Satakunnan perinnebiotooppien hoito-ohjelma
Kemppainen, Ritva; Lehtomaa, Leena (2007-03)
Ympäristöministeriö
03 / 2007
Julkaisusarja:
Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 3/2007This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-11-2620-8Tiivistelmä
Alueellisessa hoito-ohjelmassa selvitettiin Satakunnan perinnebiotooppien nykytila ja priorisoitiin kohteiden hoitotarve. Yhteistyönä laadittu ohjelma kokoaa yhteen perinnebiotooppien hoidosta kiinnostuneet tahot ja pyrkii
ohjelmaan kirjattujen toimenpiteiden kautta sitouttamaan tahot osaltaan alueiden hoitoon. Hoito-ohjelma on
laadittu vuosille 2007 – 2012.
Satakunnasta oli inventoitu vuosina 1992-1995 yhteensä 280 arvokasta perinnemaisemaa yhteispinta-alaltaan
1160 hehtaaria. Hoidossa näistä oli tuolloin 70 % (811 ha). Satakunnan inventoiduista kohteista on nykyisin hoidossa 36 % kohteista (100 kohdetta) ja 57 % (660 ha) hehtaareista. Museovirasto ja yhdistykset hoitavat joitakin
kohteita.
Kaikkiaan Satakunnasta on nyt tiedossa 430 perinnebiotooppia, joiden yhteispinta-ala on n. 2200 ha. Hoidossa
tästä on 1660 ha. Kokonaispinta-alassa ovat mukana vanhat inventoinnit, vanhojen kohteiden laajennukset (n. 200
ha), erityistukisopimusalat perinnebiotooppien osalta (n. 770 ha) sekä luonnon monimuotoisuuden yleissuunnittelun perinnebiotoopit (n. 120 – 200 ha). Erityisesti kallioketojen hoitotilanne on entisestään heikentynyt. Lisäksi
laidunnettujen ketojen ja niittyjen hoidon laatuun on kiinnitettävä jatkossa huomiota. Merenrantaniittyjen osalta
tilanne on hieman parantunut, kun alueita on saatu lisää erityistuen piiriin.
Valtakunnallisen perinnebiotooppien hoitotyöryhmän asettamista pinta-ala- ja aikataulutavoitteista on resurssisyistä tingitty. Päätavoitteiksi on asetettu, että hoidon piirissä on 90 % valtakunnallisesti ja maakunnallisesti arvokkaista kohteista, sekä kaikkiaan 3000 hehtaaria perinnemaisemia v. 2012 mennessä. Muista tavoitteista mainittakoon mm. pienten perinnemaisemien ja harvinaisten perinnemaisematyyppien hoidon edistäminen.
Satakunnan perinnebiotooppien hoidon kustannukset ovat erityistukialueiden osalta n. 500 000 €/vuodessa.
Muiden kohteiden hoitamiseen tulisi varata vuosittain saman verran. Lisäksi hoitoa koordinoivan henkilön palkkaus tulee varmistaa.
ohjelmaan kirjattujen toimenpiteiden kautta sitouttamaan tahot osaltaan alueiden hoitoon. Hoito-ohjelma on
laadittu vuosille 2007 – 2012.
Satakunnasta oli inventoitu vuosina 1992-1995 yhteensä 280 arvokasta perinnemaisemaa yhteispinta-alaltaan
1160 hehtaaria. Hoidossa näistä oli tuolloin 70 % (811 ha). Satakunnan inventoiduista kohteista on nykyisin hoidossa 36 % kohteista (100 kohdetta) ja 57 % (660 ha) hehtaareista. Museovirasto ja yhdistykset hoitavat joitakin
kohteita.
Kaikkiaan Satakunnasta on nyt tiedossa 430 perinnebiotooppia, joiden yhteispinta-ala on n. 2200 ha. Hoidossa
tästä on 1660 ha. Kokonaispinta-alassa ovat mukana vanhat inventoinnit, vanhojen kohteiden laajennukset (n. 200
ha), erityistukisopimusalat perinnebiotooppien osalta (n. 770 ha) sekä luonnon monimuotoisuuden yleissuunnittelun perinnebiotoopit (n. 120 – 200 ha). Erityisesti kallioketojen hoitotilanne on entisestään heikentynyt. Lisäksi
laidunnettujen ketojen ja niittyjen hoidon laatuun on kiinnitettävä jatkossa huomiota. Merenrantaniittyjen osalta
tilanne on hieman parantunut, kun alueita on saatu lisää erityistuen piiriin.
Valtakunnallisen perinnebiotooppien hoitotyöryhmän asettamista pinta-ala- ja aikataulutavoitteista on resurssisyistä tingitty. Päätavoitteiksi on asetettu, että hoidon piirissä on 90 % valtakunnallisesti ja maakunnallisesti arvokkaista kohteista, sekä kaikkiaan 3000 hehtaaria perinnemaisemia v. 2012 mennessä. Muista tavoitteista mainittakoon mm. pienten perinnemaisemien ja harvinaisten perinnemaisematyyppien hoidon edistäminen.
Satakunnan perinnebiotooppien hoidon kustannukset ovat erityistukialueiden osalta n. 500 000 €/vuodessa.
Muiden kohteiden hoitamiseen tulisi varata vuosittain saman verran. Lisäksi hoitoa koordinoivan henkilön palkkaus tulee varmistaa.