Valtiovarainministeriön julkaisuja – 2021:45 Rahanpesusääntelyn osittaisuudistus Rahoitusmarkkinat Rahanpesusääntelyn osittaisuudistus Valtiovarainministeriö Helsinki 2021 Valtiovarainministeriön julkaisuja 2021:45 Valtiovarainministeriö ISBN pdf: 978-952-367-506-3 ISSN pdf: 1797-9714 Taitto: Valtioneuvoston hallintoyksikkö, Julkaisutuotanto Helsinki 2021 Julkaisujen jakelu Distribution av publikationer Valtioneuvoston julkaisuarkisto Valto Publikations- arkivet Valto julkaisut.valtioneuvosto.fi Julkaisumyynti Beställningar av publikationer Valtioneuvoston verkkokirjakauppa Statsrådets nätbokhandel vnjulkaisumyynti.fi https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/ https://vnjulkaisumyynti.fi/ Kuvailulehti 27.8.2021 Rahanpesusääntelyn osittaisuudistus Valtiovarainministeriön julkaisuja 2021:45 Teema Rahoitusmarkkinat Julkaisija Valtiovarainministeriö Yhteisötekijä Valtiovarainministeriö Kieli suomi Sivumäärä 110 Tiivistelmä Työryhmä ehdottaa muutettavaksi rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisen lainsäädäntöä. Työryhmän tarkoituksena on muuttaa rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisen lainsäädäntöä kansallisten lainmuutostarpeiden pohjalta. Tarkoituksena on myös parantaa neljännen rahanpesudirektiivin täytäntöönpanoa ja vastata FATF:n suosituksiin. Työryhmä ehdottaa, että rahanpesulakiin lisättäisiin epäilyttävän liiketoimen, asiakkaan ja asiakassuhteen määritelmät sekä laajennettaisiin poliittisesti vaikutusvaltaisen henkilön määritelmää. Asiakkaan tuntemista koskevia velvoitteita muutettaisiin sekä tehtäisiin täsmennyksiä asiakkaan tuntemiseen. Työryhmä ehdottaa, että rahanpesun selvittelykeskukselle annettaisiin oikeus saada pyynnöstä rahanpesulakia valvovan viranomaisen laatima riskiarvio sekä lisättäisiin lakiin ilmoitusvelvollisen riskienhallintaa koskevia vaatimuksia. Työryhmä ehdottaa, että rahanpesulakia valvoville viranomaisille annettaisiin toimivalta valvoa, ilmoitusvelvollisten pakotesääntelyn noudattamista. Valvojilla olisi myös oikeus tehdä virtuaalisia tarkastuksia. Lisäksi laskettaisiin rikemaksun alarajaa 1000 euroon ja annettaisiin asianajajayhdistykselle oikeus antaa sitovia määräyksiä rahanpesulain nojalla. Lisäksi Rikosseuraamuslaitos ja Maahanmuuttovirasto lisättäisiin rahanpesulain mukaisiksi huolehtimisvelvollisiksi. Asiasanat rahoitusmarkkinat, rahanpesu, terrorismi, talousrikokset, riskit, riskinarviointi ISBN PDF 978-952-367-506-3 ISSN PDF 1797-9714 Julkaisun osoite http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-367-506-3 http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-367-506-3 Presentationsblad 27.8.2021 Delreform av lagstiftningen om penningtvätt Finansministeriets publikationer 2021:45 Tema Finansmarknaden Utgivare Finansministeriet Utarbetad av Finansministeriet Språk finska Sidantal 110 Referat Nyckelord En arbetsgrupp föreslår ändringar i lagstiftningen om förhindrande av penningtvätt och av finansiering av terrorism. Arbetsgruppen ska ändra lagstiftningen om förhindrande av penningtvätt och av finansiering av terrorism utifrån nationella lagändringsbehov. Avsikten är också att förbättra genomförandet av det fjärde penningtvättsdirektivet och att följa FATF:s rekommendationer. Arbetsgruppen föreslår att det till penningtvättslagen fogas definitioner av tvivelaktiga transaktioner, kunder och kundförhållanden samt att definitionen av personer i politiskt utsatt ställning utvidgas. Åtgärderna för kundkontroll ändras och det görs preciseringar i fråga om kundkontroll. Arbetsgruppen föreslår att centralen för utredning av penningtvätt ska ha rätt att på begäran få en riskbedömning som utarbetats av tillsynsmyndigheten för penningtvättslagen samt att det till lagen fogas krav i fråga om den rapporteringsskyldigas riskhantering. Arbetsgruppen föreslår att tillsynsmyndigheterna för penningtvättslagen ges befogenhet att övervaka att de rapporteringsskyldiga följer sanktionsbestämmelserna. Tillsynsmyndigheterna ska också ha rätt att utföra virtuella inspektioner. Dessutom sänks den nedre gränsen för ordningsavgift till 1 000 euro och advokatföreningen ges rätt att meddela bindande föreskrifter med stöd av penningtvättslagen. Dessutom fogas Brottspåföljdsmyndigheten och Migrationsverket till de ombesörjningsskyldiga som avses i penningtvättslagen. finansmarknaden, penningtvätt, terrorism, ekonomiska brott, risker, riskbedömning ISBN PDF 978-952-367-506-3 ISSN PDF 1797-9714 URN-adress http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-367-506-3 http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-367-506-3 Description sheet 27 August 2021 Partial Reform of Money Laundering Legislation Publications of the Ministry of Finance 2021:45 Subject Financial Markets Publisher Ministry of Finance Group author Ministry of Finance Language Finnish Pages 110 Abstract Keywords The working group proposes that the legislation on preventing money laundering and terrorist financing should be amended. The purpose of the working group is to amend the legislation on preventing money laundering and terrorist financing on the basis of needs for legislative changes at national level. The aim is also to ensure more effective implementation of the Fourth Anti-Money Laundering Directive and to react to FATF Recommendations. The working group proposes that the definitions of a suspicious transaction, customer and customer relationship should be added to the Anti-Money Laundering Act and the definition of a politically exposed person should be expanded. The obligations concerning customer due diligence would be changed and the provisions on customer due diligence clarified. The working group proposes that the Financial Intelligence Unit would be given the right to receive a risk assessment prepared by an authority supervising compliance with the Anti- Money Laundering Act upon request and that requirements concerning the risk management of an obliged entity would be added to the act. The working group proposes that the authorities supervising compliance with the Anti-Money Laundering Act should be given the powers to supervise compliance with the sanctions regulation applying to obliged entities. Supervisors would also have the right to carry out virtual inspections. The lower limit of the administrative fine would be set at EUR 1,000 and the Finnish Bar Association would have the right to issue binding orders under the Anti-Money Laundering Act. The Criminal Sanctions Agency and the Finnish Immigration Service would also be added to the list of authorities with a general duty to exercise care under the Anti-Money Laundering Act. financial markets, money laundering, terrorism, economic crime, risks, risk assessment ISBN PDF 978-952-367-506-3 ISSN PDF 1797-9714 URN address http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-367-506-3 http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-367-506-3 Sisältö Esityksen pääasiallinen sisältö.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 8 Perustelut. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 9 1 Asian tausta ja valmistelu.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 9 1.1 Tausta.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 9 1.2 Valmistelu.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 10 2 Nykytila ja sen arviointi. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 12 3 Tavoitteet.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 27 4 Ehdotukset ja niiden vaikutukset. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 28 4.1 Keskeiset ehdotukset. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 28 4.2 Pääasialliset vaikutukset.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 31 4.2.1 Taloudelliset vaikutukset.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 31 4.2.1.1 Vaikutukset kotitalouksiin.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 31 4.2.1.2 Vaikutukset yrityksiin. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 33 4.2.1.3 Vaikutukset julkiseen talouteen .. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 38 4.2.1.4 Kansantaloudelliset vaikutukset ja kokonaisarvio taloudellisista vaikutuksista.. . . . . . 38 4.2.2 Vaikutukset viranomaisten toimintaan.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 38 4.2.3 Muut yhteiskunnalliset vaikutukset. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 41 4.2.3.1 Vaikutukset kansalaisten asemaan ja kansalaisyhteiskunnan toimintaan.. . . . . . . . . . . . . 41 4.2.3.2 Vaikutukset rikoksentorjuntaan ja turvallisuuteen.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 42 5 Muut toteuttamisvaihtoehdot. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 45 5.1 Vaihtoehdot ja niiden vaikutukset.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 45 5.2 Ulkomaiden lainsäädäntö ja muut ulkomailla käytetyt keinot.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 55 5.2.1 Rahanpesudirektiiveihin perustuvat muutostarpeet.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 55 5.2.2 FATF:n suosituksiin perustuvat muutostarpeet.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 58 5.2.3 Kansalliset muutostarpeet.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 60 6 Lausuntopalaute.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 62 7 Säännöskohtaiset perustelut. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 63 7.1 Laki rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisestä. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 63 7.2 Laki Rahanpesun selvittelykeskuksesta. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 87 7.3 Laki Finanssivalvonnasta. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 87 8 Lakia alemman asteinen sääntely.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 89 9 Voimaantulo.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 90 10 Toimeenpano ja seuranta.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 91 11 Suhde muihin esityksiin. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 92 12 Suhde perustuslakiin ja säätämisjärjestys.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 93 Liite 1 Lakiehdotukset.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 100 1. Laki rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisestä annetun lain muuttamisesta 100 2. Laki rahanpesun selvittelykeskuksesta annetun lain muuttamisesta.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 109 3. Laki finanssivalvonnasta annetun lain muuttamisesta. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 110 8 Valtiovarainministeriön julkaisuja 2021:45 Hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisestä annetun lain, rahanpesun selvittelykeskuksesta annetun lain ja finanssivalvonnasta annetun lain muuttamisesta E S I T Y K S E N PÄ Ä A S I A L L I N E N S I S Ä LTÖ Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämi- sestä annettua lakia, rahanpesun selvittelykeskuksesta annettua lakia sekä finanssivalvon- nasta annettua lakia. Rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämistä koskevan Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin kansallisessa täytäntöönpanossa havaittujen puutteiden johdosta ehdotetaan tehtäviksi muutoksia rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisestä an- nettuun lakiin. Lisäksi rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisestä annettua lakia ja finanssival- vonnasta annettua lakia muutettaisiin kansallisen lainsäädännön yhteensovittamiseksi Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestö OECD:n alaisen rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen vastaisen toimintaryhmän suositusten kanssa. Rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisestä annettua lakia, rahanpesun selvitte- lykeskuksesta annettua lakia ja finanssivalvonnasta annettua lakia ehdotetaan muutetta- vaksi myös kansallisista lainmuutostarpeista johtuen. Lait on tarkoitettu tulemaan voimaan 1.4.2022. 9 Valtiovarainministeriön julkaisuja 2021:45 Valtiovarainministeriön julkaisuja 2021:45 P E R U S T E LU T 1 Asian tausta ja valmistelu 1.1 Tausta Vuonna 2017 pantiin kansallisesti täytäntöön Euroopan parlamentin ja neuvoston direk- tiivi (EU) 2015/849 rahoitusjärjestelmän käytön estämisestä rahanpesuun tai terrorismin rahoitukseen, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 648/2012 muutta- misesta sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2005/60/EY ja komission di- rektiivin 2006/70/EY kumoamisesta (jäljempänä neljäs rahanpesudirektiivi). Neljäs rahan- pesudirektiivi pantiin kansallisesti täytäntöön muun muassa rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisestä annetulla lailla (444/2017, jäljempänä rahanpesulaki) ja rahan- pesun selvittelykeskuksesta annetulla lailla (445/2017). Suomi sai Euroopan komissiolta 25.1.2019 perustellun lausunnon, jonka mukaan Suomi ei ole saattanut kansallista lainsäädäntöään kaikkien neljännen rahanpesudirektiivin sään- nösten mukaiseksi. Suomen hallitus antoi komissiolle vastauksen, jossa annettiin tarkempi selvitys komission perustellussa lausunnossa osoitettujen kohtien kansallisesta täytän- töönpanosta. Samalla vastauksessa todettiin, että Suomen hallitus aikoi arvioida tarvetta lainsäädännön täsmentämiseen. Komissiolta 14.5.2020 saadun tiedon mukaan komissio on päättänyt lopettaa rikkomusmenettelyn Suomen osalta. Päätös ei estä komissiota aloit- tamasta halutessaan rikkomusmenettelyä uudelleen. Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2018/843 rahoitusjärjestelmän käytön estämisestä rahanpesuun tai terrorismin rahoitukseen annetun direktiivin (EU) 2015/849 ja direktiivien 2009/138/EY ja 2013/36/EU muuttamisesta (jäljempänä viides rahanpesudirek- tiivi) on pantu kansallisesti täytäntöön pankki- ja maksutilien valvontajärjestelmästä anne- tulla lailla (571/2019), virtuaalivaluutan tarjoajista annetulla lailla (572/2019) sekä muutok- silla muun muassa rahanpesulakiin. Komissio on aloittanut viidennen rahanpesudirektiivin kansallisten täytäntöönpanojen arvioinnin. Suomi on jäsen Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön OECD:n alaisessa rahan- pesun ja terrorismin rahoittamisen vastaisessa työryhmässä Financial Action Task Forcessa (jäljempänä FATF). FATF on hallitustenvälinen toimintaryhmä, joka kehittää suosituksia rahanpesun sekä terrorismin ja joukkotuhoaseiden rahoittamisen estämistä koskeviksi toimintamalleiksi. FATF suorittaa myös maa-arvioita, joissa kartoitetaan rahanpesun sekä terrorismin ja joukkotuhoaseiden rahoittamisen estämisen ja selvittämisen tilannetta 10 Valtiovarainministeriön julkaisuja 2021:45 kulloinkin tarkastelun kohteena olevassa maassa. FATF toteutti Suomen maa-arvioinnin vuosien 2018–2019 aikana. FATF:n esiin nostamien puutteiden johdosta kansallisia rahan- pesun ja terrorismin rahoittamisen estämistä koskevia säännöksiä, erityisesti rahanpesu- lain ja rikoslain (39/1889) säännöksiä, tulee muuttaa tai täydentää kansallisen lainsäädän- nön yhteensovittamiseksi FATF:n suositusten kanssa. Suomi on maa-arvioinnin jälkeen FATF:n tehostetussa seurannassa ja raportoi FATF:lle edistymisestään suositusten täyttämi- sessä määräajoin. Suomi raportoi ensimmäisen kerran edistymisestään lokakuussa 2020 pidetyssä FATF:n yleiskokouksessa. Suomen toista tehostetun seurannan raporttia tullaan käsittelemään lokakuussa 2021 ja kolmatta lokakuussa 2022. Tässä esityksessä ehdotetaan sellaisia lainmuutoksia, joilla saatetaan kansallinen rahanpesun ja terrorismin rahoittami- sen sääntely vastaamaan FATF:n suosituksia. Valtiovarainministeriö on kartoittanut keskeisiltä rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisen viranomaisilta ja muilta toimijoilta mahdollisia rahanpesulainsäädännön muu- tostarpeita kevään ja kesän 2020 aikana. Lainmuutostarpeita on saatu rahanpesun ja terro- rismin rahoittamisen estämisen valvontaviranomaisilta, ilmoitusvelvollisilta ja keskusrikos- poliisin rahanpesun selvittelykeskukselta. Näistä lainmuutostarpeista on valittu sellaiset ehdotukset, joita on päätetty käsitellä valtiovarainministeriön asettamassa työryhmässä. Osa ehdotuksista on valmisteltu virkatyönä valtiovarainministeriössä. Edellä kerrottujen lainmuutostarpeiden johdosta valtiovarainministeriössä valmisteltiin hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämi- sestä annetun lain, rahanpesun selvittelykeskuksesta annetun lain ja pankki- ja maksutilien valvontajärjestelmästä annetun lain 6 §:n muuttamiseksi (HE 261/2020 vp). Lainmuutokset tulivat voimaan 10.5.2021 sekä rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisestä an- netun lain 3 luvun 3 §:n 2 momentin 3 kohta, 5 §:n 2 momentti ja 6 §:n 2 momentti tulevat voimaan 1.1.2022. 1.2 Valmistelu Valtiovarainministeriö asetti 11.12.2020 työryhmän, jonka tehtävänä oli valmistella ehdo- tus tarvittaviksi lakimuutoksiksi ja täydennyksiksi rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämiseen liittyvään lainsäädäntöön. Työryhmä asetettiin toimikaudeksi 1.1.–31.8.2021. Työryhmän tehtävänä oli asettamispäätöksen mukaisesti arvioida, miten rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämistä koskevaa lainsäädäntöä tulisi muuttaa huomioiden EU:n rahanpesudirektiivien kansallisessa täytäntöönpanossa havaitut puutteet, FATF:n huhtikuussa 2019 julkaisemassa Suomen maa-arvioraportissa esitetyt toimenpidesuo- situkset sekä kansalliset rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämiseen liittyvät 11 Valtiovarainministeriön julkaisuja 2021:45 Valtiovarainministeriön julkaisuja 2021:45 lainsäädännön muutostarpeet. Työryhmän tuli laatia ehdotuksensa hallituksen esityksen muotoon. Työryhmän jäseniksi nimettiin edustajat valtiovarainministeriöstä, sisäministeriöstä, oi- keusministeriöstä, ulkoministeriöstä, työ- ja elinkeinoministeriöstä, poliisihallituksesta, keskusrikospoliisista, suojelupoliisista, Finanssivalvonnasta, Etelä-Suomen aluehallintovi- rastosta, Tullista, Patentti- ja rekisterihallituksesta, Suomen Asianajajaliitosta ja Finanssiala ry:stä. Työryhmä kokoontui toimikautensa aikana yhteensä 14 kertaa. Työryhmän kokouksia valmisteltiin sekä kirjallisessa menettelyssä että erillisissä valmistelukokouksissa. Työryh- mässä käsiteltävät asiat koostuivat komission osoittamista neljännen rahanpesudirektiivin täytäntöönpanon puutteista, FATF:n Suomen maa-arvioraportissa esiintuomista huomi- oista ja kansallisesti kartoitetuista lainmuutostarpeista. Osa työryhmän käsiteltävänä olevista asioista oli sellaisia, että niiden osalta pidettiin pe- rusteltuna odottaa komission rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämistä koskevia lainsäädäntöehdotuksia, jotka oli tarkoitus antaa jo alkuvuonna 2021, mutta joiden anta- minen lykkääntyi 20.7.2021 saakka. Tämän vuoksi näiden asioiden käsittely päätettiin työ- ryhmässä, eivätkä ne siten sisälly tähän esitykseen. Työryhmässä käsiteltiin myös sellaisia lainmuutosehdotuksia, joiden osalta päädyttiin siihen, ettei lainmuutokselle ole tarvetta tai ettei lainmuutosta olisi mahdollista toteuttaa tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä. Näiden ehdotusten käsittely päätettiin työryhmässä. Työryhmässä tehtiin myös alusta- via selvityksiä sellaisista lainmuutostarpeista, joiden jatkovalmistelua ei ollut mahdollista toteuttaa työryhmän toimikauden aikana, eikä täten näitä koskevia ehdotuksia ole sisälly- tetty tähän esitykseen. Työryhmässä konsultoitiin useita työryhmän ulkopuolisia tahoja sekä järjestettiin asian- tuntijakuulemisia. Työryhmässä käsiteltävien asioiden osalta kuultiin Tietosuojavaltuute- tun toimistoa, Suomen tilintarkastajat ry:tä, Länsi- ja Itä-Uudenmaan edunvalvontatoimis- toja, Suomen Pankkia ja Veikkaus Oy:tä. 12 Valtiovarainministeriön julkaisuja 2021:45 2 Nykytila ja sen arviointi Soveltamisala Rahanpesulain soveltamisalaan kuuluvat muun ohessa tilintarkastajat, mutta soveltami- sala on vuoden 2016 muutoksella rajattu koskemaan vain lakisääteistä tilintarkastusta. Tilintarkastajiin kohdistuva soveltamisalan laajuus on aiheuttanut epäselvyyttä tilintarkas- tajien keskuudessa. Epäselvää on ollut se, sovelletaanko rahanpesulakia tilintarkastajaan vain silloin, kun hän suorittaa kirjanpidon, hallinnon ja tilinpäätöksen tarkastusta, jonka päätteeksi hän antaa tilintarkastuskertomuksen vai myös muussa toiminnassa tai osassa muuta toimintaa, jonka hän suorittaa tilintarkastajan ominaisuudessa. Aiemmin voimassa ollutta rahanpesulakia (503/2008) sovellettiin tilintarkastuslaissa tarkoitettuun tilintarkas- tajaan rajaamatta sitä laissa tilintarkastukseen. Rahanpesulain soveltamisalaa muutetta- essa voimassa olevaan muotoon hallituksen esityksen 228/2016 perusteluissa esitettiin, että lakia sovellettaisiin nykytilaa vastaavasti tilintarkastuslaissa ja julkishallinnon ja -talou- den tilintarkastajista annetussa laissa tarkoitettuun tilintarkastajaan. Lain esitöissä ei ole perusteltu tarkemmin säännöksen tekstimuutosta. Voimassa olevan rahanpesulain mukaan lakia sovelletaan tilintarkastuslaissa (1141/2015) tarkoitettuun tilintarkastajaan, kun hän suorittaa tilintarkastuslain 1 luvun 1 §:n 1 momen- tissa tarkoitettua lakisääteistä tilintarkastusta. Kuitenkin tilintarkastuslain 1 luvun 1 §:n 1 momentin mukaan tilintarkastuslakia sovelletaan 1) kirjanpitolain 1 luvun 1 §:ssä tar- koitetun kirjanpitovelvollisen yhteisön ja säätiön tilintarkastukseen sekä 2) toimeen, joka muussa laissa tai asetuksessa säädetään tilintarkastajan tehtäväksi tai jonka perusteella tilintarkastaja antaa kirjallisen lausunnon viranomaisen tai tuomioistuimen käyttöön. Koska rahanpesulaissa viitataan tilintarkastuslain 1 luvun 1 §:n 1 momenttiin kokonaisuu- dessaan, on syntynyt epäselvyyttä siitä, onko soveltamisalan tarkoitus kattaa myös tilintar- kastuslain 1 luvun 1 §:n 1 momentin 2 kohtaa, ottaen huomioon, että vuoden 2016 muu- toksen esitöissä ei ole mainittu tarkoituksena olevan kaventaa soveltamisalaa entisestä. Ilmeisesti osa tilintarkastajista on tulkinnut rahanpesulain soveltamisalaa sanamuotoaan laajemmin, ja noudattanut rahanpesulain mukaisia velvoitteitaan myös muissa toimek- siannoissa kuin lakisääteisissä tilintarkastuksissa. Neljännen rahanpesudirektiivin sovel- tamisala on tilintarkastajien osalta laaja, sillä soveltamisalaa ei ole rajattu tilintarkastajan määrättyyn toimintaan. Direktiivin soveltamisalaan kuuluvat luonnollisena henkilönä sekä oikeushenkilönä tilintarkastajat silloin, kun ne harjoittavat ammattitoimintaa (2 artikla, 1 kohta, 3 alakohdan a alakohta). Tilintarkastuslain 1 luvun 1 §:n 4 momentin mukaiset tehtävät, eli esimerkiksi vapaaeh- toiset muut varmennustoimeksiannot kuin tilintarkastus, jäävät kuitenkin rahanpesulain 13 Valtiovarainministeriön julkaisuja 2021:45 Valtiovarainministeriön julkaisuja 2021:45 soveltamisalan ulkopuolelle. Niihin ei myöskään sovelleta kaikkia tilintarkastuslain tar- koittamia velvoitteita. Myös vapaaehtoisten varmennuspalveluiden osalta tilintarkastajaa sitoo kuitenkin muun muassa hyvä tilintarkastustapa ja ammattieettiset periaatteet, ja toi- minta kuuluu tilintarkastusvalvonnan valvonnan piiriin. Voimassa olevaa rahanpesulakia ei lain sanamuodon mukaan sovelleta julkishallinnon ja – talouden eikä kuntien tilintarkastukseen, vaikka lain esitöiden kirjaus jättää asiantilan hie- man epäselväksi. Epäilyttäviä liiketoimia voi kuitenkin esiintyä myös kuntasektorilla muun muassa omaisuuden myynnin yhteydessä. Julkishallinnon ja -talouden sekä kuntien han- kinta- ja myyntitoiminnassa käyttämä rahamäärä on vuosittain huomattava. Esimerkiksi kuntien ja kuntayhtymien myyntituotot vuonna 2020 oli yhteensä 21,4 miljardia euroa. Asiakaspalvelujen ostot olivat yhteensä 16,8 miljardia euroa, muiden palvelujen ostot 11,3 miljardia euroa, aine-, tarvike- ja tavarahankinnat 4,0 miljardia euroa ja investointimenot 5,7 miljardia euroa.1 Kuntien mahdollisesti omistamilla yhtiöillä tulee kuitenkin olla tilintar- kastuslain tarkoittama tilintarkastus, jonka osalta tilintarkastaja on ilmoitusvelvollinen. Tilintarkastuslain 1 luvun 2 §:n määritelmän mukaan tilintarkastajalla tarkoitetaan lain 6 luvun 1 §:n mukaisesti HT-, KHT- tai JHT-tilintarkastajaksi hyväksyttyä luonnollista henkilöä tai tilintarkastusyhteisöksi hyväksyttyä yhteisöä. Myös valittuna tilintarkastajana voi toimia tilintarkastajaksi hyväksytty luonnollinen henkilö tai tilintarkastusyhteisöksi hyväksytty yh- teisö. Mikäli tilintarkastajaksi valitaan tilintarkastusyhteisö, on erikseen nimettävä luonnol- linen henkilö päävastuulliseksi tilintarkastajaksi, jolla on päävastuu tilintarkastuksen suo- rittamisesta (tilintarkastuslain 2 luvun 7 §). Koska rahanpesulaissa viitataan tilintarkastus- laissa tarkoitettuun tilintarkastajaan, soveltuu rahanpesulaki tilintarkastajaan riippumatta siitä, onko kyseessä luonnollinen henkilö vai tilintarkastusyhteisö. Tilintarkastajien rahanpesulain mukaisten velvoitteiden noudattamista valvoo Patentti- ja rekisterihallitus (jäljempänä PRH). PRH valvoo myös tilintarkastuslain nojalla, että tilintar- kastajat toimivat hyvän tilintarkastustavan mukaisesti ammattitoiminnassaan. Tilintarkas- tajan ammattinimikkeen käyttö on luvanvaraista ja toiminta viranomaisvalvonnan alaista. Tilintarkastajat ovat vuosittain tehneet verrattain vähän epäilyttäviä liiketoimia koskevia ilmoituksia rahanpesun selvittelykeskukselle. Tilintarkastajien on kuitenkin katsottu ole- van keskeisessä asemassa rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisen näkökul- masta ja heillä on toiminnassaan mahdollisuus havaita asiakkaan epäilyttäviä liiketoimia. Tilintarkastajilla on rahanpesulainsäädännön mukaisina ilmoitusvelvollisina velvollisuus 1 Suomen virallinen tilasto (SVT): Kuntatalous neljännesvuosittain [verkkojulkaisu]. ISSN=2343-4112. Helsinki: Tilastokeskus [viitattu: 5.5.2021]. Saantitapa: http://www.stat.fi/til/ ktan/meta.html https://www.stat.fi/til/ktan/meta.html https://www.stat.fi/til/ktan/meta.html 14 Valtiovarainministeriön julkaisuja 2021:45 tuntea asiakkaansa ja järjestää jatkuva seuranta asiakkaidensa toiminnasta, laatia toimin- taansa liittyvä riskiarvio ja päivittää sitä säännöllisesti, sekä ilmoittaa keskusrikospoliisin rahanpesun selvittelykeskukselle mahdollisista epäilyttävistä liiketoimista. Rahanpesun selvittelykeskuksen selvityksen mukaan tilintarkastajat ovat tehneet noin kymmenen ra- hanpesuilmoitusta vuosittain. Ilmoituksia ei ole tehty lukumääräisesti paljon, mutta huo- mattava osa ilmoituksista on ollut aiheellisia. Tilintarkastajien tekemät ilmoitukset ovat koskeneet euromääräisesti keskimääräistä suurempia transaktioita, ja ovat kohdistuneet pelkästään mikro- ja pienyrityksiin, niukka enemmistö jälkimmäisiin. Monissa ilmoituk- sissa epäilys ei ole kohdistunut yksittäiseen liiketapahtumaan vaan yrityksen toimintaan kokonaisvaltaisemmin. Soveltamisalaa koskeva rajaus Rahanpesulain 1 luvun 3 §:ssä säädetään soveltamisalan rajauksista. Pykälän 2 momen- tissa säädetään poikkeuksesta soveltamisalaan sellaisen yhtiön osalta, jonka osakasluet- teloon on merkitty osakkeenomistajan sijaan henkilö hallintarekisteröinnin hoitajana, jos yhtiön arvopaperi on kaupankäynnin kohteena kaupankäynnistä rahoitusvälineillä anne- tun lain (748/2012) 1 luvun 2 §:ssä tarkoitetulla säännellyllä markkinalla. Lainkohdalla on ollut tarkoitus panna täytäntöön neljännen rahanpesudirektiivin 3 ar- tiklan 7 kohdan e alakohta. Lainkohdassa viitataan kuitenkin virheellisesti yhtiöön, jonka osakasluetteloon on merkitty osakkeenomistajan sijaan henkilö hallintarekisteröinnin hoi- tajana, jos yhtiön arvopaperi on kaupankäynnin kohteena säännellyllä markkinalla. Sen si- jaan lainkohdassa on ollut tarkoitus viitata kyseisen yhtiön hallintarekisteröinnin hoitajiin, kuten neljännen rahanpesudirektiivin 3 artiklan 7 kohdan e alakohdassa. Tarkoituksena ei ole ollut rajata itse yhtiöitä rahanpesulain soveltamisalan ulkopuolelle. Määritelmät Rahanpesulain 1 luvun 4 §:n 1 momentin 10 kohdassa määritellään yrityspalveluntarjoaja. Kohdan e alakohdan mukaan yrityspalvelun tarjoajalla tarkoitetaan yhteisöä tai elinkei- nonharjoittajaa, joka toimii hallintarekisteröinnin hoitajana, kun hallintarekisteröinnin hoitaja on merkitty muun kuin julkisen osakeyhtiön osakasluetteloon. Neljännen rahanpe- sudirektiivin 3 artiklan 7 kohdan e alakohdan mukaan trusti- tai yrityspalvelujen tarjoajalla tarkoitetaan henkilöä, joka liiketoimintanaan tarjoaa kolmansille osapuolille toimimista tai toisen henkilön järjestämistä toimimaan hallintarekisteröinnin hoitajana toisen henki- lön puolesta, kun kyseessä ei ole säännellyillä markkinoilla kaupankäynnin kohteena oleva yhtiö, joka kuuluu unionin oikeuden mukaisten tiedonantovelvollisuuksien tai vastaavien kansainvälisten normien soveltamisalaan. Direktiivissä viitataan siis säännellyillä markki- noilla kaupankäynnin kohteena olevaan yhtiöön, kun taas rahanpesulaissa viitataan julki- seen osakeyhtiöön. Rahanpesulain 1 luvun 4 §:n 1 momentin 10 kohdan e alakohtaa olisi 15 Valtiovarainministeriön julkaisuja 2021:45 Valtiovarainministeriön julkaisuja 2021:45 syytä muuttaa vastaamaan direktiiviä ja muuttaa viittaus julkisesta osakeyhtiöstä viittauk- seksi pörssiyhtiöön. Rahanpesulain 1 luvun 4 §:n 1 momentin 11 kohdassa määritellään, mitä tarkoitetaan po- liittisesti vaikutusvaltaisella henkilöllä, johon liittyy lain 3 luvun 13 §:n mukainen tehos- tettu asiakkaan tuntemisvelvollisuus. Määritelmän i alakohdan mukaan poliittisesti vaiku- tusvaltaisella henkilöllä tarkoitetaan sellaista luonnollista henkilöä, joka toimii tai on toi- minut merkittävässä julkisessa tehtävässä valtion kokonaan omistaman yrityksen hallinto-, johto- ja valvontaelimen jäsenenä. Poliittisesti vaikutusvaltaisen henkilön määritelmän i alakohta on havaittu puutteelliseksi neljännen rahanpesudirektiivin täytäntöönpanon arvioinnissa. Komissio on tuonut esiin, ettei neljännen rahanpesudirektiivin 3 artiklan 9 kohdan g alakohdassa annettua määritel- mää ole rajattu vain valtion kokonaan omistamiin yrityksiin. Lisäksi direktiivin ja voimas- saolevan kansallisen määritelmän sanamuodoissa on eroavaisuus. Direktiivissä viitataan hallinto-, johto- tai valvontaelimen jäseniin. Kansallinen määritelmä viittaa hallinto-, johto- ja valvontaelimen jäseneen. Valtioneuvoston asetuksen rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisestä anne- tussa laissa tarkoitetuista merkittävistä julkisista tehtävistä (610/2019) 10 §:n 1 momen- tissa on tarkennettu, että rahanpesulain 1 luvun 4 §:n 11 kohdan i alakohdassa tarkoitet- tuja valtion kokonaan omistamia yrityksiä ovat sellaiset yhtiöt, joista Suomen valtio omis- taa suoraan tai välillisesti yhteensä sata prosenttia. Tällä hetkellä asetuksen määritelmä ei kata muiden valtioiden kuin Suomen valtion omistamien suomalaisten yritysten vastaa- vissa tehtävissä toimivia henkilöitä. Kyse on kansallisesta rajauksesta, joka ei välttämättä ole FATFin suositusten mukainen eikä muutoinkaan perusteltavissa. Poliittisesti vaikutusvaltaisen henkilön määritelmän piirissä ovat myös henkilöt, jotka ovat toimineet merkittävässä julkisessa tehtävässä. Viittaus liittyy rahanpesulain 3 luvun 13 py- kälään, jonka mukaan henkilöä ei enää pidetä poliittisesti vaikutusvaltaisena henkilönä, kun hän ei ole toiminut merkittävässä julkisessa tehtävässä vähintään vuoteen. Voimassaolevassa rahanpesulain 4 §:ssä ei ole tarkemmin määritelty käsitettä ”epäilyttävä liiketoimi”. Hallituksen esityksen perustelujen (HE 228/2016 vp sivu 111) mukaan epäilyt- tävällä liiketoimella tarkoitetaan kaikkia asiakkaan normaalista toiminnasta poikkeavia tai epätavallisia liiketoimia, myös taloudelliselta arvoltaan poikkeuksellisia liiketoimia, huomi- oiden asiakkaan tuntemistiedot. Rahanpesulaissa epäilyttävän liiketoimen ja terrorismin rahoittamisepäilyn käsitteitä käytetään pykälissä sekä yhdessä että erikseen eikä peruste- luissa ole kuvattu tarkemmin, mihin tämä menettely perustuu. Terrorismin rahoittamisen epäilyn voidaan kuitenkin ajatella olevan sellainen epäilyttävä liiketoimi, johon rahanpesu- lain useissa kohdissa viitataan. 16 Valtiovarainministeriön julkaisuja 2021:45 Myös FATF on kiinnittänyt Suomen maa-arvioraportissa huomiota siihen, että muun muassa rahanpesulain 4 luvun 1 §:ssä mainitaan epäilyttävästä liiketoimesta erikseen ter- rorismin rahoittamisen epäily, mutta joissain säännöksissä se vaikuttaisi sisältyvän epäilyt- tävän liiketoimen käsitteeseen. Neljännen rahanpesudirektiivin 33 artiklassa on mainittu käsite epäilyttävä liiketoimi. Artiklan mukaan jäsenvaltioiden on edellytettävä, että ilmoitusvelvolliset ja tarvittaessa niiden johtajat ja työntekijät tekevät täysimittaista yhteistyötä a) ilmoittamalla viipymättä omasta aloitteestaan rahanpesun selvittelykeskukselle, erityisesti epäilyttävää liiketoimea koskevan ilmoituksen muodossa, kun ilmoitusvelvollinen tietää tai epäilee tai kun sillä on perusteltu syy epäillä, että varat, oli niiden suuruus mikä hyvänsä, ovat rikollisen toi- minnan tuottamaa hyötyä tai liittyvät terrorismin rahoitukseen, ja vastaamalla tällaisissa tapauksissa rahanpesun selvittelykeskuksen lisätietopyyntöihin viipymättä; ja b) toimitta- malla viipymättä, joko suoraan tai välillisesti, rahanpesun selvittelykeskukselle sen pyyn- nöstä kaikki tarvittavat tiedot sovellettavassa lainsäädännössä säädettyjen menettelyjen mukaisesti. Kaikista epäilyttävistä liiketoimista, myös niiden yrityksistä, on ilmoitettava. Neljännen rahanpesudirektiivin 33 artiklan muotoilu viittaa siihen, että tehtäessä ilmoitus epäilyttävästä liiketoimesta, tehdään ilmoitus epäilyistä, jotka liittyvät siihen, että ”varat, oli niiden suuruus mikä hyvänsä, ovat rikollisen toiminnan tuottamaa hyötyä tai liittyvät terrorismin rahoitukseen”. Tämä viittaa siihen, että epäilyttävä liiketoimi pitäisi käsitteenä sisällään epäilyn sekä rahanpesusta että terrorismin rahoittamisesta. Voimassa olevassa rahanpesulaissa esiintyy useita epäilyttävää tai poikkeavaa toimintaa tarkoittavia käsitteitä, joista osa on synonyymeja keskenään, mutta joita käytetään laissa keskenään ristiriitaisissa merkityksissä. Hallituksen esityksessä 228/2016 vp (s. 111) maini- tussa epäilyttävää liiketoimea koskevassa kohdassa on normaalista toiminnasta poikkeava ja epätavallinen toiminta eriytetty tai -sanaa käyttäen, viitaten keskenään erilaatuiseen toi- mintaan ja tarkoitukseen. Jäädyttämispäätöksen kohteena olevat tahot Voimassa olevassa lainsäädännössä ei ole suoraan määritelty jäädyttämispäätösten koh- teena olevia tahoja. Laissa eräiden Suomelle Yhdistyneiden Kansakuntien ja Euroopan unionin jäsenenä kuuluvien velvoitusten täyttämisestä (659/1967, jäljempänä pakotelaki) säädetään EU:n rajoittavia toimenpiteitä koskevissa asetuksissa (jäljempänä pakoteasetuk- sissa) nimettyjen tahojen varojen jäädyttämisen täytäntöönpanosta. Lisäksi laissa varojen jäädyttämisestä terrorismin torjumiseksi (325/2013, jäljempänä jäädyttämislaki) säädetään keskusrikospoliisin toimivallasta päättää terrorismiin kytkeytyneiden henkilöiden ja yhtei- söjen varojen jäädyttämisestä. 17 Valtiovarainministeriön julkaisuja 2021:45 Valtiovarainministeriön julkaisuja 2021:45 Asiakkaan määritelmä Kansallisessa rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen riskiarviossa 2021 (VM/2021/17) to- detaan, että vaikka asiakkaan tunteminen on keskeinen rahanpesulain velvoite, ei asiak- kaan käsitettä kuitenkaan ole rahanpesulaissa tai rahanpesudirektiiveissä määritelty. Tällä voidaan katsoa olevan vaikutusta myös riskien muodostumiseen ja arviointiin. Asiakkaan käsite olisi syytä määritellä erikseen lainsäädännössä. Voimassa olevassa rahanpesulaissa ei ole määritelty sitä, kuka on ilmoitusvelvollisen varsi- nainen asiakas tai milloin asiakas on satunnainen tai vakituinen. Myöskään direktiivissä ei ole vakituinen/satunnainen asiakas -jaottelua. Ainoastaan rahanpesulain mukaisten valvo- jien ohjeistuksissa on määritelty vakituista asiakassuhdetta. Rahanpesulain 3 luvun 2 §:n mukaan ilmoitusvelvollisen täytyy tunnistaa asiakkaansa ja todentaa tämän henkilöllisyys vakituista asiakassuhdetta perustettaessa. Lisäksi ilmoitus- velvollisen on tunnistettava (niin sanottu satunnainen) asiakkaansa ja todennettava tämän henkilöllisyys säännöksessä tarkemmin säädetyissä tilanteissa. Aluehallintoviraston yleisohjeen mukaan vakituisella asiakassuhteella tarkoitetaan pysy- väisluonteista suhdetta tai suhdetta, jonka yhteydenottohetkellä oletetaan tulevan pysy- väksi, tai asiakasta, jolla on vähintään yksi sopimus tai sitoumus ilmoitusvelvollisen kanssa. Tällainen asiakassuhteen perustaminen voi olla esimerkiksi tilin avaaminen, luottosopi- muksen solmiminen, rahasto-osuuden merkitseminen tai välitys- tai toimeksiantosopi- muksen solmiminen. Finanssivalvonnan standardin mukaan asiakkaalla tarkoitetaan luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, jolle valvottava tarjoaa tai joka pyytää tai käyttää valvottavan palveluita. Tavallisesti asiakas on se, jonka nimissä palvelu tai tuote on valvottavan järjestelmissä. Asi- akas voi olla ns. vakituinen asiakas tai muu kuin vakituinen asiakas (satunnainen asiakas). Muu kuin vakituinen (satunnainen) asiakas on asiakas, joka käyttää valvottavan palvelua kertaluonteisesti esimerkiksi yksittäisen tilisiirron maksamiseen käteisellä tai yksittäisen merkinnän tekemiseen emissiossa. Vakituinen asiakas on pysyväisluonteinen, valvottavan palveluita toistuvasti käyttävä asiakas sekä asiakas, jolla on vähintään yksi sopimus tai si- toumus valvottavan kanssa. Vakituinen asiakassuhde voi olla myös suhde, jonka yhteyden- ottohetkellä oletetaan tulevan pysyväksi. Tällainen asiakassuhteen perustaminen voi olla esimerkiksi tilin avaaminen, luottosopimuksen solmiminen, rahasto-osuuden merkitsemi- nen tai arvopaperinvälitys- tai toimeksiantosopimuksen solmiminen. Suomen Asianajajaliiton ohjeen mukaan vakituisella asiakkaalla tarkoitetaan luonnollista tai oikeushenkilöä, jonka kanssa asianajajalla on pysyväisluonteinen toimeksiantosopimus. Satunnainen asiakas on luonnollinen tai oikeushenkilö, jonka kanssa asianajaja tekee ker- taluonteisen toimeksiannon tai asiakas hankkii asianajajan palveluita vain satunnaisesti, 18 Valtiovarainministeriön julkaisuja 2021:45 esimerkiksi yksittäinen kiinteistön tai asunto-osakkeen kauppa. Asianajajaliiton ohjeen mukaan käytännössä asiakkaan henkilöllisyys tulee todentaa aina, kun asiakkaan henkilö- tunnus tallennetaan asianajajan laatimiin asiakirjoihin ja asianajotoimiston asiakasrekiste- riin. Asiakkaan henkilöllisyyden todentaminen on tärkeää myös asianajajalaissa säädetyn salassapitovelvollisuuden varmistamiseksi. Lähtökohtaisesti asiakkaan henkilöllisyyden todentaminen tulisi tehdä aina, kun käsitellään henkilötunnusta riippumatta asiakkuu- den luonteesta/pysyvyydestä. Asiakaan henkilöllisyyden todentaminen on myös osa nor- maalia riskienhallintaa kaikkien ilmoitusvelvollisten toiminnassa (identiteettivarkauksien torjunta). Valvojakohtainen riskiarvio Rahanpesulain 2 luvun 2 §:n mukaan toimivaltaisen valvontaviranomaisen ja asianaja- jayhdistyksen on laadittava valvojakohtainen riskiarvio ja julkistettava sen yhteenveto. Riskiarviolla on keskeinen merkitys rahanpesun selvittelykeskukselle, jotta se voi muodos- taa ja jakaa relevantteja indikaattoreita epäillyn rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen tunnistamiseksi. Voimassa oleva lainsäädäntö ei mahdollista tämän salassa pidettävän asiakirjan saamista. Ilmoitusvelvollisen riskienhallintaa koskevat vaatimukset Rahanpesulain 2 luvun 3 §:ssä säädetään ilmoitusvelvollisen riskienhallintaa koskevista vaatimuksista. Säännöksen 2 momentin mukaan ilmoitusvelvollisen on otettava riskiar- vion laadinnassa huomioon toimintansa luonne, koko ja laajuus. Ilmoitusvelvollisella on oltava edellä mainitut tekijät huomioon ottaen riittävät toimintaperiaatteet, menettelyta- vat ja valvonta rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen riskien vähentämiseksi ja tehok- kaaksi hallitsemiseksi. Toimintaperiaatteiden, menettelytapojen ja valvonnan tulee sisältää ainakin: 1) sisäisten toimintaperiaatteiden, menettelytapojen ja valvonnan kehittämisen ja 2) sisäisen tarkastuksen, jos tämä on perusteltua ilmoitusvelvollisen toiminnan luonne ja koko huomioon ottaen. Neljännen rahanpesudirektiivin 8 artiklan 3 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on varmis- tettava, että ilmoitusvelvollisilla on käytössä toimintaperiaatteet, valvontatoimenpiteet ja menettelytavat, joilla vähennetään ja hallitaan tehokkaasti unionin, jäsenvaltion ja ilmoi- tusvelvollisten tasolla tunnistettuja rahanpesun ja terrorismin rahoituksen riskejä. Näi- den toimintaperiaatteiden, valvontatoimenpiteiden ja menettelytapojen on oltava oi- keassa suhteessa ilmoitusvelvollisten luonteeseen ja kokoon nähden. Direktiivin 8 artiklan 4 kohdan a alakohdan mukaan edellä 3 kohdassa tarkoitettuihin toimintaperiaatteisiin, valvontatoimenpiteisiin ja menettelytapoihin on kuuluttava sisäisten toimintaperiaat- teiden, valvontatoimenpiteiden ja menettelytapojen kehittäminen, mukaan luettuina riskinhallintaa koskevat mallimenetelmät, asiakkaan tuntemisvelvollisuus, raportointi, 19 Valtiovarainministeriön julkaisuja 2021:45 Valtiovarainministeriön julkaisuja 2021:45 tietojen säilyttäminen, sisäinen valvonta, vaatimustenmukaisuuden hallinta, mukaan lu- kien vaatimustenmukaisuudesta vastaavan toimihenkilön nimittäminen johdon tasolla, kun se on liiketoiminnan koon ja luonteen perusteella asianmukaista, ja työntekijöiden taustaselvitys. Komissio oli osoittanut Suomelle puutteen 8 artiklan 4 kohdan a alakohdan täytäntöönpanossa. Lisäksi pykälän nimi on Ilmoitusvelvollisen riskiarvio. Nimestä ei käy ilmi, että pykälä si- sältää muita ilmoitusvelvollisen riskienhallintaa koskevia vaatimuksia. Myöskään 2 luvun nimestä (Riskiarvio) ei käy ilmi, että luku sisältää myös riskienhallintamenetelmiä koskevia vaatimuksia. Asiakkaan tuntemistiedot ja niiden säilyttäminen Rahanpesulain 3 luvussa säädetään asiakkaan tuntemisesta ja luvun 3 §:ssä asiakkaan tun- temistiedoista ja niiden säilyttämisestä. Ilmoitusvelvollisen on pidettävä kaikki asiakkaan tuntemista ja liiketoimia koskevat asiakirjat ja tiedot ajantasaisina ja olennaisina. Asiak- kaan edustajan osalta ilmoitusvelvollisen on säilytettävä edustajan nimi, syntymäaika ja henkilötunnus. Yleisten edunvalvojien osalta rahanpesulakia sovellettaessa on ilmennyt epäselvyyttä siitä, mitä laki edellyttää, huomioiden tarpeen ottaa samalla huomioon tieto- suojalainsäädännön vaatimukset sekä yleisten edunvalvojien turvallisuuteen ja yksityiselä- män suojaan liittyvät näkökohdat. Rahanpesulaki edellyttää, että asiakkaan edustaja tun- nistetaan myös niissä tilanteissa, joissa edunvalvojaksi on määrätty yleinen edunvalvoja. Yleisen edunvalvojan tunnistaminen ja henkilöllisyyden todentaminen kuitenkin mahdol- lista myös välillisesti palveluntuottajan antamien tietojen avulla. Yleiseen edunvalvontaan ei ole myöskään katsottu liittyvän sellaisia rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen riskejä, että nykytilan säilyttäminen olisi tarpeen. Asiakasta koskevien tietojen hankkiminen Rahanpesulain 3 luvun 4 §:ssä säädetään asiakasta koskevien tietojen hankkimisesta, jat- kuvasta seurannasta ja selonottovelvollisuudesta. Ilmoitusvelvollisen on hankittava tietoja asiakkaansa ja tämän tosiasiallisen edunsaajan toiminnasta, liiketoiminnan laadusta ja laajuudesta sekä perusteista palvelun tai tuotteen käyttämiselle. Ilmoitusvelvollinen saa hyödyntää asiakkaasta tai tämän tosiasiallisesta edunsaajasta eri tietolähteistä saatavilla olevia tietoja asiakasta koskevan riskiarvion laatimiseksi ja ylläpitämiseksi, rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämiseksi sekä ilmoitusvelvollisuuden ja selonottovelvollisuu- den täyttämiseksi. Ilmoitusvelvollisen on kuitenkin kiinnitettävä erityistä huomiota tieto- lähteen uskottavuuteen ja luotettavuuteen. Voimassa olevassa laissa ei kuitenkaan oteta kantaa siihen, saavatko ilmoitusvelvolliset hyödyntää esimerkiksi asiakkaaseensa kohdistuvaa rikostuomiota tai rikosta koskevaa 20 Valtiovarainministeriön julkaisuja 2021:45 tietoa. Kuitenkin esimerkiksi EBA Guidelines –ohjeissa2 todetaan, että esimerkiksi adverse media –tiedot ja muut olennaisista lähteistä peräisin olevat tiedot voivat sisältää tietoa asiakkaaseen tai tosiasiallisen edunsaajaan liittyvistä riskeistä. Adverse media –tiedoilla tar- koitetaan erilaisista medialähteistä peräisin olevaa negatiivista tietoa asiakkaasta. Edelleen ohjeissa todetaan, että esimerkiksi asiakkaaseen tai tosiasialliseen edunsaajaan kohdistu- vat rikosepäilyt tai syytökset voisivat olla sellaista olennaista tietoa, jota ilmoitusvelvolli- nen voisi hyödyntää asiakkaan tai tosiasiallisen edunsaajan riskitasoa määriteltäessä. Tehostettu asiakkaan tuntemisvelvollisuus sekä kirjeenvaihtajasuhteisiin liittyvä tehostettu tuntemisvelvollisuus Rahanpesulain 3 luvun 10 §:n mukaan ilmoitusvelvollisen on sovellettava tehostettua me- nettelyä asiakkaan tuntemiseksi, jos ilmoitusvelvollinen arvioi riskiarvion perusteella, että asiakassuhteeseen tai yksittäiseen liiketoimeen liittyy tavanomaista suurempi rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen riski taikka jos asiakkaalla tai liiketoimella on liittymäkohta valtioon, jonka rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämis- ja selvittelyjärjestelmä muodostaa komission arvion mukaan merkittävän riskin EU:n sisämarkkinalle tai ei täytä kansainvälisiä velvoitteita. Viidennen rahanpesudirektiivin 18 artiklan mukaan 18 a–24 ar- tiklassa tarkoitetuissa tapauksissa sekä muissakin jäsenvaltioiden tai ilmoitusvelvollisten yksilöimissä suuririskisemmissä tapauksissa jäsenvaltioiden on edellytettävä, että ilmoitus- velvolliset soveltavat tehostettuja asiakkaan tuntemisvelvollisuutta koskevia toimenpiteitä hallitakseen ja vähentääkseen näitä riskejä asianmukaisesti. Direktiivissä ei viitata asiakas- suhteisiin tai yksittäisiin liiketoimiin, vaan yleisemmin tapauksiin. Edelleen lain 3 luvun 12 §:n mukaan luotto- ja rahoituslaitoksen on sovellettava tehostet- tua tuntemisvelvollisuutta, jos se tekee maksujen ja muiden toimeksiantojen hoitamisesta sopimuksen (kirjeenvaihtajasuhde) ETA-valtion ulkopuoliseen maahan sijoittuneen luotto- tai rahoituslaitoksen kanssa. Velvollisuus koskee kuitenkin vain ETA-valtion ulkopuoliseen maahan sijoittuneen luotto- tai rahoituslaitoksen kanssa solmittua kirjeenvaihtajasuh- detta. Myös neljännen rahanpesudirektiivin 19 artikla rajaa tehostetun tuntemisvelvolli- suuden vain rajat ylittäviin kirjeenvaihtajasuhteisiin. 2 European Banking Authority: Guidelines on customer due diligence and the factors credit and financial institutions should consider when assessing the money laundering and terrorist financing risk associated with individual business relationships and occasional tran- sactions (‘The ML/TF Risk Factors Guidelines’) under Articles 17 and 18(4) of Directive (EU) 2015/849. 2.5. a) ja b). (saantitapa eba.europa.eu/sites/default/documents/files/document_ library/Publications/Guidelines/2021/963637/Final%20Report%20on%20Guidelines%20 on%20revised%20ML%20TF%20Risk%20Factors.pdf ) https://eba.europa.eu/sites/default/documents/files/document_library/Publications/Guidelines/2021/963637/Final%20Report%20on%20Guidelines%20on%20revised%20ML%20TF%20Risk%20Factors.pdf https://eba.europa.eu/sites/default/documents/files/document_library/Publications/Guidelines/2021/963637/Final%20Report%20on%20Guidelines%20on%20revised%20ML%20TF%20Risk%20Factors.pdf https://eba.europa.eu/sites/default/documents/files/document_library/Publications/Guidelines/2021/963637/Final%20Report%20on%20Guidelines%20on%20revised%20ML%20TF%20Risk%20Factors.pdf 21 Valtiovarainministeriön julkaisuja 2021:45 Valtiovarainministeriön julkaisuja 2021:45 FATF on osoittanut Suomelle maa-arvioraportissa kritiikkiä suositukseen 13 liittyen. FATF:n mukaan kirjeenvaihtajasuhteisiin sovellettava tehostettu tunteminen ei koske ETA-aluee- seen kuuluvia kirjeenvaihtajapankkeja. Suomi on saanut suosituksesta 13 arvosanaksi ”partially compliant”. Rahanpesulain 3 luvun 10 §:ään tulisi lisätä toteamus siitä, että tehos- tettua tuntemismenettelyä tulisi soveltaa myös muihinkin kuin pelkkiin asiakassuhteisiin tai yksittäisiin liiketoimiin silloin, kun ilmoitusvelvollinen arvioi, että tapaukseen liittyy ta- vanomaista suurempi rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen riski. Poliittisesti vaikutusvaltaiseen henkilöön liittyvä tehostettu tuntemisvelvollisuus Rahanpesulain 3 luvun 13 §:ssä säädetään poliittisesti vaikutusvaltaiseen henkilöön liitty- västä tehostetusta tuntemisvelvollisuudesta. Ilmoitusvelvollisen on noudatettava pykä- lässä säädettyjä menettelyjä poliittisesti vaikutusvaltaisen henkilön tunnistamiseksi ja sovellettava tähän tehostettuja asiakkaan tuntemistoimenpiteitä. Pykälän neljännen mo- mentin mukaan henkilöä ei enää pidetä poliittisesti vaikutusvaltaisena henkilönä, kun hän ei ole toiminut merkittävässä julkisessa tehtävässä vähintään vuoteen. Poliittisesti vaikutusvaltaiseen henkilöön liittyvä tuntemisvelvollisuus on neljänteen ra- hanpesudirektiiviin nähden puutteellinen. Velvollisuus ei sisällä neljättä rahanpesudirek- tiiviä vastaavaa vaatimusta, jonka mukaan ilmoitusvelvollisen on otettava asiakkaaseen liittyvä jatkuva riski huomioon myös vähintään 12 kuukautta sen jälkeen, kun henkilö ei enää toimi tehtävässä, jonka perusteella hänet katsotaan poliittisesti vaikutusvaltaiseksi henkilöksi. Asiakkaan tuntemista koskevat velvoitteet EU:n pakoteasetusten ja keskusrikospoliisin jäädyttämispäätösten noudattamiseksi Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 215 artiklan nojalla annetuissa, rajoit- tavia toimenpiteitä (pakotteita) koskevissa asetuksissa säädetty velvoite jäädyttää listat- tujen tahojen varat ja kielto luovuttaa näille varoja on kaikkia luonnollisia henkilöitä ja oikeushenkilöitä sitova velvoite. EU:n pakoteasetuksilla pannaan täytäntöön EU:n laajui- sesti YK:n turvallisuusneuvoston asettamat pakotteet sekä lisäksi säädetään EU:n omasta aloitteestaan käyttöön ottamista pakotteista. Pakoteasetukset ovat suoraan sovellettavaa oikeutta EU:n jäsenvaltioissa. Kansallinen yleissäädös EU:n pakoteasetuksiin sisältyvien pakotteiden täytäntöönpanossa on pakote- laki. EU:n pakoteasetusten rikkominen on Suomessa kriminalisoitu rikoslain 46 luvun mu- kaisena säännöstelyrikoksena. EU:n pakoteasetuksiin sisältyvien jäädyttämisvelvoitteiden lisäksi jäädyttämislaki mahdollistaa terrorismiin kytkeytyneiden henkilöiden ja yhteisöjen varojen jäädyttämisen kansallisesti. Varat jäädytetään muun muassa terrorismirikosepäi- lyn, -syytteen ja –tuomion perusteella. Jäädyttäminen ulottuu myös tällaisia henkilöitä 22 Valtiovarainministeriön julkaisuja 2021:45 lähellä oleviin oikeushenkilöiden varoihin. Lisäksi jäädyttäminen on mahdollista tiettyjen edellytysten puitteissa toisen valtion pyynnön perusteella. Näiden lisäksi jäädyttämislain mukaan jäädytetään varat, jotka kuuluvat ns. EU:n sisäisille terroristeille, eli Euroopan uni- onin neuvoston yhteisen kannan 2001/931/YUTP 1 artiklassa tarkoitetuille luonnollisille henkilöille ja oikeushenkilöille, joita tiettyihin henkilöihin ja yhteisöihin kohdistuvista eri- tyisistä rajoittavista toimenpiteistä terrorismin torjumiseksi annettu neuvoston asetus (EY) N:o 2580/2001 ei koske. Jäädyttämislain velvoitteiden rikkominen on niin ikään kriminali- soitu säännöstelyrikoksena. FATF osoitti maa-arviossa suositusten 27, 28 (valvojien toimivaltuudet) ja 35 (hallinnolliset sanktiot) osalta puutteen, jolla on heijastusvaikutuksia myös tehokkuuteen (Immediate Outcome 3, 10 ja 11). Ilmoitusvelvollisilla on sinänsä velvoite noudattaa pakoteasetuksia, mutta valvojat eivät voi valvonnassaan puuttua mahdollisiin epäkohtiin esimerkiksi liike- toimien seurannassa tai asiakkaan tuntemista koskevissa menettelyissä. Valvojille ei ole säädetty toimivaltaa valvoa, että ilmoitusvelvolliset ovat järjestäneet toimintansa varojen jäädyttämisvelvoitteen ja siihen liittyvän varojen luovuttamiskiellon edellyttämällä tavalla. Mikäli valvontatyössä havaitaan, että menettelyt ovat puutteelliset, valvoja ei pysty vah- vasti puuttumaan asiaan tai määräämään seuraamuksia. Mahdollinen rikosoikeudellinen seuraamus (säännöstelyrikos) on mahdollinen vasta, kun pakotelistatulle taholle on luovu- tettu varoja tai on jätetty jäädyttämättä listatulle kuuluvia varoja. FATF:n suositukset (6 ja 7) kattavat YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmien perusteella henkilöihin ja yhteisöihin kohdistuvan varojen jäädyttämisen, joka liittyy terrorismin tor- juntaan (suositus 6) sekä Iranin ja Pohjois-Korean ydinohjelmiin (suositus 7). Suositustensa puitteissa FATF ei arvioi jäseniään muihin kuin näihin edellä mainittuihin pakotejärjestelmiin liittyvän varojen jäädyttämisen täytäntöönpanon osalta. EU:n pakoteasetusten nojalla Suo- men on kuitenkin annettava kaikkien pakoteasetusten sisältämien jäädyttämisvelvoitteiden rikkomisesta määrättäviä seuraamuksia koskevat säännöt ja toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että ne pannaan täytäntöön. Nykyistä valvojien toimival- taa voidaan pitää puutteellisena kaikkien pakotelain piiriin kuuluvien EU:n pakoteasetusten sekä jäädyttämislain mukaisten kansallisten jäädyttämispäätösten osalta. Rahanpesulaissa on tarpeellista FATF:n suositusten edellyttämällä tavalla säätää ilmoitus- velvollisten velvoitteesta järjestää toimintansa siten, että ne käytännössä pystyvät tehok- kaasti noudattamaan pakotelistauksia ja kansallisia jäädyttämispäätöksiä. Lisäksi ilmoitus- velvollisten valvojilla on tarpeen olla mahdollisuus määrätä hallinnollisia seuraamuksia, mikäli ne tältä osin toteavat ilmoitusvelvollisen menettelyissä puutteita. Ehdotetuilla muutoksilla ei olisi vaikutusta pakotelaissa ja jäädyttämislaissa säädettyyn va- rojen jäädyttämisen täytäntöönpanomekanismiin, jossa varojen jäädyttäminen on annettu ulosottoviranomaisen tehtäväksi. 23 Valtiovarainministeriön julkaisuja 2021:45 Valtiovarainministeriön julkaisuja 2021:45 Tarkastusoikeus Rahanpesulain 7 luvun 3 §:ssä säädetään valvontaviranomaisen ja asianajajayhdistyksen tarkastusoikeudesta. Pykälän ensimmäisessä momentissa säädetään oikeudesta tehdä tarkastus ilmoitusvelvollisen muussa toimipaikassa kuin pysyväisluonteiseen asumiseen käytetyissä tiloissa. Kolmannessa momentissa mahdollistetaan kuitenkin tietyin edellytyk- sin valvontaviranomaisille (paitsi Patentti- ja rekisterihallitukselle) oikeus rahanpesulain ja sen nojalla annettujen säännösten noudattamisen valvomiseksi toimittaa tarkastus myös pysyväisluonteiseen asumiseen käytetyissä tiloissa, lukuun ottamatta 1 luvun 2 §:n 2 mo- mentissa tarkoitettuja ilmoitusvelvollisia. Tämä edellyttää kuitenkin perusteellista epäilyä siitä, että ilmoitusvelvollinen on tahallaan tai huolimattomuudesta vakavasti, toistuvasti tai järjestelmällisesti laiminlyönyt tai rikkonut lakia 8 luvun 3 §:n 1 tai 2 momentissa tarkoi- tetulla tavalla ja tarkastusta on pidettävä välttämättömänä. FATF on Suomen maa-arvioraportissa huomauttanut, että pysyväisluonteiseen asumiseen kohdistuvat tarkastukset ovat rajattu vain tilanteisiin, joissa ilmoitusvelvollisen epäillään laiminlyöneen tai rikkoneen rahanpesulain säännöksiä. Näin ollen rutiininomaiset tarkas- tukset eivät olisi mahdollisia. Ilmoitusvelvolliset voivat rajoituksetta työskennellä pysyväis- luonteiseen asumiseen tarkoitetuissa tiloissa. Tarkastusten tekemiseen liittyy siis puute, jonka FATF on kehottanut korjaamaan niin, että rutiininomaisia tarkastuksia pystyttäisiin tekemään kaikille ilmoitusvelvollisille. Rahanpesulaissa ei kuitenkaan voitaisi säätää rutii- ninomaisten tarkastusten tekemisestä kotirauhan piiriin kuuluviin tiloihin, sillä perustus- lain 10 §:n mukaan lailla voidaan säätää vain perusoikeuksien turvaamiseksi tai rikosten selvittämiseksi välttämättömistä kotirauhan piiriin ulottuvista toimenpiteistä. Rahanpesulaissa voitaisiin kuitenkin säätää virtuaalisista tarkastuksista. Voimassa olevassa rahanpesulaissa ei ole nimenomaista sääntöä, joka mahdollistaisi virtuaalisen tarkastuk- sen. Virtuaalinen tarkastus mahdollistaisi sen, että rutiininomaisten tarkastusten tekemi- nen ei olisi sidottu ilmoitusvelvollisen toimipaikkaan. Virtuaalinen tarkastus mahdollistaisi tarkastuksen tekemisen esimerkiksi silloin kun ilmoitusvelvollinen toimii pysyväisluontei- seen asumiseen käytetyissä tiloissa. Esimerkiksi Finanssivalvonnalla on jo aiempaa kokemusta virtuaalisten tarkastusten teke- misestä valvottavien suostumuksella, ja kokemukset ovat olleet positiivisia. 24 Valtiovarainministeriön julkaisuja 2021:45 Toimivaltaisten viranomaisten velvollisuus toimittaa Euroopan pankkiviranomaiselle tiedot, joita se tarvitsee neljännen rahanpesudirektiivin mukaisten tehtäviensä hoitamiseen Voimassa olevassa rahanpesulaissa ei ole neljännen rahanpesudirektiivin 50 artiklan mu- kaista säännöstä, jonka mukaan toimivaltaisten viranomaisten on toimitettava Euroopan pankkiviranomaiselle kaikki tiedot, joita se tarvitsee neljännen rahanpesudirektiivin mu- kaisten tehtäviensä hoitamiseen. Eräitä viranomaisia koskeva yleinen huolehtimisvelvoite Rahanpesulain 9 luvun 5 pykälässä säädetään tulli-, rajavartio-, vero- ja ulosottoviranomai- sen sekä konkurssiasiamiehen huolehtimisvelvollisuudesta, jonka mukaan kunkin viran- omaisen on huolehdittava siitä, että sen toiminnassa kiinnitetään huomiota rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämiseen ja paljastamiseen sekä tehtäviensä hoidon yhtey- dessä ilmi tulleiden epäilyttävien liiketoimien tai terrorismin rahoittamisen epäilyn ilmoit- tamiseen rahanpesun selvittelykeskukselle. Huolehtimisvelvoitteen asettaminen sellaisille viranomaisille, joilla on hyvät mahdollisuu- det havaita epäilyttäviä liiketoimia, on alun perin vuoden 2008 rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämiseksi ja selvittämisestä annetussa laissa (503/2008, kumottu voimassa olevalla rahanpesulailla) käyttöön otettu ratkaisu. Huolehtimisvelvoitteen asettamisen taustalla on ollut osaltaan edistää talousrikollisuuden ja harmaan talouden paljastamista ja selvittämistä (HE 25/2008 vp). Rahanpesudirektiivit eivät sisällä vaatimuksia tietyille vi- ranomaisille asetettavasta huolehtimisvelvoitteesta, eli kyse on kansallisesta sääntelystä. Voimassa olevan rahanpesulain huolehtimisvelvollisuus ei koske Rikosseuraamuslaitosta eikä Maahanmuuttovirastoa. Rikosseuraamuslaitos valvoo vankien varojen käyttöä van- keuslain (767/2005) 19 luvun 1 pykälän nojalla, jonka mukaan, jos vankien valvonnan tai muun Rikosseuraamuslaitoksen tehtävien hoidon yhteydessä ilmi tulleiden seikkojen nojalla on syytä epäillä rahan ja muiden maksuvälineiden tai muun omaisuuden laillista alkuperää, asiasta on ilmoitettava poliisille tai muulle esitutkintaviranomaiselle. Voimassa olevan lainsäädännön perusteella on jossain määrin epäselvää, onko ilmoitus tehtävä po- liisille vai Rahanpesun selvittelykeskukselle. Maahanmuuttovirasto saa tietoa henkilöiden liiketoiminnasta, varojen käytöstä ja varalli- suudesta sen arvioidessa ulkomaalaislain (301/2004) mukaisia henkilön maassa oleskelun edellytyksiä. Sillä on toiminnassaan mahdollisuus havaita epäilyttäviä varojen siirtoja sekä sellaisia varoja, joiden alkuperää ei voida luotettavasti selvittää. Maahanmuuttovirasto ottaa vastaan käteistä palvelupisteissään ja seuraa maksukorttiensa rahaliikennettä. Toi- meentulon varmentamiseksi Maahanmuuttovirasto käy läpi myös tiliotteita. 25 Valtiovarainministeriön julkaisuja 2021:45 Valtiovarainministeriön julkaisuja 2021:45 Rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisen kannalta olisi tarkoituksenmukaista, että Rikosseuraamuslaitos ja Maahanmuuttovirasto kuuluisivat huolehtimisvelvollisuuden piiriin. Maahanmuuttovirastolla ja Rikosseuraamuslaitoksella on nykyisten huolehtimisvel- vollisiksi asetettujen viranomaisten tavoin todettu olevan hyvät mahdollisuudet havaita toiminnassaan epäilyttäviä liiketoimia, minkä vuoksi niiden lisääminen edistää alkupe- räistä tavoitetta, joka huolehtimisvelvoitteen asettamisella on ollut. Määräyksenantovaltuus Rahanpesulain 9 luvun 6 §:ssä säädetty määräyksenantovaltuus koskee ainoastaan viran- omaistahoja, minkä vuoksi asianajajayhdistys ei voi antaa sitovia määräyksiä valvottavil- leen. Tästä johtuen julkisen varoituksen antaminen hallinnollisena seuraamuksena ei voisi koskea asianajajia määräysten rikkomisen perusteella. Asianajotoiminnan harjoittamiseen liittyy lakiin ja Asianajajaliiton sääntöihin perustuvia velvoittavia ohjeita sekä suositusluonteisia kannanottoja ja muuta ohjeistusta, joita asi- anajajien ja asianajotoimistojen tulee toiminnassaan noudattaa. Ohjeet ovat asianajajia velvoittavia ja niiden laiminlyömisestä voi olla asianajajalle kurinpidollisia seuraamuksia. Sen sijaan oppaat, lomakkeet ja muut ovat luonteeltaan suositusluonteisia ja asianaja- jien ammatillista toimintaa tukevia asiakirjoja. Sitovien ohjeiden noudattamatta jättämi- sestä asianajajaa kohtaan voidaan käynnistää valvonta-asia, joka ratkaistaan valvonta- lautakunnassa. Aluehallintovirasto ei voi antaa asianajajalle hallinnollista seuraamusta Asianajajaliiton laatimien ohjeiden noudattamatta jättämisestä, vaan asia ratkaistaan valvontalautakunnassa. Edellä mainittu voidaan tulkita joko niin, että asianajajat ovat muita valvottavia edullisem- massa asemassa, kun ohjeiden noudattamatta jättämisestä ei voi määrätä rahanpesulaissa tarkoitettua julkista varoitusta. Toisaalta, Valvontalautakunta voi määrätä asianajajalle ohjeiden noudattamatta jättämisestä huomautuksen, varoituksen tai seuraamusmaksun (max 15 000 euroa), mikä käytännössä asettaa asianajajat muita valvottavia epäedullisem- paan asemaan. Hallinnolliset seuraamukset Valvontaviranomaisen määräämistä hallinnollisista seuraamuksista säädetään rahanpe- sulain 8 luvussa. Hallinnollisia seuraamuksia ovat rikemaksu, julkinen varoitus ja seuraa- musmaksu. Hallinnollisia seuraamuksia koskevat säännökset perustuvat HE 228/2016 vp perustelujen mukaisesti neljännen rahanpesudirektiivin 58–62 artiklaan ja maksajan tiedot -asetuksen 17–21 artiklaan. Toisin kuin seuraamusmaksu ja julkinen varoitus, jotka määri- tellään neljännen rahanpesudirektiivin 59 artiklan 2 kohdassa, rikemaksu ei hallinnollisena seuraamuksena perustu EU-sääntelyyn. 26 Valtiovarainministeriön julkaisuja 2021:45 Valvontaviranomainen määrää rikemaksun sen valvottavaksi 7 luvun 1 §:n 1 momentissa säädetylle ilmoitusvelvolliselle, lukuun ottamatta 1 luvun 2 §:n 2 momentissa tarkoitettua elinkeinonharjoittajaa ja yhteisöä, joka tahallaan tai huolimattomuudesta laiminlyö tai rik- koo 8 luvun 1 §:ssä mainittuja rahanpesulain velvoitteita. Valvontaviranomainen määrää seuraamusmaksun, jos ilmoitusvelvollinen tahallaan tai huolimattomuudesta vakavasti, toistuvasti tai järjestelmällisesti rikkoo 8 luvun 3 §:ssä mainittuja velvoitteita. Valvontavi- ranomainen voi antaa julkisen varoituksen, jos ilmoitusvelvollinen tahallaan tai huolimat- tomuudesta menettelee muiden rahanpesulain tai sen nojalla annettujen säännösten tai määräysten taikka maksajan tiedot -asetuksen säännösten kuin rahanpesulain luvun 1 §:n 1 tai 2 momentissa taikka 3 §:n 1 tai 2 momentissa tarkoitettujen säännösten vastai- sesti. Valvontaviranomainen voi siis antaa ilmoitusvelvolliselle julkisen varoituksen niistä rahanpesulain mukaisten velvoitteiden laiminlyönneistä, joista se ei voi antaa rike- tai seuraamusmaksua. Rikemaksun suuruus perustuu kokonaisarviointiin. Rikemaksun suuruutta arvioitaessa on otettava huomioon menettelyn laatu, laajuus ja kestoaika. Oikeushenkilölle määrättävä rikemaksu on vähintään 5 000 euroa ja enintään 100 000 euroa. Luonnolliselle henkilölle määrättävä rikemaksu on vähintään 500 euroa ja enintään 10 000 euroa. Oikeushenkilöille määrättävän rikemaksun 5000 euron alarajaa on pidetty liian korkeana. Ottaen huomioon, että rahanpesulain soveltamisalaan kuuluvissa ilmoitusvelvollisjoukkoon kuuluu toimi- joita, joiden liikevaihto vuodessa voi olla reilusti alle 5000 euroa, olisi rikemaksun määrää- minen kohtuuton toimenpide. On esiintynyt tilanteita, joissa valvontaviranomainen on joutunut jättämään rikemaksun määräämättä, koska rikemaksun määrääminen olisi ollut kohtuutonta ottaen huomioon ilmoitusvelvollisen liikevaihdon. Rikemaksun alarajaa olisi syytä laskea, jotta hallinnollinen seuraamus on mahdollista asettaa niissä tilanteissa, joissa rahanpesulain velvoitteita on rikottu. 27 Valtiovarainministeriön julkaisuja 2021:45 Valtiovarainministeriön julkaisuja 2021:45 3 Tavoitteet Esityksen tavoitteena on muuttaa rahanpesulakia vastaamaan paremmin neljättä rahan- pesudirektiiviä ja täten täydentää direktiivin täytäntöönpanoa. Esityksen tavoitteena on myös puuttua kansallisiin lainmuutostarpeisiin ja saattaa rahanpesulain, rahanpesun sel- vittelykeskuksesta annetun lain ja Finanssivalvonnasta annetun lain säännökset vastaa- maan paremmin FATF:n suosituksia. Esityksen tavoitteena on tarkentaa rahanpesulain soveltamisalaa, korjata, täsmentää ja täydentää lain määritelmiä ja yhtenäistää laissa käytettyjä käsitteitä. Esityksen tavoitteena on myös täydentää edellä mainittujen lakien asiakkaan tuntemista koskevia velvoitteita huomioiden varojen jäädyttämiseen ja luovutuskieltoon liittyvät muusta lainsäädännöstä tulevat velvoitteet. 28 Valtiovarainministeriön julkaisuja 2021:45 4 Ehdotukset ja niiden vaikutukset 4.1 Keskeiset ehdotukset Hallituksen esityksen 1. lakiehdotuksessa rahanpesulain 1 luvun 2 §:n soveltamisalaa eh- dotetaan tarkennettavaksi tilintarkastajien osalta niin, että rahanpesulakia sovellettaisiin tilintarkastajan toimintaan silloin, kun tilintarkastaja toimii tilintarkastajan ominaisuudessa (tilintarkastuslain 1 luvun 1 §:n 1 momentin 1 ja 2 kohdat ja 4 momentti). Soveltamisala ei rajautuisi pelkkään lakisääteiseen tilintarkastukseen (edellä mainitun lainkohdan 1 kohta), vaan muuhunkin tilintarkastuslaissa tarkoitettuun tilintarkastajan toimintaan. Lisäksi esi- tyksessä ehdotetaan, että rahanpesulakia sovellettaisiin tilintarkastajiin myös silloin, kun ne suorittavat julkishallinnon ja -talouden tilintarkastusta sekä muuta julkishallinnon ja – talouden tilintarkastustehtävää. Esityksessä ehdotetaan, että rahanpesulain 1 luvun 3 §:n 2 momentti ehdotetaan kumottavaksi tarpeettomana. Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi 1 luvun 4 §:n mukaisia määritelmiä. Lain 1 luvun 4 §:n 1 momentin 10 kohdan e alakohtaa muutettaisiin niin, että julkisen osakeyhtiön si- jaan viitattaisiin yhtiöön, jonka arvopaperi on kaupankäynnin kohteena kaupankäynnistä rahoitusvälineillä annetun lain 1 luvun 2 §:ssä tarkoitetulla säännellyllä markkinalla. Lain 1 luvun 4 §:n 1 momentin 11 kohdasta poistettaisiin viittaus henkilöihin, jotka ovat toi- mineet merkittävissä julkisissa tehtävissä. Lisäksi 1 luvun 4 §:n 1 momentin 11 kohdan i alakohdan poliittisesti vaikutusvaltaisen henkilön määritelmä laajennettaisiin kattamaan myös valtion enemmistöomisteiset yritykset riippumatta siitä, mikä valtio suomalaisen yri- tyksen omistaa. Esityksessä ehdotetaan, että käsite ”epäilyttävä liiketoimi” määritellään rahanpesulaissa. Epäilyttävällä liiketoimella tarkoitettaisiin asiakkaan normaalista toiminnasta poikkeavia tai epätavallisia liiketoimia, myös taloudelliselta arvoltaan poikkeuksellisia liiketoimia, huo- mioiden asiakkaan tuntemistiedot, kun ilmoitusvelvollinen tietää tai epäilee tai kun sillä on perusteltu syy epäillä, että varat, oli niiden suuruus mikä hyvänsä, ovat rikollisen toi- minnan tuottamaa hyötyä tai liittyvät terrorismin rahoitukseen. Esityksessä ehdotetaan, että rahanpesulain 1 luvun 4 §:n 1 momenttiin lisättäisiin uudet asiakkaan ja asiakassuhteen määritelmät. Määritelmien johdosta 3 luvun 2 §:stä ja 3 §:stä poistettaisiin viittaukset satunnaisiin ja vakituisiin asiakkaisiin. Esityksessä ehdotetaan muutoksia lain 2 luvun riskiarviota koskeviin säännöksiin. Esi- tyksen mukaan tulisi 2 §:n mukainen valvojakohtainen riskiarvio luovuttaa pyynnöstä 29 Valtiovarainministeriön julkaisuja 2021:45 Valtiovarainministeriön julkaisuja 2021:45 rahanpesun selvittelykeskukselle salassapitosäännösten estämättä ja ilman aiheetonta viivytystä. Esityksessä ehdotetaan myös tarkennuksia 3 §:n säännöksiin siitä, mitä element- tejä ilmoitusvelvollisen rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen riskien vähentämiseksi ja tehokkaaksi hallitsemiseksi laadittujen toimintaperiaatteiden, menettelytapojen ja valvon- nan tulee sisältää. Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi 3 luvun 3 §:n 2 momentin 2 kohtaa, jossa säädettäi- siin poikkeus yleisestä edunvalvojasta säilytettävistä tiedoista. Lisäksi 3 lukuun lisättäisiin uusi 3 a §, jossa säädettäisiin ilmoitusvelvollisen oikeudesta käsitellä yleisesti saatavilla ole- vaa asiakkaaseensa kohdistuvaa rikostuomiota tai rikosta koskevaa tietoa. Esityksessä ehdotetaan, että lain 3 luvun asiakkaan tuntemista koskeviin velvoitteisiin li- sättäisiin uusi 16 §, jossa säädettäisiin velvollisuudesta ottaa huomioon varojen jäädyttä- miseen ja luovutuskieltoon liittyvät velvoitteet, joista säädetään EU:n pakoteasetuksissa ja jäädyttämislaissa. Rahanpesulain mukaisten ilmoitusvelvollisten olisi toteutettava riittävät toimenpiteet sen varmistamiseksi, että EU:n pakoteasetuksissa nimettyjen tai keskusrikos- poliisin jäädyttämispäätöksen kohteena olevien tahojen varat jäädytetään ja että näille tahoille ei luovuteta varoja. Lisäksi rahanpesulain määritelmiin lisättäisiin kohta, jossa mää- riteltäisiin varojen jäädyttämistä koskevan päätöksen kohteena olevat tahot, joiden osalta ilmoitusvelvollisten olisi tehtävä asianmukaiset toimet asiakkaansa tuntemiseksi. Rahan- pesulain mukaisten valvojien valvontavaltuudet kattaisivat myös pakotteisiin ja jäädyt- tämispäätöksiin liittyvien velvoitteiden täytäntöönpanon valvonnan ilmoitusvelvollisten osalta. Lisäksi rahanpesulain hallinnollisia seuraamuksia koskevaan 8 lukuun lisättäisiin säännökset, joilla valvontaviranomaisille annettaisiin toimivalta rikemaksun ja seuraamus- maksun määräämiseen, mikäli ilmoitusvelvollinen laiminlyö tai rikkoo EU:n pakoteasetuk- siin tai kansallisiin jäädyttämispäätöksiin liittyviä velvoitteitaan. Esityksessä ehdotetaan muutosta 3 luvun 13 §:n, joka koskee poliittisesti vaikutusvaltai- seen henkilöön liittyvää tehostettua tuntemisvelvollisuutta. Säännökseen 4 momenttia muutettaisiin lisäämällä siihen vaatimus, jonka mukaan, kun poliittisesti vaikutusvaltainen henkilö ei enää toimi merkittävässä julkisessa tehtävässä, ilmoitusvelvollisen olisi vähin- tään 12 kuukauden ajan otettava huomioon kyseiseen henkilöön liittyvä jatkuva riski ja sovellettava asianmukaisia riskiperusteiseen arviointiin perustuvia toimenpiteitä, kunnes kyseiseen henkilöön ei enää katsota liittyvän poliittisesti vaikutusvaltaiselle henkilölle ominaista riskiä. Esityksessä ehdotetaan, että rahanpesulaissa mainitut käsitteet poikkeuksellinen, epäta- vanomainen ja tavanomaisesta poikkeava yhtenäistettäisiin käsitteeksi epätavallinen, jol- loin käsitteistö olisi linjassa rahanpesudirektiivien käsitteiden kanssa. 30 Valtiovarainministeriön julkaisuja 2021:45 Esityksessä ehdotetaan muutosta rahanpesulain 7 luvun 3 §:ään, joka koskee valvontavi- ranomaisten ja asianajajayhdistyksen oikeutta suorittaa valvontatehtävänsä ilmoitusvel- vollisen muussa toimipaikassa kuin pysyväisluonteiseen asumiseen käytetyissä tiloissa. Säännöksen ensimmäistä momenttia muutettaisiin siten, että valvojalla ja asianajajayhdis- tyksellä olisi nykytilaa vastaavan tarkastusoikeuden lisäksi oikeus suorittaa tarkastus myös kokonaan tai osittain virtuaalisesti. Esityksessä ehdotetaan, että rahanpesulain 8 luvun 1 §:n mukaisen oikeushenkilölle mää- rättävän rikemaksun alarajaa laskettaisiin. Esityksessä ehdotetaan Rikosseuraamuslaitoksen ja Maahanmuuttoviraston lisäämistä ra- hanpesulain 9 luvun 5 §:ssä tarkoitetuiksi huolehtimisvelvollisiksi viranomaisiksi. Esityksessä ehdotetaan, että Asianajajaliitolle annettaisiin rahanpesulain 9 luvun 6 §:ssä säädetty määräyksenantovaltuus valvottavilleen riskitekijöistä, jotka ilmoitusvelvollisen on otettava huomioon sekä rahanpesulaissa tarkoitetuista yksinkertaisen ja tehostetun asiak- kaan tuntemisen menettelyistä. Hallituksen esityksen 2. lakiehdotuksessa rahanpesun selvittelykeskuksesta annettua lakia ehdotetaan muutettavaksi siten, että säädettäisiin rahanpesun selvittelykeskuksen toimi- vallasta pyytää rahanpesulain mukaiselta valvontaviranomaiselta ja asianajajayhdistyk- seltä niiden laatima valvojakohtainen riskiarvio. Hallituksen esityksen 3. lakiehdotuksessa Finanssivalvonnasta annettua lakia ehdotetaan täydennettäväksi siten, että Finanssivalvonnan tehtävänä olisi myös sen valvominen, että finanssimarkkinoilla toimivat noudattavat niitä koskevia säännöksiä ja määräyksiä pakot- teista ja varojen jäädyttämisestä. Lisäksi Finanssivalvonnalle ehdotetaan oikeutta saada lain 20 b §:n 1 ja 2 momentissa tarkoitetut tiedot, jos ne ovat tarpeen pakotteita ja varojen jäädyttämistä koskevien säännösten ja määräysten noudattamiseksi. 31 Valtiovarainministeriön julkaisuja 2021:45 Valtiovarainministeriön julkaisuja 2021:45 4.2 Pääasialliset vaikutukset 4.2.1 Taloudelliset vaikutukset 4.2.1.1 Vaikutukset kotitalouksiin Hallituksen esityksen ehdotuksilla on vaikutuksia joidenkin kotitalouksien asemaan poliit- tisesti vaikutusvaltaisen henkilön määritelmän muutoksen johdosta. Esityksessä ehdote- taan, että poliittisesti vaikutusvaltaisen henkilön määritelmää muutettaisiin niin, että mää- ritelmä kattaisi jatkossa myös valtion enemmistöomisteisen yrityksen hallinto-, johto- ja valvontaelinten jäsenet. Esityksellä laajennettaisiin poliittisesti vaikutusvaltaisen henkilön määritelmää. Poliittisesti vaikutusvaltaisia henkilöitä, heidän perheenjäseniään ja yhtiö- kumppaneitaan on arviolta tuhansia Suomessa. Näihin henkilöihin kohdistuu ilmoitusvel- vollisen asiakkaina rahanpesulain 3 luvun 13 §:n mukainen tehostettu asiakkaan tuntemis- velvollisuus. Tehostettu tuntemisvelvollisuus edellyttää ilmoitusvelvolliselta korostuneen huolellista menettelyä, mikä tarkoittaa muun muassa normaalia laajempaa selvitystä ja dokumentaatiota asiakkaan toiminnasta ja palvelujen käytöstä. Tästä voi aiheutua epäsuo- ria taloudellisia vaikutuksia kotitalouksille. Asiakkaan näkökulmasta tämä voi tarkoittaa palvelujen saamisen hidastumista, mistä voi aiheutua kustannuksia asiakkaalle. Lisäksi asi- akas saattaa itse joutua kustantamaan laajemmat selvitykset ja dokumentaatiot. Sellaisia Suomen valtion enemmistöomisteisia yhtiöitä, jotka muutoksen johdosta siirtyi- sivät määritelmän piiriin, on tällä hetkellä neljätoista.3 Näiden yhtiöiden hallinto-, johto- ja valvontaelinten jäsenet katsottaisiin muutoksen jälkeen poliittisesti vaikutusvaltaisiksi henkilöiksi. Arviolta tämän muutoksen johdosta muutamaa sataa uutta henkilöä pidettäi- siin poliittisesti vaikutusvaltaisina henkilöinä. Esityksessä ehdotetaan lisäksi, että määritelmä laajennettaisiin kattamaan myös muiden kuin Suomen valtion omistamat suomalaiset yritykset. Muutoksen vaikutuksesta ei ole saatavissa tietoa. Valtioneuvoston kanslia ylläpitää listauksia Suomen valtion yhtiöomis- tuksista, muttei muiden valtioiden omistuksista suomalaisissa yhtiöissä. Myöskään PRH:n kaupparekisterissä ei ylläpidetä yhtiöiden osakasluetteloita tai omistajatietoja. Tästä syystä muutoksen kaikkia käytännönvaikutuksia ei pystytä etukäteen luotettavasti arvioimaan. Rahanpesulain poliittisesti vaikutusvaltaisen henkilön määritelmää on tarkennettu val- tioneuvoston asetuksessa rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisestä anne- tussa laissa tarkoitetuista merkittävistä julkisista tehtävistä (610/2019). Valtion kokonaan omistaman yrityksen hallinto-, johto- ja valvontaelimen jäsenen määritelmä on annettu 3 Valtioneuvoston kanslia: Valtion omistusosuudet ja eduskuntavaltuudet 1.6.2021 Saantitapa vnk.fi/omistajaohjaus/eduskuntavaltuudet https://vnk.fi/omistajaohjaus/eduskuntavaltuudet 32 Valtiovarainministeriön julkaisuja 2021:45 asetuksen 10 §:ssä. Asetusmuistion (8.5.2019) mukaan yhtiön hallinto-, johto- ja valvon- taelimen jäsenenä pidetään osakeyhtiölain (624/2006) 6 luvussa tarkoitettua yhtiön halli- tuksen puheenjohtajaa, hallituksen jäsentä, toimitusjohtajaa, hallintoneuvoston puheen- johtajaa ja hallintoneuvoston jäsentä. Nimettyjen jäsenten varajäseninä toimivien hen- kilöiden sekä varatoimitusjohtajan tehtävät ovat niin ikään merkittäviä julkisia tehtäviä. Säännöstä ei sovelleta sellaisiin elimiin, jotka eivät osakeyhtiölaissa tai yhtiöjärjestyksen määräyksellä ole yhtiön johdon elimiä. Siten esimerkiksi joissain yhtiössä eri liiketoimin- ta-alueiden johtajista koostuvan johtoryhmän jäseniä ei pidetä pykälässä tarkoitettuina hallinto-, johto- ja valvontaelimen jäseninä. Lisäksi esityksessä ehdotetaan, että poliittisesti vaikutusvaltaiseen henkilöön liittyvää te- hostettua tuntemisvelvollisuutta koskevaa säännöstä muutettaisiin siten, että ilmoitusvel- vollisen ei enää tarvitsisi soveltaa poliittisesti vaikutusvaltaiseen henkilöön nykyisen ra- hanpesulain 3 luvun 13 §:n 3 momentissa määriteltyjä tehostettuja tuntemistoimia silloin, kun on kulunut 12 kuukautta tai vähemmän siitä, kun henkilö lakkasi toimimasta merkittä- vässä julkisessa tehtävässä. Sen sijaan heti sen jälkeen, kun henkilö ei enää toimisi merkit- tävässä julkisessa tehtävässä, ilmoitusvelvollisen tulisi ryhtyä soveltamaan asiakkaaseen asianmukaisia riskiperusteiseen arviointiin perustuvia toimenpiteitä ja soveltaa niitä siihen asti, kunnes kyseiseen henkilöön ei enää katsottaisi liittyvän poliittisesti vaikutusvaltaiselle henkilölle ominaista riskiä. Muutoksen jälkeen kansallinen lainsäädäntö vastaisi paremmin neljännen rahanpesudi- rektiivin 22 artiklaa. Muutoksella mahdollistettaisiin nykytilaan verrattuna kevyemmät ris- kiperusteiset asiakkaan tuntemistoimenpiteet silloin, kun henkilön toimiminen merkittä- vässä julkisessa tehtävässä on päättynyt, ja luovuttaisiin direktiiviä pidemmälle menevästä kansallisesta lisäsääntelystä. Ilmoitusvelvollisen ei enää tarvitsisi soveltaa entiseen poliitti- sesti vaikutusvaltaiseen asiakkaaseensa 3 luvun 13 §:n mukaisia tehostettuja tuntemistoi- menpiteitä. Sen sijaan ilmoitusvelvollisen olisi sovellettava asiakassuhteessa riskiperustei- sesti harkittuja asianmukaisia toimenpiteitä. Entisen poliittisesti vaikutusvaltaisen henki- lön perheenjäseniin ja yhtiökumppaneihin kohdistuvista lisätoimenpiteistä luovuttaisiin kokonaan, ja riskiperusteinen asiakkaantuntemisvelvoite kohdistuisi ainoastaan entiseen poliittisesti vaikutusvaltaiseen henkilöön itseensä. Tämä muutos vähentäisi määrällisesti niitä henkilöitä, jotka voimassaolevan lainsäädännön perusteella ovat tehostetun tunte- misvelvollisuuden piirissä sen jälkeen, kun henkilön toimiminen merkittävässä julkisessa tehtävässä on päättynyt. Toisaalta asiakkaan tuntemista koskevien lisätoimenpiteiden soveltamisvelvollisuus saattaisi laajentua ajallisesti. Voimassaolevan säännöksen mukaan poliittisesti vaikutus- valtaiseen henkilöön on kohdistettava tehostettuja tuntemistoimenpiteitä 12 kuukau- den ajan sen jälkeen, kun toimiminen merkittävässä julkisessa tehtävässä päättyy. Muu- toksen jälkeen ilmoitusvelvollisen olisi sovellettava asiakassuhteeseen riskiperusteisia 33 Valtiovarainministeriön julkaisuja 2021:45 Valtiovarainministeriön julkaisuja 2021:45 lisätoimenpiteitä siihen saakka, kunnes henkilöön ei enää katsottaisi liittyvän poliittisesti vaikutusvaltaiselle henkilölle ominaista riskiä. Muutos saattaisi vaikuttaa entisten poliittisesti vaikutusvaltaisten henkilöiden palveluiden saatavuuteen, sillä ilmoitusvelvollisen riskiperusteiset lisätoimenpiteet asiakkaan tuntemi- seksi edellyttävät usein lisäselvityksiä asiakkaalta, mikä saattaa esimerkiksi hidastaa palve- lujen saamista. Toisaalta lain edellyttämien lisätoimenpiteiden tasoa kevennettäisiin, mikä koskisi kaikkia entisiä poliittisesti vaikutusvaltaisia henkilöitä. Lisäksi muutoksella jälkeen ilmoitusvelvollisten ei enää olisi kohdistettava lisätoimenpiteitä entisten poliittisesti vaiku- tusvaltaisten henkilöiden perheenjäseniin ja yhtiökumppaneihin. Hallituksen esityksen muutoksilla on vaikutuksia myös kotitalouksien henkilötietojen käsittelyyn ja joidenkin työntekijöinä toimiviin kotitalouksiin. Näitä vaikutuksia avataan enemmän yhteiskunnallisissa vaikutuksissa. 4.2.1.2 Vaikutukset yrityksiin Vaikutukset tilintarkastajiin Ehdotuksella rahanpesulain soveltamisalan tarkentamisesta koskemaan tilintarkastajantoi- mintaan silloin, kun tilintarkastaja toimii tilintarkastajan ominaisuudessa. Hallituksen esi- tyksellä arvioidaan olevan sekä taloudellisia että muita vaikutuksia tilintarkastajiin. Tilintar- kastajarekisterissä oli 31.12.2020 (suluissa edellisen vuoden tiedot) yhteensä 1 326 (1 317) tilintarkastajaa ja 69 (71) tilintarkastusyhteisöä. HT-tilintarkastajia oli 510, HT- ja KHT-tilin- tarkastajia 651, HT- ja JHT-tilintarkastajia 66, HT, KHT- ja JHT-tilintarkastajia 56 ja JHTT-tilin- tarkastajia 43. Suomen Tilintarkastajat ry:n tietojen mukaan noin 40 prosenttia tilintarkas- tajista työskentelee isoissa tilintarkastusyhteisöissä. Tilintarkastajista 20 prosenttia työs- kentelee pienemmissä yhteisöissä ja 40 prosenttia on pääosin yksin toimivia tilintarkasta- jia. Vuodessa annetaan noin 124 000 tilintarkastuskertomusta, joista suurin osa tehdään pienemmissä yhteisöissä. Tilintarkastustoiminnassa pääpaino on lakisääteisessä tilintarkas- tuksessa, eli suurin osa tilintarkastajista tarjoaa lakisääteistä tilintarkastusta ja osa keskittyy vain niihin. Tiedossa on kuitenkin, että pieni osa tilintarkastajista saattaa keskittyä lähes yksinomaan esimerkiksi erityistilintarkastuksiin, jotka eivät nykyisin ole rahanpesulain so- veltamisalan piirissä. Kun kyseessä on osakeyhtiölain mukaiset lausunnot, jotka nykyisin näyttäisivät jäävän rahanpesulain soveltamisalan ulkopuolelle, pyydetään usein lausuntoa valitulta tilintarkastajalta. Valittu tilintarkastaja on jo valmiiksi velvollinen noudattamaan rahanpesulain velvoitteita asiakkaan tuntemisesta ja tunnistamisesta. Osa tilintarkastajista tarjoaa kirjanpitopalveluita osana toimintaansa, mutta ei tilintarkas- tusasiakkailleen. Tällöin tilintarkastaja ei myöskään toimi tilintarkastajan ominaisuudessa 34 Valtiovarainministeriön julkaisuja 2021:45 vaan kirjanpitopalveluita tarjoavana, jossa ominaisuudessa kuuluu rahanpesulain sovelta- misalaan. Myös veroneuvontapalvelut kuuluvat tilintarkastajien toisinaan tarjoamiin palve- luihin, ja kyseisten palveluiden tarjonta kuuluu niin ikään rahanpesulain soveltamisalaan. Kirjanpito- ja veroneuvontapalveluiden osalta rahanpesulain mukaisten velvoitteiden nou- dattamista valvoo aluehallintovirasto. Rahanpesulain soveltamisalan laajennus voisi jois- sain tilanteissa vääristää kilpailua. Tällainen tilanne voisi syntyä, kun samoilla markkinoilla toimivista toimijoista tilintarkastaja joutuu ilmoitusvelvollisena noudattamaan rahanpesu- lain säännöksiä, kun jokin toinen vastaavan palvelun tarjoaja ei ole rahanpesulaissa tarkoi- tettu ilmoitusvelvollinen. Mahdollisuus olisi melko vähäinen, sillä vastaavat palvelun tarjo- ajat ovat useimmiten kirjanpitäjiä tai veroneuvojia, jotka ovat jo ilmoitusvelvollisia. Ottaen huomioon, että merkittävä osa tilintarkastajista toimii isoissa tilintarkastusyhtei- söissä, jotka jo nykyisin ainakin osaksi soveltavat rahanpesulakia lain sanamuotoa laajem- min, osa pienissä yhteisöissä toimivista tai yksin toimivista tilintarkastajista keskittyy ny- kyisin pääasiassa tilintarkastuksiin, ja osa tilintarkastajien tarjoamista muista kuin tilintar- kastuspalveluista kuuluvat jo nykyisin rahanpesulain soveltamisalan muun kuin 11)-koh- dan alle, jäisi soveltamisalan laajennus vaikutuksiltaan rajatuksi. Vaikutukset riippuisivat siitä, kuinka suuren osan nykyisin rahanpesulain soveltamisalan ulkopuolelle jäävät, mutta muutoksen myötä siihen kuuluvat muut palvelut kuin lakisääteinen tilintarkastus, muo- dostavat tilintarkastajan toiminnasta. Rahanpesulain velvoitteista suurimman työmäärän ilmoitusvelvollisille arvioidaan aiheuttavan asiakkaan tuntemistoimet. Tilintarkastajan teh- tävän luonteeseen kuuluu joka tapauksessa perusteellinen asiakkaan tunteminen, joten tämänkin osalta vaikutukset arvioidaan maltilliseksi. Myös Suomen Tilintarkastajat ry:n mukaan ehdotetulla muutoksella olisi suurin vaikutus sellaisen tilintarkastajan toimintaan, joka tarjoaa muille kuin lakisääteisen tilintarkastuksen kohteena olevalle asiakkailleen pal- veluja tilintarkastajan ominaisuudessa. Suomen Tilintarkastajat ry:llä ei ole tyhjentävää kä- sitystä siitä, kuinka merkittävä osuus palveluista tarjotaan ei-tilintarkastusasiakkaille. Ehdotus voi lisätä jossain määrin tilintarkastajien työtä muissa tilintarkastuslain tarkoitta- missa tehtävissä kuin tilintarkastuksissa, olettaen että tilintarkastajat eivät ole nykyisin so- veltaneet rahanpesulain mukaisia velvoitteita muissa toimeksiannoissa kuin tilintarkastuk- sissa. Tilintarkastajien laskutus perustuu usein tuntilaskutukseen, ja mahdollisen työmää- rän lisäys saattaa viime kädessä näkyä asiakkaan maksamassa hinnassa. Ehdotettu soveltamisalan laajennus yhdessä jo olemassa olevan tilintarkastustoiminnan sääntelyn kanssa vaikuttanee erityisesti pienempien tilintarkastustoimijoiden mielekkyy- teen jatkaa toimintaansa. Lisääntyvän sääntelyn noudattaminen kokonaisuudessaan tekee toiminnan harjoittamisesta raskasta erityisesti pienille tilintarkastusyhteisöille ja yksintoi- miville tilintarkastajille. 35 Valtiovarainministeriön julkaisuja 2021:45 Valtiovarainministeriön julkaisuja 2021:45 Ehdotuksen tilintarkastajia koskevan soveltamisalan tarkentamisesta arvioidaan selkeyttä- vän tilintarkastajien rahanpesulain mukaisia velvoitteita. Tilintarkastajia koskeva salassapi- tovelvollisuus estää epäilyttäviä liiketoimia koskevan ilmoituksen tekemisen, ellei epäi- lyttävä liiketoimi ole ilmennyt nimenomaisesti lakisääteistä tilintarkastusta tehtäessä. Jos soveltamisalaa laajennettaisiin koskemaan myös muuta tilintarkastajan toimintaa, tilintar- kastajien ei tarvitsisi olla huolissaan salassapitovelvoitteen rikkomisesta. Muutos selkeyt- täisi myös tilintarkastajien roolia rahanpesulain mukaisena ilmoitusvelvollisena, sillä muu- toksen myötä tilintarkastaja olisi ilmoitusvelvollinen silloin, kun hän toimii tilintarkastajan ominaisuudessa eikä vain osassa tilintarkastajan työnkuvaa. Vaikutukset muihin ilmoitusvelvollisiin Ehdotuksella poliittisesti vaikutusvaltaisen henkilön määritelmän laajentamisesta arvioi- daan olevan vaikutuksia ilmoitusvelvollisiin. Esityksessä ehdotetaan, että poliittisesti vai- kutusvaltaisen henkilön määritelmää muutettaisiin niin, että määritelmä kattaisi jatkossa myös valtion enemmistöomisteisen yrityksen hallinto-, johto- ja valvontaelinten jäsenet. Poliittisesti vaikutusvaltaisten henkilöiden määrä kasvaisi aiempaan verrattuna, mikä lisäisi ilmoitusvelvollisten tehostetun tuntemisvelvollisuuden piirissä olevia asiakkuuksia. Poliit- tisesti vaikutusvaltaisia henkilöitä, heidän perheenjäseniään ja yhtiökumppaneitaan on arviolta tuhansia Suomessa. Näihin henkilöihin kohdistuu ilmoitusvelvollisen asiakkaina rahanpesulain 3 luvun 13 §:n mukainen tehostettu asiakkaan tuntemisvelvollisuus, mikä edellyttää ilmoitusvelvolliselta korostuneen huolellista menettelyä asiakassuhteessa. Muu- toksella saattaisi tästä syystä olla myös kustannusvaikutuksia ilmoitusvelvollisille. Poliitti- sesti vaikutusvaltaisten henkilöiden määrä ei kuitenkaan laajenisi merkittävästi. Sellaisia Suomen valtion enemmistöomisteisia yhtiöitä, jotka muutoksen johdosta siirtyisivät mää- ritelmän piiriin, on tällä hetkellä neljätoista.4 Esityksessä ehdotetaan lisäksi, että määri- telmä laajennettaisiin kattamaan myös muiden kuin Suomen valtion omistamat suoma- laiset yritykset. Muutoksen vaikutuksesta ei ole saatavissa tietoa. Valtioneuvoston kanslia ylläpitää listauksia Suomen valtion yhtiöomistuksista, muttei muiden valtioiden omistuk- sista suomalaisissa yhtiöissä. Myöskään PRH:n kaupparekisterissä ei ylläpidetä yhtiöiden osakasluetteloita tai omistajatietoja. Tästä syystä muutoksen kaikkia käytännönvaikutuksia ilmoitusvelvollisille ei pystytä luotettavasti arvioimaan. Lisäksi esityksessä ehdotetaan muutosta 3 luvun 13 §:än, jonka perusteella tehostetun tuntemisvelvollisuuden piirissä olevien henkilöiden määrä vähenee. Esityksen kokonais- vaikutukset ilmoitusvelvollisille saattavat siten kuitenkin olla kustannuksia vähentäviä. 4 Valtioneuvoston kanslia: Valtion omistusosuudet ja eduskuntavaltuudet 1.6.2021 Saantitapa vnk.fi/omistajaohjaus/eduskuntavaltuudet https://vnk.fi/omistajaohjaus/eduskuntavaltuudet 36 Valtiovarainministeriön julkaisuja 2021:45 Voimassa olevassa laissa on säädetty, että poliittisesti vaikutusvaltaiseen henkilöön tulee soveltaa rahanpesulain 3 luvun 13 §:n 3 momentissa määriteltyjä tehostettuja tuntemis- toimia vielä 12 kuukauden ajan sen jälkeen, kun henkilö ei ole toiminut merkittävässä jul- kisessa tehtävässä ja tämä tehostetun tuntemisen velvoite on kattanut myös poliittisesti vaikutusvaltaisten henkilöiden perheenjäsenet ja yhtiökumppanit. Kansallinen sääntely on sisältänyt direktiiviä pidemmälle menevää kansallista lisäsääntelyä, josta ehdotetaan nyt luovuttavan. Ehdotuksen mukaan poliittisesti vaikutusvaltaiseen henkilöön ei tarvitsisi soveltaa nykyi- sen rahanpesulain 3 luvun 13 §:n 3 momentissa määriteltyjä tehostettuja tuntemistoimia silloin, kun on kulunut 12 kuukautta tai vähemmän siitä, kun henkilö lakkasi toimimasta merkittävässä julkisessa tehtävässä. Sen sijaan heti sen jälkeen, kun henkilö ei enää toimisi merkittävässä julkisessa tehtävässä, ilmoitusvelvollisen tulisi ryhtyä soveltamaan asiakkaa- seen liittyvä jatkuva riski huomioiden asianmukaisia riskiperusteiseen arviointiin perustu- via toimenpiteitä aina siihen asti, kun kyseiseen henkilöön ei enää katsota liittyvän poliit- tisesti vaikutusvaltaiselle henkilölle ominaista riskiä. Ilmoitusvelvollisella olisi siten enem- män harkintavaltaa sen suhteen, mitä toimenpiteitä asiakkaaseen liittyvä jatkuva riski huo- mioiden on tarkoituksenmukaista soveltaa, kun otetaan huomioon muun muassa peruste asiakkaan poliittiselle vaikutusvallalle ja se, mitä palveluita ja tuotteita asiakas käyttää sekä näihin liittyvät rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen riskit. Kuitenkin minimissään 12 kuukauden ajan tulisi soveltaa jatkuva riski huomioiden asianmukaisia riskiperusteiseen arviointiin perustuvia toimenpiteitä. Tämän muutoksen vaikutukset kohdistuisivat kuhun- kin asiakassuhteeseen erikseen. Uudella säännöksellä saattaisi olla joissain tapauksissa li- sätoimenpiteiden tarvetta vähentäviä, mutta taas toisissa niiden tarvetta lisääviä vaikutuk- sia. Ehdotuksella on kuitenkin tarkoitus keventää ilmoitusvelvollisiin kohdistuvaa velvolli- suutta, lisätä harkinnanvaraa ja keventää asiakassuhteista aiheutuneita kustannuksia niissä tapauksissa, joissa tehostetun tuntemisvelvollisuuden edellyttämät toimenpiteet eivät ole tarpeellisia riskiarvion perusteella. Kokonaisvaikutusten arvioidaan siksi olevan kustannuk- sia keventäviä. Lisäksi poliittisesti vaikutusvaltaisen henkilön perheenjäseniin ja yhtiö- kumppaneihin kohdistuvista lisätoimenpiteistä luovuttaisiin kokonaan, ja riskiperusteinen asiakkaantuntemisvelvoite kohdistuisi ainoastaan entiseen poliittisesti vaikutusvaltaiseen henkilöön itseensä. Tämä muutos vähentäisi määrällisesti niitä henkilöitä, jotka voimassa- olevan lainsäädännön perusteella ovat tehostetun tuntemisvelvollisuuden piirissä sen jäl- keen, kun henkilön toimiminen merkittävässä julkisessa tehtävässä on päättynyt. Muutok- sella vähennettäisiin ilmoitusvelvollisten kustannuksia. Ehdotuksella epäilyttävän liiketoimen määrittelemisellä on tarkoitus selkeyttää lakia. Si- sällöllisiä muutoksia rahanpesulakiin ei ole tarkoitus tehdä. Ehdotuksella ei pitäisi olla muita vaikutuksia ilmoitusvelvollisiin, kuin rahanpesulain tulkinnan ja soveltamisen selkeyttäminen. 37 Valtiovarainministeriön julkaisuja 2021:45 Valtiovarainministeriön julkaisuja 2021:45 Ehdotuksella asiakkaan ja asiakassuhteen määritelmien lisäämisestä lakiin ei arvioida ole- van vaikutuksia ilmoitusvelvollisiin. Asiakkaan ja asiakassuhteen määritelmillä on tarkoitus selkeyttää sitä, milloin rahanpesulain 3 luvun mukaiset asiakkaan tuntemistoimet tulee tehdä täysimääräisesti. Esityksessä ehdotetaan myös tarkennuksia siihen liittyen, mitä elementtejä ilmoitusvelvol- lisen rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen riskien vähentämiseksi ja tehokkaaksi hallit- semiseksi laadittujen toimintaperiaatteiden, menettelytapojen ja valvonnan tulee sisältää. Edellä mainittujen ehdotusten johdosta ilmoitusvelvolliset joutuisivat mahdollisesti tarkis- tamaan ja päivittämään asiakkaan tuntemismenettelyyn, epäilyttäviä liiketoimia koskeviin ilmoituksiin ja riskiarvioon liittyviä toimintaperiaatteitaan, menettelytapojaan ja valvontaa. Ehdotuksilla saattaa olla myös vaikutuksia tietoteknisiin järjestelmiin. Tällaiset muutokset voivat aiheuttaa kustannuksia ilmoitusvelvolliselle. Toisaalta ehdotettu lainsäädäntö vä- hentäisi lain tulkinnanvaraisuutta ja täten selkeyttäisi yritysten toimintaympäristöä, millä olisi kustannuksia vähentäviä vaikutuksia. Euromääräisiä arvioita mahdollisista muutok- sista on haastavaa tehdä ilmoitusvelvollisten ollessa keskenään hyvin erilaisia. Ehdotuksella ilmoitusvelvollisten velvollisuudesta toteuttaa riittävät toimenpiteet sen varmistamiseksi, että EU:n pakoteasetuksissa nimettyjen tai keskusrikospoliisin jäädyttä- mispäätöksen kohteena olevien tahojen varat jäädytetään ja että näille tahoille ei luovu- teta varoja, arvioidaan olevan vaikutuksia ilmoitusvelvollisiin. Ilmoitusvelvollisilla on jo voimassa olevan sääntelyn nojalla velvoite noudattaa jäädyttämispäätöksiä. Erityisesti luottolaitokset huomioivat jo tällä hetkellä jäädyttämispäätökset maksujen seurannassa ja asiakkaan tuntemista koskevissa menettelyissään. Muiden ilmoitusvelvollisten osalta jäädyttämispäätösten huomioiminen osana vaatimusten vastaisuutta koskevia menette- lyitä on vaihtelevampaa. Esityksessä valvontaviranomaisille annettaisiin toimivalta valvoa, että ilmoitusvelvollisen asiakkaan tuntemista koskevat menettelyt kattavat myös jäädyt- tämispäätösten noudattamisen. Ilmoitusvelvollisten tulisikin jatkossa esittää valvojalleen, miten jäädyttämispäätösten noudattaminen on käytännössä järjestetty, mikä voi aiheuttaa nykytilanteeseen nähden ylimääräistä hallinnollista taakkaa. Ilmoitusvelvollisille voitaisiin laiminlyöntien seurauksena myös määrätä hallinnollisia seuraamuksia. Ehdotuksella 3 luvun 10 §:n muuttamisesta niin, että tehostettua tuntemisvelvollisuutta tulisi soveltaa myös muihinkin tilanteisiin kuin pelkästään asiakassuhteisiin tai yksittäisiin liiketoimiin, arvioidaan olevan vaikutusta ilmoitusvelvollisiin. Muutoksen myötä selkeytyisi ilmoitusvelvollisten mahdollisuus oman riskiarvionsa perusteella määritellä ne tilanteet, joissa se katsoo tarkoituksenmukaiseksi soveltaa tehostettuja tuntemistoimia ja soveltaa niitä myös ETA-alueen sisäisiin kirjeenvaihtajasuhteisiin. Ehdotuksella 7 luvun 3 §:n muuttamisesta niin, että valvontaviranomaisilla ja asianaja- jayhdistyksellä on oikeus suorittaa tarkastus joko kokonaan tai osittain virtuaalisesti, 38 Valtiovarainministeriön julkaisuja 2021:45 arvioidaan vähentävän tarkastuksista johtuvaa kuormitusta ilmoitusvelvollisiin. Lisäksi tarkastusprosessin arvioidaan nopeutuvan, kun tarkastuksia pystytäisiin suorittamaan virtuaalisesti. Ehdotuksella 8 luvun 1 §:n mukaisen oikeushenkilölle määrättävän rikemaksun alarajan laskemisesta arvioidaan olevan vaikutuksia ilmoitusvelvollisiin niissä tapauksissa, joissa ilmoitusvelvolliset laiminlyövät tai rikkovat rahanpesulain mukaisia velvoitteita. Rikemak- sun alarajan laskeminen voi alentaa valvontaviranomaisen kynnystä määrätä rikemaksu niissä tilanteissa, joilla ilmoitusvelvollisen liikevaihto on vähäistä. Jos ilmoitusvelvollisen lii- kevaihto on esimerkiksi 1000 euroa vuodessa, olisi nykyisen alarajan mukaisen 5000 euron rikemaksun määrääminen kohtuutonta. 4.2.1.3 Vaikutukset julkiseen talouteen Esityksellä ei ole suoria vaikutuksia Suomen budjettitalouteen tai muuhun julkiseen tal