MIETINTÖJÄ JA LAUSUNTOJA BETÄNKANDEN OCH UTLÅTANDEN Osakeyhtiölain muutostarve Lausuntotiivistelmä 48 2016 Osakeyhtiölain muutostarve Lausuntotiivistelmä Mietintöjä ja lausuntoja 48/2016 ISSN 1798-7105 verkkojulkaisu ISBN 978-952-259-539-3 verkkojulkaisu Helsinki 2016 KUVAILULEHTI Julkaisija oikeusministeriö Julkaisuaika 4.11.2016 Tekijä(t) Markus Tervonen Julkaisun nimi Osakeyhtiölain muutostarve Lausuntotiivistelmä Julkaisusarjan nimi ja numero Oikeusministeriön julkaisu 48/2016 Julkaisun teema Mietintöjä ja lausuntoja Tiivistelmä Oikeusministeriö julkaisi 18.5.2016 virkatyönä laaditun arviomuistion osakeyhtiölain muutostarpeesta. Arviomuistiossa esitettiin useita osakeyhtiölain muutosehdotuksia, joilla on tarkoitus edistää hallitusoh- jelman tavoitteita elinkeinoelämän ja yrittäjyyden edellytyksien parantamisesta, digitalisoinnin mahdolli- suuksien hyödyntämisestä sekä sääntelyn sujuvoittamisesta. Arviomuistiosta järjestetty laaja lausunto- kierros päättyi 18. elokuuta 2016. Osakeyhtiölain muutostarpeiden arviointia pidettiin ajankohtaisena ja tärkeänä. Arviomuistion yleiset tavoitteet saivat laajaa kannatusta. Toisaalta osan arviomuistion ehdotuksista todettiin edellyttävän tarkempaa jatkovalmistelua, jotta niiden käytännön toteutettavuutta ja vaikutuksia voitaisiin arvioida. Enemmistö lausunnonantajista kannatti osakeyhtiön perustamisen ja uusien osakkeiden antamisen helpottamista (mm. vähimmäispääomaa, rekisteröintimenettelyä, osakemerkinnän rekisteröinnin edelly- tyksiä ja osakkeiden maksamista, osakkeiden merkintäehtoja ja jälkiapporttia koskevat ehdotukset). Osakkeiden luovutus- ja hankintaehtoja koskevien rajoitusten keventäminen ja yhtiön omaisuuden panttauskiellosta määrääminen yhtiöjärjestyksessä saivat yleistä kannatusta. Samoin kannatettiin yhtiön yhtiöoikeudellisesta vahingonkorvausvastuusta säätämistä. Osakkaiden tiedonsaantioikeuden laajenta- miseen ja yhtiön johdon lojaliteettivelvollisuudesta säätämiseen suhtauduttiin varauksellisemmin. Yhtiön varojenjakoa koskevia arviomuistion ehdotuksia pidettiin osin kannatettavina ja toteuttamiskelpoi- sina (mm. lahjoittamisen mainitseminen varojenjakotapa, väliosingon salliminen nimenomaisesti laissa, omien osakkeiden rahoituskiellon rajaaminen julkisiin yhtiöihin). Toisaalta osan ehdotuksista arvioitiin edellyttävän vielä jatkovalmistelua ja/tai olevan vaikeasti toteutettavissa (mm. maksukyvyn arvioinnin selventäminen ja korostaminen, varojenjaon liiketaloudellisen perusteen selventäminen, tasetestistä luopuminen yksityisissä yhtiöissä, uudenlaisten yritysjärjestelysäännösten tarve). Lausunnonantajilla oli arviomuistion ehdotusten lisäksi myös omia muita ehdotuksia osakeyhtiölain muuttamiseksi. Asiasanat osakeyhtiö, yksityinen osakeyhtiö, julkinen osakeyhtiö, digitalisointi, kaupparekisteri, perusilmoitus, lojaliteettivelvollisuus, osakepääoma, osake, osakeanti, varojenjako, maksukykytesti, tasetesti, pak- koselvitystila, sulautuminen, lunastuslauseke, suostumuslauseke, omat osakkeet, purkaminen, vahin- gonkorvaus, rekisteröinti, osakasluettelo, arvo-osuusjärjestelmä Asianumerot OM 32/41/2015, OM021:00/2016 ISSN (verkkojulkaisu) 1798-7105 ISBN (verkkojulkaisu) 978-952-259-539-3 Sivumäärä 54 Kieli suomi URN-tunnus http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-259-539-3 Julkaisujen myynti/ jakelu www.oikeusministerio.fi sähköinen versio: julkaisut.valtioneuvosto.fi, julkaisumyynti: julkaisumyynti.valtioneuvosto.fi http://oikeusministerio.fi/fi/ http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/ http://julkaisutilaukset.valtioneuvosto.fi/Etusivu PRESENTATIONSBLAD Utgivare Justitieministeriet Utgivningsdatum 4.11.2016 Författare Markus Tervonen Publikationens namn Ändringsbehov i aktiebolagslagen Sammandrag av utlåtandena Publikationsseriens namn och nummer Justitieministeriets publikation 48/2016 Publikationens tema Betänkanden och utlåtanden Referat Justitieministeriet publicerade den 18 maj 2016 en bedömningspromemoria om ändringsbehoven i aktiebolagslagen. Promemorian utarbetades som tjänsteuppdrag. I bedömningspromemorian ingår flera förslag till ändring av aktiebolagslagen, och ändringarna syftar till att främja uppnåendet av regerings- programmets målsättningar som gäller förbättring av näringslivets och företagarnas verksamhetsförut- sättningar, utnyttjande av digitalisering och smidigare lagstiftning. Promemorian genomgick en omfat- tande remissbehandling som avslutades den 18 augusti 2016. Remissinstanserna ansåg att det är viktigt och aktuellt att bedöma behovet att ändra aktiebolagslagen. De allmänna målen för bedömningspromemorian fick brett stöd. Det konstaterades dock att en del av förslagen som ingår i bedömningspromemorian förutsätter närmare beredning för att deras genomför- barhet och konsekvenser ska kunna bedömas. Huvuddelen av remissinstanserna understödde förslagen om att underlätta bildandet av aktiebolag och emissionen av nya aktier (bl.a. förslagen som gäller minimikapital, registeringsförfarandet, villkoren för registrering av aktieteckning och betalning av aktier, villkoren för teckning av aktier och efterapport). Förslagen om att lätta upp begränsningarna i fråga om villkoren för förvärv eller överlåtelse av aktier samt om att i bolagsordningen ta in bestämmelser om förbud att pantsätta bolagets egendom under- stöddes allmänt. Också förslaget om att i aktiebolagslagen ta in bestämmelser om bolagsrättsligt skade- ståndsansvar fick understöd. Remissinstanserna förhöll sig mer reserverat till förslagen om att utvidga aktieägarnas rätt till information och att i aktiebolagslagen ta in bestämmelser om bolagsledningens lojalitetsplikt. En del av förslagen som gäller utbetalning av bolagets medel understöddes och ansågs vara genomför- bara (bl.a. nämnande av donationer som ett utbetalningssätt, tillåtande av interimsutdelning uttryckligen i lag, begränsning av förbudet mot finansiering av förvärv av egna aktier så att det enbart gäller publika aktiebolag). En del av förslagen ansågs kräva vidare beredning och/eller vara svåra att genomföra (bl.a. förtydligande och framhävande av bedömningen av betalningsförmågan, förtydligande av den affärse- konomisk grunden för utbetalning av medel, slopande av balanstest i privata bolag, behovet av nya slags bestämmelser om företagsarrangemang). Remissinstanserna hade även andra förslag till ändring av aktiebolagslagen än de som ingår i bedöm- ningspromemorian. Nyckelord aktiebolag, privat aktiebolag, publikt aktiebolag, digitalisering, handelsregister, grundanmälan, lojalitets- plikt, aktiekapital, aktie, aktieemission, utbetalning av medel, solvenstest, balanstest, tvångslikvidation, fusion, lösningsklausul, samtyckesklausul, egna aktier, upplösning, skadestånd, registrering, aktieägar- förteckning, värdeandelssystem Ärendenummer OM 32/41/2015, OM021:00/2016 ISSN (webbpublikation) 1798-7105 ISBN (webbpublikation) 978-952-259-539-3 Sidantal 54 Språk finska URN http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-259-539-3 Beställningar/ distribution www.oikeusministerio.fi sähköinen versio: julkaisut.valtioneuvosto.fi, julkaisumyynti: julkaisumyynti.valtioneuvosto.fi http://oikeusministerio.fi/fi/ http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/ http://julkaisutilaukset.valtioneuvosto.fi/Etusivu SISÄLLYS 1 Johdanto .......................................................................................................................................... 8 1.1 Arviomuistio ja lausuntokierros .......................................................................................................... 8 1.2 Yhteenveto lausunnoista ................................................................................................................. 10 2 Nykytila, muutosten ajoitus ja muut tiedossa olevat osakeyhtiölain uudistamistarpeeseen liittyvät hankkeet ........................................................................................................................... 12 3 Osakeyhtiölain muutostarpeet ..................................................................................................... 15 3.1 Kilpailukyvyn vahvistaminen elinkeinoelämän ja yrittäjyyden edellytyksiä parantamalla ................. 15 3.1.1 Itsensä työllistäjiä sekä mikro- ja pk yrityksiä palveleva osakeyhtiölain ohjeistus ja palvelumuotoilu............................................................................................................... 15 3.1.2 Vähimmäispääomavaatimus (1 luvun 3 §)...................................................................... 16 3.1.3 Johdon lojaliteettivelvollisuus (1 luvun 8 §)..................................................................... 18 3.1.4 Osakemerkinnän rekisteröinnin edellytykset ja osakkeiden maksaminen (2 luvun 5, 6 ja 8 §) ......................................................................................................... 19 3.1.5 Osakkeiden luovutus- ja hankintaehtoja koskevien rajoitusten poistaminen tai vähentäminen (3 luvun 6 §, 15 luvun 10 §, 16 luvun 13 §, 17 luvun 13 § ja 18 luvun 1 §) ................................................................................................................... 20 3.1.6 Mahdollisuus yhtiön omaisuuden panttauskieltoon yhtiöjärjestyksessä (5 luku) ............ 23 3.1.7 Osakkaan tiedonsaantioikeus (5 luku) ............................................................................ 25 3.1.8 Yhtiön edustajan nimenkirjoitusoikeuden selventäminen (6 luvun 28 §) ........................ 27 3.1.9 Osakkeiden merkintäehdot (9 luku) ................................................................................ 28 3.1.10 Varojenjako, omien osakkaiden rahoitus, velkojiensuojamenettely ja rakennejärjestelyt (13 luvun 1–3 § ja 7 § ja 14 luvun 2–5 § sekä 16 luku) ..................... 28 3.1.11 Yksityisen osakeyhtiön purkaminen (20 luku)................................................................. 36 3.1.12 Yhtiön yhtiöoikeudellinen vahingonkorvausvastuu ja vastuun samastus (22 luku) ......... 37 3.2 Digitalisoinnin mahdollisuuksien hyödyntäminen ............................................................................ 39 3.2.1 Osakeyhtiön rekisteröinnin helpottaminen (2 luku) ......................................................... 39 3.2.2 Kaupparekisterin ajantasaisuuden parantaminen ........................................................... 40 3.2.3 Sähköinen osake- ja osakasluettelopalvelu yksityisille osakeyhtiöille (3 luvun 15 §) ..... 41 3.2.4 Yhtiön sisäinen sähköinen viestintä ja asiakirjat (mm. 5 luvun 20, 23 §, 6 luvun 3 ja 6 §) .......................................................................................................................... 43 3.3 Säädösten sujuvoittaminen ja norminpurku ..................................................................................... 43 3.3.1 Jälkiapporttia koskevien tietovaatimusten keventäminen (2 luvun 6 §) .......................... 43 3.3.2 Varojenjaon erityinen konsernitilinpäätösvelvollisuus (8 luvun 9 §) ................................ 44 3.3.3 Julkisen osakeyhtiön hallussa olevien omien osakkeiden enimmäismäärä (15 luvun 11 §) ............................................................................................................... 44 3.3.4 Tilintarkastusvelvollisuuden raja-arvot (tilintarkastuslain 2 luvun 2 §) ............................ 45 3.4 Muut muutostarpeet ja kommentit arviomuistioon ........................................................................... 46 8 1 Johdanto 1.1 Arviomuistio ja lausuntokierros Oikeusministeriö julkaisi 18.5.2016 virkatyönä laaditun arviomuistion osakeyhtiölain muutostarpeesta (oikeusministeriön mietintöjä ja lausuntoja 20/2016). Arviomuistios- sa käytiin läpi vireillä ja tulossa olevia kansallisia ja kansainvälisiä hankkeita, joilla on merkitystä ja jotka on tarkoituksenmukaista sovittaa yhteen osakeyhtiölain kehittämi- sen kannalta. Arviomuistiossa esitettiin useita osakeyhtiölain muutosehdotuksia, joil- la on tarkoitus edistää hallitusohjelman tavoitteita elinkeinoelämän ja yrittäjyyden edellytyksien parantamisesta, digitalisoinnin mahdollisuuksien hyödyntämisestä sekä sääntelyn sujuvoittamisesta. Arviomuistio ja siitä saatu lausuntopalaute on taustoitusta mahdollisten lainvalmiste- lutoimeksiantojen antamista varten. Arviomuistion valmistelun aikana järjestettiin yleisölle avoin verkkokeskustelu mahdollisista muutostarpeista (oikeusministeriön mietintöjä ja lausuntoja 57/2015). Arviomuistiosta pyydettiin lausuntoja seuraavilta 55 toimijalta 18. elokuuta 2016 mennessä (lausunnon antaneet merkitty *:llä). Oikeusministeriö vastaanotti yhteensä 41 lausuntoa. Kaikki lausunnot ovat luettavissa valtioneuvoston verkkosivuilla. Valtiovarainministeriö (VM) * Työ- ja elinkeinoministeriö (TEM) * Sosiaali- ja terveysministeriö (STM) * Sisäministeriö (SM/PO) * Valtioneuvoston kanslia/Omistusohjausosasto (ilm. ei lausuttavaa) Korkein oikeus (ilm. ei lausuttavaa) Korkein hallinto-oikeus (ilm. ei lausuttavaa) Suomen Pankki * Keskusrikospoliisi (KRP) * Konkurssiasiamies Patentti- ja rekisterihallitus (PRH) * Finanssivalvonta Valtiontalouden tarkastusvirasto (VTV) * Verohallinto (VH) * Verohallinto/Harmaan talouden selvitysyksikkö (HTSY) * Kirjanpitolautakunta (KILA) * Uudenmaan Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus Etelä-Suomen Aluehallintovirasto (ESAVI) * Helsingin Ulosottovirasto * http://oikeusministerio.fi/fi/index/julkaisut/julkaisuarkisto/1463466651213/Files/OMML_20_2016_Osakeyhtiolain_muutostarve.pdf http://oikeusministerio.fi/fi/index/julkaisut/julkaisuarkisto/1448871502163/Files/OMML_57_2015_OYL_verkkokesk_yhteenveto_88_s.pdf http://oikeusministerio.fi/fi/index/julkaisut/julkaisuarkisto/1448871502163/Files/OMML_57_2015_OYL_verkkokesk_yhteenveto_88_s.pdf http://valtioneuvosto.fi/hanke?selectedProjectId=21804 9 Akava ry (Akava) * Elinkeinoelämän keskusliitto EK ry (EK) * Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK ry (SAK) * Toimihenkilökeskusjärjestö STTK ry (STTK) * Vakuutus- ja rahoitusneuvonta, Arvopaperilautakunta Arvopaperimarkkinayhdistys ry Eläkesäätiöyhdistys - ESY ry (ESY) * Euroclear Finland Oy (Euroclear) * Finanssialan Keskusliitto FK (FK) * Hallitusammattilaiset ry (DIF) * Helsingin Pörssi (OMX Nordic Exchange Helsinki Oy) Listayhtiöiden neuvottelukunta Keskuskauppakamari (KKK) * Luottomiehet ry Osakesäästäjien Keskusliitto ry (Osakesäästäjät) * Pörssisäätiö * Suomen Asiakastieto Oy Suomen Asianajajaliitto (Asianajajaliitto) * Suomen Kaupan Liitto Suomen Kiinteistöliitto (Kiinteistöliitto) * Suomen Kuntaliitto (Kuntaliitto) * Suomen Lakimiesliitto Suomen Perheyritysten liitto Suomen Pääomasijoitusyhdistys (FVCA) * Suomen Tilintarkastajat (Tilintarkastajat) * Suomen Taloushallintoliitto ry Suomen Veroasiantuntijat ry (SVA) * Suomen Yrittäjät (Yrittäjät) * Työeläkevakuuttajat TELA (TELA) * Helsingin yliopisto, oikeustieteellinen tiedekunta (Villa) * Helsingin kauppakorkeakoulu Turun yliopisto, oikeustieteellinen tiedekunta Turun kauppakorkeakoulu (Sillanpää) * Tampereen yliopisto, johtamiskorkeakoulu (Vahtera) * (Ruohonen) * Lapin yliopisto, oikeustieteellinen tiedekunta Svenska handelhögskolan Lausuntopyynnön jakelussa mainittujen lisäksi lausunnon oikeusministeriölle toimitti- vat asianajotoimistot Castrén & Snellman ja Roschier, professori Jukka Mähönen (Mähönen), PriceWaterhouseCoopers Oy (PwC) sekä Suomen Yhtiöoikeusyhdistys ry (Yhtiöoikeusyhdistys). 10 1.2 Yhteenveto lausunnoista Osakeyhtiölain muutostarpeiden arviointia pidettiin ajankohtaisena ja tärkeänä, vaik- ka lain todettiin toimivan yleisesti ottaen hyvin. Arviomuistion yleisiä tavoitteita yritys- ten toimintaedellytysten parantamisesta, digitalisoinnista ja sääntelyn sujuvoittami- sesta kannatettiin. Osaan arviomuistion ehdotuksista kaivattiin yksityiskohtaisempaa selvitystä ehdotusten käytännön toteutettavuuden ja vaikutusten arvioimiseksi. Huo- lellista ja todellisten ongelmien poistamiseen tähtäävää muutosten jatkovalmistelua korostettiin. Enemmistö lausunnonantajista kannatti nykyistä yhden osakeyhtiön mallia. Osake- yhtiölain kirjoittamista uudelleen pienimpien yhtiöiden näkökulmasta ei pidetty tarkoi- tuksenmukaisena. Yksityisen osakeyhtiön vähimmäispääomavaatimuksen poistamista tai alentamista yhteen euroon pääosin kannatettiin. Enemmistö vähimmäispääomavaatimuksen poistamista tai alentamista kannattaneista lausunnonantajista oli jonkinlaisen osake- pääoman menettämistä koskevan ilmoitusvelvollisuuden säilyttämisen kannalla. Myös yksityisen osakeyhtiön osakepääoman maksun todentamisen keventämistä pääosin kannatettiin. Julkisen osakeyhtiön vähimmäispääomavaatimuksen alentami- sella ei katsottu olevan käytännössä vastaavaa merkitystä. Johdon lojaliteettivelvollisuudesta ja nykyistä laajemmasta osakkaan tietojensaanti- oikeudesta säätäminen jakoi lausunnonantajien mielipiteet. Osakkeiden luovutus- ja hankintaehtoja koskevien rajoitusten poistamiseen tai vähentämiseen suhtauduttiin yleisesti myönteisesti, mutta ehdotuksen tarkempi sisältö ja toteuttamistapa jakoi mielipiteitä. Suuri osa lausunnonantajista kannatti yhtiöjärjestykseen perustuvasta yhtiön omai- suuden panttauskiellosta säätämistä tai asian selvittämistä jatkovalmistelussa. Myös yhtiön nimenkirjoitusoikeuden selventämistä pääosin kannatettiin. Ehdotusta, jonka mukaan osakeanti- ja merkintä tulisi pystyä jatkossa toteuttamaan suoritusta vastaan kannatettiin lähes yksimielisesti. Varojenjakosäännösten osalta pääosin kannatettiin lahjoittamisen mainitsemista laissa varojenjakotapana, maksukyvyn arvioinnin selventämistä ja korostamista varo- jenjaon edellytyksenä, väliosingon sallimista nimenomaisesti laissa sekä omien osakkeiden rahoituskiellon rajaamista julkisiin osakeyhtiöihin. Suurin osa lausun- nonantajista piti tarpeellisena myös verolainsäädännön ja osakeyhtiön vähemmistö- osingon suhteen selventämistä, jonka kannalta merkitystä arvioitiin olevan myös kir- janpito- ja verolainsäädännöllä. Myös ns. ”Scheme of Arrangement” -menettelyn ot- tamista Suomen lainsäädäntöön ja/tai asian selvittämistä jatkovalmistelussa pääosin kannatettiin. Varojenjaon liiketaloudellisen perusteen selventämiseen ja tasetestistä luopumista yksityisissä yhtiöissä suhtauduttiin sen sijaan varauksellisesti. Suurin osa lausunnonantajista kannatti vaihtoehtoista kevennettyä purkumenettelyä yksityisille osakeyhtiöille. Toisaalta kiinnitettiin huomiota velkojiensuojan turvaami- seen ja esitettiin, ettei kevennetyn purkamismenettelyn soveltaminen ainoana pur- kamismenettelynä pienyhtiöille olisi hyvä ratkaisu. Yhtiön yhtiöoikeudellisesta vahin- gonkorvausvastuusta säätämistä pääosin kannatettiin ja vastuun samastusta koske- vaan sääntelyyn suhtauduttiin varauksellisesti. 11 Osakeyhtiön rekisteröimisen helpottamista ja sähköistä asiointia, rekisteröinti- menettelyjen automatisointia/itserekisteröintiä sekä viranomaisten välisen tietojen- vaihdon parantamista kannatettiin. Kannatusta saivat myös ehdotukset jälkiapporttia koskevien tietovaatimusten keventämisestä ja julkisen osakeyhtiön hallussa olevien omien osakkeiden enimmäismäärän rajoituksen poistamisesta. Varojenjaon erityisestä konsernitilinpäätösvelvollisuudesta luopumista enimmäkseen kannatettiin. Nykyisiä tilintarkastusvelvollisuuden raja-arvoja pidettiin enimmäkseen liian matalina ja raja-arvojen korottamista pääosin kannatettiin. Arviomuistion kommentoinnin lisäksi osa lausunnonantajista esitti myös muita mm. vahingonkorvausvastuuseen, yhtiökokouksen järjestämiseen, arvo-osuusjärjestel- mään ja vähemmistöosakkaiden suojaan liittyviä muutosehdotuksia. 12 2 Nykytila, muutosten ajoitus ja muut tiedossa olevat osakeyhtiölain uudistamistarpeeseen liittyvät hankkeet Useat lausunnonantajat totesivat osakeyhtiölain muutostarpeiden arvioinnin olevan ajankohtaista ja tärkeää (TEM, Sillanpää, Mähönen, Vahtera, FVCA, SVA, Ruohonen, DIF, PwC, FK, Castrén & Snellman) ja arviomuistion olevan hyvä poh- ja muutostarpeista käytävälle keskustelulle (KRP, TEM, Pörssisäätiö). Osa lausunnonantajista totesi osakeyhtiölain toimivan yleisesti ottaen hyvin (Castrén & Snellman, Yhtiöoikeusyhdistys, SVA, Ruohonen, VM, VTV, Sillanpää, Asianajajaliitto) ja/tai kannatti yleisesti arviomuistion tavoitteita yritysten toimin- taedellytysten parantamisesta, digitalisoinnista ja sääntelyn sujuvoittamisesta (Yrittäjät, KKK, Tilintarkastajat, Yhtiöoikeusyhdistys, Akava, Asianajajaliitto, FVCA, FK, ESY, EK, STM, SM/PO ). Toisaalta esitettiin, että osa arviomuiston ehdotuksista on esitetty varsin yleisel- lä tasolla eikä arviomuistion perusteella voi riittävästi arvioida kaikkien yksit- täisten ehdotusten toteutettavuutta ja vaikutuksia yhtiön eri sidosryhmien asemaan (Tilintarkastajat, SM/PO, STM, VH, FK). Lisäksi todettiin, ettei ar- viomuistiossa käsitelty kaikkia käytännössä olennaisina pidettyjä osakeyhtiö- sääntelyn ongelmakohtia ja kehittämiskohteita (Yhtiöoikeusyhdistys).1 Osa lausunnonantajista korosti huolellista ja todellisten ongelmien poistami- seen pyrkivää jatkovalmistelua (Yrittäjät, Roschier, Yhtiöoikeusyhdistys, DIF, Asi- anajajaliitto, Vahtera, VM) ja/tai piti sääntelyn selventämisen tavoitetta osin on- gelmallisena (Ruohonen, Vahtera, Yhtiöoikeusyhdistys, DIF). Kaikkien lain muutos- ten todettiin aiheuttavat oppimiskustannuksia (Roschier, DIF, Vahtera), minkä lisäksi selventämistarkoituksessa tehtyjen vakiintuneiden säännösten muuttamisen arvioitiin voivan aiheuttaa uusia tulkintaongelmia (Ruohonen, Vahtera) ja heikentävän lain joustavuutta (Vahtera) ja/tai johdonmukaisuutta (Yhtiöoikeusyhdistys, DIF). Lisäksi todettiin, että yhteisölainsäädäntö pitää sisällään aina tiettyjä tulkinnallisia käsitteitä, joiden avoimuutta ei yhtiökäytäntöjen kehittymisen vuoksi pidäkään saada poistettua (Vahtera). Osakeyhtiölain todettiin olevan varsin käyttäjäystävällinen ja muotovapaa ja mahdol- listavan hyvin pitkälle myös vähemmän formaalien menettelytapojen soveltamisen erilaisten yhtiöiden tarpeiden mukaisesti. Muutosten riittävinä perusteina ei siten pi- detty pelkästään esimerkiksi osakeyhtiön perustamisen tai lain luettavuuden ja sisäl- lön ymmärtämisen helpottamista (Asianajajaliitto). Tärkeänä pidettiin, että uudistuk- sista tehdään kattavat vaikutusarviot ja kansainväliset vertailut (VM). Lisäksi todettiin, että nykyistä osakeyhtiölakia valmisteltaessa monet ehdotukset nähtiin monella taholla liiankin rajuina muutoksina, mutta lain oltua voimassa kym- menen vuotta voitaneen todeta pelkojen olleen ylimitoitettuja. Samaa kriittistä tarkas- telua ja ennakkoluulottomuutta kannatettiin myös jatkossa (Yhtiöoikeusyhdistys). EU-lainsäädännön täytäntöönpanoa kommentoineet lausunnonantajat pääosin kannattivat kansallisen lisäsääntelyn (ns. gold-plating) kriittistä arviointia (KKK, Mähönen, VM, SM/PO). Toisaalta todettiin, että arviomuistion ehdotusten pe- rustelut olivat norminpurun kannalta osin ristiriitaisia, eikä kansallisen lisäsääntelyn 1 Lausunnonantajien esittämät muut kommentit ja ehdotukset lain kehittämiseksi on esitetty yhteenvedon kohdassa 3.4. 13 purkamisen tavoite kaikilta osin välittynyt muistiosta (Mähönen) ja että norminpurku ei voi olla pelkkää pykälien kumoamista (FK). Lisäksi esitettiin, että osakeyhtiölain arviointia koskevassa jatkotyössä on syytä ottaa kantaa Suomen kansallisiin tavoit- teisiin EU:n yhtiöoikeuden alalla ja pyrkiä näihin seikkoihin liittyvään ennakkovaikut- tamiseen (VM). Rajat ylittävän toiminnan vaatimuksiin ja kansainvälisen vertailun tarpeeseen kiinnitettiin muutenkin huomiota. Muutama lausunnonantaja korosti sitä, että kan- sainvälisesti toimivien yhtiöiden näkökulmasta on vältettävä Suomen yhtiöoikeuden eriytymistä keskeisten verrokkimaiden oikeustilasta (DIF, EK). Mahdollisten ulko- maisten vaikutteiden sopeuttamista tarpeen mukaan suomalais-pohjoismaiseen sääntelymalliin pidettiin hyvänä lähtökohtana jatkovalmistelulle (Yhtiöoikeusyhdis- tys). Jatkovalmistelussa esitettiin ministeriöiden kesken pohdittavaksi myös, miten osakkeiden rekisteröinti ja yhtiökokouksiin osallistuminen saataisiin kansallisesti ja EU-näkökulmasta mahdollisimman toimivaksi ja tehokkaaksi erityisesti rajat ylittävis- sä tilanteissa (VM). Lisäksi todettiin, että lain toimivuudessa havaittujen epäkohtien lisäksi olisi ollut mahdollista tehdä myös kansainvälinen vertailu siitä, minkälaisia yhtiöoikeudellisia muutoksia naapurivaltioissa on tehty viime vuosina (Vahtera). Tässä yhteydessä olisi ollut mahdollista tarkastella myös vuoden 2015 syksyllä julkistetun EMCA luonnok- sen (European Model Company Act) sääntelyllisiä valintoja, vaikka sen kautta ei Suomen osakeyhtiölakiin olisi ollut saatavilla juurikaan uusia avauksia (Vahtera, Sil- lanpää). Osakeyhtiölain kehittämisen suhde muuhun yhtiölainsäädäntöön. Muutama lausunnonantaja totesi, että yhteisölainsäädännön yhtenäisyys tulisi huomioida osa- keyhtiölain uudistamisen yhteydessä (DIF, PwC, Vahtera, Mähönen). Osakeyhtiölain todettiin olevan käytännössä usein mallina myös muiden yhteisömuotojen sovelta- misongelmien ratkaisuissa (PwC), minkä lisäksi lainsäädännön yhdenmukaisuutta pidettiin perusteltuna yhteisömuotoneutraliteetin turvaamiseksi (Vahtera). Toisaalta todettiin, ettei yritysmuotojen tasavertainen kohtelu ole riittävä peruste hi- dastaa tai lykätä osakeyhtiölakiin liittyviä kehityshankkeita ja osakeyhtiömuodon käyttöä edistäviä uudistuksia. Yritysmuotojen tasavertaisen kohtelun arvioitiin olevan ongelmallista, mikäli se johtaa jonkin yritysmuodon ylisääntelyyn tasavertaisuuden toteuttamiseksi (TEM). Lisäksi todettiin, ettei osakeyhtiölain muutoksia pidä auto- maattisesti ulottaa osuuskuntiin, joiden osalta muutostarpeet on tarkasteltava erik- seen (KKK). Osakeyhtiölain kehittämisen suhde muuhun lainsäädäntöön. Osakeyhtiölain kehittämisellä arvioitiin olevan merkitystä ainakin vakuutusyhtiölain tai muiden va- kuutustoimintaa koskevien erityissäännösten (STM, KKK), sijoitusrahastolain (VM), joukkorahoituslain (VM), arvopaperimarkkinalain (VM, Mähönen), eläkesäätiö- ja vakuutuskassalain (ESY), kaupparekisterilain (Vahtera, Yrittäjät), pankkilainsäädän- nön (KKK), verolainsäädännön (VH), tilintarkastuslain (Vahtera), yrityssaneerauslain (FK, VM), ulosottokaaren (Helsingin ulosottovirasto) ja kaupparekisterilain (Yrittäjät) kannalta. Väärinkäytösten torjuntamahdollisuuksiin huomiota kiinnittänyt lausunnonantaja totesi, että osa toimijoista ajattelee digitalisoinnin ja lakimuutosten luomia mahdolli- suuksia suuren taloudellisen edun saavuttamiseen mahdollisimman nopeasti ja ris- kittömästi, minkä lisäksi kansainvälistyminen asettaa haasteita poliisitoiminnalle. Oleellista on muistaa, että talousrikostorjunnan vaikuttavuus savutetaan niillä toimil- la, jotka edistävät suomalaisen rehellisen yrittäjän mahdollisuuksia toimia. Tämä 14 korostuu pienten yritysten kohdalla, missä yrityksen kate hankitaan pääosin omalla työllä ja osaamisella (SM/PO). Muutama lausunnonantaja kommentoi ehdotusten toteuttamistapaa ja aikatau- lua. Kansallinen osakeyhtiölain uudistus nähtiin uuteen sääntelyyn liittyvän hallinnol- lisen taakan ja oppimiskustannusten vähentämiseksi tarpeelliseksi ajoittaa yhteen EU -lainsäädännöstä tulevien pakollisten muutosten kanssa (EK). Lisäksi kannatet- tiin arviomuistiossa esitettyä ajatusta, ettei kaikkia uudistustarpeita ole tarpeen to- teuttaa samanaikaisesti. Parhaillaan todettiin olevan vireillä sekä tulossa useita kan- sallisia ja kansainvälisiä hankkeita, joiden yhteydessä osa osakeyhtiölainsäädännön muutostarpeista on tarkoituksenmukaista toteuttaa (VM, SM/PO). Toisaalta todettiin, että vaikka tiedossa oleviin ja realistisesti toteutumassa oleviin EU-hankkeisiin liitty- viä muutoksia ei tehdä EU-valmistelun ollessa kesken, ei se estä selvitystyön teke- mistä (TEM). Hankkeen aikataulun todettiin jäävän paikoin epäselväksi (Mähönen). Yhden lausunnonantajan mukaan osakeyhtiölain muutostarpeet olisi syytä toteuttaa työryhmävalmisteluna siten, että toimeksianto kattaa kaikki tiedossa olevat muutos- tarpeet (TEM). Arviomuistiota laajempaa ja muutoshakuisempaa tarkastelua kannat- taneen lausunnonantajan mukaan arviomuistiossa esitellyistä kotimaisista hankkeis- ta useat ovat sellaisia, joissa osakeyhtiölakia yleislakina olisi perusteltua muuttaa ensin ja esimerkiksi kaupparekisterilainsäädäntö on osakeyhtiölaista riippuvaista eikä päinvastoin (TEM). Toisaalta muun muassa kaupparekisteriin vaikuttavat ehdo- tukset (osakkeiden merkintä ja maksaminen, yhtiön omaisuuden panttauskielto yhtiö- järjestyksessä, nimenkirjoitusoikeuden selventäminen, osakkeen luovutettavuus) esitettiin käsiteltäväksi käynnissä olevassa kaupparekisterilainsäädännön uudista- mista käsittelevässä työ- ja elinkeinoministeriön työryhmässä (Yrittäjät). Muistion avointa valmistelua pidettiin toisaalta onnistuneena (FVCA, PwC, FK); toisaalta valmistelun yhteydessä toteutetun verkkokeskustelun (yksittäisten osallistujien) palautteen merkityksen arviointia pidettiin vaikeana (DIF, Ro- schier). Verkkokeskustelun luonteen todettiin mm. olemaan omiaan vaikuttamaan siihen, kuka keskusteluun ylipäänsä osallistuu, joten verkkokeskustelu ei korvaa pe- rinteisempiä menetelmiä kuten työryhmiä ja lausuntokierroksia (PwC). Verkkokes- kustelussa todettiin myös esitetyn monia muutosehdotuksia, joista monet koskivat pieniä tai teknisiä detaljeja (DIF, PwC). 15 3 Osakeyhtiölain muutostarpeet 3.1 Kilpailukyvyn vahvistaminen elinkeinoelämän ja yrittäjyyden edellytyksiä parantamalla 3.1.1 Itsensä työllistäjiä sekä mikro- ja pk yrityksiä palveleva osakeyhtiölain ohjeistus ja palvelumuotoilu Lausunnonantajat pääosin kannattivat nykyistä yhden osakeyhtiölain mallia ja/tai olivat sitä mieltä, ettei osakeyhtiölakia ole tarkoituksenmukaista kirjoittaa uudelleen pienimpien yhtiöiden näkökulmasta (Yrittäjät, KKK, PwC, Roschier, Yhtiöoikeusyhdistys, Asianajajaliitto, SM/PO, EK, SVA, STTK, Pörssisäätiö, Tilintar- kastajat, Vahtera, Ruohonen, Akava, Sillanpää). Nykylain arvioitiin olevan joustava ja palvelevan hyvin erikokoisia osakeyhtiöitä (SVA, Asianajajaliitto). Mahdollisen sääntelypohjan eriyttämisen arvioitiin vaikeutta- van normiston tulkintaa ja soveltamista ja siten lisäävän mikro- ja pk-yritysten kus- tannuksia (Yhtiöoikeusyhdistys, Roschier). Selventävien taikka vain tiettyihin pieniin yhtiöihin soveltuvien säännösten tai säännöksen tulkinnan kirjaamisen lakitekstiin arvioitiin vaikeuttavan myös lain lukemista (Asianajajaliitto, SVA). Lisäksi esitettiin, että osakeyhtiölaista ei tule aiheutua sääntelyllistä epäjatkuvuutta yhtiön koon, osa- kaspohjan tai pääomarakenteen muuttuessa (Yrittäjät, Yhtiöoikeusyhdistys, Pörs- sisäätiö, Akava) ja että kahden yhtiön malliin siirtyminen johtaisi siihen, että kunkin yhtiön kannalta relevanttia oikeuskäytäntöä kertyisi nykyistäkin vähemmän (Yrittäjät, Yhtiöoikeusyhdistys, Pörssisäätiö). Pääsääntöisesti yksityisille osakeyhtiöille luotavia helpotuksia ja joustoja, samalla kun julkisten osakeyhtiöiden velvoitteet pidetään ennallaan tai jopa ankaroitetaan, pidettiin ongelmallisena. Uhaksi koettiin, että tilanne vääristää kilpailua samalla alalla toimivien julkisten ja yksityisten yhtiöiden välillä (EK). Muun muassa velkojiensuoja- menettelyssä EU-sääntelyn ulottamista yksityisiin yhtiöihin pidettiin perusteltuna rat- kaisuna, jota ei tulisi kumota yleisen norminpurun nimissä (FK). Muutama lausunnonantaja totesi yhtyvänsä arviomuistion ja valtioneuvoston U- kirjelmän (U 24/2014 vp) arvioon, jonka mukaan ns. yhdenyhtiödirektiivin muuttami- sen myötä luotavasta SUP-yhtiömuodosta seuraava erilaisten yhtiömuotojen määrän kasvu aiheuttaisi tarpeettomia selvityskustannuksia ja sekaannusta (Akava, SM/PO, Mähönen, VM). Toisaalta esitettiin, että lainvalmistelun kannalta on jossain määrin ongelmallista, että lausunnonantajien näkemykset perustuvat pääosin muihin kuin mikroyri- tysten tarpeisiin, jolloin lausuntopalautteessa ei juuri näy mikroyrityksiin liittyvät ongelmat (Vahtera). Samansuuntaisesti arvioitiin myös, että yhä suuremman osan ihmisistä työllistäessä itsensä omistamansa osakeyhtiön kautta osakeyhtiölain joustavuuteen ja ymmärrettävyyteen on kiinnitettävä huomiota (Ruohonen). Muutama lausunnonantaja esitti harkittavaksi pienyhtiöiden tarpeiden huomi- oimista lainsäädännössä nykyistä paremmin. Tämä esitettiin toteutettavaksi joko erillisen pienyhtiölain muodossa (Mähönen, VM, TEM) tai eriyttämällä erilaisiin ja erikokoisiin yhtiöihin sovellettavia säännöksiä nykylain sisällä (Vahtera, Sillanpää, VM, TEM). Muutamat lausunnonantajat esittivät, että erityisesti mikroyritysten tarpei- den huomioimiseksi voisi aiempaa laajempi poikkeaminen EU:n julkisia yhtiöitä kos- 16 kevasta sääntelystä olla aiheellista. Lisäksi todettiin, etteivät nykyiset erot yhteisöjä koskevassa lainsäädännössä ole estäneet kehittämästä yhteisiä yleisiä oppeja osa- keyhtiöille, osuuskunnille, asunto-osakeyhtiöille ja säätiöille, eikä etsimästä johtoa tulkintaan muista yhteisölaeista (Mähönen). Arviomuistiosta todettiin saavan paikoin sellaisen kuvan, että opastus tai erilaiset oppaat voisivat olla paremman sääntelyn vaihtoehto ja esitettiin, että vertailussa tulisi painottaa osakeyhtiömuodon kehittämistä nykyistä helpommaksi ja uutta yritystoi- mintaa edistäväksi sen sijaan, että painotetaan olemassa olevien yritysten ”omak- sumiskustannuksia” (TEM). 3.1.2 Vähimmäispääomavaatimus (1 luvun 3 §) Lähes kaikki ehdotusta kommentoineet lausunnonantajat olivat sitä mieltä, että yksityisen osakeyhtiön vähimmäispääomavaatimus tulisi poistaa tai alentaa yhteen euroon (Yrittäjät, EK, FK, Osakesäästäjät, Suomen Pankki, STTK, Akava, Tilintarkastajat, SVA, FVCA, Asianajajaliitto, Yhtiöoikeusyhdistys, PwC, Roschier, SM/PO, Mähönen, Villa, Ruohonen, Sillanpää, Vahtera, VM). Nykyisellä vähimmäis- pääomavaatimuksella ei katsottu olevan merkitystä velkojiensuojan (Yrittäjät, Yhtiö- oikeusyhdistys, Ruohonen, FK, EK, ST ry, Asianajajaliitto, Sillanpää, Vahtera, Villa, PwC, SVA, Helsingin ulosottovirasto, Roschier) ja/tai ulosoton (Helsingin ulosottovi- rasto) kannalta. Merkityksellisempänä yhtiön velkojiensuojan kannalta pidettiin ajantasaisia tilinpää- töstietoja (EK) sekä osakkeiden ja muun pääoman maksukontrollin ja varojenja- kosääntelyn kehittämistä (Yhtiöoikeusyhdistys). Toisaalta esitettiin, että pääomavaa- timusta arvioitaessa olisi syytä arvioida velkojiensuojasäännösten toimivuutta pa- remmin ja väitteelle niiden toimivuudesta olisi hyvä saada selkeät sekä nimenomai- set perustelut (VM). Muiden EU-maiden käytännön ja kehityksen (Suomen Pankki, Ruohonen, Vahtera) sekä osakeyhtiön pääomarakenteen selkeyttämisen ja ymmärrettävyyden paranta- misen katsottiin puoltavan vähimmäisosakepääomasta luopumista (Ruohonen). Vä- himmäispääomavaatimuksen poistamisen arvioitiin myös helpottavan osakeyhtiön sähköisen rekisteri-ilmoituksen kehittämistä yksinkertaiseksi ja ilmoitusten käsittelyn automatisointia (Yrittäjät, STTK, KRP). Toisaalta todettiin, ettei arviomuistiossa mai- nittu osuuskuntien vähimmäispääomavaatimuksen puuttuminen ole yksinään pätevä peruste sille, ettei osakeyhtiöille tulisi asettaa vähimmäispääomavaatimusta (VM). Pääomavaatimuksen alentamisen katsottiin helpottavan yritystoiminnan aloittamista (Yhtiöoikeusyhdistys, KRP, VH, KKK, Helsingin ulosottovirasto). Toisaalta todettiin, ettei nykyinen vähimmäispääomavaatimus ole taloudellisesti merkityksellisen liike- toiminnan aloittamisen kannalta merkityksellinen rajoitus (Roschier, KKK, Vahtera) ja ettei perusteena vaatimuksen poistamiselle tule olla pelkästään yhtiön perustamisen helpottaminen (Asianajajaliitto). Osa lausunnonantajista kiinnitti huomiota vähimmäispääoman poistamiseen liittyvään väärinkäytösten mahdollisuuteen. Vähimmäispääoman poistaminen yhdistettynä esitykseen vapaammasta mahdollisuudesta sopia yhtiöjärjestyksen si- sällöstä arvioitiin osin riskialttiiksi (Pörssisäätiö). Lisäksi todettiin, että yrityksen pe- rustamisen helpottuessa samalla yrityksen perustaminen rikollista toimintaa sekä harmaata taloutta varten helpottuisi (Helsingin ulosottovirasto, KRP, SM/PO). Toi- saalta pääomavaatimuksen poistamisen vaihtoehtojen arvioitiin tuovan toimijoille 17 lisää hallinnollista työtä ilman, että niistä koituisi hyötyä velkojiensuojan kannalta katsottuna (SM/PO). Pääomavaatimuksen poistamisen tai alentamisen varjopuoliksi nähtiin myös se, että se saattaisi lisätä pöytälaatikkoyhtiöiden perustamista (KKK, FK, VH ja SM/PO). Li- säksi esitettiin, että pääomavaatimuksen poiston myötä ajauduttaisiin nykyistä use- ammin siihen, että työtekijät perustavat yhtiön ja jatkavat työntekoa yhtiön puitteissa, mikä voi työoikeudellisten kysymysten lisäksi johtaa kiistoihin verottajan kanssa (KKK). Pääomavaatimuksen alentamisen yhteydessä esitettiin kaupparekisteritieto- jen ajantasaisuuden varmistamiseksi harkittavaksi myös säännöstä siitä, miten toi- mimattomat yritykset voitaisiin poistaa rekistereistä nykyistä ajantasaisemmin (VH). Ainoa vähimmäispääomavaatimuksen alentamista tai poistamista nimenomai- sesti vastustanut lausunnonantaja (HTSY) perusteli kantaansa sillä, että yrityksis- sä, joissa esiintyy harmaata taloutta, on lähes poikkeuksetta kevyt taserakenne. Vähimmäisosakepääomavaatimuksen vaihtoehdoksi ehdotettuun rahastointi- velvollisuuteen suhtauduttiin kielteisesti (SVA, Yhtiöoikeusyhdistys, PwC, Sillan- pää, Villa, Mähönen, Ruohonen). Osa lausunnonantajista totesi, että myös osuus- kuntalaissa olevasta rahastointivelvollisuudesta tulisi luopua (PwC, Vahtera, Mähö- nen) Rahastointivaatimuksen arvioitiin lisäävän kustannuksia ilman, että siitä syntyisi minkäänlaista lisäturvaa velkojille (SVA, Mähönen, Sillanpää, Ruohonen). Epäsel- väksi todettiin jäävän, mitä muistiossa esitetyllä lauseella: ”käytännössä verotus vai- kuttaa olennaisesti rahastointivelvoitteen tehokkuuteen” tarkoitetaan (VH). Suurin osa vähimmäispääoman alentamista/poistamista kannattaneista lau- sunnonantajista oli jonkinlaisen osakepääoman menettämistä koskevan ilmoi- tusvelvollisuuden säilyttämisen kannalla (Yrittäjät, FK, Osakesäästäjät, Asianaja- jaliitto, Villa, Mähönen ja Vahtera, Helsingin ulosottovirasto, Akava, HTSY). Ilmoitus- velvollisuutta esitettiin muutettavaksi siten, että ilmoitus tehtäisiin oman pääoman negatiivisuudesta, eikä osakepääoman menettämisestä. Lisäksi esitettiin, että mer- kinnän poistamiseen pitäisi riittää, että oma pääoma on positiivinen ja siitä on tehty ilmoitus. Rekisteri-ilmoitusvelvollisuudesta luopumisen arvioitiin olevan omiaan lisäämään sopimusvelkojien tarvetta selvittää muiden keinojen avulla osakeyhtiöiden taloudel- lista asemaa ja siten lisäämään myös sopimustoimintaan liittyviä transaktiokustan- nuksia. Lisäksi ehdotuksen arvioitiin helpottavan epäterveen yritystoiminnan harjoit- tamista ja rapauttavan haitallisesti terveiden yritysten toimintaedellytyksiä (Vahtera). Osakepääoman menettämiseen liittyvän ilmoitusvelvollisuuden mainittiin liittyvän johdon lojaliteetti- ja huolellisuusvelvollisuuteen (Mähönen) ja toimivan yhtiön liike- kumppaneille indikaattorina yhtiön maksukyvystä (Osakesäästäjät). Lisäksi esitettiin, että yhtiöillä voisi olla oikeus, muttei velvollisuutta tehdä rekisteri- ilmoitus (Yhtiöoikeusyhdistys). Ilmoitusvelvollisuutta koskevan säännöksen toimivuu- den varmistamiseksi tarpeellisena pidettiin myös selventää, minkälaiset toimenpiteet ovat mahdollisia pääoman menettämisen korjaamiseksi ilman rekisteri-ilmoitusta, esimerkiksi antamalla yhtiölle tietty lyhyehkö määräaika asian korjaamiselle rekisteri- ilmoitusta tekemättä (Yhtiöoikeusyhdistys, Vahtera). Samoin mainittiin tarve selven- tää sitä, miten ilmoitusvelvollisuuden perusteena oleva pääoma määritellään (Vahte- ra, Mähönen). 18 Toisaalta esitettiin osakepääoman menettämistä koskevan ilmoitusvelvolli- suuden poistamista kokonaan (Yhtiöoikeusyhdistys, Roschier, KKK, PRH). Oman pääoman negatiivisuustilanteita ja niiden korjaamista pidettiin yhtiöiden kannalta usein hyvin työläinä ja rekisterimerkinnän tai sen puuttumisen katsottiin johtavan sattumanvaraiseen suojaan yhtiön velkojille ja mahdollisesti sattumanvaraiseen vas- tuuriskiin myös yhtiön johdolle (Yhtiöoikeusyhdistys). Lisäksi todettiin, että pääoma- vaatimuksen alentaminen yhteen euroon helpottaisi osakeyhtiöiden toimintaa, jos siihen liittyisi osakepääoman menettämisilmoituksen tekemisvelvollisuuden poista- minen (KKK). Lausunnoissa esitettiin myös, että mahdollista korvaavaa sääntelyä voitaisiin harkita Iso-Britannian ns. ”wrongful trading” -sääntelyn kaltaisesti tai muulla yhtiön vakavaraisuuden (pitkän aikavälin maksukyvyn) turvaamiseen tähtäävällä sääntelyllä (VM, Yhtiöoikeusyhdistys). Osakepääoman poistamista pidettiin ilmoitusvelvollisuuden kannalta käytännössä ongelmallisena, koska jo kaupparekisterimaksun suorittaminen veisi 1 eurolla perus- tetun yhtiön pääoman negatiiviseksi (SVA). Osa yksityisen yhtiöiden vähimmäispääomavaatimuksen alentamista/poista- mista kannattaneista lausunnonantajista kannatti julkisen osakeyhtiön vähim- mäispääomavaatimuksen alentamista 25 000 euroon pääosin samoin perustein (EK, Yhtiöoikeusyhdistys, Osakesäästäjät, PwC, Ruohonen). Toisaalta osa ehdotus- ta kannattaneista lausunnonantajista totesi, ettei tähän ole erityistä tarvetta (KKK, Roschier, Asianajajaliitto, Suomen Pankki, Mähönen, Villa, Vahtera). Lisäksi esitet- tiin, että pääomavaatimusta voidaan alentaa, jollei kansalliselle lisäsääntelylle ole osoitettavissa riittäviä perusteita esimerkiksi kansainvälisen vertailun osoittamien seikkojen valossa (VM). Muutama lausunnonantaja kannatti julkista osakeyhtiötä koskeva vähimmäis- pääomavaatimus säilyttämistä ennallaan (HTSY, Sillanpää). Väärinkäytösten vält- tämisen lisäksi (HTSY) tätä perusteltiin sillä, että laissa olisi perusteltua säilyttää merkittävä ero yksityisen ja julkisen osakeyhtiön välillä myös osakepääomavaati- muksen osalta (Sillanpää). 3.1.3 Johdon lojaliteettivelvollisuus (1 luvun 8 §) Noin puolet ehdotusta kommentoineista lausunnonantajista kannatti johdon yleistä tehtävää koskevan säännöksen täydentämistä niin, että osakeyhtiö- laista nimenomaisesti ilmenee johdon lojaliteettiperiaate (Kuntaliitto, STTK, Tilintarkastajat, Ruohonen, Akava, SM/PO, SVA, Sillanpää, VM). Periaatteen kirjaamisen lakiin arvioitiin selventävän oikeustilaa ja voivan helpottaa lojaliteetti- velvollisuuteen vetoamista (Tilintarkastajat, Ruohonen, Vahtera). Lojaliteetti- velvollisuuden toteamisen nimenomaisesti laissa arvioitiin olevan myös linjassa osakeyhtiölain periaatteita korostavan sääntelytavan kanssa (Vahtera). Esityksen perusteluissa ehdotettiin selvennettäväksi johdon lojaliteettiperiaatetta mm. tilanteissa, joissa eri tahoilla on erilaiset intressit (SVA, Kuntaliitto). Toisaalta lojaliteettivelvollisuus esitettiin määriteltäväksi nykyistä laajemmin niin, että sillä tarkoitetaan lojaaliutta myös yhtiön velkojien, sopimuskumppanien ym. kannalta (STTK). Samassa yhteydessä esitettiin arvioitavaksi osakeyhtiön toiminnan tarkoitukseen liittyvää kysymystä siitä, miten yhtiön päätöksenteossa on huomioitava toimenpiteen vaikutukset yhteiskuntaan, ympäristöön ja kestävään kehitykseen (STTK). Toisaalta todettiin, ettei lojaliteettivelvollisuudesta säätämisen pitäisi muuttaa oikeustilaa eikä lojaliteettivelvollisuuden tarkempaa sisältöä tulisi ryhtyä 19 määrittelemään lain tasolla, kuten ei ole juuri tehty muidenkaan periaatteiden osalta (Vahtera). Lojaliteettiperiaatteesta säätämisen lisäksi jatkovalmistelussa ehdotettiin arvioita- vaksi myös laajemmin osakeyhtiölain 1 luvun periaatteiden toimivuutta ja niiden suhdetta arvopaperimarkkinalain yleisiin säännöksiin (VM). Lisäksi esitettiin, että lojaliteettiperiaatetta koskeva oikeuskirjallisuus ei ole arviomuistiossa esitetyllä tavalla niin yksiselitteinen, että yhtiön etu olisi aina sama kuin osakkeenomistajan etu. Siten sääntelyn selkeyttäminen voi osoittautua arvioitua vaikeammaksi, koska osakkeenomistajan etua on arvioitava erikseen 1) yhtiön tavanomaisen toiminnan yhteydessä (going concern), 2) häiriötilanteissa tai yrityksen talousvaikeuksissa (gone concern), 3) yritysjärjestelyissä sekä 4) näiden rajatilanteessa, jossa yhtiön taloudellinen tilanne lähestyy maksukyvyttömyyttä tai siitä on vaara, kuten varojenjaossa (STM). Toisaalta noin puolet lausunnonantajista piti ehdotusta johdon huolellisuus- ja lojaliteettivelvollisuutta koskevan säännöksen selventämisestä ongelmallisena (Asianajajaliitto, DIF, PwC, KKK, Roschier, EK, Mähönen, Villa, Yhtiöoikeusyhdistys). Tätä perusteltiin sillä, ettei säännöksen tulkinnasta ja lojaliteettivelvollisuuden olemassaolosta käytännössä ole juuri epäselvyyttä (EK, Asianajajaliitto, Yhtiöoikeusyhdistys, DIF, PwC, KKK, Roschier, Mähönen, Villa) ja että mahdollinen muutos voisi johtaa epävarmuuteen lain yleisten periaatteiden vakiintunesta tulkinnasta (EK, Asianajajaliitto, Yhtiöoikeusyhdistys, DIF, PwC, KKK, Roschier, FVCA). Lojaliteetin kirjaamisen omaksi kohdakseen arvioitiin myös vaarantavan huolellisuusvelvoitteen yhtenäisen tulkinnan yhteisöoikeudessa (DIF). Lisäksi esitet- tiin, että lojaliteettivelvollisuuden laajentaminen mm. yhtiön sidosryhmiin tekisi johdon aseman kestämättömäksi, mikäli johto joutuu henkilökohtaisen korvausvastuun uhal- la ajamaan monenlaisten, yhtiölle etäistenkin intressiryhmien etuja (EK, Asianajaja- liitto, FVCA). Nykylain huolellisuus- ja lojaliteettivelvollisuutta koskevan säännöksen todettiin ole- van kansainvälisten coprorate governance -periaatteiden mukainen ja sen täsmen- tämisen olevan erilaiset soveltamistilanteet ja kehittämistarpeet huomioiden vaikeaa (Mähönen). Tämän ei kuitenkaan arvioitu estävän sitä, että lain 1 luvun 8 §:n otsi- kossa voitaisiin selvyyden vuoksi nimenomaisesti viitata johdon huolellisuusvelvolli- suuteen ja lojaliteettivelvollisuuteen (Mähönen). Lisäksi esitettiin, että yhtiön edun sisältöä avattaisiin lain esitöissä siten, että lojaliteettiperiaatteen olemassaolo kor- keintaan todetaan lakitekstissä (Villa). 3.1.4 Osakemerkinnän rekisteröinnin edellytykset ja osakkeiden maksaminen (2 luvun 5, 6 ja 8 §) Enemmistö ehdotusta kommentoineista lausunnonantajista kannatti yksityisen osakeyhtiön osakepääoman maksun todentamisen keventämistä (Yrittäjät, Yhtiöoikeusyhdistys, Asianajajaliitto, Vahtera, EK, VM, PwC, KKK, Tilintarkastajat, Ruohonen, Mähönen, FVCA, SVA) ja totesi ehdotuksen helpottavan yksityisen yhtiön perustamista. Yksityisen osakeyhtiön osakepääoman maksun todentamista koskevan sääntelyn todettiin olevan esimerkki julkisia yhtiöitä koskevan EU-lainsäädännön tarpeettomasta ulottamisesta kaikkiin osakeyhtiöihin (Mähönen). Sääntelyn yhden- mukaistamista osuuskuntalain kanssa kannatettiin (Villa, Mähönen). 20 Tilintarkastajan todistusta osakepääoman maksamisesta perustamishetkellä pidettiin käytännössä tarpeettomana selvityksenä (EK) ja osakkeiden maksun vahvistamista tilinpäätöksen yhteydessä toimivana mallina (Asianajajaliitto, EK, SVA). Toisaalta tällaisen maksukontrollin arvioitiin johtavan sattumanvaraiseen lopputulokseen, koska kaikki yhtiöt eivät ole velvollisia valitsemaan tilintarkastajaa (Yhtiö- oikeusyhdistys, Roschier). Lisäksi arvioitiin tilinpäätöksen yhteydessä tapahtuvan kontrollin korostavan kaupparekisterin tilinpäätöstietojen ajantasaisuutta ja täydellisyyttä, jossa nykyisin on osin parantamisen varaa (Yhtiöoikeusyhdistys). Tähänkin kysymykseen liittyen pidettiin tarpeellisena pohtia johdon, osakkeen- omistajien ja osakemerkitsijän vastuuseen liittyviä seikkoja (VM). Osakemerkinnän rekisteröinnin edellytyksiä ehdotettiin kevennettäväksi myös luopumalla tilintarkastajan lausunnoista ns. apporttiselvityksestä yksityisissä yhtiöissä sekä helpottamalla johdon vakuutuksien antamista esimerkiksi hallituksen asian toteavalla pöytäkirjalla tai toimitusjohtajan vakuutuksella. Tällaisten muutosten arvioitiin helpottavan kehittämään menetelmiä, joilla uusiakin osakkeita olisi mahdollista antaa heti merkintähinnan maksua vastaan ilman nykyisiä viiveitä (PwC). Toisaalta apporttimaksun osalta pidettiin osakkeenomistajien yhdenvertaisuuden ja läpinäkyvyyden vuoksi aiheellisena säilyttää vaatimus hallitukselta vaadittavasta ns. apporttiselvityksestä (PwC). Muutama rekisteröinnin edellytysten keventämiseen myönteisesti suhtautunut lausunnonantaja esitti, että apporttisääntelyyn ehdotetut kevennykset voivat osoittautua ongelmallisiksi ja vastusti tilintarkastajan lausunnosta luopumista (Tilintarkastajat, Villa) tai ehdotti muutoksen vaikutusten arviointia vielä tarkemmin jatkovalmistelussa (Asianajajaliitto, SVA). Vaihtoehtoisina ratkaisuina esitettiin myös kaupparekisteri-ilmoituksen yhteydessä annettavan vakuutuksen rajoittamista koskemaan ainoastaan osakepääomaan kirjattavaa määrää ja rekisteri-ilmoituksen tekemistä valinnaisek- si menettelyksi tilinpäätöksen yhteydessä tehtävälle kontrollille. Tällaisissa malleissa yhtiö voisi edelleen halutessaan (esim. yhtiön rahoittajien sitä edellyttäessä) käyttää perinteistä osakkeiden maksukontrollisääntelyä (Yhtiöoikeus- yhdistys). Osakeyhtiölain todettiin olevan yleislaki, jonka perusteella keskeisiä osia kaupparekisterin sääntelystä luodaan, joten osakeyhtiölakia tulisi lähtökohtaisesti aina muuttaa sen omilla ehdoilla. Siksi osakemerkinnän rekisteröintiedellytyksiä ja osakkeiden maksamista koskevan arvioinnin siirtämistä kaupparekisterilain- säädännön uudistamisen yhteyteen ei pidetty perusteltuna, vaikka uudistuksia valmisteltaisiin yhteistyössä ja mahdollisuuksien mukaan samanaikaisesti (TEM). 3.1.5 Osakkeiden luovutus- ja hankintaehtoja koskevien rajoitusten poistaminen tai vähentäminen (3 luvun 6 §, 15 luvun 10 §, 16 luvun 13 §, 17 luvun 13 § ja 18 luvun 1 §) Osa lausunnonantajista suhtautui yleisen myönteisesti luovutus- ja hankinta- ehtoja koskevien rajoituksen poistamiseen tai vähentämiseen (Asianajajaliitto, FVCA, Euroclear, PwC, Roschier, Sillanpää, KKK). Sopimusvapauden lisäämisen katsottiin tuovan joustavuutta erilaisiin yritysjärjestelyihin (FVCA, STM). 21 Lisäksi osa lausunnonantajista totesi nimenomaisesti kannattavansa yhtiöjär- jestykseen perustuvia osakkeiden luovutus- ja hankintaehtoja koskevan 3 lu- vun 6 §:n rajoituksen (=tyyppipakko) kumoamista (EK, SVA, Yhtiöoikeusyhdistys, Kuntaliitto). Nykyisten lunastus- ja suostumuslausekkeiden ei katsottu enää vastaa- van yhtiökäytäntöä, jossa luovutus- ja hankintaehdot ovat tyypillisesti siirtyneet osa- kassopimuksiin, joilla ei ole yhtiöoikeudellista sitovuutta ja joiden suhde lakiin saattaa olla epäselvä (Roschier, Yhtiöoikeusyhdistys). Osa lausunnonantajista kiinnitti huomiota erilaisten yhtiöiden tarpeisiin. Erityisesti pörssiyhtiöiden osalta ehdotettiin arvioitavaksi tarkemmin ehdotuksen vaikutuksia sijoittajansuojaan (Sillanpää, VM), minkä lisäksi huomautettiin, ettei sopimusvapau- den laajentaminen säännellyillä markkinoilla toimiviin yhtiöihin ole mahdollista osto- tarjousdirektiivin vuoksi (Mähönen). Myös muissa lausunnoissa todettiin, ettei sopi- musvapautta voida ulottaa julkisiin eikä varsinkaan pörssiyhtiöihin (EK, VM ja Osa- kesäästäjät). Lisäksi EK katsoi, että muutos ei voine lähtökohtaisesti koskea pörssi- yhtiöitä, koska luovutus- tai hankintaehdot voivat rajoittaa osakkeiden vaihdantaa. Toisaalta esitettiin, että yksityisen osakeyhtiön osakkeen tulisi lähtökohtaisesti olla luovutuskelvoton ilman kaikkien osakkeenomistajien suostumusta (Mähönen). Joka tapauksessa tarpeellisena pidettiin sen selventämistä, mikä taho käyttää osak- keenomistajan oikeuksia mahdollisen osakkeiden siirtoa koskevan riidan aikana (Yh- tiöoikeusyhdistys, Roschier). Toisaalta sopimusvapauden lisäämiseen ja tyyppipakosta luopumiseen todet- tiin liittyvän mahdollisesti ongelmia ja/tai jatkovalmistelussa tarkasteltavia ky- symyksiä. Nykyisen tyyppipakkosääntelyn arvioitiin olevan verraten selkeä ja rajoi- tusten poistamisen voivan johtaa lunastusriitojen lisääntymiseen ja monimutkaistu- miseen. Mikroyrityksissä ei aina arvioitu olevan riittävää osaamista lunastus- ja suos- tumuslausekkeiden muotoiluun, joten vakiomuotoisilla lausekkeilla kiistatta olisi käy- täntöä selkeyttävä vaikutus (Ruohonen, Vahtera). Lisäksi vaadittiin myös tarkempia perusteluja sille, miksi arviomuistiossa uskotaan, että ongelmatilanteita tai epäsel- vyyksiä ei jatkossa esiintyisi (Pörssisäätiö). Lisäksi esitettiin, että määräysten täydellisen vapauttamisen seurauksena rajoituksia saatetaan muotoilla epäselvinä tai tulkinnanvaraisina, mikä puolestaan on omiaan aiheuttamaan oikeudellista epävarmuutta (Asianajajaliitto, Vahtera). Vapauttamisen arvioitiin johtavan myös siihen, että eri yhtiöiden yhtiöjärjestysten määräykset tulevat eroamaan huomattavasti (erityisesti ulkomaalaisomisteisissa yhtiöissä arvioitiin otet- tavan käyttöön pitkiä ja monimutkaisia määräyksiä angloamerikkalaisen käytännön mukaisesti) (PRH, Asianajajaliitto, SVA, Mähönen, Ruohonen). Toisaalta esitettiin, että epäselvät/lainvastaiset määräykset jäisivät kuitenkin laatijan/yhtiön riskiksi (Asi- anajajaliitto). Jatkovalmistelussa ratkaistavaksi kysymykseksi nostettiin myös se, miten mahdolli- sen tyyppipakosta luopumisen yhteydessä suhtaudutaan nykylain mukaisiin lunas- tus- ja suostumuslausekkeisiin (Yhtiöoikeusyhdistys). Osassa lausunnoissa korostet- tiinkin sitä, että osakeyhtiölain 3 luvun 7 § ja 8 § tulisi säilyttää malleina laissa (EK, Yhtiöoikeusyhdistys, PwC, Mähönen, Villa, Vahtera, Ruohonen) tai jonkinasteista tyyppipakkoa olisi harkittava tarkoin (Asianajajaliitto). Säilyttäminen on tarpeen myös yhtiöjärjestysmääräysten toimivuuden turvaamiseksi (EK). Vähintään olisi suositelta- vaa, että yleisesti käytetyistä yhtiöjärjestysmääräyksistä osakkeiden hankinta- ja luo- vutusrajoitusten osalta olisi selvitystä esimerkiksi hallituksen esityksen peruste- luosassa (SVA). Lisäksi esitettiin, että mahdollisen muutoksen jälkeen lausekkeiden kehittymistä on tarpeen seurata, ja mallisopimusajattelun mukaisesti on tarvittaessa täydennettävä lakiin jääviä säännöksiä yleisimmillä uusilla lausekkeilla (STM). 22 Lisäksi todettiin, ettei Patentti- ja rekisterihallitus kustannus- ja tietoteknisistä syistä tule toteuttamaan kaupparekisterijärjestelmää niin, että merkinnästä voitaisiin todeta luovutus- tai hankintarajoituksen yksilöllinen sisältö. Rekisteriin voitaisiin sen sijaan tehdä merkintä siitä, että yhtiöjärjestyksessä on maininta luovutus- tai hankintarajoi- tuksesta. Rekisterimerkinnästä voisi olla linkki sähköiseen arkistoon, jossa voisi pe- rehtyä yhtiöjärjestyksessä olevaan lausekkeeseen kokonaisuudessaan (PRH). Muutosehdotusta pidettiin erittäin hankalana keskinäisten kiinteistöosakeyhtiöiden kannalta (Kiinteistöliitto). Tältä osin ehdotettiin, ettei muita luovutusrajoituksia kun lunastusrajoitus sallittaisi keskinäisten kiinteistöosakeyhtiöiden osalta. Lisäksi osa- keyhtiölain lunastusmenettelyä koskevien olettamasäännösten soveltamisala ehdo- tettiin laajennettavan koskemaan myös yhtiöitä, joiden yhtiöjärjestykseen on otettu osakkeen luovuttamista tai hankkimista rajoittava määräys ennen 1.3.1979. Samalla ehdotettiin selvennettävän myös, onko aikaisemmin niin sanotun piilomitättömyyden, joka liittyy oikeustapauksiin KKO 1984 II 170 ja KKO 1992:8, takia mitättömäksi muuttunut, mutta yhtiöjärjestyksessä edelleen oleva yhtiöjärjestysmääräys jälleen voimassa vai ei. Ulosoton näkökulmasta todettiin, että mahdolliset osakkeiden luovutus- ja hankinta- rajoitukset voisivat vaikeuttaa velallisen omistamien osakkeiden ulosmittausta. Voi olla mahdollista, että rajoituksia tehtäisiin yhtiöjärjestykseen ulosmittauksen estämi- seksi. Luovutus- ja hankintaehtojen rajoituksilla ei tulisi mahdollistaa täytäntöönpa- non välttämistä (Helsingin ulosottovirasto). Arvo-osuusjärjestelmän nykyisten toiminnallisuuksien todettiin tukevan voimassa olevan osakeyhtiölain mukaisia vaihdannanrajoituslausekkeita ja nykyistä laajempien yhtiöjärjestykseen perustuvien osakkeiden hankinta- ja luovutusrajoitusten salliminen aiheuttavan siten myös teknisiä muutoksia Euroclear Finlandin IT-järjestelmiin. Tä- män vuoksi arvo-osuusjärjestelmään liittyneiden yhtiöiden osalta IT-järjestelmien muutoksille esitettiin varattavaksi riittävä siirtymisaika. Erityisesti pienten arvo- osuusjärjestelmään liittyvien yhtiöiden tarpeiden huomioimiseksi pidettiin tarpeellise- na mahdollistaa yhtiöjärjestykseen perustuva hallintarekisteröintikielto (Euroclear). Osa lausujista oli selkeästi nykyisten luovutus- ja hankintaehtojen rajoitusten täydellistä kumoamista vastaan (Mähönen, Villa, Ruohonen, Vahtera). Lausun- noissa todettiin, että luovutus- ja hankintaehdoista on tarkoituksenmukaisempaa so- pia osakassopimuksissa (Villa, Ruohonen, Vahtera). Lisäksi ehdotettiin, että lakiin voitaisiin lisätä malli etuostolausekkeesta (Mähönen, Vahtera). Arviomuistion ehdotus osakeyhtiölain 15 luvun 10 §:ää muuttamisesta niin, että yhtiöjärjestyksen mukaan lunastukseen oikeutettu ja velvollinen voi olla myös toinen osakkeenomistaja tai muu taho sai kannatusta (Mähönen, Villa, Vahtera). Ehdotusta kannatettiin etenkin tahdonvaltaisuuden periaatteen näkökul- masta (Mähönen). Rajoituksen poistamisen nähtiin lisäävän yhtiöiden toimintamah- dollisuuksia ja tällaisten määräysten ottamiseen todettiin olevan käytännön tarve (Vahtera). Arviomuistion ehdotus 18 luvun 1 §:n mukaisesta vähemmistöosakkaiden lunas- tusoikeuden ja -velvollisuuden sekä lunastushinnan määräämisestä toisin yh- tiöjärjestyksessä jakoi mielipiteitä. Muutama lausunnonantaja kannatti ehdotusta (Kuntaliitto, Yhtiöoikeusyhdistys, Mähönen) muutaman ollessa niitä vastaan (Villa, Vahtera). Ehdotuksen arvioitiin vähentävän tarvetta tehdä erillisiä osakassopimuksia (Kuntaliitto). Toisaalta katsottiin, että muutos saattaisi vaikeuttaa osakkeenomistajan exit -mahdollisuuksien käyttämistä (Villa) ja heikentää vähemmistön suojaa (Osa- kesäästäjät, Vahtera). Lisäksi huomautettiin, että luvun säännökset ovat vastikään olleet säännösmuutosten kohteena ja luvun säännösten toimivuutta arvioitiin tässä 23 yhteydessä sangen kattavasti, minkä lisäksi luvun sääntely on nykyisin suhteellisen toimiva. Vähemmistöosakkeiden lunastuksen yhteydessä edellytettiin otettavan huomioon omaisuudensuojaan liittyvät perustuslailliset kysymykset. (Vahtera). Erityi- sesti vastustettiin ehdotusta, joka sisältäisi myös mahdollisuuden lakisääteisiä lunas- tusrajoja korkeampien rajojen asettamiseen (Osakesäästäjät). Villa kannatti 16 luvun 13 §:n ja 17 luvun 13 §:n säilyttämistä nykymuodossaan, koska on tärkeää turvata osakkeenomistajalle mahdollisuus irtaantua yhtiöstä 16 ja 17 luvun mukaisissa tilanteissa. Toisaalta Mähönen totesi, että säännökset oikeu- desta vaatia lunastusta ja lunastuksen ehdoista sulautumisen ja jakautumisen yhtey- dessä voivat olla vapaasti tahdonvaltaisia, koska lunastuksesta ei ole säännöksiä sulautumis- ja jakautumisdirektiiveissä. 3.1.6 Mahdollisuus yhtiön omaisuuden panttauskieltoon yhtiöjärjestyksessä (5 luku) Enemmistö ehdotusta kommentoineista lausunnonantajista kannatti ehdotusta (Suomen Pankki, SVA, FVCA, Kuntaliitto, SM/PO) tai piti asian selvittämistä jatkovalmistelussa tarpeellisena (KKK, EK, VM, DIF, Asianajajaliitto, Yhtiöoikeus- yhdistys, PwC, Roschier, VTV). Ehdotuksen arvioitiin selventävän yhtiön kaikkien velkojien ja sidosryhmien asemaa ja konsernitilanteita sekä voivan helpottaa rahoitusjärjestelyjä ja yritysrahoituksen saatavuutta etenkin pienempien yksityisten yritysten osalta (VM, EK, Suomen Pankki, Kuntaliitto, Asianajajaliitto, Sillanpää, SVA). Selkeän yhteyden vahingon- korvausvastuuseen ja laittoman varojenjaon rikosvastuuseen katsottiin puoltavan panttauskieltoa (SM/PO). Toisaalta ehdotuksen arvioitiin mahdollisesti toimivan lähinnä sellaisissa yhtiöissä, joissa osakkeenomistajien määrä ei ole kovin laaja (EK). Usea lausunnonantaja nosti esiin sen, ettei ehdotus yksinään ratkaisisi panttauskieltoa koskevan yhtiöjärjestysmääräyksen sivullissitovuuteen liitty- viä seikkoja (DIF, Asianajajaliitto, Yhtiöoikeusyhdistys, Roschier, Mähönen, Vahtera, VTV). Näiden lausunnonantajien mukaan oikeustilan selventämisen sijaan lakiin otettu erillinen säännös ja panttauskiellon rekisteröiminen kaupparekisteriin voisi pahimmillaan antaa ulkopuoliselle virheellisen kuvan tällaisen yhtiöjärjestys- määräyksen vaikutuksista, minkä lisäksi ehdotuksen suhde EU:n julkistamis- direktiiviin voi olla ongelmallinen (VTV, Yhtiöoikeusyhdistys, Roschier, Asian- ajajaliitto, Mähönen, Vahtera). Ehdotuksen todettiin merkitsevän poikkeusta yleisestä esineoikeudellisesta periaatteesta, jonka mukaan kaikki luovutuskelpoinen omaisuus on myös panttauskelpoista (Yhtiöoikeusyhdistys). Toisaalta mahdollisen julkisuuden katsottiin tehokkaasti ehkäisevän hallituksen valvontavastuulla olevaa organisaatiota loukkaamasta panttauskieltoa, kun vastoin kieltoa tehty panttaus olisi pätemätön vastapuoleen nähden (DIF). Lausunnoissa nostettiin esille myös se, että aina ei välttämättä ole yksiselitteistä, mitä panttauksella tarkoitetaan. (Yhtiöoikeusyhdistys, Roschier, Mähönen, PwC, KKK). Panttauskiellon tyhjentävää määrittelyä pidettiin vaikeana sopimusperus- teisten ja lakimääräisten vakuusoikeuksien (myös mahdolliset henkilövakuudet) suuren lukumäärän takia. (Yhtiöoikeusyhdistys, Mähönen, Roschier, DIF, VTV). 24 Panttauskiellon käyttökelpoisuuden katsottiin olevan rahoitussopimuksissa nykyisin rajallinen, kun kielto ei sido siitä tietämättömiä kolmansia osapuolia. Vakuuskäyttöä koskevien rajoitusten lisääminen nähtiin ongelmallisena, koska pankkirahoituksessa keskeistä on omaisuuden mahdollisimman laaja vakuuskäyttö. Lisäksi esitettiin tarkoin harkittavaksi, sisältäisikö laki vain tietyn tyyppisiä rajoituksia, jotka olisi mahdollista merkitä yhtiöjärjestykseen vai olisiko rajoituksen sisältö vapaasti yhtiön päätettävissä. Erilaiset variaatiot olisivat ulkopuolisen vaikeasti hahmotettavia. Jatkovalmistelussa esitettiin panttauskiellon vaihtoehdoksi otettavan selvitettäväksi yrityskiinnityksen tuottaman kertymän laajentamisen (KKK). Yhtiöjärjestykseen perustuvan panttauskiellon käyttämistä pörssiyhtiöiden osalta pidettiin liian jäykkänä, koska päätöstä yhtiöjärjestyksen muuttamisesta ei ole mahdollista tehdä nopealla aikataululla rahoitustilanteen muuttuessa nopeasti (EK). Panttauskieltojen ajallisen ulottuvuuden huomioon ottaminen kaupparekisteri- käytännössä arvioitiin myös vaikeaksi (Yhtiöoikeusyhdistys). Lisäksi huomautettiin, että laittoman varojenjaon rangaistusvastuu ei automaatti- sesti tulisi panttauskiellon rikkomisen sanktioksi, vaan tästä pitäisi säätää erikseen. Tältä osin on tarkemmin arvioitava, onko perusteltua laajentaa rangaistusvastuuta suhteessa nykytilaan (Asianajajaliitto). Panttauskiellon ja sen rikkomisen vaikutuksia esitettiin jatkovalmistelussa arvioitavan tarkemmin eri henkilösuhteissa etenkin vahingonkorvausvastuun ja laittoman varojenjaon rikosvastuun osalta (VTV). Lisäksi todettiin, ettei panttausrajoituksilla tulisi vaikeuttaa täytäntöönpanoa ja mahdollista panttausrajoitusta säädettäessä tulisi huomioida omaisuuden ulosmittauskelpoisuus (Helsingin ulosottovirasto). Samalla tulisi tarkastella mahdollisuutta, että ulosottomies voisi merkitä panttausrajoituksen rekisteriin. Ulosottomiehen tekemä panttauskielto toimisi tehokkaana julkivarmistuskeinona ja ulosmitatun omaisuuden arvo voitaisiin saada turvattua nykytilannetta paremmin. Patentti- ja rekisterihallitus ei kustannus- ja tietoteknisistä syistä tulisi toteuttamaan kaupparekisterijärjestelmää niin, että merkinnästä voitaisiin todeta rajoituksen yksilöl- linen sisältö, vaan panttauskiellosta kaupparekisteriin tehtävien merkintöjen osalta tulisi pyrkiä vakiomuotoisuuteen. Rekisterimerkinnästä esitettiin otettavaksi linkki sähköiseen arkistoon, jossa voisi perehtyä yhtiöjärjestyksessä olevaan lausekkeeseen kokonaisuudessaan (PRH). Osasssa lausunnoissa katsottiin, että osakeyhtiölaki jo nykyisellään sallii yhtiöjärjestykseen otettavan määräyksen siitä, ettei yhtiön omaisuutta saa pantata (EK, Mähönen, Villa, Vahtera). Tästä syystä esitettiin, ettei välttämättä olisi tarkoituksenmukaista rasittaa lakia säännöksillä, joiden ainoa funktio on informoida siitä, minkälaisia määräyksiä yhtiöjärjestykseen voidaan ottaa (Villa, Vahtera) Toisaalta panttauskiellosta säätämisen nähtiin lisäävän tietoisuutta kiellon käyttömahdollisuudesta ja mahdollistavan panttauskieltolausekkeen sisällön ja käytön yhdenmukaistamisen (EK). Panttauskiellon poistamiseen esitetty velkojiensuojamenettely nähtiin osin kankeana (Asianajajaliitto, Sillanpää), minkä lisäksi sen soveltamisen todettiin johtavan siihen, että velkojat, joiden asemaan määräyksellä ei ole merkitystä, voisivat vaikuttaa yhtiöjärjestyksen sisältöön (Asianajajaliitto). Ongelmallisena pidettiin myös sitä, millaisen viestin yhtiön taloudellisesta tilanteesta panttauskieltoa koskevan määräyksen poistaminen antaisi (EK). 25 Yhtiöjärjestyksen muuttamisen osalta yleisemmin esitettiin, että kaikkien yhtiön velkojien suojaksi määrätyn suostumusvaatimuksen (OYL 14:7 §) lisäksi tarvittaisiin mahdollisuus määrätä suppeammastakin velkojien vastustusoikeudesta esimekriksi nimetyille velkojille (mm. yhtiön suurimmille rahoittajille tai joukko- velkakirjan haltijoiden enemistölle yksittäisten velkakirjanhaltijoiden sijasta). 3.1.7 Osakkaan tiedonsaantioikeus (5 luku) Noin puolet asiaa kommentoineista lausunnonantajista kannatti ehdotusta, jonka mukaan kaikilla osakkailla tulisi olla oikeus tutustua yhtiön kirjanpitoon ja asiakirjoihin, jollei yhtiöjärjestyksessä toisin määrätä. (Kuntaliitto, STTK, Aka- va, VM, SM/PO, TEM, Osakesäästäjät, Pörssisäätiö, ESAVI, Mähönen). Riittävän tiedonsaannin katsottiin parantavan vähemmistön asemaa ja lisäävän osakkaiden luottamusta yhtiötä kohtaan sekä edistävän osakepääoman saatavuutta ja tehokasta kohdentumista liiketoimintaan (VM). Toisaalta kiinnitettiin huomiota siihen, että tie- donsaantioikeudesta seuraava informaatioepäsymmetria voisi heikentää ulkopuolis- ten rahoittajien asemaa ja vaikuttaa yhtiön vieraan pääoman ehtoisen rahoituksen ehtoihin kiristävästi (VM). Uusien osakeyhtiöiden tiedonsaantia rajoittavista yhtiöjärjestysmääräyksistä katsot- tiin aiheutuvan todennäköisesti riitaisuuksia (ESAVI) ja tiedonsaantia rajoittavan yh- tiöjärjestysmääräyksen sallimista ja sisällön määrittelyä ehdotettiin vielä harkittavaksi tarkoin (Akava, ESAVI). Haitantekotarkoituksessa käytettävän tietojensaantioikeuden välttämiseksi säännös esitettiin muotoiltavaksi niin, että asiassa noudatettava menet- tely säädetään riittävän yksiselitteisesti. Lisäksi ehdotettiin säädettäväksi asunto- osakeyhtiöitä koskeva tiedonsaantioikeus, niin, että arkaluontoisia tietoja sisältävät asiakirjat jäisivät tiedonsaantioikeuden ulkopuolelle (ESAVI). Tietojen luottamuksellisuuden säilyttämiseksi pidettiin perusteltuna säätää tietoja saaneen osakkaan vastuusta erikseen (VM, Kuntaliitto, STTK, Pörssisäätiö). Tie- donsaantioikeutta koskevan säännöksen tahdonvaltaisuutta pidettiin tärkeänä (SM/PO, STTK, Mähönen). Ehdotusta kannatettiin myös sillä varauksella, että se rajataan yksityisiin osakeyh- tiöihin, joissa on enintään 10 osakkeenomistajaa (Villa, Ruohonen ”varaukselli- sesti”). Tämänkaltaista rajausta pidettiin myös ongelmallisena, koska rajan voi ylittää keinotekoisesti (Osakesäästäjät). Toisaalta noin puolet asiaa kommentoineista lausunnonantajista vastusti eh- dotusta tai suhtautui siihen varauksellisesti (Yrittäjät, EK, DIF, KKK, Asianajaja- liitto, Yhtiöoikeusyhdistys, STM, Roschier, SVA, Tilintarkastajat, Sillanpää, Ruoho- nen, Vahtera, FVCA). Vaikka arviomuistiossa esitetyn ongelman katsottiin olevan todellinen (Vahtera) ja tiedonsaantioikeuksien laajentamisen nähtiin parantavan vähemmistönsuojaa (Yh- tiöoikeusyhdistys), ehdotuksen katsottiin johtavan moniin ongelmatilanteisiin. Tie- donsaantioikeuden laajentamisen katsottiin vaarantavan sekä yhtiöiden että sopi- muskumppaneiden liikesalaisuudet, olevan hankalaa yhtiön hallinnon kannalta (Yrit- täjät, EK, Yhtiöoikeusyhdistys, DIF, Asianajajaliitto, SVA, Sillanpää, KKK, Vahtera) sekä johtavan pöytäkirjoihin tehtävien kirjausten niukkuuteen, mikä hankaloittaisi vastuukysymysten ratkaisemista (KKK). Toiseksi sekä tietojensaantioikeuden toteuttamiseksi että sen poistamiseksi tarvitta- vien yhtiöjärjestysmääräysten laatimisen arvioitiin aiheuttavan lisätyötä ja kustan- 26 nuksia (Yrittäjät, EK, Asianajajaliitto, Yhtiöoikeusyhdistys, PwC, Roschier, Sillanpää). Lisäksi tietoja saaneen osakkaan vastuun lisääminen ja salassapitosäännökset näh- tiin erittäin hankaliksi toteuttaa (SVA, Yhtiöoikeusyhdistys, Roschier, Ruohonen, Sillanpää), minkä lisäksi niiden toimivuutta pidettiin kyseenalaisena (SVA, Sillanpää, Vahtera). Myös henkilötietojen suoja tulisi ottaa huomioon (Roschier). Osakkaiden tiedonsaanti todettiin jo nykyisellään mahdolliseksi järjestää osakasso- pimuksin ja/tai yhtiöjärjestysmääräyksin (VM, Yrittäjät), mitä pidettiin riittävänä (Sil- lanpää). Jatkovalmistelussa esitettiin pohdittavaksi, sisältyykö yleisesti käytössä ole- viin osakassopimuksiin osakkaan tiedonsaantioikeuden ohella muitakin seikkoja, jotka voitaisiin vastaavalla tavalla sisällyttää yhtiöjärjestyksen mukaisiksi olettamiksi tai vaatimuksiksi turvaamaan ja vahvistamaan vähemmistöosakkaiden asemaa (VM). Lisäksi muistutettiin, että aiemmasta ns. harvainyhtiöitä koskeneesta osakkaiden tiedonsaantisääntelystä saadut kokemukset olivat huonoja (Yhtiöoikeusyhdistys, Roschier, Asianajajaliitto) tai ainakin ristiriitaisia (PwC). Huomiota kiinnitettiin myös siihen, ettei arviomuistiossa otettu kantaa siihen, minkälaisia päätöksentekovaati- muksia tiedonsaantioikeuden poistamiseen yhtiöjärjestyksestä sovellettaisiin (Roschier). Tiedonsaantioikeuden lisääminen katsottiin erityisesti tarpeettomaksi vakuutusyhtiöi- den osalta (STM) ja ongelmalliseksi laajan omistuspohjan yksityisissä yhtiöissä (mm. pääomasijoittaminen kasvuyhtiöissä, golf-osakkeet) (Yrittäjät, Yhtiöoikeusyhdistys, Pörssisäätiö). Lisäksi todettiin, että keskenään kilpailluilla markkinoilla toimivat osak- kaat voisivat saada kilpailuoikeudellisesti relevanttia tietoa tiedonsaantioikeuden laa- jentumisen myötä (EK). Vaihtoehtoisina ratkaisuina esitettiin olettamasäännön kääntämistä toisinpäin siten, että osakkaan tiedonsaantioikeudesta tulisi nimenomaisesti määrätä yhtiöjärjestyk- sessä (FVCA) tai tietojensaantioikeuden rajaamista siten, että se edellyttäisi yhtä osaketta suurempaa omistusosuutta, vähintään 10 %:a mutta mielellään 1/3 osake- kannasta (Sillanpää). Jatkovalmistelussa ehdotettiin selvitettäväksi esimerkiksi oike- usvertailun avulla tai muilla keinoin sitä, olisiko edellä kuvattuun ongelmaan pienyh- tiöissä löydettävissä jokin kustannuksiltaan ja sisällöltään kevyt mekanismi esimer- kiksi kehittämällä nykyistä erityistä tarkastusta (Vahtera). Osakkaan tiedonsaantioikeuden ulottamista koskemaan vain uusia yksityisiä osakeyhtiöitä pidettiin ongelmallisena (Asianajajaliitto, Pörssisäätiö, TEM, ESAVI, Mähönen, Ruohonen). Uudistuksen ulottamisen vain uusiin yhtiöihin todettiin olevan omiaan aiheuttamaan epäselvyyksiä, kun osakkeenomistajan pitäisi keskeisten oi- keuksiensa käyttämiseksi tietää milloin yhtiö on perustettu ja rekisteröity (TEM). Tie- donsaantioikeuden erot voisivat olla esteenä uusien osakeyhtiöiden perustamiselle ja uuden osakeyhtiön perustamisen sijaan saatettaisiin ottaa käyttöön jo perustettuja pöytälaatikkoyhtiöitä (ESAVI). Ennen lain voimaantuloa perustettujen yhtiöiden osal- ta ehdotettiin siirtymäaikaa, jotta yhtiöt ennättäisivät ottaa muutoksen huomioon yh- tiöjärjestyksissään (Mähönen) tai siirtymäsäännöstä jonka mukaan tiedoksisaantioi- keus koskisi vanhoissa yhtiöissä lain voimaantulon jälkeen syntynyttä aineistoa (ESAVI). Muutama lausunnonantaja kannatti yleisesti kyselyoikeuden kehittämis- tä/laajentamista (SM/PO, VM, ESAVI). Moni tiedonsaantioikeuden laajentamista vastaan ollut kannatti myös ensisijaisesti kyselyoikeuden kehittämistä, mikäli katsottaisiin olevan tarvetta parantaa osakkeenomistajien tiedonsaantioikeuk- sia (Yrittäjät, KKK, DIF, Roschier, Sillanpää). Lisäksi esitettiin mahdollisuus tarvitta- essa tutkia erityisen tarkastuksen kehitystarpeita (DIF, KKK). Erityisen tarkastuksen osalta esitettiin myös, ettei osa hakijoista yritä käyttää nykylaissa säädettyä 27 osakkeenomistajan kyselyoikeutta ennen erityisen tarkastuksen vaatimista. Kysely- tai tiedonsaantioikeuden käyttäminen esitettiin säädettäväksi erityisen tarkastuksen hakemisen edellytykseksi, minkä yhteydessä voitaisiin määrittää, mikä merkitys ky- selyoikeuden tai ehdotuksen mukaisen tietoihin tutustumisen mahdollisella käyttä- mättä jättämisellä on painavien syiden olemassaoloa arvioitaessa (ESAVI). Toisaalta esitettiin kyselyoikeuden säilyttämistä nykyisellään (Asianajajaliitto, Villa). Säännöksen todettiin toimivan ex ante -tyyppisesti ja antavan osakkeenomis- tajalle mahdollisuus saada vastaus esittämäänsä kysymykseen. Usein on niin, ettei kaikkiin yhtiökokouksessa esitettyihin kysymyksiin voida antaa vastausta samassa tilaisuudessa, mistä syystä nykyisen mekanismin säilyttäminen olisi perusteltua (Vil- la). Osassa lausunnoista suhtauduttiin kriittisesti siihen, että yhtiökokouskysy- myksen johdosta yksittäisellä osakkaalla olisi oikeus vaatia johdon vastausta toimintakertomusta vastaavassa muodossa. Tämän katsottiin turhaan lisäävän hallinnollista taakkaa (EK, STM, TEM, Mähönen). Muotovaatimuksen mukaista vas- tausta voitaisiin harkita vain, jos kyse olisi suuremmasta joukosta osakkaita, esimer- kiksi määrävähemmistöstä (STM). 3.1.8 Yhtiön edustajan nimenkirjoitusoikeuden selventäminen (6 luvun 28 §) Enemmistö ehdotusta kommentoineista lausunnonantajista kannatti yhtiön nimenkirjoitusoikeuden selventämistä (EK, VM, Akava, STTK, Tilintarkastajat, SVA, PwC, DIF, TEM, SM/PO, Castrén & Snellman, Sillanpää, Asianajajaliitto). Säännöksien kelpoisuudesta ja toimivallasta nykyisellään katsottiin aiheuttavan epä- selvyyttä ja tulkintaongelmia yhtiöissä. Nykylaissa todettiin viitattavan yhtiön edusta- jien kelpoisuuteen ja toimivaltaan ilman että missään selkeästi säädetään, mitä näillä tarkoitetaan (EK, STTK, Yhtiöoikeusyhdistys, SM/PO). Nimenkirjoitusoikeuden sel- ventämisen katsottiin helpottavan mikroyritysten ja pienimuotoista toimintaa harjoit- tavien yritysten toimintaa (Akava). Uudistuksen toteuttamista pidettiin kiireellisenä sähköisten palveluiden kehittämisen kannalta (TEM). Osa ehdotusta lähtökohtaisesti kannattaneista lausunnonantajista esitti, että yhtiöi- den tarpeet voivat erota huomattavasti (Tilintarkastajat, EK), eikä lain säännök- sillä voida selkeästi ratkaista kaikkia eteen tulevia tilanteita (Asianajajaliitto, SVA). Toisaalta uusien sekaannuksien vaaraan kiinnitti huomiota myös useampi ehdotusta vastustanut lausunnonantaja (Yhtiöoikeusyhdistys, Vahtera, Mähönen). Muutama kelpoisuutta ja toimivaltaa tarkemmin eritellyt lausunnonantaja suhtautui ehdotukseen varauksellisesti myös siksi, että yhtiön nimenkirjoitusoikeuteen liittyviä ongelmia ei voida lähestyä pelkästään yhtiöoikeuden näkökulmasta. Edustami- sen ja edustajan toimien sitovuuden yhtiöoikeudellinen määrittely olisi myös oikeus- järjestyksen koherenssin kannalta vaarallista (Yhtiöoikeusyhdistys, Vahtera). Muutama lausunnonantaja ei ylipäätään nähnyt tarvetta nimenkirjoitusoikeuden selventämiselle (Mähönen, Villa). Näiden lausunnonantajien mukaan ehdotus tar- koittaisi olennaista puuttumista hallituksen ja yhtiökokouksen toimivallan jakoon ja aiheuttaisi siten tarpeetonta oikeudellista epävarmuutta. 28 3.1.9 Osakkeiden merkintäehdot (9 luku) Lähes kaikki asiaa kommentoineet lausunnonantajat kannattivat ehdotusta, jonka mukaan osakeanti- ja merkintä tulisi pystyä jatkossa toteuttamaan suori- tusta vastaan (VM, EK, KKK, DIF, Osakesäästäjät, FVCA, Yhtiöoikeusyhdistys, Eu- roclear, PwC, Mähönen, Sillanpää, Villa, Ruohonen, Vahtera). Uudistuksen katsottiin yksinkertaistavan osakeantien ja -rahoituksen järjestämistä (VM, Osakesäästäjät, Yhtiöoikeusyhdistys, PwC, Vahtera). Uudistusta pidettiin suo- tavana erityisesti ulkomaisten sijoittajien kannalta, jotka odottavat saavansa arvopaperin viipymättä tehtyään oman suorituksensa (Yhtiöoikeusyhdistys, Roschier, Euroclear). Merkintäehtojen keventämisen todettiin helpottavan myös joukkorahoitusalustojenn kautta toteuttavaa yritysrahoitusta (Mähönen). Jatkovalmistelussa esitettiin arvioitavaksi tarkemmin osakkeiden merkinnän sopimusperusteisuutta ja merkintään liittyvien virhe- ja pätemättömyys- kysymyksien selventämistä (Yhtiöoikeusyhdistys, Villa, Mähönen, KKK, DIF, EK, Roschier). Osa lausunnonantajista kannatti arviomuistion ehdotusta, jonka mukaan osakemerkintään voitaisiin liittää vastaavia ehtoja kuin osakekauppaan (Yhtiö- oikeusyhdistys, Roshcier, Osakesäästäjät). Toisaalta todettiin, että osakesijoituksille on tarpeen turvata tiettyä pysyvyyttä ja osakkaiden yhdenvertaisen kohtelun varmistaminen voi muutoksen myötä käydä paikoin hankalaksi (Asianajajaliitto). Lisäksi esitettiin, ettei osakemerkintään liittyvästä sopimussakosta ei pitäisi tehdä yhtiöoikeudellista asiaa (EK). Osakkeiden merkintäehtoja koskevilla muutoksilla todettiin olevan kiinteä yhteys myös osakkeiden rekisteröintiin (maksukontrolli) ja siihen liittyviin kaupparekisterin käytäntöihin (sähköinen asiointi) (EK, Yhtiöoikeusyhdistys). Toisaalta uusien osakkeiden rekisteröimisen kaupparekisteriin todettiin olevan selvästi havaittavissa oleva ajankohta osakeoikeuksien syntymiselle, minkä johdosta säännöksestä ei olisi syytä luopua (PRH). Lisäksi esitettiin harkittavaksi, että olettamasäännös osakkeiden merkintähinnan kirjaamisesta muutettaisiin, mikäli yksityisen osakeyhtiön osakepääoman vähimmäismääräksi säädetään 1 euro. Oletusarvona olisi muutoksen jälkeen todennäköisesti osakkeiden merkintähinnan kirjaaminen sijoitetun vapaan oman pääoman rahastoon (PRH). Omien osakkeiden luovutuksen verokohtelun todettiin voivan rajoittaa omien osakkeiden käyttömahdollisuuksia (Asianajajaliitto, EK) ja säännösten täsmentä- minen nähtiin tarpeelliseksi sovittaa yhteen vero-oikeudellisten säännösten kanssa (Sillanpää, VH, EK, SVA). 3.1.10 Varojenjako, omien osakkaiden rahoitus, velkojiensuojamenettely ja rakennejärjestelyt (13 luvun 1–3 § ja 7 § ja 14 luvun 2–5 § sekä 16 luku) Varojenjako, lahjoittaminen ja maksukyvyn arviointi Lahjoittamisen mainitseminen varojenjakotapana (13 luvun 1 §) Enemmistö asiaa kommentoineista lausunnonantajista kannatti lahjoittamisen mainitsemista varojenjaon määritelmässä selvyyden vuoksi (EK, Osakesäästä- jät, SVA, PwC, Ruohonen, Sillanpää, VM, SM/PO). Ehdotusta pidettiin mahdollisena myös, vaikka lahjoittamisen puuttumisen lain 13:1 §:n luettelosta ei arvioitu aiheutta- 29 neen juuri tulkintaongelmia (Vahtera). Lisäksi esitettiin, että yhtiökäytännössä on kehittynyt käytännöksi hallituksen valtuuttaminen lahjoituksen antamiseen siten, että valtuutus on voimassa OYL 13:6.2 §:ssä säädettyä kauemmin. Koska käytäntö on koettu tarpeelliseksi ja toiminut tiettävästi ongelmitta, vastaava mahdollisuus ehdo- tettiin säilytettävän myös jatkossa (PwC). Jatkovalmistelussa esitettiin arvioitavaksi, olisiko tarkoituksenmukaista selventää OYL 13:8 §:ssä säädettyä yhtiön tekemien lahjoitusten päätöksentekojärjestyksestä. Säännös ja sen esityöt eivät välttämättä anna yhtiöille tarpeeksi eväitä ratkaista, mil- loin lahjoituspäätös on mahdollinen ja missä elimessä päätös on tehtävä. Lisäksi tulisi huomioida, että materiaalisuusrajat ovat eri yhtiöissä hyvin erilaiset. Lahjoituk- sen tekeminen hallituksen päätöksellä esitettiin ainakin pörssiyhtiöissä olevan pääsääntö, ja vain poikkeukselliset lahjoitukset tulisi viedä yhtiökokouksen päätettä- viksi (EK). Yksi ehdotusta kannattanut lausunnonantaja totesi tarkennuksen edellyt- tävän aidon lahjoituksen täsmällisempää määrittelyä laissa (Yhtiöoikeusyhdistys). Lisäksi esitettiin, että verolainsäädäntö tulisi yhteensovittaa lahjoituksia koskevien säännösmuutosten kanssa sen varmistamiseksi, että tiettyjen lahjoitusten verovä- hennyskelpoisuus (esimerkiksi yliopistolahjoitukset) ei poistuisi vahingossa (KKK). Osa lausunnonantajista katsoi, ettei asiasta käytännössä ole ristiriitaisia tul- kintoja eikä asiaa ole koettu ongelmallisena (Asianajajaliitto, Villa, Mähönen). Lahjottamisen todettiin olevan varojen antamista vastikkeetta ja olevan siten jo nyt kiistatta varojen jaon käsitteen sekä 13 luvun 2 §:n maksukyvyn arvioinnin piirissä (Villa). Osakeyhtiölain 13 luvun 1 §:n 1 momentin luetteloa esitettiin täydennettäväksi vain, jos sen nähtäisiin tuottavan hyötyä (Villa, Mähönen) Liiketaloudellisen perusteen selventäminen (13 luvun 1 §) Enemmistö asiaa kommentoineista lausunnonantajista suhtautui varaukselli- sesti siihen, että varojenjaon liiketaloudellisen perusteen täsmentäminen on käytännössä mahdollista (FVCA, Asianajajaliitto, Ruohonen, Mähönen, Sillanpää, Vahtera, Villa). Täsmennyksen arvioitiin jopa saavan aikaan tulkintaongelmia, mikäli muutoksen voitaisiin katsoa olevan joltain osin tyhjentävä tai antavan yleiset tulkinta- perusteet säännöksen noudattamiselle (Asianajajaliitto, Sillanpää, Vahtera). Yhtiökäytännön ja kirjallisuuden todettiin toimineen tältä osin riittävänä ohjeistuksena ja nykyisen yleisluontoinen säännöksen arvioitiin ottavan myös hyvin huomioon maa- ilman muuttumisen (Sillanpää). Ainoastaan yksi lausunnonantaja oli selkeästi sitä mieltä, että laittoman varojen- jaon määritelmään sisältyvää liiketaloudellista perustetta olisi selvennettävä (SM/PO). Muutama lausunnonantaja katsoi määritelmän selventämisen olevan kannatettavaa, kunhan se saadaan jatkovalmistelussa muotoiltua riittävän sel- keästi ja täsmentämisestä huolimatta tietty joustavuus säilytettäisiin määritte- lyssä (KKK ja EK). Lisäksi todettiin, että käytännön elämässä liiketapahtumat eivät ole mustavalkoisia, mikä hankaloittaa yleisluonteisen säännöksen arvioimista (EK). Maksukyvyn arviointia on selvennettävä ja arvioinnin merkitystä varojenjaon edellytyksenä on korostettava (13 luvun 2 §) Enemmistö lausunnonantajista kannatti ehdotusta sääntelyn tarkentamisesta maksukyvyn arvioinnissa ja arvioinnin merkityksen korostamisesta varojenja- on edellytyksenä yleisellä tasolla (KKK, DIF, FVCA, SVA, EK, VM, Yhtiöoikeusyh- distys, PwC, Ruohonen, SM/PO). Osakeyhtiölain maksukyvyttömyyden käsitteen (DIF, PwC, Roschier) ja sen suhteen insolvenssilainsäädäntöön todettiin olevan epäselvä. (KKK, Yhtiöoikeusyhdistys, PwC, Roschier). Velkojien suojaa koskevan yhtiö- ja insolvenssilainsäädännön (takaisinsaanti mukaan lukien) yhteensovittamat- 30 tomuuden todettiin yhtäältä vaikeuttavan käytännön elämää ja toisaalta lisäävän ris- kiä lainsäädännön aukoista (Yhtiöoikeusyhdistys, SVA). Myös yhtiön vastuun suhde johtoon kuuluvien vastuuseen esitettiin huomioitavaksi jatkovalmistelussa (Roschier). Varojenjakopäätösten tekemisen ja valmistelun helpottamiseksi maksukykytestin kriteereitä esitettiin selvennettäväksi muun muassa sen osalta, perustuuko arvio päätöksenteko- vai maksuhetken tilanteeseen ja mitä seikkoja (mm. tilinpäätöstiedot, keskeiset tunnusluvut, muutokset, epävarmuustekijät, kassavarat) tulisi ottaa huomi- oon. Samoin esitettiin selvennettäväksi sitä, miten maksukykyisyys lasketaan ja do- kumentoidaan sekä mikä on vaatimuksen suhde kirjanpidon jatkuvuusperiaatteeseen (KKK, EK, Yhtiöoikeusyhdistys, SVA, PwC, Ruohonen, Osakesäästäjät, Helsingin ulosottovirasto). Maksukykyisyystestin säilyttämistä laissa pidettiin tarpeellisena ai- nakin yhtiön johdon huolellisuusvelvoitteen korostamisen kannalta (Asianajajaliitto). Toisaalta esitettiin, että maksukyvyn arvioinnin perusteena olevien tietojen julkista- minen (esim. toimintakertomuksessa) olisi ongelmallista (EK, Yrittäjät, Helsingin ulosottovirasto). Lisäksi esitettiin, että maksukyvyllä on rikosoikeudellisesti suuri merkitys arvioitaessa, onko joku syyllistynyt esim. velallisen epärehellisyyteen liike- toiminnan yhteydessä (SM/PO). Yhtenä ratkaisuna esitettiin harkittavaksi velkojiensuojasääntelyn rakentamista yk- sinomaan insolvenssilainsäädännön varaan (Yhtiöoikeusyhdistys, DIF). Toisaalta todettiin, ettei tämän toteuttamiseen välttämättä ole realistisia mahdollisuuksia (Yh- tiöoikeusyhdistys). Toisaalta esitettiin, ettei maksukyvyn arviointia ole perusteltua selventää ainakaan lisäämällä dokumentaatiovaatimuksia tai sitomalla arviointia jaon toteutushetkeen ja että maksukyky ja tulevaisuuden näkymät ovat usein kovin epävarmoja. Tulevaisuut- ta koskevan taloustiedon laatimispakon arvioitiin toteutuessaan lisäävän olennaisesti liiketoiminnan kustannuksia (Asianajajaliitto). Lisäksi osa lausunnonantajista oli sitä mieltä, ettei lakiin tai sen perusteluihin tulisi ottaa yksityiskohtaista maksukyvyn las- kentamallia, koska käytännön soveltamistilanteet vaihtelevat paljon (SVA, Asianaja- jaliitto, PwC, Ruohonen). Digitalisaatiota ja sähköisiä raportointimahdollisuuksia hyödyntävän maksukykyisyy- den arvioinnissa käytettävän mallin mahdollisuuksien selvittämistä toisaalta kanna- tettiin (Yrittäjät, EK) ja toisaalta epäiltiin (Mähönen). Jatkovalmistelussa esitettiin huomioitavaksi myös varojenjakosäännösten soveltaminen konserniyhtiöiden välisiin toimiin ja konserni-intressin huomioimista koskeva yleinen oikeudellinen kehitys (mm. EU-sääntely konserni-intressin huomioimisesta ja ns. ”Rozenblum-oppi”) (VTV). Osa lausunnonantajista oli sitä mieltä. ettei maksukykysäännösten muuttami- seen ole tarvetta (Mähönen, Sillanpää, Villa, Vahtera). Tätä perusteltiin sillä, että nykyinen maksukykysäännös on toiminut riittävän hyvin eikä ole aiheuttanut tulkinta- ongelmia (Mähönen, Sillanpää ja Vahtera). Lisäksi todettiin, että tarkempi sääntely ei välttämättä ottaisi huomioon yrityselämän hyvin erilaisia tilanteita (Sillanpää) eikä sitä kautta saataisi oikeustilaan merkittävää parannusta (Vahtera, Mähönen). Sään- telyn muuttamisen arvioitiin pahimmillaan aiheuttavan tarpeettomia kuluja ja esteitä erityisesti pienyrityksille (Mähönen) sekä johtavan liian ankaraan arviointiin (Mähö- nen ja Vahtera) ja/tai tarpeettomiin konkursseihin (Mähönen). Toisaalta todettiin, että säännökseen voitaisiin ottaa vaatimus siitä, millä perusteilla johto katsoo yhtiön ole- van maksukykyinen sekä informatiivisuuden korostamiseksi mainita samalla, että jako maksukykyisyyttä rikkomalla on laitonta varojenjakoa (Villa). 31 Tasetesti Enemmistö asiaa kommentoineista lausunnonantajista vastusti tasetestistä luopumista yksityisissä yhtiöissä (STM, Osakesäästäjät, Tilintarkastajat, SVA, PwC, Vahtera, Mähönen, Sillanpää ja Villa). Vakiintuneen testin poistamisen arvioi- tiin aiheuttavan turhaa epävarmuutta (STM, Osakesäästäjät, Vahtera, Mähönen, DIF). Tasetestin todettiin toimivan yleensä hyvänä mittarina (Vahtera) ja jälkijättöi- syydestään huolimatta tarjoavan varsinkin pienille yhtiöille ymmärrettävän työkalun voitonjaon enimmäismäärän käsittämiseen (Sillanpää, Mähönen). Kummallakin maksukyvyn testaamismenetelmällä todettiin olevan vahvuutensa (SVA) ja heikkou- tensa eikä jommastakummasta luopumisen arvioitu tuovan erityistä lisäarvoa (Vahte- ra). Lisäksi esitettiin tasetestin säilyttämistä muutettuna siten, että se osoittaisi de facto jakokelpoiset varat ja erittelisi siis jakokelpoiset ja jakokelvottomat erät (arvos- tuserät). Sidotun ja vapaan oman pääoman erittelystä esitettiin samalla luovuttavak- si. Jakokelpoisia varoja olisivat varat vähennettynä veloilla ja jakokelvottomilla erillä. Näin jakokelpoisia varoja olisivat sijoitettu oma pääoma (osakepääoma, mahdollinen ylikurssirahasto ja SVOP yms.) ja voitto. Näin muutettuna tasetesti osoittaisi jakokel- poiset varat ja maksukykyisyystesti jakovaran (Villa). Toisaalta todettiin, että jos yhti- ön sidotun pääoman jakaminen on mahdollista yhtä joustavasti kuin vapaan oman pääoman jakaminen, syntyy aikaisempaa helpommin tilanteita, joissa yhtiön osak- keenomistajille voidaan jakaa yhtiön verotuksessa realisoitumattomia varoja (VH). Maksukyvyn arviointiin liittyvissä lainsäädännöllisissä muutoksissa pidettiin tärkeänä huomioida myös vaikutukset, joita esim. tasetestin poistamisella voi olla yrityksen sidosryhmien (esim. velkojien) näkökulmasta (Tilintarkastajat). Tasetestistä luopumisen arvioitiin mahdollistavan sen, että varojen kirjanpitokäsitte- lyn avulla voitaisiin verraten helposti välttää vuoden 2014 alusta voimaantullut sään- tely, jonka perusteella sijoitetun vapaan oman pääoman jakoa verotetaan osinkona (SK 1237/2013). Noteeraamattomassa osakeyhtiössä tulisi näissä tilanteissa sovel- lettavaksi VML 29 §:n 2 momenttiin perustuva peitellyn osingon verotus. Tämän ar- vioitiin osaltaan rajoittavan mahdollisia tasetestistä luopumisen vaikutuksia notee- raamattomissa yhtiöissä (VH). Osa lausunnonantajista oli sitä mieltä, että tasetestistä luopumista kannattaa harkita (EK, FVCA, Yhtiöoikeusyhdistys, Ruohonen). Tasetestin katsottiin olevan yksityisten yhtiöiden osalta kansallista ylisääntelyä (EK, Yhtiöoikeusyhdistys) ja sen merkitystä yhtiön maksukykyisyyden selvittämisessä pidettiin kyseenalaisena (EK) tai ainoastaan muodollisena tapana määritellä yhtiön jakokelpoiset varat (Yhtiöoike- usyhdistys). Lisäksi esitettiin, että varojenjako voitaisiin perustaa sisällöllisesti sel- keytettyyn maksukykytestiin (Ruohonen), joka suojaisi yhtiön velkojia olennaisesti paremmin kuin tasetesti (Yhtiöoikeusyhdistys). Varojenjakoa käypien arvojen mu- kaan kannatettiin (FVCA). Väliosingon sallimisesta säädettävä nimenomaisesti laissa selvyyden vuoksi (13 luvun 3 §) Enemmistö ehdotusta kommentoineista lausunnonantajista kannatti väliosin- gon sallimista selvyyden vuoksi nimenomaisesti laissa (Yrittäjät, KKK, EK, Pörssisäätiö, VM, Asianajajaliitto, Suomen Yhtiöoikeusyhdistys, SVA, PwC, Mähö- nen, Villa, Sillanpää, Vahtera, Ruohonen). Julkisten yhtiöiden osalta jo pääomadirek- tiivin todettiin edellyttävän väliosingosta säätämistä laissa (Mähönen, Villa). Lisäksi esitettiin, ettei nykytilasta olla kirjallisuudesta yksimielisiä eikä asiasta ole oikeuskäy- 32 täntöä (Villa). Jatkovalmistelussa esitettiin otettavaksi huomioon väliosinkoa koskeva KHO:n ratkaisu 2008:77 (SVA). Toisaalta esitettiin, että vaikka asiaa on jonkin verran problematisoitu oikeuskirjalli- suudessa, on väliosinko hyväksytty sekä kirjanpidon että verotuksen osalta yhtiö- ja oikeuskäytännössä (Yrittäjät, Yhtiöoikeusyhdistys, Roschier, Ruohonen, Vahtera). Tällä perusteella esitettiin, että välitöntä tarvetta väliosingosta säätämiselle ei ole (Asianajajaliitto, Roschier). Verottajan ja KILA:n välillä todettiin esiintyneen jonkin verran epäselvyyttä väliosin- gon jakamisen edellytyksistä, minkä lisäksi epäselvyyttä todettiin esiintyneen yhtiöi- den osalta siinä, miten hallitus voidaan valtuuttaa päättämään väliosingon jakami- sesta (EK). Verolainsäädännön mukaisen konserniavustuksen ja osakeyhtiönlain vähemmistöosingon suhde selvennettävä (13 luvun 7 §) Enemmistö ehdotusta kommentoineista lausunnonantajista kannatti verolain- säädännön ja osakeyhtiölain vähemmistöosingon suhteen selventämistä (EK, Osakesäästäjät, Pörssisäätiö, VM, STTK, Yhtiöoikeusyhdistys, PwC, Roschier, Mä- hönen, Sillanpää, Ruohonen). Osa lausunnonantajista totesi myös, että konser- niavustuksen ja vähemmistöosingon suhteeseen liittyvät ongelmat ovat seurausta vero- ja kirjapitolainsäädännöstä eikä osakeyhtiölaista. Toimivimmaksi tavaksi ratkaista konserniavustukseen liittyvät ongelmat esitettiin konserniavustusta koskevan vero- ja/tai kirjapitolainsäädännön muuttamista (Yhtiö- oikeusyhdistys, Roschier, Mähönen, Villa). Pelkästään osakeyhtiölakiin tehtävien muutosten ei arvioitu ratkaisevan konserniavustuksen ja osakeyhtiölainsäädännön välillä vallitsevia jännitteitä mielekkäästi (Vahtera). Toisaalta esitettiin, että konser- niavustusta koskevan sääntelyn ottamisesta osakeyhtiölakiin saattaisi aiheutua tul- kintaongelmia ja/tai laajempaa muutostarvetta (Asianajajaliito, Villa), minkä lisäksi konserniavustuksen ja vähemmistöosingon suhteen todettiin olevan vain vähäinen osa konserniavustuksiin liittyvää ongelmaa (Asianajajaliitto). Tarkemmin asiaa kommentoineilla lausunnonantajilla (Osakesäästäjät, Mähönen, Sillanpää, Vahtera) oli osin toisistaan poikkeavia ehdotuksia siitä, miten konser- niavustuksen ja vähemmistöosingon suhdetta tulisi selventää. Vähemmistöosakkai- den tosiasiallisen suojan lisäksi tärkeänä pidettiin, että konserniyhtiöiden verotuksel- linen tuloksentasaus ei vaarannu (SVA). Konserniavustuksen ja vähemmistöosingon suhteen osalta pidettiin olennaisena muistaa, että konserniavustus voidaan verotuksessa vähentää vain, jos vastaavat meno- ja tulokirjaukset on tehty kirjanpidossa. Jos kyseiset meno- ja kulukirjaukset puuttuvat tai ne katsotaan osakeyhtiölain vastaisiksi vähemmistöosakkaiden suojaan kohdistuvan loukkauksen johdosta, konserniavustusta ei voida hyväksyä myöskään verotuksessa (VH). Toisaalta todettiin osakeyhtiö- ja vero-oikeuden suhteen todettiin sisältävän ristiriitoja, jotka aiheutuvat osin siitä, että sääntelyillä on toisistaan hyvin poikkeavat tavoitteet, mutta ne kohdistuvat samoihin ilmiöihin. Konserniavustussään- tely mainittiin esimerkkinä vero-oikeudessa luodusta mekanismista, joka aiheuttaa huomattavia yhtiöoikeudellisia ongelmia, koska konserniavustussäännöstöä luotaes- sa yhtiöoikeudelliset ongelmat on sivuutettu. Sen, että konserniavustuslaki toimii vero-oikeudessa, ei todettu poistavan sen aiheuttamia yhtiöoikeudellisia ongelmia (Yhtiöoikeusyhdistys). 33 Omien osakkeiden hankinnan erityinen rahoituskielto rajattava koskemaan vain julkisia osakeyhtiöitä (13 luvun 10 §) Suurin osa asiaa kommentoineista lausunnonantajista kannatti ehdotusta, jon- ka mukaan omien osakkeiden hankinnan erityinen rahoituskielto rajataan kos- kemaan vain julkisia osakeyhtiöitä (EK, VM, STM, FVCA, Asianajajaliitto, Yhtiöoi- keusyhdistys, SVA, PwC, Castrén & Snellman, Mähönen, Villa, Vahtera). Kiellon katsottiin aiheuttavan ongelmia käytännön yrityskauppatilanteissa ja sen sovelta- misalan rajoittamisen nähtiin helpottavan yritysjärjestelyjen toteuttamista (EK, FVCA). Lain yleiset varojenjakoa koskevat säännökset, lähipiiritransaktioita koskeva sääntely ja doktriini sekä yleiset yhtiöoikeudelliset periaatteet nähtiin riittäviksi yksi- tyisten yhtiöiden antaman rahoituksen sääntelyssä (Asianajajaliitto, Castrén & Snellman, Mähönen, Villa, Vahtera). Toisaalta muutoksen ei katsottu poistavan asi- aan liittyviä tulkintaongelmia, mutta ongelmattomissa tapauksissa säännöksen ku- moamisen nähtiin lisäävän yksityisten yhtiöiden toimintamahdollisuuksia. Lisäksi pidettiin perusteltuna täsmentää rahoitusavun antamisen rajoitteita lain esitöissä (Vahtera). Kiellon rajaamista esitettiin harkittavaksi, vaikka se tarkoittaisikin yksityisiä ja julkisia yhtiöitä koskevan sääntelyn eriytymistä toisistaan (Roschier). Osa lausunnonantajis- ta myös huomautti, että rahoituskiellon sisältö on edelleen hyvin epämääräinen ja kiellon rikkomisen seuraamukset eivät ole selviä (Yhtiöoikeusyhdistys, Roschier). Yksi konkreettinen selkeytettävä kysymys olisi se, voidaanko rahoituskiellon rikko- mista pitää laittomana jakona ja jos voidaan, millä edellytyksillä (Roschier). Muutok- sen nähtiin laajentavan keinovalikoimaa, jolla osakeyhtiön sukupolvenvaihdoksia ja muita omistajanvaihdoksia toteutettaisiin, millä saattaisi olla vaikutusta verotukseen. Muutos saattaisi aiheuttaa aukkoja lahjaveropohjaan tai synnyttää uusia vero- oikeudellisia tulkintakannanottoja edellyttäviä tilanteita. Omien osakkeiden rahoitus- kiellosta luopumisella saattaisi (esimerkiksi KHO 2014:66 vastaavissa tapauksissa) olla välillisiä vaikutuksia työsuhdeoptioiden verotusta koskevan sääntelyn ja ansiotu- lon verotuksen soveltamisalaan muissa kuin julkisesti noteeratuissa yhtiöissä (VH). Yksi lausunnonantaja ei kannattanut omien osakkeiden hankinnan rahoittamisen sallimista, koska se mahdollistaisi yhtiön varojen väärinkäytön (Osakesäästäjät). Nykyistäkin rahoituskieltoa on mahdollista kiertää erilaisin lisäyhtiöjärjestelyjen avulla. Osakepääoman alentamiseen liittyvää velkojiensuojamenettelyä kehitettävä niin, että se ei tarpeettomasti vaikeuta tai estä yhtiön pääomarakenteen muuttamista (14 luvun 2–5 §) Enemmistö ehdotusta kommentoineista lausunnonantajista kannatti osake- pääoman alentamiseen liittyvän velkojiensuojamenettelyn kehittämistä niin, että se ei tarpeettomasti vaikeuta tai estä yhtiön pääomarakenteen muuttamis- ta (VM, SM/PO, EK, Yhtiöoikeusyhdistys, Vahtera, Mähönen, Villa, Ruohonen, SVA, PRH, Roschier). Nykyinen menettely (mm. yhtiön kaikille velkojille annettu vastus- tusoikeus) koettiin tarpeettoman muodolliseksi ja raskaaksi ja menettelyn keventä- mistä pidettiin tärkeänä (KKK, SVA, Yhtiöoikeusyhdistys, Roschier). Vastustusoikeu- teen liittyvää kuulutusprosessia pidettiin hitaana ja sen katsottiin antavan mahdolli- suuden velkojien ja sopimuskumppanien opportunistiseen käyttäytymiseen (Ro- schier, Yhtiöoikeusyhdistys), hidastavan osakepääoman alentamismenettelyä (Castrén & Snellman) ja jättävän huomioimatta alentamiseen liittyvät olosuhteet (SVA). Osakepääoman alentamistilanteiden ei nähty sisältävän erityisen velkojain- suojan antamista edellyttäviä riskejä (Vahtera, SVA). Velkojainsuojamenettelyn muu- tostarpeiden arviointia esitettiin myös sulautumista (OYL 16:6.2 §), jakautumista 34 (OYL 17:6.2 §), yritysmuodon muuttamista (OYL 19:7.1 §) ja yhtiön purkamista (OYL 20:14 §) koskevien säännösten osalta (Castrén & Snellman). Toisaalta kiinnitettiin huomiota velkojien kannalta tarpeelliseen suojaan (Ro- schier, Yhtiöoikeusyhdistys, Vahtera, KKK) ja todettiin, ettei sääntely saa mahdollis- taa yhtiön opportunistista velkojien aseman heikentämistä ilman riittäviä oikeussuo- jan takeita (Roschier, Yhtiöoikeusyhdistys). Osakepääoman alentamisen yhteydessä suoritettavalla maksukykyisyyden arvioinnilla katsottiin olevan tärkeä merkitys velko- jien suojaamisessa (SVA). Velkojiensuojamenettelyä esitettiinkin korvattavaksi mak- sukykyisyystestillä (EK, KKK, Osakesäästähjät). Velkojansuojan katsottiin varmistu- van sillä, että osakepääomaa alentamalla tapahtuvaan varojenjakoon sovelletaan OYL 13:2 §:n mukaista maksukykyisyystestiä (Villa, Ruohonen). Velkojien oikeudet esitettiin turvattavaksi maksukykytestin lisäksi vaatimuksella siitä, että yhtiön oma pääoma ei saa osakepääoman alentamisen jälkeen olla negatiivinen. Alentamispää- tös olisi tällöin julkistettava ja lunastaminen voitaisiin toteuttaa sen jälkeen (EK). Velan ja/tai velkojan käsitettä esitettiin täsmennettäväksi eri tilanteita silmällä pitäen (Roschier, Yhtiöoikeusyhdistys). Velan käsitteen määrittelemättömyyden todettiin aiheuttavan epäselvyyksiä esim. sen suhteen, mitä oikeuksia esimerkiksi yhtiön pit- käaikaisilla sopimuskumppaneilla on osakepääomaa alennettaessa tai yritysjärjeste-