Meriluonnon suojelun sääntely : Merellisen luonnon suojelun, merenhoidon ja vesienhoidon yhteensovittaminen EU- ja Suomen oikeudessa

Abstract

Meriluontoa tunnetaan yhä paremmin ja suojeluun on entistä paremmat mahdollisuudet. EU-sääntely pyrkii erityisesti meristrategiapuitedirektiivin (MSD), vesipuitedirektiivin (VPD), luontodirektiivin ja lintudirektiivin sekä EU:n biodiversiteettistrategian avulla edistämään meriympäristön suojelua jäsenvaltioiden merialueella. Tässä raportissa on selvitetty, miten EU-oikeus on pantu täytäntöön Suomen lainsäädännössä.

MSD:n vaikutus ei vielä näy yksittäisiä toimia lukuun ottamatta meriluonnon suojelun tehostumisena. MSD:n ja VPD:n tavoitteiden oikeudellinen painoarvo on liian pieni mm. lupamenettelyissä ja alueiden käytön suunnittelussa. Merenhoidon ympäristötavoitteet tulisi myös asettaa aluekohtaisemmin siten, että ne voivat ohjata lupaharkintaa.

Luonnonsuojeluoikeuden aluesuojeluun perustuva järjestelmä kaipaa myös kehittämistä, mikäli halutaan täyttää MSD:n tavoite yhtenäisistä ja edustavista suojelualueverkostoista. Vain noin neljäsosa merkittävistä vedenalaisista luontokohteista sisältyy nykyisiin suojelualueisiin. Näistä yli puolet on Natura 2000 -alueita, jotka suojaavat vain tiettyjä luontoarvoja. Suojelussa olisi hyödynnettävä enemmän muita aluesuojelun keinoja ja esimerkiksi vesiliikennelain mahdollistamia rajoituksia. Luontotyyppisuojelun ulottaminen useampiin vedenalaisiin luontotyyppeihin myös tehostaisi meriluonnon suojelua.