2 SISÄLLYS 1 JOHDANTO ................................................................................................................................ 5 2 KAAPELITELEVISIOVERKKOJEN TELEPALVELUMARKKINAT.................................. 6 2.1 Kaapelimodeemipalvelu.........................................................................................................................6 2.1.1 Palveluntarjonta............................................................................................................................6 2.1.2 Tilaajamäärät................................................................................................................................7 2.1.3 Palvelujen maantieteellinen kattavuus...........................................................................................8 2.1.4 Kaapelimodeemipalvelujen sisältö ................................................................................................8 2.2 Digi-tv ...................................................................................................................................................8 2.3 Muut telepalvelut...................................................................................................................................9 2.4 Yhteenveto kaapelitelevisioverkoissa tarjottavista telepalveluista...........................................................9 3 TELEPALVELURATKAISUJEN TEKNIIKKA ..................................................................... 10 3.1 Kaapelitelevisioverkkojen perusratkaisut ............................................................................................. 10 3.1.1 Verkon topologia ........................................................................................................................ 10 3.1.2 Kaapelitelevisioverkoissa käytettävät taajuusalueet ..................................................................... 11 3.1.3 Kaapelitelevisioverkkojen ylärajataajuudet ................................................................................. 11 3.2 Kaapelimodeemi .................................................................................................................................. 11 3.2.1 Standardointi .............................................................................................................................. 11 3.2.2 Järjestelmän rakenne .................................................................................................................. 12 3.2.3 Kapasiteetti ................................................................................................................................ 13 3.2.4 Jaettu media ............................................................................................................................... 16 3.2.5 Tyypillinen kaapelimodeemikonfiguraatio................................................................................... 16 3.2.6 Last mile –ratkaisu ..................................................................................................................... 16 3.3 IP-puhelu ............................................................................................................................................. 16 3.3.1 Liityntäosuus .............................................................................................................................. 17 3.3.2 Liikenteen reititys liityntäosuuden jälkeen .................................................................................. 17 3.3.3 Ohjelmistoperustainen IP-puhelu ................................................................................................ 17 4 KAAPELITELEVISIOVERKKOJEN KAKSISUUNTAISTAMINEN................................... 18 4.1 Verkon eri osissa vaadittavat muutokset............................................................................................... 18 4.1.1 Kuituosuus ................................................................................................................................. 18 4.1.2 Koaksiaalikaapeliosuus............................................................................................................... 18 4.1.3 Kiinteistöjen sisäverkot .............................................................................................................. 19 4.2 Verkon topologiaan vaadittavat muutokset ........................................................................................... 19 4.3 Kaksisuuntaistamisen kustannukset ..................................................................................................... 19 4.3.1 Asukastiheyden vaikutus............................................................................................................. 19 4.3.2 Kaapelimodeemipalvelun aloittaminen........................................................................................ 20 4.3.3 Ylärajataajuuden nosto ............................................................................................................... 20 4.3.4 Yhteenveto kaksisuuntaistamisen kustannuksista ........................................................................ 20 4.3.5 Kaksisuuntaistamisen tilanne suomalaisissa ktv-verkoissa........................................................... 20 5 KAAPELITELEVISIOVERKKOJEN YHTEISKÄYTTÖ TELETOIMINNASSA ............... 21 5.1 Kaapelimodeemi .................................................................................................................................. 21 5.1.1 Yhteinen modeemijärjestelmä..................................................................................................... 21 5.1.2 Erillinen modeemijärjestelmä ..................................................................................................... 22 5.1.3 Kapasiteetin vuokraus vai yhteiskäyttö........................................................................................ 23 5.2 Muut telepalvelut................................................................................................................................. 23 5.3 Lainsäädäntö........................................................................................................................................ 24 3 5.3.1 Telemarkkinalaki ja radio- ja televisiolaki .................................................................................. 24 5.3.2 Viestintämarkkinalaki................................................................................................................. 24 6 DIGI-TV-PALVELUJEN ASEMA KAAPELITELEVISIOVERKOISSA .............................. 25 6.1 Suhde maanpäälliseen digi-tv-palveluun............................................................................................... 25 6.2 Ktv-verkkojen digi-kelpoisuus.............................................................................................................. 25 6.2.1 Vastaanotto................................................................................................................................. 26 6.2.2 Operaattoreiden jakeluverkot ...................................................................................................... 26 6.2.3 Kiinteistöjen sisäverkot .............................................................................................................. 26 6.2.4 Digisovittimien tilanne ............................................................................................................... 27 6.3 Vuorovaikutteiset palvelut ................................................................................................................... 27 6.4 Edelleenlähetysvelvoite........................................................................................................................ 28 7 KAAPELITELEVISIOVERKKOJEN HALLINNOLLISET PIIRTEET ............................... 29 7.1 Uusi asunto-osakeyhtiölaki .................................................................................................................. 29 7.2 Kiinteistön liityntäpiste........................................................................................................................ 29 7.2.1 Nykyinen sopimuskäytäntö.......................................................................................................... 29 7.2.2 Rajapinnan merkitys verkon toiminnalle ..................................................................................... 30 7.2.3 Rajapinnan merkitys kilpailulle .................................................................................................. 30 8 TOIMIJOIDEN TALOUDELLISET SUHTEET ..................................................................... 32 8.1 Tekijänoikeuslaki ................................................................................................................................ 32 8.2 Televisio-ohjelmantarjoajat .................................................................................................................. 33 8.3 Digi-tv:n vuorovaikutteisten palveluiden tarjoajat................................................................................. 34 8.4 ISP .................................................................................................................................................. 35 9 KANSAINVÄLISET KOKEMUKSET KTV-VERKKOJEN HYÖDYNTÄMISESTÄ TELETOIMINNASSA .................................................................................................................... 36 9.1 Kaapelitelevisiotoiminnan yleispiirteet................................................................................................. 36 9.1.1 Kaapeli-tv-penetraatio................................................................................................................. 36 9.1.2 Kaapelitelevisio-operaattoreiden tulot ......................................................................................... 37 9.2 Kaapelimodeemipalvelun tarjonta ........................................................................................................ 38 9.2.1 Espanja....................................................................................................................................... 39 9.2.2 Hollanti ...................................................................................................................................... 40 9.3 Puhelupalvelujen tarjonta..................................................................................................................... 40 9.4 Yhteenveto .......................................................................................................................................... 41 10 JOHTOPÄÄTÖKSET ............................................................................................................... 42 11 LÄHTEET.................................................................................................................................. 44 4 KÄYTETYT LYHENTEET ADSL Asymmetric Digital Subscriber Line. Asymmetrinen digitaalinen tilaa- jajohto. CMTS Cable Modem Termination System. Kaapelireititin. DAVIC Digital Audio Video Council. DOCSIS Data Over Cable Service Interface Spesification. Kaapelimodeemijär- jestelmien standardi. DVB Digital Video Broadcasting. Eurooppalainen yrityskonsortio digitaali- sen televisiojakelun kehittämiseksi ja standardoimiseksi. HFC Hybrid Fiber-Coaxial. Kuitu-koaksiaaliverkko. Kaapelitelevisioverkkotopologia, jossa verkko jaetaan valokuiduilla soluiksi ja solujen sisällä käytetään koaksiaalikaapeleita. Tällaista verkkoa kutsutaan myös hybridiverkoksi ja soluverkoksi. IP Internet Protocol. Protokolla, joka luo perustan pakettikytkentäiselle tiedonsiirrolle Internetissä. ISDN Integrated Services Digital Network. Kapeakaistainen digitaalinen ti- laajajohto. ISP Internet Service Provider. Internet-palveluntarjoaja. kbit/s Kilobittiä sekunnissa. kHz Kilohertz (1000 Hz). KTV Kaapelitelevisio(verkko). Mbit/s Megabittiä sekunnissa. MHP Multimedia Home Platform. Suomeen valittu kansainvälinen digi-tv:n vuorovaikutteisten palveluiden standardi. MHz Megahertz (1000 KHz). PC Personal Computer. Henkilökohtainen tietokone. QAM Quadrature Amplitude Modulation. Modulaatiomenetelmä. QPSK Quadrature Phase Shift Keying. Modulaatiomenetelmä. VoIP Voice over Internet Protocol. IP-pohjainen puheen siirtotapa. WDM Wavelength Division Multiplexing. Menetelmä, jolla yhteen kuitukaa- peliin saadaan useita, aallonpituuden perusteella eroteltavia signaaleja. xDSL Digital Subscriber Line. Yleisnimitys digitaaliselle tilaajajohdolle, vrt. ADSL. 5 1 Johdanto Liikenne- ja viestintäministeriö on tutkinut kaapelitelevisioverkkojen hyödyntämistä teletoiminnassa vuosina 1996 ja 1998. Tuolloin telepalveluiden tarjonta oli vielä hyvin vähäistä, mutta sittemmin tekninen kehitys on parantanut kaapeli-tv-operaattoreiden mahdollisuuksia verkkojensa monipuolisempaan hyödyntämiseen. Tämä tutkimus on jatkoa ministeriön aikaisemmille tutkimuksille, mutta lähestymistapa on sovitettu ny- kyiseen tilanteeseen. Laajakaistaiset kaksisuuntaiset Internet-yhteydet todettiin jo vuoden 1998 tutkimuk- sessa kaapelitelevisioverkkojen vahvimmaksi telepalveluksi, joten Internet-yhteydet saavat tässä tutkimuksessa keskeisen osan. Tutkimuksen käynnistysvaiheessa toiseksi tärkeimmäksi sovellukseksi arvioitiin pakettivälitteinen puhelupalvelu, joten myös sitä tarkastellaan lyhyesti. Digitaalisen television odotetaan monipuolistavan kotitalouksi- en telepalveluiden tarjontaa ja sen vuoksi tutkimuksessa paneudutaan digitaalisen te- levision asemaan kaapelitelevisioverkoissa ja arvioidaan uusien palvelujen myötä syn- tyviä toimintamalleja. Lisäksi pohditaan mahdollisuuksia kaapelitelevisioverkkojen yhteiskäyttöön teletoiminnassa ja arvioidaan kiinteistöjen sisäverkkojen ja kaapelitele- visio-operaattoreiden jakeluverkkojen välisen rajapinnan merkitystä telepalveluiden tarjonnassa. Koska kaapelitelevisioverkot kattavat yli 40% Suomen kotitalouksista ja kaapelimo- deemiteknologia mahdollistaa laajakaistaiset Internet-yhteyspalvelut, kaapelitelevisio- verkot voivat tarjota varteenotettavan Internet-palvelujen jakelutien. Kaapelimodee- mipalvelun osalta tutkimuksessa kartoitetaan nykyistä palveluntarjontaa, palvelun teknisiä edellytyksiä ja tekniikan mahdollistamia palvelutasoja sekä palvelun käynnis- tämisestä aiheutuvia kustannuksia. Tutkimuksessa keskitytään lähtökohtaisesti Suomen markkinoihin, mutta tutkimuk- seen on sisällytetty toimialan kehitysnäkymiä myös muualta Euroopasta. Vertailussa tarkastellaan muiden muassa kaapelitelevisio- ja kaapelimodeemipalvelujen yleisyyttä eri maissa, operaattoreiden tulojakaumaa ja telepalveluiden osuutta operaattoreiden kokonaistuloista. Näin pyritään arvioimaan Suomen kaapelitelevisiomarkkinoiden ke- hitystä suhteessa yleiseurooppalaiseen kehitykseen. Tutkimus edellytti operaattoreiden palveluntarjonnan ja teknisten edellytysten kartoi- tusta. Kartoitus toteutettiin Suomen Kaapelitelevisioliitto ry:n 30:lle jäsenoperaattoril- le lähetetyllä kirjallisella kyselyllä ja muutamalla haastattelulla. Kyselyyn vastasivat Pietarsaaren Seudun Puhelin Oy, Mikkelin Puhelin Oyj, Kotkan Tietoruutu Oy, Tam- pereen Tietoverkko Oy, Kuopion Kaapelitelevisio Oy, Lännen Puhelin Oy, Hämeen Puhelin Oy, Forssan Seudun Puhelin Oy/Forssavisio Oy, Jyväsviestintä Oy, Satakun- nan Puhelin Oy/Teljän Mediat Oy, Kajaanin Puhelinosuuskunta, Sonera Plaza Oy, Kokkolan Puhelin Oy, Päijät-Hämeen Puhelin Oy ja Helsinki Televisio. Siten vasta- usprosentti oli tasan 50%. Tärkeimmät telepalveluja tarjoavat yhtiöt kuitenkin osallis- tuivat tutkimukseen ja lisäksi tutkimus on rakennettu niin, että vastausprosentin alhai- suus ei horjuta tutkimuksen tuloksia. 6 2 Kaapelitelevisioverkkojen telepalvelumarkkinat Kaapelitelevisioverkot kattavat Suomen kunnista noin puolet ja verkkoihin on liittynyt noin 950 000 kotitaloutta. Tekniikan kehittyminen on antanut operaattoreille mahdol- lisuuden hyödyntää verkkojaan televisio-ohjelmien yksisuuntaisen jakelun ohella myös vuorovaikutteisten telepalvelujen tarjontaan. Tässä luvussa kartoitetaan kaapelitelevisioverkoissa välitettävien telepalvelujen tar- jontaa, palvelujen ominaisuuksia ja tilaajamääriä. Päähuomio on keskitetty kaapeli- modeemipalveluun, koska se arvioitiin jo ennen projektin alkua vahvimmaksi sovel- lukseksi. Kartoitus perustuu lähinnä Suomen Kaapelitelevisioliitto ry:n jäsenoperaat- toreille tehtyyn kyselyyn ja operaattoreiden kotisivustoillaan antamiin tietoihin. 2.1 Kaapelimodeemipalvelu Laajakaistaiset Internet-yhteydet todettiin jo vuoden 1998 tutkimuksessa (LVM 1998) lupaavimmaksi kaapelitelevisioverkkojen telepalveluksi. Tuolloin palvelu oli saatavil- la vain Soneran verkossa Lappeenrannassa, mutta sittemmin palvelu on hiljalleen yleistynyt. 2.1.1 Palveluntarjonta Nykyisin kaapelimodeemipalvelu on saatavilla seuraavien yhtiöiden verkoissa (Uuttu 2001, 8-9 & kysely): Sonera, Elisa, Helsinki Televisio, Jyväsviestintä, Kotkan Tieto- ruutu, Kuopion Kaapelitelevisio, Päijät-Hämeen Puhelin, Tampereen Tietoverkko, Kajaanin puhelinosuuskunta, Satakunnan Puhelin ja Hämeen Puhelin. Kaapelimodeemipalvelu ei kuitenkaan kata näitäkään verkkoja kokonaisuudessaan, sillä palvelun käyttöönotto edellyttää mm. ktv-verkon kaksisuuntaistamista ja muita laiteinvestointeja, joten operaattorit toteuttavat palvelun yleensä vaiheittain. Seuraavassa taulukossa (Taulukko 1) on esitetty kaapelitelevisio-operaattoreiden tar- joamien kaapelimodeemipalvelujen yhteysnopeudet ja palvelujen hinnat. 7 Taulukko 1. Kaapelimodeemipalvelujen ominaisuuksia. Operaattori Liittymismaksu kk-maksu Yhteysnopeus myötäsuuntaan Yhteysnopeus paluusuuntaan HTV/Welho pro Yksityisasiakkaat Yritysasiakkaat HTV/welho 525 45,40 e 126,10 e 50,00 e 41,20 e 84,10 e 49,00 e 0,5-1 Mbit/s 0,5-1 Mbit/s 525 kbit/s Ei määritelty Ei määritelty 200 kbit/s Sonera Plaza 49,00 e 49,00 e 0,5-1 Mbit/s max 256 kbit/s Starvisio 50,46 e 41,88 e 0,5-2 Mbit/s max 200 kbit/s PHP 256 kbit/s 1 Mbit/s 82,41 e 82,41 e 50,29 e 58,70 e 256 kbit/s 1 Mbit/s Ei määritelty Ei määritelty Soon/TTV 49,60 e 41,21 e max 512 kbit/s max 128 kbit/s Jyväsviestintä 67,00 e 49,00 e 0,5 – 0,7 Mbit/s 150- 200 kbit/s Kotkan Tietoruutu 49,00 e 61,00 e Ei määritelty Ei määritelty Satakunnan puhelin 65,59 e 48,77 e 256 kbit/s 128 kbit/s Hämeen Puhelin 49,62 e 45,24 e 512 kbit/s 128 kbit/s Kajaanin Puhe- linosuuskunta Ei tiedossa Ei tiedossa Ei tiedossa Ei tiedossa Lähde: Operaattoreiden hinnastot 1-2/2002 ja operaattoreille tehty kysely. HTV:n welho pro- palvelun tiedot perustuvat viime vuoden tilanteeseen ja silloisiin markkamääräisiin hintoihin. Yllä olevassa taulukossa mainitut yhteysnopeudet ovat vain ns. tavoitenopeuksia eli operaattorit pyrkivät mitoittamaan modeemijärjestelmänsä niin, että jokaiselle yhtäai- kaiselle käyttäjälle olisi riittävästi kapasiteettia tavoitenopeuden saavuttamiseksi. Esimerkiksi Soonin palvelussa yhteysnopeus on lisäksi rajoitettu siten, että vähäisen- kään liikenteen aikana yksittäinen käyttäjä ei voi saada yli 512/128 kbit/s nopeutta käyttöönsä. Myös HTV siirtyy maaliskuussa nopeusrajoitettuun welho 525-palveluun; aikaisemmin myydyt liittymät nimetään welho pro-liittymiksi ja niiden myynti käytän- nössä lopetetaan (HTV 2002a). Päijät-Hämeen Puhelimen (PHP) verkossa kaapelimodeemiasiakkaille tarjotaan erilai- siin laatuluokkiin perustuvia vaihtoehtoja. Tässäkään tapauksessa ei kuitenkaan ole kyse varsinaisesta laatutakuusta; korkeammalla hinnalla tarjotaan ainoastaan mahdol- lisuus suurempiin datanopeuksiin. Halvemmassa palvelussa yhteysnopeus on rajoitet- tu maksimissaankin 256 kbit/s, mutta kalliimmassa palvelussa yhteysnopeus voi ka- pasiteetin ja käyttöasteen salliessa yltää jopa 1 megabittiin sekunnissa. Paluusuuntaan PHP ei ole määritellyt tavoitedatanopeutta ollenkaan, sillä liittymä on tarkoitettu lä- hinnä Internet-selailuun, jolloin paluusuunnan liikennetarve on melko vähäinen. Pa- luukaistan vähäisten resurssien takia PHP:n liittymäehdoissa kielletään palvelimien asentaminen verkkoon, mikä onkin kaapelimodeemiliittymissä yleinen käyttörajoite. (Viitanen 2002) 2.1.2 Tilaajamäärät Ainoastaan Helsinki Televisio kertoo avoimesti kaapelimodeemipalvelunsa tilaaja- määrän; muut yhtiöt pitävät tietoa liikesalaisuutena. Helsinki Television kaapelimo- deemipalvelussa oli tammikuussa noin 20 000 käyttäjää (HTV 2002a), joten palvelu on tähän mennessä tavoittanut vajaat 10% verkon talouksista. Helsinki Television kaapelimodeemipalvelu on selvästi Suomen suurin ja yhtiö on myös panostanut palveluun ainoana laajakaistapalvelunaan jo vuodesta 1998 lähtien. Monet muut yhtiöt ovat aloittaneet palvelun vasta myöhemmin ja ne tarjoavat yleensä myös kilpailevaa ADSL-palveluja, joten niiden panostus kaapelimodeemipalveluun on 8 usein vähäisempää. Siten voidaan olettaa, että muilla yhtiöillä modeemipalvelu ei yllä läheskään 10% talouksista ja asiakasmäärät lienevät enimmilläänkin muutamia tuhan- sia; itse asiassa useiden operaattoreiden asiakasmäärät laskettaneen vielä sadoissa. Si- ten kaapelimodeemipalvelun kokonaisasiakasmäärä Suomessa jäänee 25 - 30 000 asi- akkaaseen. 2.1.3 Palvelujen maantieteellinen kattavuus Suomen kaapelitelevisioliitto ry:n jäsenoperaattoreiden verkot kattavat 217 kuntaa eli noin puolet Suomen kunnista. Suhteessa kaapelitelevisioverkkojen maantieteelliseen kattavuuteen kaapelimodeemipalvelun saatavuus on huono. Sonera Plazan verkot kattavat 217:stä kunnasta 85, mutta yhtiö tarjoaa kaapelimo- deemipalvelua vasta kymmenessä kunnassa eikä palvelu kata näitäkään kuntia koko- naan (Sonera 2002). Soneran lisäksi kaapelimodeemipalvelua tarjoaa vain 9 operaat- toria, jotka toimivat yhteensä noin 20 kunnassa, joten tällä hetkellä palvelu on saata- villa vain noin 30 kunnassa. Näissäkään kunnissa palvelu ei kuitenkaan ole kaikkien tilaajien saatavilla. 2.1.4 Kaapelimodeemipalvelujen sisältö Kaapelimodeemijärjestelmä mahdollistaa kiinteät Internet-yhteydet, mutta järjestelmää ei kuitenkaan juurikaan käytetä pelkän yhteyden tarjontaan. Sen sijaan lähes kaikki operaattorit ovat kytkeneet modeemiliittymään myös ISP-palveluja, jotka voisivat pe- riaatteessa olla yhteystavasta riippumattomia. Tavallisimpia Internet-yhteyden ohessa tarjottavia ISP-palveluja ovat sähköposti, kotisivutila ja erilaiset sisältöpalvelut. Edellä olleessa taulukossa (Taulukko 1) esitetyt hinnat eivät siten olekaan puhtaasti yhteyshintoja, vaan ne sisältävät vaihtelevan määrän ISP-palveluja. Esimerkiksi HTV:n uusi welho 525-palvelu sisältää pelkän yhteyden ohella mm. sähköpostiosoit- teen ja 10 MB:n postilaatikon, 10 MB kotisivutilaa sekä käyttöoikeuden erilaisiin si- sältöpalveluihin. Kaapelimodeemin vuokra ei sisälly hintaan, vaan se on määritelty erikseen ja se on 6 euroa/kk. (HTV 2002a). Muuten eri palvelujen osuutta ei ole hin- nastossa edes eritelty, vaan kaikki kuuluvat automaattisesti samaan pakettiin. Sonera erittelee verkko- ja Internet-palveluiden sekä modeemivuokran osuudet koko- naishinnasta ja PHP puolestaan erottelee ISP:n osuuden kokonaishinnasta. Soneran palvelussa kaapelidatasiirto ja Internet-liittymä maksavat molemmat 17,90 euroa/kk ja modeemivuokra on 13,20 euroa/kk (Sonera 2002). PHP:n liittymässä ISP- palveluiden osuus on 8,41 tai 16,82 euroa/kk liittymätyypistä riippuen. Käytännössä hintaerittelyllä ei ole ainakaan vielä juurikaan merkitystä, sillä kaikki palvelut on ny- kyisin hankittava alueen kaapelitelevisio-operaattorilta. Asia saa merkitystä jatkossa, jos modeemit tulevat vapaasti asiakkaiden hankittaviksi ja asiakkaat voivat valita verkko- ja Internet-palvelut toisistaan riippumattomasti. 2.2 Digi-tv Digitaaliset televisiolähetykset ovat yksi kaapelitelevisioverkoissa tarjottava palvelu perinteisten analogisten televisiolähetysten tapaan. Siten normaalit yksisuuntaiset tele- visiolähetykset jäävät lähtökohtaisesti tämän tutkimuksen ulkopuolelle, koska niitä ei tutkimuksen tarkoittamassa merkityksessä voida katsoa telepalveluiksi. 9 Tällä hetkellä digitaalisen television lähetykset ovat perinteiseen tapaan yksisuuntaisia ja vuorovaikutteisten palvelujen odotetaan yleistyvän vasta vähitellen. Vasta vuoro- vaikutteisuuden myötä voidaan ajatella digi-tv:n muodostavan uuden kaapelitelevisio- verkoissa välitettävän telepalvelun. Digi-tv:n asemaan kaapelitelevisioverkoissa pala- taan luvussa 6. 2.3 Muut telepalvelut Operaattoreille tehdyn kyselyn perusteella kaapelimodeemipalvelu on tärkein ja käy- tännössä ainoa kaapelitelevisioverkoissa tarjottava telepalvelu. Uudenlaisia palveluja on toki muitakin, kuten esimerkiksi ns. Pay per view (PPV) ja Near Video On De- mand (NVOD), mutta niitä ei voida pitää tämän tutkimuksen tarkoittamina telepalve- luina, koska ne eivät perustu vuorovaikutteisuuteen. IP-puhelu nähtiin projektin määrittelyvaiheessa kaapelimodeemipalvelun jälkeen seu- raavaksi tärkeimmäksi sovellukseksi. Sen takia siihen palataan lyhyesti tekniikan osuudessa ja ktv-verkkojen telepalveluiden kansainvälisessä vertailussa, vaikka IP- puhelu ei Suomessa ainakaan vielä olekaan ajankohtainen. 2.4 Yhteenveto kaapelitelevisioverkoissa tarjottavista telepalveluista Kaapelitelevisioverkkojen telepalveluiden tarjonta on vielä vähäistä suhteessa lähes miljoonaan kaapeliliittymän tarjoamaan potentiaaliin. Kaapelimodeemi on yleisin pal- velu, joten se on osoittautunut vahvaksi sovellukseksi, kuten edellisessä vuoden 1998 tutkimuksessa todettiin. Kaapelimodeemipalvelunkin penetraatio on vielä hyvin alhai- nen ja vasta harva yhtiö tarjoaa palvelua. Lisäksi suurimmassa osassa palvelua tar- joavista yhtiöistä palvelu on saatavilla vain rajoitetuilla alueilla, koska vaadittavat verkkoinvestoinnit tehdään yleensä vähitellen. Muita telepalveluja ei suomalaisissa kaapelitelevisioverkoissa operaattoreille tehdyn kyselyn perusteella toistaiseksi tarjota. Yleisesti yhtenä merkittävänä syynä kaapelitelevisioverkkojen telepalveluiden ja eri- tyisesti kaapelimodeemipalvelun hitaaseen yleistymiseen pidetään sitä, että yleensä sama yhtiö tai konserni tarjoaa kahta keskenään kilpailevaa palvelua: kaapelimodee- mia ja ADSL:ää. Puhelinyhtiövetoisissa konserneissa panostus ADSL:ään on ollut usein merkittävämpää ja siten modeemipalvelu on jäänyt heikompaan asemaan. Kil- pailu modeemipalvelun ja ADSL:n välillä ei toimi. Toisena merkittävänä syynä voi- daan pitää kaapelitelevisioverkkojen pientä kokoa ja tiiviiden tilaajakeskittymien puu- tetta. Näiden syiden takia modeemipalveluun vaadittava alkuinvestointi tilaajaa kohti nousee helposti korkeaksi, sillä keskitinlaitteistoon vaadittava panostus on minimis- säänkin noin 50 000 euroa. Jatkossa keskitytään lähinnä kaapelimodeemipalveluun, koska se on selvästi vahvin kaapelitelevisioverkoissa välitettävä telepalvelu. Sen lisäksi tarkastellaan lyhyesti IP- puhelupalvelua. 10 3 Telepalveluratkaisujen tekniikka Aikaisempien tutkimusten ja edellisen luvun telepalvelukartoituksen mukaan kaapeli- modeemipalvelua voidaan tällä hetkellä pitää tärkeimpänä kaapelitelevisioverkoissa tarjottavana telepalveluna. Niinpä tässä luvussa keskitytään lähinnä kaapelimodeemi- järjestelmien tekniikkaan. Muiden edellisessä luvussa esiintulleiden sovellusten tek- niikkaa käsitellään huomattavasti kevyemmin. 3.1 Kaapelitelevisioverkkojen perusratkaisut Kaapelitelevisioverkkojen tekniikka luo pohjan telepalveluiden tekniikalle ja verkkojen kaksisuuntaistamiselle. Seuraavassa käsitellään kaapelitelevisioverkkojen topologiaa, operaattoreiden käytössä olevia taajuuksia ja verkkojen tyypillisiä ylärajataajuuksia. 3.1.1 Verkon topologia Kaapelitelevisioverkot pyritään nykyään rakentamaan ns. HFC-verkoiksi eli kuitu- koaksiaaliverkoiksi. Verkot jaetaan valokuiduilla osaverkkoihin eli soluihin ja solujen sisällä käytetään perinteiseen tapaan koaksiaalikaapeleita taloyhtiöiden kytkemiseksi verkkoon. Kuva 1 havainnollistaa HFC-verkon rakennetta. Usein verkot muutetaan soluverkoiksi viimeistään kaksisuuntaistamisen (kaapelimodeemipalvelun aloittami- sen) yhteydessä, joten tässä tutkimuksessa pitäydytään soluverkkorakenteessa. Päävahvistin- asema O/E O/E Haa- roitin Haa- roitin O/E O/E Vahvistimet Kuva 1. Kaapelitelevisioverkon rakenne. Kaapelitelevisioverkko jaetaan osaverkkoihin jo päävahvistimella, josta lähtee erilli- nen kuitu jokaisen solun kuitusolmupisteeseen (O/E). Kuitusolmupisteissä optinen signaali muutetaan takaisin sähköiseen muotoon ja tästä eteenpäin aina kiinteistöjen liittymiin asti verkossa käytetään koaksiaalikaapelia. Koaksiaalikaapelin vaimennuk- sen takia verkossa tarvitaan vahvistin noin 200 metrin välein ja peräkkäisiä vahvisti- mia voi olla maksimissaan 4 – 5. Siten osaverkon (solun) säde on maksimissaan noin 700 – 1000 metriä. 11 3.1.2 Kaapelitelevisioverkoissa käytettävät taajuusalueet Kaapelitelevisioverkoissa käytetään osittain samoja kanavia kuin maanpäällisessäkin jakelussa (VHF-III; UHF-IV ja V) ja lisäksi erikoiskanavia eli ns. S-kanavia (Sähkö- tieto ry 2001, 82-87). Teoriassa hyvin suojatussa kaapelitelevisioverkossa voitaisiin käyttää samoja taajuuksia kuin maanpäällisessäkin jakelussa, mutta käytännössä taa- juussuunnittelu on tehtävä huolella häiriöiden välttämiseksi. Kaapelitelevisioverkot sinänsä sietävät häiriöitä hyvin eivätkä säteile ympäristöön, mutta verkkoihin kytketyissä kiinteistöjen sisäverkoissa suojaukset eivät yleensä ole yhtä hyviä. Kiinteistöjen verkot voivat toimia antenneina ja vastaanottaa maanpäälli- siä lähetteitä tai lähettää kaapelin lähetteen ympäristöön. Siten esimerkiksi paikallinen yleisradiolähetin voi rajoittaa kaapelitelevisio-operaattorin käytössä olevaa taajuus- aluetta ja myös S-kanavilla on monia langattomia palveluja, jotka ktv-operaattorin on otettava huomioon. S-kanavien käyttöä rajoittavat mm. lentoliikenteelle varatut taa- juudet, radioamatööritoiminta ja viranomaisverkko VIRVE (Viitanen 2002). S- kanavien käytöstä kaapelitelevisioverkoissa onkin aina ensin pyydettävä Viestintävi- raston lausunto (Sähkötieto ry 2001, 86). Häiriöiden vähentämiseksi kaapeli-tv-operaattorit toivovat nykyistä selvästi parempaa koordinointia maanpäällisen lähetystoiminnan kanssa. Kaapelioperaattoreiden käyt- tämät taajuudet tulisi ottaa maanpäällisen lähetystoiminnan taajuussuunnittelussa pa- remmin huomioon. Lisäksi sisäverkkojen ja liityntäjohtojen laadunvalvontaa tulisi te- hostaa. 3.1.3 Kaapelitelevisioverkkojen ylärajataajuudet Kaapelitelevisioverkkojen ylärajataajuus määräytyy verkkokomponenttien ominai- suuksien mukaan. Tyypillisesti ylärajataajuus suomalaisissa kaapelitelevisioverkoissa on 450 – 550 MHz. Monet operaattorit ovat parhaillaan nostamassa verkkojensa ylä- rajataajuuksia ja melko moni verkko yltää 606 MHz:iin. Sen sijaan UHF-V-alueen ylärajalle 862 MHz asti yltää kyselyn perusteella vasta yhden yhtiön verkko. Koska verkon tekniikan mahdollistama taajuusalue ei häiriöiden takia ole läheskään koko- naan käytössä, verkot ovat yleensä täynnä eikä vapaata kapasiteettia ole. Suurimman osan kapasiteetista vievät luonnollisesti perinteiset yksisuuntaiset analogi- set televisiolähetykset. Analogisten lähetysten kanssa rinnakkain jaettavat digitaaliset lähetykset edelleen nostavat kapasiteetin käyttöastetta ja samalla pienentävät muille telepalveluille jäävää kapasiteettia. 3.2 Kaapelimodeemi Kaapelimodeemijärjestelmien tekniikan analysoinnissa kiinnitetään huomiota erityises- ti järjestelmillä saavutettaviin palvelutasoihin ja mahdollisuuksiin lisätä järjestelmän kapasiteettia. Aluksi tarkastellaan lyhyesti kaapelimodeemijärjestelmien standardoin- tia. 3.2.1 Standardointi Kaapelimodeemijärjestelmien vallitsevaksi standardiksi on vakiintumassa DOCSIS- standardi (Data Over Cable Interface Specification). Standardi on kehitetty pohjois- amerikkalaisten kaapeli-tv-toimijoiden Cable Television Laboratories Inc – yhteistyöorganisaatiossa. Organisaatiosta käytetään yleisesti nimeä CableLabs ja se 12 on voittoa tavoittelematon tutkimus- ja kehitysorganisaatio. (CableLabs 2002) Stan- dardista on kehitetty myös eurooppalainen versio EuroDOCSIS ja suomalaisissa kaa- pelimodeemijärjestelmissä on yleisesti käytössä sekä DOCSIS- että EuroDOCSIS- standardien mukaisia laitteita. Aikaisemmin DOCSIS-standardin kanssa kilpaili puh- taasti eurooppalainen standardointihanke DVB/DAVIC, mutta se ei ole ainakaan tois- taiseksi saanut tukevaa jalansijaa ja eurooppalaisen version julkistaminen on edelleen vahvistanut DOCSIS-standardin asemaa. Tässä tutkimuksessa keskitytään DOCSIS-standardin mukaiseen tekniikkaan, koska se on ainakin Suomessa vallitseva standardi. Standardin amerikkalaisen ja eurooppa- laisen version eroihin kiinnitetään soveltuvin osin huomiota. 3.2.2 Järjestelmän rakenne Yleisellä tasolla kaapelimodeemijärjestelmän keskeiset komponentit ovat operaattorin päävahvistinasemalle sijoitettava keskitinlaitteisto CMTS (Cable Modem Termination System) ja asiakkaan tiloihin sijoitettava kaapelimodeemi (KM, Kuva 2). Kaapelimo- deemijärjestelmä varaa tietyn osan verkon kapasiteetista vuorovaikutteisten datayhte- yksien käyttöön, mutta myös perinteinen kaapelitelevisiotoiminta voi jatkua normaa- listi. Taloverkon erottaminen omaksi osakseen on oleellista, koska se ei kuulu operaat- torin hallintaan. Internet ISP CMTS KTV- jakeluverkko KM PCTaloverkko Kuva 2. Kaapelimodeemijärjestelmän peruskomponentit. Edellä olevassa kuvassa oleva Internet-palveluntarjoaja (ISP) on periaatteessa kaape- litelevisioverkon ja modeemijärjestelmän ulkopuolinen toiminto. Päävahvistinasemalle asennettava CMTS reitittää liikenteen ISP:lle ja vasta ISP voi kytkeä kaapelimodee- mitilaajan Internetiin. Tosin nykyisen käytännön mukaan kaapelimodeemipalvelua tar- joavat operaattorit käyttävät omaa tai samaan konserniin kuuluvaa Internet- palveluntarjoajaa, joten käytännössä kaapelimodeemipalvelu ja ISP-toiminta eivät ole toisistaan riippumattomia. Päävahvistinasemalle sijoitetaan tavallisesti yksi keskitinlaitteisto, jonka kapasiteettia voidaan säädetään ns. kanavakorttien avulla. Laitteistojen tarve riippuu verkon topo- logiasta ja kapasiteetin tarpeesta. 3.2.2.1 Käytettävä taajuusalue Myötäsuunnassa CMTS ja modeemit tukevat yleisesti 88 – 860 MHz taajuusaluetta, joten laitteiden suhteen modeemipalvelu voidaan sijoittaa vapaasti. Koska ktv- verkkojen taajuusalue on kuitenkin yleensä tätä pienempi ja verkot ovat usein jo val- miiksi täynnä analogisista ja digitaalisista televisiokanavista, kaapelimodeemipalvelul- le varattava myötäsuunnan kapasiteetti on valittava huolella. Lisäksi palvelu on sijoi- tettava sellaiselle taajuudelle, että se toimii kaikkien asiakkaiden kiinteistöjen sisäver- koissa. Ylärajan osalta käytettävissä oleva taajuusalue siis määräytyy heikoimman palveluun kytketyn sisäverkon mukaisesti. 13 Paluusuunnalle EuroDOCSIS-standardi varaa taajuusalueen 5 – 65 MHz, joka on osittain päällekkäinen VHF-I-alueen (47 - 68 MHz) kanssa Siten operaattoreiden on käytännössä luovuttava VHF-I-alueen käytöstä kaksisuuntaistamisen yhteydessä. Amerikkalaisen standardin mukaisissa järjestelmissä paluusuunnan taajuuskaistaksi on määritelty 5 – 42 MHz. 3.2.3 Kapasiteetti Kaapelimodeemijärjestelmän kapasiteetti määräytyy käytettävissä olevan taajuusalu- een, modulaation ja järjestelmän topologian mukaan. DOCSIS-standardin eurooppa- laisessa versiossa kaapelimodeemijärjestelmän myötäsuunnan taajuusalue on jaettu 8 MHz:n kanaviin, kun taas amerikkalaisessa versiossa kanavan leveys on 6 MHz. Pa- luusuunnassa käytettävän kanavan leveys on huomattavasti pienempi: sekä DOCSIS- että EuroDOCSIS-standardin mukaisissa järjestelmissä paluukaista voidaan jakaa 200 kHz – 3,2 MHz:n kanaviin. Kaapelimodeemijärjestelmät ovat vahvasti epäsymmetrisiä järjestelmiä, joiden myötä- suunnan kapasiteetti on moninkertainen paluusuunnan kapasiteettiin nähden. Keski- tinlaitteisto palvelee yleensä yhtä suurikapasiteettista myötäsuunnan kanavaa ja useita pienikapasiteettisia paluusuunnan kanavia oheisen kuvan (Kuva 3) mukaisesti. CMTS KM PC KM PC KM PC Kuva 3. Kaapelimodeemijärjestelmän kanavien yhteiskäyttö. Sekä myötä- että paluusuunnassa yksittäiset käyttäjät jakavat muiden käyttäjien kans- sa yhteisen kanavan. Yhteisen kanavan datakapasiteetti määräytyy kanavan leveyden ohella modulaation mukaan. 3.2.3.1 Modulaatio Kaapelimodeemijärjestelmissä käytetään neljää erilaista modulaatiomenetelmää: QPSK, 16 QAM, 64 QAM ja 256 QAM. Modulaatiomenetelmät eroavat toisistaan koodaustehokkuuden ja häiriöherkkyyden suhteen; QPSK-modulaatiolla saavutetaan kaikkein heikoin datanopeus, mutta vastaavasti se sietää häiriöitä muita paremmin. Myötäsuunnassa markkinoilla olevat kaapelimodeemit tukevat yleisesti 64 QAM- ja 256 QAM-modulaatiomenetelmiä ja käytännössä 64 QAM-modulaatio lienee tavalli- sin. 64 QAM-modulaatio antaa 6 MHz:n kanavan datakapasiteetiksi 30 Mbit/s ja vas- taavasti 8 MHz:n kanavan kapasiteetiksi 38 Mbit/s. Koko kapasiteetti ei kuitenkaan ole käytettävissä modeemiasiakkaiden hyötydatan siirtoon, sillä mm. virheenkorjauk- sen koodaaminen signaalin mukaan vie osan kapasiteetista. Esimerkiksi 30 Mbit/s raakadatakapasiteetista jää virheenkorjauksen jälkeen jäljelle noin 27 Mbit/s (Laubach ym. 2001, 122). 14 Myötäsuunnan taajuusaluetta korkeamman häiriötason vuoksi paluusuunnassa käyte- tään paremmin häiriöitä sietäviä modulaatiomenetelmiä QPSK ja 16 QAM, joista QPSK on selvästi yleisin. Kaistanleveydestä ja muista parametreistä riippuen QPSK- modulaatiolla voidaan saavuttaa 0,32 Mbit/s – 5,12 Mbit/s kanavakohtainen raakada- takapasiteetti (Laubach ym. 2001, 124). Tästäkin kapasiteetista virheenkorjaus vie osan. Modeemijärjestelmässä käytettävän kanavan leveys ja kanavassa käytettävä modulaa- tio määräävät kanavakohtaisen kapasiteetin. Koko modeemijärjestelmän kapasiteettiin vaikuttavat lisäksi järjestelmälle allokoitujen kanavien lukumäärä ja kuitu- koaksiaaliverkon solukoko. 3.2.3.2 Kanavien lukumäärä Kanavakohtaisesti saavutettava datakapasiteetti voidaan järjestelmätasolla monistaa allokoimalla kaapelimodeemipalvelun myötäsuuntaan uusi 6/8 MHz:n kanava. Tällöin palvelun kokonaiskapasiteetti myötäsuuntaan lisääntyy 30/38 Mbit/s ja koska osa modeemikäyttäjistä voidaan ohjata uudelle kanavalle, käyttäjäkohtainen kapasiteetti kasvaa. Vastaavasti paluusuuntaan voidaan lisätä uusi 200 kHz – 3,2 MHz:n kanava, jolloin myös paluusuunnassa käyttäjäkohtainen kapasiteetti kasvaa. Uusien kanavien käyttöönotto ei yleensä vaadi uuden keskitinlaitteiston hankkimista, vaan uusien myö- tä- ja paluusuunnan kanavakorttien lisääminen olemassa olevaan keskitinlaitteistoon riittää. Uusien kanavien lisääminen järjestelmään kuitenkin edellyttää muista palveluista va- paata kapasiteettia, joten monissa verkoissa tämä ratkaisu ei ole kovinkaan käyttökel- poinen. Siten käytännössä operaattoreiden ainoaksi vaihtoehdoksi käyttäjäkohtaisen kapasiteetin lisäämisessä jää verkon solukoon pienentäminen. 3.2.3.3 Verkon solukoko Kaapelimodeemipalvelussa solukoko on järjestelmän kokonaiskapasiteetin ja käyttä- jäkohtaisen kapasiteetin kannalta oleellinen parametri, sillä järjestelmän kanavakoh- tainen kapasiteetti jaetaan solukohtaisesti kaikkien samassa solussa olevien kaapeli- modeemien kesken. Kuva 4 havainnollistaa kaapelitelevisioverkon soluverkkotopologiaa. Kaapelimodee- mijärjestelmän kapasiteetin kannalta oleellista on se, että järjestelmälle allokoidut ka- navat myötä- ja paluusuunnassa voidaan käyttää uudelleen jokaisessa solussa. Siten esimerkiksi yhden 6 MHz:n kanavan tuoma 30 Mbit/s datakapasiteetti jaetaan solussa olevien kaapelimodeemien kesken ja siten käyttäjäkohtainen kapasiteetti on sitä suu- rempi mitä vähemmän modeemeja solussa on. Verkon solukoon pienentäminen on operaattorin käytettävissä olevan taajuusalueen suhteen hyvin tehokas tapa lisätä käyttäjäkohtaista kapasiteettia. 15 P ä äva h vistin - asem a O /E O /E Kuva 4. KTV-verkon jako osaverkkoihin. Päävahvistinasemalla eri osaverkot voidaan päättää samaan keskitinlaitteistoon (CMTS) tai jopa samaan keskitinlaitteiston kanavakorttiin kokonaisasiakasmäärästä riippuen. Yhteen kanavakorttiin kytkettävien kaapelimodeemien maksimimäärä on valmistajakohtainen parametri; suuruusluokkana myötäsuunnan kanavakortti voi pal- vella esimerkiksi 1000 modeemia ja paluusuunnan kortti 250 modeemia. Kapasiteettitarpeen kasvaessa solu voidaan edelleen jakaa kahdeksi pienemmäksi so- luksi. Edellä olevassa kuvassa voitaisiin esimerkiksi neljää kiinteistöä palveleva solu jakaa kahteen osaan tuomalla alueella olevaan laitetilaan uusi kuitusolmupiste palve- lemaan kahta neljästä kiinteistöstä. Jos jonkin solun kapasiteettitarpeen odotetaan tu- levaisuudessa merkittävästi lisääntyvän, kuitusolmupisteeseen kannattaa jo ensivai- heessa tuoda päävahvistinasemalta useampia kuitupareja, jotta solukokoa voidaan tarvittaessa helposti pienentää. Kaksisuuntaistetuissa kaapelitelevisioverkoissa solukoko luonnollisesti vaihtelee ope- raattorikohtaisesti, mutta useissa lähteissä solukooksi mainitaan 200 – 2000 tai 500 – 2000 taloutta (kts. esimerkiksi Keiho 1997 ja Sähkötieto ry 2001, 89). Suomalaisissa kaksisuuntaistetuissa verkoissa tyypillinen solukoko lienee 1000 – 2000 taloutta. 3.2.3.4 Häiriöiden vaikutus kapasiteettiin Kaapelitelevisioverkon taajuusalueella toimivat maanpäälliset lähetteet rajoittavat kaapelioperaattorin käytössä olevien kanavien määrää ja siten modeemijärjestelmälle voi olla vaikeaa löytää vapaita kanavia. Modeemijärjestelmän kapasiteettitarpeen li- sääntyessä uusien kanavien lisääminen ei ole läheskään aina mahdollista. Kaapelimodeemijärjestelmän paluusuunnassa häiriöt muodostuvat suuremmaksi on- gelmaksi kuin myötäsuunnassa. Paluusuunnassa lähettimiä ja samalla mahdollisia häiriölähteitä on jokaisessa verkkoon kytketyssä taloudessa, mutta vastaanottimia vain yksi – operaattorin keskitinlaitteisto. Siten paluusuunnassa kotitalouksien verkkoihin kytkeytyneet häiriöt summautuvat operaattorin vastaanottimella. Kotitalouksissa häi- riölähteitä ovat mm. muut elektroniset laitteet, kuten mikroaaltouunit ja hiustenkuivaajat sekä erilaiset radiolähettimet. (Laubach ym. 2001, 33) Häiriöiden takia kaapelimodeemipalvelujen paluukaista käytännössä jää sille määritel- lystä 5 – 65 tai 5 – 42 MHz selvästi kapeammaksi. Käyttökelpoinen taajuusalue alkaa usein vasta 30 MHz:stä, joten erityisesti DOCSIS-standardin amerikkalaisen version mukaisissa järjestelmissä häiriöiden vaikutus kapasiteettiin on hyvin merkittävä: mo- 16 nella operaattorilla käyttökelpoinen paluukaista on vain 30 – 42 MHz. (Viitanen 2002) 3.2.4 Jaettu media Kaapelimodeemijärjestelmien tarjoama datayhteys perustuu ns. jaettuun mediaan eli esimerkiksi myötäsuunnan 30/38 Mbit/s datakapasiteetti jaetaan kaikkien (solun) asi- akkaiden kesken. Jaettu media on periaatteessa tehokas tapa hyödyntää resursseja, koska kaikki asiakkaat eivät kuitenkaan tarvitse yhteyttä samanaikaisesti ja lisäksi pakettiliikenteeseen perustuva Internet-yhteys sietää pieniä viiveitä hyvin. Niinpä ope- raattorit voivat huoletta markkinoida palvelua suuremmille asiakasmäärille kuin mihin järjestelmän nimellinen kapasiteetti riittää. Näin tehdään myös muissa jaettua mediaa käyttävissä palveluissa, kuten ISP-palveluissa, runkoverkkoyhteyksissä ja matkavies- tinverkoissa. Suurilla asiakasmäärillä riski liikenteen ruuhkautumiseen kuitenkin kas- vaa. Kaapelimodeemijärjestelmissä nykyisin käytettävät DOCSIS 1.0-standardin mukaiset laitteet toimivat ns. best effort-periaatteella eli yksittäisille käyttäjille ei voida taata palvelun laatua. Standardista on kuitenkin olemassa jo uudempikin versio (1.1), joka tukee laatuluokkia, ja sen mukaisilla järjestelmillä voidaan siis tarjota myös viive- herkkiä palveluja. Uudesta standardista huolimatta laatuluokat eivät kuitenkaan edes laitepäivitysten jälkeen automaattisesti tule yleiseen käyttöön, koska järjestelmien ko- konaiskapasiteetti on laajamittaiseen laatuluokkien tarjoamiseen liian alhainen. 3.2.5 Tyypillinen kaapelimodeemikonfiguraatio Koska kaapelimodeemipalvelu on monella suomalaisella operaattorilla vielä alkuvai- heessa eikä asiakasmäärät ole suuria, tyypillisesti kaapelimodeemijärjestelmälle on varattu vain yksi myötäsuunnan 6/8 MHz kanava. Muutamat operaattorit käyttävät kuitenkin useampia kanavia. Paluusuunnassa käytetään yleisesti 1,6 MHz:n kanavia ja niitä järjestelmissä on yleensä useampia kuin yksi, vaikkakin suppeimmissa palve- luissa saatetaan turvautua vain yhteen paluukanavaan. Monissa verkoissa häiriöiden ja tekniikan rajoittama paluukaista mahdollistaakin maksimissaan vain 6 – 7 paluu- kanavaa. Kanavien lukumäärä ei tosin ole soluverkoissa erityisen kriittinen parametri, koska käyttäjäkohtaista kapasiteettia voidaan lisätä solukokoa pienentämällä. 3.2.6 Last mile –ratkaisu Kaapelimodeemijärjestelmä luo IP-tason datayhteyden kaapelitelevisioverkon yli ja näin sitä voidaan käyttää pääsymuotona Internetiin ja sen palveluihin tai muihin data- palveluihin. On kuitenkin huomattava, että esitetyt datanopeudet ja muut kaapelimo- deemiyhteyttä koskevat ominaisuudet pätevät vain kaapelimodeemijärjestelmän osuu- delle ja Internet-yhteydessä korkeintaan ISP:lle asti. Asiakkaan kokemaan palvelun laatuun voi vaikuttaa lukuiset muutkin tekijät. 3.3 IP-puhelu Projektin määrittelyvaiheessa tutkimuksen kannalta tärkeimmäksi palveluksi kaapeli- modeemipalvelun jälkeen oletettiin ns. IP-puhelut. Siten IP-puhelujen tekniikkaa käsi- tellään lyhyesti, vaikka palvelua ei vielä yksikään ktv-operaattori tarjoakaan. Muiden mahdollisten palvelujen tekniikkaan ei tässä tutkimuksessa paneuduta, koska operaat- toreille tehdyn kyselyn perusteella tarjontaa ei ole. 17 Kaapelitelevisioverkon puhelupalvelut saattaisivat lisätä puhelutoiminnan kilpailua, koska se toisi markkinoille uusia ja uudella tekniikalla toimivia palveluntarjoajia. Ly- hyesti sanottuna kaapelitelevisioverkon puhelupalvelut lisäisivät puhelupalveluiden tarjontaa. 3.3.1 Liityntäosuus Toisin kuin Internet-palvelu, puhelupalvelu on symmetrinen ja lisäksi hyvin herkkä viiveille eikä se siten sovellu jaetussa mediassa välitettäväksi palveluksi kovinkaan hyvin. Jotta IP-puhelupalvelu jaetussa mediassa voisi käytännössä tulla varteenotetta- vaksi haastajaksi puhelupalveluissa, on käyttäjille pystyttävä tarjoamaan taattuja pal- velun laatutasoja. IP-puhelut osana kaapelimodeemijärjestelmää tulevat periaatteessa mahdollisiksi uu- den DOCSIS 1.1-standardin myötä. Tällöin IP-puhelua tukevat järjestelmät osaavat antaa IP-puheluille muuta liikennettä paremman etuoikeuden eikä häiritseviä viiveitä näin pääse syntymään. Koska IP-puhelu kuitenkin vaatii symmetrisen kapasiteetin ja operaattoreiden paluukaistan kapasiteetti on hyvin rajallinen, laajamittaisten käytän- nön sovellusten toteuttaminen voi olla mahdotonta. Lisäksi kaapelimodeemijärjestelmä toimii myös IP-puhelujen osalta vain ns. last mile-ratkaisuna. 3.3.2 Liikenteen reititys liityntäosuuden jälkeen Kaapelimodeemijärjestelmän keskittimen jälkeen IP-puheluyhteys voidaan kytkeä joko kiinteään televerkkoon tai Internetiin. Jos yhteys luodaan Internetin yli, laatutason yl- läpitämiseksi tarvitaan erityisjärjestelyjä, koska Internet-liikenteen reitityksessä ei yleisesti laatuluokkia ole. On olemassa IP-puheluoperaattoreita, jotka sopimusperus- teisesti yhteyskapasiteettia vuokraamalla pystyvät tarjoamaan IP-puhelupalveluja esimerkiksi yritysten eri toimipaikkojen välisillä yhteyksillä, mutta vapaasti valittavil- le yhteyksille palvelua ei ole saatavilla. 3.3.3 Ohjelmistoperustainen IP-puhelu Kaapelimodeemijärjestelmästä ja sen standardoinnista huolimatta yksittäiset asiakkaat voivat ottaa IP-puhelun käyttöönsä operaattorista riippumatta. Markkinoilla on ole- massa ohjelmistoja, jotka voivat muodostaa IP-puheluyhteyden kahden tietokoneen välille mitä tahansa Internet-liittymää käytettäessä. Koska kaapelimodeemijärjestel- missä tai Internetissä yleensä ei vielä ole laatuluokkia, ei näin muodostettujen IP- puhelujen laadustakaan ole mitään takeita. 18 4 Kaapelitelevisioverkkojen kaksisuuntaistaminen Vuorovaikutteisten telepalvelujen tarjontaa varten kaapelitelevisioverkot on ensin kak- sisuuntaistettava. Tässä luvussa paneudutaan kaksisuuntaistamisen vaatimiin muu- toksiin kaapelitelevisioverkon eri osissa ja kaksisuuntaistamisen kustannuksiin. 4.1 Verkon eri osissa vaadittavat muutokset Hybridiverkkorakenteeseen siirtymisen yhteydessä kaapelitelevisioverkot tyypillisesti jaetaan useaan pienempään osaverkkoon eli soluun siten, että yhdellä kuidulla palvel- laan yhtä solua. Kuituosuus päätetään kuitusolmupisteeseen ja siitä eteenpäin verkko on toteutetaan koaksiaalikaapelilla. Koaksiaalikaapeliosuus sisältää jaottimia, joilla yhteys jaetaan yksittäisten kiinteistöjen kytkentäpisteisiin. Kiinteistöjen sisäverkot ovat kiinteistöjen hallinnassa ja nekin on toteutettu koaksiaalikaapeleilla. Hybridi- verkkojen rakenteesta johtuen kaapelitelevisioverkon kaksisuuntaistamisen edellyttä- miä muutoksia kannattaa tarkastella erikseen verkon kuitu- ja koaksiaalikaapeliosuuk- silla sekä kiinteistöjen sisäverkoissa. 4.1.1 Kuituosuus Usein ktv-verkko muutetaan kuitu-koaksiaaliverkoksi juuri kaksisuuntaistamisen yh- teydessä, jolloin kuituosuus rakennetaan suoraan kaksisuuntaiseksi. Kuituosuuden kaksisuuntaisuus toteutetaan kuituparilla eli myötä- ja paluusuuntia varten asennetaan omat kuidut. Toinen vaihtoehto on käyttää aallonpituusmultipleksointia (WDM), jol- loin yhteen kuituun saadaan monta loogista kanavaa. Hybridiverkoissa kuitu- ja koak- siaaliosuuksien väliset solmupisteet mahdollistavat kaksisuuntaisen liikenteen jo val- miiksi, sillä ne sisältävät opto-elektroniset muuntimet molempiin suuntiin ja suodatti- men myötä- ja paluusuuntien signaalien erottamiseksi (Laubach ym. 2001, 36). Kui- tuosuuden kaksisuuntaistaminen on melko suoraviivaista, koska kuituosuudella ei kuidun vähäisen vaimennuksen ansiosta tarvita välivahvistimia. 4.1.2 Koaksiaalikaapeliosuus Hybridiverkon koaksiaalikaapeliosuus ulottuu kuitusolmupisteestä taloverkkojen kyt- kentäpisteisiin asti. Tässä välissä tärkeimpänä komponenttina on jaotin, joka jakaa koaksiaaliverkon yksittäisiin kiinteistöihin ulottuvaksi jakoverkoksi. Verkon koaksiaa- liosuudella vaaditaan yleensä vahvistin noin kahdensadan metrin välein ja peräkkäisiä vahvistimia voidaan tyypillisesti asentaa korkeintaan neljä tai viisi (Viitanen 2002). Kaksisuuntaistamisen yhteydessä sekä jaotin että vahvistimet on uusittava paluukais- tan signaalin kuljettamiseksi tilaajalta kuitusolmupisteeseen. Signaalia on vahvistetta- va myös paluusuunnassa ja eri kiinteistöistä tulevat paluusuunnan signaalit on yhdis- tettävä yhteen kaapeliin. Usein ainakin uudemmissa yksisuuntaisissa vahvistimissa on valmiiksi paikka paluusuunnan vahvistimelle, mikä luonnollisesti helpottaa kaksisuun- taistamisen toteutusta. Lisäksi hybridirakenne jo sinällään on kaksisuuntaistamisen suhteen selvä etu, koska välivahvistimia vaativat koaksiaaliyhteydet ovat lyhyitä. Si- ten verkon rakenne on selkeä ja yksittäisten päivitystä vaativien komponenttien luku- määrä on pienempi kuin kokonaan koaksiaalikaapeleilla toteutetuissa verkoissa. (Kei- ho 1997, 14) 19 4.1.3 Kiinteistöjen sisäverkot Kaapelitelevisioverkon kaksisuuntaistaminen loppuasiakkaalle asti ei ole aina operaat- torin omassa hallinnassa, sillä operaattorin päätäntävalta loppuu yleensä talovahvis- timeen tai jo kiinteistön liityntäkaapeliin. Myös kiinteistöjen sisäverkot vaativat muu- toksia, mutta ne kuuluvat taloyhtiön päätäntävaltaan. Tärkein kiinteistöjen sisäverkoissa vaadittava muutos on talovahvistimen kaksisuun- taistaminen. Jos vahvistin kuuluu taloyhtiön hallintaan, päätös sen uusimisesta voi- daan tehdä hallitus- tai isännöitsijätasolla, joten kaapelitelevisioverkkoon jo liittyneis- sä yhtiöissä päätös mm. kaapelimodeemipalvelun mahdollistavasta investoinnista voi- daan tehdä melko kevyesti. Talovahvistimen jälkeisessä passiiviverkossa vaadittavat muutokset liittyvät lähinnä kaksisuuntaistamisen yhteydessä tehtävään ylärajataajuuden nostoon. Sisäverkoissa voidaan joutua uusimaan mm. jaottimia ja haaroittimia, antennikaapeleita ja –rasioita sekä liitäntäjohtoja (Naskali 2000, 14-16). Tarvittavat muutokset riippuvat merkittä- västi sisäverkon kunnosta, suorituskyvystä ja kaapelitelevisioverkon ylärajataajuudes- ta. 4.2 Verkon topologiaan vaadittavat muutokset Kaapelitelevisioverkon kaksisuuntaistaminen ei varsinaisesti edellytä soluverkkotopo- logiaa, mutta usein verkot muutetaan HFC-verkoiksi juuri kaksisuuntaistamisen yh- teydessä. HFC-verkkojen kaksisuuntaistaminen on koaksiaaliverkkoihin verrattuna huomattavasti suoraviivaisempaa, koska peräkkäisiä vahvistimia on vähemmän. Li- säksi soluverkoissa kapasiteettia voidaan hallita tehokkaammin ja myös häiriöt pysy- vät paremmin kurissa. Soluverkkorakenteen ansiosta operaattori voi saavuttaa kaksisuuntaisille palveluille halutun kapasiteetin melko alhaisellakin ylärajataajuudella, koska palveluille varatta- va kanavamäärä voidaan pitää alhaisena. Tulevaisuudessa verkon kapasiteettia lisät- täneenkin lähinnä solukokoa pienentämällä eikä verkon taajuusaluetta kasvattamalla (Sähkötieto ry 2001, 89). 4.3 Kaksisuuntaistamisen kustannukset Kaapelitelevisioverkon kaksisuuntaistamisesta aiheutuvien kustannusten arviointi ei ole kovin suoraviivaista, sillä usein käytännön syistä verkkoa saneerataan samalla kertaa muutenkin. Usein esimerkiksi verkko muutetaan rakenteeltaan HFC-verkoksi ja nostetaan verkon ylärajataajuutta, minkä takia joudutaan hankkimaan kokonaan uusia verkkoelementtejä ja käyttämään kalliimpia komponentteja kuin mitä kaksisuuntais- taminen sinällään edellyttäisi. Lisäksi olemassa olevan verkon topologia ja asiakasti- heys vaikuttavat soluverkon rakentamiseen ja valokaapelin asentamisen kustannukset vaihtelevat suuresti ympäristön mukaan. Myös ennakoivalla suunnittelulla on merkit- tävä vaikutus kustannuksiin. 4.3.1 Asukastiheyden vaikutus Suurissa kerrostalovaltaisissa asukaskeskittymissä jokainen liittymäkaapeli palvelee kymmeniä tilaajia ja siten verkon kaksisuuntaistamisesta aiheutuvat kustannukset ti- laajaa kohti laskettuna pysyvät melko alhaisina. Sen sijaan haja-asutusalueilla suuria 20 tilaajakeskittymiä ei ole ja näin tilaajakohtaiset kustannukset saattavat nousta hyvin korkeiksi. 4.3.2 Kaapelimodeemipalvelun aloittaminen Jos kaksisuuntaistamista ajatellaan nimenomaan kaapelimodeemipalvelun tarjoami- seksi, kustannuserot operaattoreiden välillä tulevat entistä suuremmiksi. Palvelun aloittaminen vaatii merkittäviä investointeja keskitinlaitteistoihin ja pienessä verkossa tilaajakohtainen kustannus on korkea. Koska keskitinlaitteistojen kapasiteetti on yleensä melko suuri, pienissä verkoissa osa kapasiteetista jää ainakin aluksi hyödyn- tämättä, joten investoinnin takaisinmaksuaika on pitkä. Siten kaapelimodeemipalvelun aloittamisen kynnys on pienissä verkoissa selvästi korkeampi kuin suurissa verkoissa. 4.3.3 Ylärajataajuuden nosto Verkon kaksisuuntaistamisen yhteydessä nostetaan yleensä myös verkon ylärajataa- juutta, mikä voi merkittävästi nostaa kustannuksia. Korkeammat taajuudet vaimene- vat matalia taajuuksia nopeammin ja lisäksi vahvistimien ominaisuudet heikkenevät korkeilla taajuuksilla. Siten ylärajataajuuden noston seurauksena verkossa vaaditaan kalliimpia komponentteja ja vahvistimia voidaan joutua asentamaan tiheämmin kuin ennen taajuuden nostoa. Ylärajataajuuden nosto 450 MHz:stä 606 MHz:iin onnistuu vielä kohtuullisilla kustannuksilla, mutta tästä ylöspäin mentäessä kustannukset nou- sevat merkittävästi. 4.3.4 Yhteenveto kaksisuuntaistamisen kustannuksista Operaattoreille tehdyn kyselyn perusteella toteutuneet kustannukset ja kustannusarviot vaihtelevat merkittävästi operaattorikohtaisesti. Alhaisimmassa arviossa kaksisuun- taistamisen kustannukseksi todettiin 20 euroa/tilaaja ja vastaavasti korkeimmassa ar- viossa 300 – 500 euroa/tilaaja. Koska eri operaattoreiden käyttämät laskentaperusteet eivät ole tiedossa, luvuista on vaikea tehdä pitkälle meneviä johtopäätöksiä. Selvää kuitenkin on, että verkon rakenne, asiakastiheys ja muut kaksisuuntaistamiseen välilli- sesti liittyvät saneeraustarpeet vaikuttavat merkittävästi kokonaiskustannuksiin. Jos keskimääräiseksi asiakaskohtaiseksi kustannukseksi oletetaan sata euroa, koko lähes miljoonaan talouteen yltävän kaapeli-tv-verkoston kaksisuuntaistaminen tarkoittaa noin sadan miljoonan euron investointia. Tästä investoinnista vasta alle puolet on teh- ty. 4.3.5 Kaksisuuntaistamisen tilanne suomalaisissa ktv-verkoissa Suurimmista ktv-operaattoreista vasta HTV on kaksisuuntaistanut verkkonsa koko- naan. Soneran verkoista vasta kahdeksan kymmenellä paikkakunnalla on edes osittain kaksisuuntaistettu ja Tampereen Tietoverkon tavoitteena on saavuttaa noin 50% kak- sisuuntaistamisaste tämän vuoden loppuun mennessä. Monet pienemmät operaattorit eivät ole edes aloittaneet verkkojensa kaksisuuntaistamista ja vasta kolmasosa Suo- men Kaapelitelevisioliiton jäsenoperaattoreista tarjoaa kaksisuuntaisia palveluja. Aikaisemmin esitetty arvio, että suomalaisista ktv-talouksista olisi jo puolet kak- sisuuntaistetun verkon piirissä, tuntuu tämän tutkimuksen valossa hieman optimisti- selta. Todennäköisesti vielä tämän vuoden lopussakin noin puolet ktv-kotitalouksista on vain yksisuuntaisen verkon piirissä. 21 5 Kaapelitelevisioverkkojen yhteiskäyttö teletoiminnassa Kaapelitelevisioverkkojen avoimuus ulkopuolisille palveluntarjoajille on ollut alan toimijoille ja lainsäätäjälle kiinnostava aihe jo muutaman vuoden ajan. Erityisesti kaapelimodeemipalvelun ja ISP-toiminnan yleistymisen jälkeen kiinnostus kaapeli-tv- verkkojen tarjoamaan liityntämuotoon on lisääntynyt. Kaupallisia toimijoita kiinnos- tavat kaapeli-tv-operaattoreiden asiakaskuntien tarjoamat liiketoimintamahdollisuudet ja lainsäätäjä puolestaan haluaisi lisätä telealan kilpailua. Toisaalta kaapeliyhtiöiden väitetään suojaavan liiketoimintaansa kilpailulta ktv-toiminnan alueellisten monopoli- en turvin, mutta toisaalta modeemipalvelun voidaan sanoa lisäävän liityntämuotojen välistä kilpailua. Tässä luvussa tarkastellaan kaapelitelevisioverkkojen mahdollisia yhteiskäytön muotoja lähinnä kaapelimodeemipalvelun suhteen. Teknisten ratkaisumallien lisäksi pohditaan yhteiskäyttöön liittyvien erityispiirteiden vaikutusta mahdolliseen yhteiskäyttövelvoitteeseen. 5.1 Kaapelimodeemi Kaapelitelevisioverkon yhteiskäytön aloittaminen eri operaattoreiden kesken on ajan- kohtaisinta kaapelimodeemipalvelussa. Toistaiseksi yhteiskäyttö ei ole toteutunut muuten kuin konsernien sisäisinä järjestelyinä, mutta tilanne saattaa muuttua lähivuo- sina. Yhteiskäyttö voidaan periaatteessa toteuttaa joko yhteisellä modeemijärjestelmäl- lä tai niin, että kaksi tai useampia operaattoreita asentaa kaapelitelevisioverkkoon omat modeemijärjestelmänsä. 5.1.1 Yhteinen modeemijärjestelmä Kuva 5 esittää yhteiseen modeemijärjestelmään perustuvan ratkaisun. Kaikki palve- luntarjoajat hyödyntävät samaa kaapelimodeemijärjestelmää ja järjestelmän resurssit ovat yhteisesti käytössä. Yhdellekään palveluntarjoajalle ei allokoida järjestelmän re- sursseja erikseen, vaan koko myötäsuunnan datakapasiteetti (30/38 Mbit/s tai sen monikerta) jaetaan kaikkien palveluntarjoajien asiakkaiden kesken. Internet Portaali KTV-oper. ISP Portaali ISP CMTS Jakeluverkko KM Keskustila Jaotin KTV-operaattori Kuva 5. Yhteinen kaapelimodeemijärjestelmä. Modeemijärjestelmän ylläpitäjä eli käytännössä ktv-operaattori vaatii luonnollisesti korvauksen ktv-verkon ja modeemijärjestelmän kapasiteetin käytöstä. Toistaiseksi täl- 22 laisia järjestelyjä ei ole käytössä, joten sopimusmalleistakaan ei ole kokemuksia. Mak- settavan korvauksen peruslähtökohtana voitaneen pitää joidenkin operaattoreiden hin- nastossaan erittelemää kaapelidatasiirron hintaa. Esimerkiksi Soneran hinnastossa kaapelidatasiirron osuus on 17,90 euroa/kk. Yhteisen modeemijärjestelmän ongelmana pidetään usein kapasiteetin riittävyyttä. Onkin totta, että jos järjestelmän kapasiteetti on mitoitettu riittämään juuri ja juuri yhden palveluntarjoajan asiakaskunnalle, uuden palveluntarjoajan liittyminen samaan järjestelmään voi selvästi laskea palvelun laatua. Järjestelmän kapasiteettia voidaan toki kasvattaa, mutta jos kapasiteetin kasvattaminen edellyttää esimerkiksi uuden ka- navan lisäämistä tai solukoon pienentämistä, on melko ymmärrettävää, että ainakaan kilpailijan toimintaedellytysten parantamiseksi tähän ei haluta ryhtyä. Käytännön to- teutuksen kannalta yhteisen modeemijärjestelmän käytössä lienee paljon avoimia asioita, jotka pitäisi pystyä ratkaisemaan operaattoreiden välisillä sopimuksilla. Paluukaistan osalta järjestelmän teoreettinenkin suorituskyky voisi yhteiskäytössä jou- tua koetukselle. Koska käyttökelpoinen paluukaistan taajuusalue monissa verkoissa on vain 30 – 42 MHz, monen palveluntarjoajan yhteiskäytössä käyttäjäkohtainen ka- pasiteetti saattaisi laskea liikaa. Internet-selailussa paluukaistaa kuormitetaan vain vähän, mutta esimerkiksi laatutasoja vaativien sovellusten, kuten IP-puhelujen, toteut- tamiseen yhteiskäytössä olevan paluukaistan kapasiteetti olisi luultavasti liian alhai- nen. Kaapelitelevisio-operaattoreiden näkemykset yhteisen modeemijärjestelmän käytöstä vaihtelevat melko paljon. Monet operaattorit pitävät käytännön toteutusta hankalana, epäilevät kapasiteetin riittävyyttä ja kustannusten ja tulojen vastaavuutta. Lisäksi aja- tellaan, että modeemipalvelu jo sinällään lisää kilpailua eri liityntämuotojen välillä ei- kä modeemijärjestelmän yhteiskäyttö enää ole kilpailun kannalta kovinkaan oleellista. Sen sijaan yhteiskäyttö voisi antaa mahdollisuuden markkinahäiriöille, joilla kaapeli- modeemipalvelun asemaa suhteessa muihin pääsymuotoihin nähden pyrittäisiin hei- kentämään. Toisaalta jopa yllättävän monet operaattorit suhtautuvat modeemijärjes- telmän yhteiskäyttöön vähintäänkin positiivisesti ja jotkut olisivat järjestelyyn heti valmiita, jos vain halukkaita Internet-palveluntarjoajia ilmaantuisi. 5.1.2 Erillinen modeemijärjestelmä Teoriassa jokainen Internet-palveluntarjoaja voisi asentaa kaapelitelevisioverkkoon omat modeemijärjestelmänsä. Tällöin jokainen palveluntarjoaja pystyisi paremmin hallitsemaan kapasiteetin riittävyyttä, sillä järjestelmän kapasiteetti olisi vain omien asiakkaiden käytössä. Kuva 6 esittää erillisten modeemijärjestelmien kytkentää ktv- verkkoon. 23 Internet Portaali ISP Portaali ISP CMTS Jakeluverkko KM Keskustila Jaotin CMTS KTV-operaattori Kuva 6. Erilliset modeemijärjestelmät. Käytännössä erillisten modeemijärjestelmien käyttö olisi kuitenkin hyvin vaikeaa, kos- ka kaapelitelevisioverkon kanavia jouduttaisiin allokoimaan operaattorikohtaisesti. Jo valmiiksi täysissä verkoissa käyttämättömän ja häiriöistä vapaan kanavan löytyminen voi olla vaikeaa ja palvelukirjon muuttuessa kanavien uudelleenallokointi edellyttäisi monen eri osapuolen yhteistoimintaa. Paluusuunnassa kapasiteetin allokointi eri toimi- joille olisi vielä vaikeampaa vähäisen kokonaiskapasiteetin ja häiriöiden takia. Alan toimijat eivät pidäkään erillisiin modeemijärjestelmiin perustuvaa yhteiskäyttömallia toteuttamiskelpoisena. 5.1.3 Kapasiteetin vuokraus vai yhteiskäyttö Kaapelimodeemijärjestelmien yhteiskäyttö ja kapasiteetin vuokraus tarkoittavat oike- astaan eri asiaa ja ne on pidettävä erillään. Kaapelimodeemijärjestelmien kapasiteettia voidaan hyödyntää yhteisesti, mutta siitä ei voida vuokrata erillisiä kanavia tai kana- vien osia eri toimijoille. Ei voida esimerkiksi ajatella, että myötäsuunnan 30/38 Mbit/s kapasiteetista vuokrattaisiin 10 Mbit/s osuus jollekin toiselle. Yhteiskäytössä ktv- operaattori voi luovuttaa ulkopuoliselle palveluntarjoajalle tilaajakohtaisten yhteyksi- en käyttöoikeuksia, kun taas kapasiteetin vuokrauksessa vuokraus koskisi lähtökoh- taisesti koko verkkoa. Lisäksi ktv-verkon ja kaapelimodeemijärjestelmän vapaan vuokrattavissa olevan kapasiteetin olemassaolon osoittaminen voisi käytännössä olla hyvin vaikeaa. Ktv-operaattorit voivat asettaa verkon ylärajataajuuden omien tarkoitusperiensä mu- kaisesti ja modeemijärjestelmän jaettu kapasiteetti voidaan käyttää täysimääräisesti pienelläkin asiakasmäärällä. Ero esimerkiksi ADSL-palvelun toteuttamiseen vuok- rayhteydellä on selvä ja siten kaapelimodeemijärjestelmien tapauksessa ei kannata- kaan puhua kapasiteetin vuokrauksesta, vaan nimenomaan yhteiskäytöstä. Operaatto- rit tuntuvat olevan tässä asiassa hyvin yksimielisiä. 5.2 Muut telepalvelut Kaapelitelevisioverkon yhteiskäyttö muiden telepalvelujen tarjonnassa voisi toimia lähtökohtaisesti samalla tavalla kuin kaapelimodeemijärjestelmän yhteiskäyttökin. Itse asiassa esimerkiksi IP-puhelu voidaan tulevaisuudessa toteuttaa juuri osana modeemi- järjestelmää ja tällöin IP-puhelu on vain yksi palvelu Internet-yhteyden rinnalla. Jos taas IP-puhelu toteutetaan tietokoneiden välisenä palveluna ohjelmistoilla, palvelu ei mitenkään eroa normaalista Internet-yhteyspalvelusta. Mahdollinen IP- 24 puheluoperaattori olisi yhteiskäytön osalta ISP:n kaltainen sopimusosapuoli, mutta palvelu ei ole kotitalouksien kannalta ajankohtainen. 5.3 Lainsäädäntö Kaapelitelevisioverkkojen ja kaapelimodeemijärjestelmien yhteiskäyttö on ollut lain- säädännöllisesti ajankohtainen aihe jo jonkin aikaa, mutta toistaiseksi Suomessa yh- teiskäyttöön ei velvoiteta. Tässä kappaleessa tarkastellaan lyhyesti kaapelitelevisio- verkkojen sääntelyä ja sääntelyn suhdetta yhteiskäyttöön. 5.3.1 Telemarkkinalaki ja radio- ja televisiolaki Televisioverkot ja –ohjelmat kuuluvat radio- ja televisiolain (744/1998) piiriin. Siten myös perinteisiä puhtaasti televisio- ja radiolähetysten jakeluun keskittyviä kaapelite- levisioverkkoja ja niiden operointia säädellään radio- ja televisiolailla. Nyt kun tek- niikka mahdollistaa myös vuorovaikutteisten telepalveluiden välityksen kaapelitelevi- sioverkoissa, kaapelitelevisioverkkojen asema suhteessa lainsäädäntöön on muuttu- massa. Televiestinnässä käytettäviä verkkoja säädellään nimittäin telemarkkinalailla (396/1997). Telemarkkinalaki velvoittaa teleyritykset vuokraamaan verkkojensa va- paata kapasiteettia sitä haluaville, mutta lakia ei ole sovellettu kaapelitelevisioverk- koihin tai kaapelimodeemijärjestelmiin. Tekniikan kehitys aiheuttaa lain sovelta- misalan suhteen tulkintaongelmia, mutta tulkintaa tuskin enää koetellaan, koska tele- markkinalaki ollaan korvaamassa uudella lainsäädännöllä. 5.3.2 Viestintämarkkinalaki Liikenne- ja viestintäministeriö valmistelee parhaillaan lakimuutosta, jolla televisio- ja radioverkkoja koskeva sääntely siirrettäisiin telemarkkinalakiin ja samalla telemarkki- nalain nimike muutettaisiin viestintämarkkinalaiksi. Uudessa laissa pyritään ottamaan huomioon viestintämarkkinoiden kehitys niin, että kaikkia tietoyhteiskuntapalvelujen tarjoajia kohdeltaisiin tasapuolisesti käytettävästä tekniikasta riippumatta. Hallituksen esitys annettiin eduskunnalle joulukuussa ja tavoitteena on saada uusi viestintämark- kinalaki voimaan ensi kesänä. 25 6 Digi-tv-palvelujen asema kaapelitelevisioverkoissa Digi-tv on viime aikoina saanut paljon julkisuutta, mutta huomio on kohdistunut lä- hinnä maanpäälliseen digi-tv-palveluun. Digi-tv on kuitenkin saatavilla myös kaapeli- televisioverkoissa ja itse asiassa digitaalisuus on kaapelitelevisio-operaattoreille jo tut- tu asia. Kaapelitelevisio-operaattorit ovat jo vuosien ajan vastaanottaneet digitaalisia lähetteitä satelliiteista, mutta digitaalisten päätelaitteiden puuttuessa lähetteet on jaettu loppuasiakkaille analogisina. Maanpäällisen digi-tv-toiminnan voidaan sanoa kiihdyt- täneen kaapelitelevisio-operaattoreiden siirtymistä digitaalisiin palveluihin, mutta maanpäällinen digi-tv muodostaa palveluista vain osan. 6.1 Suhde maanpäälliseen digi-tv-palveluun Maanpäällinen luvanvarainen digi-tv-toiminta on alkanut kahdeksalla kanavalla. Nä- mä kanavat ovat TV1D, TV2D, YLE24, Yle Teema, FST, MTV3D, NelonenD ja Urheilukanava. Soneraa lukuun ottamatta merkittävimmät kaapelitelevisio- operaattorit jakelevat nämä kanavat verkoissaan maksuttomina palveluina. Ktv- operaattoreille maanpäälliset digi-tv-kanavat ovat palveluja muiden palvelujen joukos- sa, mutta kokonaisuudessaan ktv-verkkojen digi-tarjonta on huomattavasti laajempaa. Helsinki Televisio tarjoaa asiakkailleen maanpäällisten digi-kanavien ohella neljä digi- taalista kanavapakettia, joissa on yhteensä 20 digi-kanavaa. Näistä kaksi elokuva- kanavaa jaetaan ajallisesti porrastettuna niin, että katsoja voi valita lähetyksen alka- misajan kolmesta vaihtoehdosta. Siten nämä kaksi elokuvakanavaa varaavat todelli- suudessa kuusi kanavaa, joten muita kuin maanpäällisiä digi-tv-kanavia voitaisiin las- kea olevan 24. HTV kutsuu ajallisesti porrastettua lähetysmuotoa multiplex- lähetykseksi ja sitä voidaan pitää ns. NVOD-palveluna. Suomen 3KTV:n tarjonnassa maanpäällisten digi-tv-palvelujen suhde koko digitaali- seen tarjontaan on 1:3. Yhtiö tarjoaa 8 maanpäällisen digi-tv-kanavan lisäksi 16 muu- ta digitaalista kanavaa ja näistä kaksi elokuvakanava lähetetään porrastetusti kolmeen eri aikaan. Myöhemmin keväällä tarjonta edelleen laajenee. Vaasan Läänin Puhelimen digitaalinen televisio-ohjelmapalvelu sisältää yhdeksän maanpäällisen kanavan lisäksi yhteensä 19 kanavaa, joista kaksi elokuvakanavaa lä- hetetään porrastetusti kolmena eri ajankohtana. (VLP 2001) Yhteenvetona voidaan todeta, että maanpäälliset digi-tv-palvelut muodostavat noin kolmanneksen kaapelitelevisioverkoissa välitettävistä digitaalisista ohjelmapalveluista. Käsitteen digi-tv sisältö voi siten vaihdella merkittävästi jakelutien mukaan. 6.2 Ktv-verkkojen digi-kelpoisuus Digi-tv-palvelujen välittäminen kaapelitelevisioverkoissa edellyttää operaattoreilta mittavia laiteinvestointeja lähetteiden vastaanoton ja edelleen lähettämisen mahdollis- tamiseksi. Jos digi-tv tulkitaan nimenomaisesti vuorovaikutteiseksi palvelukanavaksi, myös verkkojen kaksisuuntaistamisen voidaan ajatella kuuluvan digi-tv-palvelujen vaatimiin verkkoinvestointeihin. Verkkojen kaksisuuntaistaminen voidaan kuitenkin nähdä myös digi-tv:stä erillisenä asiana ja tässä tutkimuksessa verkkojen kaksisuun- taistamista onkin käsitelty jo aikaisemmin. Siten seuraavissa kappaleissa keskitytään digitaalisten signaalien vastaanottoon, signaalin kytkemiseen ktv-verkkoon ja ktv- verkon eri osissa vaadittaviin muutoksiin. 26 6.2.1 Vastaanotto Digitalisoinnin seurauksena operaattorit joutuvat uusimaan päävahvistinlaitteistonsa. Digitaaliset päävahvistinasemat (ns. Super HeadEnd) vaativat yli miljoonan euron pe- rusinvestoinnin, joten pienille operaattoreille investointi olisi yksin tehtynä liian ras- kas. Ainakin osittain tästä johtuen Suomen kaapelitelevisio-operaattorit ovatkin muo- dostaneet yhteenliittymiä jakaakseen vaadittavien investointien rasitteet. Ehkä tärkein tällainen yhteenliittymä on Suomen 3KTV Oy, joka on 21 Finnet-liittoon kuuluvan kaapelitelevisio-operaattorin omistama yhteisyritys digitaalisten palvelujen tuottami- seksi kaapelitelevisioverkkoihin. Vastaavasti Elisa-ryhmän päävahvistinasematoimin- not on keskitetty Tampereen Tietoverkon yhteyteen. Suomen 3KTV:llä on yhteinen digitaalinen päävahvistinasema Lahdessa ja Lahdesta digitaalinen signaali jaetaan edelleen SDH-kuituverkolla omistajaoperaattoreiden verkkoihin. Maanpäälliset digitaaliset lähetteet vastaanotetaan normaalisti maanpääl- lisestä lähetteestä, mutta muut palvelut vastaanotetaan satelliiteista. Digitaalilähetys- ten vastaanotto edellyttää lähetteiden virityskoodien tuntemista, joten edelleenlähetyk- sen mahdollistaminen edellyttää aina keskusteluja lähettäjän ja jakeluoperaattorin kes- ken. Päävahvistinasemalla vastaanotetut maanpäällisen digi-lähetteen kanavaniput pure- taan ja pakataan uudelleen. Koska kaapeliverkoissa käytetään tehokkaampaa modu- laatiotekniikkaa kuin maanpäällisessä lähetyksessä, kaapelitelevisioverkon kanavaan mahtuu yhden kanavanipun lisäksi muitakin lähetteitä. Kaapeli-tv-operaattori sijoittaa vastaanottamansa palvelut uusille kanaville (taajuuksille), jotta kaapeliverkon kapasi- teetti ja suorituskyky voidaan ottaa paremmin huomioon. Digitaalisia päävahvistinasemia on Suomessa yhteensä viisi. Suomen 3KTV:n ohella investoinnin ovat tehneet Helsinki Televisio Oy, Vaasan Läänin Puhelin Oy, Turun Kaapelitelevisio Oy ja Tampereen Tietoverkko Oy. Turussa ja Tampereella yhtiöt ei- vät vielä tarjoa omia digitaalisia ohjelmapalveluja. 6.2.2 Operaattoreiden jakeluverkot Kaapelioperaattoreiden vastuulla oleva jakeluverkko soveltuu digitaalisten palvelujen välitykseen yleensä sellaisenaan. Muutostarve syntyy lähinnä siitä, että digitaalisten ja analogisten palvelujen rinnakkaisjakelun takia verkon ylärajataajuutta voidaan joutua nostamaan ja sen seurauksena verkon vahvistimet ja kuitupäätelaitteet voidaan joutua uusimaan. (Ruopsa 2000) Usein digitaalisille palveluille tosin tehdään tilaa jättämällä vastaavia analogisia palveluja pois jakelusta. Jos digi-tv ajatellaan nimenomaisesti vuorovaikutteisena palveluna, operaattoreiden jakeluverkot eivät ole digi-tv aikaan vielä läheskään valmiita. Suurimmista operaatto- reista vasta HTV on kaksisuuntaistanut verkkonsa kokonaan ja osittaisenkin kak- sisuuntaistamisen on toteuttanut vasta kymmenkunta operaattoria. Toistaiseksi digi- tv:n palvelut ovat kuitenkin perinteiseen tapaan yksisuuntaisia, joten nykyisten digi-tv- palvelujen välitykseen kaapeliverkot soveltuvat hyvin. 6.2.3 Kiinteistöjen sisäverkot Kaapeliverkoissa välitettävä digi-tv ei aseta kiinteistöjen sisäverkoille juurikaan uusia suorituskykyvaatimuksia. Koska kaapelioperaattorit voivat sijoittaa vastaanottamansa digi-lähetteet matalille taajuuksille (yleensä alle 400 MHz), sisäverkkojen suoritusky- 27 ky yleensä riittää. Esimerkiksi Vaasan Läänin Puhelimen taloyhtiöille antamien ohjei- den mukaan sisäverkon ylärajataajuuden on oltava vähintään 450 MHz (VLP 2002). Yhtiö toki suosittelee parempaa suorituskykyä, mutta maanpäällisten lähetteiden vas- taanottoon verrattuna kaapelivastaanoton asettamia sisäverkkojen suorituskykyvaati- muksia voidaan pitää kohtuullisina. Vuorovaikutteisten palvelujen mahdollistamiseksi kiinteistöjen sisäverkoissa on yleen- sä uusittava vähintäänkin talovahvistin. Taloyhtiön ja kaapelioperaattorin välisestä sopimuksesta riippuen talovahvistimen uusiminen kuuluu joko taloyhtiön tai operaat- torin vastuulle. 6.2.4 Digisovittimien tilanne Digitaalinen ohjelmajakelu ulottuu tällä hetkellä asiakkaan digisovittimelle asti. Di- gisovittimien markkinat ovat käynnistyneet kohtuullisen hitaasti mm. asiakkaiden tun- teman epävarmuuden vuoksi. Tällä hetkellä kaapelivastaanottoon tarkoitettuja di- gisovittimia lienee käytössä noin kymmenen tuhatta ja vastaavasti maanpäällisten di- gi-lähetteiden vastaanottamiseksi sovittimia on arvioitu olevan käytössä 15 – 20 000. Kaapelivastaanotossa käytettävät digisovittimet pääsääntöisesti vuokrataan kaapeli- tv-operaattorilta. Koska nykyinen DVB-standardi jättää monia asioita avoimeksi eikä Nordig II –testaukset ole vielä valmiita, kaapelioperaattoreiden on ensin selvitettävä digisovittimien toimivuus verkoissaan ja yhteensopivuuden varmistaminen edellyttää myös laitevalmistajilta aktiivista vuorovaikutusta operaattoreiden kanssa. Koko kaa- peliala pyrkii sopimaan yhteisistä määrityksistä niin, että jo loppuvuodesta digisovit- timien yhteensopivuus olisi standardien ja sopimuksien tasolla varmistettu. Tällöin di- gisovittimien markkinat vapautuvat ja asiakkaat voivat ostaa sovittimet vapaasti kau- pasta. Nykyiset digisovittimet eivät vielä tue Nordig II- tai MHP-määrityksiä, joten keskei- siksi arvioituja digi-tv-palveluja, kuten supertekstitelevisiota tai vuorovaikutteisia pal- veluja, nämä päätelaitteet eivät voi tarjota. 6.3 Vuorovaikutteiset palvelut Digi-tv:n vuorovaikutteisia palveluja vasta odotetaan syntyväksi eikä kokemuksia palvelujen toteutuksesta kaapeliverkoissa siten vielä ole. Kaksisuuntainen kaapelitele- visioverkko toki voi tarjota luontaisen paluukanavan aidosti vuorovaikutteisille palve- luille, mutta paluukanavavaihtoehtoja tullee olemaan muitakin. Paluuyhteys voitaneen toteuttaa myös kaapeli-tv-operaattorista ja –verkosta erillisenä palveluna. Paluuyhteytenä voitaisiin käyttää mm. puhelinmodeemia, xDSL-yhteyttä tai vaikkapa lyhytsanomapalvelua. Joka tapauksessa erilaisten paluuyhteyksien käyt- tömahdollisuus tulee riippumaan päätelaitteiden eli digisovittimien kehityksestä, koska sovittimen ja paluukanavan tekninen yhteensopivuus on varmistettava. Kaapelimodeemiyhteys tarjoaa yhden varteenotettavan mahdollisuuden paluuyhteyden toteuttamiseksi, mutta kaapelioperaattorin asema ei tässä suhteessa ole erityisen vah- va. Paluuyhteys voidaankin nähdä ohjelmavirtojen jakelusta erillisenä palveluna; asia- kas voi toteuttaa paluuyhteyden kaapelioperaattorista riippumattomasti jollakin käy- tössään olevalla yhteydellä. 28 6.4 Edelleenlähetysvelvoite Analogisten lähetysten aikana päätetyn maanpäällisten televisio-ohjelmien edelleenlä- hetysvelvoitteen tulkinta ei ole ollut aivan suoraviivaista digi-tv-aikaan siirryttäessä. Viestintäviraston viime kesänä antaman suosituksen mukaan maanpäällisistä digi-tv- lähetyksistä edelleenlähetysvelvollisuuden piiriin kuuluvat julkisen palvelun kanavat ja mainosrahoitteiset kanavat. Tällöin velvollisuuden piiriin kuuluvat TV1D, TV2D, Yle24, Yle Teema, FST, MTV3D, NelonenD ja Urheilukanava. Nämä kanavat kuu- luvatkin kaapelioperaattoreiden maksuttomaan perustarjontaan, joten tältä osin edel- leenlähetysvelvollisuuden tulkinta näyttäisi ratkaistulta. Vuorovaikutteisten ja kaupal- listen palvelujen liittäminen osaksi kanavien tarjontaa tai kokonaan tv-toimijoista riip- pumattomat palvelut voivat kuitenkin jatkossa aiheuttaa ongelmia. Maanpäällisen digi-tv-toimiluvan saaneet yhtiöt voivat sisällyttää lähetteeseen 15% varsinaiseen tv-lähetteeseen kuulumatonta dataa. Tämä osuus voi tulevaisuudessa mahdollistaa erilliset MHP-sovellukset esimerkiksi pankki- tms. palveluja varten. Täl- laiset palvelut lienevät ainakin mainosrahoitteisilla kanavilla jo lähtökohtaisesti kau- pallisia, joten edelleenlähetysvelvoite ei välttämättä päde. Jos kaapeli-tv-operaattorin verkkoa käytetään kaupallisen palvelun jakelutienä, lienee selvää, että jakelutien halti- ja haluaa tästä korvauksen. Jos jakeluehdoista ei sovita, operaattori voi poistaa erilli- sen MHP-sovelluksen jakelustaan. Vuorovaikutteisten palvelujen edelleenlähetysvelvoite voi aiheuttaa tulkintaongelmia myös paluukanavan osalta. Paluukanavan tarjontaa ei voitane ulottaa operaattorin velvollisuudeksi ainakaan totuttujen edelleenlähetysvelvoitteen perusteiden mukaan. Operaattorit näkevätkin paluukanavan tv-lähetteistä erillisenä osiona, jonka kuluttajat voivat omalla kustannuksellaan toteuttaa haluamallaan tavalla. 29 7 Kaapelitelevisioverkkojen hallinnolliset piirteet Kun kiinteistö päättää liittyä kaapelitelevisioverkkoon, kiinteistön sisäinen antenni- verkko kytketään kaapelitelevisio-operaattorin jakeluverkkoon. Kiinteistön sisäverkko säilyy silti kiinteistön omistuksessa ja hallinnassa; se ei siirry ktv-yhtiön hallintaan. Sisäverkon ja ktv-verkon välistä rajapintaa ei ole varsinaisesti missään määritelty, jo- ten osapuolten vastuut ja velvollisuudet eivät aina tunnu olevan kovin hyvin selvillä. Tässä luvussa tarkastellaan kiinteistön liittymistä ktv-verkkoon ja erityisesti kiinteis- tön sisäisen antenniverkon ja ktv-operaattorin jakeluverkon välistä rajapintaa sekä ra- japinnan määrittelyn merkitystä kilpailulle. 7.1 Uusi asunto-osakeyhtiölaki Asunto-osakeyhtiölakia (809/1991) muutettiin kaapelitelevisioverkkoihin liittymisen kannalta oleellisesti 6.4.2001 annetulla ja 1.6.2001 voimaan tulleella lailla asunto- osakeyhtiölain 5 ja 39 §:n muuttamisesta (316/2001). Pykälien 5 ja 39 muutoksien ansiosta huoneistojen asumistasoa kohottavista perusparannuksista ja uudistuksista voidaan päättää samoilla edellytyksillä kuin perusparannuksista yleensäkin. Päätös voidaan siis tehdä yhtiökokouksen enemmistöpäätöksellä ja myös kustannukset jae- taan yhtiövastikeperusteisesti kaikkien osakkaiden kesken. Ennen lakiuudistusta pel- kästään huoneistojen asumistasoa kohottavista perusparannuksista aiheutuvat kustan- nukset voitiin periä ainoastaan niiltä osakkeenomistajilta, jotka halusivat kyseisen pe- rusparannuksen toteutettavaksi oman huoneistonsa osalta. Lakiuudistuksen seurauksena käytännön päätöksenteko asunto-osakeyhtiön liittymi- sestä kaapelitelevisioverkkoon selkiytyi huomattavasti. Vanhan lain aikaan liittyminen kaapelitelevisioverkkoon ilman yhtiökokouksen yksimielistä päätöstä oli hankalaa, koska kiinteistön sisäverkko olisi periaatteessa pitänyt jakaa kahteen osaan ja estää kaapelitelevisioverkon palvelut niiltä, jotka eivät liittymisestä halunneet maksaa. Osassa yhtiöistä näin tehtiin, mutta osassa hyväksyttiin ns. vapaamatkustajat ja palve- lut välitettiin joka tapauksessa kaikkiin huoneistoihin. 1.6.2001 jälkeen koolle kutsu- tuissa yhtiökokouksissa tehtyjen liityntäpäätösten kanssa tätä ongelmaa ei enää ole. 7.2 Kiinteistön liityntäpiste Kaapelitelevisioverkon ja siihen liitettävän kiinteistön yhteisantennijärjestelmän raja- pinta on omistusrajapinta. Kiinteistön omistajalla on yhteisantennijärjestelmän omista- jana oikeus päättää, miten järjestelmä toteutetaan ja kuka järjestelmän toimittaa, asen- taa ja ylläpitää. Seuraavissa kappaleissa kuvataan rajapinnan määrittelyä koskevaa sopimuskäytäntöä ja arvioidaan rajapinnan määrityksen merkitystä verkon toiminnan ja palveluntarjoajien välisen kilpailun kannalta. 7.2.1 Nykyinen sopimuskäytäntö Suurimmat ktv-operaattorit sisällyttävät talovahvistimen omaan määräysvaltaansa ja hallintaansa. Sen sijaan operaattoreiden lukumäärällä mitattuna yleisin käytäntö on määritellä liityntäpiste liityntäkaapelin päähän niin, että talovahvistin kuuluu taloyhti- ön hallintaan. Erityisesti kaksisuuntaistamisen yhteydessä monet tällaisen sopimuksen tehneet operaattorit haluaisivat saada talovahvistimen omaan hallintaansa. Tällöin operaattorit voisivat oma-aloitteisesti uusia talovahvistimen kaksisuuntaiseksi ja siten tehostaa palveluntarjontaa. Talovahvistimen jälkeisen passiivisen verkon operaattorit 30 jättävät yleensä mielellään taloyhtiön hallintaan, mutta muutamat operaattorit tosin haluaisivat ulottaa hallintansa aina asunnon antennirasiaan saakka. Toisaalta monet operaattorit ovat tyytyväisiä liityntäkaapelin päähän määriteltyynkin rajapintaan. Liittymäsopimuksissa lienee kahden yleisimmän mallin lisäksi jonkin verran kirjavuut- ta, sillä joissakin tapauksissa taloyhtiön vahvistinkaappikin on määritelty operaattorin määräysvaltaan kuuluvaksi (Suomen Sähkö- ja teleurakoitsijaliitto ry ym. 2001, 35). 7.2.2 Rajapinnan merkitys verkon toiminnalle Talovahvistin on operaattorilta asunnon antennirasiaan ulottuvassa ketjussa viimeinen aktiivinen komponentti ja samalla viimeinen ns. herkkä komponentti ja siten monet operaattorit haluavat sen kuuluvan oman verkonhallintansa piiriin. Talovahvistin on samalla tavalla aktiivinen komponentti kuin muutkin operaattorin verkossa olevat vahvistimet ja siten talovahvistimen toiminta voi olla kriittinen tekijä paitsi kyseisen kiinteistön myös koko kaapelitelevisioverkon kannalta. Väärin säädetty talovahvistin voi vaikeuttaa palveluntarjontaa koko solun alueella. 7.2.3 Rajapinnan merkitys kilpailulle Suomen Kiinteistöliitto ry:n toimitusjohtaja Ukko Laurilan (2001) mukaan kiinteistön liityntäpisteen kuuluu olla kaapelitelevisioverkosta kiinteistöön tulevan kaapelin pääs- sä. Kiinteistöön sijoitettavat laitteet ja kiinteistön kaapeloinnit on säilytettävä kiinteis- tön omistuksessa. Tällainen rajapinnan määrittely antaa Laurilan mukaan kiinteistölle paremmat valintamahdollisuudet vaihtoehtoisille ja rinnakkaisille liittymille ja jakelu- teille, koska yksikään palveluntarjoaja ei saa yksinoikeutta kiinteistön sisäverkon tai sen laitteiden hallintaan. Näin kiinteistön asema palvelujen eri jakeluteiden valinnassa ja palveluntarjoajien kilpailuttamisessa vahvistuu. Suomen Sähkö- ja teleurakoitsijaliitto ry, Suomen Kiinteistöliitto ry ja Satelliitti- ja antenniliitto julkaisivat viime vuonna Asuinkiinteistöjen tietoverkko-oppaan, jossa pohdittiin myös kiinteistöjen sisäverkkojen ja palveluntarjoajien jakeluverkkojen väli- sen rajapinnan määritystä. Kuva 7 esittää oppaassa esitetyn näkemyksen kiinteistön antenniverkon ja kaapelitelevisioverkon rajapinnasta (mt. 37). Tämän näkemyksen mukaan kiinteistön tähtipiste vahvistimineen kuuluu kiinteistön omistukseen ja hallin- taan, joten rajapinta on liittymäkaapelin päässä. 31 Kuva 7. Kiinteistön antenniverkon rajapinnat (Suomen Sähkö- ja teleurakoitsija- liitto ym. 2001, 37) Talovahvistin ei kuitenkaan ole jakeluteiden tai palveluntarjoajien kilpailuttamisen kannalta kriittinen komponentti. Vaikka talovahvistin olisikin kaapelioperaattorin hal- linnassa, sisäverkkoon voidaan silti kytkeä esimerkiksi taloyhtiön sisäisiä valvonta- kamera- ja ovipuhelinjärjestelmiä. Lisäksi taloyhtiö voi halutessaan ja sisäverkon suo- rituskyvyn salliessa vastaanottaa myös satelliittilähetteitä kaapelilähetteiden ohella. Nämä palvelut voidaan kytkeä sisäverkkoon talovahvistimen jälkeen. Talovahvistimen sijaan taloyhtiön mahdollisuudet sisäverkon vaihtoehtoiseen hyödyn- tämiseen perustuvatkin verkon tähtipisteen ja itse verkon hallintaan. Nykyisin tähtipis- te ja sen jälkeinen passiiviverkko kuuluvatkin taloyhtiön hallintaan, mutta käyttöoike- us on kuitenkin rajattu. Kaapelitelevisio-operaattori nimittäin varaa sisäverkosta tie- tyn taajuusalueen (esimerkiksi 5 – 606 MHz) omien palvelujensa välitykseen ja tältä osin rajoittaa taloyhtiön mahdollisuuksia sisäverkon muuhun hyödyntämiseen. Val- vontakameroiden tms. vähäistä kapasiteettia vaativien palvelujen kytkemiseksi taa- juuksien käytöstä voitaneen yleensä sopia operaattorin kanssa, mutta laajemmalle vaihtoehtoiselle jakelulle ei kaapelioperaattorin varaamalla taajuusalueella ole mah- dollisuuksia. Yli 606 tai ainakin yli 862 MHz:n taajuusalue jää kaapelioperaattoreilta vapaaksi, mutta sisäverkkojen suorituskyky ei useinkaan riitä näin korkeiden taajuuk- sien hyödyntämiseen. Jos taloyhtiön sisäverkko täyttää Tähti 2000 –luokan vaatimukset, kaapelilähetteen ohella verkossa voidaan välittää myös satelliittilähetteet ns. suorajakeluna. Tähti 2000 –luokan sisäverkon taajuusalue on 5 – 2150 MHz (Naskali 2000, 15), joten kapasi- teettia on varmasti riittävästi. Tällaiset verkot ovat kuitenkin vielä harvinaisia ja hyvin kalliita rakentaa. 32 8 Toimijoiden taloudelliset suhteet Tässä luvussa paneudutaan kaapelitelevisioverkon palveluiden tuottamiseen ja välit- tämiseen osallistuvien toimijoiden taloudellisiin suhteisiin. Tavoitteena on arvioida, miten palveluista syntyvät rahavirrat ohjautuvat eri toimijoiden kesken ja mitkä ovat rahavirtojen perusteet. Tarkastelu toteutetaan kuvailemalla toisaalta kaapelitelevisio-operaattorin ja televisio- ohjelmantarjoajien ja toisaalta operaattorin ja asukkaan/taloyhtiön välisiä rajapintoja. Lisäksi tarkastellaan millaisia taloudellisia suhteita voi syntyä ISP-palveluissa ja digi- tv:n mahdollistamissa vuorovaikutteisissa palveluissa. Tutkittavat rajapinnat on esitet- ty seuraavassa kuvassa (Kuva 8). Digi-tv:n palveluntarjoajat KTV-operaattori Tekijänoikeuslaki Tv-ohjelmiston tarjoajat ISP Taloyhtiö Asukkaat Digi-tv:n palveluntarjoajat KTV-operaattori TekijänoikeuslakiTekijänoikeuslaki Tv-ohjelmiston tarjoajat ISP Taloyhtiö Asukkaat Taloyhtiö Asukkaat Kuva 8. Tutkittavat rajapinnat. Toimijoiden välisten rajapintojen ohella tarkastellaan tekijänoikeuslainsäädännön vai- kutusta eri osapuolten toimintaan. 8.1 Tekijänoikeuslaki Televisio-ohjelmiin sisältyy runsaasti tekijänoikeuslain suojaamaa aineistoa, mikä tuo kaapelioperaattorin toimintaan omat erityispiirteensä. Esimerkiksi sävelteosten, elo- kuvien ja näytelmien tekijät saavat tekijänoikeussuojaa, samoin tällaisten teosten esit- täjät. Myös ohjelmaa lähettävä televisioyritys kuuluu suojan piiriin. Oikeudenhaltijat ovat oikeutettuja korvaukseen, jos teos saatetaan yleisön saataviin tai jos teos esite- tään julkisesti. Televisio-ohjelmien jakelu yksittäisiin talouksiin kaapeliverkossa kuuluu tekijänoi- keuslain piiriin, sillä kaapeliverkossa tapahtuva ohjelmien edelleen lähettäminen on aina julkista (Kopiosto 2002). Täten kaapeliverkossa lähetettävien tv-ohjelmien edel- leen lähettämiseen tarvitaan oikeudenhaltijan lupa, mikä voi edellyttää oikeudenhalti- jan vaatiman korvauksen maksamista. Käytännössä televisiolähetysten vastaanotto ja jakelu eteenpäin kaapeliverkossa edellyttää joko sopimista kanavanhaltijan kanssa tai opetusministeriön hyväksymien tekijänoikeusjärjestöjen, Kopioston ja/tai Teoston, maksullista jakelulupaa. Niin sanotun edelleenlähetysvelvollisuuden piiriin kuuluvien ohjelmien jakelusta kaapelioperaattorin ei tarvitse tekijänoikeuskorvauksia maksaa. Kopiosto ja Teosto myöntävät jakelulupia yhteensä yli 50 televisiolähetyksen edelleen lähettämiseen Suomessa. Kaapelitelevisio-operaattorit maksavat jakeluluvista järjes- töille ja järjestöt tilittävät maksut edelleen teosten oikeudenhaltijoille. Kaapelitelevi- sioverkkojen lähetystoimintaa koskeva korvausvelvollisuus kuuluu nimenomaan kaa- peli-tv-operaattorille; verkkoon liittyneen taloyhtiön tai katsojan ei tarvitse maksuista huolehtia. 33 Viime aikoina tekijänoikeuslaki on noussut ongelmaksi erityisesti rannikkoseutujen ruotsinkielisillä alueilla. Maalahden antenniosuuskunta on aloittanut ruotsinkielisen digitaalisen FST:n jakelun analogisena, koska useimmilla vastaanottajilla ei kuiten- kaan ole vielä digisovitinta (Pihlaja 2002). Järjestely kiinnostaa Maalahden ohella mm. Ahvenanmaalla, Itä-Uudellamaalla ja Karjaalla (Backman 2002). Palvelulle on ruotsinkielisillä alueilla kysyntää, koska uusi digitaalinen FST tuo merkittävän lisän ruotsinkielisten ohjelmien tarjontaan. 8.2 Televisio-ohjelmantarjoajat Kaapelioperaattori vastaanottaa tv-kanavien ohjelmistoja niiden tuottajilta omilla vas- taanottimillaan ja välittää ne edelleen asiakkailleen verkkonsa välityksellä. Kuva 9 esittää yksisuuntaisen televisio-ohjelmien jakelun edellyttämiä sopimussuhteita ja niitä vastaavia rahavirtoja. Ohjelmayhtiö, tv-kanavan omistaja € € Kopiosto Teosto € € Raamisopimukset Taloyhtiö Asukkaat Lähete €KTV-operaattori Ohjelmayhtiö, tv-kanavan omistaja € € Kopiosto Teosto € € Raamisopimukset Taloyhtiö Asukkaat Lähete €KTV-operaattori Kuva 9. Sopimusosapuolet ja niiden välinen rahaliikenne tv-ohjelmien edelleen lähetyksessä kaapeliverkossa. Kaapelioperaattorin tulot taloyhtiöiltä ja asukkailta muodostuvat liittymismaksuista, ylläpitomaksuista ja maksu-tv-kanavien välittämisestä. Liittymismaksu on kertaluon- teinen taloyhtiökohtaisesti perittävä maksu, joka kattaa taloyhtiön kaapeliverkkoon liittämisestä aiheutuneet kustannukset. Asukkaat maksavat yhtiövastikkeessaan kaapelioperaattorille verkon ylläpitomaksua ja asukaskohtaisesti peritään korvauksia vain maksu-tv-kanavista, niihin tarvittavasta kotipäätteestä ja ohjelmapalveluiden avauksesta. Kaapelioperaattorin ja tv-kanavan tarjoajan (ohjelmayhtiö) väliset sopimukset vaihte- levat tapauskohtaisesti. Jos tv-kanava kuuluu edelleenlähetysvelvollisuuden piiriin, erillisiä sopimuksia ei tarvita eikä tekijänoikeuskorvauksia makseta; lähete vain ote- taan vastaan ja jaetaan verkossa eteenpäin. Muiden kanavien jakeluoikeuksista kaape- lioperaattori maksaa joko tekijänoikeusjärjestöille tai suoraan tv-kanavan omistajille tai ohjelmayhtiöille. Kaapelitelevisioliitto on neuvotellut Kopioston ja Teoston kanssa runkosopimukset näiden edustamien kanavien jakelusta maksettavista korvauksista. Kopiosto-kanavien vuosittaiset tariffit perustuvat kaapeliverkossa jaettavien Kopioston edustamien tv- kanavien määrään ja niitä vastaanottavien talouksien lukumäärään. Esimerkiksi kaksi Kopiosto-kanavaa taloutta kohti maksaa kaapelioperaattorille 7,871 euroa vuodessa. Teosto-kanavien hinnoittelu riippuu ohjelmien musiikkipitoisuudesta: mitä suurempi prosentuaalinen osuus kanavan ohjelmatarjonnasta on musiikkia, sitä enemmän kaapelioperaattorin pitää maksaa kanavan edelleen lähettämisestä. 34 Muiden kuin Teoston tai Kopioston edustamien kanavien jakeluoikeuksista kaape- lioperaattori maksaa tv-kanavakohtaisesti suoraan kanavanomistajalle. On myös mahdollista, että kanavanomistaja maksaa kanavan jakelusta kaapelioperaattorille saadakseen tarvitsemansa näkyvyyden toimintansa rahoittamiseen mainostuloilla. Esimerkki tällaisesta kanavasta on MoonTV. Muita sopimuksiin vaikuttavia asioita ovat mm. kaapelioperaattorin saama mainosai- ka tv-kanavalla ja erilaiset yhteismarkkinointi- ja tulonjakamissopimukset (Saarenta- us 2002). 8.3 Digi-tv:n vuorovaikutteisten palveluiden tarjoajat Digi-tv mahdollistaa tulevaisuudessa vuorovaikutteisten palvelujen tarjonnan, mitä varten tulee luoda loppukäyttäjän paluukanava eli yhteys palveluntarjoajaan. Vuoro- vaikutteisia palveluja voivat olla esimerkiksi pankkipalvelut, lippupalvelut, sähköinen kauppa, sähköposti ja pelit. Vuorovaikutteiset palvelut muuttavat ja monipuolistavat kaapelitelevisio-operaattoreiden perinteisiä sopimusjärjestelyjä. Vuorovaikutteisten palvelujen toteutusmallit ovat vielä täysin avoimia, mutta seuraavassa kuvassa on hahmoteltu yksi mahdollinen toimintamalli (Kuva 10). Internet Palveluntarjoaja: tv- kanava, kauppa, pankki,pelit KTV-operaattori Lähete Paluusuunta Operaattori € € €? €? Asukkaat InternetInternet Palveluntarjoaja: tv- kanava, kauppa, pankki,pelit KTV-operaattori Lähete Paluusuunta Operaattori € € €? €? Asukkaat Kuva 10. Digi-tv:n vuorovaikutteisten palveluiden tarjonta ja kaapelioperaatto- rin asemoituminen. Kaapelioperaattori välittää palveluntarjoajalta tulevan lähetteen asukkaille. Palvelun- tarjoajana voi toimia mm. digi-tv-ohjelman tarjoaja, joka on toteuttanut televisio- ohjelmaan liittyvän vuorovaikutteisen palvelun. Toisaalta palveluntarjoajana voi olla myös esimerkiksi kauppa-, pankki- tai pelipalveluihin erikoistunut toimija, joka käyt- tää digi-tv:tä palvelualustanaan. Kaapelioperaattori voi tarjota paluusuunnan yhteyden loppuasiakkaalta palveluntarjo- ajalle esimerkiksi kaapelimodeemijärjestelmään perustuvalla Internet-yhteydellä. Pa- luuyhteyttä ei välttämättä myydä asukkaalle Internet-yhteytenä, vaan se voidaan liit- tää kaapelioperaattorilta vuokrattavan digisovittimen toiminnoksi (Saarentaus 2002). Näin kaapelioperaattori voi ottaa asukkaalta korvauksen paluuyhteyden tarjoamisesta. Tarjotusta palvelusta riippuen myös palveluntarjoajan ja asukkaan välille voi muodos- tua asiakas- ja laskutussuhde. Paluukanava voidaan muodostaa myös ilman kaapelimodeemijärjestelmää esimerkiksi puhelinmodeemin, ADSL-yhteyden tai matkaviestimen avulla luodulla Internet- yhteydellä. Jos kaapelioperaattori ei ole kaksisuuntaistanut verkkoaan, se voi sopia 35 vaihtoehtoisia yhteyksiä tarjoavan operaattorin kanssa asukkaan paluuyhteydestä, jol- loin muodostuu sopimussuhde kaapelioperaattorin ja toisen operaattorin välillä. Vaih- toehtoisesti asukas voi itse valita paluuyhteytensä toteutustavan kaapelioperaattorista riippumattomasti, jolloin asiakas- ja laskutussuhde muodostuu asukkaan ja valitun paluuyhteyden tarjoajan välille. Saarentaus (2002) pitää todennäköisenä suuntauksena, että kaapelioperaattorit alka- vat myös itse tarjota digi-tv:n mahdollistamia vuorovaikutteisia palveluja. Operaatto- rit voivat rakentaa omia portaaleja kaupallisille sisältöpalveluille, mutta varsinaiseen palvelujen tai sisältöjen tuotantoon kaapelioperaattorit tuskin lähtevät mukaan. Kuva 11 havainnollistaa kaapelioperaattorin mahdollisen portaalipalvelun synnyttämiä so- pimussuhteita. Internet Palveluntarjoaja: pelit, kauppa, pankki, sisältö Lähete € € Asukkaat KTV-operaattori ja portaali InternetInternet Palveluntarjoaja: pelit, kauppa, pankki, sisältö Lähete € € Asukkaat KTV-operaattori ja portaali Kuva 11. Kaapelioperaattorin portaalipalvelun synnyttämät sopimussuhteet. Kaapelioperaattori voi hoitaa esimerkiksi asiakaslaskutuksen palveluntarjoajien puo- lesta tai tarjota muita työkaluja palvelujen tuottamiseksi ja ylläpitämiseksi. Järjestely luo palveluntarjoajien ja kaapelioperaattoreiden välille erilaisia yhteistyömuotoja ja tarjoaa operaattoreille uusia tulonlähteitä. 8.4 ISP Jos kaapeliverkkojen yhteiskäyttö toteutuu, kaapelioperaattorin ja ulkopuolisen ISP:n on sovittava maksettavista korvauksista. Kuva 12 esittää yhteiskäytön myötä syntyviä sopimussuhteita ja rahavirtoja. InternetKTV-operaattori ISP Asukas Kaapelimodeemi ja PC € € InternetInternetKTV-operaattori ISP Asukas Kaapelimodeemi ja PC € € Kuva 12. Kaapelioperaattorin ja ISP:n rahavirrat kaapeliverkon yhteiskäytössä. Koska yhteiskäyttöön perustuvassa järjestelyssä ISP hyödyntää kaapelitelevisio- operaattorin verkkoa ja modeemijärjestelmää, sen on luonnollisesti maksettava käyt- töoikeudesta kaapelioperaattorille. ISP luo sopimussuhteen loppuasiakkaan kanssa ja perii loppuasiakkaalta myös kaapelioperaattorille maksamansa korvauksen. 36 9 Kansainväliset kokemukset ktv-verkkojen hyödyntämi- sestä teletoiminnassa Kansainvälisen vertailun avulla pyritään kartoittamaan kaapelitelevisiotoiminnan ylei- siä kehityssuuntia ja tässä suhteessa arvioimaan suomalaisten operaattoreiden tarjon- taa. Jos Suomessa tarjottavat palvelut tai niiden yleisyys merkittävästi poikkeavat yleisestä suuntauksesta, poikkeamien syyt pyritään löytämään. Kansainvälinen vertai- lu perustuu lähinnä kaapelitelevisiotoimijoiden eurooppalaisen kattojärjestön Europe- an Cable Communications Assosiation:in (ECCA) ja Screendigestin julkaisemaan vuosikirjaan European Cable Yearbook 2001/2002 ja Suomen Kaapelitelevisioliiton toimitusjohtajan Jyrki Ojalan haastatteluun. Kansainvälinen katsaus rajoittuu täten lä- hinnä Eurooppaan. Luvun alussa tutustutaan kaapelitelevisiotoiminnan yleispiirteisiin, kuten kaapelitele- visiotoiminnan laajuuteen, operaattoreiden eri palveluista koostuvaan tulorakenteeseen ja toiminnan luonteeseen. Myöhemmin tarkastellaan erityisesti tämän tutkimuksen keskeisimpiä aiheita eli kaapelimodeemipalvelua ja puhelupalveluja. 9.1 Kaapelitelevisiotoiminnan yleispiirteet Ennen kaapelitelevisioissa tarjottavien telepalveluiden kartoitusta tarkastellaan yleen- sä kaapelitelevisiotoiminnan roolia eri maissa. Tarkasteltavia asioita ovat kaapeli-tv- penetraatio, operaattoreiden asiakaskohtaiset tulot ja operaattoreiden tulojakauma eri palvelujen suhteen. 9.1.1 Kaapeli-tv-penetraatio Kaapeliin kytkettyjen talouksien osuus kaikista tv-kotitalouksista kertoo kyseisen maan kaapeliverkkojen tarjoamista mahdollisuuksista uusille telepalveluille. Samalla se kuvaa kaapelitelevisioverkkojen asemaa telepalveluiden vaihtoehtoisena jakelu- kanavana. Kuva 13 havainnollistaa kaapeliliittymän suosiota Euroopan maissa. Kaapeliin kyt- kettyjen kotitalouksien osuus kaikista kotitalouksista on korkein Belgiassa, yli 91%. Suomi sijoittuu noin 42% penetraatioasteellaan vertailun keskivaiheille. Ktv-penetraatio eri maissa 0.0 % 10.0 % 20.0 % 30.0 % 40.0 % 50.0 % 60.0 % 70.0 % 80.0 % 90.0 % 100.0 % B el gi a H ol la nt i S ve its i Lu xe m bu rg Is ra el S ak sa T an sk a R uo ts i Ir la nt i U nk ar i N or ja S uo m i P uo la R om an ia S lo ve ni a It äv al ta P or tu ga li V iro T še kk i Is o- R an sk a E sp an ja It al ia Kuva 13. Ktv-penetraatio Euroopan maissa (Screendigest 2001). 37 Korkea liittymistiheys tarjoaa operaattoreille laajan asiakaskunnan, mutta asiakas- kunnan hyödyntäminen palvelujen tarjonnassa vaihtelee suuresti. Kaapelitelevisiotoi- minnan arvo suhteessa asiakasmäärään vaihtelee suuresti. 9.1.2 Kaapelitelevisio-operaattoreiden tulot Kaapelitelevisio-operaattoreiden asiakaskohtaiset tulot ovat korkeimpia suhteellis