Eläinkokeille vaihtoehtoisten menetelmien koordinaatio ja yhteistyö Suomessa

Abstract

Koe-eläindirektiivi (86/609) ja eläinkokeita koskeva eurooppalainen yleissopimus (ETS 123) velvoittavat yhteisön jäsenmaita ja yleissopimuksen sopimusosapuolia vähentämään kokeisiin tai muihin tieteellisiin tarkoituksiin käytettävien eläinten lukumäärän mahdollisimman pieneksi ja pyrkimään eläinten käytön korvaamiseen muulla menetelmällä aina kun se on käytännössä mahdollista, nimenomaan etsimällä vaihtoehtoisia menetelmiä ja edistämällä niiden käyttämistä. Maa- ja metsätalousministerin asettama työryhmä selvitti, miten eläinkokeille vaihtoehtoisten menetelmien käyttöä voitaisiin edistää maassamme ja miten yhteistyötä kansallisella ja kansainvälisellä tasolla voitaisiin vahvistaa. Työryhmän jäsenet edustivat laajapohjaisesti eläinkokeellisen tutkimuksen, eläinsuojelun ja eläinkokeille vaihtoehtoisten menetelmien asiantuntijoita ja intressitahoja. Raportissa kartoitetaan maassamme tehtävää eläinkokeettomien menetelmien tutkimusta, kyseisen tutkimuksen rahoitusta, eläinkokeettomien menetelmien nykyistä käyttöä ja tulevaa tarvetta, sekä eläinkokeettomia menetelmiä koskevan tiedon hallintaa ja opetusta maassamme. Raportissa tunnistetaan ongelmakohtia, jotka vaikeuttavat eläinkokeettomien menetelmien yleistymistä biologisessa ja lääketieteellisessä tutkimuksessa ja ehdotetaan strategiaa ja toimenpiteitä eläinkokeettomien menetelmien käytön lisäämiseksi maassamme. Ehdotukset 1. Suomeen tulisi perustaa Kansallinen vaihtoehtomenetelmäkeskus, jonka tehtävänä olisi edistää, organisoida ja koordinoida eläinkokeille vaihtoehtoisiin menetelmiin liittyvää tutkimusta, tiedotusta ja koulutusta. Valtiovallan tulisi osoittaa pitkäjänteistä rahoitusta, joka kattaisi Kansallisen vaihtoehtomenetelmäkeskuksen perustamisen ja toiminnasta aiheutuvat kustannukset. Näiden on alkuvaiheessa arvioitu olevan vuositasolla suuruusluokkaa 300 000 €. 2. Suomessa tulisi tarjota erityisesti tähän suunniteltua eläinkokeettomien menetelmien, 3R:n ja biotieteiden etiikan koulutusta, jonka järjestäjinä olisivat korkeakoulut yhteistyössä Kansallisen vaihtoehtomenetelmäkeskuksen kanssa. 3. Kehitysvaiheessa oleva kotimainen tutkimuskudospankkitoiminta tulisi vahvistaa aktiiviseksi kansalliseksi toiminnaksi osana Euroopan non-profittutkimuskudospankkien verkostoa. 4. Tutkimuksen etiikkaa käsittelevien kansallisten yhteistyöelinten tulisi laatia suositukset rahoittajille siitä, millä tavoin eläinkokeille vaihtoehtoisten menetelmien käyttämistä voitaisiin tutkimussuunnitelmien rahoituspäätöksiä arvioitaessa edistää. 5. Suomalaisten vaihtoehtomenetelmätutkijoiden mahdollisuutta osallistua säännöllisesti kansainväliseen toimintaan tulisi vahvistaa tähän suunnatulla kohdennetulla rahoituksella.