TYÖRYHMÄMIETINTÖ 2003:5 Ihmiskauppa, paritus ja prostituutio Työryhmän osamietintö KUVAILULEHTI O I K E U S M I N I S T E R I Ö Julkaisun päivämäärä 3.7.2003 Julkaisun laji Työryhmän mietintö Toimeksiantaja Oikeusministeriö Tekijät (toimielimestä: toimielimen nimi, puheenjohtaja, sihteeri) Ihmiskauppatyöryhmä Puheenjohtaja: Jukka Lindstedt Sihteeri: Leena Leikas Toimielimen asettamispäivä 28.11.2002 Julkaisun nimi Ihmiskauppa, paritus ja prostituutio Työryhmän osamietintö Julkaisun osat Esityksen pääasiallinen sisältö, yleisperustelut, yksityiskohtaiset perustelut, lakiehdotukset ja eriävät mielipiteet Tiivistelmä Esityksessä ehdotetaan rikoslakia, pakkokeinolakia ja järjestyslakia muutettavaksi niin, että mah- dollisuudet torjua ihmiskauppaa, paritusta ja prostituutiota parantuisivat. Seksuaalirikoksia koskevaan rikoslain 20 lukuun lisättäisiin seksuaalipalvelujen ostamista koske- va rangaistussäännös. Seksuaalipalvelujen ostamista nuorelta koskevan rangaistussäännöksen mukaista enimmäisrangaistusta korotettaisiin. Paritusta koskevaa kriminalisointia laajennettaisiin ja uutena säädettäisiin törkeää paritusta koskeva rangaistussäännös. Rikoslain 25 lukuun lisättäi- siin ihmiskauppaa ja törkeää ihmiskauppaa koskevat rangaistussäännökset. Pakkokeinolain muutoksella laajennettaisiin telekuuntelun käyttöalaa vakavimpiin ihmiskauppa- ja paritusrikoksiin. Järjestyslain muutoksella sovitettaisiin yhteen ehdotettu uusi rikoslain sään- nös seksuaalipalvelujen ostamisesta ja lokakuun 2003 alussa voimaan tuleva järjestyslain säännös yleisellä paikalla tapahtuvasta seksuaalipalvelujen ostamisesta ja maksullisesta tarjoamisesta. Avainsanat: (asiasanat) Rikoslaki, pakkokeinolaki, järjestyslaki, ihmiskauppa, paritus, prostituutio, seksuaalirikokset, vapauteen kohdistuvat rikokset Muut tiedot Yhteyshenkilö oikeusministeriössä: Jukka Lindstedt, jukka.lindstedt@om.fi, p. 09-1606 7725 Sarjan nimi ja numero Oikeusministeriön työryhmämietintöjä 2003:5 ISSN 1458-6452 ISBN 952-466-018-0 Kokonaissivumäärä 116 Kieli Suomi Hinta 20,00 € Luottamuksellisuus Julkinen Jakaja Edita Prima Oy Kustantaja Oikeusministeriö PRESENTATIONSBLAD J U S T I T I E M I N I S T E R I E T Utgivningsdatum 3.7.2003 Typ av publikation Arbetsgruppsbetänkande Uppdragsgivare Justitieministeriet Författare (uppgifter om organet: organets namn, ordförande, sekreterare) Människohandelsarbetsgruppen Ordförande: Jukka Lindstedt Sekreterare: Leena Leikas Datum då organet tillsattes 28.11.2002 Publikation (även den finska titeln) Människohandel, koppleri och prostitution (Ihmiskauppa, paritus ja prostituutio) Arbetsgruppens delbetänkande Publikationens delar Propositionens huvudsakliga innehåll, allmän motivering, detaljmotivering, lagförslag och avvikande meningar Referat I propositionen föreslås att strafflagen, tvångsmedelslagen och ordningslagen ändras så att möjligheterna att före- bygga människohandel, koppleri och prostitution blir bättre. Till strafflagens 20 kapitel som gäller sexualbrott skall fogas en straffbestämmelse om köp av sexuella tjänster. Max- imistraffet för köp av sexuella tjänster av en ung person kommer enligt förslaget att skärpas. Kriminalisering av koppleri utvidgas och en ny straffbestämmelse om grovt koppleri införs. Till strafflagens 25 kapitel fogas straffbe- stämmelser om människohandel och grov människohandel. Genom ändring av tvångsmedelslagen skall användningsområdet för teleavlyssning utvidgas till allvarligaste männi- skohandels - och koppleribrott. Genom ändring av ordningslagen förenligas den föreslagna bestämmelsen om köp av sexuella tjänster i strafflagen med bestämme lsen om köp och erbjudande av sexuella tjänster mot betalning på en allmän plats i ordningslagen som träder i kraft i oktober 2003. Nyckelord Strafflagen, tvångsmedelslagen, ordningslagen, människohandel, koppleri, prostitution, sexualbrott, brott mot frihe- ten. Övriga uppgifter (Oskari- och HARE-numren, andra referensnumren) Kontaktperson vid justitieministeriet: Jukka Lindstedt, jukka.lindstedt@om.fi, tfn (09) 1606 7725 Seriens namn och nummer Justitieministeriets arbetsgruppsbetänkanden 2003:5 ISSN 1458-6452 ISBN 952-466-018-0 Sidoantal 116 Språk Finska Pris 20,00 € Sekretessgrad Offentligt Distribution Edita Prima Ab Förlag Justitieministeriet Oikeusministeriölle Oikeusministeriö asetti 28 päivänä marraskuuta 2002 työryhmän, jonka tehtäväksi annettiin laatia ehdotus ihmiskauppaa koskeviksi rangaistussäännöksiksi sekä eräiksi muiksi rikoslain muutoksiksi. Työryhmän tehtävä on kaksivaiheinen. Ensimmäisessä vaiheessa työryhmän tuli valmistella Suomen kansainvälisten velvoitteiden perusteella ihmiskauppaa koskevat rangaistussäännök- set. Paritusta ja seksuaalipalvelujen ostamista nuorelta koskevaan sääntelyyn oli valmisteltava Suomen kansainvälisten velvoitteiden edellyttämät muutokset. Samalla tuli valmistella uusi rangaistussäännös parituksen törkeästä tekomuodosta ja selvittää muutkin paritusta koskevan rangaistussäännöksen ja pakkokeinoja koskevien säännösten muutostarpeet. Lisäksi työryhmän tuli selvittää, onko tarpeen säätää seksuaalipalvelujen ostaminen rangais- tavaksi teoksi. Työryhmän piti selvityksessään ottaa huomioon muiden maiden kokemukset ja kansainvälinen kehitys sekä järjestyslakiehdotus huomioon ottaen arvioida tarvetta laajentaa ihmisarvoa loukkaavan seksuaalipalvelujen tarjonnan rangaistavuutta. Työryhmän tuli laatia ehdotuksensa hallituksen esityksen muotoon. Työryhmän puheenjohtajaksi kutsuttiin lainsäädäntöneuvos Jukka Lindstedt oikeusministeri- östä ja jäseniksi lähetystöneuvos Jaakko Halttunen ulkoasiainministeriöstä, ylikomisario Mik- ko Lampikoski sisäasiainministeriöstä, neuvotteleva virkamies Leila Räsänen sosiaali- ja ter- veysministeriöstä, valtionsyyttäjä Päivi Hirvelä Valtakunnansyyttäjänvirastosta, käräjätuoma- ri Ulla Lahtinen Helsingin käräjäoikeudesta ja asianajaja Kirsi Tarvainen. Työryhmän sihtee- riksi kutsuttiin EU-lainsäädäntösihteeri Leena Leikas oikeusministeriöstä ja pysyväksi asian- tuntijaksi tutkija Sakari Melander oikeusministeriöstä (1.1.2003 alkaen Helsingin yliopistos- ta). Työryhmä kokoontui 11 kertaa. Työryhmä on kuullut asiantuntijoina seuraavia henkilöitä: rikosylikomisario Risto Juho, Kemin kihlakunnan poliisilaitos, tutkija Marjut Jyrkinen, Svenska Handelshögskolan, tutkija Reet Nurmi, rikosylitarkastaja Markku Ryymin, keskusri- kospoliisi, sosiaalityöntekijä Irma Pitkänen, Helsingin kaupungin sosiaalivirasto, johtava so- siaalityöntekijä Valpuri Salonen-Sorri, Helsingin kaupungin sosiaalivirasto, ylitarkastaja Mar- jaana Pelkonen, sosiaali- ja terveysministeriö, puheenjohtaja Johanna Sirkiä, Seksialan Liitto SALLI ry., rikosylikomisario Kari Tolvanen, Helsingin kihlakunnan poliisilaitos, toiminnan- johtaja Jaana Kauppinen, PRO-tukipiste ry., yksikön päällikkö Hannu Siljamäki, sisäasiain- ministeriön rajavartio-osasto, hallituksen puheenjohtaja Osmo Kontula, Sexpo-säätiö, pääsih- teeri Taina Riski, Naisjärjestöt Yhteistyössä NYTKIS ry., neuvotteleva virkamies Tuomo Kurri, sisäasiainministeriön ulkomaalaisosasto ja lainsäädäntöneuvos Kirsi Salo, oikeusminis- teriön lainvalmisteluosasto. Työryhmä teki tutustumiskäynnin Ruotsiin hankkiakseen erityisesti tietoa Ruotsin seksuaali- palvelujen ostamisen kieltävästä laista saaduista kokemuksista. Työryhmä kuuli käynnillään seuraavia henkilöitä: sosiaalisihteeri Ann Wilkens, Tukholman sosiaalihallinto, Prostitutions- centrum, erityisasiantuntija (ämnessakkunnig) Gunilla Ekberg, elinkeinoministeriön tasa- arvoyksikkö, syyttäjä (kammaråklagare) Hans Ihrman, Tukholman syyttäjänvirasto, rikostar- kastaja (kriminalinspektör) Kajsa Wahlberg, Rikskriminalpolisen, Eva Engman, kansalaisjär- jestö Nettverk i Nord, rikostarkastaja (kriminalinspektör) Anders Gripenlöf, Tukholman lää- nin poliisilaitos ja kirjailija Louise Eek. Mietintöön liittyy Jukka Lindstedtin, Jaakko Halttusen ja Ulla Lahtisen yhteinen eriävä mieli- pide sekä Jaakko Halttusen ja Ulla Lahtisen yhteinen eriävä mielipide. Saatuaan työnsä valmiiksi työryhmä kunnioittaen luovuttaa osamietintönsä oikeusministeriöl- le. Helsingissä 3 päivänä heinäkuuta 2003 Jukka Lindstedt Jaakko Halttunen Mikko Lampikoski Leila Räsänen Päivi Hirvelä Ulla Lahtinen Kirsi Tarvainen Sakari Melander Leena Leikas Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi rikoslain muuttamisesta, laiksi pakkokeinolain muuttamisesta ja laiksi järjestyslain muuttamisesta ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ Esityksen mukaan rikoslakia muutettaisiin niin, että muutoksilla parannettaisiin mahdollisuuksia torjua ihmiskauppaa, paritusta ja prostituutiota. Muutokset tehtäisiin toisaalta Suomen kansainvälisten velvoitteiden täytäntöönpanemiseksi ja toisaalta kansallisten muutostarpeiden vuoksi. Seksuaalirikoksia koskevaan rikoslain 20 lukuun lisättäisiin uusi rangaistussäännös, joka koskee seksuaalipalvelujen ostamista. Siitä rangaistaisiin sitä, joka lupaamalla tai antamalla korvauksen saa toisen ryhtymään sukupuoliyhteyteen tai siihen rinnastettavaan seksuaaliseen tekoon. Rangaistuksena olisi sakkoa tai vankeutta enintään kuudeksi kuukaudeksi. Myös yritys olisi rangaistava. Samassa luvussa olevaa seksuaalipalvelujen ostamista nuorelta koskevaa rangaistussäännöstä muutettaisiin niin, että sen enimmäisrangaistus korotettaisiin kuudesta kuukaudesta yhteen vuoteen vankeutta. Seksuaalipalvelujen myymistä ei ehdoteta yleisesti rangaistavaksi. Paritusta koskevassa rangaistussäännöksessä rinnastettaisiin korvausta vastaan tapahtuvaan sukupuoliyhteyteen kahdeksaatoista vuotta nuoremman henkilön tekemät sukupuolisiveellisyyttä loukkaavat teot. Lisäksi pykälää muutettaisiin niin, että parituksesta rangaistaisiin myös sitä, joka yhteystietoja välittämällä tai muuten markkinoi toisen ryhtymistä korvausta vastaan tapahtuvaan sukupuoliyhteyteen tai siihen rinnastettavaan seksuaaliseen tekoon taikka kahdeksaatoista vuotta nuoremman henkilön ryhtymistä sukupuolisiveellisyyttä loukkaavaan tekoon. Lukuun lisättäisiin uusi rangaistussäännös törkeästä parituksesta. Törkeästä parituksesta tuomittaisiin vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään kuudeksi vuodeksi. Vapauteen kohdistuvia rikoksia koskevaan 25 lukuun lisättäisiin uusi ihmiskauppaa koskeva rangaistussäännös. Ihmiskaupasta tuomittaisiin se, joka käyttämällä hyväksi toisen riippuvaista asemaa tai turvatonta tilaa, erehdyttämällä toista, maksamalla korvauksen toista vallassaan pitävälle henkilölle tai ottamalla vastaan sellaisen korvauksen ottaa toisen valtaansa, värvää toisen taikka luovuttaa, kuljettaa, vastaanottaa tai majoittaa toisen hänen saattamisekseen seksuaalisen hyväksikäytön kohteeksi tai pakkotyöhön tai muihin ihmisarvoa loukkaaviin olosuhteisiin taikka elimien tai kudoksien poistamiseksi taloudellisessa hyötymistarkoituksessa. Yritys olisi rangaistava. Ihmiskaupasta tuomittaisiin vankeutta vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään kuudeksi vuodeksi. Lukuun lisättäisiin myös uusi törkeää ihmiskauppaa koskeva rangaistussäännös (3 a §). Törkeästä ihmiskaupasta tuomittaisiin vankeutta vähintään kahdeksi ja enintään kymmeneksi vuodeksi. Pakkokeinolakia muutettaisiin niin, että telekuuntelu olisi mahdollista, jos kysymyksessä on ihmiskauppa tai törkeä ihmiskauppa taikka törkeä paritus, jossa tavoitellaan erityisen suurta hyötyä ja rikos tehdään erityisen suunnitelmallisesti tai jossa rikoksen kohteena on kahdek- 10 saatoista vuotta nuorempi lapsi taikka jos toiselle aiheutetaan esimerkiksi erityisen tuntuvaa kärsimystä. Järjestyslakia muutettaisiin niin, että sieltä poistettaisiin seksuaalipalvelujen ostamista yleisellä paikalla koskeva rangaistussäännös. Seksuaalipalvelujen ostaminen olisi kokonaisuutena rangaistava ehdotetun rikoslakiin otettavan säännöksen mukaan, joten erillinen rangaistussäännös näiden palvelujen ostamisesta yleisellä paikalla tulisi tarpeettomaksi. Työryhmän ehdotuksen mukaan tässä ehdotetuista muutoksista ja työryhmän loppumietinnössä ehdotettavista muutoksista laadittaisiin yksi yhteinen hallituksen esitys. 11 SISÄLLYSLUETTELO ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ............................................................................ 9 SISÄLLYSLUETTELO........................................................................................................... 11 YLEISPERUSTELUT ............................................................................................................. 15 1. Johdanto .............................................................................................................................. 15 2. Prostituutiotilanne Suomessa ............................................................................................... 15 3. Ihmiskauppaa koskevan sääntelyn nykytila ......................................................................... 17 3.1. Lainsäädäntö ja käytäntö................................................................................................ 17 3.2. Kansainväliset sopimukset ja päätökset......................................................................... 18 Yleiset ihmisoikeussopimukset............................................................................................. 18 Orjuutta, ihmiskauppaa ja prostituutiosta hyötymistä sekä naisten syrjinnän poistamista koskevat yleissopimukset...................................................................................................... 19 Kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden vastainen YK:n yleissopimus ja sen ihmiskauppaa koskeva lisäpöytäkirja ................................................................................... 20 YK:n lapsen oikeuksien yleissopimus ja sen valinnainen pöytäkirja ................................... 20 ILOn yleissopimus, joka koskee lapsityön pahimpien muotojen kieltämistä ja välittömiä toimia niiden poistamiseksi................................................................................................... 22 Euroopan unionin puitepäätös ihmiskaupan torjunnasta ...................................................... 22 Elinkauppa ............................................................................................................................ 24 3.3. Lainsäädäntö eräissä muissa maissa .............................................................................. 25 Ruotsi .................................................................................................................................... 25 Norja ..................................................................................................................................... 26 Tanska ................................................................................................................................... 26 Saksa ..................................................................................................................................... 26 Itävalta................................................................................................................................... 27 Ranska................................................................................................................................... 27 Alankomaat ........................................................................................................................... 27 Britannia................................................................................................................................ 28 3.4. Nykytilan arviointi ......................................................................................................... 28 4. Paritusta koskevan sääntelyn nykytila.................................................................................. 29 4.1. Lainsäädäntö ja käytäntö................................................................................................ 29 Rangaistussäännös ................................................................................................................ 29 Pakkokeinot........................................................................................................................... 30 4.2. Kansainväliset sopimukset ja päätökset......................................................................... 31 Ihmiskauppaa ja prostituutiosta hyötymistä sekä naisten syrjinnän poistamista koskevat yleissopimukset..................................................................................................................... 31 Erityisesti lapsia suojaavat yleissopimukset ......................................................................... 31 Ehdotus Euroopan unionin puitepäätökseksi lasten seksuaalisen hyväksikäytön ja lapsipornografian torjumisesta.............................................................................................. 32 4.3. Lainsäädäntö eräissä muissa maissa .............................................................................. 33 Ruotsi .................................................................................................................................... 33 Norja ..................................................................................................................................... 33 Tanska ................................................................................................................................... 34 Saksa ..................................................................................................................................... 34 Itävalta................................................................................................................................... 35 Ranska................................................................................................................................... 35 Alankomaat ........................................................................................................................... 36 Britannia................................................................................................................................ 36 12 4.4. Nykytilan arviointi ......................................................................................................... 36 5. Seksuaalipalvelujen ostamista ja myymistä koskevan sääntelyn nykytila........................... 37 5.1. Lainsäädäntö ja käytäntö................................................................................................ 37 Rikoslainsäädäntö ................................................................................................................. 37 Järjestyslaki........................................................................................................................... 39 Ulkomaalaislainsäädäntö ...................................................................................................... 40 Oikeuskäytäntö ..................................................................................................................... 41 5.2. Kansainväliset sopimukset ja suositukset ...................................................................... 42 Kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden vastaisen YK:n yleissopimuksen lisäpöytäkirja ihmiskaupan ehkäisemisestä, torjumisesta ja rankaisemisesta ............................................. 42 Kansainvälisiä suosituksia .................................................................................................... 42 5.3. Lainsäädäntö eräissä muissa maissa .............................................................................. 44 Ruotsi .................................................................................................................................... 44 Norja ..................................................................................................................................... 45 Tanska ................................................................................................................................... 46 Islanti..................................................................................................................................... 46 Saksa ..................................................................................................................................... 46 Itävalta................................................................................................................................... 47 Ranska................................................................................................................................... 47 Alankomaat ........................................................................................................................... 48 Kreikka.................................................................................................................................. 48 Muut Euroopan unionin jäsenvaltiot..................................................................................... 49 Baltian maat, Puola ja Venäjä ............................................................................................... 50 5.4. Nykytilan arviointi ......................................................................................................... 50 6. Esityksen tavoitteet ja keinot niiden saavuttamiseksi ......................................................... 51 6.1. Ihmiskauppa................................................................................................................... 51 6.2. Paritus ............................................................................................................................ 51 6.3. Seksuaalipalvelujen ostaminen ...................................................................................... 52 Kriminalisoinnin hyötyjen ja haittojen arviointia ................................................................. 52 Suhde perus- ja ihmisoikeuksiin ........................................................................................... 54 Johtopäätökset....................................................................................................................... 57 6.4. Seksuaalipalvelujen ostaminen nuorelta ........................................................................ 59 6.5. Seksuaalipalvelujen myyminen ..................................................................................... 59 6.6. Pakkokeinot.................................................................................................................... 61 7. Keskeiset ehdotukset ............................................................................................................ 62 8. Esityksen vaikutukset ........................................................................................................... 64 9. Asian valmistelu................................................................................................................... 64 10. Muita esitykseen vaikuttavia seikkoja................................................................................ 64 YKSITYISKOHTAISET PERUSTELUT ............................................................................... 65 1. Lakiehdotusten perustelut .................................................................................................... 65 1.1. Rikoslaki ........................................................................................................................ 65 1 luku. Suomen rikosoikeuden soveltamisalasta .................................................................. 65 15 luku. Rikoksista oikeudenkäyttöä vastaan ....................................................................... 69 20 luku. Seksuaalirikoksista.................................................................................................. 69 25 luku. Vapauteen kohdistuvista rikoksista ........................................................................ 84 1.2. Pakkokeinolaki............................................................................................................... 99 5 a luku. Telekuuntelu, televalvonta ja tekninen tarkkailu ................................................... 99 1.3. Järjestyslaki.................................................................................................................. 101 2 luku. Järjestyksen ja turvallisuuden vaarantaminen ja häiriön aiheuttaminen................. 101 13 5 luku. Seuraamukset .......................................................................................................... 101 2. Voimaantulo ....................................................................................................................... 101 3. Säätämisjärjestys ................................................................................................................ 102 LAKIEHDOTUKSET............................................................................................................ 105 1. Laki rikoslain muuttamisesta ............................................................................................ 105 2. Laki pakkokeinolain muuttamisesta................................................................................... 109 3. Laki järjestyslain muuttamisesta ........................................................................................ 111 ERIÄVÄT MIELIPITEET..................................................................................................... 112 14 15 YLEISPERUSTELUT 1. Johdanto Ihmiskauppaa on esiintynyt viime vuosina laajasti järjestäytyneen rikollisuuden muodossa. Edellytyksiä lisääntyneelle ihmiskaupalle ovat luoneet muun muassa Euroopan valtiollisessa rakenteessa 1990-luvun alussa tapahtuneet muutokset, vapaampi liikkuminen Euroopan unionin sisällä ja taloudellinen eriarvoistuminen. Ihmiskauppa ei kuitenkaan rajoitu pelkästään Eurooppaan vaan on ilmiönä yleismaailmallinen. Käytännössä varsinkin naiset ovat ihmiskaupan kohteina. Suomen oloissa ihmiskaupan piirteitä on jossain määrin ilmennyt prostituutiossa. Ihmiskauppaa on pyritty torjumaan kansainvälisillä sopimuksilla, erityisesti kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden vastaisen Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimuksen lisäpöytäkirjalla, ja Euroopan unionin puitepäätöksellä ihmiskaupan torjunnasta. Suomen tulee panna kansallisesti toimeen nämä ja eräät muut kansainväliset velvoitteet. Koska kansainväliset velvoitteet edellyttävät pitemmälle meneviä kriminalisointeja kuin mitä voimassa oleva lainsäädäntö sisältää, työryhmä ehdottaa uusia rangaistussäännöksiä ihmiskaupasta ja törkeästä ihmiskaupasta. Samanaikaisesti on tullut tarpeelliseksi valmistella toimenpiteet, jotka vastaavat kansallisiin muutostarpeisiin. Tällä hetkellä sovellettavissa olevat rangaistusasteikot ja poliisin käytettävissä olevat pakkokeinot eivät ole olleet kaikilta osin riittäviä paritusrikollisuuden torjunnassa. Eräiden pienempien lainmuutosten ohella työryhmä ehdottaa törkeää paritusta koskevaa rangaistussäännöstä sekä pakkokeinolain muutoksia, joiden mukaan telepakkokeinoja voidaan käyttää törkeän parituksen, ihmiskaupan ja törkeän ihmiskaupan tutkinnassa. Yhtenä mahdollisena keinona puuttua prostituutioon on yleisessä keskustelussa noussut esiin seksuaalipalvelujen ostamisen kriminalisointi samaan tapaan kuin Ruotsissa tehtiin vuonna 1998. Työryhmä ehdottaa, että myös Suomessa kriminalisoitaisiin seksuaalipalvelujen ostaminen. Sen sijaan työryhmä ei kannata seksuaalipalvelujen myymisen kriminalisoimista. 2. Prostituutiotilanne Suomessa Arviot Suomessa toimivien prostituoitujen määrästä vaihtelevat. Usein on käytetty keskusrikospoliisin esittämiä arvioita. Keskusrikospoliisin julkaisussa esitetyn, viranomaisilta ja alan asiantuntijoilta saatuihin tietoihin perustuvan arvion mukaan pääkaupunkiseudulla toimii varovaisesti arvioiden ainakin 500 ulkomaista prostituoitua. Lisäksi prostituoituja toimii muuallakin maassa. Kaikkiaan Suomessa vierailee saman arvion mukaan vuosittain varovaisesti arvioiden 10 000—15 000 prostituoitua. He tulevat pääasiassa Virosta ja Venäjältä, nykyisin pieneltä osin myös Latviasta ja Liettuasta. Toiminta on saatettu järjestää niin, että prostituoidut tulevat Suomeen esimerkiksi viikon mittaiseksi ajaksi kerrallaan. (Rikostutkimus 2002. Keskusrikospoliisin julkaisu 2003.) Ulkomaisten prostituoitujen lisäksi Suomessa toimii jonkin verran kotimaisia prostituoituja. Käytännössä lähes kaikki Suomessa toimivat ja Suomeen saapuvat prostituoidut ovat naisia ostajien ollessa lähes poikkeuksetta miehiä. Miespuolisiakin prostituoituja Suomessa työryhmän saamien tietojen mukaan tosin toimii. 16 Suomessa seksuaalipalveluita tarjotaan poliisin tietojen mukaan järjestäytyneiden paritusor- ganisaatioiden toimesta pääasiassa yksityisasunnoissa, ravintoloissa sekä majoitusliikkeissä. Pohjois-Suomessa palveluja on tarjottu myös leirintäalueilla. Katuprostituutio Suomessa vaikuttaa tällä hetkellä melko vähäiseltä. Poliisilta saatujen tietojen mukaan prostituoiduista suurin osa on 18—29-vuotiaita, koska paritusorganisaatiot huolehtivat tarkoin siitä, että prostituoidut ovat täysi-ikäisiä. Organisaatiot haluavat pitää kiinnijäämisriskin alhaisena, koska seksuaalipalvelujen ostaminen alle 18-vuotiailta on Suomessa rangaistavaa. Ei voitane kuitenkaan sulkea kokonaan pois sitä mahdollisuutta, että Suomessa tosiasiassa toimisi alaikäisiä prostituoituja paritusorganisaatioidenkin alaisuudessa. Työryhmän saamien tietojen mukaan Suomessa tapahtuva prostituutio on tällä hetkellä erittäin pitkälle järjestäytynyttä. Toiminnassa on pääsääntöisesti kyse ammattimaisesta paritustoiminnasta. Toiminnan ammattimaisuutta kuvastavat esimerkiksi tiedot toimintaa varten järjestetystä puhelinoperaattoritoiminnasta. On viitteitä siitä, että ammattimaista paritustoimintaa harjoittavat rikollisjärjestöt toimivat Suomessa alueittain sovitun aluejaon mukaisesti. Toiminnasta saadut rahalliset voitot ovat poliisilta saatujen tietojen mukaan hyvin huomattavia. Kaikkiaan näyttää siltä, että alalla itsenäisesti toimivat prostituoidut ovat erittäin harvinaisia. Yleisesti esitetyn arvion mukaan ulkomaisten prostituoitujen tuloon Suomeen ei liity ihmiskaupan vakavimpia muotoja, kuten heidän tuomistaan Suomeen väkivalloin tai uhkauksin. Sen sijaan prostituoitujen Suomeen tuomiseen saattaa liittyä erehdyttämistä ja toisen aseman hyväksikäyttöä. Kansainvälisten ihmiskaupan määritelmien mukaan nekin saattavat merkitä sitä, että tekoa olisi pidettävä ihmiskauppana. Esitettyjen arvioiden mukaan lähes kaikki Suomeen prostituutiota varten saapuvat ovat tänne tullessaan tietoisia siitä, mitä tulevat tekemään. Joissain tapauksissa tällaista henkilöä on kuitenkin voitu johtaa työn laadun suhteen harhaan. Myöskään toimintaolosuhteet tai toiminnasta saadut tulot eivät aina ole vastanneet sitä, mitä prostituoiduille on luvattu. Poliisilta saatujen tietojen mukaan ammattimaisesti toimivat paritusorganisaatiot ovat saattaneet myös rajoittaa alaisuudessaan toimivien prostituoitujen liikkumisvapautta, esimerkiksi huoneistoon lukitsemalla tai passin takavarikoimalla. Lisäksi jos Suomessa toimiva ulkomainen prostituoitu haluaisi lähteä takaisin kotimaahansa ennen sovitun määräajan päättymistä, rikollisjärjestö saattaa uhkauksin, väkivalloin tai muin voimakeinoin estää häntä lopettamasta prostituoituna toimimista. Prostituutiota voidaan pitää sosiaalisesti ongelmallisena. Työryhmälle esitettyjen arvioiden mukaan prostituution harjoittamisen seurauksena prostituoidulle usein aiheutuu mielenterveydellisiä vaurioita, terveydellisiä haittoja sekä päihteiden ja huumeiden käyttöä, minkä lisäksi prostituoidut toiminnassaan saattavat helposti altistua väkivallalle. Prostituoitujen usein jo valmiiksi heikko sosiaalinen asema pääsääntöisesti entisestään heikentyy prostituution seurauksena. Prostituutioon saattaa liittyä myös rikollisuutta, erityisesti ihmiskauppa- ja paritusrikollisuutta. Kuten edellä todettiin, Suomessa prostituutio on tällä hetkellä hyvin pitkälle järjestäytynyttä, minkä vuoksi prostituutio ilmiönä liittyy erittäin läheisesti paritusrikollisuuteen. Prostituutioon liittyvä ihmiskauppa- ja paritusrikollisuus huonontaa entisestään prostituoitujen sosiaalista asemaa. Ilmiötä tulisi tarkastella kokonaisuutena, jossa prostituutio, seksuaalipalvelujen kysyntä, paritus ja ihmiskauppa ovat keskenään yhteydessä. Lainsäädännön kannalta niitä ei kuitenkaan tule rinnastaa toisiinsa. 17 3. Ihmiskauppaa koskevan sääntelyn nykytila 3.1. Lainsäädäntö ja käytäntö Suomen voimassa olevassa rikoslaissa ei ole nimenomaisia säädöksiä ihmiskaupasta. Jos ihmiskauppaa ilmenee, sovellettavissa olevia rikoslain säännöksiä ovat nykyisin lähinnä vapaudenriistoa, törkeää vapaudenriistoa ja ihmisryöstöä koskevat rikoslain 25 luvun säännökset, seksuaalipalvelujen ostamista nuorelta koskeva rikoslain 20 luvun 8 § ja paritusta koskeva saman luvun 9 §. Käytännössä paritusta koskeva sääntely lienee ensisijainen, jos tutkittavaksi tulisi ihmiskaupaksi luokiteltavissa oleva rikos. Rikoslain 25 luvun 1 §:n (vapaudenriisto) mukaan rangaistaan sitä, joka sulkemalla sisään, sitomalla, kuljettamalla johonkin tai muulla tavoin oikeudettomasti riistää toiselta liikkumisvapauden tai eristää toisen tämän ympäristöstä. Rangaistuksena on sakkoa tai vankeutta enintään kahdeksi vuodeksi. Saman luvun 2 § koskee törkeää vapaudenriistoa. Vapaudenriisto on törkeä, jos vapaudenmenetystä jatketaan yli kolmen vuorokauden tai aiheutetaan vakavaa vaaraa toisen hengelle tai terveydelle taikka käytetään erityistä julmuutta tai vakavan väkivallan uhkaa. Lisäksi vapaudenriiston on oltava kokonaisuutenakin arvostellen törkeä. Teosta tuomitaan vankeutta vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään neljäksi vuodeksi. Rikoslain 25 luvun 3 §:n (ihmisryöstö) mukaan se, joka 1) väkivallalla, uhkauksella tai kavaluudella ottaa valtaansa toisen saattaakseen hänet ihmisarvoa loukkaaviin olosuhteisiin tai pakkotyöhön, 2) väkivallalla, uhkauksella tai kavaluudella ottaa valtaansa viittätoista vuotta nuoremman lapsen käyttääkseen häntä ihmiskaupan kohteena taikka 3) alistaa toisen orjuuteen tai pitää toista orjuudessa, kuljettaa orjia taikka käy kauppaa orjilla, on tuomittava, jos teko kokonaisuutena arvostellen on törkeä, ihmisryöstöstä vankeuteen vähintään kahdeksi ja enintään kymmeneksi vuodeksi. Myös ihmisryöstön yritys on rangaistava. Rikoslain 20 luvun 8 §:n (seksuaalipalvelujen ostaminen nuorelta) perusteella on rangaistavaa, jos henkilö lupaamalla tai antamalla korvauksen saa kahdeksaatoista vuotta nuoremman henkilön ryhtymään sukupuoliyhteyteen tai muuhun seksuaaliseen tekoon. Rangaistus on sakkoa tai enintään kuusi kuukautta vankeutta. Teon yritys on rangaistava. Rikoslain 20 luvun 9 § säätää parituksena rangaistavaksi huoneen tai muun tilan järjestämisen korvausta vastaan tapahtuvaa sukupuoliyhteyttä tai siihen rinnastettavaa seksuaalista tekoa varten, hyötymisen jonkun toisen ryhtymisestä kyseisiin tekoihin sekä toisen henkilön viettelemisen tai painostamisen sellaiseen tekoon. Rangaistusasteikko on sakkoa tai vankeutta enintään kolme vuotta. Myös yritys on rangaistava. Ihmiskauppaan mahdollisesti sovellettavana rangaistussäännöksenä on toisinaan mainittu myös rikoslain 17 luvun 8 §, joka koskee laittoman maahantulon järjestämistä. Ihmiskauppa ja laittoman maahantulon järjestäminen eroavat kuitenkin toisistaan. Laittoman maahantulon järjestäminen on jo määritelmän mukaisesti rajat ylittävää toimintaa, ihmiskauppa ei välttä- mättä ole sitä. Ihmiskaupassa maahantulo voi tapahtua laillisestikin. Ihmiskaupassa on olen- naista tarkoitus käyttää uhria hyväksi esimerkiksi pakkotyössä, prostituutiossa tai elinten siir- tämiseksi. Laiton maahanmuutto on vapaaehtoista, mutta ihmiskaupassa uhria pakotetaan tai harhaanjohdetaan taikka käytetään tämän asemaa hyväksi. Laittomasti maahan salakuljetettu on vapaa saavuttuaan kohdemaahansa eikä yleensä enää näe salakuljettajaansa, mutta ihmis- kaupan uhrin hyväksikäyttö kohdemaassa jatkuu. Ihmiskauppaa koskevissa kansainvälisissä 18 sopimuksissa suojelukohteena on yksittäinen henkilö, kun taas laitonta maahantuloa koskevil- la rangaistussäännöksillä halutaan ensisijaisesti suojella valtion oikeutta valvoa maahantuloa. Tämä esitys ei koske laittoman maahantulon järjestämistä. Sitä koskevaa lainsäädäntöä käsitellään työryhmän toisessa työvaiheessa. Erityisesti elinten siirtämiseksi tehdyn ihmiskaupan osalta on merkitystä yleisillä pahoinpitelyrikoksia koskevilla rangaistussäännöksillä sekä ihmisen elimien ja kudoksien lääketieteellisestä käytöstä annetulla lailla (101/2001). Sen 18 §:n mukaan laissa säädetystä elimen tai kudoksen irrottamisesta ja käytöstä ei saa luvata tai suorittaa luovuttajalle tai hänen oikeudenomistajalleen palkkiota. Luovuttajalla on kuitenkin tietyin edellytyksin oikeus saada päivärahaa. Elimien ja kudoksien irrottamiseen, talteenottoon, varastointiin tai käyttöön osallistuva terveydenhuollon toimintayksikkö ei saa tavoitella laissa säädetystä toiminnasta taloudellista hyötyä. Lain 25 §:n mukaan rangaistaan sakolla muun muassa sitä, joka tahallaan lupaa tai maksaa elimen luovuttajalle tai hänen oikeudenomistajalleen palkkiota elimien tai kudoksien irrottamisesta. Laki sisältää myös määräykset elimien ja kudosten irrottamisen yleisistä edellytyksistä ja luovuttajan suostumuksesta. 3.2. Kansainväliset sopimukset ja päätökset Yleiset ihmisoikeussopimukset Yleisinä ihmisoikeussopimuksina voidaan pitää ainakin YK:ssa hyväksyttyjä kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevaa kansainvälistä yleissopimusta (KP- sopimus) ja taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevaa kansainvälistä yleissopimusta (TSS-sopimus) sekä Euroopan ihmisoikeussopimusta ja Euroopan sosiaalista peruskirjaa. YK:n yleiskokouksessa vuonna 1948 hyväksytyllä ihmisoikeuksien yleismaailmallisella julistuksella katsotaan sen päätöslauselman muodosta huolimatta olevan myös valtioita velvoittavia vaikutuksia. Uusin yleisluonteinen ihmisoikeusasiakirja on Euroopan unionin perusoikeuskirja vuodelta 2000. Se on poliittinen julistus eikä oi- keudellisesti sitova asiakirja, mutta sillä on arveltu voivan jatkossa olla merkittäviä vaikutuksia EU:n päätöksentekojärjestelmässä ja kansallisessa päätöksenteossa. Ihmiskauppa on monien keskeisten ihmisoikeuksien vastaista. Esimerkiksi ihmisoikeuksien julistuksen tarkastelu osoittaa, että ihmiskauppa voi olla ainakin julistuksen 1. artiklan (ihmisten vapaus ja tasavertaisuus), 3. artiklan (oikeus elämään, vapauteen ja henkilökohtaiseen turvallisuuteen), 4. artiklan (orjuuden kielto) ja 5. artiklan (kidutuksen sekä julmien, epäinhimillisten tai halventavien rangaistusten kielto) vastaista. KP-sopimuksessa ihmiskaupan kannalta merkityksellisiä ovat ainakin orjuuden kieltävä 6 artikla ja lisäksi muun muassa sukupuoleen perustuvan syrjinnän kieltävä 2 artikla, miehille ja naisille yhtäläiset kansalais- ja poliittiset oikeudet turvaava 3 artikla sekä oikeudellisen yhdenvertaisuuden turvaava 26 artikla. Myös TSS-sopimuksessa on useita määräyksiä, jotka ovat merkityksellisiä ihmiskaupan kannalta, kuten 6 artikla (oikeus työhön), 7 artikla (oikeus oikeudenmukaisiin ja suotuisiin työoloihin), 9 artikla (oikeus sosiaaliturvaan), 11 artikla (oikeus tyydyttävään elintasoon) ja 12 artikla (oikeus korkeimpaan saavutettavissa olevaan ruumiin- ja mielenterveyteen). Euroopan ihmisoikeussopimuksen 4 artikla sisältää orjuuden ja pakkotyön kiellon. Muutkin sopimuksen artiklat voivat olla ihmiskaupan kannalta merkityksellisiä. Euroopan ihmisoike- 19 ustuomioistuimessa ei kuitenkaan ole toistaiseksi ollut esillä ihmiskauppaan liittyviä tapauk- sia. Oikeuskirjallisuudessa esitetyn arvion mukaan ihmiskauppaa koskevien Palermon yleis- sopimuksen lisäpöytäkirjan ja EU:n puitepäätöksen tultua hyväksytyiksi 4 artiklan tulkinta- käytäntö saattaa muuttua vastaamaan hyväksyttyjä uusia standardeja. Euroopan unionin perusoikeuskirjassa mainitaan nimenomaisesti ihmiskaupan kielto (5 artiklan 3 kohta). Orjuutta, ihmiskauppaa ja prostituutiosta hyötymistä sekä naisten syrjinnän poistamista koskevat yleissopimukset Orjuuden kielto sisältyy ihmisoikeuksien yleismaailmalliseen julistukseen ja edellä mainittuihin yleisiin ihmisoikeussopimuksiin. Orjuuden kieltäviä erityissopimuksia on tehty useita. Orjuutta koskeva kansainvälinen yleissopimus hyväksyttiin vuonna 1926. Sitä on täydennetty vuonna 1953 hyväksytyllä pöytäkirjalla ja vuonna 1956 hyväksytyllä erillisellä lisäsopimuksella. Orjuussopimukset koskevat soveltuvin osin ihmiskauppaakin. Niin sanotusta valkoisesta orjakaupasta laadittiin sopimuksia vuosina 1904 ja vuonna 1910. Naisten ja lasten kaupan estämisestä laadittiin vuonna 1921 sopimus ja naisten kaupasta vuonna 1933 sopimus. Näihin nähden laaja-alaisempi on vuonna 1949 hyväksytty ihmisten kaupan ja toisten prostituutiosta hyötymisen tukahduttamista koskeva yleissopimus. Se on tullut kansallisesti voimaan vuonna 1972 (SopS 33/1972). Yleissopimus kokosi yhteen aiemmat ihmiskauppaan liittyvät sopimukset vuosilta 1904—1933 sekä samalla otti huomioon Kansainliiton vuonna 1937 laatiman luonnoksen ihmiskauppaa koskevaksi yleissopimukseksi. Keskeisiä ovat yleissopimuksen 1 ja 2 artikla. Yleissopimus velvoittaa sopimusosapuolet rankaisemaan henkilöä, joka toisen henkilön intohimojen tyydyttämiseksi hankkii, viekoittelee tai houkuttelee mukaansa prostituutiota varten toisen henkilön, vaikkapa tämän suostumuksellakin tai käyttää toisen henkilön prostituutiota hyödykseen, vaikkapa tämän suostumuksellakin (1 artikla). Lisäksi sopimuspuolet sitoutuvat rankaisemaan henkilöä, joka pitää tai hoitaa tai tietoisesti rahoittaa bordellia tai osallistuu sellaisen rahoittamiseen taikka tietoisesti antaa vuokralle tai vuokraa talon tai muun paikan tai osan siitä toisten prostituutiota varten (2 artikla). Artiklat käsittelevät siis lähinnä prostituutiota. Niiden tulkintaa käsitellään jäljempänä paritusta koskevassa jaksossa. YK:ssa tehtiin vuonna 1979 kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskeva yleissopimus. Se on tullut Suomen osalta voimaan vuonna 1986 (SopS 68/1986). Yleissopimuksen 6 artiklassa sopimusvaltiot velvoitetaan ryhtymään tarvittaviin toimenpiteisiin estääkseen kaikenlaisen naisten kaupan ja naisten prostituutiosta hyötymisen. Tämä sisältää myös lainsäädäntötoimet. Tähän yleissopimukseen liittyy Suomen osalta vuonna 2001 voimaan tullut valinnainen lisäpöytäkirja (SopS 21/2001). Lisäpöytäkirjan 2 artiklan mukaan sopimusvaltion lainkäyttövaltaan kuuluvat yksityiset henkilöt tai henkilöryhmät, jotka väittävät kyseisen sopimusvaltion loukanneen heidän yleissopimuksessa tunnustettuja oikeuksiaan, voivat itse tai heidän puolestaan voidaan valittaa pöytäkirjan määrittelemälle komitealle, joka tutkii valitukset suljetuissa istunnoissaan ja antaa valituksen kohteena olevalle sopimusvaltiolle mahdollisia suosituksia asiantilan korjaamiseksi. 20 Kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden vastainen YK:n yleissopimus ja sen ihmiskauppaa koskeva lisäpöytäkirja Kansainvälinen järjestäytyneen rikollisuuden vastainen Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimus (niin sanottu Palermon yleissopimus) sekä siihen liittyvä lisäpöytäkirja ihmiskaupan, erityisesti naisten ja lasten kaupan ehkäisemisestä, torjumisesta ja rankaisemisesta hyväksyttiin 15 päivänä marraskuuta 2000. Lisäpöytäkirjaa tulkitaan yhdessä yleissopimuksen kanssa. Yleissopimuksen on toukokuun 2003 loppuun mennessä allekirjoittanut 147 valtiota ja 37 on myös ratifioinut sen. Lisäpöytäkirjan on allekirjoittanut 117 valtiota ja 26 on sen myös ratifioinut. Suomi allekirjoitti molemmat 12.12.2000 yhdessä muun muassa muiden EU:n jäsenvaltioiden kanssa. Lisäpöytäkirjan 3 artiklan a-kohdassa määritellään ”ihmiskauppa” siten, että se tarkoittaa hyväksikäyttötarkoituksessa tapahtuvaa henkilöiden värväystä, kuljettamista, siirtämistä, kätkemistä tai vastaanottamista voimankäytöllä uhkaamisen tai voimankäytön tai muun pakottamisen, sieppauksen, petoksen, harhaanjohtamisen, vallan väärinkäytön tai haavoittuvan aseman hyödyntämisen avulla, taikka toista henkilöä vallassaan pitävän henkilön suostumuksen saamiseksi annetun tai vastaanotetun maksun tai edun avulla. Hyväksikäytöksi katsotaan vähintään toisen hyväksikäyttö prostituutiotarkoituksessa tai muut seksuaalisen hyväksikäytön muodot, pakkotyö tai pakollinen palvelu, orjuus tai muu orjuuden kaltainen käytäntö tai orjuuden kaltaiset olot tai elinten poistaminen. Mikäli uhrin suostumuksen saamiseksi on käytetty jotakin a-kohdassa mainittua keinoa, ei suostumuksella ole merkitystä. Lapsen värväys, kuljetus, siirtäminen, kätkeminen tai vastaanottaminen hyväksikäyttötarkoituksessa katsotaan aina ihmiskaupaksi, vaikka a-kohdan keinoja ei olisikaan käytetty. Lapsella tarkoitetaan alle 18-vuotiasta henkilöä. 4 artiklan perusteella lisäpöytäkirjaa sovelletaan aina silloin, kun teot ovat luonteeltaan kansainvälisiä ja osallisena on järjestäytynyt rikollisryhmä. 5 artikla puolestaan velvoittaa sopimusvaltiot säätämään 3 artiklassa tarkoitetun toiminnan rangaistavaksi silloin, kun se on tahallista. Myös kyseisten tekojen yritys, osallisuus tällaisiin tekoihin tai muiden henkilöiden järjestäminen tai määrääminen tekemään tällainen rikollinen teko on säädettävä rangaistavaksi. Lisäpöytäkirja sisältää myös määräyksiä ihmiskaupan uhrien auttamisesta ja suojelusta, uhrien asemasta vastaanottavissa valtioissa sekä uhrin palauttamisesta kotimaahan. Lisäksi käsitellään erilaisia ehkäisyä, yhteistyötä sekä asiakirjaturvallisuutta koskevia seikkoja. Kyseisiä artikloita käsitellään tarkemmin työryhmän työn toisessa vaiheessa. YK:n lapsen oikeuksien yleissopimus ja sen valinnainen pöytäkirja Yhdistyneiden kansakuntien lapsen oikeuksien yleissopimus on hyväksytty YK:n yleiskokouksessa vuonna 1989 ja tullut voimaan vuonna 1990. Sopimus on Suomessa tullut voimaan vuonna 1991 (SopS 59—60/1991). Yleissopimukseen liittyy kaksi valinnaista pöytäkirjaa vuodelta 2000: pöytäkirja lasten osallisuudesta aseellisiin selkkauksiin sekä pöytäkirja lasten myynnistä, lapsiprostituutiosta ja lapsipornografiasta. Nämä pöytäkirjat eivät vielä ole tulleet Suomessa voimaan. Tässä yhteydessä käsitellään vain lapsikauppaa koskevaa, jälkimmäistä pöytäkirjaa, joka on tullut kansainvälisesti voimaan 18.1.2002. Suomi on allekirjoittanut pöytäkirjan vuonna 2000. 21 Pöytäkirjan 1 artiklassa sopijapuolet ovat sopineet kieltävänsä lasten myynnin, lapsiprostituution ja lapsipornografian pöytäkirjan määräysten mukaisesti. 2 artiklassa tarkennetaan, että lapsen myynti tarkoittaa tekoa tai liiketoimea, jolla henkilö tai henkilöryhmä luovuttaa lapsen toiselle henkilölle tai henkilöryhmälle palkkiota tai muuta etuisuutta vastaan (kohta a), lapsiprostituutio tarkoittaa lapsen käyttöä seksuaaliseen toimintaan palkkiota tai muuta etuisuutta vastaan (kohta b) ja lapsipornografia tarkoittaa todelliseen tai simuloituun seksuaaliseen toimintaan osallistuvan lapsen esittämistä millä tahansa tavalla tai lapsen sukupuolielinten esittämistä pääasiassa seksuaalisessa tarkoituksessa (kohta c). Pöytäkirjan 3 artiklan 1 kappaleen mukaan jokainen sopimusvaltio varmistaa, että sen kansallinen rikoslainsäädäntö ulottuu vähintään 1 kappaleen kohdissa a—c lueteltuihin tekoihin ja toimintamuotoihin riippumatta siitä missä rikokset on tehty ja ovatko ne yksittäisen henkilön vai järjestäytyneen rikollisorganisaation tekemiä. Tällaisia tekoja ovat kohdan a perusteella lasten myynnin yhteydessä tapahtuva lapsen tarjoaminen, luovuttaminen tai vastaanottaminen lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä varten, lapsen elinten siirtämiseksi taloudellisessa hyötymistarkoituksessa tai lapsen käyttämiseksi pakkotyöhön (alakohta i) tai suostumuksen hankkiminen asiattomin keinoin, välittäjän ominaisuudessa, lapsen adoptoinnille sovellettavien kansainvälisten lapseksiottamista koskevien oikeudellisten asiakirjojen vastaisesti (alakohta ii). Kohdan b perusteella rangaistavaksi on säädettävä lapsen tarjoaminen, vastaanottaminen, välittäminen tai luovuttaminen lapsiprostituutiota varten ja kohdan c perusteella lapsipornografian tuottaminen, jakelu, levittäminen, tuonti, vienti, tarjoaminen, myyminen tai hallussapito edellä mainittuja tarkoituksia varten. 3 artiklan 2 kappaleen mukaan edellämainittujen tekojen yrityksen sekä avunannon ja osallisuuden niihin tulee olla rangaistavaa tekopaikasta tai tekijästä riippumatta. Kappaleessa 3 velvoitetaan säätämään rikosten vakavuuden huomioon ottavat asianmukaiset rangaistukset näille teoille. Kappaleessa 4 ulotetaan pöytäkirjan soveltamisala myös oikeushenkilöihin. Oikeushenkilön vastuu voi olla rikosoikeudellista, siviilioikeudellista tai hallinto-oikeudellista valtion omien oikeusperiaatteiden mukaisesti. Kappaleessa 5 velvoitetaan sopimusvaltiot varmistamaan, että lapseksiottamisen kanssa tekemisissä olevat henkilöt noudattavat kansainvälisten oikeudellisten asiakirjojen mukaisia menetelmiä. 4 artiklan 1 kappaleessa sopimusvaltiot velvoitetaan ulottamaan tuomiovaltansa 3 artiklan 1 kappaleessa mainittuihin rikoksiin aina silloin, kun rikokset tehdään kyseisen valtion alueella tai siihen rekisteröidyllä aluksella tai lentoaluksessa. Sopimusvaltiot voivat valintansa mukaan saattaa kyseiset rikokset tuomiovaltansa alaisuuteen myös silloin, kun rikos tapahtuu sen alueen ulkopuolella, mutta rikoksesta epäilty on kyseisen valtion kansalainen tai sen alueella asuva henkilö (2 kappaleen kohta a) tai silloin kun rikoksen uhri on kyseisen valtion kansalainen (kohta b). Pöytäkirja velvoittaa sopimusvaltion 4 artiklan 3 kappaleen perusteella saattamaan tuomiovaltansa alaisuuteen mainitut rikokset myös silloin, kun rikoksesta epäilty on sen alueella eikä valtio luovuta kyseistä henkilöä sillä perusteella, että rikoksentekijä on sen oma kansalainen. Pöytäkirja ei kuitenkaan estä rikosoikeudellisen tuomiovallan käyttämistä kansallisen lainsäädännön mukaan. 5 artikla sisältää määräykset luovuttamisesta. 6 artiklassa todetaan sopimusvaltioiden antavan laajaa apua rikostutkinnan, oikeudenkäynnin ja luovuttamisprosessin yhteydessä. 7 artikla koskee pöytäkirjassa tarkoitettujen rikosten tekemiseen käytettyjen esineiden ja rikosten tuottaman hyödyn takavarikointia ja menetetyksi tuomitsemista. Lapsiuhrien oikeuksien ja etujen suojelemisesta rikosoikeudenkäynnissä on määräyksiä 8 artiklassa. 22 Valinnaisen pöytäkirjan kotimaisen täytäntöönpanon valmistelu ei kuulu työryhmän toimeksiantoon muuten kuin pöytäkirjan edellyttämien rikoslain muutosten osalta. Muilta osin täytäntöönpano valmistellaan ulkoasiainministeriössä virkatyönä. ILOn yleissopimus, joka koskee lapsityön pahimpien muotojen kieltämistä ja välittömiä toimia niiden poistamiseksi Kansainvälisessä työkonferenssissa hyväksyttiin vuonna 1999 yleissopimus, joka koskee lapsityön pahimpien muotojen kieltämistä sekä välittömiä toimia niiden poistamiseksi. Se on tullut Suomen osalta voimaan vuonna 2001 (SopS 16/2000). Yleissopimus velvoittaa sen ratifioineet valtiot ryhtymään välittömiin ja tehokkaisiin toimenpiteisiin varmistaakseen lapsityön pahimpien muotojen kiireellisen kieltämisen ja poistamisen. Sopimuksen 2 artiklassa määritellään lapseksi alle 18-vuotiaat henkilöt. 3 artiklan mukaan lapsityön pahimmat muodot käsittävät kaikki orjuuden muodot ja orjuuteen verrattavat käytännöt, kuten lasten myynnin ja lapsikaupan, velkaorjuuden ja maaorjuuden sekä pakkotyön mukaan lukien lasten pakkovärväyksen käytettäväksi aseellisessa selkkauksessa (kohta a) ja lapsen käytön, välityksen tai tarjoamisen prostituutioon, pornografian tuotantoon tai pornografisiin esityksiin (kohta b). Lisäksi yleissopimuksen kattamiin lapsityön pahimpiin muotoihin kuuluvat lapsen käyttö, välitys tai tarjoaminen laittomiin toimiin, erityisesti huumausaineiden tuotantoon ja kauppaan (kohta c) sekä työ, joka luonteensa tai olosuhteidensa vuoksi saattaa olla haitallista lasten terveydelle, turvallisuudelle tai moraalille (kohta d). Yleissopimusta täydentävässä suosituksessa otsikon II (Vaarallinen työ) alla määritellään edellä mainitut yleissopimuksen 2 artiklan d-kohdan tarkoittamat työt muun muassa sellaisiksi töiksi, joissa lapset ovat alttiina ruumiilliselle, henkiselle tai seksuaaliselle hyväksikäytölle. Saman suosituksen III otsikon (Toimeenpano) alla kohdassa 11 määrätään jäsenvaltiot tukemaan lapsityön pahimpien muotojen kiireelliseen kieltämiseen ja poistamiseen tähtääviä kansanvälisiä pyrkimyksiä keräämällä ja vaihtamalla tietoja rikoksista (alakohta a), paljastamalla ja asettamalla syytteeseen henkilöt, jotka osallistuvat lasten myyntiin ja lapsikauppaan tai lasten käyttöön, välitykseen tai tarjoamiseen laittomiin toimiin, prostituutioon, pornografian tuotantoon tai pornografisiin esityksiin (alakohta b) sekä rekisteröimällä tällaisiin rikoksiin syyllistyneet henkilöt (alakohta c). Suosituksen kohdassa 12 jäsenvaltiot velvoitetaan säätämään rangaistaviksi yleissopimuksen 3 artiklan kohdissa a—c määritellyt teot sekä lisäksi lapsen käytön toimiin, joihin liittyy ampuma-aseiden tai muiden aseiden laiton hallussapito tai käyttö. Myös yleissopimuksen 3 artiklan d-kohdassa määritellyn työn estämistä ja poistamista koskevien kansallisten säännösten rikkomisesta tulee tuomita rangaistukseen, joka voi olla muukin kuin rikosoikeudellinen rangaistus. Suosituksen kohdassa 14 velvoitetaan jäsenvaltiot kiireellisesti järjestämään muita rikos- ja siviilioikeudellisia ja hallinnollisia keinoja lapsityön pahimpia muotoja koskevien kansallisten säännösten tehokkaan noudattamisen varmistamiseksi. Tällaisia keinoja voivat olla esimerkiksi säännöksiä aiemmin rikkoneeseen yritykseen kohdistuva erityisvalvonta sekä toiminnan jatkuessa toimiluvan tilapäinen tai pysyvä peruuttaminen. Euroopan unionin puitepäätös ihmiskaupan torjunnasta Euroopan unionin neuvosto hyväksyi 19 päivänä heinäkuuta 2002 puitepäätöksen ihmiskau- pan torjunnasta (2002/629/YOS, EYVL L 203, 1.8.2002, s. 1), joka yhtenäistää ihmiskauppaa 23 koskevat määritelmät, rangaistavan käyttäytymisen alan sekä seuraamukset jäsenvaltioissa. Puitepäätös tuli voimaan 1.8.2002 ja se täydentää aiemmin hyväksyttyjä instrumentteja, lä- hinnä vuonna 1997 hyväksyttyä yhteistä toimintaa ihmiskaupan ja lasten seksuaalisen hyväk- sikäytön vastaisesta toiminnasta. Puitepäätöksen 1 artikla koskee työvoiman hyväksikäyttötarkoituksessa tai seksuaalisessa hyväksikäyttötarkoituksessa tapahtuvaan ihmiskauppaan liittyviä rikoksia. Artikla vastaa Palermon yleissopimuksen ihmiskauppaa koskevan lisäpöytäkirjan 3 artiklaa sillä erotuksella, että puitepäätös ei koske elinten luovuttamiseen liittyvää ihmiskauppaa. 1 artiklan 1 kappaleen mukaan kunkin jäsenvaltion on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että seuraavat teot ovat rangaistavia: henkilön värväys, kuljettaminen, siirtäminen ja kätkeminen sekä tämän jälkeen tapahtuva vastaanottaminen, henkilön hallinnan vaihto tai siirto mukaan lukien, silloin kun tekoon liittyy jokin 1a—1d-kohdassa mainitun keinon käyttö. 1a—1d-kohdissa mainitaan muun muassa pakottaminen, harhaanjohtaminen, vallan väärinkäyttö sekä maksujen tai etuisuuksien antaminen tai vastaanottaminen suostumuksen saamiseksi henkilöltä, jonka hallinnassa toinen henkilö on. Lisäksi edellytyksenä on, että teon tarkoituksena on työvoiman hyväksikäyttö taikka henkilön hyväksikäyttö prostituutiossa tai muu seksuaalinen hyväksikäyttö. Artiklan 2 kappaleen mukaan ihmiskaupan uhrin suostumus hyväksikäyttöön on merkityksetön, mikäli jotakin 1 kappaleen 1a—1d-kohdassa mainituista keinoista on käytetty suostumuksen saamiseksi. Mikäli kyseessä on alle 18-vuotias henkilö, on teko 3 kappaleen mukaan rangaistavaa ihmiskauppaa, vaikka mitään 1a—1d-kohdassa mainittuja keinoja ei olisi käytetty. 1 artiklassa tarkoitettuun rikokseen yllyttäminen, avunanto ja yritys on puitepäätöksen 2 artiklan mukaan säädettävä rangaistavaksi teoksi. Puitepäätöksen 3 artikla koskee rangaistuksia sekä raskauttavia asianhaaroja. Artiklan ensimmäisen kappaleen mukaan kunkin jäsenvaltion on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että puitepäätöksen 1 ja 2 artiklassa määritellyistä teoista voidaan langettaa tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia rikosoikeudellisia seuraamuksia, joista voi seurata rikoksentekijän luovuttaminen. Artiklan toisen kappaleen mukaan rangaistuksen enimmäispituuden on oltava vähintään 8 vuotta, kun tekoon liittyy jokin seuraavista seikoista: rikoksella on tahallisesti tai törkeällä tuottamuksella vaarannettu uhrin henki, uhrina on ollut erityisen suojaton henkilö, rikoksen teossa on käytetty törkeätä väkivaltaa tai siitä on aiheutunut uhrille erityisen vakavaa vahinkoa tai rikos on tehty osana rikollisjärjestön toimintaa. Puitepäätöksen 4 artiklassa on määräykset oikeushenkilöiden vastuusta ja 5 artikla määrittelee oikeushenkilöihin kohdistuvat seuraamukset. 6 artiklan ensimmäisen kappaleen mukaan jäsenvaltioiden on ulotettava lainkäyttövaltansa puitepäätöksen 1 ja 2 artiklassa tarkoitettuihin rikoksiin, jos rikos on tehty kokonaan tai osit- tain sen alueella, rikoksen tekijä on jäsenvaltion kansalainen tai rikos on tehty jäsenvaltion alueelle sijoittuneen oikeushenkilön puolesta tai hyväksi. Artiklan 2 kappaleen mukaan jäsen- valtio voi päättää, ettei se sovella lainkäyttövaltaa koskevia 1 kappaleen b- ja c-kohdan sään- töjä tai että se soveltaa niitä vain erityisissä olosuhteissa tai tilanteissa, jos rikos on tehty sen alueen ulkopuolella. Artiklan 3 kappaleen mukaan jäsenvaltion, joka ei luovuta kansalaisiaan, tulee ulottaa lainkäyttövaltansa 1 ja 2 artiklassa tarkoitettuihin rikoksiin, jos sellaiseen rikok- seen on syyllistynyt sen oman maan kansalainen maan rajojen ulkopuolella. Artiklan 4 kappa- leen mukaan kunkin jäsenvaltion on ilmoitettava neuvoston pääsihteerille päätöksestään so- 24 veltaa 2 kappaletta sekä mainittava tarvittaessa ne erityiset olosuhteet tai tilanteet, joissa pää- töstä sovelletaan. Puitepäätöksen 7 artiklassa jäsenvaltiot on velvoitettu huolehtimaan siitä, ettei ihmiskaupan tutkinta ja syytetoimiin ryhtyminen edellytä uhrin tekemää ilmoitusta tai syyttämispyyntöä ainakaan tapauksissa, joihin sovelletaan 6 artiklan 1 kappaleen a-kohtaa (rikos on kokonaan tai osittain tehty kyseisen valtion alueella). Lisäksi 2 kappaleen mukaan rikoksen uhrin ollessa alle 18-vuotias lapsi on tätä pidettävä uhrin asemasta rikosoikeudenkäynnissä tehdyssä puitepäätöksessä (2001/220/YOS, EYVL L 82, 22.3.2001, s. 1) tarkoitettuna erityisen haavoittuvana uhrina. 8 artiklan perusteella puitepäätöstä sovelletaan Gibraltarin alueella ja 9 artiklassa todetaan, että yhteistä toimintaa 97/154/YOS ei enää sovelleta ihmiskauppaa koskevilta osin lainkaan. 10 artiklan mukaan jäsenvaltioiden on toteutettava puitepäätöksen edellyttämät toimenpiteet ennen 1 päivää elokuuta 2004. Jäsenvaltioiden tulee informoida neuvoston sihteeristöä sekä Euroopan yhteisön komissiota säännösmuutoksista, jotka on tehty puitepäätöksen nojalla. Neuvosto arvioi viimeistään 1 päivään elokuuta 2005 mennessä puitepäätöksen toteutumista jäsenvaltioissa. Puitepäätös on 11 artiklan mukaan tullut voimaan sinä päivänä, kun se on julkaistu Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä, eli 1.8.2002. Elinkauppa Palermon yleissopimuksen lisäpöytäkirja koskee myös ihmiskauppaa elinten poistamiseksi. Tämän lisäksi on olemassa erityisesti elinkauppaa koskevaa kansainvälistä sääntelyä. Kansainvälisesti hyväksytty yleinen periaate on, että ihmisen elimiä ei saa tarjota ansaitsemistarkoituksessa kaupaksi. Euroopan neuvostossa vuonna 1997 tehdyn ihmisoikeuksia ja biolääketiedettä koskevan yleissopimuksen VI luku sisältää määräykset elimien ja kudosten irrottamisesta elävistä luovuttajista elinsiirtoa varten. Yleissopimuksen 19 artiklan mukaan elimiä ja kudoksia voidaan irrottaa elävästä henkilöstä vain, jos sillä on parantava vaikutus vastaanottajaan, sopivaa elintä tai kudosta ei voida ottaa kuolleesta henkilöstä eikä muuta yhtä tehokasta hoitoa ole käytettävissä. Puuttuminen yksilön koskemattomuuteen edellyttää luovuttajan antamaa suostumusta, jonka tulee elinsiirron ollessa kysymyksessä olla nimenomainen ja yksilöity sekä annettu joko kirjallisessa muodossa tai viranomaisen luona. Yleissopimuksen 21 artiklan mukaan ihmisruumiista ja sen osista sellaisenaan ei saa koitua taloudellista etua. Yleissopimukseen on vuonna 2002 hyväksytty elinten ja kudosten siirtoja koskeva lisäpöytäkirja, joka ei ole vielä tullut voimaan. Lisäpöytäkirja sisältää yleissopimukseen verrattuna yksityiskohtaisempia määräyksiä elinten ja kudosten siirroista. Lisäpöytäkirjan 22 artiklan mukaan elinten ja kudosten kauppa on kiellettävä. Kreikka on puheenjohtajavaltiona tehnyt helmikuussa 2003 aloitteen Euroopan unionin puite- päätökseksi ihmisen elimien ja kudosten kaupan torjunnasta. Puitepäätöksen käsittely on kes- ken. Viimeisimmän version (17.6.2003, 10611/03 DROIPEN 39) 2 artiklan 1 kappaleen mu- kaan olisi rangaistavaa esimerkiksi henkilön kuljettaminen, kun tarkoituksena on elimen tai kudoksen laiton irrottaminen ja kun tekoon liittyy keinona esimerkiksi voimankäyttö, petos tai 25 määräysvallan väärinkäyttö. Artiklan 2 kappale koskee elimen tai kudoksen irrottamista, joka tehdään pakottamisen, voimankäytön, uhkaamisen tai petoksen avulla. Artiklan 3 kappaleen tekotapaa voidaan luonnehtia elimen tai kudoksen ostamiseksi. Artiklan 4 kappale koskee edellisissä kappaleissa tarkoitetuilla tavoilla irrotettujen elinten tai kudosten kauppaa, varas- tointia tai kuljettamista sekä elimen tai kudoksen siirtoa tietoisena siitä, että elin tai kudos on ollut edellä artiklassa tarkoitetun teon kohteena. Puitepäätösehdotuksen 4 artiklan 2 kappaleen mukaan 2 artiklan 2 kappaleen mukaisista teoista on voitava tuomita vankeusrangaistus, jonka enimmäiskesto on vähintään 2—5 vuotta. 4 artiklan 3 kappaleen mukaan 2 artiklassa tarkoitetuista rikoksista on voitava tuomita vankeusrangaistus, jonka enimmäiskesto on vähintään 5—10 vuotta, kun rikoksella on tahallisesti tai törkeällä tuottamuksella vaarannettu uhrin henki, rikos on kohdistunut erityisen haavoittuvaan henkilöön, rikos on tehty käyttäen vakavaa väkivaltaa tai on aiheuttanut vakavaa fyysistä vahinkoa uhrille taikka rikos on tehty osana yhteisessä toiminnassa 98/733/YOS määritellyn rikollisjärjestön toimintaa. Jäsenvaltio voisi kuitenkin rajoittaa 3 kappaleen soveltamisen koskemaan 2 artiklan teoista vain 1 ja 2 kappaleessa mainittuja. Tällöin 3 ja 4 kappaleiden mukaisista teoista on mainittujen raskauttavien asianhaarojen vallitessa voitava tuomita vankeusrangaistus, jonka enimmäiskesto on vähintään 2—5 vuotta. Puitepäätösehdotuksen käsittely on toistaiseksi keskeytetty puitepäätöksen tarpeellisuuden tarkempaa selvittämistä varten. Valtioneuvosto on suhtautunut puitepäätöksen tarpeellisuuteen varauksellisesti (U 7/2003 vp), sillä ei ole näyttöä siitä, että unionin alueella harjoitettaisiin elinten ja kudosten kauppaa järjestäytyneen rikollisuuden muodossa. Ylipäätään elinten kauppaan liittyvät tapaukset näyttävät olevan harvinaisia. Valtioneuvosto kiinnitti puitepäätöksen tarpeellisuutta arvioidessaan huomiota siihen, että jo nyt on olemassa elinten käsittelyä koskevia kansainvälisiä sopimuksia ja kansallista lainsäädäntöä. Jos puitepäätöksen käsittelyä jatketaan, erityisesti 2 artiklan mukaiset tekomuodot edellyttävät tarkennuksia. Eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunta (StVL 1/2003 vp), lakivaliokunta (LaVL 4/2003 vp) ja suuri valiokunta (pöytäkirja 7/2003 vp) yhtyivät valtioneuvoston kantaan. 3.3. Lainsäädäntö eräissä muissa maissa Ruotsi Ruotsin lainsäädännössä ihmiskauppaa koskevat rikoslain pykälät koskevat ainoastaan seksuaaliseen hyväksikäyttöön liittyvää ihmiskauppaa. Rikoslain 4 luvun 1 a §:ssä säädetään vähintään kaksi ja enintään 10 vuotta vankeutta rangaistukseksi ihmiskaupasta sille, joka laittomasti pakottamalla, harhauttamalla tai muulla sellaisella sopimattomalla tavalla saa henkilön lähtemään tai suostumaan kuljetettavaksi toiseen valtioon tiettyjen erikseen lueteltujen rikosten uhriksi tai seksuaalista hyväksikäyttöä varten. Ihmiskaupasta seksuaalista hyväksikäyttöä varten tuomitaan myös se, joka vastaanottaa tai majoittaa edellämainitussa tilanteessa maahan saapuneen henkilön, jos se tapahtuu käyttäen edellä tarkoitettua sopimatonta keinoa. Samaan rangaistukseen tuomitaan, jos edellä mainittujen tekojen uhrina on alle 18-vuotias henkilö, riippumatta käytetyistä keinoista. Jos kyse on lievemmin arvosteltavasta ihmiskaupasta, enimmäisrangaistus on neljä vuotta vankeutta. Myös ihmiskaupan yritys, sen valmistelu ja yhteenliittyminen sitä varten ovat rangaistavia tekoja. 26 Norja Norjassa ei ole voimassa varsinaista ihmiskauppaa koskevaa lainsäädäntöä. Rikoslaissa samoin kuin useissa muissa laeissa on kuitenkin säännöksiä, esimerkiksi 21 luvun vapaudenriistoa koskevat pykälät, jotka soveltuvat ihmiskauppatapauksiin. Norjan hallitus on antanut parlamentille huhtikuussa 2003 esityksen rikoslain muutokseksi muun muassa ihmiskauppaa koskevien säännösten osalta. Lainmuutos kumoaisi vanhan 224 §:n ja korvaisi sen uudella ihmiskauppaa koskevalla pykälällä. Lainmuutoksen on tarkoitus tulla voimaan vuoden 2003 aikana. Ehdotuksen mukaan ihmiskaupasta tuomitaan enintään viiden vuoden vankeusrangaistukseen se, joka väkivallalla, pakolla, haavoittuvaista tilannetta tai muuta vastaavaa seikkaa hyväksikäyttämällä saa henkilön harjoittamaan prostituutiota, tekemään pakkotyötä, liittymään vieraan valtion armeijaan tai luopumaan elimistään. Samoin tuomittaisiin se, joka värvää, kuljettaa tai vastaanottaa henkilön yllämainittuja tarkoituksia varten, muutoin edesauttaa hyväksikäyttöä tai antaa tai vastaanottaa maksun tai muun korvauksen vastuullaan olevan henkilön luovuttamisesta hyväksikäytettäväksi. Jos teko kohdistuu alle 18-vuotiaaseen henkilöön, tuomittaisiin hyväksikäyttäjä ihmiskaupasta, vaikka väkivaltaa, pakkoa tai muita mainittuja olosuhteita ei olekaan käsillä. Törkeästä ihmiskaupasta tuomittaisiin ehdotuksen mukaan vankeutta enintään 10 vuotta. Teko katsottaisiin törkeäksi muun muassa silloin, kun uhri on alle 18-vuotias, teon yhteydessä on käytetty törkeää väkivaltaa tai pakkoa tai siitä on aiheutunut merkittävää voittoa. Lisäksi ehdotetaan yleiseksi rangaistuksen koventamisperusteeksi rikoksen tekemistä järjestäytyneen rikollisuuden puitteissa, mikä nostaisi enimmäisrangaistuksen kaksinkertaiseksi tai korottaisi sitä enintään viisi vuotta. Ihmiskaupasta voitaisiin törkeimmissä tapauksissa näin ollen tuomita enimmillään 15 vuoden vankeusrangaistus. Tanska Tanska on Euroopan unionin jäsenvaltioista tällä hetkellä ainoa, jossa on voimassa kaikkea ihmiskauppaa koskeva rangaistussäännös. Rikoslain 262 a §:ssä on säädetty enintään kahdeksan vuoden vankeusrangaistus sille, joka käyttämällä laitonta pakottamista, vapaudenriistoa, uhkia, erehdyksen hyväksikäyttämistä tai muita sopimattomia menetelmiä värvää, kuljettaa, luovuttaa, vastaanottaa tai majoittaa toisen henkilön seksuaalista hyväksikäyttöä, pakkotyötä, orjuutta vastaavia olosuhteita tai elinten poistamista varten. Sama rangaistus soveltuu myös henkilöön, jonka uhrina on alle 18-vuotias henkilö tai jos hän on suostumuksen saamiseksi maksanut uhria vallassaan pitävälle henkilölle korvauksena rahaa tai muuta etuutta. Saksa Saksan rikoslaissa säädetään ihmiskaupasta 180 b, 181 ja 181 a §:ssä. Säännökset koskevat ainoastaan ihmiskauppaa, jonka tarkoituksena on seksuaalinen hyväksikäyttö tai pyrkimys saattaa uhri harjoittamaan prostituutiota. Henkilö tuomitaan ihmiskaupasta sakkoon tai enintään viideksi vuodeksi vankeuteen, jos hän tavoitellakseen itselleen taloudellista etua ja käyttäen hyväkseen toisen pakottavaa tilannetta tietoisesti aiheuttaa toisen henkilön ryhtymisen harjoittamaan prostituutiota tai jatkamaan kyseistä toimintaa. Samoin rangaistaan tekijää silloin, jos uhrin vieraassa valtiossa oleskelusta johtuva haavoittuva tilanne on ollut tekijän tiedossa ja tekijä on tätä tilannetta hyväksikäyttäen ja saavuttaakseen taloudellista hyötyä pakottanut uhrin tekemään tai sallimaan kolmannen henkilön kohdistaa uhriin seksuaalisia tekoja. 27 Jos tekijä, tietoisena uhrin vieraassa valtiossa oleskelun aiheuttamasta haavoittuvasta tilanteesta ja sitä hyväksi käyttäen, vaikuttaa siihen, että uhri aloittaa prostituution harjoittamisen tai jatkaa sitä tai jos uhri on alle 21-vuotias, rangaistaan ankaramman rangaistusasteikon mukaisesti vähimmäisrangaistuksen ollessa kuusi kuukautta vankeutta ja enimmäisrangaistuksen 10 vuotta vankeutta. Tällaisen vakavamman tekomuodon yrityskin on rangaistava. Törkeästä ihmiskaupasta tuomitaan vähintään yhden ja enintään 10 vuoden vankeusrangaistukseen henkilö, joka väkivaltaa, uhkailua tai petollisuutta käyttämällä syyllistyy edellä mainittuihin tekoihin. Samoin tuomitaan silloin, kun tekijä ammattimaisesti värvää uhreja aloittamaan tai jatkamaan prostituutiota tietoisena näiden vieraassa valtiossa oleskelun aiheuttamasta haavoittuvasta tilanteesta. Vähemmän vakavissa törkeissä ihmiskauppatapauksissa rangaistusasteikko on vähintään kuusi kuukautta ja enintään viisi vuotta vankeutta. Itävalta Itävallan rikoslain 217 §:ssä on rangaistussäännökset seksuaalista hyväksikäyttöä ja prostituutiota varten tapahtuvasta rajat ylittävästä ihmiskaupasta. Rangaistavuuden edellytyksenä on, että uhri on saatettu harjoittamaan prostituutiota toisessa valtiossa kuin missä hän tavallisesti asuu tai jonka kansalainen hän on. Rangaistus seksuaalista hyväksikäyttöä varten tapahtuneesta ihmiskaupasta on kuudesta kuukaudesta viiteen vuoteen vankeutta. Mikäli teon motiivina on ollut taloudellinen hyöty, on rangaistusasteikko yhdestä vuodesta 10 vuoteen vankeutta. Sama ankarampi asteikko soveltuu myös silloin, kun ihmiskaupan tarkoitus on harhauttamalla, pakolla tai väkivalloin saattaa uhri harjoittamaan prostituutiota muualla kuin kotimaassaan. Ranska Ranskassa on vuoden 2003 maaliskuussa tullut voimaan uudet ihmiskauppaa koskevat säännökset. Artiklan 225-4-1 mukaan ihmiskaupasta rangaistaan enintään seitsemän vuoden vankeusrangaistuksella ja enintään 150 000 euron sakolla sitä, joka korvausta tai muuta hyötyä tai niitä koskevaa lupausta vastaan värvää, kuljettaa, siirtää henkilön paikasta toiseen, majoittaa tai vastaanottaa henkilön asettaakseen tämän kolmannen henkilön käyttöön paritusta tai muuta hyväksikäyttöä varten. Artiklan 225-4-2 perusteella ihmiskaupasta rangaistaan korotetulla enintään kymmenen vuoden vankeusrangaistuksella ja enintään 1 500 000 euron sakolla silloin, kun ihmiskaupan uhrina on alaikäinen tai henkilö, joka on ikänsä, terveydentilansa, raskauden tai muun henkisen tai ruumiillisen syyn vuoksi erityisen haavoittuva. Korotettua rangaistusta käytetään myös silloin, kun uhreina on ollut useita henkilöitä, uhri on ollut Ranskan ulkopuolella tai saapumassa maahan, uhriin on otettu yhteyttä telekommunikaatiovälineiden avulla, uhria tai hänen perhettään on uhattu, pakotettu tai heihin on kohdistettu vakavaa väkivaltaa tai jos uhri on ollut välittömässä hengenvaarassa, häntä on uhannut pysyvä loukkaantuminen tai tekijä on henkilö, joka on tehtävänsä tai asemansa vuoksi vastuussa uhrin hyvinvoinnista tai joka syyllistyy ihmiskauppaan yleistä järjestystä ylläpitävänä tai ihmiskauppaa virkansa puolesta vastustavana henkilönä. Alankomaat Rikoslain 250 a artiklan 1 kohdan perusteella tuomitaan enintään kuusi vuotta vankeutta tai sakkoa enintään 45 000 euroa henkilölle, joka väkivallalla, väkivallan uhalla, harhauttamalla 28 tai muutoin pakottamalla saa toisen henkilön suorittamaan tai tarjoutumaan suorittamaan sek- suaalisia tekoja kolmannen henkilön kanssa tai tätä varten maksua vastaan. Samoin tuomitaan se, joka värvää, kuljettaa tai pakottaa toisen henkilön mukaansa viedäkseen tai toimittaakseen tämän toiseen maahan tarjoamaan seksuaalipalveluja maksua vastaan tai se, joka saa alaikäi- sen suorittamaan tai tarjoutumaan suorittamaan seksuaalisia tekoja maksua vastaan. Artiklassa kriminalisoidaan myös taloudellinen hyötyminen toisen henkilön tarjoamista seksuaalipalveluista, mikäli hyötyjä tietää tai hänen tulisi epäillä, että palvelujen tarjoaja on joutunut seksuaalipalvelujen tarjoajaksi pakottamisen seurauksena tai alaikäisenä. Rangaistavaa on myös seksuaalipalvelujen tarjoajan pakottaminen tai harhauttaminen luovuttamaan seksuaalipalveluilla ansaitsemiaan varoja. Artiklan 2 kohdan mukaan jos kaksi tai useampia henkilöitä yhdessä syyllistyy 1 kohdassa tarkoitettuun seksuaalista hyväksikäyttöä varten tapahtuvaan ihmiskauppaan, uhrina ollut alaikäinen ei ole vielä täyttänyt kuuttatoista vuotta tai jos väkivalta on aiheuttanut vakavia ruumiillisia vammoja, sovelletaan korotettua rangaistusmaksimia, joka on enintään kahdeksan vuotta vankeutta tai sakkoa enintään 45 000 euroa. Jos ihmiskaupan uhri on alle 16-vuotias ja hänelle on aiheutunut vakavia ruumiillisia vammoja, rangaistaan tekijöitä enintään 10 vuoden vankeusrangaistuksella tai enintään 45 000 euron sakolla. Britannia Britanniassa on vuonna 2002 säädetty seksuaalista hyväksikäyttöä varten tapahtuvaa ihmiskauppaa koskevat säännökset kansalaisuutta, pakolaisuutta ja maahanmuuttoa koskevan lain 145 artiklassa. Henkilö voidaan tuomita sakkoon tai enintään 14 vuoden vankeusrangaistukseen tai molempiin, jos hän järjestää tai avustaa henkilön saapumisessa maahan, maassa liikkumisessa tai maasta poistumisessa. Rangaistavuuden edellytyksenä on, että henkilön tarkoituksena on ollut ansiotarkoituksessa käyttää määräysvaltaa uhrin toimintaan prostituoituna valvomalla ja ohjaamalla tätä tavalla, joka voidaan tulkita prostituution avustamiseksi ja edistämiseksi tai hänen voidaan olettaa tienneen, että joku toinen henkilö käyttää tällaista määräysvaltaa uhriin joko Britanniassa tai muualla. Britannian parlamentissa on parhaillaan käsittelyssä seksuaalirikoslainsäädännön uudistus, jossa ehdotetaan vastaavien seksuaalista hyväksikäyttöä varten tapahtuvien ihmiskauppasäännösten lisäämistä rikoslain artikloihin 61—63. Uudistuksen on tarkoitus tulla voimaan vuoden 2003 kuluessa. 3.4. Nykytilan arviointi Suomen nykyinen lainsäädäntö ei ole kattava suhteessa Suomen kansainvälisiin velvoitteisiin kriminalisoida ihmiskauppa. Paritusta koskeva säännös soveltuu vain osaan ihmiskaupasta. Vapaudenriistoa koskevat säännökset eivät nekään kata kuin osan ihmiskauppaan liittyvistä piirteistä. Ihmisryöstöä koskeva nykyinen säännös on varsin lähellä ihmiskaupan sääntelyä, mutta ihmisryöstösäännöksen soveltamiskynnys on korkea. Tekotapoina mainitaan väkivalta, uhkaus ja kavaluus. Sen sijaan lievempiä ihmiskaupassa käytettäviä keinoja kuten toisen ase- man hyväksikäyttämistä ihmisryöstösäännös ei koske. Ihmisryöstöä koskevassa säännöksessä teon tarkoituksena mainitaan toisen saattaminen ihmisarvoa loukkaaviin olosuhteisiin, pakko- työhön tai orjuuteen. Ihmisarvoa loukkaavilla olosuhteilla tarkoitetaan hallituksen esityksen (HE 94/1993 vp, s. 108) mukaan ainakin sitä, että valtaanotettu joutuisi elättämään itsensä prostituutiolla tai huumekaupalla. Vaikka ilmaisu ”ihmisarvoa loukkaavat olosuhteet” sallii- 29 kin joustavan tulkinnan, vaikuttaa siltä, että ihmisryöstösäännös ei kata kaikkia ihmiskauppaa koskevien Palermon yleissopimuksen lisäpöytäkirjan ja Euroopan unionin puitepäätöksen mukaisia toiminnan tarkoituksia. Ainakin muu kuin prostituutioon liittyvä seksuaalinen hy- väksikäyttö ja elinten poistaminen jäänevät nykyisen ihmisryöstösäännöksen soveltamisalan ulkopuolelle. Ihmiskauppaa koskeva sääntelytarve perustuu pääasiassa Suomen kansainvälisiin velvoitteisiin, mutta myös kansallisiin tarpeisiin. Edellä 2. luvussa yksityiskohtaisemmin esitetyn arvion mukaan Suomessa ei tosin ole merkittävästi tullut prostituution yhteydessä tietoon ilmiöitä, joita voitaisiin pitää ihmiskauppana. Mahdollinen ihmiskauppa liittyy Suomen oloissa kuitenkin ensisijaisesti juuri prostituutioon. 4. Paritusta koskevan sääntelyn nykytila 4.1. Lainsäädäntö ja käytäntö Rangaistussäännös Paritusta koskeva rangaistussäännös uudistettiin vuonna 1998 seksuaalirikoksia koskevan lainuudistuksen yhteydessä. Uusi pykälä on ollut voimassa vuoden 1999 alusta lähtien. Parituksesta rangaistaan rikoslain 20 luvun 9 §:n mukaan sitä, joka hankkiakseen itselleen tai toiselle taloudellista hyötyä 1) järjestää huoneen tai muun tilan korvausta vastaan tapahtuvaa sukupuoliyhteyttä tai siihen rinnastettavaa seksuaalista tekoa varten, 2) muuten käyttää hyväkseen jonkun ryhtymistä sellaiseen tekoon tai 3) viettelee tai painostaa toisen sellaiseen tekoon. Rangaistuksena on sakkoa tai vankeutta enintään kolmeksi vuodeksi. Yritys on rangaistava. Parituksesta tuomittujen rangaistusten määrä on noussut 1990-luvulla. Vuosina 1991—1996 parituksesta annettiin vuodessa yksi tuomio tai ei yhtään tuomiota. Vuonna 1997 paritustuomioita annettiin 10, vuonna 1998 16, vuonna 1999 viisi ja vuonna 2000 kuusi. Rikosilmoitusten määrä on kasvanut tätäkin nopeammin. Parituksesta tuomittiin 1990-luvulla alle 10 %:ssa tuomioista ehdottomia vankeusrangaistuksia. Vankeusrangaistusten keskipituus (ehdottomat ja ehdolliset yhteen laskien) oli vajaat 5 kuukautta. Uuden lainsäädännön voimaantulon jälkeisiltä vuosilta ei ole vielä kovin paljon tilastotietoja. Vuoden 1999 viidestä parituksesta tuomitusta rangaistuksesta yksi oli ehdoton vankeusrangaistus (4 kk), yksi oli ehdollinen vankeusrangaistus (6 kk) ja kolme sakkorangaistuksia (keskimäärin 40 päiväsakkoa). Vuoden 2000 kuudesta rangaistuksesta yksi oli ehdoton vankeusrangaistus (1 v 2 kk), kaksi ehdollisia vankeusrangaistuksia (keskimäärin 7,5 kk) ja kolme sakkorangaistuksia (keskimäärin 40 päiväsakkoa). On viitteitä siitä, että rangaistuskäytäntö olisi sittemmin kiristynyt ainakin joissain yksittäistapauksissa. Eräässä tapauksessa alioikeus tuomitsi syyskuussa 2002 kolmen vuoden enimmäisrangaistuksen parituksesta. Tuomio lieveni maaliskuussa 2003 hovioikeudessa kahden vuoden kuuden kuukauden pituiseksi ehdottomaksi vankeusrangaistukseksi. Kahden vuoden kuuden kuukauden pituisia ehdottomia vankeusrangaistuksia on tuomittu parituksesta viime vuosina myös eräissä muissa tapauksissa. Joissain tapauksissa rangaistukset ovat siis liikkuneet varsin lähellä nykyistä enimmäisrangaistusta. 30 Prostituutiopalveluja markkinoivien ilmoitusten julkaiseminen on viime vuosina herättänyt keskustelua. Nykyinen paritussäännös ei välttämättä mahdollista ilmoituksen julkaisijan vastuuta paritusrikoksesta. Ilmoituksia oli aikaisemmin lehdissä runsaasti: vuonna 1999 tehdyn selvityksen mukaan esimerkiksi Helsingin Sanomissa julkaistiin viikossa lähes 1000 tutkimuksessa seksuaalipalveluilmoitukseksi luokiteltua ilmoitusta. (Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksiä 2000:12.) Tutkimuksessa seksuaalipalveluilmoituksina pidettiin paitsi prostituutiota markkinoivia ”päiväkahvi-ilmoituksia”, myös muun muassa seksiravintoloiden ja -puhelinlinjojen ilmoituksia. Ilmoitustuloilla mitaten varsinkin iltapäivälehtien ja Helsingin Sanomien saamat tulot olivat huomattavat, enimmillään (Iltalehti) arvion mukaan 17 miljoonaa markkaa. Sittemmin suurimmat päivälehdet ovat luopuneet seksuaalipalveluilmoitusten julkaisemisesta. Maksulliset ilmoitukset ovat siirtyneet päivälehdistä Internetiin. Pakkokeinot Paritusrikollisuuden luonteen vuoksi sen tutkinnassa saattaa olla tarvetta käyttää vapauteen kohdistuvien pakkokeinojen ja etsinnän lisäksi telepakkokeinoja. Niistä säädetään pakkokeinolain (450/1987) 5 a luvussa, jota on hiljattain muutettu (EV 286/2002 vp). Muutokset tulevat voimaan vuoden 2004 alussa. Tässä esityksessä on otettu huomioon pakkokeinolaki muutetussa muodossaan. Pakkokeinolain 5 a luvun 1 §:n 1 kohdan mukaan telekuuntelulla tarkoitetaan viestintämarkkinalaissa tarkoitetun yleisen viestintäverkon tai siihen liitetyn viestintäverkon kautta teleliittymään, sähköpostiosoitteeseen tai muuhun sellaiseen teleosoitteeseen taikka telepäätelaitteeseen tulevan taikka siitä lähtevän viestin kuuntelua tai tallentamista salaa viestin sisällön selvittämiseksi. Pakkokeinolain 5 a luvun 2 §:ssä säädetään rikoksista, joiden tutkinnassa voidaan käyttää telekuuntelua. Pykälä sisältää rikosluettelon törkeistä rikoksista, joiden tutkinnassa telekuuntelu on mahdollinen. Paritus ei ole tällainen rikos. Pakkokeinolain 5 a luvun 1 §:n 2 kohdan mukaan televalvonnalla tarkoitetaan salassapidettävien tunnistamistietojen hankkimista televiesteistä, jotka on lähetetty pykälän 1 kohdassa tarkoitettuun viestintäverkkoon kytketystä teleliittymästä, teleosoitteesta tai telepäätelaitteesta taikka vastaanotettu tällaiseen teleliittymään, teleosoitteeseen tai telepäätelaitteeseen, sekä matkaviestimen sijaintitiedon hankkimista ja tällaisen teleliittymän tai telepäätelaitteen tilapäistä sulkemista. Saman luvun 3 §:n mukaan pääsääntönä on, että televalvonta edellyttää epäilyä rikoksesta, josta säädetty ankarin rangaistus on vähintään neljä vuotta vankeutta. Pykälässä mahdollistetaan televalvonta kuitenkin myös epäiltäessä eräitä lievemmin rangaistavia rikoksia. Pakkokeinolain viimeisimmän uudistuksen yhteydessä tuohon rikosluetteloon lisättiin paritus, jonka tutkinnassa televalvonta siis on nykyisin mahdollista. Lisäksi luvussa on säädetty teknisen kuuntelun, teknisen katselun ja teknisen seurannan määritelmistä ja näiden toimintojen edellytyksistä. Teknisen kuuntelun yleisenä edellytyksenä on vähintään neljän vuoden enimmäisrangaistus, joten säännös ei sovellu paritukseen. Jos kysymyksessä on vakituiseen asumiseen tarkoitettu tila, teknisen kuuntelun kohdistaminen siihen tulee kysymykseen, jos kyseessä on jokin erikseen luetelluista törkeistä rikoksista, joihin paritus ei sisälly. Teknisen katselun ja teknisen seurannan edellytyksenä on pääsääntöisesti epäily rikoksesta, josta säädetty ankarin rangaistus on enemmän kuin kuusi kuukautta vankeutta. 31 4.2. Kansainväliset sopimukset ja päätökset Ihmiskauppaa ja prostituutiosta hyötymistä sekä naisten syrjinnän poistamista koskevat yleissopimukset Jo edellä mainittiin vuonna 1949 hyväksytty ihmisten kaupan ja toisten prostituutiosta hyötymisen tukahduttamista koskeva yleissopimus, joka on tullut Suomessa voimaan vuonna 1972 (SopS 33/1972). Yleissopimus velvoittaa sopimusosapuolet rankaisemaan henkilöä, joka toisen henkilön intohimojen tyydyttämiseksi hankkii, viekoittelee tai houkuttelee mukaansa prostituutiota varten toisen henkilön, vaikkapa tämän suostumuksellakin tai muutoin käyttää toisen henkilön prostituutiota hyödykseen, vaikkapa tämän suostumuksellakin (1 artikla). Lisäksi sopimuspuolet sitoutuvat rankaisemaan henkilöä, joka pitää tai hoitaa tai tietoisesti rahoittaa bordellia tai osallistuu sellaisen rahoittamiseen tai tietoisesti antaa vuokralle tai vuokraa talon tai muun paikan tai osan siitä toisten prostituutiota varten (2 artikla). Oikeuskirjallisuudessa esitetyn mukaan 1 artiklan mukaisella ”hyödyksi käyttämisellä” tarkoitetaan prostituutioon liittyvien toimien organisointia ja johtamista sekä edun hankintaa prostituution tuottamista tuloista. Vakiintuneesti on katsottu, että sopimuksen mukainen rankaisemisvaatimus ei koske sen enempää asiakasta kuin esimerkiksi verottajaa mahdollisten verotulojen saajana. YK:n vuonna 1979 tekemä kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskeva yleissopimus on tullut Suomen osalta voimaan vuonna 1986 (SopS 68/1986). Yleissopimuksen 6 artiklassa sopimusvaltiot velvoitetaan ryhtymään tarvittaviin toimenpiteisiin estääkseen kaikenlaisen naisten kaupan ja naisten prostituutiosta hyötymisen. Tämä sisältää myös lainsäädäntötoimet. Artiklassa on lähinnä todettu uudelleen siinä tarkoitettujen kysymysten tärkeys ja kiireellisyys ja se, että niillä on erityistä merkitystä naisille syrjintään liittyvänä kysymyksenä, koska aikaisemmat sopimukset eivät ole saaneet ongelmaa häviämään. Palermon yleissopimuksen ihmiskauppaa koskevassa lisäpöytäkirjassa ei oteta kantaa parituksen tai prostituution kansalliseen sääntelyyn. Lisäpöytäkirjan virallisten tulkintaohjeiden (interpretative notes, kohta 64) mukaan pöytäkirja koskee hyväksikäyttöä prostituutiotarkoituksessa ja muuta seksuaalista hyväksikäyttöä vain ihmiskaupan sääntelyn yhteydessä. Hyväksikäyttöä prostituutiotarkoituksessa ja muuta seksuaalista hyväksikäyttöä ei määritellä pöytäkirjassa, joten tulkintaohjeiden mukaan pöytäkirja ei vaikuta siihen, miten sopimusvaltiot sääntelevät prostituutiota kansallisissa laeissaan. Käsitteiden määrittelemättä jättäminen oli tarkoituksellista, koska niistä ei päästy yhteisymmärrykseen. Erityisesti lapsia suojaavat yleissopimukset Lapsen oikeuksien yleissopimus on hyväksytty YK:n yleiskokouksessa vuonna 1989. Se tuli kansainvälisesti voimaan vuonna 1990 ja Suomen osalta vuonna 1991 (SopS 59—60/1991). Lapsella tarkoitetaan sopimuksessa jokaista alle 18-vuotiasta henkilöä, ellei lapseen soveltu- vien lakien mukaan täysi-ikäisyyttä saavuteta aikaisemmin (1 artikla). Yleissopimuksen 34 artiklan mukaan sopimusvaltiot sitoutuvat suojelemaan lasta kaikilta seksuaalisen riiston ja hyväksikäytön muodoilta. Tässä tarkoituksessa sopimusvaltiot ryhtyvät erityisesti kaikkiin tarkoituksenmukaisiin kansallisiin sekä kahden- ja monenvälisiin toimenpiteisiin estääkseen: 32 a) lapsen houkuttelemisen tai pakottamisen osallistumaan laittomiin seksuaalisiin tekoihin; b) lasten hyväksikäytön prostituutiossa tai muussa laittomassa seksuaalisen toiminnan harjoitta- misessa; c) lasten hyväksikäytön pornografisissa esityksissä tai aineistoissa. Yleissopimusta täydentää valinnainen pöytäkirja, jonka sisältöä on esitelty edellä ihmiskauppaa koskevassa jaksossa. Lisäpöytäkirja koskee lapsikauppaa, lapsiprostituutiota ja lapsipornografiaa. Niitä koskee myös edellä kuvattu ILO:n yleissopimus lapsityön pahimpien muotojen kieltämisestä ja välittömistä toimista niiden poistamiseksi. Ehdotus Euroopan unionin puitepäätökseksi lasten seksuaalisen hyväksikäytön ja lapsipornografian torjumisesta Euroopan unionin neuvosto hyväksyi poliittisesti lokakuussa 2002 ehdotuksen neuvoston puitepäätökseksi lasten seksuaalisen hyväksikäytön ja lapsipornografian torjumisesta. Ehdotukseen saattaa tulla vielä viimeistelyssä teknisiä muutoksia, mutta asiallisesta sisällöstä on yhteisymmärrys, joten puitepäätösehdotuksen perusteella voidaan jo ryhtyä lainvalmistelutoimiin. Seuraavassa esitettävä perustuu asiakirjaan 12418/02 DROIPEN 68. Ehdotuksen 1 artiklan a-kohdan mukaan puitepäätöksessä lapsella tarkoitetaan alle 18- vuotiasta henkilöä. Ehdotuksen 2 artikla koskee lasten seksuaaliseen hyväksikäyttöön liittyviä rikoksia. Kunkin jäsenvaltion on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että seuraavat tarkoitukselliset toimintamuodot on säädetty rangaistaviksi teoiksi: — lapsen pakottaminen harjoittamaan prostituutiota, lapsen pakottaminen osallistumaan pornografiseen esitykseen, tai siitä taloudellisen hyödyn saaminen tai lapsen muu hyväksikäyttö näitä tarkoituksia varten — lapsen suostuttaminen (recruiting) harjoittamaan prostituutiota, lapsen suostuttaminen osallistumaan pornografiseen esitykseen — seksuaalisen toiminnan harjoittaminen lapsen kanssa pakottamalla, voimakeinoin tai uhkailua käyttäen, tai antamalla lapselle rahaa tai muu korvaus tai hyvitys maksuna seksuaalisen palvelun saamiseksi tältä, taikka käyttämällä väärin tunnustettua luottamus- tai auktoriteettiasemaa tai vaikutusvaltaa lapseen. Ehdotuksen 3 artikla koskee lapsipornografiaa. Ehdotuksen 4 artikla koskee yritystä ja osallisuutta. Ehdotuksen 5 artikla koskee rangaistuksia ja raskauttavia asianhaaroja. Artikla on erittäin yksityiskohtainen. Kunkin jäsenvaltion on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että 2, 3 ja 4 artiklassa tarkoitetuista rikoksista voidaan langettaa vankeusrangaistus, joiden pituus enimmillään on vähintään yhden ja kolmen vuoden välillä. Artiklassa määrätään edelleen, että jos rikoksena on lapsen pakottaminen harjoittamaan prostituutiota tai lapsen pakottaminen osallistumaan pornografiseen esitykseen sekä seksuaalisen toiminnan harjoittaminen lapsen kanssa pakottamalla, voimakeinoin tai uhkailua käyttäen, on voitava langettaa vankeusrangaistuksia, joiden enimmäispituus on vähintään 5— 10 vuotta. Näissä tapauksissa ei siis edellytetä lisäksi raskauttavia asianhaaroja. Toinen vakavuusluokka sisältää rikokset, joista on voitava langettaa vankeusrangaistuksia, joiden enimmäispituus on vähintään 5—10 vuotta, jos tekoon liittyy vähintään yksi raskautta- va asianhaara. Tämän vakavuusluokan rikoksia ovat taloudellisen hyödyn saaminen siitä, että 33 lapsi harjoittaa prostituutiota tai lapsen muu siihen liittyvä hyväksikäyttö, sekä lapsen suostut- taminen harjoittamaan prostituutiota. Kyseeseen tulevia raskauttavia seikkoja ovat: — uhri on lapsi, joka ei ole saavuttanut kansallisen lain mukaista seksuaalista itsemääräämisoikeutta koskevaa suojaikärajaa — rikoksentekijä on tahallisesti tai piittaamattomuudella vaarantanut lapsen hengen — rikoksen teossa on käytetty törkeätä väkivaltaa tai rikoksesta on aiheutunut lapselle vakavaa vahinkoa — rikos on tehty osana rikollisjärjestöön osallistumisen kriminalisoinnista Euroopan unionin jäsenvaltioissa 21 päivänä joulukuuta hyväksytyssä yhteisessä toiminnassa 98/733/YOS tarkoitetun rikollisjärjestön toimintaa. Kolmas vakavuusluokka sisältää rikokset, joista on voitava langettaa vankeusrangaistuksia, joiden enimmäispituus on vähintään 5—10 vuotta, jos uhri on kansallista suojaikärajaa nuorempi lapsi ja tekoon lisäksi liittyy jokin edellä kuvatuista muista raskauttavista asianhaaroista. Näitä rikoksia ovat taloudellisen hyödyn saaminen siitä, että lapsi osallistuu pornografiseen esitykseen ja lapsen muu siihen liittyvä hyväksikäyttö, sekä lapsen suostuttaminen osallistumaan pornografiseen esitykseen. Samoin tähän ryhmään kuuluvia rikoksia ovat seksuaalisen toiminnan harjoittaminen lapsen kanssa antamalla lapselle rahaa tai muu korvaus tai hyvitys maksuna seksuaalisen palvelun saamiseksi tältä, tai käyttämällä väärin tunnustettua luottamus- tai auktoriteettiasemaa tai vaikutusvaltaa lapseen. Artiklassa määrätään myös, että kunkin jäsenvaltion on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että kun luonnollinen henkilö on tuomittu jostain 2, 3 tai 4 artiklassa tarkoitetusta rikoksesta, kyseistä henkilöä voidaan tarvittaessa väliaikaisesti tai pysyvästi estää harjoittamasta lastenhoitoon liittyvää toimintaa. Puitepäätösehdotuksen muut artiklat koskevat oikeushenkilöiden vastuuta, oikeushenkilöihin kohdistuvia seuraamuksia, lainkäyttövaltaa ja syytteeseenpanoa, uhrien suojelua ja auttamista, alueellista soveltamisalaa ja yhteisen toiminnan 97/154/YOS kumoamista sekä puitepäätöksen täytäntöönpanoa ja voimaantuloa. 4.3. Lainsäädäntö eräissä muissa maissa Ruotsi Ruotsin rikoslain 6 luvun 8 §:ssä säädetään parituksesta. Parituksesta tuomitaan enintään neljän vuoden vankeusrangaistukseen se, joka edistää sitä, että toinen henkilö tarjoaa seksuaalipalveluja korvausta vastaan, tai taloudellisesti hyötyy siitä. Samoin tuomitaan henkilö, joka sallii omistamansa tai hallitsemansa asunnon käyttämisen seksuaalipalvelujen myymiseen eikä ryhdy riittäviin keinoihin tämän toiminnan lopettamiseksi. Jos tekijän toiminta on laajamittaista tai tekijä on törkeästi käyttänyt hyväkseen palvelujen tarjoajia, hänet tuomitaan törkeästä parituksesta vähintään kahdeksi ja enintään kuudeksi vuodeksi vankeuteen. Norja Norjassa paritus on rangaistavaa rikoslain 202 §:n mukaan. Kyseisen pykälän mukaan sakolla tai enintään viiden vuoden vankeusrangaistuksella rangaistaan sitä, joka saattaa toisen henki- lön aloittamaan tai jatkamaan prostituutiota, edistää toisen prostituutiota, hyötyy siitä tai 34 vuokraa tiloja prostituution harjoittamista varten ymmärtäen, että niitä tullaan käyttämään prostituutiotarkoituksiin, tai osoittaa viimeksi mainitussa suhteessa törkeää huolimattomuutta. Sakolla tai enintään kuuden kuukauden vankeusrangaistuksella rangaistaan sitä, joka julkisesti ilmoittaen yksiselitteisesti tarjoaa, välittää tai pyytää prostituutiopalveluja. Rikoslain säännök- set toisen ruumiin koskemattomuuden loukkauksesta 228, 229 ja 231 §:ssä voivat tulla myös sovellettaviksi paritustapauksissa. Norjan hallitus on antanut parlamentille huhtikuussa 2003 ehdotuksen rikoslain muutokseksi, jolla säädettäisiin ihmiskauppaa koskeva rangaistussäännös, joka osittain olisi päällekkäinen nykyisen 202 §:n kanssa. Tämän vuoksi 202 §:ää muutettaisiin siten, että se koskisi ainoastaan toisen henkilön prostituution edistämistä, ja prostituution aloittamiseen ja sen jatkamiseen houkuttelemisesta rangaistaisiin ihmiskauppana uuden 224 §:n perusteella. Uudistuksen on tarkoitus tulla voimaan vuoden 2003 aikana. Tanska Tanskan rikoslain 228 §:ssä säädetään parituksesta enintään neljän vuoden vankeusrangaistus sille, joka saattaa henkilön tarjoamaan seksuaalipalveluja maksua vastaan, edistää tätä toimintaa, estää henkilöä lopettamasta tätä toimintaa tai pitää bordellia. Samoin rangaistaan sitä, joka yllyttää tai avustaa alle 21-vuotiasta henkilöä ryhtymään seksuaalipalvelujen tarjoajaksi tai avustaa kuljettamaan alle 21-vuotiaan henkilön ulkomaille seksuaalipalvelujen myyntiä varten tai muutoin käytettäväksi seksuaalipalveluja varten vastoin tämän tietoisuutta matkan tarkoituksesta. Henkilöä, joka edistää toisen seksuaalipalvelujen myyntiä oman taloudellisen hyötynsä vuoksi tai toimii toistuvasti välittäjänä tai muutoin hyötyy toisen henkilön epäsiveellisestä ammatista, rangaistaan enintään kolmen vuoden vankeusrangaistuksella tai lieventävien asianhaarojen vallitessa sakolla rikoslain 229 §:n perusteella. Hotellin tai muun majoitusliikkeen pitäjä, joka sallii ammattimaisen prostituution harjoittamisen tiloissaan, voidaan tuomita enintään yhden vuoden vankeusrangaistukseen tai sakkoihin. Mikäli henkilö on aikaisemmin tuomittu parituksesta, voidaan rangaistusta korottaa enintään puolella. Saksa Saksassa on vuoden 2002 alusta alkaen ollut voimassa seksuaalipalvelujen ostamisen ja myymisen laillistava prostituutiolaki, joka sisältää sekä siviili- että rikosoikeudellisia elementtejä. Prostituutiolain 1 §:ssä todetaan, että prostituutiosta saatavaa korvausta koskeva vaatimus ei ole siirrettävissä, mikä heikentää parittajien toimintamahdollisuuksia. Bordellitoiminta ja asiakkaiden hankkiminen työnantajan toimesta on laillista, kunhan prostituoidut työskentelevät vapaaehtoisesti. Muutoin tapahtuva paritus on edelleen kriminalisoitu rikoslain 181 a §:ssä, jonka sanamuotoa tiukennettiin prostituutiolain tullessa voimaan. Sakolla tai enintään kolmen vuoden vankeusrangaistuksella rangaistaan prostituoidun hyväksikäytöstä rikoslain 180 a §:n mukaan sitä, joka ammattimaisesti ylläpitää tai johtaa toimintaa, jossa prostituoidut ovat ”työnantajastaan” henkilökohtaisesti tai taloudellisesti riippuvaisia ja toimivat prostituoituina vastoin tahtoaan. Samoin rangaistaan sitä, joka tarjoaa alle kahdeksantoistavuotiaalle paikan prostituution harjoittamista varten tai muutoin käyttää hyväkseen hänen tarjoamassaan asunnossa prostituutiota harjoittavaa henkilöä. 35 181 a §:n perusteella henkilö tuomitaan parituksesta vähintään kuuden kuukauden ja enintään viiden vuoden vankeusrangaistukseen, jos hän käyttää hyväkseen prostituoitua tai omaa etua tavoitellakseen määrittelee prostituoidun työskentelyolosuhteet tai ryhtyy toimiin estääkseen tämän prostituutiosta luopumisen. Sakkoon tai enintään kolmen vuoden vankeusrangaistukseen tuomitaan henkilö, joka loukkaa toisen henkilökohtaista tai taloudellista liikkumavapautta edistämällä hänen prostituutiotoimintaansa seksuaalipalveluja välittämällä. Teko on rangaistava myös silloin, kun paritus kohdistuu parittajan aviopuolisoon. Itävalta Itävallassa bordellitoiminta on luvanvaraista ja bordellien toiminta on yksityiskohtaisesti säännelty osavaltioiden lainsäädännössä. Itävallan rikoslain 213—216 §:n perusteella rangaistaan parituksesta. Kun henkilö parittaa toista henkilöä luottamusasemaansa hyväksikäyttäen (holhooja, huoltaja, opettaja, lääkäri tai muu alaikäisestä tai holhouksen alla olevasta henkilöstä vastuussa oleva henkilö) on enimmäisrangaistus kolme vuotta vankeutta. Jos tarkoituksena on hankkia parittajalle itselleen tai toiselle henkilölle taloudellista etua, rangaistuksena on kuudesta kuukaudesta viiteen vuoteen vankeutta. Silloin, kun henkilö saa toisen harjoittamaan prostituutiota hankkiakseen ensin mainitulle henkilölle tai kolmannelle hyötyä, häntä rangaistaan sakolla tai enimmillään kuuden kuukauden vankeusrangaistuksella. Myös ammattimaisen prostituution edistämisestä voi seurata enimmillään kahden vuoden vankeusrangaistus. Toisen henkilön ammattimaisesta prostituutiosta hyötyminen on 216 §:n mukaan rangaistavaa enimmäisrangaistuksen ollessa kuusi kuukautta vankeutta. Jos henkilö hyötyy useista prostituoiduista samanaikaisesti tai muutoin käyttää hyväksi prostituoitua tai määrittelee tämän työskentelyn ehtoja, häntä rangaistaan enintään yhden vuoden vankeusrangaistuksella. Parittajan ollessa rikollisjärjestön jäsen rangaistus on enintään kaksi vuotta vankeutta, samoin kuin silloin, kun parittaja uhkailulla estää toista henkilöä lopettamasta prostituution harjoittamisen. Ranska Ranskassa paritukseen liittyvää rikosoikeudellista lainsäädäntöä on tiukennettu korottamalla tuntuvasti rangaistuksia ja laajentamalla rikosoikeudellinen vastuu koskemaan myös oikeushenkilöt. Parituksesta tuomitaan rikoslain 225-5 artiklan mukaan enintään seitsemän vuoden vankeusrangaistukseen ja enintään 150 000 euron sakkoihin henkilö, joka auttaa tai suojelee toisen henkilön prostituutiota tai osallistuu siihen, hyötyy toisen prostituutiosta pakottamalla prostituoidun luovuttamaan osan tuloistaan tai muutoin maksamaan parittajalle tai värvää, houkuttelee tai pakottaa toisen henkilön aloittamaan tai jatkamaan prostituutiota. Artiklan 225-6 mukaan parituksena rangaistavaa on myös prostituoidun ja hänen asiakkaansa yhdyshenkilönä toimiminen, parittajan peitetoiminnassa avustaminen sekä prostituoitujen avuksi suunnattujen avustus- ja uudelleenkoulutustapahtumien ehkäiseminen. Mikäli paritus kohdistuu alle 15-vuotiaaseen henkilöön, on rangaistus 10—15 vuotta vankeut- ta ja enintään 3 000 000 euroa sakkoa (