Opetus- ja kulttuuriministeriö Undervisnings- och kulturministeriet Tieteelliset perusteet varhaisvuosien fyysisen aktiivisuuden suosituksille Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2016:22 Tieteelliset perusteet varhaisvuosien fyysisen aktiivisuuden suosituksille Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2016:22 Opetus- ja kulttuuriministeriö • 2016 Undervisnings- och kulturministeriet • 2016 Opetus- ja kulttuuriministeriö / Undervisningsministeriet Nuoriso- ja liikuntapolitiikan osasto / Ungdoms- och idrottspolitiska avdelningen PL / PB 29, 00023 Valtioneuvosto / Statsrådet http://www.minedu.fi http://www.minedu.fi/OPM/Julkaisut Taitto / Ombrytning: Erja Kankala, Valtioneuvoston hallintoyksikkö Kansikuva / Omslagsbild: Valo ry ISBN 978-952-263-411-5 (PDF) ISSN 1799-0351 (PDF) Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja / Undervisnings- och kulturministeriets publikationer 2016:22 Sisältö Esipuhe 4 Yhdistyneiden kansakuntien (YK) lapsen oikeuksien yleissopimus Varhaisvuosien fyysisen aktiivisuuden suositusten perustana 7 Fyysisen aktiivisuuden ja fyysisen passiivisuuden yhteydet terveyteen ja hyvinvointiin lapsilla 12 Perheen tärkeä rooli 22 Lapsilähtöinen toimintakulttuuri edellyttää lapsen kuuntelua 27 Motoristen taitojen kehitys 32 Motorisen oppimisen vaikeudet 38 Fyysistä aktiivisuutta ja liikkumista edistävä ympäristö 44 Organisoitu liikunta 49 Liikkuminen varhaiskasvatuspäivän osana 54 Liite 1. Varhaisvuosien fyysisen aktiivisuuden suosituksia eri maissa 59 Liite 2. Asiantuntijat 61 Kuvailulehti 62 Presentationsblad 63 Description 64 Esipuhe Varhaiskasvatukseen keskittyvän valtakunnallisen Ilo kasvaa liikkuen - ohjelman kehittelytyössä tehtiin aloite Varhaiskasvatuksen liikunnan suositusten (Sosiaali- ja terveysministeriön oppaita 2005: 17) päivittämisestä. Päivittämisen lähtökohtana oli erityisesti uusimman tutkimusperustaisen tiedon kokoaminen sekä niihin pe- rustuen varhaisvuosien fyysisen aktiivisuuden suositusten laatiminen. Suositusten päivittäminen ja valmistelu tapahtuivat osana opetus- ja kulttuuriministeriön sekä sosiaali- ja terveysministeriön yhdessä asettaman ja koor- dinoiman terveyttä ja hyvinvointia edistävän liikunnan (TEHYLI) -ohjausryhmän työtä. TEHYLI -ohjausryh- mä hyväksyi tehtävään erikseen kutsutun monitieteisen kansallisen asiantuntijaryhmän kokoonpanon. Asian- tuntijat edustivat eri tieteenaloja ja osalla heistä oli kansallista tutkimusrahoitusta saaneita tutkimushankkeita alle kahdeksan -vuotiaiden lasten liikunnan ja hyvinvoinnin tutkimiseen. Asiantuntijaryhmä aloitti työnsä tammikuussa 2016 kokoamalla eri teema-alueilta uusinta kansainvälistä ja kansallista tutkimustietoa varhaiskasvatusikäisten lasten fyysistä aktiivisuutta ja liikuntaa sekä kokonaisvaltaista kehitystä ja hyvinvointia selvittäneistä tutkimuksista. Konkreettisena esimerkkinä työryhmän sitoutuneisuudesta työskentelyyn on se, että tutkijat olivat valmiita antamaan suomalaisen varhaiskasvatuksen nykytilaa kuvaavia uunituoreita tuloksia julkistettavaksi vaikka niitä ei vielä ollut ehditty muualla julkaista. Asiantuntijaryhmän tiivistahtinen työskentely johti kahteen julkaisuun, joissa toisessa annetaan fyysisen aktiivisuuden suosituk- sia varhaisvuosille (Varhaisvuosien fyysisen aktiivisuuden suositukset 2016. Iloa, leikkiä ja yhdessä tekemistä. Opetus- ja kulttuuriministeriö 2016:21) sekä tähän suositusten tieteelliset perusteet sisältävään julkaisuun. Nämä tieteelliset perusteet sisältävät yhdeksän eri teema-aluetta käsittelevää tiivistä artikkelia, joissa kaikilla on omat kirjoittajansa. Artikkelien kirjoittamis- ja hyväksymisprosessissa on käytetty vertaisarviointiin perustuvaa käytäntöä. Lämmin kiitos arvioitsijoille prosessiin osallistumisesta. Hyväksyvän arvioinnin jälkeen artikkelit koottiin yhdeksi julkaisuksi. Kun halutaan viitata tieteelliset perusteet sisältävään julkaisuun kokonaisuudessaan, käytetään seuraavaa lähdemerkintätapaa: Tieteelliset perusteet varhaisvuosien fyysisen aktiivisuuden suosituksille 2016. Opetus- ja kulttuuriministeriö 2016:22. Jos halutaan viitata johonkin julkaisun yksittäiseen artikkeliin, viitataan kirjoittajien nimellä sekä muilla julkaisutiedoilla. 5 Varhaisvuosien fyysisen aktiivisuuden suositukset antavat ohjeita alle kahdeksanvuotiaiden lasten fyysisen ak- tiivisuuden määrästä ja laadusta, fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen ympäristön rooleista sekä ohjatun liikunnan ja liikuntakasvatuksen suunnittelusta ja toteuttamisesta osana varhaiskasvatusta. Suositusten tieteelliset perusteet on tarkoitettu erityisesti varhaiskasvatus-, liikunta- ja terveydenhuollon ammattilaisten, kuten opettajien ja tutkijoiden käyttöön. Varhaisvuosien fyysisen aktiivisuuden suositusten asiantuntijaryhmää erinomaisesta työstä kiittäen, Jyväskylässä 10.8.2016 Arja Sääkslahti, asiantuntijaryhmän puheenjohtaja Tieteelliset perusteet varhaiskasvatuksen fyysisen aktiivisuuden suosituksille- julkaisun tieteellinen toimittaja 6 7 Yhdistyneiden kansakuntien (YK) lapsen oikeuksien yleissopimus Varhaisvuosien fyysisen aktiivisuuden suositusten perustana Kaisu Muuronen, Lastensuojelun keskusliitto toisaalta korostaa myös lapsen osallistumisen oikeutta ja oikeutta vaikuttaa omissa asioissaan. Aikuisilla on velvollisuus varmistaa lapsen oikeuksien toteutuminen ja myös suojella lapsia heidän oikeuksiinsa kohdistu- vilta laiminlyönneiltä. Toisaalta aikuisten velvollisuus on myös kasvattaa lapsia kunnioittamaan muiden oikeuksia ja auttaa lasta toimimaan siten, etteivät he estä muiden oikeuksien toteutumista (Aula & Nivala 2011; Hakalehto-Wainio 2014). YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksen toimeen- panoa valvova YK:n lapsen oikeuksien komitea on nimennyt sopimuksen neljä artiklaa niin sanotuiksi yleisperiaatteiksi, jotka tulee ottaa huomioon kaikki- en sopimuskohtien tulkinnassa. Nämä yleisperiaatteet ovat syrjinnän kielto (2 artikla), lapsen edun ensisi- jaisuus (3 artikla, 1 kohta), lapsen oikeus elämään, henkiinjäämiseen ja kehittymiseen (6 artikla) ja lap- sen oikeus saada näkemyksensä huomioon otetuiksi (12 artikla). Rakenteellisesti lapsen oikeuksien yleissopimus koostuu johdanto-osasta sekä kolmesta varsinaisesta sopimusosasta, joissa on yhteensä 54 artiklaa eli so- pimuskohtaa. Artikloita 1–41 voidaan pitää lapsen oikeuksien sopimuksen ytimenä, sillä ne käsittelevät sisällöllisiä oikeuksia. Artiklojen keskeisen tulkinta- aineiston muodostavat YK:n lapsen oikeuksien komi- Mikä on YK:n lapsen oikeuksien sopimus? Varhaisvuosien fyysisen aktiivisuuden suositusten perustana on YK:n lapsen oikeuksien yleissopimus (Convention on the Rights of the Child), joka on tärkein lapsen oikeuksia sääntelevä ihmisoikeusso- pimus. Sopimus hyväksyttiin YK:n yleiskokoukses- sa 20.11.1989. Sopimus tuli Suomessa laintasoisena voimaan vuonna 1991. Lapsen oikeuksien yleissopi- musta edelsi YK:n lapsen oikeuksien julistus vuodelta 1959, joka ei ollut valtioita sitova. Julistus kuitenkin vaikutti siihen, että lapsen oikeudet nousivat esille ja tietoisuuteen sekä kansainvälisellä että kansallisella ta- solla (Muuronen & Pollari 2015). Lapsen oikeuksien yleissopimus on maailman laa- jimmin ratifioitu eli voimaansaatettu ihmisoikeussopi- mus. Lapsen oikeuksien yleissopimus koskee kaikkia lapsia, joilla sopimuksen 1 artiklan mukaisesti tarkoi- tetaan jokaista alle 18-vuotiasta henkilöä. YK:n lapsen oikeuksien yleissopimus on merkit- tävä edistysaskel lasten oikeuksien kehityksessä. Se tunnustaa lasten olevan ihmisoikeuksien haltijoita ja toimijoita eikä vain toiminnan kohteita (Muuronen & Pollari 2015). Sopimus turvaa toisaalta lapsen oi- keuden erityiseen suojeluun ja huolenpitoon, mutta 8 tean julkaisemat yleiskommentit. Yleiskommenttien merkitys on olennainen, jotta sopimuksen sisältöä voidaan ymmärtää. Lapsen oikeudet liikkumisen ja fyysisen aktiivisuuden näkökulmasta Varhaisvuosien fyysisen aktiivisuuden suosituksiin on koottu sopimuksen sisällöllisistä oikeuksista suositus- ten näkökulmasta keskeisimmät. Edellä mainittujen yleisperiaatteiden lisäksi näitä ovat: 18 artikla (Lapsen vanhemmilla on ensisijainen vastuu lapsen kasvatuk- sesta ja huolenpidosta. Valtion ja kuntien tulee tukea vanhempia tässä tehtävässä), 31 artikla (Lapsella on oikeus lepoon, leikkiin ja vapaa-aikaan sekä taide- ja kulttuurielämään), 29 (1) artikla (Koulutuksen tulee pyrkiä lapsen persoonallisuuden, lahjojen sekä hen- kisten ja ruumiillisten valmiuksien mahdollisimman täyteen kehittämiseen), 24 artikla (Lapsella on oikeus elää mahdollisimman terveenä. Lapsella on oikeus saada hoitoa ja apua, jos hän sairastuu) sekä 23 artikla (Vammaisen lapsen tulee saada nauttia täysipainoises- ta ja hyvästä elämästä oloissa, jotka takaavat ihmisar- von, edistävät itseluottamusta ja helpottavat lapsen aktiivista osallistumista yhteisönsä toimintaan). Tässä artikloja tarkastellaan paitsi lapsen kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin, niiden liikkumiseen ja fyysiseen aktii- visuuteen kiinnittyvän ulottuvuuden kautta. Lapsen edun ensisijaisuuden huomioon ottamiseen velvoittava sopimuskohta (3 artikla, 1 kohta) on avain lapsen oikeuksien sopimuksen ymmärtämiseen. Eri- tyisesti yleisperiaatteet ovat tärkeitä, kun lapsen etua määritellään. Tärkeänä osana lapsen edun määrittelyä ovat lasten omat näkemykset, kokemukset ja mieli- piteet (CRC/C/GC/14. General Comment No. 14 (2013)). Lapsen oikeuksien yleissopimuksen mukai- nen lapsen etu toteutuu silloin, kun kaikki sopimuk- sessa kirjatut oikeudet toteutuvat. Lapsen etua toteut- tavat ratkaisut edistävät myös lapsen kokonaisvaltaista hyvinvointia, joka pitää sisällään mm. lapsen ruumiil- lisen, henkisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin. Lapsen edun ensisijaisuuden toteuttamiseen yhteiskunnassa liittyy kiinteästi lapsivaikutusten arviointi, jonka mu- kaan kaikkien lapsiin suorasti tai epäsuorasti liittyvien päätösten ja toimien myönteiset ja kielteiset vaikutuk- set tulee selvittää lapsen oikeuksien toteutumisen nä- kökulmasta ja harkita mikä ratkaisu parhaiten edistäisi lapsen etua. (Lapsiasiavaltuutetun vuosikirja 2014.) Keskeinen edellytys lapsen oikeuksien toteutumiselle on myös se, että niin vanhemmat kuin lasten parissa toimivat ammattilaiset ja vapaaehtoiset ovat tietoisia ihmisoikeussopimusten velvoitteista. Yhdenvertaisuus (2 artikla) tarkoittaa sitä, että so- pimuksen oikeudet on taattava kaikille lapsille ilman minkäänlaista erottelua. Lapsen oikeuksien komitea on nostanut esille erityisesti pakolaislasten, vähemmis- töihin kuuluvien lasten ja vammaisten lasten oikeudet. Lapsen oikeuksien komitea korostaa, että esimerkiksi vammaisten lasten rajoitteena ja esteenä ei useinkaan ole vamma itsessään, vaan pikemminkin erilaisten so- siaalisten, asenteellisten ja fyysisten esteiden kokonai- suus, jonka lapset jokapäiväisessä elämässään joutuvat kohtaamaan. Huomiota tuleekin kiinnittää kaikkien lasten kanssa toimivien koulutukseen, jotta vammai- sella lapsella olisi mahdollisuus saada ryhmässä onnis- tumisen ja menestymisen kokemuksia yhdessä muiden lasten kanssa. Myös urheilu- ja harrastusmahdollisuu- det tulee suunnitella niin, että ne mahdollisuuksien mukaan mahdollistavat vammaisten lasten osallistu- misen ja osallisuuden. (CRC/C/GC/9. General Com- ment No. 9 (2006).) Lapsella on oikeus elää ja kehittyä omaan yksi- lölliseen tahtiinsa ja omiin täysimääräisiin mahdolli- suuksiinsa (6 artikla). Tämä liittyy olennaisesti lapsen oikeuteen mahdollisimman hyvään terveyteen (24 ar- tikla), sosiaaliturvaan (27 artikla), koulutukseen (28 ja 29 artiklat) sekä leikkiin, lepoon ja vapaa-aikaan (31 artikla). Lapsen vanhemmilla on ensisijainen ja yhtei- nen vastuu lapsen kasvatuksesta, mutta heillä on myös oikeus saada apua lastenkasvatustehtäväänsä (artikla 18). Apu voi liittyä mm. lapsen elämän terveellisen alkutaipaleen varmistamiseen. Muun muassa epäter- veelliset elämäntavat voivat vähentää lasten sosiaalis- ta osallistumista ja vähentää lapsen mahdollisuuksia toteuttaa täysiä mahdollisuuksiaan. (CRC/C/GC/7. General Comment No. 7 (2005).) Lapsen oikeus osallistua (12 artikla) on keskeinen lapsen oikeuksien sopimuksen oikeus. Lapsilla on oi- keus ilmaista näkemyksensä heihin liittyvistä asioista ja myös osallistua toiminnan suunnitteluun. Pienten 9 lasten osallisuus lähtee usein juuri mikrotason vuo- rovaikutustilanteista, jotka voivat liittyä mm. leikki- tilanteisiin tai harrastustoimintaan, joissa he saavat konkreettisia kokemuksia kuulluksi tulemisesta ja vai- kuttamisesta heille itselleen läheisissä ja tärkeissä asi- oissa (Turja 2011). Toisaalta lapsilla on myös omasta arjestaan ja heitä koskettavista palveluista paljon ko- kemuksia ja asiantuntemusta. Lasten kokemustiedon hyödyntäminen auttaa parempien ja lapsiystävälli- sempien palveluiden ja toimintojen kehittämisessä. Niinpä esimerkiksi lasten vapaa-ajan tai leikki- ja har- rastusmahdollisuuksien suunnittelussa tulisi kuulla lapsia ja heidän näkemyksiään niiden käytettävyydestä ja sopivuudesta. (CRC/C/GC/7. General Comment No. 7 (2005); CRC/C/GC/12. General Comment No. 12 (2009).) Tietoisuus vaikuttamisesta lisää myös lasten itsetuntoa ja voimaantumisen tunnetta (Lippo- nen 2011). Kuulemalla lapsia ja lisäämällä heidän vai- kuttamismahdollisuuksiaan voidaan saada innostettua myös vähemmän aktiivisia lapsia liikkumaan. Lapsen oikeuksien komitea korostaa leikin (artikla 31) positiivista arvoa lasten kehittymisen ja kehitty- vien valmiuksien edistämisessä. Toisaalta lapsella on myös oikeus riittävään määrään lepoa hänen tervey- tensä ja hyvinvointinsa varmistamiseksi. Vaikka lapsen oikeuksien sopimuksen 31 artiklassa ei suoranaisesti tuoda esille liikuntaa ja liikunnan merkitystä lapsen kehitykselle, komitea kuitenkin korostaa yleiskom- mentissaan (CRC/C/GC/17. General Comment No. 17 (2013)), että lapsille suunnatun kasvatuksen tulee tukea lasta kehittämään myös fyysisiä kykyjään. Leikki tuottaa lapsille iloa ja leikin tuoman ilon kautta on mahdollista lisätä myös lasten motivaatiota ja fyysistä aktiivisuutta. Yleiskommentissa korostetaan turvallista ja lapsille sopivaa leikki- ja toimintaympäristöä, mutta toisaalta ympäristön tulee myös houkuttaa lasta leik- kimään. Liiallinen turvallisuuden tavoittelu ja koros- taminen eivät saisi estää lasta leikkimästä ja kokeile- masta myös omia fyysisiä rajojaan. Komitea on myös esittänyt huolensa siitä, että lapset menettävät kos- ketustaan luontoon ja ulkoiluun. Iso osa opetuksesta ja muusta lapsille suunnatusta toiminnasta tapahtuu sisätiloissa ja lasten mahdollisuudet viettää aikaansa ulkona liikkuen vähenevät. Sopimuksen 29 (1 a) kohta) artiklassa todetaan, että koulutuksen tulee pyrkiä niin lapsen taitojen kuin persoonallisuuden sekä henkisten ja ruumiillis- ten valmiuksien mahdollisimman täyteen kehittämi- seen. Yleiskommentissa (CRC/GC/2001/1. General Comment No. 1 (2001)) todetaan, että kyse ei ole vain muodollisesta koulutuksesta vaan kyse on hyvin laajasti lasten kanssa tapahtuvasta toiminnasta. Yleis- kommentissa korostetaan, että toiminnan tavoitteena ei tule olla vain tiettyjen taitojen tai kykyjen, vaan myös lapsen itsetunnon ja itseluottamuksen kehittä- minen. Tämä edellyttää kunnioitusta erilaisia kult- tuureja ja erilaisuutta kohtaan. Aikuisten tulee toimia lapsikeskeisellä ja lasta kunnioittavalla tavalla – lapsia kannustaen ja rohkaisten. 10 Taulukko 1. Lapsen oikeudet ovat aikuisten velvollisuuksia Lapsen edun ensisijaisuus Lapsen etu on ensisijaisesti otettava huomioon kaikissa lapsia koskevissa toimissa. (Lapsen oikeuksien sopimuksen 3 artikla, lapsen oikeuksien komitean yleiskommentit 7 ja 14) Jokainen on erilainen ja silti yhdenvertainen Lapsen oikeudet kuuluvat jokaiselle lapselle. Lasta ei saa syrjiä hänen tai hänen vanhempiensa ulkonäön, alkuperän, vammaisuuden, mielipiteen tai muiden ominaisuuksien vuoksi. (Lapsen oikeuksien sopimuksen 2 artikla, lapsen oikeuksien komite- an yleiskommentit 7, 9 ja 11) Lapsella on omat yksilölliset tarpeensa, mah- dollisuutensa ja toiveensa – aikuisten velvolli- suus on tukea lapsen mahdollisuuksia kasvaa ja kehittyä rauhassa ja omaan tahtiinsa lapsen terveys ja hyvinvointi huomioiden Lapsella on oikeus elämään, henkiinjäämiseen ja kehit- tymiseen - omaan yksilölliseen tahtiinsa ja täysimääräi- siin mahdollisuuksiinsa. (Lapsen oikeuksien sopimuksen 6 artikla, lapsen oikeuksien komitean yleiskommentti 7) Lapsella on oikeus tulla nähdyksi ja kuulluksi – oikeus koskee sekä yksittäistä lasta että lapsi- ryhmää. Lasten näkemykset tulee ottaa huomi- oon mm. leikki- ja harrastusmahdollisuuksien, puistojen ja leikkipaikkojen suunnittelussa. Lapsella on oikeus ilmaista vapaasti omat näkemyk- sensä kaikissa itseään koskevissa asioissa ja lapsen näkemykset on otettava huomioon lapsen iän ja kehi- tystason mukaisesti. (Lapsen oikeuksien sopimuksen 12 artikla, lapsen oikeuksien komitean yleiskommentit 7 ja 12) Lapsen vanhemmilla on vastuu lapsen kasvatuk- sesta. Heillä on oikeus saada apua lastenkasva- tustehtäväänsä, mm. lapsen elämän terveellisen alkutaipaleen varmistamisessa Lapsen vanhemmilla on yhdessä vastuu lapsen kas- vatuksesta ja huolenpidosta. Valtion ja kuntien täytyy tukea vanhempia tässä tehtävässä. (Lapsen oikeuksien sopimuksen 18 artikla, lapsen oikeuksien komitean yleiskommentti 7) Leikki on olennainen osa lapsen elämää ja kehitystä – leikki tuottaa iloa ja mielihyvää ja sen kautta on mahdollista lisätä myös lapsen fyysistä aktiivisuutta. Myös lapsen oikeus lepoon ja riittävään uneen on varmistettava Lapsella on oikeus lepoon, leikkiin ja vapaa-aikaan sekä taide- ja kulttuurielämään. (Lapsen oikeuksien sopimuksen 31 artikla, lapsen oikeuksien komitean yleiskommentit 7 ja 17) Lapsella on oikeus kaikessa toiminnassa kehit- tää taitojaan, itsetuntoaan ja itseluottamustaan - aikuisten tulee toimia lapsikeskeisellä ja lasta kunnioittavalla tavalla Koulutuksen tulee pyrkiä lapsen persoonallisuuden, lahjojen sekä henkisten ja ruumiillisten valmiuksien mahdollisimman täyteen kehittämiseen. (Lapsen oikeuksien sopimuksen 29 (1) artikla, lapsen oikeuksien komitean yleiskommentit 1 ja 7) Lapsella on oikeus nauttia parhaasta mahdol- lisesta terveydentilasta – mm. epäterveelliset elämäntavat vaikuttavat lapsen mahdollisuuksiin toteuttaa itseään täysimääräisesti Lapsella on oikeus elää mahdollisimman terveenä. Lapselle on oikeus saada hoitoa, jos hän sairastuu. (Lapsen oikeuksien sopimuksen 24 artikla, lapsen oikeuksien komitean yleiskommentit 7 ja15) Vammaisen lapsen erityistarpeet tulee huomi- oida ja poistaa oikeuksien toteutumisen tiellä olevat esteet – mm. lapsen yhtäläiset mah- dollisuudet harrastaa liikuntaa tulee turvata ja liikuntamahdollisuudet suunnitella niin, että ne mahdollistavat lapsen osallistumisen ja osalli- suuden Vammaisen lapsen tulee saada nauttia täysipainoi- sesta ja hyvästä elämästä oloissa, jotka takaavat ihmisarvon, edistävät itseluottamusta ja helpottavat lapsen aktiivista osallistumista yhteisönsä toimin- taan. (Lapsen oikeuksien sopimuksen 23 artikla, lapsen oikeuksien komitean yleiskommentit 7ja 9) Vammaisten lasten tulee voida nauttia kaikista ihmis- oikeuksista ja perusvapauksista täysimääräisesti ja yhdenvertaisesti muiden lasten kanssa. (YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan yleissopimuk- sen7 artikla) Vammaisten lasten tulee voida yhdenvertaisesti muiden lasten kanssa osallistua leikki-, virkistys-, vapaa-ajan ja urheilutoimintaan. (YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan yleissopimuk- sen 30 artikla) Lapsen oikeuksia koskevia sopimuskohtia 11 Lähteet Aula, M. K. & Nivala, E. 2011. Mistä löytyy oikeuksien ja velvollisuuksien tasapaino kasvatuksessa? Teoksessa E. Nivala (toim.) Kymmenen kysymystä kasvatuksesta. Helsinki: Lasten Keskus, 34-38. Committee on the Rights of the Child. General Comment No. 1 (2001). The Aims of Education. CRC/GC/2001/1. Committee on the Rights of the Child. General Comment No. 7 (2005). Implementing child rights in early childhood. CRC/C/GC/7. Committee on the Rights of the Child. General Comment No. 9 (2006). The rights of children with disabilities. CRC/C/GC/9. Committee on the Rights of the Child. General Comment No. 12 (2009). The right of the child to be heard. CRC/C/GC/12. Committee on the Rights of the Child. General Comment No. 14 (2013). On the right of the child to have his or her best interests taken as a primary consideration. CRC/C/GC/14. Committee on the Rights of the Child. General comment No. 17 (2013). On the right of the child to rest, leisure, play, recreational activities, cultural life and the arts. Hakalehto-Wainio, S. 2014. Lasten oikeudet lapsen oikeuksien sopimuksessa. Teoksessa T. Koivurova & E. Pirjatanniemi (toim.) Ihmisoikeuksien käsikirja. Tallinna: Tietosanoma, 133-164. Lapsiasiavaltuutetun vuosikirja. 2014. Eriarvoistuva lapsuus. Lasten hyvinvointi kansallisten indikaattorien valossa. Lapsiasiavaltuutetun toimiston julkaisuja 2014:3. Lipponen, L. 2011. Tutkiva oppiminen varhaispedagogiikassa. Teoksessa E. Hujala & L. Turja (toim.) Varhaiskasvatuksen käsikirja. Jyväskylä: PS-Kustannus, 31-40. Muuronen, K. & Pollari, K. 2015. Uusi liikkumis- ja hyvinvointiohjelma varhaiskasvatuksessa – lapsen oikeuksien näkökulma. Turja, L. 2011. Lasten osallisuus varhaiskasvatuksessa. Teoksessa E. Hujala & L. Turja (toim.) Varhaiskasvatuksen käsikirja. Jyväskylä: PS- Kustannus, 41-53. YK:n yleissopimus lapsen oikeuksista. Saatavissa: http://www.finlex.fi/fi/sopimukset/ sopsteksti/1991/19910060 Viitattu 20.6.2016. Katso myös www.lapsenoikeudet.fi Kiitos Lastensuojelun Keskusliiton erityisasiantuntija Kirsi Pollarille artikkelin kommentoinnista.   12 Fyysisen aktiivisuuden ja fyysisen passiivisuuden yhteydet terveyteen ja hyvinvointiin lapsilla Eero A. Haapala, Biolääketieteen yksikkö, Lääketieteen laitos, Itä-Suomen yliopisto; Childhood Health & Active Living Research Group, Liikuntabiologian laitos, Jyväskylän yliopisto; Child Development and Exercise Center, Wilhelmina Children’s Hospital, University Medical Center Utrecht, Alankomaat Anna Pulakka, Lääketieteellinen tiedekunta, Kansanterveystieteen yksikkö, Turun yliopisto Henna L. Haapala, LIKES-tutkimuskeskus; Liikuntakasvatuksen laitos, Jyväskylän yliopisto Timo A. Lakka, Biolääketieteen yksikkö, Lääketieteen laitos, Itä-Suomen yliopisto; Kliininen fysiologia ja isotooppilääketiede, KYS ja Itä-Suomen yliopisto; Kuopion liikuntalääketieteen tutkimuslaitos yläpuolelle (Caspersen, Powel & Christenson 1985). Lapsilla fyysinen aktiivisuus ilmenee yleensä fyysises- ti aktiivisena leikkinä (Dwyer, Baur & Hardy 2009). Fyysinen aktiivisuus jaetaan yleensä kevyeen fyysiseen aktiivisuuteen, reippaaseen fyysiseen aktiivisuuteen sekä vauhdikkaaseen / voimakkaasti kuormittavaan fyysiseen aktiivisuuteen riippuen aktiivisuuden kuor- mittavuuden määrästä (Janssen & LeBlanc 2011). Lisäksi tutkimuksissa raportoidaan usein fyysisen ak- tiivisuuden kokonaismäärä, joka pitää sisällään kaik- ki kuormittavuuden eri tasot. Fyysinen passiivisuus (engl. sedentary behavior) tarkoittaa yleisesti istumista ja muuta fyysisesti passiivista toimintaa ja paikallaa- noloa, pois lukien seisominen, joka ei merkittävästi lisää energiankulutusta lepotasosta (Sedentary Beha- viour Research Network 2012). Suomalaiset 3–8 -vuotiaat lapset ovat eri tutkimus- ten mukaan fyysisesti aktiivisia tunnista useaan tuntiin vuorokaudessa, josta reipasta liikuntaa on keskimäärin 1–2 -tuntia (Haapala ym. 2016; Laukkanen, Pesola, Havu, Sääkslahti & Finni 2013; Soini ym. 2014). Suurta fyysisen aktiivisuuden määrän vaihtelua eri Lasten elintavat ja terveys muutoksessa Lasten elintavat ovat viimeisen kolmen vuosikymme- nen aikana kehittyneet normaalin kasvun ja kehityk- sen kannalta huonoon suuntaan; lasten päivittäinen fyysinen aktiivisuus on vähentynyt ja lapset viettävät yhä enemmän aikaa erilaisten ruutujen ääressä (Booth, Rowlands & Dollman 2015; Dollman, Norton & Norton 2005). Nämä elintapamuutokset selittävät osittain ympäri maailman havaittua lasten ylipainon huomattavaa yleistymistä (de Onis, Blössner & Borghi 2010; Ng et al. 2014). Suomalaisista 5–8 -vuotiaista lapsista 10–20 % on arvioitu olevan ylipainoisia tai li- havia (Eloranta ym. 2012; Vuorela, Saha & Salo 2009). Lapsuudessa opitut tavat jatkuvat usein aikuisiässä (Te- lama ym. 2013), ja lapsuuden terveyden ja kasvun kannalta haitalliset elintavat näkyvätkin heikompana terveytenä ja hyvinvointina aikuisiässä (Koskinen ym. 2014; Palve ym. 2014). Fyysisellä aktiivisuudella tarkoitetaan kaikkea ke- hon liikettä, joka lisää energiankulutusta lepotason 13 tutkimuksissa selittävät mm. liikunnan määrittelyn ja mittaamisen erot sekä lasten eri-ikäisyys. Pienessä, noin sadalla lapsella tehdyssä suomalaistutkimuksessa 3-vuotiaista lapsista vain joka viides oli fyysisesti ak- tiivinen vähintään kaksi tuntia vuorokaudessa ja alle puolet liikkui reippaasti vähintään tunnin päivässä (Soi- ni ym. 2014). Koko maan kattavassa Taitavat tenavat -tutkimuksessa 3–6 -vuotiaista lapsista noin 9 % ulkoili vähintään tunnin päiväkodissa vietetyn ajan jälkeen ja 30 % ulkoili vähintään kaksi tuntia päivässä viikon- loppuisin (Sääkslahti, henkilökohtainen tiedonanto). Huomionarvoista oli, että 10 % lapsista ei ulkoile enää päiväkotipäivän jälkeen (Sääkslahti, henkilökoh- tainen tiedonanto). Kaksivuotiaiden ruotsalaislasten on puolestaan havaittu olevan fyysisesti aktiivisia noin viisi tuntia vuorokaudessa, josta reilu tunti on reipasta liikkumista (Johansson ym. 2015). Jo hyvin nuorten lasten on havaittu viettävän liian paljon ai- kaa erilaisten ruutujen ääressä (Downing, Hnatiuk & Hesketh 2015). Taitavat tenavat –tutkimuksessa joka toinen lapsista vietti 30–120 minuuttia vuorokaudessa viihdemedian parissa määrän ollessa suurempi viikon- loppuisin (Sääkslahti, henkilökohtainen tiedonanto). Suomalaisten 5–8 -vuotiaiden lasten on myös havaittu viettävän 6-9 tuntia valveillaoloajastaan fyysisesti pas- siivisena (Haapala ym. 2016; Laukkanen ym. 2013). Tämän katsauksen tarkoituksena on kuvata ai- kaisempien tutkimusten ja erityisesti systemaattis- ten katsausten ja meta-analyysien tuloksia fyysisen aktiivisuuden ja fyysisen passiivisuuden yhteyksistä terveyteen ja hyvinvointiin 0–8 -vuotiailla lapsilla. Koska kyseisestä aiheesta on vielä verrattain vähän tutkimustietoa tässä ikäryhmässä, käsittelemme jos- sain määrin myös yli 8-vuotiailla lapsilla toteutettuja tutkimuksia. Katsauksen jokaisessa kappaleessa ku- vataan ensin tieteellinen näyttö satunnaistetuista ja kontrolloiduista sekä kontrolloiduista interventiotut- kimuksista. Ne osoittavat tällä hetkellä vahvimman tieteellisen näytön syy-seuraussuhteiden tutkimises- sa. Interventiotutkimusten jälkeen kuvataan pitkit- täis- ja poikittaistutkimusten tuloksia. Lasten fyysinen aktiivisuus, fyysinen passiivisuus ja terveys Ylipaino Useimmissa interventiotutkimuksissa lisääntynyt fyy- sinen aktiivisuus ei ole vaikuttanut painoindeksiin tai rasvaprosenttiin alle 5-vuotiailla lapsilla (Timmons ym. 2012), mutta 5–18 -vuotiailla lapsilla ja nuorilla liikunnalla on havaittu olevan myönteisiä vaikutuksia kehon rasvapitoisuuteen (Poitras ym. 2016). Lisäksi joissain interventiotutkimuksissa fyysinen aktiivisuus on hidastanut painoindeksin nousua alle 5-vuotiailla tytöillä (Timmons ym. 2012). Liikunnan lisäämisen vaikutus kehon rasvakudoksen määrään näyttäisi ole- van suurempi ylipainoisilla ja lihavilla kuin normaali- painoisilla lapsilla (Kelley, Kelley & Pate 2014; Phy- sical Activity Guidelines Advisory Committee 2008). Useimmissa pitkittäis- ja poikittaistutkimuksissa runsaampi fyysinen aktiivisuus on myös yhdistetty matalampaan painoindeksiin ja kehon rasvapitoisuu- teen alle 5-vuotiailla (Timmons ym. 2012) ja 5–18 -vuotiailla lapsilla (Poitras ym. 2016). Suomalaistut- kimuksessa runsaampi objektiivisesti mitattu fyysinen aktiivisuus, joka ylitti kaksi perusaineenvaihdunnan kerrannaisyksikköä, oli yhteydessä vähäisempään ke- hon rasvapitoisuuteen 6–8 -vuotiailla lapsilla (Col- lings ym. lähetetty julkaistavaksi). Satunnaistetuissa kontrolloiduissa interventiotut- kimuksissa fyysisen passiivisuuden vähentäminen on pääsääntöisesti vähentänyt kehon painoa, painoin- deksiä tai ylipainoisuutta 5–18 -vuotiailla lapsilla ja nuorilla (Tremblay ym. 2011). Yhdessä interventio- tutkimuksessa television katsomisen vähentäminen ei vaikuttanut painoindeksiin alle 5-vuotiailla lapsilla (LeBlanc ym. 2012). Pitkittäistutkimuksissa runsas te- levision katsominen on ollut yhteydessä suurempaan painoindeksiin ja kehon rasvapitoisuuteen alle 5-vuo- tiailla lapsilla (LeBlanc ym. 2012). Runsas ruutuaika, television katsominen ja tietokoneen käyttäminen on yhdistetty suurempaan kehon rasvapitoisuuteen 5–18 -vuotiailla lapsilla ja nuorilla pitkittäis- ja poikittais- tutkimuksissa (Carson, Hunter, ym. 2016; Tremblay ym. 2011). Useimmissa pitkittäistutkimuksissa ei kuitenkaan ole havaittu selvää yhteyttä objektiivises- ti mitatun fyysisen passiivisuuden ja kehon rasvapi- 14 toisuuden välillä 2–18 -vuotiailla lapsilla ja nuorilla (Cliff ym. 2016). Poikittaistutkimuksissa runsaalla objektiivisesti mitatulla fyysisellä passiivisuudella on havaittu olevan heikko yhteys suurempaan kehon rasvapitoisuuteen 2–18 -vuotiailla lapsilla ja nuorilla (Cliff ym. 2016). Muut kardiometaboliset riskitekijät Joissain pitkittäistutkimuksissa runsaampi fyysinen aktiivisuus on yhdistetty parempiin kardiometabo- listen riskitekijöiden tasoihin alle 5-vuotiailla lap- silla (Timmons ym. 2012). Runsaamman reippaan fyysisen aktiivisuuden on havaittu olevan yhteydessä vähäisempään kardiometabolisten riskitekijöiden ka- sautumiseen, alhaisempiin plasman triglyseridi- ja glukoosipitoisuuksiin ja korkeampiin plasman HDL- kolesterolipitoisuuksiin. Suurempi fyysisen aktiivi- suuden kokonaismäärä on yhdistetty matalampaan systoliseen verenpaineeseen 5–18 -vuotiailla lapsilla. (Poitras ym. 2016.) Satunnaistetuissa interventiotut- kimuksissa reippaan fyysisen aktiivisuuden on havait- tu parantavan valtimoiden endoteelin toimintaa yli- painoisilla ja lihavilla lapsilla ja nuorilla (Dias, Green, Ingul, Pavey & Coombes 2015). Poikkileikkaus- tutkimuksissa runsaampi vähintään reipas fyysinen aktiivisuus on ollut toistuvasti yhteydessä vähäisem- pään kardiometabolisten riskitekijöiden kasautumi- seen 5–18 -vuotiailla lapsilla ja nuorilla (Poitras ym. 2016). Näissä tutkimuksissa fyysisen aktiivisuuden kokonaismäärä on useimmiten ollut yhteydessä vä- häisempään insuliiniresistenssiin, parempaan glukoo- sitasapainoon, matalampiin plasman triglyseridi- ja kokonaiskolesterolipitoisuuksiin sekä matalampaan diastoliseen verenpaineeseen (Poitras ym. 2016). Li- säksi yhdessä poikkileikkaustutkimuksessa runsaampi fyysisen aktiivisuuden kokonaismäärä oli yhteydessä pienempään carotis-valtimoiden jäykkyyteen 10-vuo- tiailla lapsilla (Poitras ym. 2016). Tuoreessa suomalai- sessa poikittaistutkimuksessa runsaampi omaehtoisen fyysisen aktiivisuuden kokonaismäärä oli yhteydessä joustavampiin valtimoihin 6–8 -vuotiailla lapsilla, joskin tämä yhteys selittyi kestävyyskunnolla (Veija- lainen ym. 2016). Runsas television katsominen on pitkittäistutki- muksissa ollut yhteydessä kardiometabolisten riski- tekijöiden kasautumiseen 5–18-vuotiailla lapsilla ja nuorilla (Carson, Hunter, ym. 2016). Suomalaisessa poikittaistutkimuksessa runsas ruutuaika ja vähäinen fyysisen aktiivisuuden kokonaismäärä sekä erityisesti niiden yhdistelmä oli yhteydessä suurempaan kardio- metabolisten riskitekijöiden kasautumiseen 6–8-vuo- tiailla lapsilla (Väistö ym. 2014). Muissa poikittais- tutkimuksissa on havaittu yhteys runsaamman ruutu- ajan ja suuremman kardiometabolisten riskitekijöiden kasautumisen sekä runsaamman television katselun ja korkeamman verenpaineen välillä (Carson, Hunter, ym. 2016). Näitä yhteyksiä ei ole kuitenkaan löydet- ty suurimmassa osassa tutkimuksia, joissa on käytetty objektiivista fyysisen passiivisuuden mittausta (Cliff ym. 2016). Meta-analyysin mukaan runsas fyysinen passiivisuus saattaa kuitenkin olla yhteydessä hei- kentyneeseen glukoositasapainoon (Cliff ym. 2016). Lisäksi fyysisen passiivisuuden tauottamisella saattaa olla yhteys hyvään kardiometaboliseen terveyteen (Saunders ym. 2013), mutta useimmissa tutkimuksis- sa tällaista yhteyttä ei ole havaittu ja kaiken kaikkiaan tutkimusnäyttö tästä aiheesta on vähäistä (Carson, Hunter, ym. 2016; Cliff ym. 2016). Luuston terveys Kontrolloiduissa interventiotutkimuksissa fyysisellä aktiivisuudella on ollut suurempi vaikutus esimur- rosikäisten kuin murrosikäisten lasten luumassaan (Specker, Thiex & Sudhagoni 2015). Pitkittäistut- kimuksissa runsas fyysinen aktiivisuus tutkimusten alussa ja erityisesti seuranta-aikana on yhdistetty suu- rempaan luun mineraalitiheyteen seurannan päättyes- sä (Poitras ym. 2016). Lisäksi poikittaistutkimuksissa runsas fyysisen aktiivisuuden kokonaismäärä, voimak- kaasti kuormittava fyysinen aktiivisuus ja erityisesti voimakkaita iskuja sisältävä liikunta on ollut yhtey- dessä suurempaan luuntiheyteen 5–18 -vuotiailla lap- silla ja nuorilla (Poitras ym. 2016). Useimmissa tutkimuksissa runsaampi objektiivisesti mitattu fyysinen passiivisuus on ollut yhteydessä joko pienempään luuntiheyteen tai fyysisellä passiivisuudel- la ei ole ollut yhteyttä luuntiheyteen lapsilla (Cliff ym. 2016). 15 Fyysinen kunto ja toimintakyky Kontrolloiduissa interventiotutkimuksissa fyysisen aktiivisuuden lisääminen on useimmiten parantanut kestävyyskuntoa ja lihasvoimaa 5-18 -vuotiailla lapsil- la ja nuorilla (Poitras ym. 2016). Fyysisen aktiivisuu- den lisääminen on parantanut lasten ja nuorten kestä- vyyskuntoa 5–8 %, ja kestävyyskunnon paraneminen on ollut voimakkaampaa korkeaintensiteettisellä har- joittelulla (Armstrong, Tomkinson & Ekelund 2011). Poikittaistutkimuksissa runsas kokonaisliikunta ja eri- tyisesti vähintään reipas tai voimakkaasti kuormittava fyysinen aktiivisuus ovat olleet yhteydessä parempaan kestävyyskuntoon sekä lihasvoimaan ja -kestävyyteen (Poitras ym. 2016). Lisäksi runsas omatoimisen fyy- sisen aktiivisuuden kokonaismäärä on yhdistetty pa- rempaan kestävyyskuntoon 6–8 -vuotiailla suomalais- lapsilla (Lintu ym. 2016). Pitkittäistutkimuksissa runsaammalla objektiivisesti mitatulla fyysisellä passiivisuudella ja ruutuajalla on havaittu yhteys heikompaan kestävyyskuntoon 5–18 -vuotiailla lapsilla ja nuorilla (Carson, Hunter, ym. 2016). Myös poikittaistutkimuksissa on havaittu, että ruutuajalla, videopelien pelaamisella ja fyysisen pas- siivisuuden kokonaismäärällä on käänteinen yhteys kestävyyskuntoon tämän ikäisillä lapsilla ja nuorilla (Carson, Hunter, ym. 2016). Lisäksi runsaampi ruu- tuaika ja tietokoneen käyttö on yhdistetty huonom- paan lihasvoimaan ja -kestävyyteen sekä nivelten liik- kuvuuteen (Carson, Hunter, ym. 2016; Tremblay ym. 2011). Objektiivisesti mitatulla fyysisellä passiivisuu- della on havaittu heikko käänteinen yhteys kestävyys- kuntoon 5–12 -vuotiailla lapsilla (Cliff ym. 2016). Motoriset taidot Interventiotutkimuksissa runsas fyysinen aktiivisuus on ollut pääsääntöisesti yhteydessä parempiin moto- risiin taitoihin alle 5-vuotiailla lapsilla (Logan, Ro- binson, Wilson & Lucas 2012; Riethmuller, Jones & Okely 2009; Timmons ym. 2012). Vanhemmilla lapsilla satunnaistetuissa kontrolloiduissa interven- tiotutkimuksissa fyysisen aktiivisuuden lisääminen ei ole parantanut motorisia taitoja, mutta eräässä kontrolloidussa interventiossa fyysisen aktiivisuuden lisääminen ylläpiti motorisia taitoja niiden heiken- tyessä kontrolliryhmässä (Poitras ym. 2016). Seu- rantatutkimuksissa fyysisen aktiivisuuden ei ole ha- vaittu vaikuttavan motoristen taitojen kehittymiseen 5–18-vuotiailla lapsilla, mutta useimmissa poikki- leikkaustutkimuksissa on löydetty yhteys vähintään kohtuullisesti kuormittavan ja rasittavan fyysisen ak- tiivisuuden ja motoristen taitojen välillä (Poitras ym. 2016). Kognitio ja koulumenestys Useimmissa interventiotutkimuksissa fyysinen aktii- visuus on parantanut alle 5-vuotiaiden lasten toimin- nanohjausta ja kielellistä kehitystä (Carson, Kuzik, ym. 2016). Myös satunnaistetuissa kontrolloiduissa tutkimuksissa lisääntynyt fyysinen aktiivisuus on pa- rantanut aivojen aktivaatiota, kognitiivisia toimin- toja ja oppimista 5–13 -vuotiailla lapsilla (Donnelly ym. 2016; Mullender-Wijnsma ym. 2016; Niet van der ym. 2016). Lisäksi yksittäisen, 15–30 minuuttia kestäneen kohtuukuormitteisen liikuntasuorituk- sen on havaittu parantavan 5–13 -vuotiaiden lasten toiminnanohjausta (Donnelly ym. 2016). Joissain kontrolloiduissa interventiotutkimuksissa liikunnan lisääminen ei ole kuitenkaan parantanut kognitiivisia toimintoja tai koulumenestystä (de Greeff ym. 2016; Poitras ym. 2016), eikä yksittäisen liikuntatuokion ole havaittu edistävän alle 5-vuotiaiden lasten yleistä kog- nitiivista toimintakykyä (Carson, Kuzik, ym. 2016). Poikittaistutkimuksissa runsaampi fyysisesti reipas leikkiminen on ollut yhteydessä parempaan itsehillin- tään, mutta ei parempaan lukutaitoon tai matemaat- tisiin taitoihin alle 5-vuotiailla lapsilla (Carson, Ku- zik, ym. 2016). Sen sijaan tutkijat esittivät, että reipas leikkiminen voisi epäsuorasti parantaa matemaattisia taitoja lisäämällä itsehillintää (Carson, Kuzik, ym. 2016). Poikkileikkaustutkimuksissa objektiivisesti mi- tatulla fyysisellä aktiivisuudella ja koulumenestyksellä joko ei ole havaittu yhteyttä tai yhteys on ollut ne- gatiivinen 5–18-vuotiailla lapsilla, mutta joissain tut- kimuksissa on havaittu yhteys runsaan objektiivisesti mitatun fyysisen aktiivisuuden ja koulumenestyksen välillä (Poitras ym. 2016). Kyselylomakkeella mitatul- la runsaammalla fyysisellä aktiivisuudella sen sijaan on useimmiten havaittu yhteys parempaan koulume- nestykseen 5–18-vuotiailla lapsilla ja nuorilla (Janssen 16 & Leblanc 2010; Singh, Uijtdewilligen, Twisk, van Mechelen & Chinapaw 2012). Suomalaisissa tutki- muksissa runsaampi lasten tai heidän vanhempiensa raportoima fyysinen aktiivisuus on yhdistetty parem- piin oppimistuloksiin (Haapala ym. 2014; Syväoja ym. 2013), erityisesti pojilla (Haapala ym. 2014). Lisäksi objektiivisesti mitatun reippaan fyysisen ak- tiivisuuden on havaittu olevan yhteydessä parempaan tarkkaavaisuuteen 12-vuotiailla suomalaislapsilla (Sy- väoja, Tammelin, Ahonen, Kankaanpää & Kantomaa 2014). Useimmissa pitkittäistutkimuksissa runsas televisi- on katselu on yhdistetty heikompiin kognitiivisiin tai- toihin, kuten tarkkaavaisuuteen, kielelliseen kehityk- seen ja muistiin, alle 5-vuotiailla lapsilla (LeBlanc ym. 2012). Osassa tutkimuksista ei ole löydetty yhteyttä television katselun ja yleisen kognitiivisen kehityksen välillä 0-5 -vuotiailla lapsilla (LeBlanc ym. 2012), mutta riippumatta tutkimusasetelmasta runsaampi television ja erityisesti viihdeohjelmien katselu on yh- distetty heikompiin kielellisiin taitoihin (LeBlanc ym. 2012). Lisäksi kognitiivisesti aktivoivan fyysisesti pas- siivisen toiminnan, kuten lukemisen ja piirtämisen, on havaittu olevan yhteydessä parempaan kognitiivi- seen kehitykseen joissain tutkimuksissa (Carson ym. 2015). Myös suomalaistutkimuksessa havaittiin, että erityisesti lukeminen ja muut kouluun liittyvät kogni- tiivisesti aktiiviset, mutta fyysisesti passiiviset puuhat olivat yhteydessä lukutaitoon 6–8 -vuotiailla lapsilla (Haapala ym. 2014). Pitkittäistutkimusten perusteella runsaampi tele- vision katsominen on yhteydessä huonompaan tark- kaavaisuuteen ja heikompiin oppimistuloksiin 5–18 -vuotiailla lapsilla ja nuorilla (Carson, Hunter, ym. 2016; Tremblay ym. 2011). Sen sijaan poikittaistut- kimusten tulokset ovat olleet ristiriitaisia, mutta run- saampi lukeminen ja kouluun liittyvien askareiden tekeminen on yhdistetty parempaan koulumenestyk- seen sekä kansainvälisesti (Carson, Hunter, ym. 2016) että Suomessa (Haapala ym. 2014). Lisäksi suomalais- aineistoissa runsaampi ruutuaika on yhdistetty huo- nompaan koulumenestykseen (Syväoja ym. 2013), ja runsas tietokoneen ja videopelien pelaaminen on yh- distetty heikompaan työmuistiin ja tarkkaavaisuuteen 12-vuotiailla lapsilla (Syväoja ym. 2014). Hyvinvointi Hyvinvointi voidaan jakaa terveyteen, materiaaliseen hyvinvointiin ja koettuun hyvinvointiin sekä elämän- laatuun (Hinkley ym. 2014). Tässä kappaleessa kuva- taan tutkimustuloksia fyysisen aktiivisuuden yhteyk- sistä koettuun hyvinvointiin ja elämänlaatuun. Satunnaistetuissa ja kontrolloiduissa tutkimuksissa fyysisen aktiivisuuden lisääminen ei ole parantanut 5–18 -vuotiaiden lasten ja nuorten itseraportoitua elämänlaatua (Poitras ym. 2016). Poikkileikkaus- tutkimuksissa runsaampi reipas fyysinen aktiivisuus on yhdistetty parempaan elämänlaatuun erityisesti 5-18-vuotiailla pojilla (Poitras ym. 2016). Psykososiaalinen hyvinvointi Psykososiaalinen hyvinvointi voidaan määritellä tilak- si, jossa myönteisiä psykologisia ja sosiaalisia piirteitä ja käyttäytymistä esiintyy paljon ja kielteisiä piirteitä ja käyttäytymistä vähän (Hinkley ym. 2014). Näitä piirteitä ja esimerkkejä käyttäytymisestä ovat mm. sosiaaliset taidot, fyysinen aggressiivisuus, itsetunto ja itsehillintä (Hinkley ym. 2014). Systemaattisissa katsauksissa on löydetty vain yksi interventiotutkimus fyysisen aktiivisuuden ja leikki- ikäisten lasten psykososiaalisen hyvinvoinnin yhte- ydestä (Hinkley ym. 2014; Timmons ym. 2012). Tässä tutkimuksessa tanssiliikuntaohjelma lisäsi leikki-ikäisten sosiaalista kompetenssia ja ulospäin- suuntautuneisuutta (Lobo & Winsler 2006). Satun- naistettujen kontrolloitujen interventiotutkimusten perusteella reippaan fyysisen aktiivisuuden lisääminen ja television katsomisen vähentäminen ovat kuitenkin vähentäneet vanhempien lasten ja nuorten masennus- oireita (Janssen & Leblanc 2010) ja kehon muotoon liittyviä huolia sekä parantaneet heidän itsetuntoaan (Tremblay ym. 2011). Fyysisellä aktiivisuudella saattaa olla myönteisiä vaikutuksia myös vuorovaikutustaitoi- hin, sosiaaliseen vastuuntuntoon ja sosiaaliseen hyvin- vointiin (Bangsbo ym. 2016). Osassa pitkittäis- ja poikittaistutkimuksista on löydetty yhteys fyysisen aktiivisuuden ja paremman psykososiaalisen hyvinvoinnin välillä, mutta tulokset ovat osittain ristiriitaisia (Hinkley ym. 2014; Tim- mons ym. 2012). Pitkittäis- ja poikittaistutkimuksissa 17 objektiivisesti mitattu fyysinen aktiivisuus ei ole ollut yhteydessä kouluikäisten lasten masennusoireisiin, masennukseen tai itsetuntoon (Poitras ym. 2016). Pitkittäistutkimuksissa runsas television katsominen on yhdistetty vähäisempään myönteiseen sosiaaliseen käyttäytymiseen ja runsaampaan aggressiiviseen käyt- täytymiseen alle 5-vuotiailla lapsilla (LeBlanc ym. 2012). Suurimmassa osassa tutkimuksia, joissa on mitattu fyysistä passiivisuutta objektiivisesti, ei kuiten- kaan ole löydetty yhteyttä psykososiaalisen terveyden ja fyysisen passiivisuuden välillä vanhemmilla lapsilla (Cliff ym. 2016). Fyysisen aktiivisuuden haitat Runsaampi fyysinen aktiivisuus sekä urheiluseurassa että vapaa-ajalla on yhdistetty suurempaan liikun- tavammojen riskiin 6–12 -vuotiailla lapsilla (Nauta, Martin-Diener, Martin, van Mechelen & Verhagen 2015). Runsaampi fyysinen aktiivisuus on yhdistetty sekä vähäisempään (Sollerhed, Andersson & Ejlerts- son 2013; Wedderkopp, Kjaer, Hestbaek, Korsholm & Leboeuf-Yde 2009) että runsaampaan (Jones, Silman & Macfarlane 2003) kipujen esiintymiseen lapsilla ja nuorilla. Lisäksi runsas television katsominen ja tie- tokoneen käyttö on yhdistetty runsaampiin kipuihin nuorilla (Hakala, Rimpelä, Saarni & Salminen 2006; Torsheim ym. 2010). Suurempi fyysisen passiivisuu- den kokonaismäärä, mutta ei fyysinen aktiivisuus, on yhdistetty yleisempään kipujen kokemiseen 6–8 -vuotiailla suomalaislapsilla (Vierola ym. 2016). Li- säksi vanhemmilla lapsilla runsas fyysinen passiivisuus on ollut yhteydessä runsaampaan niska-hartiaseudun kiputilojen esiintymiseen, mutta vain niillä 10–12 -vuotiailla lapsilla, joilla reipasta fyysistä aktiivisuut- ta kertyi alle tunti päivässä (Siekkinen ym. 2016). Fyysisen aktiivisuuden vaikutukset psykososiaaliseen hyvinvointiin ovat olleet pääsääntöisesti myönteisiä, eikä merkittäviä psykososiaalisia haittavaikutuksia ole raportoitu (Hinkley ym. 2014). Johtopäätökset Tutkimusnäytön perusteella fyysisellä aktiivisuudella on suotuisa vaikutus kehon koostumukseen, kardio- metabolisiin riskitekijöihin, luuston terveyteen, fyysi- seen kuntoon ja motorisiin taitoihin lapsilla. Lisäksi fyysinen aktiivisuus saattaa parantaa lasten kognitii- visia toimintoja. Fyysisen passiivisuuden ja erityisesti ruutuajan vähentäminen näyttäisi parantavan kehon koostumusta, fyysistä kuntoa, kognitiota ja oppimista. Alle kouluikäisillä (6-vuotiaat ja sitä nuoremmat) lapsilla tutkimusta fyysisen aktiivisuuden ja fyysisen passiivisuuden yhteyksistä terveyteen ja hyvinvointiin on melko vähän, ja siksi suurin osa tässä katsauksessa käsitellyistä tutkimuksista kuvaa tilannetta yli 5-vuo- tiailla lapsilla ja jossain määrin myös yli 12-vuotiailla nuorilla. Suurin osa alle 5-vuotiailla tehdyistä tutki- muksista kuitenkin tukee vanhemmilla lapsilla ja nuo- rilla toteutettujen tutkimusten tuloksia. Tutkimusten perusteella kuormittavuudeltaan kaik- ki monipuolinen fyysinen aktiivisuus on tärkeää lasten terveydelle ja normaalille kehitykselle. Optimaalista kokonaisvaltaista kehitystä tukevaa fyysisen aktiivisuu- den ja fyysisen passiivisuuden määrää ei tämän hetki- sen tutkimustiedon valossa voida määrittää tarkasti. Runsaampi fyysisen aktiivisuuden määrä näyttäisi kui- tenkin olevan yhteydessä edullisempiin hyvinvoinnin ja terveyden kuvaajiin. Aikaisemmissa tutkimuksissa on havaittu vähintään 60 minuutin päivittäisen reip- paan liikunnan vähentävän kehon rasvapitoisuutta tai hidastavan sen nousua, parantavan muiden kardiome- tabolisten riskitekijöiden tasoja sekä kestävyyskuntoa 6–10 -vuotiailla lapsilla (Khan ym. 2014; Kriemler ym. 2010). Näissä tutkimuksissa muutokset kehon rasvapitoisuudessa ja kestävyyskunnossa ovat olleet kuitenkin melko pieniä (Kriemler ym. 2010; Khan ym. 2014). Optimaalisen fyysisen aktiivisuuden mää- rä riippuu myös siitä, mihin fyysisellä aktiivisuudel- la halutaan vaikuttaa. Yhdessä tutkimuksessa 3 x 30 minuutin fyysisesti aktiivinen oppitunti kahden vuo- den ajan edisti 8-vuotiaiden lasten oppimista ilman muutoksia heidän kestävyyskunnossaan (de Greeff ym. 2016; Mullender-Wijnsma ym. 2016). Vaikka useimmissa tutkimuksissa on havaittu reippaan fyy- sisen aktiivisuuden vaikuttavan myönteisesti lasten terveyteen, myös kevyen fyysisen aktiivisuuden vaiku- tuksista terveyteen on yhä enemmän näyttöä (Poitras ym. 2016). Ruutuajan on havaittu olevan yhteydessä runsaampaan kehon rasvapitoisuuteen, suurentunee- seen kardiometaboliseen riskiin, huonompaan kes- 18 tävyyskuntoon ja heikompaan koulumenestykseen (Carson, Hunter, ym. 2016). Erityisesti ruutuajalla näyttäisi olevan annos-vaste-suhde terveyteen; vähem- män ruutuaikaa on yhteydessä myönteisiin terveyden kuvaajiin (Carson, Hunter, ym. 2016). Yhteenvetona, lasten kasvua ja kehitystä tukeva elämäntapa sisältää runsaasti kevyttä aktiivisuutta sekä useita kuormitta- vampia fyysisen aktiivisuuden jaksoja ja vain vähän pitkiä fyysisen passiivisuuden jaksoja (Poitras ym. 2016). Lasten liikunnassa on muistettava, että alle koulu- ikäisillä lapsilla fyysinen aktiivisuus tarkoittaa usein fyysisesti aktiivista leikkiä (Dwyer, Baur & Hardy 2009). Leikkiminen on tärkeää lasten kokonaisvaltai- selle kehitykselle: leikin kautta lapset ovat vuorovaiku- tuksessa ympäristönsä kanssa sekä oppivat työskente- lemään ryhmissä, harjoittelemaan päätöksentekoa ja ongelmanratkaisua sekä rakentamaan kestäviä ihmis- suhteita (Pellegrini & Smith 1998). Fyysisen aktiivisuuden lisääminen ja fyysisen pas- siivisuuden vähentäminen ovat osa terveyttä edistäviä elämäntapoja. Myös riittävän unen sekä terveellisen ruokavalion on havaittu olevan yhteydessä muun muassa vähäisempään kehon rasvapitoisuuteen, pie- nempään kardiometaboliseen riskiin, parempaan elä- mänlaatuun sekä parempiin kognitiivisiin toimintoi- hin (esim. Chaput J ym. 2016; Eloranta ym. 2012; Haapala ym. 2015). Vauhti virkistää – vähintään kolme tuntia liikku- mista joka päivä Lapsella on tarve ja oikeus liikkua joka päivä. Lapsen päivittäisen vähintään kolmen tunnin fyysisen ak- tiivisuuden suositus koostuu kuormittavuudeltaan monipuolisesta liikkumisesta: kevyestä liikunnasta ja reippaasta ulkoilusta sekä erittäin vauhdikkaasta fyysisestä aktiivisuudesta. Lapselle tulee antaa mah- dollisuus myös rentoutumiseen ja rauhoittumiseen. Päivittäinen liikunta on lapselle yhtä tärkeää kuin riittävä uni ja terveellinen ravinto. Aktiivinen tekeminen innostaa – liika istuminen on ikävää Lapselle on luonteenomaista liikkua, leikkiä ja touhuta. Aktiivisimmillaan hän on leikkiessään muiden lasten kanssa. Lapsi oppii asioita toimin- nallisesti: tutkien, kokeillen, yrittäen ja erehtyen. Siksi pitkät paikallaanolo- ja istumisjaksot eivät ole hänelle ominaisia tapoja toimia. Yli tunnin istumis- jaksoja tulee välttää ja lyhyempiäkin paikallaanolo- ja tauottaa lapselle mielekkäällä tavalla. (Varhaisvuosien fyysisen aktiivisuuden suositukset 2016. Iloa, leikkiä ja yhdessä tekemistä. Opetus-ja kulttuuriministeriö 2016: 21) 19 Lähteet Armstrong, N., Tomkinson, G. & Ekelund, U. 2011. Aerobic fitness and its relationship to sport, exercise training and habitual physical activity during youth. British Journal of Sports Medicine 45 (11), 849–858. Bangsbo, J., Krustrup, P., Duda, J., Hillman, C., Andersen, L. B., Weiss, M., … Elbe, A.-M. 2016. The Copenhagen Consensus Conference 2016: children, youth, and physical activity in schools and during leisure time. British Journal of Sports Medicine 2016. doi:10.1136/bjsports-2016-096325 Booth, V. M., Rowlands, A. V. & Dollman, J. 2015. Physical activity temporal trends among children and adolescents. Journal of Science and Medicine in Sport 18 (4), 418–425. Carson, V., Hunter, S., Kuzik, N., Gray, C. E., Poitras, V. J., Chaput, J. P., … Tremblay, M. S. 2016. Systematic review of sedentary behaviour and health indicators in school-aged children and youth: an update. Applied Physiology Nutrition and Metabolism 41, 240–265. Carson, V., Kuzik, N., Hunter, S., Wiebe, S. A., Spence, J. C., Friedman, A., … Hinkley, T. 2015. Systematic review of sedentary behavior and cognitive development in early childhood. Preventive Medicine 78, 115–122. Carson, V., Kuzik, N., Hunter, S., Wiebe, S. A., Spence, J. C., Friedman, A., … Hinkley, T. 2016. Systematic review of physical activity and cognitive development in early childhood. Journal of Science and Medicine in Sport 19, 573–578. Caspersen, C. J., Powell, K. E. & Christenson, G. M. 1985. Physical activity, exercise, and physical fitness: definitions and distinctions for health-related research. Public Health Reports 100, 126–131. Chaput, J., Gray, C. E., Poitras, V. J., Carson, V., Gruber, R., Olds, T., … Tremblay, M. S. 2016. Systematic review of the relationships between sleep duration and health indicators in school-aged children and youth. Applied Physiology Nutrition, and Metabolism 41 (6 suppl.), 266–282. Cliff, D. P., Hesketh, K. D., Vella, S. A., Hinkley, T., Tsiros, M. D., Ridgers, N. D., … Lubans, D. R. 2016. Objectively measured sedentary behaviour and health and development in children and adolescents: Systematic review and meta-analysis. Obesity Reviews 17 (4), 330–344. de Greeff, J. W., Hartman, E., Mullender-Wijnsma, M. J., Bosker, R. J., Doolaard, S. & Visscher, C. 2016. Long-term effects of physically active academic lessons on physical fitness and executive functions in primary school children. Health Education Research 31 (2), 185–194. de Onis, M., Blössner, M. & Borghi, E. 2010. Global prevalence and trends of overweight and obesity among preschool children. The American Journal of Clinical Nutrition 92 (5), 1257–1264. Dias, K. A., Green, D. J., Ingul, C. B., Pavey, T. G. & Coombes, J. S. 2015. Exercise and vascular function in child obesity: A meta-analysis. Pediatrics 136 (3), e648–e659. Dollman, J., Norton, K. & Norton, L. 2005. Evidence for secular trends in children’s physical activity behaviour. British Journal of Sports Medicine 39 (12), 892–897. Donnelly, J. E., Hillman, C. H., Castelli, D., Etnier, J. L., Lee, S., Tomporowski, P., … Szabo-Reed, A. N. 2016. Physical activity, fitness, cognitive function, and academic achievement in children. Medicine & Science in Sports & Exercise 48 (6), 1197–1222. Downing, K. L., Hnatiuk, J. & Hesketh, K. D. 2015. Prevalence of sedentary behavior in children under 2 years: A systematic review. Preventive Medicine 78, 105–114. Dwyer, G. M., Baur, L. A. & Hardy, L. L. 2009. The challenge of understanding and assessing physical activity in preschool-age children: Thinking beyond the framework of intensity, duration and frequency of activity. Journal of Science and Medicine in Sport 12 (5), 534–536. Eloranta, A.-M., Lindi, V., Schwab, U., Tompuri, T., Kiiskinen, S., Lakka, H.-M., … Lakka, T. A. 2012. Dietary factors associated with overweight and body adiposity in Finnish children aged 6-8 years: the PANIC Study. International Journal of Obesity 36 (7), 950–955. Haapala, E. A., Poikkeus, A.-M., Kukkonen-Harjula, K., Tompuri, T., Lintu, N., Väistö, J., … Lakka, T. A. 2014. Associations of physical activity and sedentary behavior with academic skills – A follow-up study among primary school children. PloS One 10, e107031. Haapala, E. A., Eloranta, A.-M., Venäläinen, T., Schwab, U., Lindi, V. & Lakka, T. A. 2015. Associations of diet quality with cognition in children-the Physical Activity and Nutrition in Children Study. British Journal of Nutrition 114 (7), 1080–1087. Haapala, E. A., Väistö, J., Lintu, N., Tompuri, T., Brage, S., Westgate, K., … Lakka, T. A. 2016. Adiposity, physical activity and neuromuscular performance in children. Journal of Sports Sciences 34 (18), 1699–1706. Hakala, P. T., Rimpelä, A. H., Saarni, L. A. & Salminen, J. J. 2006. Frequent computer-related activities increase the risk of neck-shoulder and low back pain in adolescents. European Journal of Public Health 16 (5), 536–541. 20 Hinkley, T., Teychenne, M., Downing, K. L., Ball, K., Salmon, J. & Hesketh, K. D. 2014. Early childhood physical activity, sedentary behaviors and psychosocial well-being: A systematic review. Preventive Medicine 62, 182–192. Janssen, I. & Leblanc, A. G. 2010. Systematic review of the health benefits of physical activity and fitness in school-aged children and youth. The International Journal of Behavioral Nutrition and Physical Activity 7: 40. Johansson, E., Hagströmer, M., Svensson, V., Ek, A., Forssén, M., Nero, H. & Marcus, C. 2015. Objectively measured physical activity in two-year-old children - levels, patterns and correlates. The International Journal of Behavioral Nutrition and Physical Activity 12: 3. Jones, G. T., Silman, A. J. & Macfarlane, G. J. 2003. Predicting the onset of widespread body pain among children. Arthritis and Rheumatism 48 (9), 2615– 2621. Kelley, G. A., Kelley, K. S. & Pate, R. R. 2014. Effects of exercise on BMI z-score in overweight and obese children and adolescents: a systematic review with meta-analysis. BMC Pediatrics 14, 225. Khan, N. A., Raine, L. B., Drollette, E. S., Scudder, M. R., Pontifex, M. B., Castelli, D. M., … Hillman, C. H. 2014. Impact of the FITKids physical activity intervention on adiposity in prepubertal children. Pediatrics 133 (4), e875–883. Koskinen, J., Magnussen, C. G., Sabin, M. A., Kähönen, M., Hutri-Kähönen, N., Laitinen, T., … Juonala, M. 2014. Youth overweight and metabolic disturbances in predicting carotid intima-media thickness, type 2 diabetes, and metabolic syndrome in adulthood: The Cardiovascular Risk in Young Finns Study. Diabetes Care 37, 1870–1877. Kriemler, S., Zahner, L., Schindler, C., Meyer, U., Hartmann, T., Hebestreit, H., … Puder, J. J. 2010. Effect of school based physical activity programme (KISS) on fitness and adiposity in primary schoolchildren: cluster randomised controlled trial. BMJ 340, c785. Laukkanen, A., Pesola, A., Havu, M., Sääkslahti, A. & Finni, T. 2013. Relationship between habitual physical activity and gross motor skills is multifaceted in 5- to 8-year-old children. Scandinavian Journal of Medicine & Science in Sports 24, 102–110. LeBlanc, A. G., Spence, J. C., Carson, V., Connor Gorber, S., Dillman, C., Janssen, I., … Tremblay, M. S. 2012. Systematic review of sedentary behaviour and health indicators in the early years (aged 0–4 years). Applied Physiology, Nutrition, and Metabolism 37 (4), 753–772. Lintu, N., Savonen, K., Viitasalo, A., Tompuri, T., Paananen, J., Tarvainen, M. & Lakka, T. A. 2016. Determinants of cardiorespiratory fitness in a population sample of girls and boys aged 6-8 years. Journal of Physical Activity & Health (verkkojulkaisu ennen painoa). Lobo, Y. B. & Winsler, A. 2006. The effects of a creative dance and movement program on the social competence of head start preschoolers. Social Development 15 (3), 501–519. Logan, S. W., Robinson, L. E., Wilson, a E. & Lucas, W. A. 2012. Getting the fundamentals of movement: a meta-analysis of the effectiveness of motor skill interventions in children. Child: Care, Health and Development 38 (3), 305–315. Mullender-Wijnsma, M. J., Hartman, E., de Greeff, J. W., Doolaard, S., Bosker, R. J. & Visscher, C. 2016. Physically active math and language lessons improve academic achievement: A cluster randomized controlled trial. Pediatrics 137 (3), e20152743 Nauta, J., Martin-Diener, E., Martin, B. W., van Mechelen, W. & Verhagen, E. 2015. Injury risk during different physical activity behaviours in children: A systematic review with bias assessment. Sports Medicine 45 (3), 327–336. Ng, M., Fleming, T., Robinson, M., Thomson, B., Graetz, N., Margono, C., … Gakidou, E. 2014. Global, regional, and national prevalence of overweight and obesity in children and adults during 1980–2013: a systematic analysis for the Global Burden of Disease Study 2013. Lancet 384 (9945), 7667-81. van der Niet, A. G., Smith, J., Oosterland, J., Scherder, J., Hartman, E. & Visscher, C. 2016. Effects of a cognitively demanding aerobic intervention during recess on children’s physical fitness and executive functioning. Pediatric Exercise Science 28 (1), 64-70. Palve, K. S., Pahkala, K., Magnussen, C. G., Koivistoinen, T., Juonala, M., Kahonen, M., … Raitakari, O. T. 2014. Association of physical activity in childhood and early adulthood with carotid artery elasticity 21 years later: The Cardiovascular Risk in Young Finns Study. Journal of the American Heart Association 3 (2), e000594–e000594. Pellegrini, A. D. & Smith, P. K. 1998. Physical activity play : The nature and function of a neglected aspect of play. Child Development 69 (1990), 577–598. Physical Activity Guidelines Advisory Committee. 2008. Physical Activity Guidelines Advisory Committee Report, 2008. Washington DC: U.S. Poitras, V. J., Gray, C. E., Borghese, M. M., Carson, V., Chaput, J., Janssen, I., … Tremblay, M. S. 2016. Systematic review of the relationships between objectively measured physical activity and health indicators in school-aged children and youth. Applied Physiology, Nutrition, and Metabolism 41, 197–239. 21 Riethmuller, A. M., Jones, R. & Okely, A. D. 2009. Efficacy of interventions to improve motor development in young children: a systematic review. Pediatrics 124 (4), e782–92. http://doi.org/10.1542/ peds.2009-0333 Saunders, T. J., Tremblay, M. S., Mathieu, E. E., Henderson, M., O’Loughlin, J., Tremblay, A. & Chaput, J. P. 2013. Associations of sedentary behavior, sedentary bouts and breaks in sedentary time with cardiometabolic risk in children with a family history of obesity. PLoS ONE 8 (11), e79143. Sedentary Behaviour Research Network. 2012. Letter to the Editor: Standardized use of the terms “sedentary” and “sedentary behaviours”. Applied Physiology, Nutrition, and Metabolism 37, 540–542. Siekkinen, K., Kankaanpää, A., Kulmala, J. & Tammelin, T. 2016. Objektiivisesti mitatun liikkumattoman ajan yhteys 10–12-vuotiaiden niska-hartiakipuihin. Liikunta & Tiede 53 (1), 54–59. Singh, A., Uijtdewilligen, L., Twisk, J., van Mechelen, W. & Chinapaw, M. 2012. Physical activity and performance at school. A systematic review of the literature including a methodological quality assessment. Archives of Pediatrics & Adolescent Medicine 166 (1), 49–55. Soini, A., Tammelin, T., Sääkslahti, A., Watt, A., Villberg, J., Kettunen, T., … Poskiparta, M. 2014. Seasonal and daily variation in physical activity among three- year-old Finnish preschool children. Early Child Development and Care 184 (4), 589–601. Sollerhed, A.-C., Andersson, I. & Ejlertsson, G. 2013. Recurrent pain and discomfort in relation to fitness and physical activity among young school children. European Journal of Sport Science 13 (5), 591–598. Specker, B., Thiex, N. W. & Sudhagoni, R. G. 2015. Does exercise influence pediatric bone? A systematic review. Clinical Orthopaedics and Related Research 473 (11), 3658–3672. Syväoja, H. J., Kantomaa, M. T., Ahonen, T., Hakonen, H., Kankaanpää, A. & Tammelin, T. H. 2013. Physical activity, sedentary behavior, and academic performance in Finnish children. Medicine and Science in Sports and Exercise 45 (11), 2098– 2104. Syväoja, H. J., Tammelin, T. H., Ahonen, T., Kankaanpää, A. & Kantomaa, M. T. 2014. The associations of objectively measured physical activity and sedentary time with cognitive functions in school-aged children. PloS One 9 (7), e103559. Telama, R., Yang, X., Leskinen, E., Kankaanpää, A., Hirvensalo, M., Tammelin, T., … Raitakari, O. T. 2013. Tracking of physical activity from early childhood through youth into adulthood. Medicine and Science in Sports and Exercise 46 (5), 955–962. Timmons, B. W., LeBlanc, A. G., Carson, V., Connor Gorber, S., Dillman, C., Janssen, I., … Tremblay, M. S. 2012. Systematic review of physical activity and health in the early years (aged 0–4 years). Applied Physiology, Nutrition, and Metabolism 37 (4), 773–792. Torsheim, T., Eriksson, L., Schnohr, C. W., Hansen, F., Bjarnason, T. & Välimaa, R. 2010. Screen-based activities and physical complaints among adolescents from the Nordic countries. BMC Public Health 10, 324. Tremblay, M., LeBlanc, A., Koh, M., Saunders, T., Larouche, R., Colley, R., … Conor Gorber, S. 2011. Systematic review of sedentary behaviour and health indicators in school-aged children and youth. International Journal of Behavioral Nutrition & Physical Activity 8:98, 1–22. Wedderkopp, N., Kjaer, P., Hestbaek, L., Korsholm, L. & Leboeuf-Yde, C. 2009. High-level physical activity in childhood seems to protect against low back pain in early adolescence. Spine Journal 9 (2), 134–141. Veijalainen, A., Tompuri, T., Haapala, E. A., Viitasalo, A., Lintu, N., Väistö, J., … Lakka, T. A. 2016. Associations of cardiorespiratory fitness, physical activity, and adiposity with arterial stiffness in children. Scandinavian Journal of Medicine & Science in Sports 26 (8), 943-50. Vierola, A., Suominen, A. L., Lindi, V., Viitasalo, A., Ikävalko, T., Lintu, N., … Lakka, T. A. 2016. Associations of sedentary behavior, physical activity, cardiorespiratory fitness and body fat content with pain conditions in children: the PANIC study. The Journal of Pain 17 (7), 845-53. Vuorela, N., Saha, M.-T. & Salo, M. 2009. Prevalence of overweight and obesity in 5- and 12-year-old Finnish children in 1986 and 2006. Acta Paediatrica 98 (3), 507–512. Väistö, J., Eloranta, A.-M., Viitasalo, A., Tompuri, T., Lintu, N., Karjalainen, P., … Lakka, T. A. 2014. Physical activity and sedentary behaviour in relation to cardiometabolic risk in children: cross-sectional findings from the Physical Activity and Nutrition in Children (PANIC) Study. The International Journal of Behavioral Nutrition and Physical Activity 11:15.   22 Perheen tärkeä rooli Arto Laukkanen, Liikuntakasvatuksen laitos, Jyväskylän yliopisto Suvi Määttä, Samfundet Folkhälsan Jyrki Reunamo, Opettajankoulutuslaitos, Helsingin yliopisto Eva Roos, Samfundet Folkhälsan Anne Soini, Kasvatustieteiden laitos, varhaiskasvatus, Jyväskylän yliopisto Päivi Mäki, Kansantautien ehkäisyn yksikkö, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2010-luvulle tultaessa. Lastenhoidosta yhä merkittä- vämpi osa kuluu leikkimiseen, ulkoiluun, muuhun puuhailuun, harrastuksiin kyyditsemiseen sekä neu- vomiseen ja koulutehtävissä auttamiseen. (Miettinen & Rotkirch 2012, 60–61, 75–80.) Toisaalta pienten lasten vanhemmat kokevat arkielämänsä kiireiseksi ja hektiseksi, jossa ei välttämättä jää aikaa liikkumiselle. Lisäksi vanhemmat kokevat, että liikkuminen vaatii liikaa panostusta arkipäivinä (esim. vaatteiden puke- minen ja ulos lähteminen), kun taas esimerkiksi pai- kallaanolo kotona koetaan helpommaksi vaihtoehdok- si. (Määttä ym. 2015.) Vanhemmat toisaalta toivovat aiempaa selvästi yleisemmin voivansa käyttää enem- män aikaa omaan liikuntaan ja ulkoiluun (Miettinen & Rotkirch 2012, 93–94). Vuosina 2011–2013 toteutetun tutkimuksen mu- kaan suomalaisvanhemmat, sekä isät että äidit, liik- kuivat yhdessä 4-7-vuotiaiden lastensa kanssa keski- määrin 2–3 kertaa viikossa. Myös perheen yhdessä liikkumisen, lapsen harrastuksiin kyyditsemisen ja liikuntaan rohkaisemisen yleisyyden havaittiin olevan keskimäärin noin 2–3 kertaa viikossa. Lapset näyt- tävät kuitenkin olevan melko eriarvoisessa asemassa vanhemmilta saamansa liikunnallisen tuen suhteen. Kolmannes perheistä osoitti lapsilleen liikunnallista tukea keskimäärin 4–5 kertaa viikossa, kun vastaavas- Nykytilan kuvaus Vanhempien ja huoltajien (termillä ”vanhempi” tar- koitetaan tästä lähtien molempia) rooli lasten fyysisen aktiivisuuden kannalta on monimuotoinen. Vanhem- mat ovat fyysisen aktiivisuuden roolimalleja ja omalla suhtautumisellaan vaikuttavat lapsen muodostamiin käsityksiin fyysisestä aktiivisuudesta. Vanhemmat voivat omilla kasvatuskäytännöillään osoittaa tukea lapsen fyysistä aktiivisuutta kohtaan monin eri tavoin: liikkumalla yhdessä lapsen kanssa, kannustamalla ja seuraamalla lapsen liikkumista, kuljettamalla lasta fyysistä aktiivisuutta edistäviin paikkoihin tai tilan- teisiin, avustamalla lasta olemaan fyysisesti aktiivinen tai maksamalla erilaisia fyysisen aktiivisuuden mah- dollistavia tai siitä aiheutuvia kuluja, kuten vaatteita, välineitä ja osallistumismaksuja (Edwardson & Gorely 2010). Tutkimusnäyttö osoittaa vanhempien liikunnal- lisen tuen kasvatuskäytäntöjen olevan yksi johdonmu- kaisimmista lapsen fyysiseen aktiivisuuteen yhteydessä olevista tekijöistä (mm. Cleland ym. 2011; Edwardson & Gorely 2010; Yao & Rhodes 2015). Yksi merkittävimmistä lapsiperheiden elämään vai- kuttavista kulttuurisista muutoksista on vanhempien, ja erityisesti korkeasti koulutettujen isien, lastenhoi- toon käyttämän ajan lisääntyminen 1980-luvulta 23 ti toisessa ääripäässä kolmannes perheistä osoitti tukea keskimäärin vain noin kerran viikossa. (Laukkanen 2016.) Kansainvälisesti tutkimukset osoittavat, että vanhempien liikunnallinen tuki on korkeimmillaan lapsen varhaisina vuosina, josta se hiljalleen laskee lapsen kasvaessa kouluikäiseksi ja painottuu iän myö- tä enemmän liikuntaharrastuksiin kyyditsemiseksi ja liikuntavarusteiden ja -välineiden hankkimiseksi (Cleland ym. 2011; Laukkanen 2016). Miksi muutosta pitäisi saada aikaan? Tiedetään, että lapsen käsitys itsestään (eli minäkäsi- tys) liikkujana on tyypillisesti jatkuvassa muutoksen tilassa ja näin ollen todennäköisesti alttiina ulkoisille vaikutteille (Pönkkö 1999). Fyysistä aktiivisuutta tu- kevien kasvatuskäytäntöjen ohella erilaisten kasvatus- tyylien on osoitettu olevan yhteydessä lasten fyysiseen aktiivisuuteen ja liikunnasta nauttimiseen. Vastaanot- tavainen, lapsilähtöinen ja aktiivisesti fyysisen aktiivi- suuden mahdollisuuksia tarjoavat kasvatustyylit ovat yhteydessä lapsen kokemaan pätevyyteen, minäpysty- vyyteen, liikkumismotivaatioon ja mitattuun fyysiseen aktiivisuuteen. Vastaavasti vahvaan kontrollointiin pohjautuvat ja korkeita vaatimuksia lapsen suoriu- tumiselle asettavat kasvatustyylit ovat tutkimuksissa liittyneet negatiivisiin liikuntakokemuksiin. (Davison ym. 2013.) Vanhemman oma fyysinen aktiivisuus on usein yhdistetty lapsen fyysiseen aktiivisuuteen, joskin tämä yhteys on ollut tutkimuksissa heikohko ja epäjoh- donmukainen (Yao & Rhodes 2015). Vaikka liikun- nalliset vanhemmat osoittavat tukea lapsensa liikuntaa kohtaan vähän liikkuvia vanhempia todennäköisem- min, niin olennainen havainto on se, että myös inaktii- vinen vanhempi voi olla lapsensa fyysisen aktiivisuuden merkittävä tukija (Yao & Rhodes 2015). Perheen, eri- tyisesti vanhempien, kasvatuskäytäntöihin ja -tyyleihin vaikuttaminen voikin tarjota väestötasoisesti kattavan väylän edistää lasten fyysistä aktiivisuutta. Miten muutos saadaan aikaan? Kontrolloidut ja satunnaistetut interventiot tarjoavat luotettavinta tietoa siitä, kuinka lasten fyysistä aktii- visuutta voidaan edistää perheiden avulla. Yleisesti interventioilla on todettu saatavan muutoksia aikaan todennäköisimmin silloin, kun niissä käytetyt vaikut- tamiskeinot perustuvat käyttäytymisteoreettisesti to- dennettuihin vaikuttamismekanismeihin (Michie & Abraham 2004). Lapsen liikunnallisen tukemisen merkitykseen ja konkreettisiin liikunnan edistämisen keinoihin keskit- tyvät vanhempien koulutusohjelmat ja perheliikuntaa konkreettisesti tukevat toimet, esimerkiksi ilmaisliput liikuntapaikkoihin tai ohjattujen liikuntatuokioiden tarjoaminen, ovat osoittautuneet eräiksi lupaavimmis- ta keinoista lisätä lasten fyysistä aktiivisuutta (Morgan ym. 2014). Yhteistä tehokkaiksi osoittautuneille per- helähtöisille liikunnanedistämisen menetelmille on ol- lut vanhempien suora osallistaminen lapsen liikunnan edistämistä tavoitteleviin toimiin. Käytännössä näitä menetelmiä ovat esimerkiksi vanhempien fyysinen läs- näolo koulutustilaisuuksissa, osallistuminen neuvonta- tai harjoittelutuokioihin tai osallistuminen puhelimen kautta tapahtuvaan yhteydenpitoon (O’Connor, Jago & Baranowski 2009). Olennaista on vanhempien roh- kaiseminen ja ohjaaminen konkreettiseen tavoitteen- asetteluun lasten fyysisen aktiivisuuden lisäämiseksi. Lisäksi vanhempia tulisi auttaa havaitsemaan, tunnis- tamaan ja poistamaan lapsen fyysisen aktiivisuuden tiellä olevia esteitä ja rohkaista liikunnan edistämis- keinojen käytön ja niiden toimivuuden itsearviointiin. Lisäksi on olennaista huomata, että yksinomaan tie- don lisäämiseen tähtäävät perhelähtöiset toimet eivät tutkimusten mukaan riitä lisäämään lasten fyysistä aktiivisuutta (Brown ym. 2016; van Sluijs ym. 2011). Suomessa vanhemmille suunnatuilla, lasten lii- kunnan merkityksiä ja sen lisäämiseen konkreettisia keinoja ja ohjattua liikuntaa tarjoavilla 2–3 -vuoden mittaisilla interventioilla on saavutettu myönteisiä tuloksia vanhempien arvioimaan 4–7 -vuotiaiden lasten ulkoliikunnan ja kuormittavan liikunnan mää- rään (Sääkslahti ym. 2004) sekä vanhempien arvioi- maan 6-8-vuotiaiden lasten kokonaisaktiivisuuteen ja paikallaan oloon (Viitasalo ym. 2016). Vastaavasti 4–7-vuotiaiden lasten objektiivisesti mitattua fyysistä kokonaisaktiivisuutta on onnistuttu lisäämään kuuden kuukauden yksilöllisen liikuntaneuvonnan aikana per- heissä, joissa lasten saama liikunnallinen tuki on ollut kaikkein heikointa (Laukkanen 2016). Vaikka tutki- mukset antavat viitteitä perhelähtöisen lasten fyysisen 24 aktiivisuuden edistämisen olevan mahdollista, niin perhelähtöisen liikuntaneuvonnan vaikuttavuutta, esimerkiksi lastenneuvoloissa tai kouluterveydenhuol- lossa, ei ole tähän mennessä tutkittu. Esimerkiksi suo- malaisten lastenneuvoloiden nykytilasta tiedetään se, että terveydenhoitajat tarjoavat vain harvoin liikunta- neuvontaa lapsiperheille (Javanainen-Levonen 2009). Yleisesti tiedetään, että useampaan kuin yhteen ympäristöön vaikuttavat interventiot (koti, päiväkoti, koulu, muut yhteisöt, yhteiskunta) todennäköisem- min lisäävät lasten fyysistä aktiivisuutta (O’Connor ym. 2009; van Sluijs ym. 2011). Koska merkittävä osa suomalaislapsista kuuluu päivähoitopalvelujen piiriin (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2016), niin varhaiskasvatushenkilöstön ja lasten vanhempien vä- linen kasvatuskumppanuus voi olla tärkeää yhteisen toimintastrategian luomiseksi ja lapsen fyysisen aktii- visuuden tukemiseksi. Niissä harvoissa tutkimuksissa, joissa vanhempiin on pyritty vaikuttamaan päiväkoti- lähtöisen liikuntaintervention ohella, on kuitenkaan harvoin saavutettu merkittäviä muutoksia lasten fyy- sisessä aktiivisuudessa (Mehtälä ym. 2014). Suomessa toteutetun vuoden mittaisen päiväkoti- ja perhelähtöi- sen intervention on havaittu lisäävän lasten objektiivi- sesti mitattua kevyttä fyysistä aktiivisuutta viikonpäi- vinä (Mehtälä ym. julkaisematon). Koska fyysisen aktiivisuuden edistäminen lapsilla on todettu haasteelliseksi, niin on tärkeää pyrkiä vah- vistamaan fyysisesti aktiivista elämäntapaa edistäviä ja sen syntymistä tukevia välillisiä tekijöitä. Motorisen pätevyyden ja sen kehittymisen tukemisen oletetaan olevan yksi tehokkaimmista fyysisesti aktiivista elä- mäntapaa tukevista ja ylläpitävistä yksilötason teki- jöistä (Robinson ym. 2015). Liikunnan asiantuntijan organisoima ja vanhemman mukana oloon perustuva motoristen taitojen kehittämiseen tähtäävä ohjelma on osoittautunut lupaavaksi tavaksi tukea lasten mo- torisen pätevyyden kehitystä (Hamilton ym. 1999). Myös yleisemmin fyysisen aktiivisuuden edistämiseen tähtäävät perhelähtöiset interventiot ovat kyenneet myönteisesti vaikuttamaan lasten motorisen pätevyy- den kehittymiseen (Cliff ym. 2011; Laukkanen ym. 2015). Motoristen taitojen edistäminen voi vaikuttaa fyysisen aktiivisuuden lisääntymiseen jo suhteellisen lyhyellä aikavälillä (Cohen ym. 2015). Suositus Lapsen tulisi saada läheisiltä aikuisilta ihmisiltä, eri- tyisesti vanhemmiltaan/huoltajiltaan, kannustusta liikkumiseen ja fyysisesti aktiiviseen toimintaan. Lä- heisten aikuisten tulisi useimpina päivinä viikossa liikkua yhdessä lapsen kanssa, aktiivisesti fyysisesti kuormittaviin leikkeihin ja peleihin osallistuen. Li- säksi lapselle tulisi suoda säännöllisesti kehuja fyysisen aktiivisuuden johdosta ja lapselle tulisi tarjota tarkoi- tuksenmukaiset liikkumiseen mahdollistavat välineet ja varusteet eri vuodenaikoina. Aloitteellisuutta, osal- lisuutta ja itsensä kehittämistä kunnioittava ja vahvis- tava aikuisen suhtautuminen lapseen on suositeltavaa, jotta lapsen olisi helpompi synnyttää myönteinen suhde fyysiseen aktiivisuuteen. Vanhemmille tulisi an- taa tietoa fyysisen aktiivisuuden merkityksistä lapsen kasvulle, kehitykselle ja oppimiselle. Varhaiskasvatus- henkilöstön tulisi tarvittaessa auttaa perhettä hahmot- tamaan fyysinen aktiivisuus luontevana osana lapsen arjen kokonaisuutta. Tiedon jakamisen lisäksi van- hempia tulisi kannustaa tunnistamaan lapsen fyysisen aktiivisuuden tiellä olevia esteitä ja rohkaista etsimään keinoja fyysisen aktiivisuuden lisäämiseksi jokapäi- väisessä elämässä. Perheiden huomioiminen ja suora osallistaminen tulisi kuulua kaikkiin lasten fyysistä aktiivisuutta edistäviin ohjelmiin ja toimenpiteisiin. Kohti liikkuvaa elämäntapaa – perhe tärkeä roolimalli Koko perheen kanssa liikkuminen, ulkoileminen ja touhuaminen ovat valintoja, joiden myötä lapsi oppii liikkumisen kuuluvan päivittäiseen elämään. Aikuisen kannustaminen ja oma esimerkki, samoin kuin liikkumisen mahdollistavat vaatteet, lisäävät lapsen fyysistä aktiivisuutta. Aikuisten ja lasten yhteinen tekeminen opettaa lapselle vuorovaikutustaitoja sekä myönteistä suh- tautumista toisiin. Kokeilemaan kannustaminen sekä yhdessä koettu onnistumisen ilo auttavat lasta muodostamaan myönteisen minäkuvan. Ne ovat tärkeitä askeleita kohti fyysisesti aktiivista, terveyttä ja hyvinvointia edistävää elämäntapaa. (Varhaisvuosien fyysisen aktiivisuuden suositukset 2016. Iloa, leik- kiä ja yhdessä tekemistä. Opetus-ja kulttuuriministeriö 2016: 21) 25 Lähteet Brown, H.E., Atkin, A.J., Panter, J., Wong, G., Chinapaw, M.J.M. & van Sluijs, E.M.F. 2016. Family-based interventions to increase physical activity in children: a systematic review, meta-analysis and realist synthesis. Obesity reviews 17 (4), 345–360. Cleland, V., Timperio, A., Salmon, J., Hume, C., Telford, A. & Crawford, D. 2011. A longitudinal study of the family physical activity environment and physical activity among youth. American Journal of Health Promotion 25 (3), 159–167. Cliff, D. P., Okely, A. D., Morgan, P. J., Steele, J. R., Jones, R. A., Colyvas, K. & Baur, L. A. 2011. Movement skills and physical activity in obese children: Randomized controlled trial. Medicine and Science in Sports and Exercise 43 (1), 90–100. Cohen, K.E., Morgan, P. J., Plotnikoff, R.C., Barnett, L.M. & Lubans, D.R. 2015. Improvements in fundamental movement skill competency mediate the effect of the SCORES intervention on physical activity and cardiorespiratory fitness in children. Journal of Sports Sciences 33 (18), 1908–1918. Davison, K.K., Masse, L.C., Timperio, A., Frenn, M.D., Saunders, J., Mendoza, J.A.,…Trost, S. G. 2013. Physical activity parenting measurement and research: challenges, explanations, and solutions. Childhood Obesity 9 (Suppl. 1), 103–109. Edwardson, C.L. & Gorely, T. 2010. Parental influences on different types and intensities of physical activity in youth: A systematic review. Psychology of Sport & Exercise 11 (6), 522–535. Hamilton, M., Goodway, J. & Haubenstricker, J. 1999. Parent-assisted instruction in a motor skill program for at-risk preschool children. Adapted Physical Activity Quarterly 16 (4), 415–426. Javanainen-Levonen, T. 2009. Terveydenhoitajat liikunnanedistäjinä lastenneuvolatyössä. Studies in Sport, Physical Education and Health 138. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto. Laukkanen, A. 2016. Physical activity and motor competence in 4–8-year-old children: results of a family-based cluster-randomized controlled physical activity trial. Studies in Sport, Physical Education and Health 238. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto. Laukkanen, A., Pesola, A., Heikkinen, R., Sääkslahti, A. & Finni, T. 2015. Family based cluster randomized controlled trial enhancing physical activity and motor competence in 4-7-years old children. Plos One 10 (11), e0143987. Mehtälä, M.A.K., Sääkslahti, A.K., Inkinen, M.E. & Poskiparta, M.E.H. 2014. A socio-ecological approach to physical activity interventions in childcare: A systematic review. International Journal of Behavioral Nutrition and Physical Activity 11:22. Mehtälä, M.A.K, Sääkslahti, A.K., Soini, A.J., Tammelin, T., Kulmala, J.S., Villberg, J. & Poskiparta, M.E.H.The effect of the cluster randomized HIPPA intervention on childcare children’s overall physical activity. (julkaisematon) Michie, S. & Abraham, C. 2004. Interventions to change health behaviours: Evidence-based or evidence- inspired? Psychology & Health 19 (1), 29–49. Miettinen, A. & Rotkirch, A. 2012. Yhteistä aikaa etsimässä. Lapsiperheiden ajankäyttö 2000-luvulla. Perhebarometri. Väestöntutkimuslaitos. Katsauksia E 42/2012. Morgan, P.J., Collins, C.E., Plotnikoff, R.C., Callister, R., Burrows, T., Fletcher, R. et al 2014. The “Healthy Dads, Healthy Kids” community randomized controlled trial: a community-based healthy lifestyle program for fathers and their children. Preventive Medicine 61 (4), 90–99. Määttä, S., Ray, C., Roos, G. & Roos, E. 2015. Applying socioecological model to understand preschool children’s sedentary behaviors from the viewpoints of parents and preschool personnel. Early Childhood Education Journal 44 (5), 491-502. O’Connor, T. M., Jago, R. & Baranowski, T. 2009. Engaging parents to increase youth physical activity a systematic review. American Journal of Preventive Medicine 37 (2), 141–149. Pönkkö, A. 1999. Vanhemmat ja lastentarhanopettajat päiväkotilasten minäkäsityksen tukena. Jyväskylän yliopisto. Studies in Sport, Physical Education and Health 62. Robinson, L.E., Stodden, D.F., Barnett, L.M., Lopes, V.P., Logan, S.W., Rodrigues, L.P. & D’Hondt, E. 2015. Motor competence and its effect on positive developmental trajectories of health. Sports Medicine 45 (9), 1273–1284. Sääkslahti, A., Numminen, P., Salo, P., Tuominen, J., Helenius, H. & Välimäki, I. 2004. Effects of a three- year intervention on children’s physical activity from age 4 to 7. Pediatric Exercise Science 16 (2), 167–180. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2016. Lasten päivähoito 2014. Lainattu 15.6.2016 osoitteesta https://www. thl.fi/fi/tilastot/tilastot-aiheittain/lasten-nuorten-ja- perheiden-sosiaalipalvelut/lasten-paivahoito. van Sluijs, E.M., Kriemler, S. & McMinn, A. 2011. The effect of community and family interventions on young people’s physical activity levels: a review of reviews and updated review. British Journal of Sports Medicine 45 (11), 914–922. Viitasalo, A., Eloranta, A.M., Lintu, N., Väistö, J., Venäläinen, T., Kiiskinen, S…Lakka, T. 2016. The effects of a 2-year individualized and family-based lifestyle intervention on physical activity, sedentary behavior and diet in children. Preventive Medicine 87 (0), 81–88. 26 Yao, C.A. & Rhodes, R.E. 2015. Parental correlates in child and adolescent physical activity: a meta- analysis. International Journal of Behavioral Nutrition and Physical Activity12:10.   27 Lapsilähtöinen toimintakulttuuri edellyttää lap- sen kuuntelua Jyrki Reunamo, Helsingin yliopisto, Opettajankoulutuslaitos Projektissa lasten toimintaa havainnoitaessa lasten fyysinen aktiivisuus luokiteltiin matalaan, kohtuulli- seen ja korkeaan fyysiseen aktiivisuuteen sen perus- teella, kuinka fyysisesti kuormittavaa lapsen toimin- nan nähtiin olevan. Tässä artikkelissa keskitytään kuvaamaan vain yhteyksiä kuormittavan eli korkean fyysisen aktiivisuuden kanssa. Se sisälsi ainakin jonkin verran juoksua, ripeää liikuntaa ja fyysistä ponnistelua. Lapsilähtöisyydellä tässä artikkelissa tarkoitetaan tilanteita, joissa lapsi on mukana vaikuttamassa tilan- teen ja toiminnan kehittymiseen. Lapsen vuorovai- kutuksesta nousee esiin sisältöjä, joista kehittyy uusia sisältöjä. Tällä tavalla toiminta muotoutuu eteenpäin ja saattaa jopa muuttua kokonaan toisenlaiseksi. Ki- noksen ja Virtasen (2001) mukaan lapsilähtöisyydessä keskeisiä ovat lasten käsitykset, tunteet, kokemukset, lasten oikeudet, osallistuminen sekä lasten ja kasvatta- jien välisten suhteiden vastavuoroisuus. Taustaa Varhaisvuosien fyysisen aktiivisuuden suositukset ovat kansalliset suositukset lapsen oikeuksien toteutumi- seksi Suomessa muun muassa varhaiskasvatuksen pii- rissä. Orientaatio-projekti on mittava Etelä- ja Länsi- Suomessa toteutettava tutkimushanke, jolla kerätään tietoa lasten toiminnan eri ulottuvuuksista varhaiskas- vatuksen, lähinnä päiväkotipäivän aikana. Koska las- ten elinolosuhteet ja toimintaympäristöt muuttuvat toisinaan nopeasti, näiden suositusten perusteena on haluttu huomioida mahdollisimman ajankohtainen tieto suomalaisten varhaiskasvatustoimipisteiden toi- mintakulttuurista. Artikkelin pääasiallisena lähteenä on Orientaatioprojektissa (http://blogs.helsinki.fi/ reunamo/) tammi-toukokuussa vuonna 2015 päivä- kodeista klo 8:00-16:00 välisenä aikana kerätty ha- vainnointiaineisto (Reunamo 2016). Tästä aineistosta ei ole vielä julkaistu tutkimusartikkeleita, mutta projek- tin aikaisemmin kerättyihin aineistoihin liittyvät tutki- musjulkaisut löytyvät kootusti osoitteesta http://blogs. helsinki.fi/reunamo/projektin-tieteelliset-tulokset/. Aineistonkeruussa käytetty havainnoinnin mittari löytyy osoitteesta http://www.helsinki.fi/~reunamo/ apu/rp15/hav_ohje15.pdf ja muut mittarit osoittees- sa http://blogs.helsinki.fi/reunamo/orientaatioprojek- ti-2014/tutk_ryhma/. 28 Nykytilan kuvaus Reunamon mukaan (2007) lapsen sosiaalisessa orien- taatiossa lapsi ei vain havaitse osallistumisen mahdolli- suutta, vaan kaikenlaisilla havainnoilla (esim. mukau- tuva, osallistuva, dominoiva ja vetäytyvä näkemys) on toimintaa muuttava vaikutus. Fyysisen aktiivisuuden lisäksi Orientaatio -projektin havainnoijat kirjasivat observoinnin aikana myös lasten sosiaalisen orientaa- tion. Nämä orientaatiot ja niiden suhteelliset osuudet ovat nähtävissä kuviossa 1. Kuvioissa sekä korkean että kaiken toiminnan prosenttiosuuksista kertyy 100 %, mikä tarkoittaa sitä että pylväät kuvaavat prosent- tiosuutta kaikkiin luokkaan kuuluviin toimintoihin. Merkittävin aineistosta nouseva ilmiö on, että osallis- tuva, vuorovaikutteinen, avoimuus ja yhteistyö pai- nottuivat korkeaan fyysiseen aktiivisuuteen 60,9 % ajasta, kun osallistuvan orientaation osuus kaikesta toiminnasta oli 33,8 %. Fyysinen aktiivisuus ja vauh- dikas liikkuminen kytkeytyivät siis vahvasti lasten osallisuuteen. Myös dominoivan orientaation määrä kohosi 10,3 %:iin, kun sen osuus koko toiminnasta oli 5,8 %. Mukautuvan (eli mukautuu muiden toi- mintaan, on avoin, hyväksyvä ja muut huomioiva) orientaation määrä väheni reippaassa liikkumisessa 20,2 %:iin, kun sen osuus koko toiminnasta oli 33,6 %. Suhteellisesti eniten runsaassa liikkumisessa väheni vetäytyvä orientaatio, 5,6 %:iin, kun sen osuus kaikes- sa toiminnassa oli 15,8 %. Lapsen sitoutuminen tarkoittaa sitä, että lapsi on vahvasti kiinnittynyt toiminnan kehittämiseen ja osallistuu luovasti sen etenemiseen. Hän on vahvasti mukana tapahtumien muotoutumisessa ja käsittelee niitä paneutuen niihin koko persoonallaan. Kuviosta 2 nähdään, että runsas liikkuminen liittyi vain har- voin passiiviseen toimintaan (3,6 % kaikesta korkeas- ta fyysisestä aktiivisuudesta), kun tällaisen toiminnan osuus lapsen koko toiminnasta oli 26,3 %. Usein kes- keytyvässä toiminnassa korkean fyysisen aktiivisuuden osuus kaikesta korkeasta fyysisestä aktiivisuudesta oli melkein yhtä runsasta (12,5 %) kuin kokonaistoimin- nassakin (14,0 %). Tämä kuvastaa ehkä sitä, että usein keskeytyvään toimintaan saattoi liittyä usein myös fyysistä levottomuutta. Kuvio 1. Korkean fyysisen aktiivisuuden jakautuminen verrattuna kaiken toiminnan jakautumiseen erilaisissa sosiaalisissa orien- taatioissa (kummastakin pylväsluokasta tulee 100 %). 0,00% 10,00% 20,00% 30,00% 40,00% 50,00% 60,00% 70,00% OSALLISTUVA, VUOROVAIKUTTEINEN, AVOIN, TEKEE YHTEISTYÖTÄ MUKAUTUVA JA AVOIN, HYVÄKSYY JA HUOMIOI DOMINOIVA, ITSEPINTAINEN, EHKÄ ITSEKESKEINEN TAI MÄÄRÄILEVÄ VETÄYTYY SOSIAALISESTA TILANTEESTA, EI- SOSIAALINEN, EIVUOROVAIKUTTEINEN EI VOIDA MÄÄRITTÄÄ Korkea (sisältää ainakin jonkin verran juoksua, ripeää liikuntaa, fyysistä ponnistelua ym.) Osuus kaikesta toiminnasta 29 Keskinkertainen sitoutuminen toimintaan ei näytä olevan kovinkaan liikunnallisesti aktiivista. Sen sijaan intensiivisiä hetkiä sisältävät toiminnot sisälsivät peräti 46,3 % kaikesta korkeasta fyysisestä aktiivisuudesta, kun sen osuus lasten koko toiminnasta oli 29,4 %. Vahvimman sitoutumisen tilanteissa korkean fyysi- sen aktiivisuuden osuus kaikesta korkeasta fyysisestä aktiivisuudesta oli kuitenkin kaikkein korkein (22 %) suhteessa vahvan sitoutumisen määrään kaikessa toiminnassa (9,2 %). Runsas fyysinen aktiivisuus ja liikkuminen sekä kestävä, intensiivinen, keskittyvä, luova, energinen ja sinnikäs toiminta liittyvät siis vah- vasti yhteen. Mielekäs liikkuminen sai lapset heittäy- tymään toimintaan tai toimintaan innostuminen saa lapset liikkeelle. Lapsi on vahvasti osallisena, sisällä tapahtumisessa. Koska sitoutuneisuus on myös hyvä indikaattori oppimiselle otollisesta tilanteesta (ks. Laevers 2006), kytkeytyy liikkuminen selkeästi myös tehokkaampaan oppimiseen. Näin lasten osallistumis- mahdollisuudet paranevat entisestään. Kuviosta 3 nähdään, että runsaan liikkumisen ai- kana lapsen emootio eli tunnetila oli yli puolet ajasta (53,8 %) onnellinen, iloinen ja tyytyväinen, kun näi- den tunteiden esiintymisen osuus kaikessa toiminnas- sa oli 27,7 %. Korkean fyysisen aktiivisuuden aikana myös hämmästys, valppaus, uteliaisuus ja jännitys ko- rostuivat (30,0 %) kaikkeen toimintaan suhteutettuna (19,6 %). Reipas liikkuminen oli myös hivenen ylei- sempää vihan, frustraation ja pettymyksen tunteissa (3,0 %) kuin kaikessa muussa toiminnassa (2,6 %). Neutraalius, tyyneys ja rauhallisuus eivät näytä lain- kaan liittyvän reippaaseen liikkumiseen (9,9 % verrat- tuna 44,8 % kaikessa toiminnassa). Samoin negatiivi- set tunteet aggressiota lukuun ottamatta ovat vähäiset. Liikkuminen kytkeytyy siis ensisijassa myönteisten ja vahvojen tunteiden kokemuksiin. Kuvio 2. Korkean fyysisen aktiivisuuden jakautuminen sitoutuneisuuden erilaisiin asteisiin verrattuna kaikkeen toiminnan jakautumiseen. 0,00% 5,00% 10,00% 15,00% 20,00% 25,00% 30,00% 35,00% 40,00% 45,00% 50,00% YKSINKERTAINEN, KAAVAMAINEN, TOISTUVA, PASSIIVINEN TOIMINTA, EI ENERGIAA, EI ÄLYLLISTÄ HAASTETTA USEIN KESKEYTYVÄ TOIMINTA JA TOIMINTAAN KIINNITTYMINEN ENIMMÄKSEEN JATKUVA TOIMINTA, HUOMIO HAJOAA HELPOSTI, VÄHÄN ENERGIAA JATKUVA TOIMINTA JOSSA INTENSIIVISIÄ HETKIÄ, TARKKAAVAISUUS EI HELPOSTI HAJOA KESTÄVÄ INTENSIIVINEN TOIMINTA, KESKITTYMINEN, LUOVUUS, ENERGIA JA SITKEYS Korkea (sisältää ainakin jonkin verran juoksua, ripeää liikuntaa, fyysistä ponnistelua ym.) Osuus kaikesta toiminnasta 30 Miksi muutosta pitäisi saada aikaan? Osallisuus on usein hyvä asia. Se on merkki mukana- olosta, vaikuttamisesta ja positiivisista kokemuksista. Esimerkiksi osallistuvan orientaation aikana lasten emootio oli kaikkein useimmin onnellinen, iloinen ja tyytyväinen (59,7 % ajasta). Liikkuminen on tärkeä osallisuuden ainesosa. On kuitenkin tärkeä tiedostaa, että kaikilla lapsilla ei ole samoja mahdollisuuksia liik- kumiseen. Alla joitakin esimerkkejä: 1. Lasten syrjäytyminen alkaa usein jo varhaislapsuudessa. Vetäytyviksi arvioidut lapset olivat korkeasti fyysisesti aktiivisia vain 6,0 % ajasta, kun ei lainkaan vetäytyviksi arvioidut lapset olivat runsaasti fyysisesti aktiivisia 10,4 % ajasta. 2. Lasten, joiden arvioitiin tarvitsevan eniten tukea karkeamotorisessa kehityksessä, olivat korkeasti fyysisesti aktiivisia vain 7,4 % päivästä, kun lapset joilla ei ollut lainkaan karkeamotorisen tuen tarvetta liikkuivat keskimäärin 10,5 %. Valitettavasti ne lapset, jotka tarvitsisivat eniten tukea liikkumiseen jäävät liikkumisesta eniten syrjään. 3. Tyttöjen korkea fyysinen aktiivisuus on vähäisempää (8,4 %) kuin pojilla (11,5 %). Tytöt tarvitsisivat liikkumiseen tukea erityisesti ulkona, jossa tytöt liikkuvat reippaasti huomattavasti vähemmän (29,2 %) kuin pojat (40,8 %). 4. Erilainen kulttuuritausta on yhteydessä liikkumiseen. Tämä näkyy erityisesti maahanmuuttajataustaisilla tytöillä, jotka ovat korkeasti fyysisesti aktiivisia vain 7,4 % ajasta. 5. Usein myös olosuhteet ja ympäristö voivat estää lasten liikkumista. Esimerkiksi 1–3 -vuotiaat lapset ovat tammikuussa ulkoilun aikana korkeasti fyysisesti aktiivisia 30,7 % ajasta, kun 4–5 -vuotiailla vastaava osuus on 46,1 % ulkoilusta. Samoin 1–3 -vuotiaiden vahva sitoutuminen toimintaan on tammikuun ulkoilussa paljon vähäisempää (6,2 % ajasta) kuin 4–5 -vuotiailla lapsilla (16,6 % ajasta). Tästä voidaan päätellä, että pienillä lapsilla ei ole ulkona tammikuussa tarpeeksi mielekkäitä toimintamahdollisuuksia. 6. Liikuntaa hyödynnetään osallisuudessa, sitoutuneisuudessa ja positiivisissa kokemuksissa liian vähän. Ulkoilu kattaa lasten rivakasta liikkumisesta valtaosan (68,6 %) ja muissa päiväkodin toiminnoissa lapset liikkuvat kovin vähän. Näin liikkumisen osallistava ja oppimista edistävä kytkentä jää realisoitumatta esimerkiksi ohjatussa toiminnassa, vapaassa sisäleikissä ja varhaiskasvatuksen arjen aikatauluissa. 7. Korkeasta fyysisestä aktiivisuudesta 67,5 % tapahtuu lasten keskinäisissä touhuissa. Vertaissuhteissa myös lasten osallistuminen on helpompaa. Tätä resurssia aikuisten pitää osata hyödyntää. Kuvio 3. Korkean fyysisen aktiivisuuden jakautuminen eri emootioihin verrattuna kaiken toiminnan jakautumiseen. 0,00% 10,00% 20,00% 30,00% 40,00% 50,00% 60,00% ONNELLISUUS, ILO, TYYTYVÄISYYS HÄMMÄSTYS, VALPPAUS, UTELIAISUUS, JÄNNITYS NEUTRAALI, TYYNI, RAUHALLINEN VIHA, FRUSTRAATIO, PETTYMYS MUU TUNNE INHO, YLENKATSE SURU, MASENNUS PELKO, AHDISTUS Korkea (sisältää ainakin jonkin verran juoksua, ripeää liikuntaa, fyysistä ponnistelua ym.) Osuus kaikesta toiminnasta 31 Miten muutos saadaan aikaan? Kasvattajia tulee auttaa ymmärtämään lasten osal- lisuuden ja liikkumisen vahva yhteys. Liikkuminen on pääväylä lasten keskinäiselle osallistumiselle ja se sitouttaa lapset intensiiviseen oppimisprosessiin eri tilanteissa. Useimmilla lapsilla toiminnallisuus ja osal- listuminen toimivat. Lapsiryhmässä kasvattajien tulee pitää painopisteenään lasten yksilöllisen tuen tarpee- seen vastaamisen. Aikuisten tulee huomata yksilöt: Kuka tarvitsee rohkaisua? Jääkö joku lapsi syrjään? Onko eri-ikäiset ja molempien sukupuolten intres- sit huomioitu? Onko erilaisille kulttuurisille ilmiöil- le liikunnallista tarttumapintaa? Miten motorisesti kömpelöille lapsille saadaan lisää onnistumisen koke- muksia liikkumisessa? Huomioidaanko oppimisym- päristössä kaikkien lasten tilanne? Suositus Lapsilähtöisen toimintakulttuurin ydin on lapsen oman kiinnostuksen näkymisessä lapsen toiminnassa sekä yhteisesti rakentuvassa vuorovaikutuksessa. Lap- silähtöisyys ei tarkoita sitä, että lapset tekevät mitä tahansa. Sen sijaan, lapsilähtöisyys tarkoittaa sitä, että lapsen työkalut eli taidot, kiinnostuksen kohteet ja ominaisuudet oman elämänsä polun raivaamiseen ovat hänen käytössään mahdollisimman täysimääräi- sesti. Taitavat ja rohkeat lapset osaavat usein itsekin kehittää leikkejään ja muuttaa toimintaansa eteen- päin. Syrjään jäävät, arat ja taidoissaan haparoivat lap- set ovat vaarassa jäädä tapahtumien kehityksestä syr- jään. Siksi kasvattajien pitää herkistyä huomaamaan lasten tuen tarve. Liikkuminen on oiva tapa osallistu- miseen, positiivisiin kokemuksiin ja syvällisiin vuoro- vaikutussuhteisiin. Se auttaa lasta saamaan kontaktin sekä itseensä että muihin ja antaa hänelle konkreettisia välineitä, jotka harjaannuttavat häntä muokkaamaan omaa ja muiden elämän rakennusaineita luovasti, sit- keästi, hauskasti ja jännittävästi. Kuuntele – anna lapselle mahdollisuus vaikuttaa Lapsi on utelias ja aktiivinen. Hän käyttää yleensä kaikkia aistejaan ja mielikuvitustaan tutustuessaan, tutkiessaan, kokeillessaan ja ottaessaan selvää omis- ta liikkumismahdollisuuksistaan. Liikkuminen ja leikkiminen yhdessä muiden kanssa ovat lapselle ominaisia tapoja olla ja oppia. Lapsella on mielipiteitä, toiveita ja halu osallis- tua itseään koskeviin päätöksiin ja suunnitelmiin. Lapsen osallisuutta leikkimisessä, liikkumisessa ja arjen toiminnoissa voidaan lisätä kuuntelemalla ja ottamalla hänen mielipiteensä huomioon. (Varhaisvuosien fyysisen aktiivisuuden suositukset 2016. Iloa, leik- kiä ja yhdessä tekemistä. Opetus-ja kulttuuriministeriö 2016: 21) Lähteet Kinos, J. & Virtanen, J. 2001. Lapsilähtöisen varhaiskasvatuksen kivijalka lapsuuden sosiologiassa. Teoksessa K. Karila, J. Kinos & J. Virtanen (toim.) Varhaiskasvatuksen teoriasuuntauksia. Jyväskylä: PS- Kustannus, 136-157. Laevers, F. 2006. Forward to basics! Deep-level-learning and the experimental approach. Teoksessa R. Parker- Rees & J. Willan (toim.) Early years education: Major themes in education (Vol. 2). London: Routledge, 413-423. Reunamo, J. 2007. Adaptation and agency in early childhood education. European Early Childhood Education Research Journal 15(3), 365–377. Reunamo, J. 2016. Orientaatioprojektin observointi- ja lapsiarviointidata tammi-toukokuulta 2015. Julkaisematon raakadata. Observoinnin ohjeisiin ja luokituksiin voi tutustua osoitteessa http://www. helsinki.fi/~reunamo/apu/rp15/hav_ohje15.pdf.   32 Motoristen taitojen kehitys Susanna Iivonen, Liikuntakasvatuksen laitos, Jyväskylän yliopisto Arto Laukkanen, Liikuntakasvatuksen laitos, Jyväskylän yliopisto Eero Haapala, Biolääketieteen yksikkö, Lääketieteen laitos, Itä-Suomen yliopisto; Childhood Health & Active Living Research Group, Liikuntabiologian laitos, Jyväskylän yliopisto; Child Development and Exercise Center, Wilhelmina Children’s Hospital, University Medical Center Utrecht, Alankomaat Jyrki Reunamo, Opettajankoulutuslaitos, Helsingin yliopisto edistyneesti esimerkiksi jalkapallon tai pesäpallon pe- laamisessa (Barnett ym. painossa). Havaintomotoris- ten taitojen eli aistihavaintojen ja motorisen toimin- nan yhdistämistä siten, että motoriset taidot tulevat kontrolloiduiksi ja hallituiksi, kutsutaan motoriseksi koordinaatioksi (Turvey 1990). Motorinen koor- dinaatio on näin kiinteä osa motorisia perustaitoja. Karkeamotorisen kompetenssin tai pätevyyden (engl. gross motor competence) käsitettä voidaan käyttää il- maisemaan niitä eri termejä, joilla kirjallisuudessa tar- koitetaan karkeamotorisia taitoja, motorisia perustai- toja ja motorista koordinaatiota (Barnett ym. 2016). Nykytilan kuvaus Lasten karkeamotorisesta kompetenssista on nykyisin laajaa kansainvälistä tutkimusnäyttöä. Tutkimusten mittaamistapojen ja tutkimusasetelmien erilaisuu- den vuoksi yleistettävien johtopäätösten tekeminen on kuitenkin vaikeaa (Barnett ym. 2016; Iivonen & Sääkslahti 2013; Lubans ym. 2010). Suomessa lasten motorisista taidoista on saatu tietoa eri päätarkoituk- siin suunnatuissa tutkimusprojekteissa, mutta koko maan kattaviin edustaviin otoksiin perustuva tuore Motorisella taidolla tarkoitetaan niitä prosesseja, jotka tapahtuvat, kun yhdellä tai useammalla kehon osalla suoritetaan opittu, päämäärähakuinen ja tahdonalai- nen liike. Motoriset taidot kehittyvät liiketehtävien asettamien vaatimusten, ihmisen biologisten tekijöi- den ja ympäristön olosuhteiden välisessä vastavuo- roisessa vuorovaikutuksessa. (Gallahue, Ozmun & Goodway 2012, 499.) Motoristen taitojen kannalta varhaisvuodet ovat tärkeä kehityksen vaihe; silloin lap- sen biologinen kehittyminen mahdollistaa erilaisten karkeamotoristen eli suurilla lihasryhmillä suoritet- tavien taitojen oppimisen, mikäli ympäristön olosuh- teet – mahdollisuudet harjoitella, kannustus, ohjaus ja ekologinen konteksti – sallivat sen (Gallahue ym. 2012). Motoristen taitojen järjestäytyneitä kokonai- suuksia kutsutaan motorisiksi perustaidoiksi, jotka käyttötarkoitustensa perusteella voidaan luokitella tasapainotaitoihin, liikkumistaitoihin ja käsittelytai- toihin (Gallahue ym. 2012, 446). ”Perustaitoja” ne ovat siksi, koska ne käsittävät taitoja, jotka luonnos- taan yhdistyvät yleisiin liikkumisen muotoihin. Esi- merkiksi juokseminen, potkaiseminen ja heittämi