Helsinki, 2007 LIIKENNE- JA VIESTINTÄMINISTERIÖN JULKAISUJA 3/2007 Kansallinen laajakaistastrategia Loppuraportti KUVAILULEHTI Julkaisun päivämäärä 23.1.2007 Tekijät (toimielimestä: toimielimen nimi, puheenjohtaja, sihteeri) Laajakaistatyöryhmä, pj Harri Pursiainen Julkaisun laji Loppuraportti sihteeri Tatu Tuominen Toimeksiantaja Liikenne- ja viestintäministeriö Toimielimen asettamispäivämäärä 2.12.2003 Julkaisun nimi Kansallinen laajakaistastrategia. Loppuraportti. Tiivistelmä Hallituksen laajakaistastrategiana on ollut kilpailun edistäminen kaikissa viestintäverkoissa ja eri vies- tintäverkkojen välillä, palvelujen ja sisältöjen tarjonnan edistäminen, laajakaistan kysynnän edistämi- nen sekä erityistoimenpiteiden jatkaminen alueilla, joilla ei synny riittävää kysyntää kaupalliselle laaja- kaistatarjonnalle. Päättäessään kansallisesta laajakaistastrategiasta 29.1.2004 hallitus hyväksyi toimeenpantavaksi 50 toimenpidettä sekä tarkentavalla periaatepäätöksellä 3.2.2005 yhdeksän lisätoimenpidettä ja linjaukset panostusten lisäämiseksi kiinteän verkon laajakaistaa täydentävien sekä sen kanssa joustavasti yhteen- toimivien, mobiilien laajakaistaratkaisujen kehittämiseen. Edelleen valtioneuvosto edellytti sisältö- ja palvelutuotannon kehityksen vauhdittamista sekä kilpailun esteiden poistamista. Laajakaistatyöryhmä on seurannut strategian täytäntöönpanoa ja esittää loppuraportissaan arvion sen toteutumisesta sekä kertomuksen tehdyistä toimenpiteistä. Laajakaistastrategian alkuperäiset tavoitteet on saavutettu. Strategian tavoitteeksi asetettu miljoonan liittymän raja ylittyi jo syyskuussa 2005. Tammikuussa 2007 liittymiä on noin 1,5 miljoonaa. Kiinteän verkon laajakaistapalvelujen saatavuuden piti nousta vähintään 95 prosenttiin. Saatavuusluku on 96,1 prosenttia tammikuussa 2007. Kolmantena tavoitteena oli, että Suomi säilyisi Euroopan unionin liitty- mävertailussa vähintään neljäntenä. Suomi on tammikuussa 2007 kolmantena. Strategia on onnistunut erityisesti laajakaistayhteyksien lukumäärän kasvattamisessa, hintojen laskemi- sessa ja alueellisen saatavuuden parantamisessa. Strategiaan sisältynyt kilpailun merkitystä korostava peruslinjaus on osoittautunut hyväksi viestintäverkkopolitiikan yleisperiaatteeksi. Strategian toteutuma on selkeästi osoittanut, että kilpailu on toimiva keino huolehtia edullisista ja hyvistä loppukäyttäjän palveluista. Avainsanat (asiasanat) laajakaista, viestintäpolitiikka, teknologianeutraalisuus, viestintäverkot, tietoyhteiskunta, digitaalinen televisio, tietoturva, tietosuoja Muut tiedot Yhteyshenkilö/LVM Tatu Tuominen Sarjan nimi ja numero Liikenne- ja viestintäministeriön julkaisuja 3/2007 ISSN 1457-7488 (painotuote) 1795-4045 (verkkojulkaisu) ISBN 978-952-201-835-9 (painotuote) 978-952-201-836-6 (verkkojulkaisu) Kokonaissivumäärä 152 Kieli suomi Hinta 25 € Luottamuksellisuus julkinen Jakaja Edita Publishing Oy Kustantaja Liikenne- ja viestintäministeriö PRESENTATIONSBLAD Utgivningsdatum 23.1.2007 Författare (uppgifter om organet: organets namn, ordförande, sekreterare) Bredbandsarbetsgruppen Typ av publikation Slutrapport Ordförande Harri Pursiainen Uppdragsgivare Kommunikationsministeriet Sekreterare Tatu Tuominen Datum för tillsättandet av organet 2.12.2003 Publikation Den nationella bredbandsstrategin. Slutrapport. Referat Regeringens bredbandsstrategi gick ut på att främja konkurrensen inom och mellan olika kommunika- tionsnät, att främja utbudet av tjänster och innehåll i näten, att främja efterfrågan på bredband samt att fortsätta specialåtgärderna i sådana områden där efterfrågan inte är tillräckligt stor för att motivera ett kommersiellt utbud av bredbandstjänster. När regeringen antog den nationella bredbandsstrategin den 29.1.2004 godkände den samtidigt ett pro- gram med 50 åtgärder för att främja bredbandet. Strategin preciserades senare med ytterligare nio åt- gärder. På samma gång antog regeringen riktlinjer för att driva utvecklingen av mobila bredbandslös- ningar som kompletterar det fasta bredbandsnätet och är flexibelt kompatibla med det. Regeringen ef- terlyste också satsningar för att påskynda innehålls- och serviceproduktionen samt för att undanröja eventuella hinder för konkurrens. Bredbandsarbetsgruppen har följt upp verkställigheten av strategin och presenterar i sin slutrapport en uppskattning av hur den har genomförts samt en redogörelse för de vidtagna åtgärderna. De ursprungliga målen i bredbandsstrategin har uppnåtts. Målet om 1 miljon anslutningar nåddes redan i september 2005. I januari 2007 är antalet anslutningar ca 1,5 miljoner. I fråga om tillgången till bred- bandstjänster i det fasta nätet var målet att nå minst 95 procent av hushållen. I januari 2007 hade 96,1 procent av hemmen tillgång till bredband. Det tredje målet var att Finland i fråga om antal anslutningar skulle bevara sin fjärde plats i Europeiska unionen eller förbättra sin position. I januari 2007 innehade Finland en tredje plats bland EU-staterna. Strategin har lyckats speciellt bra med att öka antalet bredbandsförbindelser, att sänka priserna på dem och att förbättra den regionala tillgängligheten till bredband. I strategin betonades betydelsen av kon- kurrensens och detta har visat sig vara en bra grundprincip i fråga om kommunikationsnät. Utfallet av strategin visar tydligt att konkurrens på ett effektivt sätt säkerställer att slutanvändarna får tillgång till förmånliga och välfungerande bredbandstjänster. Nyckelord bredband, kommunikationspolitik, teknikneutralitet, kommunikationsnät, informationssamhälle, digital television, informationssäkerhet, dataskydd Övriga uppgifter Kontaktperson vid kommunikationsministeriet är Tatu Tuominen. Seriens namn och nummer Kommunikationsministeriets publikationer 3/2007 ISSN 1457-7488 (trycksak) 1795-4045 (nätpublikation) ISBN 978-952-201-835-9 (trycksak) 978-952-201-836-6 (nätpublikation) Sidoantal 152 Språk finska Pris 25 € Sekretessgrad offentlig Distribution Edita Publishing Ab Förlag Kommunikationsministeriet DESCRIPTION Date of publication 23 January 2007 Authors (from body; name, chairman and secretary of the body) Broadband working group Type of publication Final report Chair: Mr Harri Pursiainen Assigned by Ministry of Transport and Communications Secretary: Mr Tatu Tuominen Date when body appointed 2 December 2003 Name of the publication National broadband strategy. Final report. Abstract The Finnish Government's national broadband strategy is to promote competition in and between all communications networks, to improve service and content provision in networks, to increase broadband demand and to continue and improve the special measures in fields with no adequate demand for commercial broadband supply. On 29 January 2004 the Government adopted a resolution on the national broadband strategy that included a 50-point action plan. On 3 February 2005 it adopted a new resolution specifying the objectives of the strategy and complementing the original resolution with 9 new action points. These included the following: the development of wireless broadband will be promoted; new content and services will be promoted; and the yet existing obstacles to competition will be removed. The broadband working group has monitored the implementation of the strategy and gives an account of it in this final report. The report also includes a summary of the measures taken under every action point. The aims of the original broadband strategy have been achieved. According to the strategy Finland should have 1,000,000 broadband subscriptions by the end of 2005. In January 2007 the number already amounted to 1,500,000. Broadband services through a fixed network, which were to be available to at least 95% of the population, were in January 2007 available to 96.1%. The third aim, which was to maintain Finland's position among the four European leaders in the number of subscriptions, has also been achieved as in January 2007 Finland ranked third. The national broadband strategy has been successful in increasing the number of broadband subscriptions, lowering the prices and improving the regional availability of broadband services. The strategy’s aim to promote competition in and between all communications networks has turned out to be a good guideline for communications networks policy. The implementation of the strategy has clearly proved competition to be a feasible method for ensuring affordable and high-quality services for end users. Keywords Broadband, communications policy, technology neutrality, communications networks, information society, digital television, information security, data protection Miscellaneous Contact person at the Ministry: Mr Tatu Tuominen Serial name and number Publications of the Ministry of Trans- port and Communications 3/2007 ISSN 1457-7488 (printed version) 1795-4045 (electronic version) ISBN 978-952-201-385-9 (printed version) 978-952-201-386-6 (electronic version) Pages, total 152 Language Finnish Price € 25 Confidence status Public Distributed by Edita Publishing Ltd Published by Ministry of Transport and Communications Valtioneuvostolle Liikenne- ja viestintäministeriö asetti 2.12.2003 kansallisen laajakaistastrategian ollessa vielä val- misteltavana työryhmän, jonka oli määrä seurata laajakaistastrategian mukaisten toimenpiteiden edistymistä ja raportoida siitä säännöllisesti valtioneuvostolle. Työryhmän puheenjohtajaksi määrättiin osastopäällikkö, sittemmin kansliapäällikkö Harri Pursiai- nen liikenne- ja viestintäministeriöstä ja varapuheenjohtajaksi viestintäneuvos Antti Kohtala samoin liikenne- ja viestintäministeriöstä. Jäseniksi kutsuttiin aluekehitysjohtaja Pekka Urjanheimo sisäasi- ainministeriöstä, tietohallintojohtaja Olavi Köngäs valtiovarainministeriöstä, osastopäällikkö, yli- johtaja Arvo Jäppinen opetusministeriöstä, kaupallinen neuvos Antti Eskola kauppa- ja teollisuus- ministeriöstä, ylijohtaja, sittemmin pääjohtaja Rauni Hagman Viestintävirastosta, tutkimuspäällikkö Maarika Joutsimo Kilpailuvirastosta, kuluttaja-asiamies, ylijohtaja Marita Wilska Kuluttajavirastos- ta, johtava asiantuntija Hannele Pohjola Teollisuuden ja työnantajain keskusliitosta, sittemmin Elinkeinoelämän keskusliitosta, toimitusjohtaja Reijo Svento Tietoliikenteen ja tietotekniikan kes- kusliitto FiComista, maakuntajohtaja, sittemmin valtiosihteeri sisäasiainministeriössä, Antti Myk- känen Pohjois-Savon liitosta ja tietohuoltopäällikkö Leena Meisalo Suomen kuntaliitosta. Työryh- män jäsenen Olavi Könkään erottua hänen tilallaan toimi syyskuusta 2004 lukien neuvotteleva vir- kamies Arja Terho, kunnes valtion IT-johtaja Leena Honka nimettiin valtiovarainministeriön edus- tajaksi syyskuussa 2005. Tutkimuspäällikkö Maarika Joutsimon siirryttyä uusiin tehtäviin, nimesi Kilpailuvirasto uudeksi edustajakseen johtaja Martti Virtasen. Suomen Kuntaliitto nimesi Leena Meisalon erottua uudeksi edustajakseen erityisasiantuntija Simo Tannerin. Elinkeinoelämän keskus- liitto nimesi uudeksi edustajakseen asiantuntija Veijo Turusen. Elokuussa 2006 nimesi opetusminis- teriö eläkkeelle siirtyneen ylijohtaja Arvo Jäppisen tilalle koulutus- ja tiedepolitiikan ylijohtajan Sakari Karjalaisen. Työryhmän sihteeriksi määrättiin erikoistutkija, sittemmin neuvotteleva virka- mies Tatu Tuominen liikenne- ja viestintäministeriöstä. Työryhmän toimikausi päättyy 28.2.2007. Valtioneuvosto hyväksyi kansallisen laajakaistastrategian 29.1.2004, minkä jälkeen valtioneuvosto tarkisti työryhmän esityksestä laajakaistastrategiaa uudella periaatepäätöksellä 3.2.2005. Työryhmä antoi ensimmäisen väliraporttinsa strategian toteutumisesta valtioneuvostolle joulukuus- sa 2004, toisen raporttinsa syyskuussa 2005 ja kolmannen väliraporttinsa lokakuussa 2006. Nyt kä- sillä oleva loppuraportti annetaan työryhmän toimikauden päättyessä. Loppuraportin on toimittanut Maria Magi Finnet Focus Oy:stä. Hallituksen laajakaistastrategiana on ollut kilpailun edistäminen kaikissa viestintäverkoissa ja eri viestintäverkkojen välillä, palvelujen ja sisältöjen tarjonnan edistäminen, laajakaistan kysynnän edistäminen sekä erityistoimenpiteiden jatkaminen alueilla, joilla ei synny riittävää kysyntää kau- palliselle laajakaistatarjonnalle. Päättäessään kansallisesta laajakaistastrategiasta hallitus hyväksyi toimeenpantavaksi 50 strategian mukaista toimenpidettä, sekä edellä mainitulla tarkentavalla periaatepäätöksellä yhdeksän lisätoi- menpidettä ja linjaukset panostusten lisäämiseksi kiinteän verkon laajakaistaa täydentävien sekä sen kanssa joustavasti yhteentoimivien mobiilien laajakaistaratkaisujen kehittämiseen. Edelleen valtio- neuvosto edellytti sisältö- ja palvelutuotannon kehityksen vauhdittamista sekä kilpailun esteiden poistamista. Strategia on onnistunut erityisesti laajakaistayhteyksien lukumäärän kasvattamisessa, hintojen las- kemisessa ja alueellisen saatavuuden parantamisessa. Strategiaan sisältynyt kilpailun merkitystä korostava peruslinjaus on osoittautunut hyväksi viestintäverkkopolitiikan yleisperiaatteeksi. Strate- gian toteutuma on selkeästi osoittanut, että kilpailu on toimiva keino huolehtia edullisista ja hyvistä loppukäyttäjän palveluista. Laajakaistayhteyksien määrän kasvu Suomessa oli strategiakauden kahtena ensimmäisenä vuonna maailman nopeinta ja kolmantenakin vuonna Euroopan kolmanneksi nopeinta. Liittymämäärä nousi strategiakauden alun noin 300 000 liittymästä reilusti yli miljoonalla uudella liittymällä, ollen tam- mikuussa 2007 jo noin 1.500.000. Suomen asema kansainvälisessä vertailussa on Euroopassa ko- hentunut lähtötason kuudennesta kolmanneksi, maailmanlaajuisesti viidennestätoista seitsemännek- si. Kiinteän laajakaistan alueellisen saatavuuden parantamisessa tekivät teleyritysten ohella keskeisen työn kunnat ja maakunnat, joiden laatimia alueellisia laajakaistastrategioita on pantu täytäntöön kaikissa maakunnissa. Tällä hetkellä on yli 96 prosentille suomalaisista kotitalouksista saatavilla kiinteän verkon laajakaistapalvelu. Strategiakauden alussa saatavuus oli noin 75 prosenttia. On myös huomattavaa, että jo yli puolet kotitalouksista on hankkinut laajakaistayhteyden. Kiinteää verkkoa täydentävillä langattomilla yhteyksillä kyetään saattamaan loputkin suomalaiset kotitaloudet laajakaistayhteyksien piiriin. Kiinteitä yhteyksiä vastaaville alueellisille langattoman liityntäverkon radiojärjestelmille on myönnetty jo 29 lupaa eri puolille Suomea ja uusien lupahake- musten käsittely on käynnissä Viestintävirastossa. Valtioneuvoston päätettyä laajakaistatyöryhmän esityksen mukaisesti käyttää NMT 450 –palvelulta vapautunut taajuusalue mobiilin laajakaistapalvelun toteuttamiseen saadaan laajakaistayhteydet ulotettua käytännössä kaikkialle valtakunnan alueelle, myös vapaa-ajan asuntoihin ja liikkuviin kohteisiin, kuten matkailuautoihin ja huviveneisiin. Verkon rakentaminen on kuitenkin hieman vii- västynyt alkuperäisestä aikataulusta päätöksestä tehtyjen valitusten sekä tekniikan kehittymättö- myyden takia, mutta se saadaan laajamittaiseen käyttöön huhtikuussa 2007, jolloin verkon ensim- mäinen vaihe valmistuu. Verkko valmistuu kokonaisuudessaan vuonna 2009. Strategiakaudella kilpailun tehostamistoimenpiteiden seurauksena laajakaistaliittymien hintataso aleni ensimmäisenä vuonna noin 45 % ja toisenakin vuonna jälleen noin 45 %. Vuonna 2006 suuria hintamuutoksia ei enää ole ollut. Toimivamman kilpailuympäristön syntyminen on osaltaan alenta- nut vähittäishintasoa. Vuonna 2007 toteutuvat valtioneuvoston asettamat lisätavoitteet, että vähintään 90 prosenttia Inter- net-yhteyksistä on laajakaistaisia ja Suomi on maailman eturivissä laajakaistapalvelujen käytössä. Sen sijaan haasteellista on saavuttaa tavoite, että yleisin laajakaistayhteysnopeus vuoden 2007 lop- puun mennessä olisi vähintään 8 Mbit/s. Nopeampien yhteyksien kysyntä edellyttää kohtuullisia hintoja ja kiinnostavia palveluita ja sisältö- jä, joiden käyttämiseksi niitä tarvitaan. Kohtuulliset hinnat edellyttävät jatkuvia ponnisteluja kilpai- luympäristön kehittämiseksi viestintämarkkinoilla. Samanaikaisesti tarvitaan viestintäpoliittisia toimia, joilla parannetaan teleyritysten valmiuksia investoida viestintäverkkojen kehittämiseen ja rakentamiseen siten, että entistä korkeampien yhteysnopeuksien tarjonta on mahdollista. Toiminnallisen tehokkuuden kasvattamiseksi kaikki, mikä on digitalisoitavissa hallinnossa ja liike- elämässä, on digitalisoitava. Ilmiö on maailmanlaajuinen. Suomelle on nyt tietoliikenneyhteyksien laajamittaisen käyttöönoton myötä avautunut mahdollisuus olla maailman eturivissä uuden arjen tietoyhteiskunnan kehittäjänä. Se edellyttää määrätietoista panostamista verkkoliiketoiminnan, verkko-oppimisen ja kansalaisten sekä erityisesti pk-yritysten valmiuksien kasvattamiseen. Yhteyk- sien käyttö henkilöiden väliseen viestintään, samoin kuin monipuolinen viihdekäyttö sekä erilaisten verkkoyhteisöjen vuorovaikutus ja sisällöntuotanto vahvistavat osaamista ja edistävät tietoyhteis- kuntakehitystä. Helsingissä 23. päivänä tammikuuta 2007 Harri Pursiainen, kansliapäällikkö, puheenjohtaja Antti Kohtala Rauni Hagman viestintäneuvos pääjohtaja Pekka Urjanheimo Leena Honka aluekehitysjohtaja valtion IT-johtaja Reijo Svento Antti Eskola toimitusjohtaja kaupallinen neuvos Simo Tanner Antti Mykkänen erityisasiantuntija valtiosihteeri Sakari Karjalainen Marita Wilska ylijohtaja ylijohtaja Martti Virtanen Veijo Turunen johtaja asiantuntija Tatu Tuominen neuvotteleva virkamies, sihteeri 1 SISÄLLYS OSA I LAAJAKAISTAKEHITYS VUOSINA 2003-2006 1 Laajakaistakehitys Suomessa............................................................................................... 7 1.1 Liittymämäärät ................................................................................................................. 7 1.2 Saatavuus.......................................................................................................................... 9 1.3 Hintojen kehitys ............................................................................................................... 9 1.4 Kilpailun kehitys laajakaistamarkkinoilla...................................................................... 11 1.5 Laajakaistan ja Internetin käyttö .................................................................................... 13 2 Teknisen ympäristön kehitys ja muutos Suomessa 2003-2007........................................ 14 2.1 Kiinteän verkon teknologiat ........................................................................................... 14 2.1.1 DSL ......................................................................................................................... 14 2.1.2 Kaapelimodeemi...................................................................................................... 15 2.1.3 Kuitutekniikat.......................................................................................................... 16 2.1.4 Datasähkö ................................................................................................................ 16 2.2 Langattoman verkon teknologiat.................................................................................... 17 2.2.1 WiMAX................................................................................................................... 17 2.2.2 UMTS/3G................................................................................................................ 17 2.2.3 450 MHz.................................................................................................................. 18 2.2.4 WLAN..................................................................................................................... 18 2.3 Eri laajakaistatekniikoiden asema Suomessa ................................................................. 18 3 Suomi kansainvälisessä vertailussa.................................................................................... 19 3.1 Laajakaistan levinneisyys............................................................................................... 19 3.2 Hintataso......................................................................................................................... 26 3.3 Eri laajakaistateknologioiden suhteelliset osuudet......................................................... 30 3.4 Laajakaistamarkkinoiden kilpailutilanne ....................................................................... 33 OSA II STRATEGIAN TOIMEENPANO 1 Kilpailu................................................................................................................................. 39 2 Uudet teknologiat ................................................................................................................ 42 2.1 Tutkimus- ja kehittämistoimia ....................................................................................... 42 2.2 Matkaviestinverkot ja digitaalinen televisiotoiminta ..................................................... 44 2.3 Muita kehittämistoimia .................................................................................................. 47 3 Sähköinen asiointi ja verkkoliiketoiminta ........................................................................ 50 3.1 Sähköinen asiointi julkishallinnossa .............................................................................. 50 3.2 Kunnat ja palveluntarjonta verkossa .............................................................................. 51 3.3 Viestintäpalvelujen kuluttajien oikeudet........................................................................ 52 3.4 Kulttuuri tietoyhteiskunnassa 2010 –strategia ............................................................... 53 3.5 Sähköinen asiointi ja lainsäädäntö ................................................................................. 54 3.6 Laajakaistapalvelujen klusteriohjelma ........................................................................... 55 4 Yritysten ja kansalaisten tietoyhteiskuntavalmiudet....................................................... 56 2 4.1 Tieto- ja viestintätekniikka opetuskäytössä.................................................................... 56 4.2 Tieto- ja viestintätekniikka yrityksissä........................................................................... 57 4.3 Viestintäpalveluiden helppokäyttöisyys......................................................................... 59 5 Tietoturva ja yksityisyyden suoja ...................................................................................... 60 5.1 Lainsäädäntöä koskevat toimenpiteet............................................................................. 60 5.2 Kansallinen tietoturvallisuusstrategia ............................................................................ 61 5.3 Luottamus ja tietoturva sähköisissä palveluissa............................................................. 63 5.4 Tietoturvatietoisuus........................................................................................................ 64 5.5 Roskaposti ...................................................................................................................... 65 5.6 Lapset ja Internetin haitallinen sisältö............................................................................ 66 6 Erityistoimenpiteet alueiden laajakaistatarjonnan kehittämiseksi ................................ 67 6.1 Maakuntaliittojen strategiatyö........................................................................................ 67 6.2 Kiinteän verkon laajakaistatarjontaa täydentävä tietoliikenneratkaisu .......................... 69 6.3 Laajakaista kouluissa ja kirjastoissa............................................................................... 69 6.4 Tietoliikenneyhteydet terveydenhuollossa..................................................................... 71 7 Kansainvälinen vaikuttaminen .......................................................................................... 71 8 Strategian seuranta ............................................................................................................. 73 LÄHTEET............................................................................................................................... 75 LIITE I MAAKUNTASTRATEGIOIDEN TOIMEENPANO LIITE II TOIMEENPANON TILANNERAPORTTI 2007 3 LYHENTEET ADSL Asymmetric Digital Subscriber Line. Asymmetrinen digitaalinen tilaajajohto DSL Digital Subscriber Line. Yleisnimitys digitaalisen tilaajajohdon tekniikoille, vrt. ADSL ja xDSL DSLAM Digital Subscriber Line Access Multiplexer. Puhelinkeskuksessa oleva usean digitaalisen tilaajajohdon yhteinen päätelaite DVB Digital Video Broadcasting. Digitaalisen TV:n jakelutekniikka DVB-H Digital Video Broadcasting – Handheld. Digitaalisen TV:n jakelu- tekniikka kannettaville päätelaitteille Ethernet Eräs lähiverkkojen liikennöintimenetelmä. Mahdollistaa datan lähettämisen pakettimuodossa koaksiaalikaapelissa, kierretyllä pa- rijohdolla tai kuidussa Flash-OFDM Fast Low-latency Access with Seamless Handoff Orthogonal Fre- quency-Division Multiplexing (OFDM). OFDM on modulointi- menetelmä (tässä radiorajapinta), jonka Flash-versio on optimoitu laajakaistadatasiirtoon yhdessä IP-arkkitehtuurin kanssa. Digita Oy toteuttaa tällä teknologialla laajakaistaverkon 450 MHz taajuus- alueelle FTTB Fiber to the Building. Kuituyhteyden rakentaminen kohdekiinteis- töön asti FTTC Fiber to the Curb. Kuituyhteyden rakentaminen kortteliin asti FTTH Fiber to the Home. Kuituyhteyden rakentaminen kotiin asti. GHz Gigahertsi (1000 MHz) HFC Hybrid Fiber-Coaxial. Kuitu-koaksiaaliverkko. Kaapelitelevisio- verkkotopologia, jossa verkko jaetaan valokuidulla soluiksi ja so- lujen sisällä käytetään koaksikaapelia. Tällaista verkkoa kutsutaan myös hybridiverkoksi ja soluverkoksi HSDPA High Speed Downlink Packet Access. UMTS:n kehitysversio da- tanopeuksien kasvattamiseksi HSUPA High Speed Uplink Packet Access. UMTS:n paluusuunnan kehi- tysversio, jolla voidaan paluusuunnassa yltää megabitin nopeuksiin 4 IP Internet Protocol. Protokolla, joka luo perustan pakettikytkentäi- selle tiedonsiirrolle Internetissä IPTV Internet Protocol Television. Suurikapasiteettisen laajakaistaver- kon välittämä Internet-protokollaan perustuva televisio. Tarjoaa monesti myös muita palveluja, kuten VoIP:n ja muun Internetin käytön IPv6 Internet Protocol version 6. Internetin osoiteavaruuden moninkertaistaminen IPv4:stä ITU International Telecommunication Union. Kansainvälinen televies- tintäliitto on YK:n alainen televiestintäverkkoja ja -palveluja kan- sainvälisesti koordinoiva järjestö. ITU:n päätehtäviä ovat standar- dointi, radiotaajuuksien jakaminen ja puhelinverkkojen yhteyskäy- täntöjen organisointi maiden välillä kbit/s Kilobittiä sekunnissa Mbit/s Megabittiä sekunnissa MHP Multimedia Home Platform. Suomeenkin valittu kansainvälinen digi-tv:n vuorovaikutteisten palveluiden standardi MMoIP Multi-Media Over Internet Protocol. Multimedian siirto Internet- protokollalla NGN Next Generation Networks. Seuraavan sukupolven verkot PLC Power Line Communications. Datasähkö, millä tarkoitetaan tie- donsiirtoa sähköjohtoja pitkin, esim. Internet-liikennettä UMTS Universal Mobile Telecommunications System. Kolmannen suku- polven matkapuhelinjärjestelmä VDSL Very High Speed Digital Subscriber Line. Suurikapasiteettinen digitaalinen tilaajajohto WiMAX Worldwide Interoperability for Microwave Access. Langaton laa- jakaistainen liityntäteknologia WLAN Wireless Local Area Network. Langaton lähiverkko VoIP Voice over Internet Protocol. IP-pohjainen puheen siirtotapa xDSL Digital Subscriber Line. Yleisnimitys digitaaliselle tilaajajohdolle, vrt. ADSL 5 KUVIOT JA TAULUKOT Kuvio 1. Laajakaistaliittymien määrä Suomessa vuosina 2003-2007........................................ 7 Kuvio 2. Laajakaista yrityksissä 2003-2006, osuus eri kokoluokan yrityksistä ........................ 8 Kuvio 3. DSL-liittymien keskimääräiset hintakorit Suomessa vuosina 2003-2006 (€/kk)...... 10 Kuvio 4. Teleyritysten markkinaosuudet laajakaistamarkkinoilla syyskuussa 2006............... 12 Kuvio 5. Teleyritysten laajakaistaliittymät 2003-30.6.2006, kpl ............................................. 12 Kuvio 6. DSL-tekniikoiden kehitys edellyttää yhä lyhyempiä tilaajayhteyksiä ...................... 15 Kuvio 7. Kaapelitelevisioverkon periaatekuva ........................................................................ 15 Kuvio 8. Laajakaistatekniikoiden osuudet Suomessa ............................................................. 19 Kuvio 9. Laajakaistaliittymät kotitalouksissa keväällä 2006 (EU25) ...................................... 20 Kuvio 10. Laajakaistaliittymät EU-maissa heinäkuussa 2006 (100 asukasta kohden) ............ 22 Kuvio 11. Laajakaistaliittymät OECD-maissa sataa asukasta kohden (kesäkuu 2006) ........... 23 Kuvio 12. Laajakaistaliittymien levinneisyys ja kasvuvauhti EU-maissa vuosina 2005-2006 24 Kuvio 13. Laajakaistaliittymien määrän kasvu OECD-maissa 2005-2006.............................. 25 Kuvio 14. Laajakaistaliittymät suhteessa väestötiheyteen OECD-maissa 2006 (kesäkuu) ..... 25 Kuvio 15. 1 Mbit/s -laajakaistayhteyksien maakohtainen hinnoittelu (€/kk) lokakuussa 2004 ja 2005 ...................................................................................................................................... 27 Kuvio 16. 2 Mbit/s -laajakaistayhteyksien maakohtainen hinnoittelu (€/kk) lokakuussa 2004 ja 2005 ...................................................................................................................................... 28 Kuvio 17. 1 Mbit/s -laajakaistayhteyksien hintatasoindeksi lokakuussa 2005 (Suomi = 100) 29 Kuvio 18. 2 Mbit/s -laajakaistayhteyksien hintatasoindeksi lokakuussa 2005 (Suomi = 100) 29 Kuvio 19. 8 Mbit/s DSL-liittymien hintakorit vuonna 2006 (€/kk)......................................... 30 Kuvio 20. DSL-teknologian markkinaosuus laajakaistaliittymistä EU-maissa (heinäkuu 2006) .................................................................................................................................................. 32 Kuvio 21. Laajakaistaliittymät teknologioittain OECD-maissa sataa asukasta kohden (kesäkuu 2006)......................................................................................................................................... 32 6 Kuvio 22. Perinteisten teleyritysten markkinaosuus laajakaistaliittymistä EU:ssa (EU 25).... 35 Kuvio 23. Perinteisten teleyritysten tarjoamat DSL-liittymät EU:ssa (prosenttia kaikista DSL- liittymistä) ................................................................................................................................ 35 Kuvio 24. Muiden kuin DSL-liittymien markkinaosuus EU:ssa (perinteiset teleyritykset ja uudet tulokkaat)........................................................................................................................ 36 Kuvio 25. Uusien teleyritysten markkinaosuus muista kuin DSL-tekniikan laajakaistaliittymistä EU:ssa (EU 25) ...................................................................................... 37 Kuvio 26. Kansallisen tietoturvallisuusstrategian painopistealueet ......................................... 63 Taulukko 1. Kiinteän verkon laajakaistapalvelujen saatavuus................................................... 9 Taulukko 2. Docsis-standardien kehitys .................................................................................. 16 Taulukko 3. Suomen sijoitus laajakaistalevinneisyydessä....................................................... 21 7 OSA I LAAJAKAISTAKEHITYS VUOSINA 2003-2006 1 Laajakaistakehitys Suomessa 1.1 Liittymämäärät Kansallisen laajakaistastrategian tarkoituksena oli edistää laajakaistaisten Internet-yhteyksien yleistymistä ja käyttöönottoa kotitalouksissa, julkisella sektorilla ja yrityksissä. Laajakaista- liittymien määrä (kotitaloudet ja yritykset) kasvoi strategiakaudella noin 300 000 liittymästä arviolta 1 500 000 liittymään. Laajakaistastrategian tavoitteeksi asetettu miljoonan liittymän raja ylittyi jo syyskuussa 2005. Kuvio 1. Laajakaistaliittymien määrä Suomessa vuosina 2003-2007 31 5 00 0 47 0 00 0 67 0 00 0 75 0 00 0 1 10 0 00 0 1 40 0 00 0 1 50 0 00 0 0 200 000 400 000 600 000 800 000 1 000 000 1 200 000 1 400 000 1 600 000 1.6.2003 1.12.2003 1.6.2004 1.12.2004 30.9.2005 30.9.2006 23.1.2007 Lähteet: LVM, Tilastokeskus, Viestintävirasto Laajakaistan levinneisyys kotitalouksiin kasvoi strategiakaudella 15 prosentista (keväällä 2003) noin 53 prosenttiin (syksy 2006). Vuonna 2006 Suomen kotitalouksissa oli huomatta- vasti enemmän laajakaistaliittymiä kuin Euroopan unionissa keskimäärin (32 %). EU-maista eniten kotitalouksien laajakaistaliittymiä oli vuonna 2006 Hollannissa (66 %) ja Tanskassa (63 %)1. Laajakaistaliittymien nopeaan yleistymiseen ovat vaikuttaneet osaltaan operaattoreiden väli- nen kilpailu ja sen seurauksena yhteyksien alentuneet hinnat. Laajakaistastrategialla on edis- tetty viestintäverkoissa ja niiden välillä tapahtuvaa kilpailua. Laajakaistayhteyksien määrän kasvu Suomessa on ollut Euroopan kolmanneksi nopeinta vuonna 2006. Suomen edellä vuon- na 2006 olivat Hollanti ja Tanska. Suomessa kasvuvauhti hidastui kesän 2006 ajaksi, mutta kiihtyi jälleen syksyllä 2006. Kasvun hidastumiseen vaikuttivat sekä markkinoiden saturoitu- 1 Tilastokeskus ja Eurostat 8 minen että operaattoreiden hintojennostopäätökset. Laajakaistamarkkinoiden lisääntyneestä kilpailusta huolimatta markkinoiden kehityksessä on edelleen nähtävissä hidasteita. Laajakaista yrityksissä Laajakaistastrategian tavoitteena oli yrityssektorin osalta edistää erityisesti pk-yritysten val- miuksia ottaa käyttöön tieto- ja viestintäteknologioita ja niiden mahdollistamia uusia työor- ganisointitapoja. Strategian puitteissa muun muassa kauppa- ja teollisuusministeriö toimeen- pani hankkeen pk-yritysten kilpailukyvyn edistämiseksi tieto- ja viestintäteknologiaa hyödyn- tämällä. Keväällä 20062 laajakaistayhteys oli 83 prosentilla vähintään viisi henkilöä työllistävistä yri- tyksistä. Vuotta aiemmin laajakaista oli 73 prosentilla vastaavasta yritysjoukosta. Laajakaista yleistyi kaiken kokoisissa yrityksissä vuonna 2006. Vuonna 2006 kaikista vähintään kymme- nen henkilöä työllistävistä yrityksistä laajakaista oli lähes 90 prosentilla, vain 5-9 henkilöä työllistävien yritysten ryhmässä laajakaista oli vielä jonkin verran harvemmilla käytössä. (Kuvio 2) Liike-elämän palvelujen tuotantoon keskittyneet yritykset ovat olleet edelläkävijöitä laajakais- tan käyttöönotossa niin Suomessa kuin muissakin EU-maissa. Suomessa toimivat palveluyri- tykset sen sijaan käyttävät selvästi enemmän laajakaistayhteyksiä kuin EU-maiden palveluyri- tykset keskimäärin. Tämä koskee erityisesti majoitus- ja ravitsemispalveluita.3 Kuvio 2. Laajakaista yrityksissä 2003-2006, osuus eri kokoluokan yrityksistä 41 % 54 % 69 % 81 % 92 % 65 % 54 %56 % 61 % 73 % 83 % 93 % 70 % 63 % 64 % 75 % 83 % 88 % 94 % 81 % 73 %76 % 86 % 88 % 97 % 98 % 89 % 83 % 0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % 80 % 90 % 100 % 5-9 10-19 20-49 50-99 100+ 10+ Kaikki yritykset 2003 2004 2005 2006 Lähde: Tilastokeskus 2 Tilastokeskuksen www-sivut. Internet ja sähköinen kauppa yrityksissä 2006 3 Tilastokeskus: Tieto ja Trendit 9/2006 9 1.2 Saatavuus Hallituksen laajakaistastrategian tavoitteena oli luoda nopeat, alueellisesti kattavat ja käyttäjil- leen kohtuuhintaiset tietoliikenneyhteydet kaikkien kansalaisten saataville. Nopeiden tietolii- kenneyhteyksien kattava tarjonta on välttämätöntä alueellisen tasa-arvon toteutumiseksi. Ha- ja-asutusalueilla laajakaistayhteyksien kaupallista tarjontaa rajoittavat teknis-taloudelliset tekijät. Kiinteän verkon laajakaistan alueellinen saatavuus kotitalouksiin oli vuoden 2003 keväällä 75,7 prosenttia. Strategiakauden lopussa tammikuussa 2007 kiinteän verkon laajakaistapalve- lujen saatavuus oli noin 96,1 prosenttia. Etelä- ja Länsi-Suomessa yhteyksiä oli tarjolla lähes kaikille kotitalouksille. Joillakin harvaan asutuilla alueilla saatavuusprosentti saattoi kuitenkin olla alle 90. Langattomilla ratkaisuilla kyetään saattamaan laajakaistayhteydet myös kiinteän verkon tar- jonnan ulkopuolelle jääviin kohteisiin. Laajakaistastrategialla on nopeutettu kiinteää laaja- kaistaa täydentävien teknologioiden käyttöönottoa. Langattomat alueverkot ovat nousseet joillakin alueilla paikallisesti merkittäviksi laajakaistayhteysväyliksi. Laajakaistan saatavuuden varmistamisessa keskeinen rooli kuuluu maakuntien liitoille. Niiden kuntien kanssa yhteistyössä laatimat strategiat ovat vauhdittaneet yhteyksien tarjontaa. Parhai- ten onnistuneissa maakunnissa laajakaistan saatavuus on jo lähes 100 prosenttia. Taulukko 1. Kiinteän verkon laajakaistapalvelujen saatavuus ADSL:n tai kaapelimodeemin saatavuus, % kotitalouksista Vaikuttavuustavoite 1.6.2003 1.12.2003 1.6.2004 1.12.2004 30.9.2005 30.9.2006 23.1.2007 Nopeat ja kohtuu- hintaiset yhteydet kaikkien saatavilla v. 2005 loppuun mennessä. 75,7 81,5 88,3 94,1 95,3 96 96,1 Lähteet: TeliaSonera Finland Oyj, Elisa Oyj, Finnet-liitto ry. 1.3 Hintojen kehitys Suomessa on muihin maihin verrattuna varsin monta omalla verkolla toimivaa ADSL- operaattoria. Elisa, TeliaSonera ja Finnetin puhelinyhtiöt ovat rakentaneet omat tilaajayhtey- det, joilta Saunalahti ja MTV3/Song Networks vuokraavat kapasiteettia. Suomessa on yleises- ti käytössä kiinteät kuukausimaksut ilman volyymihinnoittelua. Teleyritykset käyttävät pää- osin vyöhykehinnoittelua eli hinnoittelu vaihtelee alueittain. Hinnat ovat yleensä edullisimmat suurissa taajamissa, joissa kilpailu on kovinta ja tarjonta monipuolisinta. Liittymien hinnat ovat laskeneet tuntuvasti vuodesta 2003 vuoteen 2005. Hintataso perusno- peusluokissa vakiintui vuoden 2006 aikana. Matti Vanhasen hallituksen aikana laajakaistaliit- tymien hinnat ovat laskeneet Suomessa lähes 70 prosenttia. Laajakaistastrategian toimeenpa- non voidaan arvioida onnistuneen kilpailun avaamisen ja sen myötä hintojen laskun kannalta. 10 Aktiivisella viestintäpolitiikalla voidaan jatkossakin varmistaa kuluttajan etujen toteutuminen laajakaistamarkkinoilla. Vuosina 2003-2005 liikenne- ja viestintäministeriön teettämissä tutkimuksissa4 seurattiin EU- maiden laajakaistakehitystä laskemalla maakohtaiset hintakorit eri liittymänopeuksille. Suo- messa vuonna 2003 yhteysnopeus 512 kbit/s maksoi käyttäjälle kuukaudessa noin 57 euroa. Vastaavan nopeuden keskimääräinen hinta vuonna 2004 oli noin 38 euroa ja vuonna 2005 noin 21 euroa. 1 Mbit/s nopeuden hinta vuonna 2003 oli vastaavasti noin 77 euroa, vuonna 2004 noin 47 euroa ja vuonna 2005 26 euroa. 2 Mbit/s nopeuden hinnoittelu kehittyi seuraa- vasti: vuonna 2003 noin 109 euroa, vuonna 2004 58 euroa ja vuonna 2005 noin 35 euroa. Suomessa hintakorin arvo 512 kbit/s nopeudessa laski vuodesta 2003 vuoteen 2004 34 pro- senttia ja edelleen vuodesta 2004 vuoteen 2005 44 prosenttia. Vastaavasti 1 Mbit/s nopeudes- sa hintakorin arvo laski 2003-2004 38 prosenttia ja vuodesta 2004 vuoteen 2005 45 prosenttia. 2 Mbit/s nopeuden hintakori laski ensin 47 prosenttia ja sitten vuoteen 2005 tultaessa 39 pro- senttia. Vuonna 2006 Suomen laajakaistaliittymien hinnoissa ei ollut suuria muutoksia. Hinnat pysyi- vät pääosin vuoden 2005 tasolla. Joissakin yhteysnopeuksissa teleyritykset nostivat hieman hintojaan. Vuonna 2006 yhteysnopeus 512 kbit/s maksoi edeltävän vuoden tavoin noin 21 euroa. Myös 1 Mbit/s ja 2 Mbit/s yhteysnopeuksien hinnat pysyivät vuoden 2005 tasolla. 1 Mbit/s yhteysnopeuden hinta oli noin 27 euroa ja 2 Mbit/s 35 euroa.5 Yleisesti ottaen laaja- kaistayhteyksien kuukausimaksut asettuivat vuonna 2006 kansainväliselle keskitasolle. Kuvio 3. DSL-liittymien keskimääräiset hintakorit Suomessa vuosina 2003-2006 (€/kk) 57 ,3 77 ,1 10 8, 9 37 ,6 47 ,5 57 ,7 21 ,2 26 ,3 35 ,1 21 ,4 26 ,6 35 ,4 0 € 20 € 40 € 60 € 80 € 100 € 120 € 512 kbit/s 1 Mbit/s 2 Mbit/s 2003 2004 2005 2006 Lähteet: Liikenne- ja viestintäministeriö (v. 2003-2005) ja Finnet Focus Oy / Tikon Consulting Oy (v. 2006) Kuukausimaksujen ohella myös laajakaistaliittymien avaus- eli kytkentämaksut ovat merkit- tävä tekijä laajakaistayhteyksien yleistymisen kannalta. Kytkentämaksut ovat laskeneet reip- paasti vuodesta 1999. Vuoden 1999 lukuun verrattuna kytkentämaksu oli laskenut viidesosaan 4 LVM 2003b, 2004b, 2005b ja 2005c 5 Lähde: Finnet Focus Oy . 11 vuonna 2003. Vuosien 2003-2006 aikana kytkentämaksut ovat edelleen hieman alentuneet. Vakiohintojen lisäksi markkinoilla on usein erilaisia liittymätarjouksia, joilla asiakas voi saa- da liittymän kytkennän veloituksetta. 1.4 Kilpailun kehitys laajakaistamarkkinoilla Suomen laajakaistamarkkinoilla ei ollut selvää markkinajohtajaa vuonna 2003. TeliaSonera ja Elisa olivat lähes tasaväkisinä kaksi vahvinta toimijaa, jotka kattoivat yhdessä noin 60 pro- senttia markkinoista. Kolmantena seurannut Finnet-ryhmä oli saavuttanut 17 prosentin mark- kinaosuuden ja neljäs HTV:n Welho yli 10 prosentin osuuden. Tasaväkinen kilpailutilanne johtui pitkälti siitä, että Suomessa ei ole ollut yhtä valtakunnallis- ta puhelinoperaattoria. Alueelliset operaattorit ovat hallinneet omia puhelinverkkojaan. Valta- kunnallisia markkinoita tarkasteltaessa onkin syytä huomata, että teleyritysten markkinaosuu- det vaihtelevat Suomen eri osissa melkoisesti. Monilla alueilla perinteinen operaattori hallit- see markkinoita. Vuonna 2005 Elisa nousi markkinajohtajaksi noin 385 000 laajakaistaliittymällä. Osasyynä Elisan markkinajohtajuuteen oli Saunalahden osto. Elisan markkinaosuudeksi muodostui 32 prosenttia ja TeliaSoneran 31 prosenttia. Markkinakolmonen oli edelleen Finnet-ryhmän pu- helinyhtiöt noin 24 prosentin markkinaosuudellaan. Vuoden 2006 aikana Elisa vahvisti markkinajohtajan asemaansa suhteessa TeliaSoneraan. Keväällä 2006 Elisan liittymämäärä oli lähes 100 000 liittymää suurempi kuin TeliaSoneran. Myös kolmantena oleva Finnet-ryhmä lisäsi liittymämääräänsä. Syyskuussa 2006 Elisan markkinaosuus kaikista laajakaistaliittymistä oli 35 prosenttia. Soneran markkinaosuus oli 29 prosenttia ja Finnet-ryhmän 24 prosenttia. Muiden teleyritysten yhteenlaskettu markkinaosuus oli tuolloin 12 prosenttia.6 6 Lähde: Viestintäviraston markkinakatsaus 3/2006 12 Kuvio 4. Teleyritysten markkinaosuudet laajakaistamarkkinoilla syyskuussa 2006 Sonera 29 % Finnet-ryhmä 24 % Muut 12 % Elisa 35 % Lähde: Viestintävirasto Kolme markkinaosuuksiltaan suurinta teleyritystä ovat kasvattaneet etumatkaansa suhteessa muihin alan toimijoihin liittymämääriä tarkasteltaessa (Kuvio 5). HTV:n ja muiden pienempi- en teleyritysten liittymämäärät ovat pysyneet jokseenkin samana vuodesta 2004 lähtien. Kuvio 5. Teleyritysten laajakaistaliittymät 2003-30.6.2006, kpl 0 50 000 100 000 150 000 200 000 250 000 300 000 350 000 400 000 450 000 500 000 Q1 03 Q4 03 Q1 04 Q4 04 Q1 05 Q3 05 Q4 05 Q1 06 Q2 06 TeliaSonera Elisa Finnet HTV Saunalahti Muut kpl Lähteet: Viestintävirasto, operaattoreiden osavuosikatsaukset ja Finnet-liitto ry. 13 1.5 Laajakaistan ja Internetin käyttö Laajakaistan hankkiminen kotitalouteen edellyttää käyttäjien kiinnostusta ja valmiuksia tieto- tekniikan ja Internetin tarjoamien mahdollisuuksien hyödyntämiseen. Liittymän hankkiminen edellyttää lisäksi tarvittavia taloudellisia resursseja käyttökustannusten ja laitehankintojen kattamiseksi. Taloudelliset seikat, tietotekniikkaa kohtaan tunnetut yleiset pelot ja itse arvioi- dut riittämättömät taidot olivat vuonna 2003 keskeisimpiä syitä olla hankkimatta Internetiä kotikäyttöön. Koulutus on tutkimusten mukaan merkittävä Internetin ja laajakaistan käyttöä selittävä tekijä. Esimerkiksi vuonna 2004 laajakaistainen Internet-yhteys oli selvästi yleisempi korkeammin koulutetuilla. Internetin käyttö kodeissa painottui kuitenkin ensisijaisesti peruspalveluihin (sähköposti, tiedonhaku, pankkiasiat). Internetissä oli tarjolla vain vähän sellaisia sisältöpal- veluja, jotka edellyttivät laajakaistan käyttöä.7 Vuonna 2005 laajakaistaiset Internet-yhteydet yleistyivät ja kaikista tietokonetalouksista laa- jakaistaliittymä oli yli 70 prosentilla. Suomi ja muut Pohjoismaat olivat eturivissä Internetin käytössä. Yleisimmät käyttötarkoitukset olivat edelleen sähköposti, tiedonhaku ja erittelemä- tön surffailu. Keskeinen syy Internetin ja laajakaistayhteyden hankkimattomuuteen oli Inter- netin käyttömahdollisuus muualla. Strategiakaudella laajakaistaisten Internet-liittymien määrä on kasvanut ja Internetin käyttö- tarkoitukset monipuolistuneet. Esimerkiksi verkkokaupan, Internet-puheluiden ja julkishallin- non palveluiden merkitys Internetin käyttötarkoituksina on kasvanut. Vuonna 2006 lähes puolet suomalaisista oli ostanut jotain verkkokaupasta. Opiskelijat ja työl- liset olivat ahkerimpia verkkokaupan käyttäjiä. Eläkeläisten verkkokaupankäynti oli vähäistä. Verkkokaupoista ostettiin useimmin matkailuun liittyviä tuotteita. Vaatteet ja jalkineet olivat toiseksi suosituin tuoteryhmä. Nettikaupan merkitys näyttää olevan edelleen kasvussa. Ke- vään 2006 aikana yksityistarkoituksiin tehtyjen nettiostosten kokonaisarvo oli noin 620 mil- joonaa euroa. Vuositasolla tämä vastaisi 2,5 miljardin euron arvosta ostoksia.8 Vuonna 2005 kaksi kolmasosaa Internetin käyttäjistä oli hyödyntänyt julkishallinnon palve- luita. Eniten julkishallinnon sivuja käytettiin tiedon etsimiseen. Myös asiointipalvelujen käyt- tö yleistyi. Tärkeimmät ja yleisimmin käytetyt valtionhallinnon sähköisistä palveluista olivat tiedotus, lomakkeet ja asiointipalvelut. Vuonna 2006 joka neljäs Internetin käyttäjä oli joskus hoitanut henkilökohtaisia asioitaan viranomaisten kanssa Internetissä. Lomakkeita oli täyttä- nyt ja lähettänyt joka viides käyttäjä. Kasvava julkisten palvelujen tarjonta viestintäverkoissa edistää laajakaistapalvelujen leviä- mistä. Julkisten palvelujen osalta laajakaistastrategian tavoitteena oli nostaa Suomi yhdeksi verkkoasioinnin johtavista maista vuoteen 2007 mennessä. 7 LVM 2003c ja 2004c 8 Tilastokeskus: Tieto ja Trendit 9/2006 14 Vuonna 2006 noin 67 prosenttia julkishallinnon palveluista oli käytettävissä verkossa siten, että asian pystyi hoitamaan loppuun asti verkon välityksellä. Suomi sijoittui EU-maiden jou- kossa kärkeen mitattaessa Internetin käyttöä viranomaistiedon haussa.9 Internetin ja verkossa olevien palveluiden käyttämättömyyden keskeisiä syitä ovat edelleen puutteelliset taidot sekä epävarmuus tietoturvallisuuteen liittyvistä asioista. Tietoturvallisuu- teen liittyvät pelot vähentävät kuluttajan kiinnostusta esimerkiksi verkkokaupan käyttöä koh- taan. Pelot liittyvät usein luottokortti- ja henkilötietojen luovuttamiseen Internetissä.10 Inter- netin hankinnan ja käytön kustannukset ovat menettäneet merkitystään verkkopalveluiden käyttämättömyyden syinä sitten vuoden 2003. Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2006 käyttö- kustannukset muodostuivat syyksi käyttämättömyydelle enää vain noin kymmenesosalle In- ternetiä käyttämättömistä. 2 Teknisen ympäristön kehitys ja muutos Suomessa 2003-200711 Laajakaistateknologioista tarkastellaan seuraavassa sekä kiinteän verkon että radioverkon teknologioita. Kiinteän verkon teknologioista käsitellään DSL-, kaapelimodeemi-, kuitu- ja datasähköteknologioita ja vastaavasti radioverkon teknologioista WiMAX, 3G/UMTS, 450 MHz ja WLAN. 2.1 Kiinteän verkon teknologiat 2.1.1 DSL DSL-tekniikat hyödyntävät puhelintilaajaverkon normaaleja parikaapeleita, mutta käyttävät puhelinliikennettä korkeampia taajuuksia. DSL-tekniikoista käytetään yleistermiä xDSL, joka kattaa mm. seuraavassa tarkasteltavat tekniikat ADSL, ADSL2, ADSL2+ ja VDSL2. Kaikissa ADSL-tekniikoissa olennaista on suorituskyvyn epäsymmetrisyys: paluusuunnassa saavutettavat nopeudet jäävät selvästi myötäsuuntaa alhaisemmiksi. Viimeisen kahden vuo- den aikana tärkeimmäksi DSL-tekniikaksi on tullut ADSL2+, jolla voidaan saavuttaa jopa 25 Mbit/s yhteysnopeus (Kuvio 6). ADSL-tekniikoiden suorituskyvyn parantuminen on perustu- nut erityisesti taajuusalueen kasvattamiseen, joten suorituskyky on parantunut vain lyhyillä yhteyksillä. DSL-standardeista viimeisin on VDSL2, joka valmistui kesällä 2005. VDSL2 tuo kaksi mer- kittävää parannusta suorituskykyyn: suuremmat datanopeudet ja symmetrisyyden. Standardi sisältää vaihtoehtoisia taajuusalueratkaisuja, joten myös tavoiteltavat datanopeudet vaihtelevat epäsymmetrisistä 50/10 Mbit/s-yhteyksistä symmetrisiin 100/100 Mbit/s-yhteyksiin. Tilaa- jayhteyden pituuden merkitys kuitenkin korostuu entisestään: VDSL2 tuo etua vain alle kilo- metrin pituisilla yhteyksillä (Kuvio 6). 9 Ks. Tilastokeskus 2006c. Tietoyhteiskuntatilasto 2006 10 Nurmela Juha ym. 2006. Kansalaisesta e-kansalainen. Tilastokeskus ja Tilastokeskus: Tieto ja Trendit 9/2006 11 Luku perustuu Omnitelen tuottamaan selvitykseen Laajakaistateknologioiden kehitys 2003-2007 15 Kuvio 6. DSL-tekniikoiden kehitys edellyttää yhä lyhyempiä tilaajayhteyksiä Datanopeus etäisyydestä riippuen 0 20 40 60 80 100 120 0 0,6 1,2 1,8 2,4 3 3,6 4,2 4,8 5,4 Johdon pituus [km] M bi t/s VDSL2 ADSL2+ ADSL Lähde: Omnitele Oy DSL-tekniikoista tällä hetkellä ylivoimaisesti tärkein on ADSL2+ ja käytännössä kaikki uudet laitteet ovat ADSL2+ -standardin mukaisia. VDSL2 on vasta tulossa markkinoille, mutta sen voi odottaa yleistyvän esimerkiksi osana kuitutoteutuksia. 2.1.2 Kaapelimodeemi Nykyaikaiset kaapelitelevisioverkot (Kuvio 7) ovat ns. HFC- eli kuitu-koaksiaaliverkkoja. Verkko jaetaan kuiduilla soluihin ja solujen sisällä hyödynnetään koaksiaalikaapeleita. Kuvio 7. Kaapelitelevisioverkon periaatekuva TALOVERKOT KAAPELIMODEEMI PC Internet Lähde: Omnitele Oy Tärkein kaapelitelevisioverkkoja koskeva standardi on Docsis ja sen eurooppalainen versio EuroDocsis. Suomen kaapelitelevisioverkot perustuvat yleisimmin standardiin EuroDocsis 1.1, mutta uudempiakin standardeja on jo määritelty. EuroDocsis 2.0 julkaistiin huhtikuussa 2004 ja Docsis 3.0 vuoden 2006 elokuussa. Versiossa 2.0 tavoiteltiin erityisesti paluusuunnan kapasiteetin vahvistamista aikaisempaa tehokkaammilla modulaatiomenetelmillä ja suuremmilla kaistanleveyksillä. Docsis 3.0 pyrkii hyödyntämään kaapelitelevisioverkon olemassa olevaa kapasiteettia datakäyttöön aikaisem- paa tehokkaammin liittämällä useita kanavia yhteen. Standardointia johtavan CableLabs- yhteisön mukaan Docsis 3.0 tarjoaa myötäsuunnassa jopa 160 megabitin ja paluusuunnassa 16 jopa 120 megabitin solukohtaiset datanopeudet (Taulukko 2). Käyttäjäkohtainen kapasiteetti riippuu solun koosta ja yhtäaikaisten käyttäjien lukumäärästä. Taulukko 2. Docsis-standardien kehitys Standardi Datanopeus myö- tä-/paluusuuntaan Docsis 1.0 38/10 Mbit/s Docsis 2.0 40/30 Mbit/s Docsis 3.0 160/120 Mbit/s Lähde: Omnitele Oy Käytännössä kaapelimodeemijärjestelmien palvelutarjonta tullee säilymään vahvasti epä- symmetrisenä ainakin lähivuosien ajan. Paluusuunnalle on nimittäin varattu vain pieni ja häi- riöille altis taajuusalue 5 – 65 MHz. Kaapelimodeemien yhteydessä voidaan mainita myös Telesten viimeisen parin vuoden aikana kehittämä EttH-järjestelmä (Ethernet to the Home), joka on Docsis-järjestelmien kilpailija. EttH-järjestelmällä voidaan saavuttaa maksimissaan 100 Mbit/s yhteysnopeus. Käytännössä vasta Docsis 3.0 tai EttH mahdollistavat yli 8 Mbit/s käyttäjäkohtaiset nopeudet kaapelitelevi- sioverkoissa. 2.1.3 Kuitutekniikat Tulevaisuudessa kiinteiden laajakaistaratkaisujen odotetaan kasvavassa määrin perustuvan kuituteknologioihin. Koteihin asti ulottuvia kuitutoteutuksia (FTTH, Fiber to the Home) on vasta vähän ja ne keskittyvät joko perinteisten operaattoreiden rakentamina uudisrakennus- alueille tai erilaisten seutuverkkoyhdistysten rakentamina haja-asutusalueille. Nykyiset kuitu- ratkaisut tarjoavat tyypillisesti sadan megabitin Ethernet-liitynnät, mutta kuidun kapasiteetti siirtotienä riittäisi paljon suurempiinkin nopeuksiin. Viime vuosina operaattorit ovat kehittäneet laajakaistaverkkojaan viemällä kuitua koko ajan lähemmäksi tilaajia. Tällöin voidaan puhua FTTC- ja FTTB-toteutuksista12. Tämä kehitys on juuri nyt voimakasta. Suurista operaattoreista TeliaSonera on juuri alkanut rakentaa kuitu- verkkoja (FTTB) olemassa olevien kupariverkkojen rinnalle rajatuille alueille pääkaupunki- seudulla ja kahdeksassa muussa kaupungissa. Kuitu kotiin -toteutukset vaativat uuden tilaajayhteyden rakentamisen, mikä on erityisesti kai- vuutyön takia hyvin kallista. Tilaajakohtaisesti laskettuna rakentaminen on erityisen kallista maaseudulla: kustannusero kerrostalovaltaisen keskustan ja harvaan asutun maaseudun välillä voi olla jopa kymmenkertainen. 2.1.4 Datasähkö Sähköverkot ovat Suomessa puhelintilaajaverkkojakin kattavampia, mikä osaltaan selittää energiayhtiöiden motiivin pyrkiä hyödyntämään verkkojaan myös datapalveluissa. Laajakais- taisesta tiedonsiirrosta pienjänniteverkossa käytetään nimeä datasähkö (Power Line Com- 12 Fiber to the curb = kuitu kortteliin & Fiber to the building/Fiber to the Premises = kuitu kiinteistöön 17 munications, PLC). Datanopeudet ovat melko alhaisia (256 – 512 kbit/s) eikä tekniikka ole saanut merkittävää roolia. Suomessa datasähkön kaupallistamisen pioneerina toimi Turku Energia, joka aloitti tarjonnan alkuvuodesta 2003. Yhtiön tarjonta tavoitti enimmillään 210 taloyhtiötä ja 13 000 taloutta Turussa, mutta lokakuussa 2006 yhtiö ilmoitti luopuvansa liiketoiminnasta kokonaan. Myös datasähköön erikoistunut vuonna 2003 perustettu porilaisyritys Vattidata Oy on lopettanut toimintansa. Tällä hetkellä datasähköä tarjoaa vain Kuopion Energia, jonka tarjonta ulottuu 13 000 talouteen. 2.2 Langattoman verkon teknologiat 2.2.1 WiMAX WiMAXiin johtava standardointi alkoi vuosikymmenen alussa ja ensimmäinen WiMAX- standardi 802.16 hyväksyttiin vuonna 2004. Nykyiset WiMAX-ratkaisut toimivat 3,5 GHz:n taajuudella ja käytännössä voidaan saavuttaa noin 10 Mbit/s:n solukohtainen datanopeus. Ra- diotekniikoille tyypilliseen tapaan se jaetaan kaikkien solun yhtäaikaisten käyttäjien kesken. WiMAXin vahvuutena voidaan pitää suurta kapasiteettia ja heikkoutena korkeasta taajuudesta johtuvaa signaalin nopeaa vaimenemista erityisesti tiiviisti rakennetuilla alueilla. Tällä hetkel- lä myös päätelaitteiden kalleus hidastaa tekniikan käyttöönottoa. Ensimmäiset WiMAX-toteutukset perustuvat kiinteiden päätelaitteiden käyttöön, mutta liik- kuvuuden mahdollistava standardiversio 802.16e hyväksyttiin joulukuussa 2005. WiMAXin odotetaan tulevan kannettavien tietokoneiden vakiovarusteeksi lähivuosina. WiMAXin käyttö on yleistymässä myös Suomessa. Merkittävin toteutus on Mikkelin Puhelin Oyj:n ja Savonlinnan Puhelin Oy:n toteuttama RaJuPuSu-alueen (Rantasalmi, Juva, Puumala & Sulkava) verkko, jonka rakentamisen yhtiöt aloittivat jo vuonna 2004. Yhtiöiden tarjonnas- sa ovat datanopeudet 512 kbit/s – 2 Mbit/s. WiMAX-radioluvan haltijoita on 35 eri puolilla maata, mutta olemassa olevien suunnitelmien mukaan tuleviakin WiMAX-toteutuksia voita- neen luonnehtia paikallisiksi. Koko maan kattavaa verkkoa ei toistaiseksi ole näköpiirissä. 2.2.2 UMTS/3G Kolmannen sukupolven (3G) myötä myös matkaviestintekniikoita voidaan alkaa pitää laaja- kaistatekniikoina. UMTS:n perusversiossa datanopeudet ovat vielä vaatimattomia, mutta HSDPA-kehitysversion (High Speed Downlink Packet Access) myötä datanopeudet nousevat merkittävästi. HSDPA on käytössä jo kymmenissä maissa yli 60 operaattorilla, mutta Suomen UMTS- operaattoreista ainoastaan Elisa on päivittänyt verkkonsa. Elisa avasi 40 paikkakuntaa katta- van HSDPA-verkkonsa keväällä ja yhtiön ilmoituksen mukaan sen verkko mahdollistaa 1 Mbit/s:n yhteysnopeudet. Teknisesti markkinoilla olevat HSDPA-verkkototeutukset tukevat jo yleisesti vähintään 3,6 Mbit/s:n nopeuksia ja myöhemmin datanopeus voi nousta yli 10 Mbit/s:n tasolle. Päätelaitteita on jo tarjolla ja HSDPA-puhelinten voi odottaa yleistyvän no- 18 peasti. Paluusuunnan kehitysversiota (HSUPA) odotetaan markkinoille kuluvana vuonna, jolloin paluusuunnassa voidaan yltää megabitin nopeuksiin. 2.2.3 450 MHz 450 MHz:n taajuusalue vapautui langattoman laajakaistan käyttöön, kun NMT 450- matkapuhelinverkko lopetettiin. Suomessa on yksi valtakunnallinen verkkotoimilupa, jonka valtioneuvosto myönsi Digita Oy:lle 22.6.2005. Maailmanlaajuisesti 450 MHz:n taajuusalue on laajakaistakäytössä uusi ja siten kyseessä on sekä teknisesti että kaupallisesti täysin uusi ratkaisu. Vaihtoehtoisia 450 MHz-teknologioita on kaksi: Flash-OFDM ja CDMA 450, joista Digita on valinnut Flash-OFDM-teknologian. Alkuperäisen aikataulun mukaan verkon tulisi olla jo käy- tössä, mutta erilaisten viivytysten takia Digita avaa palvelun vasta 1.4.2007. Verkko on tar- koitus laajentaa koko maan kattavaksi. 450 MHz-tekniikan etuja ovat liikkuvuus ja alhainen taajuus, joka mahdollistaa pitkät kanto- matkat. Flash-OFDM on valmistajakohtainen ei-standardoitu tekniikka, mikä aiheuttaa jonkin verran teknologisia riskejä ja voi näkyä laitteiden hinnoissa. 2.2.4 WLAN WLAN tulee sanoista Wireless Local Area Network, mikä suomeksi tarkoittaa langatonta lähiverkkoa. Uudet WLAN-laitteet ovat pääosin vuonna 2003 valmistuneen standardin 802.11g mukaisia. 802.11g-standardi määrittelee solukohtaiseksi datanopeudeksi 54 Mbit/s, mutta korkeasta taajuudesta (2,4 GHz) johtuen signaali vaimenee nopeasti. Viime vuosien aikana WLAN-tekniikalle on muodostunut kolme tärkeää sovelluskohdetta: 1. Alkuperäinen rooli eli langattoman lähiverkon mahdollistaminen sisätiloissa 2. Niin sanotut HotSpot-toteutukset julkisissa sisä- tai ulkotiloissa 3. Kulutuselektroniikan laitteet WLANin käyttö näissä kaikissa sovelluskohteissa on kasvussa ja tekniikan standardointi suo- rituskyvyn parantamiseksi jatkuu. 2.3 Eri laajakaistatekniikoiden asema Suomessa Kuvio 8 havainnollistaa laajakaistatekniikoiden suhteellisen aseman kehittymistä Suomessa vuodesta 2000 alkaen: DSL- ja kaapelimodeemi ovat hallinneet markkinoita suvereenisti, kun taas muiden tekniikoiden yhteenlaskettukin osuus on pysynyt alle prosentissa. Tilanne on hy- vin samankaltainen myös kansainvälisesti. 19 Kuvio 8. Laajakaistatekniikoiden osuudet Suomessa 100,0 % 2000 80,0 % 2001 60,0 % 2002 40,0 % 2003 2004 20,0 % 2005 0,0 % 2006* DSL Kaapelimodeemi Muut Lähde: Omnitele Oy DSL:n ja kaapelimodeemin ylivallan voi odottaa säilyvän ainakin lähivuosien ajan. DSL:n ja kuitutoteutusten raja on kuitenkin hämärtymässä, sillä DSL:n rooli tuotantoketjussa on koko ajan pienenemässä ja kuidun kasvamassa, koska operaattorit panostavat voimakkaasti tilaa- jayhteyksien lyhentämiseen. Myös kuitu kotiin -toteutusten voi odottaa yleistyvän uudisalueil- ta ja keskustoista alkaen. Kaapelitelevisioverkkojen suhteellisen aseman heikentymistä selittää erityisesti näiden verk- kojen selvästi puhelintilaajaverkkoja vähäisempi kattavuus. Erityisesti radiotekniikoiden voi odottaa saavan nykyistä suuremman roolin laajakaistan tule- vaisuudessa, sillä kannettavien päätelaitteiden yleistymisen myötä liikkuvuuden merkitys kasvaa koko ajan. 3G/HSPA tulee täydentämään kiinteitä yhteyksiä kaupungeissa ja 450 MHz/Flash-OFDM maaseudulla. WiMAX sijoittunee näiden kahden väliin ja voi toimia sekä kiinteän liittymän korvaajana että täydentäjänä. WiMAX ja 450 MHz tarjoavat liityntämah- dollisuuden myös kesäasunnoille ja muihin vastaaviin kohteisiin, joihin kiinteä verkko ei ole kohtuuhinnoilla saatavissa. 3 Suomi kansainvälisessä vertailussa 3.1 Laajakaistan levinneisyys Kotitaloudet Kansainvälisissä vertailuissa laajakaistan levinneisyys kotitalouksiin oli selvästi pisimmällä Kanadassa vuonna 200313. Kanadassa laajakaistaliittymä oli tuolloin lähes kaksi kertaa use- ammassa kotitaloudessa kuin Euroopan edistyneimmissä maissa. Laajakaistan nopean yleis- tymisen syinä nähtiin palvelujen tuominen markkinoille aikaisessa vaiheessa sekä palvelujen hyvä saatavuus koko maassa. Samana vuonna myös Yhdysvalloissa laajakaistaliittymä oli levinnyt kotitalouksiin varsin laajasti. Kanadan tavoin Yhdysvaltojen nopean levinneisyyden syiksi nähtiin liittymien ja palvelujen hyvä saatavuus. 13 LVM 2003a 20 Euroopan maista laajakaistan levinneisyys kotitalouksiin vuonna 2003 oli pisimmällä Belgi- assa ja Ruotsissa. Belgiassa levinneisyyttä oli edistänyt liittymien hyvä saatavuus ja suhteessa edullinen hinta verrattuna puhelinmodeemiliittymiin. Suomi oli vuonna 2003 noin vuoden jäljessä Belgiaa ja Ruotsia, mutta vastaavasti vuoden edellä Saksaa, Ranskaa ja Iso- Britanniaa. Tuolloin noin 15 prosentilla suomalaisista kotitalouksista oli laajakaista. Vastaava luku Kanadassa oli 34 prosenttia, Belgiassa 22,2 prosenttia ja Ruotsissa 20,6 prosenttia. Sak- sa, Ranska ja Iso-Britannia olivat kukin noin 10 prosentin tuntumassa. Vuonna 2005 kaikissa edellä mainituissa Euroopan maissa laajakaistan levinneisyys kotitalo- uksiin kasvoi tuntuvasti. Islanti johti tilastoa yli 60 prosentilla kotitalouksista. Alankomaissa ja Tanskassa reilulla 50 prosentilla kotitalouksista oli laajakaistayhteys. Ruotsissa, Belgiassa ja Norjassa levinneisyys oli 40 prosentin tuntumassa. Suomi oli vuoden 2005 vertailussa kuu- dennella sijalla. Suomessa laajakaista oli noin 35 prosentilla kotitalouksista14. Luku oli selväs- ti EU:n keskiarvon (~22 %) yläpuolella. Vuoden 2006 keväällä laajakaistaliittymien määrä Suomen kotitalouksissa nousi noin 53 prosenttiin (Kuvio 9). EU-maista Alankomaat (66 %) ja Tanska (63 %) olivat Suomen edellä. Islannissa levinneisyys kotitalouksiin oli 72 prosenttia ja Norjassa 57 prosenttia. Ruotsissa laajakaista oli noin 51 prosentilla kotitalouksista. Belgiassa vastaava luku oli 48 prosenttia. EU:n keskiarvo vuonna 2006 oli 32 prosenttia (EU 25).15 Kuvio 9. Laajakaistaliittymät kotitalouksissa keväällä 2006 (EU25) 66 % 63 % 51 % 48 % 44 % 44 % 37 % 34 % 34 % 33 % 30 % 29 % 24 % 23 % 22 % 22 % 19 % 17 % 16 % 13 % 12 % 11 % 10 % 53 % 4 % 32 %34 % 0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % Alankomaat Tanska Suomi Ruots i Belgia Iso-B ri ta nnia Luxemburg Viro Saksa Slove nia EU 15 Itä valta EU 25 Ranska Espanja Portu ga li Latv ia Unkari Puo la Liettu a Tsek in ta savalta Ita l ia Irla nt i Kypros Slova kia Bulgaria Kreikk a Lähde: Eurostat 14 Lähteet: Tilastokeskus ja Eurostat 15 Lähde: Eurostat 21 Liittymämäärät Laajakaistastrategian taustaksi teetetyssä selvityksessä (LVM 2003b) vertailtiin laajakaistan liittymämääriä sataa asukasta kohden. Vertailussa olivat mukana EU-maat ja laajakaistayhte- yksien levinneisyyden kannalta keskeiset muut maat. Vuonna 2002 laajakaistaliittymien suh- teellisia määriä verrattaessa Kanada sijoittui kolmanneksi heti Etelä-Korean ja Hongkongin jälkeen maailman laajuisessa vertailussa16. EU-maista parhaiten sijoittui Tanska ollen viiden- nellä tilalla. Suomi sijoittui kansainvälisessä vertailussa tuolloin sijalle 15, jääden esimerkiksi Ruotsin, Kanadan, Belgian, Yhdysvaltojen, Japanin ja Itävallan taakse. Sekä vuonna 2002 että 2003 Suomi oli EU-maista kuudennella sijalla. Vuoden 2004 keväällä Suomi oli noussut kuudennelta tilalta viidenneksi ja loppuvuodesta sijaluku oli neljäs. Tuolloin oli saavutettu yksi laajakaistastrategian tavoitteista; Suomen nos- taminen Euroopan unionin liittymävertailussa vähintään neljännelle tilalle. Eurooppalaisessa vertailussa Suomi nousi Ruotsin ja Itävallan ohi vuonna 2004. Vain Tanska, Alankomaat ja Belgia olivat Suomen edellä. Vuonna 2004 Suomi ohitti kansainvälisessä vertailussa myös Yhdysvallat. Vuoden 2005 aikana laajakaistaliittymien määrä jatkoi kasvuaan ja Suomi nousi eurooppalaisessa vertailussa sijalle 3. Suomi ohitti tuolloin myös Belgian. Taulukko 3. Suomen sijoitus laajakaistalevinneisyydessä Suomen sijoitus laajakaistaliittymien suhteellisessa määrässä EU- maissa (EU25) Vaikuttavuustavoite 1.6.2003 1.12.2003 1.6.2004 1.12.2004 30.9.2005 30.9.2006 23.1.2007 Suomi nousee Eu- roopan eturivin maaksi nopeiden tietoliikenneyhteyk- sien käytössä ja saa- tavuudessa. 6 6 5 4 3 3 3 Lähteet: Euroopan unionin komissio, eBird, liikenne- ja viestintäministeriö Heinäkuussa 2006 Suomi oli laajakaistaliittymien suhteellisia määriä vertailtaessa EU-maiden joukossa kolmannella sijalla17. Kuviossa 10 on esitetty laajakaistayhteyksien määrä sataa asu- kasta kohden. Tanska ja Alankomaat ovat listan kärjessä lähes 30 prosentin levinneisyydellä. Suomessa laajakaistayhteyksiä oli heinäkuussa 2006 noin 25 prosentilla sadasta asukkaasta. Ruotsissa levinneisyys oli noin 23 prosenttia ja Belgiassa hieman yli 20 prosenttia. Vertailun vuoksi todettakoon, että vuonna 2002 vastaavat luvut olivat Tanskassa 8,6 prosenttia, Alan- komaissa 7,2 prosenttia ja Suomessa 5,3 prosenttia. Ruotsi oli tuolloin Suomea edellä 7,8 pro- sentilla ja Belgia 8,4 prosentilla18. Tammikuussa 2007 Suomen sijoitus laajakaistan levinneisyydessä pysyi ennallaan kolmante- na. Laajakaistayhteyksiä oli tuolloin noin 26 prosentilla sadasta asukkaasta.19 16 Lähde: ITU Internet Reports, September 2003. Birth of broadband. (LVM 2003a) 17 COCOM06-29. Broadband access in the EU: situation at 1 July 2006. Working document 18 Lähde: ITU Internet Reports, September 2003. Birth of Broadband 19 Lähde: Euroopan komissio 22 Kuvio 10. Laajakaistaliittymät EU-maissa heinäkuussa 2006 (100 asukasta kohden) 3, 94 % 4, 00 % 6, 75 % 6, 75 % 7, 53 % 8, 35 % 8, 42 % 9, 06 % 11 ,4 6 % 12 ,9 0 % 12 ,9 1 % 13 ,1 5 % 13 ,4 4 % 15 ,2 8 % 15 ,9 6 % 16 ,5 5 % 17 ,6 1 % 18 ,6 5 % 19 ,3 6 % 20 ,8 0 % 22 ,9 7 % 29 ,0 8 % 29 ,6 9 % 24 ,9 9 % 2, 68 % 16 ,6 9 % 14 ,9 4 % 5, 85 % 0 % 5 % 10 % 15 % 20 % 25 % 30 % EL PL SK EU10 CY LV HU LT CZ IE SI MT PT IT ES EU25 DE AT EE EU15 LU FR UK BE SE FI NL DK Lähde: Euroopan komissio OECD-maiden vertailussa Suomi sijoittuu kuudennelle tilalle laajakaistayhteyksien levinnei- syydessä kesäkuussa 2006 (Kuvio 11). Suomi onkin noussut kansainväliseen kärkeen liitty- mien levinneisyyden osalta. Vuoden 2006 OECD:n listan kärjessä olivat Euroopan unioninkin kärkimaat Tanska ja Alankomaat, joita seurasivat Islanti, Korea ja Sveitsi. Listassa Suomen taakse vuonna 2006 jäivät mm. Ruotsi, Kanada, Belgia, Yhdysvallat, Japani ja Itävalta. Kaik- ki nämä maat olivat laajakaistakehityksessä Suomen edellä vielä vuonna 2002. On huomatta- va, että Suomen sijoitus nousi 15. tilalta kuudenneksi tarkastelujaksolla 2002-2006.20 20 OECD: Broadband Preview, June 2006 23 Kuvio 11. Laajakaistaliittymät OECD-maissa sataa asukasta kohden (kesäkuu 2006) 29 ,3 28 ,8 27 ,3 26 ,4 26 ,2 24 ,6 22 ,7 22 ,4 19 ,4 19 ,3 19 ,2 19 ,0 17 ,9 17 ,7 17 ,7 17 ,4 15 ,1 13 ,6 13 ,2 12 ,9 11 ,7 9, 4 9, 2 7, 8 5, 3 3, 0 2, 9 2, 8 2, 7 15 ,5 25 ,0 0 5 10 15 20 25 30 35 Tanska Alan ko maa t Isla nt i Korea Sve itsi Suom i Norj a Ruo tsi Kana da Iso -B rita nn ia Belg ia Yhdys va llat Ja pa ni Luxe mburg Itä va lta Ran ska Austr alia OECD Saksa Esp an ja Ita lia Portu ga li Uusi -S eela nt i Tse kin ta sav alta Irla nt i Unka ri Puola Turkk i Slov akia Meksi ko Kre ikk a Lähde: OECD Suomessa laajakaistaisten Internet-liittymien määrä on kasvanut nopeimmin suhteessa muihin EU-maihin vuodesta 2002 vuoteen 2006. Suomessa liittymämäärän kasvu on kuitenkin hidas- tunut vuoden 2005 ja 2006 aikana. Kuviossa 12 on esitetty laajakaistaliittymien levinneisyys ja kasvuvauhti EU-jäsenmaittain vuodesta 2005 vuoden 2006 heinäkuuhun21. Tanska ja Alan- komaat ovat kasvattaneet vertailumaista eniten liittymämääriään. Vaikka Suomessa kasvu on hieman hiipunut vuoden 2005 aikana, on Suomi silti kolmannella sijalla tässä vertailussa. 21 COCOM06-29. Broadband access in the EU: situation at 1 July 2006 24 Kuvio 12. Laajakaistaliittymien levinneisyys ja kasvuvauhti EU-maissa vuosina 2005-2006 Lähde: Euroopan komissio OECD-maiden vertailussa Suomi oli viidennellä tilalla laajakaistaliittymien määrän kasvu- vauhtia tarkasteltaessa kesäkuussa 200622. Tanskan ja Alankomaiden lisäksi liittymämäärän kasvuvauhti oli Suomea nopeampaa Norjassa ja Australiassa (Kuvio 13). Erot sijoilla 2.-5. ovat pieniä. Ainoastaan Tanska erottui neljästä seuraavasta kasvattaen tarkastelujaksolla liit- tymämääräänsä keskimäärin yli seitsemällä uudella yhteydellä sataa asukasta kohden. Austra- liassa, Norjassa, Alankomaissa ja Suomessa uusien liittymien määrä sataa asukasta kohden kasvoi reilulla kuudella liittymällä. 22 OECD: Broadband Preview, June 2006 25 Kuvio 13. Laajakaistaliittymien määrän kasvu OECD-maissa 2005-2006 0 1 2 3 4 5 6 7 8 Tanska Austra lia Norja Alankomaat Suomi Luxemburg Ruots i Iso-B rita nnia Sveits i Is lanti Itä valta Tse k in ta sa valta Ranska Saksa Irla nt i Uusi-S eelanti Yhdys va lla t Espanja Ita l ia Kanada Unkari Puo la Portu ga li Japani Belgia Kreikk a Turkk i Slova kia Meksik o Korea Uudet laajakais taliittym ät 100 asukas ta kohden kesäkuu 2005 - kesäkuu 2006 OECD nettokasvu Lähde: OECD Monet laajakaistakehityksen kärkimaista ovat pinta-alaltaan pieniä ja usein tiheään asuttuja (Kuvio 14). Tällaisissa maissa laajakaistaverkon rakentaminen on edullista verrattuna harvaan asuttuun Suomeen. Välimatkat ovat lyhyemmät ja pienelläkin alueella asuu paljon käyttäjiä. Laajakaistainfrastruktuurin rakentaminen tulee useissa tapauksissa taloudellisesti kannatta- vaksi teleyrityksille ja julkista rahoitusta ei tarvita ainakaan samassa mittakaavassa kuin har- vaan asutuilla alueilla. Kuvio 14. Laajakaistaliittymät suhteessa väestötiheyteen OECD-maissa 2006 (kesäkuu) 0 5 10 15 20 25 30 35 Tan sk a Alan ko maa t Isl an ti Kore a Sve its i Suo mi Norj a Ruo tsi Kan ad a Iso-B rita nn ia Belg ia Yhd ys va lla t Ja pa ni Lu xe mbu rg Itä va lta Ran sk a Aus tra lia Sak sa Esp an ja Ita lia Port ug a li Uus i-S ee lan ti Tse kin ta sa va lta Irla nt i Unk ari Puo la Turk ki Slov akia Mek sik o Krei kk a 0 100 200 300 400 500 600 Laajakaistaliittymät sataa asukasta kohden Väestötiheys (asukasta per neliökilometri v. 2004) Laajakaistaliittymät Väestötiheys Lähde: OECD 26 3.2 Hintataso23 Laajakaistayhteyksien hinnat ovat laskeneet tuntuvasti suurimmassa osassa EU:n jäsenmaista vuosina 2003-2006. Vertailtaessa laajakaistayhteyksien maakohtaista hinnoittelua EU:ssa vuonna 2003 Suomen maakohtainen ADSL-yhteyden kustannus oli nopeusluokasta riippuen sijalla 8 tai 9. Ylivoimaisesti edullisimmat yhteydet olivat tarjolla Belgiassa, jossa laskennal- linen hinta yhteysluokassa 2 Mbit/s oli yli kaksi kertaa edullisempi kuin toiseksi edullisim- massa maassa Ruotsissa. Myös Britanniassa hinnat olivat edullisia. Vastaavasti Kreikassa saman yhteysnopeuden hinta oli yli kymmenkertainen Belgiaan verrattuna. Kaiken kaikkiaan vuonna 2003 EU:n jäsenmaissa laajakaistayhteyksien hinnoittelussa oli suu- ria hintaeroja sekä operaattorikohtaisesti maiden sisällä että maiden välisessä vertailussa. Hin- taeroja maiden välillä voidaan selittää mm. maiden pinta-alan ja asukastiheyden välisellä suh- teella, sillä tiheään asutuissa maissa yhteyksien rakentaminen on huomattavasti halvempaa kuin harvaan asutuissa maissa. Keski-Euroopan pienet maat kuten Belgia, Luxemburg ja Alankomaat ovat hyviä esimerkkejä suuren väestötiheyden ja pienen pinta-alan maista. Suomi on sitä vastoin väestöntiheydeltään yksi EU:n harvimmin asutuista maista. Tästä syystä yhte- yksien rakentaminen on usein kalliimpaa kuin edellä mainituissa maissa. Vuonna 2004 Suomen maakohtainen laajakaistayhteyden hinta oli nopeusluokasta riippuen sijalla 7. tai 12. EU-maiden hintakorivertailussa (Kuviot 15 ja 16). Tuolloin edullisimmat ADSL-yhteydet alle 2 Mbit/s –nopeuksilla olivat tarjolla Virossa ja vastaavasti 2 Mbit/s no- peudet Belgiassa. Suomen hinta oli 512 kbit/s yhteyksissä sama kuin vanhojen EU-maiden keskiarvohinta eli noin 38 euroa. Vastaavasti 1 Mbit/s ja 2 Mbit/s yhteyksissä Suomen hinta oli alle EU-maiden keskiarvon. Vuoden 2005 hintakorivertailussa Suomi oli parantanut sijoitustaan suhteessa muihin EU- maihin. 512 kbit/s –liittymissä edullisimmat yhteydet olivat saatavissa Italiassa (19,92 eu- roa/kk) ja kalleimmat Kreikassa (53,77 euroa/kk). Suomi sijoittui vertailussa sijalle neljä. Hintakorin arvo Suomessa vuonna 2005 oli 21,20 euroa kuukaudessa. Ruotsin ja Tanskan hintakorin arvo kyseisessä nopeudessa oli Ruotsissa 54 prosenttia ja Tanskassa 103 prosenttia Suomea korkeampi. Vuonna 2005 1 Mbit/s –liittymissä edullisimmat yhteydet löytyivät Liettuasta (14,19 eu- roa/kk) ja kalleimmat Kreikasta (85,46 euroa/kk). Myös tässä nopeusluokassa Suomi sijoittui neljänneksi. Hintakorin arvo lokakuussa 2005 oli 26,30 euroa. EU-maiden hintakorien kes- kiarvo oli noin 37 euroa. 23Luku perustuu liikenne- ja viestintäministeriön julkaisuihin: EU-maiden ADSL- ja kaapelimodeemiyhteyksien kuluttajahinnat – Lokakuu 2003, EU-maiden laajakaistahinnat 2004 ja EU-maiden laajakaistahinnat 2005 27 Kuvio 15. 1 Mbit/s -laajakaistayhteyksien maakohtainen hinnoittelu (€/kk) lokakuussa 2004 ja 2005 32 22 47 42 28 38 40 55 34 64 44 42 84 35 18 8 70 84 61 19 3 10 0 20 2 33 71 68 70 25 25 26 26 29 29 29 31 31 32 33 35 35 36 37 38 39 40 50 54 79 85 33 37 3714 0 € 50 € 100 € 150 € 200 € 250 € Li et tu a Al an ko m aa t Vi ro Su om i Sa ks a R an sk a Lu xe m bu rg Is o- Br ita nn ia Ts ek in ta sa va lta Sl ov en ia Ita lia Sl ov ak ia U nk ar i Pu ol a M al ta Be lg ia Irl an ti Itä va lta Es pa nj a Ta ns ka Ky pr os La tv ia Kr ei kk a Po rtu ga li R uo ts i Ke sk ia rv o EU 1 5 Ke sk ia rv o EU 1 0 Ke sk ia rv o EU 2 5 2004 2005 Lähde: LVM: EU-maiden laajakaistahinnat 2005, julkaisuja 2/2006 2 Mbit/s –yhteyksissä edullisimmat liittymät olivat saatavilla niin ikään Liettuassa (22,88 eu- roa/kk). Myös tässä nopeusluokassa Kreikka oli kallein liittymähinnalla 157,91 euroa. Suomi sijoittui kymmenennelle sijalle tässä yhteysnopeudessa. Hintakorin arvo 2 Mbit/s –liittymälle oli 35,07 euroa. Suomen hintakorin arvo oli selvästi EU-maiden keskiarvoa alhaisempi, joka oli 50,74 euroa. Ruotsissa hintakorin arvo oli lähes sama kuin Suomessa, mutta Tanskassa 61 prosenttia korkeampi. 28 Kuvio 16. 2 Mbit/s -laajakaistayhteyksien maakohtainen hinnoittelu (€/kk) lokakuussa 2004 ja 2005 49 29 58 32 43 58 58 41 62 18 1 81 66 13 3 25 3 18 8 34 81 98 86 23 27 28 31 31 33 35 35 35 35 40 40 40 47 51 52 52 54 56 67 83 11 5 15 8 51 51 51 0 € 50 € 100 € 150 € 200 € 250 € 300 € Li et tu a Al an ko m aa t Be lg ia Sa ks a Ita lia M al ta Vi ro R uo ts i Po rtu ga li Su om i Is o- Br ita nn ia Sl ov en ia Pu ol a Lu xe m bu rg Irl an ti U nk ar i Ts ek in ta sa va lta Itä va lta Ta ns ka Sl ov ak ia Es pa nj a La tv ia Kr ei kk a Ky pr os R an sk a Ke sk ia rv o EU 1 5 Ke sk ia rv o EU 1 0 Ke sk ia rv o EU 2 5 2004 2005 Lähde: LVM: EU-maiden laajakaistahinnat 2005, julkaisuja 2/2006 Kuvioissa 17 ja 18 on kuvattu laajakaistayhteyksien hintatasoindeksi nopeuksille 1 Mbit/s ja 2 Mbit/s lokakuussa 200524. Vuonna 2005 Suomen DSL-liittymien hintataso oli EU-maiden edullisimpia (sijat 4 ja 10). Kokonaisuudessaan arvioiden Suomea edullisempia maita olivat lähinnä Liettua (1, 1), Alankomaat (2, 2) ja Viro (3, 7). On huomattava, että Tanskassa ja Bel- giassa liittymien hintataso oli selvästi Suomea korkeampi. Laajakaistaliittymien suurmaissa – Saksassa, Ranskassa ja Iso-Britanniassa – hintataso oli yhteysnopeudesta riippuen pääsääntöi- sesti Suomea korkeampi. Näissä maissa hintatason aleneminen on ollut Suomea hitaampaa. 24 Portugalissa ja Ruotsissa ei tarjontaa 1 Mbit/s -liittymänopeuksissa vuonna 2005. Kyproksella ja Ranskassa ei tarjontaa 2 Mbit/s –liittymänopeuksissa. 29 Kuvio 17. 1 Mbit/s -laajakaistayhteyksien hintatasoindeksi lokakuussa 2005 (Suomi = 100) 54 96 96 10 0 11 0 11 0 11 1 11 7 11 9 12 1 12 7 13 2 13 5 13 7 14 0 14 5 14 7 15 2 18 9 20 6 30 0 32 5 10 0 0 50 100 150 200 250 300 350 Li et tu a Al an ko m aa t Vi ro Su om i Sa ks a R an sk a Lu xe m bu rg Is o- Br ita nn ia Ts ek in ta sa va lta Sl ov en ia Ita lia Sl ov ak ia U nk ar i Pu ol a M al ta Be lg ia Irl an ti Itä va lta Es pa nj a Ta ns ka Ky pr os La tv ia Kr ei kk a Po rtu ga li R uo ts i H in ta in de ks i Lähde: LVM: EU-maiden laajakaistahinnat 2005, julkaisuja 2/2006 Kuvio 18. 2 Mbit/s -laajakaistayhteyksien hintatasoindeksi lokakuussa 2005 (Suomi = 100) 65 76 80 88 89 93 99 99 10 0 11 4 11 5 11 5 13 4 14 6 14 8 14 8 15 4 16 1 19 1 23 5 32 8 45 0 10 0 0 50 100 150 200 250 300 350 400 450 500 Li et tu a Al an ko m aa t Be lg ia Sa ks a Ita lia M al ta Vi ro R uo ts i Po rtu ga li Su om i Is o- Br ita nn ia Sl ov en ia Pu ol a Lu xe m bu rg Irl an ti U nk ar i Ts ek in ta sa va lta Itä va lta Ta ns ka Sl ov ak ia Es pa nj a La tv ia Kr ei kk a Ky pr os R an sk a H in ta in de ks i Lähde: LVM: EU-maiden laajakaistahinnat 2005, julkaisuja 2/2006 Vuonna 2006 laajakaistaliittymien hinnat pysyivät Suomessa pääosin vuoden 2005 kaltaisina. Muutamissa Euroopan maissa hinnat laskivat hieman.25 Esimerkiksi Kreikassa 512 kbit/s -liittymänopeuden hinta aleni edeltävän vuoden 54 eurosta noin 20 euroon. Ranskassa hintojen lasku oli maltillisempaa. Liittymänopeuden 512 kbit/s hinta laski noin 25 eurosta 20 euroon. Vastaavasti Ruotsissa kyseisen yhteysnopeuden hinta 25 Vuoden 2006 hinnat perustuvat Finnet Focus Oy:n selvitykseen 30 laski noin 33 eurosta 31 euroon. Suomen keskimääräinen 512 kbit/s -yhteysnopeuden hinta vuonna 2006 oli vuoden 2005 tavoin noin 21 euroa. Myös 1 Mbit/s -yhteysnopeuden hinta laski Kreikassa vuoden 2005 noin 86 eurosta 26 euroon vuonna 2006. Hinta laski myös Espanjassa, Ranskassa ja Saksassa. Espanjassa ko. liittymä- nopeuden hinta oli noin 28 euroa, Ranskassa 25 euroa ja Saksassa 17 euroa. Suomessa keski- määräinen hinta 1 Mbit/s yhteysnopeudelle oli noin 26 euroa vuonna 2006. 2 Mbit/s -yhteysnopeuden hinta aleni Espanjassa vuoden 2005 83 eurosta vuoden 2006 36 euroon. Myös Iso-Britanniassa hinta laski huomattavasti; 40 eurosta noin 22 euroon. Niin ikään Ruotsissa ja Saksassa liittymänopeuden hinta laski edeltävään vuoteen verrattuna. Ruot- sissa 2 Mbit/s yhteysnopeuden hinta oli 32 euroa vuonna 2006. Vastaava hinta Saksassa oli 21 euroa. Suomessa ko. liittymänopeuden hinta oli vuoden 2006 lopussa noin 35 euroa. 8 Mbit/s ja sitä nopeampien yhteyksien hintakoreja vertailtaessa Suomi jäi selvästi muutamien Euroopan maiden jälkeen vuonna 2006. Ruotsin, Britannian, Ranskan ja Saksan hinnat näissä nopeusluokissa ovat selvästi Suomea matalammat (Kuvio 19). Kuvio 19. 8 Mbit/s DSL-liittymien hintakorit vuonna 2006 (€/kk) 35,9 30,7 29,9 27,4 44,4 0 € 5 € 10 € 15 € 20 € 25 € 30 € 35 € 40 € 45 € 50 € Suomi Ruotsi Iso-Britannia Ranska Saksa Lähde: Finnet Focus Oy / Tikon Consulting Oy 3.3 Eri laajakaistateknologioiden suhteelliset osuudet26 DSL ja kaapelimodeemi olivat selvästi tärkeimmät laajakaistateknologiat Euroopassa, Yhdys- valloissa ja Kanadassa vuonna 2002. Muiden laajakaistateknologioiden osuus liittymistä oli häviävän pieni. Ainoastaan Yhdysvalloissa satelliittiteknologia oli saavuttanut kahden prosen- tin osuuden kaikista laajakaistaliittymistä. 26 Lähteet: OECD: Broadband Preview, June 2006, COCOM06-29: Broadband access in the EU: situation at 1 July 2006 ja LVM 2003a 31 Saksassa DSL-teknologialla oli erityisen vahva asema laajakaistamarkkinoilla. Noin 98 pro- senttia laajakaistaliittymistä oli toteutettu DSL-teknologialla. Kaapelimodeemin osuus oli vuonna 2002 Saksassa alle 2 prosenttia ja Ethernetin sekä muiden teknologioiden osuus jäi yhteensä alle yhden prosentin. Myös Suomessa ja Ranskassa DSL-tekniikka oli yleisesti käytössä. Suomessa yli 70 prosent- tia kaikista laajakaistaliittymistä oli toteutettu tällä tekniikalla. Kaapelimodeemin osuus liit- tymistä oli noin 20 prosenttia. Ethernet oli useista Euroopan maista poiketen saavuttanut Suomessa jalansijaa noin 6 prosentin osuudella. Muista laajakaistateknologioista saatavilla olivat datasähköliittymä, WLAN-liittymä sekä satelliittiliittymä. Näiden yhteenlaskettu osuus oli kuitenkin vain alle prosentti kaikista liittymistä. Ranskassa DSL-teknologian osuus laaja- kaistaliittymistä oli noin 72 prosenttia ja kaapelimodeemin vastaavasti noin 28 prosenttia. Muiden teknologioiden osuus oli käytännössä nolla. Iso-Britanniassa, Yhdysvalloissa ja Kanadassa kaapelimodeemi oli puolestaan DSL:ää suosi- tumpi. Iso-Britanniassa kaapelimodeemin osuus laajakaistaliittymistä oli noin 59 prosenttia. DSL:n osuus oli tuolloin noin 41 prosenttia. Muiden teknologioiden osuus oli lähes olematon. Yhdysvalloissa vallitsi vuonna 2002 samankaltainen tilanne. Kaapelimodeemi hallitsi liitty- miä noin 67 prosentin osuudella DSL:n jäädessä 31 prosenttiin. Yhdysvalloissa langattomat teknologiat olivat tuolloin saaneet jonkin verran jalansijaa. WLAN:in osuus kaikista liittymis- tä oli noin 0,3 prosenttia ja satelliitin noin 1,3 prosenttia. Myös Kanadassa kaapelimodeemi hallitsi laajakaistaliittymien markkinoita 59 prosentin osuudella. DSL:n osuus oli noin 41 pro- senttia. Vuonna 2002 Ruotsissa oli kolme keskenään kilpailevaa laajakaistateknologiaa. DSL oli näistä kuitenkin selvästi yleisin 60 prosentin osuudella. DSL-teknologia hallitsi laajakaistamarkkinoita Euroopassa myös vuonna 2006 (Kuvio 20). Suurimmassa osassa jäsenmaista DSL-tekniikalla oli selvästi yli 50 prosentin markkinaosuus laajakaistaliittymistä. Noin 50 prosentin tuntumassa olivat Tshekki (46 %), Viro (49 %), Lat- via (54 %) ja Liettua (47 %). Lopuissa jäsenmaista DSL-liittymien markkinaosuus oli 60 pro- sentista ylöspäin aina 99 prosenttiin asti. Yli 90 prosentin markkinaosuus DSL-liittymillä oli Saksassa (96 %), Ranskassa (95 %), Italiassa (96 %), Kyproksella (99 %) ja Kreikassa (99 %). Suomessa noin 82 prosenttia kaikista laajakaistaliittymistä oli toteutettu DSL-tekniikalla. 32 Kuvio 20. DSL-teknologian markkinaosuus laajakaistaliittymistä EU-maissa (heinäkuu 2006) 62 % 46 % 59 % 96 % 49 % 99 % 79 % 95 % 74 % 96 % 99 % 54 % 47 % 90 % 64 % 59 % 60 % 59 % 73 % 61 % 68 % 65 % 67 % 75 % 82 % 0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % 80 % 90 % 100 % BE CZ DK DE EE EL ES FR IE IT CY LV LT LU HU MT NL AT PL PT SI SK FI SE UK Lähde: Euroopan komissio Myös suurimassa osassa OECD:n jäsenmaista DSL-tekniikka oli selvästi muita yleisempi (Kuvio 21). OECD-maista ainoastaan Yhdysvalloissa ja Kanadassa yleisin liittymätyyppi oli kaapelimodeemi. Kuvio 21. Laajakaistaliittymät teknologioittain OECD-maissa sataa asukasta kohden (kesäkuu 2006) 0 5 10 15 20 25 30 35 Tan sk a Alank om aa t Is lanti Korea Sveit s i Suo mi Norja Ruots i Kan ada Iso-B rita nn ia Belgia Yhd ys va lla t Ja pa ni Lux em bu rg Itä valt a Rans ka Austr alia Saks a Esp an ja Ita lia Portu ga li Uusi- See lanti Tse kin ta sa valt a Irla nt i Unk ari Puo la Turkk i Slov akia Mek sik o Kreikk a DSL Kaapeli Muu OECD keskiarvo OECD keskiarvo Lähde: OECD 33 Saksassa DSL-teknologian osuus laajakaistaliittymistä on ollut hallitseva tarkastelujaksolla 2002-2006. Vuonna 2006 DSL-liittymien osuus laajakaistaliittymistä oli noin 96 prosenttia. Muiden teknologioiden osuus on noussut alle 2 prosentista vajaa 4 prosenttiin (vuonna 2006 noin 3,8 %). Näistä yleisin vuonna 2006 oli kaapelimodeemi. Suomessa DSL-teknologia on vahvistanut asemaansa. Laajakaistaliittymistä yli 80 prosenttia käyttää DSL-teknologiaa. Muiden teknologioiden osuus on noin 18 prosenttia, joista kaapelimodeemi on edelleen ylei- sin. Sen osuus on kuitenkin laskenut hieman, noin 12 prosenttiin. WLAN-teknologian osuus vuonna 2006 oli 0,3 prosenttia. Myös Ranskassa DSL-teknologia on vahvistanut asemaansa sitten vuoden 2002. Noin 95 pro- senttia liittymistä oli toteutettu DSL-teknologialla vuonna 2006. Kaapelimodeemin osuus jäi noin 5 prosenttiin. DSL-liittymien osuus on noussut tasaisesti vuosina 2002–2006, muiden teknologioiden osuuden samalla vähentyen vuoden 2002 28 prosentista vuoden 2006 5 pro- senttiin. Iso-Britanniassa DSL-liittymät ovat yleistyneet kaapelimodeemin kustannuksella. DSL-liittymien osuus kaikista liittymistä nousi tarkastelujaksolla vuoden 2002 noin 41 pro- sentista vuoden 2006 noin 75 prosenttiin. Kaapelimodeemin osuus sitä vastoin laski 25 pro- senttiin. Yhdysvalloissa kaapelimodeemin markkinaosuus laski tasaisesti vuodesta 2002 vuoteen 2006. Tästä huolimatta kaapelimodeemi oli edelleen Yhdysvaltojen yleisin liittymätyyppi vuonna 2006. Kaapelimodeemin osuus Yhdysvaltojen laajakaistamarkkinoista oli noin 51 prosenttia ja DSL-teknologian noin 42 prosenttia vuonna 2006. Muiden teknologioiden markkinaosuus jäi noin 7 prosenttiin kaikista liittymistä. Myös Kanadassa DSL-tekniikka saavutti kaapelimo- deemin markkinaosuutta. Vuonna 2006 DSL-liittymien markkinaosuus oli noin 49 prosenttia ja kaapelimodeemin noin 51 prosenttia. Suomen ja Ranskan tavoin myös Ruotsissa DSL-teknologian osuus on hieman noussut. Tek- nologian markkinaosuus laajakaistaliittymistä nousi vuoden 2002 noin 60 prosentista vuoden 2006 noin 65 prosenttiin. Kaapelimodeemin markkinaosuus oli noin 20 prosenttia. Valokuitu- tai kuparikaapelilla toteutetun paikallisverkon osuus laajakaistaliittymistä oli noin 15 prosent- tia. Valokuidun merkitys laajakaistateknologiana on yleistymässä erityisesti sellaisissa maissa, joissa laajakaistaliittymien levinneisyys on suuri (esim. Tanska). Japanissa kuitutekniikan käyttö on yleistynyt ja valokuituliittymien osuus on jo neljännes kaikista laajakaistaliittymis- tä. ADSL-liittymien tilaajayhteyksien suhteellinen osuus onkin laskenut esimerkiksi Koreassa ja Japanissa sitä mukaan kun kuluttajat ovat vaihtaneet yhteyksiään kuitutekniikalla toteutet- tuihin. 3.4 Laajakaistamarkkinoiden kilpailutilanne27 Liikenne- ja viestintäministeriö teetti vuonna 2003 laajakaistastrategiaehdotuksen taustaksi selvityksen kansainvälisestä laajakaistakehityksestä ja laajakaistamarkkinoiden kilpailutilan- teesta. Selvityksessä tarkasteltiin Saksaa, Belgiaa, Iso-Britanniaa, Ranskaa, Suomea, Kana- daa, Ruotsia ja Yhdysvaltoja. 27 Luku perustuu pääosin dokumenttiin: COCOM06-29: Broadband access in the EU 2006 34 Selvitykseen valituista maista tasaisin kilpailu laajakaistaliittymien markkinoilla oli kolmen suurimman toimijan yhteenlasketulla markkinaosuudella mitattuna Yhdysvalloissa ja Kana- dassa. Erityisesti kolmen kärki oli molemmissa maissa varsin tasainen, eikä selvää do- minoivaa toimijaa markkinoilla ollut. Yhdysvaltojen ja Kanadan laajakaistamarkkinoiden pirstaleisuutta verrattuna Euroopan maihin on perusteltu maiden laajuudella ja liittoval- tioluonteella. Myös Suomessa ja Iso-Britanniassa kilpailu kolmen tärkeimmän toimijan kes- ken oli tasaista. Vastaavasti Ruotsissa kolmen suurimman teleyrityksen yhteenlaskettu markkinaosuus oli noin 67 prosenttia vuonna 2003. Suurin toimija laajakaistamarkkinoilla oli TeliaSonera 42 prosen- tin markkinaosuudella. Bredbandsbolagetin markkinaosuus oli 14 prosenttia ja Com Hem:in 11 prosenttia. Kaikista laajakaistaliittymistä DSL-liittymiä oli 59,1 prosenttia.28 Edellisistä poiketen Saksa edusti toista äärilaitaa. Saksassa laajakaistayhteyksien markkinoilla oli selvästi yksi dominoiva toimija. Deutsche Telecom:in tytäryhtiön T-Onlinen markkina- osuus oli vuonna 2003 yli 75 prosenttia. Deutsche Telekomin markkinajohtajuus perustuu pitkälti sen perinteisesti vahvaan asemaan valtakunnallisena puhelinoperaattorina ja infra- struktuurin omistajana. Ranskassa Euroopan suurimpiin teleoperaattoreihin kuuluva France Telecom oli selvä mark- kinajohtaja yli 63 prosentin osuudellaan vuonna 2003. Loppuosa markkinoista oli pirstaloitu- nut useiden eri toimijoiden kesken. Myös Belgiassa valtakunnallinen puhelinoperaattori johti laajakaistaliittymien markkinoita. Belgacomin osuus markkinoista oli noin 48 prosenttia. Euroopan komission mukaan kaikista EU-maiden laajakaistaliittymistä noin 48 prosenttia oli vanhojen, perinteisten teleyritysten toimittamia vuonna 2006. Perinteisten teleyritysten mark- kinaosuus EU:n kaikista laajakaistaliittymistä on laskenut tasaisesti vuoden 2003 tammikuus- ta, jolloin markkinaosuus oli 60,4 prosenttia (Kuvio 22). Heinäkuussa 2006 perinteisten te- leyritysten markkinaosuus laajakaistaliittymistä oli enää 48,1 prosenttia. 28 Lähde: Prisma Research Oy 35 Kuvio 22. Perinteisten teleyritysten markkinaosuus laajakaistaliittymistä EU:ssa (EU 25) 60,4 % 58,7 % 57,5 % 55,9 % 54,3 % 51,5 % 50,0 % 48,1 % 0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % Tammikuu 2003 Heinäkuu 2003 Tammikuu 2004 Heinäkuu 2004 Tammikuu 2005 Heinäkuu 2005 Tammikuu 2006 Heinäkuu 2006 Lähde: Euroopan komissio Eurooppalaisten perinteisten teleyritysten osuus on muita markkinoiden toimijoita suurempi erityisesti DSL-yhteyksien kohdalla. DSL-liittymien markkinaosuus on kuitenkin laskenut vuodesta 2003. Heinäkuussa 2006 eurooppalaisten vanhojen teleyritysten markkinaosuus DSL-liittymistä oli noin 57 prosenttia. Vastaava luku vuoden 2003 tammikuussa oli 81 pro- senttia. (Kuvio 23) Kuvio 23. Perinteisten teleyritysten tarjoamat DSL-liittymät EU:ssa (prosenttia kaikista DSL- liittymistä) 81,1 % 77,9 % 74,3 % 69,8 % 66,1 % 62,3 % 59,7 % 57,3 % 0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % 80 % 90 % 100 % Tammikuu 2003 Heinäkuu 2003 Tammikuu 2004 Heinäkuu 2004 Tammikuu 2005 Heinäkuu 2005 Tammikuu 2006 Heinäkuu 2006 Lähde: Euroopan komissio 36 Markkinoiden uudet tulokkaat ovat perinteisesti hallinneet muiden kuin DSL-liittymien markkinaosuutta.29 Vuonna 2006 92,6 prosenttia muilla kuin DSL-tekniikalla tarjotuista liit- tymistä oli uusien teleyritysten tarjoamia (Kuvio 24). Tilanne ei ole juurikaan muuttunut sit- ten vuoden 2003 (Kuvio 25). Kuvio 24. Muiden kuin DSL-liittymien markkinaosuus EU:ssa (perinteiset teleyritykset ja uudet tulokkaat) 92,6 % 7,4 % Perinteiset teleyritykset Uudet tulokkaat Lähde: Euroopan komissio 29 Heinäkuussa 2006 Euroopan unionissa oli yhteensä 68 658 781 laajakaistaliittymää. Kaikista laajakaistaliitty- mistä noin 81,6 % (56 021 453 kpl) oli DSL-liittymiä. Muita kuin DSL-teknologialla toteutettuja liittymiä oli noin 18,4 % (12 637 328 kpl). Näistä suurin osa oli toteutettu kaapelimodeemilla. 37 Kuvio 25. Uusien teleyritysten markkinaosuus muista kuin DSL-tekniikan laajakaistaliittymistä EU:ssa (EU 25) 90,7 % 92,6 % 91,8 % 90,9 % 91,1 % 92,2 % 92,4 % 92,6 % 80 % 82 % 84 % 86 % 88 % 90 % 92 % 94 % 96 % 98 % 100 % Tammikuu 2003 Heinäkuu 2003 Tammikuu 2004 Heinäkuu 2004 Tammikuu 2005 Heinäkuu 2005 Tammikuu 2006 Heinäkuu 2006 Lähde: Euroopan komissio Vuonna 2006 yksittäisten jäsenmaiden kohdalla esimerkiksi Belgiassa uusilla teleyrityksillä oli 51,6 prosentin markkinaosuus kaikista laajakaistaliittymistä perinteisten teleoperaattorien osuuden jäädessä 48,4 prosenttiin. Käytännössä Belgacom hallitsi edelleen markkinoita vuo- den 2003 tapaan. Belgiassa kaikista laajakaistaliittymistä 62,4 prosenttia oli DSL-liittymiä. Saksassa Deutsche Telecomin markkinaosuus oli selvästi pienentynyt vuodesta 2003. Vuoden 2006 heinäkuussa sen markkinaosuus laajakaistaliittymistä oli enää 51,2 prosenttia. Saksassa valtaosa laajakaistayhteyksistä oli DSL-liittymiä (96,2 %). Myös Ranskassa France Teleco- min markkinaosuus laski vuodesta 2003, joskin Saksaa maltillisemmin. Vuonna 2006 mark- kinaosuus oli 46,5 prosenttia. Uudet teleyritykset ovat molemmissa maissa vakiinnuttaneet asemaansa laajakaistaliittymien toimittajina. DSL-liittymät hallitsivat markkinoita myös Ranskassa 94,7 prosentin markkinaosuudellaan. Ranskassa uudet teleyritykset olivat vallan- neet markkinoita DSL-liittymien osalta. Kaikista DSL-liittymistä noin puolet oli uusien te- leyritysten tarjoamia. Myös Saksassa uudet tulokkaat olivat nostaneet markkinaosuuttaan DSL-liittymistä. Suomessa laajakaistamarkkinat ovat valtakunnallisesti tarkasteltuna edellisiä maita kilpail- lummat. Syyskuussa 2006 Elisan markkinaosuus laajakaistaliittymistä oli 35 prosenttia, Sone- ran 29 prosenttia ja Finnet-ryhmän 24 prosenttia. Muiden teleyritysten yhteenlaskettu markki- naosuus jäi noin 12 prosenttiin.30 Suomen laajakaistaliittymistä noin 82 prosenttia oli toteutet- tu DSL-tekniikalla. Ruotsissa kolmen suurimman teleyrityksen yhteenlaskettu markkinaosuus oli 76 prosenttia vuonna 2006. TeliaSonera oli vuoden 2003 tapaan markkinajohtaja 37 prosentin markkina- osuudella. Keväällä 2006 tapahtuneen yritysoston myötä Bredbandsbolaget ja Glocalnet siir- 30 Lähde: Viestintäviraston markkinakatsaus 3/2006 38 tyivät samalle omistajalle31. Näiden yhteenlaskettu markkinaosuus laajakaistamarkkinoilla vuonna 2006 oli noin 23 prosenttia. Myös UPC ja Com Hem yhdistyivät uusien omistajien myötä32. Yritysten yhteenlaskettu markkinaosuus vuonna 2006 oli 16 prosenttia.33 Iso-Britanniassa perinteisten teleyritysten markkinaosuus on useisiin muihin maihin verratta- essa pieni. Vuonna 2006 markkinaosuus oli 24,3 prosenttia. Luku on pysynyt suurin piirtein samassa vuodesta 2003. Myös Iso-Britanniassa DSL-liittymät hallitsivat markkinoita 75 pro- sentin osuudella vuonna 2006. Muista vertailumaista poiketen uudet teleyritykset johtivat DSL-liittymien markkinaosuutta 67,6 prosentilla. Vuonna 2006 teleyritysten keskinäinen kilpailu oli vuosituhannen alun tavoin tasaista Kana- dan laajakaistamarkkinoilla. Merkittävimmät teleyritykset DSL-liittymien kannalta olivat Bell Canada ja TELUS. Kaapelimarkkinoita hallitsivat Shaw Communications ja Rogers Com- munications. Kanadan tavoin myös Yhdysvaltojen laajakaistamarkkinoita luonnehti suhteelli- sen tasainen kilpailutilanne. Loppuvuonna 2006 Yhdysvaltojen laajakaistamarkkinoita johti Bell Southin kanssa fuusioitunut AT&T 23 prosentin markkinaosuudella. Laajakaistamarkki- noiden toiseksi suurin toimija oli Comcast noin 20 prosentin markkinaosuudella ja kolman- neksi suurin Verizon, jonka osuus laajakaistamarkkinoista oli 12 prosenttia.34 Yhdysvaltojen osalta on huomattava, että kaapelimodeemitekniikka hallitsi selvästi laajakaistamarkkinoita vuosituhannen alussa. Myöhemmin DSL-tekniikan markkinaosuus on noussut tasaisesti ja vuoden 2005 lopussa DSL-tekniikalla toteutettiin jo enemmän uusia liittymiä (3,2 miljoonaa) kuin kaapelimodeemitekniikalla (1,6 miljoonaa). Suuntaus näyttää jatkuvan edelleen. Vuonna 2006 kaapelimodeemin markkinaosuus laski noin 51 prosenttiin DSL-tekniikan saavuttaessa yli 40 prosentin markkinaosuuden. Muiden tekniikoiden osuus laajakaistamarkkinoista oli noin 7 prosenttia.35 31 Norjalainen teleyritys Telenor nosti keväällä 2006 omistusosuuttaan Glocalnetistä niin, että se omisti vuoden toisen neljänneksin loppuun mennessä yli 90 prosenttia Glocalnetin osakkeista. Telenor omisti jo ennestään Bredbandsbolagetin. Glocalnetin oston myötä Telenor hallitsee noin neljäsosaa Ruotsin laajakaistamarkkinoista. 32 Yhdysvaltalaiset sijoitusyhtiöt Carlyle Group ja Providence Equity Partners ostivat tammikuussa 2006 kaape- litelevisioyhtiö Com Hem:in. Huhtikuussa 2006 samat yhtiöt ostivat myös kaapelitelevisioyhtiö UPC:n Ruotsin toiminnot. 33 Lähde: Prisma Research Oy 34 AT&T (sisältaen myös Bell South) ja Verizon, hallitsivat alkuvuonna 2006 yli 80 prosenttia DSL-markkinasta vastaten yli kolmasosaa koko laajakaistamarkkinasta. 35 Lähde: OECD ja Telecon 10.1.2007 39 OSA