Nanotieteen keihäänkärjet Suomessa
opetus- ja kulttuuriministeriö
02.12.2005
Julkaisusarja:
Opetusministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2005:39This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
http://urn.fi/URN:ISBN:952-485-049-4Tiivistelmä
Opetusministeriö asetti 27.4.2005 työryhmän tarkastelemaan nanotieteen tutkimusta ja opetusta yliopistoissa sekä laatimaan ehdotuksen nanotieteen kehittämisohjelmasta yliopistoissa 2007–2009. Työryhmä on tarkastellut nanotieteen kehittämistä keskeisissä teollistuneissa maissa sekä nanoteknologian yhteiskunnallisia vaikutuksia. Työryhmä on selvittänyt nanotieteen tutkimusta ja koulutusta yliopistoissa ja ammattikorkeakouluissa sekä tunnistanut tutkimuksen keihäänkärkiä yliopistoissa. Työryhmä on tarkastellut myös nanoteknologian yritystoimintaa ja teknologiansiirtoa Suomessa.
Työryhmä ehdottaa, että opetusministeriö toteuttaa yliopistoissa 2007–2009 nanotieteen ja -teknologian kehittämisohjelman, johon kohdennetaan rahoitusta yhteensä 24 miljoonaa euroa. Kehittämisohjelman tulee tukea nanotieteen tutkimusedellytysten kehittämistä ja huolehtia siitä, että alan koulutustarjonta vastaa työelämän tarpeita.
Työryhmä pitää tärkeänä, että nanotieteeseen liittyvää koulutusta kehitetään kansallisesti koordinoidusti välttäen päällekkäisyyksiä ja hyödyntäen olemassa olevaa opetusta. Yliopistojen on sovittava keskinäisestä yhteistyöstä ja työnjaosta sekä määriteltävä omat vahvuusalueensa. Yliopistojen ja tutkimuslaitosten yhteistyötä tulee vahvistaa.
Kehittämisohjelmassa yliopistojen tutkimusedellytyksiä tulee vahvistaa erityisesti ns. keihäänkärkialoilla. Työryhmä katsoo, että tällaisia Suomessa ovat nanomateriaalit, nanoelektroniikka ja -fotoniikka sekä nanobioteknologia. Samoin tulee vahvistaa olemassa olevia vahvoja tutkimus- ja osaamiskeskittymiä. Työryhmä katsoo, että erityisesti nanotieteen kalliiden tutkimusinfrastruktuurien hankinnassa, ylläpitämisessä sekä tukipalveluissa tulee hyödyntää yhteistyön tarjoamia mahdollisuuksia.
Korkeatasoinen nanotieteen koulutus ja tutkimus edellyttävät tiivistä kansallista ja kansainvälistä yhteistyötä, jonka merkitys korostuu keihäänkärkialoilla. Korkeatasoisen tutkimuksen rinnalla kehittämisohjelman tulee vahvistaa osaamisen siirtoa, yritysyhteistyötä ja tutkimustulosten liiketoiminnallista hyödyntämistä. Panostuksilla tulee tukea mm. Tekesin FinNano-teknologiaohjelman ja Suomen Akatemian FinNano-tutkimusohjelman tavoitteita. Ammattikorkeakouluja kannustetaan järjestämään nanotieteeseen liittyvää täsmäkoulutusta.
Työryhmä esittää, että opetusministeriö nimeää nanotieteen kansallisen yhteistyön vahvistamiseksi alan yhteistyöfoorumin kehittämään toimijoiden välistä työnjakoa ja seuraamaan ohjelman toteutumista. Yhteistyöfoorumin tehtävänä on ohjelman arvioinnin suunnittelu ja ohjelman seurannassa tarvittavien indikaattorien kehittäminen.
Työryhmä pitää tärkeänä, että Tieteen tietotekniikan keskuksen CSC:n toimintaedellytykset turvataan ja supertietokone uusitaan suunnitellussa aikataulussa. Tavoitteena on, että Suomella on merkittävä asema laskennallisen tieteen eurooppalaisissa infrastruktuureissa.
Työryhmä ehdottaa, että opetusministeriö toteuttaa yliopistoissa 2007–2009 nanotieteen ja -teknologian kehittämisohjelman, johon kohdennetaan rahoitusta yhteensä 24 miljoonaa euroa. Kehittämisohjelman tulee tukea nanotieteen tutkimusedellytysten kehittämistä ja huolehtia siitä, että alan koulutustarjonta vastaa työelämän tarpeita.
Työryhmä pitää tärkeänä, että nanotieteeseen liittyvää koulutusta kehitetään kansallisesti koordinoidusti välttäen päällekkäisyyksiä ja hyödyntäen olemassa olevaa opetusta. Yliopistojen on sovittava keskinäisestä yhteistyöstä ja työnjaosta sekä määriteltävä omat vahvuusalueensa. Yliopistojen ja tutkimuslaitosten yhteistyötä tulee vahvistaa.
Kehittämisohjelmassa yliopistojen tutkimusedellytyksiä tulee vahvistaa erityisesti ns. keihäänkärkialoilla. Työryhmä katsoo, että tällaisia Suomessa ovat nanomateriaalit, nanoelektroniikka ja -fotoniikka sekä nanobioteknologia. Samoin tulee vahvistaa olemassa olevia vahvoja tutkimus- ja osaamiskeskittymiä. Työryhmä katsoo, että erityisesti nanotieteen kalliiden tutkimusinfrastruktuurien hankinnassa, ylläpitämisessä sekä tukipalveluissa tulee hyödyntää yhteistyön tarjoamia mahdollisuuksia.
Korkeatasoinen nanotieteen koulutus ja tutkimus edellyttävät tiivistä kansallista ja kansainvälistä yhteistyötä, jonka merkitys korostuu keihäänkärkialoilla. Korkeatasoisen tutkimuksen rinnalla kehittämisohjelman tulee vahvistaa osaamisen siirtoa, yritysyhteistyötä ja tutkimustulosten liiketoiminnallista hyödyntämistä. Panostuksilla tulee tukea mm. Tekesin FinNano-teknologiaohjelman ja Suomen Akatemian FinNano-tutkimusohjelman tavoitteita. Ammattikorkeakouluja kannustetaan järjestämään nanotieteeseen liittyvää täsmäkoulutusta.
Työryhmä esittää, että opetusministeriö nimeää nanotieteen kansallisen yhteistyön vahvistamiseksi alan yhteistyöfoorumin kehittämään toimijoiden välistä työnjakoa ja seuraamaan ohjelman toteutumista. Yhteistyöfoorumin tehtävänä on ohjelman arvioinnin suunnittelu ja ohjelman seurannassa tarvittavien indikaattorien kehittäminen.
Työryhmä pitää tärkeänä, että Tieteen tietotekniikan keskuksen CSC:n toimintaedellytykset turvataan ja supertietokone uusitaan suunnitellussa aikataulussa. Tavoitteena on, että Suomella on merkittävä asema laskennallisen tieteen eurooppalaisissa infrastruktuureissa.