POLICY BRIEF 2022:11 Näkökulmia ajankohtaisiin yhteiskunnallisiin kysymyksiin ja poliittisen päätöksenteon tueksi. Tämä julkaisu on toteutettu osana valtioneuvoston vuoden 2021 selvitys- ja tutkimussuunnitelman toimeenpanoa (tietokayttoon.fi). Julkaisun sisällöstä vastaavat tiedon tuottajat, eikä tekstisisältö välttämättä edusta valtioneuvoston näkemystä. Terveydenhuollon priorisointia tulee kehittää avoimempaan suuntaan Paulus Torkki, Helsingin yliopisto; Kristiina Patja, Helsingin yliopisto; Katariina Gehrmann, Helsingin yliopisto; Antero Vanhala, Helsingin yliopisto; Tuomas Ojanen, Helsingin yliopisto; Eveliina Ignatius, Helsingin yliopisto; Ilona Kousa, Etuma Oy; Jussi Ranta, Nordic Healthcare Group Oy; Riikka-Leena Leskelä, Nordic Healthcare Group Oy Terveydenhuollon onnistuneessa priorisoinnissa oleellisia ovat yhtenevät periaatteet ja toimintatavat – priorisoinnin tulee toimia samoilla pelisään- nöillä läpi järjestelmän. Tutkimuksia priorisoinnin vaikuttavuudesta ja kustannusvaikuttavuudesta on rajatusti – muiden maiden järjestelmistä vaikea löytää yleistettäviä tu- loksia. Erityistä huomiota tulisi kiinnittää huonosti vaikuttavista hoitomenetel- mistä luopumiseen sekä hoidon ja ennaltaehkäisyn oikeaan painotuk- seen. Yhdenmukaisempi kansallinen priorisointi todennäköisesti lisää oikeu- denmukaisuutta ja yhdenvertaisuutta. Laintasoinen sääntely kansallisen priorisoinnin yhtenäistämisen perusteista on perusteltua. Nykyistä avoimempi, eri osapuolia osallistavampi ja systemaattisempi ter- veydenhuollon toimintojen priorisointi on tärkeää väestön terveyden edis- tämiseksi ja hyvinvointierojen kaventamiseksi kestävällä tavalla. http://www.tietokayttoon.fi/ POLICY BRIEF 2022:11 2 Priorisoinnin rakenteet ja mallit kaipaavat vielä kehittämistä Huhtikuussa 2021 käynnistynyt valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoi- minnan Terveydenhuollon palveluvalikoiman priorisointihanke (Terppa) selvittää, millaisilla periaatteilla ja rakenteilla terveydenhuollon palveluita voisi Suomessa priorisoida tulevaisuudessa perustuslain ja kansainvälis- ten ihmisoikeussopimusten asettamissa oikeudellisissa peruspuitteissa. Priorisoinnilla tarkoitetaan niitä toimintoja, jotka pyrkivät terveydenhuollon resurssien kohdentamiseen kaikilla eri tasoilla – kansalliset toimijat, jär- jestäjät, tuottajat, ammattilaiset ja yksilöt sisältäen poliittisen päätöksen- teon. Tämä tutkimus keskittyy kansallisen tason priorisointiin ja kansalli- sella tasolla tapahtuvaan priorisoinnin ohjaukseen Priorisoinnin näkökulmia ovat mm. oikeudenmukainen, yhdenvertainen, vaikuttava ja taloudellisesti kestävä terveydenhuolto. Kustannusvaikutta- vuuden ja oikeudenmukaisuuden lisäksi priorisointia tarkastellaan myös perustuslain ja kansainvälisten ihmisoikeussopimusten näkökulmasta. Priorisointi voidaan jäsentää periaatteisiin, kriteereihin, menetelmiin, pää- töksiin, toteutuksiin ja vaikutuksiin. (Kuva 1.) Terveydenhuollon priorisoin- nin ulkoisina vaikuttimina toimivat esimerkiksi yhteiskunnan arvot, kan- nustimet, lainsäädäntö sekä taloudelliset reunaehdot. Lisäksi esimerkiksi kriiseillä, kuten pandemialla, saattaa olla merkittävä vaikutus priorisoin- tiin. Alla kuvatun rakenteen systemaattinen toteuttaminen eri tasoilla edel- lyttää, että periaatteista ja kriteereistä keskustellaan kansallisesti avoi- mesti ja määritellään nykyistä tarkemmin yhtenevät periaatteet, joiden suuntaan toimintaa ohjataan. Kuva 1. Priorisoinnin eri vaiheet Järjestelmätasolla priorisointi näkyy tyypillisesti terveydenhuollon palve- luvalikoiman määrittämisenä. Tyypillisin yksittäinen priorisointimenettely eri maissa on uusien hoitomuotojen arviointi, ja systemaattisinta se on uusien lääkehoitojen kustannusvaikuttavuuden arvioinnissa. Eri maissa Periaatteet Kriteerit Menetelmät Päätökset Toteutus Vaikutukset POLICY BRIEF 2022:11 3 on myös kehitelty menetelmiä potilaiden asettamisesta prioriteettijärjes- tykseen, mutta menetelmät kohdistuvat tyypillisesti vain yksittäiseen poti- lasryhmän sisäiseen priorisointiin, kuten leikkauspotilaisiin. Hieman koko- naisvaltaisempi lähestymistapa on Ruotsissa, jossa on liitetty useiden sai- rauksien hoitosuosituksiin prioriteettijärjestys, joka huomioi sekä sairau- den vakavuuden että hoitojen kustannusvaikuttavuuden mahdollistaen priorisoinnin sekä potilasryhmän sisällä että ryhmien välillä. Tämä tukee priorisointia paremmin kuin pelkkä hoitosuositusten laatiminen ainoas- taan hoitojen vaikuttavuuden perusteella. Eri maissa on havaittavissa erilaisia painotuksia priorisoinnin ohjaami- sessa ja toteuttamisessa. Toisissa maissa periaatteet on julkilausuttu ja joitain menetelmiäkin on kehitetty. Kuitenkaan menetelmiä ei ole viety systemaattisesti käytäntöön – Ruotsissakin maakäräjät päättävät melko itsenäisesti, miten toteuttavat priorisointia – eikä niiden tuloksia seurata systemaattisesti. Toisissa maissa puolestaan toteutetaan systemaatti- sesti joitain menetelmiä, kuten uusien hoitojen kustannusvaikuttavuuden arviointia, mutta taustalta puuttuvat yleiset periaatteet tai menettelyt, jotka vaikuttaisivat jo palveluvalikoimaan hyväksyttyjen hoitojen tai eri potilas- ryhmien keskinäiseen priorisointiin. Priorisoinnin systemaattisilla toteutuksilla voidaan saavuttaa edullisia vaikutuksia kustannuksiin ja kustannusvaikuttavuuteen Paras näyttö priorisoinnin kyvystä vaikuttaa kustannuksiin ja kustannus- vaikuttavuuteen on terveystaloudellisilla arviointimenetelmillä (Health Technology Assessment), mikä selittyy myös toiminnan yleisyydellä. HTA-toiminta on yleensä ottaen nähty kustannuksia hillitseväksi sekä kustannusvaikuttavuutta parantavaksi toiminnaksi sekä uusille menetel- mille että käytössä oleville menetelmille (disinvestointi ja deimplementaa- tio eli heikosti vaikuttavien menetelmien poistaminen käytöstä). Syste- maattinen disinvestoiminen voi olla kustannuksia vähentävää ja kustan- nusvaikuttavuutta lisäävää heikosti vaikuttavan toiminnan vähentyessä, mutta toteutustapa on onnistumisen kannalta ratkaiseva. Tietoperustei- suus, paikallisuus, läpinäkyvyys ja ammattilaisten aikainen osallistaminen näyttäisivät olevan onnistuneiden disinvestointien avaintekijöitä. Systemaattinen terveydenhuollon resurssien uudelleenallokaatio (Prog- ram budgeting and marginal analysis, PBMA) saattaa lisätä kustannus- POLICY BRIEF 2022:11 4 vaikuttavuutta, mutta riippuu toteutustavasta. Kansanterveysinterventioi- hin panostaminen näyttäisi tuottavan huomattavia terveys-, kustannus- ja kustannusvaikuttavuushyötyjä. Tutkimus terveydenhuollon priorisoinnin vai- kutuksista kustannuksiin ja kustannusvaikut- tavuuteen on edelleen vähäistä Hankkeessa on toteutettu kartoittava kirjallisuuskatsaus, jossa on tarkas- teltu terveydenhuollon priorisoinnin tutkittuja vaikutuksia kustannuksiin, kustannusvaikuttavuuteen ja vaihtoehtoiskustannuksiin. Katsaus toteu- tettiin PRISMA-protokollan mukaisesti. Priorisoinnin todellisia vaikutuksia kustannuksiin, kustannusvaikuttavuu- teen ja vaihtoehtoiskustannuksia on tutkittu ylipäätään vähän, ja tutkimus- ten tuoma näyttö on pääosin heikkoa. Tutkimus näyttäisi keskittyneen priorisoinnin periaatteisiin ja kriteereihin (teoreettiset viitekehykset, sidos- ryhmien näkemykset, periaatteiden eettiset tai muut pohdinnat) ja priori- soinnin menetelmiin ja päätöksiin (priorisointitoimijoiden tekemät suosi- tukset, menetelmien teoreettiset viitekehykset), mutta näiden yhteyttä to- dellisiin lopputulemiin ei ole juuri tutkittu. Ylipäänsä priorisoinnin toteutu- misen ja vaikutuksien arviointi näyttää olevan maailmalla vaillinaista, mit- tareita ei ole määritelty eikä päätösten tai resurssiallokaation muutoksien todellista toteutumista välttämättä edes tiedetä. Myöskään esimerkkimaiden priorisointimalleja tarkasteltaessa ei löydetty näyttöä priorisoinnin kustannusvaikuttavuudesta. Priorisoinnin tuloksia on tyypillisesti tarkasteltu välittömien vaikutusten kautta. Esimerkiksi Kana- dassa haluttiin priorisoida valituissa sairauksissa potilaiden hoitoon pää- syä osoittamalla lisärahoitusta näihin palveluihin. Tuloksena oli hoitojen määrän kasvu ja hoitoon pääsyn toteutuminen tavoiteajassa esimerkiksi sädehoidon osalta lähes 100-prosenttisesti. Uudessa Seelannissa peri- aate priorisoida alkuperäisväestöön kuuluvia potilaita toteutui ja nämä po- tilaat pääsivät muita potilaita nopeammin hoitoon. Terveyserot alkupe- räisväestön ja muun väestön välillä eivät kuitenkaan ainakaan lyhyellä ai- kavälillä kadonneet. Yksi tapa tarkastella priorisoinnin onnistumista olisi arvioida palvelujen saatavuuden yhdenvertaisuutta – olettaen, että yhdenvertaisuus on ase- tettu priorisointia ohjaavaksi periaatteeksi. OECD:n yhdenvertaisuusin- deksien perusteella kuitenkin näyttäisi siltä, että mikäli hoitoon pääsy riip- puu sosioekonomisesta asemasta, on vinouma tyypillisesti hyvätuloisia POLICY BRIEF 2022:11 5 suosiva. Muutama poikkeus tästä kuitenkin on: esimerkiksi Ruotsissa so- sioekonomisesti heikossa asemassa olevat pääsevät suhteellisesti pa- remmin palvelujen piiriin. Tämä saattaa olla seurausta Ruotsin priorisoin- tia ohjaavan tarve-solidaarisuusperiaatteen noudattamisesta. Priorisoinnin tuloksia arvioivassa tutkimuksessa käytettyjä taustaperiaat- teita ja -kriteereitä on kuvattu vaihtelevalla tarkkuudella. Yleisimmät kuva- tut periaatteet ovat kliininen vaikuttavuus ja kustannusvaikuttavuus. Me- netelmistä MCDA1 (multi-criteria decision analysis) ja PBMA2 -tutkimuk- sissa periaatteiden ja kriteerien kuvaus päätöksenteon perusteina oli tar- kinta ja läpinäkyvintä. Tietyissä maissa on käytössä lainsäädännöllä tai muuten kuvatut viralliset priorisoinnin periaatteet, mutta näiden yhteyttä todellisiin vaikutuksiin kustannuksissa, kustannusvaikuttavuudessa tai vaihtoehtoiskustannuksissa ei ole pystytty arvioimaan, koska hyödyntä- mistavan kuvaaminen on lähes kaikissa tulosartikkeleissa puutteellista. Vaihtoehtoiskustannuksia on tutkittu vähän ja lähestulkoon ainoastaan haastattelumenetelmillä. Uusien hoitomenetelmien tuoma kustannus- paine näytetään katettavan eri tavoin: muun toiminnan tehostamisella, va- rautumisella, budjetinylityksillä tai siirtämällä päätöksentekopaine alem- mille tasoille. Terveydenhuollon priorisoinnin oikeudelliset reunaehdot Priorisoinnin oikeudelliset reunaehdot ja suuntaviivat muodostuvat ter- veydenhuollon erityislainsäädännön lisäksi perustuslaissa turvatuista pe- rusoikeuksista sekä Suomea sitovista kansainvälisistä ihmisoikeusvel- voitteista. Priorisoinnin oikeudellisia reunaehtoja kartoitetaankin hank- keessa erityisesti perustuslain ja kansainvälisten ihmisoikeussopimusten kannalta, sellaisena kuin niiden sisältö täsmentyy perustuslain ja ihmisoi- keussopimusten tulkintakäytännöissä. 1 MCDA (Multi-criteria Decision Analysis) viittaa systemaattisiin päätöksentekomenetelmiin, jotka huomioivat painotetusti monia erilaisia valintakriteereitä, tavoitteita tai hyötyjä ja yleensä ottaen laajemmin kuin esimerkiksi kustannushyötyanalyysit. Eri MDCA-menetelmät voivat erota toisistaan käyttötarkoituksen ja lähestymistavan mukaan. 2 PBMA (Programme Budgeting and Marginal Analysis) on resurssiallokaatioon kehitetty syste- maattinen prosessiviitekehys, joka pyrkii maksimoimaan annetuilla resursseilla aikaansaatavan terveyshyödyn tai muut määritellyt tavoitteet. Menetelmä pyrkii kattamaan budjetointialueen aiemman ja aiotun uuden toiminnan, kuten kaikki tarjottavat terveyspalvelut tai kaikki kansan- terveyshankkeet, ja arvioimaan niitä samoin kriteerein. POLICY BRIEF 2022:11 6 Perus- ja ihmisoikeuksien lisäksi oikeudellisen arvioinnin keskiössä on terveydenhuollon priorisoinnin mahdollistaminen ja kehittäminen. Tarkas- telu perustuu lainopilliseen analyysiin voimassa olevasta lainsäädännöstä ja Suomea sitovista kansainvälisistä ihmisoikeussopimuksista ottaen täl- löin huomioon perustuslain esityöt ja lainvalmisteluasiakirjat, oikeuskäy- tännön sekä oikeuskirjallisuuden. Perus- ja ihmisoikeuksien merkitystä terveydenhuollon priorisoinnissa ko- rostaa perustuslain 22 §, jonka mukaan julkisen vallan on turvattava pe- rus- ja ihmisoikeuksien toteutuminen. Merkityksellinen on myös perustus- lain 1.2 §, jonka mukaan valtiosääntö turvaa ihmisarvon loukkaamatto- muuden ja yksilön vapauden ja oikeudet sekä edistää oikeudenmukai- suutta yhteiskunnassa. Tämä perustuslaillinen arvoperusta tulee ottaa huomioon perusoikeussäännöksiä tulkittaessa, minkä lisäksi säännök- sellä voi eräissä tilanteissa olla välitöntä oikeudellista merkitystä. Luette- lossa ilmaistu vaatimus oikeudenmukaisuuden edistämisestä yhteiskun- nassa liittyy erityisesti taloudellisiin, sosiaalisiin ja sivistyksellisiin oikeuk- siin, joihin myös riittäviä terveyspalveluja koskeva perusoikeussäännös lukeutuu, sekä yhdenvertaisuuteen. Vaatimus ihmisarvon loukkaamatto- muudesta ilmaisee perusoikeuksien yleisinhimillisen perustan, minkä li- säksi ihmisarvon käsite viittaa periaatteelliseen yhdenvertaisuuteen (HE 309/1993 vp). Kansallisella tasolla terveydenhuollon priorisointiin liittyvät kysymykset palautuvat erityisesti perustuslain 19.3 §:n säännökseen, jonka mukaan julkisen vallan on turvattava, sen mukaan kuin lailla tarkemmin sääde- tään, jokaiselle riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut ja edistettävä väestön terveyttä. Säännös ei määrittele palvelujen järjestämistapaa, vaan kyse on nimenomaan palvelujen saatavuuden turvaamisesta. Palvelujen riittä- vyyden arvioinnissa lähtökohtana on taso, joka luo jokaiselle ihmiselle edellytykset toimia yhteiskunnan täysivaltaisena jäsenenä (HE 309/1993 vp). Riittäviä terveyspalveluja koskeva säännös osaltaan suojaa terveys- palvelujen tason heikennyksiä vastaan ja ohjaa esimerkiksi määrärahojen budjetointia. Samalla on huomionarvoista, että säännös turvaa ainoas- taan palvelujen riittävyyden, ei mitään tiettyä eikä siksi myöskään esimer- kiksi nykyistä tapaa tarjota terveyspalveluja (ks. PeVL 36/1996 vp, PeVL 11/1995 vp). Riittävien terveyspalvelujen turvaamisessa on huomioitava myös muita perusoikeuksia, kuten varsinkin perustuslain 6 §:n yhdenvertaisuus- ja syrjintäkieltosääntely. Eduskunnan perustuslakivaliokunta on korostanut, että välttämättömään huolenpitoon ja riittäviin sosiaali- ja terveyspalvelui- hin liittyvässä harkintatilanteessa on tavoiteltava ratkaisua, joka parhaiten toteuttaa myös muita perusoikeuksia samanaikaisesti (PeVL 63/2016 vp). POLICY BRIEF 2022:11 7 Näin ollen muut perusoikeussäännökset osaltaan vaikuttavat siihen, mi- ten riittävät terveyspalvelut turvataan. Oikeudellisesta näkökulmasta terveydenhuollon priorisointi on potilaiden erottelua sellaisten potilaisiin liittyvien syiden kuin terveydentila ja ikä pe- rusteella. Tästä syystä on väistämättä kiinnitettävä huomiota perustuslain ja ihmisoikeussopimusten yhdenvertaisuus- ja syrjintäkieltosääntelyyn, joka asettaa oikeudellisia reunaehtoja priorisoinnille kieltämällä ihmisten asettamisen eri asemaan ilman hyväksyttävää perustetta esimerkiksi ter- veydentilan tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella (PL 6.2 §). Poti- laiden erottelulla ja ensisijaistamisella sekä yleensä terveydenhuollon priorisoinnilla tulee siksi olla hyväksyttävät ja oikeasuhtaiset perusteet, ja näistä perusteista tulee myös säätää lailla. Oikeudellisen nykytilan haasteet Riittäviä terveyspalveluja koskevan perusoikeussäännöksen sisältö mää- räytyy muun perus- ja ihmisoikeusnormiston ohella yhdessä terveyden- huoltoa ja potilaan oikeuksia koskevan tavallisen lainsäädännön kanssa. Esimerkiksi terveydenhuoltolaissa (1326/2010) säädetään hoitotakuusta ja laissa potilaan asemasta ja oikeuksista (785/1992) potilaan oikeudesta terveydentilan edellyttämään hoitoon. Perinteisesti terveydenhuollon hoitopäätöksiä ja yleensä terveydenhuol- lon saatavuuteen liittyvää päätöksentekoa on pidetty tosiasiallisena hal- lintotoimintana, jolloin asiakkaalle ei ole säädetty oikeutta hakea valitta- malla muutosta, jos hän ei saa haluamaansa terveydenhuollon palvelua. Potilasta on hoidettava yhteisymmärryksessä hänen kanssaan, mutta hä- nellä ei ole oikeutta saada haluamaansa hoitoa, vaan tarve arvioidaan lääketieteellisin perustein. Potilaan hoito ja siihen liittyvät valinnat jäävät- kin usein kussakin yksittäistapauksessa suurimmilta osin lääkärin päätet- täväksi, jolloin merkittävä ja kohtuutonkin vastuu kasaantuu nykytilan- teessa yksittäisille terveydenhuollon ammattihenkilöille. Nykytila on haasteellinen tasapainoiltaessa yksilön oi- keuksien ja väestötason yhdenvertaisuuden toteutumi- sen välillä Laissakin ilmaistun tarveperiaatteen mukaisesti lähtökohta on potilaan yk- silöllinen tarve, joka ohjaa hoitoon pääsyä ja hoitotoimenpiteen valintaa. Tarveperiaate vaikuttaa yksilötason lisäksi väestötasolla talousarviota POLICY BRIEF 2022:11 8 muodostettaessa ja palveluita mitoitettaessa väestön tarpeen mukaan. Tarveperiaatteen ensisijaisuus ja erityisesti yksilöllisen tarpeen huomi- ointi on korostunut myös oikeuskäytännössä, erityisesti laillisuusvalvojien ratkaisuissa. Tarveperiaatetta on kuitenkin kritisoitu epämääräiseksi ja riittämättömäksi ohjenuoraksi, josta yksinään ei voida johtaa ratkaisuja kaikkiin tilanteisiin esimerkiksi silloin, kun kyse on eri potilasryhmien välisestä yhdenvertai- suudesta. Nykytila on haasteellinen myös tasapainoiltaessa yksilön oi- keuksien ja väestötason yhdenvertaisuuden toteutumisen välillä. Väestö- tason oikeuksien huomiointi on jäänyt tulkintakäytännössä yleisesti otta- enkin vähemmälle. Vaikka esimerkiksi perustuslain 19.3 §:n mukaan jul- kisella vallalla on velvollisuus edistää väestön terveyttä, edistämisvelvol- lisuudelle ei ole vakiintunut tarkkarajaista tulkintasisältöä ja se on muu- toinkin jäänyt samassa momentissa turvatun yksilöllisen oikeuden (jokai- sen oikeus riittäviin terveyspalveluihin) katveeseen perustuslain tulkinta- käytännössä. Lainsäädännön muutostarpeiden arviointi Hankkeessa tarkastellaan sitä, miten lainsäädäntöä ja lakien tulkintakäy- täntöjä tulisi muuttaa priorisoinnin kehittämiseksi yhteisten periaatteiden mukaisesti. Esimerkiksi priorisoinnin valtakunnallinen yhdenmukaistami- nen varsinkin hyvinvointialueita velvoittavalla tavalla edellyttäisi lainta- soista sääntelyä ja näin ollen lainsäädäntömuutoksia. Laintasoista sään- telyä perustelee perusoikeussäännösten ohella perustuslain 80 §, jonka mukaan lailla on säädettävä yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien perus- teista. Perusoikeuden käyttöä turvaava ja täsmentävä lainsäädäntö kuu- luu myös perustuslain 22 §:n keskeisiin turvaamiskeinoihin (PeVL 15/2018 vp, PeVL 26/2017 vp), varsinkin kun perustuslain 19 §:n 3 mo- mentin mukaan julkisen vallan on turvattava, sen mukaan kuin lailla tar- kemmin säädetään, jokaiselle riittävät terveyspalvelut ja edistettävä väes- tön terveyttä. Priorisoinnin toteutustavasta riippuen lainsäädännön muutostarpeita on arvioitava huomioiden alueellinen itsehallinto, rahoitus ja julkisen vallan käyttö. Jatkotarkastelussa voivat edelleen tulla arvioitavaksi perusoikeuk- sien rajoitusedellytykset, perus- ja ihmisoikeuksina turvattujen terveyspal- velujen heikennyskielto, erilaisen kohtelun oikeuttamisperusteet sekä oi- keussuojavaatimukset. Hankkeen oikeudellinen jatkotarkastelu toteute- taan keskittyen mahdollisuuksiin sekä huomioiden nykyisen lainsäädän- POLICY BRIEF 2022:11 9 nön ja tulkintakäytännön kehittämistarpeet. Edelleen hankkeessa huomi- oidaan terveydenhuollon ja lääketieteen sääntelyn erityispiirteet, jotka edellyttävät terveydenhuollon priorisoinnin sääntelyltä muun muassa riit- tävää tasapainoa joustavuuden, selkeyden ja täsmällisyyden välillä. POLICY BRIEF 2022:11 10 Terveydenhuollon priorisoinnin kehittäminen Suomessa Vaikka kirjallisuuskatsauksessa ja selvityksessä eri maista tutkimusnäyttö priorisoinnin vaikutuksista tai kustannusvaikuttavuudesta on ollut vä- häistä, ei se automaattisesti tarkoita, ettei onnistuneella priorisoinnilla voi- taisi parantaa esimerkiksi yhdenvertaisuutta, oikeudenmukaisuutta tai palveluiden kustannusvaikuttavuutta. Aiheen tutkimisessa yhtenä hanka- luutena on vertailuasetelmien muodostaminen luotettavien tulosten saa- miseksi. Toisaalta myös laajassa systeemissä yksittäisten muutosten vai- kutusten eristäminen on vaikeaa. Tutkimuksia tarvitaan selvästi lisää tu- levaisuudessa huolimatta näistä rajoitteista. Myös priorisointia kehitettä- essä on hyvä kiinnittää huomiota tähän – miten vaikutuksia aiotaan seu- rata ja tutkia. Kirjallisuuden ja myös kansainvälisten esimerkkien pohjalta on tunnistettu tekijöitä, joilla on merkitystä priorisoinnin kehittämisessä. Tällaisia ovat esimerkiksi systemaattinen ja linjakas priorisointi kattaen koko terveyden- huollon yhtenevillä periaatteilla, kansalaisten avoimempi osallistaminen priorisointikeskusteluun, heikosti vaikuttavien hoitojen ja palveluiden vä- hentäminen sekä tavoiteltujen tulosten systemaattisempi mittaaminen ja seuranta. Hankkeessa täydennetään nyt tunnistettuja kehittämisalueita kansalaisten, ammattilaisten ja päättäjien näkökulmilla ja laaditaan ehdo- tukset priorisoinnin kehittämisestä tulevaisuudessa. Osa kehittämistoi- mista liittyy toimijoiden roolin tai priorisoinnin rakenteiden kehittämiseen, osa toimista edellyttää laintasoisen säätelyn kehittämistä. Julkinen talous velkaantuu nopeasti. Samaan aikaan väestö ikääntyy, teknologiset mahdollisuudet ja lääkkeet lisääntyvät nopeasti mahdollis- taen uusia hoitoja, ja väestön odotukset palveluille ja niiden laadulle kas- vavat. Nykyistä avoimempi, läpinäkyvämpi, osallistavampi ja systemaatti- sempi terveydenhuollon toimintojen priorisointi on tärkeää väestön ter- veyden parantamiseksi ja hyvinvointierojen kaventamiseksi kestävällä ta- valla. On löydettävä entistä parempia keinoja parantaa koko väestön ter- veyttä ja hyvinvointia samalla huolehtien oikeudenmukaisesta ja yhden- vertaisesta kansalaisten yksilöllisiin tarpeisiin vastaamisesta. POLICY BRIEF 2022:11 11 Lisätietoja: Apulaisprofessori Paulus Torkki, Helsingin yliopisto, Lääketieteellinen tiedekunta, paulus.torkki@helsinki.fi, p. 050 338 5500. Professori Tuomas Ojanen, Helsingin yliopisto, Oikeustieteellinen tiedekunta, tuomas.ojanen@helsinki.fi, p. 050 448 2656 Terveydenhuollon palvelvalikoiman priorisointi toteutetaan osana valtioneuvoston vuoden 2021 selvitys- ja tutkimussuunnitelman toimeenpanoa. Hankkeen ohjausryhmän puheenjohtaja: Erityisasiantuntija Reima Palonen STM reima.palonen@gov.fi POLICY BRIEF on valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan artikkelisarja, joka esittelee näkökulmia ajankohtaisiin yhteiskunnallisiin kysymyksiin ja poliittisen päätöksenteon tueksi. Artikkelit julkaistaan verkkosivuilla tietokayttoon.fi. © Valtioneuvoston kanslia mailto:paulus.torkki@helsinki.fi mailto:tuomas.ojanen@helsinki.fi http://www.tietokayttoon.fi/ Priorisoinnin rakenteet ja mallit kaipaavat vielä kehittämistä Priorisoinnin systemaattisilla toteutuksilla voidaan saavuttaa edullisia vaikutuksia kustannuksiin ja kustannusvaikuttavuuteen Terveydenhuollon priorisoinnin oikeudelliset reunaehdot Oikeudellisen nykytilan haasteet Lainsäädännön muutostarpeiden arviointi Terveydenhuollon priorisoinnin kehittäminen Suomessa Lisätietoja: