TEM-analyyseja 19/2010 TE-TOIMISTOJEN TUOTTAVUUS JA TYÖ- PAIKKOJEN TÄYTÖN TEHOKKUUS Heikki Räisänen – Mika Tuomaala ISSN 1797-5271 ISBN 978-952-227-261-4 TE-TOIMISTOJEN TUOTTAVUUS JA TYÖ- PAIKKOJEN TÄYTÖN TEHOKKUUS Heikki Räisänen – Mika Tuomaala Työ- ja elinkeinoministeriö Ministry of Employment and the Economy Eteläesplanadi 4, 00130 Helsinki, Finland Email: etunimi.sukunimi@tem.fi Helsinki, tammikuu 2010 mailto:etunimi.sukunimi@tem.fi HEIKKI RÄISÄNEN – MIKA TUOMAALA: TE-TOIMISTOJEN TUOTTAVUUS JA TYÖPAIKKO- JEN TÄYTÖN TEHOKKUUS Tiivistelmä: Analyysissa tarkastellaan millaisia ovat työvoimatoimistojen (nyk. TE-toimistojen) väliset tuottavuuserot vuonna 2008, pyritään löytämään syitä havaittuihin tuottavuuseroihin sekä tarkastellaan, mitkä tekijät vaikuttavat työpaikkojen täytön tehokkuuteen. Analyysissa on hyödynnetty kahta eri ai- neistoa. Ensinnäkin työnvälitysrekisteristä koottua makroaineistoa, joka sisältää noin 200 muuttujaa työvoimatoimistoista. Toisena aineistona on käytetty työpaikka-ilmoitustasoista mikroaineistoa, joka sisältää tiedot jokaisesta vuoden 2008 aikana tehdystä paikkailmoituksesta. Analyysi osoittaa, että työvoimatoimistoilla on vuonna 2008 ollut varsin suuria tuottavuuseroja. Tuottavimmissa työvoimatoimistoissa on suoritteita syntynyt yli 60 prosenttia enemmän kuin koko maassa keskimäärin. Heikommin tuottavissa työvoimatoimistoissa on vastaavasti syntynyt tuotok- sia alle 60 prosenttia siitä, mitä koko maassa vastaavilla henkilöresursseilla on keskimäärin saatu näitä keskeisiä tuotoksia. Käytetyssä tuottavuusindikaattorissa korostuivat työvoimatoimiston lopulliset työnvälityssuoritteet eli osoituksesta tai muuten työvoimatoimiston hakijalla täyttyneet työpaikat. Herkkyysanalyysia tehtiin indikaattoripainoja vaihtelemalla ja myös erilaisia tuotosindikaattoreita kokeiltiin. Työvoi- matoimistojen tuottavuus ei osoittautunut kovin herkäksi indikaattoripainojen vaihtelulle. Toimis- tojen tuottavuudelle haettiin myös selitystä mallinnuksin. Tulosten perusteella tuottavuuteen vaikut- tavat etenkin ikääntyneiden suuri osuus työttömistä ja kysynnän ja tarjonnan epäsuhta heikentävästi ja yksilöllisten työnhakusuunnitelmien hyvä kattavuus parantavasti. Koska työpaikkojen täytöllä on huomattava paino tuottavuusindikaattorissa, on avointen työpaikko- jen täytön tehokkuutta tarkasteltu analyysissa yksityiskohtaisemmin. Samalla on haettu yksityis- kohtaisempaa selitystä tuottavuuseroille. Yksityiskohtaisen mikroaineiston avulla tehokkuuserot osoittautuvat erilaisten vakiointien jälkeenkin jopa dramaattisen suuriksi. Keskeisten selittävien muuttujien käytön jälkeen näyttää edelleen siltä, että työhön osoituksilla olisi itsenäinen paikan täy- tön tehokkuutta parantava vaikutus. Analyysissa on tarkasteltu myös koko rekrytointiprosessin kes- toa sekä pelkkää työnantajan käyttämää aikaa. Näissäkin osoitukset osoittautuivat tehokkaimmiksi, mutta verkkotäyttö nousi toiseksi tehokkaimmaksi täyttömenetelmäksi. Tämä tuli selkeimmin esille työnantajan osuudessa heti osoitusten jälkeen. Analyysissa on vielä alustavasti tutkittu, miten yritysten ilmoittamat avoimet työpaikat ilmentävät toimiston elinkeinopoliittista roolia. Mikäli toimisto on elinkeinopoliittisesti suuntautunut, saa se enemmän yritysten paikkoja välitettäväkseen kuin siinä tapauksessa, että toimisto on suuntautunut muutoin. Tehottomuus paikkojen täytössä ja korkea työttömien työnhakijoiden aktivointiaste liitty- vät alhaiseen yrityspaikkojen osuuteen toimistossa. Tämä viittaa siihen mahdollisuuteen, että voi- makkaasti henkilöasiakkaiden palveluun suuntautumalla toimisto ei ehkä voi saavuttaa elinkeinopo- liittista menestystä yritysten näkökulmasta, vaan näiden linjausten välillä vallitsisi vaihtosuhde. Kyse saattaa olla siitä, onko toimisto orientoitunut omien henkilöasiakkaidensa palveluun vai halu- aako se luoda yleisemmän uusien työsuhteiden solmimisen markkinapaikan. Tälle varsin alustavalle tulkinnalle löytyi tukea suoritetuista mallinnuksista. Asiasanat: Työvoimatoimistojen tuottavuus, työnvälityksen tehokkuus Abstract: This paper analyses the differences in the productivity of the local PES offices (current Employment and Economic Development offices) in 2008. It also tries to find out reasons for the observed differences and, besides, to analyse the factors affecting the efficiency of vacancy-filling. Two separate data sets are applied: first, macro data gathered from employment service register consisting of approximately 200 variables on the employment offices and, second, micro level job vacancy register data consisting of information on each vacancy announcement notified at the PES in 2008. The analysis demonstrates fairly great differences in the productivity between the PES offices in 2008. The productivity outcome of the best offices exceeds the average national level for more than 60 per cent. At the other end of the continuum, the lowest productivity outcome is less than 60 per cent of the national average attained with similar relative personnel resources. The productivity indicator applied emphasises the ultimate job-broking outcome, i.e. the vacancies filled with individual job assignments or with PES job applicants. Sensitivity analysis has been car- ried through by varying indicator weights and also by testing totally different productivity indica- tors. The productivity turned out not to be very sensitive to changing indicator weights. Explana- tions for productivity were searched by statistical modelling. According to the results, the produc- tivity is affected negatively by the aged people’s large share of all unemployed and by the unbal- ance between demand and supply and positively by the good coverage of individual job-seeking plans. As vacancy filling has a high weight in the productivity indicator, the efficiency of vacancy filling is analysed more in detail. This is also a search for a more detailed explanation for productivity dif- ferences. With the help of detailed micro data, the differences in efficiency between different filling methods proved out to be of dramatic magnitude even after controlling for various factors. After applying central controlling variables in the analysis it seems that job assignments do have an inde- pendent role in improving the vacancy filling efficiency. Also, the whole recruitment process dura- tion and the sole employer´s share of the duration are analysed. These analyses also prove the job assignment to be the most efficient filling method, but web filling at the PES was the second most efficient method. This became most evident as to the employer´s part of the duration just after job assignments. The paper includes a preliminary introduction in studying the economic policy aspect of the offices indicated by job vacancies notified by private companies. In case the office is oriented towards the economic policy aspect, it receives more vacancy notifications by companies than in the case it is oriented otherwise. Inefficiency in vacancy filling and a high degree of activation of the unem- ployed job-seekers are connected with a low share of company sector vacancies at the office. This indicates a possibility that, by orienting heavily towards job-seeker services, the PES office is probably incabable of reaching economic policy success from the companies´ point of view but instead there would be a trade-off between these two. It might be a question between orienting to- wards serving the existing job-seeker customers of the PES office or creating a more general market platform where to set up new employment relationships. This very preliminary interpretation found support in the modelling. Key words: productivity of PES offices, efficiency of job-broking SISÄLTÖ OSA I TE-toimistojen tuottavuus ........................................................................................................7 1. LÄHTÖKOHDAT JA AINEISTOT............................................................................................7 2. TYÖVOIMATOIMISTOJEN TUOTTAVUUSEROT................................................................8 3. TYÖVOIMATOIMISTON TUOTTAVUUTEEN VAIKUTTAVIEN TEKIJÖIDEN ARVIOINTIA ................................................................................................................................13 3.1 Selittävien muuttujien kuvausta, toimintaympäristömuuttujat ............................................14 3.2 Selittävien muuttujien kuvausta, toiminnan suuntautumista kuvaavat muuttujat................19 4. TUOTTAVUUSEROJEN SYIDEN ANALYSOINTI ..............................................................24 4.1 Tuottavuuseroja selittävien muuttujien valinta ....................................................................24 4.2 Tuottavuuserojen selittäminen .............................................................................................24 OSA II Työpaikkojen täytön tehokkuus ............................................................................................25 5. TYÖPAIKKOJEN TÄYTÖN LÄHTÖKOHDAT.....................................................................26 5.1 Käsitteellisiä perusteita ........................................................................................................26 5.2 Aineistojen ominaisuuksia ...................................................................................................26 5.3 Jakaumien vertailua..............................................................................................................29 6. MAKROAINEISTON NÄKÖKULMA ....................................................................................31 6.1 Nopean täytön merkitys .......................................................................................................31 6.2 Työpaikan täyttöön vaikuttavien tekijöiden analyysia.........................................................32 6.3 Elinkeinopoliittinen ulottuvuus............................................................................................37 7. MIKROAINEISTON NÄKÖKULMA......................................................................................41 7.1 Osoituksesta täyttö ja muut täyttötavat ................................................................................42 7.2 Rekrytointiaika ja rekrytointiviive .......................................................................................45 8. JOHTOPÄÄTÖKSET................................................................................................................47 LIITTEET ......................................................................................................................................52 TEM-analyyseja – verkkojulkaisusarjassa aiemmin ilmestynyt....................................................55 6 Saatteeksi Tämä julkaisu perustuu jo useiden vuosien ajan laatimiemme eri analyysien edelleen kehittelyyn ja uusimpien analyysiaineistojen hyödyntämiseen. Työvoimatoimistojen – nykyisten työ- ja elinkeino- toimistojen – tuottavuus ja tehokkuus ovat työvoimapolitiikan ja sen toimeenpanon keskeisiä kysy- myksiä. Tässä analyysissa tarkastellaan erityisesti tilannetta vuonna 2008, mutta myös vuosien 2006 - 2008 kehityskuvaa. Julkaisussa tarkastellaan toimistojen tuottavuutta ja siihen vaikuttavia tekijöitä toimistotasoisen kattavan aineiston avulla. Tuottavuusindikaattorissa pyrkimyksenämme on korostaa lopullisia tuo- toksia, mikä toteutuu aineiston sallimissa rajoissa. Suurin paino toimistojen tuottavuudessa anne- taan työpaikkojen täytölle toimiston omilla hakijoilla, mikä korostaa julkisen työvoimapolitiikan perustehtävää uusien työsuhteiden tehokkaassa synnyttämisessä eli työvoiman kysynnän ja tarjon- nan yhteensovittamisessa. Työpaikan täyttöä tutkitaan yksityiskohtaisemmin. Tässä hyödynnetään toimistoaineiston lisäksi myös julkisen työnvälityksen työpaikkailmoituskohtaista vakanssiaineistoa. Alustavasti pohditaan myös sitä, kuinka TE-toimiston elinkeinopoliittista ulottuvuutta voitaisiin tarkastella. Monet tärkeät kysymykset saavat analyysissa vastauksia, mutta toiset jäävät vielä jatkoanalyysien varaan. Käytetyllä tilastoanalyysilla ylletään tuottavuuden ja tehokkuuden tarkastelussa tiettyyn tasoon saakka, mutta erityisesti toimistotason selitykset tuottavuuden ja tehokkuuden takana jäävät puuttumaan. Tähän on jatkossa aihetta paneutua tarkemmin. Esitämme parhaat kiitoksemme Juha Auviselle raporttimme käsikirjoitukseen liittyvistä kommen- teista ja parannusehdotuksista sekä työpaikkatietojen laatua koskevista olennaisista taustatiedoista. Saamistamme kommenteista ja kritiikistä kiitämme kaikkia analyysin alustavia tuloksia käsitellee- seen tutkimusworkshoppiin osallistuneita, minkä pohjalta olemme voineet kehittää työtämme. Heis- tä voidaan erikseen mainita Jarmo Palm ja Ilkka Nio. Tammikuussa 2010 Heikki Räisänen Mika Tuomaala 7 Tämä analyysiraportti koostuu kahdesta osasta: 1) työvoimatoimistojen (nyk. työ- ja elinkeinotoi- misto) tuottavuuden ja 2) työpaikkojen täytön tehokkuuden tarkastelusta. Pääosa analyyseista kos- kee vuoden 2008 tilannetta, mutta myös vuosien 2006 - 2008 muutoksia on käsitelty. Keskeinen tutkimusongelma on, millaiset ovat toimistojen väliset tuottavuuserot ja mitkä tekijät tähän vaikuttavat. Aluksi tarkastellaan toimistojen tuottavuutta ja siihen vaikuttavia tekijöitä koko- naisuutena, minkä jälkeen käsitellään työpaikkojen täyttöä ja sen tehokkuutta. OSA I TE-toimistojen tuottavuus 1. LÄHTÖKOHDAT JA AINEISTOT Tuottavuuskysymykset nousevat esille erityisesti silloin kun toimintaan kohdennetut panostukset eivät näytä johtavan riittäviin vaikutuksiin tai jos resursseista on niukkuutta. Työvoimapolitiikan ja sitä toimeenpanevien työvoimatoimistojen tilanne on juuri tällainen. Toiminnan tuottavuuden kuten myös toiminnan vaikuttavuuden tarkastelu on hyvin moniulotteinen asia. Toiminnan vaikuttavuus on kiinteässä yhteydessä toimintaympäristöön, usein haluttuihin vai- kutuksiin vaaditaan usean eri toimijatahon panosta ja muutokset toiminnan vaikuttavuudessa saatta- vat näkyä viiveellä. Tuotosten tule olla kytköksissä toiminnan vaikuttavuustavoitteisiin. Ei riitä, että tuotetaan paljon ja tehokkaasti, tuotteiden tulee myös olla oikeanlaisia asiakkaiden tarpeita aja- tellen. Työnvälitystoiminnan osalta toiminnan vaikutusten tulisi näkyä työmarkkinoiden toiminnan paranemisena, mm. työllisyydessä, työttömyydessä ja työvoiman kysynnän ja tarjonnan kohtaan- nossa. Asiakaslähtöisyyden kehittäminen ja toiminnan tehostaminen on edelleen suuri haaste työ- ja elin- keinohallinnon toiminnassa. Hallitusohjelmassakin mainitaan eräänä julkisen työvoimapalvelun tavoitteena työnvälityksen asiakaslähtöisyyden parantaminen. Syyt, miksi asiakkaat hakeutuvat julkisten työvoimapalvelujen asiakkaiksi ovat mm seuraavat: 1) Asiakas (tässä tapauksessa työnantaja) etsii työntekijää tai asiakas (tässä tapauksessa työn- hakija) etsii työtä 2) Asiakas kokee työmarkkinavalmiutensa puutteellisiksi ja hän haluaa parantaa näitä valmiuk- siaan 3) Asiakas haluaa tietoja työmarkkinoista tai hän haluaa tietää omista työmarkkinavalmiuksis- taan 4) Asiakas tarvitsee työttömyyden aikaista tukea tai muita avustuksia. Palveluprosessin keskeiset tuotokset kytkeytyvät kiinteästi edellä mainittuihin asiakastarpeisiin: 1) Työnantaja- tai työnhakija-asiakas on saanut työvoimaa tai työtä 2) Asiakkaan työmarkkinavalmiuksia on edistetty työvoimapoliittisen toimenpiteen avulla 3) Asiakas on saanut tietoa työmarkkinoista tai omista työmarkkinavalmiuksistaan 4) Asiakasta on palveltu tukeen tai avustukseen liittyvässä asiassa, niin että tuen tai avustuksen saannin edellytykset tältä osin ovat olemassa. Aineistona työvoimatoimistojen tuottavuustarkastelussa on käytetty työnvälitystilastoista poimittua tietokantaa. Tietokannassa on lähes 200 muuttujaa työ- ja elinkeinotoimistojen toiminnasta ja toi- mintaympäristöstä mm. työttömyydestä, tukitoimenpiteistä ja avoimista työpaikoista. 8 Tuottavuuserojen tarkastelussa käytetään lineaarista ja logistista regressioanalyysia. 2. TYÖVOIMATOIMISTOJEN TUOTTAVUUSEROT Tuottavuus kuvaa tuotoksen määrän ja sen panoskäytön suhdetta. Tavallisesti tuottavuutta mitataan eri ajankohtien tai tuotantoyksiköiden välillä. Usean toiminnan tai osatuotoksen yhteisen tuotta- vuuden laskemiseksi on aluksi ratkaistava, mitkä ovat soveltuvat tuotosindikaattorit ja kuinka eri toimintoja kuvaavat tuotokset ja panokset on laskettava yhteen ennen niiden suhteuttamista keske- nään (Kangasharju – Kirjavainen – Luoma – Räty 2007). Työvoimatoimistojen tuottavuustarkastelua tehdään seuraavaksi keskeisten työnvälityspalvelujen pohjalta. Tuotosindikaattoreiksi on valittu seuraavat asiat: 1. Osoituksesta ja muuten työvoimatoimiston hakijalla täyttyneiden työpaikkojen määrä 2. Aktiivisen työvoimapoliittisen toimenpiteen aloittaneiden määrä 3. Aktiivisen toimenpiteen jälkeen muiden kuin työttömäksi jääneiden määrä 4. Työvoimapoliittisten lausuntojen määrä 5. Liikkuvuusavustusten saajien määrä. Tuottavuutta voidaan tarkastella esimerkiksi työn ja pääoman tuottavuuden osalta. Työn tuottavuus kuvaa työpanoksen ja tuotoksen suhdetta. Työn tuottavuuden laskemisessa panosmuuttujina voi- daan käyttää esimerkiksi työtunteja, henkilötyövuosia, hoidettuja virkoja, henkilöstön määriä tai työvoimakustannuksia. Seuraavissa laskelmissa tuottavuutta on tarkasteltu juuri työn tuottavuuden osalta ja panosmuuttujina laskelmissa käytetään toteutuneiden henkilötyövuosien määriä. Toteutu- neissa henkilötyövuosissa on mukana koko henkilöstö pois lukien ammatinvalinnanohjauksen hen- kilöstö. Koko henkilöstö on valittu panosmuuttujaksi, koska vain joitakin eritystehtäviä lukuun ottamatta henkilöstön tulisi työskennellä keskeisiksi tuotosmuuttujiksi valittujen työnvälityspalvelujen ai- kaansaamiseksi. Henkilöstön ajankäytöstä saatujen tietojen pohjalta työaika olisi ollut mahdollista jakaa eri tehtäväalueille. Tätä ei tässä analyysissa kuitenkaan tehty, koska työajankäytön seuranta- tieto (ns. Taika-mittaus) on yksityiskohdissaan epäluotettava ja jos työpanokseen olisi otettu esi- merkiksi pelkästään työnvälitykseen käytetty aika, olisi joissakin tapauksissa työvoimatoimisto tul- lut näennäisesti tehokkaaksi sen vuoksi, että siellä vain pieni osa työpanoksesta on kirjattu tähän tehtäväalueeseen. Tuottavuuslaskelmissa käytettävien muuttujien määritysten lisäksi, tulee muuttujille määrittää pai- not, sillä eri tuotoksia ei voi yleensä pitää samanarvoisina. Esimerkiksi työvoimapoliittisen lausun- non tekeminen ei vaadi läheskään niin paljon aikaa kuin esimerkiksi työpaikan täyttö tai onnistunut työvoimakoulutus tai työharjoittelu (onnistunut suorite, mikäli henkilö on työllistynyt toimenpiteen jälkeen). Alla on tuotosmuuttujan perässä mainittu prosenttiluku, joka osoittaa kuinka suuri merkitys kysei- sillä tuotoksilla on ollut tuotoslaskelmissa:  osoituksesta ja muuten työvoimatoimiston hakijalla täyttyneiden työpaikkojen määrä 50 %  aktiivisiin työvoimapoliittisiin toimenpiteisiin sijoitettujen määrä 25 %  aktiivitoimenpiteen jälkeen ei-työttömäksi jääneiden määrä 10 %  työvoimapoliittisten lausuntojen määrä 10 %  liikkuvuusavustusten saajien määrä 5 %. 9 Tuotosmuuttujien painotus on määräytynyt pitkälti tuotosten lopullisuuden mukaan (työnvälitys- toiminnan kannalta). Täyttynyttä työpaikkaa voidaan pitää sellaisena työnvälitystoiminnan suorit- teena, johon viime kädessä pyritään. Työttömyysturvan saantiin liittyvä työvoimapoliittinen lausun- to tai liikkuvuusavustus on työnvälitysprosessin väli- tai oheissuorite, jota ei ole tässä laskelmassa tarkoituksenmukaista painottaa kovin paljon. Hallitusohjelmassa työvoimapoliittisten toimenpiteiden vaikuttavuustavoitteena on toimenpiteen jälkei- nen avoimille markkinoille sijoittuminen (työhön sijoittuneiden osuuden tulisi kohota 40 prosenttiin). Jos työnvälitysrekisterin avulla saisi tiedon aktiivitoimenpiteiden jälkeisestä avoimille työmarkki- noille sijoittumisesta, olisi tämäkin tuotos ”lopullinen” ja sille tulisi asettaa tuottavuuslaskelmassa suuri paino. Valitettavasti toimenpiteen jälkeistä työhön sijoittumista ei voi seurata pelkästään työn- välitystilastojen pohjalta, sillä suurella osalla toimenpiteen päättäneistä toimenpiteen jälkeinen si- joittumistieto puuttuu. Hallitusohjelman tavoitteen toteutumista seurataankin Tilastokeskuksen työl- lisyysrekisteriaineiston pohjalta. Viimeisimmät sijoittumistiedot ovat vuodelta 2007 (Nio – Sardar 2009). Tuottavuustarkastelussa on mukana aktiivitoimenpiteiden jälkeen muiden kuin työttömäksi jää- neiden määrä. Tällä indikaattorilla pyritään osittain mittaamaan toimenpiteen jälkeistä vaikuttavuutta, mutta koska mukaan tulee myös sellaiset aktiivitoimenpiteen päättäneet, joista ei ole tietoa, on painotus laskelmassa vain 10 prosenttia. Alla olevassa taulukossa työvoimatoimiston tuottavuus on esitetty indeksilukuna. Koko maan tuot- tavuus on asetettu tasolle 100. Mikäli työvoimatoimiston tuottavuusindeksi on esimerkiksi 125, on kyseinen työvoimatoimisto tuottanut 25 prosenttia enemmän tarkasteltuja tuotoksia kuin työvoima- toimistot keskimäärin 10 Taulukko 1. Työvoimatoimistojen tuottavuus vuonna 2008 Työvoimatoimisto Tuottavuus 2008 Työvoimatoimisto Tuottavuus 2008 HELSINKI 1 166 TURKU 8745 HÄRMÄNMAA 2 144 IISALMEN SEUTU 8646 KOILLISMAA 3 141 ILOMANTSI 85 *47 4 KAUSTINEN 139 SAVONLINNA 8348 5 HÄMEENLINNAN SEUTU 139 JUVA 8349 PUDASJÄRVI 6 133 * RAUMAN SEUTU 8150 HAUKIPUDAS 7 129 * KESKI-PIRKANMAA 8151 VAASA 8 125 ENO 81 *52 LAITILA 9 125 MERI-LAPPI 8053 10 RIIHIMÄKI 125 VANTAA 8054 KOKKOLA 11 124 ÄÄNESEUTU 8055 12 JOENSUUN SEUTU 124 TORNIONLAAKSO 8056 PÄIJÄT-HÄME 13 123 MÄNTYHARJU 79 *57 14 RAAHEN SEUTUKUNTA 117 58 YLÄ-KAINUU 79 15 FORSSA 112 59 RAISIO 78 16 SALO 108 60 POHJOIS-LAPPI 78 17 SEINÄJOEN SEUTU 108 61 TAMPERE 77 18 NIVALA-HAAPAJÄRVEN SK 108 62 JÄRVISEUTU 77 19 VAMMALAN SEUTU 107 63 POHJOIS-PIRKANMAA 77 20 LÄNSI-UUSIMAA 106 64 IMATRAN SEUTU 77 21 POHJOIS-UUSIMAA 103 65 LAPPEENRANTA 76 22 KESKI-KARJALA 102 66 ITÄ-UUSIMAA 76 23 ESPOO 101 67 PORIN SEUTU 76 24 OULUN SEUTU 99 68 JYVÄSKYLÄ 76 25 KUOPIO 99 69 VIITASAARI 75 * 26 KAARINA 99 70 LÄNSI-KAINUU 75 27 ROVANIEMI 99 71 LOIMAA 74 28 KERIMÄKI 98 * 72 SUUPOHJAN RANNIKKO 73 29 YLIVIESKAN SEUTUK. 96 73 TURUNMAA 73 30 PIETARSAARI 96 74 ITÄ-KAINUU 72 31 OUTOKUMMUN SEUTU 96 * 75 UUSIKAUPUNKI 72 32 KAAKKOIS-SATAKUNTA 96 76 POHJOIS-SATAKUNTA 72 33 SIIKALATVA 96 77 VARKAUDEN SEUTU 72 34 SUUPOHJA 95 78 JÄMSÄ 70 35 KOUVOLAN SEUTU 94 79 KESKI-UUSIMAA 70 36 ETELÄ-PIRKANMAA 92 80 HEINOLA 66 37 YLÄ-KARJALA 90 * 81 LIEKSA 65 * 38 PIEKSÄMÄKI 90 82 KANGASNIEMI 65 * 39 SAARIJÄRVI 89 * 83 RAASEPORI 64 40 KOTKA-HAMINAN SEUTU 89 84 TUNTURI-LAPPI 63 41 MIKKELI 89 85 PAIMIO 62 42 KEURUU 88 * 86 ITÄ-LAPPI 62 43 KUUSIOKUNNAT 87 8 JOUTSA7 59 * 44 SIILINJÄRVI 87 88 HEINÄVESI 57 * KOKO MAA 100 * Työvoimatoimiston toiminta itsenäisenä yksikkönä on sittemmin loppunut Kuten taulukosta 1 voidaan havaita, ovat työvoimatoimistojen tuottavuuden erot vuonna 2008 var- sin suuret. Joissakin työvoimatoimistossa suoritteita on syntynyt yli 60 prosenttia enemmän kuin koko maassa keskimäärin. Heikommin tuottavissa työvoimatoimistoissa on vastaavasti syntynyt 11 tuotoksia alle 60 prosenttia siitä, mitä koko maassa vastaavilla henkilöresursseilla on keskimäärin saatu näitä keskeisiä tuotoksia. Eniten työnvälityssuoritteita henkilöstöön nähden on vuonna 2008 tehty Helsingin, Härmänmaan ja Koillismaan työvoimatoimistossa. Tuottavuuserot ovat suuria myös, jos tarkastelu tehdään TE-keskustasolla. Eniten suoritteita henki- löstöresursseihin nähden on vuonna 2008 tuotettu Hämeessä, Pohjanmaalla ja Uudellamaalla. Vä- häisintä tuottavuus on ollut Keski-Suomessa ja Lapissa. Vuoden 2008 suoritemäärien perusteella henkilöstöresursseiltaan suurin työvoimatoimisto eli Hel- sinki nousi tuottavimmaksi, vastaavasti henkilöstömäärältään pienin työvoimatoimisto eli Heinävesi jäi tässä tarkastelussa viimeiseksi. Työvoimatoimiston koko näyttäisi siis jonkin verran selittävän tehokkuuseroja. Pienimmät työvoimatoimistot ovat yleensä selvästi keskimääräistä heikommin tuottavia. Poikkeuksena ovat mm. Laitila, Kaustinen ja Pudasjärvi, joissa toteutuneiden henkilö- työvuosien määrät vuonna 2008 olivat alle 10. Nämä työvoimatoimistot sijoittuvat tuottavuustar- kastelussa kuitenkin 10 tuottavimman työvoimatoimiston joukkoon. Tuottavuutta voidaan tarkastella myös toisenlaisiin panoksiin suhteutettuna, kuten mm. Kangashar- jun (2008) laskelmissa. Panoksina eivät ole henkilöstön määrät, vaan työnvälitykseen ilmoitetut avoimet työpaikat ja työnhakijoiksi ilmoittautuneet (vrt. kpl. 5.1). Kangasharjun tuottavuusmitta- uksessa on siten tarkasteltu prosessin tehokkuutta. Henkilöstö, sen määrä ja suorituskyky on jätetty näistä tarkasteluista pois. Kangasharjun tutkimuksen mukaan työvoimatoimistojen palveluprosessin tuottavuudessa on vuosi- en 1995 – 2003 tilastoaineistojen perusteella ollut suuria eroja. Edellä mainitulla tarkasteluajanjak- solla suurimmista työvoimatoimistoista tuottavimpia (prosessin tuottavuus) ovat olleet Turku ja Seinäjoki. Hynninen, Kangasharju ja Pehkonen ovat arvioineet työvoimatoimistojen tehokkuutta ja alueellisten tekijöiden vaikutusta koko maan työttömyysasteeseen. Tutkimusaineistona oli työnvälitysrekisterin tietoja vuosilta 1995 ja 2004. Myös tässä tutkimuksessa havaittiin työvoimatoimistojen välissä sel- viä eroja. Tekninen tehokkuus oli tarkastelujaksolla suurin Pohjois-Pohjanmaan työvoimatoimis- toissa ja heikoin Keski-Suomen työvoimatoimistoissa. Tutkimuksen mukaan työvoimatoimistojen tehokkuutta parantamalla voidaan työttömyysastetta laskea. Jos kaikki työvoimatoimistot saavuttai- sivat koko maan tehokkaimman työvoimatoimiston tason, työttömyys laskisi 2,4 prosenttiyksikköä. (Hynninen – Kangasharju – Pehkonen 2009). Tuottavuustarkastelut ovat herkkiä indikaattorivalinnoille ja usein huomataan, että eri tutkimuksissa tarkasteltavat yksiköt asettuvat eri paremmuusjärjestykseen juuri eri indikaattorien käytön vuoksi. Kangasharjun käyttämiä panosmuuttujia (avointen paikkojen ja työttömien määrä) on työ- ja elin- keinohallinnossa käytetty eräänlaisten kuormitusmittausten pohjana. Kuormitusmittaukseen liitty- viä kysymyksiä esitellään tarkemmin seuraavassa luvussa. Laskelmissa käytettävien muuttujien painotus vaikuttaa myös tuottavuusarvoihin. Minkälainen rooli tuottavuusindikaattorien painotuksella sitten on? Seuraavaksi on tehty joitakin muutoksia tuottavuusmittauksessa käytettyihin painoihin ja tarkasteltu, kuinka monen työvoimatoimiston ase- ma muuttuu keskimääräistä tuottavammasta keskimääräistä heikommin tuottaviin tai päinvastoin. Tätä voidaan pitää eräänlaisena herkkyysanalyysina. Jos osoituksesta tai muuten työvoimatoimiston hakijalla täyttyneiden työpaikkojen määrän painoa vähennetään 50 prosentista 40 prosenttiin ja samanaikaisesti aktiivisiin työvoimapoliittisiin toimen- 12 piteisiin sijoitettujen määrän painotusta nostetaan 25 prosentista 35 prosenttiin (muiden tuotosindi- kaattorien painot pysyvät sanoina), säilyy 80 työvoimatoimistolla 88:sta asema samana (joko kes- kimääristä paremmin tuottavana tai keskimääräistä heikommin tuottavana). Tästä painotuksen muutoksesta johtuen seitsemällä työvoimatoimistolla tuottavuusindeksin arvo nousee yli 100:n ja yhdellä työvoimatoimistolla tuottavuusindeksin arvo laskee alle 100:n. Jos osoituksesta tai muuten työvoimatoimiston hakijalla täyttyneiden työpaikkojen määrän painoa vähennetään 50 prosentista 40 prosenttiin ja samanaikaisesti aktiivisten toimenpiteiden jälkeen ei- työttömäksi jääneiden määrän painotusta nostetaan 10 prosentista 20 prosenttiin (muiden tuotosin- dikaattorien painot pysyvät samoina), tässäkin tapauksessa 80 työvoimatoimistolla 88:sta asema säilyy samana, joko keskimääristä paremmin tuottavana tai keskimääräistä heikommin tuottavana. Jos osoituksesta tai muuten työvoimatoimiston hakijalla täyttyneiden työpaikkojen määrän painoa jälleen vähennetään 50 prosentista 40 prosenttiin ja samanaikaisesti työvoimapoliittisten lausunto- jen painotusta nostetaan 10 prosentista 20 prosenttiin (muiden tuotosindikaattorien painot pysyvät samoina), ovat muutokset edelleen vähäisiä. Tästä painotuksen muutoksesta johtuen viidellä työ- voimatoimistolla tuottavuusindeksin arvo nousee yli 100:n ja yhdellä työvoimatoimistolla tuotta- vuusindeksin arvo laskee alle 100:n. Suurimmalla osalla, eli 82 työvoimatoimistolla tilanne ei muu- tu keskimääräisen tuottavuuden suhteen. Työnvälitystilastossa työpaikan täyttötapoja ovat: paikan täyttö osoituksesta, täyttö muuten työvoi- matoimiston hakijalla ja muut täytöt. Niissä paikoissa joissa on määritelty ns. hakuaika lasketaan työpaikan täytöiksi lisäksi tapaukset, joissa hakuaika on päättynyt ja paikassa on ehdokkaita riittä- västi. Tuotosindikaattoriksi täyttöjen osalta otettiin mukaan vain osoituksesta ja muuten työvoima- toimiston hakijalla täyttyneet työpaikat, sillä näissä tapauksissa on työnvälitys tapahtunut aidoim- millaan. Julkiseen työnvälitykseen ilmoitetun avoimen työpaikan on saanut työnvälitykseen työn- hakijaksi ilmoittautunut henkilö. Jos osoituksesta tai muuten työvoimatoimiston hakijalla täytty- neiden työpaikkojen sijasta tuottavuustarkastelussa käytettäisiin kaikkia työpaikan ”täyttöjä”, muut- tuisi työvoimatoimistojen tuottavuus tässäkin tapauksessa melko vähän. Alkuperäiseen tuottavuus- laskelmaan verrattuna 75 työvoimatoimistoa säilyttäisi asemansa joko keskimääräistä tehokkaam- pana tai tehottomampana. Seitsemällä työvoimatoimistolla tuottavuusindeksin arvo laskisi alle 100:n ja kuudella työvoimatoimistolla tuottavuusindeksin arvo nousisi yli koko maan keskiarvon. Tämän tapaiset muutokset tuotosindikaattorien painotuksessa eivät siis suuresti muuta työvoima- toimistojen sijoitusta. Esimerkiksi Helsingin tuottavuusindeksi arvo vaihteli em. painotuksia muut- tamalla välillä 151 – 166 ja Heinäveden tuottavuusindeksi vaihteli välillä 57 – 71. Indikaattoripai- nojen muutoksen merkitys on siis rajallinen. Työvoimatoimistoaineisto, joka on ollut tässä selvityksessä tehokkuuslaskelmien pohjana, on moni- puolinen, mutta tilastollisia tarkasteluja ajatellen varsin suppea (työvoimatoimistoja on vain 88). Myöhemmin luvuissa 4 ja 5 tämä tulee esille mm. siinä että on vaikea löytää tilastollisesti merkitse- viä riippuvuuksia. Työvoimatoimistojen tehokkuustarkasteluja on aiemmin laadittu julkisen työnvä- lityksen kattavalla avointen työpaikkojen rekisteriaineistolla. Tällä aineistolla tilastollisten tarkaste- lujen tekeminen on luotettavampaa ja työpaikan täyttöprosessin tarkastelu on yksityiskohtaista. On- gelmana tässä aineistossa on kuitenkin se, että muuttujat kuvaavat työpaikan täyttöprosessia. Toi- mintaympäristömuuttujia näihin tarkasteluihin ei ole ollut mahdollista liittää. (Räisänen 2006). 13 3. TYÖVOIMATOIMISTON TUOTTAVUUTEEN VAIKUTTAVIEN TEKIJÖIDEN AR- VIOINTIA Usein tuottavuuserojen syiden katsotaan johtuvan erilaisesta toimintaympäristöstä kuten mm. asia- kasrakenteesta. Muun muassa Aaltonen ym. pyrkivät peruskoulujen ja lukioiden tuottavuustarkas- telussa ottamaan huomioon kuntien olosuhde-eroja ja toiminnan rakenteeseen liittyviä eroja. Olo- suhde-eroja kuvaavia muuttujia olivat: saaristo-indikaattori, vanhempien koulutustaso, oppilaiden äidinkieli ja kunnan verotettavat tulot per asukas. Toiminnan rakennemuuttujia olivat: keskimääräi- nen koulujen koko, koulukuljetusten kattavuus, erityisoppilaiden osuus sekä vasemmiston osuus kunnan valtuustopaikoista. (Aaltonen – Kirjavainen – Moisio 2007). Työvoimatoimistojen osalta voidaan esimerkiksi olettaa, että mitä haastavampi asiakasrakenne on työnvälitystoimintaa ajatellen, sitä vaikeampi työvoimatoimiston on päästä korkeisiin tuottavuuk- siin. Toisena olettamuksena on se, että työvoimatoimiston toiminnan suuntautuminen esimerkiksi vaikeammin työllistyvien syrjäytymisen ehkäisyyn heikentää työvälitystoiminnan tuottavuutta. Käytettävissä olevasta aineistosta on työvoimatoimistojen tuottavuuseroja selittäviksi tekijöiksi va- littu seuraavat asiat: A) Toimintaympäristömuuttujat:  Työttömien työnhakijoiden osuus työvoimasta  Vaikeasti työllistyvien osuus työttömistä ja toimenpiteissä olevista  Ikääntyneiden (55 – 64 v.) osuus työttömistä  Asiakasmäärät vakinaista virkailijaa kohden (ns. kuormitus)  Työnhakijoiden määrä kutakin avointa työpaikkaa kohden (ns. kohtaanto). B) Toiminnan suuntautumista kuvaavat muuttujat:  Työhön osoituksesta täyttyneiden työpaikkojen osuus täyttyneistä työpaikoista  Tehtyjen työnhakusuunnitelmien osuus suunnitelmiin oikeutetuista  Nuorille tehtyjen työnhakusuunnitelmien osuus suunnitelmiin oikeutetuista  Työvoimapoliittisissa aktivointitoimissa olevien osuus laajasta työttömyydestä  Yli 500 päivää passiivista työmarkkinatukea saaneiden aktivointiaste. Seuraavissa alaluvuissa kuvataan lyhyesti kutakin muuttujaa. Tässä tarkastellaan mm. sitä, minkä- lainen arvojakauma työvoimatoimistojen tilastoluvuista muodostuu (histogrammi). Tilastollisia tar- kasteluja ajatellen olisi hyvä, että muuttujan arvot eivät poikkeaisi suuresti ns. normaalijakaumasta. Esimerkiksi vinot jakaumat ja muihin tarkasteluyksiköihin nähden poikkeuksellisen suuret tai pie- net arvot vaikeuttavat tilastollisten analyysien tekemistä tai tulkintaa. 14 3.1 Selittävien muuttujien kuvausta, toimintaympäristömuuttujat Työttömien työnhakijoiden osuus työvoimasta Työttömyysaste on työttömien prosenttiosuus työvoimasta. Virallisesti työttömyysaste lasketaan 15 - 64-vuotiaiden työttömien prosenttiosuutena saman ikäisestä työvoimasta. Suomessa Tilasto- keskus tuottaa virallisen määrityksen mukaista tietoa työttömyysasteesta. Tässä analyysissa aineistona on työ- ja elinkeinoministeriön ylläpitämä työnvälitysrekisteri. Työn- välitysrekisterin kautta saa myös tietoa työttömyydestä ja työnvälitysrekisteriaineiston pohjalta voi- daan laskea työttömien työnhakijoiden osuudet työvoimasta jopa kuntatasolla. On kuitenkin huo- mattava, että työnvälitysrekisterin pohjalta laskettu ”työttömyysaste” poikkeaa tilastokeskuksen työttömyysasteesta. Tämän vuoksi työnvälitysrekisteristä lasketusta työttömien osuudesta työvoi- masta ei käytetä käsitettä työttömyysaste, vaan työttömien työnhakijoiden osuus työvoimasta. Vuonna 2008 työttömien työnhakijoiden osuus työvoimasta oli Suomessa keskimäärin 8 prosenttia. Alhaisin työttömien osuus oli Ahvenanmaan maakunnassa (2,1 %) ja Paimion työvoimatoimiston alueella (2,7 %). Työttömien työnhakijoiden osuus työvoimasta oli suurin Lieksassa (17,4 %). Kuvio 1. Työttömien työnhakijoiden osuus työvoimasta, jakauma työvoimatoimistoittain vuonna 2008 15 Kuvion oikeassa ylälaidassa on ilmoitettu havaintojen keskiarvo, keskihajonta ja havaintojen luku- määrä (työvoimatoimistojen määrä). Keskiarvon osalta on huomattava, että kuvan ylälaidassa oleva keskiarvo, esimerkiksi työttömien työnhakijoiden osuus työvoimasta (9,09) on ns. painottamaton keskiarvo. Kun havaintoarvot painotetaan työttömien ja työvoiman määrillä saadaan painotettu kes- kiarvo, tässä tapauksessa 8 prosenttia. Vaikeasti työllistyvien osuus työttömistä ja toimenpiteissä olevista Työ- ja elinkeinoministeriön määritysten mukaan vaikeasti työllistyvien ryhmään kuuluvat seuraa- vat työttömät tai toimenpiteissä olevat: 1. Yhtäjaksoisesti yli vuoden työttömänä olleet 2. Toistuvaistyöttömät (henkilöllä 12 kuukautta työttömyyttä 16 kuukauden aikana) 3. Toimenpiteiltä työttömäksi jääneet 4. Toistuvasti toimenpiteelle sijoittuvat. Vaikeasti työllistyvien osuus työttömien ja toimenpiteissä olevien yhteismäärästä (ns. laaja työttö- myys) oli vuonna 2008 keskimäärin noin 50 prosenttia. Eniten vaikeasti työllistyviä suhteessa laa- jaan työttömyyteen oli Päijät-Hämeen työvoimatoimistossa (58,7 %), Vantaalla (57,7 %) ja Liek- sassa (57,6 %). Suhteellisesti vähiten vaikeasti työllistyviä oli vuonna 2008 Ahvenanmaalla (29,0 %) ja Härmänmaalla (29,2 %). Kuvio 2. Vaikeasti työllistyvien osuus laajasta työttömyydestä, jakauma työvoimatoimistoittain vuonna 2008 16 Ikääntyneiden (55 – 64 v.) osuus työttömistä Eri yhteyksissä ikääntyneillä tarkoitetaan hyvinkin eri-ikäisiä ihmisiä. Esimerkiksi sosiaalihuollon palveluista puhuttaessa ikääntyneillä tarkoitetaan yli 75 -vuotiaita. Työvoimapolitiikassa ikäänty- neet määritellään paljon tätä nuoremmiksi. Tässä selvityksessä ikääntyneillä tarkoitetaan ikäluok- kaan 55 – 64 -vuotta kuuluvia henkilöitä (työttömiä). Keskimäärin 29 prosenttia työttömistä on vuonna 2008 kuulunut ikäryhmään 55 – 64 vuotta. Ikään- tyneiden osuus työttömistä oli vuonna 2008 suurin Mäntyharjun (43 %) ja Uudenkaupungin (40 %) työ- ja elinkeinotoimistoissa. Suhteellisesti vähiten työttömistä oli ikääntyneitä Oulun seudulla (18 %). Kuvio 3. Ikääntyneiden osuus työttömistä, jakauma työvoimatoimistoittain vuonna 2008 17 Asiakasmäärät vakinaista virkailijaa kohden (= kuormitus) Työnvälityspalvelun kuormitusta tai asiakaspainetta voidaan mitata mm. suhteuttamalla keskeisim- pien asiakasvirtojen määrät työvoimatoimiston henkilöstöön. Keskeisiä työnvälitystoiminnan asia- kasvirtoja ovat uudet työnhakijat tai uudet työttömät työnhakijat ja uudet työnvälitykseen ilmoitetut avoimet paikat. (Näitä asiakasvirtoja palvelemalla syntyy työnvälitystoiminnan tuotoksia). Asiakasvirrat suhteessa henkilöstöön ovat vuonna 2008 olleet hyvin eri tasolla eri työ- ja elinkeino- toimistoissa. Vain 20:ssa Suomen 88:sta työ- ja elinkeinotoimistosta kuormitus on ollut koko maan keskiarvoa suurempaa (keskimääräinen kuormitus on 100). Tämä johtuu siitä, että eniten kuormite- tuissa työvoimatoimistoissa on paljon suuria työvoimatoimistoja. Esimerkiksi kuormitusluku 167 osoittaa, että tämän työvoimatoimiston toiminta-alueella on ollut 67 prosenttia enemmän kuormitus- ta kuin koko maassa keskimäärin. Kuvio 4. Työvoimatoimistojen kuormituksen jakauma työvoimatoimistoittain vuonna 2008 Kuormituksen osalta työvoimatoimistojen painottamaton keskiarvo on noin 87, kun työvoimatoi- mistojen painotettu keskiarvo on 100. Ero johtuu siitä, että suurissa työvoimatoimistoissa kuormi- tus on usein ollut pienempiä työvoimatoimistoja suurempaa. 18 Työnhakijoiden määrä kutakin avointa työpaikkaa kohden (= kohtaanto) Työvoiman kysynnän ja tarjonnan kohtaantotilanteen indikaattorina on käytetty suhdelukua, joka on saatu jakamalla työhakijoiden määrä (vuoden aikana) avointen työpaikkojen määrällä (vuoden aika- na). Indikaattoriarvo osoittaa siten, kuinka monta työnhakijaa työvoimatoimiston alueella on ollut kutakin avointa työpaikkaa kohden. Koko maassa oli vuoden 2008 aikana yhteensä 560 000 työn- välitykseen ilmoitettua avointa työpaikkaa. Työnhakijoita vuoden 2008 aikana oli yhteensä noin 690 000. Hakijoita per paikka oli siten noin 1,2. Eniten työnhakijoita kutakin avointa työpaikkaa kohden on vuonna 2008 ollut Outokummun seudulla (5,7). Vähäisintä työvoiman tarjonta suhtees- sa työvoiman kysyntään on ollut Helsingissä (0,4 hakijaa per paikka), Espoossa (0,7) ja Vantaalla (0,7). Kuvio 5. Työttömät työnhakijat kutakin avointa paikkaa kohden, jakauma työvoimatoimistoittain vuonna 2008 Työvoiman kohtaantoindikaattaattorin osalta painotettu keskiarvo (1,2 hakijaa/paikka) ja painotta- maton keskiarvo (2,2 hakijaa/paikka) eroavat merkittävästi toisistaan. Suurissa työvoimatoimistois- sa on siten ollut yleensä vähemmän hakijoita yhtä avointa työpaikkaa kohden. Työvoiman kysynnän ja tarjonnan suhteet muuttuvat suuresti suhdanteiden mukaan. Suomessa oli esimerkiksi vuonna 1993 kutakin avointa työpaikkaa kohden yli 9 työnhakijaa. Muutokset työvoi- man kysynnän ja tarjonnan kohtaannossa ovat viime aikoina olleet suuria myös suurilla talousalueil- la. Mm. USA:ssa on vuoden 2008 lopussa ollut jokaista avointa työpaikkaa kohden noin 3,5 työtön- tä työnhakijaa, kun vuosina 2005 – 2006 työttömiä per paikka oli siellä noin 1,5.(Klemmer 2009). 19 Yleisesti ottaen muutokset työvoiman kysynnän ja tarjonnan kohtaannossa ovat suhdanteista ja ra- kennemuutoksista johtuen sitä suurempia, mitä pienemmästä tarkastelualueesta on kyse. 3.2 Selittävien muuttujien kuvausta, toiminnan suuntautumista kuvaavat muuttujat Työhön osoituksesta täyttyneiden työpaikkojen osuus täyttyneistä työpaikoista Noin 17 prosenttiin työpaikan täytöistä on vuonna 2008 liittynyt työhönosoituksen käyttö. Suomen työvoima- ja elinkeinotoimistot eroavat selvästi työhönosoitusten käytön suhteen. Joissakin työ- voimatoimistoissa työhönosoitukset ovat hyvin harvinaisia, kuten mm. Porin ja Hämeenlinnan seu- dun työvoimatoimistoissa. Porissa vain noin kaksi prosenttia työpaikoista on täyttynyt työhönosoi- tuksen myötä, Hämeenlinnassa noin neljä prosenttia. Yleisintä työhönosoitukset ovat olleet työ- paikkojen täytöissä Juvalla (70 % työpaikan täytöistä) ja Pudasjärvellä (68 %). Osoitustäyttö on todennäköisintä muussa kuin palkkatyössä, lyhytkestoisissa työsuhteissa ja silloin kun ilmenee työpaikkojen täyttöviiveitä. Osoitustäyttö painottuu suurkaupunkien ulkopuolelle. (Ks. Räisänen 2006) Kuvio 6. Työhönosoituksesta täyttyneiden työpaikkojen osuus, jakauma työvoimatoimistoittain vuonna 2008 Tämänkin muuttujan osalta painotettu keskiarvo (17 %) ja painottamaton keskiarvo (29,7 %) eroa- vat merkittävästi toisistaan. Suurissa työvoimatoimistoissa työhön osoituksia käytetään selvästi vä- hemmän kuin pienissä työvoimatoimistoissa keskimäärin. 20 Tehtyjen työnhakusuunnitelmien osuus suunnitelmiin oikeutetuista Yksilöity työnhakusuunnitelma tulisi laatia silloin, kun työttömyys on kestänyt yhtäjaksoisesti viisi kuukautta, jollei suunnitelmaa pidetä ilmeisen tarpeettomana. Työ- ja elinkeinotoimistojen vertailu yksilöityjen työnhakusuunnitelmien teon osalta tapahtuu suhteuttamalla tehtyjen yksilöityjen työn- hakusuunnitelmien määrä työttömyyksien pitkittymisiin (tässä analyysissa yli 6 kuukauden pituisik- si venyneisiin työttömyyksiin). Vuonna 2008 yksilöllinen työnhakusuunnitelma oli tehty keskimäärin noin 68 prosenttia niistä hen- kilöistä, joiden työttömyys oli pitkittynyt yli 6 kuukauden pituiseksi. Työnhakusuunnitelmien teon intensiteetti näin tarkasteltuna oli suurin Haukiputaan (96 %) ja Pieksämäen (95 %) työvoimatoi- mistoissa. Suhteellisesti vähiten yksilöityjä työnhakusuunnitelmia oli tehty Mäntyharjun (18 %) ja Raision (24 %) työvoimatoimistoissa. Kuvio 7. Yksilöllisten työnhakusuunnitelmien laatimisintensiteetti 6 kuukautta työttömänä olleiden osalta, jakauma työvoimatoimistoittain vuonna 2008 21 Nuorille tehtyjen työnhakusuunnitelmien osuus suunnitelmiin oikeutetuista Nuorten osalta työnhakusuunnitelmien tekoon pyritään varhaisemmassa vaiheessa kuin muille ja nuorten osalta työnhakusuunnitelmien tekoa seurataan suhteessa yli kolmen kuukauden pituisiksi venyneisiin työttömyyksiin. Sellaisia alle 25 -vuotiaita, joiden työttömyys oli vuonna 2008 ylittä- nyt 3 kuukautta, oli koko maassa noin 22 700. Näistä noin 80 prosentille oli vuoden aikana laadittu yksilöllinen työnhakusuunnitelma. Nuorille (alle 25 -vuotiaat) tehtyjen työnhakusuunnitelmien määrä suhteessa nuorten yli 3 kuukau- den pituisiksi venyneisiin työttömyyksiin oli vuonna 2008 suurin Heinävedellä ja Kerimäellä, joissa kummassakin nuorille tehtyjen työnhakusuunnitelmien osuus oli tasan 100 prosenttia. Tämä tarkoit- taa sitä, että kaikille nuorille, joiden työttömyys oli ylittänyt kolme kuukautta, oli laadittu työnhaku- suunnitelma. Vähäisintä työnhakusuunnitelmien teko nuorille oli tämän tarkastelun nojalla Turussa (17 %) ja Mäntyharjulla (29 %) Kuvio 8. Nuorille tehtyjen työnhakusuunnitelmien laatimisintensiteetti 3 kuukautta työttömänä ol- leiden osalta, jakauma työvoimatoimistoittain vuonna 2008 22 Työvoimapoliittisissa aktiivitoimissa olevien osuus laajasta työttömyydestä Keskimäärin 29 prosenttia ns. laajaan työttömyyteen kuuluvista henkilöistä (työttömät + toimenpi- teissä olevat) on vuonna 2008 ollut aktiivitoimenpiteissä eli joko työvoimakoulutuksessa, työhar- joittelussa, palkkatuella työllistettynä, vuorottelupaikkaan työllistettynä tai muussa työllistämistoi- menpiteessä. Aktivointiaste oli vuonna 2008 suurin Uudessakaupungissa (40 %), Pohjois- Pirkanmaalla (40 %) ja Vammalan seudulla (39 %). Alhaisin aktivointiaste oli Ylivieskan seutu- kunnan (22 %) ja Päijät-Hämeen seutukunnan (23 %) työvoimatoimistoissa. Kuvio 9. Työttömien aktivointitason jakauma työvoimatoimistoittain vuonna 2008 23 Yli 500 päivää passiivista työmarkkinatukea saaneiden aktivointiaste Pidempään työttömänä olleiden osalta aktivointia voidaan tarkastella mm. niiden henkilöiden osalta, jotka ovat saaneet passiiviaikaista työmarkkinatukea vähintään 500 päivältä. Työttömyyttä näillä henkilöillä on siten takana vähintään kaksi vuotta. Tähän pitkään työttömänä olleiden ryhmään kuuluvien työmarkkatukimenot on vuodesta 2006 lähtien maksanut sekä kunta että valtio yhtä suu- rin maksuosuuksin. (Kunnissa uutta menoerää on alettu kutsua sakkomaksuksi, vaikka tehdyn uu- distuksen myötä kuntien meno-osuus toimeentulotukimenoista puolittui). Noin 36 prosenttia näistä pitkään työttömänä olleista oli aktivointitoimenpiteissä vuonna 2008. Pitkään passiiviaikaista työmarkkinatukea saaneiden aktivointiosuudet ovat vaihdelleet työvoima- toimistoittain paljon enemmän kuin kaikkien työttömien aktivointiosuudet. Suhteellisesti eniten pitkään passiivista työmarkkinatukea saaneita on aktivoitu Vammalan seudulla (76 %), Kaarinassa (70 %) ja Pohjois-Pirkanmaalla (70 %). Suhteellisesti vähiten pitkään työttömänä olleita on aktivoi- tu Tampereen (23 %), Vantaan (25 %) ja Päijät-Hämeen (27 %) työvoimatoimistoissa. Kuvio 10. Pitkään työttömänä (500 passiivista työmarkkinatukipäivää) olleiden aktivointitason ja- kauma työvoimatoimistoittain vuonna 2008 24 4. TUOTTAVUUSEROJEN SYIDEN ANALYSOINTI 4.1 Tuottavuuseroja selittävien muuttujien valinta Tilastollisissa monimuuttujamenetelmissä muuttujien väliset korrelaatiot hankaloittavat tarkasteluja, siksi edellä mainituista tehokkuuserojen selittäjistä tulisi poistaa ne muuttujat, joilla on voimakas korrelaatio muihin muuttujiin. Toimintaympäristömuuttujista työttömyysasteella on eniten merkit- seviä korrelaatioita muiden muuttujien kanssa (rakennetyöttömyysaste, kuormitus ja työvoiman kysynnän ja tarjonnan kohtaanto). Kuormitus ja kohtaanto korreloivat keskenään sekä työttömyys- asteen kanssa. Rakennetyöttömyysaste korreloi merkitsevästi vain työttömyysasteen kanssa. Ikään- tyneiden osuus työttömistä oli ainoa toimintaympäristömuuttuja, joka ei korreloinut merkitsevästi muiden muuttujien kanssa. Toiminnan suuntautumista kuvaavista muuttujista eniten merkitseviä korrelaatioita muiden muuttujien kanssa on yksilöllisten työnhakusuunnitelmien kattavuudella 6 kuukauden työttömyyden kohdalla ja nuorille 3 kuukauden työttömyyden kohdalla tehtyjen työnha- kusuunnitelmien kattavuudella. Muillakin toiminnan suuntautumista kuvaavilla muuttujilla on jon- kin verran korrelaatiota keskenään, mutta ne olivat heikompia. Lisäksi toiminnan suuntautumista kuvaavien indikaattorien osalta on huomattava, että työhön osoi- tukset ja työttömien aktivointitoimet ovat olleet mukana tuottavuuslaskelmassa. Näitä tietoja ei tä- mä vuoksi voi ottaa mukaan tehokkuuseroja selittäviksi muuttujiksi. Jotta tuottavuuseroja selittävillä muuttujilla ei olisi selkeitä korrelaatioita keskenään ja muuttujatieto ei olisi jo jotenkin ”sisällä” tuottavuuslaskelmassa, valitaan selittäviksi muuttujiksi seuraavat:  Vaikeasti työllistyvien osuus työttömistä ja toimenpiteissä olevista  Ikääntyneiden (55 – 64 v.) osuus työttömistä  Työnhakijoiden määrä kutakin avointa työpaikkaa kohden (ns. kohtaanto).  Yksilöllisten työnhakusuunnitelmien laatimisaste 6 kuukautta työttömänä olleiden osalla. 4.2 Tuottavuuserojen selittäminen Tässä osuudessa tarkastellaan, selittävätkö toimintaympäristötekijät tai toiminnan suuntautuminen havaittuja varsin suuria tuottavuuseroja ja kuinka paljon näillä asioilla voidaan katsoa olevan merki- tystä tuottavuudelle. Menetelmänä tässä tarkastelussa on logistinen regressioanalyysi. Analyysin avulla voidaan tutkia yhtä aikaa usean selittävän muuttujan vaikutusta tuottavuuteen. Ennen kuin logistinen regressioanalyysi voidaan tehdä, on ainakin selitettävä muuttuja muunnettava kaksiluokkaiseksi ns. binäärimuuttujaksi. Työvoimatoimiston saama tuottavuuden indeksiarvo tulee siten muuttaa arvoksi 0 tai 1. Jos muuttujan arvo on jäänyt alle keskiarvon (painotettu), muuttujan arvoksi tulee 0. Vähintään keskiarvoon yltävät arvot saavat arvon 1. Tuottavuusarvon lisäksi selit- tävistä muuttujista on tehty binäärimuuttujia. Analyysin tulosten tarkastelu aloitetaan siitä, miten valitut tehokkuuseroja selittävät muuttujat en- nustavat mallin mukaan työvoimatoimistojen tuottavuuseroja. Työvoimatoimistoista 75 prosenttia voidaan sijoittaa oikein keskimääräiseltä tuottavuudeltaan parempiin ja keskimääräistä heikommin tuottaviin käytettyjen selitysmuuttujien avulla. Jos siis tiedetään työ- ja elinkeinotoimistoista selit- tävien muuttujien arvot, voidaan mallin avulla noin 3/4 työ- ja elinkeinotoimistoista sijoittaa oikein ryhmiin: keskimääräistä paremmin tuottavat ja keskimääräistä heikommin tuottavat. 25 Mallin ennustekyky on kohtuullisen hyvä. Tämä tarkoittaa sitä, että jotkin muutkin kuin malliin sisältyvät tekijät selittävät työvoimatoimistojen tuottavuuseroja. Työvoimatoimistojen tuottavuuseroja selittäviksi muuttujiksi valittujen asioiden suhteellista selitys- kykyä on arvioitu taulukossa 2. Taulukko 2. Selittävien muuttujien yhteys työnvälitystoiminnan tehokkuuteen binaarimuuttujat, suluissa luokan 1 alaraja 95% LV EXP(B) B Keskivirhe Merkitsevyys Odotettu(B) alaraja yläraja Vaikeasti työllistyvien osuus (min. 46,2%) -,038 ,534 ,943 ,963 ,338 2,744 Ikääntyneiden osuus työttömistä (min. 31,1 %) -,750 ,550 ,173 ,473 ,161 1,389 Työvoiman kysynnän ja tarjonnan koh- taanto (min. 2,2) -1,787 ,679 ,009 ,167 ,044 ,634 Yksilöllisten työnhakusuunnitelmien kat- tavuus (min. 68,7 %) ,643 ,584 ,271 1,902 ,606 5,969 Constant -,567 ,641 ,377 ,567 Kerroin sarakkeella B ilmaisee kuinka voimakkaasti selittäjä on yhteydessä työvoimatoimistojen tuottavuuseroihin. Tuottavuutta selittää tämän laskelman mukaan eniten työvoiman kysynnän ja tarjonnan kohtaantotilanne. Vähäinen tarjonta suhteessa kysyntään indikoi siis yleensä korkeampaa työvoimatoimiston tuottavuustasoa. Taulukon 2 sarakkeella Odotettu(B) kuvataan riskitason muutosta yhtä selittävän muuttujan yksikön muutosta kohden. Työvoiman kysynnän ja tarjonnan kohtaannon osalla Odotettu(B) on 0,167. Jos siis tiedetään, että työvoimatoimiston alueella on keskimääräistä enemmän työvoiman tarjontaa suhteessa työvoiman kysyntään, on työvoimatoimiston todennäköisyys olla keskimääräistä tuotta- vampi 83 prosenttia pienempi kuin muilla toimistoilla. Todennäköisyyttä kuulua keskimääräistä tuottavampiin työvoimatoimistoihin lisää yksilöllisten työnhakusuunnitelmien keskimääräistä korkeampi kattavuus. Tämä lisää todennäköisyyttä kuulua keskimääräistä tuottavampiin työvoimatoimistoihin 90 prosentilla. Vastaavasti kuulumista keski- määräistä tuottavampiin työvoimatoimistoihin vähentää suurempi hakijamäärä kutakin avointa työ- paikkaa kohden (vähentää 83 prosentilla) ja tämän lisäksi keskimääräistä suurempi ikääntyneiden osuus (vähentää 53 prosentilla). OSA II Työpaikkojen täytön tehokkuus Tässä osassa analysoidaan julkiseen työnvälitykseen avoimeksi ilmoitettujen työpaikkojen täyttöä vuosina 2006-2008, vuoteen 2008 keskittyen. Edellä käsitellyssä tuottavuusindeksissä työpaikkojen täyttö työvoimatoimiston hakijalla sai suurimman, 50 prosentin painon työvoimatoimistojen (nyk. Työ- ja elinkeinotoimistojen tai TE-toimistojen) tuottavuudessa. Avointen työpaikkojen täytön ana- lysointi on siis samalla tärkeimmän yksityiskohtaisemman selityksen hakemista sille, miksi valitun tuottavuusindeksin perusteella saatiin edellä raportoitu lopputulos toimistojen välillä. 26 5. TYÖPAIKKOJEN TÄYTÖN LÄHTÖKOHDAT 5.1 Käsitteellisiä perusteita Avoimet työpaikat edustavat potentiaalista työllisyyttä ja työpaikkojen avoinna olon kesto kuvaa sitä, missä määrin tätä potentiaalia on voitu ottaa käyttöön. Avoinna olon kesto tai työpaikan täytön tehokkuus on tärkeä tekijä, jolla on myös suuria taloudellisia vaikutuksia. Kun vuonna 2008 julkisessa työnvälityksessä oli avoinna yhteensä 566 608 työpaikkaa ja keskimää- räinen avoinna olon kesto oli 23 päivää1, merkitsee tämä sitä, että työpaikkoja oli avoinna koko ajan keskimäärin 35 700. Mikäli paikkojen täytön tehokkuus olisi muuttunut yhdellä päivällä, merkitsisi tämä noin 1 170 hengen työllisyyden muutosta joka päivä. Keskimääräisellä työvoimakustannuksel- la arvioituna yhden päivän tehostuminen paikkojen täytössä voisi siten johtaa noin 50 miljoonan euron tuotannon arvon lisäykseen. Makrotasolla tietysti julkinen työnvälitys tuottaa työllisyysvaiku- tuksia vain sillä edellytyksellä, että se täyttää muutoin täyttämättä jääviä paikkoja tai tekee sen mui- ta rekrytointikanavia nopeammin (Konle-Seidl – Walwei 2001, 44). Tämä laskelma hahmottaa hyvin sitä, miksi työpaikkojen täyttämiselle annettava tuottavuusindeksin korkea paino on perusteltavissa. Suuressa dynamiikassa jo pienikin muutos saa aikaan huomattavan suuria taloudellisia vaikutuksia. Työpaikkojen täyttö tai työvoiman kysynnän ja tarjonnan yhteensovitus voidaan ajatella tavanomai- sena tuotantofunktiona, jossa työttömät työnhakijat ja julkisen työnvälityksen avoimet työpaikat ovat tuotantopanoksia (Hynninen – Kangasharju – Pehkonen 2009, 3, ks. myös Pissarides 2000, Hynninen 2007, Lahtonen 2006, Hynninen – Kangasharju – Pehkonen 2006). Tämä on tietysti koko työmarkkinoita ajatellen partiaalinen näkemys, koska muutkin työnhakijat kuin työttömät tulevat valituksi työpaikkoihin ja kaikkia avoimia työpaikkoja ei ilmoiteta julkiseen työnvälitykseen. Se on kuitenkin mitattavissa ja kuvaa laajasti työmarkkinoita. Tämän analyysin kannalta tällaisessa tuo- tantofunktiossa käytettyjen tuotantopanosten relevanssi on suurempi, kun keskitytään julkiseen työnvälitykseen. Tärkeä osa käsiteanalyysia on kestotekijöiden tarkempi erittely (Räisänen 2005, 9- 11), mikä auttaa tehokkuuden kannalta kriittisten kohtien paikallistamisessa. Eräs ongelmakohta ovat olleet rekrytointiongelmat eli vaikeasti täytettävät työpaikat, mitä on myös eritelty tutkimuksin (Pitkänen – Luoma – Järvensivu – Arnkil 2009, Räisänen – Tuomala 2007a ja b). 5.2 Aineistojen ominaisuuksia Analyysissa käytetään kahta aineistoa: työvoimatoimistotasoista makrotason aineistoa sekä työ- paikkailmoitustasoista mikroaineistoa. Työvoimatoimistotasoinen aggregoitu aineisto sisältää vain yhden havainnon toimistoa kohden, esimerkiksi keskimääräisen avoinna olon keston toimistossa, kun mikroaineistossa jokaiselle työpaikkailmoitukselle (tai työpaikalle) se on laskettu erikseen2. 1 Tämä kesto vastaa myöhemmin esiteltävän mikroaineiston mukaista avoinna olon kestoa. Yhden päivän ero muodos- tuu siitä, että mikroaineistossa yli 365 päivän kestoiset avoinna olot eli ns. rekisteriominaisuudet on sensuroitu oikealta. 2 Mikroaineiston perusominaisuuksien yksityiskohtaisempi esittely, ks. Räisänen (2004, 11-14), ks. myös Räisänen (2005) ja (2006) 27 Taulukko 3. Avoimia työpaikkoja kuvailevia tilastotietoja v. 2008, työvoimatoimistotaso N Minimi Maksimi Keskiarvo Keskihajonta avoimet paikat kk:n lopussa 89 16 9014 416,74 1007,439 avoimet paikat vuoden aika- na 89 223 137133 6281,49 15540,072 täyttyneet paikat 89 197 125373 5718,46 14235,130 työhönosoituksesta täytty- neet 89 32 3200 482,00 445,747 uuten tv.tston hakijalla täytty- neet 89 5 52584 2065,39 5839,066 työhönosoituksesta täyttöas- te, % 89 2,2 70,3 29,449 15,1914 täyttyneiden paikkojen avoin- na olon kesto, vrk 89 9,01 56,83 25,4583 8,36205 uudet avoimet paikat kk:n aikana 89 211 137924 6058,67 15510,193 alle 2 vkossa täyttyneet pai- kat 89 46 59742 2447,07 6705,883 28 Taulukko 4. Avoimia työpaikkoja kuvailevia tilastotietoja, muutos vuodesta 2006 vuoteen 2008, työvoimatoimistotaso N Minimi Maksimi Keskiarvo Keskihajonta avoimet paikat kk:n lopussa, muutos 2006-2008 90 -72,4 138,4 10,943 33,5690 avoimet paikat vuoden aika- na, muutos 2006-2008 90 -44,4 76,0 7,359 21,0659 täyttyneet paikat, muutos 2006-2008 90 -43,8 48,9 7,740 20,0688 työhönosoituksesta täytty- neet, muutos 2006-2008 90 -49,5 207,2 11,221 40,4313 muuten tv.tston hakijalla täyttyneet, muutos 2006- 2008 90 -86,6 1284,0 84,597 205,8782 työhönosoituksesta täyttöas- te, %, muutos 2006-2008 90 -17,9 47,5 12,273 13,5149 täyttyneiden paikkojen avoin- na olon kesto, vrk, muutos 2006-2008 89 -51,0 123,5 9,244 30,6810 uudet avoimet paikat kk:n aikana, muutos 2006-2008 90 -45,7 80,3 7,097 21,6122 alle 2 vkossa täyttyneet, muutos 2006-2008 90 -73 61 2,50 28,017 Työpaikkatietojen laadussa esiintyy myös ongelmia. Esimerkiksi Pohjois-Savon TE-keskuksessa on käyty yksityiskohtaisesti läpi työpaikkatietojen ongelmakohtia. Käyttötarkoituksesta riippuen kesä- työpaikat voivat aiheuttaa ongelmia tarkasteluihin. Pohjois-Savosta löytyi esimerkki, jossa haettiin 300:a elektroniikkainsinööriä, jotka osoittautuivat opiskelijoiden kesätyöpaikoiksi. Samoin esimer- kiksi myyjän paikka saattoi osoittautua nuorten työelämään tutustumispaikaksi eli lyhytkestoiseksi kesätyöksi. Myös muut volyymiltaan korkeat, mutta lyhytkestoiset paikat voivat aiheuttaa ongelmia etenkin tasapainotarkasteluissa. Erääksi ongelmakohdaksi osoittautuivat myös moninkertaiset työ- paikkailmoitukset tai työpaikat, jotka eivät olekaan aitoja. Enimmillään havaittiin saman työpaikan esiintyneen työpaikkatiedoissa peräti 14 kertaa. Muusta yhteydestä on aiemmin tullut ilmi, että esi- merkiksi työvoiman vuokrausyritysten julkiseen työnvälitykseen ilmoittamiin paikkoihin voi liittyä vuokrausyrityksen työnhakijoiden hankintaa ja tämä on yksi motiivi ilmoittaa paikkoja useisiin työ- voimatoimistoihin. Edellä esitetyt ja muut vastaavantyyppiset työpaikkatietojen laatuun liittyvät ongelmat ovat olennai- sia asioita, joita on pyrittävä parantamaan. Tässä analyysissa varauksia tuloksille on liitettävä paik- katietojen laadun vuoksi etenkin yksityiskohtaisiin tuloksiin, kuten toimistojen väliseen suureen variaatioon. On myös mahdollista, että tietoja pyritään manipuloimaan esimerkiksi tulostavoitteiden saavuttamisen vuoksi. Lyhytkestoiset työt tai esimerkiksi kesätyöpaikat eivät kuitenkaan välttämättä aiheuta tässä analyysissa ongelmia. Muutoinkin käsiteltäessä suurta aineistomassaa ja tulkittaessa 29 tuloksia kokonaistasolla edellä käsiteltyjen ongelmien rooli vähenee. Työpaikkatietojen laatuun kannattaa kuitenkin liittää varauksia etenkin yksityiskohdissa. 5.3 Jakaumien vertailua Lähtökohtana analyysissa voidaan vertailla kahden aineiston jakaumia työpaikkojen avoinna olon kestosta. Työvoimatoimistotasoinen aineisto sisältää vain yhden keskimääräisen havainnon toimis- toa kohden, mikä siis tässä tapauksessa ilmentää työpaikkojen keskimääräistä avoinna olon kestoa toimistossa. Mikroaineisto eli ns. vakanssiaineisto taas sisältää jokaiselle työpaikkailmoitukselle oman avoinna olon keston. Ohessa on esitetty ensin makroaineiston mukainen kestojakauma, sitten mikroaineiston. Jakaumien muoto on aineistoissa varsin erilainen, mikä voi osaltaan johtua käytetyistä luokitusrajoistakin, mut- ta kyse on myös eri aineistojen perusteella laskettujen jakaumien eroista. Suurimmat frekvenssit osuvat samaan keston kohtaan, mutta eroja on etenkin jakauman alku- ja loppupäässä. Alkupäässä mennään lähes kymmeneen päivään, ennen kuin ensimmäinen toimisto on saanut paikkansa keski- määrin täytettyä, mutta mikrotason aineisto kertoo meille, että paikkojen täyttäminen alkaa erittäin suurella volyymilla välittömästi avoinna olon alettua ensimmäisenä päivänä. Makroaineisto taval- laan tiivistää jakaumaa, koska siitä poistuvat kaikkein nopeimmat ja hitaimmat täytöt. Voidaan myös havaita, että keskimääräinen avoinna olon kesto poikkeaa aineistoissa toisistaan lähes 4 päi- vää, makroaineiston antaessa 17 % pitemmän keskimääräisen keston. Ero on melko suuri. Kuvio 11. Täyttyneiden työpaikkojen avoinna olon keston jakauma työvoimatoimistoittain v. 2008, vrk. 30 Kuvio 12. Työpaikkojen avoinna olon keston jakauma työpaikkailmoituksittain v. 2008, vrk Kuvio 13 a ja b. Mikro ja makro: työpaikan avoinnaolon eloonjäämiskäyrät mikro- (a, vasen) ja makroaineistojen (b, oikea) perusteella tarkasteltuna. Ohessa on esitetty jakaumat hieman uudella tavoin: avointen työpaikkojen eloonjäämiskäyrinä sekä yksittäisiin työpaikkailmoituksiin perustuvan mikroaineiston avulla (vas.), että työvoimatoimistota- son makroaineistoon perustuen. Mikroaineiston käyrä perustuu 317 501 työpaikkailmoituksen ha- vaintoihin, kun toimistoaineistossa niitä kuvaa vain kunkin 89 toimiston keskimääräistä tasoa osoit- 31 tava havainto3. Käyrien muodossa erona ovat erityisesti alku- ja loppupäät: kun yksittäisiä paikkoja alkaa täyttyä välittömästi, tapahtuu ensimmäisen toimiston keskimääräinen kaikkien paikkojen täyt- tö vasta 9 päivän kohdalla ja viimeinen toimisto saa paikkansa täytettyä 56 päivän jälkeen, esiintyy mikroaineistossa havaintoja 365 päivään asti, mistä lukien havainnot on sensuroitu oikealta. Eloon- jäämiskäyrät ovat edellä esitettyjen jakaumien kanssa yhtenevät, paitsi mikroaineiston jakauma esi- tettiin edellä selkeyden vuoksi 100 päivään katkaistuna, kun se eloonjäämiskäyrässä näytetään nyt koko kestoalueelta. 6. MAKROAINEISTON NÄKÖKULMA Tässä luvussa käsitellään työpaikkojen täytöstä saatavaa kuvaa TE-toimistotasoisen makroaineiston avulla. 6.1 Nopean täytön merkitys Seuraavaksi tarkastellaan sitä, onko runsaalla nopealla täytöllä jokin yhteys myös toimiston kaikki- en työpaikkojen täytön keston kanssa. Oheisessa kuviossa on vaaka-akselilla esitetty alle kahdessa viikossa täytettyjen paikkojen osuus kaikista täytetyistä paikoista toimistossa ja pystyakselilla kaik- kien paikkojen avoinna olon kesto keskimäärin. Kuvio ja laskettu regressioyhtälö osoittaa, että yh- teys on varsin voimakas ja suurin osa toimistoista sijaitsee regressiosuoran tuntumassa. Suurempia poikkeamia suorasta esiintyy lähinnä hyvin pienillä alle kahdessa viikossa täytettyjen paikkojen osuuksilla, missä 5 toimistoa saa paikkansa täytettyä selvästi odotettua hitaammin. Tarkastelulla näyttäisi kuitenkin alustavasti olevan tiettyä selitysvoimaa. Alustava päätelmä olisi se, että paikan täyttöön kannattaa panostaa alussa ja estää sen täytön pitkittyminen. Tarkastelussa ovat tässä muka- na kaikki paikat, myös ns. hakupaikat, joissa avoinna olon kesto voi olla ennalta hallinnollisesti määritelty, mutta kokonaiskuva on kuitenkin mielekkäästi toimiva. 3 Edellä osassa I toimistoista oli poistettu Ahvenanmaa, koska tuottavuuslaskelmissa tarvittava henkilötyövuosia koske- va tietoa puuttui. 32 Kuvio 14. Alle 2 viikossa täytettyjen paikkojen osuus ja täytettyjen paikkojen avoinna olon kesto keskimäärin työvoimatoimistoittain 6.2 Työpaikan täyttöön vaikuttavien tekijöiden analyysia Keskeinen mielenkiinnon kohde työpaikan täytössä on yksilöidyn työhönosoituksen käyttö ja sen vaikutus. Aiemmin on saatu systemaattisesti tuloksia, joiden mukaan työhönosoituksen käyttö liit- tyy tehokkaisiin paikan täyttöprosesseihin (Räisänen 2004, 2005, 2006, 2007 ja 2008, Räisänen – Tuomala 2007a). Aloitetaan tarkastelu lineaarisella riippuvuudella kysymällä, liittyvätkö työ- hönosoituksen käytöt nopeisiin täyttöihin? Oheisen graafin ja siihen esitetyn regressiosuoran perus- teella on melko vaikea väittää, että näin olisi. Regressiosuora kyllä nousee oletuksen mukaisesti, mutta toimistojen välinen hajonta näyttää satunnaiselta ja selitysaste on alhainen. Ainakaan toimis- toaineiston perusteella ei siten voida suoraan lähteä siitä, että osoitusten käyttö liittyisi kovin voi- makkaasti nopeisiin täyttöihin ja siten edellä esitetyn mukaisesti koko toimiston paikkojen tehok- kaaseen täyttöön. 33 Kuvio 15. Työhönosoituksesta täyttyneiden paikkojen osuus ja alle 2 viikossa täyttyneiden paikko- jen osuus työvoimatoimistoittain Kuvio 16 a ja b. Työpaikkojen täytön eloonjäämiskäyrä työvoimatoimistoittain työnhakusuunni- telmien laadinta-asteen mukaan, havaitut erot (a, vasen) ja neljällä taustamuuttujalla vakioidut erot (b, oikea). 34 Taulukko 5. Työpaikan täytön tehokkuuden estimointi, Coxin regressio binaarimuuttujat, suluissa luokan 1 alaraja 95,0% LV Exp(B) B keskivirhe Wald merkitsevyys Exp(B) alaraja yläraja osoitustäyttö (min. 29,5 %) ,475 ,223 4,544 ,033 1,608 1,039 2,487 alle 25-v. työttömistä (min. 10,7 %) ,755 ,252 9,001 ,003 2,128 1,299 3,486 55-64 v. työttömistä (min. 31,1, %) -,590 ,261 5,114 ,024 ,554 ,333 ,924 tukityön jälkeen työttömänä (min. 39,9 %) -,544 ,245 4,926 ,026 ,581 ,359 ,938 -2 log likelihood = 490,5, khii2=23,8 vapausasteet 4, merkitsevyys *** tautua varovaisesti, koska akioituja tekijöitä ei niiden keskeisyydestä huolimatta ole kovin monta. Kun Coxin regressiomalliin valitaan kerrostumamuuttujaksi työnhakusuunnitelmien laatimisaste, havaitaan, että niissä työvoimatoimistoissa, joissa suunnitelmien laatiminen on toteutettu keskimää- räistä kattavammin, myös työpaikkojen täyttö on tehokkaampaa kuin muissa toimistoissa. Voidaan ajatella, että kattava työnhakijoiden palvelu ja heidän työmarkkinavalmiuksiensa tuntemus parantaa myös mahdollisuuksia sovittaa avoimia työpaikkoja ja työnhakijoita yhteen. Koska tämä on kuiten- kin vasta alustava havainto, on ryhmiä pyrittävä tekemään toistensa kaltaisiksi. Analyysiin valitaan seuraavaksi neljä keskeistä selittävää muuttujaa, jotka kuvaavat sekä työvoimatoimiston toimin- taympäristöä että omaa toimintaa. Mallin perusteella alle 25-vuotiaiden nuorten keskimääräistä kor- keampi osuus työttömistä työnhakijoista lisää paikan täytön todennäköisyyttä 113 prosenttia verrat- tuna muihin toimistoihin. Keskimääräistä suurempi työhönosoituksesta tapahtuva työpaikan täyttö lisää täytön todennäköisyyttä 61 prosenttia. Sen sijaan ikääntyneiden 55-64-vuotiaiden keskimääris- tä korkeampi osuus työttömistä työnhakijoista vähentää paikkojen täytön todennäköisyyttä 45 pro- senttia ja keskimääräistä korkeampi tukityöllistämistoimenpiteiden jälkeinen työttömänä olevien osuus laskee sitä 42 prosenttia. Verrattaessa paikan täytön tehokkuutta korkean ja alhaisen suunni- telmien laadintatason toimistojen välillä, osoittautuu, että kattavalla suunnitelmien laadinnalla saa- vutettava tehokkuusero häviää noin 25 päivän kohdalla ja tämän jälkeen lievä ero on toisensuuntai- nen. Tuloksen perusteella näyttää siis siltä, että työnhakijoitaan kattavammin palvelevat toimistot pystyvät eräiden taustatekijöiden vakioinnin jälkeenkin täyttämään työpaikat muita toimistoja te- hokkaammin noin 25 päivään saakka, minkä jälkeen tämä ei enää hyödytä ja tilanne muistuttaa pi- kemminkin vaihtosuhdetta hakijoiden ja työnantajien palvelun välillä (vrt. yrityspaikkojen esiinty- miseen vaikuttavat tekijät kpl 6.3). Tulokseen kannattaa kuitenkin suh v 35 Taulukko 6. Työpaikkojen täyttämisen eloonjäämistaulu työhönosoitusten käytön ja taustavakioin- nin mukaan eri kestopisteissä, Coxin regres tamuuttu- jalla vakioitu ero *) sio 4 taus havaittu ero kesto, hän osoituk- oituk- osoituksia osoituk- okkuusero, ks. vrk vä sia paljon os sia vähän paljon sia vakioinnin jälkeinen teh %-y 8 .. 0,98 .. 0,98 .. 15 0,96 0,90 0,97 0,91 6 20 0,83 0,71 0,86 0,71 15 25 0,50 0,34 0,53 0,29 24 30 0,25 0,12 0,24 0,07 17 35 0,08 0,05 ,05 ,02 0 0 3 50 0,04 0,00 0,02 0,00 2 .. = havainto puuttuu *) taustamuuttujat ovat alle 25-vuotiaiden osuus työttömistä, 55-64 -vuotiaiden osuus työttömistä, valtaosa paikoista täytetään. Keskimääräis- vähemmän osoituksia käyttäneiden toimistojen paikan täytön tehokkuus ei sen sijaan ole muuttu- aulukko 7. Työpaikkojen täyttämisen eloonjäämistaulu muuten työvoimatoimiston hakijalla täy- tön ja taustavakioinnin mukaan eri kestopisteissä, Coxin regressio tamuuttu- tukityöllistämisen jälkeinen työttömäksi jääneiden osuus sekä muuten (kuin työhönosoituksesta) työvoimatoimiston hakijalla täytön osuus. Kun työhönosoitusten käyttö valitaan eloonjäämisanalyysissa kerrostumamuuttujaksi siten, että keskimääräistä enemmän osoitustäyttöä käyttäneet toimistot ovat omana ryhmänään, on osoitustäyt- töä toimistojen keskimääräistä tasoa enemmän käyttäneiden toimistojen työpaikan täytön tehokkuus muita suurempi. Vakioitaessa toimistoryhmiä valitsemalla analyysiin mukaan selittäviä taustamuut- tujia, ryhmien välinen tehokkuusero säilyy ja kestoalueella 20-35 päivää vahvistuukin alkuperäises- tä havaitusta. Työhönosoitusten runsaalla käytöllä on siis myös vuonna 2008 ollut työpaikan täytön tehokkuutta lisäävää vaikutusta. Kuitenkin, verrattaessa tulosta vuoden 2006 vastaavalla työvoima- toimistoaineistolla saatuihin tuloksiin, näyttäisi osoitusten keskimääräistä suuremman käytön te- hokkuus heikentyneen kestoalueella 15-35 päivää, jossa tä nut vuosien 2006 ja 2008 välillä. (Räisänen 2007, 33). T havaittu ero 4 taus jalla vakioitu ero *) kesto, ten ton haki- yttöä miston haki- yttöä uuten ton hakijal- ttöä en miston haki- yttöä okkuusero, ks. vrk vähän muu toimis jalla tä paljon muuten toi jalla tä vähän m toimis la täy paljon muut toi jalla tä vakioinnin jälkeinen teh %-y 8 0,98 .. 0,98 .. .. 15 0,96 0,91 0,96 0,93 3 20 0,82 0,73 0,81 0,78 3 25 0,46 0,40 3 0,41 0,4 -2 30 0,23 0,13 0,18 0,10 8 35 0,07 .. ,05 0 .. .. 50 0,00 0,04 0,00 0,01 1 .. = havainto puuttuu *) taustamuuttujat ovat alle 25-vuotiaiden osuus työttömistä, 55-64 -vuotiaiden osuus työttömistä, tukityöllistämisen jälkeinen työttömäksi jääneiden osuus sekä työhönosoituksesta täytön osuus. 36 Oheisessa eloonjäämistaulukossa on tarkasteltu muuten työvoimatoimiston hakijalla täyttöä erik- seen vakioimattomissa ja neljän taustamuuttujan suhteen vakioiduissa toimistoryhmissä. Verrattaes- sa tulosta osoitustäyttöön, havaitaan, että menetelmällä näyttää olevan väliä: osoitustäytön käytön mukaan eroavien toimistoryhmien tehokkuuserot ovat 1) selkeästi suuremmat kuin muuten työvoi- matoimiston hakijalla täytön mukaan eroavien toimistoryhmien tehokkuuserot ja 2) taustamuuttujil- la vakiointi kasvattaa tehokkuuseroja osoitusten käytön puolella, mutta käytännössä hävittää erot muuten toimiston hakijalla täytön puolella. Vaikka onkin mahdollista, että työhönosoitusten käytöl- työpaikkojen täytössä on vaihtosuhde muuten työvoimatoimiston hakijalla täytön kanssa, ei vä- uvio 17. Työpaikkojen täytön eloonjäämiskäyrä työvoimatoimistoittain työhönosoituksesta täytön alku- ja loppupäässä eli tehokkaimmin ja hottomimmin paikkansa täyttävissä toimistoissa osoitusten keskimääräistä suurempi lisääminen ei le kuitenkaan paikan täytön tehokkuutta kasvattavaa. lä häistä osoitusten käyttöä voi perustella ainakaan muuten toimiston hakijalla täytön tehokkuudella. K muutoksen vv. 2006-2008 mukaan. Työhönosoituksesta työpaikan täytön muutos on ollut vuosina 2006 – 2008 melko huomattava, kes- kimäärin 12,3 prosentin lisäystä toimistoittaisena keskiarvona. Työpaikan täyttöön johtaneita osoi- tuksia on siis käytetty selvästi kahta vuotta aiempaa enemmän. Osoitusten lisäys on myös ollut pai- kan täytön tehokkuutta pääosin kasvattavaa. Jakauman te o 37 6.3 Elinkeinopoliittinen ulottuvuus Elinkeinopoliittinen ulottuvuus työnvälityksen toiminnassa on korostunut työvoimatoimistojen muututtua v. 2009 alusta työ- ja elinkeinotoimistoiksi. Tätä ns. ”E-kirjaimen” merkitystä ja sisältöä pohditaan ja kehitellään työhallinnossa. Tavoitteena on TE-toimistojen elinkeinopoliittisen roolin ahvistaminen. Tässä esitetään hyvin tentatiivinen lähestymistapa siihen, miten asiaa voitaisiin Tässä ajatellaan siis yksinkertaisesti niin, että mi- äli TE-toimistolla on todellisuudessa elinkeinopoliittinen rooli, täytyy sen näkyä toimiston yritys- ttä seutukunnista, millä luokituksilla muita tilastotietoja lisi saatavissa. Edellä käsitellyssä makroaineistossa on kuitenkin TE-toimiston alueen työvoima, ten tätä tietoa hyödynnetään analyysissa. v työnvälitystoiminnassa tarkastella. Asiaa voidaan lähestyä niin, että tulkitaan nimenomaan yrityssektorin työpaikkatarjonta julkisessa työnvälityksessä toiminnan elinkeinopoliittiseksi ulottuvuudeksi. Tämä merkitsee samalla, että kun- ta-, valtio-, kotitalous- ja muuhun kolmanteen sektoriin liittyvä työpaikkatarjonta ei edistä elinkei- nopolitiikkaa kuin korkeintaan hyvin välillisesti. k sektorilta saamien työpaikkailmoitusten kautta. Aluksi katsotaan yritysten ilmoittamien avointen työpaikkojen osuutta toimiston kaikista työpai- koista vuosina 2006 ja 2008. Tällä nähdään elinkeinopoliittisen painotuksen erot toimistojen välillä sekä sen pysyvyys kahdessa vuodessa. Yritysten osuuden tarkastelu paikoista ei tietysti vielä kerro mitään siitä, onko toimiston rooli elinkeinoelämän näkökulmasta suuri vai pieni rekrytointikanava, vaan lähinnä sisäistä painotusta. Toimistojen toimintaympäristöä koskevien tietojen, kuten esimer- kiksi toiminta-alueen työpaikkavarannon liittäminen analyysiaineistoon on hankalaa, koska toimis- tojen toimialueet poikkeavat sekä kunnista e o jo 38 Kuvio 18. Yrityspaikkojen osuus kaikista paikoista työvoimatoimistoittain vuosina 2006 ja 2008, % uitenkin aivan hämmästyttävän suuria, enimmillään jopa 60 prosenttiyksikköä. Näin suuria eroja eskisuurten yritys- n varaan. Työpaikat painottuvat palkkatyöhön ja niitä täytetään myös muilla kuin toimiston työn- , Helsinki Haapaniemen, Vantaan yrityspal- Vuosien 2006 ja 2008 toimistovertailussa on mukana kaikkiaan 106 yksikköä. Ne eivät ole kuiten- kaan toimialueeltaan tai hallinnolliselta kapasiteetiltaan samoja em. vuosien välillä, vaan toimisto- verkkoa on tiivistetty. Mukana tarkastelussa on useita sellaisia toimistoja, joihin on liitetty pienem- piä toimistoja v. 2006 jälkeen. Yrityspaikkojen osuuden pysyvyys toimistojen välillä on kuitenkin huomattavan suuri em. muutoksista huolimatta, sillä vuoden 2006 yrityspaikkojen osuus selittää 76 prosenttia vuoden 2008 yrityspaikkojen osuudesta. Koko maan taso on noussut vuoden 2006 68 prosentista vuoden 2008 71 prosenttiin. Kokonaistasolla näin arvioitu TE-toimistojen elinkeinopo- liittinen rooli olisi siten varsin vahva. Eri toimistojen väliset erot yrityspaikkojen osuudessa ovat k on pyrittävä jotenkin selittämään. Aluksi tarkastellaan, löytyykö selittäviä tekijöitä mikroaineistosta. Logistisella regressiomallilla tarkasteltiin yrityssektorin työpaikkojen esiintymistä selittäviä tekijöi- tä. Neljän selittävän muuttujan mallissa (mikroaineistolla) kaupunkimainen kuntatyyppi lisäsi yri- tysten työpaikkailmoitusten todennäköisyyttä 96 prosenttia muihin kuntatyyppeihin nähden. Mikäli henkilöstömäärä oli vähintään 200, vähensi tämä yritysilmoituksen esiintymistodennäköisyyttä 56 prosenttia. Jos työpaikka oli muuta kuin palkkatyötä, vähensi tämä todennäköisyyttä 19 prosenttia. Työvoimatoimiston hakijalla täyttö vähensi todennäköisyyttä 20 prosenttia. Tulos merkitsee sitä, että elinkeinopoliittinen ulottuvuus rakentuu paljolti kaupunkien sekä pienten ja k te hakijoilla. Malli ennusti yritys- ja muut paikat 72 prosentissa tapauksista oikein. Korkeimmat, vähintään 75 prosentin yrityspaikkojen osuudet v. 2008 olivat Helsinki Malmin, Tampereen, Rauman seudun, Helsinki Kampin, Laitilan 39 velujen, Tunturi-Lapin, Päijät-Hämeen, Kaarinan, Hyvinkään, Vaasan, Oulun seudun sekä Porvoon toimistoissa. Suuret kaupungit ovat hyvin edustettuina. Alhaisimmat, alle 45 prosentin yrityspaikkojen osuudet olivat vastaavasti Pudasjärven, Espoon kes- esitetään yrityspaikkojen suuden jakauma toimistoittain vuonna 2008. Nyt tarkastelussa ovat vain varsinaiset toimistot, kun in 76 prosenttia toimistoista siinä, onko yrityspaikkojen osuus vähintään 67 prosenttia vai ei. yt kannattaa huomata ero mikroaineiston mallinnukseen, jossa selitettiin yritysten työpaikkailmoi- spaikkojen osuuden esiintymis- . Kuvio 19. Yrityspaikkojen osuuden jakauma toimistoittain v. 2008 kuksen, Ilomantsin, Siikalatvan, Ahvenanmaan, Nivala-Haapajärven, Haukiputaan, Heinäveden sekä Kaustisten toimistoilla. Tässä päässä pienet toimistot ovat vahvasti edustettuina. Tarkastelua täydennetään seuraavaksi makroaineiston avulla. Aluksi o edellä mikroaineistolla käsiteltiin osin myös muita yksikköjä kuin itsenäisiä toimistoja. Vaihteluväli säilyy 60 prosenttiyksikön tasolla myös varsinaisten toimistojen kesken. Makroaineistoon sisältyy mm. tieto TE-toimiston alueen työvoiman määrästä. Lisäksi mukaan lo- gistiseen regressioanalyysiin saadaan näin myös työttömien työnhakijoiden aktivointiasteeseen liit- tyvä muuttuja. Näiden lisäksi mallissa käytetään työpaikkojen avoinna olon kestoa ja toimiston ha- kijalla täyttöä. Näiden selittäjien kesken ei esiinny häiritsevää multikollineaarisuutta. Malli ennustaa oike N tusten esiintymistä kun nyt makroaineistolla selitetään korkean yrity tä 40 Jos toimiston alueen työvoiman määrä on vähintään 0,81 prosenttia koko maan työvoimasta eli noin 20 600 henkilöä, lisää tämä yrityspaikkojen suuren esiintymisen todennäköisyyttä 656 prosenttia. Tulkintana on lisäevidenssiä edellä saadulle tulokselle kaupunkimaisen kuntatyypin merkityksestä yrityspaikkojen tärkeänä esiintymisalueena. Työvoiman määrä on samalla ainut tilastollisesti mer- kitsevä selittävä muuttuja mallissa. Muiden muuttujien osalta tulkinnassa ollaan siis lähinnä piste- estimaattien varassa4. Mikäli avoinna olon kesto on keskimääräistä pidempi (vähintään 25,5 päi- vää), laskee tämä yrityspaikkojen suuren esiintymisen todennäköisyyttä 34 prosenttia. Tämäkin tulos on looginen elinkeinoelämän näkökulmasta: mikäli toimisto ei ole paikkojen täytössä yleisesti tehokas, ei se saa runsaasti yritysten paikkailmoituksiakaan. Työttömien työnhakijoiden aktivoin- tiasteen ollessa vähintään 30,1 prosenttia, laskee tämä yrityspaikkojen suuren esiintymisen todennä- köisyyttä 56 prosenttia. Tulos voi indikoida sitä, että työnhakijoiden aktivointitoimiin panostamisen ja yrityssektoriin suuntautuneen palvelun välillä olisi vaihtosuhde, toisin sanoen toimistoilla olisi tässä mielessä erilaisia toimintamalleja. Myös toimiston hakijalla täytön osuuden ollessa vähintään 49 prosenttia, laskee tämä korkean yrityspaikkojen esiintymisen todennäköisyyttä 45 prosenttia. Tulosta voidaan varsin alustavasti tulkita niin, että kaupunkiympäristössä TE-toimistolla on hyvät edellytykset saada runsaasti yritysten työpaikkailmoituksia. Mikäli se kuitenkin keskittyy ensisijai- esti palvelemaan omia henkilöasiakkaitaan, eikä ole työpaikkojen täytössä tehokas, ei sillä toden- n johtaminen sekä ns. polkuriippuvuus. Esimerkiksi yhteistyöverkostot voivat olennaisesti ittyä mallinnuksissakin esiin tulleeseen toimintamalliin: onko TE-toimisto suuntautunut ensisijai- esti palvelemaan omia asiakkaitaan vai onko se yleisempi työsuhteiden solmimisen markkinapaik- a? s näköisesti ole runsaasti yritysten työpaikkailmoituksia. Tukea tälle tulkinnalle löytyy myös mikro- aineistolla laaditusta mallinnuksesta. TE-toimiston elinkeinopoliittiseen ulottuvuuteen liittyy monia tärkeitä selittäviä tekijöitä, joita ei ole käytetyissä aineistoissa mukana. Tällaisia voivat olla erilaisten yhteistyöverkostojen rooli, toi- misto li s k 4 Kummatkin analyyseissa käytettävät aineistot ovat kokonaisaineistoja, joten tilastollisen testaamisen mielekkyys on kyseenalaista. Testejä käytetään kuitenkin tulkinnassa siinä mielessä apuna, että nähdään, minkälaisella varmuudella tällaisella aineistolla voitaisiin väittää tulosten pätevän myös, jos ne olisivat otoksia jostain perusjoukosta. 41 Kuvio 20. Avointen yrityspaikkojen varannon jakauma työvoimatoimistoittain 100 työvoimaan kuuluvaa kohti Oheisessa jakaumakuviossa on esitetty yrityspaikkojen varanto 100 työvoimaan kuuluvaa henkilöä ohti TE-toimistoissa. Keskimäärin oli vuonna 2008 auki noin puolitoista yritysten työpaikkaa sataa tyi Tunturi-Lapista (5,1), Helsin- stä (5,0), Tampereelta (3,6) ja Laitilasta (3,3), Vantaalta (2,8) ja Turusta (2,8). Osuus oli alhaisin aukiputaalla (0,5), Ilomantsissa (0,5), Outokummun seudulla (0,5), Siikalatvassa (0,5), Ylä- Haapajärvellä (0,6). steriaineiston käyttö tuo analyysiin paljon uutta. Kun työ- oimatoimistoja kuvaavassa aineistossa havaintoyksikkönä on työvoimatoimisto, on tässä käytettä- k työvoimaan kuuluvaa henkeä kohden. Muutamaa yksittäistä toimistoa lukuun ottamatta jakauma on siedettävän tiivis. Korkein yrityspaikkojen osuus 100 työvoimaan kuuluvaa kohti löy gi H Kainuussa (0,6), Joutsassa (0,6) sekä Nivala- 7. MIKROAINEISTON NÄKÖKULMA Mikrotasoisen avointen työpaikkojen reki v vässä mikroaineistossa havaintoyksikkönä työpaikkailmoitus. Näitä ilmoituksia vuoden 2008 ai- neistossa on runsaat 317 000 kappaletta. 42 Aluksi esitetään hakuajallisten ja muiden paikkojen täytön jakaumat aineistossa. Aktiiviset täyttö- enetelmät keskittyvät ei-hakuajallisiin ja vastaavasti passiivisemmat menetelmät hakuajallisiin a muutoin tapahtuvaa työpaikan täyttöä ja näiden eri yttötapojen tehokkuuseroja. Avoinna olon keston lisäksi tarkasteluun otetaan myös koko rekry- yöhönosoituksesta ja muutoin tapahtuvaa työpaikan täyttöä ja näiden eri täyttötapojen tehok- uuseroja käsitellään aluksi elonjäämisanalyysilla, jossa tarkastellaan erikseen osoituksesta täyttöjä muita täyttöjä. Näiden välillä havaitaan valtavat tehokkuuserot. m paikkoihin. Kuvio 21. Työpaikkojen täyttömenetelmien jakaumat hakupaikoissa ja muissa paikoissa v. 2008 Seuraavaksi tarkastellaan työhönosoituksesta j tä tointiaika sekä työnantajan osuus rekrytointiajassa. 7.1 Osoituksesta täyttö ja muut täyttötavat T k ja 43 Kuvio 22. Työpaikkojen täytön eloonjäämiskäyrä työhönosoituksesta täytön mukaan aulukko 8. Työpaikkojen avoinnaolon keston (hakupaikat pl.) eloonjäämistaulu työhönosoituksen äytön ja taustav htee eri kestopisteissä, Coxin regressio havaittu ero taustamuuttu- T k akioinnin su n 6 jalla vakioitu ero *) kesto, vrk ei osoitustäyttöä osoitustäyttö ei osoitustäyttöä osoitustäyttö tehok- sero, %- öä vakioinnin jäl- keinen kuu yksikk 1 0,92 0,48 0,91 0,51 40 8 0,72 0,21 0,71 0,23 48 15 0,53 0,13 0,51 0,14 37 20 0,42 0,10 0,40 0,10 30 25 0,34 0,07 0,32 0,08 24 30 0,27 0,06 0,25 0,06 19 35 0,23 0,05 0,21 0,05 16 50 0,14 0,03 0,13 0,03 10 44 *) käytetyt taustamuuttujat ovat (suluissa binaarimuuttujan luokan 1 arvo) suurkaupunki (on), työ- aika (ei päivätyö), työn kesto (alle 3 kk), henkilöstön koko (min. 200 henkeä), työnantajasektori (yksityinen) sekä työpaikan tyyppi (ei palkkatyö). Suoritettu vakiointi ei poista tai edes juuri supista osoitustäytön tehokkuuseroa muihin paikan täyt- tötapoihin nähden, kuten oheinen eloonjäämistaulu osoittaa. Paikan täytön nopeudella mitattu te- okkuusero on todella huomattavan suuri. Koska vakioinnissa on käytetty keskeisiä työmarkkina- käytöstä, ikä siitä, että osoituksia käytetään tyypillisimmin tietynlaisissa olosuhteissa. Kuvio 23. Työpaikkojen avoinna olon keston eloonjäämiskäyrät työhönosoituksen käytön mukaan hakupaikat pois lukien vv. 2006-2008, Coxin regressio, 6 taustamuuttujalla vakioidut erot h alueita, työpaikkaa ja työnantajaa koskevia tietoja, voidaan taustamuuttujien avulla suoritetun vaki- oinnin jälkeen kohtuullisella varmuudella sanoa, että tehokkuusero johtuu juuri osoitusten e 0 0,1 0,2 0,3 0,4 0,5 0,6 0,7 0,8 0,9 1 1 8 15 20 25 30 35 50 ku m u la ti iv in en e lo o n jä än ti , muu täyttötapa 2006 osoitustäyttö 2006 muu täyttötapa 2007 osoitustäyttö 2007 muu täyttötapa 2008 osoitustäyttö 2008 avoinna olon kesto hakupaikat pl., vrk N2006= 66 119, N2007=116 230, N2008=97 0665 Viime vuosina työpaikkojen täyttö on toteutunut työhönosoituksesta ja muutoin likimain yhtä suu- rella tehokkuuserolla kunakin tarkasteluvuonna. Vuosien 2006 ja 2007 eloonjäämiskäyrät ovat lä- hellä toisiaan, sen sijaan vuonna 2008 työpaikkojen täytön tehokkuus hakupaikat pois lukien kasvoi sekä osoituksesta että muutoin paikkoja täytettäessä. Prosenttiyksikköinä laskettu tehokkuusero kullekin vuodelle ja kestopisteelle osoittaa, että vuonna 2008 osoitusten tehokkuusero oli aiempaa uurempi lyhytkestoisissa, noin 8 päivän kuluessa tapahtuneissa täytöissä ja se oli aiempaa pienem- i vähintään 20 päivää kestäneissä avoinnaolojen jälkeisissä täytöissä. Suurkaupungin, työajan, työn orin sekä työpaikan tyypin ollessa vakioivina selittävinä uuttujina, on osoituksesta tapahtuvan täytön tehokkuus selvästi muita täyttötapoja parempi. s p keston, henkilöstön koon, työnantajasekt m 5 Kaikkien vuosien mallit ovat tilastollisesti merkitseviä, eikä selittävien muuttujien kesken esiinny kuin yhdessä mallis- sa yksi yli .30:n tasoinen korrelaatio. Lievästä multikollineaarisuusongelmasta huolimatta on yhdenmukaisuuden vuoksi käytetty samoja selittäviä muuttujia kaikkina vuosina. 45 7.2 Rekrytointiaika ja rekrytointiviive Seuraavaksi tarkastellaan koko rekrytointiaikaa koskevia tehokkuuksia ja eri paikan täyttötapojen olia tässä. Käytettävä mikroaineisto on sikäli varsin ainutlaatuinen, että siihen sisältyy tietoja essa koko rekrytointiproses- in kestoa. Kun koko rekrytointiprosessin kestosta vähennetään avoinna olon kesto, saadaan selville ro myös aiotusta työn alkamisajasta, jota on käytetty estimaattina lasketta s myös työnantajan osuus prosessissa eli rekrytointiviive. Tätäkin osuutta mallinnetaan erikseen. Liit- teenä esitettävissä eloonjäämistauluissa on yksityiskohtaisempia tuloksia mallinnuksista. Kuvio 24. Avoinna olon keston eloonjäämiskäyrä täyttötavan mukaan 46 Kuvio 25. Rekrytointiajan eloonjäämiskäyrä täyttötavan mukaan Kuvio 26. Rekrytointiviiveen (=työnantajan osuuden) eloonjäämiskäyrä täyttötavan mukaan kesto, henkilöstön koko, työnantajasektori ja työpaikan tyyppi) eloonjäämisfunktiot erikseen avoin- Oheisissa kuvioissa on esitetty 6 taustamuuttujan mukaan vakioidut (suurkaupunki, työaika, työn 47 naolon kestolle (vertailun vuoksi), koko rekrytointiajan kestolle sekä rekrytointiviiveelle eli työnan- tajan osuudelle eri työpaikkojen täyttötapojen mukaisissa ryhmissä6. Osoitustäytön tehokkuusero muihin työpaikan täyttötapoihin verrattuna on varsin suuri, joissain tarkasteluissa jopa useita kym- meniä prosenttiyksikköjä. Vaikka funktiot on laskettu 365 päivään asti, esitetään graafeissa luetta- vuuden vuoksi vain kestoalueen 0-100 päivää kuvaajat. Verkkotäyttö näyttää avoinnaolon keston perusteella jäävän kauas osoitustäytön taakse tehokkuudessa, mutta koko rekrytointiprosessin näkö- kulmasta se näyttäisi muodostuvan työnantajalle toiseksi tehokkaimmaksi menetelmäksi. Työvoi- matoimiston kannalta passiiviset täyttömenetelmät eli ehdokkaita riittävästi ja hakuaika päättynyt (nämä luokat tässä yhdistetty, hakupaikat pl. kyse on käytännössä vain ensin mainitusta ryhmästä) vat lopputuloksen kannalta tehottomimpia. aan omilla tunnuksilla. Tehokkuuserot ovat myös pelkästään önantajan osuudessa varsin suuria. havaittiin vuonna 2008 nousseen työnantajien kannalta toiseksi te- okkaimmaksi menetelmäksi. . JOHTOPÄÄTÖKSET atoimistojen (nyk. työ- ja elinkeinotoimistojen) välisiä ottavuuseroja ja niiden lähteitä. ai- on tuottavuusindikaattorissa. Toimistojen tuottavuudelle haettiin myös selitystä mallinnuksin. miseen liittyvät tekijät tai toimimi- en verkostoissa sidosryhmien ja muiden viranomaisten kanssa. o Rekrytointiviive tarkoittaa työnantajan osuutta rekrytointiprosessin kestossa eli koko rekrytointipro- sessin ja avoinnaolon keston erotusta. Se aika siis kuluu hakijoiden seulontaan, haastatteluihin, va- lintapäätöksen tekemiseen sekä valitun työn aloittamisen odottamiseen. Mielenkiintoista on havaita osoitusten olevan rekrytoivan työnantajankin käyttämän ajan kannalta tehokkain työpaikan täyttöta- pa. Seuraavaksi tehokkainta on verkkotäyttö eli tapaus, jossa työnantaja käyttää työvoimatoimiston teknistä alustaa rekrytoinnissa saamill ty Verkkotäyttöä aiemmin tutkittaessa (Räisänen 2006) havaittiin, että se voi nousta merkitykselliseksi menetelmäksi suurkaupunkien ja yksityisen sektorin työmarkkinoilla ja myös vaikeasti täytettävissä työpaikoissa. Nyt verkkotäytön h 8 Tässä analyysissa on tarkasteltu työvoim tu Eri yksikköjen väliset tuottavuuserot osoittautuivat varsin suuriksi. Tuottavuusmittauksia on myös suoritettu eri tutkimuksissa useilla eri menetelmillä, mutta tyypillistä on, että erot ovat yleensä huomattavia. Tässä analyysissa suoritettiin herkkyysanalyysia indikaattoripainoja vaihtelemalla ja myös erilaisia indikaattoreita kokeiltiin. Työvoimatoimistojen tuottavuus ei osoittautunut kovin herkäksi indikaattoripainojen vaihtelulle, kohtuullisilla painojen vaihteluilla vain vajaa kymmenes- osa yksiköistä siirtyi joko keskimääräistä tuottavammaksi tai päinvastoin. Tuottavimpien tai vähiten tuottavimpien toimistojen sijoitusta ei voikaan selittää sillä, että tuottavuusindikaattori olisi väärin valittu. Käytetty tuottavuusindikaattori korostaa toimiston tuotosten lopullisuutta pelkkien väli- tuoteprosessien sijasta. Tämän vuoksi toimiston hakijalla täytetyt työpaikat saavat 50 prosentin p n Mallinnuksen tulosten perusteella tuottavuuteen vaikuttavat etenkin ikääntyneiden suuri osuus työt- tömistä ja kysynnän ja tarjonnan epäsuhta heikentävästi ja yksilöllisten työnhakusuunnitelmien hy- vä kattavuus parantavasti. Toimintaympäristöön ja toiminnan suuntautumiseen liittyvät tekijät selit- tävät tuottavuuseroja kohtuullisen hyvin, mutta täydentäville selityksille jää myös tilaa. Tällaisia tekijöitä voivat olla esimerkiksi johtamiseen ja asiakassuuntautu n 6 Kaikki mallit ja selittävät muuttujat ovat tilastollisesti merkitseviä, eikä selittävien muuttujien kesken esiinny häiritse- vää multikollineaarisuutta. Muutokset alkuperäisiin havaittuihin tehokkuuseroihin eri täyttötapojen välillä ovat vähäisiä, vain muutamia prosenttiyksikköjä. 48 Koska työpaikkojen täytöllä on huomattava paino tuottavuusindikaattorissa, on avointen työpaikko- jen täytön tehokkuutta tarkasteltu yksityiskohtaisemmin. Tämä on samalla yksityiskohtaisemman elityksen hakemista tuottavuuseroille. i täyttömenetelmäksi. Tämä tuli selkeimmin esille työnantajan osuudessa heti osoi- sten jälkeen. iköiden elinkeinopoliittista ulot- vuutta ja suoriutumista on tutkittava jatkossa monipuolisemmin. aineistojen jatkokehittelyä ja/tai adullista kenttätutkimusta tai vaihtoehtoisesti kyselyjen käyttöä. si myyntityön ja kauppaedustuksen osuus paikkavalikoimassa kasvaa heikossa loustilanteessa. s Työpaikkojen täyttöä käsitellään sekä toimistotasoisen makroaineiston että työpaikkailmoitustasoi- sen mikroaineiston avulla. Kummatkin aineistot osoittavat työhön osoituksesta tapahtuvan työpai- kan täytön muita täyttömenetelmiä tehokkaammaksi. Pelkän makroaineiston avulla ei kuitenkaan päädyttäisi pitämään tehokkuuseroa osoituksesta ja muuten tapahtuvan täytön välillä kovin keskei- senä. Sen sijaan yksityiskohtaisen mikroaineiston avulla tehokkuusero osoittautuu erilaisten vaki- ointien jälkeenkin jopa dramaattisen suureksi. Vaikka emme voikaan olla varmoja siitä, että kaikki relevantit selittävät tekijät sisältyivät mallinnuksiin, näyttää keskeisten selittävien muuttujien käytön jälkeenkin siltä, että työhön osoituksilla olisi itsenäinen paikan täytön tehokkuuteen liittyvä vaiku- tus. Analyysissa tarkasteltiin myös koko rekrytointiprosessin kestoa sekä pelkkää työnantajan käyt- tämää aikaa. Näissäkin osoitukset osoittautuivat tehokkaimmiksi, mutta verkkotäyttö nousi toiseksi tehokkaimmaks tu Analyysissa tulkitaan alustavana keskustelunavauksena yritysten ilmoittamien avointen työpaikko- jen ilmentävän toimiston elinkeinopoliittista roolia. Mikäli toimisto on elinkeinopoliittisesti suun- tautunut, saa se enemmän yritysten paikkoja välitettäväkseen kuin siinä tapauksessa, että toimisto on suuntautunut muutoin. Tehottomuus paikkojen täytössä ja korkea työttömien työnhakijoiden aktivointiaste liittyvät alhaiseen yrityspaikkojen osuuteen toimistossa. Tämä viittaakin siihen mah- dollisuuteen, että voimakkaasti henkilöasiakkaiden palveluun suuntautumalla toimisto ei ehkä voi saavuttaa elinkeinopoliittista menestystä yritysten näkökulmasta, vaan näiden linjausten välillä val- litsisi vaihtosuhde. Kyse saattaakin olla siitä, onko toimisto orientoitunut omien henkilöasiak- kaidensa palveluun vai haluaako se luoda yleisemmän uusien työsuhteiden solmimisen markkina- paikan. Tälle varsin alustavalle tulkinnalle löytyy tukea suoritetuista mallinnuksista. Joka tapauk- sessa työ- ja elinkeinotoimistoiksi v. 2009 alussa muuttuneiden yks tu Yksikkökohtaisia tekijöitä ei ole voitu analyysissa ottaa huomioon. Tilastoanalyysilla päästään ha- vainnoimaan yksikköjen väliset tuottavuus- ja tehokkuuserot sekä mallintamaan niiden taustalla olevia keskeisiä syitä. Käytettyjen tutkimusaineistojen laajasta tietosisällöstä huolimatta monia il- meisen olennaisia tekijöitä, kuten johtamista, verkostoitumista tai polkuriippuvuutta ei ole voitu tässä analysoida. Niiden huomioon ottaminen edellyttäisi tutkimus la Joka tapauksessa tuottavuusanalyysia tulee jatkaa tuottavuuden kehittämisen perustaksi. Lamaolois- sa tuottavuus myös muuttuu tämän analyysin kohdevuoteen 2008 nähden. Tässä analyysissa on käy- tetty suhteellista tuottavuusindikaattoria, mutta myös absoluuttisen tuottavuuden arviointi olisi mahdollista. Käytetyllä indikaattorilla on ilmeistä, että työvoiman kysynnän heikkeneminen laskee myös tuottavuutta TE-toimistoissa, kun täytettäviä paikkoja on aiempaa vähemmän. Toiminta suun- tautuu tällöin enemmän välituotteisiin ja prosesseihin, joilla tuetaan henkilöasiakkaiden työmarkki- noille sijoittumista tai tämän edellytyksiä. Myös tarjolla olevien avointen työpaikkojen rakenne muuttuu, esimerkik ta Erityisesti toimiston omien valintojen roolia kannattaa jatkoanalyyseissa yksilöidä tarkemmin. Täs- sä analyysissa on pyritty hakemaan selittäviä tekijöitä tuottavuudelle ja työpaikkojen täytön tehok- 49 kuudelle. Nämä tekijät ovat kahtalaisia: toisaalta olosuhdetekijöitä, toisaalta toimiston omia poli- tiikkavalintoja. Tällaisten omien valintojen pelitila ja rooli on erilainen vaikkapa maaseutumaisessa ja suurkaupunkiympäristössä, niinpä esimerkiksi suurkaupunkiympäristö onkin osassa analyyseja vakioitu. Tuottavuuden parantamisen kannalta vertailukehittäminen on keskeisiä keinoja. Todellis- ten tuottavuutta parantavien TE-toimistojen valintojen kannalta verrokit lienee kuitenkin haettava nsisijaisesti samantyyppisistä työmarkkinaympäristöistä. elmiä huolellisemmasta seurannasta vaikuttaa itse osoi- sten käyttöön ja niiden tuloksellisuuteen? e Työhönosoitusten tehokkuutta osoittavissa mallinnuksissa voi esiintyä endogeenisuusongelmia, mikäli osoituksia kuitenkin käytettäisiin jo ennalta tehokkaiksi arvioiduissa paikkojen täyttöproses- seissa. Monipuolisten selittävien muuttujien käyttö kuitenkin alentaa tätä riskiä. Voidaan myös ky- syä, miten tieto osoitusten muita täyttömenet tu 50 LÄHTEET Aaltonen, Juho – Kirjavainen, Tanja – Moisio, Antti; Peruskoulujen ja lukioiden tehokkuuserot ja tuottavuus. Teoksessa: Kangasharju, Aki (2007); Hyvinvointipalvelujen tuottavuus: Tuloksia opin- tien varrelta. VATT-julkaisuja 46, Valtion taloudellinen tutkimuskeskus, Helsinki Hynninen, Sanna-Mari (2007); Matching in Local Labour Markets. Jyväskylä Studies in Business and Economics 56, University of Jyväskylä Hynninen, Sanna-Mari – Kangasharju, Aki – Pehkonen, Jaakko (2006); Regional Matching Fric- tions and Aggregate Unemployment. VATT Discussion Papers 383, Government Institute for Eco- nomic Research, Helsinki Hynninen, Sanna-Mari – Kangasharju, Aki – Pehkonen, Jaakko (2009); Matching inefficiencies, regional disparities and unemployment. VATT Working papers 4, Government Institute for Eco- nomic Research, Helsinki Kangasharju, Aki (2008); Kohtaanto-ongelmat työvoimatoimistojen tehottomuutta vai työmarkki- noiden rakenneongelmia. Valtion taloudellinen tutkimuskeskus, Helsinki Kangasharju, Aki – KirjavainenTanja – Luoma, Kalevi – Räty, Tarmo; Koulutuspalvelujen tuotta- vuuden ja tehokkuuden mittaaminen. Teoksessa: Kangasharju, Aki (2007); Hyvinvointipalvelujen tuottavuus: Tuloksia opintien varrelta. VATT-julkaisuja 46, Valtion taloudellinen tutkimuskeskus, Helsinki Klemmer, Katherine (2009); Job openings and hires decline in 2008. Monthly Labor Review, US Department of Labor, May 2009 Konle-Seidl, R. – Walwei, U. (2001); Job Placement Regimes in Europe: Trends and Impacts of Changes. IAB Labour Market Research Topics No 46, Nürnberg Lahtonen, Jukka (2006); Matching Heterogeneous Job Seekers and Vacancies. Jyväskylä Studies in Business and Economics 50, University of Jyväskylä Nio, Ilkka – Sardar, Paula (2009); Työvoimapoliittisilta toimenpiteiltä sijoittuminen vuosina 2006 – 2007. TEM analyyseja 18/2009, www.tem.fi, Helsinki Pissarides, C. (2000); Equilibrium Unemployment Theory, MIT Press, Cambridge Pitkänen, Sari – Luoma, Leena – Järvensivu, Anu – Arnkil, Robert (2009); Moni-ilmeiset rekrytoin- tiongelmat. Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja, työ ja yrittäjyys 15/2009, Helsinki Räisänen, Heikki (2004); Työvoiman hankinta julkisessa työnvälityksessä. VATT-tutkimuksia 107, Valtion taloudellinen tutkimuskeskus, Helsinki Räisänen, Heikki (2005); What kind of Job-Broker is the Public Employment Service? Evidence from Finnish Job Vacancy Microdata in 2002-2003. VATT Discussion Papers 352, Government Institute for Economic Research, Helsinki http://www.tem.fi/ 51 Räisänen, Heikki (2006); Kaksi näkökulmaa julkisen työnvälityksen tehokkuuteen. VATT- keskustelualoitteita 393, Valtion taloudellinen tutkimuskeskus, Helsinki Räisänen, Heikki (2007); Työvoimapolitiikan tavoitteista ja niihin vaikuttavista tekijöistä. TM ana- lyyseja 3/