Päihdeongelmien ehkäisyn ja hoidon koulutuksen kehittämistyöryhmän mietintö

Abstract

Opetusministeriö ja sosiaali- ja terveysministeriö asettivat 5.9.2005 päihdeongelmien ehkäisyn ja hoidon koulutuksen kehittämistyöryhmän, jonka tehtäväksi tuli 1) kartoittaa ja arvioida päihdeongelmien ehkäisyä ja hoitoa koskevan koulutuksen nykytila ja kehittämistarpeet, 2) tehdä esitys ehkäisyn ja hoidon peruskoulutusohjelmaksi soveltuvilla koulutusaloilla ja 3) tehdä esitys täydennyskoulutusohjelmaksi. Työryhmän asettamisen taustalla olivat ministeriöiden yhteiset linjaukset päihdekoulutuksen kehittämisestä, jotka on kirjattu Valtioneuvoston periaatepäätökseen huumausainepoliittisesta toimenpideohjelmasta 2004−2007 ja Alkoholiohjelmaan 2004−2007. Työryhmä työskenteli 29.11.2005−31.1.2007.

Tarkastelu aloitetaan kuvaamalla päihdehaittoja ja ehkäisevän ja korjaavan päihdetyön kokonaisuutta. Päihteiden käytöstä johtuvien riskien, haittojen ja ongelmien ehkäisemiseksi ja hoitamiseksi tarvitaan osaamisen lisäämistä. Sen jälkeen käsitellään koulutusjärjestelmää ja esitellään työryhmän selvitys päihdeopetuksen nykytilasta. Selvitys osoittaa, että päihdeopetuksen määrä ja opetuksen sisällöt vaihtelevat eri oppilaitoksissa ja eri koulutusasteilla. Vaihtelu johtuu muun muassa siitä, onko oppilaitoksessa tai korkeakoulussa aiheesta kiinnostunutta opettajaa, päihdetyölle määrättyä vastuuopettajaa tai omaa päihdetyön tutkimusta.

Taustaselvitysten jälkeen esitellään työryhmän laatima esitys päihdetyön koulutuksen minimisisällöksi. Sen avulla voidaan varmistaa, että opetussuunnitelmiin ja käytännön opetukseen sisältyy päihdetyön osaamisen edellyttämä vähimmäismäärä alan opetussisältöjä. Ehdotus on tarkoitettu päihdetyön koulutuksen suunnittelun ja toteutuksen pohjaksi kaikilla koulutusasteilla (ammatilliset perustutkinnot, ammatti- ja erikoisammattitutkinnot, ammattikorkeakoulu- ja yliopistotutkinnot) ja kaikilla soveltuvilla koulutusaloilla (erityisesti sosiaali-, terveys- ja liikunta-ala, diakonia, nuorisoala, kasvatusala, poliisi), tarvittaessa alakohtaisin painotuksin.

Ehdotetussa päihdetyön koulutuksen minimisisällössä on keskeistä, että opiskelija: 1) hallitsee perustiedot päihteistä ja niiden käyttöön liittyvistä riskeistä ja haitoista, 2) on tietoinen omista asenteistaan päihteiden käyttöön ja pystyy suhtautumaan avoimesti ja ammatillisesti päihdeongelmiin, 3) tuntee vähintään omaa alaansa koskevan päihteisiin liittyvän lainsäädännön ja oman alueensa päihdetyön palveluverkoston sekä alueellisen ja paikallisen monialaisen päihdetyön perusteet niin, että kykenee osallistumaan siihen, 4) osaa tunnistaa ja kohdata päihteiden riski- ja ongelmakäyttäjän ja hänen läheisensä, 5) tietää varhaisen puuttumisen merkityksen ja osaa soveltaa työssään varhaisen puuttumisen menetelmiä, 6) osaa auttaa ja tukea asiakkaita oman ammattikuvansa puitteissa ja ohjata heitä tarvittaessa eteenpäin päihdetyön palvelujärjestelmässä ja 7) ymmärtää päihdehaittojen ehkäisyn merkityksen työympäristössä ja osaa puuttua päihteiden käyttöön omassa työyhteisössään.

Lopuksi työryhmä esittää suosituksensa päihdekoulutuksen kehittämiseksi. Suositukset käsittelevät päihdetyön koulutuksen yleisiä tavoitteita, päihdetyön koulutuksen minimisisältöjä, päihdetyön koulutuksen laatua ja päihdetyön vastuuopettajan nimeämistä, päihdetyön koulutuksessa käytettäviä opetusmateriaaleja, päihdetyön opettajien verkostoitumista ja ammattitaidon kehittämistä, päihdetyön osaamista tutkintoon johtavassa koulutuksessa (ammatilliset perustutkinnot, ammatti- ja erikoisammattitutkinnot, ammattikorkeakoulu- ja yliopistotutkinnot), päihdetyön lisä- ja täydennyskoulutusta ja päihdetyön koulutuksen kehittämisen rakenteita.