OIKEUSMINISTERIÖ LAUSUNTOTIIVISTELMÄ Lainvalmisteluosasto 12.7.2001 Katri Kummoinen Sähkökauppatyöryhmän mietintö valmistui 8.3.2001. Oikeusministeriö pyysi lausuntoa mietinnöstä 52 viranomaiselta ja yhteisöltä. Lausunnon antoivat seuraavat: Puolustusministeriö Valtiovarainministeriö Opetusministeriö Liikenne- ja viestintäministeriö Kauppa- ja teollisuusministeriö Sosiaali- ja terveysministeriö Ympäristöministeriö Helsingin käräjäoikeus Keskusrikospoliisi Kilpailuvirasto Kuluttajavirasto/kuluttaja-asiamies Lääkelaitos Rahoitustarkastus Sosiaali- ja terveydenhuollon tuotevalvontakeskus Teknologian kehittämiskeskus Telehallintokeskus Tietosuojavaltuutettu Tullilaitos Valtakunnansyyttäjänvirasto Helsingin yliopisto/oikeustieteellinen tiedekunta Business Software Alliance Elisa Communications Finnet- liitto Gramex ry Kaupan Keskusliitto Keskuskauppakamari Kopiosto Kuluttajat-Konsumenterna ry Mainostajien Liitto Markkinointiviestinnän Toimistojen Liitto MTL Palvelutyönantajat Sonera Suomen Asianajajaliitto Suomen Kuluttajaliitto Suomen matkatoimistoalan liitto SMAL 2 Suomen Pankkiyhdistys Suomen peliohjelmisto- ja multimediayhdistys – FIGMA Suomen Posti Oy Suomen Suoramarkkinointiliitto Suomen Teollisoikeudellinen Yhdistys Suomen Vakuutusyhtiöiden Keskusliitto Suomen Yrittäjät Suomen Ääni- ja kuvatallennetuottajat ÄKT Teosto Tekijänoikeuden tiedotus- ja valvontakeskus Teollisuuden ja työnantajain keskusliitto TT Tietoliikenteen ja tietotekniikan keskusliitto FiCom ry Tietotekniikan liitto Viestinnän Keskusliitto 1. YLEISTÄ Lausunnonantajat ovat kriittisiä työryhmän mietintöä kohtaan lähinnä kahdessa suhtees- sa. Ensinnäkin monet lausunnonantajat katsovat, että lain kannalta keskeiset käsitteet, kuten tietoyhteiskunnan palvelu, ja – sitä kautta säännösten soveltamisala – jäävät epä- selviksi. Käsitteitä tulisi jatkovalmistelussa pyrkiä täsmentämään sekä perusteluihin muutoinkin lisätä säännösten merkitystä havainnollistavia esimerkkejä. Sisällöllisesti kiistanalaisia ovat säännökset välittäjänä toimivien palvelujen tarjoajien (tavallisimmin siis operaattorit) vastuusta ja erityisesti menettelyt lainvastaisen aineis- ton poistamisesta. Poistomenettelyjä olisi työryhmän ehdotuksen mukaan kolmen tyyp- pisiä; sovellettava poistomenettely riippuisi siitä, minkälaisesta lainvastaisesta aineistos- ta on kysymys. Operaattorit ja useat muut, lähinnä elinkeinoelämää edustavat lausun- nonantajat pitävät ehdotettua järjestelmää monimutkaisena ja katsovat, että aineiston poistamisen tulisi aina perustua tuomioistuimen tai muun viranomaisen määräykseen. Kritiikki kohdistuu erityisesti tekijänoikeuden loukkauksia koskevan erityisjärjestelmän luomiseen. 2. YKSITYISKOHDISTA 2.1. Soveltamisala ja määritelmät 2.1.1. Yleistä 1 §. Soveltamisala Tässä laissa säädetään tietoyhteiskunnan palvelujen tarjoamiseen liittyvistä seikoista, erityisesti palvelujen tarjoamisen vapau- desta, palvelun tarjoajien velvollisuudesta antaa eräitä tietoja, välittäjänä toimivien palvelun tarjoajien vastuuvapaudesta ja so- pimusta koskevien muotovaatimusten täyttämisestä sähköisesti. 3 Keskuskauppakamarin mukaan säännös jättää epäselväksi ehdotetun lain suhteen KSL:n 6 luvun etämyyntisäännöksiin. Myös useat muut lausunnonantajat katsovat, että ainakin perusteluissa tulisi selvittää ehdotetun lain suhde etämyyntisäännöksiin. Elisa Communications katsoo, että lakiehdotuksen määritelmät kuvastavat tietoyhteis- kunnan palvelujen tuottamiseen liittyviä, tämän hetken teknisiä ratkaisuja. Lain olisi hyvä olla mahdollisimman riippumaton käytetystä tekniikasta, koska tekniikan vanhen- tuessa lain soveltuminen vaikeutuu. Mainostajien Liitto katsoo, että perusteluissa olisi täsmennettävä lain soveltamiseen liittyviä määritelmiä ja käsitteitä. Lisäksi liiton mukaan on tarkistettava, että rajanveto eri palvelujen ja niihin sovellettavien sääntöjen välillä on selkeä ja yksiselitteinen. Teknologian kehittämiskeskus katsoo, että sähkökauppa on terminä harhaanjohtava. Pa- rempi olisi käyttää termiä elektroninen kaupankäynti. 2.1.2. Yksittäiset määritelmät 2 §. Määritelmät Tässä laissa tarkoitetaan: 1) tietoyhteiskunnan palveluilla palveluja, jotka toimitetaan etä- palveluina sähköisesti vastaanottajan henkilökohtaisesta pyyn- nöstä ja joista tavallisesti maksetaan vastike; FiCom, Elisa Communications, Finnet-liitto, Keskuskauppakamari, Sonera ja Suomen Suoramarkkinointiliitto katsovat, että tietoyhteiskunnan palvelujen määritelmän ei tulisi kattaa telepalveluja. Keskuskauppakamarin ja Suomen Pankkiyhdistyksen mukaan perusteluja on täsmenne t- tävä siten, että suljetut tiettyyn rajattuun käyttötarkoitukseen tarkoitetut verkot ja palve- lun tarjoajan ylläpitämät automaatit rajataan pois laissa tarkoitetuista tietoyhteiskunnan palveluista. Myös Suomen Suoramarkkinointiliitto katsoo, että käteisnostoautomaatit ja muut samantyyppiset toiminnot tulisi rajata lain ulkopuolelle. Keskuskauppakamari katsoo, että yleisperusteluissa oleva lausuma, jonka mukaan lain soveltamisalaan kuuluu kaikentyyppinen tietoverkkojen avulla harjoitettava taloudelli- nen toiminta, ei vastaa tietoyhteiskunnan palvelun määritelmään sisältyvää edellytystä vastikkeen maksamisesta. Myös Suomen Suoramarkkinointiliitto sekä Teollisuus ja Työnantajat katsovat, että perustelut eivät tältä osin vastaa säännöstekstiä. FiCom pitää perusteluissa esitettyä lausumaa liian kategorisena: FiComin mukaan lain soveltaminen ilmaispalveluihin rasittaisi turhaan palvelun tai tiedon tarjoajaa hyödyttämättä lainkaan käyttäjää. FiCom esittää perustelujen tarkentamista vastaamaan palvelujen tarjonnan tosiasiallista kirjoa. Viestinnän Keskusliiton mukaan on selvennettävä vastikkeellisuus- edellytyksen merkitystä. Epäselvää Keskusliitolle on esimerkiksi, sovelletaanko lakia silloin, kun verkkojulkaisun lukija ei maksa saamastaan aineistosta. Suomen Postin mukaan lain määritelmien ja perustelujen pohjalta jää ristiriitaiseksi, aiheuttaako palvelun osan suorittaminen fyysisessä muodossa tällaisen palvelun jäämi- sen kokonaan vai ainoastaan osittain lain soveltamisalan ulkopuolelle. 4 3) sähköisesti toimitettavalla palvelulla palvelua, joka lähete- tään ja vastaanotetaan tietoja elektronisesti käsittelevien laitteiden tai tietojen säilytyksen avulla ja joka lähetetään, siirretään ja vastaanotetaan kokonaan linjoja, radioyhteyttä, optisia tai muita elektromagneettisia laitteita käyttäen; Telehallintokeskus katsoo, että lainsäädännön käsitteiden yhdenmukaisuuden vuoksi olisi aiheellista käyttää nykyaikaisempaa johdin käsitettä (telemarkkinalaissa käytetty termi) linja-sanan sijasta. Sisällöllistä eroa sanoilla ei ole. 4) henkilökohtaisesta pyynnöstä toimitettavalla palvelulla palve- lua, joka toimitetaan henkilökohtaisen pyynnön perusteella ta- pahtuvana tiedonsiirtona; Suomen Suoramarkkinointiliitto katsoo, että digitaalitelevision kehittymisen myötä ei voida enää kategorisesti todeta, ettei laki koske televisiolähetyksiä. Teknologian kehit- tämiskeskus katsoo, että digitaalitelevision pitäisi kuulua lain soveltamisalan piiriin, sillä sähköistä kaupankäyntiä tultaneen tekemään merkittävästi myös tämän kautta. Te- ollisuus ja Työnantajat sekä Viestinnän Keskusliitto katsovat, että esitystä tulisi täsmen- tää digitaalisten televisiolähetysten suhteen. Viestinnän Keskusliiton mukaan on epäselvää, milloin verkkolehden lukemisen katso- taan kuuluvan lain soveltamisalaan. Keskusliiton näkemyksen mukaan laki ei ilmeisesti soveltuisi silloin, kun verkkolehti on saatavilla tietoverkossa siten, että lukeminen ei edellytä henkilökohtaista pyyntöä aineiston lukijalta. Keskusliitto kysyy toisaalta, muut- tuuko palvelu tietoyhteiskunnan palveluksi silloin, kun artikkelin lukeminen edellyttää painikkeen klikkaamista. 6) sijoittautuneella palvelun tarjoajalla sitä, joka tosiasialli- sesti harjoittaa taloudellista toimintaa pysyvässä sijoittautu- mispaikassa määräämättömän ajan; Keskusrikospoliisin näkemyksen mukaan määritelmää olisi täydennettävä seuraavasti: ”Palvelujen tarjoaja voi sijoittautua useaan jäsenvaltioon: palvelujen tarjoajan katsotaan sijoittautuneen tiettyyn jäsenvaltioon tai tiettyihin jäsenvaltioihin, jos palvelujen tar- joamiseen käytettävät tekniset välineet, fyysinen toiminta tai toiminnan keskus sijaitse- vat jäsenvaltiossa”. Keskusrikospoliisin mukaan nykyinen muotoilu ja erityisesti sään- nöksen perustelut nostavat esiin useita vakavia ongelmia, esim. miten ja keiden viran- omaisten toimesta hoidetaan ulkomaisen palvelujen tarjoajan Suomessa sijaitsevan tek- nisen välineen kautta toteutettujen rikosten valvonta ja esitutkinta. Keskuskauppakamari katsoo, että määritelmään sisältyvää mainintaa määräämättömästä ajasta on syytä tarkistaa, sillä joissakin tapauksissa aika on voitu määrätä hyvin pitkäksi eikä tällaista toimintaa ole syytä sulkea pois määritelmän piiristä. Lisäksi perusteluissa on Keskuskauppakamarin mukaan syytä ottaa kantaa siihen, voiko yhteisön rekisteröintipaikka vaikuttaa, kun harkitaan, missä valtiossa palvelujen tarjoaja on sijoittautunut. Samoin on syytä mainita muut mahdolliset kriteerit, joiden perusteella toiminnan tosiasiallisuutta on tarkoitus arvioida. Myös Suomen Pankkiyhdistys katsoo, että määritelmään sisältyviä kriteerejä olisi syytä selvittää perusteluissa tarkemmin. 5 7) palvelun vastaanottajalla luonnollista tai oikeushenkilöä, joka käyttää tietoyhteiskunnan palveluja ammatillisiin tai muihin tarkoituksiin erityisesti etsiäkseen tietoa tai saattaakseen sen saataville; Pääesikunta huomauttaa, että palvelun vastaanottajan käsite tullee aiheuttamaan käy- tännössä sekaannuksia, sillä yleiskielestä poiketen palvelun vastaanottajalla tarkoitetaan laissa palvelun tilaajaa. Myös Keskuskauppakamari, Finnet-liitto sekä Teollisuus ja Työnantajat pitävät palvelun vastaano ttajan ja palvelun tarjoajan määritelmiä vaikeasel- koisina. Määritelmissä ei oteta huomioon muun muassa sitä, että toimijoita on usein kolme. Keskuskauppakamari ehdottaa, että laissa voitaisiin käyttää esimerkiksi käsittei- tä tiedon välittäjä, palvelun tuottaja ja palvelun käyttäjä. Suomen Posti pitää palvelun vastaanottaja –termin käyttöä laissa harhaanjohtavana, koska vastaanottajalla yleiskie- lessä tarkoitetaan melko passiivista kuluttajaa, kun taas paikoittain lakitekstissä sillä tarkoitetaan myös sisällön tuottajaa. Pääesikunta katsoo, että tiedonetsinnän erityinen korostaminen palvelujen vastaanotta- jan määritelmässä saattaa aiheuttaa lisäsekaannuksia, koska vastaanottajan pääasiallise- na tarkoituksena on yleensä jonkun tuotteen ostaminen eikä pelkästään tiedon etsimi- nen. Finnet-liitto ja Keskuskauppakamari katsovat, että tiedonetsinnän korostaminen tekee määritelmästä liian kapea-alaisen ja ehdottavat, että määritelmään selkeästi sisäl- tyisi myös sopimuksen tekeminen. Viestinnän Keskusliiton mukaan esityksessä olisi syytä selventää, että kohdassa tarkoitettu ”muihin tarkoituksiin” kattaa myös viihdepal- velut. 8) yhteensovitetulla alalla vaatimuksia, joita tietoyhteiskunnan palvelun tarjoajan on noudatettava aloittaessaan tietoyhteis- kunnan palvelujen tarjoamisen ja tätä toimintaa jatkaessaan. Tällaisia ovat muun muassa pätevyysvaatimukset, ilmoitus-, re- kisteröinti- ja lupamenettelyt, menettelytapoja koskevat vaati- mukset, palvelun laatuun ja sisältöön liittyvät vaatimukset, joihin kuuluvat myös mainontaa ja sopimuksia koskevat vaatimuk- set, sekä palvelun tarjoajan vastuuta koskevat vaatimukset. Suomen Pankkiyhdistys toteaa, että selvyyden vuoksi yhteensovitettua alaa koskevissa perusteluissa olisi syytä mainita, että fyysisen toimipaikan mukaan määräytyvät esim. palvelun tarjoamiseen liittyvät mahdolliset toimilupa-asiat ja toimintaa valvovien viran- omaisten toimivalta, kun taas viestinnän kohdemaa ratkaisee, voiko kuluttaja vedota kotipaikkansa aineellisoikeudelliseen lainsäädäntöön. 2.1.3. Soveltamisalan rajoitukset 3 §. Soveltamisalan rajoitukset Tätä lakia ei sovelleta: … 5)vastiketta vastaan suoritettavaan arpajaistoimintaan. Keskuskauppakamari ja Suomen Suoramarkkinointiliitto kiinnittävät huomiota siihen, että muissa EU-maissa toimivat yritykset voivat tarjota suomalaisille kuluttajille sellai- sia arpajaisia ja pelejä, joita suomalaiset yritykset eivät KSL:n 2 luvun 5 §:n ja ehdote- tun arpajaislain 2 §:n perusteella saa tarjota. Kilpailuneutraliteetin vuoksi valmisteltava- na olevaan lakiin tai arpajaislakiin olisi otettava direktiivin johdanto-osan 16 kohtaa 6 vastaava säännös. Myös Mainostajien liitto ja FiCom katsovat, että kuluttajille tulisi voida tarjota markkinointiarpajaisia ja –kilpailuja samassa mittakaavassa kuin muissa EU-valtioissa. Lääkelaitoksen mukaan ehdotettua lakia ei tulisi soveltaa lääkkeisiin ja terveydenhuo l- lon laitteisiin. Lisäksi Lääkelaitos pitää tärkeänä, että esityksessä tuodaan esille, että sillä ei rajoiteta muilla direktiiveillä vahvistettua kansanterveyden ja kuluttajien etujen suojelua. (2 mom.) Tämän lain 4 ja 5 §:ää ei sovelleta seuraaviin kysymyksiin: … 4) vahinkovakuutuksia ja henkivakuutuksia koskevien direktiivien 92/49/ETY (kolmas vahinkovakuutusdirektiivi) ja 92/96/ETY (kolmas henkivakuutusdirektiivi) mukainen sijoittautumisvapaus ja palvelujen tarjoamisen vapaus sekä direktiiveissä 92/49/ETY, 88/357/ETY (toinen vahinkovakuutusdirektiivi) ja 90/619/ETY (toinen henkivakuutusdirek- tiivi) säädetyt lainvalintakysymykset; Suomen Vakuutusyhtiöiden Keskusliitto kannatta ehdotettua soveltamisalarajoitusta, mutta katsoo, että säännöksen taustaa ja merkitystä esimerkiksi ulkomaisten ETA- vakuutusyhtiöiden palveluiden markkinoinnin valvonnassa tulisi HE:n perusteluissa selvittää tarkemmin kuin työryhmän mietinnössä on tehty. 6) kuluttajasopimuksia koskevat sopimusvelvoitteet; Kuluttajavirasto/kuluttaja-asiamies ja Kuluttajat-Konsumenterna katsovat, että peruste- luissa olisi selvitettävä poikkeukseen liittyvän direktiivin johdanto-osan 56 kohdan si- sältöä ja merkitystä. Mainitun kohdan mukaan kuluttajien tekemiin sopimuksiin sove l- lettavia sopimusve lvoitteita on tulkittava siten, että niihin kuuluvat kaikki sopimuksen sisällön kannalta olennaiset tiedot, mukaan lukien niitä kuluttajien oikeuksia koskevat tiedot, joilla on ratkaiseva va ikutus sopimuksentekopäätökseen. 2.2. Tietoyhteiskunnan palvelujen tarjoamisen vapaus 4 §. Palvelun tarjoamisen vapaus Toiseen Euroopan talousalueeseen kuuluvaan valtioon sijoittautuneelle palvelun tarjoajalle ei saa asettaa yhteensovitettuun alaan kuuluvia vaatimuksia, jotka rajoittavat tietoyhteiskunnan palvelujen tarjontaa Suomessa. Tämän estämättä voidaan kuitenkin lain nojalla rajoittaa tietyn tietoyhteiskunnan palvelun tarjoamista, jos seuraavat edellytykset täyttyvät: 1) rajoitus on tarpeen yleiseen järjestykseen, kansanterveyden suojeluun, yleiseen turvallisuuteen, kuluttajansuojaan, mukaan lukien sijoittajansuojaan liittyvien syiden vuoksi; 2) rajoitus kohdistuu palveluun, joka vahingoittaa tai vakavalla tavalla saattaa vaarantaa 1 kohdassa mainittujen tavoitteiden saavuttamista; 3) rajoitus on oikeassa suhteessa tavoitteeseen nähden. Rajoituksen toteuttaminen edellyttää, että palvelun tarjoajan si- joittautumisvaltiota on pyydetty ryhtymään toimenpiteisiin 1 mo- mentin 1 kohdassa tarkoitettujen syiden vuoksi, eikä viimeksi mai- nittu ole niitä toteuttanut tai ne eivät ole olleet riittäviä, ja että suunnitellusta rajoituksesta on ilmoitettu komissiolle ja palvelun tarjoajan sijoittautumisvaltiolle. 7 Kiireellisissä tapauksissa rajoitus voidaan kuitenkin toteuttaa sen estämättä, mitä 2 momentissa säädetään. Komissiolle ja palve- lun tarjoajan sijoittautumisvaltiolle on ilmoitettava tällöin vii- pymättä rajoituksesta ja syistä, joiden vuoksi tapauksen on kat- sottu olevan kiireellinen. Pykälän 2 ja 3 momenttia ei sovelleta tuomioistuinmenettelyyn eikä rikostutkintaan liittyviin toimenpiteisiin. Pääesikunta kiinnittää huomiota siihen, että mikäli poikkeusolojen aikana käytetään valmiuslain 4 luvun mukaisia toimivaltuuksia, soveltuvat ne lain 52 §:n 1 momentin mukaan myös tietoyhteiskunnan palveluihin. Pääesikunnan näkemyksen mukaan – toi- sin kuin esityksen perusteluissa yleisellä tasolla todetaan – tietoyhteiskunnan palvelujen tarjontaa voidaan valmiuslain toimivaltuuksien nojalla rajoittaa poikkeusoloissa muu- toinkin kuin yksittäistapauksissa. Helsingin käräjäoikeuden mukaan säännös näyttää ensilukemalta oikeuttavan valtiota ryhtymään lainsäädäntötoimiin yksittäistapauksissa vahingollisena pidettyä palvelujen tarjoajaa vastaan. Käräjäoikeus katsoo, että säännöksessä tarkoitettujen viranomaisten piiriä tulisi täsmentää tai se tulisi muuttaa ehdotuksen perusteluja vastaavaan muotoon ”tuomioistuin tai muu toimivaltainen viranomainen voi rajoittaa …”. Lääkelaitos toteaa, että viittaus ”… lain nojalla …” on epäselvä. Suomen Kuluttajaliiton mukaan perusteluissa olisi hyvä antaa ohjeita viranomaisille siitä, minkälainen kuluttajansuojarikkomus on niin olennainen, että se oikeuttaa välit- tömään puuttumiseen. Teollisuus ja Työnantajat sekä Viestinnän Keskusliitto korostavat sananvapauden peri- aatetta ja sitä, että säännöksen nojalla ei tule voida tehdä rajoituksia etukäteen. Lausun- nonantajien mukaan ehdotetun 3 momentin muotoilun perusteella on myös epäselvää, mikä viranomainen on kiireellisissä tapauksissa toimivaltainen. Keskusliitto katsoo, että asiasta päättämisen tulisi kuulua tuomioistuimelle. 5 §. Suomen lain noudattaminen Suomen toimivaltaisten viranomaisten on valvottava, että Suomeen sijoittautuneet palvelun tarjoajat noudattavat yhteensovitettuun alaan kuuluvissa kysymyksissä Suomen lakia myös silloin, kun pal- velujen tarjonta kohdistuu yksinomaan tai pääasiassa toiseen Eu- roopan talousalueeseen kuuluvaan valtioon. Keskusrikospoliisin mukaan pykälän otsikoksi sopisi paremmin ”Lain noudattamisen valvonta”. Lääkelaitos katsoo, että ehdotukseen sisältyvät, viranomaisten valvontavelvollisuutta koskevat säännökset eivät ole selkeitä. Lääkelaitoksen mukaan lakiin tulisi lisätä viitta- us Lääkelaitokseen lääkkeitä ja terveydenhuollon laitteita ja tarvikkeita koskevien sää- dösten valvontaviranomaisena. Myös Sosiaali- ja terveydenhuollon tuotevalvontakeskus katsoo, että laista tulisi selkeämmin käydä ilmi eri viranomaisten toimivalta säännösten valvonnassa ja pakkokeinojen käytössä. 8 Teollisuus ja Työnantajat sekä Viestinnän Keskusliitto kiinnittävät huomiota sananva- pauden periaatteeseen ja katsovat, että pykälää tulee selventää siten, että säännös ei mahdollista ennakollista sisällöllistä valvontaa minkään viranomaisen toimesta. 2.3. Tiedonantovelvollisuus sekä sähköiset tilaukset ja sopimukset 6 §. Yleinen tiedonantovelvollisuus Sen lisäksi, mitä muualla säädetään tiedonantovelvoitteista, pal- velun tarjoajan on pidettävä ainakin seuraavat tiedot palvelun vastaanottajien ja viranomaisten saatavilla niin, että nämä voivat saada tiedot helposti, välittömästi ja pysyvästi: … 4) jos palvelun tarjoaja on merkitty kaupparekisteriin tai muuhun vastaavaan julkiseen rekisteriin, se rekisteri, johon palvelun tarjoaja on merkitty ja palvelun tarjoajan rekisterinumero tai muu vastaava tunniste kyseisessä rekisterissä; -------------------------------------------------------- Liikenne- ja viestintäministeriö kiinnittää huomiota siihen, että tiedonantovelvollisuutta koskevien 6-8 §:n perusteluissa on todettu selkeästi, että tiedonantovelvollisuus voidaan sopeuttaa päätelaitteen tarjoamiin teknisiin mahdollisuuksiin. Myös pykälätekstiä tulisi tältä osin täsmentää. Keskusrikospoliisi esittää säädettäväksi, että pysyvällä tarkoitetaan samankaltaista kuu- den vuoden säilytysvelvollisuutta kuin kirjanpitolain 2 luvun 10 §:ssä on säädetty tosit- teiden säilytysvelvollisuudesta. Keskuskauppakamarin mielestä olisi selkeämpää käyttää 1 momentin 4 kohdassa rekis- terinumeron sijasta termejä yritys- ja yhteisötunnus. Suomen Matkatoimistoalan Liitto katsoo, että lain 6 ja 7 §:n säännökset eivät riitä tur- vaamaan kuluttajien oikeuksia. Syynä tähän on alaa koskevan erityislainsäädännön puutteellisuus. Liitto katsookin, että lakiehdotuksen hyväksyminen edellyttää myös valmismatkalainsäädännön tarkistamista eräiltä osin. 7 §. Tiedonantovelvollisuus tilausta tehtäessä Sen lisäksi, mitä muualla säädetään tiedonantovelvoitteista, palvelun tarjoajan on ennen tilauksen tekemistä annettava sel- västi, ymmärrettävästi ja yksiselitteisesti ainakin seuraavat tiedot, jolleivät osapuolet, jotka eivät ole kuluttajia, ole toisin sopineet: 1) sopimuksen teon tekniset vaiheet; 2) tallentaako palvelun tarjoaja tehdyn sopimuksen ja onko se toisen sopimusosapuolen saatavilla; 3) tekniset keinot, joilla voidaan tunnistaa ja korjata syöt- tövirheet ennen tilauksen tekemistä; 4) kielet, joilla palvelun tarjoaja on halukas tekemään sopimuksen. Pääesikunta pyytää tarkistamaan ja vertaamaan 1 momentin sananvalintaa ja rakennetta direktiivitekstiin, koska lakiehdotuksen sananmuodosta pääesikunnan mukaan välittyy lukijalle harhaanjohtava mielikuva siitä, että palvelun tarjoajana toimiva olisi samalla myös tilauksen tekijä. 9 Suomen Pankkiyhdistys kiinnittää huomiota siihen, että pykälän soveltuminen rahoitus- palveluihin jää epäselväksi, koska rahoitusalalla ei käytetä tilaus-sanaa. Epäselväksi jää myös tilaus käsitteen suhde sopimusoikeudellisiin käsitteisiin. Viimeksi mainittuun kiinnittää huomiota myös Keskuskauppakamari ja FiCom. Pykälän 1 momentin 3 koh- dan yhteydessä Suomen Pankkiyhdistys kiinnittää huomiota tilisiirtolakiin, jonka nojalla pankilla ei ole velvollisuutta tarkistaa maksajan antamien maksuyhteystietojen oikeelli- suutta. Ehdotetun 3 kohdan perusteluissa olisi syytä todeta, että syöttövirheiden tunnis- tus- ja korjausvelvollisuus ei koske tilisiirtoja. Keskuskauppakamari kiinnittää huomiota siihen, että säännöksestä tai sen perusteluista ei ilmene, mitä oikeusvaikutuksia säännöksen tarkoittamien velvollisuuksien laimin- lyönnistä aiheutuu. Suomen Pankkiyhdistyksen mukaan perusteluissa tulisi tämän lisäksi täsmentää niitä oikeusvaikutuksia, joita tilauksen tekemiseen halutaan ylipäänsä oikeu- dellisesti liittää. Suomen Suoramarkkinointiliitto ehdottaa, että annettava-sanan sijasta käytettäisiin il- mausta asetettava saataville, koska se vastaisi paremmin tiedonantove lvollisuuden todellista toteuttamista. Myös FiCom katsoo, että 7 §:n sananmuoto olisi muutettava vastaamaan 6 §:ää. Keskuskauppakamarin mielestä perusteluissa olisi syytä mainita, ettei säännöksessä edellytetä tietojen saatavilla pitämistä sillä viestimellä, jolla palveluja tarjotaan tai toimitetaan. Viestinnän Keskusliitto tiedustelee, oletetaanko, että vastaanottaja on aina kuluttaja, kun palvelun tarjoaja pitää www-sivuillaan saatavilla esimerkiksi verkkojulkaisua. (2 mom.) Lisäksi palvelun tarjoajan on ilmoitettava noudattamansa asiaa koskevat käytännesäännöt sekä annettava tieto siitä, miten näihin sääntöihin voi sähköisesti tutustua, jolleivät osapuolet, jotka eivät ole kuluttajia, ole toisin sopineet. Sopimusehdot on annettava siten, että vastaanottaja voi tallentaa ja toisintaa ne. Pääesikunta katsoo, että momentissa tulisi käyttää direktiivin 10 artiklan 3 kohdan muotoilua, koska se on selkeämpi kuin työryhmän ehdotus. Myös Keskuskamari pitää momentin muotoilua huonona ja ehdottaa sen jakamista kahteen momenttiin. Teollisuus ja Työnantajat sekä Viestinnän Keskusliitto kysyvät, ovatko Julkisen Sanan Neuvoston antamat hyvää journalistista tapaa koskevat ohjeet momentissa tarkoitettuja käytännesääntöjä. Lausunnonantajat katsovat, että tällaista velvollisuutta ei tule asettaa sähköiselle julkaisutoiminnalle, koska sitä ei ole asetettu perinteisellekään julkaisutoi- minnalle. Keskuskauppakamarin mukaan ja-sana tallentaa ja toisintaa sanojen välissä tulisi korva- ta tai-sanalla. Suomen Pankkiyhdistys katsoo, että perusteluissa olisi selkeästi todettava, ettei pykälän sananmuoto edellytä sopimusehtojen lähettämistä erikseen jokaiselle palvelujen vas- taanottajalle vaan että niiden asettaminen esimerkiksi internet-sivuille palvelun vastaan- ottajien saataville riittää. Markkinointiviestinnän Toimistojen liitto katsoo, että samojen tallennettavuutta ja tulos- tettavuutta koskevien vaatimusten ei tule koskea mobiilia sopimista ja mobiilia etä- 10 kauppaa, sillä tällaiset vaatimukset heikentäisivät näiden palvelujen kehittymistä Suo- messa. (3 mom.) Pykälän 1 momenttia ja 2 momentin 1 virkettä ei sovel- leta sopimuksiin, jotka tehdään yksinomaan sähköpostitse tai muulla vastaavalla henkilökohtaisella viestintätavalla. Kuluttajavirasto/kuluttaja-asiamies sekä Kuluttajat -Konsumenterna katsovat, että ehdo- tuksen perustelut eivät täysin selkeytä momentissa säädetyn poikkeuksen sisältöä (lau- suma koskee myös 8 §:n 3 momenttia). Perustelut ovat lausunnonantajien mielestä lue t- tavissa siten, että molemmin puolin sähköpostitse tapahtuva viestintä jää aina tiedonan- tovelvoitteiden ulkopuolelle ilman, että sähköpostiviestinnältä edellytettäisiin henkilö- kohtaisuutta. Perusteluista ei myöskään selvästi ilmene, mitä henkilökohtaisuudella täs- sä yhteydessä tarkoitetaan. Tulkinnanvaraiseksi vo i myös jäädä, miten tietojenantove l- vollisuutta on tarkoitus soveltaa esim. tekstiviestipohjaisiin palveluihin. Perusteluja sel- kiyttäisi lausunnonantajien mielestä huomattavasti se, että perusteluissa todettaisiin, ettei 3 momentin poikkeus koske sähköpostilla, tekstiviestillä tai muulla henkilökohtai- sella viestintävälineellä tapahtuvaa viestintää silloin, kun kyseisiä viestintätapoja käyte- tään osana etämyyntikokonaisuutta. Myös Tietosuojavaltuutettu ja Suomen Pankkiyhdistys katsovat, että säännöksen sove l- tamisala ja tarkoitus jäävät epäselviksi. Pankkiyhdistys kysyy, kuuluuko sovelta- misalaan esimerkiksi asiointi, jossa myyjä opastaa puhelimitse samanaikaisesti www- sivuja selaavaa asiakasta, tai asiakkaan nimetylle myyjälle myyjän henkilökohtaiseen viestintävälineeseen lähettämä sms-tekstiviesti tai sähköpostiviesti. 8 §. Tilauksen tekeminen Jos tilaus tehdään teknisiä keinoja käyttäen, sovelletaan seu- raavia periaatteita, jolleivät osapuolet, jotka eivät ole ku- luttajia, ole toisin sopineet: 1) palvelun tarjoajan on viivytyksettä ja sähköisessä muodossa ilmoitettava vastaanottaneensa tilauksen; 2) tilaus ja vastaanottoilmoitus katsotaan vastaanotetuksi, kun se on sen osapuolen käytettävissä, jolle se on osoitet- tu. Palvelun tarjoajan on annettava vastaanottajalle mahdollisuus käyttää asianmukaisia, tehokkaita ja helppokäyttöisiä teknisiä keinoja, joiden avulla vastaanottaja voi tunnistaa ja korjata syöttövirheet ennen tilauksen tekemistä, jolleivät osapuolet, jotka eivät ole kuluttajia, ole toisin sopineet. Pykälän 1 momentin 1 kohtaa ja 2 momenttia ei sovelleta sopi- muksiin, jotka tehdään yksinomaan sähköpostitse tai muulla vas- taavalla henkilökohtaisella viestintätavalla. Useat lausunnonantajat (Keskuskauppakamari, FiCom, Suomen Pankkiyhdistys, Suomen Posti ja Suomen Suoramarkkinointiliitto) katsovat, että perusteluissa tulee selvittää eh- dotetun sääntelyn suhdetta sopimuksen syntymistä koskeviin säännöksiin. Epäselvää on esimerkiksi, miten tilaus sijoittuu sopimusoikeudelliseen käsitteistöön tai syntyykö so- pimus, vaikka vahvistusilmoitusta ei annettaisi. 11 Suomen Pankkiyhdistyksen mukaan perusteluissa esitetty tulkinta, jonka mukaan erillis- tä vahvistusilmoitusta ei tarvitse antaa, kun palvelu suoritetaan viipymättä, olisi siirret- tävä pykälätasolle. Keskuskauppakamarin mukaan perusteluissa olisi otettava kantaa siihen, riittääkö vastaanottoilmoitukseksi palvelun käyttäjän omassa verkkopalvelussa saatavilla oleva tieto siitä, että toimeksianto on tehty. FiCom, Mainostajien liitto sekä Teollisuus ja Työnantajat katsovat, että tiedon saatavilla olon tulisi riittää. Esityksessä olisi Keskuskauppakamarin, Suomen Pankkiyhdistyksen ja Suomen Postin mukaan myös täsmennettävä 7 ja 8 §:n soveltamista silloin, kun kyse on puitesopimuk- sen nojalla tehtävistä toimeksiannoista. 9 §. Sopimusta koskevien muotovaatimusten täyttäminen sähköi- sesti Jos sopimus on lain mukaan tehtävä kirjallisesti, vaatimuksen täyttää myös sellainen sähköinen sopimus, jonka sisältöä ei voida yksipuolisesti muuttaa ja joka säilyy osapuolten saata- villa. Jos sopimus on lain mukaan allekirjoitettava, vaatimuk- sen täyttää [sähköisistä allekirjoituksista annetussa laissa (xx/xx) tarkoitettu kehittynyt] sähköinen allekirjoitus. Mitä 1 momentissa säädetään, koskee vastaavasti sopimussuhtee- seen liittyviä osapuolten ilmoituksia ja muita toimenpiteitä, joiden on lain mukaan oltava kirjallisia tai allekirjoitettuja. Mitä tässä pykälässä säädetään, ei sovelleta perhe- tai jäämistöoikeudelliseen sopimukseen eikä sellaiseen sopimukseen tai siihen liittyvään toimenpiteeseen, jonka tekemiselle on laissa säädetty muita muotovaatimuksia. Useat lausunnonantajat (FiCom, Finnet-liitto Keskuskauppakamari, Suomen Pankkiyh- distys, Suomen Suoramarkkinointiliitto sekä Teollisuus ja Työnantajat ) katsovat, että säännöksessä ei tule edellyttää kehittynyttä sähköistä allekirjoitusta. Vaatimusta pide- tään ylimitoitettuna, minkä lisäksi korostetaan, että direktiivi tai kansallinen laki sähköi- sistä allekirjoituksista eivät sitä myöskään edellytä. Perusteluissa tulisi viitata Suomessa voimassa olevaan muotovapauden ja vapaan todistelun periaatteeseen. Helsingin yliopiston oikeustieteellinen tiedekunta kiinnittää huomiota siihen, että pykälä koskee vain lakiin perustuvia muotovaatimuksia. Osapuolten keskenään sopimien muo- tovaatimusten osalta tiedekunta pitää tarkoituksenmukaisena omaksua oikeustapaukses- sa KKO 1998:75 noudatettu linja, jonka mukaan muotovaatimusten täyttämiselle ei ase- teta kovin korkeita edellytyksiä. Lisäksi tiedekunta kiinnittää huomiota siihen, että on epäselvää, mitä tarkoittaa vaati- mus ”viestiä ei voida yksipuolisesti muuntaa ja että se säilyy osapuolten saatavilla”. Suomen Pankkiyhdistyksen mukaan edellytyksen tulisi täyttää vakioehtojen käyttämi- nen, jos ne ovat helposti saatavilla www-sivuilta ja palvelun vastaanottaja voi ne joko tulostaa tai tallentaa omalle päätelaitteelleen. Valtiovarainministeriön budjettiosaston näkemyksen mukaan olisi harkittava sitä, että myös kiinteistönkaupassa voitaisiin tulevaisuudessa soveltaa sähköisiä sopimusmenette- lyitä ja tehdä sopimukset sähköisesti. 12 2.4. Välittäjinä toimivien palvelun tarjoajien vastuuvapaus 10 §. Vastuuvapaus tiedonsiirto- ja verkkoyhteyspalveluissa Kun tietoyhteiskunnan palvelu muodostuu palvelun vastaanotta- jan toimittamien tietojen siirrosta viestintäverkossa tai verkkoyhteyden tarjoamisesta, palvelun tarjoaja ei ole vas- tuussa siirrettyjen tietojen sisällöstä, jos hän: 1) ei ole siirron alkuunpanija; 2) ei valitse siirron vastaanottajaa; 3) ei valitse eikä muuta siirrettäviä tietoja. Edellä 1 momentissa tarkoitettuun siirtoon tai yhteyden tar- joamiseen liittyvät toiminnot käsittävät siirrettyjen tietojen automaattisen, tilapäisen ja lyhytaikaisen tallentamisen sikä- li kuin tallentamisessa on kysymys yksinomaan siirron suorit- tamisesta eikä tallentamisen kesto ylitä siirtoon tarvittavaa kohtuullista aikaa. Valtakunnansyyttäjän virasto katsoo, että palvelun tarjoajan vastuu on jätetty hyvin suppeaksi. Viraston mukaan palvelujen tarjoajalla tulisi olla aina velvollisuus estää lainvastaisen aineiston saanti, kun hän tosiasiallisesti tietää siitä. Virasto ehdottaa, että kaikkia palveluntarjoajia tulisi koskea 12 §:n säännös. Lisäksi virasto katsoo, että palve- lun tarjoajille tulisi asettaa velvollisuus säilyttää toimitetun verkkoviestin lähettäjän selvittämiseksi tarvittavat tiedot. Viestinnän Keskusliitto ehdottaa, että 10 ja 11 §:n 1 momentteihin lisätään edellytyksek- si, että välittäjänä toimiva palvelun tarjoaja ei puutu siirrettäviin tietoihin. Lisäyksellä korostettaisiin liiton mielestä sitä, että kenelläkään muulla kuin sisällöstä vastaavalla taholla ei ole oikeutta eikä velvollisuutta puuttua tietoverkossa välitettävään ja väliaikai- sesti tallennettavaan sisältöön. Liitto katsoo lisäksi, että 10-13 §:t eivät ole terminologi- sesti onnistuneita, sillä pykälissä käytetään ilmaisua ”tieto” tarkoittaen ilmeisesti sisäl- töä. Liitto ehdottaa, että ilmaisu muutetaan tai vaihtoehtoisesti lisätään ”tietoja” sanan jälkeen sana ”viestejä”. 11 §. Vastuuvapaus tallennettaessa tietoja välimuistiin Kun tietoyhteiskunnan palvelu muodostuu palvelun vastaanotta- jan toimittamien tietojen siirrosta viestintäverkossa, palve- lun tarjoaja ei ole vastuussa tietojen sisällöstä sellaisen automaattisen, tilapäisen ja lyhytaikaisen tallennuksen osal- ta, jonka yksinomaisena tarkoituksena on tehostaa tietojen siirtämistä edelleen muille palvelun vastaanottajille heidän pyynnöstään, jos hän: 1) ei muuta tietoja; 2) noudattaa tietoihin pääsyä koskevia ehtoja; 3) noudattaa tiedon päivitystä koskevia sääntöjä, jotka on määritelty toimialalla laajalti hyväksytyllä ja käytetyllä tavalla; 4) ei puutu toimialalla laajalti hyväksytyn ja käytetyn tekno- logian lailliseen käyttöön saadakseen tietoja tallennetun tiedon käytöstä; 5) toimii viipymättä tallentamansa tiedon poistamiseksi tai sen saannin estämiseksi saatuaan tosiasiallisesti tietoonsa sen, että tieto on poistettu sieltä, missä se alun perin verkossa oli, tai että sen saanti on estetty taikka että tuomioistuin tai muu toimivaltainen viranomainen on määrän- nyt poistamaan tiedon tai estämään sen saannin. Valtakunnansyyttäjän virasto viittaa pykälän osalta 10 §:stä tehtyihin huomioihin. 13 Helsingin käräjäoikeus pitää 4 kohdan muotoilua epäonnistuneena. Kohdalla tarkoite- taan käräjäoikeuden mukaan, että palvelun tarjoaja ei saa estää yleisesti hyväksytyn teknologian laillista käyttöä, jolla pyritään saamaan esimerkiksi tilastotietoa käyntien lukumäärästä tietyillä tilastosivuilla. Elisa Communications katsoo, että jos 11 tai 12 §:ssä tarkoitettu tietoisuus merkitsee poikkeamista siitä, minkälainen tietoisuus tarvitaan rikosoikeudelliseen vastuuseen, tarvittaisiin siitä ehdottomasti tarkempi määrittely. Elisa kysyy, onko operaattorilla esim. velvollisuus valvoa, että poistettu kuva ei ilmesty heti uudelleen palvelimelle, ehkä uudella nimellä tai hieman muutettuna, ja kuinka pitkään tietoisuus on ”voimassa”. 12 §. Vastuuvapaus tietojen tallennuspalveluissa Kun tietoyhteiskunnan palvelu sisältää palvelun vastaanottajan (sisällön tuottaja) toimittamien tietojen tallentamisen tämän pyynnöstä, palvelun tarjoaja ei ole vastuussa tallennettujen tietojen sisällöstä, jos hän toimii viipymättä tallentamansa tiedon saannin estämiseksi: 1) saatuaan tietoonsa sitä koskevan tuomioistuimen määräyk- sen taikka, jos kysymyksessä on tekijänoikeuden loukkaa- minen, saatuaan 18 §:ssä tarkoitetun ilmoituksen; 2) saatuaan muuten tosiasiallisesti tietoonsa sen, että hä- nen tallentamissaan tiedoissa on rikoslain (39/1889) 17 luvun 18 §:ssä tarkoitettu sukupuolisiveellisyyttä louk- kaava kuva tai rikoslain 11 luvun 8 §:ssä tarkoitettua kiihottamista kansanryhmää vastaan. Edellä 1 momenttia ei sovelleta, jos sisällön tuottaja toimii palvelun tarjoajan johdon tai valvonnan alaisena. Tekijänoikeuden haltijoita edustavat tahot (Tekijänoikeuden tiedotus- ja valvontakeskus, Business Software Alliance, Esittävien taiteilijoiden ja äänitteiden tuottajien tekijänoi- keusyhdistys Gramex, Kopiosto, Suomen peliohjelmisto- ja multimediayhdistys – FIG- MA, Suomen Ääni- ja kuvatallennetuottajat ÄKT sekä Säveltäjäin Tekijänoikeustoimis- to Teosto) katsovat, että ehdotettu 1 momentin 1 kohta on direktiivin vastainen. Direk- tiivi ei lausunnonantajien mielestä mahdollista palvelun tarjoajan vapauttamista kaikilta osin vastuusta ryhtyä oma-aloitteisesti toimiin oikeudenloukkauksen ehkäisemiseksi. Lisäksi lausunnonantajat katsovat, että ehdotettu säännös olisi oikeuspoliittisesti epäkor- rekti, koska se kannustaisi sulkemaan silmät lainvastaisuuksilta ja muodostaisi esteen verkkokaupan kehittymiselle. Lausunnonantajat ehdottavat, että säännöstä muutettaisiin siten, että aineiston poistamisvelvollisuus olisi myös, jos palvelun tarjoaja muutoin tulee tietoiseksi tosiasioista tai olosuhteista, joiden perusteella toiminnan tai tietojen laitto- muus on ilmeistä. Jos näin ei kuitenkaan tehdä, ehdottaa Business Software Alliance, että palvelun tarjoajalle asetettaisiin velvollisuus ilmoittaa poliisille muulla tavalla tie- toonsa saamista palvelun vastaanottajan laittomiksi väitetyistä toimista. Ehdotettua 1 momentin 2 kohdan erityissäännöstä palvelun tarjoajan velvollisuudesta omasta aloitteestaan poistaa aineisto, joka sisältää kiihotusta kansanryhmää vastaan taikka lapsia, väkivaltaa tai eläimeen sekaantumista koskevia pornografisia kuvia, kan- nattavat nimenomaisesti opetusministeriö, sosiaali- ja terveysministeriö ja Telehallin- tokeskus. Liikenne- ja viestintäministeriö viittaa 1 momentin 2 kohdan perusteluihin, joiden mu- kaan palvelun tarjoajan oma-aloitteinen estämisvelvollisuus koskee selvästi lainvastaista 14 aineistoa, ja katsoo, että seikka olisi syytä tuoda esiin myös lakitekstissä. Helsingin kä- räjäoikeus pitää erityissäännöstä liian kasuistisena ja esittää ehdotetun kaltaisen sään- nöksen sijasta esimerkkiluettelon sisältävän yleissäännöksen laatimista aineistosta, jon- ka levittäminen olisi estettävä ilman viranomaisen määräystäkin. Operaattorit (Elisa Communications, Finnet-liitto, Sonera, Tietoliikenteen ja tietoteknii- kan keskusliitto FiCom) pitävät ehdotettua erityissäännöstä ongelmallisena, koska ne joutuisivat tuomioistuimen asemaan vaikeissa laintulkintakysymyksissä. Säännös myös johtaisi niiden mukaan siihen, että aineistoa poistettaisiin palvelimelta löyhin perustein sananvapautta loukaten. Operaattorit katsovatkin, että aineiston poistamisesta päättämi- sen tulisi kuulua tuomioistuimelle tai muulle viranomaistaholle. Tuomioistuin- tai muu- ta viranomaismenettelyä kannattavat myös Keskuskauppakamari, Suomen Suoramark- kinointiliitto sekä Teollisuus ja Työnantajat. Viestinnän Keskusliitto mielestä olisi har- kittava, olisiko tuomioistuin se ainoa taho, joka voisi päättää, onko rikoslain 11 luvun 8 §:ssä tarkoitettu rikos tapahtunut. Ehdotettu sääntely on liiton mielestä sananvapauden toteutumisen kannalta vaarallista. Ehdotetun pykälän yhteydessä olisi Tietosuojavaltuutetun mukaan syytä arvioida, mikä on se vastuu, josta palvelun tarjoajat vapautetaan. Lisäksi Tietosuo javaltuutettu kiinnit- tää huomiota siihen, että henkilötietojen käsittelyä ulkoistetaan nykyisin entistä enem- män ja että henkilötietolain 5 §:n mukaan myös tällaisella rekisterinpitäjän lukuun toi- mivalla itsenäisellä elinkeinonharjoittajalla on pykälän mukainen huolellisuusvelvolli- suus. Ehdotettu 12 §:n muotoilu puolestaan mahdollistaisi tietosuojavaltuutetun näke- myksen mukaan vastuuvapauden tällaiselle elinkeinonharjoittajalle. FiCom katsoo, että säännöksen soveltamisalaa tulisi selventää perusteluissa. Selventä- minen on FiComin mukaan tärkeää, koska säännöksen piiriin kuuluminen tarkoittaa käytännössä muun muassa yhteydenottoihin tarvittavan toimintamenettelyn luomista. Useissa tietoyhteiskunnan palveluissa tallennetaan käyttäjän pyynnöstä tietoja, esimer- kiksi useissa sähköisen kuluttajakaupan palveluissa, mutta monissa näissä palveluissa ei kuitenkaan aktualisoidu laittoman aineiston alasajoon liittyvä problematiikka. Markkinointiviestinnän Toimistojen Liitto pitää sekaannusta aiheuttavana ilmaisua ”tie- tojen tallennuspalvelu” ja ehdottaa sen sijaan ilmaisuja ”tiedon säilytyspalvelu” tai ”isännöintipalvelu”. Viestinnän Keskusliiton mukaan lain käyttäjälle jää epäselväksi, mitä sisällön tuottajalla tarkoitetaan. Liiton mielestä laissa tulisi käyttää erikseen sanoja palvelun vastaanottaja ja sisällöntuottaja sekä määritellä myös jälkimmäinen käsite 2 §:ssä. 2.5. Tuomioistuinmenettely 13 §. Tietojen saannin estämistä koskeva hakemus tuomiois- tuimelle Tuomioistuin voi syyttäjän, tutkinnanjohtajan tai sen hakemuk- sesta, jonka oikeutta asia koskee, vastapuolta kuulemattakin määrätä 12 §:ssä tarkoitetun palvelun tarjoajan estämään tal- lentamansa tiedon saannin, jos on ilmeistä, että tieto on si- sällöltään lainvastainen tai että se on lainvastaisesti saata- villa viestintäverkossa. Tuomioistuimen on käsiteltävä hakemus 15 kiireellisesti. Määräyksen tehosteeksi voidaan asettaa uhka- sakko. Valtakunnansyyttäjän virasto katsoo, että ehdotettua parempi otsikko olisi ”Tietojen saannin estämistä koskeva määräys”, koska pykälässä puhutaan nimenomaan määräyk- sestä. Lisäksi viraston mukaan perusteluissa tulisi mainita myös syyttäjien päivystysjär- jestelmä, koska syyttäjä voi tehdä pykälän mukaisen hakemuksen. Tekijänoikeuden haltijoita edustavat tahot (Tekijänoikeuden tiedotus- ja valvontakeskus, Business Software Alliance, Esittävien taiteilijoiden ja äänitteiden tuottajien tekijänoi- keusyhdistys Gramex, Kopiosto, Suomen peliohjelmisto- ja multimediayhdistys – FIGMA, Suomen Ääni- ja kuvatallennetuottajat ÄKT sekä Säveltäjäin Tekijänoikeus- toimisto Teosto) viittavat 9.4.2001 hyväksytyn tekijänoikeuksista tietoyhteiskunnassa annetun direktiivin 8 artiklan 3 kohtaan, jonka mukaan jäsenvaltioiden on varmistettava, että oikeudenhaltijoilla on mahdollista hakea väliaikaismääräystä sellaista välittäjää vastaan, joiden palveluita kolmas osapuoli käyttää tekijänoikeuden tai lähioikeuden rik- komiseen. Lausunnonantajat katsovat, että artiklan vaatimukset tulee ottaa huomioon jo tämän lainsäädäntöhankkeen yhteydessä ja ehdottavat 13 §:n soveltamisalan laajenta- mista koskemaan myös lakiehdotuksen 10 ja 11 §:ää. Lisäksi lausunnonantajat katsovat, että vähintään säännöksen yksityiskohtaisissa perusteluissa tulisi mainita, että määräys voidaan antaa myös silloin, kun ei tiedetä, kuka sisällön tarjoaja on. Suomen Asianajajaliitto ja Suomen Teollisoikeudellinen Yhdistys katsovat aiheelliseksi herättää keskustelua siitä, onko ehdotettu erityismenettely tarpeellinen vai voitaisiinko voimassa olevaa turvaamistoimia koskevaa lainsäädäntöä soveltaen taata riittävän te- hokkaat oikeusturvakeinot myös verkkoliiketoiminnassa. Jos erityismenettelyyn kuiten- kin päädytään, katsovat lausunnonantajat, että vastapuolta kuulematta tehdyn päätöksen täytäntöönpanon edellytykseksi tulisi säätää hakijan velvollisuus asettaa riittävä vakuus vastapuolelle menettelystä mahdollisesti aiheutuvan vahingon korvaamiseksi. Myös Helsingin käräjäoikeus esittää harkittavaksi vakuuden asettamisvelvollisuutta. Teollisuus ja Työnantajat kiinnittää huomiota siihen, että uudella menettelyllä sähköi- nen viestintä asetettaisiin eri asemaan kuin painettu viestintä: painetun aineiston osalta voidaan vasta jälkikäteen todeta mahdollinen rikos, kun taas ehdotetun säännöksen no- jalla niin voidaan jo tehdä etukäteen ja estää siten perustuslain 12 §:n vastaisesti tiedon saatavilla pitäminen. Viestinnän Keskusliitto pitää vakavana ongelmana pykälässä sitä, kuka on oikeutettu tekemään hakemuksen tietojen saannin estämiseksi. Henkilö, joka subjektiivisen näke- myksensä perusteella kokee itsensä loukatuksi sähköisessä verkkojulkaisussa, voisi eh- dotuksen mukaan tehdä hakemuksen tiedon saatavilla pitämisen estämiseksi. Liitto kat- soo, että ehdotus on ristiriidassa sananvapauden käyttämisen kanssa, sillä hakija ja sitä kautta myös tuomioistuin voisi toimia perustuslain 12 §:n sananmuodon ja hengen vas- taisesti estäessään tiedon saatavilla pitämisen. Edellä kuvattu ongelmaa koskee liiton mielestä myös 16 §:ää. Helsingin käräjäoikeus toteaa, että ehdotettu sääntely muistuttaa OK:n 7 luvun turvaa- mistoimia. Käräjäoikeuden mukaan ehdotuksen puutteita voisi parantaa säännös, jonka mukaan menettelyssä olisi soveltuvin osin noudatettava mainitun luvun säännöksiä. 16 Käräjäoikeuden mukaan ehdotettu momentin sananmuoto jättää epäselväksi, onko vas- tapuolen kuuleminen tarkoitettu pääsäännöksi vai poikkeukseksi, ja olisiko tuomiois- tuimen varattava vastapuolelle tilaisuus vastata hakemukseen määräyksen antamisen jälkeen, mutta ennen syytteen tai korvauskanteen nostamista. Käräjäoikeuden mukaan säännöksestä tulisi käydä myös ilmi, kuka huolehtii määräyksen ja sakon uhan tiedok- siannosta. Käräjäoikeuden mukaan yksityisoikeudellisten tapausten osalta voisi olla tarkoituksenmukaisinta ja tehokkainta, että hakija itse huolehtii tiedoksiannosta. Helsingin käräjäoikeus katsoo lisäksi, että käytetty ilmaisu ”on ilmeistä” poikkeaa tur- vaamistoimisäännöksissä tavanomaisesti käytetyistä sanonnoista ja saattaa nostaa uuden säännöksen soveltamiskynnyksen liian korkeaksi. Myös Keskusrikospoliisi kiinnittää huomiota ehdotettuun sananmuotoon ja esittää ilmeistä sanan korvaamista esitutkinta- laissa ja pakkokeinolaissa käytetyllä sanalla ”todennäköistä”. Lääkelaitos katsoo, että myös valvovalla viranomaisella tulisi olla momentin nojalla mahdollisuus tehdä tietojen saannin estämistä koskeva hakemus tuomioistuimelle. (2 mom.) Määräys raukeaa, jos sen perusteena olevasta rikok- sesta ei nosteta syytettä tai, jos kysymys on korvausvastuus- ta, panna vireille kannetta neljän kuukauden kuluessa määräyk- sen antamisesta. Tekijänoikeuden tiedotus- ja valvontakeskuksen sekä muiden tekijänoikeuden haltijoita edustavien lausunnonantajien mukaan lain nojalla tulisi olla mahdollisuus antaa toistai- seksi voimassa oleva määräys tapauksissa, joissa oikeudenloukkaajan henkilöllisyyttä ei saada selvitetyksi. Jollei ehdotusta muuteta, tullaan tuomioistuinta rasittamaan yhä uu- delleen samojen oikeudenloukkausten vuoksi. Keskusrikospoliisin ja tekijänoikeuden haltijoita edustavien lausunnonantajien mukaan momentissa tarkoitettua määräaikaa tulisi voida pidentää. Keskusrikospoliisi esittää seuraavaa sananmuotoa: ”Tuomioistuin saa syyttäjän, tutkinnanjohtajan tai sen hake- muksesta, jonka oikeutta asia koskee, edellä tarkoitettuna määräaikana tekemästä pyyn- nöstä pidentää tätä aikaa korkeintaan neljäksi kuukaudeksi kerrallaan.” Business Soft- ware Alliancen mukaan rikosasioissa väliaikaismääräyksen tulisi olla voimassa toistai- seksi siihen saakka, kunnes tuomioistuin on antanut asiassa päätöksen, esitutkinta on päätetty lopettaa tai syyttäjä on tehnyt syyttäjättämispäätöksen. (3 mom.) Tuomioistuimen määräykseen saa hakea erikseen muutos- ta valittamalla. Määräystä on kuitenkin noudatettava, kunnes valitus on ratkaistu. Syytteen nostamisen tai kanteen vireil- lepanon jälkeen määräyksen voimassaolosta oikeudenkäynnin ai- kana päättää asiaa käsittelevä tuomioistuin. Helsingin käräjäoikeus kiinnittää huomiota siihen, että momentista ei ilmene, milloin tyytymättömyyden ilmoittamis- ja valitusaika alkaa, jos päätös on annettu asianosaista kuulematta. 17 2.6. Ilmoitusmenettely 16 §. Tekijänoikeutta loukkaavan aineiston saannin estäminen Tekijänoikeuden haltija tai hänen edustajansa voi vaatia 12 §:ssä tarkoitettua palvelun tarjoajaa estämään tekijänoikeutta loukkaavan aineiston saannin myös siten kuin tässä pykälässä ja 18-20 §:ssä säädetään. Vaatimus on esitettävä ensin sille sisällön tuottajalle, jonka toimittama aineistoa vaatimus koskee. Jos sisällön tuottajaa ei voida tunnistaa tai jos hän ei viipymättä poista aineistoa tai estä sen saantia, vaatimus voidaan tehdä palvelun tarjo- ajalle 18 §:ssä säädetyllä ilmoituksella. 2.6.1. Yleistä Elinkeinoelämää edustavat tahot (Elisa Communications, Finnet-liitto, Kaupan Keskus- liitto, Keskuskauppakamari, Mainostajien Liitto, Palvelutyönantajat, Sonera, Suomen Pankkiyhdistys, Suomen Posti, Suomen Suoramarkkinointiliitto, Suomen Vakuutusyht i- öiden Keskusliitto, Suomen Yrittäjät, Teollisuuden ja työnantajain keskusliitto TT, Tie- toliikenteen ja tietotekniikan keskusliitto FiCom ja Viestinnän Keskusliitto) katsovat, että tekijänoikeudellisia loukkauksia koskeva erityismenettely tulee poistaa ehdotukses- ta. Perusteluna tuodaan esiin muun muassa seuraavaa: - Kolmiportainen menettely synnyttäisi verkkoliiketoimintaan monimutkaisen ja epätasapuolisen järjestelmän, mikä olisi vastoin hallitusohjelman mukaista ta- voitetta luoda suotuinen säädösympäristö verkkoliiketoiminnalle. - Viranomaisen ilmoitukseen perustuva tehokas ja nopea aineiston poistaminen verkosta palvelisi parhaiten kaikkien osapuolten etuja. - Kaiken laittoman aineiston poistamisen tulee tapahtua tuomioistuinmenettelyn kautta, sillä tällainen menettely edesauttaa oikeudenomistajien oikeusturvaa ja luo varmuutta menettelylle. - Tekijänoikeudelliseen suojaan liittyy usein tulkinnallisia kysymyksiä, esimer- kiksi teostason suhteen. Mietinnön väitteet siitä, että verkossa tapahtuvat teki- jänoikeusloukkaukset olisivat tavallisesti piratismia, eivät vastaa käytäntöä. Myöskään tekijänoikeuden haltija ei ole aina helposti pääteltävissä. Työntekijä tai freelancer-toimittaja saattaa esimerkiksi väittää, että hänellä on tekijänoikeus aineistoon, vaikka tekijänoikeudet olisivat tosiasiassa siirtyneet kustantajalle. - Palvelun tarjoajaa ei tule saattaa välikappaleeksi sisällön tuottajan ja tekijäno i- keuden haltijan välisiin riitoihin. - Ei ole perusteltua syytä käsitellä tekijänoikeuksia eri tavalla kuin muita immate- riaalioikeuksia, joiden osalta ei ole esitetty vastaavaa suojaa. Ehdotus lisää oi- keudellista epävarmuutta muun muassa siitä syystä, että tekijänoikeuden halt i- joiden yksilöinti luotettavasti on huomattavasti hankalampaa kuin useiden mui- den teollisoikeuksien osalta. - Toisin kuin mietinnössä todetaan, tosiasia llisesti tekijänoikeuden käyttäminen liittyy usein sananvapauden käyttämiseen. - Epäselväksi jää, miksi lainsäätäjä haluaa suosia tekijänoikeusbisnestä tallennus- palvelujen tarjoajan kustannuksella ja asettaa tekijänoikeuden loukkaukset eri asemaan kuin muut loukkauksen tai rikosten muodot. - Tekijänoikeusdirektiiviin perustuva sääntely on tulossa, turvaamistoimimahdol- lisuus on jo olemassa. Erityismenettelyä tekijänoikeuksia va rten ei tarvita va l- 18 misteilla olevaan lakiin, etenkin kun tekijänoikeusjärjestöjen mukaan lähes kaikki tapaukset selviävät suorilla yhteydenotoilla sisällön tuottajaan. - Ilmoitusmenettelyn toteuttamisesta aiheutuisi operaattoreille kustannuksia, joita tekijänoikeuden haltija ei olisi velvollinen korvaamaan edes suoranaisten tieto- jen poistamisesta aiheutuvien kulujen osalta. Ehdotus ei edistä tältä osin sähköis- tä kaupankäyntiä, vaan aiheuttaa kustannuspaineita loppukäyttäjähintoihin. Pal- veluntarjoajat saatavat jopa joutua pohtimaan, onko asiakkailta vaadittava va- kuuksia siltä varalta, että palvelun tarjoajalle aiheutuu kuluja tekijänoikeuden haltijoiden ilmoitusmenettelyn vuoksi. Suurin osa asiakkaista toimii asianmukai- sesti, joten vakuuksien vaatiminen kaikilta asiakkailta hidastaisi sähköisen kau- pankäynnin edistymistä. - Menettely voisi tarkoittaa suuria määriä linkkeihin kohdistuvia alasottopyyntöjä. Linkkien oikeudellinen asema ei ole selvä ja ottaen huomioon linkkien tekijät käyttäjäryhmänä vastineita käyttäjiltä ei todennäköisesti tulisi. Näin internetistä poistettaisiin suuria määriä laillista tai ainakin laittomaksi toteamatonta materi- aalia systemaattisesti kajoten internetin perusrakenteeseen, linkkien käyttöön. - Tekijänoikeuden erityisaseman tueksi on viitattu olemassa oleviin aineiston poistamista koskeviin sopimuksiin. Tällaisia sopimuksia on kuitenkin vain yksi ja sitäkin on käytetty sen neljän vuoden voimassaoloaikana vain kaksi kertaa. Tämä osoittaa selvästi, että tarvetta erityismekanismille ei ole. Kauppa- ja teollisuusministeriö yhtyy elinkeinoelämän edustajien lausunnoissa esitet- tyyn huoleen siitä, että ehdotettu sääntely synnyttäisi sähköiseen liiketoimintaan liian monimutkaisen järjestelmän ja esittää vielä harkittavaksi, onko tarpeen luoda erillistä menettelyä tekijänoikeudellisesti suojattua aineistoa varten. Viranomaisista Keskusri- kospoliisi ja Kilpailuvirasto katsovat, että tekijänoikeuksien erityiskohtelu muuhun lainvastaiseen aineistoon nähden ei ole perusteltua. Lisäksi lausunnonantajista Suomen Asianajajaliitto ja Suomen Teollisoikeudellinen Yhdistys katsovat, että tekijänoikeuksien erityiskohtelu ei ole perusteltua erityisesti muihin immateriaalioikeuksiin nähden ja että ehdotettu tuomioistuinmenettely tarjoaa riittävän ja tehokkaan keinon puuttua kaikkien immateriaalioikeuksien loukkauksiin verkossa. Menettely voisi näiden lausunnonantaji- en mukaan myös johtaa tilanteisiin, joissa sisällöntuottajan ja palveluntuottajan oikeus- turva ei ole riittävällä tavalla huomioitu. Ehdotus on myös vastoin pyrkimystä tavoitella mahdollisimman selkeitä ja yksiselitteisiä ratkaisuja lainsäädännössä. Erityismenettelyä kannattavat tekijänoikeuden haltijoita edustavat tahot (Tekijänoikeu- den tiedotus- ja valvontakeskus, Business Software Alliance, Esittävien taiteilijoiden ja äänitteiden tuottajien tekijänoikeusyhdistys Gramex, Kopiosto, Suomen peliohjelmisto- ja multimediayhdistys – FIGMA, Suomen Ääni- ja kuvatallennetuottajat ÄKT sekä Sä- veltäjäin Tekijänoikeustoimisto Teosto). Perusteina tuodaan esiin muun muassa seuraa- vaa: - Yhdistyneiden Kansakuntien ihmisoikeuksien julistuksen mukaan jokaisella on oikeus niiden henkisten ja aineellisten etujen suojelemiseen, jotka johtuvat hä- nen luomastaan tieteellisestä, kirjallisesta tai taiteellisesta tuotannosta. Tekijän- oikeudet ovat niin ikään osa sitä varallisuutta, jotka saavat Suomen perustuslain mukaista omaisuuden suojaa. - Tekijänoikeusteollisuuden arvo Suomessa oli vuonna 1997 n. 26 mrd mk ja osuus kansantuotteesta 4,13 %, kun se vuonna 1988 oli 2,92 %. Tekijänoikeuk- sien merkitys suomalaisessa yhteiskunnassa on vahvassa nousussa. 19 - Jos ja kun tekijänoikeuksien edustama varallisuusarvo halutaan siirtää direktii- vin tavoitteiden ja hallitusohjelman määrittelemän suotuisan säädösympäristön mukaisesti toimivaan verkkotalouteen, edellyttää se tehokasta ja nopeata mah- dollisuutta puuttua oikeudenloukkauksiin. Tekijänoikeuksien osalta tuomiois- tuimen käyttö olisi hidasta, kallista ja direktiivin vastaista. - Ilmoitusmenettelyn käyttö on kaikkien osapuolten kannalta positiivinen asia. Vi- ranomaisvaiheen puuttuminen säästää kuluja, resursseja ja aikaa. Oikeusturvata- keena menettelyssä on säädetty sisällön tuottajalle mahdollisuus vastustaa tiedon poistamista antamalla vastine, jolloin aineisto palautuu verkkoon ja se voidaan poistaa uudelleen vain tuomioistuimen päätöksellä tai osapuolten sopimuksella. Lisäksi väärän tiedon antaneelle on säädetty ankara vahingonkorvausvelvolli- suus. Ilmoitusmenettely ei siis ole oikeuksia heikentävä tai toista osapuolta va- hingoittava menettely. - Tekijänoikeutta loukkaavat aineistot avoimissa verkoissa aiheuttavat merkittäviä taloudellisia menetyksiä oikeudenhaltijoille. Ilmoitusmenettely on ainoa tapa, jolla luvaton aineisto saadaan riittävän nopeasti pois palvelimelta. - Tekijänoikeusloukkaukset ovat tietyssä mielessä poikkeusasemassa muista tie- toverkoissa välitettävistä sisältöihin kohdistuvista rikoksista. Ne on yleensä helppo todeta, ja usein loukkauksen keskeytymisellä on oikeudenhaltijalle talou- dellinen merkitys. Vahingon aiheuttaneen tiedon leviäminen nopeasti ja maan- tieteellisesti laajalle suurentavat vahinkoa ja edellyttävät siksi tehokkaita ehkäi- sykeinoja. Myös direktiivin 18 artikla edellyttää jäsenvaltioilta tehokkaita oike- kussuojakeinoja. - Mietintöön liitetyn eriävän mielipiteen mukaan tekijänoikeuden käyttäminen liit- tyy usein tosiasiallisesti sananvapauden käyttämiseen. Tämä näkemys ei saa tu- kea sananvapaustoimikunnan mietinnöstä, eikä muistakaan oikeuslähteistä. Mie- lipiteessä ei millään tavalla perustella kyseistä näkemystä. - Eriävässä mielipiteessä tuodaan esiin tekijänoikeuksiin liittyvänä tulkintaonge l- mana esimerkiksi teoskynnysten arviointi. Tämä tulkintaongelma ei kuitenkaan milloinkaan tule ehdotuksen mukaan rasittamaan palvelun tarjoajia. Palvelun tarjoajan ei kuulu eikä pidä suorittaa kyseistä tulkintaa, vaan se saa vastuuva- pauden poistamalla aineiston oikeudenhaltijoilta tulevan ilmoituksen johdosta tai tultuaan tietoiseksi ilmeisestä oikeudenloukkauksesta. Ehdotettu korvausve l- vollisuus tulee puolestaan tehokkaasti ehkäisemään vääriä ilmoituksia. - Tekijänoikeuksien osalta tulkintaongelmia ei tule olemaan. Kyseessä ovat oi- keudenhaltijoiden yksinoikeudet. Kysymys on yksinkertaisesti siitä, että lupa te- osten käyttöön on joko myönnetty tai sitten ei. Tuomioistuinten rasittaminen oi- keudellisesti selvillä asioilla lisäisi merkittävästi byrokratiaa, rasittaisi turhaan tuomioistuimia ja söisi ylipäätään arvokkaita resursseja oikeuslaitokselta. - Eriävässä mielipiteessä vähätellään nykyisin voimassa olevaa sopimusta oikeu- denhaltijaa loukkaavan materiaalin poistamisesta. Sopimuksella on itsessään ol- lut merkittävä yleisestävä vaikutus ja sillä lienee ollut vaikutuksensa myös ope- raattorin ja palvelun vastaanottajan keskinäisiin sopimusehtoihin. - Tekijänoikeuden tiedotus- ja valvontakeskus lähetti vuonna 2000 oikeudenhalt i- joiden lukuun noin 500 ilmoitusta koskien tekijänoikeudellisesti suojatun mate- riaalin levittämistä internetissä. Vuonna 1999 poistokehotuksia lähetettiin noin 300 kappaletta. Ei voitane puhua ongelman vähäisyydestä. Tyypillistä loukkaus- tapauksissa on ollut, että ne ovat pääosin keskittyneet muutaman palvelun tarjo- ajan asiakaskuntaan. Mikäli näiden palvelun tarjoajien ja oikeudenhaltijoiden 20 välillä olisi ollut sopimusta luvattoman materiaalin poistamisesta, olisi sitä epäi- lemättä käytetty runsaasti. - Tekijänoikeuden tiedotus- ja valvontakeskus on valvonnassaan noudattanut il- moitusmenettelyä. Kokemukset menettelyn toimivuudesta ovat hyviä. Opetusministeriö pitää tärkeänä, että ilmoitusmenettelyä koskevat säännökset mahdol- listaisivat tekijänoikeuden loukkauksen nopean estämisen ilman aikaa vievää tuomiois- tuinmenettelyä, koska nopea toiminta voi estää merkittävien oikeudenhaltijoille aiheu- tuvien vahinkojen syntymisen. Ministeriö korostaa, että teoskynnyksen arviointi on täy- sin yksiselitteistä tapauksissa, joissa ilmoitusmenettelyä käytettäisiin ja ettei tällaisissa tapauksissa tekijänoikeuden loukkaamiseen liittyisi myöskään sananvapausaspektia. Lisäksi ministeriön näkemyksen mukaan 18 §:n säännökset yhdessä vahingonkorvaus- säännösten kanssa ehkäisevät riittävästi shikaani- luonteisten ilmoitusten tekemisen. Myös Helsingin yliopiston oikeustieteellinen tiedekunta pitää perusteltuna tekijänoikeu- den loukkauksia koskevia erityissäännöksiä. Liikenne- ja viestintäministeriö katsoo, että ensisijaisen keinon laittomien aineistojen poistamiseksi tietoverkoista tulee olla nopea ja tehokas tuomioistuinmenettely ja että lakiehdotuksessa esitetyn ilmoitusmenettelyn ei tulekaan hidastaa tehokkaiden tuomio- istuinmenettelyjen käyttöönottoa ja kehittämistä. Lisäksi ministeriö katsoo, että ilmoi- tusmenettelyn toimivuutta tulee käytännössä tarkasti seurata lain voimaan tulon jälkeen. Tietosuojavaltuutettu kysyy, miksi henkilötiedolliset loukkaukset eivät voisi olla ilmoi- tusmenettelyn piirissä. Markkinointiviestinnän Toimistojen Liitto katsoo, että ehdotukseen tulisi ottaa säännöt siitä, miten palvelun tarjoajan tulee tehdä lainvastaiselle aineistolle (säilyttää vai tuhota se). Elisa Communications toteaa, että esitys jättää avoimeksi, olisiko myös linkit poistetta- va. Lausunnonantajan näkemyksen mukaan linkit eivät ole tekijänoikeuden piiriin kuu- luvia teoksia. 2.6.2. Yksityiskohdista Liikenne- ja viestintäministeriö katsoo, että 16 §:n 1 momentti tulisi muotoilla yhden- mukaisesti 13 §:n kanssa (esim. ”estämään tallentamansa tekijänoikeutta loukkaavan aineiston saannin), jotta olisi selvää, että aineiston saannin estämisellä ei viitata esimer- kiksi linkkeihin, vaan ainoastaan palvelun tarjoajan palvelimelle tallennettuun tekijän- oikeutta loukkaavaan aineistoon. Myös FiCom esittää vastaavaa tarkennusta tekstiin. 17 §. Palvelun tarjoajan yhteyspiste Palvelun tarjoajan on ilmoitettava yhteyspiste, jonne 18 §:ssä tarkoitettu ilmoitus ja 19 §:ssä tarkoitettu vastine voidaan toimittaa. Yhteyspisteen yhteystietojen on oltava saatavilla helposti ja jatkuvasti. FiCom huomauttaa, että myös muissa laeissa asetetaan yhteystietoihin liittyviä velvoit- teita. Perusteluissa olisi FiComin mukaan todettava, että pykälän mukainen velvollisuus 21 asettaa yhteyspiste voidaan toteuttaa kevyesti siten, ettei palvelun tarjoajalle tule monia erilaisia palvelupisteitä. 18 §. Ilmoituksen muoto ja sisältö Ilmoitus on tehtävä kirjallisesti tai sähköisesti siten, että ilmoituksen sisältöä ei voida yksipuolisesti muuttaa ja että se säilyy osapuolten saatavilla. Ilmoituksessa on oltava: … 2) yksilöityinä se aineisto, jonka saannin estämistä vaaditaan, sekä selvitys aineiston sijainnista; … Tekijänoikeuden haltijoita edustavat lausunnonantajat katsovat, että loukkaavan aineis- ton yksilöintivaatimusta ei saa asettaa liian yksityiskohtaiseksi. 19 §. Ilmoitus sisällön tuottajalle ja vastine Palvelun tarjoajan on viipymättä ilmoitettava sisällön tuotta- jalle tämän toimittaman aineiston saannin estämisestä sekä toimitettava sisällön tuottajalle jäljennös ilmoituksesta, jonka perusteella esto on tehty. Jos sisällön tuottaja katsoo eston olevan perusteeton, hän voi saada aineiston palautetuksi toimittamalla ilmoituksen teki- jälle vastineen kirjallisesti tai 18 §:ssä säädetyllä tavalla sähköisesti seitsemän päivän kuluessa ilmoituksesta tiedon saatuaan. Jäljennös vastineesta on toimitettava palvelun tar- joajalle. Vastineessa on oltava: 1) sisällön tuottajan nimi ja yhteystiedot; 2) ne tosiseikat ja muut syyt, joiden nojalla esto katsotaan perusteettomaksi; 3) yksilöityinä se aineisto, jonka esto katsotaan perusteetto- maksi; 4) sisällön tuottajan fyysinen tai sähköinen allekirjoitus. 20 §. Aineiston palauttaminen Jos 19 §:ssä tarkoitettu vastine on säädetyllä tavalla toimi- tettu, palvelun tarjoaja ei saa estää vastineessa yksilöidyn aineiston palauttamista ja sen pitämistä saatavilla, paitsi jos palvelun tarjoajan ja sisällön tuottajan välisestä sopi- muksesta taikka tuomioistuimen määräyksestä tai päätöksestä johtuu muuta. Tekijänoikeuden haltijoita edustavat lausunnonantajat katsovat, että myös 19 §:stä ja sen perusteluista tulisi käydä selkeästi ilmi, että 20 §:ssä tarkoitetun vastineen on ollak- seen tehokas noudatettava 19 §:n muotovaatimuksia. 21 §. Korvausvelvollisuus Joka antaa väärän tiedon 18 §:ssä tarkoitetussa ilmoituksessa tai 19 §:ssä tarkoitetussa vastineessa, on velvollinen korvaa- maan siitä aiheutuvan vahingon. Korvausvelvollisuutta ei kui- tenkaan ole tai sitä voidaan sovitella, jos tiedon antaneella oli ollut perusteltua aihetta olettaa tietoa oikeaksi tai jos väärällä tiedolla oli vain vähäinen merkitys ilmoituksen tai vastineen koko sisältö huomioon ottaen. 22 Finnet-liitto ja Keskuskauppakamari katsovat, että sovittelun tulisi olla mahdollista vain erityistapauksissa. 2.7. Laittoman aineiston poistamisesta aiheutuvat kustannukset Liikenne- ja viestintäministeriö kiinnittää huomiota siihen, että sekä tuomioistuin- että ilmoitusmenettelyyn liittyvästä aineiston poistamisesta ja säilyttämisestä aiheutuu pal- velun tarjoajille kustannuksia. Ministeriö katsoo, että lakiehdotusta tulisi täsmentää si- ten, että laittomaksi epäiltyyn aineistoon pääsyn estämisestä aiheutuneita lisäkustannuk- sia ei tulisi jättää palvelun tarjoajan vastuulle, vaan ne tulisi selkeästi osoittaa oikeus- prosessin häviäjän maksettaviksi. FiCom ja Kaupan Keskusliitto katsovat, että palvelujen tarjoajien tulisi kaikissa mene t- telyissä saada korvaus aineiston poistamisesta aiheutuvista välittömistä kustannuksis- taan, ja viittaavat esimerkkinä pakkokeinolain televalvontaa koskeviin säännöksiin. Myös Markkinointiviestinnän Toimistojen Liiton mukaan on varmistuttava siitä, että lainvastaisen aineiston saannin estämisestä aiheutuvat kustannukset eivät jää palvelun tarjoajan maksettaviksi. Tekijänoikeuden tiedotus- ja valvontakeskus ja muut tekijänoikeuden haltijoita edusta- vat lausunnonantajat katsovat, että ehdotettu (muiden lausunnonantajien, ei siis työryh- män) tekijänoikeuden haltijoihin kohdistuva kuluvaatimus tulee hylätä. Kun palvelun tarjoaja perii kustannukset suoraan sisällön tuottajalta, on tällä myös merkittävä yleises- tävä vaikutus. Tapauksissa, joissa sisällön tuottaja on maksukyvytön, puoltaa kuluvaa- timuksen hylkäämistä puolestaan yleinen riskinjakoperiaate. Palvelun tarjoaja on yleen- sä sopimussuhteessa sisällön tuottajaan ja hänellä on siten parhaat mahdollisuudet torjua riski. 2.8. Yleinen valvontavelvollisuus FiCom, Finnet-liitto, Mainostajien Liitto ja Suomen Suoramarkkinointiliitto katsovat, että direktiivin 15 artikla (jäsenvaltio ei voi asettaa palvelujen tarjoajalle yleistä valvon- tavelvollisuutta) tulisi panna täytäntöön nimenomaisella lain säännöksellä. Myös Suo- men Posti katsoo, että valvontavelvollisuuden puuttuminen olisi syytä tuoda selkeäm- min esiin. 2.9. Tunnistamistietojen saaminen Suomen Ääni- ja kuvatallennetuottajat ÄKT viittaa oikeusministeriössä valmisteltuun ehdotukseen uudeksi sananvapauslaiksi, jossa laajennetaan merkittävästi niiden rikosten määrää, joiden selvittämiseksi tunnistamistietoja voidaan saada. ÄKT katsoo, että huo- mioon ottaen direktiivin 18 artikla ehdotettuun lakiin tulee lisätä sananvapauslakia vas- taavat säännökset, joilla mahdollistettaisiin nykyistä laajemmin tunnistamistietojen saaminen tekijänoikeusloukkauksissa. 23 2.10. Valvonta ja seuraamukset 22 §. Valvonta Tämän lain 6-8 §:n noudattamista valvoo Telehallintokeskus. Näiden säännösten noudattamisen valvonnasta on lisäksi voimas- sa, mitä kuluttajansuojalaissa (38/1978) säädetään. Telehallintokeskuksen ja kuluttaja-asiamiehen on oltava tarkoi- tuksenmukaisessa yhteistyössä keskenään. Telehallintokeskuksen mukaan sille ehdotetut uudet valvontatehtävät soveltuvat luonte- vasti keskuksen rooliin tietoyhteiskunnan asiantuntijavirastona. Sosiaali- ja terveydenhuollon tuotevalvontakeskuksen mukaan periaate, jonka mukaan eri valvontaviranomaiset valvovat oman alansa lainsäädännön noudattamista samalla tavoin niin sähköisen kuin perinteisenkin toiminnan alalla, tulisi kirjata lain valvontaa ja seuraamuksia koskeviin pykäliin. 24 §. Hallinnolliset pakkokeinot Jos palvelun tarjoaja laiminlyö 6-8 §:stä johtuvan velvollisuu- den, Telehallintokeskus voi kehottaa palvelun tarjoajaa täyttä- mään velvollisuuden määräajassa. Telehallintokeskus voi asettaa kehotuksen tehosteeksi uhkasakon siten kuin uhkasakkolaissa säädetään. Jos palvelun tarjoaja rikkoessaan 1 momentissa tarkoitettuja säännöksiä menettelee myös kuluttajansuojalain (38/1978) 2 lu- vun säännösten vastaisesti, on pakkokeinoista voimassa, mitä tämän luvun 7-10 §:ssä ja markkinatuomioistuimesta annetussa laissa säädetään (41/1978). Keskusrikospoliisi ehdottaa tiedonantovelvollisuuden laiminlyöntiä koskevan rangais- tussäännöksen lisäämistä pykälään. 2.11. Laki kuluttajansuojalain 2 luvun muuttamisesta ja laki sopimattomasta me- nettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain muuttamisesta Laki kuluttajansuojalain 2 §:n muuttamisesta 2 luku. Markkinoinnin sääntely 1 a § Markkinoinnissa on käytävä selkeästi ilmi sen kaupallinen tar- koitus sekä se, kenen lukuun markkinointi toteutetaan. 4 b § Jos markkinointiin liittyy arvontoja, yleisökilpailuja tai pe- lejä, niihin osallistumisen ehtojen on oltava selkeitä ja ym- märrettäviä sekä helposti saatavilla. 24 Laki sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain muuttamisesta 1 § Markkinoinnissa on käytävä selkeästi ilmi sen kaupallinen tar- koitus sekä se, kenen lukuun markkinointi toteutetaan. 3 § Jos markkinoinnissa tarjotaan alennuksia, kylkiäisiä tai muita erityisiä etuja tai jos markkinointiin liittyy arvontoja, yleisökilpailuja tai pelejä, etujen saamista tai arvontoihin, kilpailuihin tai peleihin osallistumista koskevien ehtojen on oltava selkeitä ja ymmärrettäviä sekä helposti saatavilla. Kauppa- ja teollisuusministeriö katsoo, että ehdotuksen jatkovalmistelussa olisi syytä yksityiskohtaisemmin arvioida ehdotettujen muutosten vaikutuksia markkinointiin yleensä (direktiivistä poiketen säännökset eivät koske pelkästään verkossa tapahtuvaa markkinointia, vaan säännökset ovat yleisiä). Keskuskauppakamari ja FiCom katsovat, että KSL:n 2 luvun 1 a §:n ja vastaavaan so- pimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain säännöksen perusteluihin olisi lisättävä maininta, etteivät säännökset muuta nykyistä oikeustilaa. Suomen Suoramarkkinointiliitto katsoo, että ehdotetut säännökset tulisi rajoittaa koske- maan vain direktiivin soveltamisalaa. Jos näin ei tehdä, tulee perusteluissa mainita, et- teivät ehdotetut säännökset muuta nykyistä oikeustilaa. Markkinointiviestinnän Toimistojen Liitto katsoo, että markkinoinnin kaupallisen tarkoi- tuksen ja toimeksiantajan kuvaaminen ei ole tarpeen kuluttajan, markkinoijan eikä markkinointiviestintäpalveluja tarjoajan yrityksen näkökulmasta. Liiton mukaan esitetty muutos kaventaisi markkinointiviestinnän ilmaisukeinoja, jopa sananvapautta, mikä todennäköisesti johtaisi markkinointiviestintäpalvelujen kysynnän laskuun. Mainostajien Liiton mukaan ehdotetusta KSL:n 2 luvun 1 a §:n ja vastaavasta sopimat- tomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain säännöksestä voi saada mieli- kuvan, että markkinoinnissa tulisi vastaisuudessa yksilöidä mistä tai minkä tyyppisestä kaupallisesta tarkoituksesta on kyse. Lisäksi liitto katsoo, että ehdotetussa 4 a §:ssä tuli- si käyttää arvonta-, kilpailu- ja pelikäsitteiden sijaan samoja käsitteitä kuin KSL:ssa ja arpajaislaissa. 2.12. Laki yksityisyyden suojasta televiestinnässä ja teletoiminnan tietoturvasta annetun lain muuttamisesta 21 a §. Suoramarkkinoinnin tunnistettavuus Harjoitettaessa suoramarkkinointia sähköpostitse ilman tilaa- jan ennakolta antamaa lupaa on sähköpostiviesti voitava heti sitä vastaanotettaessa selvästi ja yksiselitteisesti tunnistaa markkinoinniksi. Tietosuojavaltuutettu kysyy, miksi tunnistettavuus vaatimus ei koske myös tekstiviesti- markkinointia. Lisäksi tietosuojavaltuutettu katsoo, että väärinkäsitysten välttämiseksi 25 säännökseen tulisi lisätä viittaus lain 21 §:n 2 momenttiin (suoramarkkinointi sallittua ilman ennakolta annettua lupaa vain muille kuin luonnollisille henkilöille). Telehallintokeskus esittää harkittavaksi, tulisiko 21 a §:n vastainen toiminta säätää ran- gaistavaksi (tehdä lisäys 27 §:ään). Helsingin käräjäoikeuden mukaan olisi harkittava keinoja, joiden avulla henkilö voisi tehokkaasti peruuttaa antamansa suostumus tietojensa käyttämisestä suoramarkkinoin- tiin. 2.13. Esityksen vaikutukset Valtiovarainministeriön budjettiosasto katsoo, että yleisperustelujen jaksossa 5.1. esitet- tyjä vaikutuksia valtiontalouteen tulisi vielä täsmentää. Telehallintokeskus katsoo, että esityksessä tulee ottaa tarkemmin kantaa sille esitettyjen uusien tehtävien aiheuttamaan lisäresurssitarpeeseen sekä resurssitarpeesta aiheutuvaan rahoitustarpeeseen ja –lähteeseen. y:\kjk \e-handel\lausuntotiivistelmä2