenttää ja toimintatapaa. Suomen kulttuuriperintökeskukseen on koottu kulttuuriperintöalan viranomaistehtävät, asiantunte- mus ja keskeiset kokoelmat. Suomen kulttuuriperintökeskuksen tehtävänä on vastata alan valtakunnallisista asiantuntija- ja kehittämistehtävistä sekä toimialansa alueellisen toimin- nan koordinoinnista. Alueellinen toiminta koostuu sekä Suomen kulttuuriperintökeskuk- sen omista alueellisista toiminnoista että muista alueellisista yhteistyötahoista, joista keskei- simpiä ovat maakuntamuseot ja alueelliset ympäristökeskukset. Pääjohtaja ja johtoryhmä Museovirasto on päällikkövirasto, jota johtaa pääjohtaja. Pääjohtajaa avustaa johtamisessa johtoryhmä. Pääjohtajan vastuulla on viraston strateginen johtaminen ja yhteiskuntasuhtei- den hoitaminen. Pääjohtaja vastaa yhdessä johtoryhmän kanssa viraston toiminnan tavoit- teellisuudesta ja tuloksellisuudesta. Pääjohtajan tehtävä muutetaan määräaikaiseksi. Erityisistunnosta luovutaan ja sen tehtävät siirretään johtoryhmälle. Johtoryhmän kokoonpanosta, tehtävistä ja päätöksenteosta tulee säätää tarkemmin val- tioneuvoston asetuksesta Museovirastosta ja Museoviraston työjärjestyksessä. Johtoryhmän työskentelyn tulee olla säännöllistä ja sen pöytäkirjat henkilöstön saatavilla. Johtoryhmässä tulee olla myös henkilöstön edustus. Suoraan pääjohtajan alaisina toimivat esikuntatoiminnot, viestintä ja sisäinen tarkastus. Sisäinen tarkastus voidaan hankkia ostopalveluna. Museoalan kehittäminen – yksikkö toimii toistaiseksi suoraan pääjohtajan alaisena. Mu- seoalan kehittämisyksikkö keskittyy tulevaisuudessa vain muuta museolaitosta palvelevaan kehittämistyöhön, viraston sisäinen kehittämistyö siirtyy hallinto-osaston vastuulle. Koko museoalaa koskeva tietohallintoon liittyvä kehittämistyö hoidetaan kuitenkin tietopalvelu -osastolla. Nyt museotoimen kehittäminen – yksikössä hoidettava Museoviraston suunnit- telu- ja seuranta-asiakirjojen kokoaminen ja sisäisen koulutuksen suunnittelu siirretään hal- linto-osastolle. 34 Työryhmä esittää, että jatkotyönä selvitetään mahdollisuudet koota valtion keskeiset museotoiminnat (taidemuseot, kulttuurihistorialliset museot ja luonnontieteellinen museo- toiminta) kokonaisuudeksi, johon liittyisi myös alan valtakunnallinen kehittäminen. Hallinto-osasto Hallinto-osastolle sijoittuvat toiminnat, jotka liittyvät yleishallintoon, lakipalveluihin, hen- kilöstöhallintoon, taloushallintoon (mm. taloussuunnitteluun ja -seurantaan, maksuliikkee- seen ja muihin talousasioihin), viraston toiminnan kehittämiseen ja suunnittelu- ja seu- ranta-asiakirjojen kokoamiseen, kiinteistönhallintaan (mm. käyttäjäpalvelut, vuokraukset, sopimukset) ja hankintatoimeen. Hallinto-osastolle keskitetään myös sisäiset virastopalve- lut kuten suurin osa vahtimestareiden ja puhelinvaihteen työn järjestämisestä. Hallinto- osaston rakenne ja tehtävät selkiytyvät palvelukeskukseen siirtymisen jälkeen. Yksikköra- kenne on laadittava niin, että kaikilla henkilöstöryhmillä on huolehdittu työn ohjauksesta ja jokaisella on lähiesimies ja edelleen osastonjohtaja. Palvelukeskushanke: Museovirasto on osallisena opetusministeriön hallinnonalan palve- lukeskushankkeessa. Virasto siirtyy palvelukeskuksen asiakkaaksi marraskuussa 2009. Mu- seovirasto on 20.12.2007 asettanut työryhmän valmistelemaan Hämeenlinnassa sijaitsevan Valtiokonttorin talous- ja henkilöstöhallinnon palvelukeskuksen asiakkaaksi siirtymistä, vi- rastoon edelleen jäävien tehtävien sekä uusien tehtävien hoitamista sekä näistä muodostuvia tehtäväkuvia ja näistä aiheutuvia henkilöstöjärjestelyjä. Museoviraston palvelukeskustyöryhmän työ perustuu opetusministeriön palvelukeskus- hankkeen yhteydessä toteutettuun talous- ja henkilöstöhallinnon kustannus-hyötyanalyysiin sekä muuhun opetusministeriön palvelukeskushanketta koskevaan materiaaliin. Työryhmä kartoittaa talous- ja henkilöstöhallinnon prosessit ja muodostaa jäljelle jäävien tehtävien osalta uudet toimenkuvat. Vasta tämän jälkeen on tarkoituksenmukaista organisoida hallin- to-osaston työ tarkemmin. Työryhmä pitää tarkoituksenmukaisena sitä linjausta, että jäljelle jäävät talous- ja hen- kilöstöhallinnon tehtävät keskitetään hallinto-osastolle. Osastoille jäävät lähinnä vain osastonjohdon sihteeripalvelut. Kiinteistöt: Hallinto-osaston nykyisen kiinteistöyksikön tehtävistä siirretään resurssei- neen vuosikorjaukset ja kiinteistöjen hoito kulttuuriympäristö -osastolle. Hankintatoi- meen ja kiinteistöhallintaan liittyvät tehtävät jäävät hallinto-osastolle. Tietopalveluosasto Työryhmä esittää, että Museovirastoon perustetaan tietopalveluosasto vastaamaan viras- ton tietovarantojen hallinnasta ja hyödyntämisestä, ajankohtaisten tietopalvelujen toimi- vuudesta sekä kulttuuriperinnön saavutettavuudesta ja säilymisestä. Osastoon kuuluvat kirjasto, arkeologiset kokoelmat, tiedonhallinta ja siihen kootaan viraston kaikki arkistot (virka-arkistot, arkeologian ja rakennushistorian osastojen arkistot, kuva-arkisto kuvalai- toksineen). Se vastaa myös Suomen Kansallismuseoon kuuluvien historian ja kansatieteen arkistojen (keruuarkisto mukaan luettuna) asettamisesta yleisön käyttöön. Suomen muistiorganisaatioiden keskeisenä toimijana tietopalveluosasto hallinnoi, säi- lyttää ja kehittää kansallisen kulttuuriperinnön keskeisiä tietovarantoja, ohjeistaa ja luo ar- kistojen ja arkeologisten kokoelmien kartunnan suuntaviivat. Se ylläpitää alan valtakunnal- lista erikoiskirjastoa ja koordinoi alan kirjallisuuden kartuntalinjauksia yhteistyössä muiden alan kirjastojen kanssa. Osasto ohjeistaa myös alan muita organisaatioita. Myöhemmin on 35 selvitettävä voidaanko keruuarkiston aineistoa kartuttaa ja tarjota käyttäväksi nykyistä pa- remmin jonkin muun muistiorganisaation (esim. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran) yh- teydessä. Tietopalveluosasto koordinoi ja vastaa Museoviraston osuudesta Kansallinen digitaali- nen kirjasto -hankkeessa. Osaston vastuulla on Museoviraston tiedonhallinnan kehittämi- nen ja strateginen johtaminen. Osasto vastaa keskitetysti myös Museoviraston digitaalisessa muodossa olevien ja digitoitavien aineistojen saatavuuteen ja pitkäaikaissäilyttämiseen liit- tyvien ratkaisujen linjaamisesta ja toteuttamisesta. Suomen kansallismuseo Suomen kansallismuseo huolehtii Museoviraston omasta museotoiminnasta, johon kuu- luvat Suomen kansallismuseo ja muut museot, viraston näyttelytoiminta, museopalvelut, kokoelmat ja konservointi. Suomen kansallismuseon johtajana toimii ylijohtaja. Kansallis- museon nykyinen organisaatio on rakennettu matriisin varaan. Lähtökohtana osaston rakennetta kehitettäessä on, että Suomen kansallismuseo muo- dostuu toimintayksiköistä. Samalla jatketaan nyt käytössä olevan matriisiorganisaation ke- hittämistä huomioiden mm. kehittämistehtävien järjestämisestä aiheutuvat muutokset. Koska Kansallismuseon toimintaedellytyksiä ja organisaatiota ei kuitenkaan ole voitu käsitellä samalla tarkkuudella kuin muuta Museovirastoa, työryhmä esittää, että jatkotyönä käynnistetään Suomen kansallismuseon kehittämistä koskeva kokonaisvaltainen tarkaste- lu tämän alustavan ehdotuksen pohjalta. Jatkossa on myös selvitettävä voidaanko valtion museotoimi koota yhdeksi organisaati- oksi, johon kuuluisivat Valtion taidemuseo, Suomen kansallismuseo ja nykyiset museoalan kehittämistoiminnot sekä mahdollisesti nykyisin Helsingin yliopiston osana toimiva Luon- nontieteellinen keskusmuseo. Toimintojen yhdistäminen toisi museoille merkittäviä etuja esim. museoiden avoinnapidon, museoteknologian, konservoinnin, varastoinnin, markki- noinnin ja museokaupan alalla. Kulttuuriympäristöosasto Työryhmä esittää luovuttavaksi kulttuuriympäristön tulosalue – käsitteestä ja sen kor- vaamista kulttuuriympäristö -osastolla. Työryhmä on harkinnut myös osaston jakamista kahdeksi osastoksi, joista toiseen keskittyisivät kulttuuriympäristön suojelu ja tiedon tuotta- minen ja toiseen kulttuuriympäristön hoitoon ja ylläpitoon liittyvät tehtävät. Useita valtion kulttuurihistoriallisesti arvokkaan kiinteistövarallisuuden hallinnointiin liittyviä kysymyksiä (mm. Suomenlinnaa koskeva selvitystyö valmistuu lokakuun 2008 loppuun mennessä) on kuitenkin vielä auki, joten kiinteistöjen hoidon, hallinnoinnin ja rakennuttamistehtävien järjestämistä Museoviraston organisaatiossa joudutaan vielä harkitsemaan uudelleen. Työ- ryhmä esittääkin valtion kulttuurihistoriallisesti arvokkaan kiinteistöomaisuuden hallin- noinnin kokonaistarkastelun käynnistämistä valtioneuvoston tasolla. Kulttuuriympäristö -osasto on kooltaan lähes Suomen kansallismuseon kokoinen ja siihen kuuluu hyvin erityyppisiä tehtäviä viranomaistyöstä muinaisjäännöskohteiden hoi- toon. Tehtävien kokoamisella yhden osaston piiriin tavoitellaan kokonaisvaltaisen kulttuu- riympäristöasiantuntemuksen vahvistamista. Tehtäväkokonaisuuksiin kuuluvat suojelu- ja asiantuntijatehtävät, dokumentointi ja inventoinnit, kulttuuriympäristön tilan seuranta, korjausneuvonta ja restaurointi, kohteiden hoito ja rakennuttaminen sekä niiden esittely ja hyödyntäminen matkailussa. 36 Osaston tarkempaa rakennetta mietittäessä on varmistettava myös riittävä substanssi- osaamisen kokoaminen yksiköissä siten, että turvataan riittävän monialainen osaaminen eri prosesseissa aina viranomaistehtävistä nähtävyyskohteiden esittelyyn. Kulttuuriympäristöosastolla on myös alueellista toimintaa omissa aluetoimistoissaan. Kulttuuriympäristöosastolle siirretään Museoviraston omien kiinteistöjen vuosikorja- ukset ja kiinteistöjen hoito nykyisin hallinto-osastolla sijaitsevasta kiinteistöyksiköstä. Myös hallinto-osastolla sijaitseva Linnat -yksikkö siirretään Kulttuuriympäristö -osaston yhteyteen. Linnat- yksikkö on perustettu 1.1.2007. Yksikön perustamisella haettiin synergiaetuja mm. yhdistämällä linnojen talous-, henkilöstö- ja hankintapalvelut. Lisäksi toimistohen- kilökunnan toimenkuvia laajennettiin, mikä vähensi määräaikaisen kausihenkilökunnan käyttöä hiljaisella talvikaudella. Yksikön perustamisella on jo nyt saatu huomattavia säästöjä ja sen toiminnasta on saatu positiivista palautetta. Työryhmä harkitsi linnojen sijoittamis- ta myös Suomen kansallismuseon yhteyteen. Linnat eivät kuitenkaan ole museoita sanan varsinaisessa merkityksessä vaan ensisijaisesti kulttuurihistoriallisesti arvokkaita nähtävyys- kohteita. Näyttelytoiminnan osalta linnojen yhteistyötä Kansallismuseon kanssa tulee kui- tenkin tehostaa. Työryhmä esittää perustettavaksi nähtävyyskohteiden esittelyyn ja kulttuurimatkai- lun yleiseen edistämiseen keskittyvän yksikön. Nähtävyyskohteiden esittelystä huolehtiva yksikköön kuuluvat linnojen ohella erilaiset rauniokohteet (Raasepori, Rapola, Svartholma, Kajaanin linnanraunio ym.), muut nähtävyyskohteet (rakennusperintökohteet, jotka eivät ole varsinaisia museokohteita) sekä Arkeologiakeskus Untamala. Perinnelaivarekisteri: Perinnelaivojen ja kulttuurihistoriallisten arvokkaiden alusten säilyt- tämiseen ja kunnossapitoon liittyvät toiminnot ja perinnelaivarekisterin ylläpito tulee liittää kiinteäksi osaksi Museoviraston toimintaa ja sijoittaa Kulttuuriympäristö – osastolle. Arkeologiset kenttäpalvelut Kilpailuvirasto on edellyttänyt, että arkeologisten kaivausten toteuttaminen tulee Museo- virastossa erottaa viranomaistoiminnasta. Työryhmä esittää perustettavaksi arkeologiset kenttäpalvelut – yksikön, joka on hallinnollisesti erotettu omaksi vastuualueekseen. Mu- seoviraston tulee jatkotyönä ratkaista vastuualueen sijoittuminen organisaatiossa. Vastuualue toteuttaa kaikki muinaismuistolain 15 §:n perusteella tehtävät arkeologiset kaivaukset (esihistoria, historia, meriarkeologia). Yksikön toimintaa rahoitetaan pääasialli- sesti ulkopuolisella rahoituksella. Esitetään, että yksikköön palkataan vakituisiin palvelus- suhteisiin se määrä henkilöitä, joille töitä voidaan taata. Yksikön toiminnassa joudutaan joka tapauksessa käyttämään määräaikaisia henkilöitä, koska työ painottuu kuitenkin kesä- kauteen eikä varmuutta hankkeiden määrästä ole ennalta. Yksikön osalta on lisäksi jatkotyö- nä selvitettävä mahdollisuudet toimintojen yhtiöittämiseen. Kulttuuriympäristöosastolla tulee erityisesti panostaa arkeologisten kenttätöiden ohjeis- tuksen ja laadunvalvonnan kehittämiseen. 37 5 Talouden ja tuottavuuden kehittäminen Seurantaryhmän alaisuudessa toimineen talous- ja tuottavuusjaoston raportti on kokonai- suudessaan tämän muistion liitteenä. Jaosto on työssään paneutunut Museoviraston talo- udelliseen tilanteeseen ja siihen vaikuttaviin osatekijöihin. Museoviraston taloudellinen tilanne on jaoston näkemyksen mukaan tasapainossa, mutta tiukka. Tämä edellyttää Museo- viraston johdolta määrätietoista talouden seurantaa ja tehtävien priorisointia, joka perustuu analysoituihin toimintaprosesseihin ja toiminnan tavoitteellisuuteen. Jaosto on pyrkinyt löytämään ne asiakokonaisuudet, joiden avulla Museoviraston toi- mintaa voidaan tehostaa ja taloudellisuutta parantaa. Tämä edellyttää myös uudistuksia budjetoinnin ja talouden seurannan prosesseihin. Jaosto selvitti myös Museoviraston mak- sullista palvelutoimintaa ja tuottavuusohjelman toimeenpanoa ja teki niitä koskevia kehit- tämisehdotuksia. Jaoston kehittämisehdotusten osalta seurantaryhmä kiinnittää huomiota erityisesti seuraaviin asioihin: • jaoston esitykset tulee käsitellä kokonaisuudessaan Museoviraston johtoryhmässä ja ottaa ne huomioon kehittämistyössään Budjetointi ja kustannusseuranta • Viraston sisäisessä budjetoinnissa tulee huomioida tiedossa olevien kiinteiden kustannusten nousu täysimääräisesti • Valtiontalouden kehyspäätösten yhteydessä tulee huomioida kiinteiden kustannusten nousu täysimääräisenä • Sisäisen budjetin väljyyttä tulee pyrkiä kasvattamaan kiinteitä kustannuksia karsimalla, oman toiminnan tuloja lisäämällä ja toimintoja tehostamalla • Museoviraston toiminnan suunnittelu tulee sitoa tiiviimmin päätettyihin kehyssummiin • Kustannus- ja määrärahaseurantaa tehostetaan ja osaamisvalmiuksia parannetaan Maksullinen palvelutoiminta • Kustannusvastaavuutta parannetaan • Seurataan museoiden pääsylippu- ja muiden tulojen kehitystä kävijäkohtaisesti • Museokauppa- ja museokahvilatoiminnan sekä julkaisutoiminnan tuloksellisuutta parannetaan 38 • Maksullisia asiantuntijapalveluita kehitetään Tuottavuusohjelma • Valtioneuvoston tulisi seurata tuottavuusohjelman henkilöstövähennyksiä vain toimintamäärärahoista (29.80.04 ja 75) maksettavien henkilötyövuosien määrästä • Museovirasto laatii vuoteen 2011 ulottuvan suunnitelman kokonaishenkilöstöresurssien käytöstä • Ulkoistettavista tehtävistä tehdään laskelmat ja varaudutaan tekemään tarvittavat päätökset • Myös asiantuntijatehtävien ulkoistamismahdollisuuksia selvitetään Suomen kansallismuseon resurssit osana Museoviraston taloutta • Museoviraston toimintamenomomentilla Suomen kansallismuseon käyttösuunnitelma siirretään päätösosasta selvitysosaan • Kaikkien kiinteistömenojen käsittely Museovirastossa keskitetään organisaatioesityksen mukaisesti. • Työterveyskustannusten nousu huomioidaan kokonaisuudessaan Museovirastolle myönnettävässä toimintamäärärahassa. Museoviraston toiminta kiinteistöyksikkönä • Valtion kulttuurihistoriallinen kiinteistöomaisuus kartoitetaan ja luokitellaan. Esitetään, että valtiovarainministeriö ja opetusministeriö asettaisivat yhteistyönä työryhmän, jonka tehtävänä olisi tehdä esitys kulttuurihistoriallisesti arvokkaan kansallisomaisuuden hallinnoinnista, hoidosta ja sen resursoinnista. • Korjaus- ja rakennuttamistehtävät keskitetään Museovirastossa. • Museoviraston kiinteistöjen ylläpitoon ja korjaamiseen osoitetaan valtion talousarviossa riittävät resurssit. • Museovirasto kehittää perusparannusmäärärahojensa käytön suunnittelua ja priorisoi viraston omia kohteita. Hankintatoimi • Hankintatoimi keskitetään pääosin hallinto-osastolle lukuun ottamatta rakennuttamista ja tiedonhallintaa. 39 6 Kulttuuriperintöalan neuvottelukunta Työryhmä selvitti nykyisen kulttuuriperintöalan neuvottelukunnan roolia. Työryhmässä ol- tiin yksimielisiä siitä että johtokunnan perustaminen ei ole vallitsevien linjausten mukaista, viime vuosien aikana pyrkimyksenä on ollut nimenomaan johtokuntien lakkauttaminen. Museovirasto on päällikkövirasto ja johtokunnan muodostaminen ei ole linjassa päällikkö- viraston tavoitteiden ja toiminnan kanssa. Museovirastolla tulee olla laajapohjainen, yhteiskuntavaikuttajista koostuva neuvottelu- kunta. Työryhmä oli yksimielinen siitä että kulttuuriperintöalan neuvottelukunnan roolia ja tehtäviä tulee selkeyttää. Li