Naisten ja miesten työuraerot Suomen teollisuuden kuukausipalkkaisella henkilöstöllä 2002–2020
Laine, Pekka; Kauhanen, Antti (2023-05-25)
Sosiaali- ja terveysministeriö
25.05.2023
Julkaisusarja:
Raportteja ja muistioita 2023:23Julkaisun pysyvä osoite on
http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-00-8441-7Tiivistelmä
Tutkimuksessa selvitetään sukupuolten työuraeroja ja niiden yhteyttä miesten ja naisten palkkaeroon Suomen teollisuuden vuosina 2002–2020 työuransa aloittaneilla kuukausipalkkaisilla palkansaajilla. Raportin avaa taloustieteellinen tutkimuskirjallisuuskatsaus sukupuolten työura- ja palkkaeroista.
Tilastollisen tarkastelun perusteella naiset sijoittuvat aloitusvuotenaan selvästi miehiä suuremmalla todennäköisyydellä alimmille ammattihierarkian tasoille. Ylemmillä tasoilla sijoittumistodennäköisyydet suosivat miehiä. Sijoittumiseroja dominoivat sukupuolten koulutusalaerot. Myös palkat eriytyvät jo aloitusvuotena: puhdas keskipalkkaero on 22.6 prosenttiyksikköä miesten eduksi. Sukupuolten koulutusalasegregaatio selittää siitä yli puolet. Laajan taustatekijäjoukon kontrolloimisen jälkeen selittämätön palkkaero on vajaa neljä prosenttiyksikköä.
Myös myöhemmässä urakehityksessä on sukupuolieroja. Kun urakehitys jaetaan neljään taitotasoon, miesten ylenemistodennäköisyys on naisia suurempi erityisesti tasojen 2 ja 3 välillä. Kun sekä sukupuolten ylenemistodennäköisyyksien ero että naisten osuus ovat selvästi suurimmillaan hierarkiatasolla 2, vaikuttaa siltä kuin tasojen 2 ja 3 välissä olisi naisten etenemistä ehkäisevä "lasikatto".
Kuukausipalkan suhteen miehillä ammattihierarkkista siirtymää ylöspäin seuraa keskimäärin suurempi korotus ja alaspäin pienempi palkanlasku kuin naisilla.
Tilastollisen tarkastelun perusteella naiset sijoittuvat aloitusvuotenaan selvästi miehiä suuremmalla todennäköisyydellä alimmille ammattihierarkian tasoille. Ylemmillä tasoilla sijoittumistodennäköisyydet suosivat miehiä. Sijoittumiseroja dominoivat sukupuolten koulutusalaerot. Myös palkat eriytyvät jo aloitusvuotena: puhdas keskipalkkaero on 22.6 prosenttiyksikköä miesten eduksi. Sukupuolten koulutusalasegregaatio selittää siitä yli puolet. Laajan taustatekijäjoukon kontrolloimisen jälkeen selittämätön palkkaero on vajaa neljä prosenttiyksikköä.
Myös myöhemmässä urakehityksessä on sukupuolieroja. Kun urakehitys jaetaan neljään taitotasoon, miesten ylenemistodennäköisyys on naisia suurempi erityisesti tasojen 2 ja 3 välillä. Kun sekä sukupuolten ylenemistodennäköisyyksien ero että naisten osuus ovat selvästi suurimmillaan hierarkiatasolla 2, vaikuttaa siltä kuin tasojen 2 ja 3 välissä olisi naisten etenemistä ehkäisevä "lasikatto".
Kuukausipalkan suhteen miehillä ammattihierarkkista siirtymää ylöspäin seuraa keskimäärin suurempi korotus ja alaspäin pienempi palkanlasku kuin naisilla.