Harvaan asuttujen alueiden parlamentaarisen työryhmän loppuraportti
Åström, Christell; Lukkari, Tarja (2019-10-11)
maa- ja metsätalousministeriö
11.10.2019
Julkaisusarja:
Maa- ja metsätalousministeriön julkaisuja 2019:22
Julkaisun pysyvä osoite on
http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-366-012-0
http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-366-012-0
Tiivistelmä
Valtioneuvosto asetti lokakuussa 2017 toimikaudelle 1.11.2017–30.9.2019 Harvaan asuttujen alueiden parlamentaarisen työryhmän Suomen harvaan asuttujen alueiden mahdollisuuksien parantamiseksi. Työryhmän tehtävänä oli käydä läpi ja esittää konkreettisia poliittisia toimenpiteitä mm. Harvaan asutun maaseudun strategian 2017–2020 toimenpiteiden toteutukselle sekä tarkastella verohuojennuksiin ja alueellisiin tukiin liittyviä mahdollisuuksia harvaan asutun maaseudun näkökulmasta. Työryhmän tarkastelussa oli joitakin Ruotsin ja Norjan aluepoliittisia toimenpiteitä ja niiden sovittaminen meidän olosuhteisiin. Lisäksi on käsitelty byrokratian purkuun liittyviä toimenpiteitä ja maaseutuvaikutusten arviointityökalun käyttöä.
Harvaan asuttu maaseutu kattaa 68 prosenttia Suomen pinta-alasta, ja siellä asuu nykyisellään noin viisi prosenttia väestöstä. Valtaosa luonnonvaroista sijaitsee alueella. Tärkeä kysymys on, miten luonnonvaroja hyödynnetään mahdollisimman kestävällä tavalla maamme elinvoiman vahvistamiseksi. Alueilla on merkitystä ihmisten hyvinvoinnin lisääjänä. Väestön väheneminen ja ikääntyminen näkyvät harvaan asutuilla alueilla. Osaavan työvoiman saatavuus on haasteena. Kasvava monipaikkaisuus tuo elinvoimaa alueille, mutta lisää samalla tarvetta palveluihin. Harvaan asuttu maaseutu ei ole yhtenäinen. Tilastojen keskiarvojen taakse piiloutuu niin menestyneitä ja elinvoimaisia alueita kuin vähemmän hyvinvoivia.
Harvaan asuttujen alueiden parlamentaarinen työryhmä on toimikautensa aikana perehtynyt harvaan asuttujen alueiden erityisiin olosuhteisiin ja esittänyt toimenpide-ehdotuksia seuraaviin teemakokonaisuuksiin: kunnossa oleva infrastruktuuri, kilpailukykytekijät, luonto- ja luonnonresurssien kestävä käyttö, uudet palvelumuodot kumppanuuksien kautta, monipaikkaisuus ja paikkariippumaton työ sekä verotus ja alueelliset tuet.
Harvaan asuttu maaseutu kattaa 68 prosenttia Suomen pinta-alasta, ja siellä asuu nykyisellään noin viisi prosenttia väestöstä. Valtaosa luonnonvaroista sijaitsee alueella. Tärkeä kysymys on, miten luonnonvaroja hyödynnetään mahdollisimman kestävällä tavalla maamme elinvoiman vahvistamiseksi. Alueilla on merkitystä ihmisten hyvinvoinnin lisääjänä. Väestön väheneminen ja ikääntyminen näkyvät harvaan asutuilla alueilla. Osaavan työvoiman saatavuus on haasteena. Kasvava monipaikkaisuus tuo elinvoimaa alueille, mutta lisää samalla tarvetta palveluihin. Harvaan asuttu maaseutu ei ole yhtenäinen. Tilastojen keskiarvojen taakse piiloutuu niin menestyneitä ja elinvoimaisia alueita kuin vähemmän hyvinvoivia.
Harvaan asuttujen alueiden parlamentaarinen työryhmä on toimikautensa aikana perehtynyt harvaan asuttujen alueiden erityisiin olosuhteisiin ja esittänyt toimenpide-ehdotuksia seuraaviin teemakokonaisuuksiin: kunnossa oleva infrastruktuuri, kilpailukykytekijät, luonto- ja luonnonresurssien kestävä käyttö, uudet palvelumuodot kumppanuuksien kautta, monipaikkaisuus ja paikkariippumaton työ sekä verotus ja alueelliset tuet.