Vähähiilinen vesihuolto 2035 Tiekartta päästöjen vähentämiseen SNELLMANINKATU 1, HELSINKI PL 23, 00023 VALTIONEUVOSTO valtioneuvosto.fi julkaisut.valtioneuvosto.fi ISBN pdf: 978-952-383-557-3 ISSN pdf: 2490-0966 Valtioneuvoston julkaisuja 2025:XX Päätosikko VA LT I O N E U V O S TO N J U L K A I S U J A 2 0 2 5 : 5 9 Vähähiilinen vesihuolto 2035 Tiekartta päästöjen vähentämiseen Vuokko Laukka, Suvi Lehtoranta, Kiia Silvennoinen, Johanna Herttuainen, Seija Rantonen Valtioneuvosto Helsinki 2025 Valtioneuvoston julkaisuja 2025:59 Valtioneuvosto Maa- ja metsätalousministeriö Ympäristöministeriö Sosiaali- ja terveysministeriö CC BY-NC-ND 4.0 ISBN pdf: 978-952-383-557-3 ISSN pdf: 2490-0966 Taitto: Valtioneuvoston hallintoyksikkö, Julkaisutuotanto Helsinki 2025 Julkaisujen jakelu Distribution av publikationer Valtioneuvoston julkaisuarkisto Valto Publikations- arkivet Valto julkaisut.valtioneuvosto.fi https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/ Kuvailulehti 11.6.2025 Vähähiilinen vesihuolto 2035 Tiekartta päästöjen vähentämiseen Valtioneuvoston julkaisuja 2025:59 Julkaisija Valtioneuvosto Tekijä/t Vuokko Laukka, Suvi Lehtoranta, Kiia Silvennoinen, Johanna Herttuainen, Seija Rantonen Yhteisötekijä maa- ja metsätalousministeriö, ympäristöministeriö, sosiaali- ja terveysministeriö, Suomen ympäristökeskus Kieli suomi Sivumäärä 101 Tiivistelmä Suomi on sitoutunut saavuttamaan hiilineutraalisuuden vuoteen 2035 mennessä. Vesihuollon vähähiilisyys tukee Suomen hiilineutraalisuustavoitteen saavuttamista, ja tässä tiekartassa asetetaan vesihuollon tavoitteeksi vähentää kasvihuonekaasupäästöjä 30 % vuoteen 2035 mennessä. Tiekartta asettaa askelmerkit tavoitteen saavuttamiselle ja on kunnianhimoinen suunnitelma päästöjen vähentämiselle erilaisten päästövähennystoimenpiteiden avulla. Tiekartan päästövähennystoimenpiteet koostuvat 1) tukitoimista, jotka eivät itsessään vähennä päästöjä, mutta edistävät päästöjen vähentämistä joko ohjauskeinojen, yhteistyön tai tiedon kartuttamisen muodossa ja 2) varsinaisista päästövähennystoimista, jotka vähentävät vesihuollon suoria ja epäsuoria kasvihuonekaasupäästöjä. Tiekartan tavoitteena on edistää ja ohjata vesihuollon kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä Suomessa. Se keskittyy päästövähennystoimenpiteisiin, niiden vaikuttavuuteen valtakunnallisesti ja antaa yleisen arvion kustannuksista laitostasolla. Tiekartta määrittää suuntaviivat ja antaa raamit vesihuoltolaitosten vähähiilisyyden edistämistyölle. Asiasanat vesihuolto, vähähiilisyys, ilmastonmuutos, ilmastonmuutoksen hillintä, päästövähennystoimenpiteet ISBN PDF 978-952-383-557-3 ISSN PDF 2490-0966 Julkaisun osoite https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-383-557-3 https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-383-557-3 Presentationsblad 11.6.2025 Koldioxidsnåla vattentjänster 2035 Färdplan för att minska utsläppen Statsrådets publikationer 2025:59 Utgivare Statsrådet Författare Vuokko Laukka, Suvi Lehtoranta, Kiia Silvennoinen, Johanna Herttuainen, Seija Rantonen Utarbetad av jord- och skogsbruksministeriet, miljöministeriet, social- och hälsovårdsministeriet, Finlands miljöcentral Språk finska Sidantal 101 Referat Finland har förbundit sig att uppnå kolneutralitet före 2035. Vattentjänsternas koldioxidsnålhet stöder uppnåendet av Finlands klimatneutralitetsmål, och i denna färdplan ställs som mål för vattentjänsterna att minska växthusgasutsläppen med 30 procent före 2035. Färdplanen ger stegmärken för att uppnå målet och är en ambitiös plan för att minska utsläppen med hjälp av olika utsläppsminskningsåtgärder. Färdplanens utsläppsminskningsåtgärder består av 1) stödåtgärder som i sig inte minskar utsläppen, men som främjar minskningen av utsläppen antingen i form av styrmedel, samarbete eller kunskapsökning och 2) egentliga utsläppsminskningsåtgärder som minskar direkta och indirekta växthusgasutsläpp från vattentjänsterna. Målet med färdplanen är att främja och styra minskningen av växthusgasutsläppen från vattentjänsterna i Finland. Den fokuserar på utsläppsminskningsåtgärder, deras effektivitet på riksnivå och ger en allmän uppskattning av kostnaderna på anläggningsnivå. Färdplanen fastställer riktlinjerna och ger stöd och ramar för vattentjänstverkens arbete för att främja koldioxidsnålhet. Nyckelord vattentjänster, koldioxidsnålhet, klimatförändring, begränsning av klimatförändringar, utsläppsminskningsåtgärder ISBN PDF 978-952-383-557-3 ISSN PDF 2490-0966 URN-adress https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-383-557-3 https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-383-557-3 Description sheet 11 June 2025 Low-carbon water sector 2035 Roadmap for reducing emissions Publications of the Finnish Government 2025:59 Publisher Finnish Government Author(s) Vuokko Laukka, Suvi Lehtoranta, Kiia Silvennoinen, Johanna Herttuainen, Seija Rantonen Group author Ministry of Agriculture and Forestry, Ministry of the Environment, Ministry of Social Affairs and Health, Finnish Environment Institute Language Finnish Pages 101 Abstract Finland is committed to achieving carbon neutrality by 2035. Low-carbon water sector support the achievement of Finland’s carbon neutrality commitment, and this roadmap sets a target for reducing the greenhouse gas emissions of water sector by 30% by 2035. The roadmap establishes steps towards achieving this target and is an ambitious plan for reducing emissions with various reduction measures. The emission reduction measures in the roadmap consist of 1) support measures that do not in themselves reduce emissions but promote the reduction of emissions with steering instruments, cooperation or data accumulation, and 2) actual emission reduction measures that reduce direct and indirect greenhouse gas emissions from water sector. The aim of the roadmap is to promote and steer the reduction of greenhouse gas emissions from water sector in Finland. It focuses on emission reduction measures and their effectiveness at the national level and provides a general estimate of the costs at water utility level. The roadmap defines guidelines and provides a framework for the low-carbon work at water utility level. Keywords water sector, low carbon, climate change, climate change mitigation, emission reduction measures ISBN PDF 978-952-383-557-3 ISSN PDF 2490-0966 URN address https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-383-557-3 https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-383-557-3 Sisältö Esipuhe.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 8 1 Kohti vähähiilistä vesihuoltoa.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 12 1.1 Vesihuolto Suomessa. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 12 1.2 Tiekarttatyön toteutus.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 13 1.3 Tiekartan tavoite.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 15 2 Päästövähennystavoitteet, toimenpiteet ja arviot niiden vaikutuksista.. . . . . . . . . . . . . . . . . 18 2.1 Yhteenveto päästövähennystavoitteista ja toimenpiteistä. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 18 2.2 Vaikutukset.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 20 2.2.1 Kasvihuonekaasupäästöt.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 20 2.2.2 Kustannukset.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 25 2.3 Ohjauskeinot (A). . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 26 2.3.1 Yhteenveto.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 26 2.3.2 Tavoite A1: Lakiuudistuksiin liittyvät vähähiilisyystoimenpiteet.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 27 2.3.3 Tavoite A2: Vesihuollon vähähiilisyyden strateginen suunnittelu.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 28 2.3.4 Tavoite A3: Rahoituksen tehokas kohdentaminen.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 29 2.3.5 Tavoite A4: Informaatio-ohjauksen edistäminen.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 30 2.4 Suorat kasvihuonekaasupäästöt (B). . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 31 2.4.1 Yhteenveto.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 31 2.4.2 Tavoite B1: Jätevedenkäsittelyn suorien päästöjen vähentäminen. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 33 2.4.3 Tavoite B2: Viemäriverkoston suorien kasvihuonekaasupäästöjen vähentäminen.. . . . . . . . . . . . . . . 37 2.4.4 Tavoite B3: Lietteenkäsittelyn suorien päästöjen vähentäminen. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 39 2.5 Energia (C).. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 42 2.5.1 Yhteenveto.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 42 2.5.2 Tavoite C1: Energiankulutuksen vähentäminen.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 46 2.5.3 Tavoite C2: Vähäpäästöisen energian tuotannon lisääminen ja fossiilisista energialähteistä luopuminen.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 50 2.6 Materiaalit (D).. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 53 2.6.1 Yhteenveto.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 53 2.6.2 Tavoite D1: Hiili-intensiivisten materiaalien korvaaminen.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 55 2.6.3 Tavoite D2: Kemikaalien käytön päästöjen vähentäminen.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 58 2.7 Sidosryhmäyhteistyö (E).. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 62 2.7.1 Yhteenveto.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 62 2.7.2 Tavoite E1: Kuntayhteistyön edistäminen. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 62 2.7.3 Tavoite E2: Vesihuoltolaitosten välisen yhteistyön edistäminen. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 63 3 Muita päästöihin vaikuttavia toimenpiteitä. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 64 3.1 Rakentamisen ja saneerauksen vähähiilisyys. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 64 3.1.1 Tausta.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 64 3.1.2 Materiaalivalinnat sekä niiden käytön tehostaminen.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 65 3.1.3 Rakentamistapa.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 66 3.1.4 Hulevesien hallinnan rakenteet.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 67 3.2 Pintaveden korvaaminen tekopohjaveden tuotannolla.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 68 3.3 Ravinteiden talteenotto jätevesistä ja lietteestä.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 69 3.4 Biogeenisen hiilidioksidin talteenotto ja hyödyntäminen.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 71 4 Tiekartan seuranta ja päivittäminen.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 72 5 Päästövähennystoimenpiteiden priorisointi ja toimeenpano.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 74 5.1 Yleistä . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 74 5.2 Päästöjen vähentämisen kannalta vaikuttavimmat toimenpiteet.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 75 5.3 Nopeasti käyttöön otettavat toimenpiteet. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 75 5.4 Kehittämistä vaativat toimenpiteet.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 76 5.5 Pienten vesihuoltolaitosten vähähiilisyyden edistäminen. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 77 5.6 Tiekartan toimeenpano.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 78 Lähteet.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 81 Liitteet. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 88 Liite 1. Kasvihuonekaasupäästöjen laskenta. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 88 Liite 2. Vesihuollon vähähiilisyyden ohjauskeinot.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 92 Liite 3. Taustatietoa.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 99 8 Valtioneuvoston julkaisuja 2025:59 E S I P U H E Vesihuollon vähähiilisyystiekartta keskittyy Suomen vesihuollon kasvihuonekaasu- päästöihin ja niitä vähentäviin päästövähennystoimenpiteisiin. Tavoitteeksi on asetettu 30 % päästövähennys nykytilasta vuoteen 2035 mennessä. Tiekartta edistää maa- ja metsätalousministeriön vesitalousstrategian (MMM 2022b) sekä Vesilaitosyhdistyksen strategian (Vesilaitosyhdistys 2021) asettamia tavoit- teita ilmastopäästöjen vähentämiseksi. Hanketta on ohjannut ohjausryhmä, jossa on ollut edustettuina maa- ja metsätalousministeriö, ympäristöministeriö, sosiaali- ja terveysministeriö, Vesilaitosyhdistys ja Kuntaliitto. Tiekartan toteutuksesta on vastannut Suomen ympäristökeskus. Tiekartan työstössä on tiiviisti ollut mukana vesihuoltolaitokset ja muut alan keskeiset toimijat. Tiekarttatyön yhteydessä järjes- tettiin yhteensä viisi työpajaa ja yleinen lausuntokierros toteutettiin keväällä 2025. Tämä tiekartta keskittyy päästövähennystavoitteisiin ja -toimenpiteisiin, niiden vaikuttavuuteen, kustannuksiin ja vastuisiin valtakunnallisella tasolla. Tiekarttatyön yhteydessä on julkaistu Vesihuolto ja ilmastonmuutos -teemasivu, joka toimii valta- kunnallisen tiekartan jalkautuksen työkaluna. Tiekarttatyötä ovat rahoittaneet maa- ja metsätalousministeriö, ympäristö ministeriö, Vesihuoltolaitosten kehittämisrahasto, Helsingin seudun ympäristö- palvelut -kuntayhtymä (HSY), Kymen Vesi Oy, Tampereen Vesi Oy ja Turun seudun puhdistamo Oy. Helsingissä 3.4.2025 Neuvotteleva virkamies Johanna Kallio, maa- ja metsätalousministeriö Erityisasiantuntija Petri Nissinen, ympäristöministeriö Ohjelmapäällikkö Riikka Malila, ympäristöministeriö Neuvotteleva virkamies Jarkko Rapala, sosiaali- ja terveysministeriö Kehittämispäällikkö Saijariina Toivikko, Vesilaitosyhdistys Erityisasiantuntija Pauliina Jalonen, Kuntaliitto Johtava tutkija Vuokko Laukka, Suomen ympäristökeskus 9 Valtioneuvoston julkaisuja 2025:59 Tiekartan yhteenveto 10 Valtioneuvoston julkaisuja 2025:59 Termien selitykset Hiilijalanjälki Kuvaa tuotteen, toiminnan tai organisaation elinkaarensa aikana aiheuttamien kasvihuonekaasupäästöjen määrää. Hiilijalanjälki ilmoitetaan massana hiilidioksidiekvivalenttia, johon on yhteis- mitallistettu eri kasvihuonekaasupäästöt niiden voimakkuuksien suhteessa. Hiili- tai ilmastokädenjälki Tarkoittaa potentiaalista positiivista ilmastovaikutusta, jonka tietyn tuotteen tai palvelun käyttöönotto voi saada aikaan, kun se korvaa muutoin tarjolla olevan samanlaisen tuotteen tai palvelun. Ei omaa vakiintunutta laskentatapaa. Hiilinielu Hiiltä ilmakehästä poistava ja varastoiva mekanismi, joka pienentää ilmakehän hiilidioksidipitoisuutta ja siten viilentää ilmastoa. Ilmastoyksikkö Vapaaehtoisilta hiilimarkkinoilta ostettava, kasvihuonekaasupäästöjä hillitsevä tuote. Ilmastoyksiköiden tulee täyttää tietyt, kansain välisesti hyväksytyt minimikriteerit ja niiden täyttymisen arviointia varten on perustettu erilaisia sertifiointiohjelmia. Kasvihuonekaasupäästö Ilmastoa lämmittävät, kasvihuoneilmiötä voimistavat kaasut, jotka vapautuvat ilmakehään. Niihin lukeutuvat hiilidioksidi, metaani, otsoni, typpioksiduuli ja freonit ja ne ovat voimakkuudeltaan erilaisia. Päästöjen kumoaminen Aiemmin käytetty kompensointi-termiä. Yrityksen tai sen tuotteen aiheuttaman ilmastohaitan kumoaminen hankkimalla sellaisia ilmastoyksiköitä, joita ei lasketa mukaan minkään valtion ilmasto tavoitteen saavuttamiseen. Hiilineutraalisuudesta puhuttaessa kumotut päästöt kattavat aiheutetut päästöt kokonaan. Tapauksessa, jossa hankitut ilmastoyksiköt lasketaan mukaan valtion ilmasto tavoitteiden saavuttamiseen, niiden hankkija ei voi laskea niiden kumoavan omia päästöjään vaan vauhdittavansa niillä kansallisia ilmastotavoitteita. Tästä käytetään termiä kansallinen ilmastotukiväittämä. 11 Valtioneuvoston julkaisuja 2025:59 Scope Kasvihuonekaasuprotokolla on organisaation kasvihuonekaasu päästöjen laskentaohjeistus, joka jaottelee organisaation päästöt erilaisiin luokkiin eli scopeihin. Scope 1 sisältää kaikki suorat kasvi huonepäästöt, jotka muodostuvat yrityksen toiminnan seurauksena. Scope 2 käsittää kasvihuonepäästöt, jotka aiheutuvat ostetun ja kulutetun energian tuotannosta. Scope 3 sisältää muun arvo ketjun päästöt, eli kaikki muut epäsuorat kasvihuonepäästöt, jotka muodostuvat yrityksen toiminnan seurauksena, mutta päästölähteet itsessään eivät ole yrityksen omistuksessa tai hallinnassa. Suorat ja epäsuorat kasvihuonekaasupäästöt Kasvihuonekaasupäästöt voidaan jakaa suoriin ja epäsuoriin päästöihin riippuen niiden vapautumisesta arvoketjun aikana. Suorat kasvihuonekaasupäästöt syntyvät organisaation omasta ja hallitse masta toiminnasta. Epäsuorat päästöt taas käsittävät esimerkiksi organisaation ostamien hyödykkeiden hankintaketjussa ja muualla arvoketjussa syntyvät päästöt, jotka aiheutuvat organisaation toiminnasta mutta eivät ole suoraan tämän hallinnassa. Vähähiilisyys Toimiala tai organisaatio edistää vähähiilisyyttä, kun se pyrkii minimoimaan toimintansa ilmastovaikutukset. Tämä tarkoittaa suoraan sekä epäsuorasti omasta toiminnasta syntyvien kasvihuone kaasupäästöjen minimointia. Epäsuoria päästöjä ovat ostoenergian sekä muun arvoketjun, eli esimerkiksi vesihuollossa käytettyjen kemikaalien tuotannosta ja kuljetuksesta, syntyviä päästöjä. 12 Valtioneuvoston julkaisuja 2025:59 1 Kohti vähähiilistä vesihuoltoa Vesihuollon vähähiilisyystiekartta tarkastelee keskitetyn vesihuollon kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisen keinoja Suomessa. Tiekartta määrittää yleiset suuntaviivat ja tavoitteen päästöjen vähentämiselle ja antaa raamit laitoskohtaiselle vähähiilisyyden edistämistyölle. 1.1 Vesihuolto Suomessa Vesihuoltopalvelut koostuvat vedenhankinnasta, talousveden tuotannosta, vedenjakelusta, jäteveden siirrosta, jäteveden käsittelystä sekä siihen keskeisesti liittyvästä jätevesilietteen käsittelystä. Suomessa 20 suurinta vesihuoltolaitosta tuottaa noin 80 % vesihuoltopalveluista (tuotettu talousvesi ja käsitelty jätevesi). Lopusta vastaavat pienet ja keskisuuret vesihuolto-organisaatiot, yhteensä noin 1 800 kappaletta (Veeti 2023). Nämä ns. keskitetyt vesihuoltopalvelut tavoittavat talousveden osalta noin 90 % ja jätevesihuollon osalta noin 85 % väestöstä (Lapinlampi 2021). Tämä tiekartta tarkastelee vain keskitettyjä vesihuoltopalveluita, eikä sisällä vesihuoltoverkostojen ulkopuolelle jääviä kiinteistöjä, joilla veden hankinta ja jätevesihuolto toteutetaan kiinteistökohtaisilla ratkaisuilla. Lisäksi erityisesti asemakaava-alueilla hallitaan yleensä kuntien toimesta hulevesiä, mikä ei varsinaisesti kuulu vesihuoltopalveluihin. Hulevesien hallinta liitetään kuitenkin tiekarttaan luvussa 3 ”Muita päästöihin vaikuttavia toimenpiteitä”. Suomessa talousvedentuotannon raakavesilähteinä käytetään pohjavettä (n. 49 %), pintavettä (n. 35 %) ja tekopohjavettä (n. 16 %). Verkostoon pumpatun talousveden kokonaismäärä on noin 410 Mm³/v ja jätevedenpuhdistamoilla käsitellyn jäteveden kokonaismäärä noin 500 Mm³/v. (Lapinlampi 2021.) Ero johtuu vuotovesistä sekä muusta laskuttamattomasta vedestä, kuten laitosten käyttämä vesi, palopostit ja yleiset kasteluvedet. Jäteveden puhdistamoita, joiden asukasvastineluku (ALV) on suurempi kuin sata, on Suomessa noin 350 kappaletta. Näistä 26 suurinta laitosta käsittelee noin 70 % jätevesistä (YLVA 2021). Vesihuolto on osa kriittistä infrastruktuuria ja sen toimivuus tulee varmistaa kaikissa olosuhteissa. Vähähiilisyystoimenpiteiden lähtökohtana on, etteivät ne vaaranna vesihuollon toimintavarmuutta ja turvallisuutta. 13 Valtioneuvoston julkaisuja 2025:59 1.2 Tiekarttatyön toteutus Vesihuollon kasvihuonekaasupäästöjä ja vähähiilisyyden edistämistä on tarkasteltu useissa eri tutkimus- ja kehittämishankkeissa (mm. Tukiainen 2009, Mölsä 2019, Awaitey 2020, Haapakoski 2022, AFRY Finland Oy 2021, Nissinen ym. 2023, Lehtoranta ym. 2023). Ensimmäinen kattava arvio Suomen vesihuollon elinkaarisista kasvihuonekaasupäästöistä ja niiden vähentämispotentiaalista tehtiin vuonna 2023 Vesihuki-hankkeessa1 (Lehtoranta ym. 2023). Hankkeen yhtenä suosituksena esitettiin vesihuollon hiilineutraaliustavoitteen ja sen rajauksen tarkentamista sekä kansallisen tiekartan toteuttamista tukemaan tavoitteen saavuttamista. Kyseinen tutkimus toimii tämän tiekartan pohjana. Tiekartan toimeenpanon kannalta on tärkeä panostaa sidosryhmien sitoutumiseen tiekartassa esitettyihin tavoitteisiin ja toimenpiteisiin. Sitoutumista edistää osallis tuminen suunnitteluun. Vesihuollon vähähiilisyystiekarttaa onkin valmisteltu tiiviissä yhteistyössä eri sidosryhmien kanssa (ks. infolaatikko ja kuvio 1). Tie kartan toteutuksesta on vastannut Suomen ympäristökeskus (Syke) ja hanketta on ohjannut ohjausryhmä, jossa on ollut edustettuina kolme ministeriötä, Vesilaitos yhdistys ja Kuntaliitto. Tiekartan työstössä ovat olleet mukana erikseen koottu asiantuntijaryhmä sekä Vesihukiverkosto, joka on perustettu edistämään vesi huollon vähähiilisyyteen liittyvää sidosryhmäyhteistyötä. Tiekarttatyön yhteydessä järjestettiin yhteensä viisi työpajaa ja yleinen lausuntokierros toteutettiin keväällä 2025. 1 Vesihuollon hiilineutraalisuuden ja kiertotalouden edistäminen (Vesihuki) -hankkeet 1 ja 2 toteutettiin vuosina 2021–2023. Tämä tiekarttatyö on osa Vesihuki 3 -hanketta. 14 Valtioneuvoston julkaisuja 2025:59 Tietolaatikko. Tiekarttatyöhön osallistuneet sidosryhmät Ohjausryhmä Maa- ja metsätalousministeriö (MMM), ympäristöministeriö (YM), sosiaali- ja terveysministeriö (STM), Vesilaitosyhdistys ja Kuntaliitto. Asiantuntijaryhmä Jäseninä seuraavien tahojen edustajat: Aalto-yliopisto, Helsingin seudun ympäristöpalvelut -kuntayhtymä (HSY), Kymen Vesi, Tampereen Vesi, Turun seudun puhdistamo ja Vesilaitosyhdistys. Asiantuntija ryhmälle järjestettiin kaksi tiekarttatyöpajaa. Vesihukiverkosto Verkostoon kuuluu yhteensä 40 henkilöä ja edustettuna on yli 20 vesihuoltolaitosta ja 13 muuta organisaatiota. Vesihukiverkostolle järjestettiin kaksi tiekarttatyöpajaa. Laaja sidosryhmätyöpaja Työpajaan osallistui ohjausryhmän lisäksi seuraavien tahojen edustajat: työ- ja elinkeinoministeriö, Turun seudun puhdistamo Oy, Tampereen Vesi Oy, Helsingin seudun kuntayhtymä, Kymen Vesi Oy, ELY-keskuksen Vesihuoltopalvelut-yksikkö, Suomen Biokaasu ja Biokierto ry, Aalto- yliopisto, Flowplus Oy, Gasum Oy ja Afry Finland Oy. Tietolaatikko päättyy. Vesihuolto on tiiviisti kytköksissä muihin toimialoihin. Tiekarttatyön alussa kartoitettiin toimialojen vastaavia tiekarttoja, erityisesti energia-, rakennus- ja kemianteollisuus (Liite3). Tämä tiekartta keskittyy päästövähennystavoitteisiin ja -toimenpiteisiin, niiden vaikuttavuuteen, kustannuksiin ja vastuisiin valtakunnallisella tasolla. Tiekarttatyön yhteydessä on julkaistu Vesihuolto ja ilmastonmuutos -teemasivu, joka toimii valtakunnallisen tiekartan jalkautuksen työkaluna. Teemasivulle on koottu vesi laitoksille suunnattua tukimateriaalia jalkautuksen edistämiseksi [https://www. vesi.fi/teemasivu/vesihuolto-ja-ilmastonmuutos/], mm. mallipohja laitoskohtaisen tiekartan laatimiseen sekä aiheeseen liittyviä julkaisuja ja lisämateriaaleja. https://www.vesi.fi/teemasivu/vesihuolto-ja-ilmastonmuutos/ https://www.vesi.fi/teemasivu/vesihuolto-ja-ilmastonmuutos/ 15 Valtioneuvoston julkaisuja 2025:59 Kuvio 1.  Tiekarttatyön vaiheet. 1.3 Tiekartan tavoite Vesihuollon vähähiilisyyden edistämiselle asetettiin ensimmäinen tavoitteellinen päämäärä Vesilaitosyhdistyksen strategiassa (Vesilaitosyhdistys 2021), jonka jälkeen myös maa- ja metsätalousministeriön vesitalousstrategiassa (MMM 2022b) asetettiin tavoite vesihuollon ilmastopäästöjen vähentämiseksi. Vesihuollon vähä- hiilisyystiekartta tukee asetettuja tavoitteita. 16 Valtioneuvoston julkaisuja 2025:59 Tiekartan tavoitteena on edistää keskitetystä vesihuollosta aiheutuvien toiminnan aikaisten kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä valtakunnallisella tasolla. Päästöjen vähentämisen tavoitteeksi asetetaan 30 % päästövähennys nykytilasta vuoteen 2035 mennessä. Tämä tarkoittaa, että päästöjen tulisi vähetä yhteensä noin 167 000 tonnia CO2-ekv nykytilaan verrattuna. Tiekartassa tarkasteltu nykytila sijoittuu vuoteen 2025. Tässä tiekartassa esitetyt vapaaehtoiset päästövähennys toimenpiteet (luku 2) tukevat tavoitteen saavuttamista. Vesihuollon vähähiilisyys tiekartta määrittää yleiset suuntaviivat ja antaa raamit laitoskohtaiselle vähähiilisyyden edistämistyölle. Tiekartta tarkastelee keskitettyä vesihuoltoa raakavedenhankinnasta jätevesien purkuun, mutta ei sisällä veden käyttöä, kiinteistökohtaista vesihuoltoa, eikä teollisuuslaitosten erillistä vesihuoltoa. Tiekartassa tavoitellaan vesihuollon vähähiilisyyttä hiilineutraalisuuden sijaan. Vesihuollon vähähiilisyys puolestaan tukee Suomen hiilineutraalisuustavoitteen saavuttamista, joka määritellään ilmastolaissa (423/2022) seuraavasti: ”ihmisen toiminnasta aiheutuvat kasvihuonekaasujen päästöt vähentyvät ja nielujen aikaan- saamat poistumat kasvavat siten, että kasvihuonekaasujen päästöt ovat enintään yhtä suuret kuin poistumat viimeistään vuonna 2035”. Vesihuollolla ei toimialana ole omia luontaisia hiilinieluja eikä valtion hiilinieluja jyvitetä eri toimialoille. Näin ollen ei ole realistista tavoitella vesihuollon hiilineutraalisuutta ilman päästöjen kumoamista (käytetään myös kompensointi-termiä), joka edellyttää sertifioitujen ilmastoyksiköiden hankkimista. Päästöjen kumoamiseen liittyy kuitenkin useita ratkaisemattomia kysymyksiä ja epävarmuustekijöitä, jotka koskevat erityisesti kumottujen päästöjen mittaamista, todentamista ja pysyvyyttä. Koska yhteisesti sovittuja pelisääntöjä päästöjen kumoamiselle ei toistaiseksi ole, ei tämän tiekartan toimenpiteiden yhteydessä tarkastella päästöjen kumoamista. Päästöjen välttäminen ja vähentäminen ovat ensisijaisia keinoja hillitä ilmastonmuutosta. Hiilineutraalisuutta käsittelevä ISO 14068:1 (2023) -standardi tarjoaa menetelmän hiilineutraalisuustavoitteiden asettamiseen, saavuttamiseen ja todentamiseen. Organisaatioiden osalta systeemirajaus ja laskenta pohjautuu hiilineutraalisuus standardissa organisaatioiden kasvihuonekaasupäästöjä käsittelevään ISO 14064-1 -standardiin. ISO 14068:1 asettaa hierarkiaksi hiilineutraalisuutta tavoitellessa ensisijaisesti päästöjen vähentämisen ja toissijaisesti hiilensidonnan lisäämisen systeemin sisällä. Yhdistyneiden Kuningaskuntien Water UK:n (2020) julkaiseman vesihuollon hiilitiekartan hierarkiassa myös uusiutuvan energian tuotannon ja hankinnan toimet ovat toimenpiteenä toissijaisia päästöjen vähentämiseen verrat- tuna. Sekä ISO-standardi että Water UK:n tiekartta asettavat hierarkiassa viimeiseksi päästöjen kumoamisen oman systeemin sisällä tai ulkopuolella (kuvio 2). 17 Valtioneuvoston julkaisuja 2025:59 Kuvio 2.  Päästövähennyshierarkia (muokattu, Water UK 2020). Tiekartta on rakennettu siten, että luvussa kaksi esitellään tiekartan päästövähennystavoitteet ja -toimenpiteet sekä arvio niiden kustannuksista ja kasvihuonekaasupäästöjä vähentävästä vaikutuksesta. Mukana on myös toimen piteitä, jotka liittyvät vesihuollon vähähiilisyyttä edistäviin ohjauskeinoihin (kategoria A) ja sidosryhmäyhteistyöhön (kategoria E). Lukuun kolme on koottu sellaisia päästöjä vähentäviä toimenpiteitä, joista ei tehty vaikutusarviointia, mutta jotka katsottiin tärkeäksi osaksi vesihuollon vähähiilisyyden edistämistä. Luvussa neljä on esitetty tiekartan seurantaan ja päivittämiseen liittyviä toimenpiteitä. Liitteissä kuvataan tarkemmin kasvihuonekaasupäästöjen laskentaa (Liite 1), vesi- huollon vähähiilisyyteen vaikuttavia ohjauskeinoja (Liite 2) ja taustatietoja, jotka vaikuttivat tämän tiekartan toteutukseen (Liite 3), kuten eri toimialojen tiekartat sekä vesihuollon vähähiilisyyden edistäminen muissa maissa. 18 Valtioneuvoston julkaisuja 2025:59 2 Päästövähennystavoitteet, toimenpiteet ja arviot niiden vaikutuksista Tässä luvussa esitetään tiekartan päästövähennystavoitteet, niihin liittyvät päästövähennystoimenpiteet sekä arvio toimenpiteiden vaikutuksista kasvihuonekaasupäästöihin ja kustannuksiin yleisellä tasolla. Ehdotukset asettavat raamit valtakunnan tason päästövähennystoimille. Vesihuoltolaitosten ja muiden toimijoiden tulee arvioida tapauskohtaisesti parhaiten sovellettavissa olevat toimenpiteet kussakin toimintaympäristössä. 2.1 Yhteenveto päästövähennystavoitteista ja toimenpiteistä Vesihuollon vähähiilisyyttä voidaan edistää useilla toimenpiteillä. Tässä tiekartassa esitetään vapaaehtoisia toimenpiteitä, jotka tukevat koko toimialan vähähiilisyyden edistämistä. Päästövähennystoimenpiteiksi on valittu valtakunnallisella tasolla vaikuttavia toimenpiteitä, jotka ovat realistisia toteuttaa laajassa mittakaavassa vuoteen 2035 mennessä tai joissa nähdään selvää potentiaalia, mutta tekniikka on vasta kehittymässä. Esitettyjen toimenpiteiden lisäksi päästöjä on mahdollista vähentää myös muilla toimilla. Toimenpiteiden toteutettavuus tulee arvioida aina laitoskohtaisesti. Tiekartassa on määritelty 13 päästövähennystavoitetta, jotka sisältävät yhteensä 30 päästövähennystoimenpidettä. Esitetyt tavoitteet ja toimenpiteet on jaettu viiteen kategoriaan: A) ohjauskeinot, B) suorat kasvihuonekaasupäästöt, C) energia, D) materiaalit ja E) sidosryhmäyhteistyö (kuvio 3). Kategoriat A ja E sisältävät tukitoimenpiteitä, jotka eivät suoraan vähennä päästöjä, mutta tukevat varsinaisten päästövähennystavoitteiden (B-D) toteuttamista ja toimenpiteiden toimeenpanoa. Kategoriat B-D sisältävät pääasiassa sellaisia toimenpiteitä, joilla on suora päästöjä vähentävä vaikutus ja jotka on sisällytetty luvussa 2.2.1 esitettyyn kasvihuonekaasupäästöjen ja niiden vähentämisen laskentaan. Toimenpiteet ovat toteutettavissa pääasiassa vesihuoltolaitoksilla, poikkeuksina lietteenkäsittely, joka voi olla ulkoistettu tai tapahtua vesihuoltolaitoksen toimesta, ja sekä kaukolämmön tuotanto jäteveden hukkalämmöstä, mikä toteutetaan energiayhtiön toimesta yhteistyössä vesihuoltolaitoksen kanssa. Pienten vesihuoltolaitosten näkökulmaa tarkastellaan erikseen luvussa 5.5. 19 Valtioneuvoston julkaisuja 2025:59 Kuvio 3.  Tiekartassa tarkastellut vesihuollon päästövähennystavoitteet. Päästövähennys­ tavoitteisiin sisältyvät tiekartan varsinaiset päästövähennystoimenpiteet on esitetty luvuissa 2.3–2.7. Lisäksi luvussa 3 on tarkasteltu muita päästöihin vaikuttavia toimenpiteitä. 20 Valtioneuvoston julkaisuja 2025:59 2.2 Vaikutukset 2.2.1 Kasvihuonekaasupäästöt Päästölaskennan rajaus Tässä tiekartassa kasvihuonekaasupäästöjen ja niiden vähentämiseen keskittyvä laskennallinen tarkastelu koskee keskitetyn vesihuollon ja lietteen käsittelyn toiminnan aikaisia päästöjä. Rakentamisen ja saneerauksen päästöt eivät sisälly laskentaan. Kasvihuonekaasupäästöjen tarkastelu rajautuu talousveden tuotannon, vedenjakelun, jäteveden siirron, jätevedenkäsittelyn sekä lietteenkäsittelyn päästöihin (kuvio 4). Näiden osa-alueiden kasvihuonekaasupäästöissä huomioidaan suorat päästöt sekä energian- ja materiaalien käytöstä aiheutuvat elinkaariset kasvi huonekaasupäästöt. Tiekartassa ei tarkastella veden käytön, kiinteistökohtaisen vesihuollon ja teollisuuslaitosten erillisen vesihuollon päästöjä. Tiekarttatyössä esitetyt arviot vesihuollon kasvihuonekaasupäästöistä perustuvat Suomen ympäristökeskuksen aiempiin tutkimuksiin (Lehtoranta ym. 2023, Lehtoranta ym. 2025), joissa vesihuollon elinkaarisia kasvihuonekaasupäästöjä ja niiden vähentämisen mahdollisuuksia arvioitiin. Laskentaa on päivitetty vastaamaan tiekartan tarpeita. Tarkempi kuvaus laskennassa käytetystä tausta- aineistosta on esitetty liitteessä 1. Tiekartassa kasvihuonekaasupäästöjen laskenta toteutettiin erikseen nykytilalle, perusuralle sekä päästövähennysskenaariolle. Perusura kuvaa vesihuollon kasvi- huonekaasupäästöjen kokonaiskehitystä nykyisillä toimilla, kun otetaan huomioon tämänhetkiset politiikkatoimet ja velvoitteet ja niiden vaikutus vuoteen 2035 mennessä. Perusura muodostaa siten viiteuran, johon päästövähennysskenaariota voidaan verrata. Päästövähennysskenaariota kuvaavissa kasvihuonekaasupäästöjen laskelmissa huomioitiin sellaiset päästövähennystoimenpiteet (B–D, luvut 2.4–2.6), jotka ovat vesihuoltolaitosten itsensä toteutettavissa. Mukana on myös lietteenkäsittely, joka voi olla ulkoistettu tai tapahtua vesilaitoksen toimesta. Ohjauskeinojen (A) ja sidos- ryhmäyhteistyön (E) vaikutuksia ei sisällytetty vaikutusten arviointiin. Energiayhtiön toteuttamaa kaukolämmön tuotantoa jäteveden hukkalämmöstä (toimenpide C2.2) ei sisällytetty vesihuollon päästöjen laskentaan, mutta se huomioitiin energian kulutuksen ja -tuotannon taseessa (luku 2.5.1, Kuvio 13). Lisäksi luvussa 3 esitettyjä muita päästöihin vaikuttavia toimia ei arvioitu laskennallisesti. Päästövähennys tavoitteet asetettiin yhdessä asiantuntijaryhmän kanssa ja ne on esitetty kootusti liitteessä 1, sekä lukujen 2.4–2.6 yhteenvedoissa. 21 Valtioneuvoston julkaisuja 2025:59 Kuvio 4.  Kasvihuonekaasupäästöjä koskevan tarkastelun rajaus. Energian osalta laskenta sisältää energiantuotannon päästöt ja materiaalien osalta raaka-aineiden ja polttoaineiden tuotannon ja kuljetuksen päästöt. Jätteiden käsittely ja veden käyttö kiinteistöillä ei sisälly laskentaan. Tiekartta sisältää myös toimenpiteitä, joita ei tarkastella päästöjen laskennan yhteydessä (ks. luku 3). Vesihuollon kasvihuonekaasupäästöt nykytilassa Suomen vesihuollon elinkaariset kasvihuonekaasupäästöt ovat edellä esitetyllä rajauksella arviolta noin 0,56 Mt CO2-ekv/vuodessa (Kuvio 5). Suorat kasvihuone- kaasupäästöt aiheuttavat lähes 70 % kaikista kasvihuonekaasupäästöistä. Suurin kasvihuonekaasupäästöjen yksittäinen lähde on jätevedenkäsittelyssä muodostuvat typpioksiduuli- ja metaanipäästöt, jotka kattavat nykyisen arvion mukaan noin 45 % kokonaispäästöistä. Toiseksi suurin kasvihuonekaasupäästöjen lähde, noin 13 % kokonaispäästöistä, on kemikaalien ja aktiivihiilen kulutuksesta aiheutuvat päästöt. 22 Valtioneuvoston julkaisuja 2025:59 Kolmanneksi suurin kasvihuonekaasupäästöjen lähde on energiankulutus 10 %. Kaiken kaikkiaan talousveden tuotannon ja jakelun päästöt kattavat noin 11 % kokonaispäästöistä ja jäteveden siirron, käsittelyn ja lietteenkäsittelyn päästöt noin 89 % kokonaispäästöistä. Tulosten tulkinnan kannalta on kuitenkin olennaista ottaa huomioon, että vesihuollon kasvihuonekaasupäästöjen arvioimiseen liittyy tieto- puutteita ja epävarmuuksia, joiden tarkentaminen tulevaisuudessa parantaa arvion luotettavuutta. (Lehtoranta ym. 2023, Lehtoranta ym. 2025) Kuvio 5.  Vesihuollon elinkaariset käytön aikaiset kasvihuonekaasupäästöt (tonnia CO2-ekv/vuosi) Päästövähennysskenaario: toimenpiteiden vaikutukset kasvihuonekaasu­ päästöihin Perusurassa kasvihuonekaasupäästöt vähenevät nykytilaan verrattuna arvion mukaan noin 5 % vuoteen 2035 mennessä (Kuviot 6–8). Päästövähennystoimen piteiden myötä päästöt vähenevät vuoteen 2035 mennessä arviolta noin 176 000 tonnia CO2-ekv nykytilaan verrattuna ja noin 147 000 tonnia CO2-ekv perusuran vuoden 2035 tasosta. Tämä tarkoittaa, että kasvihuonekaasupäästöt vähenisivät päästövähennysskenaariossa kaiken kaikkiaan noin 32 % vuoteen 2035 mennessä. Suurinta määrällistä päästövähennystä tavoitellaan muodostuvaksi jätevedenkäsittelyn suorissa kasvihuonekaasupäästöissä. 0 100 000 200 000 300 000 400 000 500 000 600 000 700 000 800 000 Suorat päästöt Energia Materiaalit Yhteensä tonnia CO2 ekv/vuosi Talousvedentuotanto Vedenjakelu Jäteveden siirto Jäteveden käsittely Lietteenkäsittely 23 Valtioneuvoston julkaisuja 2025:59 Kasvihuonekaasupäästöjen laskentaan ei sisällytetty jätevedestä tuotetun kauko lämmön tuotannon päästöjä, koska se tapahtuu energiayhtiöiden toimesta (luku 2.5.3). Kaukolämmön tuotanto kuluttaa sähköä ja tuotettu lämpö voidaan hyödyntää lämmön lähteenä alueellisissa kaukolämpöverkostoissa. Energiasektorin tiekartassa käsitellään kaukolämmön tuotantoa (ks. Liite 3). Kuvio 6.  Päästövähennystoimenpiteiden (B–D) avulla tavoiteltu vaikutus vesihuollon elinkaarisiin kasvihuonekaasupäästöihin vuoteen 2035 mennessä. Perusura kuvaa vesihuollon kasvihuonekaasupäästöjen kokonaiskehitystä nykyisillä toimilla ja muodostaa siten viiteuran, johon päästövähennysskenaariota voidaan verrata. 0 100 000 200 000 300 000 400 000 500 000 600 000 2025 2026 2028 2030 2032 2034 2035 tonnia CO2 ekv/vuosi Suorat päästöt Energia Materiaalit Nykytila Perusura 24 Valtioneuvoston julkaisuja 2025:59 Kuvio 7.  Päästöjen prosentuaalinen väheneminen perusurassa ja skenaariossa nykytilaan verrattuna vuoteen 2035 mennessä. Kuvio 8.  Päästövähennystoimenpiteiden (B-D) avulla tavoiteltu vaikutus vesihuollon elinkaarisiin kasvihuonekaasupäästöihin vuoteen 2035 mennessä osa-alueittain. -41 % -4 % -5 % -30 % -15 % -29 % -26 % -60 % -50 % -40 % -30 % -20 % -10 % 0 % Suorat päästöt Energia Materiaalit Yhteensä Perusura Skenaario 0 100 000 200 000 300 000 400 000 500 000 600 000 Talous- veden- tuotanto Veden- jakelu Jäteveden siirto Jäteveden käsittely Lietteen- käsittely Yhteensä tonnia CO2 ekv vuosi Nykytila 2025 Perusura 2035 Skenaario 2035 25 Valtioneuvoston julkaisuja 2025:59 Toimenpidekohtaisten kasvihuonekaasupäästöjen arviointi Tiekartassa on esitetty päästövähennystavoitteet kategorioissa B–C sekä tavoitteisiin liittyvät päästövähennystoimenpiteet. Kukin tavoite kuvaa päästöjen vähenemistavoitetta nykytilaan verrattuna. Päästövähennystoimenpiteiden vaikutuksia kasvihuonekaasupäästöihin on arvioitu toimenpidekohtaisesti luvuissa 2.4–2.6. Vaikutukset kasvihuonekaasupäästöihin on jaoteltu toimenpiteiden yhteydessä kolmeen kategoriaan seuraavasti: Tietolaatikko. Pieni vaikutus: toimenpiteellä on vähäinen vaikutus vesihuollon kasvi- huonekaasupäästöihin (< 1 % Suomen vesihuollon päästöistä) Keskisuuri vaikutus: toimenpiteellä on keskisuuri vaikutus vesihuollon kasvihuonekaasupäästöihin (1–5 % Suomen vesihuollon päästöistä) Suuri vaikutus: toimenpiteellä on suuri vaikutus vesihuollon kasvihuo- nekaasupäästöihin (> 5 % Suomen vesihuollon päästöistä) Tietolaatikko päättyy. 2.2.2 Kustannukset Vesihuoltopalvelujen järjestämistä ohjaa vesihuoltolaki (119/2001), jonka mukaan toiminnasta syntyvät kustannukset tulee kattaa toiminnasta perittävillä, kohtuulli- silla vesimaksuilla. Perustoimintoja, jotka vaikuttavat kustannuksiin, ovat esimerkiksi vedenhankinta, vesi- ja jätevesilaitosten ylläpitotarve, verkostojen laajentaminen ja saneeraaminen. Etenkin vesihuoltoverkostojen saneerauksien osalta monilla vesi laitoksilla on kertynyt paljon korjausvelkaa (Kuulas ym. 2020). Vesihuoltolaitoksilla on mahdollisuus vähentää joillain toimilla sekä päästöjä että käyttökustannuksia. Kansallisella tasolla on tärkeää lisätä tietoisuutta kustannustehokkaista ja vähän ilmastoa kuormittavista ratkaisuista. Lisäksi tuotteiden, kuten kemikaalien, hinnoittelupolitiikkaan kaivataan uudistuksia vesihuoltolaitosten investointi päätösten helpottamiseksi. Tuotteiden markkinoinnissa tulisi hinnan lisäksi esittää myös tuotteen hiilijalanjälki ja sen laskentaperusteet. Tämä helpottaisi kuluttajaa – tässä tapauksessa vesihuoltolaitosta – ottamaan vähähiilisyyden huomioon päätöksenteossaan. Haasteita tähän tuo erilaiset hiilijalanjäljen laskentatavat. Yksi mahdollisuus on edellyttää hankinnoissa ympäristöselosteita (EPD, Environmental Product Declaration), joihin sisältyy mm. standardoitu hiilijalanjälkilaskenta. Mikäli markkinoilla olevista vaihtoehtoisista tuotteista on selosteita kattavasti saatavilla, mahdollistaa se varsin helposti tuotteiden hiilijalanjälkivertailun. (Nissinen ym. 2023) 26 Valtioneuvoston julkaisuja 2025:59 Tiekartassa esitettyjen päästövähennystoimenpiteiden kustannuksia on arvioitu toimenpidekohtaisesti luvuissa 2.4–2.6. Päästövähennystoimenpiteiden kustannukset ovat hyvin yksilöllisiä ja riippuvat toteutuksesta ja laitoskoosta, minkä vuoksi tiekartassa ei ole esitetty numeerisia arvoja kustannuksille. Todelliset kustannukset eri toimenpiteille tulee aina arvioida tapauskohtaisesti. Tässä tiekartassa kustannuksia on tarkasteltu laitosnäkökulmasta, ja ne on jaoteltu kolmeen kategoriaan seuraavasti: Tietolaatikko. 1. Vähäiset kustannukset Toimenpiteeseen liittyy vain pieniä investointeja ja/tai vähäistä käyttökustannusten nousua. 2. Keskisuuret kustannukset 2a Investointikustannus voi olla korkea, mutta investoinnissa mahdollisuus käyttökustannusten pienenemiseen tai positiivisiin kustannusvaikutuksiin 2b Investointikustannus kohtuullinen mutta kasvattaa käyttökustannuksia 3. Suuret kustannukset Toimenpiteeseen liittyy suuria investointeja ja/tai merkittävää käyttökustannusten nousua Tietolaatikko päättyy. 2.3 Ohjauskeinot (A) 2.3.1 Yhteenveto Tietolaatikko. Päätavoite: Kehitetään olemassa olevia ohjauskeinoja päästövähennys- toimenpiteitä (B-D) tukeviksi. Osatavoitteet: A1: Lakiuudistuksiin liittyvien vähähiilisyystoimen piteiden edistäminen, A2: Vesihuollon vähähiilisyyden strategisen suunnittelun edistäminen, A3: Rahoituksen tehokas kohdentaminen, A4: Informaatio-ohjauksen edistäminen Tietolaatikko päättyy. 27 Valtioneuvoston julkaisuja 2025:59 Ohjauskeinoihin liittyvät toimenpiteet ovat merkittäviä päästöjen vähentämistä tukevia ja mahdollistavia toimia, vaikka ne eivät itsessään vähennä päästöjä. Tässä tiekartassa keskitytään olemassa olevien ohjauskeinojen parempaan hyödyntä miseen vesihuollon vähähiilisyyden tukemisessa. Olemassa olevista ohjauskeinoista on koottu taustatietoa liitteeseen 2: Oikeudellinen ohjaus (tavoite A1) keskittyy lainsäädännön kehittämiseen ja toimeenpanoon sekä lupa- ja valvonta menettelyihin. Itsesääntely (tavoite A2) puolestaan tarkoittaa vapaaehtoisuu- teen perustuvia toimenpiteitä kuten toimiala- tai organisaatiokohtaiset strategiat ja suunnitelmat, sekä tunnuslukujen käytön (esimerkiksi hyvän vesihuollon kritee- rit ja Vesilaitosyhdistyksen tunnuslukutyö). Taloudellinen ohjaus (tavoite A3) tar- joaa joko taloudellisia kannustimia tai rajoitteita esimerkiksi verotuksen tai tukien kautta. Informaatio-ohjaus (tavoite A4) pyrkii tiedon välityksen avulla vaikuttamaan ohjauksen kohteena oleviin toimijoihin. Ohjauskeinoihin liittyvien toimenpiteiden kustannuksia tai vaikutuksia päästöihin ei tässä tiekarttatyössä arvioitu. 2.3.2 Tavoite A1: Lakiuudistuksiin liittyvät vähähiilisyystoimenpiteet Toimenpide A1.1 Kehitetään yhdyskuntajätevesidirektiivin energia­ neutraalisuuteen ja suoriin päästöihin liittyvää seurantajärjestelmää Vastuutaho: ympäristöministeriö, työ- ja elinkeinoministeriö Toimenpiteen kuvaus: Yhdyskuntajätevesidirektiivi velvoittaa tietyin rajauksin jätevedenpuhdistamoita energianeutraalisuuteen sekä suorien kasvihuonekaasu päästöjen mittaamiseen, seurantaan ja raportointiin (kuvattu liitteessä 2). Seurantaa kehitetään komission johdolla täytäntöönpanosäädöksen kautta ja jäsenvaltiot ovat mukana työssä. Toimenpide A1.1 pyrkii varmistamaan, että seurannan kansallinen toteuttaminen tukee mahdollisimman hyvin kansallista vesihuollon vähähiilisyyden seurantaa. Toteutuksen tulee mahdollistaa datankeruu riittävällä tarkkuudella, jotta sitä voidaan hyödyntää kansallisen tason päästölaskennassa, mukaan lukien kasvihuonekaasuinventaario. Toimenpide A1.2 Yhteensovitetaan vesihuollon vähähiilisyyden näkökulmia puhdistamolietteen sääntelyn uudistamisessa Vastuutaho: ympäristöministeriö Toimenpiteen kuvaus: Vuonna 2025 valmistaudutaan kansallisesti puhdistamo lietteen sääntelyn muutoksiin ja huomioidaan vesihuollon vähähiilisyysnäkö- kulmat ja yhteensovittaminen ravinteiden kierrätystä tukevien toimien kanssa. 28 Valtioneuvoston julkaisuja 2025:59 Puhdistamolietteen sääntely on muuttumassa tulevina vuosina. Mahdollisia sääntelyreittejä ovat EU:n kiertotalousasetus, yhdyskuntajätevesidirektiiviin liittyvät delegoidut säädökset ja/tai puhdistamolietedirektiivin uusiminen. Näiden valmistelun tarkempi aikataulu ei ole vielä tiedossa. Vesihuollon vähähiilisyys tulee huomioida sääntelyä kehitettäessä, koska puhdistamolietteen käsittelyllä ja lietteen sisältämien ravinteiden kierrätyksellä ja talteenotolla on vaikutusta kasvi- huonekaasupäästöihin. Vaikutukset voivat olla vähähiilisyyden näkökulmasta sekä positiivisia että negatiivisia. 2.3.3 Tavoite A2: Vesihuollon vähähiilisyyden strateginen suunnittelu Toimenpide A2.1 Huomioidaan vähähiilisyys vesihuoltouudistuksen toimeenpanossa Vastuutaho: maa- ja metsätalousministeriö, vesihuoltouudistuksen ohjausryhmä Toimenpiteen kuvaus: Kansallisen vesihuoltouudistuksen yhteydessä vesihuollon vähähiilisyys tuodaan monipuolisesti esiin uudistuksen toimenpiteissä. Toimenpide A2.2 Huomioidaan vähähiilisyysteema alueellisissa vesihuollon strategioissa Vastuutaho: ELY-keskus Vesihuoltopalvelut-yksikkö Toimenpiteen kuvaus: Vespa-yksikkö järjestää vuosittain alueellisia vesihuolto strategioita vauhdittavaa ja ylläpitävää toimintaa. Osana toimintaa vesihuollon vähähiilisyyttä tuodaan esiin vastuullisuusteeman yhteydessä. Riskit ja mahdollisuudet: Osana strategiatyön vauhdittamista voidaan kerätä arvokasta tietoa myös tiekarttatyön seurannan tarpeisiin. Toimenpide A2.3 Edistetään vesihuoltolaitosten vähähiilisyystiekarttatyötä Vastuutaho: vesihuoltolaitokset, Syke, Vesilaitosyhdistys Toimenpiteen kuvaus: Vesilaitoksille suunnatun vähähiilisyyden tukimateriaalin hyödyntäminen sekä Vesihuolto ja ilmastonmuutos -teemasivun [https://www. vesi.fi/teemasivu/vesihuolto-ja-ilmastonmuutos/] täydentäminen ajankohtaisilla https://www.vesi.fi/teemasivu/vesihuolto-ja-ilmastonmuutos/ https://www.vesi.fi/teemasivu/vesihuolto-ja-ilmastonmuutos/ 29 Valtioneuvoston julkaisuja 2025:59 julkaisuilla ja muulla tukimateriaalilla. Tarjotaan koulutusta ja tukea laitoskohtaisten tiekarttojen tekemiseen (ks. luku 2.3.5, toimenpide A4.2). Osana tiekarttatyötä kannustetaan laskemaan laitoskohtaiset kasvihuonekaasupäästöt. Toimenpide A2.4 Huomioidaan vesihuollon vähähiilisyys tunnuslukutyössä Vastuutaho: Syke, Vesilaitosyhdistys Toimenpiteen kuvaus: Uudistetaan Veeti- ja Venla-tietojärjestelmien vähähiilisyyteen liittyvät tietokentät ja määritetään vähähiilisyyden tunnusluvut. Riskit ja mahdollisuudet: Vesilaitokset käyttävät jo nyt tietojärjestelmiä ja tiedon siirto Veetistä Venlaan on mahdollista avoimen rajapinnan kautta, joten samoja tietoja ei tarvitse täyttää useaan paikkaan. Ennen tietojen keruuta tulee varmistua siitä, että tieto saadaan mahdollisimman yksiselitteisesti ja että laitoksilla on käytännössä edellytykset tiedon tuottamiseen. Tämä edellyttää riittävää opastusta vesihuoltolaitosten suuntaan. Vesihuoltolaitosten raportointivelvoitteet ovat jo nyt varsin laajat ja vesihuoltolaitoksia työllistäviä. Uusia tunnuslukuja tuleekin pyrkiä muodostamaan siten, että raportointi ei kuormita vesihuoltolaitoksia nykyistä enempää. 2.3.4 Tavoite A3: Rahoituksen tehokas kohdentaminen Toimenpide A3.1 Ohjataan tukia vaikuttaviin ja kustannuksiltaan korkeisiin päästövähennystoimenpiteisiin Vastuutaho: ministeriöt, muut rahoittajat Toimenpiteen kuvaus: Investointitukia ja rahoitusta ohjataan erityisesti sellaisiin toimiin, jotka ovat merkittäviä kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisen kannalta, ja joiden toteuttaminen ei ole kustannustehokasta ilman tukea, esimerkiksi jäte vedenkäsittelyn suorien päästöjen vähentäminen (B1). Rahoitusmahdollisuuksista tiedotetaan tehokkaasti ja laajasti. Riskit ja mahdollisuudet: Usein vähäpäästöiset vaihtoehdot ovat kalliimpia, jolloin riittävää taloudellista ohjausta tarvitaan, jotta toimia otetaan käyttöön. Erilaisten tukien hakeminen on työlästä ja vaatii selvitystyötä. Riskinä on, että tuet jäävät hakematta erityisesti laitoksilla, joilla on muutenkin vähäiset resurssit. 30 Valtioneuvoston julkaisuja 2025:59 Toimenpide A3.2 Panostetaan vesihuollon vähähiilisyyteen tutkimusrahoituksessa Vastuutaho: ministeriöt, muut rahoittajat Toimenpiteen kuvaus: Rahoitusta ohjataan vesihuollon vähähiilisyyttä edistävään tutkimukseen, erityisesti merkittäviä päästöjä tai päästöjen vähentämisen potentiaalia käsitteleviin sekä tietoaukkoja täydentäviin tutkimuksiin. 2.3.5 Tavoite A4: Informaatio-ohjauksen edistäminen Toimenpide A4.1 Tuotetaan vesihuollon vähähiilisyyttä koskevia ohjeistuksia Vastuutahot: Vesilaitosyhdistys, tutkimuslaitokset, konsultit Toimenpiteen kuvaus: tuotetaan vesihuoltolaitoksille ohjeistuksia, jotka auttavat vähähiilisyyden edistämisessä eri osa-alueilla, kuten suorien päästöjen vähentä minen, energian ja kemikaalin käytön optimointi tai sääntelyn tuomien muutosten huomioiminen vesihuoltolaitoksella. Olemassa olevia ohjeistuksia on listattu liitteeseen 2, kohtaan informaatio-ohjaus. Toimenpide A4.2 Tarjotaan koulutuksia, työpajoja ja webinaareja Vastuutahot: Vesilaitosyhdistys, Syke, ELY-keskus Vesihuoltopalvelut-yksikkö Toimenpiteen kuvaus: Järjestetään vesihuollon vähähiilisyyteen liittyviä tilaisuuksia, kuten koulutuksia, joissa tuetaan vesihuoltolaitoksia tiekartan teossa, hiilijalan jäljen laskemisessa tai päästövähennystoimissa sekä webinaareja ja työpajoja, joissa vahvistetaan vesihuoltolaitosten osaamista ilmastonmuutoksen hillintään ja sopeu- tumiseen liittyvissä teemoissa. 31 Valtioneuvoston julkaisuja 2025:59 2.4 Suorat kasvihuonekaasupäästöt (B) 2.4.1 Yhteenveto Tietolaatikko. Päätavoite: Vähennetään jätevesiperäisiä suoria kasvihuonekaasupäästöjä. Osatavoitteet: Jätevedenkäsittelyn (B1), viemäriverkoston (B2) ja lietteenkäsittelyn (B3) suorien kasvihuonekaasupäästöjen vähentämi- nen. Tietolaatikko päättyy. Vesihuollon suorat kasvihuonekaasupäästöt koostuvat hiilidioksidi-, metaani- ja typpioksiduulipäästöistä, joita syntyy erityisesti jätevedenpuhdistuksessa ja lietteenkäsittelyssä, mutta myös viemäriverkostoissa ja talousveden tuotannossa. Jätevesiperäiset suorat kasvihuonekaasupäästöt muodostavat selkeästi suurimman yksittäisen päästölähteen vesihuollossa ja ovat merkittävä päästölähde globaalissa mittakaavassa. Euroopan kasvihuonekaasuinventaariossa vesihuollon typpioksiduulipäästöt vastasivat noin 3 % ja metaanipäästöt noin 4 % kokonais- päästöistä (EEA 2023). Suorien päästöjen vähentäminen keskittyy erityisesti jätevedenkäsittelyn typpioksiduulipäästöjä vähentäviin toimenpiteisiin (B1), joka on kokonaisuuden kannalta vaikutuksiltaan suurin yksittäinen päästövähennystoimenpide ja kattaa noin puolet valtakunnallisesta päästövähennystavoitteesta. Tämänhetkinen arvio valtakunnallisista jätevedenkäsittelyn typpioksiduulipäästöistä on kuitenkin epä- varma, mutta tulee tarkentumaan tutkimustiedon karttuessa lähivuosina. Tutkimus tiedon karttuessa toimenpiteiden vaikutuksia tulee arvioida uudestaan ja päivittää toimenpiteet vastaamaan uusinta tietoa. Tarvitaan myös lisää tutkimustietoa päästövähennystoimenpiteiden vaikutuksista. Arvio toimenpiteiden vaikutuksista suorien päästöjen vähenemiseen on esitetty kuvioissa 9 ja 10. Vesihuollon suorina päästöinä muodostuvat hiilidioksidipäästöt ovat pääosin biogeenisiä, eli peräisin jätebiomassan hajoamisesta osana luonnon omaa hiilen kiertoa. Tällaisia päästöjä muodostuu esimerkiksi jäteveden- ja lietteenkäsittelyssä. Biogeenisiä hiilidioksidipäästöjä ei raportoida kansallisessa kasvihuonekaasu inventaariossa. Tässä tiekartassa biogeenisiä hiilidioksidipäästöjä tarkastellaan luvussa 3.4 niiden toimenpiteiden osalta, jotka mahdollistaisivat hiilidioksidin talteenoton ja hyödyntämisen. 32 Valtioneuvoston julkaisuja 2025:59 Kuvio 9.  Päästövähennystoimenpiteiden (B1-B3) vaikutukset suoriin kasvihuonekaasu­ päästöihin. Nykytila ja perusura ovat samalla tasolla, koska perusuraan ei ole odotettavissa muutoksia. Vedenjakelu puuttuu kuvasta, koska siitä ei aiheudu suoria päästöjä. Kuvio 10.  Suorien kasvihuonekaasupäästöjen väheneminen perusurassa ja skenaariossa suhteessa nykytilaan vuonna 2035. Laskelmassa huomioidaan kaikki päästövähennystoimenpiteet. 0 50 000 100 000 150 000 200 000 250 000 300 000 350 000 400 000 2025 2026 2028 2030 2032 2034 2035 tonnia CO2 ekv/vuosi Talousveden tuotanto Jäteveden siirto Jätevedenkäsittely Lietteenkäsittely Nykytila/Perusura -10 % -10 % -36 % -30 % -30 % -40 % -35 % -30 % -25 % -20 % -15 % -10 % -5 % 0 % Talousveden tuotanto Jäteveden siirto Jäteveden käsittely Lietteen- käsittely Yhteensä Perusura Skenaario 33 Valtioneuvoston julkaisuja 2025:59 2.4.2 Tavoite B1: Jätevedenkäsittelyn suorien päästöjen vähentäminen Tietolaatikko. Päästövähennystavoite: Jätevedenkäsittelyn suoria kasvihuonekaasu- päästöjä vähennetään 30 %. Kasvihuonekaasupäästöjä vähentävä vaikutus: 3 suuri vaikutus (> 5 % Suomen vesihuollon päästöistä) Kustannukset: 1–3 laitoksille aiheutuvat kustannukset vaihtelevat toimenpidekohtaisesti 1. Toimenpiteeseen liittyy vain pieniä investointeja ja/tai vähäistä käyttökustannusten nousua. 2a Investointikustannus voi olla korkea, mutta investoinnissa mahdollisuus käyttökustannusten pienenemiseen tai positiivisiin kustannusvaikutuksiin. 2b Investointikustannus kohtuullinen mutta kasvattaa käyttökustannuksia 3. Toimenpiteeseen liittyy suuria investointeja ja/tai merkittävää käyttökustannusten nousua. Tietolaatikko päättyy. Toimenpide B1.1 Suorien kasvihuonekaasupäästöjen mittaaminen ja seuranta Vastuutaho: vesihuoltolaitokset, tutkimuslaitokset Toimenpiteen kuvaus: Lisätään jätevedenkäsittelyn suorien päästöjen mittaamista eri kokoisilla ja erilaisen prosessin omaavilla jätevedenpuhdistamoilla. Typpi oksiduulipäästöjen suuren ajallisen ja paikallisen vaihtelun vuoksi on erityisen tärkeää panostaa pitkän aikavälin jatkuvatoimisiin mittauksiin. Kasvihuonekaasupäästöt: Tukitoimi, joka ei suoraan vähennä kasvihuonekaasupäästöjä. Kustannukset (1–2b): Lyhytkestoiset mittauskampanjat voidaan toteuttaa vuokra laitteilla, jolloin kustannukset jäävät mataliksi. Jatkuvatoimisten mittalaitteiden asennus edellyttää isompia investointeja, jonka lisäksi käyttökustannuksia tulee mittareiden huollosta. 34 Valtioneuvoston julkaisuja 2025:59 Riskit ja mahdollisuudet: Päästöjen mittaus ei vähennä päästöjä, mutta on olennainen askel lisäämään ymmärrystä ja edistämään päästöjen vähentämistä. Seurantaan tullaan velvoittamaan myös yhdyskuntajätevesidirektiivin uudistuksen myötä (Liite 2). Päästöjen mittaukseen liittyy kuitenkin epävarmuuksia, jotka on otettava huomioon tuloksia tulkittaessa. Erityisesti lyhyet mittauskampan- jat voivat tuottaa epäedustavaa tietoa ja niitä tulisi toistaa riittävän usein tai käyt- tää jatkuvatoimista mittausta. Jatkuvatoimisten mittausten toteutus, ylläpito ja kalibrointi vaatii erityistä osaamista, jota on vain rajoitetusti saatavilla. Tämän lisäksi mittauslaitteiden isot investointikustannukset rajoittavat laajaa käyttöönottoa vesihuoltolaitoksilla. Esimerkkejä: Suomessa jätevedenpuhdistamon typpioksiduulipäästöjä mitataan jatkuvatoimisesti ainoastaan HSY:n Viikinmäen ja Blominmäen puhdistamoilla. Viikinmäen puhdistamolta mittausdataa löytyy vuodesta 2012 lähtien. Päästöjen mittaaminen ja siihen perustuva vaikutusarviointi on ollut merkittävässä roolissa typpioksiduulipäästöjen hallintamenetelmien kehittämisessä. Lyhyitä mittaus jaksoja on tehty mm. Turun ja Jyväskylän puhdistamoilla (Hilander 2022), sekä Tampereen, Mäntsälän ja Akaan puhdistamoilla (Sieranen 2023). Toimenpide B1.2 Tulevan jäteveden typpikuorman pienentäminen Vastuutaho: biokaasulaitokset, vesihuoltolaitokset, jätevettä tuottavat teollisuuslaitokset Toimenpiteen kuvaus: Vähennetään typpioksiduulipäästöjä pienentämällä jäte vedenpuhdistamolle tulevan jäteveden typpikuormaa. Kuormaa voidaan pienentää esimerkiksi ottamalla typpeä talteen rejektivesistä tai käsittelemällä typpirikkaita jätevesiä niiden syntypaikalla vähemmän päästöjä tuottavilla menetelmillä. Kasvihuonekaasupäästöt (3): Typpikuorman pienentäminen vähentää typenpoisto tarvetta biologisissa käsittelyvaiheissa ja vähentää siten typpioksiduulipäästöjen muodostumista merkittävästi. Typen talteenottotekniikka vaikuttaa päästöihin. Vaikutus kokonaisenergian kulutukseen on tapauskohtaista. Typen talteenotto kuluttaa energiaa, mutta vähentää typenpoiston energiankulutusta. Kustannukset (2a-3): Toimenpide edellyttää suunnittelua sekä investointeja laitteisiin. Typen talteenotosta kertyy käyttökustannuksia, mutta teollisuustoimijan jätevesisopimuksen mukainen maksu laskee, kun viemäröitävän jäteveden laatu paranee. Lisäksi jätevedenpuhdistamolla matalampi kuormitus vähentää työtä ja laskee kustannuksia. Toisaalta typen talteenotossa valmistetun typpipitoisen jakeen hyödyntämiseen liittyvät haasteet voivat heijastua kustannuksiin. 35 Valtioneuvoston julkaisuja 2025:59 Riskit ja mahdollisuudet: Kierrätysravinteiden markkinat ovat vasta kehittymässä, jonka lisäksi jätevesiperäisten ravinteiden huono imago saattaa vaikeuttaa loppu- tuotteen hyödyntämistä. Typenpoisto voi tehostua jätevedenpuhdistamolla, kun tuleva typpikuorma pienenee. Esimerkkejä: Gasum on vuodesta 2018 alkaen ottanut talteen Topinojan biokaasu laitoksella käsiteltävien lietteiden rejektivesistä typpeä haihdutusstrippauksella. Tämä on vähentänyt laitokselta jätevesiviemäriin ja edelleen Kakolanmäen jäte- vedenpuhdistamolle (Turun seudun puhdistamo Oy) johdettavien rejektivesien typpikuormaa 90 %. Puhdistamolla vaikutukset ovat näkyneet käytännössä energiankäytön ja kemikaalien käytön vähentymisenä sekä typenpoistoprosessin tehostumisena. Toimenpide B1.3 Hallitun denitrifikaation lisääminen Vastuutaho: vesihuoltolaitokset Toimenpiteen kuvaus: Otetaan käyttöön tai lisätään denitrifikaatiota (kokonais typenpoisto) nykyisin vain nitrifoivilla laitoksilla. Otetaan käyttöön denitrifikaatio ennen määräaikaa niillä puhdistamoilla, joita uudistuneen yhdyskuntajätevesi- direktiivin (ks. liite 2) tiukentunut typenpoistovaatimus koskee. Denitrifikaation käyttöönotto edellyttää käytännössä mm. sekoittimien lisäämistä, nitraattikierrätys- pumppauksen toteuttamista, sekä mahdollisesti allastilavuuden kasvattamista tai lohkojaon muuttamista ja lisähiilen syötön toteuttamista. Lisätään hallittua denitrifikaatiota jätevedenkäsittelyssä kokonaistypenpoistoa toteuttavilla laitoksilla. Denitrifikaation lisääminen näillä laitoksilla voi vaatia muutoksia prosessin ajotapaan tai itse prosessiin, kuten allastilavuuden käyttöä denitrifikaatiotilavuutta lisäten (nitrifikaation vaatiman tilavuuden sallimissa rajoissa), allastilavuuden kasvattamista esim. saneerausten yhteydessä, nitraatti kierrätyksen kasvattamista tai lisähiilen syötön aloittamista tai kasvattamista. Denitrifioiva jälkikäsittely on myös yksi vaihtoehto denitrifikaation lisäämiseen. Jälkidenitrifikaatio vaatii käytännössä aina lisähiilen syöttöä. Kasvihuonekaasupäästöt (3): Hallitun denitrifikaation lisääminen jäteveden käsittelyssä vähentää typpioksiduulipäästöjä, koska denitrifikaatio kuluttaa jo muodostunutta typpioksiduulia. Typpioksiduulipäästöt ovat kokonaistypenpoistoa toteuttavilla puhdistamoilla tyypillisesti pienemmät kuin pelkästään nitrifioivilla puhdistamoilla. Pienempi typpikuorma lähtevässä jätevedessä vähentää myös typpioksiduulin muodostumista vesistössä. 36 Valtioneuvoston julkaisuja 2025:59 Kustannukset (3): Ilmastusallastilavuuden kasvattaminen edellyttää vesilaitoksilta merkittäviä investointeja (suunnittelu ja rakentaminen). Nitraattikierrätyksen, sekoittimien ja lisähiilen syötön investoinnit ovat pienempiä. Käyttökustannukset kasvavat huollettavien altaiden ja laitteiden lisääntyessä sekä lisähiilen hankkimisesta. Riskit ja mahdollisuudet: Haasteena voi olla tilanpuute, jolloin uusien altaiden tai olemassa olevien tilavuuden kasvattaminen on mahdotonta. Oikein toteutettuna denitrikaation avulla parannetaan typenpoistoa sekä vähennetään typpioksiduuli päästöjä. Päästövähennyksiä ei kuitenkaan pystytä todentamaan ilman jatkuvaa suorien päästöjen mittausta (ks. toimenpide B1.1), jolloin riskinä on, ettei päästöt vähene toivotunlaisesti. Esimerkkejä: Hilander (2022) havaitsi Jyväskylän Nenäinniemen puhdistamolla tehtyjen lyhyiden mittausjaksojen aikana, että typpioksiduulipäästöt olivat 23 % pienemmät kokonaistypen poiston aikana kuin pelkän nitrifikaation aikana. Denitrifikaatiota typpioksiduulinieluna on tarkasteltu useissa kansainvälisissä tutkimuksissa (mm. Bollon ym. 2016, Conthe ym. 2019). Toimenpide B1.4 Jätevedenkäsittelyprosessin optimointi Vastuutaho: vesihuoltolaitokset, teollisuus Toimenpiteen kuvaus: Vähennetään jätevedenkäsittelyssä muodostuvia typpi oksiduulipäästöjä prosessin optimointiin liittyvillä toimenpiteillä: i) Lisähiilenlähde aktiivilieteprosessiin, jolloin kokonaistypenpoistoaste paranee ja typpioksiduuli päästöt pienenevät. Jos denitrifikaatioastetta rajoittaa voimakkaasti anoksien tilavuus hiilenlähteen sijaan, on tärkeää huomioida anoksien ja ilmastetun tilavuuden ohjauksen optimointi; ii) Biologisen prosessin sopivan happipitoi suuden varmistaminen ja alkaliteetin nosto; iii) Häiriötilanteiden minimointi ja nopea reagointi häiriötilanteissa (mm. laiterikot, nitrifikaatiohäiriöt ja nitriitin lisääntyminen) sekä teollisuuden jätevesikuorman tasaisuuden varmistaminen (teollisuusjätevesisopimukset). Kasvihuonekaasupäästöt (3): Sopivien prosessiolosuhteiden varmistaminen ja optimointi vähentää häiriötilanteita ja sitä kautta typpioksiduulipäästöjä, sillä häiriötilanteiden aikana typpioksiduulipäästöt voivat olla huomattavan suuria. Kemikaalien käytön lisääminen (lisähiili) voi kasvattaa epäsuoria päästöjä, mutta vähentää typpioksiduulipäästöjä ja sitä kautta kokonaispäästöjä. Huomiota tulee kiinnittää lisähiilenlähteeseen. 37 Valtioneuvoston julkaisuja 2025:59 Kustannukset (1–2b): Kustannukset muodostuvat jatkuvatoimisten mittausten lisää- misestä prosessitarkasteluun sekä henkilöresurssien osoittamisesta mittaustulosten seurantaan ja prosessin säätämiseen. Tarvittava osaaminen ja asiantuntemus voidaan tarvittaessa hankkia ostopalveluna. Lisähiilen lisääminen voi vaatia merkittäviä muutostöitä puhdistamolla. Lisähiili ja alkaliteetin nosto kasvattavat kemikaalien kustannuksia. Riskit ja mahdollisuudet: i) Lisähiilen lähteenä voidaan hyödyntää teollisuuden jätevirtoja, joissa on runsaasti helposti hajoavaa orgaanista ainesta. ii) Optimoinnin päästövähennyksiä ei pystytä todentamaan ilman jatkuvaa suorien päästöjen mittausta (ks. toimenpide B1.1), jolloin riskinä on, ettei päästöt vähene toivotun- laisesti. Typpioksiduulin muodostumiseen vaikuttaa useat tekijät, jolloin operointi muutosten vaikutusten arvioiminen on haastavaa, vaikka mittausta tehtäisiinkin. Lisäksi tarvittava erityisosaaminen voi puuttua useilta laitoksilta, jolloin se täytyy hankkia ostopalveluna. Happipitoisuuden säädössä on huomioitava, että sekä ali- että yli-ilmastaminen voi kasvattaa typpioksiduulipäästöjä. Esimerkkejä: Prosessin optimointia ja typpioksiduulipäästöjen yhteyttä on tutkittu mm. Aalto yliopistossa (Hilander 2022, Kinnunen 2021, Sieranen 2023). Tutkimuk- sissa on erityisesti havaittu nitriittipitoisuuden ja tiettyjen typpioksiduulireittien nousun välillä selkeä korrelaatio. Töiden perusteella voidaan suositella erityisesti nitriittitypen analysointia esimerkiksi muun velvoitetarkkailun yhteydessä. Hyvä paikka on ilmastusaltaan loppu tai jälkiselkeytetty vesi. Lisäksi HSY:n tutkimuksissa (Kuokkanen ym. 2024) on havaittu, että lisähiilen käytöllä ja alkaliteetin nostolla on typpioksiduulipäästöjä vähentävä vaikutus. 2.4.3 Tavoite B2: Viemäriverkoston suorien kasvihuonekaasu­ päästöjen vähentäminen Tietolaatikko. Päästövähennystavoite: Viemäriverkostosta aiheutuvia kasvihuonekaasupäästöjä vähennetään 10 %. Kasvihuonekaasupäästöjä vähentävä kokonaisvaikutus: 2 keskisuuri vaikutus (1–5 % Suomen vesihuollon päästöistä) 38 Valtioneuvoston julkaisuja 2025:59 Laitostason kustannusvaikutukset: 1 tai 3 laitoksille aiheutuvat kustannukset vaihtelevat toimenpidekohtaisesti. 1. Toimenpiteeseen liittyy vain pieniä investointeja ja/tai vähäistä käyttökustannusten nousua. 3. Toimenpiteeseen liittyy suuria investointeja ja/tai merkittävää käyttökustannusten nousua. Tietolaatikko päättyy. Toimenpide B2.1 Selvitys viemäriverkoston suorista päästöistä Vastuutaho: tutkimuslaitokset Toimenpiteen kuvaus: Mitataan ja kehitetään mallinnusta viemäriverkostojen suorien päästöjen (metaani ja typpioksiduuli) arvioimiseksi ja keskeisimpien riski- paikkojen tunnistamiseksi. Lisäksi kartoitetaan keinot päästöjen vähentämiseksi. Kasvihuonekaasupäästöt: Tukitoimi, joka ei suoraan vähennä kasvihuonekaasupäästöjä. Kustannukset (3): Kustannukset koostuvat päästöjen mittaamisesta, mallinnuksen kehittämisestä ja tulosten tulkinnasta eli vaaditaan merkittäviä tutkimus panostuksia. Selvitys ei vielä itsessään johda kustannussäästöihin. Riskit ja mahdollisuudet: Mittaustietoa kylmistä oloista (Suomi tai muut Pohjois- maat) ei ole ollut saatavilla, joten tutkimus- ja selvitystyö tarjoaa merkittävän mahdollisuuden parantaa tietämystä verkoston suorista päästöistä erilaisissa olosuhteissa. Yhteistyötä voidaan tehdä muiden pohjoismaiden kanssa. Esimerkkejä: Oulun yliopistossa on käynnistymässä hanke, jossa mitataan ja mallinnetaan viemäriverkoston suoria kasvihuonekaasupäästöjä erityisesti kylmissä olosuhteissa. Toimenpide B2.2 Pumppaamojen ja verkostojen suunnittelu Vastuutaho: vesihuoltolaitokset, konsultit Toimenpiteen kuvaus: Uusien pumppaamojen ja verkostojen suunnittelussa huomioidaan, että jäteveden hapettomat viipymät pysyvät mahdollisimman lyhyinä eikä lietettä kerry viemäriin. 39 Valtioneuvoston julkaisuja 2025:59 Kasvihuonekaasupäästöt (2): Lyhyt viipymä viemäriverkostossa vähentää metaani- päästöjen muodostumista. Kustannukset (1): Toimenpiteessä kustannukset koostuvat ainoastaan suunnittelu kustannuksista. Toimenpide ei sisällä investointeja uusiin laitteisiin, rakennuksiin tai verkostoihin. On kuitenkin syytä huomioida, että suunnitteluratkaisut voivat vaikuttaa merkittävästi rakentamisen kustannuksiin. Riskit ja mahdollisuudet: Viemäriverkoston merkittävimmät päästökohteet (ks. toimenpide B2.1) ja tehokkaimmat päästöjen vähentämisen keinot tulee selvittää ennen toimenpiteen toteutusta. Käytännössä infran rakentamisessa paljon rajoitteita ja yhteensovitettavia intressejä. Muutoksia tehdään hitaasti, ja tehdyt investoinnit ovat pitkäikäisiä. 2.4.4 Tavoite B3: Lietteenkäsittelyn suorien päästöjen vähentäminen Tietolaatikko. Päästövähennystavoite: Lietteen prosessoinnista aiheutuvia suoria kasvihuonekaasupäästöjä vähennetään 30 %. Kasvihuonekaasupäästöjä vähentävä vaikutus: 2 keskisuuri vaikutus (1–5 % Suomen vesihuollon päästöistä) Kustannukset: 1-2a laitoksille aiheutuvat kustannukset vaihtelevat toimenpidekohtaisesti. 1. Toimenpiteeseen liittyy vain pieniä investointeja ja/tai vähäistä käyttökustannusten nousua. 2a Investointikustannus voi olla korkea, mutta investoinnissa mahdollisuus käyttökustannusten pienenemiseen tai positiivisiin kustannusvaikutuksiin Tietolaatikko päättyy. 40 Valtioneuvoston julkaisuja 2025:59 Toimenpide B3.1 Mädätyksen ja kompostoinnin päästöjen mittaukset ja päästöjen minimointi Vastuutaho: biokaasulaitokset, lietteenkäsittelijät, vesihuoltolaitokset Toimenpiteen kuvaus: Mahdolliset mädätyksessä muodostuvat metaanivuodot selvitetään säännöllisesti mädättämön rakenteista mittausteknisin menetelmin ja vuotopaikat korjataan. Kompostoinnin metaani- ja typpioksiduulipäästöjä mitataan ja päästöjä pyritään vähentämään kehittämällä kompostointia. Kasvihuonekaasupäästöt (2): Metaani- ja typpioksiduulipäästöjen estäminen vähentää kasvihuonekaasupäästöjä sekä parantaa mädätyslaitoksen energiataloutta. Kustannukset (2a): Säännölliset metaanivuotomittaukset aiheuttavat kustannuksia biokaasulaitoksille, mutta laitoksen energiatalous paranee, jos vuodot saadaan vähentymään. Riskit ja mahdollisuudet: Päästöjen mittaaminen edellyttää osaamista. Mittaus palvelut voivat luoda uusia työpaikkoja. Esimerkkejä: Mädätyslaitosten metaanipäästöjä on mitattu mm. KEBIO-hankkeessa (Luostarinen ym. 2023). Toimenpide B3.2 Mädätyksen mitoitus ja optimointi Vastuutaho: biokaasulaitokset, vesihuoltolaitokset, konsultit Toimenpiteen kuvaus: Mädätyksen kasvihuonekaasupäästöjä voidaan vähentää huolellisella suunnittelulla: i) Riittävän pitkä prosessiviipymä vähentää mädätteen varastoinnin aikana muodostuvia päästöjä ja parantaa laitoksen energiataloutta; ii) Laitteiston oikeanlainen mitoitus mahdollistaa riittävän pitkän viipymän prosessissa; iii) Kaasusäiliön mitoittaminen riittävän suureksi vähentää soihdutta misen tarvetta häiriötilanteissa. Kasvihuonekaasupäästöt (2): Varmistamalla mädätteen riittävä viipymäaika kaasun keräyksen piirissä vähentää mädätteen varastoinnin aikaisia kasvihuonekaasupäästöjä. Kustannukset (2a): Prosessimuutokset edellyttävät investointeja, mutta syntyvä energia voidaan hyödyntää laitoksella. 41 Valtioneuvoston julkaisuja 2025:59 Riskit ja mahdollisuudet: Kaasun suurempi saanto pidemmän viipymän myötä parantaa laitoksen energiataloutta ja kannattavuutta. Viipymän muuttaminen voi edellyttää kuitenkin investointeja tai muutoksia prosessiin. Esimerkkejä: Mädätyksen operointitavan vaikutuksia kasvihuonekaasupäästöihin ja kustannuksiin on tarkasteltu laitostasolla Luostarisen ym. (2023) sekä Lehtorannan ym. (2024) julkaisuissa. Toimenpide B3.3 Lietteen ja mädätteen varastointijaksojen minimointi Vastuutaho: biokaasulaitokset, vesihuoltolaitokset Toimenpiteen kuvaus: Minimoidaan lietteen ja mädätteen varastointiaika huolehtimalla siitä, että jakeet päätyvät jatkokäsittelyyn tai hyödyntämiseen mahdollisimman lyhyen varastointijakson jälkeen. Kasvihuonekaasupäästöt (2): Käsittelemättömän lietteen varastoinnin aikaiset kasvihuonekaasupäästöt voivat olla huomattavia. Päästöjä voidaan vähentää, kun liete ohjataan jatkokäsittelyyn pian sen muodostumisen jälkeen. Mädätteen varas- toinnin päästöjen suuruuteen vaikuttaa mm. viipymä mädätysprosessissa. Lyhyt viipymä lisää päästöjen muodostumisen riskiä mädätteen varastoinnin aikana. Kustannukset (1): Käsittelyketjun logistiikan optimointi tuottaa vähäisiä kustan nuksia. Toimenpide voi kuitenkin vaatia investointeja myös käsittelykapasiteettiin. Riskit ja mahdollisuudet: Lietteen varastointiajan minimoiminen vaatii logistiikan huolellista suunnittelua. Lyhentämällä esivarastointijakson kestoa, voidaan vaikuttaa myös mädätyksen kaasuntuottoon positiivisesti. Mädätteen varastointi jaksoon on vaikea vaikuttaa silloin kun se riippuu peltolevityksen aikatauluista. Lisäksi jos lietteenkäsittely on ulkoistettu, kuljetukset on kustannusten vuoksi tehtävä täysillä rekkakuormilla, mikä sanelee varastointiaikaa. Varastointiaika voi tällöin etenkin pienillä laitoksilla voi olla hyvinkin pitkä. Esimerkkejä: Varastointijakson vaikutuksia on tarkasteltu laitostasolla Luostarisen ym. (2023) sekä Lehtorannan ym. (2024) julkaisuissa. 42 Valtioneuvoston julkaisuja 2025:59 2.5 Energia (C) 2.5.1 Yhteenveto Tietolaatikko. Päätavoite: Vesihuollon energiankulutuksen vähentäminen ja energiantuotannon lisääminen. Osatavoitteet: C1: Energiankulutuksen vähentäminen, C2: Vähäpäästöisen energiantuotannon lisääminen. Tietolaatikko päättyy. Energiasektorin kasvihuonekaasupäästöt ovat vähentyneet Suomessa fossiilisten polttoaineiden käytön vähenemisen seurauksena (Tilastokeskus 2025). Tästä huolimatta energiankulutuksen vähentäminen ja energiatehokkuuden paran- taminen ovat tärkeitä päästöjen vähentämisen keinoja (Kuviot 11 ja 12). Vesi- huolto on energiaintensiivinen toimiala ja sähkönkulutuksesta suurin osa tapahtuu jätevedenpuhdistuksessa, erityisesti ilmastuksessa. Tämän lisäksi talousveden puhdistusprosessit sekä jäteveden ja talousveden pumppaus kuluttavat mer- kittävästi sähköä. Lämpöenergiaa kuluu pääasiassa rakennusten ja laitosten lämmittämiseen, lietteen lämmittämiseen mädätysprosesseissa sekä käyttö veden lämmittämiseen (esim. huuhtelu ja muu vedenkäyttö). Energiatehokkuuden kasvattaminen ja energiankäytön optimointi voivat vähentää energiankulutusta merkittävästi. Tekoälyn hyödyntäminen tuo uusia mahdollisuuksia automaation ja optimoinnin entistä tehokkaampaan hyödyntämiseen (ks. Lepistö ym. 2024). Uusiutuvan energian tuotannon lisääminen vesihuoltolaitoksissa on tärkeä tavoite, joka edesauttaa fossiilisista energianlähteistä irtautumista, edistää vihreää siirtymää ja lisää laitosten energiaomavaraisuutta sekä parantaa huoltovarmuutta. Vesihuollossa energiantuotannon yksi keskeinen muoto on biokaasun tuotanto mädätyksen yhteydessä. Valtaosa tuotetusta biokaasusta hyödynnetään jäteveden puhdistamon tarpeisiin. Suomessa noin 82 % lietteestä mädätetään (Vilpanen & Seppälä 2025). Koska mädätyksen osuuden merkittävää kasvattamista vuoteen 2035 mennessä ei pidetty tiekarttatyön asiantuntijaryhmässä todennäköisenä, ei sitä tarkastella erillisenä päästövähennystoimena tässä tiekartassa. Biokaasun tuotanto ja kaasun tehokas hyödyntäminen ovat kuitenkin keskeisiä tekijöitä päästöjen vähentämisen kannalta. Lisäksi olemassa olevaa tuotantoa voidaan hyödyntää nykyistä tehokkaammin. Biokaasun tuotantoon kytkeytyy tulevaisuu- dessa myös enenevissä määrin hiilidioksidin talteenotto ja sen hyödyntäminen esimerkiksi synteettisten polttoaineiden tuotannossa (ks. luku 3.4). 43 Valtioneuvoston julkaisuja 2025:59 Vesihuollolla on potentiaalia kasvattaa rooliaan energiantuottajana, erityisesti kaukolämmön tuotannossa. Kaukolämmön tuotanto on kokonaisenergiataseen kannalta merkittävä (Kuvio 13 ja Taulukko 1). Arvion mukaan, Suomen vesihuolto olisi energiapositiivinen vuonna 2035 (Taulukko 1). Käytännössä kuitenkin kauko- lämmön tuotanto toteutetaan yhteistyössä energialaitosten ja vesihuoltolaitosten kesken, joten niihin kuuluvia panoksia ja tuotoksia ei tarkasteltu osana päästö vähennysskenaariota (Kuviot 6–8). Suomen tavoitteleman vihreän siirtymän vuoksi Suomessa tuotettu sähkö on vähäpäästöistymässä valtakunnallisesti, jolloin myös sähkön tarjooma markkinoilla muuttuu kokonaisuudessaan vähäpäästöisemmäksi. Tämän yleisen muutoksen vuoksi hankitun energian tuotannon vähäpäästöistyminen huomioitiin jo perus uran laskennassa ja vaikka vesihuoltolaitokset voivat hankkia sertifioitua vihreää sähköä, sitä ei huomioitu tiekartassa erillisenä laitosten päästövähennystoimena päällekkäisen laskennan välttämiseksi. Kuvio 11.  Päästövähennystoimenpiteiden vaikutukset energiankulutuksen ja -tuotannon päästöihin. 0 10 000 20 000 30 000 40 000 50 000 60 000 70 000 2025 2026 2028 2030 2032 2034 2035 tonnia CO2 ekv/vuosi Talousveden tuotanto Vedenjakelu Jäteveden siirto Jätevedenkäsittely Lietteenkäsittely Perusura Nykytila 44 Valtioneuvoston julkaisuja 2025:59 Kuvio 12.  Vesi huollon energiaan liittyvien kasvihuonekaasupäästöjen väheneminen perusurassa ja skenaariossa suhteessa nykytilaan vuonna 2035. Laskelmassa huomioidaan kaikki päästövähennystoimenpiteet. -38 % -39 % -40 % -48 % -1 % -32 % -13 % -15 % -19 % -17 % -6 % -10 % -70 % -60 % -50 % -40 % -30 % -20 % -10 % 0 % Talousveden tuotanto Veden- jakelu Jäteveden siirto Jäteveden- käsittely Lietteen- käsittely Yhteensä Perusura Skenaario 45 Valtioneuvoston julkaisuja 2025:59 Kuvio 13.  Vesihuoltoon kytkeytyvän energiankulutuksen ja tuotannon kehittyminen päästövähennys skenaariossa. Luvut sisältävät sekä vesihuollon (talousveden tuotanto, vedenjakelu, jäteveden siirto, jätevedenkäsittely, lietteenkäsittely) että keskitetyn lietteenkäsittelyn energiankulutuksen ja tuotannon puhdistamolietteen osalta. Keskitetyn lietteenkäsittelyn osuus on vähäinen, joten sitä ei erotettu kokonaiskäytöstä. Jäteveden lämmön talteenottoon liittyvän energiayhtiöiden energiankulutus ja tuotanto on esitetty erikseen. -2 000 -1 500 -1 000 -500 0 500 1 000 1 500 2 000 -2 000 -1 500 -1 000 -500 0 500 1 000 1 500 2 000 2025 2026 2028 2030 2032 2034 2035 Sähkön tuotanto Lämmön tuotanto Polttoaineiden tuotanto Energiayhtiöiden lämmön tuotanto Sähkön kulutus Lämmön kulutus Energiayhtiöiden sähkön kulutus GWh/vuosi 46 Valtioneuvoston julkaisuja 2025:59 Taulukko 1.  Energiankulutus (negatiiviset luvut) ja tuotanto (positiiviset luvut) nykytilassa ja skenaariossa vuodelle 2035 (GWh/vuodessa) sekä kulutuksen ja tuotannon arvioitu prosentuaalinen muutos. Energiayhtiöiden sähkön kulutus ja lämmön tuotanto kuvaa kaukolämmön tuotantoa jätevedestä. Muu energiankulutus ja tuotanto ovat vesihuoltolaitosten ja lietteenkäsittelylaitosten omia toimintoja. Polttoaineiden tuotannolla tarkoitetaan biokaasusta jalostettua liikennepolttoaineita. Energiantuotanto ja -kulutus Nykytila Skenaario 2035 Muutos Sähkön tuotanto 89 130 +46 % Lämmön tuotanto 108 141 +30 % Polttoaineiden tuotanto 5 10 +90 % Energiayhtiöiden lämmön tuotanto 782 1 684 +115 % Sähkön kulutus -1332 -1 093 -18 % Lämmön kulutus -181 -200 +10 % Energiayhtiöiden sähkön kulutus -265 -571 +115 % Yhteensä -793 101 -112 % 2.5.2 Tavoite C1: Energiankulutuksen vähentäminen Tietolaatikko. Päästövähennystavoite: Pienten laitosten energiankulutusta vähennetään vähintään -10 %, keskisuurien laitosten -30 % ja suurten laitosten -15 %. Eri vesihuoltolaitosten lähtötasot kuitenkin vaihtelevat, jolloin laitoskohtaiset tavoitteet tulee asettaa aina tapauskohtaisesti. Kasvihuonekaasupäästöjä vähentävä vaikutus: 2 keskisuuri vaikutus (1–5 % Suomen vesihuollon päästöistä) Kustannukset: 1–2a Laitoksille aiheutuvat kustannukset vaihtelevat toimenpidekohtaisesti. 1. Toimenpiteeseen liittyy vain pieniä investointeja ja/tai vähäistä käyttökustannusten nousua. 2a Investointikustannus voi olla korkea, mutta investoinnissa mahdollisuus käyttökustannusten pienenemiseen tai positiivisiin kustannusvaikutuksiin Tietolaatikko päättyy. 47 Valtioneuvoston julkaisuja 2025:59 Toimenpide C1.1 Energiakatselmukset Vastuutaho: vesilaitokset, konsultit Toimenpiteen kuvaus: Energiakatselmuksessa analysoidaan laitoksen energian- käytön nykytilanne ja kartoitetaan energiansäästömahdollisuudet. Säännölliset energiakatselmukset on tulossa pakollisiksi yli 10 000 AVL (asukasvastineluku) puhdistamoille uudistetun yhdyskuntajätevesidirektiivin myötä (ks. liite 2), mutta pienemmätkin laitokset hyötyvät energiakatselmuksen teettämisestä. Kasvihuonekaasupäästöt: Tukitoimi, joka ei suoraan vähennä kasvihuonekaasupäästöjä. Kustannukset (1): Tehtävissä ilman isoja investointeja. Voi tuoda energiansäästön myötä kustannussäästöjä. Riskit ja mahdollisuudet: Energiakatselmus auttaa vesihuoltolaitosta löytämään vaikuttavimmat ja kustannustehokkaimmat energiatehokkuutta lisäävät toimenpiteet. Esimerkit: − HSY:llä toteutettiin sisäisenä kehitystyönä vedenjakeluverkostolle energiakatselmus. Katselmuksessa käytiin läpi veden jakeluun (pumppaukseen) käytettyä energiamäärää, korkeapaine pumppauksessa, paineenkorotusasemilla sekä verkossa aiheutuvia häviöitä ja mahdollisuuksia parantaa energiatehokkuutta jakelualueilla. Lopputuloksena tunnistettiin energiatehokkuuden kannalta merkittäviä saneerattavia paineenkorotusasemia, sekä potentiaalisia ajotapamuutoksin saavutettavia tehokkuushyötyjä tietyillä asemilla. − Mäkikylän jätevedenpuhdistamolle (Kouvolan Vesi Oy) tehtiin vuonna 2021 energiakatselmus, jossa inventoitiin puhdistamon eri osien energiankulutus, määritettiin potentiaalisia energian säästökohteita ja laadittiin suunnitelma toimenpiteistä energian säästön sekä energiatehokkuuden jatkuvan parantamisen toteuttamiseksi. Esimerkiksi ilmastuksen prosessimallinnuksen ja simuloinnin avulla havaittiin mahdollisuus 10–20 % ilmastusilman säästömahdollisuus. (Kouvolan Vesi 2022) 48 Valtioneuvoston julkaisuja 2025:59 Toimenpide C1.2 Energiankäytön optimointi Vastuutaho: vesilaitokset, laitevalmistajat Toimenpiteen kuvaus: Energiankulutusta voidaan vähentää energiatehokkuutta kasvattamalla ja optimoimalla prosesseja. Energiankulutusta vähennetään mm. seuraavin toimenpitein: vaihdetaan vanhoja laitteita energiatehokkaampiin, optimoidaan pumppujen ja moottoreiden mitoitus, valitaan moottoreiden käyttö tapa (suorakäyttö/taajuusmuuttajaohjaus) kohteen mukaan energiankulutusta minimoivalla tavalla, optimoidaan pumppausta automaation avulla sekä suoritetaan säännölliset huolto- ja kunnossapitotyöt. Ilmastuksen energiankäyttöä optimoidaan mm. prosessinojausjärjestelmien ja ammoniumtyppiohjauksen avulla, jolloin vältetään turhaa ilmansyöttöä. Tehokkaan hapensiirron avulla vähennetään ilmastusilman tarvetta ja näin energiankulutusta. Lisäksi energiankulutuksen mittaaminen ja datan hyödyntäminen on optimoinnin ja energian säästämisen tärkeä lähtökohta. Esimerkiksi pumppujen energiamittauksen avulla voidaan varmistaa oikea mitoitus ja virtausmittausten sekä taajuussäädettävien pumppujen avulla oikea kierrosalue. Pumppuja vaihtaessa tulee kuitenkin huomioida elinkaarinäkökulma. Kasvihuonekaasupäästöt (2): Energiankäytön optimointi ja huolellinen prosessisuunnittelu vähentää energiankulutusta, joka siten alentaa kasvihuonekaasupäästöjä. Kustannukset (1-2a): Energiankäytön optimointi on usein mahdollista ilman kalliita hankintoja, esim. muuttamalla pumppauksen ajotapoja. Optimointi voi myös edellyttää uusien laitteiden hankkimista, uusia mittauksia, analyysitekniikoita tai taajuusmuuttajien käyttöönottoa, jotka voivat olla kalliita, mutta laskevat usein käyttökustannuksia. (Motiva 2018) Riskit ja mahdollisuudet: Riskinä on, että liialliset energiansäästötoimet jäteveden ilmastuksessa lisäävät typpioksiduulipäästöjä, sillä niiden vähentäminen vaatii riittävää ilmastusta (ks. luku 2.4.2, toimenpide B1.4). Liialliset energiansäästötoimet ilmanvaihdossa ja lämmityksessä voivat aiheuttaa riskejä rakenteille ja sisäilman laadulle. Energiankäytön optimoinnissa on mahdollisuus merkittävään käyttö kustannusten pienenemiseen. Esimerkkejä: − Vesikolmion keskuspuhdistamon sähkönkulutusta on vähennetty mm. ilmastuskompressoreiden käytön optimoinnilla, lisäämällä isoihin siirtolinjoihin pienet pumput (isoja käytetään vain kuormituspiikkien 49 Valtioneuvoston julkaisuja 2025:59 aikaan) sekä siirtymällä matalaenergiapumppaamoihin. Sähkönkulutuksen arvioidaan vähenevän useita kymmeniä prosentteja. − Matalaenergiapumppaamoja voidaan hyödyntää pitkillä siirtolinjoilla. Pumppauksessa hyödynnetään painelinjassa vallitsevaa tulopainetta ja siirtolinjan korkeuseroja ja paineellista jätevettä pumpataan uudelleen korkeampaan painetasoon. Esimerkiksi Sastamala- Huittinen siirtolinjalla (25 km) saavutettiin yli 60 % energiansäästö perinteiseen pumppaukseen verrattuna. Lempäälästä Tampereen seudun keskuspuhdistamolle johtavalla siirtolinjalla (10 km) tullaan hyödyntämään matalaenergiapumppaamoja ja energiansäästön arvioidaan olevan noin 40 %. − Tampereen Vesi on toteuttanut jätevesipumppaamoiden ohjauksen säätöön sekä vedentuotantoon ja jakeluun liittyvät pilotit. Pumppaamopilotin perusteella pumppaamoiden ohjauksella on mahdollisuus säästää noin 10 % sähkönkulutuksesta. Säästö on mahdollista saavuttaa energiaoptimointiin soveltuvilla pumppaamoilla. Vedentuotannon ja jakelun pilotissa säästöpotentiaali oli mallinnustarkastelun perusteella 0–10 %. − Kouvolan Vedellä on tavoitettu ilmastuksen optimoinnin avulla noin 10 % säästö ilmastuksen energiankulutuksessa. Mäkikylän jätevedenpuhdistamolla vertailtiin ilmastuslautasten tiheyden sekä lautasten koon kasvattamisen hyötyjä. Suuremmilla ilmastuskalvoilla ilmastuspinta‐alaa saatiin kasvatettua ja vähennettyä liiallista ilmansyöttöä. Ilmastuksen säädettävyyttä saatiin parannettua uudella ilmastuskompressorilla ja happisäätöjen virittämisellä. Uuden ilmastuskompressorin investoinnilla mahdollistettiin aiempaa monipuolisemmat ajotavat. − Someron jätevedenpuhdistamolla otettiin uusi ilmastuskompressori käyttöön ja puhdistamon ilmastuksen sähkönkulutus putosi kolmanneksen entisestä. − HSYllä toteutetaan energiakustannusten hallintaa ajoittamalla kulutusta ja biokaasun energiantuotantoa suhteessa sähköjärjestelmään, esimerkiksi huomioidaan energiatehokas vesitornien täyttötapa pörssisähkön tyypillisten hintavaihteluiden perusteella, ohjataan kaasuun pohjautuvaa sähköntuotantoa kalliimpien sähkön tuntien mukaisesti ja tulopumput on viety Fingridin taajuusohjattuun käyttöreserviin. − Edellä mainittujen lisäksi Motiva (2018) tarjoaa useita esimerkkejä energiatehokkaasta veden tuotannosta ja jakelusta sekä jäteveden puhdistuksesta ja lietteenkäsittelystä. 50 Valtioneuvoston julkaisuja 2025:59 2.5.3 Tavoite C2: Vähäpäästöisen energian tuotannon lisääminen ja fossiilisista energialähteistä luopuminen Tietolaatikko. Tavoite energiantuotannon lisäämiselle: Vesihuollon sähkön tuotantoa lisätään 45 % ja lämmön tuotantoa 30 %. Tavoite fossiilisten energialähteiden käytön vähentämiselle: 100 % (lämmityksessä) Kasvihuonekaasupäästöjä vähentävä vaikutus: 2 keskisuuri vaikutus (1–5 % Suomen vesihuollon päästöistä) Kustannukset: 2a investointikustannus voi olla korkea, mutta investoinnissa mahdollisuus käyttökustannusten pienenemiseen tai positiivisiin kustannusvaikutuksiin. Tietolaatikko päättyy. Toimenpide C2.1 Fossiilisten energialähteiden korvaaminen ja energian­ tuotanto oman laitoksen tarpeisiin Vastuutaho: vesihuoltolaitokset Toimenpiteen kuvaus: Vesihuoltolaitoksilla käytettävien fossiilisten poltto aineiden (kevyt polttoöljy, maakaasu) käyttö lämmityksessä korvataan uusiutu- villa energialähteillä, kuten biokaasun tuotannossa syntyvällä lämpöenergialla, hukkalämmöstä talteen otetulla lämmöllä tai maalämmöllä. Laitoksen omaa lämmöntuotantoa voidaan lisätä esimerkiksi ottamalla hukkalämpöä talteen jätevedestä, raakavedestä, ilmanvaihdosta, ilmastuskompressoreista ja lämpö pumpuista. Lisätään sähköntuotantoa aurinkopaneelien ja turbiinien avulla. Tehos- tetaan olemassa olevaa biokaasun tuotantoa: varmistetaan riittävän pitkä viipymä kaasun tuoton lisäämiseksi ja optimoidaan kaasun käyttöä ja varastointia sekä minimoidaan kaasun soihdutus (ks. toimenpide B3.2). Raakaveden virtausenergian hyödyntäminen on mahdollista pitkillä siirtovesilinjoilla tai jäteveden purku putkissa, joissa on suuri virtaama ja potentiaalienergia. Kasvihuonekaasupäästöt (2): Fossiilisista polttoaineista luopuminen vähentää kasvihuonekaasupäästöjä, mutta lämmöntuotannon lisääminen voi lisätä sähkön kulutusta. Sähköntuotannon lisääminen voi vähentää laitoksen ostoenergian tarvetta ja siten vähentää kasvihuonekaasupäästöjä. 51 Valtioneuvoston julkaisuja 2025:59 Kustannukset (2a): Investointikustannukset voivat olla korkeat, mutta investoin- nille on usein laskettavissa kohtuullinen takaisinmaksuaika, kun laitoksen käyttö kustannuksia saadaan pienennettyä. Riskit ja mahdollisuudet: Fossiilisiin energialähteisiin perustuvien vanhojen lämmitysjärjestelmien uusiminen mahdollistaa vesihuoltolaitoksen oman energian tuotannon kehittämisen. Erilaiset energiantuotantomahdollisuudet lisäävät vesihuoltolaitoksen energiaomavaraisuutta ja huoltovarmuutta sekä edistävät yhdyskuntajätevesidirektiivin energianeutraaliusvaatimuksen täyttymistä (ks. liite 2). Esimerkkejä: − Mussalon (Kymen Vesi Oy) puhdistamolla on otettu käyttöön lämmöntalteenotto jätevedestä. Tuotetulla lämmöllä hoidetaan kiinteistöjen lämmitys ja on pystytty luopumaan maakaasun käytöstä. Jätevedestä talteen otettu lämpö on noin 90 % puhdistamon kokonaislämmönkulutuksesta. − Rovaniemen Alakorkalon jätevedenpuhdistamon (Neve Oy) öljykattilat on vaihdettu ensin pellettiin ja myöhemmin kaukolämpöön, jota tuotetaan myös jätevedenpuhdistamon yhteydessä olevalla lietteenpolttolaitoksella ja jatkossa lisäksi jäteveden hukkalämmöstä. Kaukolämpöä tullaan tuottamaan moninkertaisesti yli puhdistamon kokonaislämmönkulutuksen. − Someron jätevedenpuhdistamolla (Someron Vesihuolto Oy) öljy tullaan korvaamaan jätevedestä talteen otetulla lämmöllä sekä sähkökattilalla. Jätevedestä talteen otettu lämpö on noin 95 % puhdistamon kokonais lämmönkulutuksesta. Laitoksen lämmitysenergiankulutuksen aiheuttamat hiilidioksidipäästöt laskevat saneerauksen jälkeen arvioituna noin 48 tCO2/v. HSY:llä lämmöntalteenotto eri lähteistä on merkittävää sekä talousveden tuotannossa että jäteveden puhdistamoilla. Esimerkiksi Blominmäessä suunniteltiin kolme eri lämmönsiirtopiiriä ja lämpöakku, jotta voidaan maksimoida hukkalämmön hyödyntäminen. Raakaveden lämmöntalteenotto. Pitkäkosken vedentuotantolaitoksella tuottaa 30 % tarvittavasta lämmöstä. − Vesikolmion keskuspuhdistamolla otetaan lämpöä talteen jätevedestä. Tällä saadaan täytettyä 80–90 % puhdistamon lämmöntarpeesta. − Vesikolmion aurinkovoimala tuottaa noin 5 % puhdistamon kokonaissähkönkulutuksesta. Voimala on toteutettu leasing-mallilla, jossa maksetaan kuukausimaksua ja voimala lunastetaan omaksi noin kymmenessä vuodessa. 52 Valtioneuvoston julkaisuja 2025:59 − Kouvolan Veden Mäkikylän jätevedenpuhdistamo tuottaa aurinkopaneeleilla sähköä omaan käyttöön 320 MWh/v, joka on 15 % jätevedenpuhdistamon kokonaissähkönkulutuksesta. Toimenpide C2.2 Kaukolämmön tuotanto jäteveden hukkalämmöstä Vastuutaho: vesihuoltolaitokset, energiayhtiöt Toimenpiteen kuvaus: Hyödynnetään puhdistetusta jätevedestä talteen otettua hukkalämpöä kaukolämmön – ja kylmän tuotannossa. Energiayhtiöt toteuttavat toimenpiteen yhteistyössä vesihuoltolaitosten kanssa. Kasvihuonekaasupäästöt: Kasvihuonekaasupäästöt vähenevät, jos talteen otettu lämpö vähentää fossiilisten polttoaineiden käyttöä lämmöntuotannossa. Huomioitavaa on, että kaukolämmön tuotanto lisää energiayhtiöiden sähkön kulutusta. Toimenpidettä ei huomioitu tiekartan päästölaskennassa. Kustannukset (2a): Investointikustannukset ovat kalliita, mutta käyttökustannukset voivat laskea, jos vesihuoltolaitos saa käyttöönsä edullista kaukolämpöä. Tapaus- kohtaisesti investointikustannuksista vastaa energiayhtiö kokonaan tai ne jaetaan energiayhtiön ja vesihuoltolaitoksen välillä. Riskit ja mahdollisuudet: Jäteveden hukkalämmön hyödyntäminen kaukolämmön tuotannossa tarjoaa merkittävän potentiaalin energiantuotantoon ja edistää myös yhdyskuntajätevesidirektiivin energianeutraaliusvaatimuksen täyttymistä (ks. liite 2). Toimenpide vaatii kuitenkin jätevedenpuhdistamon läheisyydessä toimivan kaukolämpöverkon tai muun hyödyntäjän lämmölle. Jos vesihuoltolaitoksen sijainti on sellainen, että ulkopuolisia lämmön hyödyntäjiä ei ole, kannattaa kuitenkin selvittää lämmön hyödyntämisen mahdollisuudet omassa käytössä ja suhteuttaa mahdollinen investointi sopivaksi (ks. toimenpide C2.1). Esimerkkejä: − Turun Seudun Energiantuotanto Oy:n lämpöpumppulaitos tuottaa kaukolämpöä ja kaukojäähdytystä Kakolanmäen puhdistamon (Turun seudun puhdistamo Oy) lähtevän jäteveden hukkalämmöstä. Tuotettu lämpö ohjataan alueelliseen kaukolämpöverkkoon. Kaukojäähdytykselle on oma verkkonsa ja sitä hyödynnetään alueellisesti etenkin toimisto- ja liikerakennuksissa, sairaaloissa ja konesaleissa. Kaukolämpöä tuotetaan yhteensä noin 200 GWh, joka vastaa noin 10 % Turun alueen kaukolämmöstä. Kaukojäähdytystä 53 Valtioneuvoston julkaisuja 2025:59 tuotetaan yhteensä noin 25 GWh, joka vastaa noin 90 % Turun alueen kaukojäähdytystarpeesta. − Helenin, Fortumin ja HSY:n yhteistyöllä tuotetaan puhdistetusta jätevedestä kaukolämpöä PK-seudulle noin 674 GWh/a. Tämä on yli 10 kertainen määrä vesihuollon kohteissa tarvittavasta lämmöstä. 2.6 Materiaalit (D) 2.6.1 Yhteenveto Tietolaatikko. Päätavoite: Hiili-intensiivisten materiaalien käytön vähentäminen. Osatavoitteet: D1: Hiili-intensiivisten materiaalien korvaaminen vähäpäästöisemmillä, D2: Kemikaalien käytön päästöjen vähentämi- nen. Tietolaatikko päättyy. Materiaaleja koskeviin päästövähennystoimenpiteisiin lukeutuvat erilaisten hiili- intensiivisten materiaalien ja kemikaalien käyttöön liittyvien päästöjen vähen- täminen. Hiili-intensiivisiä ovat materiaalit, joiden tuotanto ja käyttö aiheuttaa huomattavasti kasvihuonekaasupäästöjä. Niiden korvaamiseen vähäpäästöisem- millä ratkaisuilla tulee pyrkiä määrätietoisesti. Tällaisia materiaaleja ovat esimerkiksi talousveden tuotannossa ja jätevedenkäsittelyssä käytetty fossiilista hiiltä sisältävä aktiivihiili sekä lietteen kompostoinnissa käytetty turve. Talousveden tuotannossa, jätevedenkäsittelyssä sekä lietteenkäsittelyssä käytetään useita eri kemikaaleja. Kemikaalien käytön päästöjä voidaan vähentää niiden käyttöä optimoimalla ja korvaamalla joko materiaali tai menetelmä vähäpäästöisemmällä vaihtoehdolla. Arvio toimenpiteiden vaikutuksista päästöjen vähenemiseen on esitetty kuvioissa 14 ja 15. 54 Valtioneuvoston julkaisuja 2025:59 Kuvio 14.  Vesihuollon materiaalien kulutukseen liittyvien päästövähennys­ toimenpiteiden vaikutukset kasvihuonekaasupäästöihin vesihuollon osa-alueittain vuoteen 2035 mennessä. 0 20 000 40 000 60 000 80 000 100 000 120 000 140 000 160 000 2025 2026 2028 2030 2032 2034 2035 tonnia CO2 ekv/vuosi Talousveden tuotanto Vedenjakelu Jäteveden siirto Jätevedenkäsittely Lietteenkäsittely PerusuraNykytila 55 Valtioneuvoston julkaisuja 2025:59 Kuvio 15.  Vesihuollon materiaalien kulutukseen liittyvien kasvihuonekaasupäästöjen väheneminen perusurassa ja skenaariossa suhteessa nykytilaan vuonna 2035. Laskelmassa huomioidaan kaikki päästövähennystoimenpiteet. 2.6.2 Tavoite D1: Hiili-intensiivisten materiaalien korvaaminen Tietolaatikko. Päästövähennystavoite: Turpeen käyttö kompostoinnin tukiaineena vähenee, aktiivihiilen käyttöä korvataan uusiutuvista raaka-aineista val- mistetulla aktiivihiilellä. Kasvihuonekaasupäästöjä vähentävä vaikutus: 2 keskisuuri vaikutus (1–5 % Suomen vesihuollon päästöistä) Kustannukset: 1–3 laitoksille aiheutuvat kustannukset vaihtelevat toimenpidekohtaisesti 1. Toimenpiteeseen liittyy vain pieniä investointeja ja/tai vähäistä käyttökustannusten nousua -2 % -6 % -4 % -39 % -34 % -26 % -33 % -45 % -40 % -35 % -30 % -25 % -20 % -15 % -10 % -5 % 0 % Talousveden tuotanto Jäteveden- käsittely Lietteenkäsittely Yhteensä Perusura Skenaario 56 Valtioneuvoston julkaisuja 2025:59 2a Investointikustannus voi olla korkea, mutta investoinnissa mahdollisuus käyttökustannusten pienenemiseen tai positiivisiin kustannusvaikutuksiin 2b Investointikustannus kohtuullinen mutta kasvattaa käyttökustannuksia 3. Toimenpiteeseen liittyy suuria investointeja ja/tai merkittävää käyttökustannusten nousua Tietolaatikko päättyy. Toimenpide D1.1 Turpeen korvaaminen kompostoinnin tukiaineena vähäpäästöisemmillä vaihtoehdoilla Vastuutaho: lietteenkäsittelijät Toimenpiteen kuvaus: Kompostoinnissa käytettävä turve korvataan vähäpäästöi- semmällä tukiainemateriaalilla. Edistetään tutkimus- ja kehitystyötä korvaavien materiaalien käyttöön ottamiseksi. Kasvihuonekaasupäästöt (2): Kasvihuonekaasupäästöjä voidaan vähentää korvaamalla turpeen käyttöä tukiaineena vähäpääs