Kuivuusriskien hallinnan kansalliset suuntaviivat Maa- ja metsätalousministeriö Hallituskatu 3 A, Helsinki PL 30, 00023 Valtioneuvosto mmm.fi ISBN: 978-952-366-745-7 PDF ISSN: 1797-397X PDF MAA- JA METSÄTALOUSMINISTERIÖN JULKAISUJA 2024:26 MAA- JA METSÄTALOUSMINISTERIÖ YMPÄRISTÖMINISTERIÖ SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖ TYÖ- JA ELINKEINOMINISTERIÖ SISÄMINISTERIÖ Maa- ja metsätalousministeriön julkaisuja 2024:26 Kuivuusriskien hallinnan kansalliset suuntaviivat Lauri Ahopelto, Antti Parjanne ja Tapio Tuukkanen Maa- ja metsätalousministeriö Helsinki 2024 Maa- ja metsätalousministeriö CC BY-NC-ND 4.0 ISBN pdf: 978-952-366-745-7 ISSN pdf: 1797-397X Taitto: Valtioneuvoston hallintoyksikkö, Julkaisutuotanto Helsinki 2024 Julkaisujen jakelu Distribution av publikationer Valtioneuvoston julkaisuarkisto Valto Publikations- arkivet Valto julkaisut.valtioneuvosto.fi https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/ Kuvailulehti 7.11.2024 Kuivuusriskien hallinnan kansalliset suuntaviivat Maa- ja metsätalousministeriön julkaisuja 2024:26 Julkaisija Maa- ja metsätalousministeriö Tekijä/t Lauri Ahopelto, Antti Parjanne ja Tapio Tuukkanen Yhteisötekijä Maa- ja metsätalousministeriö, ympäristöministeriö, sosiaali- ja terveysministeriö, työ- ja elinkeinoministeriö sekä sisäministeriö Kieli Suomi Sivumäärä 45 Tiivistelmä Kuivuudesta on vaikutuksia yhteiskunnalle myös Suomen kaltaisessa vesirikkaassa maassa. Ilmastonmuutoksen on arvioitu lisäävän vaikutusten määrää. Kuivuudesta aiheutuvia riskejä tulee hallita ennakoivasti ja kokonaisvaltaisesti. Kuivuusriskien hallinnan kansalliset suuntaviivat ohjaavat Suomen kuivuusriskien hallintaa sekä listaa keinoja riskienhallinnan edistämiseksi. Kuivuusriskien hallinta koostuu ennakkovaroituksista ja indikaattoreista, haavoittuvuus- ja riskitarkasteluista sekä riskienhallinta- ja valmiussuunnitelmista. Indikaattoreiden avulla arvioidaan kuivuuskausien alkua, vakavuutta ja loppua. Haavoittuvuus- ja riskitarkasteluiden avulla tunnistetaan riskialueita ja voidaan tarjota yleiskuva Suomen kuivuusriskeistä. Riskienhallinta- ja valmiussuunnitelmat ovat alueellisten toimijoiden yhteinen tapa hallita kuivuusriskejä. Valtakunnallinen riskikartoitus voi osoittaa tarpeen riskienhallinnalle, mutta alueen toimijoiden on myös itse todettava tarve ja edistettävä riskienhallintaa alueellisesti. Kuivuusriskien hallinnan yleinen koordinointi ja seuranta valtakunnallisella tasolla on maa- ja metsätalousministeriön tehtävä. ELY-keskus tukee ja koordinoi kuivuusriskien hallintaa alueellaan ja Tulvakeskus vastaa kansallisista ennakkovaroituksista ja tilannekuvasta. Asiasanat Kuivuus, riskienhallinta, sopeutuminen, varautuminen, vesitalous ISBN PDF 978-952-366-745-7 ISSN PDF 1797-397X Julkaisun osoite https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-366-745-7 https:// Presentationsblad 7.11.2024 Nationella riktlinjer för hanteringen av riskerna för torka Jord- och skogsbruksministeriets publikationer 2024:26 Utgivare Jord- och skogsbruksministeriet Författare Lauri Ahopelto, Antti Parjanne och Tapio Tuukkanen Utarbetad av Jord- och skogsbruksministeriet, miljöministeriet, social- och hälsovårdsministeriet, arbets- och näringsministeriet och inrikesministeriet Språk Finska Sidantal 45 Referat Torka har konsekvenser för samhället också i ett vattenrikt land som Finland. Klimatförändringarna har bedömts öka omfattningen av dessa konsekvenser. De risker som orsakas av torka bör hanteras med framförhållning och på ett övergripande sätt. De nationella riktlinjerna för hanteringen av riskerna för torka styr riskhanteringen i Finland och anger metoder för att främja den. Hanteringen av riskerna för torka utgörs av tidiga varningar och indikatorer, sårbarhets- och riskanalyser samt riskhanterings- och beredskapsplaner. Med hjälp av indikatorerna kan man uppskatta när en torrperiod börjar, hur allvarlig den är och när den slutar. Sårbarhets- och riskanalyserna används för att identifiera riskområden och ge en överblick över riskerna för torka i Finland. Riskhanterings- och beredskapsplanerna är ett gemensamt sätt för de regionala aktörerna att hantera riskerna för torka. Den riksomfattande riskkartläggningen kan visa att riskhantering behövs, men aktörerna i regionen måste också själva konstatera behovet och främja riskhanteringen regionalt. Den allmänna samordningen och uppföljningen av hanteringen av riskerna för torka på riksomfattande nivå hör till jord- och skogsbruksministeriets uppgifter. Närings-, trafik- och miljöcentralen stöder och samordnar hanteringen av riskerna för torka inom sitt område, och Översvämningscentret ansvarar för de riksomfattande tidiga varningarna och för lägesbilden. Nyckelord torka, riskhantering, beredskap, anpassning, vattenhushållning ISBN PDF 978-952-366-745-7 ISSN PDF 1797-397X URN-adress https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-366-745-7 https:// Description sheet 7 November 2024 National Guidelines for the Management of Drought Risks Publications of the Ministry of Agriculture and Forestry 2024:26 Publisher Ministry of Agriculture and Forestry Author(s) Lauri Ahopelto, Antti Parjanne and Tapio Tuukkanen Group author Ministry of Agriculture and Forestry, Ministry of the Environment, Ministry of Social Affairs and Health, Ministry of Economic Affairs and Employment and Ministry of the Interior Language Finnish Pages 45 Abstract Drought has impacts on society even in a country with abundant water resources, such as Finland. Climate change is expected to increase the magnitude of these impacts. Risks caused by drought must be managed in a way that is proactive and comprehensive. The National Guidelines for the Management of Drought Risks guide the management of drought risks in Finland and list means to promote risk management. The management of drought risks is composed of early warnings and indicators, vulnerability and risk assessments, and risk management and preparedness plans. Indicators can be used to estimate the start, severity and end of droughts. Vulnerability and risk assessments help to identify risk areas and offer an overall picture of drought risks in Finland. Risk management and preparedness plans are the common instruments for regional actors to manage drought risks. A national risk assessment can show the need for risk management, but regional actors themselves must also establish the need and promote risk management regionally. The overall coordination and monitoring of the management of drought risks at the national level is the task of the Ministry of Agriculture and Forestry. The Centres for Economic Development, Transport and the Environment support and coordinate the management of drought risks in their own regions, and the Flood Centre is responsible for national early warnings and situation awareness. Keywords drought, risk management, preparedness, adaptation, water economy, water resources management ISBN PDF 978-952-366-745-7 ISSN PDF 1797-397X URN address https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-366-745-7 https:// Sisältö Esipuhe.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 7 1 Johdanto. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 9 1.1 Kuivuusriskien hallinnan keskeiset osa-alueet. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 10 2 Kuivuusriskien hallinnan suuntaviivat Suomessa.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 12 3 Kuivuusriskit Suomessa.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 15 3.1 Valtakunnallinen riskikartoitus.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 15 3.2 Sektorikohtaiset riskit.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 17 4 Kuivuuteen liittyvät vastuut, säädökset ja muut kirjaukset.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 23 4.1 Säännökset kuivuusriskien hallintaan liittyen. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 23 4.2 Kirjaukset hallitusohjelmassa ja kansallisessa ilmastonmuutoksen sopeutumissuunnitelmassa 2030.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 24 5 Ennakkovaroitukset, indikaattorit ja alueelliset hallintasuunnitelmat.. . . . . . . . . . . . . . . 26 5.1 Ennakkovaroitukset ja indikaattorit.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 26 5.2 Kuivuusriskien hallintasuunnitelmat. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 27 6 Kuivuusriskien hallinnan toimeenpano. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 29 6.1 Toimenpiteet kuivuusriskien hallinnan edistämiseksi.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 30 6.2 Lausuntokierros.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 35 Lähteet ja kirjallisuus.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 36 Liitteet. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 39 7 Maa- ja metsätalousministeriön julkaisuja 2024:26 E S I P U H E Ilmastomme muuttuu ja kuivuus on yhä kasvavampi haaste myös meidän tuhan- sien järvien maassamme. Ilmastonmuutos vaikuttaa yhteiskuntaan selkeimmin juuri vesivarojemme kautta. Suomessa 2000-luvulla toteutuneet kuivakaudet ovat jo aiheuttaneet merkittävää haittaa ja ilmastonmuutoksen on arvioitu kasvattavan kuivuuteen liittyviä riskejä entisestään. Vakavat kuivakaudet voivat vaikuttaa huol- tovarmuuteen ja yhteiskunnan kokonaisturvallisuuteen. Onkin siis korkea aika ryh- tyä kehittämään järjestelmällisiä toimia kuivuuteen liittyvien riskien hallitsemiseksi ja pienentämiseksi. Tulvariskejä Suomessa on hallittu pitkään. Etenkin tulvadirektiivin myötä vuodesta 2007 hyvin järjestelmällisesti. Kuivuusriskien osalta vastaavaa ei ole tehty. Enna- kointiin ja varautumiseen perustuva riskienhallinta on tehokkaampaa ja taloudelli- sempaa kuin reagointi kriisin aikana tai sen jälkeen. Suuntaviivoilla luodaan perusta riskienhallinnalle ja sopeutumistyölle sekä esitetään keinoja riskienhallinnan kehit- tämiseksi. Kuivuusriskien hallinta edellyttää systemaattista ja pitkäjänteistä lähesty- mistapaa sekä riittävää tietopohjaa. Kansallisen ilmastonmuutokseen sopeutumissuunnitelman (KISS2030) yhtenä pää- määränä on, että yhteiskunnan toimijoilla on käytössään tehokkaat keinot ja kykyä sekä luontoon että yhteiskuntaan kohdistuvien ilmastonmuutokseen liittyvien ris- kien arvioimiseksi, ennaltaehkäisemiseksi ja hallitsemiseksi. Kuivuusriskien hal- linnan osalta tavoitellaan riskienhallinnan kehittymistä vuoteen 2030 mennessä luomalla kansallinen kuivuusriskien hallinnan prosessi. Kuivuusriskien hallinnan kansalliset suuntaviivat edistävät osaltaan näitä päämääriä ja tavoitetta ja pyrkivät vähentämään kuivuuden yhteiskunnallisia vaikutuksia. Tavoitteena on luoda vankka pohja tulevalle sopeutumistyölle. Esitetyt toimenpiteet vievät työtä eteenpäin konkreettisemmin, kun taas itse suuntaviivat osoittavat nimensä mukaisesti suun- taa, johon yhteistyössä haluamme edetä. Vesi, tai sen puute, vaikuttaa läpi yhteiskuntamme, joten on tärkeää asettaa suun- taviivat yhdessä. Kuivuusriskien hallinnan suuntaviivat on valmisteltu maa- ja met- sätalousministeriössä yhteistyössä ympäristöministeriön, sisäministeriön, työ- ja elinkeinoministeriön sekä sosiaali- ja terveysministeriön kanssa. Ministeriöiden lisäksi suuntaviivoja ovat olleet valmistelemassa monet keskeiset sidosryhmät. 8 Maa- ja metsätalousministeriön julkaisuja 2024:26 Sidosryhmien mukana olo suuntaviivojen laadinnassa, sekä ennen kaikkea varsi- naisessa riskienhallinnassa, on keskeistä. Kuivuuteen liittyviä riskejä hallitaan kus- tannustehokkaimmin yhteistyössä, vaikka myös sektorikohtaista varautumista tarvitaan jatkossakin. On tärkeää, että kaikki sidosryhmät ja sektorit tekevät yhteistyötä kuivuusriskien hallinnassa, jotta voimme paremmin sopeutua ilmastonmuutoksen vaikutuksiin ja varautua tuleviin kuivakausiin. Riskienhallinta on yhteispeliä. Pekka Pesonen Kansliapäällikkö maa- ja metsätalousministeriö 9 Maa- ja metsätalousministeriön julkaisuja 2024:26 1 Johdanto Kuivuus aiheuttaa Suomessa taloudellista, yhteiskunnallista ja ympäristöllistä hait- taa runsaista vesivaroistamme huolimatta. Esimerkiksi Maa- ja metsätaloustuot- tajain Keskusliitto (MTK) arvioi vuoden 2018 kuivuuskauden aiheuttaneen yli 400 miljoonan euron tappiot pelkästään maataloudelle. Tuolloin hallitus tuki maata- loutta 86,5 miljoonalla eurolla (YLE 2018). Laajat vaikutukset maatalouteen teke- vät kuivuudesta ruuantuotannon kannalta myös huoltovarmuuskysymyksen. Lisäksi kuivuus aiheuttaa ympäristökuormitusta esimerkiksi maataloudessa, mikäli heikon sadon seurauksena mm. lannoitteet ja kasvinsuojeluaineet huuhtoutuvat myöhem- pien sateiden myötä vesistöihin. Kuivuutta ei ole kuitenkaan perinteisesti pidetty Suomessa suurena riskinä. Tästä syystä kuivuusriskien hallintaa ei ole edistetty Suomessa systemaattisesti. Vuosien 2002–2003, 2018, 2019 ja 2023 kuivuuskau- det kuitenkin osoittivat, että kuivuus voi aiheuttaa Suomessa merkittäviä haittoja. Ilmastonmuutoksen on myös ennustettu lisäävän kuivuuskausien voimakkuutta ja toistuvuutta Suomessakin (mm. Huhta ym. 2023). Ennakointiin ja varautumiseen perustuva riskienhallinta on yleensä halvempaa ja tehokkaampaa kuin reagointi kriisin aikana sekä kriisin jälkeen jaettavat tuet taloudellisten menetysten johdosta. Tuet eivät saisi toimia kannusteena jättää ennakoivaa varautumista tekemättä. Kuivuus on pitkittynyt ajanjakso, jolloin alueella on keskimääräistä vähemmän vettä. Kuivuus voi olla sadannan, pohjaveden, maankosteuden tai pintaveden tai kaikkien näiden vajausta normaaliolosuhteisiin verrattuna. Kuivuudelle ei ole olemassa yhtä yleisesti hyväksyttyä määritelmää. Veden niukkuus on ihmisten aiheuttama liiallinen vedenkulutus suhteessa käytettävissä oleviin uusiutuviin vesi- varoihin. Kuivuusriski koostuu kuivuudesta ja sen toistuvuudesta, haitallisista vai- kutuksista (altistuminen) ja kohteiden haavoittuvuudesta. Kuivuusriskien hallinta taas on prosessi, jolla tätä riskiä pyritään pienentämään tai hallitsemaan. Tämän julkaisun tavoitteena on kehittää Suomen kuivuusriskien hallintaa enna- koivaksi ja järjestelmällisemmäksi, pienentää aikanaan kuivuudesta aiheutuvia ris- kejä ja luoda perustaa tulevalle ilmastonmuutokseen sopeutumiselle. Suuntaviivat ohjaavat kuivuusriskien hallinnan kehittämistä lähivuosina ja luovat perustaa pitkä- jänteiselle riskienhallinnalle myös tulevaisuudessa. 10 Maa- ja metsätalousministeriön julkaisuja 2024:26 Kuivuusriskien hallinta on tunnistettu valtionhallinnossa tärkeäksi ilmastonmuu- tokseen sopeutumisen teemaksi. Kansallinen ilmastonmuutokseen sopeutumis- suunnitelma 2030 (KISS2030) nostaa kuivuusriskien hallinnan kehittämisen yhdeksi tavoitteeksi (tavoite 13). Myös Pääministeri Petteri Orpon hallituksen ohjelmassa (2023) on useita ilmastonmuutokseen sopeutumiseen kohdistuvia kirjauksia, joiden toteuttaminen edellyttää kuivuusriskien hallinnan kehittämistä. 1.1 Kuivuusriskien hallinnan keskeiset osa-alueet Kuivuusriskien hallinta koostuu kolmesta osa-alueesta: 1) ennakkovaroitukset ja indikaattorit, 2) haavoittuvuus- ja riskitarkastelut ja 3) riskienhallinta- ja valmius- suunnitelmat (Kuvio 1). (UNDRR 2021) Kuvio 1.  Kuivuusriskien hallinnan keskeiset osa-alueet Nämä osa-alueet tukevat toisiaan eivätkä ole tärkeys- tai suoritusjärjestyksessä. Osa- alueet on esitelty alla tarkemmin. 1. Ennakkovaroitukset ja indikaattorit: Kansallisia ennakkovaroituksia ja indikaattoreita, joita Suomen ympäristökeskus (Syke), Ilmatieteenlaitos (IL), Luonnonvarakeskus (Luke) ja Tulvakeskus (Syken ja IL:n yhteinen palvelu) kehittävät, tarvitaan kuivuusriskien hallinnan tueksi. Kuivuusindikaattoreiden avulla pystytään monitoroimaan ja arvioimaan kuivuuskausien alkua, vakavuutta ja loppua. Ennakkovaroitukset pohjautuvat hydrologisiin ja meteorologisiin havaintoihin ja edellä mainittuihin indikaattoreihin, sääennusteisiin sekä haavoittuvuus- ja riskitarkasteluihin. Indikaattoreita ja varoituksia on esitelty tarkemmin luvussa 5. Ennakkovaroitukset ja indikaattorit Haavoittuvuus- ja riskitarkastelut Riskienhallinta- ja valmiussuunnitelmat 11 Maa- ja metsätalousministeriön julkaisuja 2024:26 2. Haavoittuvuus- ja riskitarkastelut: Haavoittuvuus- ja riskitarkasteluissa pyritään tunnistamaan keskeiset kuivuusriskit ja niiden osatekijät. Kansallisen kuivuusriskikartoituksen avulla tunnistetaan mahdollisia riskialueita sekä saadaan yleiskäsitys Suomen kuivuusriskeistä. Alueilla, joilla kartoitus osoittaa kohonnutta riskiä, tulee riskit arvioida tarkemmin alueellisten toimijoiden kanssa. Lisäksi tarvitaan tietoa sektorikohtaisista vaikutuksista. Valtakunnallista riskikartoitusta ja sen tuloksia on esitetty luvussa 3. 3. Riskienhallinta- ja valmiussuunnitelmat: Alueille, joiden kuivuudesta kärsivät toimijat haluavat varautua kuivuudesta aiheutuvaan riskiin ja pienentää sitä, voidaan laatia kuivuusriskien hallintasuunnitelma. Hallintasuunnitelma on alueen toimijoiden yhteinen, yleistasoinen, ennakoiva ja systemaattinen tapa hallita kuivuusriskejä. Suunnitelma voi soveltuvin osin olla myös osa jotain toista prosessia tai suunnitelmaa. Hallintasuunnitelmia on kuvattu tarkemmin luvussa 5. Yhteisten hallintasuunnitelmien lisäksi toimijat ja sektorit voivat laatia myös omia suunnitelmia ja toimenpiteitä kuivuusriskien hallitsemiseksi. Valmius- ja varautumissuunnitelmat (tai häiriötilannesuunnitelmat) ovat suunnitelmia tilanteisiin, kun kuivuuskausi on meneillään ja tarvitaan selkeät valmiit toimintaohjeet tilanteen hallintaan. 12 Maa- ja metsätalousministeriön julkaisuja 2024:26 2 Kuivuusriskien hallinnan suuntaviivat Suomessa Valmistelutyössä määriteltiin alla esitetyt neljä suuntaviivaa tukemaan kuivuusris- kien hallinnan edistämistä Suomessa. Suuntaviiva 1: Kuivuudesta johtuvia riskejä hallitaan ennakoivasti, tarvelähtöisesti ja kustannustehokkaasti. • Kuivuusriskien hallinnasta ei ole omaa lainsäädäntöä, vaan se perustuu toimijoiden tarpeisiin ja sektorikohtaisiin varautumista koskeviin säännöksiin. Lähtökohtana on, että alueella ja sen toimijoilla on oma intressi edistää kuivuusriskien hallintaan. Talousvettä toimittavilla vesihuoltolaitoksilla riskienarvioinnista on säädetty terveydensuojelulain talousveden riskinhallintasuunnitelmassa, joka voidaan laatia WSP-työkalun (Water Safety Plan) avulla, mikä sisältää kuivuuteen liittyviä kohtia. • Kuivuuden aiheuttamien haavoittuvuuksien tunnistaminen, kuivuuteen varautuminen ja kuivuustilanteisiin sopeutuminen ovat keskeisiä keinoja riskien hallinnassa. Kuivuusriskien hallintaa ja –hallintasuunnitelmia tehdään tarvelähtöisesti toimijoiden ja viranomaisten yhteistyönä. Kuivuudesta palautuminen on myös tärkeää, ja sekin tulisi hoitaa suunnitelmallisesti. • Riskienhallinnan tulee olla kustannustehokasta. Toimet tulee suhteuttaa haavoittuvuuteen ja riskin suuruuteen. Parhaiten tässä onnistutaan keskittymällä korkeamman kuivuusriskin alueisiin. • Valtakunnallinen kuivuusriskien kartoitus auttaa riskialueiden tunnistamisessa. Arvioita voidaan tarkentaa alueellisissa, sektorikohtaisissa ja toimijakohtaisissa tarkasteluissa sekä työpajoissa. Arviot tulisi olla muilla suunnittelijoilla käytettävissä. Tutkimusta kuivuusriskeistä ja -indikaattoreista on syytä tehdä pitkäjänteisesti. • Ilmastonmuutos kasvattaa kuivuudesta aiheutuvia riskejä ja tulee ottaa huomioon riskitarkasteluissa. • Kaikki toimijat vastaavat kuivuuteen liittyvistä riskeistä ja varautumisestaan lähtökohtaisesti itse. Tutkimustiedon ja yleisen tietoisuuden lisäämisellä kuivuuden vaikutuksista kannustetaan toimijoita omatoimiseen varautumiseen ja pienennetään kuivuusriskejä. 13 Maa- ja metsätalousministeriön julkaisuja 2024:26 Suuntaviiva 2: Riskienhallinnassa otetaan huomioon kaikki kuivuudesta kärsivät sektorit, luonto ja valuma-aluenäkökulma. • Kuivuusriskien hallinnassa tulee ottaa huomioon ja pyrkiä yhteensovittamaan kaikki alueen kuivuusriskeihin liittyvät tarpeet sekä tavoitteet, luonto mukaan lukien. Kuivuusriskien hallinnan toimenpiteillä voi olla vaikutusta sektoreiden ja toimijoiden välillä. Yhteensovittamalla eri sektoreiden ja toimijoiden tavoitteita on mahdollista löytää useita tahoja hyödyttäviä toimenpiteitä. • Kuivuustilanteessa vettä on vain rajallisesti saatavilla. Valuma-alueen yläosissa tehtävät ratkaisut vaikuttavat alajuoksulle. Koko vesistöalueen huomioon ottavalla vesienhallinnalla ja vesistöjen säännöstelyllä voidaan auttaa monia sektoreita ja toimijoita sekä säilyttää riittävät vesimäärät ja ympäristövirtaamat joessa. Myös pinta- ja pohjavedenottoa tulee yhteensovittaa, jos pohjaveden muodostuminen on heikentynyt kuivuustilanteessa. Valuma-aluetason vesienhallinta ja suunnittelu sekä vesien pidättäminen valuma-alueen eri osissa edistävät riskien hallintaa. • Kuivuusriskejä ei ole nykyisiä säädöksiä laadittaessa juurikaan huomioitu. Kuivuusriskien hallintaan linkittyviä säädöksiä tulisi tarkistaa sekä tarvittaessa korjata ja lisätä, jos kuivuusriskien hallintaa ei joiltain osin saada muilla keinoin toimivaksi. Tarkastellaan mahdollisuutta priorisoida vedenkäyttöä ja antaa vedenkäyttäjille ohjeistuksen lisäksi määräyksiä vedenkäytön rajoittamiseen, niin vesihuollossa kuin muussakin vedenotossa. Suuntaviiva 3: Riskienhallinta tulee kytkeä tai sisällyttää olemassa oleviin suunnitelmiin ja prosesseihin sekä arvioida riskienhallintatarvetta säännöllisin välein. • Kuivuusriskien hallintaan läheisesti liittyviä kokonaisuuksia ovat mm. tulvariskien hallinta, vesienhoito, maa- ja metsätalouspolitiikka, ilmastonmuutokseen sopeutuminen sekä kuntien ilmasto- ja valmiussuunnitelmat. Kuivuusriskien hallinnassa tulee ottaa huomioon ja yhteensovittaa näiden prosessien tavoitteet ja toimenpiteet. • Riskienhallinnan kokonaisvaltaisin muoto on kuivuusriskien hallintasuunnitelma. Suunnitelmia voidaan laatia riskiarvioiden tai alueiden tai toimijoiden omien tarpeiden perusteella. Hallintasuunnitelma voi olla myös osana muita suunnitelmia, kuten toimijoiden valmiussuunnitelmia, laajempia ilmastonmuutokseen sopeutumisen suunnitelmia tai alueellisia riskiarvioita. Suunnitelmissa voidaan myös kartoittaa varavesilähteitä. • Kuivuusriskien hallintasuunnitelmien toteutusta tulisi seurata ja suunnitelmat tulisi pitää ajan tasalla. Alueellisia kuivuusriskien hallintasuunnitelmia voidaan päivittää esimerkiksi kuuden vuoden välein vesienhoitosuunnitelmien laatimisen tai tulvariskien hallintasuunnitelmien yhteydessä. • Erilaisten win-win-toimenpiteiden löytämistä hallintasuunnitelmien toimenpiteissä edesauttaa valuma-aluetason sektorirajat ylittävä tarkastelu. Luontopohjaiset ratkaisut ovat usein hyödyllisiä monesta näkökulmasta, joten niitä tulee suosia mahdollisuuksien mukaan. Luonnon monimuotoisuutta parantamalla vahvistetaan luonnon sietokykyä kuivuuskausia vastaan. 14 Maa- ja metsätalousministeriön julkaisuja 2024:26 Suuntaviiva 4: Maa- ja metsätalousministeriö huolehtii kuivuusriskien hallinnan kansallisesta koordinoinnista, ELY-keskus1 tukee ja koordinoi kuivuusriskien hallintaa alueellaan ja Tulvakeskus laatii kansallisia ennakkovaroituksia ja ylläpitää tilannekuvaa. • Maa- ja metsätalousministeriö (MMM) huolehtii kuivuusriskien hallinnan yleiskoordinoinnista ja seurannasta valtakunnallisella tasolla yhteistyössä muiden ministeriöiden kanssa, jotka osallistuvat kuivuusriskien hallintaan omilla hallinnonaloillaan. Tulva- ja kuivuusriskien hallinnan valtakunnallinen ohjausryhmä ohjaa, edistää ja seuraa kuivuusriskien hallinnan edistymistä valtakunnallisesti ja alueellisesti. • Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset (ELY-keskukset) antavat asiantuntija- apua kuivuusriskien hallinnan suunnittelussa alueellaan. ELY-keskukset koordinoivat hallintasuunnitelmien laadintaa siten, että tarpeelliset tahot osallistuvat eikä päällekkäisiä suunnitelmia synny. ELY-keskukset edistävät kuivuusriskien hallintaa myös omalla vastuullaan olevan työnsä kautta (mm. vesistöjen säännöstely, hydrologinen seuranta, maa- ja metsätalouden vesienhallinta ja pohjavesien seuranta). ELY-keskus tarkentaa Syken tekemää valtakunnallista riskikartoitusta alueellaan tarvittaessa. • Tavoitteena on kehittää ja vahvistaa ELY-keskusten tehtävää kuivuusriskien hallinnan osalta tulevaisuudessa. ELY-keskusten valtakunnallinen ilmastoyksikkö tukee tehtävää maankäyttösektorin ja maatalouden ilmastotoimien sekä ilmastonmuutokseen sopeutumisen osalta, erityisesti valuma-aluesuunnittelun tiekartan (Rytkönen ym. 2024) toimeenpanon kautta. Tiedonvälittäminen ja asiantuntija-apu ovat keskeinen osa ilmastoyksikön tehtäviä parantaen alueiden valmiuksia varautua kuivakausiin. • Tulvakeskus ylläpitää valtakunnallista yleistä tilannekuvaa, viestii tarvittaessa kuivuudesta ja antaa kansallisia varoituksia vakavista kuivuuskausista sekä tukee ELY-keskusten toimintaa kuivuuskausien aikana. Tulvakeskus, Syke ja IL kehittävät kuivuuteen liittyviä ennakkovaroituksia ja indikaattoreita yhdessä Luken ja muiden toimijoiden kanssa. Kunnilla ja hyvinvointialueiden pelastuslaitoksilla on keskeinen alueellinen rooli kuivuusriskien hallinnassa mm. omien valmiussuunnitelmiensa kautta. • Vesihuoltolaitokset vastaavat oman vedenjakelunsa jatkuvuudesta ja riskienhallinnasta kuivuuskausinakin. Kuivuudesta johtuvista häiriötilanteista vesihuoltolaitokset tiedottavat Etelä-Savon ELY-keskuksen Vesihuoltopalvelut- yksikköä kansallisen tilannekuvan ylläpitämiseksi. • Maa- ja metsätalous ovat keskeiset sektorit, joihin kuivuus vaikuttaa ja joiden kuivuusriskien odotetaan lisääntyvän ilmastonmuutoksen vuoksi. Viljelijät ja metsänomistajat vastaavat lähtökohtaisesti omasta riskienhallinnastaan ja sopeutumisestaan, mutta näiden toimien kehittämistä tuetaan mm. neuvonnan ja tukipolitiikan avulla. Viljelijöiden ja metsänomistajien riskienhallinnan tueksi kasvinjalostus tuottaa paremmin kuivuutta ja tulvia kestäviä lajikkeita. 1 Valtion aluehallintouudistuksessa ELY-keskukset on tarkoitus lakkauttaa ja osoittaa nii- den hoitamat vesitalouden asiantuntijapalvelu- ja edistämistehtävät perustettaville Elinvoimakeskuksille. 15 Maa- ja metsätalousministeriön julkaisuja 2024:26 3 Kuivuusriskit Suomessa 3.1 Valtakunnallinen riskikartoitus Syke on vuonna 2022 laatinut yleistasoisen valtakunnallisen kuivuusriskianalyysin, joka kattaa kuivuuden vaikutuksille haavoittuvimmat sektorit. Analyysissä kuivuus- riski määritellään vahingollisten seurauksien todennäköisyydeksi ja sitä kuvataan alla esitetyllä konseptuaalisella indeksipohjaisella mallilla (Kuvio 2). Kuivuusriski jae- taan kuivuusvaaraan ja -haavoittuvuuteen. Alueilla, joilla kuivuusvaara sekä -haa- voittuvuus ovat suuria, on teoriassa myös todennäköisyys kuivuuden vaikutuksille suuri. Ja toisaalta vaikka kuivuusvaara on suuri, mutta alueella ei sijaitse kuivuudelle haavoittuvia kohteita, voidaan vaikutusten olettaa jäävän vähäisiksi. Kuivuusvaaraa kuvataan indeksein, joiden laskenta perustuu historialliseen meteo- rologiseen sadanta-aineistoon. Esimerkiksi standardoitu sadantaindeksi (SPI-6) kuvaa puolen vuoden mittaisia sadantajaksoja suhteessa vuosien 1962–2021 vas- taavan ajankohdan keskimääräiseen arvoon. Tämän pohjalta laskettu kuivuusvaa- raindeksi painottaa kaikista vakavimpia ja harvinaisimpia kuivuusjaksoja. Pelkkään sadantaan ja maankosteuteen pohjaavat indeksit eivät kuvaa kuivuusvaaraa koko- naisuudessaan, mutta havainnollistavat sitä suuntaa-antavasti. Indikaattoreita tulee kuitenkin tulevaisuudessa lisätä ja tarkentaa sekä tarkastella ilmastonmuutoksen sekä vuodenaikojen vaikutusta kuivuusvaaraan. Haavoittuvuutta kuivuudelle arvioidaan yhdistämällä erilaisia haavoittuvuutta kuvaavia muuttujia. Haavoittuvuusmuuttujat on valittu ja painotettu perustuen kir- jallisuuskatsaukseen ja asiantuntija-arvioihin. Keskeisimmiksi haavoittuvuuden osa- alueiksi ja sektoreiksi on todettu maatalous, teollisuus, yhdyskuntien vesihuolto sekä haja-asutusseudut. Muuttujia on valikoitunut yhteensä seitsemän (Kuvio 2). Kuivuusriskianalyysin menetelmää ja tarkempia tuloksia on kuvattu tarkemmin Snellmanin ja Todorovicin raportissa (2023). Kuivuushaavoittuvuusanalyysin tuloksia on esitetty karttamuodossa kuviossa 3 sekä laajemmin interaktiivisessa karttapalvelussa (https://kuivuus.shinyapps.io/kuivuus- riskit). Analyysissä vertaillaan alueita toisiinsa, mutta ei esitetä suoraa arviota itse kuivuusriskeistä. Analyysin perusteella Suomen kuivuuden kannalta haavoittuvim- mat kunnat sijaitsevat pääosin Lounais-Suomessa, missä on paljon peltoja ja pel- lot ovat myös herkempiä kuivuudelle. Peltojen kuivuusherkkyyteen vaikuttavat mm. viljeltävä kasvilaji sekä maaperä ja sen kasvukunto. Analyysi huomioi vain rajallisen https://kuivuus.shinyapps.io/kuivuusriskit/ https://kuivuus.shinyapps.io/kuivuusriskit/ https://kuivuus.shinyapps.io/kuivuusriskit/ 16 Maa- ja metsätalousministeriön julkaisuja 2024:26 määrän muuttujia ja kuivuusindikaattoreita. Analyysin resoluutio on haavoittu- vuuden osalta kuntatasolla, mutta on hyvä huomata, että haavoittuvuus vaihtelee todellisuudessa kunnan sisällä, eikä analyysi tunnista välttämättä kaikkia riskialttiita alueita. Analyysissä on epävarmuuksia ja sitä on tarve tarkentaa tulevaisuudessa mm. muuttujien ja alueellisen tarkkuuden osalta. Kuvio 2.  Kuivuusriskianalyysin menetelmäkaavio. MUUTTUJA INDEKSI Päivittäinen sadanta Kuivuusvaara DHI Kuivuusriski DRI Kuivuushaavoittuvuus DVI Simuloitu maankosteus Peltoisuus % Pellon kuivuusherkkyys Maatalouden vedenkäyttö Alkutuotannon merkitys Teollisuuden vedenkäyttö Yhdyskuntien vedenkäyttö Väestörakenne SPI SMA P KH WUm AT WUt WUy VR St an da rd oi nt i Pa in ot us Pa in ot us (a si an tu nt ija -a rv io ) 17 Maa- ja metsätalousministeriön julkaisuja 2024:26 Kuvio 3.  Asiantuntija-arvioin painotettu kuntakohtainen kuivuushaavoittuvuusindeksi (DVI). Tarkemmin selattavissa osoitteessa https://kuivuus.shinyapps.io/kuivuusriskit. 3.2 Sektorikohtaiset riskit Kuivuuteen liittyviä riskejä on monilla eri sektoreilla ja ihmiset ovat monin tavoin itse luoneet tai kasvattaneet kuivuuteen liittyviä riskejä mm. maankäytöllä, maan- muokkauksella ja ojituksilla. Tässä kappaleessa on lueteltu keskeiset sektorit, joi- hin kuivuus vaikuttaa, sekä näiden selkeimmät kuivuusvaikutukset. Varautumista ja https://kuivuus.shinyapps.io/kuivuusriskit 18 Maa- ja metsätalousministeriön julkaisuja 2024:26 sopeutumista kannattaa tehdä yhdessä yli sektorirajojen, mutta myös sektorikohtai- set toimet ovat tärkeitä. Toimeenpano-kappaleessa on esitetty myös sektorikohtai- sia suosituksia toimenpiteistä riskien pienentämiseksi. Maa- ja puutarhatalous Maa- ja puutarhatalouteen liittyy useita riskejä kuivuuskausiin liittyen. Keskeisim- mät ovat: 1. Satotappiot, jotka voivat johtua heikommasta tai kokonaan menetystä sadosta sekä huonommasta sadon laadusta. 2. Käytettävissä olevien pohja- ja pintavesien väheneminen vaikeuttaa käyttö- ja kasteluveden saantia, erityisesti karjatiloilla. Sekä kasvi- että eläinkunnan tuotteiden hygieenisellä laadulla on heikkenemisriski (heikentyneen käyttöveden laadun, mutta myös heikentyneen kasteluveden laadun vuoksi). 3. Kasvintuhoojiin liittyvät riskit kasvavat kuivakausien aikana, johtuen kasvien vastustuskyvyn heikkenemisestä. Myös rikkakasvit valtaavat elintilaa. 4. Kuivuuskausi kohottaa panoskustannuksia, jos esimerkiksi rehu on kalliimpaa tai vettä pitää pumpata kauempaa tai syvemmältä tai tuotteiden hygieenisen laadun takaamiseksi tarvitaan erityisjärjestelyjä. Samalla käytettyjen tuotantopanosten kuten ravinteiden ja energian hyötysuhde heikkenee ja ravinteiden huuhtoumariski erityisesti huonoa kasvukautta seuraavana syksynä lisääntyy. Kuivuusriskien hallinta nousee maataloudessa tärkeämmäksi teemaksi koko ajan ja kuivuus aiheuttaa satotappioita lähes vuosittain (Peltonen-Sainio ym. 2021). Kastelu on maailmalla yleinen keino kuivuusriskien hallintaan, mutta Suomessa vuonna 2020 vain 3,1% maatalousmaasta oli kasteltavissa (Luke 2022), eivätkä suo- malaiset viljelijät ole Luken kyselyssä ilmaisseet erityistä kiinnostusta investoida uusiin kastelulaitteisiin (Sorvali ym. 2021). Kasteluveden laatu on turvattava erityi- sesti kuivuusriskien kasvaessa, jolloin myös vedessä olevien epäpuhtauksien pitoi- suudet kasvavat. Investointimahdollisuudet mm. kastelulaitteisiin heikentyvät maatalouden heikon kannattavuuden ja säähaittojen aiheuttamien satotappioi- den myötä entisestään. Peltomme ovat enimmäkseen lähellä vesistöjä. Tämä tar- joaa erinomaisen mahdollisuuden hyödyntää kastelua kuivuushaittojen torjuntaan (Huhta ym. 2023), pienistä vesistöistä kasteluveden saatavuus ja laatu kuivuuskau- sina on kuitenkin rajallista. Kastelun lisääntymisessä ja kasteluinvestoinneissa täy- tyy huomioida veden saatavuus kuivuuskausina muut sektorit, toimijat ja luonto huomioiden. Kastelun lisääntyminen saattaa johtaa ajoittaiseen veden niukkuuteen 19 Maa- ja metsätalousministeriön julkaisuja 2024:26 ja esimerkiksi ympäristövirtaamien vaarantumiseen. Kasteluveden ottaminen pie- nistä virtavesistä saattaa heikentää luonnon monimuotoisuutta. Kiinteistökohtainen vedenhankinta on tyypillisesti keskitettyä vesihuoltoa riskialttiimpi kuivakausille, sillä kaivot ovat yleensä matalia eikä varavesilähteitä tyypillisesti ole. Tällä hetkellä yhteisen maatalouspolitiikan (CAP) kautta ei tueta kastelulaitteita Suomessa. Tulevien CAP-kausien valmistelussa kasteluinvestointien (ml. kastelual- taiden) tukemisen tarvetta on syytä tarkastella kuivuusriskit huomioiden samalla varmistaen, että vedenotto on ympäristöllisesti kestävää. Säätösalaojiin sekä alta- kasteluun, kuivatusvesien kierrätykseen ja vettä viivyttäviin rakenteisiin, kuten kosteikkoihin on mahdollista saada CAP-tukea ja näin tulisi olla jatkossakin. Inves- tointihalukkuus riippuu luonnollisesti paljon kasvatettavan sadon arvosta. Kas- telulaitteiden investointituki parantaisi myös ruokaturvaa. Kaikki toimet maan rakenteen parantamiseksi edistävät myös kuivuusriskien hallintaa. Kasvinjalostuk- sella voidaan parantaa viljelykasvien kuivuudenkestävyyttä. Panoskustannuksien osalta on hyvä huomioida entistä kalliimmat panokset ja niiden hyötysuhde, esi- merkiksi kuivuuden heikentämä ravinteiden ja energian käytön tehokkuus sekä kasvavat huuhtoumariskit. Maan rakenne, maalaji ja orgaanisen aineksen määrä vaikuttavat keskeisesti pellon kokemiin satotappioihin kuivuuskautena. Maaperän veden pidätyskyky on korkea jos maaperäeliöstö on monimuotoista ja orgaanista hiiltä on paljon (Williams ym. 2013). Vesihuolto Vesihuollon keskeiset kuivuusriskit ovat raakavedensaantiin liittyviä. Kuivuuskausi heikentää pohjavesien saatavuutta ja laatua. Se vaikuttaa heikentävästi usein myös raakavetenä käytettävän pintaveden laatuun sekä tekopohjaveden muodostumi- seen, mikä lisää vedenkäsittelyprosessin kustannuksia. Myös vedenottamot ja vesi- huoltoverkostot saattavat vioittua maaperän kuivumisen takia, mikä näkyy mm. putkirikkoina ja lisääntyvinä vuotoina. Kuivuuskausien aikana veden käyttö usein nousee mm. kastelun takia samanaikaisesti, kun saatavuus heikkenee. Kuivuuskau- sina voi siten olla tarvetta asiakkaille annettaviin veden käytön suosituksiin tai rajoi- tuksiin. Jos vedenjakelua ohjataan rajoittamaan tai esimerkiksi verkostopainetta lasketaan, on sammutusveden saatavuus syytä huomioida. Teollisille toimijoille, jotka ovat vesihuollon piirissä ja käyttävät paljon vettä, voi vedensaannin häiriöistä koitua toiminnan keskeytyksiä ja suuria tappioita (esimer- kiksi virvoitusjuoma- ja elintarviketeollisuus sekä kotieläintuotteiden jalostus). Kui- vuus voi vaikuttaa myös sellaisen teollisuuden toimintaedellytyksiin, joilla on itse 20 Maa- ja metsätalousministeriön julkaisuja 2024:26 järjestetty vesihuolto. Kiinteistökohtainen vedenhankinta on tyypillisesti keskitettyä vesihuoltoa riskialttiimpi kuivuuskausille, sillä kaivot ovat yleensä matalia eikä vara- vesilähteitä tyypillisesti ole. Metsätalous ja -teollisuus sekä maastopalot Kuivuus altistaa puita taudeille ja tuholaisille. Lehtipuut kärsivät havupuita herkem- min kuivuudesta lehtien kautta tapahtuvan suuren haihdunnan vuoksi. Havupuista kuusi on herkkä kuivuudelle. Myös uudistusalat ja taimikot ovat kuivuudelle alttiita. Altistumiseen vaikuttaa myös kasvupaikan ominaisuudet. Tarpeettoman syvät oji- tukset johtavat maaperän liialliseen kuivumiseen, altistaen puut taudeille ja tuholai- sille sekä hidastaa puiden kasvua. Pitkässä kuivuuskaudessa myös puuston kasvun hidastuminen on taloudellinen menetys. Ilmastonmuutoksesta johtuvan lisäänty- neen kuivuuden on myös arvioitu kiihdyttävän kuusien pystyyn kuivumisia (Junttila ym. 2024). Luonnoltaan monimuotoisten metsien resilienssi yleistyviä äärimmäi- siä sääoloja, kuten helteitä ja kuivuutta (Aalto ym. 2023), sekä tuholaisia ja tauteja (Hantula ym. 2023) vastaan on usein parempi kuin tasaikäisissä yhden valtapuula- jin metsissä. Maastopaloja on kuivuuskausina myös tavallista enemmän. Maastopa- loriskin on ennakoitu lisääntyvän ilmastonmuutoksen myötä (Aalto ja Venäläinen 2021). Maastopaloihin ja muihin metsiin kohdistuvien tuhojen varalle on laadittu maa- ja metsätalousministeriössä varautumissuunnitelma, joka kattaa mm. metsä- palot ja maassamme ennen esiintymättömät tuholaiset sekä kuivuuden aiheutta- mat tuhot. Varautumissuunnitelma on parhaillaan päivityksessä (mmm.fi/metsat/ metsien-terveys). IL antaa maastopalovaroituksia (www.ilmatieteenlaitos.fi/maasto- palovaroitus) suurelle yleisölle sekä pelastusviranomaisille. Maastopaloindeksi las- kee maaston kuivuutta käyttäen apuna säähavaintoja, kuten sademäärää, ilman lämpötilaa ja tuulta. Paloilla on selkeä yhteys kuivuuteen, mutta teema on enim- mäkseen rajattu tämän julkaisun ulkopuolelle. Metsien lisäksi myös metsäteollisuuden teollisuuslaitokset ovat riippuvaisia riittä- västä vedensaannista. Metsätaloudessa keskeinen piirre on sopeutumisen pitkä- jänteisyys, koska nyt istutetut puut kasvavat vuosikymmeniä. Olennaista olisi valita kullekin kasvupaikalle soveltuva puulaji tai puulajit huomioiden myös tuleva kehi- tys. Pidemmän aikajänteen vaikutuksista on vielä suhteellisen vähän tietoa. Energiateollisuus Vesivoimapotentiaali laskee kuivuuskausien johdosta huomattavasti. Jos kuivuus vaikuttaa samaan aikaan myös muissa Pohjoismaissa, on sieltä saatavilla ener- giaa huonommin. Vesivoima voi osaltaan myös auttaa kuivuusriskien hallinnassa pidättämällä vettä patoaltaissa. Kuivuuden ei oleteta vaikuttavan jäähdytysveden https://mmm.fi/metsat/metsien-terveys https://mmm.fi/metsat/metsien-terveys http://www.ilmatieteenlaitos.fi/maastopalovaroitus http://www.ilmatieteenlaitos.fi/maastopalovaroitus 21 Maa- ja metsätalousministeriön julkaisuja 2024:26 määrään, mutta saatavilla olevan jäähdytysveden lämpötilan nouseminen voi vai- kuttaa laitosten jäähdytysvesijärjestelmän mitoitukseen. Kuivuus voi vaikeuttaa lai- tosten tarvitseman raakaveden hankintaa. Muu teollisuus Metsä- ja energiateollisuuden lisäksi myös moni muu teollisuuden sektori on riip- puvainen vedestä, jolloin veden puute voi haitata tai keskeyttää teollisuuden prosesseja. Keskeisimmät aloja ovat elintarviketeollisuus, kemianteollisuus ja kai- vannaisteollisuus. Määrän lisäksi myös vedenlaatu saattaa heikentyä kuivuuden joh- dosta, mikä vaikuttaa prosesseihin. Ympäristö- ja ilmastovaikutukset Vesiekosysteemit, mutta myös muut elinympäristöt kärsivät kuivuudesta. Ympä- ristö- ja minimivirtaamia on tärkeää ylläpitää kuivuuskausina vaikutusten pie- nentämiseksi. Täysin kuiva joki aiheuttaa mahdollisesti peruuttamatonta tuhoa vesiekosysteemille. Kuivuus voi vaikuttaa vesistöjen lintuihin ja kaloihin, esimerkiksi vaikeuttaen lisääntymistä ja ravinnon hankkimista. Kuivuuden johdosta maaperä on tavallista alttiimpi eroosiolle. Tämä yhdistettynä voimakkaampiin sateisiin ja tulviin lisäävät kuormitusta vesistöihin. Kuivuus vaikuttaa myös pohjavesiin ja niistä riip- puvaisiin ekosysteemeihin. Pohjaveden pinnan aleneminen aiheuttaa happamien sulfaattimaiden hapettumista, joka taas aiheuttaa vesistön happamoitumista ja hai- tallisten raskasmetallien liukenemista vesiin kuivuuskauden loputtua. Eloperäisillä mailla pohjavedenpinnan lasku kuivuuden seurauksena lisää hajotusta ja sitä kautta hiilipäästöjä ilmakehään ja vesistöön. Paikallisesti merkittäviä haitallisia vaikutuksia saattaa aiheutua kuivuuskauden jälkeen kiintoaineksen ja erityisesti kaupunkialu- eilla haitallisten aineiden huuhtoumista, jotka saattavat nopeasti heikentää vesistö- jen laatua. Kuivuus heikentää maaperäeliöiden toimintaa, ja sitä kautta myös hiilen varastoitumista maaperään. Terveys ja hygienia Talousveden riittävä määrällinen saatavuus ja korkeatasoinen laatu ovat edellytyk- sinä korkean hygieniatason ylläpidossa. Esimerkiksi elintarviketeollisuuden hygie- nian kannalta on tärkeää, että vesilaitosten valmiussuunnitelmat ovat kunnossa. Hygieniariski on myös kaivoveden varassa olevilla kiinteistöillä ja maatiloilla, joiden kaivot sijaitsevat pienissä pohjavesimuodostumissa, jotka ehtyvät tai pilaantuvat herkästi. 22 Maa- ja metsätalousministeriön julkaisuja 2024:26 Muut sektorit Yllä lueteltujen sektorien lisäksi on vielä lukuisia muita, joista mainittakoon sisävesi- liikenne, jolle koituu seurauksia vakavista kuivuuskausista proomujen täyttöasteen vähenemisen tai rekkakuljetuksiin siirtymisen vuoksi; vesistöihin liittyvä turismi ja virkistyskäyttö, jotka kärsivät veden vähyydestä tai huonosta laadusta; rakentami- nen, jossa etenkin savimailla kuivuus painaa maata, mikä mm. rikkoo perustuksia ja lisää paalutusten tarvetta ja tulisi ottaa huomioon uudisrakentamisessa; kalatalous ja kalankasvattamot, johon vaikutukset tulevat mm. veden vähyyden ja kuumuuden kautta; sekä liikennesektori, jossa haittaa aiheutuu mm. lossiliikenteelle ja tiestölle. Kuivuus aiheuttaa sorateille lisääntyviä pölyhaittoja ja sitä kautta materiaalihävik- kiä, pitkään jatkunut kuivuus kovettaa sorateiden pinnat huonosti muokattavaksi, pohjaveden alentumisen johdosta puupaaluperustukset voivat alkaa lahoamaan ja pitkään jatkuva kuumuus voi aiheuttaa päällysteille pehmenemistä sekä päällyste- materiaalien erottumista. Yllä lueteltujen riskien lisäksi riskejä aiheutuu välillisesti läpi yhteiskunnan, esimerkiksi haitallisina vaikutuksina kuivuudesta kärsivien sekto- reiden jalostus ja -tukipalveluihin ja työllisyyteen. 23 Maa- ja metsätalousministeriön julkaisuja 2024:26 4 Kuivuuteen liittyvät vastuut, säädökset ja muut kirjaukset Kuivuusriskien hallinnan yleinen koordinointi ja seuranta valtakunnallisella tasolla on osa maa- ja metsätalousministeriön vesitaloustehtäviä. Lisäksi muut ministeriöt osallistuvat kuivuusriskien hallintaan omalla hallinnonalallaan. Tämän lisäksi mm. Tulvakeskuksella ja ELY-keskuksilla on tehtäviä kuivuusriskien hallinnassa (suunta- viiva 4). Liitteessä 1 on esitelty valtakunnalliset ja alueelliset organisaatiot, joilla on selkeä rooli kuivuuskausiin ja niihin varautumiseen liittyen. 4.1 Säännökset kuivuusriskien hallintaan liittyen Suomen lainsäädäntöön ei sisälly nimenomaisia säännöksiä kuivuusriskien halli- nasta. Monet lait kuitenkin liittyvät häiriötilainteisiin varautumiseen tai mahdollista- vat toimia kuivuuskausien kaltaisten poikkeustilojen aikana. Liitteessä 2 on lueteltu säännöksiä, joilla on selkeä liittymäpinta kuivuuskausiin ja niihin varautumiseen. Tämän julkaisun valmistelussa ei kuitenkaan ole tehty kattavaa juridista analyysiä, eikä julkaisu ota siten kantaa mahdollisesti tarvittaviin lakimuutoksiin. Tämä tulisi tehdä myöhemmin suoritettavan strategiaprosessin yhteydessä tai erillisenä työnä ennen sitä. Vesilaki (587/2011) on yksi keskeisimpiä lakeja vesivarojen hallintaan liittyen. Siinä on useita säännöksiä, jotka liittyvät myös kuivuusriskien hallintaan. Terveydensuo- jelulain mukainen talousveden riskinhallintasuunnitelma velvoittaa vesihuolto- laitokset arvioimaan talousveden terveysriskejä, joihin myös kuivuudella voi olla vaikutuksia. Lainsäädäntö myös velvoittaa toimijoita varautumaan häiriötilanteisiin, kuten esimerkiksi vakavaan kuivuuskauteen. Kuivuuden takia ei ole Suomessa val- miuslain mukaisia poikkeusoloja koskaan julistettu. Kuivuus voisi kuitenkin osana laajempaa kriisiä olla osatekijä poikkeusoloissa. Kuivuusriskeistä tai niiden hallinnasta ei ole erityistä EU-sääntelyä. Vesipuitedirek- tiivin yksi tarkoituksista on myötävaikuttaa tulvien ja kuivuuden vaikutusten lieven- tämiseen (1 art. kohta e). Kuivuus on mainittu myös direktiivin 4. artiklan kohdassa 6 (Vesimuodostumien tilan tilapäisen huononeminen kuivuuden takia) sekä toimen- pideohjelmassa (11 art). Direktiivissä säädetään myös vesipalvelujen ympäristö- ja 24 Maa- ja metsätalousministeriön julkaisuja 2024:26 luonnonvarakustannusten kattamisesta (9 art). Komissio korostaakin kuivuuden huomioon ottamista vesienhoidon suunnittelussa (Common Implementation Stra- tegy (CIS), Guidance document nro 24). Kuivuuteen liittyviä ohjeita ja suosituksia on laadittu osana vesipuitedirektiivin yhteistä toimeenpanostrategiaa (CIS) tukemaan jäsenvaltioiden toimia kuivuusriskien hallinnassa. European Drought Observatory seuraa kuivuustilannetta Euroopassa ja maailmalla (https://edo.jrc.ec.europa.eu). EU:ssa on vuonna 2022 aloittanut kuivuuden ja veden niukkuuden työryhmä (CIS Ad-hod Task Group on Water Scarcity and Drought), joka on teetättänyt mm. kui- vuusriskiatlaksen (Rossi ym., 2023), kuivuusvahinkotietokannan (European Drought Impact Database, EDID) ja katsauksen EU-maiden kuivuusriskien hallinnan tilan- teeseen ja politiikkatoimiin (Schmidt ym., 2023). Ryhmä sai vuonna 2024 pysyvän mandaatin. Veden uudelleenkäytöstä (water reuse) on annettu EU:ssa vuonna 2020 asetus (2020/741), jonka tarkoituksena on kannustaa puhdistetun yhdyskuntajä- teveden käyt-töä maatalouden keinokasteluun ja auttaa puuttumaan kuivuuteen ja vesistressiin. Suomi on hyödyntänyt asetuksen mahdollisuutta ja päättänyt, että veden uudelleen-käyttö maatalouden keinokasteluun ei ole tarkoituksenmukaista Suomessa. Päätös tarkastellaan uudelleen säännöllisesti. 4.2 Kirjaukset hallitusohjelmassa ja kansallisessa ilmastonmuutoksen sopeutumissuunnitelmassa 2030 Pääministeri Petteri Orpon hallituksen ohjelma sisältää riskienhallintaa, turvalli- suutta ja varautumista tukevia kirjauksia. Kappale 10.1 Kansallista turvallisuutta ja yhteiskunnan kriisinkestävyyttä vahviste- taan sisältää kirjauksia häiriö- ja kriisitilanteiden sääntelyn kokonaistarkastelusta, huoltovarmuuden näkökulman huomioonottamisesta kaikessa päätöksenteossa sekä ilmastonmuutokseen ja sään ääri-ilmiöihin sopeutumisen edellyttävästä pelas- tus- ja hätäkeskustoiminnan järjestelmän kehittämisestä ja vahvistamisesta. Myös yhteiskunnan turvallisuusstrategia (YTS) on päivitettävänä, ja lausuntopyyntöluon- noksessa olikin ensi kertaa mukana myös kuivuusriskien hallinta (Lausuntopalvelu 2024). Kappaleessa 6.6 Suomi elää maaseudusta ja metsistä sisältää kirjauksen ”Vesihuollon toiminta turvataan” ja kappaleessa 7.4 Suomi kasvattaa ilmastokädenjälkeään ja ete- nee hiilineutraalisuuteen vaikuttavin ja kestävin keinoin mainitaan ”…edistetään toi- mia, joilla parannetaan yhteiskunnan kykyä sopeutua ilmastonmuutokseen”. https://edo.jrc.ec.europa.eu 25 Maa- ja metsätalousministeriön julkaisuja 2024:26 Kansalliseen ilmastonmuutoksen sopeutumissuunnitelmaan 2030 (KISS2030) sisältyy tavoite kuivuusriskien hallinnan kehittämisestä (Tavoite 13: Kuivuusriskien hallinta on kehittynyt vuoteen 2030 mennessä), jossa toimenpiteeksi nimetään kan- sallinen kuivuusriskien hallinnan prosessin luominen. Prosessi sisältää alueellisen riskienhallinnan kehittämisen, ennakkovaroitussysteemin sekä tarveharkintaiset hallintasuunnitelmat. Kuivuusriskien hallinta kytkeytyy myös KISS2030-tavoitteisiin 4, 6, 10, 11 ja 12: y Tavoite 4: Maatalouden toimintaedellytykset ilmastonmuutokseen sopeutumiseksi ovat kehittyneet vuoteen 2030 mennessä y Tavoite 6: Vesihuollon varautumista ilmastonmuutoksen vaikutuksiin on parannettu vuoteen 2026 mennessä. y Tavoite 10: Parempi sopeutuminen ilmastonmuutokseen uusiutuvien luonnonvarojen käytössä vuoteen 2030 mennessä. y Tavoite 11: Ilmastonmuutokseen sopeutuminen ja luontokadon pysäyttäminen tukevat toisiaan vuoteen 2030 mennessä. y Tavoite 12: Tehokkaat ilmastonmuutoksen torjuntakeinot, kuten luontopohjaiset ratkaisut, lisäävät varautumista ilmastoriskeihin, parantavat vesiensuojelua ja edistävät luonnon monimuotoisuutta. KISS2030 toimeenpanoa edistää myös Maa- ja metsätalousministeriön hallinno- nalan ilmastonmuutokseen sopeutumisen toimintaohjelma (Maa- ja metsätalous- ministeriö 2024). Maa- ja metsätalousvaliokunta totesi KISS2030 mietinnössään, että kuivuusriskien hallinnan prosessin kehittäminen on tarpeellinen toimenpide. Valio- kunta korosti, että yhdyskuntien vedenhankinta ja riittävän vedensaannin turvaa- minen ovat kaikissa tilanteissa kriittisen tärkeitä ja ne pitää kuivuustilanteissakin pyrkiä varmistamaan. Tarpeellisena pidettiin myös kustannustehokkaiden menetel- mien kehittäminen kasteluun ja veden varastointiin, sillä kastelujärjestelmät ovat Suomessa vielä varsin kehittymättömiä ja niistä on vähän kokemusta (Maa- ja met- sätalousvaliokunnan mietintö MmVM 32/2022 vp). Valuma-aluesuunnittelun tiekartta vuoteen 2030 (Rytkönen ym. 2024) on maa- ja metsätalousministeriön ja ympäristöministeriön yhteisjulkaisu, joka korostaa valu- ma-aluetason yhteistyön ja valuma-aluesuunnittelun merkitystä kuivuusriskeihin varautumisessa. Maa- ja metsätalouden vesitalouden hallinta ja muuttuviin vesioloi- hin sopeutuminen edellyttävät laajempaa kuin tila- tai lohkotason tarkastelua. Kuivuuteen varautumista tulee suunnitella kokonaisuutena vesistöalueen, osavalu- ma-alueen tai pienen valuma-alueen laajuudessa ottaen huomioon kaikki kuivuu- desta kärsivät sektorit. https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/Mietinto/Sivut/MmVM_32+2022.aspx 26 Maa- ja metsätalousministeriön julkaisuja 2024:26 5 Ennakkovaroitukset, indikaattorit ja alueelliset hallintasuunnitelmat 5.1 Ennakkovaroitukset ja indikaattorit Erilaiset kuivuusindikaattorit auttavat ymmärtämään, milloin ollaan kuivuuskau- dessa, kuinka vakava se on ja milloin se loppuu. Kuivuuden indikaattorit ovat yleensä jaoteltu kuvaamaan meteorologista kuivuutta (sadannan vajaus), maatalou- den kuivuutta (maankosteuden vajaus) sekä hydrologisen kuivuuden osalta pinta- vesien kuivuutta (virtaaman vajaus) ja pohjavesien vähyyttä (pohjaveden vajaus). Kuivuuden vakavuudesta, vuodenajasta ja luonteesta riippuen kuivuus vaikuttaa eri sektoreihin eri tavalla. Indikaattoreiden avulla voidaan myös arvioida ilmaston- muutoksen vaikutuksia. Tällä hetkellä Suomessa ei systemaattisesti anneta kui- vuusvaroituksia, ilmatieteenlaitoksen maastopalovaroitusta lukuun ottamatta. Ennakkovaroitussysteemien pohjana käytettäviä kuivuusindikaattoreja valittaessa on syytä kiinnittää huomiota myös totutun kaltaisista poikkeavien indikaattorien hyödynnettävyyden arviointiin (esim. North Atlantic Oscillation NAO ja East Atlantic Pattern EA), huomioiden kuitenkin näiden käytettävyys kansallisesti. Paikallistuntemuksen avulla voidaan parantaa kuivuusindikaattoreiden avulla saa- tavaa tilannekuvaa. Sama kuivuusindikaattorin arvo voi haavoittuvuudesta riip- puen saada aikaan erilaisia riskejä eri paikoissa. Havainnot kuivuuden aiheuttamista vahingoista täydentävät ja tukevat indikaattorein tehtävää tilannekuvan luontia. Ennakkovaroitukset pohjautuvat myös erilaisiin kuivuusindikaattoreihin. Erilaiset haavoittuvuus- ja riskitarkastelut ovat olennaisia ennakkovaroitusten kehittämi- sessä, jotta ennakkovaroituksia voidaan räätälöidä potentiaalisten vaikutusten poh- jalta (nk. vaikutuspohjaiset indikaattorit, eng. impact based indicators). Indikaattorit voivat laukaista valmius- tai varautumissuunnitelmissa olevia valmiiksi mietittyjä toimenpiteitä, joilla vaikutuksia voidaan pienentää tai ehkäistä. Tällöin siirrytään valmiustilasta ns. operatiiviseen tilaan, jolloin viimeistään on syytä nostaa varau- tumisen tasoa ja ruveta aktiivisemmin seuraamaan tilanetta. Jos kuivuustilanne on laaja-alainen, saattavat Tulvakeskus, huoltovarmuuskeskus (HVK) ja erilaiset poolit aktivoitua. Viestintää kuivuudesta ja sen vaikutuksista toimijoiden ja sidosryhmien kesken on tarve lisätä. 27 Maa- ja metsätalousministeriön julkaisuja 2024:26 Ennakkovaroittamisessa on syytä hyödyntää myös pitkän jakson sääennusteita. Säätä ei voida luotettavasti ennustaa useiden viikkojen päähän tulevaisuuteen, mutta pitkän jakson sääennusteiden perusteella voi rajallisesti arvioida kuivuusti- lanteen kehittymiseen liittyviä todennäköisyyksiä. Esimerkiksi sitä, onko todennä- köisempää, että kuivuustilanne pahenee kuin että se alkaa helpottaa. Ennakkovaroitusjärjestämät antavat arvokasta aikaa varautumistoimenpiteiden aloittamiseen. Vesihuoltolaitokset voivat myös tehdä varautumissuunnitelmiinsa varoitusraja-arvoja omiin tarkkailuputkiin ja pohjavesikaivoihin. Eri sektoreille varoi- tus on perusteltua antaa eri aikaan, tarpeiden mukaan. Esimerkiksi vedestä riip- puvainen tehdas saattaa tarvita varoituksen hyvissä ajoin, vaikka kuivuuskauden riski on vielä pieni. Maanviljelijöille taas ei kannata jakaa varoituksia marraskuun alhaisesta maankosteudesta. Pääsääntöisesti tulisi käyttää useita indikaattoreita. Indikaattoreita tulisi käyttää vain apuna, lopullisen päätöksen varoituksista tulee perustua asiantuntija-arvioon. LOSSI-hankkeessa laaditussa oppaassa on kerrottu kuivuusindikaattoreista ja ennakkovaroitussysteemeistä tarkemmin (Parjanne ym. 2020). Suomen ympäristökeskuksen ja Ilmatieteen laitoksen tuottamat tiedot ja indikaattorit osoitteessa http://vesi.fi/kuivuustilanne auttavat kuivuustilanteen arvi- oinnissa. Eurooppalainen kuivuusobservatorio (European Drought Observatory) tar- joaa myös indikaattoreita ja ennakkovaroituksia (https://edo.jrc.ec.europa.eu). 5.2 Kuivuusriskien hallintasuunnitelmat Kuivuuteen liittyviä riskejä voidaan pienentää alueellisten kuivuusriskien hallinta- suunnitelmien avulla. Toimijat voivat laatia omia riskienhallintasuunnitelmia, kuten esimerkiksi useilla vesihuoltolaitoksilla tehdään, mutta tämän lisäksi voidaan laa- tia laajempia, tietyn alueen usean toimijan ja sektorin yhteisiä, alueellisia riskienhal- lintasuunnitelmia. Paras lähtökohta suunnitelman laatimiselle on, jos useampi taho alueelta pitää suunnitelman laatimista yhteistyössä perusteltuna. Kuivuusriskien hallintasuunnitelma, tai elementtejä siitä, voidaan myös sisällyttää muihin alueelli- siin suunnitelmiin, esimerkiksi laajempiin ilmastonmuutoksen sopeutumisen suun- nitelmiin, jos omaa erillistä suunnitelmaa ei nähdä perusteltuna. Sitovia kriteereitä hallintasuunnitelman tekoon ryhtymiselle ei ole, mutta jos useampi kuin yksi sektori kokee kuivuudesta ongelmia, kannattaa laadintaa ainakin harkita. Kuivuudesta aiheutuva ongelma voi olla taloudellinen, sosiaalinen, ympä- ristöllinen tai kaikkia näitä. Usein lähtölaukauksen kuivuusriskien hallintaan antaa koettu kuivuuskausi tai sen uhka. Suunnitelman tarvetta on helpompi arvioida ja perustella tuoreessa muistissa olevan kuivuuskauden avulla. ELY-keskus auttaa löy- tämään muita kuivuudesta mahdollisesti kärsiviä tahoja. Alueen toimijoilta tulevat https://www.ely-keskus.fi/documents/10191/46616838/Ohjeita+kuivuusriskien+hallintasuunnitelman+laadintaan_14_12_2020.pdf/ef44b6d0-bd08-a1f7-393b-48a9bfb74808?t=1651245592182 http://vesi.fi/kuivuustilanne https://edo.jrc.ec.europa.eu 28 Maa- ja metsätalousministeriön julkaisuja 2024:26 toiveet hallintasuunnitelman laatimistarpeesta voi tehdä ELY-keskukselle. ELY-kes- kukset voivat ehdotusten ja oman arviointinsa perusteella arvioida hallintasuun- nitelman laatimistarvetta ja ryhtyä edistämään sitä. ELY-keskus kokoaa siis yhteen halukkaita sekä näiden tarpeita ja toiveita kuivuusriskien hallintaan liittyen. Kuivuusriskien hallintaa kannattaa suunnitella alueella kokonaisuutena. Alueen tar- peista ja haasteista riippuen suunnitelma voidaan laatia joko koko vesistöalueelle, osavaluma-alueelle tai usealle pienelle valuma-alueelle tai mille tahansa muulle toi- mijoiden sopivaksi kokemalle alueelle. Liian suuri alue voi kuitenkin osoittautua liian etäiseksi käytännön toimien ja riskienhallintatoimenpiteiden kannalta. Suunnitteluun tulisi osallistua useita sektoreita ja sidosryhmiä, mieluiten kaikki sek- torit, joille kuivuus aiheuttaa ongelmia (maatalous, vesihuolto jne.). Suunnitelman laadintaa ja seurantaa varten voidaan perustaa kuivuusryhmä. ELY-keskus voisi koordinoida kuivuusryhmien perustamista ja osallistua tarvittaessa myös ryhmien toimintaan. Kuivuusryhmä käynnistää kuivuusriskien hallintasuunnitelman tekemi- sen, määrittää sen tavoitteet ja edistää toimenpiteiden toimeenpanoa. Suunnitel- man teko on vapaaehtoista, eikä sen tekemistä velvoita mikään lainsäädäntö eikä sen toimenpiteet velvoita ketään suunnitelman osallistuvaa tahoa. Kuivuusryh- män kannattaa huomioida mm. alueella olevat valuma-aluesuunnitelmat ja niiden toimijat. Kuivuusriskien hallintasuunnitelma on alueen toimijoiden yhteinen näkemys ja suunnitelma systemaattiseen kuivuusriskien hallintaan. Se sisältää tavoitteet, toi- menpiteet ja vastuut kuivuusriskien pienentämiseksi alueella. Suunnitelmaa ja sen laadintaa on kuvattu ohjeessa (Parjanne ym. 2020) jayksi esimerkki suunnitelmasta on laadittu Sirppujoelle (Ahopelto ym. 2020). Suunnitelman toimeenpanon pilo- tointi on aloitettu 2023. Hallintasuunnitelman ja sen laatimisprosessin on tarkoitus olla joustava. Sen sisältö riippuu alueen toimijoiden tarpeista. KISS2030 mietinnös- sään maa- ja metsätalousvaliokunta totesi, että hallintasuunnitelmiin tulisi sisällyt- tää linjaukset toimenpiteistä vedenkäytön rajoittamiseksi ja niukkuuden jakamiseksi kuivuustilanteessa. Kuivuusriskien hallintasuunnitelmista ei ole vielä Suomessa kat- tavasti kokemuksia, joten ennen laajempaa jalkauttamista ja roolitusta, tulee pilo- tointeja tutkijoiden tukemana jatkaa sekä ohjeita vielä kehittää. 29 Maa- ja metsätalousministeriön julkaisuja 2024:26 6 Kuivuusriskien hallinnan toimeenpano Kuivuusriskien vähentämiseksi tarvitaan konkreettisia toimia ja asian viemistä alu- eellisille toimijoille, eli kuivuusriskien hallinnan toimeenpanoa. Maa- ja metsätalous- ministeriön asettama tulva- ja kuivuusriskien valtakunnallinen ohjausryhmä ohjaa, edistää ja seuraa kuivuusriskien hallinnan edistymistä valtakunnallisesti sekä ohjaa Tulvakeskuksen toimintaa ja edistää kuivuusriskien hallinnan viranomaisyhteistyötä. Myös kansallista ilmastonmuutoksen sopeutumissuunnitelman 2030 (KISS2030) edistymistä seurataan. Sopeutumisen edistymisen indikaattoreita kuivuuteen on tarkasteltu Syken vetämässä INDISEURA-hankkeessa. Riskienhallinnassa omistajuus on tärkeää. Eli sen kenelle kuivuudesta aiheutuu ongelmaa tulisi aktiivisesti edistää riskienhallintaa ja yrittää pienentää itselleen aiheutuvaa riskiä. Tätä voi tehdä sekä toimijoiden omissa prosesseissa että myös osana mahdollista alueellista riskienhallintasuunnitelmaa. Olisi tärkeää osallistaa ris- kienhallintaan myös ne, jotka kärsivät riskeistä välillisesti. Jotta kuivuusriskien hal- lintaa saadaan kansallisesti edistettyä, tulee informaatio-ohjauksen keinoin pyrkiä kuivuustietoisuuden lisäämiseen sekä riskien ja niiden hallinnan hyötyjen havain- nollistamiseen. Myös riskien jakaminen ja vakuuttaminen edistävät kuivuusriskien hallintaa. Toistaiseksi satovakuutukset ovat hyvin harvinaisia ja niitä tulisi kehittää tukemaan kuivuusriskien hallintaa. Hyvä kannuste kuivuusriskien hallinnan edistämiseksi on esimerkiksi tieto aikaisem- pien kuivuuskausien toteutuneista vaikutuksista. Niiden pohjalta voidaan tunnistaa ja ennakoida tulevien kuivuuskausien vaikutuksia. Kuivuuskauden jälkeen seuraavat pari vuotta ovat otollisinta aikaa edistää riskienhallintaa, kun vaikutukset ovat vielä tuoreessa muistissa. Muita tapoja havainnollistaa ja selvittää kuivuuskausien vaiku- tuksia toimijoille ovat työpajat, valmiusharjoitukset sekä muut informaatio-ohjauk- sen keinot. Esimerkiksi kuivuuteen keskittyvässä valmiusharjoituksessa voidaan tunnistaa ris- kejä ja havainnollistaa kuivuuskauden vaikutuksia alueella. Suomen ensimmäinen kuivuusvalmiusharjoitus järjestettiin Laitilassa 2019 (Ahopelto 2019). Tällaisessa har- joituksessa saadaan hyvin lisättyä tietoisuutta kuivuuskausista alueella. Samalla saadaan kerättyä paljon hyödyllistä tietoa mahdollista kuivuusriskien hallintasuun- nitelmaa varten, jos sellainen päätetään tehdä. 30 Maa- ja metsätalousministeriön julkaisuja 2024:26 Erilaiset pilotoinnit kuivuusriskien hallintaan liittyen ovat tärkeitä, sillä aihepiiri on vielä Suomessa uusi. Piloteissa voidaan kehittää hallintasuunnitelman laadintaa tai jotain muuta kuivuusriskien hallinnan osa-aluetta käytännössä. Tietoja parhaista käytänteistä ja opeista voidaan levittää ja viedä käytäntöön myös muille alueille ja toimijoille. 6.1 Toimenpiteet kuivuusriskien hallinnan edistämiseksi Tässä luvussa kuvataan, millaisilla toimenpiteillä ja kenen toimesta kuivuusriskien hallintaa tulisi edistää lähivuosina. Alla esitetyt toimenpiteet edistävät kuivuusriskien hallinnan kolmea osa-aluetta 1) ennakkovaroitukset ja indikaattorit, 2) haavoittuvuus- ja riskitarkastelut, sekä 3) ris- kienhallinta- ja valmiussuunnitelmat. Toimenpiteet liittyen ennakkovaroituksiin ja indikaattoreihin Toimenpiteen nimi Kuvaus toimenpiteestä Alustavat vastuutahot Kuivuusindikaat- torien ja kuivuus- tilanneseurannan kehittäminen Kehitetään erilaisia kuivuusindi- kaattoreita ja indikaattoreilla teh- tävää kuivuustilanneseurantaa. IL, Syke, Tulvakes- kus ja Luke Kehitetään ennak- kovaroituksia ja kuivuusennusteita Hyödynnetään indikaattoreita tehokkaiden ennakkovaroitusten järjestämiseksi ja kehitetään vaiku- tusperustaisia indikaattoreita sekä kausittaisia pitkän ajan (3-9 kk) kui- vuusennusteita (seasonal forecast). IL, Syke, Tulvakes- kus ja Luke Operatiivi- sen toiminnan kehittäminen Kehitetään operatiivista toimintaa kuivuustilanteen aikana, mm. luo- malla toimintamalleja ja viestintää kuivuustilanteisiin kansallisella ja alueellisella tasolla. IL, Syke, Tulvakes- kus, Luke, ELY-kes- kukset ja HVK 31 Maa- ja metsätalousministeriön julkaisuja 2024:26 Toimenpiteet liittyen haavoittuvuus- ja riskitarkasteluihin Toimenpiteen nimi Kuvaus toimenpiteestä Alustavat vastuutahot Kuivuuden vaikutusten tarkempi arviointi (”kuivuusriskiatlas”) Tehdään tarkempi arviointi, millä tavalla kuivuus vaikuttaa eri sektoreihin nyt ja lähitulevaisuudessa. Syke koordinoi, mukana kaikki luetellut sektorikohtaiset toimijat Arvioidaan vaikutukset ja varautuminen maa- ja puutarhataloudessa ja päivitetään vuoden 2003 Selvitys Suomen kastelutilanteesta (Pajula ja Triipponen 2003). Luke, Ruokavirasto, MTK ja SLC, alkutuotantopooli, neuvontaorgani- saatiot, Salaojayhdistys Vaikutukset metsätaloudessa, ml. arviot tuhonaiheuttajien ja ilmastonmuutoksen suhteesta kuivuuskausina. Luke, MTK ja Metsäkeskus Vaikutukset yhdyskuntien ja haja- asutusalueiden vesihuoltoon. Lisäksi vesihuoltolaitokset laativat ajantasaiset riskiarvioinnit. Vesilaitosyhdistys (VVY), ELY-keskus ja Syke Ympäristövaikutusten arviointi, ml. ympäristö- ja minimivirtaamien toteutuminen kuivakausina. Syke ja ELY- keskukset Vaikutukset vesien tilaan ja luonnon monimuotoisuuteen. Vesienhoitoa koordinoivat ELY- keskukset Vaikutukset pelastustoimeen ja palvelutasopäätöksiin. Aluehallintovirastot, pelastuslaitokset Vaikutukset lauhdevoiman ja vesivoiman tuotantoon. ET ja voimalaitokset Vaikutukset teollisuustuotantoon. HVK, ELY-keskukset, Elinkeinoelämän keskusliitto Vaikutukset logistiikkaan Väylävirasto Vaikutukset terveysturvallisuuteen. Terveyden- ja hyvinvoinnin laitos, Valvira 32 Maa- ja metsätalousministeriön julkaisuja 2024:26 Toimenpiteen nimi Kuvaus toimenpiteestä Alustavat vastuutahot Kuivuusvaikutusten tietokannan perustaminen Perustetaan tietokanta toteutuneiden ja tulevien kuivuusvaikutusten keräämiseksi ja tallentamiseksi. Pohjana EU komission ja JRC:n EDID- tietokanta. Syke, HVK ja IL Ilmaston- muutoksen vaikutukset kuivuuskausiin Suomessa Tehdään selvitys ilmastonmuutoksen vaikutuksista kuivakausiin Suomessa lyhyellä ja pitkällä aikavälillä. IL ja Syke Kuivuusvalmius- harjoitukset Järjestetään alueellisia kuivuusvalmiusharjoituksia riskialueilla, minkä yhteydessä mahdollisuus testata vesihuollon kuivuus-häiriötilannekorttia. Aluehallintovirasto, ELY-keskukset, Syke, HVK ja vesihuoltopooli Vesihuoltolaitosten varmuusluokitusten päivittäminen Selvitetään vesihuoltolaitosten varmuusluokitusten päivittämistä kuivuushaavoittuvuuden arvioimiseksi. ELY-keskukset ja VVY Ravinnekuormi- tuksen sekä happamien sulfaattimaiden ristitarkastelu Tehdään kuivuusriskien ristiin tarkastelu ravinnekuormitusriskien sekä happamien sulfaattimaiden sijainnin kanssa näiden välisten kytkösten selvittämiseksi sekä ratkaisuehdotusten laatimiseksi. ELY-keskukset, Syke ja Luke 33 Maa- ja metsätalousministeriön julkaisuja 2024:26 Toimenpiteet liittyen riskienhallinta- ja valmiussuunnitelmiin sekä muut kuivuusriskien hallintaa edistävät toimet Toimenpiteen nimi Kuvaus toimenpiteestä Alustavat vastuutahot Kansallinen kui- vuusriskien hallin- nan strategia Laaditaan poikkihallinnollinen kui- vuusriskien hallinnan strategia. Strategiassa asetetaan konkreettisia tavoitteita riskienhallinnan tavoiteta- sosta ja linjataan esimerkiksi, kuinka useasti toistuviin tai vakaviin kuivuus- kausiin Suomen tulisi olla varautunut. MMM ja muut mi- nisteriöt Selvitys kuivuuteen liittyvästä lainsää- dännöstä Selvitetään kuivuuteen liittyvän lain- säädännön toimivuus ja tunnistetaan kehittämistarpeet. Toteutus osana strategiaprosessia tai erillisenä työnä ennen sitä. MMM ja muut mi- nisteriöt Alueellisten kui- vuusriskien hallinta- suunnitelmien laa- dinta riskialueille Laaditaan alueellisia kuivuus- riskien hallintasuunnitelmia ris- kialueille (ks. kappale 5.1). Hallintasuunnitelmaprosessiin ote- taan mukaan kaikki keskeiset sidos- ryhmät alueella, kuten kunnat, vesi- huoltolaitokset, teollisuus ja maa- ja metsätaloustoimijat. ELY-keskukset, Syke (tukipalvelu) ja kun- nat WSP (Water Safety Planning) -työkalun kehittäminen Kehitetään WSP-työkalua huomioi- maan kuivuusriskit ja niihin varau- tuminen kattavammin sekä otetaan käyttöön vesihuoltolaitosten ilmas- tonmuutostyökalu. Sosiaali- ja terveys- ministeriö , vesi- huoltolaitokset, SYKE ja VVY Varautumis- suunnitelmat vesi- huoltolaitoksille Varautumissuunnitelmien päivittämi- nen ja kuivuus-häiriötilannekorttien laadinta kaikille riskialttiille vesihuol- tolaitoksille. Varmistetaan, että viran- omaisilla on kyky ohjata ja tehdä tar- vittavia päätöksiä. vesihuoltolaitokset, VVY, kunnat (ter- veydensuojeluvi- ranomainen) ja ELY- keskus Tutkimusta ja kehitystä toimenpiteistä kuivuuteen sopeutumista varten Pilotoidaan ja kehitetään konkreettisia toimia kuivuusriskien hallintaan, esim. kastelualtaat ja ympäristövirtaamien määrittäminen ja käyttöönotto. Kerätään tietoa menetelmistä vesi.fi:hin, josta niitä on tehokasta jalkauttaa. Syke, ELY-keskukset ja Luke 34 Maa- ja metsätalousministeriön julkaisuja 2024:26 Toimenpiteen nimi Kuvaus toimenpiteestä Alustavat vastuutahot Neuvonta- palveluiden kehittäminen Neuvontapalvelut kuivuuteen liittyen ovat keskeisiä. Koulutetaan ja opastetaan neuvojia sekä kehitetään neuvontapalveluita kuivuusriskien hallintaan liittyen, ottaen huomioon mm. kasvilajikkeiden kuivuuden kestävyys. Neuvontaorgani- saatiot, Metsäkeskus, oppilaitokset, ELY-keskukset ja neuvojerekiserin jäsenet Kuivuusriskien hallinta vahvemmin osaksi CAP- suunnittelua Pyritään ottamaan kuivuusriskien hallinta huomioon vahvemmin seuraavaa CAP-suunnitelmaa tehtäessä, mm. investointituissa. MMM Kuivuusteeman mukaan ottaminen alueellisten vesienhoidon yhteistyöryhmien keskusteluihin Käytetään hyväksi olemassa olevia alueellisia yhteistyöryhmiä alueellisen keskustelun käymiseen ja riskien ymmärryksen lisäämiseen. Saavutetaan synergiaetuja vesienhoidon tavoitteiden kanssa. ELY-keskukset ja ELY-keskusten valtakunnallinen ilmastoyksikkö Viitearvoja, ohjeistuksia ja koulutusta kuivatus- ja kastelujärjes- telmien mitoitukseen Toimenpide sisältää tutkimusta kastelusta ja viitearvoista, ohjeistuksia kuivatus- ja kastelujärjestelmien mitoitukseen sekä sektorien, maanomistajien ja urakoitsijoiden koulutusta ja pätevöitymistä. Luke Kuivuuden- kestävien kasvilajikkeiden jalostaminen Jalostetaan kuivuudenkestäviä lajikkeita ja edistetään niiden käyttöä. Boreal Kasvinjalostus Oy 35 Maa- ja metsätalousministeriön julkaisuja 2024:26 6.2 Lausuntokierros Luonnos tästä julkaisusta oli lausunnoilla 15.5.-11.6.2024 lausutopalvelu.fi-sivus- tolla. Suuntaviivoista annettiin yhteensä 31 lausuntoa. Lausunnot on huomioitu julkaisun viimeistelyssä soveltuvin osin. Lausunnoissa lähes kaikissa pidettiin suun- taviivoja ja niiden tavoitteita tärkeinä ja kannatettavina. Yksikään ei vastustanut tai kritisoinut esitettyjä tavoitteita. Monet lausunnoissa esiin nostetuista asioista meni- vät konkreettiselle toimenpidetasolle, jolla kuivuusriskiä voidaan pienentää. Nämä ovat tärkeitä huomioita, kun riskienhallintaa ruvetaan tekemään alueellisella ja käy- tännön tasolla. Tässä suuntaviiva-julkaisussa niitä ei ole kuitenkaan tarkoituksen- mukaista listata. Toinen lausunnoissa muutamaan otteeseen toistuva teema oli kuivuuteen liittyvä lainsäädäntö. Tämän julkaisun valmistelussa ei tehty perusteel- lista juridista analyysiä. Liite 2 listaa muutamia keskeisiä säädöksiä tiedoksi lukijalle. Tarkempi analyysi ja suunnitelma mahdollisista lakimuutoksista tulisi tehdä kui- vuusriskien hallinnan strategiatyön yhteydessä tai sitä ennen. Lausunnoissa ehdo- tetut lakimuutokset olisi hyvä ottaa silloin tarkasteluun. Strategiassa tulisi myös tarkastella tehtävien ja toimenpiteiden resursointia sekä riskienhallinnan tavoiteta- soa (eli kuinka vakavaan kuivakauteen Suomen tulisi olla varautunut), joihin ei tässä julkaisussa oteta tarkemmin kantaa. 36 Maa- ja metsätalousministeriön julkaisuja 2024:26 L Ä H T E E T J A K I R J A L L I S U U S Aalto J., Lehtonen I., Pirinen P., Aapala K., & Heikkinen R. K. (2023) Bioclimate change across the protected area network of Finland. Science of The Total Environment, 893, 164782. https://doi.org/10.1016/j.scitotenv.2023.164782. Aalto, J. ja Venäläinen, A., (2021) Climate change and forest management affect for- est fire risk in Fennoscandia. Tech. Rep. 2021:3, Finnish Meteorological Institute. Ahopelto, L. (2019) KUIVUUS 2019 -valmiusharjoituksen loppuraportti, http://bit.ly/ Kuivuus2019 Ahopelto, L., Parkkila, P. ja Parjanne A. (2020) Sirppujoen vesistöalueen kuivuusriskien hallintasuunnitelma, https://vesi.fi/aineistopankki/ sirppujoen-vesistoalueen-kuivuusriskien-hallintasuunnitelma/ Ahopelto, L. (2024) Drought in Water Abundant Finland-Data and Tools for Drought Management. Aalto University publication series DOCTORAL THESES, 34/2024. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-64-1676-2 European Commission, Directorate-General for Environment, River basin man- agement in a changing climate. Guidance document No 24, Publications Office, (2009) (huom. päivitetty opas, jossa kuivuusteemaa lisätty, julkaistaan 2024 aikana), https://data.europa.eu/doi/10.2779/93909 Dubrovin, T. (2022). Saimaan kuivuusvaikutusten arviointi – Esiselvitys, https://vesi. fi/aineistopankki/saimaan-kuivuusvaikutusten-arviointi-esiselvitys/ Hantula, J., Ahtikoski, A., Honkaniemi, J., Huitu, O., Härkönen, M., Kaitera, J., Koi- vula, M., Korhonen, K.T., Lindén, A., Lintunen, J., Luoranen, J., Matala, J., Melin, M., Nikula, A., Peltoniemi, M., Piri, T., Räsänen, T., Sorsa, J.-A., Strandström, M., Uusi- vuori, J. & Ylioja, T. (2023) Metsätuhojen kokonaisvaltainen arviointi: METKO- KA-hankkeen loppuraportti. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 46/2023. Huhta ym. (2023) Ilmastonmuutoksen ja sään ääri-ilmiöiden vaikutukset luontoon ja luonnonvaratalouteen : Synteesiraportti. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus, 118/2023. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-380-849-2 IDMP (2022) Drought and Water Scarcity. WMO No. 1284. Global Water Partner- ship, Stockholm, Sweden and World Meteorological Organization, Geneva, Switzerland. Junttila, S., Blomqvist, M., Laukkanen, V., Heinaro, E., Polvivaara, A., O’Sullivan, H., Yrt- timaa, T., Vastaranta, M. ja Peltola, H. (2024) Significant Increase in Forest Canopy Mortality in Boreal Forests in Southeast Finland. Forest Ecology and Manage- ment, Volume 565, 2024, 122020, ISSN 0378-1127, https://doi.org/10.1016/j. foreco.2024.122020 https://doi.org/10.1016/j.scitotenv.2023.164782 http://bit.ly/Kuivuus2019 http://bit.ly/Kuivuus2019 https://vesi.fi/aineistopankki/sirppujoen-vesistoalueen-kuivuusriskien-hallintasuunnitelma/ https://vesi.fi/aineistopankki/sirppujoen-vesistoalueen-kuivuusriskien-hallintasuunnitelma/ https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-64-1676-2 https://data.europa.eu/doi/10.2779/93909 https://vesi.fi/aineistopankki/saimaan-kuivuusvaikutusten-arviointi-esiselvitys/ https://vesi.fi/aineistopankki/saimaan-kuivuusvaikutusten-arviointi-esiselvitys/ http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-380-849-2 https://doi.org/10.1016/j.foreco.2024.122020 https://doi.org/10.1016/j.foreco.2024.122020 37 Maa- ja metsätalousministeriön julkaisuja 2024:26 Lausuntopalvelu (2024) Lausuntopyyntö luonnoksesta Yhteiskunnan turvalli- suusstrategiaksi 2024 (YTS2024). https://www.lausuntopalvelu.fi/FI/Proposal/ Participation?proposalId=74a2a012-95e7-43b9-b4cd-1811e71d077d Luonnovarakeskus (2022) Maatalouslaskenta 2020: Viljelysmaan hoito ja kastelu 2020. SVT: Luonnonvarakeskus, Maatalouden rakennetutkimus. Maa- ja metsätalousministeriö (2022) Vesitalousstrategia 2030, Maa- ja metsätalous- ministeriön julkaisuja 2022:1, http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-366-391-6 Maa- ja metsätalousministeriö (2023) Valtioneuvoston selonteko kansallisesta ilmas- tonmuutokseen sopeutumissuunnitelmasta vuoteen 2030: Hyvinvointia ja turval- lisuutta muuttuvassa ilmastossa (KISS2030), Valtioneuvoston julkaisuja 2023:73, http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-383-585-6 Maa- ja metsätalousministeriö (2024) Maa- ja metsätalousministeriön hallinnonalan ilmastonmuutokseen sopeutumisen toimintaohjelma vuoteen 2027 : Riskienhal- lintaa ja kilpailukykyä muuttuvassa ilmastossa. Maa- ja metsätalousministeriön julkaisuja 2024:15, http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-366-601-6 Pajula, H., & Triipponen, J. P. (2003) Selvitys Suomen kastelutilanteesta: esimerkkialu- eena Varsinais-Suomi. Suomen ympäristö, 629. Parjanne, A., Ahopelto, L. ja Parkkila, P. (2020) Ohjeita kuivuusriskien hallintasuunni- telman laadintaan. Ohje laadittu LOSSI-hankkeessa, https://vesi.fi/aineistopankki/ ohjeita-kuivuusriskien-hallintasuunnitelman-laadintaan/ Peltonen-Sainio, P., Juvonen, J., Korhonen N., Parkkila P., Sorvali J., Gregow H. (2021) Climate change, precipitation shifts and early summer drought: An irrigation tipping point for Finnish farmers? Climate Risk Management,Volume 33, 2021, 100334, ISSN 2212-0963, https://doi.org/10.1016/j.crm.2021.100334. Rossi, L., Wens, M., De Moel, H., Cotti, D., Sabino Siemons, A., Toreti, A., Maetens, W., Masante, D., Van Loon, A., Hagenlocher, M., Rudari, R., Naumann, G., Meroni, M., Avanzi, F., Isabellon, M. and Barbosa, P., (2023) European Drought Risk Atlas, Pub- lications Office of the European Union, Luxembourg, 2023, doi:10.2760/33211, JRC135215. https://publications.jrc.ec.europa.eu/repository/handle/JRC135215 Rytkönen, A-M., Ahopelto, L., Helkimo, J., Olin, S., Keto, A., Leinonen, A., Häggblom, O (2024) Valuma-aluesuunnittelun tiekartta vuoteen 2030. Valtioneuvoston jul- kaisuja 2024:6. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-383-727-0 Snellman ja Todorovic (2023) Kuivuusvaara ja -haavoittuvuuskarttojen tuottaminen Suomessa. https://vesi.fi/aineistopankki/2990-2/ Schmidt, G. ym. (2023) Stock-taking analysis and outlook of drought policies, plan- ning and management in EU Member States. https://op.europa.eu/s/zFAy Silander, J., & Järvinen, E. A. (2004) Vuosien 2002-2003 poikkeuksellisen kuivuuden vaikutukset. Suomen ympäristö 731. Suomen ympäristökeskus. Edita Prima Oy, Helsinki. Sorvali, J., Kaseva, J. & Peltonen-Sainio, P. (2021) Farmer views on climate change—a longitudinal study of threats, opportunities and action. Climatic Change 164, 50. https://doi.org/10.1007/s10584-021-03020-4 https://www.lausuntopalvelu.fi/FI/Proposal/Participation?proposalId=74a2a012-95e7-43b9-b4cd-1811e71d077d https://www.lausuntopalvelu.fi/FI/Proposal/Participation?proposalId=74a2a012-95e7-43b9-b4cd-1811e71d077d http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-366-391-6 http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-383-585-6 http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-366-601-6 https://vesi.fi/aineistopankki/ohjeita-kuivuusriskien-hallintasuunnitelman-laadintaan/ https://vesi.fi/aineistopankki/ohjeita-kuivuusriskien-hallintasuunnitelman-laadintaan/ https://doi.org/10.1016/j.crm.2021.100334 https://publications.jrc.ec.europa.eu/repository/handle/JRC135215 http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-383-727-0 https://vesi.fi/aineistopankki/2990-2/ https://op.europa.eu/s/zFAy https://doi.org/10.1007/s10584-021-03020-4 38 Maa- ja metsätalousministeriön julkaisuja 2024:26 United Nations Office for Disaster Risk Reduction (2021) GAR Special Report on Drought 2021. Geneva. Valtioneuvosto (2023) Vahva ja välittävä Suomi: Pääministeri Petteri Orpon hal- lituksen ohjelma 20.6.2023. Valtioneuvoston julkaisuja 2023:58. http://urn.fi/ URN:ISBN:978-952-383-763-8 Vienonen, S., Rintala, J., Orvomaa, M., Santala, E., & Maunula, M. (2012) Ilmaston- muutoksen vaikutukset ja sopeutumistarpeet vesihuollossa. Suomen ympäristö, 24, 2012. Williams, A., Borjesson, G., Hedlund, K. (2013) The effects of 55 years of different inorganic fertiliser regimes on soil properties and microbial community com- position. Soil Biology & Biochemistry, 67, 41-46. https://doi.org/10.1016/j. soilbio.2013.08.008. WMO/GWP Integrated Drought Management Programme (IDMP) (2016) Handbook of Drought Indicators and Indices.WMO-No. 1173. WMO, Geneva, Switzerland and GWP, Stockholm, Sweden. World Meteorological Organization (WMO) and Global Water Partnership (GWP) (2014) National Drought Management Policy Guidelines: A Template for Action (D.A. Wilhite). Integrated Drought Management Programme (IDMP) Tools and Guidelines Series 1. WMO, Geneva, Switzerland and GWP, Stockholm, Sweden. YLE (2018) Maatalous budjettiriihen voittaja – MTK: ”Kymmenien miljoonien tukea pitää peilata satojen miljoonien menetyksiin”. Uutinen julkaistu 29.8.2018. https:// yle.fi/a/3-10377096. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-383-763-8 http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-383-763-8 ttps://doi.org/10.1016/j.soilbio.2013.08.008 ttps://doi.org/10.1016/j.soilbio.2013.08.008 https://yle.fi/a/3-10377096 https://yle.fi/a/3-10377096 39 Maa- ja metsätalousministeriön julkaisuja 2024:26 Liitteet Liite 1: Roolit ja vastuut kuivuusriskien hallinnassa Taulukossa L1-1 ja L1-2 on esitelty valtakunnalliset ja alueelliset organisaatiot, joilla on selkeä nykyinen rooli kuivuuskausiin ja niihin varautumiseen liittyen. Taulukko L1-1: Keskeiset organisaatiot ja niiden nykyiset vastuut valtakunnallisesti kuivuuteen liittyen Ministeriöt: Vastuu hallinnonaloillaan. Maa- ja metsätalousministeriö: kuivuusriskien hallinnan ja vesihuollon yleinen ohjaus ja seuranta; Ympäristöminisiteriö: vesien-, luonnon-, ja ympäristönsuojelun sekä jätevesien käsittelyn ohjaus; Sosiaali- ja terveysministeriö: talousveden laadun turvaaminen; Sisäministeriö: pelastustoimi ml. maastopalot; Työ- ja elinkeinoministeriö: Huoltovarmuuskeskuksen ohjaus ja ELY- keskuksien yleishallinnollinen ohjaus. Tulvakeskus: Ennusteiden, varoitusten ja tilannekuvan tuottaminen sekä muiden viranomaisten ja tilannetoimijoiden tukeminen. Kuivuuden osalta rooli vasta kehitteillä. IL:n (sääennusteet) ja Syken (vesitilanne) yhdessä tuottama palvelu. Huoltovarmuuskeskus: Suomen huoltovarmuuden ylläpitämiseen ja kehittämiseen liittyvä suunnittelu ja operatiivinen toiminta. Poolit: Tehtävänä on yhteistyössä elinkeinoelämän kanssa seurata, selvittää, suunnitella ja valmistella toimenpiteitä omien alojensa huoltovarmuuden kehittämiseksi. Ruokavirasto: Edistää, valvoo ja tutkii elintarvikkeiden turvallisuutta ja laatua, eläinten terveyttä ja hyvinvointia sekä kasvinterveyttä. Toimii EU:n maksajavirastona ja huolehtii viljelijätukien, hanke-, yritys- ja rakennetukien sekä markkinatukien toimeenpanosta. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos: Tutkii ympäristön aiheuttamia vaikutuksia ihmisen terveydelle ja tuottaa tietoa keskeisistä ympäristöterveyden riskeistä, mm. veden mikrobiologinen analysointi kunnille ja vesihuoltolaitoksille. Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto (Valvira)2: Sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalan keskusvirasto. Valvoo mm. sosiaali- ja terveydenhuollon ja ympäristöterveydenhuollon asianmukaisuutta. Myöntää sosiaali- ja terveydenhuollon hallinnonalan lupia ja ohjaa aluehallintovirastoja. Tutkimuslaitokset: Syke, Luke, IL, Geologian tutkimuskeskus ja yliopistot tuottavat tutkimustietoa aiheesta. Sykellä ja IL:llä myös lakisääteisiä viranomaistehtäviä mm. vesitilanne- ja tulvavaroituspalveluihin liittyen. IL antaa myös maastopalovaroituksia. 40 Maa- ja metsätalousministeriön julkaisuja 2024:26 Taulukko L1-2. Julkiset organisaatiot ja niiden nykyiset vastuut alueellisesti kuivuuteen liittyen Aluehallintovirastot2: Tehtäviä ovat luvittaminen sekä ympäristöterveydenhuoltoon ja eläinsuojeluun liittyvät tehtävät, varautumisen yhteensovittaminen ja siihen liittyvän yhteistoiminnan järjestäminen, alueellisen tilannetiedon tuottaminen, valmiussuunnittelun yhteensovittaminen, kuntien valmiussuunnittelun tukeminen, valmiusharjoitusten järjestäminen, terveydensuojelun ohjaus ja valvonta. ELY-keskukset2: Y-vastuualue hoitaa vesihuoltoon, pohjavesiin ja pintavesiin liittyvien toimenpiteiden ja hankkeiden edistämistä, joilla parannetaan varautumista kuivuusriskeihin, esim. vesihuollon riskienhallinta ja vesistöalueiden vesitalouden kehittäminen. E-vastuualue hoitaa mm. maatalouden investointirahoituksen myöntämistä. L-vastuualue vastaa liikennesektorin tehtävistä. Pelastuslaitokset: Vastaa pelastustoiminnasta, kun tulipalo, muu onnettomuus tai niiden uhka vaatii kiireellisiä toimenpiteitä ihmisen hengen tai terveyden, omaisuuden tai ympäristön suojaamiseksi tai pelastamiseksi, ml. metsäpalot. Kunta: Vastaa vesihuollon järjestämisestä alueellaan ja hoitaa monia tehtäviä ja vastuita mm. kuntien ympäristönsuojeluviranomaisena, terveydensuojeluviranomaisena ja maaseutuelinkeinoviranomaisena. Kunnan viranomaisten on ilmoitettava erilaisista häiriötilanteista tai poikkeamista valtion viranomaisille. Vesihuoltolaitos: Vastaa talous- ja jätevesihuollosta sekä varmistaa laatukriteerit täyttävän talousveden toimittamisen asiakkaille myös häiriötilanteissa. On velvollinen tarkkailemaan raakaveden määrää ja laatua sekä ilmoittamaan häiriöistä terveydensuojeluviranomaisille ja ELY-keskuksille, laatimaan WSP-suunnitelman ja raportoimaan vedenottoluvan mukaisesti ELY-keskukselle. 2 Valtion aluehallintouudistuksessa Aluehallintovirastot, ELY-keskukset ja Valvira on tar- koitus lakkauttaa ja osoittaa niiden tehtävät perustettaville Lupa- ja valvontavirastolle sekä Elinvoimakeskuksille. 41 Maa- ja metsätalousministeriön julkaisuja 2024:26 Liite 2: Kuivuuteen liittyviä säännöksiä Taulukkoihin L2-1–L2-4 on koottu kuivuuteen liittyviä säännöksiä. Taulukko L2-1: Varautumiseen, häiriötilanteisiin sekä velvollisuuksiin liittyviä säännöksiä. VHL=vesihuoltolaki (119/2001), YSL=Ympäristönsuojelulaki (527/2014), ValmL=Valmiuslaki (1552/2011), TSL=Terveydensuojelulaki (763/1994) Säännöksen nimi Säännöksen yhteys kuivuusriskien hallintaan Vesihuoltolaitoksen selvilläolo- ja tarkkailuvelvollisuus (VHL 15 §) Vesihuoltolaitoksen selvilläolo- ja tarkkailuvelvollisuus: Vesihuoltolaitoksen on oltava selvillä käyttämänsä raakaveden määrään tai laatuun kohdistuvista riskeistä sekä laitteistonsa kunnosta. Vesihuoltolaitoksen palvelujen turvaaminen häiriötilanteissa (VHL 15 a §) Vesihuoltolaitos vastaa verkostoihinsa liitettyjen kiinteistöjen vesihuoltopalvelujen saatavuudesta häiriötilanteissa (jollaisen kuivuuskausi voi aiheuttaa). Ennaltavarautumis- velvollisuus (YSL 15 §) Luvanvaraisen ja ilmoituksenvaraisen toiminnan harjoittajan on ennakolta varauduttava toimiin onnettomuuksien ja muiden poikkeuksellisten tilanteiden (kuten kuivuuskausien) estämiseksi ja niiden terveydelle ja ympäristölle haitallisten seurausten rajoittamiseksi. Suunnitelman sisältö, laajuus ja tarkkuus määräytyvät toiminnan luonteen perusteella. Varautumisvelvollisuus (ValmL 12 §) Valtioneuvoston, valtion hallintoviranomaisten, valtion itsenäisten julkisoikeudellisten laitosten, muiden valtion viranomaisten ja valtion liikelaitosten sekä hyvinvointialueiden ja hyvinvointiyhtymien, kuntien, kuntayhtymien ja muiden kuntien yhteenliittymien tulee valmiussuunnitelmin ja poikkeusoloissa tapahtuvan toiminnan etukäteisvalmisteluin sekä muilla toimenpiteillä varmistaa tehtäviensä mahdollisimman hyvä hoitaminen myös poikkeusoloissa. Vedentuotantoketjun riskienhallintasuunnitelma (TSL 19 a §) Talousvettä toimittavan laitoksen on laadittava ja pidettävä ajan tasalla suunnitelma riskienhallintaa varten, sellaisten riskien ennalta ehkäisemiseksi ja hallitsemiseksi, joista voi aiheutua terveyshaittaa talousveden välityksellä. 42 Maa- ja metsätalousministeriön julkaisuja 2024:26 Säännöksen nimi Säännöksen yhteys kuivuusriskien hallintaan Riskienhallintasuunnitelma, valtioneuvoston asetus talousveden tuotantoketjun riskienhallinnasta ja omavalvonnasta (7/2023) 3 § 1. mom. kohta 7) luettelo tunnistetuista talousveden laatua uhkaavista vaaroista ja vaaratilanteista liitteessä 1 tarkoitetuilla riskienhallinnan osa-alueilla. (liite 1: Kunkin osa-alueen kohdalla tunnistetaan sekä laitoksen normaalissa toiminnassa olevat että erilaisista häiriötilanteista, kuten luonnonilmiöistä, ilmastonmuutoksesta tai laiterikoista johtuvat vaarat ja vaaratilanteet). Häiriötilanteisiin varautuminen (TSL 8 §) Kunnan terveydensuojeluviranomaisen on yhteistyössä muiden viranomaisten ja laitosten kanssa laadittava suunnitelma elinympäristöön vaikuttaviin häiriötilanteisiin varautumiseksi. Toiminta on suunniteltava ennakolta ja sitä on harjoiteltava siten, että häiriötilanteessa pystytään ehkäisemään, selvittämään ja poistamaan häiriön aiheuttamat terveyshaitat, häiriön vaikutukset saadaan rajoitettua mahdollisimman vähäisiksi ja häiriöstä toipuminen saadaan käyntiin mahdollisimman nopeasti. Veden laatua koskeva valvonta, määräykset ja tiedottaminen (TSL 20 § 3. mom.) Kunnan terveydensuojeluviranomainen voi antaa tarvittaessa: 1) talousveden tai lämpimän käyttöveden käyttöä koskevia määräyksiä terveyshaitan ehkäisemiseksi tai poistamiseksi; 2) määräyksiä toiminnanharjoittajalle veden laatua koskevasta tarkkailusta, riskienhallintaa koskevista toimenpiteistä sekä talousveden desinfioinnista ja muusta käsittelystä, jos sitä on pidettävä veden terveydellisen laadun kannalta tarpeellisena. Erityistilannesuunnitelma, sosiaali- ja terveysministeriön asetus talousveden laatuvaatimuksista ja valvontatutkimuksista (1352/2015 12 §) Kunnan terveydensuojeluviranomaisen on talousveden laadun turvaamiseksi laadittava ja pidettävä ajan tasalla erityistilannesuunnitelma. Erityistilannesuunnitelma on osa terveydensuojelulain 8 §:n 2 momentissa tarkoitettuja kunnan valmius- ja varotoimenpiteitä. Erityistilannesuunnitelman laatimiseksi kunnan terveydensuojeluviranomaisen on oltava yhteistyössä muiden viranomaisten, talousvettä toimittavan laitoksen, sille vettä toimittavan laitoksen ja muiden asianomaisten laitosten kanssa. 43 Maa- ja metsätalousministeriön julkaisuja 2024:26 Taulukko L2-2: Vesilain (VL, 587/2011) keskeiset pykälät Säännöksen nimi Säännöksen yhteys kuivuusriskien hallintaan Veden ottamistarpeiden yhteensovittaminen (VL 4:5 §) Jos vettä ei riitä käytettäväksi kaikkiin tarpeisiin, noudatetaan näiden kesken seuraavaa etusijajärjestystä: 1) veden ottaminen käytettäväksi ottamispaikan lähistössä tavanomaista kiinteistökohtaista käyttöä varten; 2) veden ottaminen yhdyskunnan vesihuoltoa varten paikkakunnalla; 3) veden ottaminen paikkakunnan teollisuuden käyttöön tai muuten käytettäväksi paikkakunnalla sekä yhdyskunnan vesihuoltoa paikkakunnan ulkopuolella palveleva veden ottaminen; 4) veden ottaminen johdettavaksi tai kuljetettavaksi muu-alla käytettäväksi muuta tarkoitusta kuin yhdyskunnan vesihuoltoa varten. Vaarantorjuntatoimet (VL 18:4 §) Jos poikkeuksellisista luonnonoloista (kuten kuivuus) aiheutuu vesiolojen muutos, josta voi aiheutua yleistä vaaraa ihmisen hengelle, turvallisuudelle tai terveydelle, suurta vahinkoa yleiselle edulle tai suurta ja laaja-alaista vahinkoa yksityiselle edulle, lupaviranomaisen on määrättävä valtion valvontaviranomainen tai vesitaloushankkeesta vastaava ryhtymään vaaran poistamiseksi tai vahinkojen vähentämiseksi välttämättömiin väliaikaisiin toimenpiteisiin. Vedenottolupa mahdollista myöntää ilman määräaikaa aloittamisesta (VL 4:7 §) Pykälä mahdollistaa vedenottolupien hakemisen kuivuus-kausien varalle ennakkoon. Ottamisluvasta poikkeaminen (VL 4:9 §) Erityistilanteissa ilman lupaa veden tilapäinen toimittami-nen muuhunkin kuin luvassa tarkoitettuun käyttöön, jos yhdyskunnan vesihuollon häiriöttömyys tai muu painava syy näin edellyttää. Veden ottamisen rajoittaminen (VL 4:10 §) Jos veden saanti huomattavasti vähentyy, lupaviranomai-nen voi rajoittaa vedenottamosta otettavan veden määrää. Vesistöalueen padotus- ja juok-sutusselvitys (VL 18:3 a §) Valtion valvontaviranomainen laatii tarvittaessa selvityksen toimenpiteistä, joilla tulvasta tai kuivuudesta aiheutuvia haitallisia vaikutuksia voidaan vähentää. Mm. toimenpiteet kuivuuden haitallisten vaikutusten vähentämiseksi ja vedenkorkeuksiin ja virtaamiin vaikuttavat toimenpiteet. 44 Maa- ja metsätalousministeriön julkaisuja 2024:26 Taulukko L2-3: ELY-keskuksen tehtävät kuivuusriskien kannalta. VMJL= Laki vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä (1299/2004) Säännöksen nimi Säännöksen yhteys kuivuusriskien hallintaan Laki tulvariskien hallinnasta (620/2010) 4 § Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen on alla mainituissa tehtävissä huomioitava tulvista aiheutuvien riskien lisäksi muista tavanomaisesta poikkeavista vesioloista (kuten kuivuuskaudet) aiheutuvat yleiseltä kannalta katsoen vahingolliset vaikutukset: - antaa suosituksia vesistön säännöstelyjen ja juoksutusten yhteensovittamisesta; - huolehtia hydrologisen havaintotiedon tuottamisesta sekä vesitilanne- ja tulvavaroituspalvelusta yhteistyössä Suomen ympäristökeskuksen ja Ilmatieteen laitoksen kanssa Vesienhoitosuunnitelma (VMJL 11 §) Vesienhoitosuunnitelmassa on esitettävä arvio poikkeuksellisten olosuhteiden vaikutuksesta ja 21 §:ssä viitataan tasapainoon pohjavedenoton ja muodostumisen välillä. VMJL 21§ 3 mom. ja vesienhoitoasetuksen (1040/2006) 14 e § Poikkeuksellisten olosuhteiden arviointi, vesienhoitoasetus (1040/2006) 14 e § Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen tulee tarvittaessa arvioida vesienhoitolain 21 §:n 3 momentissa tarkoitetun poikkeuksellisen luonnonolosuhteen tai onnettomuuden aiheuttaman vesien tilan tilapäisen huonontumisen merkitystä ympäristötavoitteiden kannalta. 45 Maa- ja metsätalousministeriön julkaisuja 2024:26 Taulukko L2-4: Muita säännöksiä Säännöksen nimi Säännöksen yhteys kuivuusriskien hallintaan Vedenhankinnan turvaaminen (ValmL 44 §) Yhdyskuntien vesihuollon turvaamiseksi poikkeusoloissa maa- ja metsätalousministeriö voi päätöksellään velvoittaa vesihuoltolaitoksen toimittamaan tai luovuttamaan vettä oman toiminta-alueensa ulkopuolisen vedentarpeen tyydyttämiseksi sekä päätöksellään muuttaa vesilakiin (587/2011) tai sen nojalla myönnettyyn lupaan perustuvaa vedenotto-oikeutta, jos se on välttämätöntä kunnan tai suurehkon kuluttajajoukon vedensaannin turvaamiseksi tai muutoin yleiseltä kannalta merkittävän vesihuoltolaitoksen toiminnan turvaamiseksi taikka muusta näihin verrattavasta painavasta syystä. Avotulen teon kielto, pelastuslaki (397/2011) 6 § Avotulta ei saa sytyttää Ilmatieteen laitoksen antaman maastopalovaroituksen aikana tai jos olosuhteet kuivuuden, tuulen tai muun syyn takia ovat sellaiset, että maastopalon tai muun tulipalon vaara on ilmeinen. Laki Ilmatieteen laitoksesta (212/2018) 2 § Tehtävät, 2 mom. 1) varoittaa vaaraa aiheuttavista säätilan ja meren fysikaalisen tilan muutoksista. Kuivuusriskien hallinnan kansalliset suuntaviivat Maa- ja metsätalousministeriö Hallituskatu 3 A, Helsinki PL 30, 00023 Valtioneuvosto mmm.fi ISBN: 978-952-366-745-7 PDF ISSN: 1797-397X PDF MAA- JA METSÄTALOUSMINISTERIÖN JULKAISUJA 2024:26 MAA- JA METSÄTALOUSMINISTERIÖ YMPÄRISTÖMINISTERIÖ SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖ TYÖ- JA ELINKEINOMINISTERIÖ SISÄMINISTERIÖ Kuivuusriskien hallinnan kansalliset suuntaviivat Kuvailulehti Presentationsblad Description sheet Sisältö Esipuhe 1 Johdanto 1.1 Kuivuusriskien hallinnan keskeiset osa-alueet 2 Kuivuusriskien hallinnan suuntaviivat Suomessa 3 Kuivuusriskit Suomessa 3.1 Valtakunnallinen riskikartoitus 3.2 Sektorikohtaiset riskit 4 Kuivuuteen liittyvät vastuut, säädökset ja muut kirjaukset 4.1 Säännökset kuivuusriskien hallintaan liittyen 4.2 Kirjaukset hallitusohjelmassa ja kansallisessa ilmastonmuutoksen sopeutumissuunnitelmassa 2030 5 Ennakkovaroitukset, indikaattorit ja alueelliset hallintasuunnitelmat 5.1 Ennakkovaroitukset ja indikaattorit 5.2 Kuivuusriskien hallintasuunnitelmat 6 Kuivuusriskien hallinnan toimeenpano 6.1 Toimenpiteet kuivuusriskien hallinnan edistämiseksi 6.2 Lausuntokierros Lähteet ja kirjallisuus Liitteet