Syyttäjälaitoksen rakenne- ja resurssityöryhmän välimietintö. Organisaatiorakenne
oikeusministeriö
31.01.2005
Julkaisusarja:
Oikeusministeriön julkaisu 2005:2
Julkaisun pysyvä osoite on
http://urn.fi/URN:ISBN:952-466-273-6Tiivistelmä
Syyttäjälaitoksen nykyiseen kaksiportaisuuteen ja Valtakunnansyyttäjänviraston sisäiseen organisaatioon ei esitetä muutoksia.
Työryhmä esittää paikallisen syyttäjäntoimen organisaatiorakenteen kehittämistä siten, että nykyisistä syyttäjien yhteistoiminta-alueista muodostettaisiin omat, syyttäjänvirastoiksi nimettävät syyttäjäyksiköt. Syyttäjäyksiköitä olisi nykyisten runsaan 60:n asemesta 18. Ehdotetuilla syyttäjänvirastoilla olisi toiminnallisten tarpeiden, mikä tarkoittaa ensisijassa esitutkintayhteistyötä poliisin kanssa ja syytteiden ajamista paikallisessa käräjäoikeudessa, sekä kansalaisten palvelujen saatavuuden edellyttämiä paikallistoimistoja. Toisena vaihtoehtona olisi vähentää täydellistä yhteistoimintaa koskevalla määräyksellä syyttäjäyksikköjen lukumäärä noin 30 paikallisyksikköön. Nämäkin syyttäjäyksiköt nimettäisiin syyttäjänvirastoiksi ja niillä olisi tarvittava määrä paikallistoimistoja. Syyttäjiä olisi kummassakin järjestelyssä 62 paikkakunnalla.
Kummassakin vaihtoehdossa Kittilän ja Käsivarren nimismiesten syyttäjäntehtävät esitetään siirrettäväksi Lapin läänin kihlakunnansyyttäjille. Työryhmän mielestä on periaatteellisesti arveluttavaa, että osassa maata syyttäjäntehtäviä hoitavat muut kuin päätoimiset syyttäjät ja että sama henkilö sekä johtaa esitutkintaa että toimii syyttäjänä.
Organisaatiorakenteen uudistaminen keventäisi hallintoa ja vapauttaisi paikallisessa syyttäjäntoimessa resursseja varsinaisiin syyttäjäntehtäviin. Lisäksi se edistäisi työmäärien tasaista jakautumista sekä erityisasiantuntemuksen kehittämistä ja tehokasta kohdentamista. Organisaatiorakenteen kehittäminen tehostaisi ja jäntevöittäisi syyttäjäntoimen ohjausta ja valvontaa.
Työryhmän ehdotukset on mahdollista toteuttaa ilman lainmuutoksia; ehdotukset edellyttävät eräitä asetuksentasoisia säädösmuutoksia.
Työryhmä esittää paikallisen syyttäjäntoimen organisaatiorakenteen kehittämistä siten, että nykyisistä syyttäjien yhteistoiminta-alueista muodostettaisiin omat, syyttäjänvirastoiksi nimettävät syyttäjäyksiköt. Syyttäjäyksiköitä olisi nykyisten runsaan 60:n asemesta 18. Ehdotetuilla syyttäjänvirastoilla olisi toiminnallisten tarpeiden, mikä tarkoittaa ensisijassa esitutkintayhteistyötä poliisin kanssa ja syytteiden ajamista paikallisessa käräjäoikeudessa, sekä kansalaisten palvelujen saatavuuden edellyttämiä paikallistoimistoja. Toisena vaihtoehtona olisi vähentää täydellistä yhteistoimintaa koskevalla määräyksellä syyttäjäyksikköjen lukumäärä noin 30 paikallisyksikköön. Nämäkin syyttäjäyksiköt nimettäisiin syyttäjänvirastoiksi ja niillä olisi tarvittava määrä paikallistoimistoja. Syyttäjiä olisi kummassakin järjestelyssä 62 paikkakunnalla.
Kummassakin vaihtoehdossa Kittilän ja Käsivarren nimismiesten syyttäjäntehtävät esitetään siirrettäväksi Lapin läänin kihlakunnansyyttäjille. Työryhmän mielestä on periaatteellisesti arveluttavaa, että osassa maata syyttäjäntehtäviä hoitavat muut kuin päätoimiset syyttäjät ja että sama henkilö sekä johtaa esitutkintaa että toimii syyttäjänä.
Organisaatiorakenteen uudistaminen keventäisi hallintoa ja vapauttaisi paikallisessa syyttäjäntoimessa resursseja varsinaisiin syyttäjäntehtäviin. Lisäksi se edistäisi työmäärien tasaista jakautumista sekä erityisasiantuntemuksen kehittämistä ja tehokasta kohdentamista. Organisaatiorakenteen kehittäminen tehostaisi ja jäntevöittäisi syyttäjäntoimen ohjausta ja valvontaa.
Työryhmän ehdotukset on mahdollista toteuttaa ilman lainmuutoksia; ehdotukset edellyttävät eräitä asetuksentasoisia säädösmuutoksia.